24.5.2017

Asia 1. tuli vireille oikeuskanslerin tuomioistuimiin kohdistaman laillisuusvalvonnan nojalla toimitetussa tarkastuksessa, kun vastaaja oli muiden hänelle syyksi luettujen tekojen ohella tuomittu 7.10.2012 tehdystä lievästä maksuvälinepetoksesta ja 7.10.2012 tehdyistä kahdesta vahingonteosta. Lievän maksuvälinepetoksen enimmäisrangaistus on sakkoa ja vahingonteon enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta.

Asia 2. tuli vireille oikeuskanslerin tuomioistuimiin kohdistaman laillisuusvalvonnan nojalla toimitetussa tarkastuksessa, kun vastaaja oli muiden hänelle syyksi luettujen tekojen ohella tuomittu 7.10.2012 tehdystä kotirauhan rikkomisesta. Kotirauhan rikkomisen enimmäisrangaistus on kuusi kuukautta vankeutta.

Rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaan syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta.

Käräjäoikeudesta saadun tiedon mukaan edellä mainittuja tekoja koskeva haaste oli annettu vastaajalle tiedoksi 9.10.2014, eli vasta sen jälkeen, kun syyteoikeus teoista oli jo vanhentunut.

Asioissa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari myönsi selvityksessään tuomioiden olleen virheellisiä, kun vastaaja oli tuomittu useista vanhentuneista teoista. Puheenjohtaja kertoi virheiden tapahtuneen haastamisessa olleiden vaikeuksien ja muiden työkiireiden ja -paineiden takia. 

Korkein oikeus purki oikeuskanslerin hakemuksesta käräjäoikeuden tuomiot vanhentuneiden syytekohtien osalta ja palautti asiat käräjäoikeuteen yhteisten rangaistusten uudelleen määräämistä varten.

Nyt kyseessä olevan kaltaiset virheet voisivat tulla arvioitavaksi rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna tuottamuksellisena virkarikoksena. Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat. Vähäisyyden arvioinnille ei ole lainsäädännössä tai lain esitöissä esitetty kriteerejä. Lain esitöiden mukaan säännöksillä ei ole tarkoin määriteltävissä, milloin virkavelvollisuuden rikkomista voidaan pitää vähäisenä, ja sen arviointi jäisi näissä tapauksissa syyttäjäviranomaisen ja viime kädessä tuomioistuimen harkittavaksi. Asiaa koskevassa lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että hallituksen esityksen mukaan vähäisenä pidettäisiin lähinnä menettelytapaan liittyviä virheitä. Mietinnön mukaan viranomaisten tulee kuitenkin noudattaa tarkkaa harkintaa tuomioistuinmenettelyn käynnistämisessä tuottamuksellisten virkarikosten takia varsinkin silloin, kun on käytettävissä muitakin seuraamusmuotoja.

Rangaistuksen tuomitseminen teoista, josta rangaistusta lain mukaan ei voi enää seurata, on omiaan heikentämään luottamusta oikeudenhoitoa kohtaan. Tällaista virhettä on lähtökohtaisesti pidettävä luonteeltaan vakavana. Vastaaja oli ensimmäisessä käsillä olevassa tapauksessa tuomittu muiden hänelle syyksi luettujen tekojen ohella vanhentuneesta lievästä maksuvälinepetoksesta sekä kahdesta vanhentuneesta vahingonteosta yhteiseen 60 päivän vankeusrangaistukseen, jonka sijasta määrättiin yhdyskuntapalvelua 60 tuntia. Käräjäoikeus määräsi uudeksi yhteiseksi rangaistukseksi 40 päivää vankeutta ja sen sijasta vapaudenmenetysajan vähentämisen jälkeen yhdyskuntapalvelua 37 tuntia.

Toisessa käsiteltävänä olevassa asiassa sama vastaaja oli tuomittu muiden hänelle syyksi luettujen tekojen ohella vanhentuneesta kotirauhan rikkomisesta yhteiseen 60 päivän vankeusrangaistukseen, jonka sijasta määrättiin yhdyskuntapalvelua 60 tuntia. Käräjäoikeus määräsi uudeksi yhteiseksi rangaistukseksi 50 päivää vankeutta ja sen sijasta yhdyskuntapalvelua 50 tuntia.

Käräjätuomarin virheistä ei apulaisoikeuskanslerin sijaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan ollut aiheutunut vahinkoa kysymyksessä olevissa rikosasioissa tuomitulle.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että vaikka virheet olivat omiaan vähentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaikka virheet olivat tapahtuneet käräjätuomarin tehtävien ydinalueella eli lainkäyttöratkaisun tekemisessä, samaan rikoskokonaisuuteen liittyneitä virheitä voitiin edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen pitää tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisenä.

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan jos virkamies, julkisyhteisön työntekijä tai muu henkilö julkista tehtävää hoitaessaan on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, oikeuskansleri voi antaa asianomaiselle huomautuksen vastaisen varalle, mikäli hän ei harkitse olevan tarvetta syytteen nostamiseen.

Edellä kerrotuilla perusteilla apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi käräjätuomarille huomautuksen virheellisestä menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa.