Asetus rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain soveltamisesta ennen yleissopimuksen kansainvälistä voimaantuloa

Datum för undertecknande: 7.7.1999
Ursprunglig publikation: Vihko 23/1999 (Julkaistu 23.6.1999)

Oikeusministerin esittelystä säädetään:

1 §

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annettua lakia (748/1999) sovelletaan ennen Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1996 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen, jonka eräät määräykset on hyväksytty mainitulla 12 päivänä helmikuuta 1999 annetulla lailla ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 12 päivänä helmikuuta 1999 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Euroopan unionin neuvoston pääsihteerin huostaan 7 päivänä huhtikuuta 1999, kansainvälistä voimaantuloa Suomen ja sellaisen valtion välillä, joka on antanut yleissopimuksen 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun julistuksen, 7 päivästä heinäkuuta 1999 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Suomi on antanut seuraavat yleissopimusta koskevat julistukset:

Yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohta Suomi suostuu kansalaistensa luovuttamiseen seuraavilla edellytyksillä:

Suomen kansalainen voidaan oikeusministeriön harkinnan mukaan luovuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioon oikeudenkäyntiä varten rikoksesta, josta Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.

Luovuttamispyynnön esittänyt jäsenvaltio sitoutuu välittömästi tuomion tultua lainvoimaiseksi palauttamaan luovutetun Suomen kansalaisen Suomeen mahdollista vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten, jos tuomittu on antanut suostumuksensa rangaistuksen täytäntöönpanoon Suomessa.

Suomen kansalaista ei luovuteta poliittisesta rikoksesta eikä rikoksesta, joka on tehty Suomessa tai suomalaisessa laivassa sen ollessa aavalla merellä taikka suomalaisessa ilma-aluksessa.

Suomen kansalaista ei aseteta syytteeseen tai rangaista muusta kuin luovuttamispyynnössä tarkoitetusta rikoksesta ilman oikeusministeriön antamaa lupaa.

Suomen kansalaista ei luovuteta edelleen toiseen valtioon.

2) Yleissopimuksen 12 artiklan 2 kohta

Suomi soveltaa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 32/1971) 15 artiklaa edelleen, jollei yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa tehdyn yleissopimuksen 13 artiklasta muuta johdu tai jos luovutettavaksi pyydetty henkilö suostuu luovuttamiseensa edelleen toiseen jäsenvaltioon.

3) Yleissopimuksen 18 artiklan 4 kohta

Yleissopimusta sovelletaan ennen sen kansainvälistä voimaantuloa Suomen osalta suhteessa niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat antaneet samanlaisen julistuksen.

Lisäksi Suomi on hyväksymiskirjan tallettaessaan antanut seuraavat julistukset:

1) Yleissopimuksen 13 artiklan 2 kohta

Suomessa yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan mukainen keskusviranomainen on oikeusministeriö.

2) Yleissopimuksen 14 artikla

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 13 artiklassa tarkoitettuja lisätietoja voidaan toimittaa 14 artiklassa tarkoitetulla tavalla suoraan toimivaltaisten viranomaisten välillä. Suomessa oikeusministeriöllä, keskusrikospoliisilla ja korkeimmalla oikeudella on yleissopimuksen 14 artiklan mukainen oikeus pyytää, ilmoittaa ja vastaanottaa lisätietoja.

Suomi on yleissopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä yhdessä Ruotsin ja Tanskan kanssa antanut seuraavan julistuksen:

Tanska, Suomi ja Ruotsi eivät - kuten ne ovat ilmoittaneet neuvotteluissaan Schengenin sopimuksiin liittymisestä - muihin yhtäläisen kohtelun takaaviin jäsenvaltioihin nähden vetoa antamiinsa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisiin selityksiin luovuttamisesta kieltäytymiseksi muualta kuin Pohjoismaista olevien henkilöiden osalta, joilla on asuinpaikka näissä maissa.

3 §

Mitä Suomen kansalaisen luovuttamisesta on voimassa koskee myös Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisten luovuttamista.

4 §

Tämä asetus tulee voimaan 7 päivänä heinäkuuta 1999.

