29.2.1980

1 §

Yllä mainitun rakennustyökohteen työsuhteessa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijäin sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä.

Kostamuksen työkohteen rakennusloissa SNTL:n alueella noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa rakennus-, lattianpäällystys, asfaltti- ja maalarinalan työehtosopimusta sekä kunnallisteknisissä, maanrakennus- sekä tienrakennus- ja tien kunnossapitotöissä noudatetaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, mikäli tässä sopimuksessa jäljempänä ei ole mainituista sopimuksista poikkeavia määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Päiväraha

Kostamuksen tukikohtaan majoitetulla työntekijällä on oikeus päivärahaan. Sen suuruus on parakkimajoituksessa 25 markkaa ja kerrostaloasunnossa asuvalle 23 markkaa päivältä.

Heinäkuun 1 päivästä 1974 alkaen edellä mainitut päivärahat ovat vastaavasti 28,50 ja 26,50 markkaa.

Sen jälkeen mainittuja rahamääriä tarkastetaan samanaikaisesti ja samalla rahamäärällä, jolla rakennusalan työehtosopimuksen mukaan kotimaan pienempi päiväraha muuttuu, ensimmäisen kerran kuitenkin vuonna 1975.

Tässä pykälässä sanottua päivärahaa ei makseta matkapäiviltä eikä niiltä päiviltä, jolloin työntekijä on kotimaassa. Oikeutta päivärahaan ei ole myöskään sellaisilta päiviltä, jolloin työntekijä on ollut poissa työstä juopottelun tai sen seurausten takia taikka ilman, että työkyvyttömyyden aiheuttanut sairaus, tapaturma tai muu pätevä este on ollut aiheena poissaoloon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen voimassaoloaikaa on sittemmin jatkettu 16.1.1978 saakka. Sen 10 §:n 1 momentin tarkoittaman päivärahan suuruus parakkimajoituksessa oli sopimuskauden päättyessä 45,50 markkaa päivältä.

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Kostamuksen asuintalotyömaan n:o 260 työntekijät, muun muassa Raimo Toivanen, Johannes Kaurijoki, Vilho Kinnunen, Pekka Turhanen ja Urpo Törmänen olivat pakkasen vuoksi olleet estyneet työstä 28.12. ja 31.12.1977 sekä 13.1.1978. Pakkasta oli ollut ensin mainittuna päivänä 30 astetta, toisena 26 astetta ja kolmantena 27 astetta. Työntekijöiden vaatimuksesta huolimatta Rakennusvoima Oy oli kieltäytynyt maksamasta heille sanotuilta päiviltä päivärahaa perusteluna vain se, etteivät pakkaspäivät olleet työpäiviä. Näin muun muassa mainitut työntekijät olivat menettäneet kukin 136,50 markan verran päivärahoja.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri r.y:n edustaja oli ollut Kostamuksessa lähes päivittäin ja näin alusta alkaen tietoinen tapahtumista. Häneltä oli työmaalla vaadittu useasti työnantajan saattamista palaamaan työehtosopimuksen mukaiseen järjestykseen. Rakennusvoima Oy oli sanotun piiriorganisaation jäsen. Suomen Rakennusteollisuusliiton tietoon tapahtumat olivat tulleet talvella 1978 Kostamuksen työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä. Liittojen välisissä neuvotteluissa asiaa oli käsitelty ensimmäisen kerran 8.9.1978. Tuolloin työnantajapuoli oli pyytänyt asian pöydälle. 27.9.1978 pidetyssä neuvottelussa asia oli jäänyt edelleen pöydälle 6.10.1978 pidettyyn neuvotteluun, jonka jälkeen 31.10.1978 pidetyssä neuvottelussa työnantajaliiton taholta oli kiistetty päivärahojen maksuvelvollisuus.

