Henkilötuntomerkkien rekisteröinti ja poistaminen
- Ämnesord
- Henkilötuntomerkit, Poliisi, Pakkokeinolaki
- År för fallet
- 2024
- Meddelats
- Diarienummer
- TSV/16/2023
- Författningsgrund
- Rikosasioiden tietosuojalain mukainen päätös
Apulaistietosuojavaltuutetun päätös
Henkilötuntomerkkien rekisteröinti ja poistaminen
Asia
Poliisin tekemän henkilötuntomerkkien rekisteröinnin lainmukaisuus ja niiden poistaminen
Rekisteröity
Rekisteröity
Rekisterinpitäjä
Poliisihallitus (jäljempänä rekisterinpitäjä)
Rekisteröidyn vaatimukset perusteluineen
Rekisteröity on kutsuttu poliisilaitoksen toimesta 15.7.2022 kuulusteluun epäiltynä perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta. Tässä yhteydessä hänestä on rekisteröity pakkokeinolain perusteella henkilötuntomerkkejä, vaikka rekisteröidyn käsityksen mukaan siihen ei ollut tarvetta eikä perusteita. Rekisterinpitäjä ei ole rekisteröidyn pyynnöstä huolimatta poistanut rekisteröityjä henkilötuntomerkkejä.
Rekisteröity on hankkinut henkilötuntomerkkien rekisteröinnistä asiantuntijalausunnon, joka puoltaa rekisteröidyn käsitystä asiassa.
Rekisteröidyn hankkima asiantuntijalausunto
Rekisteröity on pyytänyt henkilötuntomerkkien rekisteröinnistä asiantuntijalausunnon rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaselta. Lausunnossa todetaan mm. seuraavaa:
Rekisteröityä on epäilty rikoksesta, josta ei ole säädetty rangaistukseksi muuta kuin sakkoa (RL 24:9). Rikoksen vähäisyys puhuu vahvasti pakkokeinon käyttöä vastaan. Rikoksen selvittämisen tärkeys ei ole millään muotoa edellyttänyt henkilötuntomerkkien ottamista.
Rikoksen selvittämistä valokuvaaminen ei ole auttanut ollenkaan eikä ole voinut edes teoreettisesti tätä päämäärää edistää.
Pakkokeino on loukannut rekisteröidyn oikeuksia, koska sille ei ole ollut mitään asiallista perustetta. Muodollinen peruste ei yksistään riitä oikeuttamaan pakkokeinon käyttöä. Rikosepäilyä on voitu selvittää ilman rekisteröintiä, eikä rekisteröinnille ole nähtävissä tulevaisuuteenkaan nähden arvioituna mitään järkevää perustetta. Pakkokeinon käytöllä on päinvastoin aiheutettu rekisteröidylle tarpeettomasti haittaa. Näin ollen rekisteröinti loukkaa tässä tapauksessa myös vähimmän haitan periaatetta.
Poliisin toiminta henkilötuntomerkkien ottamisessa on kritiikille altis. Tapauksessa ei ole riittävästi otettu huomioon pakkokeinojen käyttöä rajoittavia pakkokeinoperiaatteita. Suhteellisuusperiaatteen, vähimmän haitan periaatteen ja hienotunteisuusperiaatteen huomioon ottaminen olisi voinut johtaa siihen, ettei pakkokeinojen käytölle olisi katsottu olevan perustetta. Näin siitä huolimatta, että pelkästään pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n 1 momentin perusteella poliisimiehellä olisikin ollut oikeus henkilötuntomerkkien ottamiseen. Erityisesti suhteellisuusperiaate on kuitenkin voimakas periaate: pakkokeinojen pitää olla kaikissa tapauksissa puolustettavia.
Rekisterinpitäjältä saatu selvitys
Tietosuojavaltuutetun toimisto pyysi asiassa selvityksen rekisterinpitäjältä. Selvitys on saatu 19.9.2023. Rekisterinpitäjän selvitykseen on liitetty poliisilaitoksen lausunto, poliisilaitoksen oikeusyksikön lausunto sekä tutkinnanjohtajan lausunto. Rekisterinpitäjän selvityksessä todetaan mm. seuraavaa:
Poliisihallituksen selvitys
Pakkokeinolain mukaan poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä tunnistamista, rikoksen selvittämistä ja rikoksentekijöiden rekisteröintiä varten sormen-, käden- ja jalanjäljet, käsiala-, ääni- ja hajunäytteen, valokuvan sekä tuntomerkkitiedot. Säännöksessä on määritelty tuntomerkkitiedoille kolme erillistä itsenäisesti sovellettavaa käyttötarkoitusta, joista keskeinen on nimenomaan rikoksesta epäiltyjen rekisteröinti ja häntä koskevien säännöksessä yksilöityjen henkilötietojen tallettaminen poliisin henkilörekistereihin. Rekisteröimisen jälkeen tuntomerkkitietoja on oikeus käsitellä poliisin lakisääteisissä tehtävissä poliisin henkilötietolaissa ja muualla laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Henkilötuntomerkkien ottamisen asianmukaisuus ja tarpeellisuus ei siis ole suoraan sidoksissa siihen, onko niitä tarvetta nimenomaisesti käsitellä siinä rikosasiassa, jonka perusteella henkilö rekisteröidään pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n perusteella. Tarve tuntomerkkitietojen käsittelemiselle voi tulla jo tapahtuneiden tai tulevaisuudessa tapahtuvien rikosasioiden esitutkinnan yhteydessä, kun esimerkiksi rekisteröinnin yhteydessä otettuja sormenjälkitietoja vertaillaan poliisin tallettamiin rikospaikkajälkiin teknisesti. Tuntomerkkitietojen ottamiselle ei ole pakkokeinolaissa säädetty edellytyksenä sitä, että rekisteröinnin perusteena käytettävästä rikoksesta täytyisi seurata esimerkiksi määrätyn tasoinen vankeusrangaistus, vaan rekisteröinti voidaan tarvittaessa tehdä myös pelkän ”sakkorikoksen” perusteella laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä.
