Asetus Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen ja sen liitesopimusten voimaansaattamisesta sekä näiden eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
- Datum för undertecknande
1 §
Marrakeshissa 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehty Maailman kauppajärjestön perustamissopimus ja sen II artiklassa tarkoitetut liitesopimukset, joiden eräät määräykset on hyväksytty 29 päivänä joulukuuta 1994 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (16/95), jotka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 29 päivänä joulukuuta 1994 ja joiden ratifioimisasiakirja on talletettu GATT 1947 -sopimuksen Sopimuspuolten pääjohtajan huostaan 30 päivänä joulukuuta 1994, ovat voimassa 1 päivästä tammikuuta 1995.
Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen määräyksiä sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 1996 alkaen.
2 §
Tarkempia määräyksiä sopimusten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.
3 §
Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen ja sen liitesopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 29 päivänä joulukuuta 1994 annettu laki (16/95) ja tämä asetus tulevat voimaan 10 päivänä tammikuuta 1995.
(Sopimuksessa mainitut maatalous- ja teollisuustuotteita koskevat myönnytysluettelot ovat nähtävänä ja saatavana ulkoasiainministeriön kauppapoliittisella osastolla, joka myös antaa niistä tietoja suomeksi ja ruotsiksi.)
MAAILMAN KAUPPAJÄRJESTÖN PERUSTAMISSOPIMUS
Tämän sopimuksen osapuolet, jotka
tunnustavat, että niiden välisiä suhteita kaupan ja taloudellisen yritteliäisyyden alalla pitäisi hoitaa pyrkimyksenä elintason kohottaminen, täystyöllisyyden turvaaminen, suuri ja tasainen kasvava reaalitulon ja tehokkaan kysynnän määrä ja laajentaa tavaroiden ja palveluiden tuotantoa ja kauppaa, samalla sallien maailman luonnonvarojen optimaalinen käyttö kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti, tavoitella sekä ympäristön suojelua että säilyttämistä ja edistää sitä koskevia menetelmiä siten, että ne ovat sopusoinnussa osapuolien eri vaiheessa olevien taloudellisen kehityksen tarpeiden ja ongelmien kanssa,
tunnustavat edelleen, että tarvitaan myönteisiä ponnistuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kehitysmaat, erityisesti vähiten kehittyneet kehitysmaat, saavat niiden taloudellista kehitystä vastaavan osuuden kansainvälisen kaupan kasvusta,
haluavat myötävaikuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen solmimalla keskinäisen ja kaikille osapuolille edullisen sopimuksen, jonka päämääränä on huomattavasti alentaa tullitariffeja ja vähentää muita kaupan esteitä sekä poistaa syrjivä menettely kansainvälisissä kauppasuhteissa,
päättävät siten kehittää yhtenäisen, elinkykyisemmän ja kestävän monenkeskisen kauppajärjestelmän, joka käsittää tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, aikaisemmat kaupan vapauttamispyrkimysten tulokset sekä kaikki Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen tulokset,
päättävät säilyttää perusperiaatteet sekä edistää monenkeskisen kauppajärjestelmän perimmäisiä tavoitteita,
sopivat seuraavaa:
Artikla IJärjestön perustaminen
Maailman kauppajärjestö (myöhemmin ''WTO'') perustetaan.
Artikla IIWTO:n toimialue
1. WTO tarjoaa yhteisen järjestöllisen rakenteen hoitaa jäsentensä välisiä kauppasuhteita niissä kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen liitteissä olevia sopimuksia ja niihin liittyviä oikeudellisia asiakirjoja.
2. Liitteisiin 1, 2 ja 3 sisältyvät sopimukset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiakirjat (myöhemmin ''monenkeskiset sopimukset'') ovat erottamaton osa tätä sopimusta ja sitovat kaikkia jäseniä.
3. Liitteeseen 4 sisältyvät sopimukset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiakirjat (myöhemmin ''useammankeskiset sopimukset'') ovat myös osa tätä sopimusta niiden jäsenten osalta, jotka ovat hyväksyneet ne ja ne sitovat noita jäseniä. Useammankeskiset sopimukset eivät luo velvoitteita eivätkä oikeuksia niille jäsenille, jotka eivät ole hyväksyneet niitä.
4. Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus liitteessä 1A (myöhemmin ''GATT 1994 -sopimus'') on oikeudellisesti erillinen tullitariffeja ja kauppaa koskevasta yleissopimuksesta, päivämäärältään 30.10.1947, joka on liitetty loppuasiakirjaan, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssin valmistelevan komitean toisen istunnon päätöstilaisuudessa, siten kuin sitä on korjattu, muutettu tai tarkistettu (myöhemmin ''GATT 1947 -sopimus'').
Artikla IIIWTO:n toiminnot
1. WTO helpottaa tämän sopimuksen sekä monenkeskisten kauppasopimusten täytäntöönpanoa, hallintoa, toimintaa ja edistää niiden tavoitteita sekä tarjoaa rakenteen useammankeskisten kauppasopimusten täytäntöönpanolle, hallinnolle ja toiminnalle.
2. WTO tarjoaa neuvottelupaikan jäsenilleen monenkeskisten kauppasuhteiden osalta, joita käsitellään tämän sopimuksen liitteissä olevissa sopimuksissa. WTO voi myös tarjota neuvottelupaikan jäsenilleen niiden monenkeskisissä kauppasuhteissa ja rakenteen näiden neuvottelutulosten täytäntöönpanemiseen, siten kuin ministerikokous päättää.
3. WTO hallinnoi tämän sopimuksen liitteessä 2 olevaa riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevaa sopimusta (myöhemmin ''sopimus riitojenratkaisusta'' tai ''DSU'').
4. WTO hallinnoi tämän sopimuksen liitteessä 3 olevaa kauppapoliittista tutkintajärjestelmää (myöhemmin ''TPRM'').
5. Saavuttaakseen laajemman yhtenäisyyden maailmanlaajuisessa talouspolitiikassa WTO on yhteistyössä tarkoituksenmukaisella tavalla Kansainvälisen valuuttarahaston ja Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin sekä sen liitännäisjärjestöjen kanssa.
Artikla IVWTO:n rakenne
1. Ministerikokous muodostuu kaikkien jäsenten edustajista ja se kokoontuu vähintään kerran kahdessa vuodessa. Ministerikokouksen tehtävänä on panna täytäntöön WTO:n toimintoja sekä ryhtyä siinä tarvittaviin toimiin. Ministerikokouksella on valta tehdä päätöksiä kaikista monenkeskisten kauppasopimusten alaisista asioista, jos jäsen sitä pyytää, tämän sopimuksen sekä jokaisen kyseeseen tulevan monenkeskisen kauppasopimuksen erityisten päätöksentekosäännösten mukaisesti.
2. Yleisneuvosto koostuu kaikkien jäsenten edustajista ja se kokoontuu tarvittaessa. Ministerikokouksen istuntojen välisenä aikana yleisneuvosto huolehtii sen tehtävistä. Yleisneuvosto panee täytäntöön sille tässä sopimuksessa määrätyt tehtävät. Yleisneuvosto laatii omat menettelytapasääntönsä ja hyväksyy 7 kohdassa mainittujen komiteoiden menettelytapasäännöt.
3. Yleisneuvosto kokoontuu tarvittaessa hoitamaan velvollisuutensa riitojenratkaisuelimenä siten kuin riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevassa sopimuksessa on säädetty. Riitojenratkaisuelimellä voi olla oma puheenjohtaja ja sen on laadittava sellaiset menettelytapasäännöt, jotka se katsoo tarpeelliseksi velvoitteidensa täyttämiseksi.
4. Yleisneuvosto kokoontuu tarvittaessa hoitamaan velvollisuutensa kauppapoliittisena tutkimuselimenä kuten TPRM-sopimuksessa säädetään. Kauppapoliittisella tutkimuselimellä voi olla oma puheenjohtaja ja sen on laadittava sellaiset menettelytapasäännöt, jotka se katsoo tarpeellisiksi velvoitteidensa täyttämiseksi.
5. Tavarakauppaneuvosto, palvelukauppaneuvosto ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevä neuvosto (myöhemmin ''TRIPS-neuvosto'') toimivat yleisneuvoston yleisohjauksen alaisina. Tavarakauppaneuvosto valvoo liitteessä 1A olevien monenkeskisten kauppasopimusten toimintaa. Palvelukauppaneuvosto valvoo palvelukaupan yleissopimuksen (myöhemmin ''GATS'') toimintaa. TRIPS-neuvosto valvoo sopimuksen tekijän- ja teollisoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (myöhemmin ''TRIPS-sopimus'') toimintaa. Nämä neuvostot panevat täytäntöön ne tehtävät, jotka niille on annettu asianomaisissa sopimuksissa ja yleisneuvostossa. Ne laativat kukin erikseen menettelytapasääntönsä, jotka yleisneuvoston on hyväksyttävä. Näiden neuvostojen jäsenyys on avoinna kaikille jäsenten edustajille. Nämä neuvostot kokoontuvat tarvittaessa huolehtimaan tehtävistään.
6. Tavarakauppaneuvosto, palvelukauppaneuvosto ja TRIPS-neuvosto voivat perustaa tarvitsemiaan lisäelimiä. Nämä lisäelimet laativat menettelytapasääntönsä, jotka asianomainen neuvosto hyväksyy.
7. Ministerikokous perustaa kauppa- ja kehityskomitean, maksutaserajoituksia käsittelevän komitean ja budjetti-, talous- ja hallintokomitean, jotka panevat täytäntöön ne tehtävät, jotka on määrätty tässä sopimuksessa ja monenkeskisissä kauppasopimuksissa sekä mitkä tahansa lisätehtävät, jotka yleisneuvosto määrää niille, sekä voi perustaa sellaisia lisäkomiteoita, joille se antaa tarpeellisiksi katsomansa tehtävät. Osana toiminnoistaan kauppa- ja kehityskomitea tarkastaa säännöllisesti monenkeskisissä kauppasopimuksissa olevat, vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenien suosituimmuutta koskevat erityismääräykset ja raportoi niistä yleisneuvostolle tarvittavia toimia varten. Näiden komiteoiden jäsenyys on avoinna kaikkien jäsenten edustajille.
8. Useammankeskisissä kauppasopimuksissa olevat toimielimet huolehtivat niistä tehtävistä, jotka niille määräytyvät niistä sopimuksista ja toimivat WTO:n järjestöllisen rakenteen puitteissa. Näiden toimielimien on säännöllisesti annettava yleisneuvostolle tietoja toiminnastaan.
Artikla VSuhteet muihin järjestöihin
1. Yleisneuvosto sopii tarkoituksenmukaisista järjestelyistä tehokkaan yhteistyön turvaamiseksi muiden hallitusten välisten järjestöjen kanssa, joiden vastuualueet liittyvät WTO:n vastaaviin velvoitteisiin.
2. Yleisneuvosto voi ryhtyä tarkoituksenmukaisiin järjestelyihin neuvottelujen ja yhteistyön aikaansaamiseksi julkishallinnon ulkopuolisten järjestöjen kanssa, joita koskevat WTO:hon liittyvät asiat.
Artikla VISihteeristö
1. Perustetaan WTO:n sihteeristö (myöhemmin ''sihteeristö''), jonka johtajana toimii pääjohtaja.
2. Ministerikokous nimittää pääjohtajan ja hyväksyy ne määräykset, jotka määrittävät pääjohtajan valtuudet, velvollisuudet, palvelusehdot ja toimikauden.
3. Pääjohtaja nimittää sihteeristön henkilökunnan sekä määrää heidän työtehtävänsä ja palvelusehtonsa ministerikokouksen hyväksymien sääntöjen mukaisesti.
4. Pääjohtajan ja sihteeristön henkilökunnan velvollisuudet ovat luonteeltaan yksinomaan kansainvälisiä. Täyttäessään velvollisuuksiaan pääjohtaja ja sihteeristön henkilökunta eivät saa pyytää tai hyväksyä minkään hallituksen tai muun WTO:n ulkopuolisen viranomaisen ohjeita. Heidän tulee pidättäytyä sellaisista toimista, jotka voisivat vahingoittavasti vaikuttaa heidän asemaansa kansainvälisinä virkamiehinä. WTO:n jäsenten tulee kunnioittaa pääjohtajan ja sihteeristön henkilökunnan velvollisuuksien kansainvälistä luonnetta, eivätkä ne saa pyrkiä vaikuttamaan heidän tehtäviensä suorittamiseen.
Artikla VIIBudjetti ja maksuosuudet
1. Pääjohtaja esittää budjetti-, talous- ja hallintokomitealle vuosittain WTO:n talousarvion sekä tilinpäätöksen. Budjetti-, talous- ja hallintokomitea tarkastaa vuosittain pääjohtajan esittämän talousarvion sekä tilinpäätöksen ja antaa suosituksensa niistä yleisneuvostolle. Yleisneuvoston on hyväksyttävä vuosittainen talousarvio.
2. Budjetti-, talous- ja hallintokomitea ehdottaa yleisneuvostolle taloussäännöt, joiden tulee sisältää määräykset:
a) jäsenmaksujen suuruuden määräämisestä jakamalla WTO:n kulut jäsenten kesken ja
b) niistä toimenpiteistä, joihin ryhdytään jäsenten maksamattomien velkojen osalta.
Taloussääntöjen on perustuttava niin pitkälle kuin on käytännöllistä GATT 1947 -sopimuksen määräyksiin ja käytäntöihin.
3. Yleisneuvoston on hyväksyttävä taloussäännöt ja vuosittainen talousarvio kaksikolmasosan enemmistöllä, johon on osallistunut enemmän kuin puolet WTO:n jäsenistä.
4. Jokaisen jäsenen on viivyttelemättä maksettava jäsenmaksuosuutensa WTO:n kuluista yleisneuvoston hyväksymien taloussääntöjen mukaisesti.
Artikla VIIIWTO:n asema
1. WTO on oikeushenkilö ja jokaisen sen jäsenistä on myönnettävä sille sellainen oikeudellinen asema, mikä on tarpeellista sen tehtävien hoitamiseksi.
2. Jokaisen WTO:n jäsenen on myönnettävä sille sellaiset etuoikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia sen tehtävien hoitamiseksi.
3. Jokaisen WTO:n jäsenen on myönnettävä WTO:n virkailijoille sekä jäsenten edustajille samalla tavalla sellaiset etuoikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia heidän WTO:n toimintaan liittyvien itsenäisten tehtäviensä hoitamiseksi.
4. Jäsenen WTO:lle, sen virkailijoille ja sen jäsenten edustajille myöntämien etuoikeuksien ja vapauksien on oltava samanlaisia kuin ne etuoikeudet ja vapaudet, jotka on sovittu erityisjärjestöjen etuoikeuksista ja vapauksista laaditussa yleissopimuksessa, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt 21. päivänä marraskuuta 1947.
5. WTO voi tehdä päämajasopimuksen.
Artikla IXPäätöksenteko
1. WTO jatkaa GATT 1947 -sopimuksen käytäntöä konsensuspäätöksenteosta. 1) Ellei muualla toisin säädetä, milloin päätöstä ei voida tehdä konsensuksella, asiasta on päätettävä äänestämällä. Ministerikokouksessa ja yleisneuvostossa jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Kun Euroopan yhteisö käyttää äänioikeuttaan, sen äänten lukumäärän on oltava yhtäsuuri kuin WTO:n jäseninä olevien jäsenvaltioiden lukumäärä. 2) Päätökset ministerikokouksessa ja yleisneuvostossa tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, ellei tässä sopimuksessa tai monenkeskisissä kauppasopimuksissa toisin määrätä. 3)
1) Toimielimen katsotaan päättäneen sen käsiteltäväksi toimitetun asian konsensuksella, jos yksikään jäsenistä, joka oli läsnä päätöstä tehtäessä ei ole virallisesti vastustanut päätösehdotusta.
2) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden äänimäärä ei missään tapauksessa saa ylittää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärää.
3) Yleisneuvoston päätökset sen kokoontuessa riitojen ratkaisuelimenä on tehtävä vain riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 2 artiklan 4 kohdan määräysten mukaisesti.
2. Ministerikokouksella ja yleisneuvostolla on yksinomainen oikeus hyväksyä tämän sopimuksen sekä monenkeskisten kauppasopimusten tulkintoja. Kun kysymyksessä on liitteessä 1 olevan monenkeskisen kauppasopimuksen tulkinnasta, niiden on tehtävä päätöksensä asianomaisen sopimuksen toimintaa valvovan neuvoston suosituksen pohjalta. Tulkinnan hyväksymistä koskeva päätös on tehtävä jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä. Tätä kohtaa ei saa käyttää siten, että se heikentäisi X artiklassa olevia muutosmääräyksiä.
3. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ministerikokous voi päättää poikkeusluvan myöntämisestä jäsenelle tässä sopimuksessa tai jossakin monenkeskisessä kauppasopimuksessa olevasta velvoitteesta edellyttäen, että sellainen päätös hyväksytään jäsenten kolmeneljäsosan 4) enemmistöllä, ellei toisin tässä kohdassa määrätä.
4) Päätös poikkeusluvan myöntämisestä sellaisesta velvoitteesta, joka on siirtymäkauden alainen tai johon kohdistuu asteittainen täytäntöönpano, jota poikkeuslupaa pyytävä jäsen ei ole täyttänyt ennen kyseisen kauden päättymistä, on tehtävä konsensuksella.
a) Tätä sopimusta koskeva poikkeuslupapyyntö on toimitettava ministerikokouksen harkittavaksi konsensuspäätöksentekoa koskevan käytännön mukaisesti. Ministerikokous asettaa pyynnön harkintaa varten aikarajan, joka ei saa ylittää yhdeksääkymmentä päivää. Ellei konsensusta saavuteta tämän aikarajan kuluessa, jokainen päätös poikkeusluvasta voidaan tehdä jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä.
b) Liitteissä 1A, 1B ja 1C olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia sekä niiden liitteitä koskeva poikkeuslupapyyntö on alustavasti toimitettava tavarakauppaneuvoston, palvelukauppaneuvoston tai TRIPS-neuvoston harkittavaksi, kullekin erikseen, aikarajan kuluessa, mikä ei saa ylittää yhdeksääkymmentä päivää. Aikarajan päättyessä asianomainen neuvosto toimittaa raportin ministerikokoukselle.
4. Poikkeusluvan myöntävässä ministerikokouksen päätöksessä on esitettävä ne poikkeukselliset olosuhteet, jotka oikeuttavat päätöksen tekemiseen, poikkeuslupaa koskevat rajoitukset ja ehdot sekä päivämäärä, milloin poikkeuslupa päättyy. Ministerikokouksen on tarkastettava jokainen poikkeuslupa, joka myönnetään pitemmäksi aikaa kuin yhdeksi vuodeksi, viimeistään yhden vuoden kuluessa sen myöntämisestä ja sen jälkeen vuosittain, kunnes poikkeuslupa päättyy. Jokaisessa tarkastuksessa ministerikokouksen on tutkittava, ovatko poikkeuslupaan oikeuttaneet poikkeukselliset olosuhteet edelleen voimassa ja onko poikkeuslupaan asetetut rajoitukset ja ehdot täytetty. Vuosittaisten tarkastusten perusteella ministerikokous voi pidentää, muuttaa tai lakkauttaa poikkeusluvan.
5. Useammankeskistä kauppasopimusta koskevat päätökset, mukaan lukien päätökset tulkinnoista ja poikkeusluvista, määräytyvät asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella.
Artikla XMuutokset
1. Jokainen WTO:n jäsen voi tehdä ehdotuksen tämän sopimuksen tai liitteessä 1 olevien monenkeskisten kauppasopimusten muuttamiseksi toimittamalla tällaisen ehdotuksen ministerikokoukselle. Neuvostot, jotka mainitaan IV artiklassa, voivat myös toimittaa ministerikokoukselle ehdotuksia muuttaa niiden liitteessä 1 olevien monenkeskisten kauppasopimusten määräyksiä, joiden toimintaa ne valvovat. Ellei ministerikokous päätä pitemmästä ajanjaksosta, on yhdeksänkymmenen päivän kuluessa siitä, kun ehdotus on muodollisesti otettu esille ministerikokouksessa, tehtävä konsensuksella jokainen ministerikokouksen päätös, joka koskee ehdotuksen lähettämistä jäsenten hyväksyttäväksi. Ellei 2, 5 ja 6 kohtien määräyksistä muuta johdu, päätöksessä on yksilöitävä, onko 3 tai 4 kohtien määräyksiä sovellettava.
Jos konsensus on saavutettu, ministerikokouksen on suoraan toimitettava muutosehdotus jäsenten hyväksyttäväksi. Jos konsensusta ei saavuteta ministerikokouksen istunnossa asetettuna aikana, ministerikokouksen on päätettävä jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä siitä, onko muutosehdotus toimitettava jäsenten hyväksyttäväksi. Paitsi jos 2, 5 ja 6 kohdissa toisin määrätään, soveltuvat 3 kohdan määräykset muutosehdotukseen, ellei ministerikokous päätä jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä, että 4 kohdan 4 määräyksiä sovelletaan.
2. Muutokset tämän artiklan määräyksiin sekä seuraavana lueteltujen artiklojen määräyksiin voidaan tehdä vain kaikkien jäsenten hyväksymisellä:
- Tämän sopimuksen IX artikla;
- GATT 1994 -sopimuksen I ja II artiklat;
- Palvelusopimuksen II:1 artikla;
- TRIPS-sopimuksen 4 artikla.
3. Muutokset tähän sopimukseen tai liitteiden 1A ja 1C monenkeskisiin kauppasopimuksiin, muut kuin 2 ja 6 kohdissa mainitut, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, jotka voisivat muuttaa jäsenten oikeuksia ja velvollisuuksia, koskevat niitä jäseniä, jotka ovat hyväksyneet ne jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä ja sen jälkeen jokaista jäsentä sen hyväksyttyä ne. Ministerikokous voi päättää jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä, että jokainen muutos, joka koskee tätä kohtaa, on luonteeltaan sellainen, että jokainen jäsen, joka ei ole hyväksynyt sitä jokaisessa tapauksessa erikseen ministerikokouksen asettaman määräajan kuluessa, voi erota WTO:sta tai pysyä WTO:n jäsenenä ministerikokouksen suostumuksella.
4. Muutokset tähän sopimukseen tai liitteiden 1A ja 1C monenkeskisiin kauppasopimuksiin, muut kuin 2 ja 6 kohdissa mainitut, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät muuta jäsenten oikeuksia tai velvollisuuksia, tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta, kun jäsenten kaksikolmasosaa on ne hyväksynyt.
5. Ellei kohdasta 2 muuta johdu, muutokset GATS-sopimuksen I, II ja III osiin sekä asianomaisiin liitteisiin tulevat voimaan niiden jäsenten osalta, jotka ovat hyväksyneet muutokset jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä ja sen jälkeen jokaisen jäsenen osalta hyväksymisellä. Ministerikokous voi päättää jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä, että jokainen edellisen määräyksen mukaisesti voimaan tullut muutos on luonteeltaan sellainen, että jokainen jäsenistä, joka ei ole sitä hyväksynyt ministerikokouksen erikseen asettaman määräajan kuluessa, voi erota WTO:sta tai pysyä jäsenenä ministerikokouksen suostumuksella. Muutokset GATS-sopimuksen IV, V ja VI osiin sekä asianomaisiin liitteisiin tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta, kun kaksikolmasosaa jäsenistä on ne hyväksynyt.
6. Huolimatta tämän artiklan muista määräyksistä muutokset TRIPS-sopimukseen, jotka täyttävät 71 artiklan 2 kohdan määräykset voidaan hyväksyä ministerikokouksessa ilman erillistä muodollista hyväksymismenettelyä.
7. Jokainen jäsen, joka hyväksyy tämän sopimuksen tai liitteen 1 monenkeskisen sopimuksen muutoksen on talletettava hyväksymisasiakirjansa WTO:n pääjohtajan huostaan ministerikokouksen asettaman hyväksymismääräajan kuluessa.
8. Jokainen WTO:n jäsen voi tehdä liitteiden 2 ja 3 monenkeskisiä kauppasopimuksia koskevan muutosehdotuksen toimittamalla sellaisen ehdotuksen ministerikokoukselle. Liitteen 2 monenkeskistä kauppasopimusta koskevat muutokset on hyväksyttävä konsensuksella ja nämä muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta ministerikokouksen hyväksymisellä. Päätökset muuttaa liitteen 3 monenkeskistä kauppasopimusta tulee voimaan kaikkien jäsenten osalta ministerikokouksen hyväksymisellä.
9. Ministerikokous voi kauppasopimuksen osapuolina olevien jäsenten pyynnöstä päättää yksinomaan konsensuksella lisätä kyseinen sopimus liitteeseen 4. Ministerikokous voi, useammakeskisen kauppasopimuksen osapuolina olevien jäsenten pyynnöstä, päättää poistaa tämä sopimus liitteestä 4.
10. Muutokset useammankeskiseen kauppasopimukseen määräytyvät sen sopimuksen määräysten perusteella.
Artikla XIAlkuperäinen jäsenyys
1. GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolet tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja Euroopan yhteisö, jotka hyväksyvät tämän sopimuksen ja monenkeskiset kauppasopimukset sekä joiden sidonta- ja myönnytysluettelot on liitetty GATT 1994 -sopimukseen ja joiden erityissidontalistat on liitetty GATS-sopimukseen tulevat WTO:n alkuperäisiksi jäseniksi.
2. Yhdistyneiden kansakuntien tunnustamilta vähiten kehittyneiltä kehitysmailta vaaditaan vain sellaisia sitoumuksia ja myönnytyksiä, jotka ottavat huomioon niiden yksilöllisen kehityksen, rahoitukselliset ja kaupalliset tarpeet tai niiden hallinnolliset ja institutionaaliset mahdollisuudet.
Artikla XIILiittyminen
1. Jokainen valtio tai erillinen tullialue, jolla on täysi autonomia ulkomaisten kauppasuhteidensa ja muiden asioiden hoidossa, joista tämä sopimus ja monenkeskiset kauppasopimukset sisältävät määräyksiä, voi liittyä tähän sopimukseen sellaisin ehdoin, joista on sovittava sen ja WTO:n kesken. Tällainen liittyminen koskee tätä sopimusta sekä liitteinä olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia.
2. Ministerikokous tekee liittymistä koskevat päätökset. Ministerikokous voi hyväksyä liittymisehtoja koskevan sopimuksen WTO:n jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä.
3. Liittymisestä useammankeskiseen sopimukseen säädellään sen sopimuksen määräyksissä.
Artikla XIIIMonenkeskisten kauppasopimusten soveltamattomuus tiettyjen jäsenten kesken
1. Tätä sopimusta ja liitteiden 1 ja 2 monenkeskisiä kauppasopimuksia ei sovelleta minkä tahansa jäsenen ja toisen jäsenen kesken, jos toinen jäsenistä silloin, kun toisesta tulee jäsen ei suostu sellaiseen soveltamiseen.
2. Kohtaan 1 voidaan vedota WTO:n alkuperäisten jäsenten kesken, jotka olivat GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolia vain kun kyseisen sopimuksen XXXV artiklan määräyksiin oli vedottu aikaisemmin ja se oli voimassa näiden sopimuspuolten kesken tämän sopimuksen tullessa voimaan.
3. Kohtaa 1 sovelletaan jäsenen ja toisen XII artiklan mukaisesti liittyvän jäsenen välillä vain jos jäsen, joka ei hyväksy soveltamista on siitä ilmoittanut ministerikokoukselle ennen kuin ministerikokous hyväksyy liittymissopimuksen ehdot.
4. Ministerikokous voi jokaisen jäsenen pyynnöstä tutkia tämän artiklan toimintaa erityistapauksissa ja tehdä tarvittavat suositukset.
5. Useammankeskisen kauppasopimuksen soveltumattomuudesta sopimuksen osapuolten kesken määrätään asianomaisessa sopimuksessa.
Artikla XIVHyväksyminen, voimaantulo ja talletus
1. Tämä sopimus on avoinna hyväksyttäväksi, joko allekirjoittamalla tai muutoin, GATT-1947 -sopimuksen sopimuspuolille ja Euroopan yhteisölle, jotka ovat oikeutettuja tulemaan WTO:n alkuperäisiksi jäseniksi tämän sopimuksen XI artiklan mukaisesti. Tämä hyväksyminen koskee tätä sopimusta ja liitteinä olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia. Tämä sopimus sekä liitteinä olevat monenkeskiset kauppasopimukset tulevat voimaan ministereiden määräämänä päivänä Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen tuloksia koskevan päätösasiakirjan 3 kohdan mukaisesti ja on avoinna hyväksyttäväksi kahden vuoden ajan siitä päivästä, elleivät ministerit toisin päätä. Tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tapahtunut hyväksyminen tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä hyväksymispäivästä.
2. Jäsenen, joka hyväksyy tämän sopimuksen sen voimaan tulon jälkeen, on pantava täytäntöön monenkeskisten kauppasopimusten myönnytykset ja velvoitteet, jotka on täytynyt täytäntöönpanna tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen siten kuin se olisi hyväksynyt tämän sopimuksen sen voimaantulopäivänä.
3. Tämän sopimuksen voimaantuloon saakka tämän sopimuksen sekä monenkeskisten kauppasopimusten tekstit talletetaan GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan huostaan. Pääjohtaja antaa viipymättä oikeaksitodistetun jäljennöksen tästä sopimuksesta ja monenkeskisistä kauppasopimuksista sekä ilmoituksen jokaisesta hyväksymisestä jokaiselle hallitukselle sekä Euroopan yhteisölle, jotka ovat hyväksyneet tämän sopimuksen. Tämä sopimus ja monenkeskiset kauppasopimukset ja niihin myöhemmin tehtävä muutokset talletetaan tämän sopimuksen voimaantullessa WTO:n pääjohtajan huostaan.
4. Useammankeskisen sopimuksen hyväksyminen ja voimaantulo määräytyvät asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella. Sellaiset sopimukset talletetaan GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan huostaan. Tämän sopimuksen voimaantullessa sellaiset sopimukset talletetaan WTO:n pääjohtajan huostaan.
Artikla XVIrtisanoutuminen
1. Jokainen jäsen voi irtisanoutua tästä sopimuksesta. Sellainen irtisanoutuminen koskee sekä tätä sopimusta että monenkeskisiä kauppasopimuksia ja tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin kirjallinen ilmoitus eroamisesta on saapunut WTO:n pääjohtajalle.
2. Useammankeskeisestä sopimuksesta irtisanoutuminen määräytyy asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella.
Artikla XVISekalaisia määräyksiä
1. Ellei muutoin tässä sopimuksessa tai monenkeskisissä kauppasopimuksissa määrätä, WTO noudattaa GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN ja GATT-1947 -sopimuksen yhteydessä olleiden toimielimien päätöksiä, menettelytapoja ja tavanmukaisia käytäntöjä.
2. Niin pitkälle kuin on käytännöllistä GATT 1947 -sopimuksen sihteeristöstä tulee WTO:n sihteeristö ja GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtaja toimii WTO:n pääjohtajana siihen saakka, kunnes ministerikokous tämän sopimuksen VI artiklan 2 kohdan mukaisesti valitsee pääjohtajan.
3. Ristiriitatilanteessa tämän sopimuksen määräyksen ja monenkeskisen kauppasopimuksen määräyksen välillä, tämän sopimuksen määräykset ovat voimassa.
4. Jokainen jäsen pyrkii varmistamaan, että sen lait, määräykset ja hallinnolliset menettelytavat ovat tämän sopimuksen mukaisia ja täyttävät liitteissä olevien sopimusten velvoitteet.
5. Tämän sopimuksen määräyksiin ei saa tehdä varaumia. Monenkeskisten kauppasopimusten määräyksiä koskevat varaumat voidaan tehdä vain niiden sopimusten määräysten mukaisesti. Useammankeskeisen sopimuksen määräyksiä koskevat varaumat määräytyvät asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella.
6. Tämä sopimus rekisteröidään Yhdistyneiden Kansakuntien Peruskirjan Artiklan 102 määräysten mukaisesti.
TEHTY Marrakeshissa 15. päivänä huhtikuuta tuhat yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä neljä, yhtenä englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä versiona, joista jokainen teksti on todistusvoimainen.
Selittävät huomautukset:
Käsitteet ''maa'' ja ''maat'', joita käytetään tässä sopimuksessa ja monenkeskisissä kauppasopimuksissa, on tulkittava koskevan myös WTO:n jäsenenä olevaa erillistä tullialuetta.
WTO:n jäsenenä olevan erillisen tullialueen osalta, jos tässä sopimuksessa tai monenkeskisessä kauppasopimuksessa käytetään käsitettä ''kansallinen'', sellaisen käsitteen katsotaan koskevan myös tällaista tullialuetta, ellei toisin ole määritelty.
LIITELUETTELO
LIITE 1
LIITE 1A: Monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset
Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus 1994
Sopimus maataloudesta
Sopimus terveys- ja kasvinsuojelutoimista
Sopimus tekstiileistä ja vaatetuksesta
Sopimus kaupan teknisistä esteistä
Sopimus kauppaan liittyvistä investointitoimenpiteistä
Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan sopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta
Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan sopimuksen 1994 VII artiklan soveltamisesta
Sopimus vientitavaran ennakkotarkastuksesta
Sopimus alkuperäsäännöistä
Sopimus tuontilisensioinnin menettelytavoista
Tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus
Sopimus suojalausekkeista
LIITE 1B: Palvelukaupan yleissopimus ja liitteet
LIITE 1C: Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista
LIITE 2
Riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskeva sopimus
LIITE 3
Kauppapoliittinen maatutkinta
LIITE 4
Useammankeskiset kauppasopimukset
Julkisia hankintoja koskeva sopimus
Kansainvälinen maitotuotesopimus
Kansainvälinen naudanlihasopimus
LIITE 1 LIITE 1A TAVARAKAUPPAA KOSKEVAT MONENKESKISET SOPIMUKSET
1A liitettä koskeva yleinen selittävä huomautus:
Ristiriitatilanteessa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 määräyksen ja Maailman kauppajärjestön (1A liitteen sopimuksissa WTO-sopimus) 1A liitteen muun sopimuksen määräyksen välillä, muun sopimuksen määräys on voimassa vain ristiriitatilanteessa.
LIITE 1 LIITE 1A TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVA YLEISSOPIMUS 1994
1. Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimus 1994 rakentuu
(a) tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 määräyksistä, jotka on päivätty 30. päivänä lokakuuta 1947, jotka on liitetty loppuasiakirjaan, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssin valmistelevan komitean toisen istunnon päätöstilaisuudessa (lukuun ottamatta väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa), siten kuin oikeudellisten asiakirjojen ehdot, jotka on saatettu voimaan ennen WTO-sopimuksen voimaanatuloa, ovat niitä korjanneet, lisänneet tai muuttaneet;
(b) jäljempänä olevien oikeudellisten asiakirjojen määräyksistä, jotka on saatettu voimaan GATT 1947 -sopimuksen mukaisesti ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa:
(i) tullimyönnytyksiin liittyvät pöytäkirjat ja todistukset;
(ii) liittymispöytäkirjat (lukuun ottamatta määräyksiä, jotka (a) koskevat väliaikaista soveltamista ja väliaikaisen soveltamisen peruuttamista ja (b) edellyttävät, että GATT 1947 -sopimuksen II osa on voimassa väliaikaisesti ja niin suuressa määrin kuin se on sopusoinnussa olemassa olevan lainsäädännön kanssa pöytäkirjan allekirjoituspäivänä);
(iii) poikkeuslupia koskevat päätökset, jotka on annettu GATT 1947 -sopimuksen mukaisesti ja ovat edelleen voimassa WTO-sopimuksen 1) voimaantulopäivänä;
1) Tämän kohdan kattamat poikkeusluvat on lueteltu 15.12.1993 päivätyn asiakirjan MTN/FA ja 21.3.1994 päivätyn asiakirjan MTN/FA/Corr.6 II osan sivuilla 11 ja 12, alaviitteessä 7. Ministerikokous vahvistaa ensimmäisessä kokouksessaan tarkistetun luettelon poikkeusluvista, jotka tämä kohta kattaa, lisäten poikkeusluvat, jotka on myönnetty GATT 1947 -sopimuksen nojalla 15.12.1993 jälkeen ja ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa ja poistaen poikkeusluvat, jotka ovat umpeutuneet siihen mennessä.
(iv) GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN muut päätökset
(c) seuraavat sopimukset:
(i) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 II:1(b) artiklan tulkinnasta
(ii) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XVII artiklan tulkinnasta
(iii) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 maksutasetta koskevista määräyksistä
(iv) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XXIV artiklan tulkinnasta
(v) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 mukaisia poikkeuksia velvoitteista koskeva sopimus
(vi) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XXVIII artiklan tulkinnasta
(d) GATT 1994 -sopimuksen Marrakeshin pöytäkirja
2. Selittävät huomautukset
(a) GATT 1994 -sopimuksen määräyksissä viittaukset ''sopimuspuoleen'' luetaan ''jäsen''. Viittaukset ''vähiten kehittyneeseen sopimuspuoleen'' ja ''teollisuussopimuspuoleen'' luetaan ''kehitysmaajäsen'' ja ''teollisuusmaajäsen''. Viittaukset ''hallinnolliseen sihteeriin'' luetaan ''WTO:n pääjohtaja''.
(b) Viittaukset SOPIMUSPUOLTEN kollektiiviseen toimintaan GATT 1994 -sopimuksen XV:1, XV:2, XV:8, XXXVIII artikloissa ja huomautuksissa XII ja XVIII artikloihin ja XV:2, XV:3, XV:6, XV:6, XV:7 ja XV:9 artiklojen tiettyjä vaihtosopimuksia koskevissa määräyksissä katsotaan olevan viittauksia WTO:hon. Ministerikokoukselle kohdennetaan muut toiminnot, jotka GATT 1994 -sopimuksen määräykset osoittavat kollektiivisesti toimiville SOPIMUSPUOLILLE.
(c) (i) GATT 1994 -sopimuksen teksti on yhtä todistusvoimainen englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä.
(ii) GATT 1994 -sopimuksen ranskankielinen teksti korjataan niiden käsitteiden osalta, jotka osoitetaan MTN.TNC/41 asiakirjan A liitteessä.
(iii) GATT 1994 -sopimuksen todistusvoimainen espanjankielinen teksti, joka on Perussopimusten ja valikoitujen asiakirjojen -sarjan IV osassa, korjataan käsitteiden osalta, jotka osoitetaan MTN.TNC/41 asiakirjan B liitteessä.
3. (a) GATT 1994 -sopimuksen II osan määräyksiä ei sovelleta toimenpiteisiin, joihin jäsen on ryhtynyt tietyn velvoittavan lainsäädännön nojalla, jonka jäsen on hyväksynyt ennen GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuoleksi tuloa, joka kieltää ulkomailla rakennettujen tai korjattujen alusten käytön, myynnin tai vuokrauksen kaupallisessa käytössä kansallisilla vesillä tai suljetun talousvyöhykkeen vesillä sijaitsevien kohtien välillä.
Mainittua erivapautta sovelletaan silloin, kun (a) tällaisen lainsäädännön yhteensopimatonta määräystä jatketaan tai välittömästi uudistetaan ja (b) kun tällaisen lainsäädännön yhteensopimatonta määräystä muutetaan siinä määrin, että muutos lisää määräyksen yhteensopivuutta GATT 1947 -sopimuksen II osan kanssa. Mainittu erivapaus rajoittuu toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty edellä mainitun lainsäädännön mukaisesti, joista ilmoitetaan ja jotka yksilöidään ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa. Jos mainittua lainsäädäntöä muutetaan myöhemmin siten, että se on GATT 1994 -sopimuksen II osan kanssa vähemmän yhteensopiva, se ei enää täytä tämän kohdan soveltamisalan vaatimuksia.
(b) Ministerikokous tarkastelee erivapautta vähintään viisi vuotta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen joka toinen vuosi niin kauan kuin erivapaus on voimassa tarkoituksena tutkia sitä, ovatko erivapauden tarpeen luoneet ehdot yhä vallitsevia.
(c) Jäsen, jonka toimenpiteet tämä erivapaus kattaa, esittää vuosittain yksityiskohtaiset tilastotiedot, joka sisältää viiden vuoden ajalta keskiarvon asianomaisten alusten nykyisistä ja tulevista toimituksista sekä lisätiedot tämän erivapauden kattamien asianomaisten alusten käytöstä, myynnistä, vuokrauksesta tai korjauksesta.
(d) Jäsen, jonka mielestä mainittu erivapaus toimii tavalla, joka oikeuttaa vastavuoroiseen ja suhteelliseen rajoitukseen erivapauteen vetoavan jäsenen alueella rakennettujen alusten käyttöä, myyntiä, vuokrausta tai korjausta kohtaan on vapaa ottamaan tällaisen rajoituksen käyttöön, edellyttäen että siitä ilmoitetaan etukäteen ministerikokoukselle.
(e) Tämä poikkeus ei vaikuta mitenkään ratkaisuihin, jotka koskevat tämän poikkeuksen kattaman lainsäädännön erityispiirteitä, joista neuvotellaan sektorisopimuksissa tai muissa puitteissa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 II:1b ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet sopivat seuraavaa:
1. Varmistaakseen II artiklan 1(b) kohdasta johtuvien laillisten oikeuksien ja velvoitteiden läpinäkyvyyden, merkitään kaikkien sidottujen tullinimikkeiden osalta kannettavien ''muiden tullien tai maksujen'' luonne ja taso kuten kyseisessä määräyksessä tarkoitetaan, GATT 1994 sopimukseen liitettyyn tullimyönnytysluetteloon sen tullinimikkeen kohdalle, johon niitä sovelletaan. Tällainen merkintä ei katsota muuttavan ''muiden tullien tai maksujen'' oikeudellista luonnetta.
2. Ajankohta, mistä lukien ''muut tullit tai maksut'' ovat sidotut II artiklan tarkoittamassa mielessä, on 15 huhtikuuta 1994. ''Muut tullit tai maksut'' merkitään sen vuoksi myönnytysluetteloihin sinä ajankohtana sovellettavan tasoisina. Myönnytystä koskevassa seuraavassa uusintaneuvottelussa tai uutta myönnytystä koskevassa neuvottelussa kyseisen tullinimikkeen kohdalla on sovellettava ajankohta se, jolloin uusi myönnytys sisällytetään asianomaiseen myönnytysluetteloon. Sopimuksen päivämäärä, jolloin tiettyä tullinimikettä koskeva myönnytys ensimmäisen kerran sisällytettiin GATT 1947 -sopimukseen tai GATT 1994 -sopimukseen merkitään kuitenkin edelleen myös irtolehtiluettelojen sarakkeeseen 6.
3. ''Muut tullit tai maksut'' merkitään kaikkien sidottujen tullien osalta.
4. Missä tullinimike on aikaisemmin ollut myönnytyksen alainen, asianomaisiin myönnytysluetteloihin merkittyjen ''muiden tullien tai maksujen'' taso ei saa olla korkeampi kuin taso, joka on voimassa silloin, kun myönnytys on ensimmäisen kerran sisällytetty luetteloon. Jokaisella jäsenellä on mahdollisuus kyseenalaistaa ''muu tulli tai maksu'', sillä perusteella, ettei sellaista ''muuta tullia tai maksua'' ollut olemassa silloin, kun kyseinen nimike sidottiin ensimmäisen kerran, samoin kuin minkä tahansa ''muun tullin tai maksun'' kirjatun tason yhtäpitävyys aikaisemmin sidotun tason kanssa kolmen vuoden ajan WTO-sopimuksen voimaantulosta tai kolme vuotta siitä päivästä kun asiakirja, joka liittää myönnytysluettelon GATT 1994 -sopimukseen, talletetaan WTO:n pääjohtajalle, jos se on myöhempi ajankohta.
5. ''Muiden tullien tai maksujen'' myönnytysluetteloihin merkitseminen, ei vaikuta mitenkään niiden yhdenmukaisuuteen GATT 1994-sopimuksen oikeuksien ja velvotteiden kanssa lukuunottamatta niitä, joita kohta 4 koskee. Kaikki jäsenet säilyttävät oikeutensa kiistää, milloin tahansa, minkä tahansa ''muun tullin tai maksun'' yhtäpitävyyden sellaisten velvoitteiden kanssa.
6. Tämän sopimuksen tarkoituksessa sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artikloja, siten kuin niitä on laajennettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa.
7. ''Muita tulleja tai maksuja'', jotka jätetään pois myönnytysluettelosta, silloin kun asiakirja, joka liittää kyseisen myönnytysluettelon GATT 1994 -sopimukseen talletetaan, WTO-sopimuksen voimaantuloajankohtaan saakka, GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan huostaan, ja sen jälkeen WTO:n pääjohtajan huostaan, ei lisätä sinne myöhemmin, ja sovellettavana ajankohtana noudatettua matalammalle tasolle merkittyä ''muuta tullia tai maksua'' ei palauteta sille tasolle, ellei sellaisia lisäyksiä tai muutoksia tehdä kuuden kuukauden kuluessa asiakirjan talletuksesta.
8. Päätös, 2 kohdassa, koskien jokaisen myönnytyksen osalta sovellettavaa ajankohtaa GATT 1994-sopimuksen II Artiklan 1 (b) kohdan tarkoittamassa mielessä syrjäyttää sovellettavaa ajankohtaa koskevan 26 päivänä maaliskuuta 1980 tehdyn päätöksen (BISD-julkaisusarja 27S/24).
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 XVII ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet, jotka
toteavat, että XVII artikla säätää jäsenten velvoitteista XVII artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtion kaupallisten yritysten toiminnan osalta, jonka vaaditaan olevan sopusoinnussa niiden syrjinnän välttämistä koskevien yleisten periaatteiden kanssa, joita GATT 1994 -sopimuksen mukaan hallituksen on sovellettava yksityisten kaupanharjoittajien tuontiin ja vientiin;
toteavat edelleen, että jäsenet ovat GATT 1994 -sopimuksen velvoitteiden alaisia hallituksen valtion kaupallisiin yrityksiin soveltamien toimenpiteiden osalta;
tunnustavat, että tämä sopimus ei vaikuta mitenkään XVII artiklassa säädettyihin aineellisiin periaatteisiin;
sopivat seuraavaa:
1. Varmistaakseen valtion kaupallisten yritysten toiminnan läpinäkyvyyden, jäsenet ilmoittavat sellaisista yrityksistä tavarakauppaneuvostolle 5 kohdassa mainitun työryhmän tarkastelua varten seuraavan työmääritelmän mukaisesti:
''Valtion ja yksityiset yritykset sekä markkinointineuvostot, joille on myönnetty yksinomaiset tai erityisoikeudet tai etuoikeudet, mukaanlukien lakisääteiset tai perustuslailliset valtuudet, joita käyttämällä ne vaikuttavat ostoillaan ja myynneillään tuonnin ja viennin tasoon tai suuntaan.''
Tämä ilmoitusvaatimus ei koske sellaisten tuotteiden tuontia, jotka on tarkoitettu välittömästi tai lopullisesti kulutettavaksi hallituksen tai edellä tarkoin määritetyn yrityksen käytössä eikä muuten jälleenmyytäväksi tai käytettäväksi kauppaa varten tarkoitettujen tavaroiden valmistamiseen.
2. Jokainen jäsen tarkastelee harjoittamaansa politiikkaa joka koskee valtion kaupallisten yritysten ilmoittamista tavarakauppaneuvostolle, ottamalla huomioon tämän sopimuksen määräykset. Tässä tarkastelussa jokaisen jäsenen olisi otettava huomioon tarve varmistaa ilmoituksissaan mahdollisimman suuri läpinäkyvyys mahdollistaakseen selkeän arvion ilmoitettujen yritysten toimintatavoista ja niiden toiminnan vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan.
3. Ilmoitukset tehdään 24 toukokuuta 1960 hyväksytyn valtion kauppaa koskevan kyselylomakkeen mukaisesti (BISD-julkaisusarja 9S/184-185). Jäsenet ilmoittavat sovitun mukaisesti l kohdassa mainitut yritykset riippumatta siitä onko tuontia tai vientiä todella tapahtunut.
4. Jokainen jäsen, jolla on syytä uskoa, että toinen jäsen ei ole riittävästi täyttänyt ilmoitusvelvollisuuttaan, voi ottaa asian esille asianomaisen jäsenen kanssa. Jos asiaa ei saada tyydyttävästi ratkaistua, jäsen voi tehdä vastailmoituksen tavarakauppaneuvostolle 5 kohdan mukaisesti perustetun työryhmän harkintaa varten ilmoittaen samanaikaisesti asianomaiselle jäsenelle asiasta.
5. Työryhmä perustetaan tavarakauppaneuvoston toimesta tarkastelemaan ilmoituksia ja vastailmoituksia. Tarkastelun valossa ja vaikuttamatta mitenkään XVII artiklan 4 (c) kohtaan tavarakauppaneuvosto voi tehdä suosituksia, koskien ilmoitusten riittävyyttä ja lisätiedon tarvetta. Työryhmä myös tarkastelee saatujen ilmoitusten valossa edellämainitun valtionkauppaa koskevan kyselylomakkeen riittävyyttä ja 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen valtion kaupallisten yritysten kattavuutta. Se laatii myös esimerkkiluettelon, joka tuo esille valtioiden ja yritysten väliset suhteet ja näiden yritysten harjoittaman toiminnan, joka voi olla merkityksellistä XVII artiklan kannalta.
On sovittu, että sihteeristö laatii työryhmälle yleisen taustaselvityksen valtion kaupallisten yritysten toiminnasta siltä osin kuin se liittyy kansainväliseen kauppaan. Työryhmän jäsenyys on avoin kaikille jäsenille, jotka ilmoittavat halustaan työskennellä ryhmässä. Se kokoontuu vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa. Se raportoi vuosittain tavarakauppaneuvostolle. 1)
1) Tämän työryhmän toiminta on sovitettava yhteen sen työryhmän toiminnan kanssa, josta on määrätty ilmoittamismenettelyjä koskevan ministeripäätöksen III jaksossa, joka hyväksyttiin 15. huhtikuuta 1994.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 MAKSUTASETTA KOSKEVISTA MÄÄRÄYKSISTÄ
Jäsenet, jotka
tunnustavat GATT 1994 -sopimuksen XII ja XVIII:B artiklojen määräykset ja maksutasesyistä asetettuja kauppatoimenpiteitä koskevan 28 marraskuuta 1979 annetun julkilausuman (BISD-julkaisusarja 26S/205-209, myöhemmin vuoden 1979 julkilausuma) määräykset ja pyrkien selventämään näitä määräyksiä 1);
sopivat seuraavaa:
1) Mitään tässä sopimuksessa ei ole tarkoitettu muuttamaan GATT 1994 -sopimuksen XII tai XVIII:B artiklojen mukaisia jäsenten oikeuksia ja velvoitteita. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiin, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemisesta annettuja sääntöjä ja menettelytapoja koskevassa lisäsopimuksessa, voidaan turvautua asioissa, jotka johtuvat maksutasesyistä käyttöön otettujen, tuontia rajoittavien toimenpiteiden soveltamisesta.
Toimenpiteiden soveltaminen
1. Jäsenet vahvistavat sitoutuvansa julkisesti ilmoittamaan mahdollisimman pian aikataulun, jonka mukaisesti maksutasesyistä käyttöönotetut tuontia rajoittavat toimenpiteet poistetaan. Tällaisia aikatauluja katsotaan saatettavan tarkistaa ottamaan asianmukaisesti huomioon maksutasetilanteessa tapahtuneet muutokset. Milloin jäsen ei ole julkistanut aikataulua, on sen perusteltava tähän syyt.
2. Jäsenet vahvistavat sitoutuvansa antamaan etusijan niille toimenpiteille, jotka häiritsevät kauppaa vähiten. Tällaisiin toimenpiteisiin (tässä sopimuksessa ''hintaperusteiset toimenpiteet'') luetaan tuonnin lisämaksut, tuontitalletusvelvoitteet tai muut vastaavat kauppaan liittyvät toimenpiteet, jotka vaikuttavat tuontitavaroiden hintaan. Yhteisymmärrys vallitsee siitä, että II artiklan määräyksistä huolimatta jäsenen myönnytysluetteloon kirjattujen tullien ylittäviä hintaperusteisia toimenpiteitä voidaan käyttää maksutasesyistä. Edelleen on sovittu, että jäsenen tulee osoittaa tämän sopimuksen ilmoittamismenettelyn mukaisesti selvästi ja erikseen määrä, jolla hintaperusteinen toimenpide ylittää sidotun tullin.
3. Jäsenten tulee pyrkiä välttämään uusien määrällisten rajoitusten asettamista maksutasesyistä, paitsi mikäli hintaperusteiset toimenpiteet eivät kriittisestä maksutasetilanteesta johtuen riitä pysäyttämään ulkoisen maksuaseman jyrkkää heikentymistä. Määrällisiä rajoituksia käyttäessään jäsenen tulee perustella, miksi hintaperusteiset toimenpiteet eivät riitä maksutasetilanteen hoitamiseen. Määrällisiä rajoituksia voimassa pitävän jäsenen tulee osoittaa perättäisissä neuvotteluissa, miten se on onnistunut pyrkimyksessään oleellisesti vähentää kyseisten toimenpiteiden käyttöä ja niiden rajoittavaa vaikutusta. On katsottu, että samaan tuotteeseen ei saa kerrallaan soveltaa kuin yhtä maksutasesyistä asetettua rajoittavaa toimenpidettä.
4. Jäsenet vahvistavat, että maksutasesyistä asetettuja tuontia rajoittavia toimenpiteitä voidaan käyttää vain yleisen tuontitason sääntelemiseksi eikä niitä saa olla enempää kuin mitä maksutaseongelman ratkaisemiseksi on välttämätöntä. Jotta suojaavat liitännäisvaikutukset voitaisiin minimoida, jäsenen tulee hallinnoida rajoitukset selkeällä tavalla. Tuojajäsenen viranomaisten tulee antaa riittävät perustelut kriteereistä, joiden perusteella on määritelty, mitkä tuotteet ovat rajoitusten alaisia.
XII artiklan 3 kohdan ja XVII artiklan 10 kohdan mukaisesti jäsenet voivat eräiden keskeisten tuotteiden osalta jättää yleisesti sovellettavat lisämaksut tai muut maksutasesyistä sovellettavat toimenpiteet soveltamatta tai rajoittaa niiden soveltamista. ''Keskeiset tuotteet''-käsitteellä tarkoitetaan tuotteita, jotka tyydyttävät peruskulutustarpeita tai edesauttavat jäsenen pyrkimystä parantaa maksutasettaan, esim. pääomahyödykkeitä tai tuotantopanoksia. Määrällisten rajoitusten toimeenpanossa harkinnanvaraista lisensiointia tulee käyttää vain pakottavissa tilanteissa ja se tulee poistaa vaiheittain. Sallittujen tuontimäärien tai -arvojen määrittelyssä käytetyistä kriteereistä on annettava asianmukaiset perustelut.
Maksutaseneuvottelujen menettelytavat
5. Maksutaserajoituksia käsittelevä komitea (tässä sopimuksessa ''komitea'') järjestää neuvotteluja, joissa tarkastellaan kaikkea maksutasesyistä asetettuja tuontia rajoittavia toimenpiteitä. Komitean jäsenyys on avoin kaikki jäsenille, jotka ilmaisevat halunsa osallistua siihen. Komitea noudattaa maksutaserajoituksia koskevia neuvotteluja varten laadittuja menettelytapoja, jotka hyväksyttiin 28 huhtikuuta 1970 (BISD-julkaisusarja 18S/48-53, myöhemmin ''laaja tutkintamenettely'') ja joiden on oltava alla olevien määräysten mukaisia.
6. Jäsenen, joka ottaa käyttöön uusia rajoituksia tai nostaa olemassa olevien rajoitustensa yleistä tasoa tehostamalla huomattavasti toimenpiteitä, tulee ryhtyä neuvotteluihin komitean kanssa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun tällaisista toimenpiteistä on tehty päätös. Tällaisia toimenpiteitä käyttöön ottava jäsen voi pyytää, että neuvottelu käytäisiin XII artiklan 4 (a) kohdan tai XVIII artiklan 12 (a) kohdan nojalla, sen mukaan kumpi on soveltuva. Mikäli tällaista pyyntöä ei ole esitetty, komitean puheenjohtaja kehottaa jäsentä pitämään tällaisen neuvottelun. Kysymyksiä, joita neuvotteluissa käsitellään voivat olla muun muassa uudenlaisten rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotto maksutasetarkoituksia varten tai rajoitusten tason tai niiden alaisten tuotteiden lukumäärän nostaminen.
7. Kaikki maksutasesyistä käytetyt rajoitukset tutkitaan määräajoin komiteassa XII artiklan 4 (b) kohdan tai XVIII artiklan 12 (b) kohdan mukaisesti. Neuvottelujen määräaikaisuutta voidaan muuttaa sopimalla siitä neuvottelevan jäsenen kanssa tai noudattamalla jotakin yleisneuvoston suosittamaa erityistä tutkintamenettelyä.
8. Neuvottelut voidaan käydä 19. joulukuuta 1972 hyväksyttyä suppeaa tutkintamenettelyä (BISD-julkaisusarja 20S/47-49 myöhemmin ''suppea tutkintamenettely'') noudattaen vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten kanssa tai sellaisten kehitysmaajäsenten kanssa, jotka pyrkivät rajoitusten liberalisointiin komitealle aiemmissa neuvotteluissa esitetyn aikataulun mukaisesti. Suppeaa tutkintamenettelyä voidaan käyttää myös silloin, kun kehitysmaajäsenen kauppapolitiikan tutkinta on suunniteltu pidettäväksi samana kalenterivuonna kuin neuvotteluihin sovittu päivämäärä. Tällaisissa tapauksissa päätös siitä, pitäisikö soveltaa laajaa tutkintamenettelyä, tehdään vuoden 1979 julkilausuman 8 kohdassa lueteltujen seikkojen perusteella. Suppeaa tutkintamenettelyä voidaan noudattaa vain kaksissa peräkkäisissä neuvotteluissa, paitsi silloin kun neuvotellaan vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten kanssa.
Tietojen ilmoittaminen ja neuvotteluasiakirjat
9. Jäsenen tulee ilmoittaa yleisneuvostolle maksutasesyistä sovellettavien tuontia rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta tai niihin tehdyistä muutoksista samoin kuin tällaisten toimenpiteiden poistamista koskevaan 1 kohdassa tarkoitettuun aikatauluun tehdyistä muutoksista. Huomattavista muutoksista tulee ilmoittaa yleisneuvostolle viimeistään 30 päivän kuluessa niiden julkistamisesta. Yhdistetty ilmoitus, johon sisältyvät kaikki lakeihin, määräyksiin, kannanottoihin tai julkisiin tiedonantoihin tehdyt muutokset, tulee vuosittain toimittaa sihteeristölle, jäsenten tutkittavaksi. Ilmoituksissa tulee olla kattavat, niin pitkälle kuin mahdollista, tullitariffinimikkeittäiset tiedot sovellettavista toimenpidelajeista, niiden toimeenpanossa käytettävistä kriteereistä, tuotteista, joihin ne kohdistuvat ja kauppavirroista, joihin ne vaikuttavat.
10. Komitea voi jäsenen pyynnöstä tarkastaa ilmoitukset. Tällaiset tarkastelut rajoittuisivat tiettyjen ilmoituksessa esiintulleiden kysymysten selventämiseen tai sen selvittämiseen, onko tarpeen ryhtyä XII artiklan 4 (a) kohdassa tai XVIII artiklan 12 (a) kohdassa tarkoitettuihin neuvotteluihin. Jäsenet, joilla on syytä epäillä, että jonkin toisen jäsenen soveltama tuontia rajoittava toimenpide on otettu käyttöön maksutasesyistä, voivat saattaa asian komitean tietoon. Komitean puheenjohtaja pyytää toimenpiteestä tietoja ja saattaa ne kaikkien jäsenten käyttöön. Kysymyksiä voidaan antaa etukäteen neuvottelevan jäsenen harkittavaksi, tämän kuitenkaan vaikuttamatta minkään komitean jäsenen oikeuteen pyytää asianmukaisia selvennyksiä neuvottelujen aikana.
11. Neuvotteleva jäsen valmistelee neuvotteluja varten perusasiakirjan, jonka tulisi muiden asiaankuuluviksi harkittujen tietojen lisäksi sisältää: (a) maksutasetta ja sen kehitysnäkymiä käsittelevä katsaus, jossa myös tarkastellaan maksutaseeseen vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä sekä kotimaisia talouspoliittisia toimenpiteitä tasapainon palauttamiseksi terveelle ja kestävälle pohjalle; (b) yksityiskohtainen kuvaus maksutasesyistä sovellettavista rajoituksista, niiden oikeudellisista perusteista ja toimenpiteistä, joihin on ryhdytty niistä johtuvien suojaavien vaikutusten vähentämiseksi; (c) toimenpiteet, joihin on ryhdytty edellisten neuvottelujen jälkeen tuontirajoitusten purkamiseksi ottaen huomioon komitean johtopäätökset; (d) jäljellä olevien rajoitusten poistamiseen ja vaiheittaiseen lieventämiseen tähtäävä suunnitelma.
Perusasiakirjassa voidaan viitata muissa WTO:lle toimitetuissa ilmoituksissa tai selonteoissa annettuihin tietoihin, milloin se on tarkoituksenmukaista. Suppeassa tutkintamenettelyssä neuvotteleva jäsen toimittaa kirjallisen lausunnon, josta ilmenevät olennaiset tiedot perusasiakirjaan sisältyvistä ainesosista.
12. Helpottaakseen komiteassa käytäviä neuvotteluja sihteeristö valmistelee asiakysymyksistä taustaselvityksen, joka koskee neuvottelusuunnitelman eri näkökohtia. Kehitysmaajäsenten tapauksessa sihteeristön asiakirja sisältää tarpeellista taustamateriaalia ja analyyttistä aineistoa ulkoisen kaupankäyntiympäristön vaikutuksesta neuvottelevan jäsenen maksutasetilanteeseen ja sen kehitysnäkymiin. Kehitysmaajäsenen pyynnöstä sihteeristön tekniset tukipalvelut auttavat jäsentä neuvotteluasiakirjojen laadinnassa.
Maksutaseneuvottelujen johtopäätökset
13. Komitea antaa neuvotteluistaan selonteon yleisneuvostolle. Laajan tutkintamenettelyn pohjalta laaditusta selonteosta tulisi käydä ilmi komitean johtopäätökset neuvottelusuunnitelman eri osista sekä ne seikat ja syyt, joihin ne pohjautuvat. Komitea pyrkii sisällyttämään johtopäätöksiinsä ehdotuksia suosituksiksi, joiden tavoitteena on edistää XII ja XVIII:B artiklojen, vuoden 1979 julkilausuman ja tämän sopimuksen täytäntöönpanoa. Niissä tapauksissa, joissa on esitetty aikataulu maksutasesyistä käyttöönotettujen rajoittavien toimenpiteiden poistamiselle, yleisneuvosto voi suosittaa, että tällaista aikataulua noudattavan jäsenen katsotaan täyttävän GATT 1994 -sopimuksessa määrätyt velvoitteensa. Milloin yleisneuvosto on antanut erityisiä suosituksia, jäsenten oikeudet ja velvoitteet arvioidaan tällaisten suositusten valossa.
Mikäli komitea ei esitä erityisiä ehdotuksia yleisneuvoston suosituksiksi, komitean johtopäätöksiin tulisi kirjata komiteassa esiintuodut erilaiset näkemykset. Mikäli on noudatettu suppeaa tutkintamenettelyä, selontekoon tulee sisältyä yhteenveto komiteassa käsitellyistä pääaiheista ja päätös siitä, edellytetäänkö laajaa tutkintamenettelyä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 XXIV ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet, jotka
ottavat huomioon GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan määräykset;
tunnustavat, että tulliliittojen ja vapaakauppa-alueiden lukumäärä ja merkitys ovat kasvaneet GATT 1947 -sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Nykyään ne kattavat huomattavan osan maailmankaupasta;
tunnustavat sen myötävaikutuksen maailmankaupan laajenemiselle, mikä voidaan aikaansaada tällaisten sopimusten osapuolten talouksien syvemmällä integraatiolla;
tunnustavat myös, että tämä myötävaikutus on suurempi, jos tullien ja muiden rajoittavien kaupallisten säännöksien lakkauttaminen alueiden väliltä ulottuu koko kauppaan ja vähenee, jos jokin kaupan pääsektori jätetään ulkopuolelle;
vahvistavat, että tällaisten sopimusten tarkoituksena on kaupan helpottaminen kyseisten alueiden välillä eikä esteiden nostaminen toisten jäsenten kaupalle tällaisten alueiden kanssa; ja niitä muodostettaessa tai laajennettaessa niiden jäsenten tulisi mitä suurimmissa määrin välttää haitallisten vaikutusten aiheuttamista muiden jäsenten kaupalle;
vakuuttavat myös tarpeen tehostaa tavarakauppaneuvoston roolia XXIV artiklan nojalla ilmoitettujen sopimusten tarkastelussa, selkeyttämällä uusien tai laajennettujen sopimusten arviointikriteerejä ja -menettelyjä ja parantamalla kaikkien XXIV artiklan mukaisten sopimusten läpinäkyvyyttä;
tunnustavat yhteisymmärryksen tarpeen koskien jäsenten velvoitteita XXIV artiklan 12 kohdan osalta;
sopivat seuraavaa:
1. Tulliliittojen, vapaakauppa-alueiden ja tulliliittojen tai vapaakauppaliittojen muodostamiseen johtavien väliaikaisten sopimusten, on, ollakseen sopusoinnussa XXIV artiklan kanssa, täytettävä muun muassa kyseisen artiklan 5, 6, 7 ja 8 kohtien määräykset.
