20.1.1981

Yleissopimus 15.5.1946

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Aikapalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Järvenpään tehtaan työntekijät olivat painostaakseen työnantajaa suostumaan kaikkia kokoonpano-osaston työntekijöitä koskeneeseen 0,50-1 markan suuruiseen palkankorotusvaatimukseen ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin siten, että osaston 70 työntekijää oli ollut lakossa lokakuun 26 päivänä 1979 kello 12.15-16, lokakuun 29 ja 30 päivänä kello 7-16, seuranneen marraskuun 10 päivänä kello 11.45-16 ja marraskuun 12 ja 13 päivänä kello 7-16. Marraskuun 22 päivänä edellä mainitut työntekijät olivat olleet istumalakossa kello 7-11 ja tehtaan 400 työntekijää oli ollut istumalakossa samana päivänä kello 12-16. Lisäksi kokoonpano-osaston 70 työntekijää oli työtaistelutoimenpiteenä kieltäytynyt ylitöiden tekemisestä lokakuun 26 päivästä 1979 lähtien. Edellä kerrottuihin lakkoihin oli osallistunut Metallityöväen Liiton jäsenyhdistyksen Kone- ja siltatyöväen ammattiosasto r.y:n työpaikalle asettama kokoonpano-osaston luottamusmies sekä 22.11.1979 olleeseen työtaisteluun viisi muuta osaston luottamusmiestä. Myös kaksi ammattiosaston toimikunnan jäsentä oli osallistunut lakkoihin, minkä lisäksi marraskuun 22 päivänä 1979 olleeseen työtaisteluun oli osallistunut viisi muuta ammattiosaston toimikunnan jäsentä, näiden joukossa ammattiosaston puheenjohtaja. Palkankorotusvaatimuksen työnantajalle olivat esittäneet osaston luottamusmies ja pääluottamusmies.

Työnantajan edustajat olivat useaan otteeseen vaatineet pääluottamusmiestä ja muita luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelujen lopettamiseksi ja niiden syntymisen ehkäisemiseksi, mutta tällaisia toimenpiteitä työnantaja ei ollut voinut havaita. Työtaistelut olivat kohdistuneet selvästi voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies enempää kuin osaston luottamusmiehetkään ja muut työpaikalla olevat ammattiosaston edustajat eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, niiden tuomitsemiseksi tai niiden lopettamiseksi, vaan he olivat vaatimuksia esittämällä ja työtaisteluun osallistumalla selvästi asettuneet tukemaan työntekijöiden työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Kone- ja siltatyöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että 21.4.1979 työpaikalla pidetyssä neuvottelussa oli sovittu tehtaan kokoonpano-osaston työntekijöille maksettavien henkilökohtaisten palkankorotusten laskentaperusteista. Ennen neuvottelua oli henkilökohtainen palkankorotus maksettu jo neljälle kokoonpano-osaston 50:stä työntekijästä. Samassa neuvottelussa oli sovittu perustettavaksi tuottavuustyöryhmä, jonka työ voisi neuvottelusta laaditun muistion sanamuodon mukaisesti olla "perusta palkkakehityksen jatkolle". 9.5.1979 pidetyssä neuvottelussa oli sovittu henkilökohtaisia palkankorotuksia maksettavaksi 35:lle kokoonpano-osaston työntekijälle. Korotuksen suuruudeksi oli sovittu 50-100 penniä tunnilta. Korotusta vaille oli jäänyt 11 kokoonpano-osaston työntekijää, joiden palkkakysymyksiin oli sovittu palattavaksi syksyn kuluessa. Tuottavuustyöryhmän toiminta oli päätetty aloittaa aiemmin sovitulla tavalla. 24.9.1979 järjestetyssä kokoonpano-osaston työntekijöiden kokouksessa oli päätetty esittää työnantajalle neuvottelujen aloittamista tuottavuustyöryhmän toiminnan tulosten pohjalta niiden 11 työntekijän osalta, joille ei vielä ollut maksettu keväällä 1979 muiden kokoonpano-osaston työntekijöiden kohdalla toteutettuja henkilökohtaisia palkankorotuksia. Täsmällistä korotusesitystä ei ollut tehty.