Poliisihallituksen näkemyksen mukaan yleiset laissa säädetyt edellytykset kantelijan rekisteröimiselle kunnianloukkaukseen liittyvän rikosepäilyn perusteella täyttyvät. Kantelija on ollut rekisteröimisajankohtana rikoksesta epäillyn asemassa rekisteröintiperusteena käytetyssä rikosasiassa ja rekisteröinti on suoritettu silloin, kun kantelija on ollut asioimassa poliisissa rikosasian esitutkintaan liittyen. Rekisteröinti on siis toteutettu poliisilaitoksen toimesta siten, ettei pakkokeinon käytöllä ei kantelijalle aiheutettu tarpeettomasti vahinkoa tai haittaa. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan toimenpiteiden yhteydessä ei ole kantelijan oikeuksiin myöskään puututtu enempää, kuin se on ollut välttämätöntä pakkokeinon käyttöön liittyvien toimenpiteiden suorittamiseksi.
Pakkokeinon käyttöön liittyvässä tapauskohtaisessa harkinnassa tulee kuitenkin aina erikseen arvioida perusoikeutena turvatun yksityiselämän suojan ja henkilötietojen suojan turvaamisintressiä suhteessa rekisteröinnin tarpeellisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen poliisin tehtävien kannalta. Koska kunnianloukkauksesta voi seurata vain sakkorangaistus, niin arvioinnissa tulee ottaa ensisijaisesti huomioon suhteellisuusperiaate, mutta myös tuntomerkkitietojen avulla tapahtuva yleinen rikoksen selvittämisintressi.
Poliisihallitus on antanut erillisen ohjeen henkilötuntomerkkien, jalkineenjälkien ja DNA-tunnisteiden ottamisesta, tallentamisesta ja poistamisesta (POL-2021-8411, 13.7.2022). Ohjeen tavoitteena on yhdenmukaistaa ja varmistaa henkilötuntomerkkitietojen ja DNA-tunnisteiden ottaminen, tallentaminen ja poistaminen poliisiyksiköissä samojen periaatteiden mukaisesti. Poliisihallituksen ohjeen POL-2021-8411 mukaan rikoksesta epäillyn henkilötuntomerkit ja jalkineenjäljet tulee lähtökohtaisesti ottaa aina, kun siihen on pakkokeinolain mukaiset edellytykset. Henkilötuntomerkkejä ja jalkineenjälkiä ei kuitenkaan ohjeen mukaan tarvitse ottaa, jos rekisteröinti on vasta tehdystä rekisteröinnistä tai muusta erityisestä syystä johtuen ilmeisen tarpeetonta.
Pakkokeinon käyttö voi olla tarpeetonta ja suhteellisuusperiaatteen vastaista esim. tapauksissa, joissa henkilöä epäillään vain vähäisestä rikkomusluonteisesta teosta, eikä henkilötuntomerkkien ottaminen ole tarpeen epäillyn tunnistamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan asiassa on toimittu Poliisihallituksen antaman ohjeistuksen mukaisesti. Asiassa tehdyn ja saadun selvityksen perusteella Poliisihallitus katsoo, että kantelijan rekisteröimiselle on ollut laissa säädetyt asianmukaiset edellytykset ja perusteet.
Poliisilaitoksen selvitys
Henkilötuntomerkkien ottamisesta rikoksesta epäillyltä on säädetty pakkokeinolain 9 luvun 3 §:ssä. Säädöspohja on vanhaa perua, vastaavanlainen säädös on ollut jo asetuksessa henkilötuntomerkkien ottamisesta (245/1936), eikä rikoksesta epäiltyjen rekisteröintiä ole myöhemmissä lainsäädäntöuudistuksissa perusteltu, joten tulkintaa helpottavia lain esitöitä ei ole.
Kyseisen säännöksen osalta todettakoon, että myös tietosuojavaltuutetun toimivalta koskien pakkokeinolain säännösten soveltamista saattaa olla arvostelulle altis. Sen sijaan laissa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa on esitutkinnan osalta 5 ja 6 §:ssä säädetty siitä mitä tietoja ja missä tilanteessa poliisi saa käsitellä. Edelleen lain 13 §:ssä on säädetty kyseisten, rekisteröityjen tietojen käsittelystä muuhun kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen.
Rekisteröidyn kantelusta ei ilmene, että henkilötuntomerkkien ottamisella olisi aiheutettu hänelle erityistä haittaa. Tarkoitussidonnaisuuden periaatteen osalta todettakoon, että nyt arvioitavassa tapauksessa on toimivaltuutta (henkilötuntomerkkien ottaminen) käytetty laissa säädettyyn tarkoitukseen (rikoksentekijän rekisteröinti), joten myös kyseinen periaate täyttyy. Poliisilain 1 luvun 3 §:n mukainen suhteellisuusperiaate edellyttää, että poliisin toimenpiteet ovat puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Poliisilain esitöissä (HE 224/2010 vp s. 67) on todettu suhteellisuusperiaatteen ja vähimmän haitan periaatteen suojaavan perus- ja ihmisoikeuksia. Tämän voidaan arvioida tarkoittavan suojaa viranomaisten mielivallalta ja toimivan yleissäännöksenä ohjaamaan kaikkea poliisitoimintaa.
