28.11.2019

Kantelussa oli kysymys muun ohella siitä, oliko Verohallinnon poliisilta saamia ja sittemmin Kelalle työttömyysetuuden väärinkäytösepäilyn vuoksi luovuttamia tietoja itsekriminointisuojan vuoksi voinut käyttää sen arvioimiseen, oliko kantelijalla ollut lainmukainen peruste saada työttömyysetuutta. Asiassa ei kuitenkaan ilmennyt lainvastaisuutta tai velvollisuuksien laiminlyöntiä, joka olisi antanut aihetta apulaisoikeuskanslerin toimenpiteisiin.

Kantelija pyysi muun muassa tutkimaan, oliko hänen itsekriminointisuojaansa rikottu. Verohallinto oli luovuttanut poliisilta saamiaan, kantelijaa koskevia tietoja Kelalle työttömyysetuuden väärinkäyttöepäilyn vuoksi. Kantelijan mukaan hän ei olisi auttanut poliisia rikosepäilyn selvittämisessä, jos hän olisi tiennyt, että hänen esitutkintansa yhteydessä antamiaan tietoja luovutetaan Verohallinnolle, ja näitä tietoa käytettäisiin hänen työttömyysetuuttaan koskevan asian käsittelemisessä.

Saamiensa tietojen pohjalta Kela oli pyytänyt TE-toimistoa antamaan työvoimapoliittisen lausunnon kantelijan oikeudesta työttömyysetuuteen. TE-toimiston lausunnon mukaan kantelija ei ollut oikeutettu työttömyysetuuteen. Tämän jälkeen Kela oli tehnyt työttömyysetuutta koskevien päätöstensä poistamisesta hakemuksen sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalle. Lautakunta oli poistanut päätökset. Kantelijan kohdalla tässä tilanteessa oli kysymys siitä, oliko hänellä oikeus jo myönnettyihin työttömyysetuuksiin.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että Kelan tekemät selvitykset kantelijan oikeudesta työttömyysetuuteen liittyivät hallintomenettelyssä ratkaistavaan asiaan eikä epäillyn rikoksen selvittämiseen esitutkinnassa tai rikosasian käsittelyyn tuomioistuimessa. Kysymys ei ollut myöskään hallintoasiasta, jossa olisi selvitetty rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamuksen määräämisen perusteita, jossa olisi voinut tulla kysymykseen perustuslaissa säädettyihin hyvän hallinnon takeisiin pohjautuva itsekriminointisuoja.