Asetus maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Datum för undertecknande
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 1992 allekirjoitettu yleissopimus maasta toiseenulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä, jonka tasavallanpresidentti on hyväksynyt 15 päivänä helmikuuta 1996 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu 21 päivänä helmikuuta 1996 Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerinhuostaan, tulee voimaan 6 päivänä lokakuuta 1996 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 6 päivänä lokakuuta 1996.
YLEISSOPIMUS MAASTA TOISEEN ULOTTUVIEN VESISTÖJEN JA KANSAINVÄLISTEN JÄRVIEN SUOJELUSTA JA KÄYTÖSTÄ
Johdanto
Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet, jotka
ovat tietoisia siitä, että maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelu ja käyttö ovat tärkeitä ja kiireellisiä tehtäviä, joiden tehokas toteuttaminen voidaan varmistaa vain entistä laajemman yhteistyön avulla,
ovat huolestuneita maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien tilassa tapahtuneista samoin kuin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä uhkaavista haitallisista vaikutuksista Euroopan talouskomission (ECE) jäsenvaltioiden ympäristöön, talouteen ja hyvinvointiin,
korostavat tarvetta ryhtyä entistä voimakkaampiin kansallisiin ja kansainvälisiin toimiin, joilla ehkäistään, rajoitetaan ja vähennetään vaarallisten aineiden päästöjä vesiympäristöön ja joilla torjutaan rehevöitymistä ja happamoitumista sekä meriympäristön pilaantumista, erityisesti rannikkoalueilla, maa-alueilta peräisin olevalta kuormitukselta.
ovat tyytyväisiä toimiin, joihin ECE-maiden hallitukset ovat ryhtyneet vahvistaakseen kahden- ja monenvälistä yhteistyötä, jolla pyritään ehkäisemään, rajoittamaan ja vähentämään maasta toiseen tapahtuvaa pilaantumista ja edistämään vesien kestävää käyttöä sekä vesivarojen säilyttämistä ja ympäristön suojelua,
palauttavat mieliin ne asiaa koskevat määräykset ja periaatteet, jotka sisältyvät Tukholman ympäristökokouksen julistukseen, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) päätösasiakirjaan, ETYKin jäsenvaltioiden edustajien Madridissa ja Wienissä pitämien kokousten päätösasiakirjoihin ja ECE:n jäsenvaltioiden vuoteen 2000 ja siitä eteenpäin ulottuvaan, ympäristön suojelua ja luonnonvarojen järkevää käyttöä koskevaan alueelliseen toimintalinjaan,
ovat tietoisia Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission merkityksestä edistettäessä kansainvälistä yhteistyötä, jolla pyritään ehkäisemään, rajoittamaan ja vähentämään maasta toiseen ulottuvien vesien pilaantumista ja edistämään näiden vesien kestävää käyttöä, ja palauttavat tässä yhteydessä mieliin ECE:n julistuksen vesien pilaantumisen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevasta toimintalinjasta, mukaan luettuna maasta toiseen ulottuvat kuormitukset, ECE:n julkilausuman veden järkevää käyttöä koskevasta toimintalinjasta, ECE:n periaatteet maasta toiseen ulottuvia vesiä koskevasta yhteistyöstä, ECE:n ohjeet pohjavesien suojelusta ja toimintaohjeet ennalta arvaamattomissa, maasta toiseen ulottuvissa sisävesien pilaantumistapauksissa,
viittaavat Euroopan talouskomission päätöksiin I (42) ja I (44) sen 42. ja 44. istunnossa sekä vastaavasti ympäristön suojelua koskevan ETYK-kokouksen tuloksiin (Sofia, Bulgaria, 16.10.-3.11.1989),
korostavat sitä, että jäsenvaltioiden välinen, maasta toiseen ulottuvien vesien suojelua ja käyttöä koskeva yhteistyö tulee toteuttaa pääasiassa laatimalla yksityiskohtaiset sopimukset samoihin vesiin rajoittuvien maiden välillä erityisesti silloin, kun sopimuksia ei vielä ole solmittu,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artiklaMääritelmät
Tässä yleissopimuksessa
1. ''Maasta toiseen ulottuvat vedet'' tarkoittaa pinta- ja pohjavesiä, jotka muodostavat kahden tai useamman valtion rajan, kulkevat näiden rajojen poikki tai sijaitsevat kahden tai useamman valtion rajalla; kun maasta toiseen ulottuva vesistö virtaa suoraan mereen, se päättyy suoraan, joka on vedetty jokisuuhun joen ja meren aliveden aikaisen rantaviivan leikkauspisteiden välille.
2. ''Maasta toiseen ulottuva vaikutus'' tarkoittaa merkittävää haitallista ympäristövaikutusta, jonka on aiheuttanut ihmistoiminnasta johtuva muutos maasta toiseen ulottuvien vesien tilassa; mainitun toiminnan fyysisen alkuperän on sijaittava toisen sopimuspuolen lainkäyttövallan piiriin kuuluvalla alueella. Tällaisiin ympäristövaikutuksiin kuuluvat vaikutukset ihmisen terveyteen ja turvallisuuteen, kasvillisuuteen, eläimistöön, maaperään, ilmaan, veteen, ilmastoon, maisemaan ja historiallisiin muistomerkkeihin tai muihin rakennelmiin taikka näiden väliseen vuorovaikutukseen; niihin kuuluvat myös näissä seikoissa tapahtuneiden muutosten vaikutukset kulttuuriperintöön tai sosiaalis-taloudellisiin oloihin,
3. ''Sopimuspuoli'' tarkoittaa tämän sopimuksen sopimuspuolta, ellei asiayhteydestä toisin ilmene,
4. ''Rantavaltio-osapuolet'' tarkoittaa sopimuspuolia, jotka rajoittuvat samoihin maasta toiseen ulottuviin vesistöihin,
5. ''Yhteistyöelin'' tarkoittaa kahden- tai monenkeskistä komissiota tai muuta asianmukaista hallinnollista yhteistyöjärjestelyä rantavaltio-osapuolten välillä,
6. ''Vaaralliset aineet'' tarkoittaa aineita, jotka ovat myrkyllisiä, syöpää aiheuttavia, perimää muuttavia, kehityshäiriöitä aiheuttavia tai biologisesti kertyviä erityisesti silloin, kun ne ovat pysyviä,
7. ''Paras käyttökelpoinen tekniikka'' (määritelmä on esitetty tämän yleissopimuksen I liitteessä).