Todettakoon, että tuotaessa kyseinen suhteellisuusperiaate sekä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen nyt käsiteltävään kontekstiin on varsin kaukaa haettu päätelmä, että selvästä pääsäännöstä, jonka mukaisesti rikoksesta epäillyt rekisteröidään ottamalla henkilötuntomerkit, olisi juuri tässä tilanteessa tullut tehdä poikkeus.
Arvioitaessa rikoksesta epäillyn rekisteröinnin perustetta, ei sitä voi tehdä pelkästään rikosnimikkeen perusteella vaan asiaa tulee punnita tapauskohtaisesti. Nyt arvioitavassa tilanteessa poliisi on käsitellyt hakijan henkilötuntomerkkejä rekisteröimällä tiedon tilanteessa, jossa hakija on ollut rikoksesta epäiltynä. Henkilötietojen käsittelystä poliisissa annetun lain 5 ja 6 §:ien perusteella kyseisenlaiselle käsittelylle on ollut peruste.
Hakijaa koskeva rikosepäily on saatettu syyteharkintaan, asiassa on nostettu syyte ja kyseisen rikosasian hoitaneelta aluesyyttäjältä 18.8.2023 saamani tiedon mukaan osapuolten saavutettua sovinnon on syyttäjä luopunut syytteestä ja asia on jätetty sillensä 17.8.2023 käräjäoikeudessa.
Hakijaa koskeva rikosepäily ei siten ole ollut vähäpätöinen tai rikkomusluonteinen niin, että tuntomerkkien rekisteröinti olisi ollut suhteellisuusperiaate huomioon ottaen kohtuuton toimenpide. Rikosasiaa koskeva tutkintailmoitus liitetään oheen osoittamaan tutkittavana olleen rikoksen laatua. Kuten poliisilaitoksen oikeusyksikön lausunnosta ilmenee, Poliisihallitus on ohjeellaan määrännyt poliisilaitokset lähtökohtaisesti rekisteröimään rikoksesta epäillyt aina kun siihen on pakkokeinolain mukaiset edellytykset. Esimerkkinä rekisteröimättä jättämisestä suhteellisuusperiaatteen perusteella on ohjeessa mainittu rikkomusluonteiset teot. Koska hakijan on epäilty syyllistyneen rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn kunnianloukkaukseen, on henkilötuntomerkkien ottamiselle rikoksentekijän rekisteröimiseksi ollut lain mukainen peruste eikä rekisteröinti ole ollut suhteellisuusperiaatteen vastaista.
Poliisilaitoksen oikeusyksikön selvitys
Henkilörekisteröintitoiminta luo perusedellytykset erityisesti rikostutkinnan ja ulkomaalaislain perusteella suoritettavan poliisitutkinnan kannalta kriittisten tutkintamenetelmien hyödyntämiselle. Onnistunut ja tehokas henkilörekisteröintitoiminta on välttämätön edellytys mm. henkilöiden tunnistamiselle, sormenjälki-, ja DNA-tutkimuksille sekä kasvojen tunnistusteknologian käytölle. Rekisteröintikäytäntöjen toimivuudella on merkittäviä vaikutuksia rikostorjunnan ja ulkomaalaisvalvonnan valtakunnallisiin toimintaedellytyksiin. Tuntomerkkirekisterin ajantasaisuudella mahdollistetaan rikoksesta epäiltyjen luotettava tunnistaminen ja siihen liittyvän teknologian tehokas hyödyntäminen. Jos henkilö on rekisteröity aiemmin, tuntomerkkitietojen ajantasaisuus ja vastaavuus henkilöön tarkistetaan sekä tarvittaessa henkilö rekisteröidään uudelleen edellytysten salliessa.
Henkilötuntomerkkien, DNA-tunnisteiden ja jalkineenjälkien ottamista, tallentamista ja poistamista pakkokeinolain (806/2011) ja ulkomaalaislain (301/2004) perusteella on ohjeistettu Poliisihallituksen Ohjeella POL-2021- 8411. Ohjeen tavoitteena on yhdenmukaistaa ja varmistaa henkilötuntomerkkitietojen ja DNA-tunnisteiden ottaminen, tallentaminen ja poistaminen poliisiyksiköissä samojen periaatteiden mukaisesti.
Henkilörekisteröinnistä päättää poliisimies. DNA-tunnisteen määrittämiseksi tehtävästä henkilönkatsastuksesta päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Toiminnallisista syistä DNA-tunnisteen määrittämiseksi tarvittava näyte on pyrittävä aina ottamaan henkilörekisteröinnin yhteydessä, jos siihen on pakkokeinolaissa säädetyt edellytykset. Em. ohjeen mukaan rikoksesta epäillyn henkilötuntomerkit ja jalkineenjäljet tai ulkomaalaisen henkilön henkilötuntomerkit tulee lähtökohtaisesti ottaa aina, kun siihen on pakkokeinolain tai ulkomaalaislain mukaiset edellytykset.
Henkilötuntomerkkejä ja jalkineenjälkiä ei tarvitse ottaa, jos rekisteröinti on vasta tehdystä rekisteröinnistä tai muusta erityisestä syystä johtuen ilmeisen tarpeetonta. Pakkokeinon käyttö voi olla tarpeetonta ja suhteellisuusperiaatteen vastaista esim. tapauksissa, joissa henkilöä epäillään vain vähäisestä rikkomusluonteisesta teosta, eikä henkilötuntomerkkien ottaminen ole tarpeen epäillyn tunnistamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi. Ohjeen mukaan vastuu henkilörekisteröinnin tarpeen tarkistamisesta ja rekisteröinnin järjestämisestä edellytysten täyttyessä on jutun tutkijalla tai asiaa hoitavalla poliisimiehellä kenttätoiminnassa. Pidättämiseen oikeutettujen virkamiesten tulee varmistaa rekisteröintien suorittaminen ja DNA tunnisteen ottaminen tehdessään rikoksesta epäiltyihin kohdistuvia päätöksiä. Kanteluun liittyvässä tapauksessa on ollut kysymys pakkokeinolain mukaisesta henkilörekisteröinnistä eli pakkokeinolain 9 luvun 3 §:ssä säädettyä henkilötuntomerkkien ottamista rikoksesta epäillystä. Tutkinnanjohtajan selvitykseen ja edellä mainittuun lausumaan viitaten totean, että asiassa on toimittu toimintaa ohjaavien säädösten mukaisesti.