NEUVOSTON SÄÄDÖS, annettu 27 päivänä syyskuuta 1996, yleissopimukseksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta

(96/C 313/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

sekä katsoo, että unionin tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot pitävät jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista kyseisen sopimuksen VI osastossa käyttöönotettuun yhteistyöhön kuuluvana, yhteistä etua koskevana asiana, ja

PÄÄTTÄÄ tehdä yleissopimuksen siihen sisältyvine liitteineen, joiden teksti on tämän säädöksen liitteenä, ja jonka yleissopimuksen jäsenvaltioiden hallitusten edustajat ovat allekirjoittaneet tänä päivänä,

SUOSITTAA tämän yleissopimuksen hyväksymistä jäsenvaltioille jäsenvaltioiden valtiosääntöjen asettamien vaatimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 27 päivänä syyskuuta 1996.

EUROOPAN UNIONISTA tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehty yleissopimus Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta

TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN KORKEAT SOPIMUSPUOLET, jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita,

VIITTAAVAT 27 päivänä syyskuuta 1996 annettuun Euroopan unionin neuvoston säädökseen,

HALUAVAT tehostaa jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa sekä oikeudenkäyntien osalta että tuomioiden täytäntöönpanon osalta,

TUNNUSTAVAT rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen merkityksen oikeudellisessa yhteistyössä näiden päämäärien saavuttamiseksi,

KOROSTAVAT olevan jäsenvaltioiden yhteisen edun mukaista varmistaa, että rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa noudatettavat menettelyt toimivat tehokkaasti ja nopeasti sikäli kuin niiden hallintojärjestelmät perustuvat demokraattisille periaatteille ja jäsenvaltiot täyttävät Roomassa 4 päivänä marraskuuta 1950 allekirjoitetussa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa asetetut velvoitteet,

ILMAISEVAT luottamuksensa oikeusjärjestelmiensä rakenteeseen ja toimintaan sekä kaikkien jäsenvaltioiden kykyyn taata oikeudenkäynnin tasapuolisuus,

PITÄVÄT MIELESSÄ, että neuvosto teki säädöksellään 10 päivänä maaliskuuta 1995 yleissopimuksen yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa,

OTTAVAT HUOMIOON, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden edun mukaista on tehdä niiden kesken yleissopimus, jolla täydennetään 13 päivänä joulukuuta 1957 tehtyä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa eurooppalaista yleissopimusta ja muita tällä alalla voimassa olevia yleissopimuksia, ja

KATSOVAT, että näiden yleissopimusten määräyksiä sovelletaan edelleen kaikissa asioissa, joista ei ole määräyksiä tässä yleissopimuksessa,

OVAT SOPINEET SEURAAVISTA MÄÄRÄYKSISTÄ:

1 ArtiklaYleiset määräykset

1. Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on täydentää määräyksiä seuraavissa sopimuksissa ja helpottaa näiden sopimusten soveltamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä:

- joulukuun 13 päivänä 1957 tehty rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus, jäljempänä 'rikosten johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus',

- tammikuun 27 päivänä 1977 tehty eurooppalainen yleissopimus terrorismin vastustamisesta, jäljempänä 'terrorismin vastustamisesta tehty eurooppalainen yleissopimus',

- kesäkuun 19 päivänä 1990 tehty tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamista koskeva yleissopimus; kyseisen yleissopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioiden välisten suhteiden puitteissa, ja

- Belgian kuningaskunnan, Luxemburgin suurherttuakunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä 27 päivänä kesäkuuta 1962 tehty sopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 1974 tehdyllä pöytäkirjalla, jäljempänä 'Benelux-sopimus', I luku; Benelux-talousliiton jäsenten suhteiden puitteissa.

2. Edellä 1 kohdan määräykset eivät vaikuta jäsenvaltioiden välillä voimassa olevien kahden- tai monenvälisten sopimusten edullisempien määräysten soveltamiseen eivätkä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 28 artiklan 3 kohdan mukaisiin luovutusjärjestelyihin, joista on sovittu sellaisen yhdenmukaisen lainsäädännön tai sellaisten vastavuoroisten lainsäädäntöjen perusteella, joissa sallitaan jäsenvaltion alueella tapahtuva toisen jäsenvaltion alueella annettujen vangitsemismääräysten täytäntöönpano.

