29.10.1975

RATKAISU

Putkijohtotyönantajainliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n välillä 27.1.1970 allekirjoitetussa lämpöeristysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 " 4,43 4,34 4,23

3 " 4,62 4,45 4,32

4 " 5,46 5,30 5,06

Palkkaryhmät 1, 2 ja 3 tarkoittavat myös oppivuosia.

2. Kuukausipalkasta sovittaessa noudatetaan edellä lueteltuja perustuntipalkkoja palkan perusteena.

3. Sen mukaan poikkeaako työntekijän työtaito, työteho tai kokemus taikka hänen tehtävänsä asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle palkkaryhmissä 1, 2 ja 3 maksaa enintään 15 %:n lisä, joka lasketaan perustuntipalkoista. Kokonaistuntipalkkoihin mainittu lisä lisätään pennimääräisenä.

4. Ammattitaitoisen putkieristäjän kokonaistuntipalkka uusissa töissä on:

2 " 5,09 4,99 4,86

3 " 5,31 5,12 4,97

4 " 6,28 6,09 5,82

5. Ammattitaitoisen putkieristäjänkokonaistuntipalkka vanhoissa taloissa suoritettavissa töissä on:

2 " 5,75 5,64 5,49

3 " 6,00 5,79 5,62

4 " 7,10 6,88 6,58

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen välillä 22.5.1971 allekirjoitetussa lämpöeristysalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 " 5,16 5,11 4,96

3 " 5,35 5,18 5,06

4 " 6,19 6,03 5,79

1.9.1971 lähinnä olevasta palkanmaksukaudesta lähtien:

2 " 5,36 5,31 5,16

3 " 5,55 5,38 5,26

4 " 6,39 6,23 5,99

Palkkaryhmät 1, 2 ja 3 tarkoittavat myös oppivuosia.

2. Kuukausipalkasta sovittaessa noudatetaan edellä lueteltuja perustuntipalkkoja palkan perusteena

3. Sen mukaan, poikkeaako työntekijän työtaito, työteho tai kokemus taikka hänen tehtävänsä asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle palkkaryhmissä 1, 2 ja 3 maksaa enintään 15 %:n lisä, joka lasketaan perustuntipalkoista. Kokonaistuntipalkkoihin mainittu lisä lisätään pennimääräisenä.

4. Ammattitaitoisen putkieristäjän kokonaistuntipalkka uusissa töissä on:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Ammattitaitoisen putkieristäjän kokonaistuntipalkka vanhoissa taloissa suoritettavissa töissä on

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Harri Armas Teeri on Porin raastuvanoikeudessa Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut vastaajayhtiön palveluksessa varastomiehenä 12.10.1970-11.2.1972 välisen ajan. Hän oli saanut työnantajalta palkkaa seuraavasti

1. vuodelta 1970 yhteensä 891,10 markkaa, 2. vuodelta 1971 yhteensä 6778,50 markkaa ja 3. vuodelta 1972 yhteensä 1283,20 markkaa, mihin summaan sisältyi vuosilomakorvausta 1.4.1971 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta.

Nostetun palkan yhteismäärä oli siis ollut 8 952,80 markkaa. Yhtiö, joka kuului jäsenenä Putkijohtotyönantajainliitto r.y:een ja oli sidottu sanotun liiton sekä Rakennustyöläisten Liitto r.y:n välillä voimassa olleeseen lämpöeristysalan työehtosopimukseen, olisi kanteen mukaan kuitenkin ollut velvollinen suorittamaan Teerelle työajalta sanotun työehtosopimuksen mukaisen palkan, minkä määrä oli seuraava:

1. aikana 12.10.1970-11.5.1971 työehtosopimuksen 1 palkkaryhmän mukaista palkkaa eli 4,10 markkaa tunnilta, yhteensä 4 936,40 markkaa,

2. aikana 12.5.-11.10.1971 samoin 1 palkkaryhmän mukaista palkkaa eli 5,03 markkaa tunnilta yhteensä 4 325,80 markkaa,

3. aikana 12.10.1971-11.2.1972 työehtosopimuksen 2 palkkaryhmän mukaista palkkaa eli 5,31 markkaa tunnilta yhteensä 3 653,28 markkaa, sekä

4. ajalta 1.4.1971-11.2.1972 lasketusta 8 942,85 markan määräisestä palkasta vuosiloman korvauksena 623,92 markkaa.

Työehtosopimuksen mukaisen palkan määrä kaikkiaan olisi siis ollut 13 539,40 markkaa. Kun Teeri oli pyytänyt 11.2.1972 taannehtivasti työnantajaa suorittamaan hänelle työehtosopimuksen mukaisia palkkaeriä, työnantaja oli siitä kieltäytynyt ja irtisanonut Teeren työsuhteen välittömästi. Teeri on tämän vuoksi työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin sekä 22 §:n 5 momentin nojalla vaatinut vastaajayhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle työehtosopimuksen edellyttämän palkan ja maksetun palkan välisen erotuksen eli 4 585,60 markkaa ja lisäksi odotusajan palkkana 6 päivältä 5,31 markan mukaan tunnilta yhteensä 254,88 markkaa eli suorittamaan Teerelle yhteensä 4 840,48 markkaa laillisine korkoineen sekä korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut asiassa.

Teeri on esittänyt raastuvanoikeudelle sanottujen liittojen välillä 27.1.1970 ja 22.5.1971 allekirjoitetut lämpöeristysalan työehtosopimukset Lisäksi hän on esittänyt valtion ammattientarkastuksen Tampereen piirin ylimääräisen työläistarkastajan lakiasiaintoimisto Jouko Kauppilalle antaman lausunnon, jossa on ilmoitettu lämpöeristysalan palkkojen muodostuvan siten, että ensimmäisenä alallaolovuotena maksettiin 1 palkkaryhmän mukainen palkka, toisena vuotena 2 palkkaryhmän ja kolmantena vuotena 3 palkkaryhmän mukainen palkka ja neljäntenä vuotena, jolloin asianomainen katsotaan päteväksi ammattimieheksi, 4 palkkaryhmän mukainen palkka. Työläistarkastaja on edelleen lausunut, että oli asianomainen missä työssä tahansa eristysliikkeessä, esimerkiksi aputöissä tai varastomiehenä tai oppisopimuksen tehneenä oppilaana, palkkauksessa tuli työehtosopimuksen mukaan noudattaa edellä esitettyä menettelyä sillä erotuksella, että jos työntekijä oli jatkuvasti aputöissä eikä lainkaan varsinaisissa eristysalan ammattitöissä, hän ei saanut 4 palkkaryhmän mukaista palkkaa, joka oli tarkoitettu vain ammattitaitoiselle eristäjälle. Työläistarkastaja on kirjeessä esittänyt kirjeen saajan päämiehelle kuuluvan kanteessa esitetyn määräisen tuntipalkan, ellei asianomainen ollut aikaisemmin ollut eristysliikkeen palveluksessa. Edelleen Teeri on esittänyt Rakennustyöläisten Liiton puolesta allekirjoitetun kirjeen, jossa on todettu, että ko. työehtosopimusta oli 1 §:n määräyksen mukaan sovellettava kaikkiin Putkijohtotyönantajainliittoon kuuluvien liikkeiden työntekijöihin. Aikaisemmin työehtosopimuksessa ollut varastoissa työskentelevien työntekijäin palkkoja koskeva määräys oli poistettu työehtosopimuksesta, koska asiaa oli pidetty muutenkin täysin selvänä. Lämpöeristysalan liikkeissä työskenteleviin varastotyöntekijöihin sovellettiin lausunnon mukaan työehtosopimuksen 4 §:n palkkamääräyksiä. Asiasta ei ollut aikaisemmin ollut erimielisyyttä. Lausunnon allekirjoittaja oli ollut vuodesta 1957 vuoteen 1972 Rakennustyöläisten Liiton vastaavana neuvottelijana lämpöeristysalan työehtosopimusneuvotteluissa, ja tuona aikana varastomiehen palkka oli määrätty sanotuin perustein.

Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiö on lausunut, ettei työehtosopimuksen 3 §:ssä olevassa työntekijäin luokituksessa mainittu lainkaan varastomiestä. Varastomies ei myöskään ollut sanotussa pykälässä tarkoitettu eristäjäoppilas eikä aputyöntekijä, eikä varastomieheen siis voitu soveltaa työehtosopimuksen 4 §:n mukaisia palkkataulukoita, vaan palkasta oli sovittava erikseen. Teeren palkasta olikin sovittu, ja se oli ollut alussa 300 markkaa kuukaudessa nousten tehtyjen korotusten johdosta siten, että se oli 1.9.1971 alkaen työsuhteen päättymiseen saakka ollut 634 markkaa kuukaudessa. Vastaajayhtiö oli tiedusteluunsa saanut Putkijohtotyönantajainliiton eristysalan työehtosopimusneuvottelukunnan vastauksen, jonka mukaan varastomieheen ei voitu soveltaa lämpöeristysalan työehtosopimusta. Valtaosa Putkijohtotyönantajainliiton jäsenistä oli putkialan liikkeitä. Niitä koskevan putkialan työehtosopimuksen mukaan sopimusta sovellettiin kaikkiin liittoon kuuluvien LVI-liikkeiden ja osastojen työntekijöihin. Sanotun sopimuksen palkkaryhmittelyssä mainittiin myös eristäjät, joihin nähden työnantajaliittoon kuuluvat putkiliikkeet olivat ilmeisesti velvollisia soveltamaan putkialan työehtosopimusta. Lämpöeristysalan työehtosopimus koski siis lämpöeristysalan liikkeitä. Kantajan esittämä ammattientarkastajan lausunto, jonka mukaan aputöissä oleva henkilö ei voisi koskaan saada 4 palkkaryhmän mukaista palkkaa, oli ristiriidassa hänen esittämänsä näkemyksen kanssa, että eristysliikkeen työntekijä oli joka tapauksessa oikeutettu työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Ei ollut perusteltua, että jos kaikkiin työntekijöihin nähden olisi noudatettava työehtosopimusta, kuitenkin vain jotkut työntekijät pääsisivät korkeimpaan palkkaryhmään. Lämpöeristysalan työehtosopimuksen palkkataulukot koskivat ainoastaan oppilaita, aputyöntekijöitä ja ammattitaitoisia putkieristäjiä. Tätä tuki sekin palkkataulukkojen jäljessä oleva määräys, että palkkaryhmät 1, 2 ja 3 tarkoittavat myös oppivuosia.

Teeri on puolestaan viitannut Suomen Eristystyönantajaliiton ja Suomen Rakennustyöläisten Liiton välillä 1.8.1949 solmittuun työehtosopimukseen, erityisesti sen 4 §:ään, jossa eri palkkaryhmiin kuuluivat oppilaat, ammattimiehet ja eristysliikkeiden tehtaissa ja varastoissa työskentelevät. Teeri on edelleen lausunut, että seurattaessa vastaajan käsitystä lämpöeristysalan työehtosopimuksen soveltamisalasta tultaisiin sellaiseen tilanteeseen, että putkiliikkeen varastotyöntekijä saisi työehtosopimuksen mukaista palkkaa, mutta samaa työtä tekevä eristysliikkeen työntekijä jäisi työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Vastaaja oli edelleen ollut valmis soveltamaan eristysalan työehtosopimusta sen irtisanomismääräysten osalta myös varastomieheen. Kun oli kiistatonta, että järjestäytymätön työnantaja olisi velvollinen soveltamaan kaikkiin työntekijöihin nähden eristysalan työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n nojalla, oli myös kiistatonta, ettei järjestäytynyt työnantaja voinut olla paremmassa asemassa. Kantaja on esittänyt otteen liittojen välillä 20.11.1972 pidetyn neuvottelun muistiosta. Tässä neuvottelussa liitot olivat käsitelleet yksimielisyyteen pääsemättä kysymystä lämpöeristysalan työehtosopimuksen soveltamisesta kahteen muuhun kuin nyt kysymyksessä olevaan varastotyöntekijään. Edelleen kantaja on viitannut Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liiton välisen 15.2.1972 solmitun rakennusalan työehtosopimuksen 1 §:n soveltamisalamääräykseen.

