Laki sotilasvammalain muuttamisesta.
- Typ av författning
- Laki
- Meddelats
Den ursprungliga författningens text
I de ursprungliga författningstexterna görs inga ändringar eller rättelser. Ändringarna och rättelserna syns i de uppdaterade författningarna och i pdf-versionerna av författningssamlingen.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain ( 404/48 ) 6, 7, 8, 10, 14, 15, 16, 17, 18, 21 ja 28 §, niistä 6, 15 ja 21 § sellaisina kuin ne ovat 29 päivänä kesäkuuta 1953 annetussa laissa (289/53) sekä 7, 8, 10, 14. 16, 17 ja 18 § sellaisina kuin ne ovat 30 päivänä joulukuuta 1955 annetussa laissa (608/55), näin kuuluviksi:
6 §.
Sairaanhoitoon kuuluu:
lääkärin antama tai määräämä tarpeellinen hoito, taikka, jollei sellaista hoitoa ole saatavissa, koulutetun sairaanhoitajan antama tai muu tarpeellinen hoito;
lääkärin määräämät lääkkeet sekä tarpeelliset puhdistusaineet ja sidostarvikkeet;
tarpeellisten tekojäsenten ja muiden apuneuvojen hankkiminen omaksi tai käytettäväksi sekä niiden korjaaminen, uusiminen ja käytön opettaminen, milloin se olosuhteisiin katsoen on kohtuullista; sekä
harkinnan mukaan opaskoiran antaminen sokean käytettäväksi.
Sairaanhoitona korvataan myös avuttomassa tilassa olevalle vanhingoittuneelle tai sairastuneelle erityisessä laitoksessa annettu pysyvä huolto.
Sairaanhoitona korvataan niin ikään siitä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset.
Sairaanhoito on annettava tarpeettomia kustannuksia välttäen, vahingoittuneen tai sairastuneen tilaa kuitenkaan vaarantamatta.
Jos vahingoittunut tai sairastunut on itse maksanut sairaanhoitokustannuksia, on niiden korvaamista haettava erikseen.
7 §.
Päivärahaa annetaan, jos vahingoittunut tai sairastunut on ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai tekemään työtään vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä, 580 markkaa päivältä sellaisen työkyvyttömyyden alkamispäivästä siihen saakka, kunnes vamma tai sairaus on parantunut, kuitenkin enintään yhden vuoden ajalta vamman syntymisestä tai sairauden ilmaantumisesta lukien.
Päiväraha suoritetaan täysimääräisenä, jos vahingoittunut tai sairastunut on täysin työkyvytön. Milloin hänen työkykynsä on ainoastaan vähentynyt, suoritetaan tätä vähenemistä vastaava suhteellinen osa päivärahan täydestä määrästä. Päivärahaa ei kuitenkaan anneta, jollei työkyky ole vähentynyt vähintään kahdellakymmenellä sadalta.
8 §.
Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kymmenen sadalta, annetaan hänelle elinkorkoa. Työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vahingoittuneelle tai sairastuneelle jääneen vajavuuden yleensä on katsottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä.
Elinkoron täysi määrä on 117 700 markkaa vuodessa, ja siitä annetaan vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysasteen osoittama osa.
Jos elinkoron saajalle annetaan tämän lain nojalla sairaalahoitoa tai 6 §:ssä tarkoitettua tekojäsenten ja muiden apuneuvojen käytön opetusta, suoritetaan elinkorko sen ajalta työkyvyttömyysasteeseen katsomatta täysimääräisenä.
Elinkoron maksaminen alkaa ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun päivärahan maksaminen on päättynyt. Jollei päivärahaa 7 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttuessa anneta, suoritetaan elinkorko työkyvyttömyyden alkamisesta lukien.
10 §.
Päivärahan ja elinkoron lisäysosana voidaan antaa:
sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua tai jonka vaikea vamma tai sairaus muutoin aiheuttaa hänelle poikkeuksellista haittaa, enintään 570 markkaa päivältä niin kauan, kuin sanotut edellytykset ovat olemassa, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa;
sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo taikka vamma tahi sairaus sinänsä aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista, enintään 18 800 markkaa vuodessa;
sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 95 markkaa päivältä; sekä
sille, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta ja jonka toimeentulo oman taikka 9 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetun omaisen pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tahi muusta erityisestä syystä on vaikeutunut, enintään 36 400 markkaa vuodessa.
Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.
14 §.
Jos 1 §:ssä tarkoitetun henkilön vamman tai sairauden seurauksena on ollut kuolema tahi hän omatta syyttään on kadonnut sellaisissa olosuhteissa, joiden perusteella kuoleman johdosta olisi suoritettava korvausta, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan tai kadotessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan, vanhemmalle myös silloin, kun hän myöhemmin tulee tällaiseksi omaiseksi. Mitä edellä on sanottu on myös noudatettava, jos vahingoittuneella tai sairastuneella kuollessaan oli vähintään kahdeksaksikymmeneksi sadalta arvioidun työkyvyttömyysasteen mukainen, ainakin yhdeksi vuodeksi vahvistettu elinkorko.
Huoltoeläkkeen vuotuismäärä on:
leskelle, jolla on tai on ollut lapsi 70 400 markkaa sekä muulle leskelle 23 400 markkaa, kunnes hän on täyttänyt kuusikymmentä vuotta, minkä jälkeen eläkkeen vuotuismäärä on 70 400 markkaa;
lapselle 42 200 markkaa ja täysorvolle sen lisäksi 42 200 markkaa;
vanhemmille, molempien vanhempien eläessä, 29 300 markkaa kummallekin ja muuten 42 200 markkaa; sekä
muulle omaiselle 18 800 markkaa.
Huoltoeläke maksetaan asuinpaikkakunnan kalleuden perusteella korotettuna enintään kolmellakymmenellä sadalta. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.
Henkilö, jolla olisi oikeus huoltoeläkkeeseen kahden tai useamman omaisensa jälkeen, saa kuitenkin huoltoeläkkeen vain sen omaisen kuoleman johdosta, jonka jälkeen suoritettava huoltoeläke on suurin.
15 §.
Milloin avioliitto on solmittu ruumimvamman syntymisen tai sairauden ilmaantumisen jälkeen, ei leskellä, ellei avioliitosta ole syntynyt lasta, eikä hänen lapsellaan ole oikeutta huoltoeläkkeeseen. Sama on lakina ottolapsesta, joka on lapseksi otettu mainitun ajankohdan jälkeen. Huoltoeläkettä ei myöskään anneta sellaisen henkilön jälkeen, joka kuollessaan tai kadotessaan on ollut seitsemäätoista vuotta nuorempi, ellei jälkeenjäänyt ole hänen lapsensa.
Jälkeenjääneen vaimon ja 5 §:ssä tarkoitetun seitsemäätoista vuotta nuoremman lapsen, sanotun pykälän 2 momentissa mainittua avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta lukuun ottamatta, oikeus huoltoeläkkeeseen on riippumaton korvauksen hakemisesta, jos korvausasia muulta osalta on tullut valtion tapaturmatoimistossa vireille. Muutoin huoltoeläkettä on erikseen haettava.
Huoltoeläke suoritetaan kuolinpäivästä tai, jos vainaja on saanut elinkorkoa, sen ajan päättymisestä lukien, jolta elinkorkoa on suoritettu. Kadonneen henkilön omaiselle huoltoeläkettä suoritetaan siitä päivästa alkaen, joka kuolleeksijulistamismenettelyssä aikaisintaan voitaisiin määrätä pidettäväksi kadonneen kuolinpäivänä. Vanhemmalle suoritetaan huoltoeläke aikaisintaan sen kalenterivuosineljänneksen alusta lukien, jonka aikana hakemus on saapunut valtion tapaturmatoimistolle. Puolisonsa jälkeen huoltoeläkettä saavalle sitä suoritetaan niin kauan, kuin hän on leskenä. Jos sellainen leski menee uuteen avioliittoon, suoritetaan hänelle kuitenkin yhdellä kertaa huoltoeläke kolmelta vuodelta. Jos puoliso saa avioeron kadoksissa olevasta puolisostaan, lakkaa hänen oikeutensa huoltoeläkkeeseen avioeropäätöksen saatua lainvoiman.
Lapselle, lapsenlapselle ja sisaruksille huoltoeläkettä suoritetaan seitsemäntoista vuoden ikään saakka. Jos sellainen huoltoeläkkeen saaja seitsemäntoista vuotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta huoltoeläkettä suorittaa niin kauan, kuin tämä tila kestää. Samoin voidaan huoltoeläkettä saaneelle lapselle, joka seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä, hakemuksesta suorittaa huoltoeläkettä, kunnes hän täyttää yhdeksäntoista vuotta.
16 §.
Leskelle, joka saa huoltoeläkettä, voidaan hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa omien tulojensa turvin on ansiokyvyttömyyden, sairauden tai huoltoeläkettä saavien lastensa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä vaikeutunut.
Huoltoeläkettä saavalle täysorvolle lapselle tai vanhemmalle, jolla ei ole elossa huoltoon kykenevää lasta, voidaan niin ikään hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.
Lisähuoltoeläkkeen vuotuismäärä leskelle ja täysorvolle lapselle on enintään 126 000 markkaa ja vanhemmalle enintään 67 000 markkaa.
17 §.
Edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuolemantapauksen johdosta suoritetaan hautausapuna 39 000 markkaa vainajan kuolinpesälle, jos sen varoista on suoritettu hautanskustannukset tai jos hautausta vainajan ruumiin katoamisen vuoksi ei ole voitu toimittaa. Muussa tapauksessa suoritetaan hautausapua sille, joka on pitänyt huolta hautaamisesta, siitä aiheutuneiden kustannusten määrä, ei kuitenkaan enempää, kuin kuolinpesälle saadaan suorittaa.
18 §.
Elinkoron saajalle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, voidaan hakemuksesta antaa määräajaksi täydennyskorko. Täydennyskoron täysi määrä on elinkoron saajan vakinaisen asuinpaikan kalleudesta riippuen 115 000, 140 000 tai 166 000 markkaa vuodessa. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.
Elinkoron saajalle, jolla elinkorkonsa lisäksi ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos elinkoron saajalla on pysyviä vuosituloja, vähennetään täydennyskorosta puolet 60 000 markkaa ylittävältä vuositulojen osalta. Pysyviksi vuosituloiksi, joiksi ei lueta elinkorkoa ja siihen ehkä maksettavaa kalliinajanlisää, katsotaan harkinnan mukaan todennäköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrätään.
Täydennyskorkoa älköön myönnettäkö, jos vahingoittunut tai sairastunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy invaliidihuollosta tai sotainvaliidien työhuollosta taikka jättää hänelle sellaisena huoltona järjestetyn työpaikan tahi jos täydennyskoron määrään vaikuttavien pysyvien tulojen puuttuminen tai pienuus on tilapäinen. Huollosta kieltäytymisen tai työpaikan jättämisen perusteella voidaan myös jo myönnetyn täydennyskoron suorittaminen keskeyttää.
21 §.
Kun 1 §:n 1 momentissa mainitun henkilön saama ruumiinvamma tai sairaus ilmeisesti näyttää oikeuttavan tämän lain mukaiseen korvaukseen, on siitä asianomaisen viranomaisen toimesta ennen palvelus- tai työsuhteen päättymistä lähetettävä vahvistetun kaavan mukainen ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle, jonka tulee sen perusteella ryhtyä asiaa käsittelemään. Jollei ilmoitusta tehdä, on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettava siitä tieto. Palvelus- tai työsuhteen aikana sattuneesta kuolemantapauksesta tai katoamisesta on kuitenkin aina viipymättä tehtävä ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ruumiinvamma tai sairaus on katsottu sellaiseksi, ettei se oikeuta korvaukseen, ja siitä on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettu tieto taikka jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys alkanut tahi kuolema sattunut palvelus- tai työsuhteen päättymisen jälkeen, on korvausta haettava kirjallisesti valtion tapaturmatoimistolta yhden vuoden kuluessa 22 §:ssä säädetystä ajankohdasta lukien, uhalla, että oikeus korvauksen saamiseen muutoin on menetetty.
Ruumiinvammasta, joka on aiheutunut 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tapaturmasta, on korvausta haettava, niinkuin edellä 2 momentissa on säädetty.
Mitä 2 momentissa on korvauksen hakemisesta säädetty, olkoon noudatettavana myös sellaiseen korvauksen lajiin tai lisään nähden, joka on säädetty suoritettavaksi eri hakemuksesta. Päivärahan tai elinkoron lisäysosaa, lisähuoltoeläkettä ja täydennyskorkoa voidaan kuitenkin hakea määräajasta riippumatta, niin myös vanhemman huoltoeläkettä, jos kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus, kuolema tai katoaminen tämän lain mukaiseen korvaukseen, on hänen, muun hakijan tai viranomaisen toimesta tullut määräajassa valtion tapaturmatoimistossa vireille eikä tätä oikeutta ole evätty.
28 §.
Jos valtion tapaturmatoimistolle määräajassa tehtävä hakemus on saapunut perille tämän ajan päätyttyä, älköön tämä olko esteenä korvauksen myöntämiselle, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä. Korvaus myönnetään tässä tapauksessa kuitenkin aikaisintaan sen kalenterivuosineljänneksen alusta lukien, jona korvaushakemus on saapunut tapaturmatoimistolle.
Jos vakuutusoikeudelle annettava valitus tai muu kirjelmä on saapunut perille määräajan päättymisen jälkeen, voidaan se tästä huolimatta, 1 momentissa mainituin edellytyksin, ottaa tutkittavaksi.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1956, ja sitä sovelletaan sanotusta päivästä alkaen myös, jos vahingoittuminen, sairastuminen, kuolema tai katoaminen on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 1956.
Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN.Ministeri T. Leivo-Larsson.