Tutkinnanjohtajan selvitys
Kysymyksessä olevan asian tutkinnanjohtaja on vastannut tietosuojavaltuutetun toimiston selvityspyynnössä olleisiin kysymyksiin mm. seuraavasti:
1. Millä tavalla henkilötuntomerkkien rekisteröinti ollut tarpeen rikoksesta epäillyn tunnistamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi, ottaen huomioon erityisesti tutkittavan rikoksen törkeys ja rikoksen selvittämisen tärkeys.
Henkilörekisteröinti on tehty kyseisen esitutkinnan rikoksesta epäillylle rikoksentekijän rekisteröintiä varten. Kyse ei siis ole rikoksesta epäillyn tunnistamisesta tai rikoksen selvittämisestä. Esitutkinnassa ollut kunnianloukkausrikos olisi ollut mahdollista saattaa syyttäjälle syyteharkintaan myös ilman rekisteröintiä.
2. Onko rikoksesta epäillyn henkilöllisyydestä ollut epäselvyyttä ja millä tavalla rekisteröidyt henkilötuntomerkit ovat edistäneet epäillyn tunnistamista.
Epäillyn henkilöllisyydestä ei ole ollut epäselvyyttä, eikä hänen tunnistamisekseen ole tarvinnut tehdä rekisteröintiä. (Kts. edellinen vastaus.)
3. Millä tavalla henkilötuntomerkkejä on käytetty rikoksen selvittämisessä ja millä tavalla rekisteröidyt henkilötuntomerkit ovat edistäneet epäillyn rikoksen selvittämistä.
Ei millään tavalla.
4. Olisiko rikoksesta epäillyn tunnistamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi voitu henkilötuntomerkkien ottamisen sijasta käyttää vähemmän rekisteröidyn oikeuksiin puuttuvia toimenpiteitä, eli onko henkilötuntomerkkien rekisteröiminen ollut välttämätöntä tai tarpeellista rekisteröinnin tarkoituksen saavuttamiseksi?
Kuten todettua, rikoksesta epäillystä ei ole otettu henkilötuntomerkkejä epäillyn tunnistamiseksi tai rikoksen selvittämiseksi, vaan rikoksentekijän rekisteröimiseksi. Henkilötuntomerkkien ottaminen on ollut siis välttämätöntä henkilön rekisteröinnin toteuttamiseksi. Rekisteröintiä ei luonnollisestikaan voida toteuttaa ottamatta henkilötuntomerkkejä. Eli rekisteröinnin tarkoituksen toteuttamiseksi ei ole ollut vähemmän rekisteröitävän oikeuksiin puuttuvia toimenpiteitä. Mainittakoon tässä, että rikoksesta epäilty on rekisteröity kuulustelun yhteydessä, eli hän on joka tapauksessa ollut velvollinen olemaan läsnä poliisilaitoksella, missä rekisteröinti on suoritettu heti kuulustelun päätyttyä. Hänelle ei siten ole voinut aiheutua kohtuutonta haittaa rekisteröinnin suorittamisesta. Lisäksi rikoksesta epäillylle on annettu mahdollisuus neuvotella avustajansa kanssa ennen rekisteröintiä. Avustaja on kertonut päämiehelleen, ettei laillista oikeutta kieltäytyä rekisteröinnistä ole olemassa.
Rekisteröidyn vastine
Rekisteröity toteaa 18.10.2023 antamassaan vastineessa mm. seuraavaa:
Epäillyn perusmuotoisen kunnianloukkauksen olisi voinut selvittää ilman henkilötuntomerkkien ottamista, kuten rekisteröidyn hankkimassa asiantuntijalausunnossa todetaan. Samoin toteaa poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja lausunnossaan. Muodollinen peruste ei legitimoi pakkokeinojen käyttöä, vaan pakkokeinojen käyttöä rajoittavat PKL1 luvussa säädetyt pakkokeinoperiaatteet. Koen rekisteröinnin loukkaavan kunniaani sekä ihmis- ja perusoikeuksia.
Rekisteröity on esittänyt 4.8.2023 Poliisihallitukselle kirjallisen pyynnön henkilötuntomerkkinä tallennetun kuvan poistamiseksi. Pyynnöstä huolimatta rekisteröintiä ei ole poistettu tai kirjalliseen pyyntöön ainakaan vastattu mitenkään tämän vastineen kirjoittamishetkellä.
Sovellettavat säädökset
Laki henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä (1054/2018, rikosasioiden tietosuojalaki)
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa (616/2019, poliisin henkilötietolaki)
Pakkokeinolaki (806/2011)
Oikeudellinen kysymys
Asiassa on ratkaistava se, onko henkilötuntomerkkien rekisteröinti ollut tässä yksittäisessä tapauksessa sovellettavien säännösten mukaista. Jos henkilötuntomerkkien rekisteröinti ei ole ollut sovellettavien säännösten mukaista, on ratkaistava se, annetaanko rekisterinpitäjälle rikosasioiden tietosuojalain 51 §:n 1 momentin 5 kohdan mukainen määräys poistaa rekisteröidyt henkilötuntomerkit.
