15.1.1991

Raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehen huomiota kiinnitetty siihen, että kun haastehakemuksen vaatimukset on selvästi yksilöity ja muodollisesti perusteltu, haastetta ei nykyisen lainsäädännön voimassa ollessa olisi pitänyt jättää antamatta sen vuoksi, että kannetta oli pidetty aiheettomana.

1 KANTELU

KK on 11.11.1989 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa katsonut, että Helsingin raastuvanoikeuden oikeusneuvosmies EN oli menetellyt virheellisesti jättäessään 6.11.1989 antamatta haasteen K:n haastehakemuksen johdosta. Haastehakemus oli koskenut Helsingin poliisilaitokseen kohdistettua vahingonkorvausvaatimusta kunnianloukkauksen vuoksi. K on vaatinut toimenpiteisiin ryhtymistä N:aa vastaan oikeudenkäynnin estämisestä.

Kirjoitukseensa K on liittänyt sanotun haastehakemuksen ja oikeusneuvosmies N:n hänelle antaman vastauksen.

Haastehakemuksessaan K. oli vaatinut Helsingin poliisilaitokselta vahingonkorvausta jatkuvista oikeudenloukkauksista sata miljoonaa markkaa ja oikeudenkäyntikulut. Vaatimuksensa perusteluissa K toteaa, että ampuma-aseasiassa 28.9.1988 antamassaan päätöksessä nro 104/88 Helsingin poliisilaitos oli syyllistynyt kunnianloukkaukseen väittämällä häntä mielisairaaksi, tunnetusti epäluotettavaksi ja huolimattomaksi kansalaiseksi ilman perusteita. Tämä oli K:n mielestä aiheuttanut hänelle vuosikymmeniä kestäneitä henkisiä kärsimyksiä ja taloudellisia menetyksiä.

Oikeusneuvosmies N:n K:lle antaman vastauksen mukaan haastehakemus ei sisällöltään ei ollut sellainen kuin haastehakemuksen oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n mukaan edellytetään olevan.

2 HANKITUT SELVITYKSET

2.1 Helsingin raastuvanoikeuden selvitys

K:n kirjoituksen johdosta on Helsingin raastuvanoikeuden pormestaria kehotettu toimittamaan oikeuskanslerille kantelun tutkimista varten tarpeellinen selvitys.

Oikeusneuvosmies EN on 29.3.1990 päivättynä selvityksenään viitannut K:lle antamaansa kirjalliseen vastaukseen ja Helsingin raastuvanoikeuden oikeusministeriölle 18.8.1988 osoittamaan kirjeeseen. Raastuvanoikeus oli tuolloin esittänyt, että oikeusministeriössä erillisuudistuksena valmisteltaisiin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännös haasteen antamatta jättämisestä sellaisissa tapauksissa, joissa haastehakemuksessa esitetty vaatimus on selvästi perusteeton.

2.2 Oikeusministeriön lausunto

Asiassa esitettyjen ristiriitaisten näkemysten vuoksi olen katsonut tarpeelliseksi pyytää oikeusministeriöltä lausunnon erityisesti vireillä olevan lainsäädäntöaloitteen johdosta.

Oikeusministeriö toteaa 5.12.1990 antamassaan lausunnossa, että oikeusministeriössä ei ole valmisteilla haasteen epäämisperusteita koskevaa erillisuudistusta. Eduskunnalle on sitä vastoin annettu 23.2.1990 hallituksen esitys riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi (HE nro 15/1990 vp.). Esitykseen sisältyy ehdotus oikeudenkäymiskaaren haastehakemusta ja haastetta koskevien säännösten muuttamisesta. Esitys on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti muiden alioikeusuudistukseen liittyvien lakien kanssa, näiltä näkymin vuoden 1993 aikana.

