22.6.1977

2 § Yleissopimuksen soveltaminen

1. Tämän työehtosopimuksen ohella ja sen soveltamisessa noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välisiä niitä voimassa olevia yleissopimuksia, jotka ovat tämän sopimuksen liitteinä. Seuraavat keskusliittojen sopimukset ovat tämän sopimuksen liitteinä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

-Yleissopimus irtisanomissuojasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yllämainittujen sopimusten soveltamisessa huomioidaan alan erityisolosuhteet.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Irtisanominen

1. Työmarkkinakeskusjärjestöjen allekirjoittama irtisanomissuojaa koskeva sopimus allekirjoituspöytäkirjoineen sitoo tämän työehtosopimuksen osana sopimuspuolia ja niiden jäseniä. Työnantajat eivät kuitenkaan lopeta yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta jatkunutta työsuhdetta ilmoittamatta siitä vähintään kolme viikkoa ennen sekä jos työsuhde on keskeytymättä jatkunut kymmenen vuotta vähintään neljä viikkoa ennen.

2. Niihin työntekijöihin nähden, joita irtisanomissuojasopimus ei koske on työsopimus voimassa ilman irtisanomisaikaa kummaltakaan puolelta, ellei kirjallisesti tai työsäännöissä ole toisin sovittu. Irtisanomissuojaa koskeva sopimus on allekirjoituspöytäkirjoineen liitetty tähän työehtosopimukseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Milloin kysymyksessä on edellisessä momentissa mainittu irtisanominen tai lomauttaminen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä, että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijäin huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työnantajan tai työntekijäjärjestöjen edustajan vaatimuksesta on välittömästi neuvoteltava tässä pykälässä mainituista toimenpiteistä ja niiden seurauksena mahdollisesti syntyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja oikeudellisista kysymyksistä.

3. Irtisanomis- ja lomautustapauksissa noudatetaan lisäksi työsopimuslain määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Autonrengasalan palkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Urakkatyöt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Sellaisissa töissä, joissa se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi, voidaan soveltaa tuotantopalkkiojärjestelmää.

Pöytäkirjamerkintä:

Työsuorituksen tuotantopalkkiotyössä vastatessa 1. kohdan ansioperusteeksi edellytettyä normaalia urakkatyövauhtia, tulee ansion nousta 20 % ao. työn ohjetuntipalkkaa korkeammaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa mainitussa irtisanomissuojasopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

5 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Milloin kysymyksessä on 1. momentissa mainittu irtisanominen tai lomauttaminen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijäin huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työnantajan tai työntekijäjärjestön edustajan vaatimuksesta on välittömästi neuvoteltava tässä pykälässä mainituista toimenpiteistä ja niiden seurauksena mahdollisesti syntyvistä taloudellisista, sosiaalisista ja oikeudellisista kysymyksistä.

6 §

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiasta yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autonrengasliiton jäsenyrityksen Itä-Suomen Rengas 0. Räsänen & Kumpp. -nimisen yhtiön ja sen työntekijöiden välillä oli ollut erimielisyyttä viime tammikuusta alkaen työnantajan käyttöön ottamasta tuotantopalkkiojärjestelmästä. Vuoden 1976 toukokuun loppupuolella yhtiön myyntipäällikkö oli ilmoittanut työntekijöille, että mikäli nämä hyväksyisivät työnantajan esityksen tuotantopalkkion pistelaskujärjestelmäksi, niin töitä riittäisi edelleen kaikille työntekijöille. Kun työntekijät eivät olleet hyväksyneet esitystä, työnantaja oli ryhtynyt siirtämään osaa maansiirtokoneiden ja traktoreiden renkaiden korjaustöistä yhtiön toiselle tuotantolaitokselle Lappeenrantaan. Toukokuun 31 päivänä 1976 työnantaja oli irtisanonut Joensuun tuotantolaitokselta Pentti Romppasen ja Arto Stenforsin. Irtisanomisten syyksi oli ilmoitettu töiden vähyys, koska töitä oli siirretty Lappeenrantaan. Heti irtisanomisten jälkeen luottamusmies oli pyytänyt neuvotteluja irtisanomisten johdosta, koska hän oli katsonut irtisanomiset sopimusten ja lain vastaisiksi, mutta työnantajan taholta oli todettu, että asiasta ei keskustella eikä irtisanomisia peruuteta. Liittotason neuvotteluissa työntekijäliitto oli aluksi vaatinut irtisanomisten peruuttamista, koska työnantajan oli katsottu ryhtyneen niihin painostaakseen työntekijöitä tuotantopalkkiota koskevassa erimielisyydessä ja irtisanomisten muodostuneen siten työtaistelutoimenpiteiksi. Työnantaja ei myöskään ollut noudattanut työehtosopimuksen mukaista neuvottelumenettelyä, vaan oli kieltäytynyt neuvottelemasta välittömästi irtisanomistoimenpiteistä ja niiden seurauksena syntyvistä kysymyksistä. Työnantaja oli näin ollen rikkonut työehtosopimusta.

