1.3.2001

Sisäasiainministeriössä oli ollut vireillä suunnitelma, että valtioneuvosto tekisi päätöksen kihlakuntajaon muuttamisesta. Aikomuksena oli vähentää kihlakuntien määrää. Päätös oli tarkoitettu tulevaksi voimaan 1.1.2002. Länsi-Suomen läänin poliisiyhdistykset olivat pyytäneet oikeuskansleria selvittämään, oliko kihlakuntajaon tarkistamiseen liittyvät toimenpiteet valmisteltu lainmukaisesti. Yhdistysten mielestä asiassa oli rikottu paikallishallintolakia sekä toimittu vastoin eduskunnan hallintovaliokunnan käsityksiä siitä, miten paikallishallintoa tulisi kehittää.

Oikeuskansleri on todennut kanteluratkaisussaan, että kihlakuntajakoa koskevalle oikeudelliselle tarkastelulle voidaan ottaa lähtökohdaksi Suomen perustuslain (731/1999) 6 §:n säännös yhdenvertaisuudesta lain edessä sekä 22 §:n velvoite julkiselle vallalle turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Jos yhteiskunnallisten palvelujen saaminen riippuu olennaisesti ihmisten asuinpaikasta voidaan kysyä, onko viranomaisten toiminta järjestetty tasa-arvoisella tavalla. Kihlakuntauudistus koskee oikeudellisesti merkittäviä poliisi-, syyttäjä- ja ulosottopalveluja, joten yhdenvertaisuuden merkitys korostuu.

Kihlakuntajako pohjautuu varsinaisesti lakiin valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista (126/1992). Sanotun lain 2 §:n mukaan tavoitteena on parantaa palvelujen laatua ja kansalaisten oikeusturvaa, turvata palvelujen riittävä ja tasapuolinen saatavuus maan eri osissa sekä luoda edellytykset toimintojen kokoamiselle yhteen, päätösvallan siirtämiselle paikallistasolle ja palvelujen taloudelliselle tuottamiselle.

Kysymyksessä olevalla valmisteltavana olleella valtioneuvoston päätöksellä olisi toteutettu suhteellisen suuri muutos olemassa olevaan kihlakuntajakoon, kun kihlakuntien määrä olisi vähentynyt lähes 10 %:lla. Sisäasiainministeriö oli alkuvaiheessa kiirehtinyt muutoksen toteuttamista. Eduskunnan hallintovaliokunnan painottamia näkökohtia ei ollut tämän vuoksi ehditty ottaa riittävästi huomioon eikä myöskään varata valmisteluun osallisille tahoille kylliksi aikaa esittää ehdotuksista kaikki tarpeellisiksi katsomansa näkökohdat. Myöhemmin asiassa oli suoritettu hyvän hallintotavan vaatimukset täyttävä perusteellinen valmistelu. Ehdotuksia ja ratkaisuvaihtoehtoja oli siinä tarkasteltu kihlakuntakohtaisesti, jolloin oli arvioitu kussakin tapauksessa erikseen uudistuksen hyvät ja huonot puolet.

Sisäasiainministeriön sittemmin antaman tiedotteen mukaan ministeriö ei tule viemään kihlakuntajakoa koskevaa asiaa tässä vaiheessa hallituksen käsittelyyn. Kihlakuntajakoon ei siten ole tulossa muutoksia. Tämän vuoksi ja koska asian käsittely ei ole enää sisäasiainministeriössä vireillä, oikeuskanslerilla ei ollut aihetta puuttua sisäasiainministeriön ja Länsi-Suomen lääninhallituksen asian valmistelussa noudattamaan menettelyyn.