21.5.1980

2 §

Konttoritoimihenkilöiden palkkamääräykset ovat tämän pöytäkirjan liitteenä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Tähän liitteeseen sisältyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton sekä sen jäsenliiton Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisen yleissopimuksen tarkoittamissa tehtävissä työskentelevien toimihenkilöiden palkkamääräykset. Näitä määräyksiä sovelletaan yleissopimuksen osana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Palkkausjärjestelmä

Toimihenkilön palkka määräytyy toisaalta hänen suorittamiensa tehtävien vaativuuden ja asianomaisen vaativuustason ohjepalkan mukaan sekä toisaalta hänen kykynsä, koulutuksensa, kokemuksensa, työnsuoritustensa ja muun henkilökohtaisen pätevyytensä perusteella.

Pöytäkirjamerkintä

Toimen vaativuutta arvioitaessa ja toimihenkilön palkkaa määriteltäessä tulee ottaa huomioon toimen luonteeseen mahdollisesti liittyvät, erityisistä olosuhteista johtuvat tekijät, kuten poikkeuksellinen rasittavuus ja erityiset olosuhdehaitat.

4 § Vaativuusluokitus

Toimihenkilöiden tehtävät luokitellaan palkkaliitteen soveltamisohjeisiin sisältyvän vaativuusluokituksen mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä

Vaativuusluokituksen toteuttaminen ei saa aiheuttaa toimihenkilön palkan alenemista. Vaativuusluokituksen toteuttamisen tulee siellä, missä siitä ei ole sovittu, tapahtua kahden (2) kuukauden kuluessa yleissopimuksen voimaantulosta. Kun vaativuusluokitus on suoritettu tulee henkilökohtaisen palkan täyttää asianomaisen vaativuustason mukainen ohjepalkka, kuitenkin ottaen huomioon 6 §:n 2-3 kohtien määräykset.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § Ohjepalkat

Ohjepalkat ovat paikkakuntakalleusluokittain ja vaativuustasoittain:

5 §:n mukaisen yleiskorotuksen voimaantuloajankohdasta lukien: Paikkakuntakalleusluokka I II III

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1A-, 1B- ja 1C-tasoille luokiteltuja tehtäviä hoitavien henkilöiden palkkojen suhteet perustuvat työn vaativuuteen sekä 3 §:n mukaisiin muihin tekijöihin.

Seitsemäntoista vuotta täyttäneen toimihenkilön ohjepalkka on 80 % ao. paikkakuntakalleusluokan alimmasta ohjepalkasta.

Kuusitoista vuotta täyttäneen toimihenkilön ohjepalkka on 70 % ao. paikkakuntakalleusluokan alimmasta ohjepalkasta.

