2.1.1990

Televisiotoimituksen tarkoituksena oli ollut lentoturvallisuusjärjestelyjen testaaminen kotimaan lentoreitillä lähetettävän koepaketin avulla, jonka sisältönä oli sähköjohtoa, paristo, taloustavaraa ym. vaarattomia tavaroita. Paketin sisällysluetteloon merkittiin "taloustavaraa" ja sen lähettäjiksi ja vastaanottajiksi oikeat henkilöt. Lentoaseman turvatarkastuksessa läpivalaisulaitteella tehtyjen havaintojen perusteella paketin oli epäilty sisältäneen pommin.

Syyteharkinnassaan kyseisessä yksittäistapauksessa oikeuskansleri katsoi, ettei menettely täyttänyt RL 34 luvun 14 b § 4 momentissa tarkoitetun ilmaliikenteen häiritsemistä koskevan rikoksen tunnusmerkistöä.

RL 34 luku 14 b § 4 mom.

1. ASIAN VIREILLETULO OIKEUSKANSLERINVIRASTOSSA

Mainostelevisio Oy käsitteli 15.1.1989 lähetetyssä Sunnuntairaportti
-nimisessä ohjelmassaan lentoturvallisuutta. Ohjelman
toimittajat olivat sitä varten testanneet turvajärjestelyjä
lähettämällä lentorahtina kaksi pakettia, joiden sisällön oli
tarkoitus muistuttaa lentoaseman läpivalaisulaitteessa pommia.
Testi toteutettiin ajankohtana, jolloin oli julkistettu tieto
siviili-ilmailuun kohdistetusta uhkasta ja ilmoitettu tehostetuista
turvatoimista.

Paketeista toinen, Jyväskylästä Helsinkiin lähetettäväksi tarkoitettu,
havaittiin läpivalaisulaitteessa pommia muistuttavaksi
ja siitä seurasivat laajat turvatoimet, joiden johdosta
muun muassa keskeytettiin kotimaan lentorahtiliikenne lähes
kahdeksi vuorokaudeksi. Julkisuudessa suurta huomiota saaneet
tapahtumat johtivat myös epäiltyä ilmaliikenteen häiritsemistä
koskevaan rikostutkintaan.

Jutun toimivaltainen syyttäjä, Jyväskylän nimismiespiirin apulaisnimismies
Taisto Huokko toimitti oikeuskanslerinvirastoon
tietoja asian käsittelyvaiheista sekä 30.8.1989 myös Jyväskylän
nimismiespiirin asiaan liittyvän esitutkintapöytäkirjan
nro 4624/R/297/89. Tutustuttuani esitutkintapöytäkirjaan päätin
8.9.1989 ottaa asian syyteharkintaani. Samalla päätin
toimituttaa eräitä lisätutkimuksia, jotka keskusrikospoliisin
Jyväskylän aluetoimisto suoritti Keski-Suomen läänin poliisitarkastajan
määräyksestä. Lisätutkintapöytäkirja
nro 4624/R/297/89 Li (R 24/89 KRP Jyväskylän aluetoimisto)
saapui oikeuskanslerinvirastoon 31.10.1989. Jutun syyteharkintavaiheessa
olen vielä toimituttanut eräitä tarkistuksia sekä
kaksi lisäkuulustelua, joita koskeva esitutkintapöytäkirja nro
R 24/89/Li 1 KRP saapui tänne 21.12.1989.

2. ESITUTKINTAPÖYTÄKIRJOISTA ILMENEVÄT TAPAHTUMATIEDOT

Tutkintapöytäkirjoista ilmenee, että Sunnuntairaportin toimituksen
esimies A oli toimituskokouksessa 13.1.1989 ehdottanut
lentoturvallisuusjärjestelyjen testaamista koepakettien avulla.
Esimerkkinä ja mallina A oli käyttänyt ranskalaisen tv-yhtiön
tekemää vastaavaa koetta, jota oli selostettu amerikkalaisessa
Newsweek-lehdessä. Suunnitelman mukaan Helsinkiin tuli
toimittaa kaksi pakettia, jotka sisältävät sinitarraa, herätyskellon,
sähköjohtoa, patterin ja muuta taloustavaraa, kuten
kauhoja ja kattiloita. Pakettien sisällysluetteloon tuli
merkitä "taloustavaraa" ja lähettäjäksi ja vastaanottajaksi
oikeat henkilöt. Kaikkien tavaroiden piti sinänsä olla täysin
vaarattomia.

Kokeen laillisuus oli kuulustelukertomusten mukaan varmistettu
Mainostelevisio Oy:n lakimieheltä ja lisäksi yhtiön ulkopuoliselta
juristilta. Tämän jälkeen ohjelmajohtaja B oli antanut
suostumuksensa ohjelman teolle.

Kokeen käynnistäminen oli annettu tehtäväksi toimittaja C:lle,
joka oli antanut Jyväskylän aluetoimittajalle D:lle yksityiskohtaiset
ohjeet paketin sisällöstä, valmistamisesta ja kuvaamisesta
sekä rahtikirjassa annettavista tiedoista. Lisäksi C
oli pyytänyt D:tä hankkimaan paketin lähettäjäksi sellaisen
ulkopuolisen henkilön, jota ei voitaisi yhdistää Mainostelevisioon.
Paketin vastaanottajaksi tuli merkitä ohjaaja E ja tämän
kotiosoite, mihin menettelyyn E oli antanut suostumuksensa
13.1.1989 ohjelmaa suunniteltaessa.

Kuultuaan ohjelmajohtaja B:n luvasta ja lakimiesten kannasta D
oli ryhtynyt tehtävään ja soittanut asiasta kuvaaja F:lle ja
pyytänyt tätä edelleen hankkimaan paketille lähettäjän. Tämän
jälkeen D ja lähettäjäksi hankittu eläkeläinen G olivat menneet
F:n ja tämän isän kuvaaja H:n asunnolle. Asunnossa paketti
oli rakennettu D:n hankkimista tavaroista muutoin, paitsi
yksi kattila ja sähköjohdot olivat F:ltä ja H:lta. F oli kuvannut
tapahtuman.

G oli merkitty suostumuksensa mukaisesti paketin lähettäjäksi
ja lisäksi D oli merkinnyt paketin sisällöksi "kattiloita,
kauhoja, herätyskello ym. taloustavaraa". Seuraavana päivänä
14.1.1989 G ja H olivat yhdessä vieneet paketin C:n ohjeiden
mukaisesti Jyväskylän lentoasemalle tarkoituksena lähettää se
kello 11.20 lähtevällä koneella Helsinkiin.

Lentoasemalla turvatarkastusta suorittaneet liikkuvan poliisin
konstaapelit olivat noin kello 11.00 läpivalaisulaitteella
tehtyjen havaintojen perusteella epäilleet paketin sisältävän
pommin. Tämän vuoksi paketti oli viety tällaisia paketteja
varten varattuun hiekkasiiloon lentoaseman alueen ulkopuolelle.

Poliisi oli ryhtynyt tavoittamaan paketin lähettäjäksi ja
vastaanottajaksi merkittyjä G:tä ja E:tä, jolloin oli ilmennyt,
että kumpikin henkilö asui merkityssä osoitteessa, mutta
kummallakaan ei ollut puhelinta. G:n asunnolla oli käyty ja
jätetty hänen naapurilleen viesti, että G ottaisi yhteyttä poliisiin
kotiin palattuaan.

Samana päivänä kello 18.15 G oli soittanut Vaajakosken poliisiaseman
päivystäjälle ja kertonut, että hän oli vienyt paketin
lentoasemalle ja että kyseessä oli Kymmenen Uutisten toimittajan
F:n tekemä juttu. G oli myös kertonut paketin sisällön
sellaiseksi kuin läpivalaisussa oli nähty. Tämän jälkeen
myös lentoasemalla suoritettavista poliisin turvallisuustarkastuksista
vastaava komisario Arto Hokkanen oli saanut puhelinyhteyden
G:een, joka oli tällekin kertonut paketin sisällöstä
ja kokeilusta.