I OSAKAIKKIA SOPIMUSPUOLIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
2 artiklaYleiset määräykset
1. Sopimuspuolet ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin ehkäistäkseen, rajoittaakseen ja vähentääkseen maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia.
2. Sopimuspuolet ryhtyvät erityisesti kaikkiin asianmukaisiin toimiin, joilla
a) ehkäistään, rajoitetaan ja vähennetään sellaista vesien pilaantumista, jonka vaikutukset ulottuvat tai todennäköisesti voivat ulottua maasta toiseen,
b) varmistetaan, että maasta toiseen ulottuvia vesiä käytetään tavalla, jolla pyritään ekologisesti parhaaseen ja järkevään vesien hoitoon sekä vesivarojen säilyttämiseen ja ympäristön suojeluun,
c) varmistetaan, että maasta toiseen ulottuvia vesiä käytetään kohtuullisella ja oikeudenmukaisella tavalla, joka ottaa erityisesti huomioon sen, että vedet ulottuvat maasta toiseen, kun kyseessä ovat toiminnat, joilla on tai todennäköisesti voi olla maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia,
d) varmistetaan ekosysteemien säilyminen ja tarvittaessa niiden tilan palauttaminen ennalleen.
3. Vesien pilaantumista ehkäisevät, rajoittavat ja vähentävät toimet on mahdollisuuksien mukaan kohdistettava kuormituslähteeseen.
4. Nämä toimet eivät saa siirtää pilaantumista suoraan tai epäsuorasti ympäristön muihin osiin.
5. Kun osapuolet ryhtyvät tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisiin toimiin, niiden tulee noudattaa seuraavia periaatteita:
a) Varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan toimia, joilla pyritään välttämään vaarallisen aineen päästön mahdolliset maasta toiseen ulottuvat vaikutukset, ei saa lykätä sillä perusteella, että tieteellisin tutkimuksin ei ole täysin pitävästi osoitettu syyyhteyttä näiden aineiden ja maasta toiseen ulottuvan vaikutuksen välillä,
b) aiheuttamisperiaatetta, jonka mukaan pilaaja vastaa pilaantumisen ehkäisemisestä, rajoittamisesta ja vähentämisestä aiheutuvista kustannuksista,
c) vesivaroja on hoidettava niin, että nykyisen sukupolven tarpeet tyydytetään vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omat tarpeensa.
6. Rantavaltio-osapuolet toimivat yhteistyössä, erityisesti kahden- ja monenkeskisten sopimusten puitteissa, lähtökohtanaan tasavertaisuus ja vastavuoroisuus kehittääkseen yhdenmukaiset toimintalinjat, ohjelmat ja strategiat, jotka kattavat kyseessä olevat valuma-alueet tai niiden osat, pyrkien ehkäisemään, rajoittamaan ja vähentämään maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia ja suojelemaan maasta toiseen ulottuvien vesien ympäristöä tai tällaisten vesien vaikutuspiirissä olevaa ympäristöä, mukaan luettuna meriympäristö.
7. Tämän yleissopimuksen soveltaminen ei saa johtaa ympäristöolojen huonontumiseen eikä maasta toiseen ulottuvien vaikutusten lisääntymiseen.
8. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät saa vaikuttaa sopimuspuolten oikeuteen yksin tai yhdessä hyväksyä ja toteuttaa tiukempia toimia kuin tässä sopimuksessa mainitut.
3 artiklaEhkäiseminen, rajoittaminen ja vähentäminen
1. Maasta toiseen ulottuvien vaikutusten ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi sopimuspuolet kehittävät, ottavat käyttöön, panevat toimeen ja, mikäli mahdollista, tekevät asiaankuuluvat oikeudelliset, hallinnolliset, taloudelliset ja tekniset toimet yhteensopiviksi varmistaakseen muun muassa, että:
a) pilaavien aineiden päästöjä ehkäistään, rajoitetaan ja vähennetään päästölähteellä soveltamalla muun muassa vähän tai ei lainkaan jätteitä tuottavaa tekniikkaa,
b) maasta toiseen ulottuvia vesiä suojellaan pistemäisistä lähteistä tulevalta kuormitukselta soveltamalla jätevesipäästöjen ennakkolupamenettelyä, jossa lupien myöntämisestä vastaavat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, sekä seuraamalla ja valvomalla lupaehtojen mukaisia päästöjä,
c) päästöluvissa ilmoitetut jätevesien raja-arvot perustuvat vaarallisten aineiden päästöjä varten kehitettyyn parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan,
d) tiukempia vaatimuksia, joissakin yksittäisissä tapauksissa jopa kieltoja, otetaan käyttöön, kun se vastaanottavan vesistön vedenlaadun tai ekosysteemin kannalta on tarpeen,
e) yhdyskuntajätevesien käsittelyssä sovelletaan vähintään biologista käsittelyä tai vastaavia menetelmiä, ja käsittelyn on tarvittaessa edettävä asteittain,
f) teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien aiheuttaman ravinnekuormituksen vähentämiseksi ryhdytään asianmukaisiin toimiin esimerkiksi soveltamalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa,
g) hajalähteistä tapahtuvien ravinteiden ja vaarallisten aineiden päästöjen vähentämiseksi kehitetään ja otetaan käyttöön asianmukaisia ja ympäristön kannalta parhaita menettelytapoja erityisesti silloin, kun maataloudesta peräisin olevat päästöt ovat suurimmat (tämän yleissopimuksen II liitteessä on ohjeita ympäristön kannalta parhaiden menetelmien kehittämistä varten),
h) sovelletaan ympäristövaikutusten arviointia ja muita arviointimenetelmiä,
i) edistetään vesivarojen kestävää käyttöä mm. siten, että otetaan huomioon myös ekosysteemit,
j) kehitetään varosuunnittelua,
k) ryhdytään erityistoimiin pohjavesien pilaantumisen estämiseksi,
l) minimoidaan ennalta arvaamattoman pilaantumisen riski.