Nuoren alle 18-vuotiaan toimihenkilön suorittaessa samaa työtä kuin täysi-ikäinen toimihenkilö ja hänen omatessaan työn edellyttämän ammattitaidon ja pätevyyden eikä hänen työskentelyynsä kohdistu ylityösäännösten lisäksi muita lainsäädännöstä johtuvia rajoituksia, määräytyy hänen palkkansa asianomaisen työn palkkaperusteiden mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Raila Nieminen oli tullut Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Salcomp Oy:n palvelukseen 12.3.1979. Työsopimusta tehtäessä ei ollut sovittu koeajasta eikä harjoitteluajasta eikä tällaista ollut edellytetty. Edellinen lähetti oli 12.-16.3.1979 opastanut Niemistä tehtävien suorittamisessa. 19.3.1979 lukien Nieminen oli hoitanut yrityksen ainoana lähettinä yksin kaikki lähetin toimeen liittyvät tehtävät. Toimi oli luokiteltu tasolle 1 A. Työnantaja ja työnantajaliitto olivat katsoneet, että Niemiseen oli sovellettava yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkkaliitteen 6 §:n 2 ja 3 momenttia, joiden mukaan 16 vuotta täyttäneen toimihenkilön ohjepalkka oli 70 % ja 17 vuotta täyttäneen toimihenkilön ohjepalkka 80 % asianomaisen paikkakuntakalleusluokan alimmasta ohjepalkasta. Niemisen palkka oli myös maksettu tämän mukaisesti.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton käsityksen mukaan Niemiseen olisi viimeistään 19.3.1979 lukien ollut sovellettava yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkkaliitteen 6 §:n 4 momenttia, koska Nieminen jo tuolloin suoritti samaa työtä kuin täysi-ikäinen toimihenkilö ja omasi työn edellyttämän ammattitaidon ja pätevyyden eikä hänen työskentelyynsä kohdistunut ylityösäännösten lisäksi muita lainsäädännöstä johtuvia rajoituksia. Asiasta ei paikallisesti enempää kuin liittoneuvotteluissa ollut päästy yksimielisyyteen. Niemisen tehtävät sekä toimenkuvan mukaan että tosiasiassa olivat asiointi kaupungilla, jolloin hän kävi postissa ja pankissa, kuljetti rahaa ja shekkejä, nouti alle kolmen kilon painoiset paketit tullista, postista ja matkahuollosta ja toimitti terveysaseman näytteet laboratorioon jne. Edelleen hänelle kuului kaikki kopiointi ja frankeeraus sekä puhelinvaihteen hoitaminen ja siihen liittyvät tehtävät. Keskuksen hoitamiseen työajasta meni joka päivä puolitoista tuntia, minkä lisäksi hän keskuksenhoitajan ollessa muutoin poissa hoiti oman työnsä ohella keskusta. Nieminen vastasi lomakkeiden ja muiden asiapapereiden riittävyydestä ja hankinnasta.

Työn vaativuus tai suoritustapa ei voinut riippua työntekijän iästä. Työehtosopimuksen prosenttivähennyssäännöllä pyrittiin lisäämään työnantajan halua palkata ja siten työllistää nuoria, usein ammattitaitoa vailla olevia henkilöitä ja työkokemuksen kautta kouluttaa näitä edullisesti tehtäviinsä. Kokemuksen hankkimiseen tässä tarkoituksessa kuului, että yrityksessä jo entuudestaan hoiti joku toimihenkilö alaikäisen töitä ja että näitä töitä asteittain perehdyttämisen myötä uskottiin alaikäisen suoritettavaksi. Tällaisesta koulutuksesta ei kuitenkaan ollut kysymys Niemisen kohdalla. Nieminenhän oli viimeistään 19.3.1979 lukien yksin vastannut yrityksen kaikista lähetin tehtävistä ja lisäksi hoitanut noin neljänneksen työajastaan lähetin tointa vaativampaa puhelinkeskuksen hoitajan tointa. Niemiselle oli aiheutunut siitä, ettei hänelle ollut maksettu 1 A tason vähimmäispalkkaa täysimääräisenä, 2 200 markan taloudellinen vahinko syyskuun loppuun 1979 mennessä.

