Surmaamis- ja ryöstörikoksen tekijän pakoa rikoksen aikana varmistaneen henkilön syyllisyyden arvioiminen
- Ämnesord
- Tahallisuus, Avunanto, Oikeudenkäynnin välittömyys
- År för fallet
- 1995
- Meddelats
- Diarienummer
- 7/51/95
- Avgörare
- Apulaisoikeuskansleri
Esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä todistajana kuulusteltu henkilö oli tosiasiassa edistänyt surmaamis- ja ryöstörikoksia varmistamalla rikoksentekijän paon tapahtumapaikalta. Asiassa oli epäselvää, oliko hän tehnyt sen tahallaan. Avunantoon syyllistyminen olisi edellyttänyt, että avunantaja olisi tiennyt, mistä rikoksesta oli kysymys ja kuinka hänen oman menettelynsä oli määrä edistää sitä.
Kaupunginviskaali oli katsonut, ettei ollut syytteen nostamiseksi riittäviä perusteita epäillä, että mainittu henkilö olisi autolla syrjäiselle tapahtumapaikalle mennessään ja siellä rikoksentekijää odottaessaan tahallaan edistänyt ryöstörikosta saati surmaamisrikosta. Kaupunginviskaali ei ollut käyttänyt väärin harkintavaltaansa päätyessään sanottuun ratkaisuun. Hänellä oli ollut mahdollisuus oikeudenkäynnin suullisissa käsittelyissä arvioida asiassa esitetyn näytön luotettavuutta. Asiakirjoista välittyvä kuva ei ollut yhtä kattava. Tämän vuoksi apulaisoikeuskanslerilla ei kantelun johdosta ollut syytä puuttua kaupunginviskaalin ratkaisuun käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa. Kaupunginviskaalilla oli kuitenkin edelleen oikeus mainitun henkilön todistajana kuulemisesta huolimatta nostaa häntä vastaan syyte, mikäli katsoi oikeudenkäynnissä perusteita siihen ilmenneen.