Neuvottelussa, joka oli pidetty 5.10.1979, oli todettu tuottavuustyöryhmän työskentelyn vastaavan sille asetettuja odotuksia ja työryhmän toimivan tehokkaasti. Työnantajan edustajan esityksestä jatkoneuvottelu oli sovittu käytäväksi myöhemmin. 26.10.1979 järjestetyssä neuvottelussa ei työnantajan edustaja ollut katsonut voivansa asettaa tuottavuustyöryhmän toiminnan tuloksia perusteeksi korotuksia vaille jääneiden 11 työntekijän palkkojen korotustarvetta arvioitaessa. Työntekijöiden edustajat eivät olleet neuvottelussa esittäneet numeerisia palkankorotusvaatimuksia. Työntekijäpuolen esitys neuvotteluissa oli koskenut ainoastaan tuottavuustyöryhmän toiminnan tulosten huomioimista päätettäessä edellä mainittujen 11 työntekijän palkankorotuksista. Samana päivänä pidetyssä kokoonpano-osaston työntekijöiden kokouksessa oli todettu, ettei työnantaja ollut halukas aikaisemmin sovitulla tavalla huomioimaan tuottavuustyöryhmän aikaansaannoksia. Työnantaja ei myöskään ollut halunnut neuvotella korotusta vaille jääneiden työntekijöiden palkoista. Mielenilmauksena työnantajan menettelylle oli osastolla syntynyt työhäiriöitä 26.10., 29.10. ja 30.10.1979.

Koska työsuhdeasioiden hoidossa oli tehtaalla jo pitemmän aikaa ollut kitkaa eikä tässäkään asiassa ollut päästy normaalia neuvottelutietä eteenpäin, olivat työntekijöiden edustajat 6.11.1979 kääntyneet tehtaan apulaisjohtajan puoleen asian ratkaisemiseksi. Neuvotteluissa oli todettu tuottavuustyöryhmän toiminnan tuloksellisuus, mutta mihinkään konkreettiseen ratkaisuun kysymyksessä olevien 11 työntekijän kohdalla ei ollut päästy. 7.11.1979 pidetyssä kokoonpano-osaston työntekijöiden kokouksessa oli päätetty esittää työnantajalle edellä mainittujen 11 työntekijän palkkoja korotettavaksi tuottavuustyöryhmän toiminnan tuloksiin pohjautuen ja noudattaen samaa käytäntöä kuin muiden osaston työntekijöiden kohdalla edellisenä keväänä. 9.11.1979 käydyssä neuvottelussa ei työnantajan edustaja ollut katsonut voivansa vieläkään suostua työntekijäpuolen neuvotteluesitykseen. Työnantajan edustaja oli esittänyt, että kahden työntekijän palkkoja korotettaisiin ja muiden työntekijöiden osalta neuvoteltaisiin asiasta myöhemmin.

Kokoonpano-osaston työntekijät olivat 10.11.1979 kokoontuneet ruokatauon aikana. Työntekijäpuolta neuvotteluissa edustaneet pääluottamusmies ja osaston luottamusmies olivat esittäneet kokouksessa työnantajan ehdotuksen hyväksymistä. Luottamusmiehet olivat korostaneet työrauhan säilyttämistä edellytyksenä myönteisen neuvottelutuloksen aikaansaamiseksi. Osastolla työskentelevä ammattiosaston toimikunnan jäsen oli yhtynyt luottamusmiesten kantaan ja korostanut ammattiosaston edustajana työehtosopimuksen mukaisten jatkoneuvottelujen mahdollisuuden turvaamista. Tästä huolimatta osastolla oli syntynyt työhäiriöitä 10.11., 12.11. ja 13.11.1979.

Luottamusmiesten toiminnan tuloksena kokoonpano-osaston työt olivat käynnistyneet normaalisti 14.11.1979. Seuraava neuvottelu oli pidetty 21.11.1979, jolloin työnantaja oli uudistanut aikaisemman kahta työntekijää koskeneen tarjouksensa. Esitys ei kuitenkaan ollut vastannut keväällä 1979 perustetun tuottavuustyöryhmän työn tuloksiin perustuvaa korotustarvetta. Häiriöitä oli syntynyt jälleen 22.11.1979 kello 7-11. Tänä aikana osaston työntekijät eivät olleet poistuneet työpaikoiltaan. Kokoonpano-osaston töiden pysähdyttyä oli työnantaja ilmoittanut keskeyttävänsä palkanmaksun kokoonpanoosastolla tilapäisesti työskennelleiltä kuljetus-, tuotesähkö- ja levyosastojen työntekijöiltä. Perusteeksi palkanmaksun keskeytykselle työnantaja oli ilmoittanut, etteivät työntekijät voineet jatkaa työskentelyä kokoonpano-osaston vakituisten työntekijöiden lyhyen työnkeskeytyksen vuoksi. Mielenilmauksena tälle työnantajan painostustoimenpiteelle oli koko tehtaalla syntynyt häiriöitä 22.11.1979 iltapäivällä. Lopullinen ratkaisu 11:n kokoonpano-osaston työntekijän palkkoja koskeneeseen kiistaan oli saatu työntekijöiden edustajien ja tehtaan johtajan välillä joulukuussa 1979 käydyssä neuvottelussa. Tuolloin oli sovittu 17:ää kokoonpano-osaston työntekijää koskevista henkilökohtaisista palkankorotuksista. Korotuksen saaneisiin työntekijöihin olivat sisältyneet keväällä 1979 korotusta vaille jääneet työntekijät. Palkankorotukset oli sovittu määräytyviksi samojen perusteiden mukaan kuin aiemmin muille suoritetut korotukset.