Päiväraha oli tarkoitettu korvaamaan matkatyön aiheuttamat erityiskustannukset, joita syntyi riippumatta siitä voitiinko työtä suorittaa vai eikö. Työehtosopimus ei sisältänyt määräystä siitä, että työstä estyttäessä päivärahaa ei maksettaisi, jos esteen aiheuttajana oli ollut kova pakkanen. Kova pakkanen oli kiistatta mitä tyypillisin työehtosopimuksen tarkoittama pätevä este. Jotta työnantajatahon kanta olisi oikea, se edellyttäisi työehtosopimuksen tekstissä nimenomaista määräystä, joka vapauttaisi maksamasta päivärahaa kovan pakkasen estäessä työnteon. Nyt voimassa olevassa Kostamuksen työehtosopimuksessa oli määräys, jonka mukaan päivärahaa oli maksettava, jos sade, pakkanen tai muu luonnoneste esti työnteon. Määräys oli otettu sopimukseen työntekijäpuolen esityksestä. Neuvotteluissa työntekijäpuolelta oli tuotu nimenomaan esille, ettei uusi teksti merkinnyt minkäänlaista sisällöllistä muutosta vaan aiemmankin sopimuksen edellyttämän asian ottamista itse tekstiin. Työnantajaliiton nurinkurisen tulkinnan vuoksi Rakennustyöläisten Liitossa oli nähty uusi teksti välttämättömäksi. Päivärahat oli ilman erityisvaatimuksia Kostamuksessa maksettu myös lauantai- ja sunnuntaipäiviltä, jos työntekijä oli viettänyt ne Kostamuksessa. Rakennustyöläisten Liiton kanta oli myös työehtosopimuskäytännön mukainen. Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että kova pakkanen on työehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin tarkoittama pätevä syy, joka oikeuttaa työntekijän päivärahaan. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Rakennusvoima Oy:n suorittamaan majoitusalueella olleille pakkasen takia 28.12. ja 31.12.1977 sekä 13.1.1978 työstään estyneille Raimo Toivaselle, Johannes Kaurijoelle, Vilho Kinnuselle, Pekka Turhaselle ja Urpo Törmäselle mainittujen päivien päivärahoina 136,50 markkaa kullekin ja Rakennusvoima Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois- Suomen Piirin ja Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Rakennusteollisuusliito ja Rakennusvoima Oy ovat lausuneet, että kanteessa mainittu Raimo Toivanen oli ollut poissa työstä koko 26.-31.12.1977 välisen ajan, joten hänen työntekonsa ei ollut estynyt pakkasen takia. 13.1.1978 hän oli ollut työssä ja saanut myös päivärahan. Johannes Kaurijoki ei ollut 31.12.1977 ilmoittautunut työhön lainkaan eikä Vilho Kinnunen ilmoittautunut työhön 28.12.1977, joten työnteko ei ollut estynyt pakkasen takia. Työntekijät eivät olleet erikseen vaatineet päivärahan maksamista vaan ainoastaan kyselleet käytäntöä. Rakennusalan työt olivat luonteestaan johtuen alttiita sääolosuhteiden aiheuttamille häiriöille ja katkoksille. Alan poikkeuksellisuus oli otettu huomioon myös alan työehtosopimuksessa. Rakennusalan työehtosopimuksessa oli todettu periaate, että pakkaspäivinä työntekijät eivät olleet velvollisia tekemään työtä eikä työnantaja velvollinen maksamaan palkkaa. Verrattaessa tätä periaatetta työsopimuslain 27 §:n 2 momentista selviävään periaatteeseen havaittiin rakennusalan muista poikkeavat lähtökohdat. Työsopimuslain mukaanhan työnantajalla oli poikkeuksellisen luonnontapahtuman aiheuttamasta työnteon keskeytyksestä huolimatta rajoitettu palkanmaksuvelvollisuus. Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan työnantajan palkanmaksuvelvollisuus pakkaspäiviltä oli työntekijän työhalukkuudesta riippumaton. Pakkasrajan ylittävässä pakkasessa työntekijän ei tarvinnut saapua työhön. Vaikka hän saapuisi työhön, ei työnantajan tarvinnut maksaa hänelle edes päivittäisten matkakustannusten korvausta. Työnantaja oli näin ollen vapautettu kaikesta maksuvelvollisuudesta pakkaspäiviltä. Tästä periaatteesta johtui, että työntekijän oikeus korvaukseen tällaiselta päivältä edellytti erikoissäännöksen olemassaoloa. Työntekijät eivät kuitenkaan jääneet pakkaspäiviltäkään vaille ansiota, sillä he saivat työttömyyskassa-avustusta sitä koskevien säännösten mukaan. Kostamus-projektin työehtoja koskevan sopimuksen 10 §:n 4 momentissa luetellut olosuhteet olivat kaikki henkilökohtaisia, tiettyä työntekijää kerrallaan koskevia. Se, ettei työtä voida kovan pakkasen vuoksi tehdä, todettiin yleensä työpaikoilla sen jälkeen kun työntekijä on ilmoittautunut työhön. Kysymys ei siis ole varsinaisesta poissaolosta. Päiväraha ei teoreettisesti tarkastellen ollut palkkaa vaan työn tekemisestä syntyvien kustannusten korvausta. Jos päiväraha maksettiin säännöllisesti tietyn suuruisena riippumatta todellisista kustannuksista, muistutti se tavallista palkanlisää. Kostamuksessa työnantaja maksoi majoituksen. Myytävien ruokatarvikkeiden hinnassa oli liikevaihtoverovapaus otettava huomioon. Matkakustannuksista maksettiin erillistä korvausta. Oli selvää, ettei talvella 1977-78 silloinen päiväraha 45,50 markkaa verovapaana ollut voinut kulua pelkästään matkatyön aiheuttamiin erityiskustannuksiin. Yhteistä palkalle ja päivärahalle oli, että niiden maksuvelvollisuuden peruste oli suoritettu työ. Palkan ja päivärahan maksuvelvollisuus lankesikin yleensä yhteen. Ainoa poikkeus oli se, että päiväraha maksettiin myös Kostamuksessa vietetyistä viikonlopuista, vaikkei työtä tuolloin tehtykään. Toisaalta työntekijä menetti silloin oikeutensa säännönmukaiseen matkakustannusten korvaukseen. Voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan siis määrättiin päiväraha maksettavaksi myös päivältä, jolloin työnteko oli estynyt luonnonesteen, esimerkiksi kovan pakkasen johdosta. Vakiintuneen tulkintasäännön mukaan työehtosopimuksen sanamuodon muuttaminen merkitsi myös soveltamiskäytännön muuttamista. Ottaen huomioon vallinneen tulkintakäytännön kantaja ei voinut väittää tarkoituksena olleen vain kirjata sitä, mitä aiempi sopimus jo muutoinkin olisi edellyttänyt. Päin vastoin kuin kantaja ilmoitti, päivärahan maksamatta jättämisen päiviltä, jolloin työtä ei kovan pakkasen vuoksi tehdä, oli ollut yleinen käytäntö. Päivärahoja ei, niin kuin monet esimerkit osoittivat, ollut pakkaspäivinä maksettu edes Suomen puolella, jossa majoituskustannukset saattoivat olla aivan toista luokkaa kuin Kostamuksessa. Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että tammikuuhun 1978 voimassa olleessa työehtosopimuksessa on Kostamuksen tukikohtaan majoitetun työntekijän oikeutta päivärahaan rajoitettu määräämällä, ettei päivärahaa makseta matkapäiviltä eikä niiltä päiviltä, jotka työntekijä on kotimaassa. Oikeutta päivärahaan ei ole myöskään sellaisilta päiviltä, jolloin työntekijä on ollut poissa työstä juopottelun tai sen seurausten takia taikka ilman, että työkyvyttömyyden aiheuttanut sairaus, tapaturma tai muu pätevä este on ollut aiheena poissaoloon.