2 ArtiklaRikokset, joista luovutetaan

1. Luovuttamispyyntöön on suostuttava, kun on kyse rikoksista, joista luovuttamispyynnön esittäneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan voi seurata vapausrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään kaksitoista kuukautta, ja joista pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan voi seurata vapausrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään kuusi kuukautta.

2. Luovuttamista ei voida evätä sillä perusteella, että pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säännöksiä samankaltaisesta vapaudenriiston käsittävästä turvaamistoimenpiteestä kuin pyynnön esittäneen jäsenvaltion lainsäädännössä.

3. Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohtaa sekä Benelux-sopimuksen 2 artiklan 2 kappaletta sovelletaan myös, kun joistakin teoista voi seurata sakkorangaistus.

3 ArtiklaSalahanke ja yhteenliittäytyminen rikosten tekemiseksi

1. Jos luovuttamispyynnön perusteena olevaa rikosta pidetään pyynnön esittäneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan salahankkeena tai yhteenliittäytymisenä rikosten tekemiseksi, josta voi seurata vapausrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 12 kuukautta, luovuttamista ei voida evätä sillä perusteella, että luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännössä näitä samoja tekoja ei pidetä rikoksina, jos kyseinen salahanke on tehty tai yhteenliittäytyminen on tapahtunut

a) yhden tai useamman sellaisen rikoksen tekemiseksi, joita tarkoitetaan terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 1 ja 2 artiklassa, tai

b) muun sellaisen rikoksen tekemiseksi, josta voi seurata vapausrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 12 kuukautta, kun on kyse laittomasta huumausainekaupasta ja muunlaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta taikka henkeen, fyysiseen koskemattomuuteen tai vapauteen kohdistuvista tai yleistä vaaraa aiheuttavista väkivaltarikoksista.

2. Sen määrittelemiseksi, onko salahanke tehty tai yhteenliittäytyminen tapahtunut tämän artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseksi, luovuttamispyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on otettava huomioon tiedot, jotka sisältyvät vangitsemismääräykseen tai määräykseen, jolla on vastaava oikeusvaikutus, taikka luovutettavaksi pyydettyä henkilöä koskevaan tuomioon sekä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 12 artiklan 2 kohdan b kohdassa tai Benelux-sopimuksen 11 artiklan 2 kappaleen b kohdassa tarkoitettuun rikoksia koskevaan selostukseen.

3. Jäsenvaltio voi 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan julistaa, että se varaa itselleen oikeuden olla soveltamatta 1 kohtaa tai soveltaa sitä tietyin erityisin edellytyksin.

4. Jokaisen jäsenvaltion, joka on tehnyt 3 kohdan mukaisen varauman, on määrättävä 2 artiklan 1 kohdan mukaiseksi teoksi, josta luovutetaan, menettely, jolla edistetään sitä, että ryhmä henkilöitä, jotka toimivat yhteisessä tarkoituksessa, tekee yhden tai useamman sellaisen terrorismiksi katsottavan rikoksen, jota tarkoitetaan terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 1 ja 2 artiklassa, harjoittaa laitonta huumausainekauppaa ja muunlaista järjestäytynyttä rikollisuutta taikka tekee muita henkeen, fyysiseen koskemattomuuteen tai vapauteen kohdistuvia taikka yleistä vaaraa aiheuttavia väkivaltarikoksia, joista voi seurata vapausrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään 12 kuukautta, vaikka teolla ei osallistuta kyseisen rikoksen tai kyseisten rikosten varsinaiseen täytäntöönpanoon; tällaisen edistämisen tulee olla tahallista ja suoritettu tietoisena joko ryhmän yleisestä rikollisesta toiminnasta ja tarkoitusperistä tai ryhmän aikomuksesta suorittaa kyseinen rikos tai rikokset.