Mikäli työntekijät olivat kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä, oli tämä johtunut henkilökohtaisista syistä tai siitä, että heidän työaikalain tarkoittama ylityökiintiönsä oli jo täyttynyt. Ylityöstä kieltäytymiseen työntekijöillä oli ollut lakiin perustuva oikeus. Ammattiosaston tai työhuonekunnan puitteissa ei päätöstä ylitöistä kieltäytymisestä ollut tehty. Työnantaja ei myöskään ollut esittänyt luottamusmiehille vaatimuksia ryhtymisestä toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi, vaan luottamusmiehet olivat oma-aloitteisesti täyttäneet velvollisuutensa normaalitilanteen säilyttämiseksi työpaikalla.

Edellä olevilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton kanteen hylkäämistä.

Metallityöväen Liitto on Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että painostaakseen työntekijöitä hyväksymään kiistassa aikaisemmin esittämänsä ratkaisun oli työnantaja 22.11.1979 ilmoittanut keskeyttävänsä palkanmaksun kokoonpano-osastolla työskenteleviltä muiden osastojen työntekijöiltä. Tämä työstä sulkemisella uhkaaminen oli koskenut kahta levyseppäosaston, kuutta tuotesähköosaston ja kolmea kuljetusosaston työntekijää. Perusteeksi toimenpiteelleen työnantaja oli ilmoittanut, etteivät työntekijät voisi jatkaa työskentelyään sinä aikana, jona osaston työt muuten olivat pysähdyksissä. Kun työt olivat aikaisemmilla kerroilla pysähtyneet kokoonpano-osastolla, oli osastolla työskennelleet muiden osastojen työntekijät siirretty muihin työtehtäviin. Nyt työnantaja ei ollut yrittänyt järjestää muuta työtä kokoonpano-osaston neljä tuntia kestäneen häiriön ajaksi. Tämä työnantajan menettely oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut muun muassa työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Edellä olevilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut Oy Wärtsilä Ab:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että tässä kanteessa tarkoitetut levyseppäosaston työntekijät olivat suorittaneet puheena olevana aikana työnantajan heille osoittamaa työtä, joten kanne tältä osin oli perusteeton. Yksikään kuljetusosaston työntekijä ei 22.11.1979 aamupäivällä ollut osallistunut kokoonpano-osaston lakkoon, eikä yhdeltäkään kuljetusosaston työntekijältä myöskään ollut keskeytetty palkanmaksua. Sen sijaan kokoonpano-osastolla työskennelleet tuotesähköosaston työntekijät olivat 22.11.1979 kieltäytyneet työskentelemästä kokoonpano-osastolla eli he olivat ryhtyneet osaston muiden työntekijöiden mukana lakkoon. Nämä työntekijät olivat esittäneet, että työnantajan olisi tullut osoittaa heille työtä lakon ajaksi muualta tehtaalta. Heille oli kuitenkin osoitettu työtä kokoonpano-osastolta, ja tätä työtä heidän olisi tullut suorittaa. Työnantajalla ei ollut velvollisuutta järjestää heille muuta työtä kokoonpano-osaston lakon ajaksi. Kun työntekijät olivat kieltäytyneet työnteosta, ei työnantaja myöskään ollut maksanut heille kieltäytymisen ajalta palkkaa.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton kanteen hylkäämistä.