Artikla XXIV:5
2. XXIV artiklan 5(a) kohdan mukainen arviointi, joka koskee ennen ja jälkeen tulliliiton muodostamista sovellettavien tullien ja muiden kaupallisten säännösten yleistä vaikutusta, on tullien ja maksujen osalta perustuttava kokonaisarvioon tullien painotetuista keskiarvoista ja tullimaksujen kertymästä. Tämän arvion on perustuttava edeltävän edustavan kauden tuontitilastoihin, jotka tulliliiton on toimitettava tullinimikekohtaisesti arvo- ja määräpohjaisina WTO-alkuperämaan mukaisesti jaoteltuna. Sihteeristö laskee tullien painotetut keskiarvot ja tullimaksujen kertymän Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen aikana tullitarjouksien arvioinnissa käytetyn menetelmän mukaisesti. Tässä tarkoituksessa tulleina ja maksuina otetaan huomioon sovellettavat tullitasot.
Tunnustetaan, että muiden kaupallisten säännöksien vaikutuksen kokonaisarvioinnissa, niiden määrällisen ilmaisemisen ja yhdistämisen ollessa vaikeata, saattaa yksittäisten toimenpiteiden, säännöksien, tuotekatteen ja kauppavirtojen tutkiminen olla tarpeen, joihin nämä vaikuttavat.
3. ''Kohtuullinen aika'', johon viitataan XXIV artiklan 5(c) kohdassa, saisi ylittää 10 vuotta vain poikkeustapauksissa. Tapauksissa, joissa väliaikaisen sopimuksen jäsenet katsovat, että 10 vuotta olisi riittämätön, he toimittavat täydellisen selvityksen tavarakauppaneuvostolle pitempää aikaa koskevasta tarpeesta.
Artikla XXIV:6
4. XXIV artiklan 6 kohta sisältää menettelyt, joita on noudatettava, kun tulliliittoa muodostava jäsen aikoo korottaa sidottua tullitasoa. Tässä suhteessa jäsenet vahvistavat, että XXVII artiklassa esitetty menettely, niin kuin sitä on tarkennettu 10. marraskuuta 1980 (BISD-julkaisusarja 27S/26-28) hyväksytyissä ohjeissa ja sopimuksessa GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan tulkinnasta, on aloitettava ennen kuin tullimyönnytyksiä muutetaan tai peruutetaan tulliliiton muodostamisen tai tulliliiton muodostamiseen johtavan väliaikaisen sopimuksen yhteydessä.
5. Näihin neuvotteluihin ryhdytään hyvässä uskossa tarkoituksena saavuttaa keskinäisesti tyydyttävät hyvitysjärjestelyt. Tällaisissa XXIV artiklan 6 kohdan vaatimissa neuvotteluissa täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota alennuksiin samassa tullinimikkeessä, joita joita muut tulliliiton jäsenet toimeenpanevat sen muodostamisen yhteydessä. Jos sellaiset vähennykset eivät olisi riittäviä tarvittavia hyvitysjärjestelyjä varten, tulliliitto tarjoaisi hyvitystä, joka voi olla tullien alennus muissa tullinimikkeissä. Muutettavan tai peruutettavan sidonnan osalta neuvotteluoikeuden omaavat jäsenet harkitsevat tällaista tarjousta. Jos hyvitysjärjestelyjä ei hyväksytä, neuvotteluja on jatkettava.
Mikäli XXVIII artiklan, siten kuin sitä on muutettu GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan tulkintaa koskevalla sopimuksella, mukaisissa neuvotteluissa hyvitysjärjestelyistä ei yrityksistä huolimatta päästä sopimukseen kohtuullisen ajan kuluessa neuvottelujen aloittamisesta tulliliitto voi siitä huolimatta muuttaa tai peruuttaa myönnytykset; jäsenet, joita se koskee, voivat peruuttaa oleellisesti vastaavat myönnytykset XXVIII artiklan mukaisesti.
6. GATT 1994 -sopimus ei aseta niille jäsenille, jotka hyötyvät tulliliiton muodostamisen tai tulliliiton muodostamiseen johtavan väliaikaisen sopimuksen seurauksena tehtävistä tullien alennuksista, mitään velvoitetta antaa hyvitysjärjestelyjä alueen jäsenille.
Tulliliittojen ja vapaakauppa-alueiden tarkastelu
7. Työryhmä tutkii GATT 1994 -sopimuksen asianomaisten määräysten ja tämän sopimuksen 1 kohdan valossa kaikki XXIV artiklan 7(a) kohdan mukaisesti tehdyt ilmoitukset. Työryhmä esittää tuloksista raportin tavarakauppaneuvostolle. Tavarakauppaneuvosto voi tehdä jäsenille, tarkoituksenmukaiseksi katsomiaan suosituksia.
8. Mitä tulee väliaikaisiin sopimuksiin työryhmä voi tarvittaessa tehdä raportissaan tarkoituksenmukaisia suosituksia ehdotetun aikataulun ja toimenpiteiden suhteen, joita tarvitaan saattamaan loppuun tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostaminen. Se voi tarvittaessa tarkastella sopimusta uudelleen.
9. Väliaikaisen sopimuksen jäsenet ilmoittavat kyseiseen sopimukseen sisältyvistä huomattavista suunnitelman ja aikataulun muutoksista tavarakauppaneuvostolle, ja neuvosto tutkii ne pyydettäessä.
10. Jos XXIV artiklan 7(a) kohdan nojalla ilmoitettu väliaikainen sopimus ei vastoin XXIV artiklan 5(c) kohtaa sattuisi sisältämään suunnitelmaa tai aikataulua, on työryhmän suositeltava suunnitelmaa ja aikataulua raportissaan. Osapuolet eivät saa ylläpitää tai saattaa voimaan tällaista sopimusta, tapauksesta riippuen, elleivät ne ole valmiita muuttamaan sitä näiden suositusten mukaisesti. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä suositusten toimeenpanon myöhempää tarkastelua varten.
11. Tulliliitot ja vapaakauppa-alueiden jäsenet raportoivat määräajoin tavarakauppaneuvostolle, kuten edellytetään GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN määräyksissä GATT 1947 -neuvostolle, koskien alueellisten sopimusten raportteja (BISB-julkaisusarja 18S/38) ja kyseisen sopimuksen toimintaa. Kaikista merkittävistä sopimuksissa tapahtuvista muutoksista ja/tai kehitystuloksista olisi raportoitava, kun ne tapahtuvat.
Riitojen ratkaiseminen
12. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiin, niin kuin niitä on kehitetty ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, voidaan vedota kaikkien kysymysten osalta, jotka johtuvat tulli- ja vapaakauppaliittoja koskeviin tai tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamiseen johtavien väliaikaisiin sopimuksiin liittyvien XXIV artiklan määräyksien soveltamisesta.
Artikla XXIV:12
13. Jokainen jäsen on GATT 1994 -sopimuksen nojalla täysin vastuussa kaikkien GATT 1994 -sopimuksen määräyksien noudattamisesta ja ryhtyy sellaisiin sen käytettävissä oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin joilla varmistetaan määräysten noudattaminen sen alue- ja paikallishallinnon viranomaisten toimesta.
14. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiin, niin kuin mitä on kehitetty ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, voidaan vedota niiden toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat siihen, miten alue- ja paikallishallinto noudattaa toimenpiteitä jäsenen alueella. Kun riitojen ratkaisuelin on päättänyt, että GATT 1994 -sopimuksen määräystä ei ole noudatettu, vastuussa oleva jäsen ryhtyy käytettävissä oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen sen noudattamisen. Myönnytysten tai muiden velvoitteiden korvaamista ja peruuttamista koskevat määräykset soveltuvat tapauksiin, joissa ei ole ollut mahdollista varmistaa tätä noudattamista.
15. Kukin jäsen sitoutuu harkitsemaan myönteisesti ja suomaan riittävät neuvottelumahdollisuudet koskien mitä tahansa toisen jäsenen tekemää esitystä, joka koskee GATT 1994 -sopimuksen toimintaan vaikuttavia toimenpiteitä ensiksi mainitun alueella.
LIITE 1 LIITE 1A TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 MUKAISIA POIKKEUKSIA VELVOITTEISTA KOSKEVA SOPIMUS
Jäsenet sopivat seuraavaa:
1. Pyynnössä poikkeusluvan anomiseksi tai voimassa olevan luvan jatkamiseksi on kuvattava ne toimenpiteet, joihin jäsen esittää ryhtyvänsä, ne toimintaohjelmalliset tavoitteet, joihin jäsen pyrkii ja syyt, jotka estävät jäsentä saavuttamasta toimintaohjelmallisia tavoitteitaan toimenpiteiden avulla, jotka ovat sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen velvoitteiden kanssa.
2. Jokainen poikkeuslupa, joka on voimassa WTO-sopimuksen tullessa voimaan, lakkaa olemasta voimassa, ellei sitä jatketa edellä mainittujen menettelyjen ja WTO-sopimuksen IX artiklan mukaisesti sen päättymisajankohtana tai kaksi vuotta WTO-sopimuksen tultua voimaan, kumpi tahansa on aikaisemmin.
3. Jokainen jäsen, joka katsoo, että jokin sille GATT 1994 -sopimuksen mukainen etu mitätöityy tai heikentyy
(a) poikkeusluvan saaneen jäsenen poikkeuslupaehtojen täyttämättä jättämisen tai
(b) poikkeuslupaehtojen kanssa sopusoinnussa olevan toimenpiteen soveltamisen johdosta,
voi vedota GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan määräyksiin, kuten niitä on muutettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 XXVIII ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet sopivat seuraavaa:
1. Myönnytysluettelon muuttamisessa tai peruuttamisessa jäsenellä, jolla on korkein myönnytyksen alaisen viennin suhde (se on tuotteen vienti myönnytystä muuttavan tai peruuttavan jäsenen markkinoille) suhteessa sen koko vientiin, katsotaan olevan pääasiallisen toimittajan asema, jos sillä ei jo ole alkuperäistä neuvotteluoikeutta tai pääasiallisen toimittajan asemaa XXVIII artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sovitaan kuitenkin, että tavarakauppaneuvosto tarkastelee tätä kappaletta viisi vuotta WTO-sopimuksen voimaantulosta päättääkseen siitä, onko kriteeri toiminut tyydyttävästi takaamaan neuvotteluoikeuksien uudelleen jaon pienten ja keskisuurten viejämaiden eduksi. Jos näin ei ole, harkitaan mahdollisia parannuksia, mukaan lukien riittävien tietojen saatavuuden valossa, ottaa käyttöön kriteeri, joka perustuu myönnytyksen alaisen viennin suhteeseen kyseisen tuotteen vientiin kaikille markkinoille.
2. Mikäli jäsen katsoo, että sillä on 1 kohdan mukainen pääasiallinen toimittaja-asema, sen olisi ilmoitettava kirjallisesti vaateensa sitä tukevalle todistusaineistolla jäsenelle, joka ehdottaa myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista ja ilmoitettava samaan aikaan sihteeristölle. ''XXVIII artiklan mukaisten neuvottelumenettelyjen'' 4 kohta, joka hyväksyttiin 10. marraskuuta 1980 (BISD-julkaisusarja 27S/26-28), soveltuu näihin tapauksiin.
3. Määritettäessä millä jäsenillä on pääasiallinen toimittaja-asema (joko edellä mainitun 1 kohdan tai XXVIII artiklan 1 kohdan mukaisesti) tai huomattava toimittaja-asema, otetaan ainoastaan suosituimmuuskohtelun (MFN) pohjainen myönnytystä koskevan tavaran kauppa huomioon. Kuitenkin myönnytystä koskevan tavaran kauppa, joka ei ole perustunut sopimuksenmukaisiin etuuksiin, otetaan myös huomioon, jos kyseinen kauppa ei nauti enää suosituimmuuskohtelua, muuttuen täten MFN-pohjaiseksi kaupaksi myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista koskevien neuvottelujen aikana tai niiden päättyessä.
4. Kun tullimyönnytys muutetaan tai peruutetaan uuden tuotteen osalta (se on tuote, jota koskevia kolmen vuoden kauppatilastoja ei ole saatavilla), katsotaan, että jäsenellä, jolla on alkuperäinen neuvotteluoikeus siihen tullinimikkeeseen, johon tuote luokitellaan tai luokiteltiin aikaisemmin, on alkuperäinen neuvotteluoikeus kyseessä olevaan myönnytykseen. Pääasiallista toimittaja-asemaa ja huomattavaa toimittaja-asemaa määriteltäessä ja hyvityksen laskemisessa on otettava huomioon muun muassa tuotantokyky ja investoinnit myönnytyksen alaiseen tuotteeseen viejäjäsenen alueella ja viennin kasvuarviot samoin kuin tuotteen kysyntäennusteet tuontijäsenen alueella. ''Uusi tuote'' tämän kappaleen tarkoittamassa mielessä, katsotaan sisältävän tullinimikkeen, joka luodaan muodostamalla olemassaolevalle tullinimikkeelle alanimike.
5. Mikäli jäsen katsoo, että sillä on 4 kohdan mukaisen pääasiallinen toimittaja-asema tai huomattava toimittaja-asema, sen olisi ilmoitettava kirjallisesti vaateensa sitä tukevalla todistusaineistolla jäsenelle, joka ehdottaa myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista ja ilmoitettava samaan aikaan sihteeristölle. Edellä mainittujen ''XXVIII artiklan mukaisten neuvottelumenettelyjen'' 4 kohta soveltuu näihin tapauksiin.
6. Kun rajoittamaton tullimyönnytys korvataan tariffikiintiöllä, olisi annettava hyvityksen määrä ylitettävä sen kaupan määrän jota myönnytyksen muutos todella koskee. Hyvityksen laskennan perustana tulisi olla määrä, jolla tulevat kaupankäyntimahdollisuudet ylittävät kiintiön tason. Katsotaan että tulevien kaupankäynti mahdollisuuksien laskelmien tulisi perustua suurempaan seuraavista vaihtoehdoista:
(a) viimeisimmän edustavan kolmivuotiskauden keskimääräinen vuosittainen kauppa, lisättynä saman kauden tuonnin keskimääräisellä vuosittaisella kasvulla tai 10 prosentilla kumpi tahansa on suurempi tai
(b) viimeisen vuoden kauppa lisättynä 10 prosentilla.
Missään tapauksessa jäsenen hyvitysvelvollisuus ei saa ylittää sitä, jonka myönnytyksen täydellinen peruuttaminen aiheuttaisi.
7. Jokaiselle jäsenelle, jolla on pääasiallinen toimittaja-asema muutetun tai peruutetun myönnytyksen suhteen, joko edellä mainitun 1 kohdan tai XXVIII artiklan 1 kohdan mukaisesti, annetaan alkuperäinen neuvotteluoikeus korvaavissa myönnytyksissä, elleivät kyseiset jäsenet sovi toisenlaisesta korvausmuodosta.
LIITE 1 LIITE 1A MARRAKESHIN PÖYTÄKIRJA TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAAN YLEISSOPIMUKSEEN 1994
Jäsenet, jotka
neuvottelivat GATT 1947 sopimuksen puitteissa Uruguayn kierrosta koskevan ministerijulistuksen mukaisesti,
sopivat seuraavaa:
1. Jäsenen tähän pöytäkirjaan liitetystä myönnytysluettelosta tulee kyseistä jäsentä koskeva GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluettelo päivämääränä, jolloin WTO-sopimus tulee voimaan kyseisen jäsenen osalta. Ministerikokouksen päätöksen toimenpiteistä vähiten kehittyneiden maiden hyväksi mukaisesti jätetty myönnytysluettelo katsotaan liitetyiksi tähän pöytäkirjaan.
2. Jokaisen jäsenen hyväksymät tullialennukset toimeenpannaan viitenä tasasuuruisena alennuksena, paitsi milloin jäsenen myönnytysluettelossa mahdollisesti toisin sanotaan. Ensimmäinen sellainen alennus toimeenpannaan WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, jokainen seuraava alennus tammikuun 1 päivänä kunakin seuraavana vuonna ja lopullinen tullitaso viimeistään neljän vuoden kuluttua WTO-sopimuksen tultua voimaan, paitsi milloin kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa mahdollisesti toisin sanotaan.
Sikäli kun myönnytysluettelossa ei toisin sanota, jäsen, joka hyväksyy WTO-sopimuksen sen tultua voimaan, toimeenpanee ajankohtana, jolloin kyseinen sopimus tulee voimaan, kaikki alennukset, jotka on siihen mennessä suoritettu, samalla kertaa alennusten kanssa, jotka sen olisi tullut edellä olevan lauseen perusteella toimeenpanna tammikuun 1 päivänä seuraavana vuonna ja toimeenpanee kaikki jäljellä olevat alennukset edellä olevassa virkkeessä mainitussa aikataulussa. Alennettu tulli pitäisi jokaisessa alennusvaiheessa pyöristää ensimmäiseen desimaaliin. Niiden maataloustuotteiden osalta, jotka määritellään maataloussopimuksen 2 artiklassa, alennukset toimeenpannaan myönnytysluettelojen asianomaisissa osissa mainituissa aikatauluissa.
3. Tähän pöytäkirjaan liitetyissä myönnytysluetteloissa olevien myönnytysten ja sitoumusten täytäntöönpano saatetaan pyydettäessä jäsenten monenkeskisen tutkinnan kohteeksi. Tämä ei tulisi vaikuttamaan jäsenten oikeuksiin tai velvoitteisiin, jotka perustuvat WTO-sopimuksen 1A liitteessä oleviin sopimuksiin.
4. Jäsentä koskevan tähän pöytäkirjaan liitetyn myönnytysluettelon tultua GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluettelo 1 kohdan määräysten mukaisesti, kyseinen jäsen voi milloin tahansa pidättäytyä toimeenpanemasta tai peruuttaa kokonaan tai osittain sellaisen myönnytysluettelossa olevan myönnytyksen, missä tahansa tuotteessa, jossa pääasiallisena toimittajana on mikä tahansa toinen Uruguayn kierroksen neuvotteluihin osallistuja, jonka myönnytysluettelo ei ole vielä tullut GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluetteloksi.
Sellaiseen toimenpiteeseen voidaan kuitenkin ryhtyä vasta, kun mistä tahansa sellaisesta myönnytyksen toimeenpanemisesta pidättymisestä tai peruuttamisesta on ilmoitettu kirjallisesti tavarakauppaneuvostolle ja vasta kun asiassa on neuvoteltu kenen tahansa jäsenen pyynnöstä, jonka asianomainen myönnytysluettelo on tullut GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluetteloksi ja jolla on merkittävän toimittajan asema kyseisessä tuotteessa. Toimeenpanemisesta pidätettyä tai peruutettua myönnytystä tulee soveltaa sellaisesta päivämäärästä lukien, jolloin pääasiallisen toimittajan aseman omaavan jäsenen myönnytysluettelosta tulee GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluettelo.
5. (a) Vaikuttamatta mitenkään maataloussopimuksen 4 artiklan 2 kohdan määräyksiin, GATT 1994 -sopimuksen II artiklan 1(b) ja 1(c) kohtien viittauksissa kyseisen sopimuksen päivämäärään, tähän pöytäkirjaan liitettyjen myönnytysluettelojen tarkoittamien myönnytysten soveltamisajankohta on kaikissa myönnytystuotteissa tämän pöytäkirjan päivämäärä.
(b) GATT 1994 -sopimuksen II artiklan 6(a) kohdan viittauksessa kyseisen sopimuksen päivämäärään, tähän pöytäkirjaan liitettyjen myönnytysluettelojen soveltamisajankohta on tämän pöytäkirjan päivämäärä.
6. Myönnytysluettelojen III osassa olevien tullien ulkopuolisia toimenpiteitä koskevien myönnytysten muuttamisessa tai peruuttamisessa sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan määräyksiä ja ''XXVIII artiklan mukaisia neuvottelumenettelyjä'', jotka hyväksyttiin 10 marraskuuta 1980 (BISD-julkaisusarja 27S/26-28). Tämä ei vaikuta jäsenten GATT 1994 -sopimuksessa määriteltyihin oikeuksiin tai velvoitteisiin.
7. Kaikissa tapauksissa, joissa tähän pöytäkirjaan liitetystä myönnytysluettelosta aiheutuu missä tahansa tuotteessa vähemmän suotuisa kohtelu kuin sellaiselle tuotteelle annettiin GATT 1947 -sopimuksen myönnytysluetteloissa ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, jäsenen, jolle myönnytysluettelo kuuluu, katsotaan suorittaneen asianmukaiset toimenpiteet, jotka olisivat muutoin olleet tarpeellisia GATT 1947 tai 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan asianomaisten määräysten mukaan. Tämän kohdan määräykset koskevat ainoastaan Egyptiä, Perua, Etelä-Afrikkaa, ja Uruguayta.
8. Oheiset liitteinä olevat myönnytysluettelot ovat todistusvoimaisia englannin-, ranskan- tai espanjankielisinä, kuten jokaisessa myönnytysluettelossa on yksilöity.
9. Tämä pöytäkirja on tehty on 15 huhtikuuta 1994.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA
Jäsenet, jotka
päättävät aloittaa maatalouskaupan uudistamisen Punta del Esten julistuksessa asetettujen neuvottelutavoitteiden mukaisesti;
muistuttavat, että Uruguayn kierroksen puolivälin tarkastelussa sovitun mukaisesti pitkän aikavälin tavoitteena on ''luoda tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä ja että uudistusprosessi tulisi aloittaa neuvottelemalla tukea ja suojaa koskevista sitoumuksista sekä laatimalla entistä tiukemmat ja toiminnaltaan tehokkaammat GATTin säännöt ja periaatteet'';
muistuttavat lisäksi mieliin, että ''edellä mainitun pitkän aikavälin tavoitteena on sovitun ajanjakson kuluessa toteuttaa huomattavia asteittaisia maataloustukea ja suojaa koskevia vähennyksiä, jotka johtavat maailman maatalouskaupan rajoituksien ja vääristymien oikaisemiseen ja estämiseen'';
sitoutuvat aikaansaamaan yksityiskohtaisia velvoittavia sitoumuksia kaikilla seuraavilla alueilla: markkinoillepääsy, kotimainen tuki, vientikilpailu ja pääsemään sopimukseen terveys- ja kasvinsuojelukysymyksistä;
sopivat, että saattaessaan voimaan markkinoillepääsyä koskevia sitoumuksia teollisuusmaajäsenet ottavat täysin huomioon kehitysmaajäsenten erityistarpeet ja -olosuhteet antamalla parannetut mahdollisuudet ja markkinoillepääsyn ehdot sellaisille maataloustuotteille, joilla on erityistä merkitystä näille jäsenille, mukaan lukien mahdollisimman täydellinen trooppisten maataloustuotteiden kaupan vapauttaminen, niin kuin siitä on sovittu puolivälin tarkastelussa sekä tuotteille, jotka ovat erityisen tärkeitä laittomien huumausainekasvien tuotannon korvaamiseksi;
toteavat, että uudistusohjelman sitoumukset tulisi toteuttaa oikeudenmukaisesti kaikkien jäsenten kesken, ottamalla huomioon ei-kaupalliset näkökohdat, kuten elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen ja ympäristönsuojelutarpeet; ottamalla huomioon että sovitun mukaisesti kehitysmaiden erityinen ja erilliskohtelu ovat erottamaton osa neuvotteluja ja ottamalla huomioon uudistusohjelman voimaansaattamisen mahdolliset kielteiset vaikutukset vähiten kehittyneille ja elintarvikkeita nettomääräisesti tuoville kehitysmaille;
sopivat seuraavaa:
OSA IOSA I
Artikla 1
Käsitteiden määritelmät
Tässä sopimuksessa, ellei asiayhteys muuta edellytä
a) ''kokonaistuen mittausmenetelmä'' ja ''AMS'' tarkoittavat rahassa ilmaistua maataloustuotteen vuosittaista tuen tasoa, jonka maatalouden perustuotteen tuottajat saavat tai yleistä maataloustuottajien saamaa tuotekohdistamatonta tukea, joka ei ole sellaista tukea, jota annetaan niiden ohjelmien puitteissa, jotka on vapautettu tämän sopimuksen 2 liitteen mukaisista alennusvelvoitteista, joka on
(i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta määritelty niissä asianomaisissa tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa; ja
(ii) minä vuonna tahansa toimeenpanokauden aikana tai sen jälkeen myönnetyn tuen osalta laskettu tämän sopimuksen 3 liitteen määräysten mukaisesti ottaen huomioon ne olennaiset tiedot ja menetelmät joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;
b) ''perustuote'' suhteessa kotimaisen tuen sitoumuksiin määritellään tuotteeksi, joka on mahdollisimman lähellä ensimyyntiä, kuten se on jäsenen myönnytysluettelossa ja siihen liittyvässä tausta-aineistossa määritelty;
c) ''budjettimenot'' tai ''menot'' sisältää menetetyt tulot;
d) ''vastaava tuen mittausmenetelmä'' tarkoittaa rahassa ilmaistua vuosittaista tukitasoa, joka on annettu jonkin maatalouden perustuotteen tuottajille soveltamalla yhtä tai useampaa toimenpidettä, joiden laskemiseen AMS-menetelmä ei sovellu, lukuun ottamatta tukea, jota annetaan niiden ohjelmien puitteissa, jotka on vapautettu tämän sopimuksen 2 liitteen mukaisista alennusvelvoitteista ja joka on
(i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta määritelty niissä asianomaisissa tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa; ja
(ii) minä vuonna tahansa toimeenpanokauden aikana tai sen jälkeen myönnetyn tuen osalta laskettu tämän sopimuksen 4 liitteen määräysten mukaisesti ottaen huomioon ne olennaiset tiedot ja menetelmät joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;
e) ''vientituilla'' tarkoitetaan tukia, jotka edellyttävät vientiä mukaan lukien tämän sopimuksen 9 artiklassa luetellut vientituet;
f) ''toimeenpanokausi'' tarkoittaa vuonna 1995 alkavaa kuuden vuoden ajanjaksoa paitsi 13 artiklan kattamia tapauksia, joissa se tarkoittaa vuonna 1995 alkavaa yhdeksän vuoden ajanjaksoa;
g) ''markkinoillepääsyä koskevat myönnytykset'' sisältävät kaikki tämän sopimuksen perusteella tehdyt markkinoillepääsyä koskevat sitoumukset;
h) kokonaistuen mittausmenetelmän ilmoittama ''kokonaistuki'' ja ''kokonais-AMS'' tarkoittavat maataloustuottajien saaman kaiken kotimaisen tuen summaa, joka on laskettu kaiken maatalouden perustuotteiden kokonaistuen mittausmenetelmän nojalla saaman, kaiken tuotekohdistamattoman kokonaistuen mittausmenetelmän nojalla saaman ja kaiken vastaavan tukimittausmenetelmän nojalla saaman tuen kokonaissummana, ja joka on
(i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta (se on ''perusvuosien kokonais-AMS'') ja enimmäistuen osalta, joka on myönnettävissä toimeenpanokauden minä tahansa vuonna tai sen jälkeen (se on ''vuosittaiset ja lopulliset sidotut sitoumustasot''), kuten ne on määritelty myönnytysluettelon IV osassa; ja
(ii) toimeenpanokauden minä vuonna tahansa tai sen jälkeen tosiasiassa myönnetyn tuen osalta (se on ''nykyinen kokonais-AMS''), joka on laskettu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti, mukaan lukien 6 artikla, ja niiden olennaisten tietojen ja menetelmien mukaisesti joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;
(i) ''vuosi'' edellä mainitussa f kohdassa ja suhteessa jäsenen yksittäisiin sitoumuksiin tarkoittaa kalenteri-, rahoitus- tai markkinavuotta, joka on määritelty asianomaisen jäsenen myönnytysluettelossa.
Artikla 2Tuotekate
Tätä sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen 1 liitteessä lueteltuihin tuotteisiin, joilla vastedes tarkoitetaan maataloustuotteita.
OSA IIOSA II
Artikla 3Myönnytysten ja sitoumusten liittäminen
1. Kunkin jäsenen myönnytysluettelon IV osan kotimaista tukea ja vientitukea koskevat sitoumukset muodostavat tukea rajoittavia sitoumuksia ja ovat täten erottamaton osa GATT 1994 -sopimusta.
2. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu jäsen ei saa antaa kotimaisille tuottajille enempää tukea kuin sen myönnytysluettelon IV osan I jakson sitoumustasoissa on määritelty.
3. Ellei muuta 9 artiklan 2b ja 4 kohtien määräyksistä johdu jäsen ei saa antaa 9 artiklan 1 kohdassa lueteltuja vientitukia sen myönnytysluettelon IV osan II jaksossa määriteltyjen maataloustuotteiden tai tuoteryhmien osalta enempää kuin siinä määritellyt budjettimenot ja määrälliset sitoumustasot antavat myöten eikä myöskään antaa sellaisia tukia millekään maataloustuotteelle, jota ei ole määritelty jäsenen myönnytysluettelon tuossa jaksossa.
OSA III
OSA III
Artikla 4Markkinoillepääsy
1. Myönnytysluetteloon sisältyvät markkinoillepääsyä koskevat myönnytykset koskevat tullien sidontoja ja alennuksia sekä muita siinä määriteltyjä markkinoillepääsyä koskevia sitoumuksia.
2. Jäsenet eivät saa ylläpitää, turvautua tai ottaa uudelleen käyttöön mitään sellaista toimenpidettä, joka on täytynyt muuttaa tavalliseksi tulliksi 1), ellei 5 artiklassa tai 5 liitteessä ole toisin edellytetty.
1) Nämä toimenpiteet käsittävät määrälliset tuontirajoitukset, muuttuvat tuontimaksut, vähimmäistuontihinnat, harkinnanvaraisen tuontilisensioinnin, valtion kaupallisten yritysten kautta ylläpidetyt tullien ulkopuoliset esteet, vapaaehtoiset vientirajoitukset ja vastaavat rajatoimet jotka eivät ole tavallisia tulleja, riippumatta siitä ylläpidetäänkö toimenpiteitä GATT 1947 -sopimuksen määräyksistä myönnettyjen maakohtaisten poikkeamien nojalla, mutta ei toimenpiteitä, joita ylläpidetään maksutasemääräysten nojalla tai yleisten, ei erityisesti maataloutta koskevien GATT 1994 -sopimuksen tai muiden WTO:n 1A liitteen monenkeskisten kauppasopimusten määräysten nojalla
Artikla 5Erityiset suojalausekemääräykset
1. Huolimatta GATT 1994 -sopimuksen II artiklan 1(b) kohdan määräyksistä jokainen jäsen voi turvautua allaolevien 4 ja 5 kohtien määräyksiin maataloustuotteen tuonnin yhteydessä, jonka suhteen tämän sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on muunnettu tavalliseksi tulliksi ja joka on merkitty myönnytysluettelossa ''SSG'' -merkkiä käyttäen sellaiseksi myönnytyksen kohteeksi, jonka osalta tämän artiklan määräyksiin voidaan vedota, jos
(a) tämän tuotteen tuonnin määrä myönnytyksen antaneen jäsenen tullialueelle minä tahansa vuonna nousee yli laukeamiskynnyksen, joka määräytyy olemassaolevan markkinoillepääsymahdollisuuden perusteella alla olevan 4 kohdan mukaisesti, tai, mutta ei samanaikaisesti;
(b) se hinta, jolla tuotetta voidaan tuoda myönnytyksen antaneen jäsenen tullialueelle, määriteltynä kyseisen toimituksen c.i.f. tuontihinnan perusteella ilmaistuna kotimaisessa rahassa, laskee alle laukeamishinnan eli kyseisen tuotteen vuosien 1986-1988 viitehinnan 2) keskiarvon.
2) Tämän alakohdan määräyksen käyttämiseksi sovellettavan viitehinnan tulee yleensä olla kyseisen tuotteen keskimääräinen c.i.f. yksikköhinta, tai sen tulee muutoin olla sovelias hinta ottaen huomioon tuotteen laatu ja sen jalostusaste. Se tulee sen ensimmäisen soveltamisen jälkeen määritellä julkisesti ja olla riittävästi saatavilla, jotta muilla jäsenillä on mahdollisuus arvioida mahdollisesti asetettava lisätulli.
2. Tuonti, joka tapahtuu nykyisen ja vähimmäismarkkinoillepääsyä koskevien sitoumusten nojalla muodostaen osan edellä mainitussa 1 kohdassa mainittua myönnytystä, on otettava huomioon määriteltäessä se tuonnin määrä joka edellytetään vedottaessa 1(a) alakohdan ja 4 kohdan määräyksiin, mutta mainittujen myönnytysten alaista tuontia ei saa vaikeuttaa millään lisätullilla, joka on määrätty joko 1 (a) alakohdan ja alla olevan 4 kohdan tai 1 (b) alakohdan ja alla olevan 5 kohdan nojalla.
3. Mitkä tahansa kyseisen tuotteen toimitukset, jotka ovat matkalla sopimuksen perusteella, joka on tehty ennen kuin lisätulli on asetettu yllä olevan 1 (a) alakohdan ja alla olevan 4 kohdan nojalla, on vapautettava kaikesta tällaisesta lisätullista edellyttäen, että ne voidaan laskea kyseisen tuotteen seuraavan vuoden tuontimääriin määriteltäessä 1 (a) alakohdan määräysten laukeamista sinä vuonna.
4. Mikä tahansa ylläolevan 1 (a) alakohdan perusteella määrätty lisätulli saadaan pitää voimassa ainoastaan sen vuoden loppuun, jona se on määrätty, ja se voidaan asettaa korkeintaa tasolle joka ei ylitä kolmannesta voimassa olevan tavallisen tullin tasosta sinä vuonna, jolloin toimeen ryhdytään. Laukeamistaso määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti, joka perustuu markkinoillepääsymahdollisuuksiin määriteltynä tuontiosuutena vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta 3) kolmen edeltävän vuoden ajalta, joilta tieto on saatavilla:
3) Mikäli kotimaista kulutusta ei ole otettu huomioon, sovelletaan peruslaukeamistasoa alla olevan 4 (a) alakohdan mukaisesti.
(a) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat 10 prosenttia tai sitä pienemmät, on peruslaukeamistaso 125 prosenttia;
(b) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat suuremmat kuin 10 prosenttia, mutta pienemmät tai yhtä suuret kuin 30 prosenttia, on peruslaukeamistaso 110 prosenttia;
(c) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat suuremmat kuin 30 prosenttia, on peruslaukeamistaso 105 prosenttia.
Kaikissa tapauksissa lisätulli voidaan määrätä minä tahansa vuonna, jolloin myönnytyksen antavan jäsenen tullialueelle saapuvan kyseisen tuotteen absoluuttinen tuontimäärä ylittää summan (x), edellä mainitun mukainen peruslaukeamistaso kerrottuna tuonnin keskimääräisellä määrällä kolmelta edeltävältä vuodelta, joilta tietoa on ollut saatavilla ja (y) kyseisen tuotteen absoluuttisen määrän muutoksella kotimaisessa kulutuksessa viimeisen vuoden aikana, jolta tietoa on ollut saatavilla verrattuna sitä edeltävään vuoteen edellyttäen, että laukeamistaso ei saa olla pienempi kuin 105 prosenttia edellä mainitun (x):n mukaisen tuonnin keskiarvomäärästä.
5. Yllä mainitun 1 (b) alakohdan perusteella asetettu lisätulli määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:
(a) jos toimituksen kotimaisessa rahassa ilmaistun c.i.f. tuontihinnan (myöhemmin tuontihinta) ja alakohdan mukaisesti määritellyn laukeamishinnan välinen ero on vähemmän tai yhtäsuuri kuin 10 prosenttia laukeamishinnasta, mitään lisätullia ei määrätä;
(b) jos tuontihinnan ja laukeamishinnan välinen ero (myöhemmin ero) on suurempi kuin 10 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtä suuri kuin 40 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 30 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 10 prosenttia;
(c) jos ero on suurempi kuin 40 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtä suuri kuin 60 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 50 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 40 prosenttia lisättynä (b) alakohdan mukaisella lisätullilla;
(d) jos ero on suurempi kuin 60 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtäsuuri kuin 75 prosenttia, on lisätulli 70 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 60 prosenttia laukeamishinnasta lisättynä (b) ja (c) alakohtien mukaisilla lisätulleilla;
(e) jos ero on suurempi kuin 75 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 90 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 75 prosenttia lisättynä (b), (c) ja (d) alakohtien mukaisilla lisätulleilla.
6. Helposti pilaantuvien sekä kausiluonteisten tuotteiden osalta on edellä asetettuja ehtoja sovellettava tavalla, joka ottaa huomioon näiden tuotteiden erityisluonteen. Erityisesti 1 (a) alakohdan ja 4 kohdan osalta voidaan käyttää lyhyempiä kausia vastaavien peruskauden kausien yhteydessä ja 1 (b) alakohdan osalta voidaan käyttää erilaisia viitehintoja eri kausille.
7. Erityinen suojalauseke tulee panna täytäntöön läpinäkyvällä tavalla. Ryhtyessään 1 (a) alakohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee antaa maatalouskomitealle olennaisen tiedon sisältävä kirjallinen ilmoitus niin aikaisin etukäteen kuin se on mahdollista ja joka tapauksessa 10 päivän kuluessa tällaisen toimen toimenpanosta. Tapauksissa, joissa kulutusmäärän muutokset on kohdistettava yksittäisille tullinimikkeille 4 kohdan toimien edellytysten mukaisesti, olennaisen tiedon tulee sisältää aineisto ja käytetyt menetelmät näiden muutosten kohdistamisessa.
Ryhtyessään 4 kohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee varata kaikille halukkaille jäsenille tilaisuus neuvotella mainitun toimen soveltamiseen liittyvistä ehdoista. Ryhtyessään 1 (b) kohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee antaa maatalouskomitealle olennaisen tiedon sisältävä kirjallinen ilmoitus 10 päivän kuluessa ensimmäisen toimen toimeenpanosta tai helposti pilaantuvien ja kausiluonteisten tuotteiden osalta 10 päivän kuluessa kyseisen kauden ensimmäisestä toimenpiteestä. Jäsenet sitoutuvat mikäli mahdollista olemaan turvautumatta 1 (b) kohdan määräyksiin, mikäli kyseisten tuotteiden tuontimäärät ovat vähentymässä. Kummassakin tapauksessa ryhtyessään mainittuihin toimiin jäsenen tulee tarjota muille halukkaille jäsenille tilaisuus neuvotella mainitun toimen soveltamiseen liittyvistä ehdoista.
8. Tapauksissa, missä toimenpiteisiin on ryhdytty edellä mainittujen 1-7 kohtien mukaisesti, jäsenet sitoutuvat sanottujen toimien osalta olemaan turvautumatta GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan 1 (a) ja 3 kohtiin tai suojalausekesopimuksen 8 artiklan 2 kohtaan.
9. Tämän artiklan määräykset pysyvät voimassa 20 artiklassa määritellyn uudistusprosessin ajan.
OSA IVOSA IV
Artikla 6Kotimaisia tukia koskevat sitoumukset
1. Kunkin jäsenen myönnytysluettelon IV osaan sisällytettyjen kotimaisten tukien alennussitoumukset koskevat kaikkia maataloustuottajille annettavia kotimaisia tukia, lukuun ottamatta niitä kotimaisia toimenpiteitä, jotka eivät ole alennusvelvoitteen alaisia tässä artiklassa ja tämän sopimuksen 2 liitteessä asetettujen edellytysten mukaisesti. Sitoumukset on ilmaistu kokonaistuen sekä ''vuosittaisen ja lopullisen sidotun sitoumustason'' muodossa.
2. Puolivälin tarkastelua koskevan sopimuksen mukaisesti, että valtion suora tai epäsuora tuki maatalouden ja maaseudun kehittämisen kannustamiseksi on erottamaton osa kehitysmaiden kehitysohjelmia, on kehitysmaajäsenten yleiset investointituet maataloudelle ja näiden maiden pienituloisille tai vähävaraisille tuottajille tarkoitetut yleiset tuotantopanoksiin kohdistuvat tuet vapautettu kotimaisen tuen alennussitoumuksista, joita muuten sovellettaisiin tällaisiin toimenpiteisiin, samoin kuin kehitysmaajäsenten tuottajille suunnattu kotimainen tuki, jonka tarkoituksena on kannustaa siirtymistä pois huumausainekasvien kasvattamisesta. Tämän kohdan edellytykset täyttävää kotimaista tukea ei tarvitse sisällyttää jäsenen laskelmiin laskettaessa sen nykyistä kokonais-AMSin arvoa.
3. Jäsenen katsotaan täyttäneen kotimaisen tuen alennussitoumuksensa jokaisena vuotena, jolloin sen maataloustuottajille antama kotimainen tuki ilmaistuna nykyisen kokonais-AMSsin arvon muodossa ei ylitä vastaavaa jäsenen myönnytysluettelon IV osassa määriteltyä vuosittaista tai lopullista sidottua sitoumustasoa.
4. (a) Jäsenen ei tarvitse sisällyttää nykyistä kokonais-AMSin arvoa koskeviin laskelmiinsa eikä sen tarvitse alentaa
(i) sellaista tuotekohtaista kotimaista tukea, joka muuten edellytettäisiin sisällytettäväksi jäsenen nykyistä AMS-arvoa koskevaan laskelmaan, mikäli mainittu tuki ei ylitä 5 prosenttia tämän jäsenen maatalouden perustuotteen tuotannon kokonaisarvosta kyseisen vuoden aikana; ja
(ii) sellaista tuotekohdistamatonta kotimaista tukea, joka muuten edellytettäisiin sisällytettäväksi jäsenen nykyistä AMS-arvoa koskevaan laskelmaan, mikäli mainittu tuki ei ylitä 5 prosenttia tämän jäsenen maatalouden kokonaistuotannon arvosta.
(b) Kehitysmaajäsenen osalta tämän kohdan mukainen vähimmäisprosentti (de minimis) on 10 prosenttia.
5. (a) Tuotannonrajoitusohjelmien alaiset suorat tulotuet eivät ole kotimaisen tuen alennussitoumuksen alaisia jos
(i) tällaiset tulotuet perustuvat kiinteään alaan ja tuottoon; tai
(ii) tällaiset tulotuet perustuvat enintään 85 prosenttia tuotannon perustasosta; tai
(iii) kotieläimien nojalla maksetut tulotuet perustuvat kiinteään eläinmäärään.
(b) Edellä mainitut edellytykset täyttävät alennussitoumuksen ulkopuolelle jäävät suorat tulotuet tulee huomioida jättämällä näiden suorien tulotukien arvo jäsenen nykyisen kokonais-AMSin arvoa koskevan laskelman ulkopuolelle.
Artikla 7Kotimaisen tuen yleiset säännöt
1. Kunkin jäsenen on varmistettava, että kaikki maataloustuottajille suunnatut kotimaiset tukitoimet, jotka eivät ole alennussitoumusten kohteena niiden täyttäessä tämän sopimuksen 2 liitteen edellytykset, ylläpidetään sen mukaisina.
2.(a) Mikä tahansa maataloustuottajille suunnattu kotimainen tukitoimi, mukaan lukien mikä tahansa muutos tällaiseen toimeen sekä mikä tahansa myöhemmin käyttöön otettu toimi, jonka ei voida osoittaa täyttävän tämän sopimuksen 2 liitteen edellytyksiä tai olevan vapautettu alennuksesta minkä tahansa muun tämän sopimuksen määräyksen perusteella, on sisällytettävä jäsenen nykyistä kokonais-AMSsin arvoa koskevaan laskelmaan.
(b) Mikäli kokonais-AMSin sitoumusta ei esiinny jäsenen myönnytysluettelon IV osassa, ei jäsenen tule antaa maataloustuottajille 6 artiklan 4 kohdassa määritellyn vähimmäistason (de minimis) ylittävää tukea.
OSA VOSA V
Artikla 8Vientikilpailua koskevat sitoumukset
Kukin jäsen sitoutuu olemaan antamatta vientitukia muulla tavalla kuin tämän sopimuksen ja jäsenen myönnytysluettelon sitoumusten mukaisesti.
Artikla 9Vientitukea koskevat sitoumukset
1. Seuraavat vientituet ovat tämän sopimuksen mukaisesti alennussitoumusten alaisia:
(a) hallitusten tai niiden alaisten viranomaisten suoria tukia koskevat säännökset, mukaan lukien luontaissuoritukset, yrityksille, teollisuudelle, maataloustuotteen tuottajille, osuuskunnalle tai muunlaiselle tuottajien yhdistyksille tai markkinointineuvostolle, jotka edellyttävät vientiä;
(b) hallitusten tai niiden alaisten viranomaisten maataloustuotteiden ei-kaupallisten varastojen myymistä tai sijoittamista vientiin halvempaan hintaan kuin mitä veloitetaan vastaavanlaisen tuotteen ostajilta kotimarkkinoilla.
(c) hallituksen ohjelmilla rahoitettu maataloustuotteen vientimaksut riippumatta siitä, onko toimeen käytetty julkisia varoja tai ei, mukaan lukien maksut, jotka on rahoitettu verottamalla kyseistä maataloustuotetta tai sitä maataloustuotetta, josta kyseinen vientituote on valmistettu.
(d) tukisäännökset (muut kuin laajalti saatavilla olevat viennin edistämis- ja neuvontapalvelut), jotka alentavat maataloustuotteiden viennin markkinointikustannuksia, mukaan lukien käsittely-, jalostus- ja muut tuotantokustannukset sekä kansainvälisiä kuljetus- ja rahtikustannuksia.
(e) hallituksen antamat tai määräämät vientitoimituksiin liittyvät kotimaiset kuljetus- ja rahtimaksut, joiden ehdot ovat kotimaisia toimituksia edullisemmat.
(f) maataloustuotteiden tuki, jonka saanti edellyttää niiden sisällyttämistä vientituotteisiin.
2. (a) Lukuun ottamatta (b) alakohdassa säädettyä, jäsenen myönnytysluettelossa määritellyt vientituen sitoumustasot kullekin toimeenpanokauden vuodelle tarkoittavat tämän artiklan 1 kohdan osalta seuraavia vientitukia:
(i) budjettimenoja koskevien alennussitoumusten osalta näiden tukien korkeinta sallittua määrää, joka voidaan kohdistaa tai toteuttaa sinä vuonna; ja
(ii) viennin määrällisten alennussitoumusten osalta yksittäisen maataloustuotteen tai tuoteryhmän korkeinta sallittua määrää, joiden suhteen mainittua vientitukea voidaan myöntää sinä vuonna.
(b) Minä tahansa vuonna toimeenpanokauden toisen ja viidennen vuoden välillä jäsen voi myöntää edellä mainitussa 1 kohdassa lueteltuja vientitukia enemmän kuin kyseisen vuoden vastaavat vuosittaiset sitoumustasot jäsenen myönnytysluettelon IV osassa määriteltyjen tuotteiden tai tuoteryhmien osalta ovat edellyttäen, että
(i) kyseisiä tukia koskevat budjettimenojen kumulatiiviset määrät eivät toimeenpanokauden alusta lukien kyseiseen vuoteen asti ylitä niitä kumulatiivisia määriä, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia menojen sitoumustasoja, enempää kuin 3 prosenttia kyseisten budjettimenojen peruskauden tasosta;
(ii) kyseisten vientitukien avulla viedyt kumulatiiviset määrät eivät toimeenpanokauden alusta lukien kyseiseen vuoteen asti ylitä niitä kumulatiivisia määriä, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia määrällisiä sitoumustasoja, enempää kuin 1,75 prosenttia peruskauden määristä;
(iii) kyseisiä vientitukia koskevat budjettimenojen kumulatiiviset kokonaismäärät ja tätä vientitukea saavat kumulatiiviset kokonaismäärät koko toimeenpanokauden aikana eivät ole suurempia kuin ne kokonaismäärät, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia sitoumustasoja; ja
(iv) jäsenen vientitukea koskevat budjettimenot ja tätä vientitukea saavat määrät toimeenpanokauden päättyessä eivät vastaavasti ole suurempia kuin 64 prosenttia ja 79 prosenttia vuosien 1986-1990 peruskauden tasoista. Kehitysmaajäsenten osalta nämä prosentit ovat vastaavasti 76 prosenttia ja 86 prosenttia.
3. Sitoumukset, jotka liittyvät rajoituksiin koskien vientitukijärjestelmän kattavuuden laajentamista, on määritelty myönnytysluetteloissa.
4. Toimeenpanokauden aikana kehitysmaajäsenten ei edellytetä tekevän sitoumuksia edellä mainitun 1 kohdan (d) ja (e) alakohdissa lueteltujen vientitukien osalta edellyttäen, ettei niitä sovelleta tavalla joka olisi alennussitoumusten kiertämistä.
Artikla 10Vientitukisitoumusten kiertämisen ehkäisy
1. Vientitukia, joita ei ole lueteltu 9 artiklan 1 kohdassa, ei saa soveltaa tavalla, joka johtaa tai uhkaa johtaa vientitukisitoumusten kiertämiseen; ei-kaupallisia toimituksia ei myöskään saa käyttää näiden sitoumusten kiertämiseen.
2. Jäsenet sitoutuvat työskentelemään kehittääkseen kansainvälisesti sovitut säännöt säätelemään vientiluottojen, vientiluottojen takuiden ja vakuutusohjelmien ehtoja, ja sen jälkeen kun säännöistä on sovittu, jäsenet sitoutuvat antamaan vientiluottoja, vientiluottojen takuita ja vakuutusohjelmia ainoastaan niiden mukaisesti.
3. Jokaisen jäsenen, joka väittää, että alennussitoumustason ylittävä viennin määrä ei ole tuettua, on pystyttävä osoittamaan, ettei mitään vientitukea, olipa se lueteltu 9 artiklassa tai ei, ole myönnetty kyseisten vientimäärien nojalla.
4. Jäsenten tulee lahjoittaessaan kansainvälistä elintarvikeapua varmistua siitä,
(a) että kansainvälisen elintarvikeavun ehdot eivät ole sidottu suoraan tai epäsuoraan maataloustuotteiden kaupalliseen vientiin vastaanottajamaihin;
(b) että kansainväliset elintarvikeaputoimitukset, mukaan lukien rahamuodossa annettava kahdenvälinen elintarvikeapu, toteutetaan noudattaen FAOn ''ylijäämien sijoittamista ja neuvoa-antavia velvoitteita koskevia periaatteita'' (Principles of Surplus Disposal and Consltative Obligations) mukaan lukien, milloin se on tarkoituksenmukaista, järjestelmää koskien tavanmukaisia markkinointivaatimuksia (Usual Marketin Requirements, UMRs); ja
(c) että tällainen tuki annetaan mahdollisuuksien mukaan täydellisenä lahja-apuna tai ehdoin jotka vähintään täyttävät vuoden 1986 elintarvikeapua koskevan sopimuksen IV artiklan edellytykset.
Artikla 11Valmisteet
Valmisteeseen sisältyvälle maatalouden perustuotteelle maksettu yksikkökohtainen tuki ei saa missään tapauksessa ylittää sitä yksikkökohtaista vientitukea, joka maksettaisiin perustuotteen viennille sellaisenaan.
OSA VIOSA VI
Artikla 12Vientikieltoja ja -rajoituksia koskevat säännöt
1. Mikäli jäsen ottaa käyttöön minkä tahansa uuden elintarvikkeita koskevan vientikiellon tai -rajoituksen GATT 1994 -sopimuksen XI artiklan 2(a) kohdan mukaisesti, on jäsenen noudatettava seuraavia määräyksiä:
(a) jäsenen, joka ottaa käyttöön vientikiellon tai -rajoituksen, on asianmukaisesti harkittava tällaisen kiellon tai rajoituksen vaikutuksia tuojajäsenen elintarvikkeiden saatavuudelle;
(b) ennen kuin jäsen ottaa käyttöön vientikiellon tai -rajoituksen, on sen annettava siitä kirjallinen ilmoitus maatalouskomitealle niin paljon etukäteen kuin mahdollista, ilmoituksen on katettava tiedot kyseisen toimenpiteen luonteesta ja kestosta, ja sen on pyynnöstä neuvoteltava mistä tahansa toimeen liittyvästä asiasta toisen jäsenen kanssa, jolla on merkittävä kiinnostus tuojana. Vientikiellon tai -rajoituksen käyttöön ottavan jäsenen on pyynnöstä annettava tällaiselle jäsenelle tarpeelliset tiedot.
2. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta kehitysmaajäseniin, ellei toimenpiteeseen ryhdy sellainen kehitysmaajäsen, joka on toimenpiteen kohteen olevan määrätyn elintarvikkeen nettoviejä.
OSA VIIOSA VII
Artikla 13Pidättyvyyden osoittaminen
Toimeenpanokauden aikana, huolimatta GATT 1994 -sopimuksen sekä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen (''tukisopimus'') määräyksistä
(a) tämän sopimuksen 2 liitteen määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset kotimaiset tukitoimet ovat
(i) vastatoimiin oikeuttamattomia tukia tasoitustullien tarkoittamassa mielessä 4);
4) Viitattaessa ''tasoitustulleihin'' tässä artiklassa niillä tarkoitetaan tulleja, jotka GATT 1994-sopimuksen VI artikla ja tuki ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen osa V kattavat.
(ii) vapautettuja toimista jotka on otettu GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan ja tukisopimuksen III osan nojalla; ja
(iii) vapautettuja toimista, jotka perustuvat ilman sopimuksen rikkomista tapahtuvaan GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla toiselle jäsenelle kuuluvien tullimyönnytyksien hyödyn mitätöimiseen tai loukkaamiseen siinä mielessä kuin GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1 (b) kohdassa on tarkoitettu.
(b) tämän sopimuksen 6 artiklan määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset kotimaiset tukitoimet, sellaisena kuin ne on sisällytetty jokaisen jäsenen myönnytysluetteloon, mukaan lukien kyseisen artiklan 5 kohdan vaatimusten mukaiset suorat tulotuet; sekä myös vähimmäistason (de minimis) alle jäävä kotimainen tuki, joka on yhdenmukainen 6 artiklan 2 kohdan määräysten kanssa, ovat
(i) vapautettuja asetetuista tasoitustulleista ellei vahingon tai sen uhkan määrittämistä ole tehty GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tukisopimuksen V osan mukaisesti, ja pidättyvyyttä tulee osoittaa tasoitustulleja koskevien tutkimusten aloittamisessa;
(ii) vapautettuja GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohtaan ja tukisopimuksen 5 ja 6 artikloihin perustuvista toimenpiteistä edellyttäen, ettei kyseisillä toimilla anneta määrätylle hyödykkeelle tukea yli sen, mitä sille markkinavuonna 1992 on päätetty antaa; ja
(iii) vapautettuja toimista, jotka perustuvat ilman sopimuksen rikkomista tapahtuvaan GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla toiselle jäsenelle kuuluvien tullimyönnytysten hyödyn mitätöimiseen tai loukkaamiseen siinä mielessä kuin GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1 (b) kohdassa on tarkoitettu edellyttäen, ettei kyseisillä toimilla anneta tietylle tuotteelle tukea yli sen, mitä sille markkinavuonna 1992 on päätetty antaa.
(c) tämän sopimuksen V osan määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset vientituet, sellaisena kuin ne on sisällytetty jokaisen jäsenen myönnytysluetteloon, ovat
(i) tasoitustullien kohteena ainoastaan määrään, hintavaikutukseen tai näistä johtuviin seurausvaikutuksiin perustuvan vahingon tai siitä johtuvan uhan määrityksen nojalla joka on tehty GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tukisopimuksen V osan mukaisesti ja pidättyvyyttä tulee osoittaa tasoitustulleja koskevien tutkimusten aloittamisessa; ja
(ii) vapautettuja toiminnoista, jotka perustuvat GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklaan tai tukisopimuksen 3, 5 ja 6 artikloihin.
OSA VIIIOSA VIII
Artikla 14Terveys- ja kasvinsuojelutoimet
Jäsenet sitoutuvat panemaan täytäntöön terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen.
OSA IXOSA IX
Artikla 15Erityis- ja erilliskohtelu
1. Pitäen kiinni tunnustuksesta, että kehitysmaajäsenten erillis- ja muita edullisempi kohtelu on erottamaton osa neuvotteluja, sitoumusten osalta erityinen ja erilliskohtelu annetaan, kuten siitä on säädetty tämän sopimuksen keskeisissä määräyksissä ja kuten se ilmenee myönnytys- ja sidontaluetteloissa.
2. Kehitysmaajäsenet voivat joustavasti saattaa voimaan alennussitoumukset enimmillään 10 vuoden aikana. Vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten ei vaadita tekemään alennussitoumuksia.
OSA XOSA X
Artikla 16Vähiten kehittyneet ja elintarvikkeita nettomääräisesti tuovat kehitysmaat
1. Teollisuusmaajäsenten on ryhdyttävä sellaisiin toimiin, joita edellytetään päätöksen puitteissa, joka koskee toimenpiteitä koskien uudistusohjelman mahdollisia kielteisiä vaikutuksia vähiten kehittyneille ja elintarvikkeita nettomääräisesti maahantuoville kehitysmaille.
2. Maatalouskomitea valvoo soveltuvin osin tämän päätöksen asianmukaista toteuttamista.
OSA XIOSA XI
Artikla 17Maatalouskomitea
Maatalouskomitea perustetaan.
Artikla 18Sitoumusten toimeenpanon tarkastus
1. Maatalouskomitea tarkastaa Uruguayn kierroksella neuvotellun uudistusohjelman sitoumusten toimeenpanon edistymistä.
2. Tarkastusmenettely suoritetaan jäsenten laatimien ilmoitusten pohjalta liittyen sellaisiin asioihin ja sellaisin väliajoin kuin mistä päätetään, samoin kuin sellaisen asiakirja-aineiston pohjalta, jota sihteeristö pyydetään laatimaan tarkastusprosessin helpottamiseksi.
3. 2 kohdan mukaan laadittujen ilmoitusten lisäksi tulee viipymättä ilmoittaa kaikki sellaiset uudet kotimaiset tukitoimet tai jo olemassa olevien tukimuotojen muutokset, joille vaaditaan vapautusta alennuksista. Tällaisen ilmoituksen on sisällettävä uuden tai muutetun toimenpiteen yksityiskohdat sekä selvityksen siitä, että se on tämän sopimuksen 6 artiklan tai 2 liitteen edellytysten mukainen.
4. Jäsenten on tarkastusprosessissa otettava asianmukaisesti huomioon kohtuuttoman korkean inflaation vaikutus jäsenen kykyyn noudattaa kotimaisen tuen sitoumuksiaan.
5. Jäsenet sopivat neuvottelevansa vuosittain maatalouskomiteassa koskien niiden osallistumista maataloustuotteiden maailmankaupan normaaliin kasvuun tämän sopimuksen vientitukisitoumusten rajoissa.
6. Tarkastusprosessi tarjoaa jäsenille mahdollisuuden nostaa esille mikä tahansa keskeinen asia, joka koskee tässä sopimuksessa esitetyn uudistusohjelman mukaisten sitoumusten toimeenpanoa.
7. Mikä tahansa jäsen voi saattaa maatalouskomitean tietoon minkä tahansa toimenpiteen, jonka se katsoo sellaiseksi, minkä toisen jäsenen olisi tullut ilmoittaa maatalouskomitealle.
Artikla 19Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tämän sopimuksen neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.
OSA XIIOSA XII
Artikla 20Uudistusprosessin jatkaminen
Tunnustaessaan, että pitkän aikavälin tavoite tuen ja suojan huomattavilla asteittaisilla alennuksilla aikaansaada perusteellinen uudistus on jatkuva prosessi, jäsenet sopivat, että prosessin jatkamista koskevat neuvottelut aloitetaan vuotta ennen toimeenpanokauden päättymistä, ottamalla huomioon:
(a) siihen mennessä saadut kokemukset alennussitoumusten toimeenpanosta;
(b) alennussitoumusten vaikutukset maatalouden maailmankauppaan;
(c) ei-kaupalliset näkökohdat, kehitysmaajäsenten erillis- ja erityinen kohtelu ja tavoite luoda tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä sekä muut tavoitteet ja näkökohdat, jotka on mainittu tämän sopimuksen johdannossa; ja
(d) mitkä lisäsitoumukset ovat tarpeen edellä mainittujen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi.
OSA XIIIOSA XIII
Artikla 21Loppumääräykset
1. GATT 1994 -sopimuksen ja WTO-sopimuksen 1A liitteen muiden monenkeskisten kauppasopimusten määräykset soveltuvat, ellei tämän sopimuksen määräyksistä muuta johdu.
2. Tämän sopimuksen liitteet ovat täten erottamaton osa tätä sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 1 TUOTELUETTELO
1. Tämä sopimus koskee seuraavia tuotteita:
(i) HS-ryhmissä 1-24 mainitut tuotteet lukuun ottamatta
kalaa ja kalatuotteita sekä*
(ii) HS-nimike 2905.43 (mannitoli)
HS-nimike 2905.44 (sorbitoli)
HS-alaryhmä 33.01 (haihtuvat öljyt)
HS-alaryhmät 35.01-35.05 (albumiini-johdannaiset
aineet, modifioidut
tärkkelykset ja liimat)
HS-nimike 3809.10 (viimeistelyvalmisteet)
HS-nimike 3823.60 (sorbitoli, muu kuin
nimikkeeseen 29.05.44 kuuluva)
HS-alaryhmät 41.01-41.03 (vuodat ja nahat)
HS-alaryhmä 43.01 (raa'at turkisnahat)
HS-alaryhmät 50.01-50.03 (raakasilkki ja silkkijätteet)
HS-alaryhmät 51.01-51.03 (villa ja eläimenkarva)
HS-alaryhmät 52.01-52.03 (raakapuuvilla, puuvilla-
jätteet sekä karstattu
tai kammattu puuvilla)
HS-alaryhmä 53.01 (raakapellava)
HS-alaryhmä 53.02 (raakahamppu)
2. Edellinen ei rajoita terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen tuoteluetteloa.
* Tuotekuvaukset suluissa eivät välttämättä ole tyhjentäviä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 2 KOTIMAINEN TUKI: PERUSTEET ALENNUSSITOUMUKSISTA VAPAUTUMISELLE
1. Niiden kotimaisten tukitoimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä se perustavaa laatua oleva edellytys, että niillä ei ole lainkaan tai vain vähäisessä määrin kauppaa vääristäviä vaikutuksia tai vaikutuksia tuotantoon. Sen mukaisesti kaikkien niiden toimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä seuraavat perusedellytykset:
(a) kyseinen tuki (mukaan lukien hallituksen saamatta jäänyt tulo) on annettava julkisesti rahoitetun hallituksen ohjelman kautta eikä sitä saa rahoittaa kuluttajilta; ja
(b) kyseisellä tuella ei saa antaa tuottajille hintatukea;
sekä seuraavat toimikohtaiset tunnusmerkit ja ehdot.