2. Näiden päämäärien saavuttamiseksi kukin sopimuspuoli asettaa pistemäisistä lähteistä pintavesiin tapahtuville päästöille parhaalle käyttökelpoiselle tekniikalle perustuvat päästörajat, joita voidaan soveltaa erikseen eri teollisuudenaloihin ja tuotantolaitoksiin, joista pääsee vaarallisia aineita ympäristöön. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuihin asianmukaisiin toimiin, joilla pyritään ehkäisemään, rajoittamaan ja vähentämään haitallisten aineiden pääsyä vesiin piste- ja hajakuormituslähteistä, voi muun muassa kuulua tällaisten aineiden täydellisiä tai osittaisia tuotanto- tai käyttökieltoja. Huomioon on otettava kansainvälisissä sopimuksissa ja määräyksissä esiintyvät luettelot, joihin sisältyy tällaisia teollisuudenaloja tai tuotantolaitoksia ja näitä vaarallisia aineita ja joita voidaan soveltaa tämän yleissopimuksen kattamalla alalla.
3. Lisäksi kukin sopimuspuoli määrittää tarvittaessa vedenlaatutavoitteet ja hyväksyy vedenlaatuvaatimukset maasta toiseen ulottuvien vaikutusten ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi. Tämän yleissopimuksen III liitteessä on yleisiä ohjeita tavoitearvojen ja vaatimusten kehittämistä varten. Sopimuspuolet pyrkivät tarvittaessa päivittämään tämän liitteen.
4 artiklaSeuranta
Sopimuspuolet perustavat seurantaohjelmia maasta toiseen ulottuvien vesien tilan seuraamiseksi.
5 artiklaTutkimus- ja kehitystyö
Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä tutkiessaan ja kehittäessään tehokkaita menetelmiä maasta toiseen ulottuvien vaikutusten ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi. Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet pyrkivät kahden- ja/tai monenkeskiseltä pohjalta, ottaen huomioon kysymykseen tulevien kansainvälisten tahojen tekemät tutkimukset, tarvittaessa käynnistämään tai tehostamaan erityisiä tutkimusohjelmia, joiden tavoitteena on muun muassa:
a) menetelmät, joilla arvioidaan vaarallisten aineiden myrkyllisyys ja pilaavien aineiden haitallisuus,
b) paremmat tiedot pilaavien aineiden esiintymisestä ja jakaantumisesta ja niiden ympäristövaikutuksista sekä niihin liittyvistä menetelmistä,
c) ympäristön kannalta järkevän tekniikan, tuotannon ja kulutuksen kehittäminen ja soveltaminen,
d) todennäköisesti maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia aiheuttavien aineiden vähittäinen poistaminen ja/tai korvaaminen,
e) vaarallisten aineiden ympäristön kannalta hyväksyttävät käsittelymenetelmät,
f) erityismenetelmät maasta toiseen ulottuvien vesien tilan parantamiseksi,
g) ympäristön kannalta hyväksyttävä vesien rakennus- ja säännöstelytekniikka,
h) maasta toiseen ulottuvien vaikutusten aiheuttamien vahinkojen fyysinen ja taloudellinen arviointi.
Sopimuspuolet vaihtavat näiden tutkimusohjelmien tuloksia keskenään tämän yleissopimuksen 6 artiklan mukaisesti.
6 artiklaTietojen vaihtaminen
Sopimuspuolet luovat niin pian kuin mahdollista edellytykset mahdollisimman laajalle tietojenvaihdolle tämän yleissopimuksen määräysten kattamista asioista.
7 artiklaVastuu ja velvoitteet
Sopimuspuolet tukevat asiaan liittyvää kansainvälistä työtä, jolla pyritään laatimaan vastuita ja velvoitteita koskevia sääntöjä, vaatimuksia ja menettelyjä.
8 artiklaTietojen suojaus
Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten oikeuksiin tai velvollisuuksiin oman lainsäädäntönsä ja soveltuvien ylikansallisten säännösten mukaisesti suojata teollisuuden ja kaupan salassapidettäviä tietoja, mukaan luettuna henkinen omaisuus, tai kansallista turvallisuutta koskevia tietoja.
II OSARANTAVALTIO-OSAPUOLIAKOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
9 artiklaKahden- ja monenkeskinen yhteistyö
1. Rantavaltio-osapuolet solmivat tasa-arvoisuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvia kahden- tai monenkeskisiä sopimuksia tai ryhtyvät muihin järjestelyihin, ellei tällaisia ole ennestään, tai ryhtyvät tarvittaessa sopeuttamaan olemassa olevia sopimuksia tai järjestelyjä poistaakseen tämän yleissopimuksen perusperiaatteiden kanssa ristiriidassa olevat seikat ja määritelläkseen maasta toiseen ulottuvien vaikutusten ehkäisemiseen, rajoittamiseen ja vähentämiseen liittyvät keskinäiset suhteensa ja käyttäytymisensä. Rantavaltio-osapuolet määrittävät valuma-alueen tai valuma-alueen ne osat, joita yhteistyö koskee. Näiden sopimusten tai järjestelyjen tulee kattaa tämän yleissopimuksen kattamat, asiaan liittyvät seikat sekä myös kaikki muut asiat, jotka sopimuspuolet katsovat tarpeellisiksi sisällyttää yhteistyön piiriin.
2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainituissa sopimuksissa tai järjestelyissä tulee määrätä yhteistyöelinten perustamisesta. Yhteistyöelinten tehtävänä on, ellei muissa asiaan liittyvissä sopimuksissa tai järjestelyissä toisin määrätä, muun muassa:
a) kerätä, koota ja arvioida tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa todennäköisesti maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia aiheuttavat kuormituslähteet,
b) laatia yhteisiä ohjelmia vesien laadun ja määrän seurantaa varten,
c) tehdä luetteloita ja vaihtaa tietoja tämän artiklan 2 kappaleen a kohdassa mainituista kuormituslähteistä,
d) laatia jätevesien päästörajoja ja arvioida valvontaohjelmien tehokkuutta,
e) laatia yhteiset vedenlaatutavoitteet ja arviointiperusteet ottaen huomioon tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 kappaleen määräykset, sekä ehdottaa asianmukaisia toimia veden laadun säilyttämiseksi ja tarvittaessa sen parantamiseksi,
f) kehittää yhteisiä toimintaohjelmia sekä pistelähteistä (esim. yhdyskuntien ja teollisuuden muodostamat lähteet) että hajakuormituslähteistä (erityisesti maataloudesta) peräisin olevien kuormitusten vähentämiseksi,
g) luoda varoitus- ja hälytysjärjestelmiä,
h) toimia foorumina vaihdettaessa tietoja, jotka koskevat vallitsevaa ja suunniteltua veden käyttöä ja siihen liittyviä laitteistoja, joilla todennäköisesti on maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia,
i) edistää yhteistyötä ja tiedonvaihtoa parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta tämän yleissopimuksen 13 artiklan määräysten mukaisesti sekä edistää tieteellisten tutkimusohjelmien puitteissa tapahtuvaa yhteistyötä,
j) ottaa osaa maasta toiseen ulottuvien vesien ympäristövaikutusten arviointiin asianmukaisten kansainvälisten säännösten mukaisesti.
3. Tapauksissa, joissa maasta toiseen ulottuvat vaikutukset kohdistuvat suoraan ja merkittävästi tämän yleissopimuksen sopimuspuolena olevaan rannikkovaltioon, rantavaltio-osapuolet voivat, jos ne kaikki yhdessä siitä sopivat, kutsua kyseisen rannikkovaltion osallistumaan sopivalla tavalla niiden monenkeskisten yhteistyöelinten työhön, jotka kyseisten maasta toiseen ulottuvien vesien rantavaltio-osapuolet ovat perustaneet.
4. Tämän yleissopimuksen mukaiset yhteistyöelimet kutsuvat ne yhteistyöelimet, jotka rannikkovaltiot ovat perustaneet suojelemaan maasta toiseen ulottuvien suorien vaikutusten kohteena olevaa meriympäristöä, yhteistyöhön yhdenmukaistamaan yhteistyöelinten toimintaa ja ehkäisemään, rajoittamaan ja vähentämään maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia.
5. Kun samalla valuma-alueella on kaksi tai useampi yhteistyöelin, niiden tulee pyrkiä sovittamaan yhteen toimintansa vahvistaakseen maasta toiseen ulottuvien vaikutusten ehkäisemistä, rajoittamista ja vähentämistä kyseisellä valuma-alueella.
10 artiklaNeuvottelut
Rantavaltio-osapuolten tulee, jos jokin sopimuspuoli sitä pyytää, neuvotella keskenään vastavuoroisuuden, vilpittömän mielen ja hyvien naapuruussuhteiden pohjalta. Neuvotteluilla tulee pyrkiä yhteistyöhön tämän yleissopimuksen määräysten kattamissa asioissa. Neuvottelut käydään tämän yleissopimuksen 9 artiklan mukaisesti perustetussa yhteistyöelimessä aina, kun sellainen on ole-massa.
11 artiklaYhteinen seuranta ja arviointi
1. Tämän yleissopimuksen 9 artiklassa mainitun yleisluonteisen yhteistyön tai erityisjärjestelyjen puitteissa rantavaltio-osapuolet perustavat ja panevat toimeen yhteisiä ohjelmia, joilla seurataan maasta toiseen ulottuvien vesistöjen, mukaan luettuna tulva-alueiden ja ajojäiden tilaa, sekä maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia.
2. Rantavaltio-osapuolet sopivat pilaantumisparametreista ja pilaavista aineista, joiden päästöjä ja pitoisuuksia maasta toiseen ulottuvissa vesissä tulee seurata säännöllisesti.
3. Rantavaltio-osapuolet arvioivat säännöllisin välein yhteistyössä tai koordinoidusti maasta toiseen ulottuvien vesien tilan sekä vaikutusten ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi tehtyjen toimien tehokkuuden. Arviointien tulosten tulee olla yleisesti saatavilla tämän yleissopimuksen 16 artiklan määräysten mukaisesti.
4. Tässä tarkoituksessa rantavaltio-osapuolten tulee yhdenmukaistaa seurantaohjelmien perustamista ja toimintaa koskevat sääntönsä samoin kuin mittausjärjestelmiä, laitteita, analyysimenetelmiä, tietojenkäsittelyä ja arviointimenettelyjä koskevat säännöt sekä pilaavien aineiden päästöjen rekisteröintimenetelmät.
12 artiklaTutkimus- ja kehitysyhteistyö
Rantavaltio-osapuolet ryhtyvät tämän yleissopimuksen 9 artiklassa mainitun yleisluonteisen yhteistyön tai erityisjärjestelyjen puitteissa erityisiin tutkimus- ja kehitystoimiin saavuttaakseen tai säilyttääkseen ne vedenlaadun tavoitteet ja arviointiperusteet, joiden asettamisesta ja käyttöönotosta ne ovat sopineet.