Kantajan pyynnöstä raastuvanoikeudessa todistajana kuultu Rakennustyöläisten Satakunnan Aluejärjestö r.y:n aluesihteeri on kertonut, ettei hänen tiedossaan ollut tapausta, että putki- tai eristysalan liikkeiden työntekijöihin olisi sovellettu tai yritettykään soveltaa jotakin muuta työehtosopimusta tai jättää heidät työehtosopimuksen ulkopuolelle. Putkiliikkeiden palveluksessa oli myös työntekijöitä, jotka suorittivat varsinaista putkialasta poikkeavaa, lähinnä metallialan työtä, mutta näittenkin palkkaukseen sovellettiin kuitenkin putkialan työehtosopimusta. Sodanjälkeisissä ensimmäisissä eristysalan työehtosopimuksissa oli mainittu erikseen varastotyöntekijät, mutta maininta oli jätetty pois, todistajan käsityksen mukaan siitä syystä että asiaa oli pidetty muutenkin selvänä.

Vastaajan raastuvanoikeudessa kuulema todistaja, joka oli vuodesta 1956 alkaen ollut mukana alan työehtosopimusneuvotteluissa kuuluen työehtosopimusneuvottelukuntaan ja teknilliseen toimikuntaan, jonka tehtävänä oli uusien töiden hinnoittelu, on kertonut, että työehtosopimuksen oli koko ajan katsottu koskevan ainoastaan asianomaisen liikkeen putkieristystyötä suorittavia työntekijöitä. Varastotyöntekijöitä ei ollut todistajan muistaman mukaan 16 vuoden aikana otettu esille. Helsingin Eristysliikkeessä, minkä toimitusjohtajana todistaja oli ollut vv. l968-1969, oli kolmen varastotyöntekijän palkkaus määräytynyt työehtosopimuksen sijasta työnantajan ja työntekijäin tekemän sopimuksen mukaisesti. Samoin oli eristysliikkeiden autonkuljettajien palkkaus määräytynyt työsopimuksen perusteella, jolloin oli saatettu apuna käyttää autoalan työehtosopimusta. Aputyöntekijä ei itse osallistunut eristystyöhön, mutta suoritti sitä varten valmistavia toimenpiteitä. Eristäjäoppilas oli oppimassa varsinaista eristystyötä.

Kantaja on vielä esittänyt raastuvanoikeudelle sosiaali- ja terveysministeriön kiertokirjeen n:o 16/1971, joka sisältää erityisohjeet työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin soveltamisalasta. Lisäksi hän on esittänyt SAK:n lakimiehen lausunnon lämpöeristysalan työehtosopimuksen soveltamisesta lämpöeristysliikkeen varastomiehiin. Lausunnossa sanotaan, että koska työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukaan täysin työkykyisten eristysalan työntekijäin perustuntipalkat arkipyhäkorvauksineen määräytyivät pykälässä olevan taulukon mukaan, tulisi työnantajaliiton sopimuksen selvän sanamuodon vuoksi pystyä näyttämään, että varastomiehet olisi tarkoitettu jättää palkkamääräysten osalta sopimuksen ulkopuolelle. 4 §:n 1 kohdan huomautuksen mukaan palkkaryhmittelyn eri ryhmät tarkoittivat myös oppivuosia joten sillä ei ollut merkitystä, tekikö työntekijä työtä, joka ei kouluttanut häntä varsinaiseen lämpöeristysalan ammattiin. Varastomies joutui valmistamaan työssään lukuisia eristystyössä käytettäviä Puolivalmisteita, joten hän oli melko suuressa Määrin perehtynyt itse alan ammattityöhönkin. Lämpöeristysalan 4 §:n 1 kohdan palkkaryhmittely koski lausunnon mukaan myös varastomiehiä. SAK:n työehtoasiainvaliokunta oli 5.1.1973 pitämässään kokouksessa hyväksynyt lausuntoluonnoksen ja merkinnyt, että lämpöeristysalan työehtosopimuksen palkkamääräyksiä sovellettiin lämpöeristysliikkeen varastomiehiin.