G oli soittanut myös F:lle ja kertonut paketin joutuneen poliisin
haltuun. Kohta tämän jälkeen F ja C olivat olleet puhelinyhteydessä,
minkä johdosta C oli soittanut ensin Vaajakosken
poliisiasemalle ja sitten komisario Hokkaselle.

Keskustelussa C oli kertonut testistä ja kertomansa mukaan kysynyt
ainakin kaksi kertaa Hokkaselta, liittyisikö paketin lähettämiseen
hänen mielestään mitään rikosta, johon Hokkanen
oli C:n kertomuksen mukaan ilmoittanut "yksiselitteisen selvästi
toistuvasti, ettei pakettien lähettämisessä ollut mitään
rikollista". Hokkanen on omassa kertomuksessaan sanamuotoja
muistamatta myöntänyt antaneensa tämän sisältöisen vastauksen.
C:n kertomuksen mukaan Hokkanen oli lisäksi C:n pyynnöstä luvannut
tehdä parhaansa, että paketti toimitettaisiin seuraavana
päivänä eli 15.1.1989 lentorahtina perille ennen kello
18.00 alkavaa Mainostelevision lähetystä. Tältä osin Hokkanen
on muistellut vastanneensa jotakin sellaista, että paketti
mahdollisesti voidaan lähettää edelleen, mikäli lentoyhtiö
suostuu sen kuljettamaan.

Keskustelun jälkeen samana iltana kello 19.00 Hokkanen oli raportoinut
tapahtuneesta muun muassa Jyväskylän lentoasemanpäällikkö
Markku Linnalle, joka puolestaan oli kello 19.30 aikoihin
soittanut ilmailuhallituksen turvapäällikölle Timo Ignatiukselle
Helsinkiin. Ignatius oli pyytänyt Hokkaselta vielä
taustatietoja tapahtumista ja noin kello 19.45 soittanut Finnair
Oy:n turvallisuuspäällikölle Antero Harrakselle. Keskustelun
tuloksena molemmat lähtivät Vantaan lentoasemalle ja
Harras jo kotoaan katkaisi lentorahtiliikenteen. Tapahtumien
johdosta kotimaan lentorahtiliikenne oli pysäytettynä
14.1.1989 klo 20.05 ja 16.1.1989 klo 15.00 välisen ajan.

Harras on perustellut kotimaan lentorahtiliikenteen pysäyttämispäätöstään
erityisesti sillä, että hänen saamiensa tietojen
mukaan koepommilähetyksiä oli useita eri kotimaan lentoasemilta.
Tuolloin vallitsivat poikkeukselliset olosuhteet, jotka
liittyivät ilmoitettuun siviili-ilmailuun kohdistuvaan uhkaan.
Lisäksi kokeen turvallisuudesta ei ollut muita takeita kuin
pommitestaukseen ryhtyneen tuntemattoman henkilön puhelinilmoitus,
jonka perusteella turvatoimenpiteistä ei missään tapauksessa
voitu luopua. Edelleen oli mahdollista, että tieto
pommikokeilusta oli vuotanut jollekulle häiriintyneelle henkilölle,
joka oli saattanut ryhtyä todelliseen pommikokeiluun.

Muun kuin koko lentorahtiliikenteen pysäyttämisestä aiheutuneen
häiriön osalta Harras on todennut, että Finnair Oy ei
voinut kuljettaa kyseistä pakettia ja että muu mahdollinen
häiriö ilmeisesti kohdistui ilmaliikenteen turvatarkastuksista
vastanneiden poliisiviranomaisten toimintaan. Hokkanen puolestaan
on tältä osin todennut, että hänen on mahdotonta sanoa,
häiritsikö ja missä määrin puheena oleva paketti toimintaa
lentoasemalla. Jyväskylän lentoaseman päällikkövirkailija Leo
Väliaho - ja tältä saamiensa tietojen nojalla myös Linna - on
tosin muistellut, että lentorahtiliikenne olisi Jyväskylässä
pysäytetty jo heti testipaketin löytymisen jälkeen Harraksen
määräyksestä. Kuitenkin Harras on esitutkinnassa kertonut ja
vielä suoritetussa tarkistuksessa ilmoittanut ehdottoman varmaksi,
että hän sai tiedon koko paketista vasta noin kello
19.45.

3. EPÄILTY RIKOS

Asia on tutkittu epäiltynä ilmaliikenteen häiritsemisenä. Kysymykseen
tulevassa rikoslain 34 luvun 14 b §:n (523/73) 4 momentissa
on rikoksen tunnusmerkistö kuvattu seuraavasti:

"Joka tahallaan vastoin parempaa tietoaan perättömästi ilmoittaa,
että ilma-alukseen on sijoitettu räjähteitä tai muita ilma-aluksen
turvallisuutta vaarantavia aineita tai laitteita,
taikka antaa muun sellaisen vääräksi tietämänsä tiedon, ja siten
aiheuttaa häiriötä ilmaliikenteelle, on tuomittava, ellei
1 momentin 5 kohtaa ole sovellettava, ilmaliikenteen häiritsemisestä
niin kuin 2 momentissa on sanottu."

Teon rangaistusasteikoksi on säädetty vankeutta enintään kaksi
vuotta tai sakkoa. Teon yritys ei ole rangaistava.

4. ASIANOSAISTEN LAUSUMAT

Esitutkinnassa on kuultu asianomistajana Finnair Oy:n ja sen
tytäryhtiön Finnaviation Oy:n edustajaa, joka on ilmoittanut
asianomistajayhtiöiden vaativan rangaistusta teosta vastuussa
oleville. Korvausvaatimuksia ei yhtiöiden taholta sen sijaan
tulla esittämään. Asianomistajataho on katsonut, että mainittu
rikoslain 34 luvun 14 b §:n 4 momentin säännös on tapahtumaan
sovellettavissa.

Esitutkinnassa syylliseksi epäiltynä kuullut A - H ovat kaikki
kiistäneet syyllistyneensä asiassa mihinkään rikokseen. Heidän
puolestaan on muun muassa korostettu, että niin paketin lähettämisessä
kuin kaikissa sen jälkeisissä yhteydenotoissa kaikki
asiaan liittyvät henkilöt ovat antaneet viranomaisille vain
oikeita tietoja paketin sisällöstä ja vaarattomuudesta sekä
lisäksi vastanneet jokaiseen heille esitettyyn tiedusteluun
ehdottoman totuudenmukaisesti. Epäiltyjen puolesta on myös
katsottu, että edellä mainittu lainkohta edellyttää aktiivista
perätöntä ilmoittamista tai väärän tiedon antamista eikä paketin
lähettämisellä annetuksi väitetty ns. konkludenttinen ilmoitus
täytä laissa säädettyä rikostunnusmerkistöä legaliteetti-periaatetta
ja analogiakieltoa rikkomatta. Epäillyt ovat
edelleen katsoneet, että lentorahtiliikenteen pysäyttämisestä
aiheutunutta häiriötä ei voida lukea heidän syykseen, koska
viranomaisilla oli jo ennen pysäyttämispäätöksen tekemistä totuudenmukaiset
tiedot kokeilusta ja siitä, mistä ja keneltä
lisätietoja voi tarvittaessa saada.

5. RATKAISU

Hankitun selvityksen valossa jutun syyteharkinnassa on ensisijaisesti
kysymys siitä, täyttääkö syyllisiksi epäiltyinä
kuultujen menettely rikoslain 34 luvun 14 b §:n 4 momentissa
tarkoitetun ilmaliikenteen häiritsemistä koskevan rikoksen
tunnusmerkistön.

Tunnusmerkistön toteutumisen kannalta keskeiset ongelmakysymykset
ovat seuraavat:

1. Voidaanko rikoslain 34 luvun 14 b §:n 4 momentin säännöksen
tarkoittama ilma-aluksen turvallisuutta koskeva perätön ilmoitus
tai väärä tieto antaa pelkästään sillä, että pommia muistuttava
paketti toimitetaan lentorahtina kuljetettavaksi, vai
edellyttääkö lainkohta aktiivista suullista tai kirjallista
perättömän tiedon tai väärän ilmoituksen antamista.

2. Aiheutuiko paketista ilmaliikenteelle sellaista häiriötä,
jota lainkohta edellyttää ja joka on epäiltyjen syyksi luettavissa.

5.1. Perättömän ilmoituksen tai väärän tiedon antaminen

Ensiksi mainitun ongelmakysymyksen osalta totean aluksi, että
lainkohtaan liittyvän hallituksen esityksen (nro 50/1973 vp.)
perusteluista, lakivaliokunnan mietinnöstä (nro 5/1973 vp.)
tai siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien
tekojen ehkäisemistä koskevasta Montrealin yleissopimuksesta,
johon liittymistä varten hallituksen esitys valmisteltiin,
ei ole saatavissa ratkaisevaa tulkinta-apua. Hallituksen esityksen
perusteluiden mukaan säädettäessä puheena olevaa lainkohtaa,
missä kuvattua menettelyä Montrealin sopimus ei koske,
näyttää pidetyn silmällä lähinnä perättömiä puhelinilmoituksia,
joita esityksen mukaan vuoden 1972 syyskaudella oli Helsingin
lentoasemalla sattunut lähes 20 tapausta. Koska mainitunlaiset
ilmoitukset voivat häiritä hyvinkin pahasti tiukkoja
aikatauluja noudattavaa ilmaliikennettä, katsottiin perustelluksi
saattaa myös tällaiset teot rangaistusuhan alaisiksi.

Tutkittavassa tapauksessa paketin lähettäjät ovat merkinneet
pakettiin sen sisällön oikein, lukuun ottamatta siinä olleita
sinitarraa, sähköjohtoja ja patteria. Heidän ilmoitukseensa
sisältyi kuitenkin myös lisämaininta pakettiin sisältyvästä
muusta taloustavarasta. He eivät ilmoittaneet nähdäkseni sellaista
seikkaa, joka rikoslain 34 luvun 14 b §:n 4 momentissa
mainitaan.

Rikoslain 34 luvun 14 b §:n 4 momentti näyttää sanamuotonsa
merkityssisällön mukaan edellyttävän suullista tai kirjallista
perätöntä ilmoitusta tai väärän tiedon antamista ja sen tulee
aiheuttaa häiriötä ilmaliikenteelle. Tutkitusta tapauksesta
ilmenee kuitenkin, että pommia muistuttavan paketin lähettäminen
saattaa aiheuttaa ilmaliikenteelle juuri sellaista häiriötä,
jota lainkohdan säätämisellä on haluttu estää.

Asiassa on vedottu myös rikosoikeudelliseen legaliteetti-periaatteeseen,
jonka mukaan rangaistava voi olla vain sellainen
menettely, joka on laissa nimenomaan määritelty rikokseksi.
Periaatteesta seuraisi, että lain sanamuodon ulkopuolelle
ulottuva analogiatulkinta syytetyn vahingoksi on kielletty.

Rajojen määritteleminen sallitun varsinaisen tulkinnan ja
kielletyn analogiatulkinnan välillä on rajatapauksissa hyvin
vaikeaa. Samalla kun totean, että suhtaudun varauksellisesti
lain sanamuodon ulkopuolelle ulottuvaan analogiatulkintaan
syytetyn vahingoksi, pidän tarkastellussa tilanteessa varsin
kyseenalaisena, muodostavatko esille tulleet tosiseikat rikoslain
34 luvun 14 b §:n 4 momentissa tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön
osan.

5.2 Häiriön aiheuttaminen ilmaliikenteelle

Toisen ongelmakysymyksen osalta totean aluksi, että lainkohta
edellyttää tahallisuutta ja tahallisuuden on ulotuttava
myös ilmaliikenteelle aiheutettuun häiriöön. Puheena olevassa
tapauksessa epäiltyjen tarkoituksena ei ole ollut aiheuttaa
häiriötä ilmaliikenteelle, vaan ainoastaan testata turvajärjestelyjä.

Rikosoikeustieteessä on eroteltu erilaisia tahallisuuden asteita
ja muotoja rikoksentekijällä olevien mielikuvien ja rikollisen
tahdon sisällön mukaan. Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä
tekijän syyksi on eräissä tilanteissa voitu lukea tahallisena
sellaiset seuraukset, jotka hänen on pitänyt ymmärtää
menettelynsä varsin todennäköisiksi seurauksiksi.

Puheena olevassa tapauksessa voidaan todennäköisin perustein
katsoa, että epäiltyjen on täytynyt käsittää, että heidän menettelynsä
varsin todennäköinen seuraus on jonkinasteinen
häiriö ilmaliikenteelle, mikäli paketti havaitaan pommia muistuttavaksi.
Mutta on kuitenkin kysyttävä, onko kotimaan lentorahtiliikenteen
pysäyttämisestä aiheutunut häiriö luettavissa
epäiltyjen viaksi ottaen huomioon, että epäiltyjen taholta
oli ennen pysäyttämispäätöstä oltu yhteydessä asianomaisiin
poliisiviranomaisiin ja turvatarkastuksista vastaava komisario
oli ilmoittanut käsityksenään, ettei menettely ollut lainvastainen
ja että paketti pyritään toimittamaan epäillyille lentorahtina
seuraavana päivänä. Tähän viitaten toimittaja C on
maininnut, ettei hän nähnyt osaltaan olevan enää mitään tarvetta
ryhtyä toimiin paketin vaarattomuuden selvittämiseksi
eri viranomaisille, koska poliisikin oli asiasta täysin selvillä.

Edellä lausutun perusteella koko lentorahtiliikenteen pysäyttämisestä
aiheutunutta häiriötä ei mielestäni tässä tutkitussa
yksittäistapauksessa voida rikosoikeudellisesti lukea epäiltyjen
syyksi.

Esitutkinnan perusteella ei ole luotettavasti osoitettavissa,
että nimenomaan testipaketista olisi aiheutunut muuta kuin
rahtiliikenteen keskeyttämisestä aiheutunutta häiriötä ilmaliikenteen
aikatauluille tai muun rahdin kuljettamiselle. Tapaus
on sitonut jonkin verran turvatarkastuksista vastanneiden
poliisiviranomaisten ja lentoaseman henkilöstön aikaa,
mutta on jossain määrin kyseenalaista, onko se pelkästään katsottava
sellaiseksi ilmaliikenteelle aiheutetuksi häiriöksi,
jota lainkohta edellyttää.

5.3 Syyteharkinnan lopputulos

Edellä kohdissa 5.1 ja 5.2 esitetyn perusteella olen tullut
siihen tulokseen, että rikoslain 34 luvun 14 b §:n 4 momentin
säännöksen tarkoittaman rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen
on tässä yksittäistapauksessa jäänyt varsin tulkinnanvaraiseksi.
Syyttäjän kannalta asiaa tarkastellen on toisaalta todettava,
että tulkinnanvaraisissa tilanteissa tuomioistuimen ennakkopäätöksiä
on saatavissa vain ajamalla syytettä.

Toisaalta asiassa on mielestäni olennaista se, että epäiltyjen
tarkoituksena on ollut lentoliikenteen turvajärjestelyjen testaaminen
silloisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa ja että
he ovat ennen kokeiluun ryhtymistään pyrkineet varmistautumaan
menettelyn laillisuudesta. Kun lisäksi rikoslain 34 luvun 14 b
§:n 4 momentin säännös ei sanamuotonsa puolesta näytä soveltuvan
tapaukseen, epäillyt ovat mielestäni perustellusti voineet
olla siinä käsityksessä, että heidän menettelynsä ei rikosoikeudellisesti
ole moitittavaa.

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella olen asiaa harkittuani
tullut siihen lopputulokseen, ettei asianosaisten edellä
kuvattua menettelyä voida tässä yksittäistapauksessa lukea
siihen osallistuneiden henkilöiden syyksi rikoksena. Tämän
vuoksi olen päättänyt jättää syytteen nostamatta A - H:a vastaan
asiassa, jossa heitä on kuultu epäiltyinä ilmaliikenteen
häiritsemisestä tai osallisuudesta siihen.

Jäljennökset tästä päätöksestä toimitan tiedoksi asianosaisille,
Keski-Suomen läänin poliisitarkastajalle, keskusrikospoliisille,
Jyväskylän piirin apulaisnimismiehelle ja ilmailuhallitukselle.

Muuhun toimenpiteeseen asia ei puoleltani ole antanut aihetta.