13 artiklaTietojen vaihto rantavaltio-osapuolten kesken
1. Rantavaltio-osapuolten tulee tämän yleissopimuksen 9 artiklan mukaisten sopimusten tai muiden järjestelyjen puitteissa vaihtaa kohtuudella saatavissa olevia tietoja muun muassa:
a) maasta toiseen ulottuvien vesien tilasta,
b) kokemuksista, joita on saatu parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ja käytöstä sekä tutkimus- ja kehitystyön tuloksista,
c) päästö- ja seurantatiedoista,
d) toimista, joihin on ryhdytty ja joihin on suunniteltu ryhdyttävän maasta toiseen ulottuvien vaikutusten ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi,
e) toimivaltaisen viranomaisen tai asianmukaisen elimen antamista jätevesipäästöjä koskevista luvista ja määräyksistä.
2. Rantavaltio-osapuolten tulee vaihtaa kansallisia säännöksiään koskevia tietoja päästörajojen yhdenmukaistamiseksi.
3. Jos rantavaltio-osapuoli pyytää toista sopimuspuolta antamaan tietoja, joita ei ole käytettävissä, jälkimmäisen sopimuspuolen tulee pyrkiä täyttämään pyyntö, mutta se voi edellyttää saavansa pyynnön esittäneeltä sopimuspuolelta maksun tietojen kokoamisesta ja tarvittaessa myös tietojen käsittelemisestä aiheutuneista kohtuullisista kustannuksista.
4. Rantavaltio-osapuolten tulee tämän yleissopimuksen toimeenpanemiseksi helpottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaihtoa etenkin edistämällä käyttökelpoisen tekniikan kaupallista vaihtoa, teollisuuden suoria kontakteja ja yhteistyötä, yhteisyritykset mukaan luettuna, tietojen ja kokemusten vaihtoa sekä teknisen avun antamista. Rantavaltio-osapuolten tulee myös järjestää yhteisiä koulutusohjelmia ja järjestää asiaankuuluvia kursseja ja kokouksia.
14 artiklaVaroitus- ja hälytysjärjestelmät
Rantavaltio-osapuolten tulee viipymättä tiedottaa toisilleen kaikista kriittisistä tilanteista, joilla voi olla maasta toiseen ulottuvia vaikutuksia. Rantavaltio-osapuolten tulee tarvittaessa perustaa ja käyttää koordinoituja tai yhteisiä viestintä-, varoitus- ja hälytysjärjestelmiä tiedon hankkimista ja välittämistä varten. Näiden järjestelmien tulee perustua yhteensopiviin viestintä- ja tietojenkäsittelymenetelmiin ja -laitteisiin, joista rantavaltio-osapuolet sopivat keskenään. Rantavaltio-osapuolten tulee antaa toisilleen tietoja tätä tarkoitusta varten nimetyistä toimivaltaisista viranomaisista ja yhteyselimistä.
15 artiklaKeskinäinen avunanto
1. Jos kriittinen tilanne syntyy, rantavaltio-osapuolet auttavat pyynnöstä toisiaan noudattaen tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti luotuja menettelytapoja.
2. Rantavaltio-osapuolet valmistelevat ja sopivat keskinäisen avun menettelytavat ottaen huomioon muun muassa seuraavat seikat:
a) avun suuntaaminen, ohjaaminen, koordinointi ja valvonta,
b) paikalliset laitteistot ja palvelut, jotka apua pyytänyt sopimuspuoli asettaa käytettäväksi, mukaan luettuna tarvittaessa rajamuodollisuuksien helpottaminen,
c) järjestelyt, joilla avustava sopimuspuoli ja/tai sen henkilökunta suojataan vahingoilta korvaamalla ja/tai muilla toimin sekä tarvittaessa järjestelyt kulkuun kolmansien valtioiden alueiden kautta,
d) menetelmät, joilla avustustoimet korvataan.
16 artiklaJulkinen tiedotus
1. Rantavaltio-osapuolten tulee varmistaa, että tietoja maasta toiseen ulottuvien vesien tilasta sekä toimista, joihin on ryhdytty tai joihin on suunniteltu ryhdyttävän maasta toiseen ulottuvien vaikutusten ehkäisemiseksi, rajoittamiseksi ja vähentämiseksi samoin kuin tietoja näiden toimien tehokkuudesta on yleisesti saatavilla. Tässä tarkoituksessa rantavaltio-osapuolet varmistavat, että tietoja on yleisesti saatavilla
a) vedenlaatutavoitteista,
b) myönnetyistä luvista ja täytettävistä lupaehdoista,
c) tuloksista, joita on saatu seuranta- ja arviointitarkoituksessa otetuista vesi- ja jätevesinäytteistä sekä vedenlaatutavoitteiden ja lupaehtojen täyttymisen tarkistuksessa saaduista tuloksista.
2. Rantavaltio-osapuolten tulee varmistaa, että tiedot ovat yleisesti saatavilla hyväksyttävissä olevina aikoina ilmaista tarkastusta varten ja että yleisölle tarjotaan riittävät mahdollisuudet saada rantavaltio-osapuolilta jäljennöksiä tiedoista kohtuullisin kustannuksin.
III OSAHALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET
17 artiklaSopimuspuolten kokoukset
1. Sopimuspuolten ensimmäinen kokous kutsutaan koolle viimeistään vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta. Sen jälkeen pidetään varsinaisia kokouksia vähintään kolmen vuoden välein tai useammin, jos työjärjestyksessä on niin määrätty. Sopimuspuolet pitävät niin päättäessään ylimääräisen kokouksen varsinaisen kokouksen aikana tai jonkin sopimuspuolen kirjallisesta pyynnöstä edellyttäen, että pyyntöä tukee vähintään kolmannes sopimuspuolista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun pyyntö on välitetty kaikille sopimuspuolille.
2. Sopimuspuolten tulee kokouksissaan jatkuvasti seurata tämän yleissopimuksen toteutumista, ja tässä tarkoituksessa ne:
a) tarkastelevat sopimuspuolten maasta toiseen ulottuvien vesien suojelua ja käyttöä koskevia toimintalinjoja ja menetelmiä tavoitteenaan edelleen parantaa maasta toiseen ulottuvien vesien suojelua ja käyttöä,
b) vaihtavat tietoja niistä maasta toiseen ulottuvien vesien suojelua ja käyttöä koskevien kahden- ja monenkeskisten sopimusten ja muiden järjestelyiden tekemisestä ja toimeenpanosta saaduista kokemuksista, joissa yksi tai useampi sopimuspuoli on osallisena,
c) pyytävät tarvittaessa asiaankuuluvien ECE:n elinten ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten elinten ja erityistoimikuntien apua kaikissa asioissa, jotka liittyvät tämän yleissopimuksen tarkoitusten toteuttamiseen,
d) käsittelevät ensimmäisessä kokouksessaan kokoustensa työjärjestyksen ja hyväksyvät sen yksimielisesti,
e) käsittelevät ja hyväksyvät tähän yleissopimukseen ehdotetut muutokset,
f) harkitsevat ja ryhtyvät niihin lisätoimiin, joita tämän yleissopimuksen tarkoituksen toteuttaminen edellyttää.
18 artiklaÄänioikeus
1. Tämän artiklan 2 kappaleessa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kullakin tämän yleissopimuksen sopimuspuolella on yksi ääni.
2. Alueellisilla taloudellisen yhdentymisen järjestöillä on omaan toimivaltaansa liittyvissä asioissa yhtä monta ääntä kuin niillä on jäsenvaltioita tämän yleissopimuksen sopimuspuolina. Tällaiset järjestöt eivät saa äänestää, jos niiden jäsenvaltiot äänestävät ja päinvastoin.
19 artiklaSihteeristö
Euroopan talouskomission pääsihteeri hoitaa seuraavat sihteeristön tehtävät:
a) sopimuspuolten kokousten kokoonkutsuminen ja valmistelu,
b) raporttien ja muiden saatujen tietojen toimittaminen edelleen sopimuspuolille tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti,
c) muut sopimuspuolten mahdollisesti päättämät tehtävät.
20 artiklaLiitteet
Tämän yleissopimuksen liitteet ovat yleissopimuksen erottamaton osa.
21 artiklaYleissopimuksen muuttaminen
1. Kukin sopimuspuoli voi esittää muutoksia tähän yleissopimukseen.
2. Yleissopimuksen muutosesitykset käsitellään sopimuspuolten kokouksessa.
3. Yleissopimuksen muutosesitys toimitetaan kirjallisena Euroopan talouskomission pääsihteerille, joka toimittaa sen kaikille sopimuspuolille vähintään 90 päivää ennen sitä kokousta, jossa se esitetään hyväksyttäväksi.
4. Sopimuspuolten kokouksessa läsnä olevat yleissopimuksen sopimuspuolten edustajat hyväksyvät yleissopimuksen muutokset yksimielisesti, ja muutokset tulevat voimaan hyväksyneiden sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on tallettanut muutoksia koskevan hyväksymiskirjansa. Muiden sopimuspuolten osalta muutokset tulevat voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona asianomainen sopimuspuoli on tallettanut muutoksia koskevan hyväksymiskirjansa.
22 artiklaRiitojen ratkaiseminen
1. Jos kahden tai useamman sopimuspuolen välille syntyy riitaa tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, niiden tulee pyrkiä ratkaisuun neuvottelemalla tai muulla riidan osapuolten hyväksymällä riitojen ratkaisutavalla.
2. Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen taikka liittyessään siihen ja milloin tahansa sen jälkeen sopimuspuoli voi ilmoittaa kirjallisesti tallettajalle, että se hyväksyy sellaisessa riidassa, jota ei ole ratkaistu tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti, toisen tai molemmat seuraavista riitojen ratkaisukeinoista pakollisena suhteessa sellaiseen toiseen osapuoleen, joka hyväksyy saman sitoumuksen:
a) riita alistetaan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi,
b) IV liitteen mukainen välimiesmenettely.
3. Jos riidan osapuolet ovat hyväksyneet molemmat tämän artiklan 2 kappaleessa mainitut ratkaisukeinot, riita voidaan antaa vain Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, elleivät osapuolet sovi toisin.
23 artiklaAllekirjoittaminen
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Helsingissä maaliskuun 17 päivästä maaliskuun 18 päivään 1992 ja sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa syyskuun 18 päivään 1992 saakka Euroopan talouskomission (ECE:n) jäsenvaltioille, Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) maaliskuun 28 päivänä 1947 hyväksymän päätöslauselman 36(IV) 8 kohdan mukaisesti valtioille, joilla on neuvoa-antava asema ECE:ssä, sekä sellaisille itsenäisille ECE:n jäsenvaltioista koostuville alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, joille jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivallan asioissa, joista tässä yleissopimuksessa määrätään, mukaan luettuna toimivallan liittyä näitä asioita koskeviin valtiosopimuksiin.
24 artiklaTallettaja
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimii tämän yleissopimuksen tallettajana.
25 artiklaRatifioiminen, hyväksyminen ja liittyminen
1. Tämä yleissopimus edellyttää allekirjoittajavaltioiden ja alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen ratifiointia tai hyväksymistä.
2. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten 23 artiklassa mainituille valtioille ja järjestöille.
3. Kaikki tästä yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet sitovat sellaista 23 artiklassa mainittua järjestöä, joka tulee tämän yleissopimuksen sopimuspuoleksi ilman, että mikään siihen kuuluva valtio olisi yleissopimuksen sopimuspuoli. Kun kyseessä on sellainen järjestö, jonka yksi tai useampi jäsenvaltio on tämän yleissopimuksen sopimuspuoli, järjestö ja sen jäsenvaltiot päättävät yleissopimuksen velvoitteista johtuvien tehtävien jaosta. Tällöin järjestö ja sen jäsenvaltiot eivät saa käyttää yleissopimuksesta johtuvia oikeuksia samanaikaisesti.
4. Edellä 23 artiklassa mainitut alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt ilmoittavat ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjoissaan toimivaltansa yleissopimuksen kattamissa kysymyksissä. Järjestöjen tulee myös ilmoittaa tallettajalle kaikista toimivallassaan tapahtuneista merkittävistä muutoksista.
26 artiklaVoimaantulo
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, kun kuudestoista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.
2. Mitään alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa ei oteta huomioon tämän artiklan 1 kappaleen tarkoituksessa tämän järjestön jäsenvaltioiden tallettamien ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjojen ohella.
3. Yleissopimus tulee voimaan 23 artiklassa mainitun valtion tai järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy yleissopimuksen taikka liittyy siihen kuudennentoista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona asianomainen valtio tai järjestö on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.
27 artiklaIrtisanominen
Sopimuspuoli voi milloin tahansa kolmen vuoden kuluttua siitä, kun yleissopimus on tullut sopimuspuolen osalta voimaan, sanoa sopimuksen irti ilmoittamalla tästä kirjallisesti tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sen.
28 artiklaTodistusvoimaiset tekstit
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Helsingissä maaliskuun 17 päivänä 1992.
I Liite Käsitteen paras ''käyttökelpoinen tekniikka'' määrittely
1. Käsitteellä ''paras käyttökelpoinen tekniikka'' tarkoitetaan prosessien, laitteistojen ja käyttömenetelmien viimeisintä kehitysvaihetta, joka soveltuu käytännössä päästöjen ja jätteiden rajoittamiseen. Määritettäessä muodostaako tietty prosessien, laitteistojen ja käyttömenetelmien kokonaisuus parhaan käyttökelpoisen tekniikan joko yleisesti tai yksittäisissä tapauksissa, on erityisesti otettava huomioon:
a) vastaavat, viime aikoina hyviksi todetut prosessit, laitteistot ja käyttömenetelmät,
b) tekninen kehitys sekä tieteellisen tiedon ja tietämyksen muutokset,
c) tällaisen tekniikan taloudellinen käyttökelpoisuus,
d) käyttöönoton aikarajat sekä uusissa että olemassa olevissa laitoksissa,
e) kyseessä olevien päästöjen ja jätevesien laatu ja määrä,
f) vähän jätteitä aiheuttava tai jätteitä aiheuttamaton tekniikka.
2. Tästä seuraa, että ''paras käyttökelpoinen tekniikka'' tiettyä prosessia varten muuttuu ajan kuluessa teknisen kehityksen, taloudellisten ja sosiaalisten muutosten ja tieteellisen tiedon ja tietämyksen lisääntymisen myötä.
II Liite Ohjeita ympäristön kannalta parhaan käytännön kehittämistä varten
1. Valittaessa johonkin yksittäiseen tapaukseen parhaiten soveltuvaa toimenpiteiden yhdistelmää, joka ympäristön kannalta muodostaa parhaan käytännön, huomioon tulee ottaa seuraavat asteittaiset toimenpiteet:
a) tietojen ja koulutuksen antaminen yleisölle ja käyttäjille niistä seurauksista, joita ympäristölle aiheutuu tiettyjen toimintojen ja tuotteiden valinnasta, käyttämisestä ja hävittämisestä,
b) ympäristön kannalta hyvää käytäntöä koskevien, tuotteen koko elinkaaren kattavien sääntöjen kehittäminen ja soveltaminen,
c) merkinnät, jotka antavat käyttäjälle tietoja tuotteeseen sekä sen käyttöön ja hävittämiseen liittyvistä ympäristöriskeistä,
d) kansalaisten käytettävissä olevat keräys- ja jätteenkäsittelyjärjestelmät,
e) kierrätys, talteenotto ja uusiokäyttö,
f) taloudellisten ohjauskeinojen soveltaminen toimintoihin, tuotteisiin ja tuoteryhmiin,
g) lupajärjestelmä, joka sisältää erilaisia rajoituksia tai kiellon.
2. Määriteltäessä mikä toimenpiteiden yhdistelmä muodostaa ympäristön kannalta parhaan käytännön joko yleisesti tai yksittäisissä tapauksissa tulee erityistä huomiota kiinnittää:
a) ympäristövaaroihin, joita aiheuttavat
i) tuote,
ii) tuotteen valmistus,
iii) tuotteen käyttö,
iv) tuotteen hävittäminen,
b) korvaamiseen vähemmän kuormittavilla prosesseilla tai aineilla,
c) käytön yleisyyteen,
d) korvaavien aineiden tai toimintojen ympäristölle mahdollisesti aiheuttamiin hyötyihin tai haittoihin,
e) tieteellisen tiedon ja tietämyksen kehitykseen ja muutoksiin,
f) toteutuksen aikarajoihin,
g) sosiaalisiin ja taloudellisiin vaikutuksiin.
3. Tästä seuraa, että ympäristön kannalta paras käytäntö tietyn kuormituslähteen kohdalla muuttuu ajan mittaan teknisen kehityksen, taloudellisten ja sosiaalisten muutosten ja tieteellisen tiedon ja tietämyksen lisääntymisen myötä.
III Liite Ohjeita vedenlaatutavoitteiden ja arviointiperusteiden kehittämistä varten
Vedenlaatutavoitteiden ja arviointiperusteiden tulee:
a) ottaa huomioon pyrkimys vedenlaadun säilyttämiseen ja tarvittaessa sen parantamiseen,
b) pyrkiä pilaantumista aiheuttavan keskimääräisen kuormituksen (erityisesti haitallisten aineiden kuormituksen) tiettyyn vähenemiseen tietyllä aikavälillä,
c) ottaa huomioon erilaiset vedenlaatuvaatimukset (raakavesi juomavesitarkoituksiin, keinokastelu jne.),
d) ottaa huomioon erityiset vaatimukset, jotka koskevat herkkiä ja erityisesti suojeltuja vesiä ja niiden ympäristöjä, esim. järviä ja pohjavesivaroja,
e) perustua ekologisten luokitusmenetelmien soveltamiseen sekä kemiallisiin tunnuslukuihin vedenlaadun säilyttämisen ja parantamisen keskipitkän ja pitkän aikavälin tarkasteluja varten,
f) ottaa huomioon, missä määrin tavoitteet on saavutettu, sekä ne päästörajoihin perustuvat ylimääräiset suojelutoimet, jotka eräissä tapauksissa voivat olla tarpeen.
IV Liite Välimiesmenettely
1. Silloin kun riita jätetään ratkaistavaksi välimiesmenettelyssä tämän yleissopimuksen 22 artiklan 2 kappaleen mukaisesti, riidan osapuolen tai osapuolten tulee ilmoittaa sihteeristölle välimiesmenettelyssä käsiteltävä kysymys sekä erityisesti ne tämän yleissopimuksen artiklat, joiden tulkinnasta tai soveltamisesta on kyse. Sihteeristön tulee välittää saamansa tiedot yleissopimuksen kaikille sopimuspuolille.
2. Välimiesoikeuteen kuuluu kolme jäsentä. Sekä kantaja tai kantajat että riidan toinen osapuoli tai osapuolet nimeävät kukin yhden välimiehen, ja näin nimetyt kaksi välimiestä nimittävät yhteisellä sopimuksella kolmannen välimiehen, joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana. Viimeksi mainittu ei saa olla riidan osapuolen kansalainen, hänen vakituinen asuinpaikkansa ei saa sijaita osapuolen alueella, hän ei saa olla osapuolen palveluksessa eikä hän ole saanut käsitellä tapausta aiemmin missään ominaisuudessa.
3. Ellei välimiesoikeuden puheenjohtajaa ole nimitetty kahden kuukauden kuluessa toisen välimiehen nimeämisestä, Euroopan talouskomission pääsihteerin tulee jommankumman osapuolen pyynnöstä nimittää puheenjohtaja seuraavan kahden kuukauden kuluessa.
4. Jos jompikumpi riidan osapuolista ei nimeä välimiestä kahden kuukauden kuluessa pyynnön saatuaan, toinen osapuoli voi ilmoittaa tästä Euroopan talouskomission pääsihteerille, joka nimeää välimiesoikeuden puheenjohtajan seuraavan kahden kuukauden kuluessa. Puheenjohtaja kehottaa nimetyksi tultuaan osapuolta, joka ei ole nimennyt välimiestä, tekemään sen kahden kuukauden kuluessa. Jos osapuoli ei nimeä välimiestä mainitun ajan kuluessa, puheenjohtaja ilmoittaa tästä Euroopan talouskomission pääsihteerille, joka suorittaa nimeämisen seuraavan kahden kuukauden kuluessa.
5. Välimiesoikeuden tulee antaa päätöksensä kansainvälisen oikeuden ja tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.
6. Tämän liitteen määräysten mukaisesti perustettu välimiesoikeus laatii omat menettelytapasääntönsä.
7. Sekä menettelytapaa että itse asiaa koskevat välimiesoikeuden päätökset tehdään jäsenten enemmistöpäätöksinä.
8. Välimiesoikeus voi ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin tosiasioiden selvittämiseksi.
9. Riidan osapuolten on helpotettava välimiesoikeuden työtä, ja niiden on erityisesti kaikin käytettävissään olevin keinoin:
a) annettava sen käyttöön kaikki tarvittavat asiakirjat, toimintamahdollisuudet ja tiedot,
b) annettava sille tarvittaessa mahdollisuus kuulla todistajia ja asiantuntijoita.
10. Osapuolten ja välimiesten tulee käsitellä luottamuksellisina kaikkia välimiesmenettelyn kuluessa luottamuksellisesti saamiaan tietoja.
11. Välimiesoikeus voi jommankumman osapuolen pyynnöstä suositella väliaikaisia turvaamistoimia.
12. Jos jompikumpi riidan osapuolista ei tule välimiesoikeuden kuultavaksi tai jättää puolustamatta asiaansa, toinen osapuoli voi pyytää välimiesoikeutta jatkamaan asian käsittelyä ja antamaan lopullisen päätöksensä. Osapuolen poissaolo tai asian puolustamatta jättäminen ei estä asian käsittelyä.
13. Välimiesoikeus voi kuulla vastavaateita, jotka johtuvat suoraan riidan kohteena olevasta asiasta, sekä päättää niistä.
14. Riidan osapuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin välimiesoikeuden kuluista, sen jäsenten palkkiot mukaan lukien, ellei välimiesoikeus erityisestä syystä päätä toisin. Välimiesoikeus kirjaa kaikki kulunsa ja esittää niistä selvityksen osapuolille.
15. Tämän yleissopimuksen sopimuspuoli, jolla on riidan asiasisältöä koskeva oikeudellinen intressi ja johon asiassa annettu päätös voi vaikuttaa, voi välimiesoikeuden suostumuksella osallistua menettelyyn.
16. Välimiesoikeuden tulee antaa tuomionsa viiden kuukauden kuluessa perustamisestaan, ellei se katso tarpeelliseksi pidentää tätä määräaikaa, jonka pidennys ei kuitenkaan saa ylittää viittä kuukautta.
17. Välimiesoikeuden tulee perustella tuomionsa. Tuomio on lopullinen ja riidan kaikkia osapuolia sitova. Välimiesoikeus toimittaa tuomion riidan osapuolille ja sihteeristölle. Sihteeristö välittää saamansa tiedot tämän yleissopimuksen kaikille sopimuspuolille.
18. Mikäli osapuolten välille syntyy tuomion tulkinnasta tai toimeenpanosta riita, kumpikin osapuoli voi alistaa tuomion sen antaneelle välimiesoikeudelle tai, jos sitä ei saada koolle, toiselle välimiesoikeudelle, joka kootaan tarkoitusta varten samalla tavoin kuin edellinenkin.