Ainakaan Stenforsin osalta ei ollut ollut kysymyksessä töiden väheneminen, joten hänet oli irtisanottu irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja myös vastoin työsopimuslain säännöksiä, joita työehtosopimuksen 4 §:n 3 momentin määräys edellytti noudatettavaksi. Stenforsille oli sen vuoksi vaadittu suoritettavaksi korvausta työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen johdosta. Kun työntekijöille oli ilmoitettu vuosilomien alkamisajankohdat ja kun he olivat käsittäneet jo ajankohdaltaan ilmoitetut vuosilomat määräaikaiseksi työsopimukseksi muuten toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten puitteissa, oli irtisanomisten suorittamisajankohta juuri ennen vuosilomia vahvistanut työnantajan painostustarkoitusta.

Stenfors oli toiminut ainoana työntekijänä muottiosastolla ja hänen tilalleen oli siirretty toinen työntekijä. Ainoastaan joskus lyhyitä aikoja Stenfors oli työskennellyt myös kammio-osastolla, josta työt olivat tilapäisesti vähentyneet, kun osa niistä oli siirretty Lappeenrannassa tehtäviksi. Muutaman viikon kuluttua renkaiden kuljetus Lappeenrantaan oli lopetettu ja työt olivat jatkuneet edelleen kammio-osastolla, vaikka se oli irtisanomisten yhteydessä ilmoitettu lopetettavaksi. Vaikka kysymyksessä olisi ollutkin työvoiman vähentäminen, niin Stenforsin kohdalta työnantaja oli joka tapauksessa rikkonut työehtosopimuksen 4 §:n 2 momentissa ja irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 2 momentissa määriteltyä työvoiman vähentämisjärjestystä. Muun ohessa Stenfors oli ammattitaitoinen rengasasentaja mitä työtä hän oli tehnyt useamman kuukauden ajan työsuhteensa alussa. Hänen työsuhteensa oli kestänyt kauemmin kuin neljän muun yhtiön palvelukseen jääneen työntekijän. Sen lisäksi hänellä oli ollut huollettavanaan äitinsä. Nämä seikat työnantaja oli Stenforsin osalta irtisanomisessa sivuuttanut. Työnantajaliitto oli katsonut yhtiön menetelleen velvollisuuksiensa mukaisesti, koska kysymyksessä oli ollut pysyvä työn väheneminen. Myös Stenforsin huoltovelvollisuus oli kiistetty. Liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Irtisanomisten lisäksi työnantajan kieltäytyminen neuvotteluista oli ollut painostustoimenpide tuotantopalkkioriidassa. Työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat työehtosopimuksen irtisanomista koskevien ja irtisanomissuojasopimuksen säännösten ohella palkkaa ja urakkatyötä koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Työsuhteen 16.6.1976 tapahtuneen päättymisen jälkeen Stenfors oli ollut vailla ansiotyötä elokuun 16 päivään 1976 saakka. Hänen palkkansa oli ollut 10,30 mk tunnilta, minkä lisäksi hän oli saanut tuotantopalkkiona 159 mk kahden viikon palkanmaksukautena. Näin ollen hän oli menettänyt työttömyyden ajalta jo pelkästään ansiona noin 4 400 markkaa.