Hallituksen palveluohjelmat
2. Yleiset palvelut
Tämän ryhmän toimet sisältävät kustannuksia (tai saamatta jääneitä tuloja), jotka liittyvät ohjelmiin, jotka tarjoavat palveluja tai etuja maataloudelle tai maaseutuyhteisölle. Ne eivät saa sisältää suoria maksuja tuottajille tai jalostajille. Kyseisten ohjelmien, jotka sisältyvät, mutta jotka eivät rajoitu alla olevaan luetteloon, on täytettävä edellä mainitussa 1 kohdassa esitetyt yleiset edellytykset ja toimikohtaiset ehdot siltä osin kuin ne ilmenevät seuraavasta:
(a) tutkimustyö, mukaan lukien yleinen tutkimus, ympäristö-ohjelmiin liittyvä tutkimus sekä tiettyjä tuotteita koskevat tutkimusohjelmat;
(b) tuhoeläinten ja tautien valvontatyö, mukaan lukien yleiset sekä tuotekohtaiset tuhoeläinten ja tautien valvontatoimenpiteet, kuten ennakkovaroitusjärjestelmät, karanteenit ja hävitystyöt;
(c) koulutuspalvelut, mukaan lukien sekä yleiset ja asiantuntijakoulutuspalvelut;
(d) valistus ja neuvontapalvelut, mukaan lukien varojen myöntäminen helpottamaan tietojen ja tutkimustulosten saattamista tuottajien ja kuluttajien tietoon;
(e) tarkastuspalvelut, mukaan lukien yleiset tarkastuspalvelut sekä tiettyjen tuotteiden tarkastukset, jotka liittyvät terveys-, turvallisuus-, laatu- tai standardisointikysymyksiin;
(f) markkinointi- ja edistämispalvelut, mukaan lukien tiettyihin tuotteisiin liittyvä markkinatiedotus, neuvonta- ja edistämistoiminta lukuun ottamatta kuluja määrittelemättömistä tarkoituksista, jotka myyjät voisivat käyttää myyntihintansa alentamiseen tai suoran taloudellisen hyödyn antamiseen ostajille; ja
(g) infrastruktuuripalvelut, mukaan lukien sähköverkosto, tiet ja muut liikennevälineet, tori- ja satamapalvelut, vesihuoltopalvelut, padot ja kuivatusohjelmat sekä ympäristöohjelmiin liittyvät infrastruktuurityöt. Kaikissa tapauksissa kulut kohdistetaan vain pääomalaitteistojen hankkimiseen tai rakentamiseen ja niihin ei saa lukea tilakohtaista laitteiden tuettua hankintaa paitsi niiden liittyessä yleisten julkisten palvelujen jakeluverkostoon. Niihin ei saa liittää tuotantopanoksien tai käyttökulujen tukemisesta aiheutuneita kuluja tai alennettujen käyttömaksujen aiheuttamia kustannuksia.
3. Julkinen varastointi elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi 5)
5) Tämän liitteen 3 kohdassa tarkoittamat hallituksen elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpitämät varastointiohjelmat kehitysmaissa, joiden toiminta on läpinäkyvää ja joita hoidetaan virallisesti julkaistujen asiallisten periaatteiden tai toimintaohjeiden mukaan katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaisia, mukaan lukien ohjelmat, joiden nojalla elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpidetyt varastot hankitaan ja luovutetaan säännellyin hinnoin edellyttäen, että hankintahinnan ja ulkoisen viitehinnan erotus huomioidaan AMS:ssä.
Kulut (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät niiden tuotteiden varastojen kokoamiseen ja ylläpitämiseen, jotka muodostavat kansallisen lainsäädännön sisältämän elintarvikkeiden saatavuuden turvaamista koskevan ohjelman olennaisen osan. Tähän voidaan lukea myös valtion yksityisille tuotevarastoille tällaisen ohjelman osana antama tuki.
Varastojen määrän ja kokoamisen tulee vastata yksinomaan elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ennalta laadittuja tavoitteita. Varastojen kokoamisen ja luovutuksen on oltava rahoituksen osalta läpinäkyvää. Valtion elintarvikehankinnat on suoritettava käypään markkinahintaan ja myytäessä elintarvikkeita turvavarastoista on myyntihintojen oltava vähintään laatutasoltaan vastaavan tuotteen käyvän kotimarkkinahinnan mukaisia.
4. Kotimainen elintarvikeapu 6)
5 & 6) Tämän liitteen 3 ja 4 kohdissa elintarvikkeiden toimittaminen tuetuin hinnoin tavoitteena tyydyttää jatkuvasti kohtuullisin hinnoin kehitysmaiden köyhän kaupunki- ja maaseutuväestön elintarviketarve katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaista.
Kustannukset (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät kotimaisen elintarvikeavun antamiseen tarpeessa oleville väestönosille.
Kelpoisuus saada elintarvike-apua tulee määritellä selkein ravitsemustavoitteellisin tavoittein. Tällaisen avun on oltava avun tarpeessa oleville annettuja suoria elintarviketoimituksia tai varojen antamista vastaanottokelpoisille ostaa elintarvikkeita joko markkina- tai tuettuun hintaan. Valtion elintarvikeostot on suoritettava käypään markkinahintaan, ja avun rahoituksen ja hallinnoinnin on oltava läpinäkyvää.
5. Suorat tulotuet tuottajille
Tuottajille suunnattujen suorien tulotukien (tai menetetyt tulot, mukaan lukien luontaissuoritukset), joiden osalta vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, tulee täyttää edellä mainitussa 1 kohdassa mainitut perusedellytykset sekä lisäksi jäljempänä 6-13 kohdissa mainitut yksittäisille suorille tulotuen muodoille asetetut erityisedellytykset. Mikäli voimassa olevalle tai uudelle suoran tulotuen muodolle, lukuun ottamatta 6-13 kohdassa mainittuja, vaaditaan vapautusta alentamisesta, on sen täytettävä 6 kohdan (b)-(e) alakohtien edellytykset 1 kohdassa esitettyjen yleisten edellytysten lisäksi.
6. Tuotannon määrään sitomaton tulotuki
(a) Tämän tuen saannin kelpoisuus määritellään selkein ehdoin, kuten tulojen, tuottaja- tai maanomistaja-aseman, määrätyn ja kiinteän peruskauden mukaisen tuotantotekijöiden käytön tai tuotantotason mukaan.
(b) Tuen suuruutta ei saa minään annettuna vuonna sitoa tai perustaa siihen tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.
(c) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaisiin kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan johonkin peruskauden jälkeisenä vuonna aloitettuun tuotantoon.
(d) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaiseen tuotantotekijöiden käyttöön, johon on ryhdytty jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna.
e) Tuotanto ei saa olla tuen saannin edellytys.
7. Hallituksen taloudellinen osallistuminen tulojen vakuutusohjelmiin sekä tulotason turvaamisohjelmiin
(a) Tuen saamisen ehtona edellytetään tulonmenetystä, ottaen huomioon ainoastaan maataloustulot, joka on yli 30 prosenttia edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisistä bruttotuloista tai vastaavasta nettotulosta (ottamatta huomioon mitään samasta tai vastaavanlaisesta ohjelmasta saatua tukea) tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo. Tuottaja, joka täyttää nämä ehdot, on oikeutettu saamaan kyseistä tukea.
(b) Tuen määrä korvaa vähemmän kuin 70 prosenttia tuottajan tulonmenetyksestä siltä vuodelta, jolta tuottaja on oikeutettu saamaan tätä tukea.
(c) Kaikkien kyseisten tukien suuruus tulee sitoa ainoastaan tuloihin; sitä ei saa sitoa tuotantosuuntaan - tai määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt) mihin tuottaja on sitoutunut; eikä kyseisen tuotannon kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin tai käytettyihin tuotantotekijöihin.
(d) Mikäli tuottaja saa samana vuonna tässä kohdassa ja 8 kohdassa määriteltyjä (luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen) tukia, tulee näiden tukien yhteissumman olla vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaismenetyksestä.
8. Luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen (jotka on tehty joko suoraan tai hallituksen rahallisella osallistumisella satovakuutusohjelmiin)
(a) Kelpoisuus saada tukea edellyttää hallituksen virallista lausuntoa luonnon- tai sen kaltaisen (mukaan lukien tautiepidemiat, tuholaisvahingot, ydinonnettomuudet sekä sodat kyseisen jäsenen alueella) onnettomuuden tapahtumisesta tai alkamisesta; ja edellyttää vähintään 30 prosenttia tuotannonmenetystä edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisestä tuotannosta tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo.
(b) Onnettomuuden jälkeen suoritetut tuet voivat koskea ainoastaan tulojen, kotieläinten (mukaan lukien eläinten eläinlääkintähoidosta koituneet kulut), maan ja muiden tuotannontekijöiden onnettomuudessa kärsimiä vahinkoja.
(c) Tuet eivät saa korvata enempää kuin kärsittyjen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskulut eivätkä ne saa edellyttää tai määrätä tulevan tuotannon suuntaa tai määrää.
(d) Onnettomuuden aikana suoritetut tuet eivät saa ylittää määrää, joka tarvitaan edellä (b) kohdassa määriteltyjen lisävahinkojen estämiseksi tai lieventämiseksi.
(e) Mikäli tuottaja saa samana vuonna tämän kohdan ja 7 kohdan (tulojen vakuutusohjelmat ja tulojen turvaamisohjelmat) mukaisia tukia, on tukien yhteissumman oltava vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaisvahingoista.
9. Tuottajien eläkeohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen on määriteltävä viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joilla helpotetaan henkilöiden siirtymistä eläkkeelle markkinamaataloustuotannosta tai heidän siirtymistään maataloudesta muuhun toimintaan.
(b) Tuki edellyttää saajilta täydellistä ja pysyvää markkinamaataloustuotannosta vetäytymistä.
10. Tuotannontekijöiden poistamisohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joiden tavoitteena on maan tai muiden tuotannontekijöiden mukaan lukien kotieläinten poistaminen markkinamaataloustuotannosta.
(b) Tuen ehtona on maan ottaminen pois markkinamaataloustuotannosta vähintään kolmeksi vuodeksi ja kotieläinten osalta niiden teurastus tai lopullinen pysyvä luovutus.
(c) Tuki ei saa edellyttää tai määritellä minkäänlaista vaihtoehtoista käyttöä tällaiselle tuotannosta poistettavalle maalle tai muille tuotannontekijöille, joita käytetään maatalouden markkinatuotteiden tuotannossa.
(d) Tukea ei saa sitoa tuotantosuuntaan, -määrään tai kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan sellaiseen tuotantoon, johon on sitouduttu tuotantokäyttöön jäävän maa ja tuotannontekijöiden osalta.
11. Investointitukiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin hallituksen ohjelmissa, joilla pyritään taloudellisesti ja aineellisesti tukemaan tuottajien toimintojen uudelleensuuntautumista puolueettomasti osoitettujen rakenteellisti epäedullisten olosuhteiden yhteydessä. Kelpoisuus tuen saamiseen voi myös perustua selkeästi määriteltyyn hallituksen ohjelmaan, jolla pyritään palauttamaan maanviljelysmaa takaisin yksityisomistukseen.
(b) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on sitoutunut jonain peruskauden jälkeisenä vuonna, paitsi mitä jäljempänä (e) kohdassa on määrätty.
(c) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa mihinkään kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.
(d) Tukea saa antaa vain sen kauden ajan, joka on tarpeen sen investoinnin toteuttamiseksi, jota varten tukea on myönnetty.
(e) Tuki ei millään tavoin saa velvoittaa tai edellyttää tuen vastaanottajia tuottamaan tiettyjä maataloustuotteita lukuunottamatta vaatimusta pidättyä tiettyjen tuotteiden tuotannosta.
(f) Tuki on rajattava siihen määrään, joka tarvitaan korvaamaan rakenteellista epäedullisuutta.
12. Ympäristöohjelmiin perustuva tuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään osana selkeästi määriteltyä hallituksen ympäristö- tai luonnonsuojeluohjelmaa ja se edellyttää hallituksen ohjelman mukaisten erityisten ehtojen täyttämistä, mukaan lukien ehdot koskien tuotantomenetelmiä tai tuotantopanoksia.
(b) Tuen määrä on rajattava niihin ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin, jotka ovat syntyneet valtiollisen ohjelman noudattamisesta.
13. Alueellisiin tukiohjelmiin perustuvat tuet
(a) Kelpoisuus tukien saamiseen rajataan epäedullisten tuotantoalueiden tuottajille. Kunkin tällaisen alueen on oltava selkeästi rajattu yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen omaleimaisuus ja joka on katsottu epäedulliseksi puolueettomien ja objektiivisten seikkojen pohjalta, jotka on selkeästi määritelty laissa tai asetuksessa ja jotka osoittavat kyseisen alueen ongelmien perustuvan muihin kuin tilapäisiin olosuhteisiin.
(b) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa muuten kuin tuotannon supistamiseksi sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt) johon tuottaja on jonain peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.
(c) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.
(d) Tukea voivat saada vain kelpoisuusedellytykset täyttävillä alueilla toimivat tuottajat, mutta sen on oltava yleisesti kaikkien tällaisten alueiden tuottajien saatavilla.
(e) Mikäli tuki on sidottu tuotannontekijöihin, tulee tuen yksikköä kohden pienentyä tietyn tuotannontekijäkohtaisen kynnystason yläpuolella.
(f) Tuki on rajattava ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin jotka liittyvät maataloustuotannon harjoittamisesta määräystenmukaisilla alueilla.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 3 KOTIMAINEN TUKI: KOKONAISTUEN MITTAUSMENETELMÄN LASKEMINEN
1. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu, kokonaistuen mittausmenetelmä (AMS) lasketaan tuotekohtaisesti jokaiselle perustuotteelle (määriteltynä tuotteena joka on niin lähellä ensimyyntiä kuin mahdollista) joka saa markkinahintatukea, alennussitoumuksen alaisia suoria tukia tai muuta sellaista tukea, jota ei ole vapautettu alennussitoumuksesta (''muut alennussitoumuksen alaiset toimet''). Tuotekohdistamaton tuki yhdistetään yhdeksi tuotekohdistamattomaksi AMSiksi kokonaisuudessaan rahassa ilmaistuna.
2. 1 kohdan mukaiset tuet sisältävät hallitusten tai niiden edustajien budjettimenot ja saamatta jääneet tulot.
3. Sekä kansallisella että alueellisella tasolla annettava tuki on otettava huomioon.
4. Tuottajien suorittamat erityiset maatalouteen liittyvät verot tai maksut vähennetään AMS:stä.
5. Peruskaudelle seuraavassa esitetyn mukaisesti laskettu AMS muodostaa perustason kotimaisen tuen alennussitoumusten toimeenpanolle.
6. Jokaiselle perustuotteelle määritellään erityinen AMS, joka ilmaistaan kokonaisuudessaan raha-arvona
7. AMS lasketaan mahdollisimman lähellä kyseisen tuotteen ensimyynnin tasoa. Maatalouden jalostajiin suunnatut toimet luetaan mukaan siinä määrin kuin nämä hyödyttävät maatalouden perustuotteiden tuottajia.
8. Markkinahintatuki: Markkinahintatuki lasketaan ulkomaisen viitehinnan sekä sovelletun säädellyn hinnan välisestä erosta, joka kerrotaan sillä tuotannon määrällä, joka voi saada sovellettua säädeltyä hintaa. Tämän eron ylläpitämiseksi maksettuja budjettikuluja, esimerkiksi sisäänosto- tai varastointikuluja, ei sisällytetä AMS:ään.
9. Kiinteä ulkomainen viitehinta perustuu vuosiin 1986-1988 ja vastaa yleensä kyseisen maatalouden perustuotteen peruskaudella vallinnutta nettoviejävaltion keskimääräistä f.o.b. -yksikköhintaa ja kyseisen maatalouden perustuotteen nettotuojavaltion keskimääräistä c.i.f. -yksikköhinta. Kiinteää viitehintaa voidaan tarvittaessa soveltaa ottamaan huomioon laatuerot.
10. Alennussitoumuksen alaiset suorat tuet: sellaiset alennussitoumuksen alaiset suorat tuet, jotka ovat riippuvat hintaerosta, lasketaan joko kiinteän viitehinnan ja sovelletun säädellyn hinnan välisenä erona, joka kerrotaan tuotannon määrällä, joka voi saada säädeltyä hintaa, tai budjettimenojen perusteella.
11. Kiinteä viitehinta perustuu vuosiin 1986-1988 ja on yleensä todellinen hinta, jonka nojalla tukimaksutasot on määrätty.
12. Ne alennussitoumuksen alaiset suorat tuet, jotka perustuvat muihin tekijöihin kuin hintaan, mitataan budjettimenojen perusteella.
13. Muut alennussitoumuksen alaiset toimet, mukaan lukien tuotantopanoksiin kohdistuvat tuet sekä muut toimet, kuten toimet markkinakulujen alentamiseksi: tällaisten toimien arvo mitataan valtion budjettimenojen perusteella tai mikäli budjettimenojen käyttö ei kuvasta kyseisen tuen kokonaisvaikutusta, otetaan tuen laskemisen perustaksi tuetun tavaran tai palvelun hinnan ja vastaavanlaisen tavaran tai palvelun tyypillisen markkinahinnan välinen ero kerrottuna tuetun tavaran tai palvelun määrällä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 4 KOTIMAINEN TUKI: VASTAAVAN TUKIMITTAUSMENETELMÄN LASKEMINEN
1. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu, korvaava tukimittausmenetelmä lasketaan kaikkien niiden maatalouden perustuotteiden osalta, joiden kohdalla 3 liitteessä määritelty markkinahintatuki on olemassa, mutta joiden osalta AMSin tämän osan laskeminen ei sovellu. Kyseisille tuotteille kotimaisen tuen alennussitoumuksen toimeenpanon perustaso käsittää markkinahintatukiosan, joka ilmaistaan jäljempänä 2 kohdan mukaisen vastaavan tukimittausmenetelmän muodossa sekä kaikki muut alennussitoumuksen alaiset suorat tuet ja muunlaisen alennussitoumuksen alaisen tuen, joka arvioidaan jäljempänä olevan 3 kohdan mukaisesti. Sekä kansallisella että alueellisella tasolla annettu tuki on otettava huomioon.
2. 1 kohdassa edellytetty vastaava tukimittausmenetelmä lasketaan tuotekohtaisesti kaikille perustuotteille mahdollisimman lähellä ensimyynnin tasoa jolla saadaan markkinahintatukea ja joiden osalta AMSin markkinahintatukiosan laskeminen ei sovellu. Noille maatalouden perustuotteille markkinahintatukea vastaavan tuen mittaaminen suoritetaan käyttämällä sovellettuja säädeltyjä hintoja ja sitä tuotannon määrää, johon kyseinen hinta on sovellettavissa tai, milloin tämä ei sovellu, otetaan pohjaksi ne budjettimenot, joita on käytetty tuottajahinnan ylläpitämiseksi.
3. Mikäli 1 kohtaan kuuluvat maatalouden perustuotteet saavat alennussitoumuksen alaista suoraa tukea tai muita alennussitoumuksen alaisia tuotekohtaisia tukia, käytetään näitä toimia koskevan vastaavan tukimittausmenetelmän perustana vastaavia AMSin osien laskelmia (jotka on määritelty 3 liitteen 10-13 kohdissa).
4. Vastaava tukimittausmenetelmä lasketaan sellaisesta tuen määrästä, joka on mahdollisimman lähellä kyseisen perustuotteen ensimyyntitasoa. Maataloustuotteiden jalostajille suunnatut toimet sisällytetään siinä määrin kuin tällaiset toimet hyödyttävät perustuotteiden tuottajia. Tuottajien maksamat maatalouteen liittyvät erityisesti verot tai maksut pienentävät samalla määrällä vastaavaa tukimittausmenetelmää.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 5 ERITYISKOHTELU 4 ARTIKLAN 2 KOHDAN OSALTA
Osasto A
1. WTO-sopimuksen voimaanastumisesta huolimatta 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta mihinkään sellaiseen perusmaataloustuotteeseen tai niistä jalostettuihin ja/tai valmistettuihin tuotteisiin (''merkityt tuotteet''), joiden osalta seuraavat ehdot on täytetty (myöhemmin ''erityiskohtelu''):
(a) merkittyjen tuotteiden maahantuonti oli vähemmän kuin 3 prosenttia vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta peruskaudella 1986-88 (''peruskausi'');
(b) merkityille tuotteille ei ole maksettu vientitukea peruskaudesta lukien;
(c) perusmaataloustuotteeseen sovelletaan tehokkaita tuotannonrajoitustoimia;
(d) tällaiset tuotteet on merkitty tunnuksella ''ST-Annex 5'' Marrakeshin pöytäkirjaan liitetyn jäsenen myönnytysluettelon I osan I-B osastossa ollen ei-kaupallisia näkökohtia, kuten elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen ja ympäristönsuojelu, heijastavan erityiskohtelun kohteena; ja
(e) jäsenen myönnytysluettelon I osan I-B osastossa määritellyn mukaisesti merkittyjen tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa vähintään 4 prosenttia peruskauden kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden ensimmäisen vuoden alusta ja, tämän jälkeen se nostetaan vuosittain 0.8 prosenttia vastaavasta peruskauden aikaisesta kotimaisesta kulutuksesta aina toimeenpanokauden loppuun asti.
2. Toimeenpanokauden minkä tahansa vuoden alussa jäsen voi lakata soveltamasta erityiskohtelua merkittyjen tuotteiden osalta noudattamalla jäljempänä seuraavan 6 kohdan määräyksiä. Tällaisessa tapauksessa kyseisen jäsenen on ylläpidettävä siihen ajankohtaan mennessä jo saavutettu markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso ja nostettava tasoa vuosittain 0.4 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden loppuun asti. Tämän jälkeen se markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso, johon tätä kaavaa käyttämällä ollaan toimeenpanokauden viimeisenä vuonna päästy, tulee säilyttää kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa.
3. Kaikki neuvottelut, jotka koskevat 1 kohdassa määritellyn erityiskohtelun jatkamista toimeenpanokauden jälkeenkin, on saatettava loppuun toimeenpanokaudelle asetetun aikarajan puitteissa ja osana tämän sopimuksen 20 artiklan mukaisia neuvotteluja, ottaen huomioon tekijät, jotka koskeva ei-kaupallisia näkökohtia.
4. Mikäli 3 kohdassa viitattujen neuvottelujen tuloksena sovitaan, että jäsen voi jatkaa erityiskohtelun soveltamista, joutuu kyseinen jäsen antamaan noissa neuvotteluissa päätetyn mukaisesti ylimääräisiä ja hyväksyttäviä myönnytyksiä.
5. Mikäli erityiskohtelua ei jatketa toimeenpanokauden päätyttyä, tulee kyseisen jäsenen saattaa voimaan jäljessä seuraavan 6 kohdan määräykset. Tällöin on toimeenpanokauden päättymisen jälkeen merkittyjen tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistasona kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa ylläpidettävä 8 prosenttia vastaavasta peruskauden kotimaisesta kulutuksesta.
6. Muihin rajatoimiin kuin tavallisiin tulleihin, joita ylläpidetään merkittyjen tuotteiden osalta sovelletaan 4 artiklan 2 kohdan mukaisia määräyksiä sen vuoden alusta, jolloin erityiskohtelun soveltaminen päättyy. Näihin tuotteisiin sovelletaan tavallisia tulleja, jotka on sidottava kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa ja joita sovelletaan sen vuoden alusta, jolloin erityiskohtelu päättyy ja sen jälkeen tasoilla joita olisi sovellettu, jos vähintään 15 prosenttia alennus olisi toteutettu toimeenpanokauden kuluessa tasasuurin vuosittaisin erin. Nämä tullit määrätään tulliekvivalenttien perusteella, joiden laskeminen tapahtuu tässä alaliitteessä annettujen suuntaviivojen mukaisesti.
Osasto B
7. WTO-sopimuksen voimaanastumisesta huolimatta 4 artiklan 2 kohdan määräyksiä ei myöskään sovelleta sellaiseen perusmaataloustuotteeseen, joka on tärkein pääasiallinen ravinto kehitysmaajäsenen perinteisessä ruokavaliossa ja jonka suhteen seuraavat ehdot, 1 (a)-1 (d) kohdissa määriteltyjen lisäksi, sellaisina kuin ne soveltuvat kyseisiin tuotteisiin, on täytetty:
(a) kyseisen kehitysmaajäsenen myönnytysluettelon I osan I-B osastossa määritellyn mukaisesti kyseisten tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa toimeenpanokauden ensimmäisen vuoden alusta 1 prosenttia peruskauden kyseisten tuotteiden kotimaisesta kulutuksesta, ja ne nostetaan vuosittain tasasuuruisina erinä vastaamaan 2 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden viidennen vuoden alkuun mennessä. Toimeenpanokauden kuudennen vuoden alusta kyseisten tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa 2 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta, ja ne nostetaan vuosittain tasasuuruisina erinä vastaamaan 4 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta kymmenennen vuoden alkuun mennessä.
Tämän jälkeen se markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso, joka kymmenentenä vuotena on tätä kaavaa käyttämällä saavutettu, on säilytettävä kyseisen kehitysmaajäsenen myönnytysluettelossa;
(b) asianmukaiset markkinoillepääsymahdollisuudet on myönnetty muissa tämän sopimuksen alaisissa tuotteissa.
8. Kaikki neuvottelut, jotka koskevat 7 kohdan mukaisen erityiskohtelun jatkamista toimeenpanokauden alkamisesta seuranneen kymmenvuotiskauden jälkeen, on aloitettava ja saatettava päätökseen toimeenpanokauden alkamisen jälkeisenä kymmenentenä vuotena.
9. Mikäli 8 kohdassa viitattujen neuvottelujen tuloksena sovitaan, että jäsen voi jatkaa erityiskohtelun soveltamista, joutuu kyseinen jäsen antamaan noissa neuvotteluissa päätetyn mukaisesti ylimääräisiä ja hyväksyttäviä myönnytyksiä.
10. Milloin 7 kohdan mukaista erityiskohtelua ei jatketa toimeenpanokauden alkamista seuranneen kymmenvuotiskauden jälkeen, sovelletaan kyseisiin tuotteisiin tavallisia tulleja, jotka määrätään tulliekvivalentin perusteella jonka laskeminen tapahtuu tässä alaliitteessä annettujen suuntaviivojen perusteella ja jotka sidotaan kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa. Muilta osin sovelletaan edellä olevan 6 kohdan määräyksiä siten muutettuina kuin asianomainen kehitysmaajäsenille tämän sopimuksen nojalla annettava erityis- ja erilliskohtelua edellyttää.
Alaliite 5 liitteeseen
Ohjeet tulliekvivalenttien laskemiseksi niihin erityistarkoituksiin, jotka on eritelty tämän liitteen 6 ja 10 kohdissa
1. Tulliekvivalentit lasketaan, sekä arvoperusteisten (ad valorem) että yksikkötullien osalta, käyttämällä läpinäkyvästi sisäisten ja ulkoisten hintojen välistä todellista erotusta. Käytettyjen tietojen on oltava vuosilta 1986-1988. Tulliekvivalentit
(a) lasketaan ensisijaisesti HS-nimikkeistön nelinumeroiselle tasolle;
(b) lasketaan HS-nimikkeistön kuusinumeroiselle tai sitä yksityiskohtaisemmalle tasolle milloin sen on tarkoituksenmukaista;
(c) lasketaan yleensä jalostettujen ja/tai valmistettujen tuotteiden osalta kertomalla perusmaataloustuotteen(eiden) määrätty(tyt) tulliekvivalentti(tit) sillä perusmaataloustuotteen(eiden) soveltuvalla arvo- tai määrä suhteella, millä se(ne) sisältyy(vät) jalostettuihin ja/tai valmistettuihin tuotteisiin, ja ottamalla huomioon tarvittaessa mahdolliset lisätekijät, jotka tällä hetkellä antavat teollisuudelle suojaa.
2. Ulkoiset hinnat ovat yleensä tuojamaan todelliset keskimääräiset c.i.f.-yksikköhinnat. Mikäli keskimääräisiä c.i.f.-yksikköhintoja ei ole saatavilla tai ne eivät ole tarkoituksenmukaisia, ovat ulkoiset hinnat joko
(a) jonkin naapurivaltion sopivat keskimääräiset c.i.f.-yksikköhinnat; tai
(b) arvioitu soveltuvan(ien) pääviejän(ien) keskimääräisten f.o.b.-yksikköhintojen pohjalta korjattuna lisäämällä arvio vakuutus-, rahti- ja muista olennaisista kuluista tuontimaahan.
3. Ulkoiset hinnat muutetaan yleensä kotimaisiksi rahayksiköiksi käyttämällä keskimääräistä vuosittaista markkinavaihtokurssia samalta ajanjaksolta kuin hintatiedot.
4. Sisäinen hinta on yleensä edustava tukkuhinta, joka vallitsee kotimarkkinoilla tai arvio tästä hinnasta, milloin riittäviä tietoja ei ole saatavilla.
5. Alkuperäisessä tulliekvivalentissa voidaan tarvittaessa ottaa huomioon erot ladussa tai lajikkeessa käyttämällä sopivaa kerrointa.
6. Mikäli näiden suuntaviivojen perusteella saatu tulliekvivalentti on negatiivinen tai alittaa voimassaolevan sidontatason, voidaan alkuperäinen tulliekvivalentti asettaa voimassa olevalle sidontatasolle tai tuotetta koskevien kansallisten tarjousten nojalla.
7. Mikäli tulliekvivalentin tasoon tehdään muutos, joka olisi seurannut edellä esitetyistä suuntaviivoista, on kyseisen jäsenen, pyynnöstä, annettava kaikki mahdollisuudet neuvotteluihin tarkoituksena neuvotella tarkoituksenmukaisista ratkaisuista.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA
Jäsenet, jotka
vahvistavat, ettei mitään jäsentä tule estää ottamasta käyttöön tai panemasta täytäntöön tarvittavia toimia ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi edellyttäen, ettei niitä sovelleta tavalla, joka muodostaisi mielivaltaisen tai perusteettoman syrjinnän välineen sellaisten jäsenten välillä, joissa vallitsee samat olosuhteet, tai kansainvälisen kaupan salatun esteen;
haluavat parantaa ihmisten, eläinten ja kasvien terveydentilaa kaikissa jäsenissä;
toteavat, että terveys- ja kasvinsuojelutoimia sovelletaan usein kahdenkeskisten sopimusten tai pöytäkirjojen perusteella;
haluavat luoda monenkeskiset, sääntöjen ja periaatteiden muodostamat puitteet terveys- ja kasvinsuojelutoimien käyttöön ottamiselle, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle niiden kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi;
tunnustavat kansainvälisten standardien, ohjeiden ja suositusten merkityksen tässä suhteessa;
haluavat lisätä terveys- ja kasvinsuojelua harmonisoivien toimien käyttöä jäsenten välillä kansainvälisten standardien, ohjeiden ja suositusten pohjalta, joita asianomaiset kansainväliset järjestöt, mukaan lukien Codex Alimentarius -komissio, Kansainvälinen eläintautitoimisto, (O.I.E) sekä asianomaiset, kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen puitteissa toimivat, kansainväliset ja alueelliset järjestöt ovat kehittäneet, ilman, että jäsenten olisi muutettava niille asianmukaista ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojatasoa.
tunnustavat, että kehitysmaajäsenet saattavat kohdata erityisiä vaikeuksia tuojajäsenten terveys- tai kasvinsuojelutoimien laatimisessa, ja näin ollen markkinoille pääsyssä, sekä myös terveyteen ja kasvien terveyteen liittyvien toimenpiteiden muotoilemisessa ja soveltamisessa omilla alueillaan, ja haluavat avustaa niitä tässä suhteessa;
haluavat tämän vuoksi laatia säännöt sellaisten GATT 1994-sopimuksen erityisesti XX(b) 1) artiklan säännösten soveltamiselle, jotka koskevat terveys- tai kasvinsuojelutoimien käyttöä.
sopivat seuraavaa:
1) Tässä sopimuksessa viittaus XX(b) artiklaan sisältää myös tuon artiklan johdannon.
Artikla 1Yleiset määräykset
1. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka voivat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa kansainväliseen kauppaan. Tällaisia toimia kehitetään ja sovelletaan tämän sopimuksen säännösten mukaisesti.
2. Tässä sopimuksessa noudatetaan liitteessä A esitettyjä määritelmiä.
3. Liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
4. Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta jäsenten kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen mukaisiin oikeuksiin sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan.
Artikla 2Perusoikeudet ja -velvoitteet
1. Jäsenillä on oikeus ryhtyä sellaisiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka ovat tarpeellisia ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, edellyttäen, että nämä toimet eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.
2. Jäsenten on varmistettava, että terveys- tai kasvinsuojelutoimia sovelletaan vain siinä laajuudessa kuin on tarpeen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, että toimi perustuu tieteellisiin periaatteisiin ja ettei sitä ylläpidetä ilman riittävää tieteellistä näyttöä, ellei 5 artikla 7 kohdassa toisin säädetä.
3. Jäsenten on varmistettava, etteivät niiden terveys- ja kasvinsuojelutoimet mielivaltaisesti tai perusteettomasti aiheuta syrjintää sellaisten jäsenten välillä, joissa vallitsevat identtiset olo- suhteet, mukaan lukien niiden oman alueen ja muiden jäsenten välillä. Terveys- ja kasvinsuojelutoimia ei sovelleta tavalla, joka muodostaisi kansainvälisen kaupan verhotun esteen.
4. Sellaisten terveys- tai kasvinsuojelutoimien, jotka ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia, katsotaan olevan sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen terveys- ja kasvinsuojelutoimiin liittyvien, erityisesti XX(b) artiklan kohdan määräysten jäsenille asettamien velvoitteiden kanssa.
Artikla 3Harmonisointi
1. Terveys- tai kasvinsuojelutoimien harmonisoimiseksi mahdollisimman laajasti jäsenten on pidettävä terveys- tai kasvinsuojelutoimiensa perustana kansainvälisiä standardeja, ohjeita tai suosituksia, sikäli kuin näitä on olemassa, ellei tässä sopimuksessa ja erityisesti 3 kohdassa toisin säädetä.
2. Sellaiset terveys- tai kasvinsuojelutoimet, jotka ovat kansainvälisten standardien, ohjeiden tai suositusten mukaisia, katsotaan tarpeellisiksi ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, ja niiden oletetaan olevan yhdenmukaisia tämän sopimuksen ja GATT 1994 -sopimuksen määräysten kanssa.
3. Jäsenet voivat ottaa käyttöön tai ylläpitää sellaisia terveys-ja kasvinsuojelutoimia, joilla saavutetaan korkeampi terveys- ja kasvinsuojelutaso kuin sellaisilla toimenpiteillä, jotka perustuvat asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin, ohjeisiin tai suosituksiin, mikäli se on tieteellisesti perusteltua, tai sen suojatason seurauksena, jota jäsen pitää asianmukaisena 5 artikla 1-8 kohtien asianomaisten määräysten mukaan. 2) Yllä olevasta huolimatta kaikkia toimia, joilla saavutetaan terveys- tai kasvinsuojelun taso, joka on erilainen kuin mitä saavutettaisiin kansainvälisiin standardeihin, ohjeisiin tai suosituksiin perustuvilla toimilla, ei saa olla ristiriidassa tämän sopimukseen minkään muun määräyksen kanssa.
2) 3 artiklan 3 kohdan edellyttämä tieteellinen peruste katsotaan olevan jos jäsen tutkittuaan ja arvioituaan saatavilla olevat, tämän sopimuksen asianmukaisten säännösten mukaiset tieteelliset tiedot päättää, että kyseiset kansainväliset standardit, ohjeet tai suositukset eivät ole sille riittäviä asianmukaisen suojatason saavuttamiseksi.
4. Jäsenten on annettava voimavarojensa rajoissa täysi panos asianomaisissa kansainvälisissä järjestöissä ja niiden alaelimissä, erityisesti Codex Alimentarius -komissiossa, kansainvälisessä eläintautitoimistossa sekä kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen puitteissa toimivissa kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä edistääkseen näissä järjestöissä standardien, ohjeiden ja suositusten kehittämistä ja säännöllistä tarkastamista kaikissa terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevissa kysymyksissä.
5. Terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevän komitean tulee 12 artiklan 1 ja 4 kohtien mukaisesti (tässä sopimuksessa ''komitea'') kehittää menettely kansainvälisen harmonisointiprosessin valvomiseksi ja koordinoida tähän tähtääviä ponnisteluja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa.
Artikla 4Samanarvoisuus
1. Jäsenten on hyväksyttävä muiden jäsenten terveys- tai kasvinsuojelutoimet samanarvoisina siinäkin tapauksessa, vaikka nämä toimet poikkeaisivat niiden omista toimista tai sellaisten jäsenten käyttämistä toimista, jotka käyvät kauppaa samalla tuotteella, jos viejäjäsen osoittaa puolueettomasti tuojajäsenelle, että sen käyttämillä toimilla saavutetaan tuojajäsenelle asianmukainen terveys- ja kasvinsuojelun taso. Tätä varten tuojajäsenen on tämän pyynnöstä annettava kohtuullinen mahdollisuus suorittaa tarkistuksia, testejä ja muita tarvittavia toimia.
2. Jäsenten tulee pyynnöstä ryhtyä neuvotteluihin tavoitteena tehdä kahden- ja monenkeskisiä sopimuksia tiettyjä terveys- ja kasvinsuojelutoimien samanarvoisuuden tunnustamisesta.
Artikla 5Riskien arviointi ja asianmukaisen terveys- ja kasvinsuojelun tason määrittäminen
1. Jäsenet varmistavat, että niiden käyttämät terveys- tai kasvinsuojelutoimet perustuvat olosuhteisiin nähden asianmukaiseen arviointiin ihmisten, eläinten ja kasvien elämään tai terveyteen kohdistuvista riskeistä, joiden arvioimisessa on käytetty asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kehittämiä riskinarviointimenetelmiä.
2. Arvioidessaan riskejä jäsenten on otettava huomioon saatavilla olevat tieteelliset todisteet, asianomaiset prosessit ja tuotantomenetelmät, asianomaiset tarkastus-, näytteenotto- ja testimenetelmät, tiettyjen tautien tai tuholaisten esiintyminen, tuholaisista tai taudeista vapaiden alueiden olemassaolo, asianomaiset ekologiset ja ympäristöolosuhteet sekä karanteeni ja muut käsittelyt.
3. Arvioidessaan eläinten tai kasvien elämään tai terveyteen kohdistuvia riskejä ja määritellessään, mitä toimia olisi sovellettava jotta saavutettaisiin asianmukainen terveys- tai kasvinsuojelun suojataso tällaiselta riskiltä, jäsenten on otettava huomioon asiaankuuluvina taloudellisina tekijöinä seuraavaa: mahdollinen vahinko menetetyn tuotannon tai myynnin muodossa, mikäli tuholainen tai tauti pääsee maahan, kotiutuu sinne tai leviää, torjunta- tai hävittämiskustannukset tuojajäsenen alueella sekä riskien vähentämiseen tähtäävien vaihtoehtoisten menettelyjen suhteellinen kustannustehokkuus.
4. Määritellessään asianmukaista terveys- tai kasvinsuojelun suojatasoa, jäsenten tulisi pyrkiä kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseen.
5. Jotta päästäisiin yhdenmukaisuuteen sen käsitteen soveltamisessa, jonka mukaan terveys- ja kasvinsuojelun suojatason on oltava asianmukainen ihmisten elämään tai terveyteen tai eläinten ja kasvien elämään ja terveyteen kohdistuvilta riskeiltä suojautumiseksi, kunkin jäsenen on vältettävä tekemästä mielivaltaisia tai perusteettomia eroja niiden tasojen välillä, joita se pitää asianmukaisina eri tilanteissa, jos tällaiset erot johtavat syrjintään tai verhottuun kansainvälisen kaupan rajoittamiseen. Jäsenten on toimittava yhteistyössä komiteassa tämän sopimuksen 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohtien mukaisesti kehittääkseen ohjeita tämän määräyksen täytäntöönpanon edistämiseksi. Kehitellessään ohjeita komitean on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät, mukaan lukien sellaisten terveysriskien poikkeuksellinen luonne, joille ihmiset vapaaehtoisesti altistuvat.
6. Ellei 3 artiklan 2 kohdassa toisin säädetä jäsenet varmistavat, ryhtyessään toimiin tai ylläpitäessään toimia asianmukaisen terveys- tai kasvinsuojelun suojatason saavuttamiseksi, että tällaiset toimet eivät rajoita kauppaa enempää kuin on tarpeen asianmukaisen suojatason saavuttamiseksi, ottaen huomioon tekninen ja taloudellinen toteutettavuus. 3)
3) 5 artiklan 6 kohdassa toimi ei ole rajoittavampi kuin on tarpeen, ellei ole olemassa toista tointa, joka on kohtuullisen helposti käytettävissä ottaen huomioon tekninen ja taloudellinen toteutettavuus ja jolla saavutetaan asianmukainen suojataso ja joka rajoittaa kauppaa oleellisesti vähemmän.
7. Sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole riittävästi tieteellisiä todisteita, jäsen voi väliaikaisesti ottaa käyttöön terveys- tai kasviensuojelutoimia saatavilla olevien olennaisten tietojen perusteella, mukaan lukien tiedot asianomaisilta kansainvälisiltä järjestöiltä sekä tiedot muiden jäsenten soveltamista terveys- tai kasvinsuojelutoimista. Näissä olosuhteissa jäsenet pyrkivät hankkimaan kohtuullisessa määräajassa lisätiedot, jotka tarvitaan riskien arvioimiseksi puolueettomammin terveys- tai kasvinsuojelutoimen tarkistamiseksi sen mukaisesti.
8. Kun jäsenellä on syy uskoa, että määrätty, toisen jäsenen käyttöön ottama tai ylläpitämä terveys- tai kasvinsuojelutoimi rajoittaa tai saattaa rajoittaa sen vientiä, eikä toimi perustu asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin, ohjeisiin tai suosituksiin, tai tällaisia kansainvälisiä standardeja, ohjeita tai suosituksia ei ole, voidaan tällaiselle terveys- tai kasvinsuojelutoimelle pyytää selitystä ja ko. jäsenen on annettava tällainen selitys.
Artikla 6Sopeuttaminen alueellisiin olosuhteisiin, mukaan lukien tuholaisita tai taudeista vapaat alueet ja alueet, joissa esiintyy vain vähän tuholaisia tai tauteja
1. Jäsenten on varmistettava, että niiden terveys- tai kasvinsuojelutoimet soveltuvat sen alueen - olipa kysymys maasta, maan osasta tai useista maista tai niiden osista - terveys- tai kasvinsuojelun erityispiirteisiin, josta tuote on peräisin ja johon tuote on tarkoitettu. Arvioidessaan alueen terveys- tai kasvinsuojelun erityispiirteitä, jäsenten on otettava huomioon muun muassa määrättyjen tautien tai tuholaisten esiintymistaso, hävittämis- tai torjuntaohjelmien olemassaolo sekä asianmukaiset kriteerit tai ohjeet, joita asianmukaiset kansainväliset järjestöt voivat kehittää.
2. Jäsenten on tunnustettava erityisesti käsitteet tuholaisista tai taudeista vapaista alueista ja alueista, joissa tuholaisia tai tauteja esiintyy vain vähän. Tällaisten alueiden määrittäminen perustuu sellaisiin tekijöihin kuin maantiede, ekosysteemit, epidemiologinen valvonta sekä terveys- tai kasvinsuojelun torjuntatoimien tehokkuus.
3. Viejäjäsenet, jotka väittävät, että niiden alueilla on tuholaisista tai taudeista vapaita alueita tai alueita, joissa tuholaisia tai tauteja esiintyy vain vähän, antavat tarpeelliset todisteet tästä, jotta ne voisivat puolueettomasti osoittaa tuojajäsenelle, että tällaiset alueet ovat tuholaisista tai taudeista vapaita alueita tai alueita, joissa tuholaisia tai tauteja esiintyy vain vähän, ja että ne todennäköisesti pysyvät tällaisina. Tätä varten tuojajäsenelle on tämän pyynnöstä annettava kohtuullinen mahdollisuus suorittaa tarkastuksia, kokeita ja muita asianmukaisia menettelyjä.
Artikla 7Läpinäkyvyys
1. Jäsenten on ilmoitettava muutoksista terveys- tai kasvinsuojelutoimissa ja annettava tietoja terveys- tai kasvinsuojelutoimista liitteen B määräysten mukaisesti.
Artikla 8Valvonta-, tarkastus- ja hyväksymismenettelyt
1. Jäsenten on noudatettava liitteen C määräyksiä suorittaessaan valvonta-, tarkastus- ja hyväksymismenettelyjä, mukaan lukien kansalliset järjestelmät lisäaineiden hyväksymiseksi tai sallittujen epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittelemiseksi elintarvikkeissa, juomissa tai rehuissa, sekä muutoin varmistavat, että niiden menettelyt eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.
Artikla 9Tekninen apu
1. Jäsenet sitoutuvat helpottamaan teknisen avun antamista muille jäsenille, erityisesti kehitysmaille, joko kahdenkeskisesti tai asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kautta. Tällainen apu voi, muun muassa, liittyä prosessiteknologiaan, tutkimukseen ja infrastruktuuriin, mukaan lukien kansallisten säätelevien elinten perustaminen, ja se voidaan antaa neuvoina, lainoina, lahjoituksina ja apurahoina myös teknisen asiantuntemuksen, koulutuksen ja välineiden hankkimiseen, jotta tällaiset maat voisivat sopeutua sellaisiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, joilla ne saavuttavat asianmukaisen terveys- ja kasvinsuojelun suojatasoon vientimarkkinoilla.
2. Sikäli kuin tarvitaan huomattavia investointeja, jotta kehitysmaaviejäjäsen täyttäisi tuojajäsenen terveys- ja kasvinsuojeluun liittyvät vaatimukset, viimeksi mainitun on harkittava sellaisen teknisen avun antamista, jolla kehitysmaajäsen voi säilyttää kyseisen tuotteen mahdollisuudet päästä markkinoille ja lisätä niitä.
Artikla 10Erityis- ja erilliskohtelu
1. Valmistellessaan ja soveltaessaan terveys- tai kasvinsuojelutoimia jäsenten on otettava huomioon kehitysmaajäsenten, erityisesti vähiten kehittyneiden, erityistarpeet.
2. Mikäli asianmukainen terveys- tai kasvinsuojelun taso mahdollistaa uusien terveys- tai kasvinsuojelutoimien asteittaisen käyttöön ottamisen, sellaisille tuotteille, jotka ovat tärkeitä kehitysmaajäsenille, olisi sallittava pidempiä määräaikoja säännösten noudattamiselle, jotta näiden maiden viennin edellytykset säilyisivät.
3. Sen varmistamiseksi, että kehitysmaajäsenet pystyvät noudattamaan tämän sopimuksen määräyksiä, komitealla on oikeus myöntää näille maille pyynnöstä tiettyjä, määräaikaisia poikkeuksia joko kokonaan tai osittain tämän sopimuksen velvoitteista, ottaen huomioon niiden taloudelliset ja kaupalliset ja kehitystarpeet.
4. Jäsenten tulisi rohkaista ja helpottaa kehitysmaajäsenten aktiivista osallistumista asiaankuuluviin kansainvälisiin järjestöihin.
Artikla 11Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
1. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tähän sopimukseen liittyviin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen, ellei tässä nimenomaisesti toisin säädetä.
2. Tähän sopimukseen liittyvässä riidassa, johon sisältyy tieteellisiä tai teknisiä kysymyksiä, paneelin tulisi pyytää neuvoja asiantuntijoilta, jotka paneeli valitsee neuvoteltuaan riidan osapuolten kanssa. Tätä tarkoitusta varten paneeli voi, mikäli pitää sitä asianmukaisena, perustaa neuvoa-antavan, teknisen asiantuntijaryhmän tai neuvotella asiasta asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joko riidan jommankumman osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.
3. Mikään tässä sopimuksessa ei rajoita jäsenten muiden kansainvälisten sopimusten mukaisia oikeuksia, mukaan lukien oikeutta turvautua muiden kansainvälisten järjestöjen tai kansainvälisten sopimusten tarjoamiin hyviin palveluksiin tai riitojen ratkaisujärjestelyihin.
Artikla 12Hallinto
1. Perustetaan terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevä komitea säännölliseksi neuvottelufoorumiksi. Se suorittaa tarvittavat toiminnot tämän sopimuksen säännösten täytäntöönpanemiseksi ja tavoitteiden edistämiseksi, erityisesti harmonisoinnin osalta. Komitea tekee päätöksensä konsensuksella.
2. Komitea rohkaisee ja helpottaa ad hoc -neuvotteluja jäsentensä kesken määrätyistä terveyteen tai kasvien terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Komitea rohkaisee kaikkia jäseniä käyttämään kansainvälisiä standardeja, ohjeita tai suosituksia sekä tähän liittyen tukee teknisiä neuvotteluja ja tutkimuksia tavoitteenaan lisätä koordinointia ja integraatiota kansainvälisten ja kansallisten järjestelmien sekä lähestymistapojen välillä elintarvikelisäaineiden käytön hyväksymiseksi tai elintarvikkeissa, juomissa ja rehuissa olevien epäpuhtauksien sallittujen pitoisuuksien määrittelemiseksi.
3. Komitea ylläpitää läheisiä yhteyksiä asianomaisiin kansainvälisiin järjestöihin terveyden ja kasvinsuojelun alalla, erityisesti Codex Alimentarius -komissioon, kansainväliseen eläintautitoimistoon ja kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen sihteeristöön tavoitteenaan turvata paras saatavilla oleva tieteellinen ja tekninen neuvonta tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi.
4. Komitea kehittää menettelyn kansainvälisen harmonisointiprosessin valvomiseksi ja kansainvälisten standardien, ohjeiden tai suositusten käyttämiseksi. Tässä tarkoituksessa komitean pitäisi yhdessä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa laatia luettelo kansainvälisistä standardeista, ohjeista tai suosituksista, jotka koskevat terveys- tai kasvinsuojelutoimia, joilla komitean mukaan on tärkeä vaikutus kauppaan. Luettelon olisi sisällettävä jäsenten maininta niistä kansainvälisistä standardeista, ohjeista tai suosituksista, joita ne soveltavat tuonnin ehtoina tai joiden perusteella nämä standardit täyttävät tuontitavarat voivat päästä niiden markkinoille.
Niissä tapauksissa, joissa jäsen ei sovella kansainvälistä standardia, ohjetta tai suositusta tuonnin ehtona, jäsenen olisi mainittava syy tähän ja erityisesti se, ettei se pidä standardia tarpeeksi tiukkana asianmukaisen terveys- ja kasvinsuojelun suojatason turvaamiseksi. Jos jäsen tarkistaa kantaansa sen jälkeen kun se on maininnut käyttävänsä standardia, ohjetta tai suositusta tuonnin ehtona, sen olisi annettava selitys muutoksesta ja ilmoitettava asiasta sihteeristölle sekä asianomaisille kansainvälisille järjestöille, paitsi jos tällainen ilmoitus ja selitys annetaan liitteessä B esitettyjen menettelyjen mukaisesti.
5. Tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi komitea voi tarpeen mukaan päättää käyttävänsä sellaisten, erityisesti ilmoittamista koskevien, menettelyjen tuottamia tietoja, joita asianomaiset kansainväliset järjestöt käyttävät.
6. Komitea voi jäseneltä tulleen aloitteen pohjalta asianmukaisia kanavia käyttäen pyytää asianomaisia kansainvälisiä järjestöjä tai niiden alaelimiä tutkimaan määrättyjä asioita, jotka liittyvät tiettyyn standardiin, ohjeeseen tai suositukseen, mukaan lukien perusta selityksille, jotka koskevat niiden käyttämättä jättämistä edellä olevan 4 kohdan mukaan.
7. Komitea tarkistaa tämän sopimuksen toimintaa ja täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta sekä sen jälkeen tarpeen mukaan. Komitea voi tarvittaessa tehdä tavarakauppaneuvostolle esityksiä tämän sopimuksen tekstin muuttamiseksi ottaen huomioon muun muassa sen täytäntöönpanossa saadut kokemukset.
Artikla 13Täytäntöönpano
Jäsenet ovat täysin vastuussa kaikkien tässä sopimuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä. Jäsenten on valmisteltava ja pantava täytäntöön nimenomaisia toimia ja järjestelmiä tämän sopimuksen määräysten noudattamisen tukemiseksi sikäli kuin se koskee muita kuin keskeisiä hallintoelimiä. Jäsenet ryhtyvät kohtuullisiin, niiden käytettävissä oleviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että niiden alueilla olevat yksityiset tahot sekä alueelliset elimet, joissa niiden alueilla olevat asianomaiset tahot ovat jäseninä, noudattavat tämän sopimuksen asianomaisia määräyksiä. Lisäksi jäsenet eivät ryhdy toimenpiteisiin, jotka epäsuorasti tai suoraan vaativat tai rohkaisevat tällaisia alueellisia tai yksityisiä tahoja tai paikallishallinnon elimiä toimimaan tavalla, joka on ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.
Jäsenet sitoutuvat siihen, että ne turvautuvat yksityisten tahojen palveluihin terveys- tai kasvinsuojelutoimien täytäntöönpanossa ainoastaan mikäli nämä tahot noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä.
Artikla 14Loppumääräykset
Vähiten kehittyneet kehitysmaajäsenet voivat lykätä tämän sopimuksen määräysten soveltamista viidellä vuodella WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen sellaisten terveys- tai kasvinsuojelutoimien osalta, jotka vaikuttavat tuontiin tai tuontitavaroihin. Kehitysmaajäsenet voivat lykätä tämän sopimuksen määräysten soveltamista kahdella vuodella muiden kuin 5 artiklan 8 kohdan ja 7 artiklan osalta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen sellaisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien osalta, jotka vaikuttavat tuontiin tai tuontitavaroihin, sikäli kuin teknisen osaamisen, teknisen infrastruktuurin tai voimavarojen puute estää tällaisen soveltamisen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA LIITE A
MÄÄRITELMÄT 4)
4) Näissä määritelmissä ''eläin'' kattaa kalat ja luonnonvaraiset eläimet, ''kasvi'' kattaa metsät ja luonnonvaraiset kasvit, ''tuholaiset'' kattavat rikkaruohot ja ''epäpuhtaudet'' kattaa torjunta-aineet, eläinlääkinnässä käytettyjen lääkkeiden jäämät ja vieraat aineet.
1. Terveys- tai kasvinsuojelutoimi - kaikki toimet, joita käytetään
(a) eläimen tai kasvin elämän tai terveyden suojelemiseksi jäsenen alueella sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat tuholaisten, tautien, taudinkantajaorganismien tai taudinaiheuttajien maahan pääsystä, yleistymisestä maassa tai leviämisestä;
(b) ihmisten tai eläinten elämän tai terveyden suojelemiseksi jäsenen alueella sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat elintarvikkeissa, juomissa tai rehuissa olevista lisäaineista, epäpuhtauksista, myrkyistä tai taudinaiheuttajista;
(c) ihmisten elämän tai terveyden suojelemiseksi jäsenen alueella sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat alueella olevien eläinten, kasvien tai tuotteiden kantamista taudeista tai tuholaisten maahan pääsystä, kotiutumisesta maahan tai leviämisestä; tai
(d) muun sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi jäsenen alueella, joka johtuu tuholaisten maahan pääsystä, kotiutumisesta maahan tai leviämisestä.
Terveys- tai kasvinsuojelutoimet käsittävät kaikki asianaomaiset lait, asetukset, määräykset, vaatimukset ja menettelyt, mukaan lukien muun muassa lopputuotekriteerit, prosessit ja tuotantomenetelmät, testaus-, tarkastus- sertifiointi- ja hyväksymismenettelyt; karanteenikäsittelyt, mukaan lukien eläinten tai kasvien kuljetukseen tai niiden selviämiseen kuljetuksen aikana tarvittaviin materiaaleihin liittyvät asianomaiset vaatimukset, määräykset asianomaisista tilastomenetelmistä, näytteenottomenettelyistä ja riskienarviointimenetelmistä, ja elintarviketurvallisuuteen suoraan liittyvät pakkaus- ja merkintävaatimukset.
2. Harmonisointi - Yhteisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien laatiminen, tunnustaminen ja soveltaminen eri jäsenten toimesta.
3. Kansainväliset standardit, ohjeet ja suositukset
(a) elintarviketurvallisuuden osalta Codex Alimentarius -komitean laatimat standardit, ohjeet ja suositukset, jotka liittyvät elintarvikelisäaineisiin, eläinlääkinnässä käytettyjen lääkkeiden ja torjunta-aineiden jäämiin, epäpuhtauksiin, analyysi- ja näytteenottomenetelmiin, ja hygieniaa koskeviin menettelyohjeisiin;
(b) eläintautien ja zoonoosien osalta kansainvälisen eläintautitoimiston johdolla kehitetyt standardit, ohjeet ja suositukset;
(c) kasvien terveyden osalta kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen sihteeristön johdolla yhdessä kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen puitteissa toimivien alueellisten järjestöjen kanssa kehitetyt kansainväliset standardit, ohjeet ja suositukset; ja
(d) sellaisten asioiden osalta, jotka eivät kuulu yllä mainituille järjestöille, sellaisten muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen julkaisemat asianmukaiset standardit, ohjeet ja suositukset, jotka ovat avoimia kaikille jäsenille ja jotka komitea on nimennyt.
4. Riskien arviointi - Sen todennäköisyyden arviointi, että tuholainen tai tauti pääsee tuontia harjoittavan jäsenen alueelle, yleistyy siellä tai leviää, ottaen huomioon mahdollisesti sovellettavat terveys- tai kasvinsuojelutoimet sekä tähän liittyvien mahdollisten biologisten ja taloudellisten seurausten arviointi, tai arviointi niistä mahdollisista ihmisten tai eläinten terveyteen kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista, jotka johtuvat elintarvikkeissa, rehuissa tai juomissa esiintyvistä lisäaineista, epäpuhtauksista, myrkyistä tai taudinaiheuttajista.
5. Asianmukainen terveys- tai kasvinsuojelun suojataso - Suojataso, jota jäsen, joka ottaa käyttöön terveys- tai kasvinsuojelutoimen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi alueellaan, pitää asianmukaisena.
HUOMAUTUS: Monet jäsenet kutsuvat tätä käsitettä myös ''hyväksyttäväksi riskitasoksi''.
6. Tuholaisista tai taudeista vapaa alue - Toimivaltaisten viranomaisten nimeämä alue, joka koostuu joko yhdestä maasta, yhden maan osasta, useasta maasta tai useiden maiden osista, jossa määrättyä tuholaisista tai tautia ei esiinny.
HUOMAUTUS: Tuholaisista tai taudeista vapaa alue voi ympäröidä sellaista aluetta, voi olla sellaisen alueen ympäröimä tai voi rajoittua sellaiseen alueeseen - joko yhden maan osassa tai maantieteellisellä alueella, joka käsittää useiden maiden osia tai useita maita - jossa määrätyn tuholaisen tai taudin tiedetään esiintyvän, mutta jossa on ryhdytty sellaisiin alueellisiin torjuntatoimiin, esimerkiksi suoja-, valvonta- ja puskurivyöhykkeiden perustamiseen, jotka estävät niitä leviämästä tai tuhoavat ne.
7. Alueet, joissa esiintyy vain vähän tuholaisia tai tauteja - Toimivaltaisten viranomaisten nimeämä alue, joka koostuu joko yhdestä maasta, yhden maan osasta, useista maista tai useiden maiden osista, jossa määrättyä tuholaista tai tautia esiintyy vain vähän ja jossa on ryhdytty tehokkaisiin valvonta-, torjunta- tai hävittämistoimiin.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA LIITE B
TERVEYS- JA KASVINSUOJELUMÄÄRÄYSTEN LÄPINÄKYVYYS
Määräysten julkaiseminen
1. Jäsenten on varmistettava, että kaikki hyväksytyt terveys- ja kasvinsuojelumääräykset 5) julkaistaan viipymättä niin, että asiasta kiinnostuneet jäsenet voivat tutustua niihin.
5) Terveys- tai kasvinsuojelutoimet, kuten lait, asetukset tai säädökset, joita sovelletaan yleisesti.
2. Lukuun ottamatta hätätapauksia jäsenten on annettava kohtuullinen aikaväli terveys- tai kasvinsuojelumääräyksen julkaisemisen ja sen voimaantulon välillä, jotta tuottajilla viejäjäsenten alueella, erityisesti kehitysmaajäsenten alueella, olisi aikaa sopeuttaa tuotteensa ja tuotantomenetelmänsä tuojajäsenen vaatimuksiin.
Tiedotuskeskukset
3. Kunkin jäsenen on varmistettava, että on olemassa ainakin yksi tiedotuskeskus, joka on vastuussa vastausten antamisesta kaikkiin asiasta kiinnostuneiden jäsenten esittämiin kohtuullisiin kysymyksiin sekä asianomaisten asiakirjojen toimittamisesta seuraavista asioista:
(a) terveys- tai kasvinsuojelumääräykset, jotka on hyväksytty tai joiden käyttöönottoa on ehdotettu sen alueella;
(b) valvonta- ja tarkastus-, tuotanto- ja karanteenimenettely sekä sellaiset torjunta-aineiden sallittuja määriä ja elintarvikkeiden lisäaineita koskevat hyväksymismenettelyt, jotka ovat käytössä jäsenen alueella;
(c) riskienarviointimenettelyt, huomioonotetut tekijät sekä asianmukaisen terveys- tai kasvinsuojelun suojatason määrittäminen;
(d) jäsenen tai sen alueella olevien asianomaisten elinten jäsenyys kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä ja järjestelmissä terveys- tai kasvinsuojelun alalla sekä tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa kahden- tai monenkeskisissä sopimuksissa ja järjestelyissä ja osallistuminen niihin, sekä tällaisten sopimusten ja järjestelyjen tekstit.
4. Jäsenten on varmistettava, että mikäli asiasta kiinnostuneet jäsenet pyytävät jäljennöksiä asiakirjoista, nämä toimitetaan niille samaan hintaan (mikäli maksullisia), lukuun ottamatta toimituskuluja, kuin asianosaisen jäsenen kansalaisille. 6)
6) Milloin tässä sopimuksessa viitataan ''kansalaisiin'' termin katsotaan WTO:n jäseninä olevien erillisten tullialueiden osalta tarkoittavan henkilöitä, luonnollisia tai juridisia, joiden kotipaikka on ko. tullialue tai joilla on todellinen ja toimiva teollinen tai kaupallinen laitos sen alueella.
Ilmoitusmenettelyt
5. Mikäli kansainvälistä standardia, ohjetta tai suositusta ei ole tai ehdotetun terveys- tai kasvinsuojelumääräyksen sisältö ei ole pääkohdiltaan sama kuin kansainvälisen standardin, ohjeen tai suosituksen sisältö, ja jos määräyksellä saattaa olla merkittävä vaikutus muiden jäsenten kauppaan, jäsenten tulee
(a) julkaista varhaisessa vaiheessa ilmoitus siten, että asiasta kiinnostuneet jäsenet voivat tutustua määräyksen käyttöön ottamista koskevaan ehdotukseen;
(b) ilmoittaa muille jäsenille sihteeristön kautta niistä tuotteista, jotka tulevat määräyksen piiriin, mukaan lukien lyhyt maininta ehdotetun säännöksen tavoitteesta ja perustelusta. Tällaisia ilmoituksia on tehtävä varhaisessa vaiheessa, jolloin vielä voidaan tehdä oikaisuja ja ottaa huomautuksia huomioon;
(c) toimittaa pyynnöstä muille jäsenille jäljennöksiä ehdotetusta säännöksestä ja mikäli mahdollista yksilöidä ne osat, jotka pääkohdiltaan poikkeavat kansainvälisistä standardeista, ohjeista tai suosituksista;
(d) antaa ilman syrjintää muille jäsenille kohtuullisesti aikaa esittää kirjallisia huomautuksia, keskustella pyynnöstä näistä huomautuksista ja ottaa huomautukset ja keskustelujen tulokset huomioon.
6. Jos jäsenelle aiheutuu tai uhkaa aiheutua terveyden suojeluun liittyviä äkillisiä ongelmia, kyseinen jäsen voi tarpeen mukaan jättää pois tämän liitteen 5 kohdassa lueteltuja vaiheita, sillä edellytyksellä, että jäsen
(a) viipymättä ilmoittaa muille jäsenille sihteeristön kautta kyseisestä säännöksestä ja sen piiriin kuuluvista tuotteista, yhdessä lyhyen maininnan kanssa säännöksen tavoitteesta ja perustelusta, mukaan lukien vakavan ongelman / vakavien ongelmien laatu;
(b) antaa pyynnöstä muille jäsenille jäljennöksiä säännöksestä;
(c) sallii muiden jäsenten tehdä kirjallisia huomautuksia, keskustelee pyynnöstä näistä huomautuksista ja ottaa huomautukset ja keskustelujen tulokset huomioon.
7. Sihteeristölle toimitettavat ilmoitukset laaditaan englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi.
8. Muiden jäsenten pyynnöstä teollisuusmaajäsenten on annettava jäljennöksiä tiettyyn ilmoitukseen liittyvistä asiakirjoista tai, laajojen asiakirjojen ollessa kysymyksessä, yhteenvetoja niistä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi.
9. Sihteeristö jakaa viipymättä jäljennöksiä ilmoituksesta kaikille jäsenille ja asiasta kiinnostuneille kansainvälisille järjestöille ja kiinnittää kehitysmaajäsenten huomion sellaisiin ilmoituksiin, jotka koskevat niille erityisen tärkeitä tuotteita.
10. Jäsenten on nimettävä yksi keskushallinnon viranomainen, joka on vastuussa tämän liitteen 5, 6, 7 ja 8 kohtien mukaisia ilmoitusmenettelyjä koskevien määräysten täytäntöönpanosta kansallisella tasolla.
Yleiset varaukset
11. Mitään tässä sopimuksessa ei saa tulkita tavalla, joka vaatisi
(a) ehdotusten yksityiskohtien tai jäljennösten toimittamista tai tekstien julkaisemista muulla kuin jäsenen kielellä, ellei tämän liitteen 8 kohdassa toisin säädetä; tai
(b) jäseniä paljastamaan luottamuksellisia tietoja, jotka haittaisivat terveys- tai kasvinsuojelua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa tai jotka vahingoittaisivat tiettyjen yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA LIITE C
VALVONTA-, TARKASTUS- JA HYVÄKSYMISMENETTELYT 7)
7) Valvonta- tarkastus- ja hyväksymismenettelyt sisältävät muun muassa näytteenotto-, testaus- ja sertifiointimenettelyt.
1. Jäsenten on varmistettava kaikkien menettelyjen osalta, joilla tutkitaan ja varmistetaan terveys- tai kasvinsuojelutoimien täytäntöönpano, että
(a) tällaisiin menettelyihin ryhdytään ja ne suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä tavalla, joka takaa vähintään yhtä edullisen kohtelun tuontitavaroille kuin vastaaville kotimaisille tuotteille;
(b) kunkin menettelyn tavanomainen käsittelyaika julkaistaan tai ennakoitu käsittelyaika ilmoitetaan hakijalle tämän pyynnöstä; saatuaan hakemuksen toimivaltainen elin tutkii viipymättä asiakirjojen täydellisyyden ja ilmoittaa hakijalle tarkasti ja täydellisesti kaikista puutteista; toimivaltainen elin toimittaa mahdollisimman pian hakijalle menettelyn tulokset tarkasti ja täydellisesti, jotta korjaaviin toimenpiteisiin voidaan tarvittaessa ryhtyä; silloinkin kun hakemuksessa on puutteita toimivaltainen elin jatkaa menettelyä niin pitkälle kuin on käytännössä mahdollista, mikäli hakija näin pyytää ja että hakijalle ilmoitetaan pyynnöstä käynnissä olevasta menettelyn vaiheesta ja selitetään mahdolliset viivytykset;
(c) tiedonantovaatimukset rajoitetaan siihen, mikä on tarpeellista asianmukaisia valvonta-, tarkastus- ja hyväksymismenettelyjä varten, mukaan lukien lisäaineiden käytön tai epäpuhtauksien sallittujen määrien hyväksyminen;
(d) sellaisten tuontitavaroita koskevien tietojen luottamuksellisuutta, jotka syntyvät tai toimitetaan valvonnan, tarkastuksen ja hyväksymisen yhteydessä, kunnioitetaan vähintään samalla tavalla kuin kotimaisten tuotteiden osalta ja siten, että turvataan oikeutetut kaupalliset edut;
(e) vaatimukset tuotteen yksittäisten kappaleiden valvomiseksi, tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi rajoitetaan siihen, mikä on kohtuullista ja tarpeellista;
(f) tuontitavaroita koskeville menettelyille asetetut maksut ovat tasapuolisia suhteessa maksuihin, jotka veloitetaan vastaavista kotimaisista tuotteista tai toiselta jäseneltä tulevista tuotteista, eikä niiden tule olla korkeampia kuin palvelun todellinen kustannus;
(g) menettelyissä käytettyjen laitosten sijoittamisessa ja näytteiden valitsemisessa käytetään samoja kriteereitä tuontitavaroiden kuin kotimaisten tuotteiden osalta hakijoille, tuojille, viejille tai näiden edustajille aiheutuvan haitan minimoimiseksi;
(h) mikäli tuotetta koskevia eritelmiä muutetaan valvonnan ja tarkastuksen jälkeen ottaen huomioon alla olevat määräykset, muutettua tuotetta koskeva menettely rajoitetaan siihen, mikä on tarpeellista sen määrittelemiseksi, voiko riittävästi luottaa siihen, että tuote on edelleen asianomaisten määräysten mukainen; ja
(i) on olemassa menettely näiden menettelyjen käyttöä koskevien valitusten käsittelemiseksi ja korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymiseksi silloin kun valitus on oikeutettu.
Mikäli tuojajäsen käyttää elintarvikelisäaineiden käytön hyväksymiseksi tai elintarvikkeissa, rehuissa tai juomissa olevien epäpuhtauksien sallittujen pitoisuuksien määrittelemiseksi järjestelmää, joka kieltää tai estää tuotteiden pääsyn sen kotimarkkinoille sen perusteella, että hyväksyminen puuttuu, tuojajäsenen on harkittava asianomaisten kansainvälisten standardien käyttöä markkinoille pääsyn perustana kunnes on tehty lopullinen määrittely.
2. Mikäli terveys- tai kasvinsuojelutoimi määrää valvonnasta tuotannossa, jäsen, jonka alueella tuotanto tapahtuu, on annettava tarvittavaa apua tällaisen valvonnan ja valvontaviranomaisten työn helpottamiseksi.
3. Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäseniä suorittamasta kohtuullisia tarkastuksia omilla alueillaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TEKSTIILI- JA VAATETUSTUOTTEISTA
Jäsenet, jotka
palauttavat mieleen ministereiden sopineen Punta del Estessä siitä, että ''neuvotteluissa tekstiili- ja vaatetustuotteista pyritään valmistelemaan menettelytapoja, joiden myötä tämä sektori sisällytettäisiin lopullisesti GATTiin vahvistettujen GATTin sääntöjen ja periaatteiden perusteella, ja siten samalla myös myötävaikuttamaan tavoitteeseen edelleen vapauttaa kauppaa'';
palauttavat myös mieleen, että kauppaneuvottelukomitean päätöksellä huhtikuussa 1989 sovittiin, että sisällyttäminen tulisi aloittaa Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen päättymisen jälkeen, ja että sen tulisi olla luonteeltaan vaiheittainen;
palauttavat edelleen mieleen, että sovittiin erityiskohtelun antamisesta vähiten kehittyneille kehitysmaajäsenille;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1
1. Tämä sopimus asettaa määräyksiä, joita jäsenten on noudatettava siirtymäkauden aikana tekstiili- ja vaatetussektorin sisällyttämiseksi GATT 1994 -sopimukseen.
2. Jäsenet sopivat 2 artiklan 18 kohdan ja 6 artiklan 6(b) kohdan määräysten käyttämisestä sellaisella tavalla, että ne sallivat pienten toimittajien markkinoillepääsymahdollisuuksien merkittävän parantamisen sekä uusien toimittajamaiden kaupallisesti merkittävien kaupankäyntimahdollisuuksien kehittymisen tekstiili- ja vaatetustuotteiden kaupassa. 1)
1) Sikäli kuin mahdollista, myös vähiten kehittyneen kehitysmaajäsenten vienti voisi hyötyä tästä määräyksestä.
3. Jäsenet ottavat asianmukaisesti huomioon sellaisten jäsenten tilanteen, jotka eivät ole hyväksyneet vuodesta 1986 tehtyjä, Kansainvälisen tekstiilikaupan järjestelyjen jatkamista koskevia pöytäkirjoja (tässä sopimuksessa ''MFA''), ja sikäli kuin on mahdollista, myöntävät niille erityiskohtelun soveltaessaan tämän sopimuksen määräyksiä.
4. Jäsenet sopivat, että puuvillaa tuottavien viejäjäsenten erityisetujen tulisi, niiden kanssa neuvotellen, heijastua tämän sopimuksen määräysten toimeenpanemisessa.
5. Helpottaakseen tekstiili-ja vaatetussektorin sisällyttämistä GATT 1994 -sopimukseen jäsenten olisi hyväksyttävä jatkuva itsenäinen teollisuuden sopeuttaminen sekä markkinoillaan kasvava kilpailu.
6. Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sen määräykset eivät vaikuta jäsenten oikeuksiin tai velvoitteisiin, jotka perustuvat WTO-sopimuksen ja sen liitteenä oleviin monenkeskisten kauppasopimusten määräyksiin.
7. Ne tekstiili-ja vaatetustuotteet, joihin tätä sopimusta sovelletaan, on lueteltu liitteessä.
Artikla 2
1. Kaikki määrälliset rajoitukset kahdenvälisissä sopimuksissa, jotka perustuvat MFA:n 4 artiklaan, tai jotka on ilmoitettu 7 tai 8 artiklojen perusteella ja jotka ovat voimassa tämän sopimuksen voimaantuloa edeltävänä päivänä, on 60 päivän kuluessa sopimuksen voimaantulosta ilmoitettava yksityiskohtaisesti, mukaan lukien rajoitustasot, kasvumäärät ja joustavuusmääräykset, 8 artiklan nojalla perustetulle tekstiilitarkkailuelimelle (tässä sopimuksessa ''TMB'') niiden jäsenten toimesta, jotka soveltavat kyseisiä rajoituksia. Jäsenet sopivat siitä, että WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä lukien kaikkiin kyseisiin rajoituksiin GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolten välillä, jotka ovat voimassa päivää ennen tätä voimaantulemista, sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä.
2. TMB jakaa kyseiset ilmoitukset tiedoksi kaikille jäsenille. Jokainen jäsen voi 60 päivän kuluessa ilmoitusten jakamisesta saattaa TMB:n huomioon ilmoituksia koskevia sellaisia näkökohtia, jotka se katsoo asianmukaisiksi. Nämä näkökohdat on jaettava toisten jäsenten tiedoksi. TMB voi antaa asianomaisille jäsenille soveliaiksi katsomiaan suosituksia.
3. Milloin edellä olevan 1 kohdan perusteella ilmoitettavien rajoitusten 12 kuukauden jakso ei vastaa 12 kuukauden jaksoa välittömästi ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, asianomaisten jäsenten olisi sovittava keskenään järjestelyistä, joilla rajoitusjakso saatetaan sopimusvuotta vastaavaksi 2) sekä määrittää kyseisten rajoitusten nimelliset lähtötasot tämän artiklan määräysten toimeenpanemiseksi. Asianomaiset jäsenet sopivat ryhtyvänsä pyynnöstä viipymättä neuvotteluihin päästäkseen sellaiseen keskinäiseen sopimukseen. Jokaisessa sellaisessa järjestelyssä on otettava huomioon muun muassa laivausten kausivaihtelut viime vuosina. Näiden neuvottelujen tulokset on ilmoitettava TMB:lle, joka tekee soveliaiksi katsomiaan suosituksia asianomaisille jäsenille.
2) Sopimusvuodella tarkoitetaan 12-kuukautista ajanjaksoa, joka alkaa WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä sekä sitä seuraavia 12 kuukauden ajanjaksoja.
4. Edellä olevan kohdan 1 perusteella ilmoitettujen rajoitusten katsotaan muodostavan asianomaisten jäsenten soveltamien rajoitusten kokonaisuuden WTO-sopimuksen voimaantuloa edeltävänä päivänä. Mitään uusia rajoituksia tuotteiden tai jäsenten osalta ei saa ottaa käyttöön, paitsi tämän sopimuksen määräysten tai soveltuvien GATT 1994 -sopimuksen määräysten perusteella. 3) Rajoitukset, joita ei ilmoiteta 60 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta, tulee poistaa viipymättä.
3) GATT 1994 -sopimuksen asianomaiset määräykset eivät käsitä XIX artiklaa niiden tuotteiden osalta, joita ei ole vielä sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen, paitsi mikäli liitteet 3 kohdassa erityisesti mainitaan.
5. Jokainen yksipuolinen toimenpide, johon on ryhdytty MFA-sopimuksen 3 artiklan perusteella ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, saa olla voimassa sen määräysten mukaisen ajanjakson, mutta ei yli 12 kuukautta, jos sen on käsitellyt MFA:n nojalla perustettu tekstiilivalvontaelin (tässä sopimuksessa jäljempänä ''TSB''). Jos TSB:llä ei ole ollut mahdollisuutta käsitellä sellaista yksipuolista toimenpidettä, tarkastaa sen TMB MFA:n 3 artiklan nojalla otettuja toimenpiteitä koskevien määräysten ja menettelytapojen mukaisesti. Jokainen riitautettu toimenpide, jota sovelletaan MFA:n 4 artiklan nojalla tehdyn sopimuksen mukaisesti ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, jota TSB:llä ei ole ollut mahdollisuutta tutkia, tutkitaan myös TMB:n toimesta MFA:n säännösten ja menettelytapojen mukaisesti, joita sovelletaan tällaiseen tutkintaan.
6. WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä jokaisen jäsenen on sisällytettävä GATT 1994 -sopimukseen tuotteet, jotka vuonna 1990 kattoivat vähintään 16 prosenttia liitteessä olevien tuotteiden tuonnin kokonaismäärästä HS nimikkeittäin tai ryhmittäin. Sisällytettäviin tuotteisiin on kuuluttava tuotteita jokaisesta seuraavasta neljästä ryhmästä: topsit ja langat, kankaat, valmistetut tekstiilituotteet ja vaatetustuotteet.
7. Asianomaisten jäsenten on ilmoitettava kaikki yksityiskohdat toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä 6 kohdan perusteella seuraavasti:
(a) Jäsenet, jotka ylläpitävät 1 kohdan mukaisia rajoituksia sitoutuvat, huolimatta WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä, ilmoittamaan sellaiset yksityiskohdat GATT-sihteeristölle viimeistään 15. huhtikuuta 1994 tehdyssä ministerikokouksen päätöksessä mainittuna päivänä. GATT-sihteeristö jakaa viivytyksettä kyseiset ilmoitukset tiedoksi muille osanottajille. Nämä ilmoitukset annetaan TMB:n käytettäviksi sen jälkeen, kun se on perustettu, 21 kohdassa mainittuja tarkoituksia varten;
(b) Jäsenten, jotka ovat 6 artiklan 1 kohdan perusteella säilyttäneet oikeuden käyttää 6 artiklan määräyksiä, on ilmoitettava kyseiset yksityiskohdat TMB:lle viimeistään 60 päivänä WTO-sopimuksen voimaantulosta tai siinä tapauksessa, että näihin jäseniin sovelletaan 1 artiklan 3 kohtaa, viimeistään 12. kuukauden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta. TMB jakaa kyseiset ilmoitukset tiedoksi muille osapuolille ja käsittelee ne, 21 kohdan mukaisesti.
8. Jäljelläolevat tuotteet, toisin sanoen tuotteet, joita ei ole sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen 6 kohdan perusteella, sisällytetään HS nimikkeittäin tai ryhmittäin kolmessa vaiheessa seuraavasti:
(a) WTO-sopimuksen voimassaolon 37. kuukauden ensimmäisenä päivänä tuotteet, jotka kattoivat vähintään 17 prosenttia jäsenen liitteessä mainittujen tuotteiden vuoden 1990 kokonaistuonnista. Niihin tuotteisiin, jotka jäsenten on sisällytettävä, on kuuluttava tuotteita jokaisesta seuraavasta neljästä ryhmästä: topsit ja langat, kankaat, valmistetut tekstiilituotteet ja vaatetustuotteet.
(b) WTO-sopimuksen voimassaolon 85. kuukauden ensimmäisenä päivänä tuotteet, jotka kattoivat vähintään 18 prosenttia jäsenen liitteessä mainittujen tuotteiden vuoden 1990 kokonaistuonnista. Niihin tuotteisiin, jotka jäsenten on sisällytettävä, on kuuluttava tuotteita jokaisesta seuraavasta neljästä ryhmästä: topsit ja langat, kankaat, valmistetut tekstiilituotteet ja vaatetustuotteet.
(c) WTO-sopimuksen voimassaolon 121. kuukauden ensimmäisenä päivänä tekstiili-ja vaatetussektorin on oltava sisällytettynä GATT 1994 -sopimukseen, kaikkien tämän sopimuksen alaisten rajoitusten tultua poistetuiksi.
9. Jäsenten, jotka ovat ilmoittaneet 6 artiklan 1 kohdan perusteella, ettei heidän tarkoituksenaan ole säilyttää oikeutta käyttää 6 artiklan määräyksiä, katsotaan tämän sopimuksen kannalta sisällyttäneen tekstiili-ja vaatetustuotteensa GATT 1994 -sopimukseen. Sellaiset jäsenet vapautetaan siten noudattamasta 6-8 ja 11 kohtien määräyksiä.
10. Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäsentä, joka on jättänyt sisällyttämisohjelman 6 tai 8 kohtien mukaisesti, sisällyttämästä tuotteita GATT 1994 -sopimukseen aikaisemmin kuin kyseisessä ohjelmassa. Jokainen tällainen tuotteiden sisällytys tulee kuitenkin voimaan sopimusvuoden alussa, ja yksityiskohdat on ilmoitettava TMB:lle vähintään kolme kuukautta sitä ennen jaettaviksi kaikille jäsenille.
11. Asianomaiset sisällyttämisohjelmat, jotka perustuvat 8 kohtaan, on yksityiskohtaisesti ilmoitettava TMB:lle vähintään 12 kuukautta ennen niiden voimaantuloa ja TMB:n on jaettava ne kaikille jäsenille.
12. 8 kohdassa mainittujen jäljelläolevien tuotteiden lähtörajoitustasojen on oltava 1 kohdassa mainittujen rajoitustasojen mukaisia.
13. Tämän sopimuksen 1 vaiheessa (WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä sen voimassaolon 36. kuukauteen, joka mukaan lukien) jokaista, ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa edeltävän 12 kuukauden jakson aikana voimassaollutta kahdenkeskiseen MFA-pohjaiseen sopimukseen perustuvaa rajoitusta on kasvatettava vuosittain vähintään asianomaiselle rajoitukselle asetetulla kasvuprosentilla, jota korotetaan 16 prosenttia.
14. Paitsi milloin tavarakauppaneuvosto tai riitojenratkaisuelin päättää toisin 8 artiklan 12 kohdan perusteella, jokaisen jäljelläolevan rajoituksen tasoa on kasvatettava vuosittain tämän sopimuksen myöhemmissä vaiheissa vähintään seuraavasti:
(i) vaihetta 2 varten (WTO-sopimuksen voimassaolon 37. kuukaudesta 84. kuukauteen, joka mukaan lukien) asianomaisten rajoitusten 1 vaiheen kasvuprosentti 25 prosenttia korotettuna;
(ii) vaihetta 3 varten (WTO-sopimuksen voimassaolon 85. kuukaudesta 120. kuukauteen, joka mukaan lukien) asianomaisten rajoitusten 2 vaiheen kasvuprosentti 27 prosenttia korotettuna.
15. Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäsentä poistamasta jotakin tämän artiklan perusteella ylläpidettävää rajoitusta, joka on voimassa jonkin siirtymäkauden sopimusvuoden alussa edellyttäen, että asianomaiselle viejäjäsenelle ja TMB:lle ilmoitetaan asiasta vähintään kolme kuukautta ennen poistamisen voimaantuloa. Ennakkoilmoitusaikaa voidaan lyhentää 30 päivään rajoituksen kohteena olevan jäsenen suostumuksella. TMB jakaa kyseiset ilmoitukset kaikille jäsenille. Harkitessaan rajoitusten poistamista tämän kohdan tarkoittamassa mielessä asianomaisten jäsenten on otettava huomioon muiden jäsenten samanlaisen viennin kohtelu.
16. Joustavuusmääräysten, toisin sanoen siirto tuoteryhmästä toiseen, siirto seuraavalle vuodelle, ja kiintiöennakko, joita sovelletaan kaikkiin tämän artiklan mukaisesti voimassa oleviin rajoituksiin, on oltava samat kuin MFA-pohjaiset kahdenväliset sopimukset edellyttävät 12 kuukauden jakson aikana ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa. Määrällisiä rajoituksia ei saa asettaa tai ylläpitää yhdistetylle käytölle, joka koskee siirtoa tuoteryhmästä toiseen, siirtoa seuraavalle vuodelle tai kiintiöennakkoa.
17. Hallinnollisista järjestelyistä, jotka katsotaan tarpeellisiksi tämän artiklan määräysten täytäntöönpanemiseksi, on sovittava asianomaisten jäsenten kesken. Jokaisesta tällaisesta järjestelystä on ilmoitettava TMB:lle.
18. Niille jäsenille, joiden vientiin kohdistuu rajoituksia päivää ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa ja joiden rajoitukset ovat 1,2 prosenttia tai vähemmän tuojajäsenen joulukuun 31 päivänä 1991 soveltamien ja tämän artiklan perusteella ilmoitettujen rajoitusten kokonaismäärästä, on merkittävästi parannettava viennin markkinoillepääsyä WTO-sopimuksen voimaantullessa ja tämän sopimuksen voimassaoloaikana aikaistamalla yhdellä vaiheella 13 ja 14 kohdista ilmeneviä kasvumääriä tai ainakin vastaavilla muutoksilla, joista voidaan yhteisesti sopia koskien erilaista lähtörajoitustasojen, kasvu- ja joustavuusmääräysten yhdistelemistä. Sellaisista parannuksista on ilmoitettava TMB:lle.
19. Kaikissa tapauksissa, joissa jäsen tämän sopimuksen voimassaoloaikana käynnistää suojalauseketoimenpiteen GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan perusteella yksittäisen tuotteen osalta yhden vuoden kuluessa välittömästi kyseisen tuotteen tämän artiklan mukaisesta GATT 1994 -sopimukseen sisällyttämisestä, sovelletaan XIX artiklan määräyksiä siten, kuin niitä tulkitaan sopimuksessa suojalausekkeista, paitsi 20 kohdan osalta.
20. Mikäli sellaista toimenpidettä sovelletaan käyttämällä tullien ulkopuolisia keinoja, kyseisen tuojajäsenen on sovellettava toimenpidettä GATT 1994 -sopimuksen XIII artiklan 2d kohdassa määritellyllä tavalla jokaisen viejäjäsenen pyynnöstä, jonka vienti sellaisissa tuotteissa oli tämän sopimuksen rajoitusten alaista yhden vuoden aikana välittömästi ennen suojalauseketoimenpiteen asettamista. Kyseisen viejäjäsenen on hallinnoitava sellaista toimenpidettä. Sovellettavalla tasolla ei saa vähentää asianomaista vientiä alle viimeaikaisen tyypillisen jakson tasoa, jakson joka tavallisesti on kyseisen jäsenen viennin keskiarvo viimeksikuluneilta kolmelta vuodelta, joilta tilastot ovat käytettävissä.
Lisäksi, kun suojalauseketoimenpidettä sovelletaan kauemmin kuin yhden vuoden ajan, sovellettavaa tasoa on asteittain vapautettava säännöllisin väliajoin soveltamiskautena. Sellaisissa tapauksissa kyseinen viejäjäsen ei saa käyttää oikeutta peruuttaa oleellisesti vastaavia myönnytyksiä tai muita velvoitteita GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan 3(a) kohdan mukaisesti.
21. TMB tehtävänä on tarkastella tämän artiklan täytäntöönpanoa. Se tarkastelee jokaisen jäsenen pyynnöstä jokaista erityiskysymystä, joka koskee tämän artiklan määräysten täytäntöönpanoa. Se antaa tarkoituksenmukaisia suosituksia tai päätöksiä 30 päivän kuluessa kyseiselle jäsenelle tai kyseisille jäsenille, kutsuttuaan sellaiset jäsenet osallistumaan asian käsittelyyn.
Artikla 3
1. Jäsenten, jotka 60 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta ylläpitävät joko GATT 1994 -sopimuksen mukaisia tai sen vastaisia rajoituksia 4) tekstiili- ja vaatetustuotteissa (lukuun ottamatta rajoituksia, joita ylläpidetään MFA:n perusteella ja jotka ovat 2 artiklan määräysten alaisia), on (a) ilmoitettava niistä yksityiskohtaisesti TMB:lle tai (b) annettava TMB:lle niitä koskevat ilmoitukset, jotka on toimitettu jollekin toiselle WTO:n toimielimelle. Ilmoituksissa olisi soveltuvin osin annettava tietoja rajoitusten mahdollisesta oikeutuksesta GATT 1994 -sopimuksen perusteella, mukaan lukien GATT 1994 -sopimuksen määräykset, joihin rajoitukset perustuvat.
4) Rajoitukset tarkoittavat kaikkia yksipuolisia määrällisiä rajoituksia, kahdenvälisiä järjestelyjä ja muita toimenpiteitä, joilla on samanlainen vaikutus.
2. Jäsenet, jotka ylläpitävät 1 kohdan mukaisia rajoituksia, lukuun ottamatta niitä, jotka perustuvat GATT 1994 -sopimuksen määräykseen, on joko
(a) saatettava ne GATT 1994 -sopimuksen mukaisiksi yhden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta ja ilmoitettava tästä toimenpiteestä tiedoksi TMB:lle; tai
(b) poistettava ne asteittain rajoituksia ylläpitävän jäsenen viimeistään kuuden kuukauden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta TMB:lle jättämän ohjelman mukaisesti. Ohjelmassa on otettava huomioon kaikki rajoitukset joiden poistaminen suoritetaan enintään tämän sopimuksen voimassaoloajan kuluessa. TMB voi antaa kyseiselle jäsenelle sellaista ohjelmaa koskevia suosituksia.
3. Tämän sopimuksen voimassaoloaikana jäsenet antavat TMB:lle tiedoksi jollekin toiselle WTO:n toimielimelle toimittamansa ilmoitukset, jotka koskevat kaikkia uusia rajoituksia tai muutoksia olemassa oleviin rajoituksiin tekstiili-ja vaatetustuotteissa, joihin on ryhdytty jonkin GATT 1994 -sopimuksen määräyksen perusteella, 60 päivän kuluessa niiden voimaantulosta.
4. Jokainen jäsen voi antaa TMB:lle tiedoksi vastailmoituksen koskien rajoituksen GATT 1994 -sopimuksen perustetta tai koskien jokaista rajoitusta, josta ei ole ilmoitettu tämän artiklan määräysten mukaisesti. Jokainen jäsen voi ryhtyä sellaisia ilmoituksia koskeviin toimenpiteisiin GATT 1994 -sopimuksen määräysten tai soveltuvan WTO:n toimielimen menettelytapasääntöjen perusteella.
5. TMB jakaa tämän artiklan perusteella jätetyt ilmoitukset tiedoksi kaikille jäsenille.
Artikla 4
1. Viejäjäsenten on hallinnoitava 2 artiklan tarkoittamia rajoituksia ja niitä, joita sovelletaan 6 artiklan nojalla. Tuojajäsenten ei tarvitse hyväksyä laivauksia, jotka ylittävät 2 artiklan perusteella ilmoitetut rajoitukset tai rajoituksia, joita sovelletaan 6 artiklan nojalla.
2. Jäsenet sopivat, että muutosten esittäminen, kuten muutokset käytännöissä, säännöissä, menettelytavoissa, tekstiili- ja vaatetustuotteiden luokituksessa, mukaan lukien harmonoituun järjestelmään liittyvät muutokset, tämän sopimuksen mukaisesti ilmoitettujen tai sovellettujen rajoitusten täytäntöönpanoon tai hallinnointiin ei saisi horjuttaa tämän sopimukseen mukaisia kyseisten jäsenten välisten oikeuksien ja velvoitteiden välistä tasapainoa, vaikuttaa kielteisesti jäsenen käytettävissä olevaan markkinoillepääsyyn, estää sellaisen markkinoillepääsyn täysimääräistä hyväksikäyttöä tai katkaista tämän sopimukseen mukaista kauppaa.
3. Jos tuote, joka muodostaa vain osan rajoituksesta, ilmoitetaan sisällytetyksi 2 artiklan määräysten mukaisesti, jäsenet sopivat, ettei mikään muutos tämän rajoituksen tasossa saa horjuttaa tämän sopimuksen mukaista kyseisten jäsenten välisten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa.
4. Milloin kuitenkin 2 ja 3 kohdissa mainitut muutokset ovat tarpeellisia, jäsenet sopivat siitä, että jäsen, joka aloittaa kyseiset muutokset, ilmoittaa asiasta, ja mikäli mahdollista ryhtyy neuvotteluihin kohteena olevan jäsenen tai jäsenien kanssa ennen sellaisten muutosten täytäntöönpanoa pyrkimyksenään saavuttaa yhteisesti hyväksyttävä ratkaisu koskien asianmukaista ja kohtuullista järjestelyä. Jäsenet sopivat lisäksi, että milloin neuvottelut ennen muutosten täytäntöönpanoa eivät ole mahdollisia, muutoksia esittänyt jäsen neuvottelee kohteena olevan jäsenen pyynnöstä, mikäli mahdollista 60 päivän kuluessa kyseisten jäsenten kanssa pyrkimyksenään saavuttaa yhteisesti tyydyttävä ratkaisu koskien asianmukaisia ja kohtuullisia järjestelyjä. Jos yhteisesti tyydyttävää ratkaisua ei saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TMB:lle 8 artiklan mukaisten suositusten saamiseksi. Jos TSB:llä ei ole ollut mahdollisuutta käsitellä kiistaa, joka koskee ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa tehtyjä muutoksia, TMB käsittelee sen kyseistä käsittelyä koskevien MFA:n säännösten ja menettelytapojen mukaisesti.
Artikla 5
1. Jäsenet sopivat, että sopimuksen kiertäminen kauttalaivauksella, laivauksen suunnanmuutoksella, alkuperämaan tai - paikan väärällä ilmoittamisella ja virallisten asiakirjojen väärentämisellä estää tämän sopimuksen täytäntöönpanon, jolla sisällytetään tekstiili-ja vaatetussektori GATT 1994 -sopimukseen. Sen mukaisesti jäsenten olisi luotava tarvittavat oikeudelliset määräykset ja/tai hallinnolliset menettelytavat, jotta tällaiseen kiertämiseen voidaan puuttua ja sen vastaisiin toimiin voidaan ryhtyä. Jäsenet sopivat lisäksi, että ne, kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti, tekevät täydellistä yhteistyötä kiertämisen aiheuttamiin ongelmiin puuttumiseksi.
2. Jos joku jäsen katsoo, että tätä sopimusta kierretään kauttalaivauksella, laivauksen suunnanmuutoksella, alkuperämaan tai -paikan väärällä ilmoittamisella, tai virallisten asiakirjojen väärentämisellä ja ettei mihinkään tai riittäviin toimenpiteisiin ole ryhdytty tällaiseen kiertämiseen puuttumiseksi ja/tai sen vastaisiin toimiin ryhtymiseksi, jäsenen olisi neuvoteltava kyseisen jäsenen tai jäsenten kanssa pyrkimyksenään löytää yhteisesti tyydyttävä ratkaisu. Sellaiset neuvottelut olisi järjestettävä viipymättä, ja mikäli mahdollista 30 päivän kuluessa. Ellei yhteisesti tyydyttävää ratkaisua saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TMB:lle suosituksia varten.
3. Jäsenet sopivat ryhtyvänsä kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen, tutkiakseen ja milloin asianmukaista, ryhtyäkseen oikeudellisiin ja/tai hallinnollisiin toimiin alueellaan tapahtuvaa sopimuksen kiertämistoimintaa vastaan. Jäsenet sopivat olevansa täydellisessä yhteistyössä kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti tämän sopimuksen kiertämistapauksissa tai väitetyissä kiertämistapauksissa asianomaisten tosiasioiden selvittämiseksi tuonti-ja vientipaikoissa, ja milloin tarpeen, kauttalaivauspaikoissa. Katsotaan sovituksi, että sellaiseen yhteistyöhön, kansallisten lakien ja menettelytapojen mukaisesti, kuuluvat: tutkimukset kiertämistoimista, joilla kasvatetaan rajoitettua vientiä rajoituksia ylläpitävän jäsenen alueelle, saatavissa olevien asiakirjojen, kirjeenvaihdon, raporttien ja muiden asianmukaisten tietojen vaihtaminen sekä pyynnöstä ja tapauskohtaisesti tehdaskäyntien ja yhteyksien helpottaminen. Jäsenten olisi pyrittävä selvittämään kaikkien kyseisten sopimuksen kiertämistapausten tai väitettyjen kiertämistapausten olosuhteet, mukaan lukien osallisten viejien ja tuojien asianomainen asema.
4. Mikäli tutkimuksen tuloksena on riittäviä todisteita siitä, että sopimuksen kiertämistä on tapahtunut (esimerkiksi milloin on todisteita oikeasta alkuperämaasta tai -paikasta ja kyseisen kiertämisen olosuhteista), jäsenet sopivat, että olisi ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin siinä laajuudessa kuin ongelmaan puuttuminen sitä edellyttää. Sellaiset toimet voivat käsittää tavaroiden maahantuonnin kieltämisen, tai milloin tavarat on tuotu maahan, ottaen asianmukaisesti huomioon tosiasialliset olosuhteet ja oikean alkuperämaan tai -paikan osallisuuden, rajoitustasojen käytön tarkistamisen oikean alkuperämaan tai -paikan huomioon ottamiseksi. Myös, milloin on todisteita jäsenten alueiden osallisuudesta, joiden kautta tavarat on laivattu, toimenpide voi sisältää rajoitusten käyttöön ottamisen sellaisten jäsenten osalta. Jokaiseen tällaiseen toimeen, ajoitus ja laajuus mukaan lukien, voidaan ryhtyä neuvottelujen jälkeen, joilla pyritään pääsemään asianosaisia jäseniä keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun, ja toimenpiteet täysine perusteluineen on ilmoitettava TMB:lle. Kyseiset jäsenet voivat neuvotteluissa sopia muista korjaustoimista. Jokaisesta tällaisesta sopimuksesta on myös ilmoitettava TMB:lle ja TMB voi antaa kyseisille jäsenille tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan suosituksia. Jos keskinäisesti tyydyttävää ratkaisua ei saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TBM:lle viivytyksetöntä käsittelyä ja suosituksia varten.
5. Jäsenet panevat merkille, että joissakin kiertämistapauksissa voi olla kysymys laivauksista, jotka kuljetetaan maiden tai paikkojen kautta ilman, että kyseisissä laivauksissa oleviin tavaroihin tehdään mitään muutoksia tai muunteluja kauttakuljetuspaikoissa. Ne panevat merkille, ettei tällaisilla kauttakulkupaikoilla yleensä ole käytännöllistä valvoa sellaisia laivauksia.
6. Jäsenet sopivat siitä, että väärät ilmoitukset kauppatavaran kuitukoostumuksesta, määristä, tavarankuvauksesta tai luokituksesta, myös estävät tämän sopimuksen tavoitteen. Milloin on todisteita siitä, että jokin sellainen väärä ilmoitus on tehty sopimuksen kiertämistarkoituksissa, jäsenet sopivat siitä, että kansallisten lakien ja menettelytapojen mukaisesti tarkoituksenmukaisin toimiin olisi ryhdyttävä osallisina olevia viejiä ja tuojia vastaan. Mikäli joku jäsen katsoo, että tätä sopimusta kierretään sellaisella väärällä ilmoituksella ja ettei mihinkään tai riittäviin hallinnollisiin toimenpiteisiin ole ryhdytty sellaiseen kiertämiseen puuttumiseksi ja/tai sen vastaisiin toimiin ryhtymiseksi tämän jäsenen olisi viipymättä neuvoteltava osallisena olevan jäsenen kanssa pyrkimyksenään löytää keskinäisesti tyydyttävä ratkaisu. Jos sellaista ratkaisua ei saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TMB:lle suosituksia varten. Tämän määräyksen tarkoituksena ei ole estää jäseniä tekemästä teknisiä tarkistuksia, milloin ilmoituksiin on tehty huolimattomuusvirheitä.
Artikla 6
1. Jäsenet tunnustavat, että siirtymäkauden aikana voi olla tarpeellista soveltaa erityistä siirtymäkauden suojalausekemekanismia (tässä sopimuksessa ''siirtymäkauden suojalauseke''). Jokainen jäsen voi soveltaa siirtymäkauden suojalauseketta liitteessä oleviin tuotteisiin, paitsi niihin, jotka on sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen 2 artiklan määräysten nojalla. Jäsenten, jotka eivät ylläpidä 2 artiklan tarkoittamia rajoituksia, on ilmoitettava TMB:lle 60 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta, haluavatko ne vai eivät säilyttää oikeuden käyttää tämän artiklan määräyksiä. Jäsenet, jotka eivät ole hyväksyneet pöytäkirjoja, joilla MFA:ta on jatkettu vuodesta 1986 lähtien, antavat sellaisen ilmoituksen 6 kuukauden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta. Siirtymäkauden suojalauseketta olisi sovellettava mahdollisimman säästeliäästi, tämän artiklan määräysten ja tämän sopimuksen perusteella tapahtuvan sisällyttämisprosessin tehokkaan toimeenpanon mukaisesti.
2. Suojalauseketoimeen voidaan ryhtyä tämän artiklan perusteella, mikäli jäsenen 5) tekemän määrityksen perusteella osoitetaan, että yksittäistä tuotetta tuodaan sen alueelle sellaisia kasvavia määriä, että siitä aiheutuu vakavaa vahinkoa tai sen todellista uhkaa kotimaiselle teollisuudelle, joka tuottaa samanlaisia ja/tai suoranaisesti kilpailevia tuotteita. Vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan täytyy todistettavasti aiheutua kyseisen tuotteen kokonaistuonnin kasvaneista määristä, eikä sellaisista muista tekijöistä kuten teknologiset muutokset tai muutokset kuluttajien tottumuksissa.
5) Tulliunioni voi soveltaa suojalauseketoimenpidettä yhtenä yksikkönä tai jäsenvaltion puolesta. Kun tulliunioni soveltaa suojalauseketoimenpidettä yhtenä yksikkönä, kaikkien ehtojen tämän sopimuksen mukaisen vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan määrittämiseksi on perustuttava tulliunionissa kokonaisuutena vallitseviin olosuhteisiin. Kun suojalauseketoimenpidettä sovelletaan jäsenvaltion puolesta, kaikkien ehtojen vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan määrittämiseksi on perustuttava kyseisessä jäsenvaltiossa vallitseviin olosuhteisiin, ja toimenpide on rajoitettava koskemaan kyseistä jäsenvaltiota.
3. Määrittäessään vakavaa vahinkoa tai sen todellista uhkaa , joihin viitataan 2 kohdassa, jäsenen on tutkittava tällaisen tuonnin vaikutusta asianomaisen teollisuuden asemaan, mikä heijastuu muutoksista sellaisissa olennaisissa taloudellisissa muuttujissa kuten tuotanto, tuottavuus, kapasiteetin hyväksikäyttö, varastot, markkinaosuus, vienti, palkat, työllisyys, kotimaiset hinnat, voitot ja sijoitukset; joista minkään ei yksinään tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa tarvitse välttämättä olla ratkaiseva peruste.
4. Kaikkia toimenpiteitä, joihin ryhdytään tämän artiklan määräysten perusteella, on sovellettava jäsenkohtaisesti. Jäsen tai jäsenet, jotka katsotaan 2 ja 3 kohdissa mainitun vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan aiheuttajiksi, on määritettävä kyseisen jäsenen tai yksittäisten jäsenten alueilta tapahtuvan todellisen tai ilmeisen 6) tuonnin nopean ja huomattavan lisääntymisen perusteella, ja perustuen tuonnin tasoon verrattuna tuontiin toisista lähteistä, markkinaosuuteen, sekä tuonti- ja kotimaisiin hintoihin vastaavassa kaupantekovaiheessa; minkään näistä tekijöistä yksinään tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa ei tarvitse välttämättä olla ratkaiseva peruste. Sellaista suojatoimenpidettä ei saa soveltaa minkään jäsenen vientiin, jonka yksittäisen tuotteen vienti on jo tämän sopimuksen perusteella ennestään rajoituksen alaista.
6) Sellainen ilmeinen lisääntyminen on oltava mitattavissa, eikä sen olemassaoloa saa määrittää väitteen, arvelun tai pelkän mahdollisuuden perusteella, joka aiheutuu esimerkiksi viejäjäsenen tuotantokapasiteetin olemassaolosta.
5. Suojalauseketoimenpiteeseen ryhtymistarkoituksessa suoritetun vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan määrityksen voimassaoloaika ei saa ylittää 90 päivää 7 kohdassa mainitun ensimmäisen ilmoituksen ajankohdasta laskettuna.
6. Siirtymäkauden suojalausekkeen soveltamisessa on erityisesti otettava huomioon seuraavat viejäjäsenten edut:
(a) Vähiten kehittyneille kehitysmaajäsenille on annettava huomattavasti edullisempi kohtelu kuin muille tässä kohdassa tarkoitetuille jäsenryhmille, mieluimmin kaikkien ehtojen osalta, mutta vähintään kokonaisehdot huomioiden;
(b) Jäsenille, joiden tekstiili-ja vaatetusviennin kokonaismäärä on pieni verrattuna muiden jäsenten kokonaisviennin määrään ja joilla on ainoastaan pieni prosenttiosuus tällaisen tuotteen kokonaistuonnista tuojajäsenen alueella, on annettava erityinen ja edullisempi kohtelu sovittaessa 8, 13 ja 14 kohdissa edellytettävistä taloudellista ehdoista. Näiden toimittajien osalta otetaan asianmukaisesti huomioon 1 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaisesti niiden kaupan kehittymisen tulevat mahdollisuudet sekä tarve sallia niistä tapahtuva kaupallisten määrien tuonti;
(c) Villaa tuottavien kehitysmaajäsenten villatuotteiden osalta, joiden talous sekä tekstiili-ja vaatetusvienti ovat villasektorista riippuvaisia, joiden kokonaistekstiili- ja vaatetusvienti koostuu melkein yksinomaisesti villatuotteista sekä joiden tekstiili-ja vaatetuskaupan määrä tuojajäsenten markkinoilla on suhteellisen pieni, erityistä huomiota tulee kiinnittää tällaisten jäsenten vientitarpeisiin harkittaessa kiintiötasoja, kasvumääriä ja joustavuutta;
(d) Edullisempi kohtelu on annettava jäsenen jälleentuonnille tekstiili-ja vaatetustuotteissa, jotka kyseinen jäsen on vienyt toisen jäsenen alueelle jalostamista ja myöhempää jälleentuontia varten siten kuin tuojajäsenen lainsäädäntö ja käytäntö määrää, ja ellei riittävistä valvonta-ja todistusmenettelytavoista muuta johdu, kun kyseisiä tuotteita tuodaan jäsenen alueelta, jolle tällainen kauppa muodostaa merkittävän osan sen tekstiili-ja vaatetustuotteiden kokonaisviennistä.
7. Jäsenen, jonka tarkoituksena on ryhtyä suojatoimenpiteeseen, on pyydettävä neuvotteluja jäsenen tai jäsenten kanssa, joita kyseinen toimenpide koskisi. Neuvottelupyyntöön on liitettävä mahdollisimman ajankohtaiset, yksityiskohtaiset ja oleelliset tosiasioihin perustuvat tiedot, erityisesti ottaen huomioon: (a) edellä 3 kohdassa mainitut tekijät, joihin toimenpiteen käynnistävä jäsen on perustanut määrityksensä vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan olemassaolosta, ja (b) 4 kohdassa mainitut tekijät, joiden perusteella se aikoo käynnistää suojatoimenpiteen kyseisen jäsenen tai jäsenten osalta. Tämän kohdan perusteella esitettävien pyyntöjen osalta tietojen on, niin tarkasti kuin mahdollista, liityttävä tunnistettaviin tuotantolohkoihin ja 8 kohdassa tarkoitettuun tarkastelujaksoon.
Toimenpiteen käynnistävän jäsenen on myös ilmoitettava täsmällinen taso, jolle tuotteen tuonti kyseisen jäsenen tai jäsenten alueelta on tarkoitus rajoittaa; tällainen taso ei saa olla 8 kohdassa mainitun tason alapuolella. Neuvotteluja pyytävän jäsenen on samalla ilmoitettava TMB:n puheenjohtajalle neuvottelupyynnöstä, mukaan lukien kaikki edellä 3 ja 4 kohdissa selostetut oleelliset tosiasioihin perustuvat tiedot, sekä suunniteltu rajoitustaso. Puheenjohtajan on ilmoitettava TMB:n jäsenille neuvottelupyynnöstä, yksilöiden pyytäjäjäsenen, kyseisen tuotteen, ja pyynnön vastaanottaneen jäsenen. Jäsenen tai jäsenten, joita asia koskee, on vastattava pyyntöön viipymättä ja neuvottelut on järjestettävä viipymättä sekä tavallisesti saatettava päätökseen 60 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
8. Jos neuvotteluissa on keskinäinen yhteisymmärrys siitä, että tilanne vaatii jäsenen tai jäsenten alueelta tapahtuvan yksittäisen tekstiilituotteen viennin rajoittamista, tällaista rajoitustasoa ei saa määrätä alemmaksi kuin tosiasiallinen viennin tai tuonnin taso asianomaisen jäsenen alueelta 12 kuukauden ajanjaksona, joka päättyy kaksi kuukautta ennen kuukautta, jolloin neuvottelupyyntö esitettiin.
9. Yksityiskohtaiset tiedot sovitusta rajoitustoimenpiteestä on ilmoitettava TMB:lle 60 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. TMB:n on määritettävä, onko sopimus tämän artiklan määräysten mukaan perusteltu. Suorittaakseen määrityksensä TMB:llä on oltava käytettävissään 7 kohdassa tarkoitetut TMB:n puheenjohtajalle toimitetut tosiasioihin perustuvat tiedot, sekä kaikki muut asianomaisten jäsenten toimittamat oleelliset tiedot. TMB voi antaa asianosaisille jäsenille tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan suosituksia.
10. Jos kuitenkin 60 päivän kuluttua päivästä, jolloin neuvottelupyyntö vastaanotettiin, jäsenet eivät ole päässeet sopimukseen, suojatoimenpiteeseen ryhtymistä esittänyt jäsen voi soveltaa rajoitusta tuonti-tai vientiajankohdan perusteella tämän artiklan määräysten mukaisesti 30 päivän aikana 60 päivän neuvottelujakson jälkeen, siirtäen samalla asian TMB:n käsiteltäväksi. Kumpi tahansa jäsenistä voi siirtää asian TMB:lle ennen 60 päivän ajanjakson päättymistä. Kummassakin tapauksessa TMB:n on tutkittava asia viipymättä, mukaan lukien vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan ja sen syiden määritys, sekä annettava kyseisille jäsenille tarkoituksenmukaiset suositukset 30 päivän kuluessa. Suorittaakseen tällaisen tutkinnan TMB:llä on oltava käytettävissään 7 kohdassa mainitut TMB:n puheenjohtajalle toimitetut tosiasioihin perustuvat tiedot, sekä kaikki muut asianosaisten jäsenten toimittamat oleelliset tiedot.
11. Erittäin epätavallisissa ja kriittisissä olosuhteissa, jolloin viivytys aiheuttaisi vaikeasti korjattavaa vahinkoa, 10 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä väliaikaisesti edellyttäen, että neuvottelupyyntö ja ilmoitus TMB:lle toimitetaan korkeintaan 5 työpäivän kuluessa toimenpiteisiin ryhtymisestä. Tapauksessa, jossa neuvottelut eivät johda sopimukseen, asiasta on ilmoitettava TMB:lle neuvottelujen päättyessä, ei kuitenkaan missään tapauksessa myöhemmin kuin 60 päivää toimenpiteen täytäntöönpanosta. TMB:n on käsiteltävä asia viipymättä ja annettava asianosaisille jäsenille tarkoituksenmukaiset suositukset 30 päivän kuluessa. Tapauksessa, jossa neuvottelut johtavat sopimukseen, jäsenten on ilmoitettava asiasta TMB:lle neuvottelujen päättyessä, mutta ei kuitenkaan missään tapauksessa myöhemmin kuin 90 päivän kuluessa toimenpiteen täytäntöönpanosta. TMB voi antaa asianosaisille jäsenille tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan suosituksia.
12. Jäsen voi pitää voimassa toimenpiteitä, joihin on ryhdytty tämän artiklan määräysten perusteella: (a) kolmeen vuoteen saakka ilman pidennystä tai (b) kunnes kyseinen tuote on sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen, kumpi tahansa ajankohta on varhaisempi.
13. Mikäli rajoitustoimenpide on voimassa yli yhden vuoden ajan, seuraavien vuosien tason on oltava ensimmäiselle vuodelle määritetty taso korotettuna vähintään 6 prosenttia kasvumäärällä vuodessa, ellei TMB oikeuta toisenlaiseen menettelyyn. Asianomaisen tuotteen rajoitustaso voidaan ylittää kumpana tahansa vuotena seuraavien 2 vuoden aikana 10 prosenttia kiintiöennakolla ja/tai siirrolla seuraavalle vuodelle, josta kiintiöennakko saa muodostaa korkeintaan 5 prosenttia. Siirron seuraavalle vuodelle, kiintiöennakon ja 14 kohdassa olevan määräyksen yhteiskäytölle ei saa asettaa määrällisiä rajoituksia.
14. Kun jäsen asettaa tämän artiklan perusteella rajoituksen alaiseksi useamman kuin yhden toisen jäsenen alueelta tulevan tuotteen, kullekin sellaiselle tuotteelle sovittua rajoitustasoa voidaan tämän artiklan määräysten mukaisesti ylittää 7 prosenttia edellyttäen, ettei rajoituksen alainen kokonaisvienti ylitä kaikkien tämän artiklan perusteella täten rajoitettujen tuotteiden yhteenlaskettuja tasoja, sovitun yhteisen yksikön mukaan laskien. Mikäli kyseisiä tuotteita koskevien rajoitusten soveltamisajanjaksot eivät ole keskenään yhteneväisiä, tätä määräystä on sovellettava kaikkina päällekkäisinä ajanjaksoina määräsuhteen mukaisesti.
15. Jos suojatoimenpidettä sovelletaan tämän artikla perusteella tuotteeseen, jonka osalta rajoitus oli ennestään voimassa MFA:n perusteella 12 kuukauden ajanjaksolla ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa tai 2 tai 6 artiklan määräysten nojalla, uuden rajoituksen tason on oltava 8 kohdassa määrätty taso, ellei uusi rajoitus tule voimaan yhden vuoden kuluessa
(a) 2 artiklan 15 kohdan tarkoittamasta aikaisemman rajoituksen poistamisen ilmoituspäivästä; tai
(b) tämän artiklan tai MFA:n määräysten perusteella käyttöön otetun aikaisemman rajoituksen poistamisajankohdasta,
jossa tapauksessa rajoitustason on oltava vähintään seuraavista vaihtoehdoista korkeampi (i) rajoitustasosta viimeisen 12 kuukauden ajanjakson aikana, jolloin tuote oli rajoituksen alainen, tai (ii) 8 kohdan tarkoittamasta rajoitustasosta.
16. Kun jäsen, joka ei ylläpidä rajoitusta 2 artiklan perusteella, päättää soveltaa rajoitusta tämän artiklan määräysten perusteella, on sen ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin järjestelyihin, joilla (a) otetaan täysipainoisesti huomioon tekijät kuten vakiintunut tullausluokitus ja yksikkömäärät, jotka perustuvat normaaliin kaupalliseen käytäntöön vientiä ja tuontia koskevissa liiketoimissa, sekä kuitukoostumuksen osalta että sen kotimarkkinoiden samasta lohkosta kilpailemisen kannalta, ja (b) vältetään yliluokittelua. Neuvottelupyyntöihin, joihin viitataan 7 tai 11 kohdissa, on sisällyttävä kaikki tiedot kyseisistä järjestelyistä.
Artikla 7
1. Osana sisällyttämistoimintaa ja viitaten jäsenten Uruguayn kierroksen tuloksena hyväksymiin yksittäisiin sitoumuksiin jäsenet ryhtyvät sellaisiin toimenpiteisiin, jotka saattavat olla tarpeellisia GATT 1994 -sopimuksen sääntöjen ja määräysten noudattamiseksi, niin että
(a) tekstiili-ja vaatetustuotteille aikaansaadaan parempi pääsy markkinoille toimenpiteillä kuten tullialennukset ja sidonnat, tullien ulkopuolisten esteiden vähentäminen tai poistaminen, ja tulli-, hallinnollisten ja lisensiointimuodollisuuksien helpottaminen;
(b) varmistetaan tekstiili-ja vaatetustuotteiden osalta oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kaupankäynnin olosuhteita koskevan politiikan soveltaminen aloilla, kuten polkumyynti ja polkumyynnin vastaiset säännöt ja menettelytavat, tukitoimenpiteet ja tasoitustullit, sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen; ja;
(c) vältetään tekstiili- ja vaatetussektorin tuontiin kohdistuva syrjintä kun ryhdytään yleisiin kauppapoliittisiin syihin perustuviin toimiin.
Kyseiset toimenpiteet eivät vaikuta jäsenten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka perustuvat GATT 1994 -sopimukseen.
2. Jäsenten on ilmoitettava TMB:lle 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, jotka vaikuttavat tämän sopimuksen täytäntöönpanoon. Sikäli kuin niistä on ilmoitettu toisille WTO:n toimielimille, yhteenveto viittauksin alkuperäiseen ilmoitukseen katsotaan riittäväksi täyttämään tämän kohdan vaatimukset. Jokainen jäsen voi tehdä TMB:lle vastailmoituksen.
3. Mikäli joku jäsen katsoo, ettei toinen jäsen ole suorittanut 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja että tähän sopimukseen perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino on häiriintynyt, kyseinen jäsen voi saattaa asian asianomaisten WTO:n toimielimien käsiteltäväksi, ja ilmoittaa asiasta TMB:lle. Kaikki asianomaisten WTO:n toimielimien myöhemmät päätökset tai johtopäätökset muodostavat osan TMB:n laajasta raportista.
Artikla 8
1. Tämän sopimuksen täytäntöönpanon valvomiseksi, kaikkien tämän sopimuksen nojalla suoritettujen toimenpiteiden ja niiden määräysten mukaisuuden tutkimiseksi ja ryhtyäkseen tässä sopimuksessa erityisesti siltä edellytettäviin toimenpiteisiin, perustetaan tekstiilitarkkailuelin (TMB). TMB koostuu puheenjohtajasta ja 10 jäsenestä. Sen jäsenyyden on oltava tasapainoinen ja laajasti jäsenistöä edustava ja mahdollistettava jäsenten vaihtuminen asianmukaisin aikavälein. Jäsenet, jotka tavarakauppaneuvosto nimeää toimimaan TMB:ssä, nimittävät jäsenet, jotka suorittavat tehtävänsä henkilökohtaisessa ominaisuudessa.
2. TMB luo omat työskentelytapansa. Kuitenkin katsotaan olevan yhteisymmärrys siitä, ettei yksimielisyys TMB:ssä vaadi sellaisten jäsenten nimittämien jäsenien suostumusta tai päätöksiin yhtymistä, jotka ovat osapuolia TMB:n käsiteltävänä olevassa ratkaisemattomassa asiassa.
3. TMB katsotaan pysyväksi elimeksi ja se kokoontuu tarvittaessa suorittamaan tämän sopimuksen perusteella edellytettäviä tehtäviä. Se nojautuu työssään jäsenten tämän sopimuksen asianomaisten artiklojen perusteella toimittamiin ilmoituksiin ja tietoihin, täydennettynä niiden mahdollisesti jättämillä lisätiedoilla tai tarvittavilla yksityiskohtaisilla tiedoilla, tai joita se mahdollisesti päättää pyytää niiltä. Se voi myös nojautua työssään toisten WTO:n toimielimien vastaanottamiin ilmoituksiin tai niiden raportteihin, ja muihin tarkoituksenmukaisiksi katsomiinsa lähteisiin.
4. Jäsenet suovat toisilleen riittävän mahdollisuuden neuvotteluihin kaikista asioista, jotka koskevat tämän sopimuksen toimintaa.
5. Mikäli tässä sopimuksessa tarkoitetut kahdenväliset neuvottelut eivät johda keskinäisesti sovittuihin ratkaisuihin, TMB antaa kumman tahansa jäsenen pyynnöstä, käsiteltyään asiaa perusteellisesti ja viipymättä, suosituksia kyseisille jäsenille.
6. Jokaisen jäsenen pyynnöstä TMB käsittelee viipymättä jokaisen erityisen asian, jonka tuo jäsen katsoo tähän sopimukseen perustuvien etujensa kannalta haitalliseksi ja jossa sen ja asianomaisen jäsenen tai jäsenten väliset neuvottelut eivät ole tuottaneet keskinäisesti tyydyttävää ratkaisua. Sellaisissa asioissa TMB voi esittää tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan huomioita kyseisille jäsenille ja 11 kohdassa edellytettävää tarkastelua varten.
7. Ennen suositustensa tai huomioidensa laatimista TMB kutsuu kokoukseensa ne jäsenet, joita kyseinen asia saattaa suoranaisesti koskea.
8. Milloin TMB:tä pyydetään antamaan suosituksia tai päätöksiä, se tekee niin, mieluiten 30 päivän kuluessa, ellei tässä sopimuksessa määritetä toisenlaista aikaa. Kaikki tällaiset suositukset tai päätökset on ilmoitettava jäsenille, joita asia suoranaisesti koskee. Kaikki tällaiset suositukset tai päätökset on myös ilmoitettava tavarakauppaneuvostolle tiedoksi.
9. Jäsenet pyrkivät täysin hyväksymään TMB:n suositukset, joka valvoo asianmukaisesti tällaisten suositusten täytäntöönpanoa.
10. Jos jäsen ei katso voivansa mukautua TMB:n suosituksiin, on sen ilmoitettava TMB:lle syyt siihen viimeistään yhden kuukauden kuluessa kyseisten suositusten vastaanottamisesta. Käsiteltyään perusteellisesti esitettyjä syitä TMB esittää mahdollisia lisäsuosituksia, jotka se katsoo vielä tarkoituksenmukaisiksi. Jos näiden lisäsuositusten jälkeen asia jää ratkaisematta, kumpi tahansa jäsen voi viedä asian riitojen ratkaisuelimen käsiteltäväksi, ja vedota GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 2 kohtaan sekä riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen soveltuviin määräyksiin.
11. Valvoakseen tämän sopimuksen täytäntöönpanoa tavarakauppaneuvosto tekee laaja-alaisen tarkastelun ennen jokaisen sisällyttämistoiminnan vaiheen päättymistä. Auttaakseen tässä tarkastelussa TMB:n on jätettävä vähintään viisi kuukautta ennen jokaisen vaiheen päättymistä tavarakauppaneuvostolle laaja raportti tämän sopimuksen täytäntöönpanosta katsauksen tarkoittaman jakson osalta, erityisesti asioissa, jotka liittyvät sisällyttämisprosessiin, ylimenokauden suojalausekemekanismin soveltamiseen, ja GATT 1994 -sopimuksen sääntöjen ja periaatteiden soveltamiseen, kuten 2, 3, 6 ja 7 artikloissa edellytetään. TMB:n laaja raportti voi sisältää TMB:n tarkoituksenmukaisiksi katsomia suosituksia tavarakauppaneuvostolle.
12. Tarkastelun perusteella tavarakauppaneuvosto tekee konsensuksella tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan päätöksiä varmistaakseen, ettei tässä sopimuksessa olevien oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa loukata. Niiden riitojen ratkaisemiseksi, joita voi syntyä 7 artiklan tarkoittamissa asioissa, riitojen ratkaisuelin voi oikeuttaa, vaikuttamatta 9 artiklassa olevaan lopulliseen päivämäärään, 2 artiklan 14 kohta koskevaan muutokseen tarkastelua seuraavan vaiheen osalta, koskien sellaista jäsentä, joka ei ole noudattanut tämän sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan.
Artikla 9
Tämän sopimuksen ja kaikkien sen alaisten rajoitusten voimassaolo päättyy WTO-sopimuksen voimassaolon 121. kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin tekstiili-ja vaatetussektori on täysin sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen. Tätä sopimusta ei voida jatkaa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TEKSTIILI- JA VAATETUSTUOTTEISTA LIITE LUETTELO TÄMÄN SOPIMUKSEN KATTAMISTA TUOTTEISTA
1. Tässä liitteessä luetellaan tekstiili-ja vaatetustuotteet määriteltyinä harmonisoidun tuotekuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS) nimikkeinä kuuden numeron tarkkuudella.
2. 6 artiklassa oleviin suojalausekemääräyksiin perustuviin toimenpiteisiin ryhdytään yksittäisten tekstiili-ja vaatetustuotteiden suhteen, eikä perustuen HS nimikkeisiin sellaisinaan.
3. Tämän sopimuksen 6 artiklan suojalausekemääräyksiin perustuvat toimenpiteet eivät koske:
(a) kehitysmaaosapuolten käsinkudottujen kotiteollisuuskankaiden, tällaisesta käsinkudotusta kankaasta valmistettujen käsintehtyjen tuotteiden, eikä perinteellisten kansanomaisten käsiteollisuustuotteiden vientiä edellyttäen, että tällaiset tuotteet on varustettu asianmukaisin todistuksin järjestelyjen puitteissa, joista sovitaan asianomaisten osapuolien välillä;
(b) historiallisesti kaupan olleita tekstiilituotteita, joita oli kansainvälisessä kaupassa merkittäviä määriä ennen vuotta 1982, kuten pussit, säkit, mattojen taustat, nuorat, matkalaukut, karkeat matot, mattoainekset ja matot, jotka on tyypillisesti valmistettu kuiduista, kuten juutti, kookos, sisal, manila, maguey ja henequen;
(c) puhtaasta silkistä valmistetut tuotteet.
Kyseisten tuotteiden suhteen sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan määräyksiä, kuten niitä tulkitaan sopimuksessa suojalausekkeista.
Harmonoidun tuotekuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS) XI osan tuotteet
(tekstiilit ja tekstiilitavarat)
(luettelo on jätetty tästä pois)
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ
Jäsenet, jotka
ottavat huomioon Uruguayn kierroksen monenkeskiset kauppaneuvottelut,
haluavat edistää GATT 1994 tarkoituksen toteutumista;
tunnustavat sen tärkeän panoksen, minkä kansainväliset standardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmät tässä suhteessa voivat antaa parantamalla tuotannon tehokkuutta ja helpottamalla kansainvälistä kauppaa;
haluavat sen vuoksi rohkaista tällaisten kansainvälisten standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien kehittämistä;
haluavat kuitenkin taata sen, että tekniset määräykset ja standardit, mukaan lukien pakkaus-, merkintä- ja etiketöintivaatimukset sekä teknisten vaatimusten ja standardien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, eivät aiheuta tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle;
tunnustavat, ettei mitään maata tule estää ryhtymästä tarpeellisiin toimenpiteisiin tarpeelliseksi katsomillaan tasoilla turvatakseen vientituotteidensa laadun, suojatakseen ihmisten, eläinten tai kasvien elämää tai terveyttä taikka ympäristöä, tai estääkseen vilpilliset menettelyt edellyttäen, ettei näitä toimenpiteitä sovelleta siten, että ne aiheuttavat mielivaltaista tai epäoikeutettua syrjintää sellaisten maiden kesken, missä vallitsevat samat olosuhteet, tai kansainvälisen kaupan piilorajoittamista, ja edellyttäen, että toimenpiteet ovat muuten tämän sopimuksen ehtojen mukaisia.
tunnustavat, ettei mitään maata tule estää ryhtymästä tarpeellisiin toimenpiteisiin suojatakseen oleelliset turvallisuusetunsa;
tunnustavat panoksen, minkä kansainvälinen standardisointi voi antaa teknologian siirrossa teollisuusmaista kehitysmaihin;
tunnustavat, että kehitysmaat saattavat kohdata erityisiä vaikeuksia laatiessaan ja soveltaessaan teknisiä määräyksiä ja standardeja sekä teknisten määräysten ja standardien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, ja haluten avustaa niitä näissä pyrkimyksissä,
sopivat seuraavaa:
Artikla 1Yleiset määräykset
1.1. Standardisointia ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä koskevilla yleisillä termeillä on yleensä se merkitys, minkä Yhdistyneiden kansakuntien tai kansainvälisten standardisoivien elinten hyväksymät määritelmät niille antavat ottaen huomioon asiayhteyden sekä tämän sopimuksen tarkoituksen.
1.2. Tässä sopimuksessa noudatetaan kuitenkin liitteen 1 mukaisia käsitteiden merkityksiä.
1.3. Tämän sopimuksen ehdot koskevat kaikkia tuotteita mukaan lukien teollisuus- ja maataloustuotteet.
1.4. Tämän sopimuksen ehdot eivät koske julkishallinnon tuotanto- ja kulutustarpeitaan varten laatimia hankintaeritelmiä, vaan näitä koskee julkisia hankintoja koskeva sopimus sovellutusalueensa mukaisesti.
1.5. Tämän sopimuksen ehtoja ei sovelleta terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan sopimuksen A liitteessä määriteltyihin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin.
1.6. Kaikki tämän sopimuksen viittaukset teknisiin määräyksiin, standardeihin ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin on käsitettävä sisältävän kaikki näihin tehdyt muutokset ja kaikki lisäykset niiden sääntöihin tai tuotekatteeseen, lukuun ottamatta merkityksettömiä muutoksia ja lisäyksiä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ TEKNISET MÄÄRÄYKSET JA STANDARDIT
Artikla 2Teknisten määräysten laatiminen, hyväksyminen ja soveltaminen keskushallinnon elinten toimesta
Keskushallinnon elinten osalta:
2.1. Jäsenten on taattava teknisten määräysten suhteen, että minkä tahansa jäsenen alueelta tuotaville tuotteille myönnetään vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin vastaaville kotimaisille tai mistä tahansa muusta maasta peräisin oleville tuotteille.
2.2. Jäsenten on taattava, ettei teknisiä määräyksiä laadita, hyväksytä eikä sovelleta siinä tarkoituksessa tai siten, että luodaan tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Tämän takia teknisten määräysten ei tule estää kauppaa enemmän kuin on tarpeen oikeutettujen tarkoituksien täyttämiseksi, ottaen huomioon ne riskit, mitkä niiden täyttämättä jättäminen aiheuttaisi. Tällaisia oikeutettuja tarkoituksia ovat muun muassa kansalliset turvallisuusvaatimukset; vilpillisten menettelyjen estäminen; ihmisten terveyden tai turvallisuuden suojelu, eläinten- tai kasviensuojelu taikka ympäristönsuojelu. Tällaisten riskien arvioimisessa huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa saatavilla oleva tieteellinen ja tekninen informaatio, käytettävä tuotantotekniikka tai tuotteiden aiottu lopullinen käyttö.
2.3. Teknisiä määräyksiä ei tule ylläpitää, jos niiden hyväksymiseen vaikuttaneita olosuhteita tai tarkoituksia ei enää ole olemassa tai jos muuttuneet olosuhteet tai tarkoitukset voidaan hoitaa vähemmän kauppaa rajoittavalla tavalla.
2.4. Milloin teknisiä määräyksiä tarvitaan ja vastaavia kansainvälisiä standardeja on olemassa tai niiden valmistuminen on odotettavissa, jäsenten on käytettävä niitä tai niiden vastaavia osia teknisten määräysten pohjana, paitsi milloin tällaiset kansainväliset standardit tai vastaavat osat olisivat tehottomia tai soveltumattomia keinoja täyttää oikeutetut tarkoitukset esimerkiksi oleellisista ilmastollisista tai maantieteellisistä tekijöistä taikka teknologisista ongelmista johtuen.
2.5. Jäsen, joka on laatimassa, hyväksymässä tai soveltamassa teknistä määräystä, jolla saattaa olla merkittävää vaikutusta toisten jäsenten kauppaan, tulee, toisen jäsenen niin pyytäessä, selittää oikeutus tähän tekniseen määräykseen kohtien 2-4 ehtojen mukaisesti. Milloin tekninen määräys on laadittu, hyväksytty tai sitä on sovellettu kohdassa 2 erikseen mainittua oikeutettua tarkoitusta varten, ja se on vastaavien kansainvälisten standardien mukainen, on katsottava, ettei se aiheuta tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle, ellei päinvastaista kyetä todistamaan.
2.6. Jotta tekniset määräykset saataisiin harmonisoiduiksi mahdollisimman laajasti, jäsenten on annettava voimavarojensa puitteissa täysi panos asianomaisten kansainvälisten standardisoivien elinten toimesta tapahtuvaan sellaisia tuotteita koskevien standardien valmistamiseen, joita varten ne ovat hyväksyneet tai aikovat hyväksyä teknisiä määräyksiä.
2.7. Jäsenten on harkittava myönteisesti muiden jäsenten teknisten määräysten hyväksymistä samanarvoisiksi, vaikka nämä määräykset eroaisivat niiden omista edellyttäen, että ne ovat vakuuttuneita siitä, että nämä määräykset täyttävät riittävästi niiden omien määräysten tarkoitukset.
2.8. Jäsenten on määriteltävä mahdollisuuksien mukaan tekniset määräykset ennemmin suorituskykyä kuin rakennetta tai ulkoisia ominaisuuksia koskevien ominaisuuksien avulla.
2.9. Milloin vastaavaa kansainvälistä standardia ei ole tai ehdotetun teknisen määräyksen tekninen sisältö ei ole vastaavien kansainvälisten standardien teknisen sisällön mukainen ja jos teknisellä määräyksellä saattaa olla merkittävää vaikutusta muiden jäsenten kauppaan, jäsenten on julkaistava
2.9.1. ilmoitus tietyssä julkaisussa niin aikaisessa vaiheessa, että muiden jäsenten asiasta kiinnostuneet tahot voivat saada tietää niiden ehdottavan tietyn teknisen määräyksen voimaansaattamista;
2.9.2. ilmoittaa muille jäsenille sihteeristön välityksellä ehdotetun teknisen määräyksen kohteeksi tulevat tuotteet lyhyine selostuksineen sen tarkoituksesta ja perusteluista; nämä ilmoitukset on annettava niin aikaisessa vaiheessa, että muutoksia voidaan vielä tehdä ja kommentit voidaan ottaa huomioon;
2.9.3. toimittaa pyydettäessä muille jäsenille selosteita tai kopioita ehdotetusta teknisestä määräyksestä ja mikäli mahdollista yksilöidä kansainvälisistä standardeista asiasisällöltään poikkeavat kohdat;
2.9.4. suoda ilman syrjintää muille jäsenille kohtuullisesti aikaa kirjallisten kommenttien esittämiseen, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon.
2.10. Vaikka 9 kohdan johdannossa mainitut olosuhteet vallitsisivatkin, mutta jäsenelle aiheutuu tai uhkaa aiheutua äkillisiä turvallisuuteen, terveyteen, ympäristönsuojeluun tai kansalliseen turvallisuuteen liittyviä ongelmia, voi tämä jäsen jättää toteuttamatta ne 9 kohdassa luetellut tarpeelliseksi katsomansa vaiheet. Tämä edellyttää, että hyväksyessään teknisen määräyksen jäsenen on
2.10.1. ilmoitettava heti muille jäsenille sihteeristön välityksellä kyseisestä teknisestä määräyksestä ja sen kohteena olevista tuotteista lyhyine selostuksineen teknisen määräyksen tarkoituksesta samoin kuin äkillisen ongelman luonteesta kertovine perusteluineen;
2.10.2. toimitettava pyydettäessä muille jäsenille teknisen määräyksen kopioita;
2.10.3. annettava ilman syrjintää muiden jäsenten esittää kommenttinsa kirjallisesti, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon.
2.11. Jäsenten on taattava, että kaikki hyväksytyt tekniset määräykset julkaistaan viivytyksettä tai muutoin saatetaan julki siten, että muiden jäsenten kiinnostuneet tahot voivat niihin tutustua.
2.12. Lukuun ottamatta 10 kohdassa mainittuja äkillisiä olosuhteita jäsenten on varattava kohtuullisesti aikaa teknisen määräyksen julkaisemisen ja sen voimaantulemisen välille antaakseen jäseninä olevien vientimaiden, erityisesti kehitysmaajäsenten, tuottajille aikaa mukauttaa tuotteensa tai tuotantomenetelmänsä tuontimaan vaatimuksiin.
Artikla 3Teknisten määräysten laatiminen, hyväksyminen ja soveltaminen paikallishallinnon ja yksityisten elinten toimesta
Alueidensa paikallishallinto- ja yksityisten elinten osalle:
3.1. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että nämä elimet noudattavat 2 artiklan määräyksiä, lukuun ottamatta 2 artiklan 9.2. ja 10.1. kohtien mukaista ilmoitusvelvollisuutta.
3.2. Jäsenten on taattava, että välittömästi keskushallinnon alapuolisten paikallisviranomaisten tekniset määräykset ilmoitetaan 2 artiklan 9.2. ja 10.1. kohtien mukaisesti ottaen huomioon, että ilmoittamista ei vaadita niiltä teknisiltä määräyksiltä, joiden tekninen sisältö on asiallisesti sama kuin kyseisen jäsenen keskushallinnon elinten aiemmin ilmoittamien teknisten määräysten.
3.3. Jäsenet voivat vaatia, että yhteys toisiin jäseniin tapahtuu keskushallinnon välityksellä, käsittäen ilmoitukset, tietojen toimittamisen, kommentit ja keskustelut, joihin on viitattu 2 artiklan 9 ja 10 kohdissa.
3.4. Jäsenten ei tule ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla vaaditaan tai rohkaistaan niiden alueilla olevia paikallishallinnon tai yksityisiä elimiä toimimaan 2 artiklan määräysten vastaisesti.
3.5. Jäsenet ovat tämän sopimuksen mukaan täysin vastuussa 2 artiklan kaikkien määräysten noudattamisesta. Jäsenten on laadittava ja toimeenpantava sellaisia toimenpiteitä ja menettelyjä, joilla tuetaan sitä, että muut kuin keskushallinnon elimet noudattavat 2 artiklan määräyksiä.
Artikla 4Standardien laatiminen, hyväksyminen ja soveltaminen
4.1. Jäsenten on taattava, että niiden keskushallinnon standardisoivat elimet hyväksyvät ja noudattavat tämän sopimuksen 3 liitteessä esitettyjä menettelyohjeita standardien laatimiseksi, hyväksymiseksi ja soveltamiseksi (tässä sopimuksessa ''menettelyohjeet''). Niiden on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että niiden alueella olevat paikallisviranomaiset ja yksityiset standardisoivat elimet kuten myös alueelliset standardisoivat elimet, joiden jäseniä ne tai niiden alueella toimivat elimet ovat, hyväksyvät ja noudattavat näitä menettelyohjeita. Jäsenten ei tule ryhtyä toimenpiteisiin, joilla suoraan tai välillisesti on sellainen vaikutus, että ne vaativat tai rohkaisevat näitä standardisoivia elimiä toimimaan 3 liitteen menettelyohjeiden vastaisella tavalla. Jäsenten velvollisuudet sen suhteen, että standardisoivat elimet noudattavat menettelyohjeita, eivät riipu siitä, onko standardisoiva elin hyväksynyt menettelyohjeet.
4.2. Jäsenten tulee hyväksyä ne standardisoivat elimet, jotka tämän sopimuksen periaatteiden mukaan ovat hyväksyneet ja noudattavat 3 liitteen menettelyohjeita.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ TEKNISTEN MÄÄRÄYSTEN- JA STANDARDIENMUKAISUUS
Artikla 5Keskushallinnon elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
5.1. Jäsenten on taattava, että milloin erityinen varmennus tuotteiden teknisten määräysten- tai standardienmukaisuudesta on tarpeen, keskushallinnon elimet noudattavat muiden jäsenten alueilta peräisin olevien tuotteiden suhteen seuraavia määräyksiä:
5.1.1. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt laaditaan, hyväksytään ja niitä sovelletaan siten, että muiden jäsenten alueilta peräisin olevien vastaavien tuotteiden toimittajille myönnetään hyväksyntä vähintään yhtä edullisin ehdoin kuin vertailukelpoisessa tilanteessa vastaavien kotimaisten tai mistä tahansa muusta maasta peräisin olevien tuotteiden toimittajille; tämä käsittää toimittajien oikeuden saada tuotteilleen vaatimustenmukaisuuden arviointi menettelyn sääntöjen mukaisesti, mukaan lukien, jos menettely sen sallii, mahdollisuuden saada vaatimustenmukaisuuden hyväksymistoimintoja suoritettavaksi valmistuspaikalla ja saada järjestelmän mukainen merkki;
5.1.2. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä ei laadita, hyväksytä eikä sovelleta siinä tarkoituksessa tai siten, että luodaan tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ei tule olla tiukempia eikä niitä tule soveltaa tiukemmin kuin on tarpeen antamaan tuovalle jäsenelle riittävä varmuus siitä, että tuotteet ovat sovellettavien teknisten määräysten ja standardien mukaisia, ottaen huomioon ne riskit, minkä vaatimusten vastaamattomuus aiheuttaisi.
5.2. Soveltaessaan 1 kohtaa jäsenten on taattava, että
5.2.1. vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt suoritetaan ja saatetaan päätökseen niin nopeasti kuin mahdollista ja muiden jäsenten alueilta peräisin oleville tuotteille suodaan vähintään yhtä hyvä käsittelyjärjestys kuin vastaaville kotimaisille tuotteille;
5.2.2. vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyyn kuluva normaali suoritusaika julkaistaan tai että arvioitu suoritusaika ilmoitetaan hakijalle pyydettäessä, vastaanottaessaan hakemuksen asianomainen elin välittömästi tarkastaa, ovatko asiakirjat täydellisiä, ja ilmoittaa täsmällisesti ja täydellisesti kaikista puutteellisuuksista hakijalle, elin välittää pikimmiten tarkastustulokset hakijalle täsmällisesti ja täydellisesti siten, että tarvittaessa voidaan tehdä korjauksia, vaikka hakemus onkin puutteellinen, elin jatkaa vaatimustenmukaisuuden arviointia mahdollisuuksien rajoissa hakijan niin pyytäessä, ja että pyydettäessä hakijalle ilmoitetaan menettelyn suoritusvaiheesta ja syyt mahdolliseen viivästymiseen;
5.2.3. vaatimukset antaa tietoja rajataan siihen, mikä on tarpeen vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi ja maksujen määrittelemiseksi;
5.2.4. niiden tietojen luottamuksellisuutta, jotka koskevat muiden jäsenten alueelta peräisin olevia tuotteita ja jotka syntyvät tai on toimitettu tällaisten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen yhteydessä, kunnioitetaan samalla tavoin kuin kotimaisten tuotteiden osalta ja siten, että oikeutetut kaupalliset edut suojataan;
5.2.5. muiden jäsenten alueilta peräisin oleville tuotteille määrätyt, vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä perittävät maksut ovat tasapuolisessa suhteessa vastaavilta, alkuperältään kotimaisilta tai muiden maiden tuotteilta perittävien maksujen kanssa, ottaen huomioon tiedonvälitys-, kuljetus- ja muut kulut, jotka aiheutuvat tarkastuslaitoksen ja hakijan sijaintieroista;
5.2.6. vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin käytettyjen laitosten sijainti ja näytteenotto eivät aiheuta tarpeetonta vaivaa hakijoille tai heidän edustajilleen;
5.2.7. aina kun tuotteen spesifikaatiot muuttuvat sen jälkeen kun se on määritelty sovellettavan teknisen määräyksen tai standardin mukaiseksi, rajoitetaan muuttuneen tuotteen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt siihen, mikä on tarpeen sen varmistamiseksi, että tuote yhä täyttää kyseiset tekniset määräykset ja standardit;
5.2.8. on olemassa menetelmät vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen suorittamista koskevien valitusten tutkimiseksi ja valituksen ollessa oikeutettu asian korjaamiseksi.
5.3. Minkään 1 ja 2 kohdissa sanotun ei tule estää jäseniä suorittamasta kohtuullisia pistokokeita alueillaan.
5.4. Siinä tapauksessa, että vaaditaan erityinen varmennus siitä, että tuotteet ovat teknisten määräysten- tai standardienmukaisia, ja on olemassa tai on valmistumaisillaan kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemia asiaan liittyviä oppaita tai suosituksia, jäsenten on taattava, että keskushallinnon elimet käyttävät niitä tai niiden asiaankuuluvia osia vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen pohjana, paitsi jos, kuten pyydettäessä täysin selvitetään, nämä oppaat tai suositukset tai niiden asianomaiset osat ovat soveltumattomia kyseiselle jäsenelle muun muassa sellaisten syiden vuoksi kuten kansalliset turvallisuusvaatimukset; vilpillisten toimien estäminen; ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelu, eläinten- ja kasviensuojelu tai ympäristönsuojelu; olennaiset ilmastolliset tai muut maantieteelliset tekijät; olennaiset tekniset tai rakenteelliset ongelmat.
5.5. Jotta vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt saataisiin harmonisoiduksi mahdollisimman laajasti, jäsenten on annettava voimavarojensa puitteissa täysi panos asianomaisten kansainvälisten standardisoivien elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä koskevien oppaiden ja suositusten valmistelutyöhön.
5.6. Milloin kansainvälisen standardisoivan elimen julkaisemaa asiaankuuluvaa opasta tai suositusta ei ole tai ehdotetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn tekninen sisältö ei ole kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemien asiaankuuluvien oppaiden ja suositusten mukainen, ja jos vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyllä saattaa olla merkittävää vaikutusta muiden jäsenten kauppaan, jäsenten on
5.6.1. julkaistava ilmoitus tietyssä julkaisussa niin aikaisessa vaiheessa, että muiden jäsenten asiasta kiinnostuneet tahot voivat saada tietää niiden ehdottavan tietyn vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn voimaansaattamista;
5.6.2. ilmoitettava muille jäsenille sihteeristön välityksellä ehdotetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn kohteeksi tulevat tuotteet lyhyine selostuksineen sen tarkoituksesta ja perusteluista. Nämä ilmoitukset on annettava niin aikaisessa vaiheessa, että muutoksia voidaan vielä tehdä ja kommentit voidaan ottaa huomioon;
5.6.3. toimitettava pyydettäessä muille jäsenille selosteita tai kopioita ehdotetusta menettelystä ja mikäli mahdollista yksilöidä kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemista vastaavista oppaista tai suosituksista asiasisällöltään poikkeavat kohdat;
5.6.4. suoda ilman syrjintää muille jäsenille kohtuullisesti aikaa kirjallisten kommenttien esittämiseen, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon;
5.7. Ellei 6 kohdan johdannossa toisin määrätä, milloin jäsenelle aiheutuu tai uhkaa aiheutua äkillisiä turvallisuuteen, terveyteen, ympäristönsuojeluun tai kansalliseen turvallisuuteen liittyviä ongelmia, voi tämä jäsen, tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, jättää toteuttamatta 6 kohdassa luetellut vaiheet. Tämä edellyttää, että hyväksyessään kyseisen menettelyn jäsenen tulee
5.7.1. ilmoittaa heti muille jäsenille sihteeristön välityksellä kyseisestä menettelystä ja sen kohteena olevista tuotteista lyhyine selostuksineen menettelyn tarkoituksesta samoin kuin äkillisen ongelman luonteesta kertovine perusteluineen;
5.7.2. toimittaa pyydettäessä muille jäsenille kopioita menettelyn säännöistä;
5.7.3. antaa ilman syrjintää muiden jäsenten esittää kommenttinsa kirjallisesti, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon.
5.8. Jäsenten on taattava, että kaikki hyväksytyt vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt julkaistaan viivytyksettä tai muutoin saatetaan julki siten, että muiden jäsenten kiinnostuneet tahot voivat niihin tutustua.
5.9. Lukuun ottamatta 7 kohdassa mainittuja äkillisiä olosuhteita jäsenten on varattava kohtuullisesti aikaa menettelynjulkaisemisen ja sen voimaantulemisen välille antaakseen viejäjäsenten, erityisesti kehitysmaajäsenten, tuottajille aikaa mukauttaa tuotteensa tai tuotantomenetelmänsä tuojajäsenen vaatimuksiin.
Artikla 6Keskushallinnon elinten vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tunnustaminen
Keskushallinnon elinten osalta
6.1. Riippumatta 3 ja 4 kohtien määräyksistä jäsenten tulee mahdollisuuksien mukaan taata, että muiden jäsenten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen tulokset hyväksytään, vaikka menettelyt poikkeaisivat niiden omista edellyttäen, että ne ovat vakuuttuneita siitä, että menettelyt varmistavat sovellettavien teknisten määräysten- tai standardienmukaisuuden vastaavasti kuin niiden omat menettelyt. Edeltävät neuvottelut voivat olla tarpeen, jotta päästään tyydyttävään yhteisymmärrykseen koskien, erityisesti:
6.1.1. jäsenen kyseisten vaatimustenmukaisuuden varmentamiselinten riittävää ja pysyvää teknistä pätevyyttä siten, että niiden vaatimustenmukaisuuden varmentamistuloksien jatkuvasta luotettavuudesta voidaan olla varmoja; tässä suhteessa merkiksi niiden riittävästä teknisestä pätevyydestä on luettava se, että esimerkiksi akkreditoinnin avulla on varmistettu niiden olevan kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemien vastaavien oppaiden tai suositusten mukaisia;
6.1.2. vaatimustenmukaisuuden varmentamistulosten hyväksymisen rajoittamista viejäjäsenen nimettyjen laitosten antamiin tuloksiin
6.2. Jäsenten on taattava, että niiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt sallivat mahdollisuuksien mukaan 1 kohdan määräysten soveltamisen.
6.3. Jäseniä rohkaistaan, muiden jäsenten niin pyytäessä, suostumaan neuvotteluihin sopimuksesta toistensa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyillä saatujen tulosten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Jäsenet voivat vaatia, että tällaiset sopimukset täyttävät 1 kohdan määräykset ja että niillä päästään yhteisymmärrykseen niiden mahdollisuuksista helpottaa kyseisten tuotteiden kauppaa.
6.4. Jäseniä rohkaistaan sallimaan toisen jäsenen alueella sijaitsevien tarkastuslaitosten osallistua niiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin vähintään yhtä hyvin ehdoin kuin ne ovat myöntäneet omilla alueillaan tai minkä tahansa toisen maan alueella sijaitseville laitoksille.
Artikla 7Paikallishallinnon elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
Paikallishallinnon elinten osalta
7.1. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että nämä elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä, lukuun ottamatta 5 artiklan 6.2. ja 7.1. kohtien mukaista ilmoitusvelvollisuutta.
7.2. Jäsenten on taattava, että välittömästi keskushallinnon alaisten paikallisviranomaisten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ilmoitetaan 5 artiklan 6.2. ja 7.1. kohtien määräysten mukaisesti, ottaen huomioon, ettei ilmoitusta vaadita niiltä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyiltä, joiden tekninen sisältö on asiallisesti sama kuin kyseisen jäsenen keskushallinnon elinten aiemmin ilmoittamien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen.
7.3. Jäsenet voivat vaatia, että yhteys toisiin jäseniin tapahtuu keskushallinnon välityksellä, käsittäen 5 artiklan 6 ja 7 kohdissa mainitut ilmoitukset, tietojen toimittamisen, kommentit ja keskustelut.
7.4. Jäsenten ei tule ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla vaaditaan tai rohkaistaan niiden alueella olevia paikallishallinnon elimiä toimimaan 5 ja 6 artiklojen määräysten vastaisesti.
7.5. Jäsenet ovat tämän sopimuksen mukaan täysin vastuussa 5 ja 6 artiklojen kaikkien määräysten noudattamisesta. Jäsenten on laadittava ja toimeenpantava sellaisia toimenpiteitä ja menettelyjä, joilla tuetaan sitä, että muut kuin keskushallinnon elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä.
Artikla 8Yksityisten elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
8.1. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että niiden alueilla toimivat yksityiset, vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä hoitavat elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä, lukuun ottamatta ehdotettujen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ilmoitusvelvollisuutta. Jäsenten ei myöskään tule ryhtyä toimenpiteisiin, joilla välittömästi tai välillisesti vaaditaan tai rohkaistaan mainittuja elimiä toimimaan 5 ja 6 artiklojen määräysten vastaisesti.
8.2. Jäsenten on taattava, että niiden keskushallinnon elimet käyttävät hyväkseen paikallishallinnon ja yksityisten elinten hoitamia vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä vain siinä laajuudessa kuin nämä elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä, lukuun ottamatta ehdotettujen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ilmoitusvelvollisuutta.
Artikla 9Kansainväliset ja alueelliset järjestelmät
9.1. Mikäli erityinen varmennus teknisten määräysten- tai standardienmukaisuudesta on tarpeen, jäsenten tulee, mikäli käytännössä mahdollista, laatia ja hyväksyä kansainvälisiä vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä ja liittyä niiden jäseniksi tai osallistua niiden toimintaan.
9.2. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että kansainväliset ja alueelliset vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmät, joissa niiden asianomaiset elimet ovat jäseninä tai osallistuvat toimintaan, noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä. Jäsenten ei myöskään tule ryhtyä toimenpiteisiin, joilla välittömästi tai välillisesti vaaditaan tai rohkaistaan mainittuja elimiä toimimaan 5 ja 6 artiklojen määräyksien vastaisesti.
9.3. Jäsenten on taattava, että niiden keskushallinnon elimet käyttävät hyväkseen kansainvälisiä tai alueellisia vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä vain siinä laajuudessa kuin nämä järjestelmät noudattavat soveltuvin osin 5 ja 6 artiklojen määräyksiä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ TIEDOTTAMINEN JA AVUSTAMINEN
Artikla 10Teknisistä määräyksistä, standardeista ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä tiedottaminen
10.1. Kunkin jäsenen on taattava, että on olemassa tiedotuskeskus, joka kykenee vastaamaan kaikkiin niihin jäsenten ja muiden jäsenten kiinnostuneiden tahojen kohtuullisiin tiedusteluihin sekä toimittamaan asiaankuuluvat asiakirjat, jotka koskevat
10.1.1. sen alueella keskus- tai paikallishallinnon elinten, teknisten määräysten noudattamisen valvontaan valtuutettujen yksityisten elinten taikka sellaisten alueellisten standardisoivien elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hyväksymiä tai ehdottamia teknisiä määräyksiä,
10.1.2. sen alueella keskus- tai paikallishallinnon elinten taikka sellaisten alueellisten standardisoivien elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hyväksymiä tai ehdottamia standardeja,
10.1.3. alueensa keskus- tai paikallishallinnon elinten, teknisten määräysten noudattamisen valvontaan valtuutettujen yksityisten elinten taikka sellaisten alueellisten elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hoitamia tai hoidettaviksi ehdotettuja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä,
10.1.4. jäsenen itsensä tai alueensa asianomaisten keskus- tai paikallishallinnon elinten kansainvälisten ja alueellisten standardisoivien elinten ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien, kuten myös tämän sopimuksen piiriin kuuluvien kahden- ja monenkeskisten järjestelyjen jäsenyyttä tai toimintaan osallistumista; niiden on myös kyettävä toimittamaan kohtuullisesti tietoa tällaisten järjestelmien ja järjestelyjen ehdoista;
10.1.5. tämän sopimuksen mukaisesti julkaistujen ilmoitusten sijaintia tai tietoja, mistä nämä tiedot voi hankkia; ja
10.1.6. 3 kohdassa mainittujen tiedotuskeskusten sijaintia.
10.2. Jos jäsen oikeudellisista tai hallinnollisista syistä on perustanut useampia kuin yhden tiedotuskeskuksen, on jäsenen tiedotettava muille jäsenille täydellisesti ja yksiselitteisesti kunkin tiedotuskeskuksen vastuualueet. Lisäksi jäsenen on taattava, että väärään tiedotuskeskukseen osoitetut tiedustelut toimitetaan välittömästi oikealle tiedotuskeskukselle.
10.3. Kunkin jäsenen on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että on olemassa yksi tai useampia tiedotuskeskuksia, jotka kykenevät vastaamaan kaikkiin muiden jäsenten kiinnostuneiden tahojen kohtuullisiin tiedusteluihin sekä toimittamaan asiaankuuluvat asiakirjat, jotka koskevat
10.3.1. jäsenen alueella sijaitsevien yksityisten taikka sellaisten alueellisten standardisoivien elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hyväksymiä tai ehdottamia standardeja,
10.3.2. jäsenen alueella sijaitsevien yksityisten elinten taikka sellaisten alueellisten elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hoitamia tai hoidettaviksi ehdotettuja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä,
10.3.3. jäsenen alueella sijaitsevien yksityisten elinten kansainvälisten ja alueellisten standardisoivien elinten ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien, kuten myös tämän sopimuksen piiriin kuuluvien kahden- ja monenkeskisten järjestelyjen jäsenyyttä tai toimintaan osallistumista; niiden on myös kyettävä toimittamaan kohtuullisesti tietoa tällaisten järjestelmien ja järjestelyjen ehdoista;
10.4. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että milloin muut jäsenet tai muiden jäsenten kiinnostuneet tahot tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti pyytävät asiakirjojen jäljennöksiä, ne toimitetaan (ellei korvauksetta niin) kohtuulliseen hintaan, jonka on oltava sama, todellisia toimituskuluja lukuunottamatta, kyseisen jäsenen tai muiden jäsenten kansalaisille. 1)
1) WTO:n erillisten tullialuejäsenten osalta 'kansalaiset' on käsitettävä tarkoittavan luonnollisia tai oikeudellisia henkilöitä, jotka asuvat vakinaisesti tai joilla on todellinen ja toiminnassa oleva teollisuuslaitos tai liikeyritys tällä tullialueella.
10.5. Teollisuusmaajäsenten on toimitettava muiden jäsenten pyytäessä käännöksiä joko englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi tietyn ilmoituksen tarkoittamista asiakirjoista tai niiden yhteenvedosta, kun on kyse laajoista asiakirjoista.
10.6. Vastaanottaessaan tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti ilmoituksia sihteeristön tulee jakaa niiden jäljennökset kaikille jäsenille samoin kuin niistä kiinnostuneille kansainvälisille standardisoiville ja vaatimustenmukaisuuden arviointielimille sekä kiinnittää kehitysmaajäsenten huomion ilmoituksiin, jotka koskevat niiden kannalta erityisen mielenkiintoisia tuotteita.
10.7. Milloin jäsen on solminut yhden tai useamman muun maan kanssa teknisiä määräyksiä, standardeja tai vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevan sopimuksen, jolla saattaa olla merkittävää vaikutusta kauppaan, ainakin yhden jäsenenä olevan sopimuspuolen on ilmoitettava sihteeristön välityksellä muille jäsenille sopimuksen tuotekate ja lyhyt selostus sen sisällöstä. Kyseisiä jäseniä kehotetaan osallistumaan pyydettäessä muiden jäsenten kanssa käytäviin neuvotteluihin, joiden tarkoituksena on solmia samanlainen sopimus tai muiden jäsenten osallistuminen kyseiseen sopimukseen.
10.8. Minkään tässä sopimuksessa ei saa tulkita vaativan
10.8.1. tekstien julkaisemista muulla kuin jäsenen kielellä,
10.8.2. ehdotusten, selosteiden tai jäljennösten toimittamista muulla kuin jäsenen kielellä lukuun ottamatta 5 kohdassa mainittua; tai
10.8.3. jäseniä toimittamaan tietoja, joiden paljastamisen ne katsovat oleellisten turvallisuusetujensa vastaiseksi.
10.9. Ilmoitukset sihteeristölle on tehtävä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi.
10.10. Jäsenten on nimettävä yksi keskushallinnon viranomainen, joka on vastuussa kansallisella tasolla tämän sopimuksen mukaisten ilmoitusmenettelyjen toimeenpanosta, lukuunottamatta liitteessä 3 mainittuja.
10.11. Jos vastuu ilmoitusmenettelyistä oikeudellisista tai hallinnollisista syistä on jaettu kahden tai useamman keskushallinnon viranomaisen kesken, on jäsenen tiedotettava muille jäsenille täydellisesti ja yksiselitteisesti kunkin viranomaisen vastuualueet.
Artikla 11Tekninen apu muille jäsenille
11.1. Jäsenten on neuvottava pyydettäessä muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, teknisten määräysten valmistelussa.
11.2. Jäsenten on neuvottava pyydettäessä muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja annettava niille teknistä apua molemmin puolisesti sovituin ehdoin kansallisten standardisoivien elinten perustamisessa ja osallistumisessa kansainvälisten standardisoivien elinten toimintaan. Jäsenten on rohkaistava myös kansallisia standardisoivia elimiään tekemään samoin.
11.3. Jäsenten on ryhdyttävä pyydettäessä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin, jotta niiden alueella toimivat tarkastuslaitokset neuvoisivat muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja antaisivat niille teknistä apua keskinäisesti sovituin ehdoin:
11.3.1. perustettaessa tarkastuslaitoksia tai teknisten määräystenmukaisuuden arviointielimiä; ja
11.3.2. niitä menetelmiä varten, joilla niiden teknisten määräysten asettamat vaatimukset parhaiten voidaan täyttää.
11.4. Jäsenten on ryhdyttävä pyydettäessä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin neuvojen antamiseksi muille jäsenille, erityisesti kehitysmaajäsenille, ja niiden on annettava näille teknistä apua molemminpuolisesti sovituin ehdoin perustettaessa vaatimustenmukaisuuden arviointielimiä pyynnön esittäneen jäsenen alueelle hyväksyttyjen standardien poistunnustamiseksi.
11.5. Jäsenten on neuvottava pyydettäessä muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja annettava niille teknistä apua molemminpuolisesti sovituin ehdoin toimenpiteistä, joihin niiden tuottajien tulisi ryhtyä halutessaan päästä käyttämään pyynnön vastaanottaneen jäsenen alueen viranomais- tai yksityisten elinten hoitamia vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä.
11.6. Jäsenten, jotka ovat kansainvälisten tai alueellisten vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien jäseniä tai osallistuvat niiden toimintaan, on pyydettäessä neuvottava muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja annettava niille teknistä apua molemminpuolisesti sovituin ehdoin sellaisten toimielinten perustamiseen tai lainsäädännön aikaansaamiseen, mikä edesauttaisi näitä täyttämään kyseisten järjestelmien jäsenyys- ja osallistumisehdot.
11.7. Jäsenten on, niin pyydettäessä, rohkaistava alueidensa elimiä, jotka ovat kansainvälisten tai alueellisten vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien jäseniä tai osallistuvat niiden toimintaan, neuvomaan muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja jäsenten tulisi harkittava näiden esittämiä teknistä apua koskevia pyyntöjä sellaisten toimielinten perustamiseksi, mikä edesauttaisi kyseisiä elimiä täyttämään arviointijärjestelmien jäsenyys- ja osallistumisehdot.
11.8. Antaessaan neuvoja ja teknistä apua muille jäsenille 1-7 kohtien mukaisesti jäsenten on annettava etusija vähiten kehittyneiden maiden tarpeille.
Artikla 12Kehitysmaajäsenten erityis- ja erilliskohtelu
12.1. Jäsenten on kohdeltava tämän sopimuksen kehitysmaajäseniä muita edullisemmin niin seuraavien ehtojen kuin tämän sopimuksen muiden asianomaisten määräysten mukaisesti.
12.2. Jäsenten on kiinnitettävä erityistä huomiota tämän sopimuksen määräyksiin, jotka koskevat kehitysmaajäsenten oikeuksia ja velvollisuuksia ja otettava huomioon kehitysmaajäsenten erityiset kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät tarpeet tämän sopimuksen toteuttamisessa niin kansallisesti kuin tämän sopimuksen hallinnollisten järjestelyjen toiminnassa.
12.3. Jäsenten on otettava huomioon teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen valmistelussa ja käytäntöön soveltamisessa kehitysmaajäsenten erityiset kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät tarpeet taatakseen, että nämä tekniset määräykset, standardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt eivät aiheuta kehitysmaajäsenten viennille tarpeettomia esteitä.
12.4. Jäsenet tunnustavat, että vaikka kansainvälisiä standardeja olisikin olemassa, kehitysmaajäsenet johtuen niiden erityisistä teknologisista ja yhteiskunnallis-taloudellisista olosuhteista hyväksyvät tiettyjä teknisiä määräyksiä, standardeja tai vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, joiden tarkoituksena on säilyttää kotoperäistä teknologiaa sekä niiden kehitystarpeiden kanssa yhteensopivia tuotantomenetelmiä ja -prosesseja. Sen vuoksi jäsenet tunnustavat, että kehitysmaajäsenten ei tulisi olettaa käyttävän kansainvälisiä standardeja perustana teknisille määräyksilleen tai standardeilleen, eikä testausmenetelmilleen, jotka eivät vastaa niiden kehitys-, rahoitus- ja kaupallisia tarpeita.
12.5. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että kansainväliset standardisoivat elimet ja kansainväliset vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmät organisoidaan ja niitä hoidetaan tavalla, joka helpottaa kaikkien jäsenten asianomaisten elinten aktiivista ja edustavaa osallistumista, ottaen huomioon kehitysmaajäsenten erityisongelmat.
12.6. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että kansainväliset standardisoivat elimet kehitysmaajäsenten pyytäessä tutkivat kehitysmaajäseniä erityisesti kiinnostavia tuotteita koskevien kansainvälisten standardien laatimismahdollisuudet ja mahdollisuuksien mukaan laativat tällaiset standardit.
12.7. Jäsenten on annettava artiklan 11 määräysten mukaisesti kehitysmaajäsenille teknistä apua, jotta varmistetaan, että teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen valmistelu ja soveltaminen ei aiheuta tarpeettomia esteitä lisätä ja monipuolistaa kehitysmaajäsenten vientiä. Määritettäessä teknisen avun ehtoja on kiinnitettävä huomiota apua pyytävän jäsenen ja erityisesti vähiten kehittyneiden jäsenten kehitystasoon.
12.8. Tunnustetaan, että kehitysmaajäsenillä saattaa olla ongelmia, mukaanlukien hallinnolliset ja infrastruktuuriongelmat, valmistella ja soveltaa teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä. Tunnustetaan lisäksi, että kehitysmaajäsenten erityiset kehitys- ja kaupalliset tarpeet samoin kuin niiden teknologinen kehitystaso voivat estää niitä täysin täyttämästä sopimusvelvollisuuksiaan. Jäsenten on otettava tämä täysin huomioon. Tämän mukaisesti, taatakseen, että kehitysmaajäsenet kykenevät täysin noudattamaan tätä sopimusta, 13 artiklan määräysten mukaisesti perustetulla kaupan teknisten esteiden komitealla (tässä sopimuksessa ''komitea'') on oikeus pyydettäessä myöntää yksilöityjä, määräaikaisia poikkeuksia joistakin tai kaikista tämän sopimuksen velvollisuuksista. Harkitessaan tällaisia pyyntöjä komitea ottaa huomioon kyseisen kehitysmaajäsenen erityiset ongelmat valmistella ja soveltaa teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä samoin kuin sen erityiset kehitys- ja kaupalliset tarpeet sekä teknologisen kehitystason, mitkä seikat saattavat estää sitä täysin täyttämästä sopimusvelvollisuuksiaan. Komitean on otettava erityisesti huomioon vähiten kehittyneiden jäsenten erityistarpeet.
12.9. Neuvotteluissa teollisuusmaajäsenten on pidettävä mielessä kehitysmaajäsenten erityiset vaikeudet laatia ja soveltaa standardeja, teknisiä määräyksiä ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä. Pyrkiessään tukemaan kehitysmaajäsenten ponnistuksia vaikeuksien voittamiseksi teollisuusmaajäsenten on otettava huomioon näiden erityiset rahoitusta, kauppaa ja kehitystä koskevat tarpeet.
12.10. Komitean on tarkasteltava ajoittain tämän sopimuksen mukaista, kehitysmaajäsenille kansallisella ja kansainvälisellä tasolla annettua erityis- ja erilliskohtelua.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ INSTITUUTIOT, NEUVOTTELUT JA RIITOJEN RATKAISEMINEN
Artikla 13Kaupan teknisten esteiden komitea
13.1. Perustetaan kaupan teknisten esteiden komitea, joka koostuu jokaisen jäsenen edustajista. Komitea valitsee puheenjohtajansa ja kokoontuu tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa suodakseen jäsenille tilaisuuden neuvotteluihin kaikista sopimuksen toimintaan tai sen tavoitteiden edistämiseen liittyvistä asioista sekä suorittamaan muut tämän sopimuksen mukaiset tai jäsenten sille osoittamat tehtävät;
13.2. Komitean tulee perustaa työryhmiä tai muita elimiä tarpeen mukaan suorittamaan komitean niille tämän sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti osoittamia tehtäviä.
13.3. Yhteisymmärrys vallitsee siitä, että hallitusten tämän sopimuksen nojalla ja muissa teknisissä elimissä suorittaman työn välillä olisi vältettävä tarpeetonta päällekkäisyyttä. Komitean on tutkittava tätä ongelmaa vähentääkseen tällaista päällekkäisyyttä.
Artikla 14Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
14.1. Mistä tahansa tämän sopimuksen toimintaan vaikuttavan asian osalta neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen on käytävä riitojen ratkaisuelimen johdolla ja niiden on noudatettava, tarpeelliset muutokset huomioon ottaen, GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, kuten niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa.
14.2. Riidan osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan paneeli voi perustaa teknisen asiantuntijaryhmän avustamaan teknisluonteisissa kysymyksissä, jotka vaativat asiantuntijoiden yksityiskohtaista harkintaa.
14.3. Teknisten asiantuntijaryhmien on noudatettava 2 liitteen mukaista menettelyä.
14.4. Edellä esitettyihin riitojen ratkaisua koskeviin määräyksiin voidaan vedota tapauksissa, joissa jäsen katsoo, ettei toinen jäsen ole päässyt 3, 4, 7, 8 ja 9 artiklojen osalta tyydyttäviin tuloksiin, ja tämä on vaikuttanut merkittävästi sen kauppaetuihin. Tässä suhteessa tulosten on oltava samanarvoisia kuin jos kyseinen elin olisi jäsen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla 15Loppumääräykset
Varaumat
15.1. Varaumia ei saa esittää mihinkään tämän sopimuksen määräyksiin ilman muiden jäsenten suostumusta.
Tarkastelu
15.2. Kunkin jäsenen on välittömästi sen jälkeen, kun WTO-sopimus tulee sen osalta voimaan, tiedotettava komitealle vireillä olevista tai jo suoritetuista toimenpiteistä tämän sopimuksen soveltamisen ja hallinnon varmistamiseksi. Komitealle on myös ilmoitettava kaikki näihin toimenpiteisiin myöhemmin tehdyt muutokset.
15.3. Komitean on tarkasteltava vuosittain tämän sopimuksen käytäntöön soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet.
15.4. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta ja sen jälkeen kolmivuosittain komitean on tarkasteltava tämän sopimuksen toimintaa ja käytäntöön soveltamista, mukaan lukien läpinäkyvyyttä koskevat määräykset, suositellakseen tarvittaessa tarkistuksia tämän sopimuksen oikeuksiin ja velvoitteisiin, jotta varmistettaisiin keskinäiset taloudelliset edut sekä oikeuksien ja velvoitteiden tasapaino, ottaen kuitenkin huomioon artiklan 12 määräykset. Ottaen huomioon muun muassa sopimuksen käytäntöön soveltamisesta saadut kokemukset komitean on tarvittaessa esitettävä sopimustekstiin muutosehdotuksia tavarakauppaneuvostolle.
Liitteet
15.5. Tämän sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LIITE 1 TÄSSÄ SOPIMUKSESSA KÄYTETTÄVÄT KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT
Käsitteillä, jotka on esitetty ISO/IEC:n oppaan 2 kuudennessa painoksessa: Standardisointi ja siihen liittyvä toiminta. Yleiset termit ja määritelmät 1991, on tässä sopimuksessa sama merkitys kuin mainitun oppaan määritelmien antama, ottaen huomioon, etteivät palvelut kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan.
Tässä sopimuksessa on kuitenkin sovellettava seuraavia määritelmiä:
1. Tekninen määräys
Asiakirja, jolla säädetään tuotteiden ominaisuuksia tai näihin liittyviä valmistus- ja tuotantomenetelmiä, mukaanlukien sovellettavat hallinnolliset määräykset, ja jonka noudattaminen on pakollista. Se voi myös sisältää tai käsitellä yksinomaan terminologiaa, merkkejä, pakkaamista, merkitsemistä tai etiketöimistä koskevia vaatimuksia, kun ne liittyvät tuotteisiin tai valmistus- ja tuotantomenetelmiin.
Huomautus
ISO/IEC:n oppaan 2 määritelmä ei ole täydellinen, vaan perustuu niin sanottuun ''rakennuspalikka'' -menetelmään.
2. Standardi
Tunnustetun elimen hyväksymä asiakirja, joka määrittelee yleiseen ja toistuvaan käyttöön säännöt, ohjeet tai ominaisuudet tuotteille tai näihin liittyville valmistus- ja tuotantomenetelmille, ja jonka noudattaminen ei ole pakollista. Se voi myös sisältää tai käsitellä yksinomaan terminologiaa, merkkejä, pakkaamista, merkitsemistä tai etiketöimistä koskevia vaatimuksia, kun ne liittyvät tuotteisiin tai valmistus- ja tuotantomenetelmiin.
Huomautus
ISO/IEC:n oppaan 2 määrittelemät termit kattavat tuotteet, valmistusmenetelmät ja palvelut. Tämä sopimus käsittelee ainoastaan teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, jotka liittyvät tuotteisiin tai valmistus- ja tuotantomenetelmiin. ISO/IEC:n oppaan 2 määritelmän mukaan standardi voi olla joko pakollinen tai vapaaehtoinen. Tässä sopimuksessa standardi on määritelty vapaaehtoiseksi ja tekninen määräys pakolliseksi asiakirjaksi. Kansainvälisen standardisointiyhteisön valmistelemat standardit perustuvat konsensukseen. Tämä sopimus kattaa myös asiakirjat, jotka eivät perustu konsensukseen.
3. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
Menettely, jonka avulla suoraan tai välillisesti todetaan, että teknisten määräysten ja standardien asianomaiset vaatimukset täytetään.
Huomautus
Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt käsittävät muun muassa näytteenotto-, testaus- ja tarkastusmenettelyt; vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, todentamisen ja vakuuttamisen; rekisteröinnin, akkreditoinnin ja hyväksynnän samoin kuin näiden yhdistelmät.
4. Kansainvälinen elin tai järjestelmä
Elin tai järjestelmä, jonka jäsenyys on avoin ainakin kaikkien jäsenten asianomaisille elimille.
5. Alueellinen elin tai järjestelmä
Elin tai järjestelmä, jonka jäsenyys on avoin vain joidenkin jäsenten asianomaisille elimille.
6. Keskushallinnon elin
Keskushallinto, sen ministeriöt ja osastot samoin kuin kaikki kyseessä olevan toiminnan osalta keskushallinnon käskyvallan alaiset elimet.
Huomautus
Euroopan yhteisöön sovelletaan keskushallinnon elimiä koskevia määräyksiä. Euroopan yhteisöön voidaan kuitenkin perustaa alueellisia elimiä tai vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä, ja tässä tapauksessa niihin sovelletaan tämän sopimuksen alueellisia elimiä tai vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä koskevia määräyksiä.
7. Paikallishallinnon elin
Hallinto, joka ei kuulu keskushallintoon (esimerkiksi osavaltiot, maakunnat, läänit, kantonit, kunnat jne.), sen ministeriöt ja osastot samoin kuin kaikki kyseessä olevan toiminnan osalta mainitun hallinnon käskyvallan alaiset elimet.
8. Yksityinen elin
Elin, joka ei kuulu keskus- eikä paikallishallintoon, mukaan lukien teknisten määräysten noudattamisen valvontaan valtuutetut yksityiset elimet.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LIITE 2 TEKNISET ASIANTUNTIJARYHMÄT
14 artiklan määräysten mukaisesti perustettuihin teknisiin asiantuntijaryhmiin sovelletaan seuraavia menettelyjä.
1. Tekniset asiantuntijaryhmät ovat paneelin toimivallan alaisia. Paneelin on päätettävä niiden toimenkuvasta ja yksityiskohtaisista työskentelymenettelyistä, ja niiden on raportoitava paneelille.
2. Teknisiin asiantuntijaryhmiin saavat kuulua vain henkilöt, joilla on ammattitaitoa ja kokemusta kyseessä olevalla alalla.
3. Riidan osapuolten kansalaisten ei tule toimia teknisissä asiantuntijaryhmissä ilman riidan osapuolten yhteistä suostumusta, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos paneelin mielestä ei muutoin voida täyttää tieteellisen erityisasiantuntemuksen tarvetta. Riidan osapuolten hallitusten virkamiesten ei tule toimia teknisissä asiantuntijaryhmissä. Teknisten asiantuntijaryhmien jäsenten on toimittava yksityishenkilöinä eivätkä hallitusten tai minkään järjestön edustajina. Hallitusten tai järjestöjen ei tämän vuoksi tule antaa heille teknisen asiantuntijaryhmän käsiteltävänä olevia asioita koskevia ohjeita.
4. Tekniset asiantuntijaryhmät saavat kysyä ja hakea tietoja ja teknistä apua sopiviksi katsomistaan lähteistä. Ennen kuin tekninen asiantuntijaryhmä hakee sellaista tietoa tai asiantuntemusta, minkä lähde on jonkun jäsenen hallintovallan alainen, sen on informoitava tätä jäsentä. Jäsenen on vastattava pikimmiten ja täydellisesti teknisen asiantuntijaryhmän pyyntöihin saada tarpeellisiksi ja sopiviksi katsomiaan tietoja.
5. Riidan osapuolten on saatava käyttöönsä kaikki tekniselle asiantuntijaryhmälle annetut asiaankuuluvat tiedot, elleivät ne ole luonteeltaan luottamuksellisia. Tekniselle asiantuntijaryhmälle annettuja luottamuksellisia tietoja ei tule antaa julkisuuteen ilman tiedon antaneen hallituksen, organisaation tai henkilön virallista valtuutusta. Milloin tällaisia tietoja tekniseltä asiantuntijaryhmältä pyydetään, mutta tietojen luovuttamiseen ei ole valtuutusta, antaa kyseinen hallitus, organisaatio tai henkilö tiedoista ei-luottamuksellisen yhteenvedon.
6. Teknisen asiantuntijaryhmän on toimitettava raporttiluonnos asianosaisille jäsenille saadakseen niiden kommentit ja voidakseen ottaa ne tarpeen mukaan huomioon loppuraportissa, joka jaetaan myös asianosaisille jäsenille, kun se toimitetaan paneelille.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LIITE 3 STANDARDIEN LAATIMISTA, HYVÄKSYMISTÄ JA SOVELTAMISTA KOSKEVAT MENETTELYOHJEET
Yleiset määräykset
A. Näihin menettelyohjeisiin sovelletaan tämän sopimuksen liitteen 1 määritelmiä.
B. Nämä menettelyohjeet voi hyväksyä mikä tahansa standardisoiva elin WTO:n jäsenen alueella, olkoonpa se keskushallinnon, paikallishallinnon tai yksityinen elin; alueellinen standardisoiva viranomaiselin, jonka yksi tai useampi jäsen on WTO:n jäsen; tai alueellinen standardisoiva yksityinen elin, jonka yksi tai useampi jäsen sijaitsee WTO:n jäsenen alueella (tässä menettelyohjeessa käytetään yhteisesti nimitystä ''standardisoivat elimet'' ja erikseen nimitystä ''standardisoiva elin'').
C. Standardisoivien elinten, jotka ovat hyväksyneet tämän ohjeen tai sanoutuneet siitä irti, on ilmoitettava tästä ISO/IEC:n informaatiokeskukseen Geneveen. Ilmoitukseen on liitettävä kyseisen elimen nimi ja osoite ja sen nykyinen ja odotettavissa oleva standardisointiala. Ilmoituksen voi lähettää joko suoraan ISO/IEC:n informaatiokeskukseen tai ISO/IEC:n kansallisen jäsenen välityksellä tai, mieluummin, ISONETin asianomaisen kansallisen jäsenen tai kansainvälisen liitännäisjäsenen välityksellä.
VARSINAISET MÄÄRÄYKSET
D. Standardisoivan elimen on standardien osalta myönnettävä tuotteille, jotka ovat peräisin minkä tahansa WTO:n jäsenen alueelta, vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin samanlaisille tuotteille, jotka ovat kotimaista alkuperää tai jotka ovat peräisin mistä tahansa muusta maasta.
E. Standardisoivan elimen on taattava, ettei standardeja laadita, hyväksytä eikä sovelleta siinä tarkoituksessa tai siten, että luodaan tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle.
F. Mikäli kansainvälisiä standardeja on olemassa tai niiden valmistuminen on odotettavissa, standardisoivan elimen on käytettävä niitä tai niiden vastaavia osia laatimiensa standardien pohjana, paitsi milloin tällaiset kansainväliset standardit tai vastaavat osat olisivat tehottomia tai soveltumattomia, esimerkiksi riittämättömän suojelutason, oleellisten ilmastollisten tai maantieteellisten tekijöiden taikka oleellisten teknologisten ongelmien vuoksi.
G. Jotta standardit saataisiin harmonisoiduksi mahdollisimman laajasti, standardisoivan elimen on tarkoituksenmukaisella tavalla annettava voimavarojensa puitteissa täysi panos asianomaisten kansainvälisten standardisoivien elimien toimesta tapahtuvaan sellaisten kansainvälisten standardien laadintaan, joiden aiheesta se joko on hyväksynyt tai on odotettavissa, että se hyväksyy standardin. Jäsenen alueella toimivien standardisoivien elinten osallistumisen tiettyyn kansainväliseen standardisointitoimintaan tulee mahdollisuuksien mukaan tapahtua yhden kaikkia niitä alueen standardisoivia elimiä edustavan valtuuskunnan kautta, jotka joko ovat hyväksyneet tai on odotettavissa, että ne hyväksyvät standardeja aiheesta, johon kansainvälinen standardisointitoiminta liittyy.
H. Jäsenen alueella toimivan standardisoivan elimen on pyrittävä kaikin keinoin välttämään päällekkäisyyksiä muiden samalla alueella toimivien tai vastaavien kansainvälisten tai alueellisten standardisoivien elinten työn kanssa. Niiden on myös pyrittävä kaikin keinoin saamaan aikaan kansallinen konsensus laatimistaan standardeista. Samoin alueellisen standardisoivan elimen on pyrittävä kaikin keinoin välttämään päällekkäisyyksiä kansainvälisten standardisoivien elinten kanssa.
I. Standardisoivan elimen on määriteltävä mahdollisuuksien mukaan tuotteen vaatimuksia koskevat standardit ennemmin suorituskykyä kuin rakennetta tai ulkoisia ominaisuuksia koskevien ominaisuuksien avulla.
J. Vähintään kerran puolessa vuodessa standardisoivan elimen on julkaistava työohjelma, joka sisältää sen nimen ja osoitteen, sen valmisteilla olevat standardit ja sen edellisen kauden aikana hyväksymät standardit. Standardi on valmisteilla standardin laatimispäätöksestä sen hyväksymiseen asti. Erityisesti nimettyjen standardiluonnosten otsikot on pyydettäessä toimitettava englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi. Ilmoitus työohjelmasta on julkaistava kansallisessa tai vaihtoehtoisesti alueellisessa standardisointitoiminnan julkaisussa.
Työohjelmasta on käytävä ilmi kustakin standardista, ISONETin sääntöjen mukaisesti, aiheenmukainen luokitus, standardin käsittelyvaihe ja viittaukset pohjana olevaan kansainväliseen standardiin. Viimeistään työohjelmansa julkaisuvaiheessa standardisoivan elimen on ilmoitettava siitä ISO/IEC:n informaatiokeskukseen Geneveen.
Ilmoituksen on sisällettävä standardisoivan elimen nimi ja osoite, sen julkaisun nimi ja numero, jossa työohjelma julkaistaan, työohjelman voimassaoloaika, sen hinta (ellei maksuton), ja kuinka ja mistä sen voi saada. Ilmoitus voidaan lähettää suoraan ISO/IEC:n informaatiokeskukseen tai mieluummin ISONETin vastaavan kansallisen jäsenen tai kansainvälisen liitännäisjäsenen välityksellä.
K. Kansallisen ISO/IEC:n jäsenen on pyrittävä kaikin keinoin tulemaan ISONETin jäseneksi tai nimeämään toinen elin jäseneksi samoin kuin hankkimaan kaikkein kehittynein ISONETin jäsenelle mahdollinen jäsenyystyyppi. Muiden standardisoivien elinten on pyrittävä kaikin keinoin liittymään ISONETin jäseneen.
L. Ennen standardin hyväksymistä standardisoivan elimen on annettava vähintään 60 päivän aika lausunnonantoon standardiluonnoksesta WTO:n jäsenen alueen kiinnostuneille tahoille. Tätä aikaa voidaan kuitenkin lyhentää siinä tapauksessa, että äkillisiä turvallisuuteen, terveyteen tai ympäristöön liittyviä ongelmia syntyy tai uhkaa syntyä. Viimeistään kommentointiajan alussa standardisoivan elimen on julkaistava ilmoitus, jossa tiedotetaan kommenttiaika, kohdassa J mainitussa julkaisussa. Tällaisen ilmoituksen tulee mahdollisuuksien mukaan sisältää selvitys siitä, poikkeaako luonnos vastaavasta kansainvälisestä standardista.
M. WTO:n jäsenen alueen kiinnostuneen tahon pyytäessä standardisoivan elimen on pikimmiten toimitettava tai järjestettävä toimitettavaksi kopio standardiluonnoksesta, jonka se on lähettänyt lausunnolle. Palvelumaksujen on oltava, lukuunottamatta todellisia toimituskuluja, samat ulkomaalaisille ja kotimaisille tahoille.
N. Standardisoivan elimen on otettava huomioon standardin jatkovalmistelussa lausuntokierroksen aikana saatu palaute. Tämän menettelyohjeen hyväksyneiden standardisoivien elinten välityksellä vastaanotettuihin kommentteihin tulee pyydettäessä vastata mahdollisimman pikaisesti. Vastauksen tulee sisältää selitys siitä, miksi poikkeaminen kansainvälisestä standardista on tarpeen.
O. Heti, kun standardi on hyväksytty, se on myös julkaistava.
P. WTO:n jäsenen alueen kiinnostuneen tahon pyytäessä standardisoivan elimen on pikimmiten toimitettava tai järjestettävä toimitettavaksi kopio viimeisimmästä työohjelmastaan tai standardista, jonka se on tuottanut. Tästä palvelusta perittävien maksujen on oltava, lukuunottamatta todellisia toimitusmaksuja, samat ulkomaalaisille ja kotimaisille tahoille.
Q. Standardisoivan elimen on harkittava myötämielisesti ja suotava riittävä mahdollisuus neuvottelupyynnöille, jotka koskevat tulkintoja tämän ohjeen toiminnasta ja joita esittävät tämän ohjeen hyväksyneet standardisoivat elimet. Sen on yritettävä puolueettomasti ratkaista valitukset.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPPAAN LIITTYVISTÄ INVESTOINTITOIMISTA
Jäsenet, jotka
katsovat, että ministerit sopivat Punta del Esten julistuksessa, että ''GATTin investointitoimien kauppaa rajoittaviin ja vääristäviin vaikutuksiin liittyvien artiklojen toiminnan tarkastelun seurauksena neuvottelujen tulisi valmistella tarkoituksenmukaisia lisämääräyksiä, jotka saattavat olla tarpeen tällaisten, kauppaan haitallisesti kohdistuvien vaikutusten välttämiseksi'';
toivovat edistävänsä maailmankaupan laajenemista ja vaiheittaista vapautumista ja helpottavansa investointeja yli kansainvälisten rajojen kaikkien kauppakumppaneiden ja erityisesti kehitysmaajäsenten taloudellisen kasvun lisäämiseksi samalla varmistaen vapaan kilpailun;
ottavat huomioon kehitysmaajäsenten, erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten, erityiset kauppaan, kehittämiseen ja rahoitukseen liittyvät tarpeet;
tunnustavat sen, että tietyt investointitoimet voivat aiheuttaa kauppaa rajoittavia ja vääristäviä vaikutuksia;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1Soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan vain tavarakauppaan liittyviin investointitoimiin (tässä sopimuksessa ''TRIMs'').
Artikla 2Kansallinen kohtelu ja määrälliset rajoitukset
1. GATT 1994 -sopimuksen mukaisia muita oikeuksia ja velvoitteita rajoittamatta minkään jäsenen ei tule soveltaa investointitoimia, jotka eivät ole sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen III artiklan tai XI artiklan määräysten kanssa.
2. Esimerkkiluettelo investointitoimenpiteistä, jotka eivät ole sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 4 kohdan edellyttämän kansallisen kohtelun velvoitteen eivätkä GATT 1994 -sopimuksen XI artiklan 1 kohdan edellyttämän määrällisten rajoitusten yleisen poistamisen kanssa, sisältyy tämän sopimuksen liitteeseen.
Artikla 3Poikkeukset
Tämän sopimuksen määräyksiin sovelletaan soveltuvin osin kaikkia GATT 1994 -sopimuksen mukaisia poikkeuksia.
Artikla 4Kehitysmaajäsenet
Kehitysmaajäsen saa vapaasti poiketa väliaikaisesti 2 artiklan mukaisista määräyksistä siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin GATT 1994 -sopimuksen XVIII artikla, GATT 1994 -sopimuksen sopimus maksutasetta koskevista määräyksistä ja 28. marraskuuta 1979 hyväksytty julkilausuma maksutasesyistä käyttöön otetuista kauppatoimista (BISD-julkaisusarja 26S/205-209) sallivat jäsenen poiketa GATT 1994 -sopimuksen III ja XI artikloista.
Artikla 5Ilmoittaminen ja siirtymäjärjestelyt
1. 90 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta jäsenten on ilmoitettava tavarakauppaneuvostolle kaikista soveltamistaan investointitoimista, jotka eivät ole sopusoinnussa tämän sopimuksen määräysten kanssa. Tällaisista yleisesti tai erityisesti sovellettavista investointitoimista on ilmoitettava samoin kuin toimitettava selostus niiden pääasiallisista piirteistä. 1)
1) Jos investointitoimenpiteitä sovelletaan harkinnanvaraisella valtuutuksella, jokainen erityissovellutus on ilmoitettava. Tietoja, jotka voisivat vahingoittaa yksittäisten yritysten laillisia kaupallisia etuja, ei tarvitse ilmoittaa.
2. Kunkin jäsenen on poistettava kaikki yllä olevan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamansa investointitoimet kahden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta siinä tapauksessa, että kysymyksessä on teollisuusmaajäsen, viiden vuoden kuluessa kehitysmaajäsenen tapauksessa ja seitsemän vuoden kuluessa vähiten kehittyneen kehitysmaajäsenen tapauksessa.
3. Tavarakauppaneuvosto voi pyynnöstä jatkaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen investointitoimien poistamiselle annettua siirtymäkautta koskien kehitysmaajäsentä tai vähiten kehittynyttä kehitysmaajäsentä, joka osoittaa kohtaavansa erityisiä vaikeuksia tämän sopimuksen määräysten soveltamisessa. Tällaista pyyntöä harkitessaan tavarakauppaneuvoston on otettava huomioon kysymyksessä olevan jäsenen kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät yksilölliset tarpeet.
4. Siirtymäkauden aikana jäsen ei saa muuttaa minkään 1 kohdan mukaisesti ilmoittamansa investointitoimen ehtoja siitä muodosta, joka niillä oli WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, mikäli tämä lisäisi ristiriitaisuutta 2 artiklan määräysten kanssa. Alle 180 päivää ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa käyttöönotetut investointitoimet eivät hyödy 2 kohdassa määrätyistä siirtymäjärjestelyistä.
5. 2 artiklan määräysten estämättä jäsen voi, jotta se ei saattaisi huonompaan asemaan aiemmin perustettuja yrityksiä, jotka ovat 1 kohdan mukaisesti ilmoitetun investointitoimen alaisia, soveltaa siirtymäkauden aikana samaa investointitointa uuteen investointiin (i) kun tällaisen investoinnin tuotteet ovat aiemmin perustettujen yritysten tuotteiden kaltaisia ja (ii) kun se on tarpeen uuden investoinnin ja aiemmin perustettujen yritysten välisten kilpailuolosuhteiden vääristymisen estämiseksi. Uuteen investointiin tällä tavoin sovelletusta investointitoimesta ilmoitetaan tavarakauppaneuvostolle. Tällaisen investointitoimen ehtojen on oltava kilpailuvaikutuksiltaan vastaavanlaisia niiden ehtojen kanssa, joita sovelletaan aiemmin perustettuihin yrityksiin, ja toimenpide on lopetettava samaan aikaan.
Artikla 6Läpinäkyvyys
1. Jäsenet vahvistavat noudattavansa investointitoimen suhteen läpinäkyvyys- ja ilmoitusvelvollisuutta, joka määritellään GATT 1994 -sopimuksen X artiklassa, marraskuun 28. päivänä 1979 hyväksyttyyn, ilmoittamista, neuvotteluja, riitojen ratkaisemista ja valvontaa koskevaan sopimukseen sisältyvässä ''Ilmoittaminen''-sitoumuksessa ja ilmoitusmenettelyä koskevassa, 15. huhtikuuta 1994 hyväksytyssä ministeritason päätöksessä.
2. Kukin jäsen ilmoittaa sihteeristölle julkaisunsa, joista investointitoimet löytyvät, mukaan lukien ne, joita niiden alueella toimivat alueellisen tason tai paikallistason hallintoelimet tai -viranomaiset soveltavat.
3. Kunkin jäsenen on missä tahansa tähän sopimukseen liittyvässä asiassa, jonka toinen jäsen on tuonut esiin, kiinnitettävä myötämielistä huomiota tiedonantopyyntöihin ja tarjottava asianmukainen neuvottelumahdollisuus. GATT 1994 -sopimuksen X artiklan mukaisesti yhdenkään jäsenen ei tarvitse antaa tietoja, joiden julkistaminen voisi estää lain täytäntöönpanon tai muutoin olla vastoin yleistä etua tai vahingoittaa yksittäisten julkis- tai yksityisyritysten laillisia kaupallisia etuja.
Artikla 7Kauppaan liittyviä investointitoimia käsittelevä komitea
1. Kauppaan liittyviä investointitoimia käsittelevä komitea (tässä sopimuksessa ''komitea'') perustetaan, ja se on avoin kaikille WTO:n jäsenille. Komitea valitsee oman puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa ja kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja muutoin minkä tahansa jäsenen sitä pyytäessä.
2. Komitea hoitaa tavarakauppaneuvoston sille määräämät velvollisuudet ja järjestää jäsenille mahdollisuuden neuvotella mistä tahansa tämän sopimuksen toimintaan ja täytäntöönpanoon liittyvistä asioista.
3. Komitea seuraa tämän sopimuksen toimintaa ja täytäntöönpanoa ja antaa niistä vuosittain selonteon tavarakauppaneuvostolle.
Artikla 8Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen tämän sopimuksen nojalla.
Artikla 9Tavarakauppaneuvoston tarkastelu
Viimeistään viiden vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta tavarakauppaneuvosto tarkastelee tämän sopimuksen toimintaa ja esittää ministerikokoukselle tarpeellisia muutoksia tekstiin. Tämän tarkastelun kuluessa tavarakauppaneuvosto harkitsee, tulisiko sopimusta täydentää investointipolitiikkaa ja kilpailupolitiikkaa koskevilla määräyksillä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPPAAN LIITTYVISTÄ INVESTOINTITOIMISTA LIITE Esimerkkiluettelo
1. Investointitoimia, jotka ovat ristiriidassa GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 4 kohdassa edellytetyn kansallisen kohtelun velvoitteen kanssa, ovat ne, jotka kansallisen lain tai hallinnollisten määräysten perusteella ovat pakottavia tai täytäntöönpantavissa tai joiden noudattaminen on välttämätöntä jonkin edun saamiseksi ja jotka edellyttävät
(a) yrityksen ostavan tai käyttävän kotimaista alkuperää olevia tai kotimaisesta lähteestä saatuja tuotteita, riippumatta siitä, onko ne määritelty tietyiksi tuotteiksi, tuotteiden määriksi tai arvoiksi tai osuudeksi yrityksen paikallisen tuotannon määrästä tai arvosta tai
(b) että yrityksen tuontituotteiden hankinnat tai käyttö rajoitetaan määrään, joka riippuu sen viemien paikallisten tuotteiden määrästä tai arvosta.
2. Investointitoimia, jotka ovat ristiriidassa GATT 1994-sopimuksen XI artiklan 1 kohdan edellyttämän määrällisten rajoitusten yleisen poistamisen kanssa, ovat ne, jotka kansallisen lain tai hallinnollisten määräysten perusteella ovat pakottavia tai täytäntöönpantavissa tai joiden noudattaminen on välttämätöntä jonkin edun saamiseksi ja jotka rajoittavat
(a) yrityksen paikallisessa tuotannossa käyttämiensä tai siihen liittyvien tuotteiden maahantuontia yleisesti tai rajoittaen sen määrää, joka riippuu sen viemien paikallisten tuotteiden määrästä tai arvosta;
(b) yrityksen paikallisessa tuotannossa käyttämiensä tai siihen liittyvien tuotteiden maahantuontia rajoittamalla sen oikeutta hankkia valuuttaa määrään, joka riippuu valuuttatuloista, jotka katsotaan yrityksen aikaansaamiksi; tai
(c) yrityksen harjoittamaa tuotteiden vientiä tai myyntiä vientiä varten, riippumatta siitä, onko ne määritelty tietyiksi tuotteiksi, tuotteiden määriksi tai arvoiksi taikka osuudeksi yrityksen paikallisen tuotannon määrästä tai arvosta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISESTA
Jäsenet sopivat seuraavaa:
OSA I
Artikla 1Periaatteet
Polkumyyntiä ehkäiseviä toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa määrättyjen olosuhteiden vallitessa ja tutkimusten perusteella, jotka on pantu vireille 1) ja suoritettu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti. Seuraavat määräykset koskevat GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamista siltä osin kuin toimenpiteisiin ryhdytään polkumyynnin ehkäisemistä koskevan lainsäädännön tai säännösten perusteella.
1) Käsitteellä ''pantu vireille'' tarkoitetaan myöhemmin toimenpidettä, jolla jäsen muodollisesti aloittaa 5 artiklassa tarkoitetut tutkimukset.
Artikla 2Polkumyynnin määrittely
2.1. Tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä tuotetta on katsottava myytävän polkumyynnillä, toisin sanoen saatettavan kaupaksi toiseen maahan normaaliarvoansa alempaan hintaan, jos maasta toiseen viedyn tuotteen vientihinta on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä sovellettu samanlaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta silloin, kun tuote on tarkoitettu viejämaan kulutukseen.
2.2. Silloin kun viejämaan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä ei myydä samanlaista tuotetta tai kun viejämaan kotimarkkinoiden erityisestä markkinatilanteesta tai myynnin vähäisyydestä johtuen 2) tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, polkumyyntimarginaali on määritettävä vertaamalla 2.1. kohdassa mainittua vientihintaa samanlaisen tuotteen vertailukelpoiseen hintaan silloin, kun tuote on viety asianmukaiseen kolmanteen maahan, jos hinta on edustava, tai alkuperämaan tuotantokustannuksiin, joihin on lisätty kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja muita kustannuksia sekä voittoa.
2) Viejämaan kotimarkkinoiden kulutukseen tarkoitetun samanlaisen tuotteen myynnin on tavallisesti katsottava olevan määrältään riittävä normaaliarvon määrittämiseksi, jos tällainen myynti on vähintään 5 prosenttia tutkittavana olevan tuotteen myynnistä tuojajäsenen alueelle. Pienempi suhdeluku tulisi hyväksyä silloin, kun on näyttöä siitä, että tämän suhdeluvun ilmoittama kotimainen myynti on kuitenkin niin merkittävää, että asianmukainen vertailu on mahdollista.
2.2.1. Kun samanlaista tuotetta myydään viejämaan kotimarkkinoilla tai kolmanteen maahan hinnoilla, jotka ovat alhaisempia kuin tuotannon (kiinteät ja muuttuvat) yksikkökustannukset, joihin on lisätty myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, myynnin voidaan katsoa poikkeavan hinnan vuoksi tavanomaisesta kaupankäynnistä. Tällainen myynti voidaan jättää huomiotta normaaliarvoa määritettäessä silloin, kun viranomaiset 3) katsovat että tällaista myyntiä on tapahtunut pitkän ajanjakson kuluessa 4) huomattavassa määrin 5) ja hinnoilla, joilla ei voida kattaa kaikkia kustannuksia kohtuullisen ajan kuluessa. Jos hinnat, jotka ovat myyntihetkellä kustannuksia alhaisempia, ylittävät tutkimusjakson kustannuksien painotetun keskiarvon, on niiden katsottava kattavan kustannukset kohtuullisen ajan kuluessa.
3) Milloin tässä sopimuksessa käytetään käsitettä ''viranomaiset'', sen on tulkittava merkitsevän asianmukaisen ylemmän virkamiestason viranomaisia.
4) Pitkän ajanjakson on tavallisesti oltava vuoden pituinen ja joka tapauksessa vähintään 6 kuukautta.
5) Yksikkötunnuksia halvemmalla tapahtuva myynti on huomattavaa silloin, kun viranomaiset osoittavat, että normaaliarvon määrittämiseen käytettyjen liiketapahtumien myyntihinnan painotettu keskiarvo on alhaisempi kuin yksikkökustannuksien painotettu keskiarvo tai että yksikkökustannuksia halvemmalla tapahtuvan myynnin määrä on vähintään 20 prosenttia siitä määrästä, joka on myyty normaaliarvon määrittämiseen käytetyissä liiketapahtumissa.
2.2.1.1. Tämän artiklan 2 kohdassa kustannukset on tavallisesti laskettava tutkittavana olevan viejän tai valmistajan kirjaamien tietojen pohjalta, mikäli tällaiset tiedot ovat viejämaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Viranomaisten on otettava huomioon kaikki saatavissa oleva, kustannusten asianmukaisesta kohdentamisesta kertova aineisto. Tähän aineistoon sisältyy viejän tai valmistajan tutkimusten aikana toimittama aineisto, jos viejä tai valmistaja on käyttänyt tällaista kohdentamista todenperäisesti, erityisesti mitä tulee asianmukaisten kuoletuksia ja poistoja koskevien jaksojen sekä pääomamenoja ja muita kehittämiskustannuksia koskevien vähennysten määrittelemiseen. Kustannuksia oikaistaan asianmukaisesti niiden uusiutumattomien kustannuserien suhteen, jotka hyödyntävät tulevaa ja/tai nykyistä tuotantoa, tai niiden olosuhteiden suhteen, joissa tutkimusjakson kustannuksiin liittyy perustamistoiminta 6), mikäli tämän alakohdan mukainen kustannusten kohdentaminen ei vielä ole sitä toteuttanut.
6) Perustamistoiminnan vuoksi tehdyn oikaisun on otettava huomioon kustannukset perustamisvaiheen lopussa tai, jos tämä vaihe jatkuu tutkimusjaksoa pidemmälle, ne viimeisimmät kustannukset, jotka viranomaiset voivat kohtuudella ottaa huomioon tutkimuksen aikana.
2.2.2. Tämän artiklan 2 kohdassa hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voittoa varten lisättyjen määrien on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka pohjautuu tutkittavana olevan valmistajan tai viejän samanlaisen tuotteen valmistamiseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Milloin näitä määriä ei voi määrittää tältä pohjalta, ne voidaan määrittää käyttäen seuraavia perusteita:
(i) kyseisen viejän tai valmistajan maksamat ja saamat todelliset rahamäärät saman yleisen luokan tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla;
(ii) tutkimuksen alaisina olevien muiden viejien ja valmistajien maksamien ja saamien todellisten rahamäärien painotettu keskiarvo samanlaisen tuotteen valmistuksessa ja myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla;
(iii) mikä tahansa muu hyväksyttävä menetelmä edellyttäen, että siten määritetty voiton määrä ei ylitä voittoa, jonka muut viejät tai valmistajat tavallisesti saavat samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla.
2.3. Milloin vientihintaa ei ole olemassa tai asianomaiset viranomaiset katsovat, että vientihinta ei ole luotettava sen vuoksi, että viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on olemassa yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan laskea sen hinnan pohjalta, jolla maahan tuodut tuotteet myydään ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle, tai mikäli tavaroita ei myydä riippumattomalle ostajalle tai samanlaisessa kunnossa kuin ne tuotiin maahan, sellaiselta hyväksyttävältä pohjalta, jonka viranomaiset määräävät.
2.4. Vientihinnan ja normaaliarvon välillä on tehtävä oikeudenmukainen vertailu. Tämä vertailu on tehtävä kaupan samassa portaassa, yleensä vapaasti tehtaalla, ja mahdollisimman samanaikaisten myyntien suhteen. Kussakin tapauksessa on asianmukaisesti otettava huomioon, kunkin tapauksen asianhaarat tutkien, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet, mukaan lukien eroavuudet myyntiolosuhteissa ja -ehdoissa, verotuksessa, kaupan portaissa, määrissä, fyysisissä ominaispiirteissä ja kaikki muut eroavuudet, joiden on myös osoitettu vaikuttavan hintojen vertailukelpoisuuteen 7). Tämän artiklan 3 kohdassa mainituissa tapauksissa tulisi myös ottaa huomioon kustannukset, mukaan lukien verot ja tullit, jotka on maksettu maahan tuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana samoin kuin tavaran arvoon lisätty voitto. Jos näissä tapauksissa hinnan vertailukelpoisuuteen on vaikutettu, viranomaisten on laskettava normaaliarvo siinä kaupan portaassa, joka vastaa laskennallisen vientihinnan kaupan porrasta, tai tehtävä tässä kohdassa perusteltu asianmukainen poisto. Viranomaisten on ilmoitettava kyseisille osapuolille, mitkä tiedot ovat tarpeen oikeudenmukaisen vertailun varmistamiseksi, eivätkä ne saa asettaa kohtuutonta näyttövelvollisuutta näille osapuolille.
7) Jotkin edellä mainituista tekijöistä katsotaan kattavan osin saman alueen, joten viranomaisten on varmistettava, etteivät ne kaksinkertaista oikaisuja, jotka on jo tehty tämän määräyksen mukaisesti.
2.4.1. Milloin 4 kohdassa tarkoitettu hintavertailu vaatii valuutan muuntamista, on muuntamisessa käytettävä myyntipäivän 8) muuntokurssia. Mikäli ulkomaanvaluutan myynti termiinimarkkinoilla on suoraan kytkettynä kyseiseen vientinä tapahtuvaan myyntiin, on käytettävä termiinikaupan muuntokursseja. Muuntokurssien vaihteluja ei oteta huomioon, ja tutkimuksessa viranomaisten on annettava viejille vähintään 60 päivää vientihintojen korjaamiseksi niin, että niissä heijastuvat tutkimusjakson aikana muuntokursseissa tapahtuneet pitkän aikavälin muutokset.
8) Myyntipäivä on tavallisesti sopimuksen päivämäärä, tilauksen päivämäärä, tilauksen vahvistamispäivä tai laskun päivämäärä, sen mikä kulloinkin määrää olennaiset kauppaehdot.
2.4.2. Ellei tämän artiklan oikeudenmukaista vertailua koskevasta 4 kohdasta muuta johdu, polkumyyntimarginaalien olemassaolo tutkimusvaiheen aikana on tavallisesti todettava normaaliarvon painotetun keskiarvon ja kaikkien vertailukelpoisten vientitapahtumien hintojen painotetun keskiarvon välisellä vertailulla tai normaaliarvon ja vientihintojen välisellä vertailulla kunkin liiketapahtuman osalta. Painotettuun keskiarvoon perustuvaa normaaliarvoa voidaan verrata yksittäisten vientitapahtumien hintoihin, jos viranomaiset havaitsevat vientihintojen muodostelman, joka poikkeaa merkittävästi eri ostajien, alueiden ja ajanjaksojen kesken, ja jos ne saavat selvityksen siitä, miksi tällaiset eroavaisuudet eivät voi tulla asianmukaisesti huomioon otetuksi painotettujen keskiarvojen tai liiketapahtumien keskinäisessä vertailussa.
2.5. Mikäli tuotteita ei ole tuotu tuojajäsenen alueelle suoraan alkuperämaasta vaan kolmannen maan kautta, hintaa, jolla tuotteet on myyty viejämaasta tuojajäsenen alueelle, on tavallisesti verrattava viejämaassa voimassa olevaan vertailukelpoiseen hintaan. Vertailu voidaan kuitenkin tehdä alkuperämaan hintaan, jos esimerkiksi tuote on pelkästään kuljetettu meritse viejämaan kautta tai sellaista tuotetta ei tuoteta viejämaassa tai viejämaassa ei ole olemassa vertailukelpoista hintaa tuotteelle.
2.6. Tässä sopimuksessa ilmaisun ''samanlainen tuote'' on tulkittava tarkoittavan tuotetta, joka on identtinen, toisin sanoen kaikissa suhteissa samanlainen kuin kysymyksessä oleva tuote tai, sellaisen tuotteen puuttuessa, muu tuote, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta.
2.7. Tämä artikla ei vaikuta GATT 1994 -sopimuksen I liitteessä olevan VI artiklan 1 kohtaa koskevaan toiseen täydentävään määräykseen.
Artikla 3Vahingon toteaminen 9)
9) Tässä sopimuksessa käsitteellä ''vahinko'' on, ellei toisin määrätä, katsottava tarkoittavan kotimaiselle tuotannonalalle aiheutettua olennaista vahinkoa, kotimaiselle tuotannonalalle aiheutettua olennaisen vahingon uhkaa tai tällaisen tuotannonalan perustamisen olennaista viivästymistä, ja se on tulkittava tämän artiklan määräysten mukaisesti.
3.1. GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan tarkoittamassa mielessä on vahingon toteamisen perustuttava selkeään näyttöön ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu sekä (a) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksesta samanlaisten tuotteiden hintoihin kotimaan markkinoilla, että (b) tämän tuonnin seurausvaikutuksista tällaisten tuotteiden kotimaisiin valmistajiin.
3.2. Polkumyyntinä tapahtuvan tuonnin määrän osalta tutkintaviranomaisten on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa tuojajäsenen tuotantoon tai kulutukseen. Tutkiessaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin tutkintaviranomaisten on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti merkittävästi alentanut hintoja verrattuna samanlaisen tuotteen hintoihin tuojajäsenen alueella, tai onko sellaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt huomattavaa hintojen laskua tai onko tämä tuonti muuten huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.
3.3. Milloin useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa tuotteen tuontia tutkitaan samanaikaisesti polkumyynnistä, tutkintaviranomaiset voivat arvioida tällaisten tuontituotteiden vaikutuksia kumulatiivisesti vain, jos ne katsovat, että (a) kustakin maasta tapahtuvan tuonnin suhteen osoitettu polkumyyntimarginaali ylittää 5 artiklan 8 kohdassa määritellyn vähimmäistason (de minimis) ja että yhdestäkään maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen, ja (b) tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista, mitä tulee kilpailuolosuhteisiin tuotujen tuotteiden välillä ja kilpailuolosuhteisiin tuotujen tuotteiden ja samanlaisen kotimaisen tuotteen välillä.
3.4. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin haittavaikutuksia asianomaiseen kotimaan tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat tuotannonalan tilaan, kuten myynnin todellinen ja mahdollinen supistuminen, voitto, tuotanto, markkinaosuus, tuottavuus, investointien kannattavuus tai kapasiteetin käyttöaste, kotimarkkinahintoihin vaikuttavat tekijät, polkumyyntimarginaalin suuruus, todelliset ja mahdolliset kielteiset vaikutukset rahavirtoihin, varastoihin, työllisyyteen, palkkoihin, kasvuun, pääoman saantiin tai investointien tekemiseen. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.
3.5. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin on todistettavasti polkumyynnin vaikutuksesta, kuten 2 ja 4 kohdassa määrätään, aiheutettava vahinkoa tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden osoittamisen on perustuttava kaikkien olennaisten todistusaineistojen tutkimiseen viranomaisten puolesta. Viranomaisten on polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittava kaikki muut tunnetut tekijät, jotka aiheuttavat samaan aikaan vahinkoa kotimaiselle tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa tule lukea polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin syyksi. Tässä merkityksessä olennaisia tekijöitä voivat olla muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinnat, kysynnän supistuminen tai kulutustottumusten muutokset, rajoittavat kauppatavat ja kilpailu ulkomaisten ja kotimaisten valmistajien välillä, teknologian kehitys ja kotimaisen tuotannonalan vientisaavutukset ja tuottavuus.
3.6. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus on arvioitava suhteessa samanlaisen tuotteen kotimaiseen tuotantoon silloin, kun saatavissa olevat tiedot tekevät mahdolliseksi tämän tuotannon erillisen tunnistamisen sellaisten tunnusmerkkien perusteella kuin tuotantomenetelmät, myyntitulokset ja voitot. Jos kyseisen tuotannon erillinen tunnistaminen ei ole mahdollista, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samanlaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.
3.7. Olennaisen vahingon uhkan määrittelyn on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin. Olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, missä polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi nähtävissä ja uhkaava. 10) Päättäessään olennaisen vahingon uhkan olemassaolosta viranomaisten tulisi muun muassa tarkastella sellaisia tekijöitä kuin:
10) Eräs joskaan ei ainoa esimerkki on se, että on vahvasti syytä olettaa, että lähitulevaisuudessa tuotteen tuonti polkumyyntihinnoin lisääntyy huomattavasti.
(i) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin merkittävä kasvu kotimarkkinoilla, joka on todennäköisesti osoitus tuonnin huomattavasta kasvusta;
(ii) riittävän vapaasti käytettävissä oleva tai uhkaava viejän kapasiteetin huomattava kasvu, joka on todennäköisesti osoitus polkumyynnillä tapahtuvan viennin huomattavasta kasvusta tuojajäsenen markkinoilla, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyvyn ottaa vastaan lisävientiä;
(iii) jos tuonti tapahtuu hinnoilla, joilla tulee olemaan huomattava alentava vaikutus kotimarkkinoiden hintoihin ja jotka lisäisivät todennäköisesti edelleen tuonnin kysyntää; ja
(iv) tutkittavana olevan tuotteen varastot.
Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, vaan tarkasteltujen tekijöiden tulee yhdessä johtaa siihen johtopäätökseen, että polkumyynnillä edelleen tapahtuva vienti on uhkaavaa ja että mikäli suojatoimiin ei ryhdytä, siitä aiheutuu olennaista vahinkoa.
3.8. Niissä tapauksissa, joissa polkumyynnillä tapahtuva tuonti uhkaa aiheuttaa olennaista vahinkoa, polkumyyntiä ehkäisevien toimenpiteiden soveltamista on harkittava ja niistä päätettävä erityisellä huolella.
Artikla 4Kotimaisen tuotannonalan määritelmä
4.1. Tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä käsitteen ''kotimainen tuotannonala'' on tulkittava tarkoittavan samanlaisten tuotteiden kotimaisia valmistajia kokonaisuutena tai niitä valmistajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa pääosan sanottujen tuotteiden koko kotimaisesta tuotannosta paitsi että,
(i) milloin tuottajat ovat etuyhteydessä 11) viejiin tai tuojiin tai ovat itse väitetyn polkumyynnin alaisen tuotteen maahantuojia, ilmaisun ''kotimainen tuotannonala'' voidaan tulkita käsittävän muut valmistajat;
11) Tässä kohdassa valmistajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin vain, jos (a) toinen suoraan tai epäsuorasti valvoo toista tai (b) kolmas henkilö suoraan tai epäsuorasti valvoo molempia tai (c) ne yhdessä suoraan tai epäsuorasti valvovat kolmatta henkilöä, edellyttäen, että on syytä uskoa tai epäillä, että yhteys on sellainen, joka kyseisen valmistajan toimimaan toisin kuin etuyhteyttä vailla olevan valmistajan. Tässä kohdassa toinen valvoo toista silloin, kun edellisen oikeudellinen tai toiminnallinen asema oikeuttaa antamaan käskyjä tai määräämään pakoitteita jälkimmäiselle.
(ii) poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenen alue voidaan kyseisen tuotannon osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen ja kullakin markkina-alueella olevat valmistajat voidaan katsoa erillisiksi tuotannonaloiksi, mikäli (a) tällaisella markkina-alueella olevat valmistajat myyvät kaiken tai melkein kaiken kyseisen tuotteensa tuotannon tällä markkina-alueella ja mikäli (b) muualla jäsenen alueella sijaitsevat, kyseisen tuotteen valmistajat eivät huomattavassa määrin tyydytä kysyntää tällä markkina-alueella. Tällaisissa olosuhteissa vahingon voidaan katsoa olevan olemassa, vaikka suurinta osaa koko kotimaisesta tuotannonalasta vahinko ei ole koskettanut edellyttäen, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on keskittynyt sanotunlaiselle eristetylle markkina-alueelle ja edellyttäen, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttaa vahinkoa valmistajille, jotka vastaavat kaikesta tai melkein kaikesta tuotannosta tällaisella markkina-alueella.
4.2. Milloin kotimaisen tuotannonalan on tulkittu käsittävän tietyn alueen valmistajat, toisin sanoen 1 (ii) kohdassa määritellyn markkina-alueen valmistajat, polkumyyntitullia on kannettava 12) ainoastaan sellaisista kyseisistä tuotteista, jotka on toimitettu lopulliseen kulutukseen tälle alueelle. Milloin tuojajäsenen perustuslaki ei salli polkumyyntitullin kantamista sanotunlaisin perustein, tuojajäsen voi kantaa polkumyyntitullia ilman rajoituksia ainoastaan, jos (a) viejille on annettu mahdollisuus lopettaa polkumyyntihinnoilla asianomaiselle alueelle tapahtuva vienti tai muuten antaa 8 artiklan mukaiset vakuutukset, eikä tässä suhteessa asianmukaisia vakuutuksia ole heti annettu, ja jos (b) tällaista tullia ei voida kantaa vain määrättyjen, kysyntää sanotulla alueella tyydyttävien valmistajien tuotteilta.
12) Tässä sopimuksessa käsite ''kantaa'' tarkoittaa tullin tai veron lopullista laillista määräämistä tai perimistä.
4.3. Mikäli kaksi maata tai useampi maa GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan 8(a) kohdan määräysten mukaisesti on saavuttanut sellaisen yhdentymisen asteen, että niillä on yhden yhtenäisen markkina-alueen tunnusmerkit, koko yhdentymisalueen tuotannonalaa on pidettävä edellä 1 kohdassa tarkoitettuna kotimaisena tuotannonalana.
4.4. Tähän artiklaan on sovellettava 3 artiklan 6 kohdan määräyksiä.
Artikla 5Vireillepano ja sen jälkeinen tutkimus
5.1. Lukuun ottamatta mitä määrätään tämän artiklan 6 kohdassa tutkimus minkä tahansa väitetyn polkumyynnin olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määrittelemiseksi voidaan panna vireille asianomaisen kotimaisen tuotannonalan tekemän tai sen puolesta tehdyn kirjallisen pyynnön perusteella.
5.2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön on sisällettävä todistusaineistoa (a) polkumyynnistä, (b) tämän sopimuksen mukaisesti tulkitusta GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan tarkoittamasta vahingosta ja (c) polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä. Pelkkä väite, joka ei perustu asianmukaiseen todistusaineistoon, ei riitä täyttämään tämän kohdan vaatimuksia. Pyynnön on sisällettävä sellaista tietoa, joka on kohtuudella pyynnön tekijän saatavilla seuraavista seikoista:
(i) pyynnön tekijän henkilöllisyys ja kuvaus pyynnön tekijän valmistaman samanlaisen tuotteen kotimaisen tuotannon määrästä ja arvosta. Mikäli kirjallinen pyyntö tehdään kotimaisen tuotannonalan puolesta, pyynnössä on identifioitava se tuotannonala, jonka puolesta pyyntö tehdään, luetteloimalla kaikki tunnetut samanlaisen tuotteen kotimaiset valmistajat (tai samanlaisen tuotteen kotimaisten valmistajien järjestöt) ja kuvaamalla mahdollisimman tarkasti samanlaisen tuotteen kotimaisen tuotannon määrän ja arvon, jonka tuotannosta tällaiset valmistajat vastaavat;
(ii) täydellinen kuvaus väitetyn polkumyynnin alaisesta tuotteesta, kyseisen alkuperä- tai viejämaan nimi tai alkuperä- tai viejämaiden nimet, jokaisen tiedetyn viejän tai ulkomaisen valmistajan henkilöllisyys ja luettelo tiedetyistä henkilöistä, jotka tuovat kyseistä tuotetta;
(iii) tietoa niistä hinnoista, joilla kyseistä tuotetta myydään silloin, kun se on tarkoitettu kulutukseen alkuperämaan tai -maiden tai viejämaan tai -maiden kotimarkkinoilla (tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, tietoa niistä hinnoista, joilla tuotetta myydään alkuperämaasta tai -maista tai viejämaasta tai -maista kolmanteen maahan tai maihin tai tietoa tuotteen laskennallisesta arvosta) ja tietoa vientihinnoista tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, hinnoista, joilla tuote on myyty ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle tuojamaan alueella;
(iv) tietoa polkumyynnillä tapahtuvaksi väitetyn tuonnin määrän kehityksestä, tällaisen tuonnin vaikutuksesta samanlaisen tuotteen hintoihin kotimaisilla markkinoilla ja tuonnin seurausvaikutuksesta kotimaiseen tuotannonalaan kaikkien niiden tekijöiden ja seikkojen mukaisesti, jotka vaikuttavat tuotannonalan tilaan, kuten 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa lueteltujen tekijöiden.
5.3. Viranomaisten on tutkittava pyynnössä annetun todistusaineiston täsmällisyys ja riittävyys päättääkseen siitä, onko riittävästi näyttöä tutkimuksen vireillepanemiseksi.
5.4. Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti vain, jos viranomaiset päättävät tutkittuaan samanlaisen tuotteen kotimaisten valmistajien esittämän pyynnön saaman tuen tai vastustuksen 13), että pyyntö on kotimaisen tuotannonalan tekemä tai sen puolesta tehty. 14) Pyyntö katsotaan ''kotimaisen tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi'', jos sitä tukevat ne kotimaiset valmistajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samanlaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota valmistaa se osa kotimaista tuotannonalaa, joka joko tukee tai vastustaa pyyntöä. Tutkimusta ei kuitenkaan tule panna vireille, mikäli pyyntöä selvästi tukevat kotimaiset valmistajat vastaavat alle 25 prosenttia kotimaisen tuotannonalan valmistaman samanlaisen tuotteen kokonaistuotannosta.
13) Milloin hajanaisiin tuotannonaloihin kuuluu poikkeuksellisen suuri määrä valmistajia, viranomaiset voivat päättää tuen ja vastustuksen määrästä käyttämällä tilastollisia päteviä otantamenetelmiä.
14) Jäsenet ovat tietoisia siitä, että tiettyjen jäsenten alueella samanlaisen tuotteen kotimaisten valmistajien työntekijät tai näiden työntekijöiden edustajat voivat tehdä pyynnön tai tukea pyyntöä, joka koskee 1 kohdassa tarkoitettua tutkimusta.
5.5. Viranomaisten on vältettävä tutkimuksen vireillepanemista koskevan pyynnön julkistamista, jos tutkimuksen vireillepanosta ei ole päätetty. Viranomaisten on kuitenkin tehtävä ilmoitus kyseisen viejäjäsenen hallitukselle saatuaan asianmukaisesti todistusaineistolla vahvistetun pyynnön ja ennen tutkimuksen vireillepanemista.
5.6. Mikäli asianomaiset viranomaiset erityisissä olosuhteissa päättävät panna tutkimuksen vireille ilman kotimaisen tuotannonalan tekemää tai sen puolesta tehtyä kirjallista pyyntöä tällaisen tutkimuksen vireillepanemiseksi, on tutkimukseen ryhdyttävä ainoastaan, mikäli on riittävää todistusaineistoa polkumyynnistä, vahingosta ja syy-yhteydestä 2 kohdan mukaisesti tutkimuksen vireillepanon oikeuttamiseksi.
5.7. Polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaa todistusaineistoa on tutkittava samanaikaisesti (a) päätettäessä tutkimuksen vireillepanosta ja (b) sen jälkeen tutkimuksen aikana viimeistään siitä päivänmäärästä alkaen, jolloin tämän sopimuksen määräysten mukaisesti väliaikaisia toimenpiteitä voidaan aikaisintaan soveltaa.
5.8. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö on hylättävä ja tutkimus keskeytettävä heti, kun asianomaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei polkumyynnistä tai vahingosta ole olemassa riittävää todistusaineistoa, joka oikeuttaisi jatkamaan tutkimuksia. Polkumyyntitutkimukset, joissa viranomaiset toteavat, että polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa (de minimis) tai että polkumyynnin alaisen tuonnin todellinen tai odotettavissa oleva määrä tai vahinko on vähäinen, on välittömästi keskeytettävä. Polkumyyntimarginaalin katsotaan olevan vähimmäistasoa (de minimis), jos se on vähemmän kuin 2 prosenttia, ilmaistuna prosentteina vientihinnasta. Polkumyynnin alaisen tuonnin määrän katsotaan tavallisesti olevan vähäistä, jos tietystä maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonnin osuus on alle 3 prosenttia samanlaisen tuotteen tuonnista tuojajäsenen alueelle paitsi jos maat, joista kunkin osuus on alle 3 prosenttia samanlaisen tuotteen tuonnista tuojajäsenen, vastaavat yhdessä yli 7 prosenttia samanlaisen tuotteen tuonnista tuojajäsenen alueelle.
5.9. Polkumyyntiä koskeva tutkimus ei saa estää tulliselvityksen suorittamista.
5.10. Tutkimukset on saatettava loppuun poikkeustapauksia lukuun ottamatta vuoden kuluessa niiden vireillepanosta ja viimeistään 18 kuukauden kuluttua.
Artikla 6Todistusaineisto
6.1. Kaikille, jotka ovat asianosaisia polkumyyntiä ehkäisevässä tutkimuksessa, on ilmoitettava viranomaisten edellyttämistä tiedoista ja annettava riittävä tilaisuus esittää kirjallisesti koko se todistusaineisto, jota ne pitävät asiaankuuluvana kyseisen tutkimuksen yhteydessä.
6.1.1. Viejille tai ulkomaisille valmistajille, jotka saavat polkumyyntitutkimusta koskevia kyselylomakkeita, on annettava vähintään 30 päivää vastaamista varten. 15) Jokaista pyyntöä, jolla anotaan jatkoaikaa 30 päivän jaksoon, on tarkasteltava asianmukaisesti ja tällainen jatkoaika olisi, mikäli käytännössä mahdollista, myönnettävä aina ilmoitetusta syystä.
15) Viejille annetun määräajan on yleensä katsottava alkavan kyselylomakkeen saapumispäivästä, ja kyselylomakkeen on tässä katsottava saapuneeksi viikon kuluttua siitä päivästä, jona se lähetettiin vastaajalle tai välitettiin viejäjäsenen asianmukaiselle diplomaattiedustajalle tai erilliseen tullialueeseen kuuluvan WTO:n jäsenen kohdalla viejäalueen viralliselle edustajalle.
6.1.2. Ellei luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevasta vaatimuksesta muuta johdu, asianosaisen kirjallisesti esittämä todistusaineisto on välittömästi saatettava muiden tutkimukseen osallistuvien asianosaisten käyttöön.
6.1.3. Heti kun tutkimus on pantu vireille, viranomaisten on toimitettava saamansa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kirjallinen pyyntö kokonaisuudessaan tiedetyille viejille 16) ja viejäjäsenen viranomaisille ja saatettava se pyydettäessä muiden asianosaisten käyttöön. Luottamuksellisten tietojen suojaamista koskeva vaatimus on otettava asianmukaisesti huomioon 5 kohdan mukaisesti.
16) Mikäli asianomaisten viejien määrän katsotaan olevan erityisen suuri, kirjallinen pyyntö tulisi kokonaisuudessaan toimittaa vain viejäjäsenen viranomaisille tai asianmukaiselle kauppiasyhdistykselle.
6.2. Polkumyyntitutkimuksen aikana kaikilla asianosaisilla on oltava täysi mahdollisuus etujensa puolustamiseen. Tämän vuoksi viranomaisten on pyynnöstä varattava kaikille asianosaisille tilaisuus tavata vastakkaisia etuja ajavia osapuolia niin, että nämä voivat esittää vastakkaisia mielipiteitä ja tehtyjä väitteitä kumoavia näkökohtia. Tällaisen tilaisuuden varaamisessa on otettava huomioon luottamuksellisuuden säilyttämisen tarve sekä osapuolten mukavuusnäkökohdat. Millään osapuolella ei ole velvollisuutta osallistua kokoukseen, eikä tällainen osallistumatta jättäminen saa ennakkoon vaikuttaa haitallisesti osapuolten asiaan. Asianosaisilla on myös oltava oikeus, silloin kun se on aiheellista, antaa muuta tietoa suullisesti.
6.3. Viranomaisten on otettava huomioon 2 kohdassa tarkoitettu suullinen tieto vain siinä määrin, kuin se myöhemmin tuotetaan kirjallisessa muodossa ja saatetaan muiden asianosaisten käyttöön 1.2. alakohdan mukaisesti.
6.4. Viranomaisten on aina kun käytännössä mahdollista varattava ajankohtainen tilaisuus kaikille asianosaisille saada tiedokseen kaiken sen aineiston, joka on merkityksellinen heidän asiansa esittämiselle, joka ei ole 5 kohdassa määritellyllä tavalla luottamuksellista ja jota viranomaiset käyttävät polkumyyntitutkimuksissa, sekä valmistaa tämän tietoaineiston pohjalta esityksiä.
6.5. Kaikkea luonteeltaan luottamuksellista tietoa (esimerkiksi koska sen paljastaminen merkitsisi kilpailijoille huomattavaa kilpailullista etua tai koska sen paljastamisella olisi selvästi epäsuotuisa vaikutus tiedon antaneeseen henkilöön tai henkilöön, jolta tiedon antaja on tiedon saanut) samoin kuin tietoa, jonka tutkimuksen osapuolet ovat antaneet luottamuksellisesti, on viranomaisten ilmoitetusta hyvästä syystä käsiteltävä luottamuksellisena. Tällaista tietoa ei saa paljastaa ilman sen antaneen osapuolen nimenomaista lupaa. 17)
17) Jäsenet ovat tietoisia siitä, että tiettyjen jäsenten alueella tietojen paljastamista voidaan vaatia tiukan suojelujärjestyksen nojalla.
6.5.1. Viranomaisten on pyydettävä luottamuksellisia tietoja antaneita osapuolia toimittamaan niistä julkaistavissa olevia yhteenvetoja. Tällaisten yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisesti annetun tiedon keskeinen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa nämä osapuolet voivat osoittaa, että tällaisesta tiedosta ei voida laatia yhteenvetoja. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on annettava lausunto niistä syistä, joiden vuoksi yhteenveto ei ole mahdollinen.
6.5.2. Jos viranomaiset katsovat, ettei luottamuksellisuutta koskeva pyyntö ole perusteltu, ja jos tiedon antaja ei ole joko halukas julkaisemaan tietoa tai antamaan lupaa sen julkaisemiseen yleistetyssä tai lyhennetyssä muodossa, viranomaiset voivat jättää tällaisen tiedon huomiotta, ellei muuten voida tyydyttävästi osoittaa sopivia lähteitä apuna käyttäen, että tieto on oikea. 18)
18) Jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että luottamuksellisuutta koskevia pyyntöjä ei pitäisi mielivaltaisesti hylätä.
6.6. Lukuun ottamatta 8 kohdassa määrättyjä olosuhteita, viranomaisten on tutkimuksen aikana vakuututtava niiden tietojen täsmällisyydestä, joita ne saavat asianosaisilta ja joihin niiden päätökset perustuvat.
6.7. Todetakseen annetun tiedon oikeaksi tai saadakseen lisää tietoa yksityiskohdista viranomaiset voivat suorittaa tarpeellisia tutkimuksia muiden jäsenten alueella edellyttäen, että ne saavat siihen asianomaisten yritysten suostumuksen ja että ne ilmoittavat asiasta kyseisen jäsenen hallituksen edustajille ja että kyseinen jäsen ei vastusta tutkimusta. Liitteen I mukaisia toimenpiteitä sovelletaan toisten jäsenten alueilla tehtäviin tutkimuksiin. Jos luottamuksellisen tiedon suojaamista koskevasta vaatimuksesta ei muuta johdu, viranomaisten on saatettava tällaisten tutkimusten tulokset niiden yritysten saataville, joita ne koskevat, tai ilmoitettava niistä 9 kohdan mukaisesti näille yrityksille, ja viranomaiset voivat saattaa tällaiset tulokset pyynnön tekijöiden saataville.
6.8. Tapauksissa, joissa joku asianosaisista evää tarvittavien tietojen saannin tai ei muuten anna tarvittavia tietoja kohtuullisen ajan kuluessa tai huomattavalla tavalla estää tutkimuksia, voidaan väliaikainen ja lopullinen myönteinen tai kielteinen päätös tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. II liitteen määräykset on otettava huomioon tätä kohtaa sovellettaessa.
6.9. Viranomaisten on ennen lopullisen päätöksen tekemistä tiedotettava kaikille asianosaisille niistä keskeisistä käsiteltävinä olevista tosiasioista, joiden perusteella päätetään lopullisten toimenpiteiden soveltamisesta. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä riittävän ajoissa, jotta osapuolet voivat puolustaa etujaan.
6.10. Viranomaisten on yleensä määrättävä yksilöllinen polkumyyntimarginaali kullekin tietylle tuojalle tai valmistajalle, jota tutkittavana oleva tuote koskee. Viranomaiset voivat rajata tutkimuksensa tapauksissa, joissa asianomaisten viejien, valmistajien, tuojien tai tuotetyyppien määrä on niin suuri, että yksilöllisen polkumyyntimarginaalin määrääminen on epäkäytännöllistä. Tutkimus voidaan rajata joko kohtuulliseen asianosaisten tai tuotteiden määrään käyttämällä otoksia, jotka ovat tilastollisesti hyväksyttäviä sen tiedon pohjalta, joka on viranomaisten saatavilla valinnan aikaan, tai sellaiseen suurimpaan, kyseisestä maasta tapahtuvan viennin määrän osuuteen, joka on kohtuudella tutkittavissa.
6.10.1. Kaikki tämän kohdan mukaisesti tehdyt viejien, valmistajien, tuojien tai tuotetyyppien valinnat on suositeltavaa tehdä kyseisiä viejiä, valmistajia tai tuojia kuullen ja heidän suostumuksellaan.
6.10.2. Tapauksissa, joissa viranomaiset ovat rajoittaneet tutkimustaan tämän kohdan määräysten mukaisesti, niiden on joka tapauksessa määrättävä yksilöllinen polkumyyntimarginaali viejälle tai valmistajalle, jota ei ensin ole valittu mukaan tutkimukseen ja joka jättää tarvittavan tiedon ajoissa, jotta kyseinen tieto otettaisiin huomioon tutkimuksen aikana, paitsi milloin viejien tai valmistajien määrä on niin suuri, että yksilölliset tutkimukset olisivat kohtuuttoman rasittavia viranomaisille ja estäisivät tutkimusta valmistumasta ajoissa. Vapaaehtoisuutta ei tule torjua.
6.11. Tässä sopimuksessa asianosaisiin kuuluu
(i) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejä tai ulkomainen valmistaja tai tuoja tai kauppias- tai liikealan yhdistys, jonka jäsenistä enemmistö on tällaisen tuotteen valmistajia, viejiä tai tuojia;
(ii) viejäjäsenen hallitus; ja
(iii) samanlaisen tuotteen valmistaja tuojajäsenen alueella tai kauppias- tai liikealan yhdistys, jonka jäsenistä enemmistö valmistaa samanlaista tuotetta tuojajäsenen alueella.
Tämä luettelo ei saa estää jäseniä sisällyttämästä asianosaisiin muitakin kuin edellä mainitut kotimaiset ja ulkomaiset osapuolet.
6.12. Tutkittavana olevan tuotteen teollisille käyttäjille ja silloin, kun tuotetta yleisesti myydään vähittäiskaupan portaassa, edustuksellisille kuluttajajärjestöille on viranomaisten puolesta annettava tietoja, jotka ovat asiaankuuluvia polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa tutkimuksessa.
6.13. Viranomaisten on asianmukaisesti otettava huomioon kaikki ne vaikeudet, joita asianosaisilla ja etenkin pienillä yrityksillä on vaaditun tiedon hankkimisessa, ja annettava kaikki käytännön apu.
6.14. Edellä mainittujen määräysten tarkoituksena ei ole estää jäsenen viranomaisia toimimasta välittömästi silloin, kun on kysymys tutkimuksen vireillepanosta, väliaikaisen tai lopullisen myönteisen tai kielteisen päätöksen tekemisestä tai soveltamasta väliaikaisia tai lopullisia toimenpiteitä tämän sopimuksen asianmukaisten määräysten mukaisesti.
Artikla 7Väliaikaiset toimenpiteet
7.1. Väliaikaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa vain jos
(i) tutkimus on pantu vireille 5 artiklan määräysten mukaisesti, siitä on tehty julkinen tiedonanto, ja asianosaisille on annettu riittävästi tilaisuuksia tietojen antamiseksi ja huomautuksien tekemiseksi;
(ii) polkumyynnistä ja sen aiheuttamasta vahingosta kotimaiselle toimialalle on tehty väliaikainen vahvistava päätös; ja
(iii) asianomaiset viranomaiset ovat päättäneet, että sellaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä vahingon estämiseksi tutkimuksen aikana.
7.2. Väliaikaisena toimenpiteenä voi tulla kysymykseen väliaikainen tulli tai mieluummin vakuus - rahatalletus tai takaus - joka suuruudeltaan vastaa alustavasti arvioidun polkumyyntitullin määrää, mutta joka ei ole suurempi kuin alustavasti arvioitu polkumyyntimarginaali. Tullausarvon määräämisen lykkääminen on sopiva väliaikainen toimenpide edellyttäen, että normaali tulli ja polkumyyntitullin arvioitu määrä ilmoitetaan ja tullausarvon määräämisen lykkääminen on samojen ehtojen alainen kuin muut väliaikaiset toimenpiteet.
7.3. Väliaikaisia toimenpiteitä sovelletaan aikaisintaan 60 päivän kuluttua tutkimuksen vireillepanopäivästä.
7.4. Väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisaika on rajoitettava mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, enintään neljäksi kuukaudeksi, tai enintään kuudeksi kuukaudeksi, mikäli asianomaiset viranomaiset kyseisen alan merkittävää osaa edustavien viejien pyynnöstä niin päättävät. Nämä ajanjaksot voivat olla vastaavasti kuusi ja yhdeksän kuukautta silloin, kun viranomaiset tutkimuksen aikana tutkivat, onko polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli riittävä vahingon poistamiseksi.
7.5. Väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisessa on soveltuvin osin noudatettava 9 artiklan määräyksiä.
Artikla 8Hintasitoumus
8.1. Polkumyyntiä koskeva menettely voidaan 19) keskeyttää tai lopettaa soveltamatta väliaikaisia toimenpiteitä tai määräämättä polkumyyntitullia, mikäli viranomaiset saavat viejältä riittävän, vapaaehtoisen sitoumuksen sen soveltamien hintojen muuttamisesta taikka sitoumuksen luopua viemästä tuotetta kyseiselle alueelle polkumyyntihinnoilla niin, että viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että polkumyynnin vahingollinen vaikutus on poistunut. Sitoumukseen perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia, kuin on tarpeen polkumyyntimarginaalin poistamiseksi. On suotavaa, että hinnankorotukset olisivat pienempiä kuin polkumyyntimarginaali silloin, kun ne riittävät poistamaan kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuvan vahingon.
19) Käsitettä ''voidaan'' ei pidä tulkita siten, että se sallisi tutkimusmenettelyn jatkamisen samanaikaisesti hintaa koskevan sitoumuksen täytäntöönpanon kanssa, lukuun ottamatta 4 kohdassa tarkoitettua tapausta.
8.2. Viejiltä ei saa pyytää hintasitoumusta eikä heidän esittämäänsä hintasitoumusta tule hyväksyä, elleivät tuojamaan viranomaiset ole tehneet väliaikaista vahvistavaa päätöstä polkumyynnistä ja sen aiheuttamasta vahingosta.
8.3. Ehdotettua sitoumusta ei tarvitse hyväksyä, jos viranomaiset pitävät sen hyväksymistä epäkäytännöllisenä, esimerkiksi jos todellisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri tai muista syistä, kuten yleisestä käytännöstä johtuvat syyt. Milloin on tarpeen ja käytännöllistä, viranomaisten on kerrottava viejälle ne syyt, joiden vuoksi ne pitävät sitoumuksen hyväksymistä epätarkoituksenmukaisena ja niiden on, siltä osin kuin on mahdollista, annettava viejälle tilaisuus tehdä asiaa koskevia huomautuksia.
8.4. Jos sitoumus hyväksytään, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus on kuitenkin saatettava loppuun, mikäli viejä sitä tahtoo tai viranomaiset niin päättävät. Jos tällaisessa tapauksessa päätetään, että polkumyyntiä tai vahinkoa ei ole tapahtunut, sitoumus raukeaa itsestään, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen päätös johtuu pääasiallisesti hintasitoumuksen olemassaolosta. Tällaisessa tapauksessa viranomaiset voivat vaatia, että sitoumus on voimassa kohtuullisen ajan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti. Siinä tapauksessa, että polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva päätös on vahvistava, sitoumus on voimassa ehtojensa ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.
8.5. Tuojajäsenen viranomaiset voivat ehdottaa hintasitoumuksia, mutta viejää ei kuitenkaan voida pakottaa tällaiseen sitoumukseen. Se seikka, että viejät eivät esitä tällaista sitoumusta tai eivät hyväksy niitä koskevia esityksiä, ei saa ennakkoon vaikuttaa haitallisesti asian käsittelyyn. Viranomaiset voivat kuitenkin päättää, että vahingon uhka todennäköisimmin toteutuu, jos polkumyynnillä tapahtuva tuonti jatkuu.
8.6. Tuojajäsenen viranomaiset voivat vaatia jokaiselta sitoumuksen hyväksyneeltä viejältä määräajoin tietoja, jotka liittyvät tällaisen sitoumuksen toteuttamiseen, sekä asiaankuuluvan tiedon tarkistamisen sallimista. Jos sitoumusta rikotaan, tuojajäsenen viranomaiset voivat viivyttelemättä ryhtyä tämän sopimuksen määräysten mukaisesti toimenpiteisiin, jotka voivat aiheuttaa väliaikaisten toimenpiteiden välittömän soveltamisen parasta käytettävissä olevaa tietoa hyväksi käyttäen. Tällaisessa tapauksessa lopullista tullia voidaan kantaa tämän sopimuksen mukaisesti tavarasta, joka on luovutettu tullivalvonnasta enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista. Takautuvaa verotusta ei kuitenkaan tule soveltaa tavaraan, joka on tuotu maahan ennen sitoumuksen rikkomista.
Artikla 9Polkumyyntitullin määrääminen ja kantaminen
9.1. Tuojajäsenen viranomaiset päättävät polkumyyntitullin määräämisestä niissä tapauksissa, joissa määräämisen kaikki edellytykset ovat olemassa, sekä sen seikan ratkaisemisesta, onko määrättävän polkumyyntitullin suuruus polkumyyntimarginaalin suuruinen vai sitä pienempi. On toivottavaa, että tullin määrääminen olisi harkinnanvaraista kaikkien jäsenten alueella ja että tullin määrä olisi pienempi kuin polkumyyntimarginaali silloin, kun pienempi tulli riittää poistamaan kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuvan vahingon.
9.2. Milloin polkumyyntitullia määrätään kannettavaksi jostain tuotteesta, on sitä kannettava tuotteen maahan tuonnista oikean määräisenä ilman syrjintää riippumatta siitä, mistä lähteestä tuote on peräisin, kun tuonti tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa vahinkoa. Polkumyyntitullia ei kuitenkaan määrätä kannettavaksi niistä lähteistä tulevasta tuonnista, joiden hintasitoumukset on tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti hyväksytty. Viranomaisten on nimettävä kyseisen tuotteen toimittaja tai toimittajat. Mikäli kuitenkin samasta maasta olevia useita toimittajia on osallisena ja on epäkäytännöllistä nimetä kaikki nämä toimittajat, viranomaiset voivat nimetä kyseisen toimittajamaan. Jos osallisena on useampia toimittajia useammasta kuin yhdestä maasta, viranomaiset voivat nimetä joko kaikki kyseiset toimittajat tai, jos tämä on epäkäytännöllistä, kaikki kyseiset toimittajamaat.
9.3. Polkumyyntitullin määrä ei saa ylittää 2 artiklassa määriteltyä polkumyyntimarginaalia.
9.3.1. Milloin polkumyyntitullin suuruus määrätään taannehtivasti, on päätös polkumyyntitullin lopullisesta maksuvelvollisuudesta tehtävä mahdollisimman pian, yleensä 12 kuukauden kuluessa ja viimeistään 18 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pyyntö polkumyyntitullin suuruuden lopullisesta määräämisestä on tehty. 20) Kaikki hyvitykset on suoritettava viipymättä ja yleensä viimeistään 90 päivän kuluttua tämän alakohdan mukaisen lopullisen maksuvelvollisuuden määräämisestä. Mikäli hyvitystä ei ole suoritettu 90 päivän kuluessa, viranomaisten on pyydettäessä annettava asiasta selvitys.
20) Tässä alakohdassa ja 3.2 alakohdassa mainittujen määräaikojen noudattaminen katsotaan saattavan olla mahdotonta silloin, kun kyseinen tuote on oikeuskäsittelyn alainen.
9.3.2. Milloin polkumyyntitullin suuruus määrätään ennakkoon, on varauduttava pyydettäessä välittömästi hyvittämään polkumyyntimarginaalin ylittävät tullit. Tällainen hyvitys tullista, joka on maksettu yli todellisen polkumyyntimarginaalin, on suoritettava yleensä 12 kuukauden kuluessa ja viimeistään 18 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona polkumyyntitullin alaisen tuotteen viejä on tehnyt asianmukaisesti todistusaineistolla vahvistetun hyvityspyynnön. Hyväksytty hyvitys on tavallisesti maksettava 90 päivän kuluessa edellä mainitusta päätöksestä.
9.3.3. Silloin kun vientihinta on muodostettu 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, viranomaisten on hyvityksestä ja sen suuruudesta päättäessään otettava huomioon normaaliarvon muutokset, tuonnin ja jälleenmyynnin välillä tapahtuneet kustannusten muutokset ja vähittäismyyntihinnassa tapahtuneet muutokset, jotka asianmukaisesti heijastuvat myöhemmissä myyntihinnoissa, ja laskettava vientihinta vähentämättä maksettujen polkumyyntitullien määrää, milloin edellä mainitusta on sitovaa todistusaineistoa.
9.4. Milloin viranomaiset ovat rajanneet tutkimustaan 6 artiklan 10 kohdan toisen virkkeen mukaisesti, tutkimuksen ulkopuolelle jääneiden viejien tai valmistajien tuontiin kohdistuva polkumyyntitulli ei saa ylittää
(i) polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa, joka on määrätty tutkimukseen valittujen viejien tai valmistajien suhteen, eikä,
(ii) milloin polkumyyntitullin maksuvelvollisuus on laskettu ennakoidun normaaliarvon perusteella, tutkimukseen valittujen viejien tai valmistajien normaaliarvon painotetun keskiarvon ja niiden viejien tai valmistajien, joita ei ole tutkittu yksilöllisesti, vientihintojen välistä eroa, edellyttäen, että viranomaiset jättävät tässä kohdassa huomiotta nollamarginaalit, vähimmäistason marginaalit ja marginaalit, jotka on määrätty 6 artiklan 8 kohdassa määritellyissä olosuhteissa. Viranomaisten on sovellettava yksilöllisiä tulleja tai normaaliarvoja niihin tutkimuksen ulkopuolelle jääneisiin viejiin tai valmistajiin, jotka ovat toimittaneet tarpeelliset tiedot tutkimusjakson aikana 6 artiklan 10.2. alakohdan mukaisesti.
9.5. Jos tuote on polkumyyntitullien alainen tuojajäsenen alueella, viranomaisten on välittömästi tehtävä tarkastelu määrätäkseen yksilölliset polkumyyntimarginaalit kyseisen viejämaan viejille tai valmistajille, jotka eivät ole vieneet tuotetta tuojajäsenen tutkimusjakson aikana. Näiden viejien tai valmistajien on voitava osoittaa, että ne eivät ole etuyhteydessä yhteenkään sellaiseen viejämaan viejään tai valmistajaan, joka on tuotteeseen kohdistuvan polkumyyntitullin alainen. Tällainen tarkastelu on pantava vireille ja tehtävä nopeammin kuin tavallisen tullin määrääminen ja tarkastelumenettely tuojajäsenen alueella. Tarkastelun aikana näiden viejien tai valmistajien tekemästä viennistä ei tule kantaa polkumyyntitullia. Viranomaiset voivat kuitenkin lykätä tullausarvon määräämistä ja/tai edellyttää takuita varmistuakseen siitä, että mikäli tällainen tarkastelu johtaa polkumyynnin toteamiseen näiden viejien tai valmistajien kohdalla, polkumyyntitullit voidaan kantaa taannehtivasti tarkastelun vireillepanopäivästä alkaen.
Artikla 10Taannehtivuus
10.1. Väliaikaisia toimenpiteitä sekä polkumyyntitullia on sovellettava ainoastaan tuotteisiin, jotka on luovutettu tullivalvonnasta sen ajankohdan jälkeen, jolloin 7 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty päätös tulee voimaan, jollei tässä artiklassa määrätyistä poikkeuksista muuta johdu.
10.2. Mikäli lopullinen päätös vahingosta (mutta ei sen uhkasta eikä tuotannonalan perustamisen olennaisesta viivästymisestä) tehdään tai vahingon uhkaa koskevan lopullisen päätöksen ollessa kysymyksessä, silloin kun polkumyynnin alaisen tuonnin vaikutus olisi väliaikaisten toimenpiteiden puuttuessa johtanut vahinkoa koskevaan päätökseen, polkumyyntitullia voidaan kantaa taannehtivasti siltä ajalta, jolloin mahdollisia väliaikaisia toimenpiteitä on sovellettu.
10.3. Jos lopullinen polkumyyntitulli on korkeampi kuin väliaikaisesti maksettu tai maksettava tulli tai vakuutta varten arvioitu määrä, erotusta ei kanneta. Jos lopullinen tulli on alempi kuin väliaikaisesti maksettu tai maksettava tulli tai vakuutta varten arvioitu määrä, erotus on palautettava tai tulli määrättävä uudestaan tapauksesta riippuen.
10.4. Toisin kuin 2 kohdassa määrätään, mikäli vahingon uhkasta tai tuotannonalan perustamisen olennaisesta viivästymisestä tehdään päätös (silloin kun vahinkoa ei vielä ole tapahtunut), lopullinen polkumyyntitulli voidaan määrätä vasta siitä päivästä alkaen, jolloin kyseinen päätös on tehty. Väliaikaisten toimenpiteiden aikana tehty rahatalletus on palautettava ja takauksista on luovuttava viivytyksettä.
10.5. Mikäli lopullinen päätös on kielteinen, on väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisaikana tehdyt rahatalletukset palautettava ja mahdollisista takauksista luovuttava viivytyksettä.
10.6. Lopullista polkumyyntitullia voidaan kantaa tuotteista, jotka on luovutettu tullivalvonnasta enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, milloin kysymyksessä olevan polkumyynnillä tuodun tuotteen osalta viranomaiset päättävät:
(i) että on olemassa aikaisempaa polkumyyntiä, joka aiheutti vahinkoa, taikka että maahantuoja oli tai hänen olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että viejä harjoittaa polkumyyntiä ja että sellainen polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, ja
(ii) että vahingon aiheutti tavaran runsas tuonti polkuhinnoilla suhteellisen lyhyenä aikana, joka polkuhinnoilla tapahtuvan tuonnin ajoituksen ja määrän ja muiden olosuhteiden perusteella (esimerkiksi tuodun tuotteen nopea varastojen kehitys) tulee todennäköisesti vakavasti heikentämään lopullisen polkumyyntitullin korjaavaa vaikutusta edellyttäen, että kyseisille tuojille on annettu mahdollisuus tehdä huomautuksia.
10.7. Pantuaan tutkimuksen vireille viranomaiset voivat toimenpiteinään lykätä tulliarvon määräämistä, mikäli ne katsovat sen tarpeelliseksi taannehtivan polkumyyntitullin kantamiseksi 6 kohdan mukaisesti, silloin kun on riittävästi todistusaineistoa siitä, että kyseisessä kohdassa määrätyt ehdot on täytetty.
10.8. Tämän artiklan 6 kohdan nojalla ei tule kantaa tulleja taannehtivasti tuotteista, jotka on luovutettu tullivalvonnasta ennen tutkimuksen vireillepanopäivää.
Artikla 11Polkumyyntitullin ja hintasopimuksen voimassaoloaika ja tarkastelu
11.1. Polkumyyntitulli saa olla voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi.
11.2. Viranomaisten on silloin, kun se on perusteltua, tarkasteltava tullin jatkamisen tarpeellisuutta omasta aloitteestaan tai edellyttäen että kohtuullinen aika on kulunut lopullisen polkumyyntitullin määräämisestä, jos joku asianosainen sitä pyytää ja esittää sellaista tietoa, joka tekee tarkastelun aiheelliseksi. 21) Asianosaisilla on oikeus pyytää viranomaisia tutkimaan, onko tullin jatkaminen tarpeellista polkumyynnin vastapainona ja olisiko vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä, jos tulli poistettaisiin tai/ja sitä muutettaisiin. Jos tämän kohdan mukaisen tarkastelun tuloksena viranomaiset määräävät, että polkumyyntitulli ei ole enää perusteltu, sen kantaminen on lopetettava välittömästi.
21) 9 artiklan 3 kohdan mukainen päätös polkumyyntitullin lopullisesta maksuvelvollisuudesta ei sellaisenaan ole tämän artiklan mukainen tarkastelu.
11.3. Riippumatta 1 ja 2 kohtien määräyksistä, lopullinen polkumyyntitulli on lopetettava viimeistään viiden vuoden kuluttua sen määräämisestä (tai siitä päivästä, jona viimeisin 2 kohdan mukainen tarkastelu on tehty, jos tarkastelu on koskenut sekä polkumyyntiä että vahinkoa, tai tämän kohdan mukaisesti). Tulli pysyy kuitenkin voimassa, jos viranomaiset määräävät ennen edellä mainittua päivää vireillepannussa tarkastelussa omasta aloitteestaan tai kotimaisen tuotannonalan tai sen puolesta tehdystä asianmukaisesti todistusaineistoin perustellusta pyynnöstä, joka on tehty kohtuullisen ajanjakson aikana ennen kyseistä päivää, että tullin päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. 22) Tulli voi pysyä voimassa, kunnes tällaisen tarkastelun tulos on selvä.
22) Milloin polkumyyntitullin suuruus määrätään taannehtivasti, 9 artiklan 3.1. alakohdan mukaisessa viimeisimmässä arvioinnissa tehty päätös siitä, että tullia ei kanneta, ei sellaisenaan edellytä viranomaisia lopettamaan lopullista tullia.
11.4. Edellä 6 artiklan määräyksiä, jotka koskevat todistusaineistoa ja menettelyä, sovelletaan tämän artiklan mukaisesti tehtyihin tarkasteluihin. Tällaiset tarkastelut on tehtävä välittömästi ja ne on tavallisesti saatava päätökseen kahdentoista kuukauden kuluessa vireillepanostaan.
11.5. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin 8 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin hintasopimuksiin.
Artikla 12Julkinen tiedonanto ja selonteko päätöksistä
12.1. Milloin viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että on olemassa riittävää todistusaineistoa polkumyyntitutkimuksen vireillepanoa varten 5 artiklan mukaisesti, on niiden ilmoitettava asiasta jäsenelle tai jäsenille, joiden tuotteita tällainen tutkimus koskee, ja muille asianosaisille, joilla tutkintaviranomaiset tietävät olevan osuutta asiaan. Lisäksi on annettava julkinen tiedonanto.
12.1.1. Tutkimuksen vireillepanoa koskevan julkisen tiedonannon on sisällettävä tai muuten erillisen raportin 23) avulla on annettava riittävästi tietoa seuraavista seikoista:
23) Mikäli viranomaiset antavat tietoa ja selvityksiä tämän artiklan määräysten mukaisesti erillisellä raportilla, niiden on varmistuttava siitä, että tällainen raportti on helposti saatavilla julkisesti.
(i) viejämaan nimi tai viejämaiden nimet ja kyseisen tuotteen nimi;
(ii) tutkimuksen vireillepanopäivä;
(iii) perustelut, joilla polkumyyntiä pyynnön mukaan väitetään tapahtuneen ;
(iv) yhteenveto niistä tekijöistä, joihin väitetty vahinko perustuu;
(v) osoite, jonne asianosaisten valitukset voidaan osoittaa;
(vi) asianosaisille annetut määräajat, joiden aikana he voivat saattaa näkemyksensä tiedoksi.
12.2. Julkinen tiedonanto on annettava jokaisesta väliaikaisesta ja lopullisesta päätöksestä, sekä myönteisestä että kielteisestä, jokaisesta 8 artiklan mukaisen sitoumuksen hyväksyvästä päätöksestä ja tällaisen sitoumuksen purkamisesta samoin kuin lopullisen polkumyyntitullin lopettamisesta. Jokaisessa tällaisessa tiedonannossa on mainittava tai muuten erillisellä raportilla annettava riittävän tarkasti tietoa kaikista lakien ja tosiasioiden nojalla tehdyistä ratkaisuista ja johtopäätöksistä, joita tutkintaviranomaiset pitävät olennaisina. Kaikki tällaiset tiedonannot ja raportit on toimitettava jäsenelle tai jäsenille, joiden tuotteita tällainen päätös tai sitoumus koskee ja muille asianosaisille, joilla tiedetään olevan asiaan osuutta.
12.2.1. Väliaikaisten toimenpiteiden määräämisestä tiedottavassa julkisessa tiedonannossa on ilmoitettava tai muuten erillisellä raportilla annettava riittävän yksityiskohtaiset selvitykset polkumyyntiä ja vahinkoa koskevista väliaikaisista päätöksistä ja mainittava ne lait ja tosiasiat, joiden vuoksi väitteet on hyväksytty tai hylätty. Tällaiseen tiedonantoon tai raporttiin, ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaamisvaatimuksen, on sisällyttävä erityisesti:
(i) toimittajien nimet, tai mikäli käytännössä mahdollista, asianomaisten toimittajamaiden nimet;
(ii) tuotteen kuvaus, joka on riittävä tullin tarkoitusperiä varten;
(iii) määrätyt polkumyyntimarginaalit ja täydellinen selvitys syistä käyttää metodologiaa, jota on käytetty 2 artiklan mukaisessa vientihinnan ja normaaliarvon vertaamisessa ja määräämisessä;
(iv) näkökohdat, jotka ovat merkityksellisiä päätettäessä vahingosta 3 artiklan mukaisesti;
(v) tärkeimmät määräämiseen johtaneet syyt.
12.2.2. Julkisessa tiedonannossa, jossa ilmoitetaan tutkimuksen päättämisestä tai keskeyttämisestä silloin, kun on tehty lopullisen tullin määräämistä tai hintasopimuksen hyväksymistä edellyttävä vahvistava päätös, on mainittava tai muuten erillisellä raportilla annettava kaikki asianmukainen tieto niistä laeista ja tosiasioista ja syistä, jotka ovat johtaneet lopullisten toimenpiteiden määräämiseen tai hintasopimuksen hyväksymiseen, ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaamista koskevan vaatimuksen. Tiedonannon tai raportin on erityisesti sisällettävä 2.1. alakohdassa tarkoitettu tieto, ja syyt, joiden vuoksi viejien tai tuojien esittämät asianmukaiset väitteet tai vaatimukset on hyväksytty tai hylätty, samoin jokaisen, 6 artiklan 10.2. alakohdan mukaisen päätöksen perustelut.
12.2.3. Julkiseen tiedonantoon, jossa ilmoitetaan 8 artiklan mukaisen sitoumuksen hyväksymisestä seuraavasta tutkimuksen lopettamisesta tai keskeyttämisestä, on sisällyttävä tai muuten erillisen raportin avulla annettava tämän sitoumuksen se osa, joka ei ole luottamuksellista tietoa.
12.3. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin 11 artiklan mukaisiin vireillepantuihin ja toteutettuihin tarkasteluihin ja 10 artiklan mukaisiin päätöksiin tullien taannehtivasta soveltamisesta.
Artikla 13Oikeudellinen tarkastelu
Jokaisen jäsenen, jonka kansallinen lainsäädäntö sisältää säännöksiä polkumyyntiin liittyvistä toimenpiteistä, on ylläpidettävä oikeudellisia, välitysmenettelyyn tarkoitettuja tai hallinnollisia oikeusistuimia tai menettelytapoja muun muassa niiden hallintotoimien nopeaa tarkastelua varten, jotka liittyvät lopullisiin päätöksiin ja päätösten tarkasteluihin tämän sopimuksen 11 artiklan tarkoittamassa merkityksessä. Tällaisten oikeusistuimien ja menettelytapojen on oltava riippumattomia niistä viranomaisista, jotka vastaavat kyseisistä päätöksistä ja tarkasteluista.
Artikla 14Polkumyyntiä ehkäisevä toiminta kolmannen maan puolesta
14.1. Pyyntö, joka koskee polkumyyntiä ehkäisevään toimintaan ryhtymistä kolmannen maan puolesta, on esitettävä toimenpiteitä pyytävän kolmannen maan viranomaisen toimesta.
14.2. Tällaisen pyynnön tueksi on esitettävä hintatietoja, jotka osoittavat, että tuonti tapahtuu polkumyyntinä, sekä yksityiskohtaisia tietoja siitä, että väitetty polkumyynti aiheuttaa vahinkoa asianomaiselle kotimaiselle tuotannonalalle kolmannessa maassa. Kolmannen maan hallituksen on annettava tuojamaan viranomaisille kaikki apu sellaisten lisätietojen saamiseksi, joita nämä saattavat pyytää.
14.3. Tuojamaan viranomaisten on harkitessaan tällaista pyyntöä kiinnitettävä huomiota väitetyn polkumyynnin vaikutuksiin kolmannessa maassa olevaan asianomaiseen tuotannonalaan kokonaisuutena; toisin sanoen vahinkoa ei pidä arvioida siten, että otetaan huomioon ainoastaan väitetyn polkumyynnin vaikutukset kysymyksessä olevan tuotannonalan vientiin tuojamaahan tai edes tuotannonalan kokonaisvientiin.
14.4. Tuojamaa päättää siitä, onko pyynnön käsittelyä jatkettava. Mikäli tuojamaa päättää, että se on valmis ryhtymään toimenpiteisiin, on sen käännyttävä tavarakauppaneuvoston puoleen tämän hyväksymisen saamiseksi sellaisiin toimenpiteisiin ryhtymiselle.
Artikla 15Kehitysmaajäsenet
Tunnustetaan, että teollisuusmaajäsenten on erityisesti otettava huomioon kehitysmaajäsenten erityisasema harkitessaan tämän sopimuksen mukaisia polkumyyntitoimenpiteitä. Ennen kuin määrätään polkumyyntitulleja, jotka vaikuttavat kehitysmaajäsenten olennaisiin etuihin, on tutkittava mahdollisuuksia tässä sopimuksessa tarkoitettujen rakentavien keinojen käyttöön.
OSA II
Artikla 16Polkumyyntikomitea
16.1. Täten perustetaan polkumyyntikomitea (tässä sopimuksessa ''komitea''), joka koostuu kunkin jäsenen edustajista. Komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa sekä muutoin minkä tahansa jäsenen pyynnöstä tämän sopimuksen asianmukaisten määräysten mukaisesti. Komitea suorittaa tämän sopimuksen perusteella sille kuuluvat tai jäsenten sille antamat tehtävät ja tarjoaa jäsenille tilaisuuden neuvotteluihin kaikista tämän sopimuksen toimintaan tai sen tavoitteiden edistämiseen liittyvistä asioista. Komitean sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö.
16.2. Komitea voi tarvittaessa perustaa apuelimiä.
16.3. Suorittaessaan tehtäviään komitea ja jokainen apuelin voi neuvotella minkä tahansa asianmukaiseksi katsomansa lähteen kanssa ja pyytää siltä tietoja. Kuitenkin ennen kuin komitea tai avustava elin pyytää tietoja jonkun jäsenen tuomiovallan alaisesta lähteestä, sen on tiedotettava asiasta tälle jäsenelle. Sen on saatava asianomaisen jäsenen ja yrityksen suostumus tiedon hankintaan.
16.4. Jäsenten on viipymättä ilmoitettava komitealle kaikista väliaikaisista tai lopullisista polkumyyntitoimenpiteistä. Tällaiset ilmoitukset ovat saatavissa sihteeristössä muiden jäsenten tarkastusta varten. Jäsenten on myös toimitettava puolivuosittain raportti kaikista edellisen kuuden kuukauden polkumyyntitoimenpiteistä. Nämä raportit on toimitettava sovitun mallin mukaisina.
16.5. Jokaisen jäsenen on ilmoitettava komitealle (a) ne viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia panemaan vireille ja suorittamaan 5 artiklassa mainittuja tutkimuksia ja (b) ne kotimaiset menettelyt, jotka koskevat tällaisten tutkimusten vireillepanoa ja suorittamista.
Artikla 17Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
17.1. Ellei tässä sopimuksessa muutoin määrätä, riitojen ratkaisemista koskevaa sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen mukaisiin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.
17.2. Jokaisen jäsenen on varattava riittävä mahdollisuus neuvotteluja varten ja suhtauduttava myönteisesti toisen jäsenen tekemiin esityksiin minkä tahansa asian suhteen, joka vaikuttaa tämän sopimuksen toimintaan.
17.3. Jos jokin jäsen katsoo, että sille välittömästi tai välillisesti tämän sopimuksen perusteella kuuluva etu mitätöityy tai vaarantuu tai että tämän sopimuksen jonkin tavoitteen saavuttaminen estyy jonkun toisen jäsenen tai joidenkin toisten jäsenten toimenpiteiden takia, se voi pyytää kirjallisesti neuvotteluja kyseisen jäsenen tai kyseisten jäsenten kanssa päästäkseen asiassa keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun. Jokaisen jäsenen on suhtauduttava myönteisesti toisen jäsenen tekemään neuvottelupyyntöön.
17.4. Jos neuvotteluja pyytänyt jäsen katsoo, että 3 kohdan mukaisissa neuvotteluissa ei ole saavutettu keskinäisesti hyväksyttävää ratkaisua, ja tuojajäsenen asianomaiset viranomaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin lopullisen polkumyyntitullin kantamiseksi tai hintasitoumuksen hyväksymiseksi, se voi siirtää asian riitojenratkaisuelimen (''DSB'') soviteltavaksi. Milloin väliaikaisella toimenpiteellä on huomattava vaikutus ja neuvotteluja pyytänyt jäsen katsoo, että siihen on ryhdytty vastoin 7 artiklan 1 kohdan määräyksiä, se voi siirtää myös sellaisen asian DSB:n käsiteltäväksi.
17.5. DSB voi valituksen tekevän osapuolen pyynnöstä asettaa paneelin tutkimaan asiaa. Tutkimuksen on perustuttava
(i) kirjallisen pyynnön tehneen jäsenen lausuntoon, jossa osoitetaan kuinka sille välittömästi tai välillisesti tämän sopimuksen perusteella kuuluva etu mitätöityy tai vaarantuu tai sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen estyy, ja
(ii) tosiasioihin, jotka on toimitettu tuojajäsenen viranomaisille asianmukaisia kotimaisia menettelyjä noudattaen.
17.6. Tutkiessaan kohdan 5 asiaa
(i) tosiasioita arvioidessaan paneelin on ratkaistava, ovatko viranomaiset vahvistaneet tosiasiat asianmukaisesti ja ovatko ne arvioineet nämä tosiasiat puolueettomasti. Jos tosiasioiden vahvistaminen on ollut asianmukaista ja arviointi puolueetonta, vaikka paneeli on saattanut päätyä erilaiseen johtopäätökseen, ei arviointia kumota;
(ii) paneelin on tulkittava tämän sopimuksen asianmukaisia määräyksiä kansainvälisen julkisoikeuden tavanmukaisten tulkintasääntöjen mukaisesti. Milloin paneeli havaitsee, että sopimuksen asianmukaista määräystä voidaan tulkita useammalla kuin yhdellä luvallisella tavalla, paneelin on katsottava viranomaisten toimenpiteen olevan tämän sopimuksen mukainen, jos se tukeutuu yhteen näistä luvallista tulkinnoista.
17.7. Paneelille toimitettua luottamuksellista tietoa ei saa paljastaa ilman tiedon antaneen henkilön, elimen tai viranomaisen muodollista lupaa. Mikäli tällaista tietoa pyydetään paneelilta, mutta paneeli ei ole suostunut sitä ilmaisemaan, tiedosta toimitetaan julkaistavissa oleva yhteenveto, jonka antamiseen tiedon toimittanut henkilö, elin tai viranomainen on suostunut.
OSA III
Artikla 18Loppumääräykset
18.1. Mihinkään erityiseen toimenpiteeseen toisen jäsenen polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä vastaan ei voida ryhtyä lukuun ottamatta GATT 1994 -sopimuksen määräysten mukaisia toimenpiteitä sellaisina kuin tämä sopimus niitä tulkitsee. 24)
24) Tämän kohdan tarkoituksena ei ole sulkea pois asianmukaisella tavalla muiden asianmukaisten GATT 1994 -sopimuksen määräysten mukaisia toimia.
18.2. Tämän sopimuksen yhteenkään määräykseen ei saa tehdä varaumia ilman muiden jäsenten suostumusta.
18.3. Ellei 3.1 ja 3.2 alakohdista muuta johdu, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan tutkimuksiin ja nykyisten toimenpiteiden tarkasteluihin, jotka on pantu vireille niiden pyyntöjen mukaisesti, jotka on tehty sinä päivänä tai sen päivän jälkeen, jolloin WTO-sopimus on tullut voimaan asianomaisen jäsenen osalta.
18.3.1. Polkumyyntimarginaalien laskemiseen 9 artiklan 3 kohdan mukaisissa korvausmenettelyissä on sovellettava viimeisimmässä polkumyyntiä koskevassa määräämisessä tai tarkastelussa käytettyjä sääntöjä.
18.3.2. 11 artiklan 3 kohdassa nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden on katsottava määrätyn viimeistään päivänä, jolloin WTO-sopimus on tullut voimaan asianomaisen jäsenen osalta lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsenen kyseisenä päivänä voimassa olevaan kotimaiseen lainsäädäntöön jo sisältyy lauseke, joka on kyseisessä kohdassa määrätyn lausekkeen kaltainen.
18.4. Jokaisen jäsenen on ryhdyttävä välttämättömiin yleisiin ja erityisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että sen lait, säännökset ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia, sikäli kun niitä sovelletaan asianomaiseen jäseneen, viimeistään WTO-sopimuksen tullessa voimaan asianomaisen jäsenen osalta.
18.5. Jokainen jäsen tiedottaa komitealle kaikista sellaisista lakiensa ja säännöksiensä muutoksista, jotka liittyvät tähän sopimukseen sekä muutoksista lakiensa ja säännöstensä soveltamisessa.
18.6. Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen käytäntöön soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet. Komitea tiedottaa vuosittain tavarakauppaneuvostolle näiden tarkastelujen kattamien ajanjaksojen aikana tapahtuneesta kehityksestä.
18.7. Tämä sopimuksen liitteet muodostavat erottamattoman osan sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I 6 ARTIKLAN 7 KOHDAN MUKAISIIN PAIKAN PÄÄLLÄ TAPAHTUVIIN TUTKIMUKSIIN LIITTYVIÄ MENETTELYJÄ
1. Kun tutkimus pannaan vireille, viejäjäsenen viranomaisille ja yrityksille, joita asian tiedetään koskevan, olisi ilmoitettava aikomuksesta suorittaa tutkimuksia paikan päällä.
2. Mikäli tutkimusryhmään aiotaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ottaa mukaan julkishallinnon ulkopuolisia asiantuntijoita, siitä olisi ilmoitettava viejäjäsenen viranomaisille ja yrityksille. Tällaisille julkishallinnon ulkopuolisille asiantuntijoille tulisi määrätä tehokkaita seuraamuksia, mikäli ne rikkovat luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia.
3. Yleiseen käytäntöön tulisi kuulua viejäjäsenen asianomaisten yritysten nimenomaisen suostumuksen hankkiminen ennen kuin käynnin lopullinen aikataulu laaditaan.
4. Heti kun asianomaisten yritysten suostumus on hankittu, tutkintaviranomaisten tulisi ilmoittaa viejäjäsenen viranomaisille käynnin kohteena olevien yritysten nimet ja osoitteet sekä sovitut päivämäärät.
5. Riittävä etukäteisilmoitus olisi annettava ennen käyntiä kyseisille yrityksille.
6. Kyselyn selittämiseksi tehtävät käynnit tulisi tehdä vain viejäyrityksen pyynnöstä. Tällainen käynti voidaan tehdä vain jos (a) tuojajäsenen viranomaiset ilmoittavat siitä kyseessä olevalle jäsenelle ja (b) tämä ei vastusta käyntiä.
7. Koska paikan päällä tapahtuvan tutkimuksen päätarkoitus on annetun tiedon tarkistaminen ja lisätietojen hankkiminen, se tulisi suorittaa sen jälkeen, kun kyselyyn on saatu vastaus, ellei yritys suostu päinvastaiseen menettelyyn ja tutkintaviranomaiset ovat ilmoittaneet viejäjäsenen hallitukselle odotettavissa olevasta käynnistä eikä tämä vastusta sitä; lisäksi yleiseen käytäntöön tulisi kuulua, että ennen käyntiä asianomaisille yrityksille kerrotaan tarkastettaviksi aiottujen tietojen yleisluonteesta ja niistä lisätiedoista, joita on annettava, mutta tämän ei tulisi estää esittämästä paikan päällä lisätietoja koskevia pyyntöjä, joita tehdään saadun tiedon perusteella.
8. Tiedusteluihin ja kysymyksiin, joita viejäjäsenten viranomaiset tai yritykset esittävät, ja jotka ovat olennaisia paikan päällä tehdyn tutkimuksen onnistumiseksi, tulisi aina kun on mahdollista vastata ennen kuin käynti tehdään.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE II 6 ARTIKLAN 8 KOHDAN MUKAISET KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT PARHAAT TIEDOT
1. Mahdollisimman pian tutkimuksen vireillepanon jälkeen tutkintaviranomaisten tulisi määritellä yksityiskohtaisesti ne tiedot, joita asianomaisilta vaaditaan ja se tapa, millä asianosaisen tulisi jäsentää kyseinen tieto vastauksessaan. Viranomaisten tulisi myös varmistua siitä, että osapuoli on tietoinen siitä, että mikäli tietoja ei toimiteta kohtuullisen ajan kuluessa, viranomaiset voivat vapaasti tehdä päätöksiä saatavilla olevien tosiasioiden perusteella mukaan lukien ne, jotka sisältyivät kotimaisen tuotannonalan esittämään pyyntöön tutkimuksen vireille panemisesta.
2. Viranomaiset voivat myös vaatia, että asianosainen toimittaa vastauksensa tietyllä tietovälineellä (esimerkiksi tietokonenauhalla) tai tietyllä konekielellä. Mikäli tällainen vaatimus esitetään, viranomaisten tulisi ottaa huomioon asianosaisen mahdollisen kyvyn vastata käyttäen toivottua tietovälinettä tai konekieltä, eikä niiden tulisi pyytää osapuolta käyttämään vastaukseensa muuta kuin osapuolen käyttämää tietokonejärjestelmää. Viranomaisen tulisi luopua vaatimasta konekielistä vastausta, jos asianosainen ei ylläpidä kirjanpitoaan konekielisenä ja jos vastauksen esittäminen vaaditulla tavalla aiheuttaisi kohtuuttoman paljon vaivaa asianosaiselle, esimerkiksi jos siitä aiheutuisi kohtuuttomasti lisäkustannuksia ja ylimääräistä vaivaa. Viranomaisten tulisi luopua vaatimasta vastausta tietyllä tietovälineellä tai konekielellä, jos asianosainen ei ylläpidä konekielisestä kirjanpitoaan tällaisella tietovälineellä tai konekielellä, ja jos vastauksen esittäminen vaaditulla tavalla aiheuttaisi kohtuuttoman paljon vaivaa asianosaiselle, esimerkiksi jos siitä aiheutuisi kohtuuttomasti lisäkustannuksia ja ylimääräistä vaivaa.
3. Päätöksiä tehtäessä tulisi ottaa huomioon kaikki se tieto, joka on todennettavissa, joka on asianmukaisesti jätetty niin, että sitä voidaan käyttää tutkimuksessa ilman kohtuuttomia vaikeuksia, joka on toimitettu oikeaan aikaan ja, silloin kun se soveltuu, toimitettu viranomaisten pyytämällä tietovälineellä tai konekielellä. Jos asianosainen ei vastaa toivotulla tietovälineellä tai konekielellä, mutta viranomaiset havaitsevat että 2 kohdassa määrätyt olosuhteet on täytetty, tämän seikan ei tulisi katsoa merkittävästi hidastavan tutkimusta.
4. Mikäli viranomaiset eivät voi käsitellä tietoa, jos se on annettu tietyllä tietovälineellä (esimerkiksi tietokonenauhalla), tiedot tulisi toimittaa kirjallisessa muodossa tai muussa viranomaisten hyväksymässä muodossa.
5. Vaikka annettu tieto ei ehkä ole kaikissa suhteissa parasta mahdollista, tämän seikan ei tulisi oikeuttaa viranomaisia hylkäämään sitä edellyttäen, että asianosainen on tehnyt parhaansa.
6. Jos todistusaineistoa tai tietoa ei hyväksytä, sen toimittaneelle osapuolelle olisi heti ilmoitettava hylkäämiseen johtaneet syyt ja annettava tilaisuus antaa lisäselvityksiä kohtuullisen ajan kuluessa ottaen asianmukaisesti huomioon tutkimuksen määräajat. Jos selvitykset eivät tyydytä viranomaisia, on tällaisen todistusaineiston tai tiedon hylkäämiseen johtaneet syyt ilmoitettava julkaistavissa päätöksissä.
7. Viranomaisten on oltava erityisen huolellisia, jos niiden on tehtävä päätöksensä, mukaan lukien normaaliarvoa koskevat päätökset, toissijaisesta tietolähteestä saatujen tietojen perusteella, joihin kuuluvat tutkimuksen vireillepanoa koskevassa pyynnössä toimitetut tiedot. Tällaisissa tapauksissa viranomaisten tulisi, mikäli käytännössä mahdollista, tarkistaa tiedot toisista käytettävissään olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintalistoista, virallisista tuontitilastoista ja tullin tilastoista, ja niiden tietojen avulla, jotka on hankittu muilta asianosaisilta tutkimuksen aikana. On kuitenkin selvää, että jos asianosainen ei toimi yhteistyössä, ja siten asianmukaista tietoa pidätetään viranomaisilta, tämä tilanne voi johtaa tulokseen, joka on osapuolelle epäsuotuisampi, kuin jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA YLEINEN JOHDANTO
1. Tämän sopimuksen mukaisen tullausarvon ensisijaisena perusteena on ''kauppa-arvo'' sellaisena kuin sen on määritelty 1 artiklassa. 1 artikla on luettava yhdessä 8 artiklan kanssa, joka edellyttää muun muassa oikaisuja tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan tapauksissa, jolloin ostaja vastaa tietyistä tullausarvoon kuuluviksi katsottavista erityiseristä, jotka eivät sisälly maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun hintaa. 8 artikla edellyttää myös, että kauppa-arvoon sisällytetään tietyt suoritukset, jotka ostaja korvaa myyjälle lähettämällä tälle määrättyjä palveluja rahasuorituksen sijasta. 2-7 artiklat, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, sisältävät arvonmääritysmenetelmät niissä tapauksissa, jolloin tullausarvoa ei voida määrittää 1 artiklan määräysten mukaan.
2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää soveltamalla 1 artiklan määräyksiä, tulisi tulliviranomaisen ja maahantuojan yleensä neuvotella keskenään, jotta löydettäisiin perusta arvon määrittämiselle 2 tai 3 artiklan mukaan. Maahantuojalla saattaa esimerkiksi olla hallussaan sellaisia tietoja samanlaisten tai vastaavanlaisten maahantuotujen tavaroiden tullausarvosta, jotka eivät ole välittömästi tuontipaikan tulliviranomaisten saatavilla. Toisaalta tulliviranomaisilla saattaa olla sellaista tietoa samanlaisten tai vastaavanlaisten tavaroiden tullausarvosta, joka ei ole maahantuojan saatavilla. Molempien osapuolten välinen neuvonpito mahdollistaa tietojenvaihdon, liikesalaisuuksien säilyttämistä koskevien säännösten rajoissa, oikean perustan määrittämiseksi tullausarvolle.
3. 5 ja 6 artiklat sisältävät kaksi perustaa tullausarvon määrittämiseksi tapauksissa, jolloin sitä ei voida määrittää maahantuodun tavaran taikka saman- tai vastaavanlaisten maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvon perusteella. 5 artiklan 1 kohdan mukaan tullausarvo määritetään sen hinnan perusteella, millä tavara myydään tuontimaassa toimivalle riippumattomalle ostajalle sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä. Maahantuojalle on oikeus pyynnöstä saada 5 artiklan mukainen arvonmääritys myös tavaralle, jota on jatkojalostettu maahantuonnin jälkeen. 6 artiklan määräysten mukaan tullausarvo määritetään laskennallisen arvon pohjalta. Molempiin näihin menetelmiin liittyy tiettyjä vaikeuksia, minkä johdosta maahantuojalle on 4 artiklan määräysten mukaan annettu oikeus valita näiden kahden menetelmän soveltamisjärjestys.
4. 7 artikla sisältää määräykset siitä, miten tullausarvo määritetään tapauksissa, jolloin sitä ei voida tehdä minkään edeltävän artiklan perusteella.
Jäsenet, jotka
ottavat huomioon monenkeskiset kauppaneuvottelut,
haluavat edistää GATT 1994 -sopimuksen tavoitteita ja taata lisäetuja kehitysmaiden kansainväliselle kaupalle;
tunnustavat GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan määräysten tärkeyden ja haluavat laatia niiden soveltamisesta säännöstön, jolla saavutettaisiin entistä suurempi yhdenmukaisuus ja varmuus niitä sovellettaessa;
tunnustavat oikeudenmukaisen, yhtenäisen ja puolueettoman järjestelmän välttämättömyyden tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi, niin että poistetaan mielivaltaisten tai tekaistujen tullausarvojen käyttö;
tunnustavat, että tavaroiden tullausarvon tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kauppa-arvoon;
tunnustavat, että tullausarvon tulisi perustua yksinkertaisiin ja oikeudenmukaisiin arvosteluperiaatteisiin, jotka ovat sopusoinnussa kaupallisen käytännön kanssa, ja että arvonmääritysmenetelmien tulisi olla, riippumatta hankintalähteistä, yleisesti sovellettavissa;
tunnustavat, ettei arvonmääritysmenetelmiä tulisi käyttää hyväksi taisteltaessa polkumyyntiä vastaan;
sopivat täten seuraavaa:
OSA ITULLAUSARVOSÄÄNNÖSTÖ
Artikla 1
1. Maahantuodun tavaran tullausarvo on kauppa-arvo, toisin sanoen hinta, joka tavarasta on tosiasiassa maksettu tai maksetaan myytäessä se vietäväksi tuontimaahan ja joka on oikaistu 8 artiklan määräysten mukaisesti edellyttäen
(a) ettei ostajan oikeutta luovuttaa tavara tai käyttää sitä ole rajoitettu, lukuun ottamatta sellaisia rajoituksia jotka:
(i) tuontimaan laki määrää tai sen viranomaiset vaativat;
(ii) rajoittavat sitä maantieteellistä aluetta, jolla tavara voidaan jälleenmyydä; tai
(iii) eivät oleellisesti vaikuta tavaran arvoon.
(b) ettei myynti tai hinta ole riippuvainen ehdosta tai suorituksesta, jonka arvoa ei voida määrittää arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran osalta;
(c) ettei mikään osa ostajan saamasta, tavaran myöhemmän jälleenmyynnin, luovutuksen tai käytön antamasta tuotosta tule välittömästi tai välillisesti myyjän hyväksi, ellei asianmukaista oikaisua voida tehdä 8 artiklan määräysten mukaisesti; ja
(d) etteivät ostaja ja myyjä ole keskenään riippuvuussuhteessa, tai mikäli heidän välillään on riippuvuussuhde, kauppa-arvo voidaan hyväksyä tullausarvoa määritettäessä tämän artiklan 2 kohdan määräysten perusteella.
2. (a) Päätettäessä onko kauppa-arvo hyväksyttävissä tämän artiklan 1 kohdassa mainittuja tarkoitusperiä ajatellen, se tosiseikka, että ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa 15 artiklan tarkoittamalla tavalla, ei sellaisenaan aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä. Tällaisessa tapauksessa tutkitaan, millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut ja hyväksytään kauppa-arvo, mikäli riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Mikäli tulliviranomaisella on aihetta katsoa, joko maahantuojan antamien tietojen perusteella tai muuten, että riippuvuussuhde on vaikuttanut hintaan, tulliviranomainen ilmoittaa perusteensa maahantuojalle, jolla annetaan kohtuullinen mahdollisuus esittää oma vastineensa. Perustelut ilmoitetaan kirjallisesti, mikäli maahantuoja sitä pyytää.
(b) Riippuvuussuhteisten henkilöiden välisessä kaupassa hyväksytään kauppa-arvo ja määritetään tavaran tullausarvo tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, mikäli maahantuoja osoittaa, että tämä arvo on hyvin lähellä jotakin seuraavista samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin määritetyistä arvoista:
(i) kauppa-arvo myytäessä samanlaista tai vastaavanlaista tavaraa vietäväksi saman tuontimaan riippumattomille ostajille;
(ii) 5 artiklan määräysten mukaan määritetty samanlaisen tai vastaavanlaisen tavaran tullausarvo;
(iii) 6 artiklan määräysten mukaan määritetty samanlaisen tai vastaavanlaisen tavaran tullausarvo;
Sovellettaessa edellämainittuja testejä otetaan asianmukaisesti huomioon toteen näytetyt erot, jotka aiheutuvat eri kauppaportaasta ja erilaisista paljouksista, 8 artiklassa luetelluista tekijöistä sekä erot kustannuksissa, joista myyjä vastaa sellaisissa myynneissä, joissa hän ja ostaja eivät ole keskenään riippuvuussuhteessa, mutta joista myyjä ei vastaa sellaisissa myynneissä, joissa hän ja ostaja ovat keskenään riippuvuussuhteessa.
(c) Tämän artiklan 2 (b) kohdassa selostettuja tekstejä käytetään maahantuojan aloitteesta ja ainoastaan vertailutarkoituksiin. Tämä artiklan 2 (b) kohdan määräysten perusteella ei voida vahvistaa mitään korvaavia arvoja.
Artikla 2
1. (a) Ellei maahantuodun tavaran tullausarvo voida määrittää 1 artiklan määräysten mukaan, sen tullausarvo on sellaisen samanlaisen tavaran kauppa-arvo, joka on myyty vietäväksi saman tuontimaahan ja jonka vienti on tapahtunut samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vienti.
(b) Tätä artiklaa sovellettaessa käytetään tullausarvon määrittämiseksi samanlaisen tavaran kauppa-arvoa myynnissä, joka tapahtuu samalla kauppaportaalla ja koskee oleellisesti samaa paljoutta kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kohdalla. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, käytetään sellaisen samanlaisen tavaran kauppa-arvoa, joka on myyty eri kauppaportaalla ja/tai eri paljouksina. Tätä arvoa oikaistaan niin, että siinä otetaan huomioon eri kauppaportaan ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, edellyttäen, että nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi riippumatta siitä, onko oikaisun tuloksena arvon korottaminen tai alentaminen.
2. Mikäli 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kulut ja kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, arvoa oikaistaan, niin että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuodun tavaran ja kyseisen samanlaisen tavaran välillä.
3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa löydetään useampia kuin yksi samanlaisen tavaran kauppa-arvo, käytetään alinta näistä arvoista määritettäessä maahantuodun tavaran tullausarvoa.
Artikla 3
1.(a) Ellei maahantuodun tavaran tullausarvoa voida määrittää 1 ja 2 artiklojen määräysten mukaan, sen tullausarvo on sellaisen vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvo, joka on myyty vietäväksi samaan tuontimaahan ja jonka vienti on tapahtunut samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vienti.
(b) Tätä artiklaa sovellettaessa käytetään tullausarvon määrittämiseksi vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvoa myynnissä, joka tapahtuu samalla kauppaportaalla ja koskee oleellisesti samaa paljoutta kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kohdalla. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, käytetään sellaisen vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvoa, joka on myyty eri kauppaportaalla ja/tai paljouksina. Tätä arvoa oikaistaan niin, että siinä otetaan huomioon eri kauppaportaan ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, edellyttäen, että nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi riippumatta siitä, onko oikaisun tuloksena arvon korottaminen tai alentaminen.
2. Mikäli 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kulut ja kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, arvoa oikaistaan, niin että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuodun tavaran ja kyseisen vastaavanlaisen tavaran välillä.
3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa löydetään useampia kuin yksi vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvo, käytetään alinta näistä arvoista määritettäessä maahantuodun tavaran tullausarvoa.
Artikla 4
Mikäli maahantuodun tavaran tullausarvoa ei voida määrittää 1, 2 ja 3 artiklojen määräysten perusteella, tullausarvo määritetään artiklan 5 määräysten mukaan, tai ellei tullausarvoa voida määritellä sen artiklan perusteella, 6 artiklan määräysten mukaan, kuitenkin niin, että maahantuojan pyynnöstä 5 ja 6 artiklojen soveltamisjärjestys on päinvastainen.
Artikla 5
1. (a) Jos maahantuotu tavara tai samanalainen taikka vastaavanlainen maahantuotu tavara myydään tuontimaassa sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä, maahantuodun tavaran tullausarvon perustana on tämän artiklan määräysten mukaan se yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotua tavaraa taikka samanlaista tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydään arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuontihetkellä tai suunnilleen samoihin aikoihin henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat tämän tavaran. Tästä hinnasta tehdään seuraavat vähennykset:
(i) provisiot, jotka tavallisesti joko maksetaan tai sovitaan maksettavaksi taikka lisäykset, jotka kyseisessä maassa tavanomaisesti tehdään voiton tai yleiskulujen katteeksi samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan maahantuodun tavaran myynneissä;
(ii) tuontimaassa syntyneet tavanomaiset kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja muut niihin liittyvät kulut;
(iii) soveltuvin osin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kustannukset; ja
(iv) tullit ja muut kansalliset verot, jotka maksetaan tuontimaassa tavaran maahantuonnin tai myynnin johdosta.
(b) Ellei maahantuotua tavaraa eikä samanlaista tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydä arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuontihetkellä tai suunnilleen niihin aikoihin, tullausarvo perustuu, edellyttäen, että kaikkia muita tämän artiklan 1a kohdan ehtoja on noudatettu, yksikköhintaan, jolla maahantuotu tavara taikka saman- tai vastaavanlainen maahantuotu tavara myydään tuontimaassa sellaisena kuin se oli tuontihetkellä ja ajankohtana, joka on mahdollisimman pian arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuonnin jälkeen, mutta ennen kuin 90 päivää on kulunut tästä tuonnista.
2. Ellei maahantuotua tavaraa, eikä saman- tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydä tuontimaassa sellaisena kuin se oli tuontihetkellä, niin silloin, jos maahantuoja sitä pyytää, tullausarvon perustaksi otetaan yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotua tavaraa myydään tuontimaassa jatkojalostuksen jälkeen henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat tämän tavaran. Tällöin vähennetään jatkojalostuksen aiheuttama arvolisävero sekä tämän artiklan 1a kohdassa edellytetyt vähennyserät.
Artikla 6
1. Tämän artiklan määräysten mukaan maahantuodun tavaran tullausarvo perustuu laskennalliseen arvoon. Laskennallinen arvo on seuraavien erien summa:
(a) maahantuodun tavaran tuottamiseen käytettyjen raaka-aineiden ja sen valmistuksen tai muun jalostuksen kustannukset tai arvo;
(b) määrä, joka vastaa voittoa ja yleiskuluja ja sitä, minkä arvomäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä valmistajat tavallisesti laskevat näiksi eriksi tuottaessaan vientimaassa kyseisiä tavaroita vietäväksi tuontimaahan;
(c) kaikki ne kulut tai niiden kustannusten arvo, jotka otetaan huomioon sen perusteella, minkä arvonmääritysvaihtoehdon kyseinen sopimuspuoli on valinnut 8 artiklan 2 kohdan mukaan.
2. Mikään jäsen ei voi laskennallisen arvon määritystä varten vaatia tai pakottaa ketään oman alueensa ulkopuolella asuvaa henkilöä esittämään tutkittavaksi kirjanpitoa tai muuta asiakirja-aineistoa taikka asettamaan sitä saataville. Kuitenkin tuontimaan viranomaiset voivat tarkistaa toisessa maassa tiedot, jotka tavaran tuottaja on toimittanut tavaran tullausarvon määrittämiseksi tämän artiklan määräysten perusteella, mikäli tuottaja suostuu siihen ja mikäli he antavat siitä kyseisen maan hallitukselle riittävän ennakkoilmoituksen eikä viimeksi mainittu vastusta tutkimusta.
Artikla 7
1. Jos maahantuodun tavaran tullausarvoa ei voida määrittää 1-6 artiklojen määräysten perusteella, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, tullausarvo määritetään käyttäen sopivia menetelmiä, jotka ovat sopusoinnussa tämän sopimuksen periaatteiden ja yleisten säännösten kanssa sekä GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan kanssa ja joiden perustana ovat tuontimaasta saatavat tiedot.
2.Tämän artiklan määräysten mukaisen tullausarvon perustana ei voi olla
(a) tuontimaassa tuotetun tavaran myyntihinta kyseisen maan markkinoilla;
(b) järjestelmä, jonka mukaan tullausarvoksi hyväksytään korkein kahdesta vaihtoehtoisesta arvosta;
(c) tavaran hinta vientimaan kotimarkkinoille;
(d) tuotantokustannukset, lukuun ottamatta laskennallisia arvoja, jotka on määritetty samanlaiselle tai vastaavanlaiselle tavaralle 6 artiklan määräysten mukaan;
(e) tavaran hinta viennissä muuhun maahan kuin tuontimaahan ;
(f) vähimmäistullausarvot;
(g) mielivaltaiset tai tekaistut arvot.
3. Maahantuojan pyynnöstä hänelle annetaan kirjalliset tiedot tämän artiklan mukaan määritetystä tullausarvosta sekä tätä arvoa määritettäessä käytetystä menetelmästä.
Artikla 8
1. Määritettäessä tullausarvo artiklan 1 määräysten mukaan maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan lisätään
(a) seuraavat kustannuserät, mikäli ostaja vastaa niistä ja mikäli ne eivät sisälly tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan:
(i) provisiot ja välityspalkkiot, lukuun ottamatta ostoprovisiota;
(ii) päällysten kustannukset, mikäli päällyksiä ei tullattaessa kohdella erillisinä tavaroina;
(iii) pakkauskustannukset sekä työvoiman että materiaalin osalta;
(b) seuraavien tavaroiden ja palvelusten arvo, asianmukaisesti jaettuna, mikäli ostaja on ne toimittanut välittömästi tai välillisesti joko ilmaiseksi tai alennetuin kustannuksin ja mikäli tavarat tai palvelut on käytetty maahantuodun tavaran valmistuksessa ja myynnissä tuontimaahan vietäväksi, siinä määrin kuin näiden tavaroiden ja palvelusten arvo ei sisälly tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan:
(i) maahantuotuun tavaraan sisältyvät materiaalit, komponentit, osat ja muut sellaiset tavarat;
(ii) työkalut, matriisit, muotit ja muut sellaiset tavarat, joita on käytetty maahantuodun tavaran valmistuksessa;
(iii) maahantuotua tavaraa valmistettaessa kulutettu materiaali;
(iv) insinöörityö, kehittely, taiteilijan työ, mallisuunnittelu sekä piirustukset ja luonnokset, jotka on tehty muualla kuin tuontimaassa ja jotka tarvitaan maahantuodun tavaran valmistamiseksi;
(c) rojaltit ja lisenssimaksut, jotka liittyvät arvomäärityksen kohteena olevaan tavaraan ja jotka ostaja joutuu arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myyntiehtojen mukaan maksamaan joko välittömästi tai välillisesti, siinä määrin kuin nämä rojaltit ja maksut eivät sisälly tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan;
(d) maahantuodun tavaran myöhemmän jälleenmyynnin, luovutuksen tai käytön antaman tuoton arvosta se osa, joka tulee välittömästi tai välillisesti myyjälle.
2. Kansallisessa lainsäädännössään kukin jäsen määrää, että seuraavat erät joko kokonaan tai osaksi luetaan tullausarvoon tai jätetään sen ulkopuolelle:
(a) kustannukset, jotka aiheutuvat maahantuodun tavaran kuljetuksesta tuontisatamaan tai -paikalle;
(b) lastaus-, purkaus-, ja käsittelykustannukset, jotka liittyvät maahantuodun tavaran kuljetukseen tuontisatamaan tai -paikalle; ja
(c) vakuutuskustannukset.
3. Tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan saadaan tämän artiklan nojalla tehdä lisäyksiä vain objektiivisten tai tarkistettavissa olevien tietojen perusteella.
4. Tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan ei tullausarvoa määritettäessä saa tehdä mitään muita lisäyksiä kuin ne, joita tarkoitetaan tässä artiklassa.
Artikla 9
1. Mikäli valuutan muuntaminen on tarpeen tullausarvoa määritettäessä, sovelletaan muuntokurssia, jonka kyseisen tuontimaan asianomaiset ovat asianmukaisesti julkistaneet ja joka heijastaa kunkin tällaisen noteerauksen voimassaoloajan mahdollisimman tarkoin tämän valuutan kaupallisissa liiketoimissa sovellettua käypää arvoa tuontimaan valuuttana ilmaistuna.
2. Muuntokurssina käytetään kurssia, joka on voimassa vienti- tai tuontiajankohtana, sen mukaan mitä kukin jäsen päättää.
Artikla 10
Asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai jotka on annettu luottamuksellisina tullausarvon määrittämiseksi, eivätkä he saa ilmaista niitä ilman tällaisia tietoja antaneen henkilön tai hallituksen erityislupaa, lukuun ottamatta sitä, mikä voidaan vaatia ilmaistavaksi oikeudenkäyntien yhteydessä.
Artikla 11
1. Kukin jäsen antaa lainsäädännössään maahantuojalle tai jokaiselle muulle tullien maksamisesta vastuussa olevalle henkilölle oikeuden valittaa tullausarvon määrityksestä, ilman että tästä aiheutuu hänelle mitään rangaistusseuraamuksia.
2. Ensiasteen oikeus valittaa, ilman mitään valittamisesta aiheutuvia rangaistusseuraamuksia voi tulla tullihallintoviranomaiselle tai siitä riippumattomalle elimelle, mutta kukin jäsen antaa lainsäädännössään oikeuden valittaa tuomioistuimelle, samoin ilman mitään valittamisesta aiheutuvia rangaistusseuraamuksia.
3. Valittajalle annetaan kirjallisesti tieto valituspäätöksestä ja sen perusteluista. Samoin hänelle ilmoitetaan hänen mahdollisista jatkovalitusoikeuksistaan.
Artikla 12
GATT 1994 -sopimuksen X artiklan mukaisesti kysymyksessä oleva tuontimaa julkistaa tämän sopimuksen toimeenpanemiseksi annetut lait, asetukset, oikeuden päätökset ja yleiset hallinnolliset soveltamismääräykset.
Artikla 13
Jos maahantuodun tavaran arvonmäärityksen yhteydessä käy välttämättömäksi lykätä tullausarvon lopullista määritystä, tulliviranomainen luovuttaa tästä huolimatta tavaran maahantuojalle, mikäli tämä pyydettäessä antaa riittävän, tavarasta mahdollisesti perittävät lopulliset tullimaksut kattavan takuun joko vakuutena, talletuksena tai jollakin muulla sopivaksi katsotulla tavalla. Kukin jäsen sisällyttää lainsäädäntöönsä tällaisia tapauksia koskevia määräyksiä.
Artikla 14
Tämän sopimuksen I liitteen huomautukset ovat erottamaton osa tästä sopimuksesta. Tämän sopimuksen artikloja on luettava ja sovellettava yhdessä niihin kuhunkin liittyvien huomautusten kanssa. Myös II ja III liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
Artikla 15
1. Tässä sopimuksessa
(a) ''maahantuodun tavaran tullausarvo'' tarkoittaa tavaran arvoa, jonka perusteella maahantuodusta tavarasta kannetaan arvotulli;
(b) käsite ''tuontimaa'' tarkoittaa maata tai tullialuetta, johon tavarat tuodaan;
(c) ''tuotettu'' sisältää myös merkitykset viljelty, valmistettu ja kaivettu esiin maaperästä.
2. (a) Tässä sopimuksessa sanonta ''samanlainen tavara'' tarkoittaa tavaraa, joka on samanlainen kaikissa suhteissa, mukaan luettuna tavaran fyysiset ominaisuudet, laatu ja maine. Pienehköt ulkoiset erot eivät estä pitämästä samanlaisena tavaraa, joka muutoin on määritelmän mukainen.
(b) Tässä sopimuksessa sanonta ''vastaavanlainen tavara'' tarkoittaa tavaraa, joka olematta samanlainen kaikissa suhteissa on ominaisuuksiltaan ja aineosiltaan niin samantapainen, että se voi täyttää samat tehtävät ja olla kaupallisesti vaihdettavissa. Tavaran laatu, maine ja tavaramerkki ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa onko tavara vastaavanlainen.
(c) Sanonnat ''samanlainen tavara'' ja ''vastaavanlainen tavara'' eivät tarkoita tavaraa, johon sisältyy tai josta heijastuu, aina tapauksesta riippuen, insinöörityötä, kehittelyä, taiteilijan työtä, mallisuunnittelua sekä piirustuksia tai luonnoksia, joiden johdosta ei ole tehty arvonoikaisua 8 artiklan 1 (b)(iv) kohdan mukaan sen vuoksi, että nämä työt oli tehty tuontimaassa.
(d) Tavaraa ei katsota ''samanlaiseksi tavaraksi'' tai ''vastaavanlaiseksi tavaraksi'', ellei sitä ole tuotettu samassa maassa kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara.
(e) Eri henkilöiden valmistama tavara otetaan huomioon vain, ellei ole samanlaista tai vastaavanlaista tavaraa, tapauksesta riippuen, jonka olisi valmistanut sama henkilö kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran.
3. Sanonta ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluva tavara'' tarkoittaa tässä sopimuksessa tavaraa, joka kuuluu jonkin erityisen teollisuushaaran tai -sektorin valmistamaan tavararyhmään tai -valikoimaan. Sanonta kattaa myös saman- tai vastaavanlaisen tavaran.
4. Tätä sopimusta sovellettaessa henkilöiden katsotaan olevan riippuvuussuhteessa ainoastaan jos
(a) he ovat toimihenkilöitä tai hallintoelinten jäseniä toistensa liikeyrityksissä;
(b) heidän katsotaan juridisesti olevan liikekumppaneita;
(c) he ovat työnantaja ja työntekijä;
(d) joku välittömästi tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan 5 prosenttia tai sitä enemmän molempien osapuolten liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista;
(e) toinen heistä valvoo toista joko välittömästi tai välillisesti;
(f) molempia heistä valvoo joko välittömästi tai välillisesti kolmas osapuoli;
(g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta joko välittömästi tai välillisesti;
(h) he ovat saman perheen jäseniä.
5. Sellaisten henkilöiden, jotka ovat liiketoimissaan keskenään sidoksissa siten, että toinen toimii toisen yksinedustajana, yksinmyyjänä tai toimiluvan haltijan, käytettäköön mitä nimitystä tahansa, katsotaan olevan riippuvuussuhteisia ainoastaan, jos he tämän artiklan 4 kohdassa esitettyjen arviointiperiaatteiden mukaan kuuluvat siinä tarkoitettuihin henkilöihin.
Artikla 16
Esitettyään kirjallisen pyynnön maahantuojalla on oikeus saada tuontimaan tulliviranomaisilta kirjallinen selvitys siitä, miten hänen maahantuomansa tavaran tullausarvo on määritetty.
Artikla 17
Minkään tässä sopimuksessa ei saa tulkita rajoittavan tai asettavan kyseenalaiseksi tulliviranomaisten oikeuksia tarkistaa viranomaisia tyydyttävällä tavalla kaikkien arvomääritystä varten esitettyjen lausuntojen, asiakirjojen tai selvitysten oikeellisuus ja täsmällisyys.
OSA IIHALLINTO, NEUVOTTELUT JA RIITOJEN RATKAISEMINEN
Artikla 18Instituutiot
Tällä sopimuksella perustetaan
1. Tullausarvokomitea (tässä sopimuksessa ''komitea''), joka koostuu tämän sopimuksen jokaisen jäsenen edustajista. Komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja kokoontuu yleensä kerran vuodessa tai siten kuin tämän sopimuksen muut asiaa koskevat määräykset edellyttävät, suodakseen tämän sopimuksen jäsenille tilaisuuden neuvotella asioista, jotka koskevat tämän sopimuksen kunkin jäsenen tullausarvojärjestelmän hallintoa, sikäli kuin se voi vaikuttaa tämän sopimuksen soveltamiseen tai edistää sen tavoitteita, sekä suorittaakseen muut mahdolliset jäsenten sille osoittamat tehtävät. Komitean sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö.
2. Tekninen tullausarvokomitea (tässä sopimuksessa ''tekninen komitea''), joka huolehtii Tulliyhteistyöneuvoston (tässä sopimuksessa ''CCC'') alaisena II liitteessä selostetuista velvoitteistaan toimien mainitussa liitteessä esitettyjen menettelytapasäännösten mukaisesti.
Artikla 19Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
1. Ellei tässä sopimuksessa muuta määrätä, riitojen ratkaisemisesta koskevaa sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen mukaisiin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.
2. Jos joku jäsen katsoo, että jokin sille välittömästi tai välillisesti tämän sopimuksen perusteella kuuluva etu mitätöityy tai vaarantuu tai että tämän sopimuksen jonkin tavoitteen saavuttaminen estyy jonkun toisen jäsenen tai joidenkin toisten jäsenten toimenpiteiden takia, se voi, päästääkseen asiassa jäseniä keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun, pyytää neuvotteluja kyseisen jäsenen tai kyseisten jäsenten kanssa. Kukin jäsen harkitsee myönteisesti toisen jäsenen esittämää neuvottelupyyntöä.
3. Tekninen komitea antaa pyynnöstä neuvoja ja apua neuvottelujäsenille.
4. Paneeli, joka on asetettu tutkimaan tämän sopimuksen määräyksiä koskevaa riitaa voi riitaosapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kehottaa teknistä komiteaa tutkimaan kaikkia teknistä harkintaa vaativia kysymyksiä. Paneeli päättää teknisen komitean erityistä riitaa koskevat perusehdot ja asettaa ajan teknisen komitean raportin saamiselle. Paneeli ottaa huomioon teknisen komitean raportin. Siinä tapauksessa, että tekninen komitea ei pääse yhteisymmärrykseen tässä kohdassa mainitusta asiasta, paneelin tulisi suoda riitaosapuolille mahdollisuus ilmaista kysymystä koskevia näkemyksiään paneelille.
5. Paneelin toimittamaa luottamuksellista tietoa ei tuoda ilmi ilman tietoa toimittavan henkilön, elimen tai viranomaisen muodollista valtuutusta. Mikäli tällaista tietoa paneelilta pyydetään, mutta paneeli ei salli tällaisen tiedon julkistamista, tehdään, tiedon toimittaneen henkilön, elimen tai viranomaisen valtuutuksella, julkinen yhteenveto.
OSA IIIERITYIS- JA ERILLISKOHTELU
Artikla 20
1. Kehitysmaajäsenet, jotka eivät ole 12. huhtikuuta 1979 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamissopimuksen osapuolia, voivat lykätä sopimuksen määräysten soveltamista enintään viisi vuotta siitä, kun WTO-sopimus on tullut voimaan tällaisten jäsenten alueella. Kehitysmaajäsenet, jotka päättävät lykätä tämän sopimuksen soveltamista, ilmoittavat siitä asianmukaisesti WTO:n pääjohtajalle.
2. Sen lisäksi mitä edellä olevassa 1 kohdassa on sanottu, kehitysmaajäsenet, jotka eivät ole tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamissopimuksen osapuolia, voivat lykätä 1 artiklan 2 (b)(iii) kohdan ja 6 artiklan määräysten soveltamista enintään kolme vuotta siitä, jolloin ne ovat alkaneet soveltaa tämän sopimuksen kaikkia muita määräyksiä. Kehitysmaajäsenet, jotka päättävät lykätä tässä kohdassa mainittujen määräysten soveltamista, ilmoittavat siitä asianmukaisesti WTO:n pääjohtajalle.
3. Teollisuusmaajäsenet antavat pyynnöstä teknistä apua kehitysmaajäsenille keskinäisesti sovituin ehdoin. Tältä pohjalta teollisuusmaajäsenet laativat teknistä apua koskevia ohjelmia, jotka voivat sisältää muun muassa henkilökunnan koulutusta, apua käytännön soveltamistoimien valmistelussa, mahdollisuuksia tutustua arvonmääritysmenetelmiin sekä ohjausta tämän sopimuksen määräysten soveltamisessa.
OSA IVLOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla 21Varaumat
Tämän sopimuksen mihinkään määräyksiin ei voi tehdä varaumia ilman muiden jäsenten suostumusta.
Artikla 22Kansallinen lainsäädäntö
1. Jokaisen jäsenen on varmistettava, että sen lait, säännökset ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia viimeistään siitä ajankohdasta lähtien kun kyseisen jäsenen tulee soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä.
2. Jokainen jäsen tiedottaa komitealle kaikista sellaisten lakiensa ja säännöksiensä muutoksista, jotka liittyvät tähän sopimukseen sekä näiden lakien ja säännösten soveltamisessa tapahtuneista muutoksista.
Artikla 23Tarkastelu
Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet. Komitea tiedottaa vuosittain tavarakauppaneuvostolle ajanjakson kuluessa tapahtuneesta kehityksestä, jota tämä tarkastelu koskee.
Artikla 24Sihteeristö
Tämä sopimuksen sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö lukuun ottamatta tekniselle komitealle erityisesti määrättyjä tehtäviä, joiden osalta sihteeristönä toimii CCC:n sihteeristö.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Yleinen huomautus
Arvonmääritysmenetelmien soveltamisjärjestys
1. 1-7 artiklat, molemmat artiklat mukaan lukien, määrittelevät, millä tavoin maahantuodun tavaran tullausarvo määritetään tämän sopimuksen määräysten mukaan. Arvonmääritysmenetelmät on esitetty siinä järjestyksessä, jossa niitä sovelletaan. Ensisijainen arvonmääritysmenetelmä on selostettu 1 artiklassa. Maahantuodun tavaran arvo määritetään tämän artiklan määräysten mukaan aina, kun siinä selostetut edellytykset toteutuvat.
2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää 1 artiklan määräysten mukaan, se määritetään käymällä läpi järjestyksessä seuraavat artiklat, kunnes tullaan ensimmäiseen sellaiseen artiklaan, jonka mukaan tullausarvo voidaan määrittää. Lukuun ottamatta 4 artiklan määräyksiä, soveltamisjärjestyksessä välittömästi seuraavan artiklan määräyksiä voidaan soveltaa ainoastaan, mikäli tullausarvoa ei voida määrittää jonkin tietyn artiklan määräysten mukaan.
3. Ellei maahantuoja pyydä 5 ja 6 artiklojen soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, noudatetaan normaalia soveltamisjärjestystä. Jos maahantuoja pyytää 5 ja 6 artiklojen soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, mutta tullausarvon määritys 6 artiklan mukaan osoittautuu mahdottomaksi, tullausarvo määritetään 5 artiklan määräysten mukaan, mikäli se on mahdollista.
4. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää 1-6 artiklojen määräysten mukaan, molemmat mainitut artiklat mukaan lukien, arvo vahvistetaan soveltamalla 7 artiklan määräyksiä.
Yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden soveltaminen
1. ''Yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet'' tarkoittavat sellaisia tunnettuja periaatteita, jotka on jossakin maassa tiettynä ajankohtana yksimielisesti hyväksytty tai joita viranomaiset oleellisilta osin kannattavat ja jotka määrittävät, mitkä taloudelliset voimavarat ja velvoitteet tulisi kirjata varoiksi ja veloiksi, millaiset varoissa ja veloissa tapahtuneet muutokset tulisi kirjata, millä tavoin varat ja velat sekä niissä tapahtuneet muutokset tulisi laskea, mitä tietoja tulisi ilmaista ja millä tavoin sekä mitä laskelmia ja taseita tulisi laatia. Nämä normit voivat olla laaja-alaisia, yleisesti sovellettavia periaatteita yhtä hyvin kuin yksityiskohtaisia käytännön ohjeita ja menettelytapoja.
2. Tämä sopimuksen tarkoitusperiä ajatellen kukin jäsen käyttää hyväkseen tietoja, jotka on laadittu sen maan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jota kulloinkin kysymyksessä oleva artikla edellyttää. Esimerkiksi 5 artiklan edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin käyttämällä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja. Toisaalta 6 artiklan edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin tavaroiden tuotantomaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittujen tietojen perusteella. Lisäesimerkkinä voidaan mainita, että 8 artiklan 1 (b)(ii) kohdassa tarkoitettu, tuontimaassa syntynyt erä määritettäisiin käyttämällä hyväksi kyseisessä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 1
Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta
Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa kokonaismaksua, jonka ostaja on maksanut tai maksaa maahantuodusta tavarasta myyjälle tai myyjän hyväksi. Maksun ei välttämättä tarvitse tapahtua rahansiirtona. Maksu voidaan suorittaa remburssilla tai siirtokelpoisilla arvopapereilla. Maksu voi tapahtua välittömästi tai välillisesti. Esimerkkinä ostajan välillisestä maksusuorituksesta voidaan mainita, että ostaja maksaa myyjän velan tai osan siitä.
Ostajan omaan lukuunsa suorittamia toimia - lukuun ottamatta sellaisia, joiden johdosta tulee 8 artiklan mukaan tehdä oikaisu - ei katsota myyjälle suoritetuiksi välillisiksi maksuiksi, vaikka niiden voitaisiinkin katsoa hyödyttävän myyjää. Tullausarvoa määritettäessä tällaisten toimenpiteiden aiheuttamia kustannuksia ei näin ollen lisätä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaa.
Seuraavat kulut ja kustannukset eivät kuulu tullausarvoon edellyttäen, että ne ovat erotettavissa hinnasta, joka maahantuodusta tavarasta tosiasiassa on maksettu tai maksetaan:
(a) rakennus-, asennus-, kokoonpano- ja huoltokustannukset sekä tekninen apu, mikäli nämä palvelut on tehty maahantuonnin jälkeen ja mikäli ne kohdistuvat sellaisiin maahantuotuihin tavaroihin kuten teollisuuslaitoksiin, koneisiin tai laitteistoihin;
(b) tuonnin jälkeen syntyneet kuljetuskustannukset;
(c) tuontimaassa perittävät tullit ja verot.
Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa maahantuodun tavaran hintaa. Näin ollen ostajan myyjälle suorittaneet osingot tai muut sellaiset maksut, jotka eivät koske maahantuotua tavaraa, eivät kuulu tullausarvoon.
Kohta 1(a)(iii)
Rajoituksia, jotka eivät aiheuta tosiasiassa maksetun tai maksettavan hinnan hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä, ovat muun muassa sellaiset, jotka eivät oleellisesti vaikuta tavaran arvoon. Esimerkkinä tällaisista rajoituksista olisi tapaus, jolloin autojen myyjä vaatii, ettei ostaja saa jälleenmyydä autoja eikä asettaa niitä näytteille ennen määrättyä päivää, jolloin mallivuosi alkaa.
Kohta 1(b)
Jos myynti tai hinta on riippuvainen ehdosta tai suorituksesta, jonka arvoa ei voida määrittää arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran osalta, kauppa-arvoa ei hyväksytä tullausarvoa määritettäessä. Seuraavassa eräitä esimerkkejä tästä:
(a) myyjä määrää maahantuodulle tavaralle hinnan sillä edellytyksellä, että ostaja ostaa häneltä myös muita tuotteita määrätyt paljoudet;
(b) maahantuodun tavaran hinta on riippuvainen siitä, millä hinnalla tai millä hinnoilla maahantuodun tavaran ostaja myy muita tuotteita maahantuodun tavaran myyjälle;
(c) hinta on määrätty käyttämällä maksumuotoa, joka ei liity maahantuotuun tavaraan. Näin on asianlaita esimerkiksi, jos maahantuotu tavara on puolivalmiste, jonka myyjä on toimittanut sillä ehdolla, että hän vastaanottaa tietyn määrän valmista tuotetta.
Maahantuodun tavaran tuottamiseen tai markkinointiin liittyvät ehdot tai suoritukset eivät kuitenkaan aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä. Esimerkiksi se seikka, että ostaja toimittaa myyjälle tuontimaassa tehtyä insinöörityötä ja suunnitelmia, ei aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä 1 artiklaa sovellettaessa. Samoin jos ostaja suorittaa omaan lukuunsa, vaikkakin myyjän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, maahantuodun tavaran markkinointiin liittyviä toimia, näiden toimenpiteiden arvo ei kuulu tullausarvoon eikä kauppa-arvoa niiden johdosta hylätä tullausarvoa määritettäessä.
Kohta 2
1. 1 artiklan 2 (a) ja 2 (b) kohdissa on erilaisia keinoja, joilla voidaan todeta kauppa-arvon hyväksyttävyys.
2. 2 (a) kohta edellyttää, että mikäli ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa, tutkitaan millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut ja hyväksytään kauppa-arvo tullausarvoksi, jos riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Tarkoituksena ei ole, että olosuhteet tutkintaan kaikissa tapauksissa, jolloin ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa. Tällainen tutkimus on tarpeen ainoastaan silloin, kun epäillään voidaanko hinta hyväksyä. Mikäli tulliviranomaiset eivät epäile hinnan hyväksyttävyyttä, hinta olisi hyväksyttävä pyytämättä maahantuojalta lisätietoja. Tulliviranomaiset ovat esimerkiksi voineet jo aikaisemmin tutkia riippuvuussuhteen tai heillä saattaa olla jo ennestään yksityiskohtaiset tiedot ostajasta ja myyjästä. Tällaisen tutkimuksen tai tällaisten tietojen johdosta he saattavat jo olla vakuuttuneet siitä, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.
3. Mikäli tulliviranomainen ei voi hyväksyä kauppa-arvoa tutkimatta asiaa tarkemmin, maahantuojalle tulisi antaa tilaisuus toimittaa sellaiset yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta tulliviranomainen voi tutkia, millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut. Voidakseen ratkaista, onko riippuvuussuhde vaikuttanut hintaan, tulliviranomaisen tulisi tällaisessa tapauksessa olla valmis tutkimaan asiaan vaikuttavat seikat kyseisen liiketoimen osalta, muun muassa sen, millä tavoin ostaja ja myyjä ovat järjestäneet liikesuhteensa ja miten kyseiseen hintaan on päädytty. Mikäli voidaan todeta, että vaikka ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa 15 artiklan määräysten perusteella, he ostavat toisiltaan ja myyvät toisilleen aivan kuin riippuvuussuhdetta ei olisi, tämä osoittaa, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Esimerkkinä tästä seuraava: Jos hinta olisi määrätty kyseisen elinkeinoalan normaaleja hinnoitteluperiaatteita noudattaen tai samalla tavalla kuin myyjä määrää hinnat hänestä riippumattomille ostajille, tämä osoittaisi, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Toisena esimerkkinä voi olla tapaus, jolloin osoitetaan, että hinta kattaa kaikki kustannukset sekä voiton, joka vastaa yrityksen sellaista yleisvoittoa, jonka se on saavuttanut edustavaksi katsottavan ajan kuluessa (esimerkiksi vuodessa) myydessään samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa tavaraa. Tämä osoittaisi myös, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.
4. 2 (b) kohta edellyttää, että maahantuoja saa tilaisuuden osoittaa, että kauppa-arvo on hyvin lähellä tulliviranomaisen aikaisemmin hyväksymää testiarvoa ja että kauppa-arvo sen johdosta on hyväksyttävissä 1 artiklan määräysten mukaisesti. Mikäli 2 (b) kohdan tarkoittama testitulos on myönteinen, ei tarvitse tutkia 2 (a) kohdan tarkoittamaa hintavaikutusta. Jos tulliviranomaisella on ennestään riittävät ja sitä tyydyttävät tiedot, niin että se voi ilman yksityiskohtaisia lisätiedusteluja todeta, että jokin 2 (b) kohdassa tarkoitetuista testeistä on antanut myönteisen tuloksen, tulliviranomaisella ei ole syytä vaatia maahantuojaa osoittamaan, että vertailutulos pitää paikkansa. 2 (b) kohdan sanonta ''riippumattomat ostajat'' tarkoittaa ostajia, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa myyjään missään yksittäistapauksessa.
