Finlex - Till startsidan
Fördragsserien

104/2002

Fördragsserien

Fördragstexter, författningar om sättande i kraft av fördrag, ministeriernas meddelanden om ikraftträdande samt den elektroniska fördragsserien från och med 1999

Tasavallan presidentin asetus vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen IV liitteen muutosten voimaansaattamisesta

Datum för undertecknande
Ursprunglig publikation
Vihko 37/2002 (Julkaistu 5.12.2002)

Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty ulkoasiainministerin esittelystä, säädetään:

1 §

Helsingissä 10 päivänä syyskuuta 2001 tehdyt vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen IV liitteen muutokset, jotka tasavallan presidentti on hyväksynyt 16 päivänä elokuuta 2002, ovat voimassa 1 päivästä joulukuuta 2002 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Yleissopimuksen liitteiden muutokset ovat asetuksena voimassa.

3 §

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä joulukuuta 2002.

Vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva

YLEISSOPIMUS

- - - -

Helsingin yleissopimuksen IV liitteen 4 säännön teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

4 sääntö:

MARPOL 73/78-yleissopimuksen liitteiden soveltaminen

1. Jollei 5 säännön määräyksistä muuta johdu, sopimuspuolet soveltavat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I-V liitteen määräyksiä.

2. MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen muutetun 13G säännön tullessa voimaan, sopimuspuolet:

a) muuttavat ehtoja, joiden mukaisesti aluksilla on oikeus käyttää sopimuspuolten lippuja, kieltääkseen sellaisten alusten liikennöinnin, jotka eivät noudata 13F säännön vaatimuksia 13G säännön 4 kappaleen mukaisesti;

b) pidättäytyvät käyttämästä hyväkseen 13G säännön 5 kappaleen a tai b kohdan määräyksiä, eivätkä salli lippuaan käyttävien, 5 kappaleen a tai b kohdan soveltamisalaan kuuluvien alusten liikennöinnin jatkamista 13G säännön 4 kappaleessa mainitun päivän jälkeen; ja

c) käyttävät hyväkseen 1 päivästä tammikuuta 2015 lähtien 13G säännön 8 kappaleen b kohdan määräyksiä kieltääkseen satamiinsa tai meriterminaaleihinsa pääsyn aluksilta, joille on 13G säännön 5 kappaleen a tai b kohdan määräysten perusteella myönnetty lupa jatkaa liikennöintiä aluksen toimituksen vuosipäivän jälkeen vuonna 2015;

d) voivat poikkeustapauksissa sallia yksittäiselle alukselle, joka ei noudata 13F sääntöä 13G säännön 4 kappaleen mukaisesti, pääsyn niiden satamiin tai merellä oleviin terminaaleihin, kun kyseessä on:

― vaikeuksissa oleva öljysäiliöalus, joka hakee turvasatamaa tai suojapaikkaa, tai

― lastaamaton öljysäiliöalus, joka on matkalla korjaussatamaan.

Helsingin yleissopimuksen alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevan IV liitteeseen lisätään seuraava uusi 9―13 sääntö:

9 sääntö:

Merikartoituspalveluiden kehittäminen sekä elektronisten merikarttojen (ENC-karttojen) käytön edistäminen

1. Sopimuspuolet:

a) laativat systemaattisen merenmittaussuunnitelman pääväylien ja -reittien uudelleenmittaamiseksi tarkoituksenaan varmistaa, että merenkulun turvallisuus ei vaarannu puutteellisten merikartoitustietojen vuoksi. Merenmittaus on suoritettava vähintään IHO S-44 standardin viimeisimmän version mukaisesti. Kyseessä olevista alueista vastaavien merikartoituslaitosten tulee yhdessä laatia kyseinen suunnitelma vuoden 2002 loppuun mennessä siten, että sen toteutus voi alkaa vuonna 2003.

b) kehittävät elektroniset merikartat (ENC-karttoja):

i) pääväyliä ja -satamia varten vuoden 2002 loppuun mennessä. Pääväylät ja -satamat valitaan vaarallisen tavaran kuljetusten määrän ja matkustajamäärän perusteella; ja

ii) toissijaisia väyliä ja satamia varten vuoden 2004 loppuun mennessä.