Näillä perusteilla kantajaliitto on vaatinut, että yhtiö ja sen toimitusjohtaja yhtiömiehenä yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin suorittamaan Stenforsille korvauksena irtisanomisesta ilman asiallista perustetta ja erityisen painavaa syytä 5 000 mk 5 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta taikka työehtosopimuksen 4 §:n 2 momentin ja irtisanomissuojasopimuksen 5 ja 6 §:n säännösten tietensä rikkomisesta sekä että Autonrengasliitto tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja vastaajat kaikki yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Autonrengasliitto, Itä-Suomen Rengas O. Räsänen & Kumpp. ja toimitusjohtaja Lauri Ensio Räsänen ovat kanteeseen vastatessaan työtuomioistuimessa lausuneet, että mainittu yhtiö harjoitti renkaiden pinnoitusta muun muassa Lappeenrannassa ja Joensuussa siten, että Lappeenrannassa sijaitsi yhtiön päätuotantolaitos. Kevään 1976 aikana Lappeenrantaan oli hankittu uusia traktorin ja maansiirtokoneiden renkaiden pinnoituksessa tarvittavia matriiseja, joiden vuoksi pinnoitus Lappeenrannan muoteissa tuli Joensuun kammiomenetelmää edullisemmaksi. Sen vuoksi oli kevään loppupuolella mainittujen renkaiden pinnoitukset siirretty suoritettavaksi pääasiallisesti Lappeenrannassa. Renkaat oli kuljetettu sinne kuormaautoilla. Joensuussa oli jatkettu edelleen kuorma-auton renkaiden pinnoitusta sekä niiden traktorin ja maansiirtokoneiden renkaiden pinnoitusta, joihin sopivia matriiseja ei ollut Lappeenrannassa. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut, että työpaikan muotti- ja kammio-osasto olisi kokonaan lopetettu. Tuotantoa oli jatkettu luonnollisesti vain siinä laajuudessa kuin pinnoitettaviksi jääneiden rengastyyppien tilauksia oli riittänyt. Lappeenrannan tuotantolaitoksella oli ollut käytössä kanteessa mainittu tuotantopalkkiojärjestelmä, jonka työnantaja oli halunnut ottaa käyttöön myös Joensuussa. Tällä hetkellä palkkiota maksettiin myös Joensuussa saman järjestelmän mukaisesti. Pinnoitustöiden siirto oli johtunut yksinomaan pyrkimyksestä suorittaa työ yrityksen kannalta mahdollisimman kannattavalla menetelmällä, eikä sillä ollut mitään tekemistä palkkion maksamisen kanssa. Myyntipäällikkö ei ollut missään vaiheessa asettanut tuotantopalkkion maksamista töiden riittämisen edellytykseksi. Koska muotti- ja kammio-osaston työt olivat edellä kerrotuista syistä vähentyneet, oli työnantaja joutunut irtisanomaan Romppasen ja Stenforsin. Näiden työntekijöiden irtisanomisen jälkeen ei Joensuun tuotantolaitokselle ollut otettu yhtään uutta työntekijää vaan näin supistettu työntekijämäärä oli ollut riittävä myös kiireisimpänä aikana. Irtisanomistoimenpiteistä ja niiden seurauksena syntyvistä taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä oli neuvoteltu työpaikalla useaan otteeseen, ja yhtiön edustajana näissä neuvotteluissa oli ollut myyntipäällikkö. Irtisanotut työntekijät olivat työskennelleet muotti- ja kammio-osastolla, Stenfors etupäässä kammiopuolen töissä. Romppanen oli kuulunut viimeksi yrityksen palvelukseen tulleiden työntekijäin joukkoon, eikä kanteessakaan ollut kiistetty irtisanomisen oikeutusta hänen osaltaan. Työntekijäpuoli oli neuvotteluissa esittänyt Stenforsin sijasta irtisanottavaksi jompaakumpaa kahdesta muusta mainitsemastaan työntekijästä. Nämä olivat tosin tulleet yhtiön palvelukseen puoli vuotta Stenforsia myöhemmin, mutta he työskentelivät yhtiön rengasasennusosastolla eli ns. vannepuolella, jota tuotannon supistukset eivät laisinkaan olleet koskeneet. Toista näistä ehdotetuista työntekijöistä pidettiin yhtiön parhaana vannemiehenä ja toinenkin oli erikoistunut rengasasennuksiin. Stenfors sitä vastoin ei ollut ammattitaitoinen rengasasentaja. Hän oli tullut yhtiön palvelukseen autohajottamosta ja oli aluksi työskennellyt muutaman kuukauden rengasasennusosastolla saavuttamatta kuitenkaan rengasasentajan täydellistä ammattitaitoa. Pienen yrityksen ei siten ollut ollut mahdollista vaarantaa rengasasennusosaston toimintaa irtisanomalla tämän osaston ammattitaitoisia työntekijöitä. Stenforsin irtisanomiseen oli päädytty, koska hän oli työskennellyt vähentyneissä kammiotöissä niihin viimeksi tulleena työntekijänä. Ennen irtisanomista oli työnantaja selvittänyt työntekijöiden huoltovelvollisuuteen ja asumiseen liittyviä seikkoja ja todennut, ettei siinäkään suhteessa suunnitelluille irtisanomisille ollut olemassa esteitä. Työsuhteiden irtisanomisessa oli noudatettu vähintään sopimuksen mukaista irtisanomisaikaa, joskin Romppasen työtodistukseen oli aluksi tullut virheellinen työsuhteen päättymispäivä. Kun vastaajien mielestä työsuhteiden irtisanomisiin oli ollut asiallinen peruste, joka ei ollut ollut missään yhteydessä kanteessa mainittuun tuotantopalkkioon, ja kun irtisanomisia toteutettaessa oli noudatettu työehtosopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä, vastaajat ovat vaatineet, että kanteet olisi perusteettomina hylättävä ja kantajaliitto velvoitettava korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Itä-Suomen Rengas O. Räsänen & Kumpp. -nimisen yhtiön Joensuussa sijaitsevan tuotantolaitoksen palveluksessa työntekijänä olleen Arto Stenforsin työsuhde on irtisanottu 31.5.1976 päättymään 16.6.1976 työnantajan ilmoittaessa irtisanomisen syyksi töiden vähyyden. Osa Joensuun tuotantolaitoksen pinnoitustöistä on silloin taloudellisista syistä siirretty pysyvästi yhtiön Lappeenrannan tuotantolaitoksessa tapahtuvaksi, ja työt Joensuussa ovat siten tosiasiassa vähentyneet. Stenforsin ja tuolloin samalla irtisanotun toisen työntekijän sekä sen jälkeen tapahtuneen yhden työntekijän eroamisen jälkeen Joensuun tuotantolaitokselle ei ole otettu uusia työntekijöitä, vaan töistä - myöskin sesonkiaikoina on selvitty jäljelle jääneellä työvoimalla siirtämällä näitä eri tehtäviin ja myös Stenforsin yhtiössä suorittamiin tehtäviin.

Sen vuoksi työtuomioistuin katsoo, että Stenforsin irtisanomiseen on ollut niin hyvin irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu asiallinen peruste kuin myös työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa, johon työehtosopimuksen 4 §:n 3 momentissa viitataan, tarkoitettu erityisen painava syy. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan ei irtisanomissuojasopimus liioin olisi edellyttänyt jonkun yhtiöön jääneen työntekijän irtisanomista ennen Stenforsia. Riittävää selvitystä puuttuu työtuomioistuimen mielestä edelleen siitä, että työnantajan irtisanomistoimenpide olisi ollut työehtosopimuksen määräyksiin kohdistunut painostustoimenpide. Näin ollen ei vastaajayhtiö ole myöskään asiassa tieten rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä eikä vastaajaliittokaan niin ollen ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden vastaajat saavat kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Pyrhönen, Hämäläinen, Airaksinen, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.