21.2.2011

Korkein hallinto-oikeus oli vahvistanut yritykselle ympäristöluvan ehdot ensimmäisen kerran 31.3.2004 ja viimeksi muutetut lupaehdot 28.4.2010. Asiassa oli tullut riidattomasti esiin, että yritys oli laiminlyönyt noudattaa osittain sekä 2004 että 2010 vahvistettuja lupaehtoja. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli yhden kerran vuonna 2008 yrittänyt poliisin virka-avulla panna täytäntöön hallintopakkopäätöstä siinä kuitenkaan onnistumatta. Lupaehtojen rikkominen jatkui osittain vielä kantelun ratkaisemisen hetkellä. Kunta esitti oikeuskanslerille antamassaan selityksessä muun ohessa, että kunnassa oli ymmärretty yritykselle asetettujen lupaehtojen kohtuuttomuus ja että pidättäytyessään tiukoista valvontatoimista kunnan ympäristöviranomaiset olivat käyttäneet vain tervettä harkintavaltaa. Noudattamatta jätetyt lupaehdot, joita kunta selityksessään ilmoitti pitävänsä kohtuuttomina, oli kuitenkin lähes samansisältöisinä päätetty alun perin kunnan ympäristölautakunnassa 30.1.2009.

Oikeuskansleri totesi päätöksessään, että perustuslain 2 §:n vaatimukset julkisen vallan käytön perustumisesta lakiin ja että kaikessa julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia merkitsevät, että kaikilla hallintoviranomaisilla on velvollisuus noudattaa tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä. Kunta ei voi ryhtyä kyseenalaistamaan ja arvioimaan lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteita uudelleen, soveltaa päätöstä haluamallaan tavalla tai jättää se täytäntöön panematta. Kun ylin toimivaltainen tuomioistuin on antanut asiassa ratkaisunsa, kunnan viranomaisten velvollisuus on omalta osaltaan toimia siten, että päätös voidaan viipymättä panna täytäntöön. Muunlainen tilanne olisi oikeusvaltioperiaatteen vastainen ja kestämätön. Kyse oli paitsi ylimmän lainkäyttöviranomaisen päätösten noudattamatta jättämisestä myös viranomaistoiminnan yleisestä uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Oikeuskansleri katsoi, että kunnan ympäristölautakunta oli ylittänyt harkintavaltansa rajat pidättäytyessään tarkoituksellisesti valvonta- ja hallintopakkotoimenpiteistä tilanteessa, jossa ympäristöluvan ehtoja selvästi ja todistettavasti ei ollut noudatettu. Kunnan itsensä päättämien lupaehtojen rikkomiseen puuttumatta jättämisen perusteleminen sillä, että korkeimman hallinto-oikeuden vahvistamat ehdot olivat kohtuuttomia, vaikutti ristiriitaiselta eikä ollut omiaan antamaan kunnan toiminnasta asianmukaista ja luotettavaa vaikutelmaa. Lisäksi tietoinen pidättäytyminen toimenpiteistä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöön panemiseksi ilmensi oikeusvaltiolle vierasta ja viranomaiselle sopimatonta ajattelutapaa.

Oikeuskansleri antoi vuosien 2004 ja 2010 välillä toimineelle kunnan ympäristölautakunnalle huomautuksen laiminlyönnistä ryhtyä riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin siitä huolehtimiseksi, että yrityksen lainvoimaisen ympäristöluvan ehtoja noudatetaan. Lisäksi hän kiinnitti kunnanhallituksen huomiota esittämiinsä näkökohtiin asianmukaisesta viranomaistoiminnasta ja sen perustuslain 111 §:n mukaiseen velvoitteeseen antaa oikeuskanslerille kaikki pyydetyt tiedot ja selitykset.

Perustuslain 2 § ja 111 §
Hallintolain 6 §