2. Sopimuspuolet:

a) hyväksyvät elektronisen merikarttajärjestelmän (ECDIS-järjestelmän) SOLAS-yleissopimuksen V luvun määräysten edellyttämiä paperikarttoja korvaavaksi järjestelmäksi;

b) sitoutuvat neuvottelemaan alueillaan olevien, Itämeren satamien välisiä kuljetuksia suorittavien rahdinkuljettajien ja rahdin vastaanottajien kanssa, pyrkien siihen, että kaupalliset osapuolet (esim. kansalliset rahdinkuljettajat ja rahdin vastaanottajat) toteuttavat järjestelyjä sen varmistamiseksi, että:

― aluksilla, joiden syväys on vähintään 11 metriä, öljysäiliöaluksilla, joiden syväys on vähintään 7 metriä, kemikaaleja ja kaasuja kuljettavilla säiliöaluksilla koosta riippumatta sekä säteilytettyä ydinpolttoainetta (INF-lastia) kuljettavilla aluksilla on käytössä elektroninen merikarttajärjestelmä;

c) varmistavat vuoden 2002 loppuun mennessä erityisesti, että satamavaltion suorittamaa paperikarttojen valvontaa tehostetaan aluksilla, joiden syväys on vähintään 11 metriä, öljysäiliöaluksilla, joiden syväys on vähintään 7 metriä, kemikaaleja ja kaasuja kuljettavilla säiliöaluksilla koosta riippumatta sekä säteilytettyä ydinpolttoainetta (INF-lastia) kuljettavilla aluksilla.

10 sääntö:

Alusten automaattisten tunnistusjärjestelmien (AIS-järjestelmien) käyttö

Sopimuspuolet:

a) ottavat käyttöön kansalliset maalta käsin toimivat ja AIS-järjestelmään perustuvat alusten tunnistus- ja seurantajärjestelmät. Itämeren alueen kokonaan kattavat tunnistus- ja seurantajärjestelmät otetaan käyttöön A1-merialueella viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2005;

b) ottavat käyttöön Itämeren yhteisen alusten seurantajärjestelmän, joka perustuu, ja josta on yhteys, kaikkiin kansallisiin AIS-järjestelmiin; ja

c) laativat luotettavat tilastot Itämeren alueen laivaliikenteestä, jotta voidaan arvioida tarvetta lisätoimenpiteisiin merenkulun turvallisuuden ja pelastusvalmiuden parantamiseksi. Tilastot laaditaan sovittujen ja vahvistettujen kansallisten AIS-tietojen perusteella.

11 sääntö:

Satamavaltion suorittama valvonta

Sopimuspuolet suorittavat satamavaltion ominaisuudessa valvontaa, joka perustuu joko Pariisissa vuonna 1982 tehtyyn yhteistyöpöytäkirjaan satamavaltion suorittamasta valvonnasta tai 19 päivänä kesäkuuta 1995 annettuun, myöhemmin muutettuun neuvoston direktiiviin 95/21/EY alusturvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien kansainvälisten standardien soveltamisesta yhteisön satamia käyttäviin ja jäsenmaiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä purjehtiviin aluksiin (satamavaltioiden suorittama valvonta).

12 sääntö:

Turvallisuuden ja ympäristön huomioon ottavan käytännön edistäminen yhteisen merionnettomuuksien tutkintamenettelyn käyttöönoton avulla

Sopimuspuolet:

a) yksilöivät suurimmat kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön (ISM-säännöstön) rikkomukset tutkiessaan mahdollisia turvallisuuteen tai ympäristöön liittyviä aluksella tapahtuneita vahinkoja tai merionnettomuuksia, toimittavat tutkinnan tulokset kansainvälisen merenkulkujärjestön välityksellä merenkulkuteollisuuden käyttöön, parantaakseen käytettyjä turvajärjestelmiä ja peruuttaakseen tarvittaessa vaatimustenmukaisuustodistuksen tai turvallisuusjohtamistodistuksen; ja

b) soveltavat merionnettomuuksien ja vahinkojen tutkintaa koskevaa IMO:n säännöstöä, toimiakseen tarvittaessa yhteistyössä, jos ne ovat onnettomuuteen osallisten alusten lippuvaltioita tai muun merkittävän edun omaavia valtioita, sekä vaihtaakseen lippuaan käyttävien, onnettomuuteen osallisten alusten reittitietoja tietosuojalainsäädäntönsä mukaisesti.

13 sääntö:

Suojapaikat

Sopimuspuolet:

a) seuraten Euroopan yhteisön ja kansainvälisen merenkulkujärjestön työtä, laativat suunnitelmia tarjotakseen suojapaikan merihädässä oleville aluksille lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä sen varmistamiseksi, että merihädässä olevat alukset voivat välittömästi hakeutua suojapaikkaan, kun toimivaltainen viranomainen on antanut siihen luvan; ja

b) vaihtavat tietoja suunnitelmista tarjota suojapaikka merihädässä oleville aluksille.

Till början av sidan