20.10.1976

2 § Varastoesimiesten työehdot

Varastoesimiesten työehtojen osalta noudatetaan liittojen välillä allekirjoitettua myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevaa työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa määrätään muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta.

2. Ellei pitemmästä irtisanomisajasta ole kirjallisesti tai muuten todisteellisesti sovittu, noudattaa työnantaja seuraavia irtisanomisaikoja:

2 viikkoa, jos työsuhde on jatkunut vähemmän kuin 5 vuotta,

3 viikkoa, jos työsuhde on jatkunut vähintään 5 vuotta ja

1 kuukausi, jos työsuhde on jatkunut vähintään 10 vuotta tai sitä kauemmin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Irtisanomissuojaa koskevassa yleissopimuksessa määrätään muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Irtisanomisen syy on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti välittömästi työntekijälle. Jos työnantaja irtisanoo työntekijän ilman asiallista perustetta, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella 2 §:n 1 kappaleessa tarkoitetun työehtosopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvaa yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

5 §

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen, on siitä ilmoitettava edellä 2 §:ssä tarkoitettujen työehtosopimusten edellyttämälle luottamusmiehelle heti, kun tällaisen toimenpiteen välttämättömyys on tullut työnantajan tietoon, ja mikäli mahdollista kuukautta ennen työsuhteen päättymistä. Jos toimenpide kohdistuu vähintään kymmeneen työntekijään, on siitä samalla ilmoitettava myös julkiselle työvoimaviranomaiselle.

Milloin kysymyksessä on 1 kappaleessa mainittu irtisanominen, on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, että viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia työntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Liikeväen Liitto on työtuomioistuimessa esiintuonut, että Kaupan Työnantajaliittoon jäsenenä kuuluva Oriola Oy oli 16.2.1976 luottamusmies Toini Väyrysen läsnäollessa irtisanonut varastoesimies Seija Pohjamon työsuhteen päättymään 17.3.1976. Irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu seuraavaa: Irtisanominen tapahtui varastoesimiehen vakanssin lopettamisen johdosta, mikä tapahtui taloudellisista menekkivaikeuksiin perustuvista syistä sekä hallinnollisten kulujen kurissapitämiseen ja työn uudelleen järjestelyyn kohdistuvien rationalisointitoimenpiteiden johdosta. Pyynnöstä huolimatta työnantaja ei ollut antanut Pohjamolle välittömästi irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n edellyttämää kirjallista irtisanomistodistusta, vaan se oli annettu vasta 11.3.1976. Samassa yhteydessä 11.3.1976 Pohjamolle oli tarjottu varastotyöntekijän työtä varastotyöntekijän vähimmäistaulukkopalkalla, josta työstä Pohjamo ei suoranaisesti ollut kieltäytynyt, vaan pyytänyt samaa palkkaa kuin oli saanut varastoesimiehen tehtävästään. Työnantaja ei myöskään ollut irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaisesti heti ilmoittanut luottamusmiehelle Pohjamon irtisanomisen välttämättömyydestä, vaikka taloudellisten ja tuotannollisten syiden olisi pitänyt olla työnantajan tiedossa huomattavasti aikaisemmin, vaan ilmoitus oli tehty vasta irtisanomispäivänä 16.2.1976. Pohjamon irtisanomiseen oli vaikuttanut osaltaan hänen palkkaansa koskenut riita, joka oli työtuomioistuimessa esikäsittelyssä 11.8.1975. Asia oli tosin sovittu ja sopimuspöytäkirja allekirjoitettu 8.12.1975. Kostotoimenpiteenä Oriola Oy oli lakkauttanut Pohjamon tehtävän ja jakanut sen neljälle työntekijälle. Oriola Oy ei ollut neuvottelujen kuluessa, joita oli käyty paikallisella tasolla, liittotasolla sekä keskusjärjestöjen välillä, esittänyt riittävästi näyttöä sellaisista taloudellisista ja tuotannollisista syistä, jotka oikeuttaisivat irtisanomaan Pohjamon työsuhteen asiallisin perustein. Ensimmäisenä oli työvoimaa vähennettäessä irtisanottu yrityksen toiminnalle tärkeänä pidettävä ja erikoistehtävissä toimiva työntekijä, jonka työsuhde oli kestänyt lähes 15 vuotta, mistä 11 vuotta varastoesimiehenä.

