230/1937

Jos haltijalle taikka nimetylle miehelle tai hänen määräämälleen asetettu obligatio, vekseli tai muu sitoumus on kadonnut tai turmeltunut, tahi myös konnossementti, talletustodistus, warrantti, osakekirja, talonki, vakuutuskirja taikka muu sellainen asiakirja, johon jokin oikeus on yhdistetty tai jonka haltijalle sitoumus voidaan pätevästi täyttää, samalla tavoin on joutunut hukkaan; niin saatakoon sellainen asiakirja kuolettaa sen mukaan, kuin jäljempänä säädetään. Sama olkoon laki kiinnitetystä velkakirjasta, vaikkei se olisikaan juokseva sitoumus.

Pankkiseteliä ja muuta, näytettäessä maksettavaa, korotonta, haltijalle asetettua velkasitoumusta, niin myös korko- ja osinkokuponkia ei kuitenkaan voida kuolettaa. Jos kuponkiin nähden on muunlainen ehto tehty, noudatettakoon sitä.

Valtion liikkeeseen laskemaa obligatiota älköön kuoletettako, jos siitä on tehty ehto obligatiolainaa otettaessa. Tällainen ehto on, ollakseen voimassa myöhempää haltijaa vastaa, ilmaistava obligatiossa.

Jos korko- tai osinkokuponki on hävinnyt tai turmeltunut, ja viimeinen haltija on siitä ilmoittanut kupongin antajalle siinä ajassa, jonka kuluessa kanne sen lunastamisesta olisi laillisesti voitu nostaa, olkoon hän, ellei kuponkia ole sen vanhentumisajan kuluessa toisen hyväksi lunastettu, oikeutettu yön ja vuoden kuluessa sen jälkeen antajalta perimään kupongin sisällyksen.

Jos sellainen valtion liikkeeseen laskema obligatio, jota ei voida kuolettaa, on hävinnyt tai turmeltunut, ja siitä on obligation lunastamisajan kuluessa ilmoitettu valtiovarainministeriölle, olkoon obligation perimisestä vastaavasti voimassa, mitä 1 momentissa on kupongista säädetty. Sama olkoon lakina sellaiselle obligatiolle langenneen palkinnon perimisestä, jos obligation häviämisestä tai turmeltumisesta on valtiovarainministeriölle ilmoitettu ennen sitä arvontaa, jossa palkinto on langennut.