Helmikuussa 1978 solmittuun työehtosopimukseen on otettu määräys päivärahan suorittamisesta, kun työnteko on estynyt luonnonesteen, esim. kovan pakkasen johdosta. Tämän lisäyksen Rakennustyö- Iäisten Liitto on ilmoittanut katsoneensa merkinneen vain aikaisemman sopimuksen tarkoituksen ja käytännön kirjaamista, kun taas Suomen Rakennusteollisuusliitto on ilmoittanut katsoneensa sen merkinneen työehtosopimuksen päivärahaoikeuden laajentamista koskemaan myös pakkaspäivät. Siitä, olisiko nämä kannanotot ilmoitettu myös sopimusneuvotteluissa, ei työtuomioistuimelle ole esitetty muuta selvitystä kuin että todistajana kuultu Rakennustyöläisten Liiton sopimusneuvottelija on kertonut työnantajapuolen suostuneen sopimukseen ehdotettuun lisäykseen kun työntekijäpuoli on suostunut pakkasrajan tiukentamiseen 25 asteeseen. Liioin ei aikaisemmasta käytännöstä Kostamuksessa ole esitetty mitään selvitystä suuntaan eikä toiseen.

Suomen Rakennusteollisuusliiton kanta tulkintakysymyksessä on pääasiassa johdettu rakennusalan työehtosopimuksesta, jonka mukaan työntekijällä ei ole oikeutta palkkaan pakkaspäivältä. Tästä palkkaa koskevasta työehtosopimusmääräyksestä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan seuraa, että Kostamus-sopimusta olisi päivärahan osalta tulkittava näin. Sopimusmääräys on yksityiskohtainen, se on kirjoitettu poikkeukseksi päivärahan maksuvelvollisuuden sisältävästä pääsäännöstä, eikä siinä ole mainintoja pakkaspäivien osalta. Tällaisenkin päivän työntekijä viettää Kostamuksessa, jonne hän on saapunut ollakseen työnantajan käytettävissä työhön. Se vähäinen selvitys, mitä työtuomioistuimelle on esitetty päivärahan maksamisesta matkatöissä Suomessa, osoittaa päivärahaa selvityksen käsittämissä tapauksissa maksetun myös pakkaspäiviltä, jotka työntekijä on työn takia viettänyt vieraalla paikkakunnalla. Näistä syistä on sopimusmääräystä työtuomioistuimen mielestä tulkittava niin, että työntekijöillä on työehtosopimuksen nojalla ollut oikeus päivärahaan, jos työnteko on estynyt pakkasen nojalla.