Sanotuilla perusteilla Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Salcomp Oy:n olisi tullut soveltaa lähetti Niemiseen yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkkaliitteen 6 §:n 4 momenttia 19.3.1979 lukien ja että Niemisellä siten on tuosta ajankohdasta lukien ollut oikeus sanotun 1 A tason vähimmäispalkkaan lyhentämättömänä ja että Salcomp Oy kieltäytyessään suorittamasta tuota vähimmäispalkkaa on tietensä menetellyt vastoin työehtosopimusta. Lisäksi Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Salcomp Oy:n suorittamaan Niemiselle 1 A tason vähimmäispalkan ja hänelle maksetun palkan, vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan erotuksen jo erääntyneeltä osin eli 2 200 markkaa laillisine korkoineen. Vielä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut Salcomp Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, jonka vastineeseen Salcomp Oy osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että työehtosopimuksen vähimmäispalkkamääräykset koskivat yleensä 18 vuotta täyttäneitä henkilöitä, koska sitä nuoremmat henkilöt eivät yleensä omanneet työn edellyttämää ammattitaitoa eikä pätevyyttä ja heidän työskentelyään oli lainsäädännössä rajoitettu. Vaikkakin tällä seikalla sinänsä oli ollut nuorison työllisyyttä parantava vaikutus, ei määräyksen tarkoitus ollut työllisyyspoliittinen, vaan sillä oli haluttu luoda vähimmäispalkkaturva myöskin niille alle 18-vuotiaille työntekijöille, joilla ei vielä ollut työn edellyttämää ammattitaitoa ja pätevyyttä. Kokemuksen hankkimiseen ei välttämättä kuulunut luonteenomaisena piirteenä se, että yrityksessä jo entuudestaan hoiti joku toimihenkilö alaikäisen toimihenkilön tehtäviä. Päin vastoin Salcomp Oy:ssä lähetin tehtävään oli yleensä perehdyttänyt edellinen poislähtevä lähetti. Alle 18-vuotias henkilö tuli usein ensimmäistä kertaa työelämään lähetin tehtäviin saaden tällöin kokemusta työelämästä ja välttämätöntä työharjoittelua. Määräyksen tarkoitus ei voinut olla, että yritykset olisivat velvollisia maksamaan vähimmäispalkkoja myöskin tällaisille alle 18-vuotiaille, joilla ei ollut työn edellyttämää ammattitaitoa eikä pätevyyttä. Nieminen ei ollut kantajan esittämin tavoin 19.3.1979 lukien suorittanut samaa työtä kuin täysi-ikäinen toimihenkilö. Näin ei ollut laita myöhemminkään kanteen tarkoittamana työsuhteen kestoaikana. Eiväthän Salcomp Oy:ssä yleensäkään täysi-ikäiset toimihenkilöt hoitaneet lähetin tehtäviä. Myöskään se väite, että Nieminen 19.3.1979 olisi omannut työn edellyttämän ammattitaidon ja pätevyyden, ei pitänyt paikkaansa. Kantajan esittämä Niemisen toimenkuvaus osoitti, että kopiointi ja keskuksenhoito muodostivat osan Niemisen tehtävistä. Näistä kopiointi vei noin viidenneksen hänen työajastaan. Vaikka hänen ammattitaitonsa ja pätevyytensä näissä tehtävissä olivat jatkuvasti kasvaneet, ei hänellä vieläkään ollut näissä tehtävissä sitä ammattitaitoa ja pätevyyttä, jota toimen haltijalta voitiin edellyttää. Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että tulkittava määräys on otettu yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjan palkkaliitteeseen vuoden 1976 sopimusneuvottelujen perusteella. Aikaisemmassa sopimuksessa oli määrätty eri vaativuustasojen ohjepalkoista niin, että nämä määräykset koskivat 18 vuotta täyttäneitä toimihenkilöitä. Määräys 17 vuotta täyttäneen toimihenkilön ohjepalkasta samoin kuin 16 vuotta täyttäneen toimihenkilön ohjepalkasta oli samoin sisältynyt jo aikaisempaan yleissopimukseen. Vuoden 1976 sopimusneuvotteluista esitetty selvitys osoittaa asianosaisten jääneen hyvin eri käsityksiin siitä, mikä määräyksen tarkoitus olisi. Siitä asianosaiset kuitenkin ovat yhtä mieltä, että määräystä tulee soveltaa arvioiden työpaikkakohtaisesti alle 18-vuotiaan toimihenkilön työskentelyä.

