10.5.2017

Kanteluissa oli kyse liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin ja liikenne- ja viestintäministeriön toimista Finavian omistajaohjauksessa syksyllä 2015. Kanteluissa arvosteltiin ministeriön omistajaohjauksen virkamiehiä ja ministeriä siitä, että he olisivat painostaneet yhtiön hallitusta luopumaan kanteesta tilintarkastusyhteisöä vastaan ja hyväksymään sovintosopimuksen tilintarkastusyhteisön kanssa sekä kieltäneet yhtiön hallitusta nostamasta kanteita yhtiön entistä johtoa vastaan. Lisäksi esitettiin epäilys, että ministeri Bernerillä olisi yhteyksiä tilintarkastusyhteisöön. Liikenne- ja viestintäministeriötä arvosteltiin myös siitä, että se ei toimittanut yhtiön hallitukselle kahta asiantuntijalausuntoa.

Valtio-omistajalla olisi ollut apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan toimivalta osakeyhtiölain mukaisesti ns. omistajapäätöksellä päättää, että tilintarkastusyhteisön kanssa tehdään sovintosopimus ja kanteista tilintarkastusyhteisöä kohtaan luovutaan. Valtio-omistaja ei kuitenkaan tehnyt dokumentoidusti osakeyhtiölaissa tarkoitettuja omistajapäätöksiä sovintoneuvotteluihin liittyen, vaan päätti yhtiötä etukäteen informoimatta ottaa itse yhteyttä tilintarkastusyhteisöön sen sovintohalukkuuden selvittämiseksi. Tämän yhteydenoton voitiin perustellusti katsoa käynnistäneen sovintoneuvotteluprosessin, vaikka lopullinen päätöksenteko sovintosopimuksen tekemisestä jäikin yhtiön hallitukselle. Koska tällainen toimi on luonteeltaan operatiivinen, apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi, että ministeriön menettely oli lähtökohtaisesti ristiriidassa niiden valtion omistajaohjausta koskevien periaatteiden kanssa, joiden mukaan valtio-omistaja ei puutu yhtiön operatiiviseen toimintaan. 

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi myös, että kanne- ja sovintosopimusasian huolellinen selvittäminen ja perusteellinen arvioiminen olisi puoltanut menettelyä, jossa valtio-omistaja olisi omalla toiminnallaan pyrkinyt varmistamaan, että yhtiöllä on käytettävissään kaikki tarvittava informaatio ja näin ollen myös ne asiantuntijalausunnot, joissa ei puollettu sovintosopimuksen hyväksymistä. Vaatimus korostuu tilanteessa, jossa valtio-omistaja ei ottanut asiaa itse päätettäväkseen.

Sellaista hallintolaissa tarkoitettua erityistä syytä, joka sovintosopimusta koskevassa asiassa vaarantaisi luottamuksen Bernerin puolueettomuuteen ja antaisi aihetta epäillä asiassa esteellisyyttä, ei käytettävissä olevan selvityksen perusteella ilmennyt.

Valtio-omistaja ei ottanut myöskään yhtiön entistä johtoa koskevien kanteiden nostamista tai korvausvaatimuksista luopumista päätettäväkseen yhtiökokouksessa tai tehnyt asiasta osakeyhtiölaissa tarkoitettua omistajapäätöstä. Valtio-omistajan viestitettyä, ettei johdannaiskanneasiassa tule edetä, yhtiöllä ei ollut tosiasiallisia edellytyksiä toimia aiemman kanteiden nostamista koskevan päätöksensä mukaisesti. Olosuhteissa, joissa ministeriön ja ministerin mukaan valtio-omistajan luottamus hallituksen kykyyn käsitellä asia huolellisesti oli heikentynyt ja yhtiön hallituksen tekemä päätös kanteiden nostamisesta oli tosiasiallisesti kyseenalaistettu, johdonmukainen sekä tehtävien- ja vastuunjaon kannalta selkeä menettelytapa olisi ollut, että valtio-omistaja olisi ottanut asian päätettäväkseen yhtiökokouksessa tai yhtiökokouksen ulkopuolella omistajapäätöksellä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että liikenne- ja viestintäministeriön omistajaohjauksesta vastaavien virkamiesten ja ministerin ei voitu todeta menetelleen virkatoimissaan lainvastaisesti, mutta kiinnitti heidän huomiotaan valtio-omistajan menettelytavoista esittämiinsä näkökohtiin.