Asianosaisliitot sekä Oy Wärtsilä Ab ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kone- ja siltatyöväen ammattiosasto on ollut Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton kanteen johdosta sekä Oy Wärtsilä Ab Metallityöväen Liiton kanteen johdosta asiasta kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä selvitetyksi, että Oy Wärtsilä Ab:n Järvenpään tehtaan kokoonpanoosaston työntekijät ovat kanteessa kerrotuin tavoin 26.10.1979 ja 13.11.1979 välisenä aikana sekä 22.11.1979 aamupäivällä olleet lakossa tarkoituksenaan painostaa työnantajaa suostumaan kanteessa kerrottuun palkankorotusvaatimukseen niiden 11 kokoonpano-osaston työntekijän kohdalla, joiden palkkoja ei ollut korotettu siten kuin muiden saman osaston työntekijöiden palkkoja keväällä 1979. Kokoonpano-osaston työntekijät ovat lisäksi yhteistuumin kieltäytyneet ylityön tekemisestä 26.10.1979 lähtien joulukuulle 1979 asti.

Lakon alettua kokoonpano-osastolla 22.11.1979 aamulla on osastolla syntynyt epäselvyyttä siitä, voisivatko osastolle työhön lähetetyt kaksi levyseppäosaston työntekijää jatkaa työtään. Työnantajan edustaja on ilmoittanut kokoonpano-osaston luottamusmiehelle, että työntekijöiltä, jotka eivät tee kokoonpano-osastolla olevaa työtään, keskeytetään palkanmaksu. Neuvottelujen jälkeen ovat mainitut kaksi levyseppäosaston työntekijää tehneet kokoonpano-osastolla aamupäivällä omaa työtään ja saaneet tältä ajalta myös palkan. Työnantajan edustaja on myös ilmoittanut levy- ja kuljetusosastojen luottamusmiehelle, että kuljetusosaston työntekijöiltä keskeytetään palkanmaksu sitä mukaa kuin heiltä loppuvat työt kokoonpano-osaston lakon johdosta. Yhdeltäkään kuljetusosaston työntekijältä ei palkanmaksua kuitenkaan ole keskeytetty. Kokoonpano-osastolla on 22.11.1979 ollut työssä kuusi tuotesähköosaston työntekijää, jotka olivat olleet osastolla työssä jo usean viikon ajan. Kokoonpano-osaston omien työntekijöiden keskeyttäessä työnsä ovat myös mainitut tuotesähköosaston työntekijät lopettaneet kokoonpano-osastolla tekemänsä työt. Kun työntekijät ovat saaneet tiedon palkanmaksun keskeyttämisistä ja sitä koskevista työnantajan ilmoituksista, on koko tehdas ollut lakossa 22.11.1979 iltapäivän.

Siitä riippumatta, onko työnantajalla ollut paikallisen sopimuksen perusteella velvollisuus antaa edellä mainituille 11:lle kokoonpano-osaston työntekijälle palkankorotus kysymyksessä olleena aikana vai eikö, ovat kokoonpano-osaston lakot ja ylityöstä kieltäytyminen kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin ja koko tehtaan lakko työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta. Kun tuotesähköosaston edellä mainitut työntekijät ovat itse lopettaneet heille kuuluvat työt kokoonpano-osastolla, ei työnantajalla ole ollut velvollisuutta osoittaa heille lakon ajaksi työtä muualta eikä työnantaja ole keskeyttäessään heiltä palkanmaksun syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen. Työnantajan ilmoitusta siitä, että eräiltä muilta työntekijöiltä lopetettaisiin palkanmaksu, jos he keskeyttäisivät heille osoitetut työt tai sitä mukaa kuin työt heiltä edellä mainituissa olosuhteissa loppuisivat, ei työtuomioistuimen mielestä myöskään voida pitää työtaistelutoimenpiteenä.

Kokoonpano-osaston lakkoihin on osallistunut osaston luottamusmies ja kaksi ammattiosaston toimikunnan jäsentä sekä koko tehtaan lakkoon lisäksi viisi luottamusmiestä, joista yksi myös kuuluu ammattiosaston toimikuntaan, ja neljä muuta ammattiosaston toimikunnan jäsentä, heidän joukossaan ammattiosaston puheenjohtaja, ynnä ammattiosaston jäsenten enemmistö. Ammattiosaston toimikunnan jäsenet ja luottamusmiehet ovat kokouksissa, joissa sitten on toisinaan äänestäen, toisinaan yksimielisesti päätetty lakkoon ryhtymisestä, kehottaneet työntekijöitä työrauhan säilyttämiseen. Ammattiosaston ei ole selvitetty ryhtyneen muihin toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa tästä laiminlyönnistä samoin kuin toimikuntansa jäsenten ja luottamusmiesten osallistumisesta työtaisteluihin.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, Metallityöväen Liiton kanteen hyläten, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Kone- ja siltatyöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa 4 500 markkaa sekä korvaamaan sanotun liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla. Jutun laatuun katsoen saa Oy Wärtsilä Ab kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Äimälä, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.