Raila Niemisen työ Salcomp Oy:ssä on käsittänyt kanteesta selviävin tavoin pääasiassa lähetin tehtävien hoitoa. Pääasiallisen työnsä ohella hän on toiminut noin 20 % työajastaan puhelinkeskuksen hoitajana ja sitä paitsi tehnyt kopiointityötä. Nieminen on ollut yhtiön ainoa lähetti. Puhelinkeskusta hoitaessaan samoin kuin kopiointityötä tehdessään hän on tehnyt samaa työtä kuin täysi-ikäinen toimihenkilö ja omannut ainakin puhelinkeskuksen hoidossa työn edellyttämän ammattitaidon ja pätevyyden, joskaan hän ei ole osallistunut puhelinkeskuksen varsinaisen hoitajan muihin tehtäviin, niin kuin tilastointiin ja teleksin hoitoon.

Valtaosa Niemisen työstä on ollut sellaista, ettei Salcomp Oy:ssä kukaan täysi-ikäinen toimihenkilö sitä työtä tee. Lähetin ammattitaito- ja pätevyysvaatimusta Salcomp Oy:ssä arvioitaessa on myös otettava huomioon, ettei asianomaiselta ole edellytetty tähän tehtävään perusteellisempaa harjaannuttamista kuin edellisen toimihenkilön antama viikon kestänyt opastus työhön. Vastaavanlaisissa lähetin tehtävissä ei konttoreissa muutenkaan yleensä ole 18 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Toimiminen tällaisessa lähetin työssä merkitsee samalla yleistä harjaantumista työelämään. Kantajaliiton kannasta seuraisi, että lähetin siirtyessä alle 18-vuotiaana harjaantumaan johonkin erityiseen konttoritehtävään hänen ohjepalkkansa alenisi, vaikka tällainen harjaantumistehtävä on työtuomioistuimen käsityksen mukaan yleensä vaativampi kuin nyt kysymyksessä olevan laatuinen lähetin työ. Jos tällaisessa lähetin työssä poikkeuksellisesti on 18 vuotta täyttänyt henkilö, on työnantajalla tosin velvollisuus maksaa hänelle ainakin vaativuustason 1 A mukaista ohjepalkkaa. Työtuomioistuin ei kuitenkaan pidä tätä riittävänä perusteena sille, että tällaista työtä säännönmukaisesti tekevillä alle 18-vuotiailla henkilöillä olisi myös oikeus samaan palkkaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Niemiseen hänen suorittamansa työn perusteella ole sovellettava yleissopimuksen palkkaliitteen 6 §:n 4 momentin määräystä, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saavat vastaajat kuitenkin kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Airaksinen, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Suominen ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto: Jutun asiakirjoista ja käsittelyn aikana esitetyistä lausunnoista katson tulleen selvitetyksi, että vuoden 1976 sopimusratkaisulla oli periaatteessa sovittu poistettavaksi ikään perustuva eriarvoisuus palkkauksessa. Kun tulkittavan sopimuksen tai sen palkkaliitteen määräyksistä ei muuta ilmene katson että sopimusta tulee tulkita niin, että kaikkiin yrityksissä ilmeneviin säännönmukaisiin työ- tai vakanssitehtäviin tulee vähimmäispalkkana soveltaa sopimuksen palkkaliitteen mukaisia vähimmäispalkkoja. Vähimmäispalkkoja voidaan iän perusteella alentaa vain, jos asianomainen alle 18-vuotias työntekijä ei omaa työn edellyttämää työ- ja ammattitaitoa.

Salcomp Oy:ssä lähetin tehtävä sekä siihen liittyvät muut työt ovat säännönmukaiseksi järjestetty vakanssitehtävä, joka jutussa esitettyjen selvitysten mukaan on järjestelynä pysyväisluontoinen, joten perustetta lähetin palkan alentamiseen ei ole ollut olemassa. Asian tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen ei Salcomp Oy kuitenkaan palkan alentaessaan ole tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten ja kanteen muulta osin siten hyväksyen vahvistaa, että Niemiselle on pitänyt maksaa palkkaliitteen 1 A mukaista palkkaa ajankohdasta, jolloin Niemisen on todettu pystyvän hoitamaan tehtävänsä sen edellyttämällä tavalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset kärsiä itse juttukulunsa.