Vastaaja on vielä lausunut, ettei varastomiesten palkkoja ollut poistettu työehtosopimuksesta sillä perusteella, että olisi ollut itsestään selvää, että heihin nähden noudatettiin normaalia 1 palkkaryhmää, sillä heillä oli ollut erilliset palkkaryhmät ja niiden poistaminen olisi merkinnyt palkan korotusta. Jos tarkoituksena olisi ollut soveltaa varastomiehiin normaaleja palkkaryhmiä, olisi asiasta otettu työehtosopimukseen selvät määräykset. Tulkintaerimielisyyttä ei ollut aikaisemmin ollut, mutta päätoimisia varastomiehiä oli harvoissa eristysliikkeissä. Yhdenkään varastomiehen palkkaus ei saatujen tietojen mukaan perustunut suoraan työehtosopimukseen. Eri asemassa olivat vain varastomiehiksi ikänsä vuoksi siirtyneet entiset eristäjät. Mitä putkialan ja eristysalan varastomiesten vertailuun tuli, niin putkialan varastomiehiltä vaadittiin hyvää putkialan tuntemusta, ja heitä pidettiin yleisesti varsin korkeasti palkattuina varastomiehinä. Nyt esillä oleva vaatimus sisälsi vaatimuksen putkialan palkkaa huomattavasti korkeamman palkan suorittamisesta varastomiehelle huomattavasti vähemmän ammattitaitoa vaativalla eristysalalla. Vuoden 1969 sopimuksen mukaan maksettiin erilaisista eristystöistä erisuuruisia prosenttikorotuksia. Vuoden 1970 sopimuksesta neuvoteltaessa päätettiin näiden prosenttikorotusten poistamisesta siten, että ne liitettiin tuntipalkkoihin. Jos työehtosopimusta sovellettaisiin varastomiehiin, tulisi tämä eristystyön korotus heillekin, vaikkeivät he tehneet lainkaan eristystyötä.

Kantajan todistajana kuulema eristäjä on kertonut toimineensa vuodesta 1959 lähtien Rakennustyöläisten Liiton lämpöeristysalan jaoston puheenjohtajana ja tässä ominaisuudessa osallistuneensa vuosittain työehtosopimusneuvotteluihin. Hän on kertonut työehtosopimuksen koskevan kaikkia Putkijohtotyönantajainliittoon kuuluvien liikkeiden työntekijöitä. Työehtosopimus ei koskenut autonkuljettajia, koska tuolla alalla oli valtakunnallinen työehtosopimus. Sen sijaan sopimus koski varastotyöntekijöitä, vaikkei näitä siinä mainittu ja vaikka näillä oli myös omia työehtosopimuksia. Toinen kantajan todistajana kuulema eristäjä oli toiminut lämpöeristysalalla luottamusmiestehtävissä ja myös työntekijäjärjestön edustajana työehtosopimusneuvotteluissa. Työehtosopimuksessa aikaisemmin ollut maininta varastomiesten palkoista oli todistajan arvelun mukaan jätetty pois, kun asiaa oli pidetty muutenkin selvänä ja oli haluttu säästää tilaa. Nyt ko. työehtosopimuksen 4 §:n 2 kohtaan sisältyvä maininta kuukausipalkan perusteesta oli todistajan olettamuksen mukaan sopimuksessa juuri varastomiehiä varten, jotka useimmiten työskentelevät kuukausipalkalla. Varastomiehet olivat lähempänä lämpöeristysalaa kuin autonkuljettajat, koska heiltä vaadittiin muun muassa materiaalien tuntemusta, millä perusteella heihin sovellettiin alan työehtosopimusta. Parissakin lämpöeristysalan liikkeessä, missä todistaja oli ollut, oli varastomiehiin sovellettu lämpöeristysalan työehtosopimusta.