4 ArtiklaMääräys vapaudenriistosta, joka toteutetaan muualla kuin rangaistuslaitoksessa

Syytteeseen asettamista varten tapahtuvaa luovuttamista ei voida evätä sillä perusteella, että pyyntöön on rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdan tai Benelux-sopimuksen 11 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti liitetty luovuttamispyynnön esittäneen jäsenvaltion oikeusviranomaisen antama määräys henkilön vapaudenriistosta, joka toteutetaan sijoittamalla hänet muualle kuin rangaistuslaitokseen.

5 ArtiklaPoliittiset rikokset

1. Tätä yleissopimusta sovellettaessa ei luovuttamispyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi pitää mitään rikosta poliittisena rikoksena, poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena tai poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena.

2. Jokainen jäsenvaltio voi 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan julistaa, että se soveltaa 1 kohtaa ainoastaan

a) terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin ja

b) edellä 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun menettely kuvausta vastaavaan salahankkeeseen tai yhteenliittäytymiseen terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman rikoksen tekemiseen.

3. Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan ja terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 5 artiklan määräykset säilyvät muuttumattomina.

4. Terrorismin vastustamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 13 artiklan nojalla tehtyjä varaumia ei sovelleta jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen.

6 ArtiklaVero-, tulli- ja valuuttarikokset

1. Verojen ja maksujen sekä tullien ja valuuttatoimien osalta luovuttamiseen on tässä yleissopimuksessa, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja Benelux-sopimuksessa määrätyin edellytyksin suostuttava myös silloin, kun on kyse teoista, jotka vastaavat luovuttamispyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännössä samankaltaisiksi rikoksiksi katsottuja tekoja.

2. Luovuttamista ei voida evätä sillä perusteella, että luovuttamispyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole samanlaista veroa tai maksua taikka ettei siihen sisälly samanlaatuista veroa, maksua, tullia tai valuuttatointa koskevaa sääntelyä kuin pyynnön esittäneen jäsenvaltion lainsäädännössä.

3. Jokainen jäsenvaltio voi 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan julistaa, että se suostuu rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen vero-, tulli- tai valuuttarikoksen johdosta ainoastaan silloin, kun on kyse teoista, joiden voidaan katsoa täyttävän valmisteveroon, arvonlisäveroon tai tulleihin liittyvän rikoksen tunnusmerkit.

7 ArtiklaOmien kansalaisten luovuttaminen

1. Luovuttamista ei voida evätä sillä perusteella, että henkilö, jonka luovuttamista pyydetään, on rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä sen jäsenvaltion kansalainen, jolta luovuttamista pyydetään.

2. Jokainen jäsenvaltio voi 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan julistaa, ettei se suostu kansalaistensa luovuttamiseen tai että se suostuu siihen vain määrittelemillään tietyillä edellytyksillä.

3. Kaikki 2 kohdassa tarkoitetut varaumat ovat voimassa viisi vuotta alkaen ensimmäisestä päivästä, jona jäsenvaltio alkaa soveltaa tätä yleissopimusta. Varaumat voidaan kuitenkin uusia saman pituisiksi, perättäisiksi ajanjaksoiksi.

Tallettaja ilmoittaa 12 kuukautta ennen varauman voimassaolon päättymistä varauman tehneelle jäsenvaltiolle tästä määräajan päättymisestä.

Jäsenvaltion on ilmoitettava tallettajalle viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin viisivuotiskauden päättymistä, jos se pitää varaumansa voimassa, jos se muuttaa sitä lieventämällä luovuttamista koskevia edellytyksiä tai jos se poistaa varauman.

Jos edellisessä alakohdassa tarkoitettua ilmoitusta ei ole tehty, tallettaja ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle, että sen varauman voimassaolo katsotaan ilman eri toimenpiteitä jatketuksi kuudeksi kuukaudeksi, jonka kuluessa jäsenvaltion on tehtävä ilmoituksensa. Jos ilmoitusta ei ole annettu tämän määräajan kuluessa, varauman voimassaolo päättyy.

8 ArtiklaVanhentuminen

1. Luovuttamista ei voida evätä sillä perusteella, että syyteoikeus tai oikeus panna rangaistus täytäntöön on vanhentunut sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jolta luovuttamista pyydetään.

2. Jäsenvaltiolla, jolta luovuttamista pyydetään, on mahdollisuus olla soveltamatta 1 kohtaa, jos luovuttamispyynnön perusteena ovat teot, jotka tämän jäsenvaltion rikoslainsäädännön mukaan kuuluvat sen toimivallan piiriin.

9 ArtiklaArmahdus

Luovuttamiseen ei suostuta sellaisen rikoksen johdosta, josta on armahdettu luovuttamispyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa ja josta tämä valtio on ollut toimivaltainen nostamaan syytteen oman rikoslainsäädäntönsä mukaan.

10 ArtiklaMuut kuin luovuttamispyynnön perusteena olevat teot

1. Luovuttamispyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion suostumus ei ole tarpeen, että luovutettu henkilö voidaan ennen luovuttamista tehtyjen muiden kuin luovuttamispyynnön perusteena olevien rikosten osalta:

a) asettaa syytteeseen tai tuomita, jos rikoksista ei voi seurata vapausrangaistusta tai vapaudenmenetyksen käsittävää turvaamistoimenpidettä;

b) asettaa syytteeseen tai tuomita, jos rikosoikeudellisista toimenpiteistä ei seuraa henkilökohtaisen vapauden rajoitusta;

c) alistaa muun kuin vapaudenriiston käsittävän seuraamuksen kohteeksi, mukaan lukien sakot tai samankaltaiset toimenpiteet taikka toimenpiteet, jotka tulevat niiden sijaan, myös seuraamukset, jotka rajoittavat henkilökohtaista vapautta;

d) asettaa syytteeseen, tuomita tai ottaa säilöön rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöön panemiseksi tai asettaa muun henkilökohtaisen vapauden rajoituksen kohteeksi, jos hän luovuttamisen jälkeen luopuu nimenomaisesti vetoamasta erityissääntöön tiettyjen, luovuttamista edeltävien tekojen osalta.

2. Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu luovutetun henkilön antama luopumisilmoitus annetaan luovuttamista pyytäneen jäsenvaltion toimivaltaisille oikeusviranomaisille, ja se merkitään pöytäkirjaan tämän jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Jokainen jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu luopumisilmoitus on saatu siten, että käy ilmi henkilön antaneen sen vapaaehtoisesti ja täysin tietoisena sen seurauksista. Tätä varten luovutetulla on oikeus käyttää oikeusavustajaa.

4. Kun luovuttamispyynnön vastaanottanut jäsenvaltio on tehnyt 6 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen, tämän artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa ei sovelleta vero-, tulli-, ja valuuttarikoksiin, paitsi 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin rikoksiin.

11 ArtiklaLuovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion suostumusta koskeva olettama

Jokainen jäsenvaltio voi 18 artikla 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan tai milloin tahansa julistaa, että sen suhteissa muihin saman julistuksen antaneisiin jäsenvaltioihin katsotaan rikoksen vuoksi tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä Benelux-sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettu suostumus annetuksi, jollei se yksittäisessä tapauksessa suostuessaan luovuttamiseen ilmoita toisin.

Kun jäsenvaltio on yksittäisessä tapauksessa ilmoittanut, ettei suostumusta katsota annetuksi, sovelletaan edelleen 10 artiklan 1 kohtaa.

12 ArtiklaLuovuttaminen edelleen toiseen jäsenvaltioon

1. Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklaa ja Benelux-sopimuksen 14 artiklan 1 kappaletta ei sovelleta jäsenvaltion toiselle jäsenvaltioille osoittamiin edelleenluovuttamispyyntöihin.

2. Jäsenvaltio voi 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan julistaa, että rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklaa ja Benelux-sopimuksen 14 artiklan 1 kappaletta sovelletaan edelleen, jollei yleissopimuksen yksinkertaistetusta menettelystä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa (EYVL N:o C 78, 30.3.1995, s. 1) 13 artiklasta muuta johdu tai jos kyseinen henkilö suostuu luovuttamiseensa edelleen toiseen jäsenvaltioon.

13 ArtiklaKeskusviranomainen ja asiakirjojen lähettäminen telekopiona

1. Jokainen jäsenvaltio nimeää keskusviranomaisen tai valtiosääntönsä niin vaatiessa keskusviranomaiset, jotka vastaavat luovuttamispyyntöjen ja niihin liitettäväksi pyydettyjen asiakirjojen sekä kaiken muun luovuttamispyyntöihin liittyvän virallisen kirjeenvaihdon lähettämisestä ja vastaanottamisesta, jollei tämän yleissopimuksen määräyksistä muuta johdu.

2. Jokainen jäsenvaltio antaessaan 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen ilmoittaa sovellettaessa tämän artiklan 1 kohtaa nimeämänsä viranomaisen tai viranomaiset. Jäsenvaltio ilmoittaa tallettajalle kaikista muutoksista tähän nimeämiseen.

3. Luovuttamispyyntö ja 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat voidaan lähettää telekopiona. Jokaisella keskusviranomaisella on oltava telekopiolaite näiden asiakirjojen lähettämistä ja vastaanottamista varten ja viranomaisen on huolehdittava siitä, että laite pidetään toimintakunnossa.

4. Lähetyksen alkuperän ja luottamuksellisuuden varmistamiseksi keskusviranomaisen telekopiolaitteeseen on asennettava viestin salaava salakirjoituslaite, kun telekopiota käytetään tämän artiklan soveltamisen yhteydessä.

Jäsenvaltiot ovat yhteydessä keskenään tämän artiklan soveltamisen käytännön järjestelyissä.

5. Luovuttamista koskevien asiakirjojen oikeellisuuden takaamiseksi luovuttamista pyytäneen jäsenvaltion keskusviranomaisen on pyynnössään annettava lausuma, jonka mukaan se varmentaa, että luovuttamispyyntöön liitetyt asiakirjat vastaavat alkuperäisiä, sekä ilmoitettava sivujen numerointi. Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio ei pidä kiistattomana, että asiakirjat vastaavat alkuperäisiä, sen keskusviranomaisella on oikeus vaatia luovuttamispyynnön esittäneen jäsenvaltion keskusviranomaista kohtuullisen ajan kuluessa esittämään alkuperäiset asiakirjat tai yhtäpitävä jäljennös niistä joko diplomaattiteitse tai jotain muuta niiden keskenään sopimaa tapaa käyttäen.

14 ArtiklaLisätiedot

Jokainen jäsenvaltio voi 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan tai muuna ajankohtana julistaa, että sen suhteissa muihin saman julistuksen antaneisiin jäsenvaltioihin näiden muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa pyytää suoraan jäsenvaltion oikeusviranomaisilta tai luovuttamispyynnön kohteena olevaa henkilöä kokevista rikosoikeudellisista toimenpiteistä vastaavilta muilta toimivaltaisilta viranomaisilta lisätietoja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 13 artiklan tai Benelux-sopimuksen 12 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltio ilmoittaa julistuksen antaessaan ne oikeusviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset, joilla on oikeus pyytää, ilmoittaa ja vastaanottaa tällaisia lisätietoja.

15 ArtiklaOikeaksi todistaminen

Luovuttamista varten lähetettyjä asiakirjoja tai niiden jäljennöksiä ei tarvitse todistaa oikeiksi eivätkä niitä koske muut muodollisuudet, ellei tämän yleissopimuksen, rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen tai Benelux-sopimuksen määräyksistä nimenomaisesti muuta johdu. Viimeksi mainitussa tapauksessa katsotaan asiakirjojen jäljennösten olevan oikeaksi todistettuja, silloin kun ne ovat alkuperäisen asiakirjan antaneen oikeusviranomaisen tai 13 artiklassa tarkoitetun keskusviranomaisen varmentamia.

16 ArtiklaKauttakuljetus

Kun on kyseessä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 21 artiklassa ja Benelux-sopimuksen 21 artiklassa tarkoitettu kauttakuljetus jäsenvaltion alueen kautta toisen jäsenvaltion alueelle, sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) Pyynnön kauttakuljetuksesta on sisällettävä riittävät tiedot, jotta kauttakulkujäsenvaltio voi arvioida pyyntöä ja toteuttaa luovutetun henkilön osalta kauttakuljetuksen edellyttämät tarpeelliset pakkotoimenpiteet.

Seuraavat tiedot katsotaan tältä osin riittäviksi:

- luovutetun henkilöllisyys,

- tieto vangitsemismääräyksestä tai asiakirjasta, jolla on vastaava oikeusvaikutus, tai täytäntöönpanokelpoisesta tuomioistuimen päätöksestä,

- rikoksen luonne ja oikeudellinen tunnusmerkistö,

- rikoksenteon olosuhteiden kuvaus, mukaan lukien päivä ja paikka.

b) Pyyntö kauttakuljetuksesta sekä a kohdassa määrätyt tiedot voidaan lähettää kauttakulkujäsenvaltiolle millä tahansa tavalla, josta jää kirjallinen merkintä. Kauttakulkujäsenvaltio antaa tiedoksi päätöksensä samaa menettelyä noudattaen.

c) Jos käytettäessä ilmakuljetusta ilman ennakoitua välilaskua sattuu ennakoimaton laskeutuminen, luovuttamista pyytänyt jäsenvaltio toimittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle a kohdassa määrätyt tiedot.

d) Jollei muuta johdu tämän yleissopimuksen määräyksistä, erityisesti sen 3, 5 ja 7 artiklasta, sovelletaan edelleen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 21 artiklan 1, 2, 5 ja 6 kohtaa sekä Benelux-sopimuksen 21 artiklan 1 kappaletta.

17 ArtiklaVaraumat

Tähän yleissopimukseen voidaan tehdä ainoastaan sellaisia varaumia, joista tässä yleissopimuksessa on nimenomainen määräys.

18 ArtiklaVoimaantulo

1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tämä yleissopimus valtiosääntöjensä asettamien vaatimusten mukaisesti.

2. Jäsenvaltiot ilmoittavat Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille kunkin valtion valtiosäännön asettamien vaatimusten mukaisten tämän yleissopimuksen hyväksymiseksi tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

3. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona tämän muodollisuuden viimeisenä täyttävä valtio, joka on Euroopan unionin jäsen neuvoston antaessa säädöksensä tämän yleissopimuksen tekemisestä, on tehnyt 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen.

4. Kunnes tämä yleissopimus tulee voimaan, jokainen jäsenvaltio voi 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaessaan tai muulloin antaa julistuksen, että yleissopimusta voidaan soveltaa sen osalta saman julistuksen antaneisiin jäsenvaltioihin. Näitä julistuksia sovelletaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua niiden tallettamispäivästä.

5. Tätä yleissopimusta sovelletaan ainoastaan pyyntöihin, jotka on esitetty sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan tai sitä on ryhdytty soveltamaan pyynnön esittäneen ja sen vastaanottaneen jäsenvaltion välillä.

19 ArtiklaUusien jäsenvaltioiden liittyminen

1. Tähän yleissopimukseen voi liittyä jokainen valtio, josta tulee Euroopan unionin jäsen.

2. Tämän yleissopimuksen teksti, joka on laadittu siihen liittyvän jäsenvaltion kielellä Euroopan unionin neuvostossa, on todistusvoimainen.

3. Tallettajan huostaan talletetaan liittymiskirjat.

4. Tämä yleissopimus tulee jokaisen siihen liittyvän valtion osalta voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona valtio on tallentanut liittymiskirjansa, tai tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä, jos se ei ole vielä tullut voimaan kyseisen yhdeksänkymmenen päivän määräajan päättyessä.

5. Jos tämä yleissopimus ei ole vielä tullut voimaan liittymiskirjan talletushetkellä, tähän yleissopimukseen liittyviin jäsenvaltioihin sovelletaan 18 artiklan 4 kohdan määräyksiä.

20 ArtiklaTallettaja

1. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri on tämän yleissopimuksen tallettaja.

2. Tallettaja julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tiedot tämän yleissopimuksen hyväksymisistä ja siihen liittymisistä, julistuksista ja varaumista sekä kaikista muista tähän yleissopimukseen liittyvistä ilmoituksista.

LIITE

Turvapaikkaoikeuteen liittyvä yhteinen julistus

Jäsenvaltiot julistavat, että tämä yleissopimus ei vaikuta turvapaikkaoikeuteen, sellaisena kuin se on tunnustettu kunkin valtion valtiosäännössä, eikä siihen, miten jäsenvaltiot soveltavat 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen määräyksiä, sellaisena kuin yleissopimus on täydennettynä 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyllä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevalla yleissopimuksella ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla.

----

Tanskan, Suomen ja Ruotsin julistus tämän yleissopimuksen 7 artiklasta

Tanska, Suomi ja Ruotsi vahvistavat, että - kuten ne ovat ilmoittaneet neuvotteluissaan Schengenin sopimuksiin liittymisestä - ne eivät muihin yhtäläisen kohtelun takaaviin jäsenvaltioihin nähden vetoa antamiinsa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisiin selityksiin luovuttamisesta kieltäytymiseksi muualta kuin Pohjoismaista olevien henkilöiden osalta, joilla on asuinpaikka näissä maissa.

----

Julistus käsitteestä "kansalaiset"

Neuvosto panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen soveltaa 21 päivänä maaliskuuta 1983 tehtyä Euroopan neuvoston yleissopimusta tuomittujen siirtämisestä kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisiin mainitun sopimuksen 3 artiklan 4 kohdan tarkoittamassa merkityksessä.

Ensimmäisessä kohdassa mainittu jäsenvaltioiden sitoutuminen ei rajoita tämän yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdan soveltamista.

----

Kreikan julistus 5 artiklasta

Kreikka tulkitsee 5 artiklaa tämän saman artiklan 3 kohdan näkökulmasta. Tämä tulkinta varmistaa sen, että noudatetaan Kreikan perustuslain säännöksiä, joissa

- nimenomaisesti kielletään luovuttamasta ulkomaalaista, joka on syytteessä vapauden hyväksi harjoittamastaan toiminnasta, ja

- erotellaan poliittiset rikokset niin kutsutuista sekamuotoisista rikoksista, joita eivät koske samat säännöt kuin poliittisia rikoksia.

----

Portugalin julistus sellaisen rikoksen perusteella pyydettävästä luovuttamisesta, josta voi seurata elinkautinen rangaistus tai turvaamistoimenpide

Koska Portugali on tehnyt rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaan vuoden 1957 eurooppalaiseen yleissopimukseen varauman, jonka mukaan se ei suostu henkilöiden luovuttamiseen silloin, kun näiden luovuttamista vaaditaan sellaisen rikoksen johdosta, josta on tuomittavissa rangaistus tai turvaamistoimenpide elinkaudeksi, Portugali julistaa, että kun luovuttamista pyydetään sellaisen rikoksen johdosta, josta voidaan tuomita rangaistus tai turvaamistoimenpide elinkaudeksi, se perustuslakinsa säännösten mukaisesti, sellaisina kuin Portugalin perustuslakituomioistuin on niitä tulkinnut, suostuu luovuttamisen vain katsoessaan riittäväksi luovuttamista pyytävän jäsenvaltion antaman vakuutuksen siitä, että tämä rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti edistää sellaisia lieventämistoimenpiteitä, jotka voivat tulla luovutettavaksi pyydetyn henkilön hyväksi.

Portugali vahvistaa niiden velvoitteiden pätevyyden, jotka perustuvat sellaisiin voimassa oleviin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa se on osapuolena, ja erityisesti 5 artiklaan Portugalin liittymisestä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa.

----

Neuvoston julistus yleissopimuksen seurannasta

Neuvosto julistaa, että

a) se pitää aiheellisena jäsenvaltioiden antamien tietojen pohjalta selvittää määräajoin:

- tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa,

- tämän yleissopimuksen toimintaa se voimaantulon jälkeen,

- jäsenvaltioiden mahdollisuutta muuttaa tämän yleissopimuksen puitteissa tehtyjä varaumia lieventämällä luovuttamista koskevia edellytyksiä tai poistaa varaumansa,

- jäsenvaltioiden välisen luovuttamismenettelyn toimintaa yleisesti

b) se vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta tutkii Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle yleissopimuksen osalta mahdollisesti annettavaa toimivaltaa.