11.11.1975

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Urakka- ja palkkiopalkkaus

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja töiden teknillinen järjestely antaa siihen edellytykset, voidaan korjaamokohtaisesti sopia töiden suorittamisesta myös urakka- ja palkkiopalkkausjärjestelmällä.

Tehtäessä töitä palkkiopalkkausjärjestelmällä liitot suosittelevat, että ohjeena käytetään merkki- tai korjaamokohtaisia ohjeaikoja. Palkkiopalkan osuus todetaan tilikausittain.

Mom. 2. Muiden palkkausjärjestelmien käytöstä sovitaan työnantajien ja työntekijäin välillä ja noudatetaan soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Työntekijän vähimmäistuntipalkka on taattu.

Soveltamisohje:

Mikäli ohjeajoissa todetaan keskinäisiä epäsuhteita, tarkistuksen suorittaa korjaamokohtaisesti asetettu työnantajien ja työntekijäin edustajista valittu toimikunta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Keskituntiansio

Keskituntiansion käyttö

Mom. 1. Työntekijän keskituntiansiota käytetään laskentatekijänä palkan ja korvausten maksamiseen siten kuin tässä työehtosopimuksessa erikseen määrätään.

Laskenta

Mom. 2. Työntekijän keskituntiansio lasketaan siten, että hänen kunkin vuosineljänneksen aikana työajalta eri palkkaustapojen mukaan saamansa ansio mahdollisine erillisine lisineen lukuunottamatta ylityö- ja sunnuntaityölisiä jaetaan saman vuosineljänneksen tehtyjen työtuntien kokonaismäärällä.

Pitkäaikaisesta, eri vuosineljännesten osalle jakautuneesta urakasta saatu kokonaisansio voidaan keskituntiansiota laskettaessa jakaa suoritettujen työtuntien osoittamassa suhteessa ko. vuosineljänneksien kesken, mikäli urakkaan käytettyjen työtuntien lukumäärä tällöin on tiedossa.

Mom. 3. Milloin keskituntiansio on vähimmäistuntipalkkaa pienempi, maksetaan 1 momentin perustuva palkka tai korvaus kuitenkin vähimmäistuntipalkan mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskituntiansion käyttöajan jakso

Mom. 4. Edellisen momentin mukaan laskettuja eri vuosineljänneksien keskituntiansioita käytetään seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

-marras-, joulu- ja tammikuun aikana III vuosineljänneksen keskituntiansiota.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 § Sairausajan ja synnytysloman palkka

Mom. 1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään 1 kuukauden ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan 21 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

27 § Luottamusmiehet

Mom. 1. Luottamusmiesten osalta noudatetaan keskusjärjestöjen välistä luottamusmiessopimusta 2.4.1969. Kts. s. 127.

Mom. 2. Luottamusmiestehtävien hoitamista varten järjestetään pääluottamusmiehelle luottamusmiessopimuksen 6 §:n edellyttämää säännöllistä vapautusta työstä seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

29 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 2. Tästä sopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet, joista sopimuspuolten kesken edellä 1 momentissa mainittua menettelyä noudattaen ei ole päästy yksimielisyyteen, alistetaan työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa määrätään muun ohessa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien työntekijöiden palkkoja korotetaan alla mainituilla yleiskorotuksilla sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä:

a) huhtikuun 1. päivää 1974, 55 penniä tunnilta,

b) syyskuun 1. päivää 1974, 20 penniä tunnilta,

c) huhtikuun 1. päivää 1975, 50 penniä tunnilta, ja

d) syyskuun 1. päivää 1975, 15 penniä tunnilta.

Tämän d-kohdan korotus suoritetaan erillisenä lisänä.