Vastaajan huomautettua, että vaaditusta korvauksesta oli joka tapauksessa vähennettävä 12 päivän palkka, kantaja on vähentänyt vaatimustaan 509,76 markalla, joten palkkojen erotukseksi jäi 4 075,84 markkaa. Vastaaja puolestaan on ilmoittanut poissaolopäivistä aiheutuvan määrän alentavan palkkojen erotuksen 3 630,08 markaksi.

Raastuvanoikeus on 12.1.1973 pöytäkirjan 13 §:n kohdalla antamallaan päätöksellä katsonut selvitetyksi, että Teeri on ollut Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiön palveluksessa tämän kanssa tekemänsä työsopimuksen perusteella, jossa työsopimuksessa asianosaiset ovat keskenään sopineet vastaajan kantajalle suorittaman palkan määrästä, 12.10.1970 alkaen 11.2.1972 saakka ja että vastaajayhtiö on tältä ajalta suorittanut kantajalle palkkaa ja vuosilomakorvausta yhteensä 8 952,80 markkaa, mutta koska vastaajayhtiön, Putkijohtotyönantajainliittoon kuuluvana, olisi pitänyt palkanmaksun perusteena noudattaa mainitun työnantajaliiton ja Suomen Rakennustyöläisten Liiton välillä kanteessa tarkoitettuna aikana voimassa olleiden työehtosopimusten soveltamisesta sovitun määräyksen nojalla kantajaan vastaajan palveluksessa varastotyöntekijänäkin ollen mainittujen työehtosopimusten työpalkkoja koskevia määräyksiä ja kun kanteessa vaadittujen määrien oli katsottava olevan sanottuihin työehtosopimuksiin perustuvia, niin raastuvanoikeus on velvoittanut Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiön suorittamaan Teerelle vaaditut 4 585,60 markkaa, josta kuitenkin oli vähennettävä kantajan 12 työstä poissaolopäivän perusteella 509,76 markkaa, miltä osin kanteesta on luovuttukin, sekä odotusajan palkkana 6 päivältä 5,31 markan mukaan tunnilta 254,88 markkaa, eli maksamaan Teerelle 4 330,72 markkaa 5 %:n korkoineen 18.2.1972 lukien sekä korvaamaan Teeren oikeudenkäyntikulut 1700 markalla.

Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiö on hakenut muutosta päätökseen hovioikeudessa ja vetokirjelmässään viitannut raastuvanoikeudessa työehtosopimuksen kehityksestä ja työehtosopimusneuvottelujen kulusta vastaajan taholta esitettyyn. Yhtiö on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja joka tapauksessa maksettavaksi tuomittavan määrän alentamista vetokirjelmässä esitetyillä perusteilla, joista työtuomioistuimessa ei ole kysymys, 3 589,84 markkaan.

Vetokirjelmään antamassaan vastineessa Teeri on pyytänyt vedon hylkäämistä ja raastuvanoikeuden päätöksen pysyttämistä.

