24.5.1974

14 § Tuntipalkat

1. 18 vuotta täyttäneen täysin työkykyisen työntekijän perustuntipalkat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

16 § Urakkapalkat

1. Urakkapalkat määräytyvät eri kalleusluokissa tähän sopimukseen liittyvien hinnoittelujen perusteella. Kaikki hinnoiteltu työ suoritetaan etupäässä urakkatyöni. Sellaisesta työstä, jota ei ole hinnoiteltu tässä sopimuksessa, saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia. Tavoiteansio urakkatyössä pyritään saamaan sellaiseksi, että se eri ammateissa muodostuu noin 50 % asianomaisen ammattiryhmän perustuntipalkkaa ammattitaitolisineen korkeammaksi. Hinnoittelemattomat urakkatyöt pyritään hinnoittelemaan työehtosopimusosapuolten kesken tarvittaessa työntutkimuksen avulla niin, että tavoiteansioksi tulee 1 kohdan 1 kappaleessa mainittu palkkataso.

2. Urakkapalkat määräytyvät ensimmäisen kalleusluokan mukaan siten, että toinen kalleusluokka on 98 ja kolmas 95 prosenttia ensimmäisestä luokasta.

3. Jos urakkatyötä suorittava työntekijä joutuu odottamaan työaineita tai muuten hänestä itsestään riippumattomista syistä olemaan työtä vailla, on hänelle sinä aikana järjestettävä muuta hänen ammattiaan vastaavaa urakka- tai tuntityötä ja maksetaan hänelle siitä hänen omassa ammatissaan hänen urakka-ansiotaan vastaava palkka, joka maksetaan myöskin urakan yhteydessä ja aikana tehdystä tuntityöstä. Siinäkin tapauksessa, jos muuta työtä ei voida järjestää maksetaan odotusajalla urakassa saadun keskiansion mukainen palkka. Jos työnseisaus kestää enemmän kuin 3 päivää, voidaan työsopimus jommankumman vaatimuksesta purkaa. Täksi 3 päivän ajaksi on järjestettävä muuta työtä tai maksettava odotusajan palkka.

Edellä sanottua odotusajan palkkaa ei makseta, milloin työntekijä estyy työstään työpaikan muiden työntekijäin lakon vuoksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII Erinäiset määräykset

32 § Luottamushenkilöt

1. Pää- ja työpaikkaluottamusmiesten ohella valvovat kaikki tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneiden järjestöjen luottamushenkilöt sopimuksen noudattamista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä:

Luottamushenkilöllä tässä pykälässä tarkoitetaan allekirjoittaneiden järjestöjen asiamiehiä, jäsenyhdistysten ja aluejärjestöjen nimeämiä työehtosopimusasioita hoitavia luottamushenkilöitä.

33 § Luottamusmiehet

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välistä luottamusmiessopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana. (Luottamusmiessopimus on sivulla --).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen liittyvässä urakkahinnoittelussa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11) Selityksiä:

Raudoitustyö tehdään teräsbetoninormien mukaisesti täysin valmiiseen kuntoon. Rautojen kannatuspukkien teko, pukkien sekä betonipalojen paikoilleen asettaminen kuuluu raudoitushintaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Raudat nostetaan työnantajan puolesta kerroksiin ja kannetaan sinne, missä kulloinkin työskennellään.

Raudat oikaistaan työnantajan puolesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa mainitussa luottamusmiessopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

1. Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa rakennustyökohteen pääurakoitsijan työssä olevien työntekijöiden valitsemaa pääluottamusmiestä ja tämän sopimuksen 3 §:n 4 kappaleessa sanotun ammattiryhmän valitsemaa luottamusmiestä. Rakennustyökohteella tarkoitetaan tässä saman työnantajan sekä erillistä rakennustyömaata että ns. aluerakennustyömaata.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