Työehtosopimuksen 9 §:n mukaiset vuorotyölisät tulevat voimaan edellä kohdissa a ja c mainituista ajankohdista lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

D Suorituspalkat

1 §:n A-kappaleen a-, b- ja c-kohdissa mainittujen ajankohtien jälkeen käytäntöön otettavien uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee olla siten hinnoiteltuja, että tilikauden keskituntiansio täyttää työehtosopimuksen vähimmäistuntipalkan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa määrätään muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Ansionmenetyksen korvaaminen

1. Työnantaja korvaa sen ansion, jonka luottamusmies menettää työaikana joko paikallisissa neuvotteluissa työnantajan edustajien kanssa tai toimiessaan muuten työnantajan kanssa sovituissa tehtävissä. Samoin korvataan se ansionmenetys, joka aiheutuu ammattientarkastajan työpaikalla toimittamaan tarkastukseen osallistumisesta

2. Mikäli pääluottamusmies on vapautettu työstään säännöllisesti toistuviksi määräajoiksi, työnantaja korvaa hänen ansionmenetyksensä näiltä ajoilta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Ansiolla tarkoitetaan luottamusmiehen omaa keskituntiansiota ilman yli- ja sunnuntaityökorvausta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Autoalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen helsinkiläisen jäsenyrityksen Autonovo Oy:n autokorjaamon työntekijät kuuluivat jäseninä Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto r.y:hyn, joka taas oli Metallityöväen Liiton jäsenyhdistys. Ammattiosaston taloudenhoitaja Eino Pajunen toimi Autonovo Oy:ssä pääluottamusmiehenä, ja eri korjaamo-osastojen luottamusmiehinä toimivat Juha Paavilainen, Taisto Pyökkilehto sekä Paul Sundberg.

Pääluottamusmies Pajunen oli 1.10.1971 esittänyt työnantajalle vaatimuksen aikapalkkaan siirtymisestä ja voittopisteen hinnan korottamisesta tuntipalkan tasolle. Kun tähän huomattavasti työehtosopimuksen palkkatason ylittävään vaatimukseen ei ollut suostuttu, olivat työntekijät aloittaneet seuraavana päivänä ylityökiellon ja työn jarrutuksen. Muun muassa maahantulohuolto-osaston läpimeno oli laskenut 54 %:lla. Tilanteesta oli neuvoteltu työpaikalla 4.10.1974, mutta tuloksitta. Pääluottamusmies Pajunen ei ollut suostunut työnantajan esitykseen erimielisyysmuistion laatimisesta, vaan pitänyt asiaa korjaamon sisäisenä. Paikalla olivat tällöin olleet myös yrityksen muut luottamusmiehet. Työnantaja oli 11.10.1974 laatinut yksipuolisen erimielisyysmuistion, joka oli lähetetty työnantajaliittoon. Työntekijät olivat edelleen kieltäytyneet erimielisyysmuistion laatimisesta. Asiasta oli 22.10.1974 työtaistelun jatkuessa yhä neuvoteltu Metallityöväen Liitossa. Paikalla olivat liittojen edustajien lisäksi olleet Autonovo Oy:n luottamusmiehet. Työntekijätaho oli vain todennut tilanteen tekemättä asian hyväksi mitään, vaikka Autoalan Työnantajaliiton asiamies oli toistuvasti vaatinut metallityöväen Liiton toimenpiteitä työtaistelun lopettamiseksi. Tilanne oli jatkunut kuvatunlaisena siihen saakka, kunnes 6.11.1974 työt olivat pysähtyneet korjaamolla täydellisesti. Luottamusmies oli 12.11.1974 vaatinut työnantajalta takuita neuvotteluhalukkuudesta asetettuun määräaikaan mennessä. Takuut oli annettu, ja työt olivat alkaneet 14.11.1974 samaan aikaan neuvottelujen alkamisen kanssa. Neuvotteluissa työntekijät olivat luottamusmiehen johdolla esittäneet kymmenkohtaisen vaatimusluettelon, joka huomattavasti ylitti työehtosopimuksen tason erityisesti palkkavaateiden osalta. Neuvottelut olivat jatkuneet seuraavaan aamuun kello 10 saakka, mihin saakka myös työt olivat olleet käynnissä. Kun kaikkiin vaatimuksiin ei ollut voitu suostua, olivat neuvottelut kariutuneet työntekijäpuolen vetäydyttyä niistä pois. Samalla hetkellä oli lakko alkanut uudelleen. 20.11.1974 aamulla oli jälleen neuvoteltu, ja työt olivat olleet käynnissä kello 14:ään saakka. Työt olivat alkaneet vähitellen käynnistyä 27.11.1974, ja 30.11.1974 voitiin työtaistelun katsoa päättyneen.