Oikeusministeriö on lokakuussa 1990 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten uudistamisesta. Tässä yhteydessä tullaan tarkistamaan myös rikosasiain haastetta koskevat säännökset. Työryhmän toimeksiannon mukaan ehdotuksen tulee valmistua viimeistään vuoden 1992 loppuun mennessä.

2.3 Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös nro 320/27.2.1975

Eduskunnan oikeusasiamies on 27.2.1975 antamassaan päätöksessä todennut, että oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa ei ole säännöksiä siitä, missä tapauksissa tuomari voi kieltäytyä antamasta haastetta. Haasteen antaminen voidaan kuitenkin evätä vain erityisen harvinaisissa poikkeustapauksissa.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on esitetty, että tuomari voi kieltäytyä antamasta haastetta esimerkiksi silloin, kun haasteen pyytäjä on kokonaan vailla oikeudenkäyntikelpoisuutta tai haastehakemuksessa esitetyt vaatimukset ovat ilmeisesti mahdottomia tai selvästi oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia tai itse asiaa ei ole ollenkaan pystytty ilmaisemaan. Sitä vastoin haastetta ei yleensä voida evätä, vaikka haasteen antaja havaitsisi jonkin ehdottoman oikeudenkäyntiedellytyksen puuttuvan tai kanteen olevan aiheeton.

Oikeusturvamenettelyn kokonaisuuteen kuuluu myös vastaajan aseman turvaaminen ja oikeudenkäynnin väärinkäyttämisen estäminen. Oikeudenkäymiskaaressa on eräitä säännöksiä, lähinnä 28 luvun 1 § ja 29 luvun 1 §, joilla on pyritty estämään aiheeton kanteen nostaminen. Näistä säännöksistä ilmenevien oikeusperiaatteiden nojalla voidaan katsoa, että tuomarilla on valta kieltäytyä antamasta pyydettyä haastetta silloin, kun hän haastehakemuksen sisällön ja tuomioistuimen hallussa olevien muiden asiakirjojen perusteella voi katsoa selvitetyksi, että haasteen pyytäjän tarkoituksena on oikeusturvamenettelyn väärinkäyttäminen.

3 RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

Haasteesta ja sen tiedoksi antamisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa. Säännösten mukaan toimivaltainen tuomari on velvollinen antamaan pyydetyn haasteen, mikäli pyyntö esitetään kirjallisessa haastehakemuksessa, joka sisällöltään täyttää sanotussa luvussa säädetyt edellytykset.

Haasteen antamatta jättämistä koskevien säännösten puutteellisuuden vuoksi epäämiseen tyytymättömällä asianosaisella ei ole mahdollisuutta normaalilla muutoksenhaulla saattaa asiaa ylemmän viranomaisen tutkittavaksi. Hänellä on kuitenkin käytettävissään hallinnollinen kantelu asianomaiseen hovioikeuteen eikä tällainen kantelu ole sidottu määräaikaan. Lisäksi haasteen antamatta jättäminen ei saavuta lainvoimaa, joten asia on aina mahdollista panna uudelleen vireille. KK:lle antamassaan vastuksessa oikeusneuvosmies EN ei kuitenkaan ole kertonut mitään näistä mahdollisuuksista.

Poikkeustapausten osalta on noudatettava sitä tulkintasääntöä, että epävarmoissa tilanteissa haaste on annettava. Tämän vuoksi katson, että kun K:n haastehakemuksen vaatimukset oli selvästi yksilöity ja muodollisesti perusteltu, haastetta ei nykyisen lainsäädännön voimassa ollessa olisi pitänyt jättää antamatta sen vuoksi, että kannetta oli pidetty aiheettomana.

Huomioon ottaen vireillä olevan lainsäädännön muutoksen katson kuitenkin, että asia ei anna puoleltani aihetta muuhun toimenpiteeseen kuin että kiinnitän oikeusneuvosmies EN:n huomiota oikeaan menettelytapaan asiassa ja tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen tästä päätöksestä saatettavaksi oikeusneuvosmies N:n tietoon.