1. Luottamusmiehen pääasiallisena tehtävänä on toimia työehtosopimukseen osallisten tai siihen sidottujen työntekijäliittojen edustajana työehtosopimuksen soveltamista ja noudattamista koskevissa asioissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Rakennusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyritys Silta ja Satama Oy rakensi PohjoisHaagan asema- ja laiturisiltoja Kaupintiellä Helsingissä. Työnantaja oli viime marraskuussa tehnyt siltojen raudoitusja raudankantotyöstä työsopimukset raudoittajien ja raudankantajien kanssa. Raudankantajien työsopimuksen mukaan heidän tuntipalkkansa oli 12 markkaa, mikä helmikuussa oli korotettu 13,50 markaksi. Raudankantajat olivat 23.4.1974 esittäneet työnantajalle vaatimuksen 18 markan tuntipalkasta, mikä olisi merkinnyt 4,50 markan korotusta tuntipalkkaan. Samana päivänä allekirjoitetun rakennusalan työehtosopimuksen mukaan raudankantajilla oli oikeus 55 pennin määräiseen korotukseen tunnilta sopimuksen tekemistä lähinnä seuraavan palkanmaksukauden alusta. Painostaakseen työnantajaa suostumaan kerrottuun työehtosopimuksen vastaiseen vaatimukseen olivat raudankantajat 23.4.1974 välittömästi kello 12:n jälkeen aloittaneet lakon. Työmaan raudoittajat olivat tuolloin niin ikään ryhtyneet lakkoon vaatien palkkansa raudankantajien ja oman lakkonsa ajalta. Raudankantajien lakko oli päättynyt 16.5.1974, kun heidän kanssaan oli tehty sopimus palkkauksesta. Raudoittajien lakko sen sijaan jatkui edelleen, ja he olivat esittäneet ehtona töiden aloittamiselle määrältään huomattavasti heidän oman palkkansa ylittävää korvausta niiltä päiviltä, joina he eivät olleet tehneet työtä. Suomen Rakennusteollisuusliitosta oli lakon johdosta useita kertoja otettu yhteyttä Rakennustyöläisten Liittoon ja kehotettu sitä ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi tämän liiton kuitenkaan ryhtymättä asian vaatimiin toimenpiteisiin. Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton tuomitsemista hyvityssakkoon sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvien velvollisuuksien laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että kanteessa tarkoitetut työntekijät oli otettu kysymyksessä olevalle työmaalle alunperin sekatöihin ja siirretty raudan kantoon yksitellen muista töistä. Raudankantoa koskevaa työsopimusta ei heidän kanssaan varsinaisesti ollut tehty. Kun raudankantoon siirrettyjen työntekijäin lukumäärä oli noussut 6-7 mieheen, nämä olivat esittäneet työnantajalle työsopimuksen tekemistä raudankantotyöstä. Työntekijät olivat esittäneet palkkauksen pohjaksi useita eri vaihtoehtoja, jolloin oli tullut esille myös mahdollisuus työn tekemisestä 18 markan tuntipalkalla. Työehtosopimuksen 16 §:n 1 kohdan mukaan oli raudankanto työehtosopimuksessa hinnoiteltua työtä, joka suoritetaan etupäässä urakkatyönä. Työntekijät olivat ilmoittaneet työnantajalle, etteivät he kanna rautaa 13,50 markan tuntipalkalla, ja kehottaneet työnantajaa siirtämään heidät muihin töihin, ellei palkasta päästä sopimukseen. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut antamaan heille muuta työtä. Kysymys ei näin ollen ollut lakosta, vaan siitä, että työntekijät kieltäytyivät tekemästä sellaista työtä, josta he eivät olleet tehneet työsopimustakaan. Mitä raudoittajiin tuli, heidän työnsä oli estynyt raudankannon pysähtyessä. He olivat vaatineet työnantajalta työtä ja pysyneet työmaalla kolme päivää senkin jälkeen, kun raudankanto oli lakannut ja raudoitustyö estynyt. Kun raudoittajat olivat olleet työnantajan käytettävissä, he olivat vaatineet palkkaa, minkä suorittamisesta työnantaja oli kieltäytynyt. Kun tästä ei ollut päästy sopimukseen, eivät raudoittajat olleet palanneet työhön raudankantajien työhön palaamisen jälkeenkään. Kun Suomen Rakennusteollisuusliitosta oli 24.4.1974 otettu yhteyttä Rakennustyöläisten Liittoon asian johdosta, oli toimitsija Kuutti samana päivänä tilaisuuden siihen saatuaan käynyt työmaalla ja kehottanut raudankantajia työhön viitaten edellisenä päivänä allekirjoitettuun työehtosopimukseen ja sen työrauhavelvollisuuteen. Asiaa työmaalla selviteltäessä kävi ilmi, etteivät raudankantajat lainkaan kuuluneet Rakennustyöläisten Liittoon. Vaikka siis näiden työstä kieltäytyminen katsottaisiin työtaistelutoimenpiteeksi, ei Rakennustyöläisten Liitto ollut siitä vastuussa. Raudoittajat kyllä olivat Rakennustyöläisten Liiton jäseniä, mutta heidän osaltaan työnantaja oli kieltänyt työn teon.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Silta ja Satama Oy:n kanteessa tarkoitetun sillanrakennustyömaan raudankantotyössä olleet työntekijät ovat 23.4.1974, ennen kuin työehtosopimus samana päivänä myöhemmin allekirjoitetuin, palkankorotusvaatimuksensa tukemiseksi ryhtyneet lakkoon, joka on päättynyt 16.5.1974, kun heidän kanssaan oli raudankantotyöstä tehty työsopimus. Raudankantajien lopetettua työnteon ovat työmaan raudoittajat, jotka kuuluvat jäseninä Rakennustyöläisten Liittoon, myös lopettaneet työnsä. Lakon lopettamisesta neuvoteltaessa on raudoitustyökunnan etumies, joka samalla on ollut työmaan pääluottamusmies ja neuvotellut lakon kahden ensimmäisen viikon aikana myös raudankantajien puolesta, asettanut töiden aloittamisen ehdoksi paitsi raudankantajien palkankorotusvaatimuksen hyväksymistä myös että raudoittajille maksetaan työnseisauksen ajalta menetetyistä ansioista korvaus, joka aluksi on määritelty keskituntiansion mukaan ja sitten tietyksi markkamääräksi päivältä. Senkin jälkeen, kun raudankantajien lakko kerrotuin tavoin on päättynyt, raudoittajat ovat kieltäytyneet työstä ilmoittaen pysyvänsä edellä mainitussa korvausvaatimuksessaan töiden aloittamisen ehtona. Raudoittajat ovat myös ottaneet esille kysymyksen työsopimuksensa purkamisesta työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan nojalla, mutta eivät ole kuitenkaan ryhtyneet purkamiseen. Edellä sanotusta seuraa, että pääluottamusmiehen kerrottu menettely ja raudoittajien työstä kieltäytyminen, varsinkin kun otetaan huomioon sen jatkuminen vielä raudankantajien lakon päätyttyäkin, muodostavat työehtosopimuksen odotusajan palkkaa koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen.

Suomen Rakennusteollisuusliiton taholta on lakon johdosta oltu useita kertoja yhteydessä Rakennustyöläisten Liiton edustajiin työrauhan palauttamiseksi, ja liiton edustaja onkin käynyt työmaalla ja kehottanut työntekijöitä työhön. Rakennustyöläisten Liitto ei ole kuitenkaan ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin saadakseen raudoittajien työstä kieltäytymisen päättymään. Liitto vastaa myös pääluottamusmiehen edellä kerrotusta menettelystä. Sitä vastoin työtuomioistuin katsoo, ottaen huomioon Rakennustyöläisten Liiton puolesta raudankantajien jäsenyyskysymyksestä esitetyn selvityksen, näyttämättä jääneen, että raudankantajat kuuluisivat jäseninä Rakennustyöläisten Liittoon ja että liitto niin ollen olisi ollut velvollinen valvomaan, että he pidättäytyisivät työehtosopimukseen kohdistuvista työtaistelutoimenpiteistä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Rakennustyöläisten Liiton maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Suomen Rakennusteollisuusliitolle hyvityssakkoa 3 500 markkaa sekä korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut 700 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Sirkiä, Nordström, Riski, Hyppönen, Kaski ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.