Kerrottu työtaistelu oli selvästi työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastainen Ei ammattiosaston eikä Metallityöväen Liiton toimesta ollut tehty mitään työrauhan palauttamiseksi taikka ylläpitämiseksi. Ammattiosaston puheenjohtaja oli korjaamopäällikön kanssa käymässään neuvottelussa jopa antanut ymmärtää, että jos työnantaja tulisi vaateissa vastaan, niin työntekijät tulisivat seuraavana päivänä työhön. Työrauhalla oli käyty kauppaa sen sijaan, että sitä olisi yritetty ylläpitää. Lakkoon osallistuneiden työntekijäin määrä o]i 120, ja heidän joukossaan olivat yrityksen kaikki luottamusmiehet. Työtaistelu kohdistui ainakin työehtosopimuksen palkkamääräyksiin sekä neuvottelu- id työrauhamääräyksiin. Sanotuilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton sekä Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Metallityöväen Liitto on lausunut, että Autonovo Oy:ssä suoritettiin autojen kunnostus- ja korjaustyöt aikaurakalla. Työehtosopimuksen 8 §:n 1 momentin mukaan urakkapalkkausjärjestelmästä oli sovittava korjaamokohtaisesti, eikä työehtosopimus sisältänyt mitään palkkausmuotoa koskevaa hinnoittelusääntöä. Keväällä 1974 oli Autonovo Oy:ssä käyty paikallisten osapuolten kesken neuvotteluja aikaurakkapalkkausjärjestelmästä. Neuvotteluissa oli päästy yhteisymmärrykseen, mutta työnantajapuoli oli kieltäytynyt allekirjoittamasta asiaa koskevaa paikallista sopimusta. Kuitenkin työnantaja oli ryhtynyt yksipuolisesti soveltamaan tietyn tasoista aikaurakkapalkkausjärjestelmää, jossa voittotunnin hinta oli noin 75 % työehtosopimuksen mukaisesta palkkaryhmitetystä ohjepalkasta. Tämä oli johtanut siihen, että Autonovo Oy:n palkat olivat jääneet huomattavasti jälkeen Helsingin seudun muiden korjaamojen ansiotasosta. Näiden ansiotasoon oli mahdollista päästä vain kohtuuttomalla työvauhdin kiristyksellä. Työn järjestelyt Autonovo Oy:n työkohteissa olivat yleisenkin mittapuun mukaan heikohkot ja rationalisointi puutteellisesti järjestetty. Varaosien saanti työkohteisiin oli kesän ja syksyn kuluessa sitä paitsi ratkaisevasti heikentynyt, ja tyydyttävän ansiotason säilyttäminen oli muodostunut mahdottomaksi. Työnjohtajat olivat sitä paitsi jättäneet merkitsemättä muistiin tehtyjä aikoja. Työntekijäin ärtyneisyyden vuoksi työnantajan aikaurakkapalkkauksessa noudattama käytäntö oli johtanut siihen, että pääluottamusmies Pajunen oli avointen konfliktien välttämiseksi pyytänyt työnantajalta neuvotteluja urakkakäytännön tarkistamiseksi. Neuvotteluesityksen pääsisältönä oli ollut voittopisteen hinnan korottaminen eikä aikapalkkaan siirtyminen, vaikka tästäkin seikasta oli neuvotteluissa ollut puhetta. Työehtosopimus tosin edellytti töiden teettämistä pääsääntöisesti aikapalkalla ja vain poikkeustapauksessa urakkapalkalla, jos tästä oli korjaamokohtaisesti erikseen sovittu. Tällaista sopimusta ei Autonovo Oy:ssä ollut syntynyt, eikä neuvotteluesitys mitenkään ylittänyt työehtosopimuksen määräyksiä palkkatasosta. 4.10.1974 käydyssä neuvottelussa työnantajapuoli ei ollut suostunut neuvottelemaan mistään pääluottamusmiehen esittämästä kysymyksestä, vaan asian pitkittämiseksi esittänyt sen saattamista liittotasolle. Koska työehtosopimus sanotuin tavoin edellytti paikallista sopimista, minkä kannan myös työnantajaliiton edustajat ennen neuvottelutilaisuutta olivat vahvistaneet, pääluottamusmies oli korostanut työnantajapuolelle tuota seikkaa kieltäytymättä kuitenkaan erimielisyysmuistion laatimisesta niin kuin kanteessa väärin oli esitetty. Työnantaja oli laatinut oman muistionsa 11.10.1974, ja työntekijäpuoli oli seuraavana työpäivänä 14.10.1974 antanut oman muistiokappaleensa työnantajalle edelleen liitoille toimitettavaksi. Työnantaja oli kuitenkin ilmoittanut, ettei työnantajan laatima kirjoitus ollut työehtosopimuksen tarkoittama muistio, vaan tiedotus omalle liitolle. Tätä kirjoitusta ei ollut vieläkään toimitettu Metallityöväen Liittoon. Sanottu osoitti, ettei työnantaja pyrkinytkään menettelemään niin kuin työehtosopimuksen neuvottelumääräykset edellyttivät.