Turun hovioikeus on, kun jutun ratkaiseminen edellytti erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta siitä, oliko Teereen sovellettava Putkityönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä voimassa olleiden lämpöeristysalan työehtosopimusten palkkamääräyksiä vai eikö, työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisesti pyytänyt siitä kerrotulta osin lausunnon työtuomioistuimelta.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Putkijohtotyönantajainliitolle ja Rakennustyöläisten Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Sanotut liitot ovat toimittaneet työtuomioistuimelle asiasta yhteisen muistion ja siinä lausuneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Rakennustyöläisten Liitto ilmoitti kantanaan, että putkieristysalan työehtosopimusta on sovellettava kaikkiin lämpöeristystöitä suorittavien liikkeiden työntekijöihin ammattinimikkeistä riippumatta. Perusteluna tälle kannanotolle on työehtosopimuksen 1 §:n sisältö, jonka mukaan tätä sopimusta on sovellettava kaikkiin Putkijohtotyönantajainliittoon kuuluvien lämpöeristystöitä suorittavien liikkeiden työntekijöihin. Rakennustyöläisten Liitto katsoo edelleen, ettei työehtosopimuksia solmita siten, että jäisi ns. "väliinputoajia". Lisäksi kyseinen riitajuttu on Rakennustyöläisten Liiton edustajien tietämän mukaan ensimmäinen ja ainoa laatuaan.

3. Putkijohtotyönantajainliitto katsoi, ettei kanteessa mainittuina vuosina varastomiehiin tullut soveltaa putkieristysalan työehtosopimusta. Perusteluina Putkijohtotyönantajainliitto viittasi Hyttisen eristysliikkeen Porin raastuvanoikeudessa esittämiin perusteluihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi toimittanut työtuomioistuimelle oman lausuntonsa, jossa sanotaan muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Käyty liittojen välinen neuvottelu ja työntekijäpuolen perustelut

Syyskuun 9 päivänä 1975 käydyssä neuvottelussa (liite 1 ) Putkijohtotyönantajainliitto r.y. väitti, ettei putkieristysalan työehtosopimusta ole sovellettava varastomies Teereen.

Liittomme edustajat viittasivat eristysalan työehtosopimuksen selvään määräykseen, jonka mukaan sopimusta on sovellettava kaikkiin Putkijohtotyönantajainliittoon kuuluvien lämpöeristystöitä suorittavien liikkeiden työntekijöihin Teksti on niin selvä ja yksiselitteinen ettei siinä liittomme käsityksen mukaan ole mitään tulkintavaihtoehtoja. Missään vaiheessa ei Rakennustyöläisten Liitto r.y:n työehtosopimusneuvottelijoiden tarkoituksena ole ollut työehtosopimuksen selvän tekstin vastaisesti jättää eristysliikkeen varastotyöntekijöitä työehtosopimuksen soveltamisen ulkopuolelle. Putkijohtotyönantajainliitto r.y:n väite, että varastotyöntekijät jäisivät työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, on siis sekä selvän työehtosopimuksen määräyksen että työehtosopimusneuvottelujen kulun vastainen.