Kanteen tarkoittamana aikana ei Kostamuksessa esitetyn selvityksen mukaan ollut tarkoin määrätty siitä, miten työntekijäin tuli menetellä pakkaspäivänä sen toteamiseksi, että työtä ei voitu tehdä ja että he olisivat valmiita työn tekoon, jollei pakkanen olisi sitä estänyt. Ainakin osaksi näyttää työntekijöillä olleen se käsitys, että riitti, kun kokoonnuttiin yhteiseen ruokalaan, missä asia yhteisesti todettiin, joskin jotkut työnjohtajat ovat noudattaneet tarkempaa ilmoittautumismenettelyä. Työtuomioistuin ei pidä tarkoituksenmukaisena ratkaista tämän jutun yhteydessä sitä yhden työntekijän osalta kokonaan ja kahden osalta yhdeltä päivältä riidanalaiseksi jäänyttä kysymystä, ovatko he estyneet työstä pakkasen johdosta vai olleet työstä poissa muusta syystä vai olleet työssä ja saaneet siis sekä palkan että päivärahan.

Tulkintariidan ei ole selvitetty tulleen Suomen Rakennusteollisuusliiton tietoon ennen vuodenvaihteen 1977-78 työehtosopimusneuvotteluja. Ottaen huomioon, mitä näistä neuvotteluista on edellä sanottu, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Suomen Rakennusteollisuusliiton olisi tuolloin tai sen jälkeen pitänyt käsittää tulkintakysymykseen omaksumansa kannan virheellisyys ja näin ollen huolehtia siitä, että Rakennusvoima Oy maksaa päivärahat riidanalaisilta pakkaspäiviltä. Perustetta ei näin ollen ole myöskään Rakennusvoima Oy:n tuomitsemiseksi hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta tai Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi esitetyt hyvityssakkovaatimukset hyläten vahvistaa, että jos työntekijät ovat pakkasen vuoksi olleet estyneitä tekemästä työtä, ei heiltä työehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin mukaan ole tällä perusteella voitu evätä päivärahaa, ja velvoittaa Rakennusvoima Oy:n suorittamaan Pekka Turhaselle ja Urpo Törmäselle kanteessa tarkoitetut päivärahat, kummallekin kolmelta päivältä 45,50 markkaa päivältä eli yhteensä kummallekin erikseen 136 markkaa 50 penniä sekä Vilho Kinnuselle ja Johannes Kaurijoelle kummallekin kahdelta päivältä samoin 45,50 markkaa päivältä eli yhteensä kummallekin erikseen 91 markkaa Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan osoitetaan asianomaiset nostamaan tarvittaessa toimivaltaisissa tuomioistuimissa kanteet Raimo Toivasen koko suoritusvaatimuksesta samoin kuin Johannes Kaurijoen suoritusvaatimuksesta joulukuun 31 päivän 1977 osalta ja Vilho Kinnusen suoritusvaatimuksesta joulukuun 28 päivän 1977 osalta.

Asian näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Äimälä, M. Virtanen, Kaski, Suominen ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto:

Katson jutun yhteydessä työtuomioistuimelle esitetyistä selvityksistä ja asiakirjoista käyneen ilmi, että Kostamus-sopimuksen neuvottelujen yhteydessä ovat Rakennustyöläisten Liiton edustajat osoittaneet Suomen Rakennusteollisuusliiton omaksuman kannan päivärahojen maksamisvelvollisuudesta pakkaspäiviltä virheelliseksi ja työehtosopimuksen vastaiseksi ja vaatineet Suomen Rakennusteollisuusliittoa valvomaan, että riidanalaiset päivärahat suoritetaan asianomaisille Rakennustyöläisten Liiton omaksuman tulkinnan mukaisesti.

Samoin katson tulleen selvitetyksi, että työntekijäpuoli on paikallisissa neuvotteluissa Kostamuksessa esittänyt vastaavan tulkinnan sopimuksesta ja siihen perustuvan vaatimuksen päivärahojen maksamisesta pakkaspäiviltä Rakennusvoima Oy:lle. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi, muutoin enemmistöön yhtyen, tuomita Rakennusvoima Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa 600 markkaa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoa 4000 markkaa ja molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1500 markalla.