Ylityökieltoa ja jarrutusta ei kollektiivisina toimenpiteinä ollut tapahtunut. Jos työvauhti oli hidastunut, se oli aiheutunut pelkästään varaosien toimituksien jatkuvasta heikkenemisestä työskentelypisteisiin. Tietynasteinen työvauhdin sääteleminen oli luonnollista ja sallittuakin työsopimuslain 13 §:n edellyttämän työntekovelvollisuuden puitteissa tämän silti muodostamatta työehtosopimuslain 8 §:ssä mainittua työtaistelutoimenpidettä. Tässäkin oli kysymys tällaisesta ilmiöstä, jonka syyt johtuivat täysin työnantajan omaan vastuupiiriin luettavista seikoista.

22.10.1974 oli pidetty liittotasolla neuvottelu, jossa riitakysymys oli katsottu yksimielisesti työehtosopimuksen ulkopuolelle kuuluvaksi ja sen selvittely oli palautettu takaisin paikalliselle tasolle. Paikallisia neuvotteluja oli jatkettu 25.10.1974, jolloin työnantajapuoli oli esittänyt siirtymistä palkkiopalkkaukseen. 30.10.1974 käydyssä neuvottelussa työntekijäpuoli oli ilmoittanut, ettei se tämän palkkausmuodon soveltumattomuuden vuoksi autoalalle ollut taipuvainen hyväksymään tätä järjestelmää. Tällöin työnantajapuoli oli tehnyt tarjouksen palkkausjärjestelmästä, joka olisi heikentänyt ansiotasoa entisestäänkin. Työnantajapuolen neuvottelijat olivat myös pyrkineet johtamaan harhaan toista osapuolta. Tämän jälkeen käydyissä neuvotteluissa työnantajapuoli ei enää ollut pyrkinytkään asialliseen neuvottelukäyttäytymiseen eikä perusteltujen ratkaisuesitysten tekemiseen. Töiden pysähdyttyä Autonovo Oy:ssä spontaanisti 6.11.1974 oli ammattiosaston puheenjohtaja tästä tiedon saatuaan välittömästi mennyt työpaikalle kehottaen työntekijöitä työhön. Myös pääluottamusmies oli kehottanut työntekijöitä työhön. Työt olikin saatu 8.11.1974 käynnistymään joksikin aikaa työnantajan lupauduttua neuvottelemaan Työnantajan neuvottelukäyttäytymisestä oli kuitenkin aiheutunut neuvottelujen katkeaminen muutaman minuutin kuluttua niiden alkamisesta. Neuvottelujen katkeaminen oli aiheuttanut työnseisauksen alkamisen uudelleen ammattiosaston taikka Metallityöväen Liiton pystymättä sitä estämään. Työnantajan neuvottelukäyttäytymisestä johtuen oli yhtiön työntekijäin keskuuteen levinnyt sellainen käsitys, että työnantajan olisi lupauduttava antamaan takeet siitä, että se olisi valmis uudelleen neuvottelemaan riitakysymyksestä. Tämä työntekijäin kanta oli myös välitetty työnantajalle. Tästä huolimatta työnantaja oli pyrkinyt kieltäytymään paikallisista neuvotteluista sillä väärällä perusteella, että asia oli siirretty liittotasolle. Työntekijäpuoli oli kuitenkin suostunut neuvottelujen käymiseen liittotason edustajien läsnä ollessa. 14.11.1974 pidetyssä liittojen edustajien saapuvilla ollessa pidetyssä neuvottelussa oli päädytty samaan tulokseen kuin 22.10.1974 pidetyssä neuvottelussa eli asia oli todettu korjaamokohtaiseksi. Metallityöväen Liiton edustaja oli tähdentänyt työntekijäpuolen neuvotteluedustajille työrauhan säilyttämisen välttämättömyyttä. Neuvotteluja oli ollut määrä jatkaa paikallisesti 15.11.1974. Työnantajapuoli oli pysynyt aikaisemmissa vaatimuksissaan, mitkä merkitsivät työnantajasta aiheutuvien seikkojen kuten työkatkojen ja varaosien saannin viivästymisen alentavaa vaikutusta palkkoihin. Kun tieto työnantajan asenteesta oli levinnyt työntekijäin keskuuteen, oli jälleen alkanut spontaani työnseisaus, jota pääluottamusmies ei ollut saanut estetyksi. Pääluottamusmiehen ilmoitettua työtaistelun jatkuessa asiasta ammattiosaston puheenjohtajalle tämä oli tullut työpaikalle 19.11.1974 ja kehottanut välittömästi käynnistämään työt. Työt olivat käynnistyneet seuraavana päivänä, mutta kun työnantaja ei ollut käydyissä neuvotteluissa suostunut neuvottelemaan riitakysymyksestä, oli 21.11.1974 alkanut uusi spontaani työnseisaus. Työnantaja oli tämän jälkeen järjestänyt painostustoimenpiteitä, jotka olivat vaikeuttaneet ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton mahdollisuuksia pitää yllä työrauhaa. 21.11.1974 työnantaja oli sitä paitsi kieltäytynyt neuvottelemasta työhuonekunnan valitseman neuvotteluryhmän kanssa. Työt olivat vasta 27.11.1974 käynnistyneet normaalisti ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton toimihenkilöiden aktiivisen ponnistelun tuloksena.