Asian oikeudellinen arviointi
Suhteellisuusperiaate
1. Pakkokeinolain 1 luvun 2 §:n (suhteellisuusperiaate) mukaan, pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat.
2. Pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä tunnistamista, rikoksen selvittämistä, toisen tässä laissa tarkoitetun pakkokeinon käyttämistä ja rikoksentekijöiden rekisteröintiä varten sormen-, käden- ja jalanjäljet, käsiala-, ääni- ja hajunäytteen, kasvo- ja valokuvan sekä tuntomerkkitiedot (henkilötuntomerkit).
3. Tässä päätöksessä sovellettavin osin pakkokeinolain 9 luvun 3 pykälää lähes vastaava säännös on ollut jo vuonna 1936 säädetyssä asetuksessa henkilötuntomerkkien ottamisesta (245/1936).
4. Pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n 1 momentissa käytetään kahta erilaista ilmaisua henkilöistä, joista henkilötuntomerkit voidaan ottaa, eli rikoksesta epäiltyä ja rikoksentekijää. Syytä kahteen erilaiseen ilmaisuun ei ole tiedossa.
5. Pakkokeinolain 1 luvun 2 pykälää ja lain 9 luvun 3 pykälää on tulkittava yhdessä siten, että henkilötuntomerkkien rekisteröinti edellyttää, että molemmissa säännöksissä säädetyt rekisteröinnin edellytykset täyttyvät. Henkilötietojen rekisteröinnin edellytysten täyttymistä ja toimenpiteiden suhteellisuutta arvioitaessa on perusteltua kiinnittää huomiota muun lisäksi myös rekisteröinnin perusteena olevan tapauksen luonteeseen.
6. Rekisterinpitäjän käsityksen mukaan kysymyksessä oleva henkilötietojen rekisteröinti ei ole ollut suhteellisuusperiaatteen vastainen. Rekisterinpitäjän käsityksen mukaan henkilötuntomerkkien ottamisen asianmukaisuus ja tarpeellisuus ei ole suoraan sidoksissa siihen, onko niitä tarvetta nimenomaisesti käsitellä siinä rikosasiassa, jonka perusteella henkilö rekisteröidään pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n perusteella. Rekisterinpitäjän selvityksen mukaan tarve tuntomerkkitietojen käsittelemiselle voi tulla jo tapahtuneiden tai tulevaisuudessa tapahtuvien rikosasioiden esitutkinnan yhteydessä, kun esimerkiksi rekisteröinnin yhteydessä otettuja sormenjälkitietoja vertaillaan poliisin tallettamiin rikospaikkajälkiin teknisesti. Rekisterinpitäjän käsityksen mukaan henkilötuntomerkkejä voidaan siten rekisteröidä tulevaisuudessa mahdollisesti konkretisoituvaa käyttötarkoitusta varten.
7. Rekisterinpitäjän selvityksen mukaan henkilötuntomerkkien rekisteröinti on tehty tässä tapauksessa vain rikoksentekijän rekisteröintiä varten. Kyse ei siten ole ollut tutkittavana olleeseen rikokseen liittyvästä epäillyn tunnistamisesta tai rikoksen selvittämisen vuoksi tarpeellisesta toimenpiteestä. Rekisterinpitäjä ei ole myöskään esittänyt muita asiaan vaikuttavia konkreettisia perusteita liittyen esimerkiksi jo tapahtuneisiin tai mahdollisesti tapahtuviin rikoksiin.
8. Edellä mainituilla perusteilla henkilötuntomerkkien rekisteröinti on ollut pakkokeinolain 1 luvun 2 §:ssä säädetyn suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska henkilötuntomerkkien rekisteröinti pelkästään rekisteröimisen tarkoituksessa ei ole tässä tapauksessa täyttänyt suhteellisuusperiaatteen vaatimuksia. Kysymyksessä on ollut yksittäinen rikosepäily, joka ei ole koskenut vakavaa rikosta tai laajempaa rikoskokonaisuutta, eikä henkilötuntomerkkien rekisteröinnille ole esitetty muita perusteita kuin henkilötuntomerkkien rekisteröinti, eikä myöskään voida katsoa epäillyn rikoksen luonteen tukevan tässä tapauksessa rekisteröintitarvetta.
Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely
9. Rikosasioiden tietosuojalain 11 §:n (erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely) 1 momentin mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja ovat henkilötiedot, joista ilmenee etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus taikka ammattiliiton jäsenyys, sekä geneettiset tiedot, luonnollisen henkilön yksiselitteiseen tunnistamiseen tarkoitetut biometriset tiedot sekä terveyttä taikka luonnollisen henkilön seksuaalista käyttäytymistä ja seksuaalista suuntautumista koskevat tiedot.
Edellä mainitun 11 §:n 2 momentissa säädetään, että 1 momentissa tarkoitettujen henkilötietojen käsittely on sallittu vain, jos se on välttämätöntä, rekisteröidyn oikeuksien turvaamisen edellyttämät suojatoimet on toteutettu ja jos:
1) käsittelystä säädetään laissa;
2) kyse on rikosasian käsittelystä syyttäjäntoimessa tai tuomioistuimessa;
3) rekisteröidyn tai toisen luonnollisen henkilön elintärkeän edun suojaaminen edellyttää sitä; tai
4) käsittely koskee tietoja, jotka rekisteröity on nimenomaisesti saattanut julkisiksi.
10. Rikosasioiden tietosuojalain 3 §:n 13 kohdan mukaan biometrisillä tiedoilla tarkoitetaan luonnollisen henkilön fyysisiin ja fysiologisiin ominaisuuksiin tai käyttäytymiseen liittyvällä teknisellä käsittelyllä saatuja henkilötietoja, joiden perusteella kyseinen luonnollinen henkilö voidaan tunnistaa tai kyseisen henkilön tunnistaminen voidaan varmistaa.
Rikosasiain tietosuojalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 31/2018 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että edellä mainitun 3 §:n 13 kohdassa määriteltäisiin biometriset tiedot. Kyseisten perustelujen mukaan biometrisillä tiedoilla tarkoitettaisiin luonnollisen henkilön fyysisiin ja fysiologisiin ominaisuuksiin tai käyttäytymiseen liittyvällä teknisellä käsittelyllä saatuja henkilötietoja, joiden perusteella kyseinen luonnollinen henkilö voidaan tunnistaa tai kyseisen henkilön tunnistaminen voidaan varmistaa. Biometrisiä tietoja olisivat esimerkiksi kasvokuvat ja sormenjälkitiedot.
11. Edellä mainitussa säännöksessä edellytetty biometristen tietojen käsittelyä koskeva välttämättömyysvaatimus ei täyty silloin, kun henkilötietoja kerätään vain rekisteröinnin tarkoituksessa, ilman muuta lainmukaista perustetta. Saadusta selvityksestä ei käy ilmi, että rekisteröityä koskevien henkilötuntomerkkien rekisteröinti olisi rekisteröinnin ajankohtana ollut välttämätöntä tai edes tarpeellista.
12. Edellä mainituilla perusteilla rekisteröityä koskeva henkilötuntomerkkien rekisteröinti on ollut tässä yksittäisessä tapauksessa rikosasioiden tietosuojalain 11 §:ssä tarkoitettujen erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien käsittelyn edellytysten vastainen.
Tarpeellisuusvaatimus
13. Poliisin henkilötietolain 2 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan poliisi saa käsitellä 5 §:ssä (Henkilötietojen käsittely tutkinta- ja valvontatehtävissä) tarkoitetuista henkilöistä 4 §:ssä tarkoitettujen henkilön perustietojen lisäksi: tuntomerkkitiedot henkilöllisyyden toteamiseksi, mukaan lukien sormen-, käden- ja jalanjäljet, käsiala-, ääni- ja hajunäyte, DNA-tunniste, kasvokuva ja muut biometriset tiedot.
14. Rikosasioiden tietosuojalain 2 luvun 4 §:n (lainmukaisuusvaatimus) mukaan henkilötietoja saa käsitellä vain, jos se on tarpeen laissa toimivaltaiselle viranomaiselle säädetyn, 1 §:n 1 tai 2 momentin alaan kuuluvan tehtävän suorittamiseksi.
15. Rikosasioiden tietosuojalain 2 luvun 6 §:n (tarpeellisuusvaatimus) 1 momentin mukaan käsiteltävien henkilötietojen on oltava käsittelyn tarkoituksen kannalta asianmukaisia ja tarpeellisia, eivätkä ne saa olla liian laajoja niihin tarkoituksiin, joita varten niitä käsitellään. Tarpeettomat henkilötiedot on poistettava ilman aiheetonta viivytystä.
16. Rekisterinpitäjän selvityksen mukaan henkilötuntomerkkien ottamisen asianmukaisuus ja tarpeellisuus ei ole suoraan sidoksissa siihen, onko niitä tarvetta nimenomaisesti käsitellä siinä rikosasiassa, jonka perusteella henkilö rekisteröidään pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n perusteella. Tarve tuntomerkkitietojen käsittelemiselle voi tulla jo tapahtuneiden tai tulevaisuudessa tapahtuvien rikosasioiden esitutkinnan yhteydessä, kun esimerkiksi rekisteröinnin yhteydessä otettuja sormenjälkitietoja vertaillaan poliisin tallettamiin rikospaikkajälkiin teknisesti.
17. Rekisterinpitäjän antamaan selvitykseen mukaan henkilörekisteröinti on tehty kyseisessä esitutkinnassa rikoksesta epäillylle vain rikoksentekijän rekisteröintiä varten. Kyse ei siis ole rikoksesta epäillyn tunnistamisesta tai rikoksen selvittämisestä. Esitutkinnassa ollut kunnianloukkausrikos olisi ollut mahdollista saattaa syyttäjälle syyteharkintaan myös ilman rekisteröintiä. Henkilötuntomerkkien rekisteröinti ei siten ole ollut tarpeellista tutkittavana olleen rikosepäilyn selvittämiseksi tai epäillyn tunnistamiseksi. Henkilötuntomerkkien rekisteröinnille ei myöskään ole esitetty jo tapahtunutta tai mahdollisesti tulevaisuudessa konkretisoituvaa käyttötarkoitusta. Rekisteröityä koskevien henkilötuntomerkkien rekisteröinti on siten ollut rikosasioiden tietosuojalain 2 luvun 6 §:ssä säädetyn tarpeellisuusvaatimuksen vastainen.
EU-oikeuden ensisijaisuus
18. Asian arvioinnissa on otettava huomioon myös EU:n oikeudessa säädetty, koska EU:n oikeus asetetaan etusijalle kansalliseen oikeuteen nähden, jolloin EU:n oikeus syrjäyttää kaikki EU:n säännöistä poikkeavat kansalliset säännökset. Tämän ensisijaisuussäännön oikeudellisena seurauksena on ristiriitatilanteessa se, että EU:n oikeuden vastaista kansallista oikeutta ei sovelleta. Myöskään uusia EU:n oikeuden vastaisia kansallisia lainsäädäntötoimia ei voida toteuttaa. Ensisijaisuussääntöä soveltamalla ratkaistavissa oleva EU:n oikeuden ja kansallisen oikeuden välinen ristiriitatilanne voidaan välttää siten, että kaikkien lainkäytöstä tai oikeuskäytännöstä vastaavien valtioelinten on ensin tulkittava kansallista oikeutta EU:n oikeuden mukaisesti.
19. EU:n oikeuden mukaiselle tulkinnalle oikeudellisen perustan muodostaa vilpittömän yhteistyön periaate (SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohta). Sen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa SEU-sopimuksesta tai EU:n toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen (Euroopan unionista tehty sopimus (2016/C 202/01).
20. EU-oikeuden ensisijaisuussääntö velvoittaa kaikki jäsenvaltioiden elimet huolehtimaan unionin eri oikeussääntöjen täyden vaikutuksen toteutumisesta, eikä jäsenvaltioiden oikeudella voida puuttua siihen vaikutukseen, joka näillä oikeussäännöillä katsotaan olevan mainittujen valtioiden alueella. Esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun C-140/20, kohdassa 118 todetaan että jos kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on toimivaltansa puitteissa soveltaa unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, ei voi tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, sillä on velvollisuus varmistaa kyseisten säännösten ja määräysten täysi vaikutus ja jättää tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkia unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevia, myös myöhemmin annettuja kansallisen lainsäädännön säännöksiä ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen säännös ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (C-140/20, kohta 118 ja siinä viitattu oikeuskäytäntö).
21. Direktiivin mukainen tulkinta on EU:n oikeuden mukaisen tulkinnan erityismuoto. Sen mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan direktiivit täytäntöön. Lainkäyttäjien ja tuomioistuinten on direktiivin mukaisella tulkinnalla edistettävä sitä, että asianomainen jäsenvaltio noudattaa tätä velvoitettaan täysimääräisesti. Direktiivin mukaisella tulkinnalla varmistetaan, että lainkäyttö on direktiivien mukaista ja että kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä tulkitaan ja sovelletaan samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa.
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-205/21 (Poliisin suorittama biometristen ja geneettisten tietojen rekisteröinti) ja sen huomioiminen kysymyksessä olevaan asiaan
22. Apulaistietosuojavaltuutettu ottaa huomioon päätöstä tehdessään Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön. Euroopan unionin tuomioistuin tulkitsee EU-lainsäädäntöä ja sen tehtävänä on varmistaa EU-lainsäädännön soveltaminen yhdenmukaisesti kaikissa EU-valtioissa.
23. Pakkokeinolain 9 luvun 3 pykälän mukaan poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä tunnistamista, rikoksen selvittämistä ja rikoksentekijöiden rekisteröintiä varten sormen-, käden- ja jalanjäljet, käsiala-, ääni- ja hajunäytteen, valokuvan sekä tuntomerkkitiedot (henkilötuntomerkit). Voimassa olevassa pakkokeinolaissa oleva säännös, jonka tulkinnan mukaan henkilötuntomerkkejä voidaan ottaa vain rikoksentekijöiden rekisteröinnin tarkoituksessa, on säädetty vuonna 2011, kuitenkin pakkokeinolain 9 luvun 3 pykälää tässä päätöksessä sovellettavin osin vastaava säännös on ollut jo asetuksessa henkilötuntomerkkien ottamisesta (245/1936). Tiedossa ei ole, että säännöksen osalta olisi arvioitu onko se direktiivin 2016/680 mukainen.
24. Arvioitaessa oikeutta rekisteröidä henkilötuntomerkkitietoja poliisin toimesta tulee otettavaksi huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 26.1.2023 antama tuomio C-205/21. Tässä tuomioissa tuomioistuin korosti, että direktiivillä 2016/680 pyritään varmistamaan muun muassa parempi suoja arkaluonteisten tietojen, joihin kuuluvat biometriset ja geneettiset tiedot, käsittelyä vastaan, sikäli kuin ne voivat merkitä huomattavia riskejä perusoikeuksille ja -vapauksille. Siinä mainittua vaatimusta, jonka mukaan tällaisten tietojen käsittely on sallittua ”vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä”, on tulkittava siten, että siinä määritellään arkaluonteisten tietojen käsittelyn laillisuuden tiukemmat edellytykset. Lisäksi tämän vaatimuksen soveltamisala on myös määriteltävä ottaen huomioon tietojen käsittelyyn liittyvät periaatteet kuten tarkoitusten rajoittamisen periaate ja tietojen minimoinnin periaate.
25. Tuomio koskee asiaa, jossa Bulgarian poliisiviranomaiset nojautuivat kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, ”poliisin rekisteriin merkitsemisestä”, ja hakivat erityisrikostuomioistuin lupaa geneettisten ja biometristen tietojen keräämisen pakkotäytäntöönpanoon. Poliisiviranomaisten hakemukseen liitettiin ainoastaan jäljennökset esitutkintamääräyksestä ja ilmoituslomakkeesta, jossa hän ei antanut suostumustaan tietojensa keräämiseen. Tämä tuomioistuin epäili, onko tämä ”poliisin rekisteriin merkitsemiseen” sovellettava Bulgarian lainsäädäntö yhteensopiva direktiivin 2016/6801, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan valossa, kanssa, ja pyysi näin ollen unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.
26. EU tuomioistuimen tuomion perusteella kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, biometristen ja geneettisten tietojen systemaattisesta keräämisestä niiden rekisteröintiä varten voi johtaa erottelematta ja yleisesti useimpien henkilöiden, joiden osalta on aloitettu esitutkinta, tietojen keräämiseen, koska käsite ”virallisen syytteen alainen tahallinen rikos” on erityisen yleinen ja se voi soveltua moniin rikoksiin niiden luonteesta ja vakavuudesta, näiden rikosten erityisolosuhteista, niiden mahdollisesta yhteydestä muihin vireillä oleviin menettelyihin, kyseisen henkilön aikaisemmista tuomioista tai hänen yksilöllisestä profiilistaan riippumatta.
27. Unionin tuomioistuin toteaa tuomiossaan, että direktiivi 2016/6808 on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään henkilön, jonka osalta on aloitettu esitutkinta virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta, biometristen ja geneettisten tietojen järjestelmällisestä keräämisestä niiden rekisteröintiä varten, ja jossa ei säädetä toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta yhtäältä tarkastaa, onko tietojen kerääminen ehdottoman välttämätöntä tavoiteltujen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja osoittaa tätä, ja toisaalta tarkastaa, voitaisiinko nämä tavoitteet saavuttaa toimenpiteillä, joilla puututaan vähemmän kyseisen henkilön oikeuksiin ja vapauksiin, ja osoittaa tätä.
28. Rekisterinpitäjän tulkinnan mukaan se voi rekisteröidä pakkokeinolain 9 luvun 3 pykälän perusteella henkilötuntomerkkejä pelkästään rikoksentekijöiden rekisteröinnin tarkoituksessa, silloin kun henkilö on epäiltynä rikoksesta, eikä laissa säädetä toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudesta tarkastaa, onko tietojen kerääminen ehdottoman välttämätöntä tavoiteltujen konkreettisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja osoittaa tätä, ja toisaalta tarkastaa, voitaisiinko nämä tavoitteet saavuttaa toimenpiteillä, joilla puututaan vähemmän kyseisen henkilön oikeuksiin ja vapauksiin, ja osoittaa tätä.
29. Rekisterinpitäjän tulkinnan mukaan pakkokeinolain 9 luvun 3 § mahdollistaa henkilötuntomerkkien käsittelyn huomattavasti laveammin, kuin Unionin tuomioistuimen tuomiossa EU-oikeuden vastaiseksi todettu Bulgarian lainsäädäntö. Rekisterinpitäjän tulkinnan mukaan pakkokeinolain 9 luvun 3 §:n perusteella henkilötuntomerkit voidaan rekisteröidä ilman täsmällistä perustetta, ainoastaan henkilötietojen keräämisen tarkoituksessa, erottelematta ja yleisesti rekisteröidä kaikilta niiltä henkilöiltä, joiden osalta on aloitettu esitutkinta.
30. Tästä syystä edellä mainitun pakkokeinolain säännöksen tulkinta, jonka mukaan henkilötuntomerkkejä voidaan systemaattisesti rekisteröidä ainoastaan rekisteröinnin tarkoituksessa, on edellä esitettyjen perusteiden mukaan EU-oikeuden vastainen.
31. Koska EU:n oikeus asetetaan etusijalle kansalliseen oikeuteen nähden, jolloin EU:n oikeus syrjäyttää kaikki EU:n säännöistä poikkeavat kansalliset säännökset ja korvaa ne kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Edellä mainituilla perusteilla tämän ensisijaisuussäännön oikeudellisena seurauksena on se, että EU:n oikeuden vastaista kansallista oikeutta ei sovelleta. Pakkokeinolain 9 luvun 3 §:ssä oleva säännös, joka on tulkittavissa siten, että se mahdollistaa henkilötuntomerkkien rekisteröinnin ainoastaan rekisteröinnin tarkoituksessa on EU-oikeuden vastainen. Kysymyksessä olevassa tapauksessa ei siten ole ollut oikeudellisia perusteita henkilötuntomerkkien rekisteröimiseksi.
Apulaistietosuojavaltuutetun päätös ja perustelut
Määräys
Apulaistietosuojavaltuutettu määrää rikosasioiden tietosuojalain 8 luvun 51 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella rekisterinpitäjän poistamaan rekisteröidystä 15.7.2022 tallennetut henkilötuntomerkit.
Perustelut
Henkilötuntomerkkien rekisteröinti on ollut tässä tapauksessa pakkokeinolain 1 luvun 2 §:ssä säädetyn suhteellisuusperiaatteen vastaista (edellä kohdat 1–8).
Henkilötuntomerkkien rekisteröinti on ollut tässä tapauksessa rikosasioiden tietosuojalain 2 luvun 11 §:ssä säädettyjen erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien käsittelyn edellytysten vastaista (edellä kohdat 9–12).
Henkilötuntomerkkien rekisteröinti on ollut tässä tapauksessa rikosasioiden tietosuojalain 2 luvun 6 §:ssä säädetyn tarpeellisuusvaatimuksen vastaista (edellä kohdat 13–17).
Henkilötuntomerkkien rekisteröinnin perusteena on ollut pakkokeinolain 9 luvun 3 §:ssä olevan säännöksen tulkinta on EU-oikeuden vastainen (edellä kohdat 18–31).
Apulaistietosuojavaltuutetun muut toimenpiteet
Tämä päätös koskee yksinomaan rekisteröityä ja hänestä tässä tapauksessa rekisteröityjä henkilötuntomerkkejä. Päätös saatetaan oikeusministeriön tietoon pakkokeinolain mahdollisten muutostarpeiden arviointia varten.
Muutoksenhaku
Rikosasioiden tietosuojalain (1054/2018) 59 §:n mukaan tähän päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen noudattaen mitä laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) säädetään. Valitus tehdään hallinto-oikeuteen.
Tiedoksianto
Päätös annetaan tiedoksi hallintolain (434/2003) 60 §:n mukaisesti postitse saantitodistusta vastaan.
Päätös on lainvoimainen.