Irtisanomista oli edellä kerrotuin perustein pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n ja 5 §:n vastaisena, ja Suomen Liikeväen Liitto on vaatinut Oriola Oy:n velvoittamista maksamaan Pohjamolle sopimuksen 4 §:n tarkoittamana korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 12 174 markkaa 6 %:n korkoineen sekä Kaupan Työnantajaliiton tuomittavaksi hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Kaupan Työnantajaliitto on lausunut, että Oriola Oy:n myynnin volyymi eli myytyjen tuotteiden määrä oli laskenut vuonna 1975, mikä nimenomaan lääkemyynnin osalta oli johtunut siirtymisestä ns. yksikanavajärjestelmään lääkejakelussa, mikä merkitsi sitä, että Oriola Oy myi ainoastaan Orion Yhtymän ja Panfarma Oy:n tuotteita. Likviditeetti oli huonontunut tämän ja kannattavuuden heikentymisen myötä ja yleisten rahamarkkinoiden kiristyttyä. Oli katsottu välttämättömäksi vähentää työvoimaa, jota oli Oriola Oy:n palveluksessa ollut runsaasti suhteessa yrityksen kilpailijoihin. Henkilökuntaa oli vähennetty Joensuussa ja Oulussa kahdella ja Seinäjoella neljällä työntekijällä, sekä Porin 27 työntekijän toimipiste oli lakkautettu. Joensuussa yrityksen työntekijöiden luonnollinen vaihto oli olematon alueen yleisen heikon työllisyystilanteen vuoksi. Joensuun toimipisteestä oli sanottu irti yksi varastotyöntekijä Mervi Saarelainen sekä tämän lisäksi katsottu tarpeettomaksi varastoesimiehen vakanssi, koska kyseiset työtehtävät katsottiin voitavan siirtää muille. Tämän järjestelyn seurauksena oli ajateltu voitavan vähentää vielä yksi varastotyöntekijä. Seija Pohjamo oli irtisanottu varastoesimiehen tehtävästään ja hänelle tarjottu varastomiehen työtä, koska muuta hänelle sopivaa ei ollut tarjolla. Oriola Oy oli varautunut irtisanomaan toisen viimeksi palvelukseen tulleista työntekijöistä Pohjamon varastomieheksi siirtymisen johdosta, mutta koska Pohjamo oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta työstä, toimenpide oli kohdistunut häneen. Syy-yhteyttä Pohjamon aikaisemmin vireillä olleen palkkariidan ja työsuhteen päättymisen välillä ei ollut, koska yrityksen oli välttämätöntä vähentää työvoimaa ja Pohjamo haluttiin pysyttää yrityksen palveluksessa muissa tehtävissä. Palkkariidassa liittojen kesken tehty ratkaisu oli yhtiössä hyväksytty ja pantu täytäntöön asianmukaisesti.

Edellä olevan perusteella Kaupan Työnantajaliitto on katsonut, että Pohjamon irtisanominen oli johtunut irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n tarkoittamista taloudellisista ja tuotannollisista syistä eikä Oriola Oy ollut poikennut sopimuksen 5 §:n 2 kappaleessa mainitusta irtisanomisjärjestyksestä, ja vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Oriola Oy on irtisanonut 16.2.1976 palveluksessaan varastoesimiehen tehtävässä lähettämön hoitajana toimineen Seija Pohjamon työsuhteen päättymään 17.3.1976. Irtisanomisen syy on ollut työnantajan ilmoituksen mukaan varastoesimiehen vakanssin lopettaminen, joka tapahtui talouudellisista menekkivaikeuksiin perustuvista syistä sekä hallinnollisten kulujen kurissapitämiseen ja työn uudelleenjärjestelyyn kohdistuvien rationalisointitoimenpiteiden johdosta. Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan, että yhtiön Joensuun toimipisteen henkilökunnan vähentäminen on ollut perusteltua. Irtisanominen on kuitenkin kohdistettu erään toisen työntekijän ohella Pohjamoon, vaikka hän oli ollut kanteessa mainitun ajan yhtiön palveluksessa ja toimipisteessä oli useita häntä myöhemmin yhtiön palvelukseen tulleita, eikä Pohjamon irtisanomiselle ennen näitä ole myöskään esitetty olleen muita irtisanomissuojasopimuksen 5 §:ssä mainittuja perusteita. Vasta irtisanomisajan loppupuolella Pohjamolle on ilmoitettu, että hän voisi siirtyä varastomieheksi varastotyöntekijän vähimmäispalkalla. Tämä ilmoitus on sitä paitsi tapahtunut siinä sävyssä, että tällöin jouduttaisiin irtisanomaan varastotyöntekijä, joka sosiaalisista syistä olisi enemmän työn tarpeessa kuin Pohjamo. Vaikka kyseessä on ilmoitettu olleen taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtunut työvoiman vähentäminen, ei toimenpiteestä liioin ole tehty irtisanomissuojasopimuksen 5 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta luottamusmiehelle ennen kuin irtisanomispäivänä. Nämä seikat ja kanteessa mainitun Pohjamon ja erään toisen työntekijän palkkaa koskeneen työtuomioistuimessa vireillä olleen riita-asian ja sen liittojen kesken saaman ratkaisun huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo riittävää selvitystä puuttuvan siitä, että Pohjamon irtisanominen olisi tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamalla asiallisella perusteella.

Kaupan Työnantajaliitto on katsonut Pohjamon irtisanomiselle olleen irtisanomissuojasopimuksen mukaisen perusteen yrityksen taloudellisen aseman heikentymisen ja henkilöstön ylimitoitetun käytön vuoksi. Työtuomioistuimen mielestä liitolla olisi ollut aihetta selvittää tarkemmin kuin on tapahtunut, miksi irtisanominen on kohdistunut juuri Pohjamoon. Asiassa muuten esitetyn selvityksen huomioon ottaen työtuomioistuin kuitenkin katsoo jääneen näyttämättä, että liitto olisi laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, velvoittaa Oriola Oy:n maksamaan Seija Pohjamolle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta kohtuulliseksi harkitut 8 000 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 21.5.1976 lukien ja korvaamaan Suomen Liikeväen Liiton oikeudenkäyntikulut 800 markalla. Jutun näin päättyessä saa Kaupan Työnantajaliitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Peltola, Äimälä, Parkkinen, Hyppönen ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.