Kanteessa oli väitetty pääluottamusmies Pajusen osallistuneen työnseisauksiin. Hän oli kuitenkin ollut työssä kaikkina lakkopäivinä lukuunottamatta 18.11., 25.11. ja 26.11.1974, jolloin hän oli ollut poissa työstä työnantajan luvalla, sekä 22.11.1974, jolloin työnantaja oli ajanut hänet pois työstä.

Kanteessa oli mainittu työrauhavelvollisuuden rikkomisen mahdollisina kohdistumisobjekteina työehtosopimuksen neuvottelu-, työrauha- ja palkkausmääräykset. Ammattiosasto ei ollut sidottu työehtosopimuksen velvoitemääräyksiin. Toisaalta ei liitolle ollut vaadittukaan seuraamuksia valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Vaikka työntekijäin katsottaisiin toimeenpanneen työtaisteluja, eivät ne voineet kohdistua työehtosopimuksen työrauha- ja neuvottelumääräyksiin siten, että ammattiosasto taikka liitto olisi niistä vastuussa. Mitä palkkausmääräyksiin kohdistumisobjektina tuli, niin työntekijät työskentelivät aikaurakkapalkalla. Kohdistumisobjekteina saattoivat siis olla enintään työehtosopimuksen 8 §:n 1 momentti ja sen allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n d kohta. Aikaisemmin esitetyin tavoin 8 §:n 1 momentissa oli urakkahinnoittelusta sopiminen siirretty paikalliselle tasolle, ja riitakysymys jäi työehtosopimuksen ulkopuolelle. Kohdistumisobjektina tulivat kysymykseen enintään työnantajan yksipuolisesti noudattama hinnoittelukäytäntö ja työnantajan neuvottelukäyttäytyminen. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n d kohta ei antanut mitään ohjetta nyt kysymyksessä olevan tapauksen sisältämään riitakysymykseen. Työntekijäpuolen neuvottelutarjouksessa ei ollut kysymys työehtosopimuksen palkkamääräysten muuttamisesta eikä kumoamisesta. Työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut sen tutkiminen, mikä Autonovo Oy:ssä vallitsevissa olosuhteissa oli katsottava oikeaksi aikaurakkakertoimeksi. Tästä huolimatta ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto olivat kaikin käytettävissään olevin keinoin pyrkineet ylläpitämään työrauhaa. Tämän vuoksi Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kun Autonovo Oy:ssä oli 11.10.-5.12.1974 välisenä aikana käyty neuvotteluja urakkakertoimista, yhtiö oli painostaakseen ammattiosastoa ja Metallityöväen Liittoa suostumaan omiin neuvotteluesityksiinsä sekä työntekijöitä työskentelemään entisillä kertoimilla suorittanut seuraavat vastatyötaistelutoimenpiteiksi tarkoitetut työehtosopimuslain 8 §:ssä kielletyt työtaistelutoimenpiteet:

1) 22.11.1974 Autonovo Oy:n korjaamopäällikkö Tauno Lemmelä oli käskenyt pääluottamusmies Pajusta kesken työpäivän kello 10.30, kun Pajusen luottamusmiesvapaan oli määrä alkaa tunnin päästä, poistumaan työpaikalta. Lemmelä ei ollut mitenkään perustellut käskyään. Pajuselle ei sanotulta päivältä ollut suoritettu työehtosopimuksen ja luottamusmiessopimuksen mukaista palkkaa. Metallityöväen Liiton toimitsija Keijo Vaje oli ilmoittanut samana päivänä tästä painostustoimenpiteestä Autoalan Työnantajaliiton toimitusjohtaja Kallialalle. Autoalan Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt toimenpiteisiin painostustoimenpiteiden lopettamiseksi ja työehtosopimuksen mukaisen asiantilan palauttamiseksi.

2) Työnantaja oli kieltäytynyt suorittamasta loka-marraskuun 1974 aikana sairaslomalla olleille työntekijöille työehtosopimuksen 19 §:n edellyttämää ja sen 10 §:n perusteella määräytyvää sairausajan palkkaa niiltä ajanjaksoilta, jolloin suurin osa työntekijöistä ei ollut ollut työpaikalla. Näin työnantajapuoli on menetellyt esimerkiksi Antton Lautanen-nimisen työntekijän kohdalla. Lautanen oli ollut työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan sairaslomalla 6.11.-5.12.1974 välisen ajan. 6.11. hänelle oli maksettu vain 1 1/2 tunnin, 8.11. 2 1/2 tunnin, 14.11. 8 tunnin, 15.11. 2 1/2 tunnin ja 20.11. 6 tunnin palkka. Työehtosopimuksen 9 §:n mukaan palkka olisi kuitenkin tullut suorittaa yhteensä 120 tunnilta.

3) Työnantaja oli kieltäytynyt suorittamasta myös pääluottamusmies Pajusen työehtosopimuksen mukaista palkkaa niiltä ajoilta, jolloin 6 suurin osa työntekijöistä oli loka-marraskuun aikana työnseisausten tähden poissa työstä. - Oli huomattava, että kun työnantaja oli irtisanomisajan noudattamatta jättämisen takia kuitannut erään luottamusmiehen lopputilissä 8 päivän irtisanomisajan palkan, se oli laskettu työehtosopimuksen mukaisella tavalla hänen keskituntiansionsa mukaan. Kysymys oli itsensä 22.11.1974 irtisanoneesta ja 25.11.1974 työnsä lopettaneesta luottamusmies Paavilaisesta.

Sanotut työnantajan suorittamat työtaistelutoimenpiteet kohdistuivat ainakin työehtosopimuksen 10, 19, 27 ja 29 §:ään sekä sopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 4-7 §:ään. Työnantajaliitto oli ollut tietoinen kaikista mainituista työtaistelutoimenpiteistä, muttei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin niiden estämiseksi ja työehtosopimuksen mukaisen asiantilan ennalleen palauttamiseksi. Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut Autoalan Työnantajaliiton ja Autonovo Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoihin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

1) Vastakanteeseen vastatessaan Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että Autonovo Oy:n 22.11.1974 lakossa olleet työntekijät olivat olleet työpaikalla tekemättä työtä. Pääluottamusmies Pajunen oli tehnyt työtä hidastetulla vauhdilla. Kaikki lakossa olleet työntekijät olivat kerääntyneet Pajusen ympärille häiriten hänen työntekoaan niin, ettei Pajusen työnteosta tullut mitään. Tässä tilanteessa oli katsottu tarkoituksenmukaiseksi lähettää Pajunen kotiin kello 10.30. Pajuselle oli maksettu palkka tältä päivältä myös siltä ajalta, jonka hän joutui olemaan työtä suorittamatta. Pajusen luottamusmiesvapaa olisi tuona päivänä alkanut 11.30 ja jatkunut kello 16 saakka. Luottamusmiesvapaan ajalta Pajuselle oli myös suoritettu luottamusmiessopimuksen mukainen paikka eli korvattu ansio, minkä hän olisi saanut, jos olisi ollut tuon ajan työssä. Ansiona oli käytetty marraskuulta 1974 laskettua keskituntiansiota. Tämä oli pienempi kuin työehtosopimuksen mukaan laskettu keskituntiansio. Kun kysymys oli ajasta, jolloin Pajusen työtulos työtaisteluna pidettävän jarrutuksen vuoksi oli normaalia pienempi, ei perusteita normaalin keskituntiansion käyttämiselle ollut olemassa. Tällöinhän Pajuselle olisi jouduttu korvaamaan ansiomenetyksenä enemmän kuin hän olisi työssä ollessaan ansainnut. Sitä paitsi ei keskituntiansion laskenta-aikaa määritelty luottamusmiessopimuksessa. Luottamusmiessopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 § velvoitti sopimaan asiasta vain milloin sopimuksen 7 §:n 5 kohdan mukainen sovellutus ei ollut mahdollinen. Erityistä sopimusta tästä ei ollut tehty.

2) Antton Lautaselle oli suoritettu sairausajan palkka työehtosopimuksen mukaisesti. Lakon ajalta oli suoritettu palkkaa siltä ajalta, minkä työntekijät neuvottelujen käynnissä pitämiseksi välillä olivat työssä. Koska oli selvää, että Lautanen ei olisi työkykyisenä ollessaan ollut työssä muiden työntekijäin ollessa lakossa, ja kun lakko koski koko korjaamoa, ei Lautanen näin ollen myöskään olisi jäänyt ilman mitään sellaista ansiota, mitä hänelle ei sairasajan palkkana maksettu, koska hänellä ei ko. ajalta olisi muutenkaan ollut mitään ansiota. Ennen sairastumistaan Lautanen oli osallistunut muiden työntekijäin kanssa jarrutukseen ja ylityökieltoon.

3) Pääluottamusmies Pajuselle oli tehdystä työstä suoritettu palkka hänen työsopimuksensa mukaisesti. Koska kysymyksessä oli urakkapalkkaus, oli maksetun palkan suuruus riippunut tehdyn työn määrästä, jolloin oli otettava huomioon jarrutuksen vaikutus työn tulokseen.

Suorittaessaan irtisanomissuojasopimuksen mukaisen kuittauksen erään työntekijän jäätyä pois työstä irtisanomisaikaa noudattamatta oli työnantaja menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti eikä asialla ollut yhteyttä nyt kysymyksessä olevaan työnantajan työrauharikkomukseksi väitettyyn menettelyyn. Työnantajan toimenpiteet eivät olleet työtaistelutoimenpiteitä; mitään vaatimuksia ei työntekijöihin ollut kohdistettu. Sanotuilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosasto ja Autonovo Oy ovat olleet jutuissa kuultavina siltä osin kuin niitä vastaan kanteissa on esitetty vaatimuksia.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä käyneen selville, että Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosaston Autonovo Oy:hyn asettama pääluottamusmies Eino Pajunen on 1.10.1974 jättänyt yhtiölle esityksen, jonka pääsisältönä on ollut voittopisteen hinnan korottaminen ja joka on myös käsitellyt mahdollisuutta aikapalkkaan siirtymisestä. Yhtiössä on esityksen jättämisen jälkeen alettu neuvottelut esityksen johdosta. Kun niissä ei ole päästy tulokseen, on työpaikalla toimeenpantu ensin työn hidastusta sekä kieltäydytty ylityöstä ja lopuksi toimeenpantu lakko. Työtaistelu on päättänyt täysin 30.11.1974. Työntekijäpuolelta on esitetty, ettei urakkapalkkauksesta ole tuolloin ollut yrityksessä voimassa työehtosopimuksen 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimusta. Kun työnantajapuolen käsityksen mukaan tällainen sopimus kuitenkin on suullisena syntynyt niin kuin yrityksessä aikaisemminkin, kun tuollainen sopimus työehtosopimuksen mukaan ei vaadi kirjallista muotoa, kun työtä on tehty ja palkkaa maksettu tuon työnantajapuolen käsityksen mukaisesti ja kun työntekijäpuolenkin mielestä asiasta on sovittu työnantajan ja yksityisten työntekijäin kesken, työtuomioistuin katsoo työtaistelun kohdistuneen työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Lakkoon ovat ottaneet osaa ammattiosaston työpaikalle asettamat luottamusmiehet, lukuun ottamatta kuitenkaan pääluottamusmies Pajusta, joka kuitenkin on osallistunut työn hidastamiseen, mutta jonka sen sijaan ei ole selvitetty työtaistelutarkoituksessa kieltäytyneen ylityöstä. Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton edustajat ovat osallistuneet neuvotteluihin palkkauserimielisyyden selvittämisestä ja ilmoittaneet kehottaneensa työntekijöitä välttämään työtaistelua. Kuitenkaan ei näiden yhdistysten voida katsoa työtaistelun pitkän kestoajan huomioon ottaen kyllin tehokkaasti toimineen sen estämiseksi. Näiden yhdistysten toimintaa arvosteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, että työnantajapuolen neuvottelumenettely ei myöskään ole ollut asianmukaista.