Työnantajanliiton taholta ei koskaan aikaisemmin ole edes väitetty, etteivät varastotyöntekijät kuuluisi putkieristysalan työehtosopimuksen alaisuuteen eikä liittomme tietoon ole tullut ainoatakaan tapausta, jossa työnantaja olisi sopimusta nain soveltanut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun työehtosopimuksen määräys on niin yksiselitteinen kuin se tässä tapauksessa on, pitäisi olla todettavissa molempien työehtosopimuksen osapuolten yhteinen ja yksimielinen tarkoitus, jotta työehtosopimusta voitaisiin soveltaa työnantajan nyt väittämällä tavalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Lämpöeristysalan vuosien 1970 ja 1971 työehtosopimuksissa on kummankin 1 §:ssä sen otsikonkin mukaan määritelty työehtosopimuksen soveltamisala. Määräyksen mukaan työehtosopimusta on sovellettava kaikkiin Putkijohtotyönantajainliittoon kuuluvien lämpöeristystöitä suorittavien liikkeiden työntekijöihin. Sanamuodon mukaan määräys kattaa siis myös varastotyön. Ohjetta soveltamisalaa määriteltäessä voidaan saada myös 3 §:stä, jossa on määritelty työntekijöiden luokitus. Pykälässä puhutaan eristäjäoppilaasta, eristysalan työntekijästä ja aputyöntekijästä. Työpalkkoja koskevassa 4 §:ssä, jonka soveltamisalaa lausuntopyyntö varsinaisesti koskee, sanotaan siinä määrättävän täysin työkykyisten eristysalan työntekijäin perustuntipalkat. Tästä sanamuodosta huolimatta Putkijohtotyönantajainliitto ja Rakennustyöläisten Liitto ovat yksimielisiä siitä, että myös aputyöntekijäin palkat määräytyvät tämän pykälän mukaan. Toisaalta on määräyksen sanamuoto selvä siinä, ettei määräys koske täyttä työkykyä vailla olevia työntekijöitä, vaikka nämä ilmeisesti muuten kuuluvatkin työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Pelkästään 4 §:n sanamuodon perusteella ei siten voida ratkaista, kuuluvatko myös varastotyöntekijät tämän pykälän soveltamispiiriin vai eivätkö.

Rakennustyöläisten Liitto ja Putkijohtotyönantajainliitto ovat olleet työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä ja sopijapuolten määräykselle antamasta tarkoituksesta eri mieltä. Se, että erimielisyyttä ei ennen nyt puheena olevaa tapausta ole syntynyt, on ilmeisesti aiheutunut siitä, että pelkästään varastomiehinä toimivia työntekijöitä on lämpöeristystöitä suorittavissa liikkeissä ollut vähän. Varastotyötä ovat yleisesti tehneet muun työn ohella varsinaisissa lämpöeristystöissä toimineet työntekijät ja oppilaat, jolloin kiistaa työehtosopimuksen soveltamisesta heihin ei ole syntynyt; Myöskin sellaisissa tapauksissa, että aikaisemmin varsinaisissa lämpöeristystöissä toiminut työntekijä on siirtynyt varastotyöntekijäksi, on työehtosopimusta sellaisenaan häneen sovellettu.

Lämpöeristysalan vuoden 1949 työehtosopimuksessa määriteltiin erikseen varastomiehen palkat. Vuoden 1950 työehtosopimukseen ei sisältynyt lainkaan palkkasummia, vaan palkoista ilmoitettiin sovittavan erikseen. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mistä on johtunut, ettei palkkamääräyksiä jälleen työehtosopimukseen otettaessa niissä ole enää sanottu mitään niiden soveltamisesta varastomiehiin.

Työnantajapuolen mielestä ei olisi oikein maksaa varastotyöstä samaa palkkaa kuin suurempaa ammattitaitoa edellyttävästä putkieristystyöstä. Ammattitaitoisille putkieristäjille on kuitenkin erikseen määrätty kokonaistuntipalkat kummankin työehtosopimuksen 4 §:n 4 ja 5 kohdassa, ja liitot ovat yksimielisiä siitä, ettei näitä kokonaistuntipalkkoja ole sovellettava varastomiehiin. Työnantajapuolen mainitsema peruste ei siten estä kummankin sopimuksen 4 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen 1 ja 2 palkkaryhmän perustuntipalkkojen, joista kanteessa on kysymys, soveltamista varastotyöhön.

Näillä perusteilla ja kun työehtosopimuksen soveltamispiiriin muuten kuuluvan työntekijän jääminen sopimuksen palkkamääräysten ulkopuolelle on poikkeuksellista, työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välisiä lämpöeristysalan vuosien 1970 ja 1971 työehtosopimuksia on kokonaisuudessaan ja siis myös palkkamääräysten osalta sovellettava varastomies Harri Armas Teeren työsuhteeseen Hyttisen Eristysliike Kommandiittiyhtiössä.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Riski, Airaksinen, Hyppönen ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.