Mitä Metallityöväen Liiton kanteessa esitettyyn tulee, asiassa on käynyt selville, että työnantaja on kehottanut pääluottamusmies Pajusta poistumaan 22.11.1974 työpaikalta tuntia ennen tämän työajan päättymissä ja luottamusmiesvapaan alkamista. Työnantaja ei ole suorittanut Pajuselle kysymyksessä olevalta ajalta palkkaa siten laskettuna kuin luottamusmiessopimuksen 7 §:n ja työehtosopimuksen 10 §:n määräykset edellyttävät eli III vuosineljänneksen keskituntiansion mukaan laskettuna. Autoalan Työnantajaliitto on hyväksynyt työnantajan menettelyn. Kun työehtosopimus sisältää selvät määräykset keskituntiansion laskutavasta, olisi työnantajaliiton tullut käsittää työntekijäpuolen ymmärtävän tämän menettelyn työntekijäin painostamiseksi vallinneessa häiriötilanteessa, ja onkin menettely vastatyötaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin. Yhtiön työtuomioistuin sitä vastoin katsoo saaneen vallinneessa tilanteessa luottaa työnantajaliiton kannanottoon.

Työnantaja on vastakanteessa kerrotuin tavoin edelleen jättänyt sairaslomalla olleille työntekijöille palkan suorittamatta niiltä päiviltä, joina muut työntekijät olivat lakossa. Haastehakemuksessa mainitun Antton Lautasen osalta palkka on myöhemmin ilmoituksen mukaan suoritettu työntekijäpuolen vaatimalla tavalla. Samoin pääluottamusmies Pajuselle ei ole suoritettu palkkaa niiltä päiviltä, joina suurin osa työntekijöitä oli lakossa. Työehtosopimus ei sisällä määräystä puheena olevaa sairausajan palkkaa lakon ajalta koskevaa tapausta varten, eikä asiaa ole saatettu tulkintakysymyksenä työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tähän nähden työtuomioistuin ei pidä menettelyä työtaistelutoimenpiteenä. Mitä pääluottamusmies Pajusen palkanmaksuun tulee, asiassa on jäänyt selvittämättä, että hänelle ei olisi maksettu palkkaa siitä työstä, minkä hän lakon aikana teki. Jos hän on muiden työntekijäin lakon vuoksi jäänyt itsekin työtä vaille, ei palkanmaksuvelvollisuutta hänelläkään tuolta ajalta ole. Näin ollen ei tältäkään osin työnantajapuolen ole näytetty syyllistyneen työtaistelutoimenpiteenä pidettävään painostukseen.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Metallityöväen Liiton kanteen osittain, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Helsingin autokorjaamotyöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Autoalan Työnantajaliitolle edellisen 4 000 markkaa ja jälkimmäisen 3 000 markkaa sekä Autoalan Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Metallityöväen Liitolle 2 000 markkaa. Juttujen näin päättyessä saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Tiitola, Riski, Äimälä, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.