Kohta 2 (b)
Ratkaistaessa onko jokin arvo ''hyvin lähellä'' jotain toista arvoa, tulee ottaa huomioon useita tekijöitä. Tällaisia ovat maahantuodun tavaran luonne, itse kyseisen teollisuudenalan luonne, tavaran maahantuonnin ajankohta sekä se, onko arvojen ero kaupallisesti merkittävä. Koska nämä tekijät voivat vaihdella tapaus tapaukselta, olisi mahdotonta soveltaa kaikissa tapauksissa yhtenäistä normia esimerkiksi kiinteää prosenttilukua. Saattaa esimerkiksi olla mahdotonta hyväksyä pientä arvoeroa jossakin tapauksessa, kysymyksen ollessa jostakin tietystä tavaratyypistä, kun sen sijaan suurehko ero jonkin toisentyyppisen tavaran kohdalla saattaisi olla hyväksyttävissä ratkaistaessa onko kauppa-arvo ''hyvin lähellä'' 1 artiklan 2 (b) kohdassa tarkoitettuja testiarvoja.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 2
1. Sovellettaessa 2 artiklaa tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista samanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää samanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:
(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;
(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai
(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.
2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli:
(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;
(b) ainoastaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai
(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.
3. Ilmaus ''ja/tai'' tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.
4. 2 artiklan mukaan samanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan 1 (b) ja 2 kohtien edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty 1 artiklan perusteella.
5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat esimerkiksi olla voimassa olevat hintaluettelot, joista käyvät ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä samanlaista maahantuotua tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia. Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä veloitetaan 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu bona fide muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä, tullausarvoa ei voida määrittää 2 artiklan määräysten mukaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 3
1. Sovellettaessa 3 artiklaa tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista, vastaavanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää vastaavanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:
(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;
(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai
(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.
2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli
(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;
(b) ainostaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai
(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.
3. Ilmaus ''ja/tai'' tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.
4. 3 artiklan mukaan vastaavanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan 1b ja 2 kohtien edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty 1 artiklan perusteella.
5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat olla esimerkiksi voimassa olevat hintaluettelot, joista käy ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä maahantuotua vastaavanlaista tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia. Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä luettelon mukaan veloitetaan 10 yksikön myynnissä. Tämä ei edellytä 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu hyvässä uskossa muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä tullausarvoa ei voida määrittää 3 artiklan määräysten mukaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 5
1. Sanonta ''yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous ... tavaroita myydään'' tarkoittaa hintaa, jolla yksikkömäärältään suurin paljous myydään henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat nämä tavarat maahantuonnin jälkeen ensimmäiselle kauppaportaalla, jolla tällaiset myynnit tapahtuvat.
2. Esimerkkinä tästä seuraava. Tavaroita myydään hintaluettelon mukaan, jossa myönnetään edelliset yksikköhinnat suuria paljouksia ostettaessa.
Myyty paljous Yksikköhinta Myyntien Kuhunkin hintaan
lukumäärä myyty kokonaispaljous
1-10 yksikköä 100 10 myyntiä á 5 yksikköä 65
5 myyntiä á 3 yksikköä
11-25 yksikköä 95 5 myyntiä á 11 yksikköä 55
yli 25 yksikköä 90 1 myynti, á 30 yksikköä 80
1 myynti, á 50 yksikköä
Suurin johonkin tiettyyn hintaan myyty yksikkömäärä on 80. Näin ollen suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta on 90.
3. Toisena esimerkkinä tästä on tapaus, jossa on kaksi myyntiä. Ensimmäisessä tapauksessa myydään 500 yksikköä hintaan 95 rahayksikköä/yksikkö. Toisessa tapauksessa myydään 400 yksikköä 90 rahayksikön yksikköhinnalla. Tässä esimerkissä suurin jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty yksikkömäärä on 500 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 95 rahayksikköä.
4. Kolmantena esimerkkinä on seuraava tilanne, jossa eri paljouksia myydään eri hinnoilla.
(a) Myynnit
Myyty paljous Yksikköhinta
40 yksikköä 100
30 yksikköä 90
15 yksikköä 100
50 yksikköä 95
25 yksikköä 105
35 yksikköä 90
5 yksikköä 100
(b) Kokonaispaljoudet
Myyty kokonaispaljous Yksikköhinta
65 90
50 95
60 100
25 105
Tässä esimerkissä jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty suurin yksikkömäärä on 65 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 90.
5. Määritettäessä 5 artiklan tarkoittamaa yksikköhintaa ei edellä olevan 1 kohdan selostuksen perusteella mukaan saa ottaa mitään sellaista tuontimaassa tapahtuvaa myyntiä, jossa tavara myydään henkilölle, joka välittömästi tai välillisesti toimittaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan 8 artiklan 1(b) kohdassa eriteltyjä ainesosia käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksessa ja myynnissä tuontimaahan vietäväksi.
6. Huomattakoon, että 5 artiklan 1 kohdassa mainitut ''voitto ja yleiskulut'' tulisi ottaa kokonaisuutena. Tämän erän johdosta tehtävä vähennys tulisi määrittää maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen tietonsa ole ristiriidassa niiden numerotietojen kanssa, jotka saadaan myytäessä tuontimaassa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa maahantuotua tavaraa. Mikäli maahantuojan numerotiedot ovat ristiriidassa mainittujen tietojen kanssa, voittoa ja yleiskuluja vastaava erä voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella.
7. Sanonta ''yleiskulut'' sisältää myös kyseisen tavaran suoran ja välillisen mainonnan aiheuttamat kustannukset.
8. Tavaran myynnin johdosta maksettavat sisäiset verot, joita ei ole vähennetty 5 artiklan 1(a)(iv) kohdan määräysten perusteella, vähennetään 5 artiklan 1(a)(i) kohdan määräysten nojalla.
9. Määritettäessä joko provisiota tai tavanomaista voittoa ja yleiskuluja 5 artiklan 1 kohdan määräysten perusteella on kysymys siitä, kuuluuko jokin tietty tavara ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuin toinen tavara, ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tällöin olisi tutkittava sellaiset tuontimaassa tapahtuneet myynnit, jotka koskevat suppeinta mahdollista tavararyhmää tai -valikoimaa, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara sisältyy ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. 5 artiklaa sovellettaessa sanonta ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuuluva tavara'' kattaa sekä sen maahantuodun , joka tuodaan samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara, että sellaisen, joka tuodaan muusta maasta.
10. 5 artiklan 1(b) kohdassa oleva sanonta ''ajankohta, joka on mahdollisimman pian'' tarkoittaa päivää, johon mennessä maahantuotua tavaraa taikka saman- tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa on myyty riittävästi, jotta yksikköhinta voidaan määrittää.
11. Sovellettaessa 5 artiklan 2 kohtaa on jatkojalostuksen johdosta tehtävän lisävähennyksen perustuttava objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin, jotka koskevat tällaisen työn aiheuttamia kustannuksia. Laskelmat perustuvat kyseisen teollisuudenalan kaavoihin, ohjeisiin, rakennusmenetelmiin ja muihin käytännön menettelytapoihin.
12. Selvää on, että 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua arvonmääritysmenetelmää ei yleensä voida soveltaa, jos maahantuotu tavara menettää lisäjalostuksessa tunnistettavuutensa. Kuitenkin saattaa esiintyä tapauksia, jolloin jalostustoiminnan aiheuttama arvonlisä voidaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia määrittää täsmällisesti, vaikka tavara on jalostettaessa menettänyt tunnistettavuutensa. Toisaalta saattaa esiintyä myös sellaisia tapauksia, joissa maahantuotu tavara säilyttää tunnistettavuutensa, mutta niin vähäisenä osana tuontimaassa myydyssä tavarassa, että olisi perusteetonta soveltaa tätä arvonmääritysmenetelmää. Edellä olevan perusteella tulee jokaista tällaista tilannetta tarkastella kussakin tapauksessa erikseen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 6
1. Yleensä tämän sopimuksen mukainen tullausarvo määritetään tuontimaasta helposti saatavissa olevien tietojen perusteella. Laskennallisen arvon määrittämiseksi saattaa olla välttämätöntä tutkia arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran tuotantokustannuksia ja muita siihen liittyviä tietoja, jotka on hankittava tuontimaan ulkopuolelta. Useimmissa tapauksissa tavaran tuottaja on tuontimaan viranomaisten oikeudenkäytön ulkopuolella. Laskennallisen arvon soveltaminen rajoittuu yleensä tapauksiin, joissa ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa ja joissa tuottaja on valmis toimittamaan tuontimaan viranomaisille tarvittavat tiedot kustannustekijöistä sekä sallimaan mahdollisuuden kaikkiin tarkistuksiin, jotka voivat myöhemmin olla tarpeen.
2. ''Kustannukset tai arvio'', joihin viitataan 6 artiklan 1(a) kohdassa, määritetään niiden tietojen perusteella, jotka tuottaja antaa tai jotka hänen puolestaan annetaan arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran valmistuksesta. Tietojen tulee perustua tuottajan liikekirjanpitoon edellyttäen että tämä kirjanpito on tavaran valmistusmaassa sovellettavien, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukainen.
3. ''Kustannukset tai arvio'' sisältävät 8 artiklan 1(a)(ii) ja (iii) kohdissa eritellyt kustannuserät. Niihin sisältyvät myös kaikki ne 8 artiklan 1(b) kohdassa eritellyt ainesosat, jotka ostaja on välittömästi tai välillisesti toimittanut käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksen yhteydessä ja joiden arvot on jaettu 8 artiklaan liittyvän, asiaa koskevan huomautuksen mukaisesti. 8 artiklan 1(b)(iv) kohdassa eriteltyjen erien arvo, joka on syntynyt tuontimaassa, sisällytetään arvoon vain siinä määrin kuin näistä eristä laskutetaan tuottajaa. Selvää on, että laskennallista arvoa määritettäessä ei mitään tässä kohdassa mainittua kustannusta tai arvoa saa ottaa mukaan kahteen kertaan.
4. ''Voitto ja yleiskulut'', joihin viitataan 6 artiklan 1b kohdassa, määritetään tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen numerotietonsa ole ristiriidassa niiden tietojen kanssa, jotka tavanomaisesti esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä, edellyttäen että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistama ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan.
5. Tässä yhteydessä huomautettakoon, että erä ''voitto ja yleiskulut'' otetaan kokonaisuutena. Tästä seuraa, että mikäli tuottajan voitto on jossakin yksittäistapauksessa alhainen ja hänen yleiskulunsa korkeat, hänen voittonsa ja yleiskulujensa summa voi suuruudeltaan vastata sitä, mitä samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynnissä yleensä esiintyy. Tällainen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuontimaassa aloitettaisiin jonkin tuotteen markkinointi ja valmistaja luopuisi voitostaan tai tyytyisi vain pieneen voittoon korvatakseen korkeat yleiskulunsa, jotka liittyvät markkinoinnin aloittamiseen. Mikäli tuottaja pystyy osoittamaan, että alhainen voitto, jonka hän saa myydessään maahantuodun tavaran, johtuu kaupallisista erikoisolosuhteista, hänen tosiasiallinen voittonsa on otettava huomioon, edellyttäen, että hän perustelee sen pätevillä kaupallisilla syillä ja että hänen hinnoittelupolitiikkansa vastaa kyseisen teollisuudenalan tavanomaista hinnoittelupolitiikkaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuottajien on ollut pakko väliaikaisesti alentaa hintojaan kysynnän laskettua odottamatta tai jos he myyvät tavaran täydentääkseen tuontimaassa valmistettavien tavaroiden valikoimaa ja tyytyvät alhaiseen voittoon säilyttääkseen kilpailukykynsä. Mikäli tuottajan omat voitto- ja yleiskulutiedot eivät vastaa niitä, jotka yleensä esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä edellyttäen, että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistama ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan, voitto ja yleiskulut voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin tavaran tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen nojalla.
6. Mikäli laskennallista arvoa määritettäessä käytetään perusteena muita tietoja kuin tuottajan antamia tai hänen puolestaan annettuja, tuontimaan viranomaiset ilmoittavat maahantuojalle, tämän sitä pyytäessä, tietolähteen, käytetyt tiedot ja niiden perusteella tehdyt laskelmat, ottaen kuitenkin huomioon 10 artiklan määräykset.
7. ''Yleiskulut'', joihin viitataan 6 artiklan 1(b) kohdassa, kattavat myös ne 6 artiklan 1(a) kohdan ulkopuolelle jäävät välittömät ja välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat tavaran valmistuksesta ja myynnistä vientiin.
8. Se, kuuluuko jokin tavara ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuin toinen tavara, ratkaistaan tapaus tapaukselta kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Määritettäessä tavanomaista voittoa ja yleiskuluja 6 artiklan määräyksien perusteella tutkitaan tuontimaahan vietäväksi tapahtuneista myynneistä suppein mahdollinen tavararyhmä tai -valikoima, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara kuuluu ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. 6 artiklaa sovellettaessa ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuuluvan tavaran tulee olla peräisin samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 7
1. 7 artiklan määräysten perusteella määritettyjen tullausarvojen tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin.
2. 7 artiklan perusteella sovellettavien arvonmääritysmenetelmien tulisi olla 1-6 artikloissa määriteltyjä, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, mutta kohtuullinen joustavuus niitä sovellettaessa on 7 artiklan tarkoitusperien ja määräysten mukaista.
3. Seuraavassa muutamia esimerkkejä kohtuullisesta joustavuudesta.
(a) Samanlainen tavara - vaatimusta, että samanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara, voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla samanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää 5 ja 6 artiklojen määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä samanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.
(b) Vastaavanlainen tavara - vaatimusta, että vastaavanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksenkohteena oleva tavara voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla vastaavanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää 5 ja 6 artiklojen määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.
(c) Vähennysmenetelmä - 5 artiklan 1(a) kohdan määräystä, että tavara myydään ''sellaista kuin se oli maahantuontihetkellä'' voidaan tulkita joustavasti; ''90 päivän'' aikavaatimusta voidaan soveltaa joustavasti.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 8
Kohta 1(a)(i)
1. Sanonta ''ostoprovisiot'' tarkoittaa palkkiota, jonka maahantuoja maksaa agentilleen siitä, että tämä on edustanut häntä ulkomailla arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa ostettaessa.
Kohta 1(b)(ii)
1. Siihen, mikä osa 8 artiklan 1(b)(ii) kohdassa eritellyistä eristä kohdistuu maahantuotuun tavaraan, vaikuttaa kaksi tekijää, nimittäin itse ainesosan arvo ja tapa, miten tämä arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Nämä kustannuserät jaetaan kohtuullisella ja kussakin tilanteessa sopivalla tavalla sekä noudattaen yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita.
2. Jos maahantuoja hankkii ainesosan tiettyyn hintaan myyjältä, joka ei ole häneen riippuvuussuhteessa, ainesosan arvona ovat sen aiheuttamat kustannukset. Jos ainesosan on valmistanut maahantuoja tai häneen riippuvuussuhteessa oleva henkilö, sen arvona ovat sen tuotantokustannukset. Jos maahantuoja on käyttänyt toimittamaansa ainesosaa aikaisemmin, riippumatta siitä, oliko kyseinen maahantuoja hankkinut tai valmistanut sen, alkuperäisiä hankinta- tai tuotantokustannuksia alennetaan käyttöä vastaavasti, jotta päästään ainesosan arvoon.
3. Kun ainesosan arvo on määritetty, arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Tässä on erilaisia mahdollisuuksia. Arvo voidaan esimerkiksi kohdistaa ensimmäiseen lähetykseen, jos maahantuoja haluaa maksaa tullin koko arvosta yhdellä kertaa. Toisena mahdollisuutena on, että maahantuoja pyytää arvon jaettavaksi sen yksikkömäärän osalle, joka tuotetaan ensimmäiseen lähetykseen mennessä. Lisäksi hän voi pyytää, että arvo jaetaan koko arvioidun tuotannon osalle, mikäli tällaisesta tuotannosta on tehty sopimuksia tai kiinteitä sitoumuksia. Jakotapa riippuu siitä, mitä asiakirjoja maahantuoja esittää.
4. Edellä selostetun havainnollistamiseksi voidaan esittää tapaus, jossa maahantuoja toimittaa tuottajalle valumuotin käytettäväksi maahantuotavan taaran valmistuksessa ja sopii tuottajan kanssa 10 000 yksikön ostosta. Ensimmäisen 1000 yksikön erän lähettämiseen mennessä tuottaja on valmistanut jo 4000 yksikköä. Maahantuoja voi pyytää tulliviranomaista jakamaan muotin arvon joko 1 000 yksikön, 4000 yksikön tai 10 000 yksikön osalle.
Kohta 1(b)(iv)
1. Lisäykset, jotka tehdään 8 artiklan 1(b)(iv) kohdassa eriteltyjen erien johdosta, perustuvat objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin. Jotta saataisiin vähennetyksi sekä maahantuojan että tulliviranomaisen työmäärä mahdollisimman vähiin lisäysten arvoja määritettäessä, käytetään mahdollisimman paljon ostajan liikekirjanpidosta saatavia tietoja.
2. Niiden ostajan toimittamien erien osalta, jotka ostaja on joko ostanut tai vuokrannut, on lisäyksenä oston tai vuokrauksen aiheuttamat kustannukset. Kun on kysymys yleisesti saatavasta tavarasta, ei lisätä muuta kuin materiaalin kopioinnista aiheutuvat kustannukset.
3. Se, kuinka helposti lisättävät arvot voidaan laskea, riippuu kulloinkin kysymyksessä olevan yrityksen organisaatiosta sekä sen liikkeenjohto- ja kirjanpitomenetelmistä.
4. On esimerkiksi mahdollista, että yritys, joka tuo useita tuotteita monista eri maista, hoitaa tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksen kirjanpidon siten, että siitä käyvät täsmällisesti ilmi tiettyyn tuotteeseen kohdistuvat kustannukset. Tällaisissa tapauksissa voidaan asianmukainen oikaisu tehdä välittömästi 8 artiklan määräyksiä soveltaen.
5. Toisessa tapauksessa yritys voi kirjata tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksensa kustannukset yleiskuluiksi jakamatta niitä yksittäisten tuotteiden osalle. Tässä tapauksessa maahantuodun tavaran arvoon voidaan tehdä asianmukainen oikaisu 8 artiklan määräysten nojalla siten, että suunnittelukeskuksen kokonaiskustannukset jaetaan koko sen tuotannon osalle, joka käyttää suunnittelukeskusta hyväkseen, ja lisätään tällä tavoin jaetut kustannukset maahantuonteihin niiden yksikköluvun mukaan.
6. Päätettäessä kustannusten asianmukaisesta jakotavasta on eri tilanteissa luonnollisesti otettava huomioon erilaisia tekijöitä.
7. Sellaisissa tapauksissa, jolloin kyseisen ainesosan tuotanto on tapahtunut useissa maissa ja tietyn ajanjakson kuluessa, oikaisu rajoittuu siihen arvoon, joka tosiasiassa on lisätty tähän erään tuontimaan ulkopuolella.
Kohta 1(c)
1. 8 artiklan 1(c) kohdassa mainittuihin rojalteihin ja lisenssimaksuihin voi kuulua muun muassa patenttien, tavaramerkkien ja tekijänoikeuksien käytön johdosta suoritettavat maksut. Maksuja, jotka suoritetaan oikeudesta jäljentää maahantuotua tavaraa tuontimaassa, ei tullausarvoa määritettäessä kuitenkaan lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.
2. Maksuja, jotka ostaja suorittaa maahantuodun tavaran jakelu- tai jälleenmyyntioikeudesta, ei lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan, elleivät nämä maksut ole ehtona myytäessä maahantuotu tavara vietäväksi tuontimaahan.
Kohta 3
Mikäli ei ole käytettävissä objektiivisia ja tarkistettavissa olevia tietoja 8 artiklan edellyttämistä lisäyksistä, kauppa-arvoa ei voida määrittää 1 artiklan määräysten perusteella. Asian havainnollistamiseksi seuraava esimerkkitapaus: rojalti maksetaan sen litrahinnan perusteella, joka saadaan myytäessä tiettyä tuotetta tuontimaassa. Tuote tuotiin maahan kiloittain ja valmistettiin liuokseksi maahantuonnin jälkeen. Jos rojalti perustuu osaksi muihin tekijöihin, jotka eivät mitenkään liity maahantuotuun tavaraan (esimerkiksi jos maahantuotu tavara sekoitetaan kotimaisiin ainesosiin, niin että maahantuotu tavara ei enää ole tunnistettavissa, tai jos rojaltia ei voida erottaa ostajan ja myyjän välisistä erityisistä rahoitusjärjestelyistä) olisi perusteetonta yrittää tehdä lisäystä rojaltin johdosta. Jos tällainen rojalti kuitenkin perustuu vain maahantuotuun tavaraan, ja jos rojaltisumma voidaan helposti määrittää, voidaan tarvittava lisäys tehdä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 9
9 artiklan määräyksiä sovellettaessa ''tuontiajankohta'' voi olla myös tullausajankohta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 11
1. 11 artikla edellyttää, että maahantuojalla on oikeus valittaa tulliviranomaisen tekemästä arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa koskevasta tullausarvopäätöksestä. Ensin voidaan valittaa tullihallinnon korkeammalle tasolle, mutta viime kädessä maahantuojalla on oikeus valittaa tuomioistuimeen.
2. Sanonta ''ilman rangaistusseuraamuksia'' tarkoittaa, ettei maahantuojalle määrätä sakkoa tai häntä uhata sakolla ainoastaan sen vuoksi, että hän on päättänyt käyttää valitusoikeuttaan. Normaaleja oikeudenkäyntikuluja ja asianajajien palkkioita ei katsota sakoiksi.
3. Mikään 11 artiklan määräyksistä ei kuitenkaan estä jäsentä vaatimasta, että maksettavaksi määrätyt tullit suoritetaan täysimääräisinä ennen valitusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 15
Kohta 4
Tätä artiklaa sovellettaessa sanonta ''henkilöt'' kattaa tarvittaessa myös juridiset henkilöt.
Kohta 4(e)
Tätä sopimusta sovellettaessa jonkun henkilön katsotaan valvovan toista henkilöä, jos edellinen voi joko juridisesti tai käytännön toimissa asettaa jälkimmäiselle rajoituksia tai ohjailla häntä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE II TEKNINEN TULLAUSKOMITEA
1. Tämän sopimuksen 18 artiklan mukaisesti CCC:n yhteyteen perustetaan tekninen tullausarvokomitea, jonka tarkoituksena on taata tämän sopimuksen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen teknisellä tasolla.
2. Teknisen komitean tehtävät ovat seuraavat:
(a) tutkia teknisiä erityisongelmia, joita esiintyy päivittäisessä käytännön työssä sovellettaessa jäsenten arvonmääritysjärjestelmiä sekä antaa esitettyjen tosiasioiden perusteella ohjeellisia lausuntoja sopiviksi katsotuista ratkaisuista;
(b) tutkia pyynnöstä tätä sopimusta koskevin osin arvonmääritykseen liittyviä lakeja, menettelytapoja ja käytäntöä sekä laatia selonteot näistä tutkimustuloksista;
(c) laatia ja lähettää vuosittain selontekoja tämän sopimuksen teknisestä toteutumisesta ja sopimuksen asemasta;
(d) antaa tietoja ja ohjeita kaikista niistä maahantuodun tavaran tullausarvon määritykseen liittyvistä kysymyksistä, joita jäsenet tai komitea siltä pyytävät. Nämä tiedot ja ohjeet voidaan antaa ohjeellisina lausuntoina, kommentteina tai selittävinä huomautuksina;
(e) järjestää pyydettäessä tämän sopimuksen jäsenille teknistä apua ja pyrkiä näin edistämään tämän sopimuksen kansainvälistä hyväksymistä;
(f) tehdä tutkimus tämän sopimuksen 19 artiklassa perustetun paneelin mainitseman kysymyksen osalta; ja
(g) huolehtia muista komitean sille antamista tehtävistä.
Yleistä
3. Tekninen komitea pyrkii suorittamaan kohtuullisen lyhyessä ajassa erityiskysymyksiä koskevat tutkimuksensa, varsinkin jäsenten, komitean tai paneelin sille antamat tehtävät. 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti paneeli asettaa erityisen aikarajan teknisen komitean raportin vastaanottamiselle ja tekninen komitea toimittaa raporttinsa tämän ajan kuluessa.
4. CCC:n sihteeristö avustaa asianmukaisesti teknisen komitean työskentelyä.
Edustus
5. Jokaisella jäsenellä on oikeus olla edustettuna teknisessä komiteassa. Kukin jäsen voi nimittää edustajakseen tekniseen komiteaan yhden varsinaisen edustajan sekä yhden tai useamman varaedustajan. Jäsenestä, joka on tällä tavoin edustettuna teknisessä komiteassa, käytetään nimitystä teknisen komitean jäsen. Teknisen komitean jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia. Myös WTO:n sihteeristö voi olla kokouksissa läsnä tarkkailijana.
6. CCC:n jäsenillä, jotka eivät ole WTO:n jäseniä, voi olla edustajanaan teknisen komitean kokouksissa yksi edustaja sekä yksi tai useampi varaedustaja. Nämä edustajat osallistuvat teknisen komitean kokouksiin tarkkailijoina.
7. Teknisen komitean puheenjohtajan suostumuksella CCC:n pääsihteeri (tässä liitteessä ''pääsihteeri'') voi kutsua teknisen komitean kokoukseen tarkkailijoiksi sellaisten maiden edustajia, jotka eivät ole WTO:n jäseniä eivätkä CCC:n jäsenmaita, sekä edustajia hallitustenkeskisistä ja kansainvälisistä elinkeinoelämän järjestöistä.
8. Ilmoitus tekniseen komiteaan nimitetyistä edustajista, varaedustajista sekä neuvonantajista tehdään pääsihteerille.
Teknisen komitean kokoukset
9. Tekninen komitea kokoontuu tarvittaessa, mutta vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tekninen komitea määrää kunkin kokouksen ajankohdan edellisessä istunnossaan. Kokouksen ajankohtaa voidaan muuttaa, mikäli teknisen komitean joku jäsen sitä pyytää ja teknisen komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö siihen suostuu taikka mikäli puheenjohtaja sitä pyytää kiireellisten asioiden vuoksi. Huolimatta tämän kohdan virkkeen 1 määräyksistä tekninen komitea kokoontuu tarvittaessa harkitsemaan tämän sopimuksen 19 artiklan määräysten mukaisen paneelin mainitsemaa kysymystä.
10. Teknisen komitean kokoukset pidetään CCC:n päätoimipaikalla, ellei toisin päätetä.
11. Erittäin kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta pääsihteeri ilmoittaa teknisen komitean kunkin istunnon alkamispäivän kaikille teknisen komitean jäsenille sekä 6 ja 7 kohdissa henkilöille ainakin kolmekymmentä päivää etukäteen.
Työjärjestys
12. Pääsihteeri laatii kutakin istuntoa varten alustavan työjärjestyksen ja lähettää sen teknisen komitean jäsenille sekä 6 ja 7 kohdissa tarkoitetuille henkilöille viimeistään 30 päivää ennen istuntoa, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Tämä työjärjestys sisältää kaikki ne asiat, jotka tekninen komitea on edellisessä istunnossaan hyväksynyt siihen otettavaksi, kaikki puheenjohtajan omasta aloitteestaan siihen sisällyttämät asiat sekä kaikki kysymykset, jotka pääsihteeri, komitea tai teknisen komitean joku jäsen on pyytänyt siihen otettavaksi.
13. Tekninen komitea vahvistaa työjärjestyksensä kunkin istunnon alussa. Tekninen komitea voi milloin tahansa istuntonsa aikana muuttaa työjärjestystään.
Kokousvirkailijat ja työskentely
14. Tekninen komitea valitsee jäsentensä edustajista puheenjohtajan sekä yhden tai useamman varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan toimikausi on yksi vuosi. Erovuorossa oleva puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja voidaan valita uudelleen. Puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, joka lakkaa toimimasta teknisen komitean jonkin jäsenen edustajana, menettää automaattisesti paikkansa puheenjohtajistossa.
15. Jos puheenjohtaja on poissa jostakin kokouksesta tai osasta siitä, puheenjohtajana toimii joku varapuheenjohtajista. Tällaisissa tapauksissa varapuheenjohtajalla on samat oikeudet ja velvoitteet kuin puheenjohtajalla.
16. Kokouksen puheenjohtaja osallistuu teknisen komitean työskentelyyn puheenjohtajana eikä teknisen komitean minkään jäsenen edustajana.
17. Sen lisäksi, mitä puheenjohtajan velvoitteista on määrätty muualla näissä säännöissä, puheenjohtaja avaa ja päättää kunkin istunnon, johtaa keskustelua antaa puheenvuorot sekä seuraa näiden sääntöjen mukaisesti kokouksen kulkua. Puheenjohtaja voi myös palauttaa järjestykseen puhujan, jos tämän huomautukset eivät ole asiaankuuluvia.
18. Jokaisen kysymyksen käsittelyn aikana mikä valtuuskunta tahansa voi esittää työjärjestystä koskevan kysymyksen. Tässä tapauksessa puheenjohtaja ilmoittaa heti oman päätöksensä. Jos tätä päätöstä vastustetaan, puheenjohtajan tulee alistaa päätöksensä kokouksen ratkaistavaksi, ja se säilyy sellaisenaan, ellei kokous äänestä sitä kumoon.
19. Pääsihteeri tai hänen määräämänsä sihteeristön virkailijat hoitavat teknisen komitean kokousten vaatiman sihteerityön.
Kokouksen päätösvaltaisuus ja äänestykset
20. Tekninen komitean on päätösvaltainen, jos sen jäsenistön yksinkertainen enemmistö on läsnä.
21. Teknisen komitean kullakin jäsenellä on yksi ääni. Teknisen komitean päätös edellyttää, että vähintään kahden kolmasosan enemmistö läsnäolevista jäsenistä kannattaa sitä. Riippumatta jotakin erityiskysymystä koskeneen äänestyksen tuloksesta tekninen komitea voi laatia komitealle ja CCC:lle täydellisen raportin käsitellystä asiasta ja ilmaista keskustelussa esitetyt erilaiset mielipiteet. Huolimatta tämän kohdan edellämainituista määräyksistä, jotka koskevat paneelin mainitsemia kysymyksiä, tekninen komitea tekee päätökset yhteisesti. Mikäli tekninen komitea ei tee päätöstä paneelin esittämästä asiasta, tekninen komitea laatii yksityiskohtaisen raportin, joka ilmaisee jäsenten mielipiteet.
Kielet ja asiakirjat
22. Teknisen komitean virallisina kielinä ovat englanti, ranska ja espanja. Millä tahansa näistä kolmesta kielestä esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään välittömästi muille virallisille kielille, elleivät kaikki valtuuskunnat sovi, että kääntämisestä luovutaan. Millä muulla kielellä tahansa esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään englanniksi samoin varauksin kuin edellä, mutta tällaisissä tapauksissa kyseisen valtuuskunnan tulee toimittaa englannin-, ranskan- tai espanjankielinen käännös esityksestä. Teknisen komitean virallisissa asiakirjoissa käytetään vain englantia, ranskaa ja espanjaa. Teknisessä komiteassa käsiteltävissä muistioissa ja kirjeenvaihdossa käytetään jotakin virallisista kielistä.
23. Tekninen komitea laatii selonteon kaikista istunnoistaan, mikäli puheenjohtaja katsoo sen välttämättömäksi, sekä pöytäkirjan tai yhteenvedon kokouksistaan. Puheenjohtaja tai hänen määräämänsä raportoi teknisen komitean työstä jokaisessa komitean tai CCC:n kokouksessa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE III
1. 20 artiklan 1 kohdan mukainen kehitysmaita koskeva sopimuksen määräysten soveltamisen lykkäys viidellä vuodella voi käytännössä olla tietyille kehitysmaajäsenille riittämätön. Tällaisissa tapauksissa jäsen voi pyytää ennen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajan päättymistä sen jatkamista, jolloin vallitsee yhteisymmärrys siitä, että jäsenet harkitsevat myötämielisesti tällaista pyyntöä tapauksissa, joissa kyseinen kehitysmaajäsen voi esittää hyvät perustelut.
2. Kehitysmaat, jotka tällä hetkellä määräävät tavaroiden tullausarvon virallisesti asetettujen minimiarvojen perusteella, saattavat haluta tehdä varauman voidakseen säilyttää tällaiset arvot rajoitetun siirtymäkauden ajan ehdoilla, joista jäsenet voivat sopia.
3. Kehitysmaat, jotka katsovat, että 4 artiklan mukainen maahantuojan pyytämä käänteinen järjestys saattaa aiheuttaa todellisia vaikeuksia, saattavat haluta tehdä 4 artiklaan seuraavanlaisen varauman:
''.............n hallitus varaa oikeuden soveltaa sopimuksen artiklan 4 asianomaisia määräyksiä vain, milloin tulliviranomaiset suostuvat pyyntöön 5 ja 6 artiklojen järjestyksen vaihtamisesta.''
Jos kehitysmaat tekevät tällaisen varauman, jäsenet suostuvat siihen sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.
4. Kehitysmaat saattavat haluta tehdä seuraavanlaisen varauman sopimuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti:
''.........n hallitus varaa oikeuden soveltaa sopimuksen 5 artiklan 2 kohtaa siihen liittyvän asianomaisen huomautuksen mukaisesti riippumatta siitä, pyytääkö maahantuoja sitä vai ei.''
Jos kehitysmaat tekevät tällaisen varauman, jäsenet suostuvat siihen sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.
5. Tietyillä kehitysmailla saattaa olla vaikeuksia sopimuksen 1 artiklan soveltamisessa siltä osin kuin se liittyy maahantuontiin kehitysmaihin silloin, kun maahantuonnin suorittavat yksinmyyjät, yksinjakelijat ja konsession yksinhaltijat. Mikäli kehitysmaajäsenille aiheutuu käytännössä tällaisia ongelmia, tällaisten jäsenten pyynnöstä tehdään tästä kysymyksestä tutkimus sopivien ratkaisujen löytämiseksi.
6. 17 artikla tunnustaa, että tulliviranomaisilla saattaa sopimusta soveltaessaan olla tarve tehdä tiedusteluja, jotka koskevat niille tullausarvon määräämistä varten annettujen lausuntojen, asiakirjojen tai selvitysten paikkansapitävyyttä tai tarkkuutta. Artiklassa täten tunnustetaan oikeus tehdä tutkimuksia, joilla pyritään esimerkiksi todentamaan, että tullausarvon määrityksen yhteydessä tullille esitetyt tai selvitetyt arvotekijät ovat täydelliset ja oikeat. Jäsenillä on kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti oikeus odottaa maahantuojilta kaikinpuolista yhteistyötä näissä tiedusteluissa.
7. Tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta sisältää kaikki tosiasiassa suoritetut tai suoritettavat maksut, jotka ostaja suorittaa myyjälle tai kolmannelle osapuolelle tuontitavaroiden myynnin ehtona tyydyttääkseen myyjän sitoumuksen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS VIENTITAVARAN ENNAKKOTARKASTUKSESTA
Jäsenet, jotka
toteavat, ministerien 20 päivänä syyskuuta 1986 sopineen, että Uruguayn kierroksen monenkeskisissä kauppaneuvotteluissa pyritään ''aikaansaamaan maailmankaupan edelleen vapautumista ja laajentumista'', ''vahvistamaan GATTin roolia'', ja ''parantamaan GATT-järjestelmän sopeutumiskykyä kehittyvään kansainväliseen talousympäristöön'';
toteavat, että monet kehitysmaajäsenet turvautuvat vientitavaran ennakkotarkastukseen;
tunnustavat kehitysmaiden tarpeen tähän niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä tuontitavaroiden laadun, määrän ja hinnan toteamiseksi;
pitävät mielessä, että sellaiset ohjelmat on toteutettava aiheuttamatta tarpeettomia viivytyksiä tai eriarvoista kohtelua;
toteavat, että tämä tarkastus toimitetaan määritelmän mukaisesti viejämaiden alueella;
tunnustavat tarpeen yhteisesti luoda sekä käyttäjäjäsenten että viejäjäsenten oikeuksien ja velvoitteiden kansainvälinen verkko;
tunnustavat, että GATT 1994 -sopimuksen periaatteita ja velvoitteita sovelletaan niihin vientitavaran ennakkotarkastusyksikköihin, joilla on WTO:n jäseninä olevien hallitusten valtuutus;
tunnustavat, että on toivottavaa huolehtia vientitarkastusyksikköjen toiminnan ja vientitavaran ennakkotarkastukseen liittyvien lakien ja säännöksien läpinäkyvyydestä;
haluavat huolehtia viejien ja ennakkotarkastusyksikköjen välisten, tämän sopimuksen puitteissa syntyvien riitojen nopeasta, tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta ratkaisusta;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1Soveltamisala - määritelmät
1. Tämä sopimus koskee kaikkea jäsenten alueella tapahtuvaa vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa, joko sellaista toimintaa, joka perustuu jäsenen hallituksen tai minkä tahansa hallituksen alaisen elimen sopimukseen tai valtuutukseen.
2. Käsitteellä ''käyttäjäjäsen'' tarkoitetaan jäsentä, jonka hallitus tai mikä hyvänsä hallituksenalainen elin on tehnyt sopimuksen vientitavaran ennakkotarkastuksen käytöstä tai valtuuttanut sen käytön.
3. Vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa on kaikki laadun, määrän, hinnan, mukaan lukien valuutanvaihtokurssin ja finanssiehtojen vahvistukseen liittyvä toiminta ja/tai käyttäjäjäsenen alueelle viedyn tavaran tulliluokittelu.
4. Termi ''vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö'' on mikä tahansa yksikkö, joka on tehnyt jäsenen kanssa sopimuksen tai saanut jäseneltä valtuutuksen suorittaa vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa. 1)
1) Näiden määräysten ei katsota velvoittavan jäseniä antamaan lupaa muiden jäsenten hallitusten yksiköille hoitaa vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa alueellaan.
Artikla 2Käyttäjäjäsenten velvoitteet
Syrjimättömyys
1. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastustoiminnassa ei syrjitä ketään, että tämän toiminnan hoitamisessa käytetyt menettelyt ja kriteerit ovat puolueettomia ja että niitä sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin viejiin, joihin sellainen toiminta vaikuttaa. He varmistavat yhdenmukaisen tarkastuksen kaikilta vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen tarkastajilta, joiden kanssa heillä on sopimus tai joilta he ovat saaneet valtuutuksen.
Hallinnon vaatimukset
2. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että heidän lakeihinsa, määräyksiinsä ja vaatimuksiinsa liittyvän vientitavaran ennakkotarkastustoiminnan aikana GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 4 kohdan määräyksiä kunnioitetaan asianmukaisella tavalla.
Tarkastuksen paikka
3. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että kaikki vientitavaran ennakkotarkastustoiminta, mukaan lukien tutkimusraportin julkaiseminen tai julkaisematta jättämistä koskeva tiedonanto tehdään sillä tullialueella, josta tavarat viedään tai, jos tarkastusta ei voida suorittaa sillä tullialueella kyseisten tuotteiden monimutkaisuudesta johtuen tai jos molemmat osapuolet niin sopivat, ennakkotarkastus tehdään tullialueella, jossa tavarat on valmistettu.
Standardit
4. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että määrä- ja laatutarkastukset tehdään myyjän ja ostajan ostosopimuksessa määriteltyjen standardien mukaisesti ja että, mikäli tällaisia standardeja ei ole, sovelletaan kansainvälisiä standardeja. 2)
2) Kansainvälinen standardi on standardi, joka on sellaisen hallitusten välisen tai hallituksista riippumattoman elimen hyväksymä, jonka jäsenyys on avoin kaikille jäsenille ja jonka yksi tunnustetuista toiminnoista on standardisoinnin alalla.
Avoimuus
5. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastustoiminta hoidetaan avoimesti.
6. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että viejien otettua yhteyttä vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt toimittavat viejille luettelon kaikesta sellaisesta tiedosta, joka on välttämätöntä, jotta viejät kykenevät noudattamaan tarkastusvaatimuksia. Vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt toimittavat viejien pyynnöstä ajankohtaisen tiedon. Tämä tieto sisältää viittauksen käyttäjäjäsenten vientitavaran ennakkotarkastustoimintaan liittyvistä laeista ja määräyksistä, se sisältää myös tarkastukseen ja hinnan- sekä valuuttakurssin vahvistamiseen käytetyt menettelyt ja kriteerit viejien oikeudet suhteessa tarkastusyksikköihin ja 21 kohdassa esitetyt valitusmenettelyt. Ylimääräisiä menettelyvaatimuksia ja muutoksia nykyisissä menettelyissä ei sovelleta kuljetuksiin, ellei kyseiselle viejälle ilmoiteta näistä muutoksista samanaikaisesti kun tarkastusajasta sovitaan. GATT 1994 -sopimuksen XX ja XXI artikloissa tarkoitetuissa hätätilannetyypeissä sellaisia ylimääräisiä vaatimuksia tai muutoksia voidaan kuitenkin soveltaa kuljetukseen ennen kuin viejälle on tiedotettu. Tämä apu ei kuitenkaan vapauta viejiä niiden velvoitteista noudattaa käyttäjäjäsenen tuontimääräyksiä.
7. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että 6 kohdassa viitattu tieto on sopivalla tavalla viejien käytettävissä ja että vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen ylläpitämät vientitavaran ennakkotarkistustoimistot toimivat tietopisteinä, jossa kyseinen tieto on saatavilla.
8. Käyttäjäjäsenet julkaisevat viipymättä kaikki vientitavaran ennakkotarkistustoimintaa koskevat lait ja säännökset tavalla, joka mahdollistaa muiden hallitusten ja kaupanharjoittajien niihin tutustumisen.
Luottamuksellisen tiedon suojaaminen
9. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt käsittelevät kaikkea vientitavaran ennakkotarkastuksen aikana saatua tietoa luottamuksellisena siltä osin kuin mainittua tietoa ei jo ole julkaistu, se on yleisesti kolmansien osapuolien käytettävissä tai se on muutoin julkista. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ylläpitävät menettelyjä tätä tarkoitusta varten.
10. Käyttäjäjäsenet toimittavat jäsenten pyynnöstä tietoa toimenpiteistä, joihin ne ryhtyvät saattaakseen voimaan 9 kohdan. Tämän kohdan määräykset eivät vaadi ketään jäsentä paljastamaan luottamuksellista tietoa, jonka ilmitulo vaarantaisi vientitavaran ennakkotarkastusohjelmien tehokkuuden tai vaikuttaisi tiettyjen valtion tai yksityisten yritysten laillisiin kauppaintresseihin.
11. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt eivät levitä liikesalaisuuksia millekään kolmannelle osapuolelle, lukuunottamatta sitä, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt saattavat jakaa tämä tiedon hallituksen yksiköiden kanssa, joiden kanssa heillä on sopimus tai joilta heillä on valtuutus. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että sellaisilta vientitavaran ennakkotarkastusyksiköiltä, joihin niillä on sopimussuhde tai jotka ovat niiden valtuuttamia, saatu luottamuksellinen tieto on riittävällä tavalla suojattua. Vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt antavat niille hallituksille, joiden kanssa niillä on sopimussuhde tai joiden valtuuttamia ne ovat, tietoa liikesalaisuuksista ainoastaan siinä määrin kuin sellaista tietoa normaalisti tarvitaan luottokirjeisiin tai muihin maksumuotoihin, tulleihin, tuontilisensiointiin tai valuuttasäännöstelytarkoituksiin.
12. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkistusyksiköt ei pyydä viejiä toimittamaan tietoa, joka koskee
(a) patentoituja, lisensoituja tai julkistamattomia prosesseja koskevaa valmistumistietoa tai prosessien, joiden patentti on haussa;
(b) julkaisematonta teknistä tietoa muuta kuin tarpeellista tietoa osoittamaan mukautumista teknisiin määräyksiin tai normeihin;
(c) sisäistä hinnoittelua, mukaan lukien valmistumiskustannukset
(d) voittotasoja
(e) sopimusehtoja viejien ja heidän hankkijoidensa välillä, ellei yksikön ole muuten mahdollista hoitaa kyseistä tarkastusta. Sellaisissa tapauksissa yksikkö pyytää vain tätä tarkoitusta varten tarvittavaa tietoa.
13. Tietyn tapauksen selvittämiseksi viejä voi vapaaehtoisesti julkistaa sellaisen tiedon, johon viitataan 12 kohdassa, jota vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt eivät muutoin pyydä.
Eturistiriidat
14. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt, pitäen mielessä myös 9-13 kohdissa esitettyjen liikesalaisuuksien suojaamista koskevat määräykset, ylläpitävät menettelyjä välttääkseen eturistiriidat
(a) vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen ja minkä tahansa kyseisten vientitavaran ennakkotarkastusyksikköön kuuluvien yksikköjen välillä, mukaan lukien yksiköt, joissa viimeksi mainitulla on rahapoliittinen tai kaupallinen intressi tai kaikki yksiköt, joilla on rahapoliittinen intressi kyseisessä vientitavaran ennakkotarkastusyksikössä ja joiden kuljetukset vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö on määrä tarkistaa;
(b) vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen ja minkä tahansa muiden yksikköjen, mukaan lukien yksiköt, jotka ovat vientitavaran ennakkotarkastuksen kohteena, välillä, lukuunottamatta kuitenkin hallituksen yksiköt, jotka ovat tehneet sopimuksen tarkastuksista tai joiden valtuuttamina tarkastukset tehdään.
(c) vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen osastojen kanssa, jotka harjoittavat muita kuin tarkastusprosessin suorittamiseen vaadittavia toimintoja.
Viivytykset
15. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt välttävät kohtuuttomia viivytyksiä kuljetuksien tarkastuksessa. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että kun vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö ja viejä ovat sopineet tarkastuspäivästä, vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö suorittaa tarkastuksen sinä päivänä, ellei uutta ajankohtaa ole keskinäisesti määrätty viejän ja vientitavaran ennakkotarkastusyksikön välillä, tai elleivät viejä tai force majeure 3) estä vientitavaran ennakkotarkastusyksikköä suorittamasta tarkastusta.
3) Tässä sopimuksessa ''force majeuren'' katsotaan tarkoittavan ''ylivoimaista estettä tai pakkoa, tapahtumien odottamatonta kulkua, jotka vapauttavat noudattamasta sopimusta''.
16. Loppuasiakirjojen vastaanottamisen ja tarkastuksen loppuunsaattamisen jälkeen käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt joko esittävät viiden työpäivän kuluessa tutkimusraportin tai laativat kirjallisena yksityiskohtaisen esityksen, jossa eritellään julkaisematta jättämistä koskevat syyt. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että viimeksi mainitussa tapauksessa vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt antavat viejille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä kirjallisesti ja järjestävät, viejien niin vaatiessa, uusintatarkastuksen aikaisempana molemmille sopivana ajankohtana.
17. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että aina kun viejät niin pyytävät, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ottavat, ennen varsinaisen tarkastuksen ajankohtaa, huolehtiakseen, alustavasta hinnan vahvistuksesta ja, tarvittaessa, valuuttakurssista viejän ja tuojan tekemän sopimuksen pohjalta, proformalaskusta ja, tarvittaessa, tuontiluvan soveltamisesta. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksikön tällaisen alustavan vahvistuksen pohjalta hyväksymää hintaa tai valuuttakurssia ei peruuteta edellyttäen, että tavarat vastaavat tuontiasiakirjoja ja/tai tuontilupaa. Ne varmistavat, että alustavan vahvistuksen jälkeen vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ilmoittavat kirjallisesti viejille välittömästi joko hyväksymisestään tai hinnan ja/tai valuuttakurssin hylkäämisen yksityiskohtaiset syyt.
18. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että välttääkseen maksuviivytyksiä, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt lähettävät tutkimusraportin viejille tai viejien tehtävään nimeämille edustajille mahdollisimman pian.
19. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että mikäli raportissa olisi kirjoitusvirhe, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt korjaavat virheen ja lähettävät korjatun tiedon asianomaisille osapuolille niin pian kuin mahdollista
Hinnanvahvistus
20. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että estääkseen liika- ja alilaskutuksen ja huijauksen, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt hoitavat hinnanvahvistuksen 4) seuraavien ohjeiden mukaisesti.
4) Käyttäjäjäsenten velvoitteet ennakkotarkastusyksiköiden tuottamiin tullausarvoa koskeviin palveluihin ovat ne velvoitteet, jotka ne ovat hyväksyneet GATT 1994-sopimuksessa ja monenkeskisissä kauppasopimuksissa, jotka sisältyvät WTO-sopimuksen 1A liitteeseen.
(a) vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt hylkäävät viejän ja tuojan välillä tehdyn sopimushinnan vain, jos he voivat näyttää toteen, että heidän tutkimustuloksensa epätyydyttävästä hinnasta perustuvat vahvistusprosessiin, joka on sopusoinnussa (b)-(e) alakohdissa esitettyjen kriteerien kanssa;
(b) vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö perustaa vientihinnan vahvistamista varten tekemänsä hintavertailun samasta vientimaasta samaan tai suurinpiirtein samaan aikaan vientiin tarkoitettujen, samanlaisten tai vastaavanlaisten vientitavaroiden hintaan (hintoihin), kilpaileviin ja vertailukelpoisiin myyntiehtoihin kaupallisen käytännön ja kaikkien sovellettavien vakioalennusten mukaisesti. Tällainen vertailu perustuu seuraavaan:
(i) käytetään ainoastaan hintoja, jotka luovat perustellun vertailupohjan, ottaen huomioon tuontimaalle sekä hintavertailuun käytetylle maalle tai käytetyille muille ominaiset relevantit taloudelliset tekijät;
(ii) vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö ei luota niiden tavaroiden hintoihin, joita viedään erilaisiin tuontimaihin kuljetushinnan alentamiseksi keinotekoisesti;
(iii) vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö ottaa huomioon alakohdassa (c) luetellut erityisehdot;
(iv) edelläkuvatun prosessin kaikilla tasoilla vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö antaa viejälle tilaisuuden perustella hintansa;
(c) tehdessään hintavahvistusta vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ottavat asianmukaisesti huomioon kauppahinnan ehdot ja liiketoimeen yleisesti sovellettavat määrittelytekijät. Nämä tekijät sisältävät, rajoittamatta niitä kauppaportaaseen ja myyntimäärään, toimitusajat ja olot, liukuhintalausekkeet, laadun määritykset, erityiset muotoilupiirteet, erityiset kuljetus- ja pakkausmääritykset, tilauksen koon, käteismyynnin, kausiluontoiset vaikutukset, lupa- tai muut henkisen omaisuuden maksut ja palvelut, jotka on maksettu sopimuksen osana, jos niitä ei ole, kuten tapana on, laskutettu erikseen; ne sisältävät myös tietyt viejän hintaan liittyvät elementit, kuten viejän ja tuojan välisen sopimussuhteen;
(d) kuljetusmaksujen vahvistus koskee ainoastaan sitä hintaa, joka vientimaan kuljetusmuodolle on sovittu, kuten kauppakirjaan on merkitty;
(e) seuraavia ei saa käyttää hinnanvahvistustarkoituksiin:
(i) tuontimaan niiden tavaroiden myyntihinnasta, jotka on tuotettu siinä maassa
(ii) muusta kuin vientimaasta vientiin tarkoitettujen tavaroiden hinta
(iii) tuotantokustannukset
(iv) mielivaltaiset tai tekaistut hinnat tai arvot
Valitusmenettely
21. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt kehittävät menettelyjä vastaanottaa, harkita ja antaa päätöksiä, jotka koskevat viejien esille tuomia epäkohtia ja että sellaisia menettelyjä koskeva tieto on viejien käytettävissä 6-7 kohdissa esitettyjen määräysten mukaisesti. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että menettelyjä kehitetään ja ylläpidetään seuraavien ohjeiden mukaisesti:
(a) vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt nimittävät yhden tai useamman virkailijan, jotka ovat käytettävissä normaalina työaikana jokaisessa kaupungissa tai satamassa, jossa yksiköt ylläpitävät vientitavaran ennakkotarkastuksen hallinnollista toimistoa vastaanottamassa, harkitsemassa ja antamassa päätöksiä viejien valituksista tai epäkohdista;
(b) viejät toimittavat nimitetyille virkailijoille kirjallisesti kyseessä olevan erityistä liiketointa koskevat tosiasiat, epäkohdan luonteen ja ehdotetun ratkaisun;
(c) nimitetty(tyt) virkailija(virkailijat) harkitsevat myötämielisesti viejien esittämiä epäkohtia ja antaa (antavat) päätöksen niin pian kuin mahdollista (b) alakohdassa viitattujen asiakirjojen vastaanottamisen jälkeen.
Poikkeus
22. 2 artiklan määräyksistä poiketen, käyttäjäjäsenet määräävät, että, lukuunottamatta osakuljetuksia, kuljetuksia, joiden arvo on käyttäjäjäsenen määrittelemää, tällaisiin kuljetuksiin sovellettavaa minimiarvoa pienempi, ei tarkasteta muuta kuin poikkeustapauksissa. Tämä minimiarvo muodostaa osan siitä tiedosta, joka toimitetaan viejille kohdan 6 määräysten mukaisesti.
Artikla 3Viejäjäsenten velvoitteet
Syrjimättömyys
1. Viejäjäsenet varmistavat, että heidän vientitavaran ennakkotarkastustoimintaan liittyviä lakeja ja säännöksiä sovelletaan tasapuolisesti.
Avoimuus
2. Viejäjäsenet julkaisevat viipymättä kaikki vientitavaran ennakkotarkastustoimintaan sovellettavat lait ja säännökset siten, että muut hallitukset ja kaupanharjoittajat saavat tilaisuuden perehtyä niihin.
Tekninen apu
3. Viejämaajäsenet lupaavat pyynnöstä järjestää käyttäjäjäsenille teknistä apua, joka suunnataan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi keskinäisesti sovittujen ehtojen pohjalta. 5)
5) Mainittua teknistä apua katsotaan voivan antaa kahden-, useamman- tai monenkeskisesti.
Artikla 4Itsenäiset tarkastelumenettelyt
Jäsenet kehottavat vientitavaran ennakkotarkastusyksiköitä ja viejiä ratkaisemaan riitansa keskinäisesti. Kuitenkin kahden työpäivän jälkeen siitä, kun epäkohta on 2 artiklan 21 kohdan mukaisesti jätetty tarkastettavaksi, jompikumpi osapuoli voi viedä riidan itsenäiseen tarkasteluun. Jäsenet ryhtyvät käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että seuraavat menettelyt luodaan ja ylläpidetään tätä tarkoitusta varten:
(a) näitä menettelyjä hallinnoi itsenäinen yksikkö, jonka vientitavaran ennakkotarkastusyksiköitä edustava järjestö ja viejiä edustava järjestö yhteisesti nimittävät tämän sopimuksen tarkoituksia varten;
(b) itsenäinen yksikkö, johon viitataan (a) alakohdassa laatii asiantuntijalistan seuraavasti:
(i) ryhmä jäseniä, jonka vientitavaran ennakkotarkastusyksiköitä edustava järjestö nimittää;
(ii) ryhmä jäseniä jonka viejiä edustava järjestö nimittää;
(iii) (a) alakohdassa viitatun itsenäisen yksikön nimittämä ryhmä itsenäisiä kaupan asiantuntijoita.
Tällä listalla asiantuntijoiden maantieteellisen jakauman tulee olla sellainen, että se antaa mahdollisuuden käsitellä näiden menettelyjen mukaisesti esiinotettavia riitoja nopeasti. Tämä lista laaditaan kahden kuukauden sisällä WTO-sopimuksen voimaantulosta ja saatetaan ajan tasalle vuosittain. Lista on julkisesti saatavilla. Se saatetaan sihteeristön tietoon ja jaetaan kaikille jäsenille;
(c) viejä tai vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö, joka haluaa ottaa esille riidan, ottaa yhteyttä a alakohdassa viitattuun itsenäiseen yksikköön ja pyytää paneelin muodostamista. Itsenäinen yksikkö on vastuussa paneelin kokoamisesta. Tämä paneeli koostuu kolmesta jäsenestä. Paneelin jäsenet valitaan siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja viivytyksiä. Kyseisen vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö valitsee ensimmäisen jäsenen edellä mainitun listan ryhmästä (i) edellyttäen, että tämä jäsen ei ole sidoksissa tuohon yksikköön. Kyseinen viejä valitsee toisen jäsenen edellä mainitun listan ryhmästä (ii) edellyttäen, että tämä jäsen ei ole sidoksissa tuohon viejään. (a) alakohdassa viitattu itsenäinen yksikkö valitsee kolmannen jäsenen edellä mainitun listan ryhmästä (iii). Ketään ryhmästä (iii) valittavaa itsenäistä kaupan asiantuntijaa kohtaan ei esitetä vastaväitteitä.
(d) Edellä mainitun listan ryhmästä (iii) valittu itsenäinen kaupan asiantuntija toimii paneelin puheenjohtajana. Hän tekee tarvittavat päätökset varmistaakseen, että paneeli ratkaisee riidan nopeasti, esimerkiksi päätökset siitä edellyttävätkö jutun tosiasiat panelistien tapaamista, ja mikäli näin on missä tällainen kokous tulisi pitää, ottaen huomioon, kyseisen tarkastuspaikan;
(e) mikäli riidan osapuolet niin sopivat, a alakohdassa viitattu itsenäinen yksikkö voi valita yhden itsenäisen kaupan asiantuntijan edellä mainitun listan ryhmästä (iii) tutkimaan kyseistä riitaa. Tämä asiantuntija tekee tarvittavat päätökset varmistaakseen, että riita ratkaistaan nopeasti, ottaen esimerkiksi huomioon kyseisen tarkastuspaikan;
(f) tarkastelun tavoitteena on osoittaa, noudattavatko riidan osapuolet tämän sopimuksen määräyksiä riidanalaisena olevan tarkastuksen aikana. Menettelyt ovat nopeita ja antavat molemmille osapuolille mahdollisuuden esittää näkemyksiään henkilökohtaisesti tai kirjallisesti;
(g) kolmejäsenisen paneelin päätökset tehdään enemmistöllä. Päätös riidasta annetaan kahdeksan työpäivän kuluessa itsenäisen tarkastelun pyytämisestä, ja siitä ilmoitetaan riidan osapuolille. Tätä aikarajaa voidaan riidan osapuolten sopimuksella pidentää. Paneeli tai itsenäinen kaupan asiantuntija voivat jakaa kustannukset tapauksen tosiseikkoihin perustuen.
(h) paneelin päätös sitoo riidan osapuolina olevia vientitavaran ennakkotarkastusyksikköä ja viejää.
Artikla 5Ilmoittaminen
Jäsenet toimittavat sihteeristölle kopiot laeista ja säännöksistä, joilla ne saattavat tämän sopimuksen voimaan sekä kopiot kaikista muista vientitavaran ennakkotarkastukseen liittyvistä laeista ja säännöksistä, kun WTO-sopimus tulee voimaan kyseisen jäsenen osalta. Vientitavaran ennakkotarkastukseen liittyvissä laeissa ja säännöksissä olevia muutoksia ei saateta voimaan ennen kuin muutokset on virallisesti julkaistu. Niistä ilmoitetaan sihteeristölle välittömästi julkaisemisen jälkeen. Sihteeristö ilmoittaa jäsenille tiedon saatavuudesta.
Artikla 6Tarkastelu
Toisen vuoden lopussa WTO-sopimuksen voimaantulosta ja joka kolmas vuosi siitä lähtien ministerikokous tarkastaa tämän sopimuksen määräykset, täytäntöönpanon ja toiminnan, ottamalla huomioon sopimuksen tavoitteet ja sen toiminnan aikana saadun kokemuksen. Tarkastelun tuloksena ministerikokous voi tehdä muutoksia sopimuksen määräyksiin.
Artikla 7Neuvottelut
Jäsenet neuvottelevat pyynnöstä muiden jäsenten kanssa mistä tahansa tämän sopimuksen toimintaan vaikuttavasta asiasta. Sellaisissa tilanteissa GATT 1994 -sopimuksen XXII artiklan määräyksiä, kuten riitojen ratkaisemisesta koskevassa sopimuksessa on laadittu ja sovellettu, sovelletaan tähän sopimukseen.
Artikla 8Riitojen ratkaiseminen
Jäsenten väliset sopimuksen toimintaa koskevat riidat alistetaan GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan määräysten alaisuuteen, kuten riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa on laadittu ja sovellettu.
Artikla 9Loppumääräykset
1. Jäsenet ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.
2. Jäsenet varmistavat, että heidän lakinsa ja säännöksensä eivät ole vastoin tämän sopimuksen määräyksiä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ
Jäsenet, jotka
toteavat ministerien 20. päivänä syyskuuta 1986 sopineen, että Uruguayn kierroksen monenkeskisissä kauppaneuvotteluissa pyritään ''aikaansaamaan maailmankaupan edelleen vapauttamista ja laajentumista'', ''vahvistamaan GATTin roolia'', ja ''parantamaan GATT-järjestelmän sopeutumiskykyä kehittyvään kansainväliseen talousympäristöön'';
haluavat edistää GATT 1994 -sopimuksen tavoitteita;
tunnustavat, että selkeät ja ennakoitavat alkuperäsäännöt ja niiden soveltaminen helpottavat kansainvälistä kaupankäyntiä;
haluavat varmistaa, etteivät alkuperäsäännöt sellaisinaan muodosta tarpeettomia kaupan esteitä;
haluavat varmistaa, etteivät alkuperäsäännöt mitätöi tai vaaranna jäsenten GATT 1994 -sopimukseen perustuvia oikeuksia;
tunnustavat olevan toivottavaa huolehtia alkuperäsääntöjä koskevien lakien, säännösten ja menettelyjen läpinäkyvyydestä;
haluavat varmistaa, että alkuperäsääntöjä valmistellaan ja sovelletaan tasapuolisella, läpinäkyvällä, ennakoitavalla, yhdenmukaisella ja puolueettomalla tavalla;
tunnustavat, että tätä sopimusta sovellettaessa syntyvien riitojen nopeaa, tehokasta ja tasapuolista ratkaisemista varten on käytettävissä neuvottelujärjestelmä ja menettelytavat;
haluavat yhdenmukaistaa ja selkeyttää alkuperäsääntöjä;
sopivat seuraavaa:
OSA IMÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA
Artikla 1Alkuperäsäännöt
1. Tämän sopimuksen I-IV osissa alkuperäsäännöillä tarkoitetaan lakeja, säännöksiä ja yleisesti sovellettavia hallinnollisia päätöksiä, joita kukin jäsen käyttää määrittääkseen tavaroiden alkuperämaan edellyttäen, etteivät kyseiset alkuperäsäännöt liity sopimuspohjaisiin tai autonomisiin kauppajärjestelmiin, jotka johtavat GATT 1994 -sopimuksen I artiklan 1 kohdan soveltamisen ylittävien tullietuuksien myöntämiseen.
2. 1 kohdassa mainittuihin alkuperäsääntöihin kuuluvat kaikki alkuperäsäännöt, jotka ovat käytössä muissa kuin kauppapoliittisissa preferenssisopimuksissa, kuten sovellettaessa: suosituimmuuskohtelua GATT 1994 -sopimuksen I, II, III, XI ja XIII artiklojen perusteella, polkumyynti- ja tasoitustulleja GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan perusteella, suojatoimia GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan perusteella, alkuperämerkintävaatimuksia GATT 1994 -sopimuksen IX artiklan perusteella, ja kaikkia syrjiviä määrällisiä rajoituksia tai tullikiintiöitä. Niihin kuuluvat myös julkisissa hankinnoissa ja kauppatilastoissa käytettävät alkuperäsäännöt. 1)
1) Tämän määräyksen ei katsota vaikuttavan määräyksiin, joiden tarkoituksena on määritellä ''kotimainen teollisuus'' tai ''vastaavat kotimaisen teollisuuden tuotteet tai vastaavia käsitteitä, missä tahansa yhteydessä niitä sovelletaan.
OSA IIALKUPERÄSÄÄNTÖJEN SOVELTAMISTA KOSKEVAT PERIAATTEET
Artikla 2Siirtymäkauden periaatteet
Siihen asti kun IV osassa oleva työohjelma alkuperäsääntöjen yhdenmukaistamiseksi on saatettu päätökseen, jäsenet varmistavat, että:
(a) niiden antaessa yleisesti sovellettavia hallinnollisia päätöksiä täytettävät vaatimukset määritellään selkeästi. Erityisesti
(i) tapauksissa, joissa sovelletaan nimikkeenmuutosperustetta, kyseisessä alkuperäsäännössä kaikkine poikkeuksineen on selkeästi eriteltävä tullitariffinimikkeistön alanimikkeet tai nimikkeet, joita sääntö koskee;
(ii) tapauksissa, joissa sovelletaan arvoprosenttiperustetta, alkuperäsäännöissä on ilmoitettava myös tämän prosenttiosuuden laskentamenettely;
(iii) tapauksissa, joissa perusteeksi määrätään valmistus- tai käsittelytoimenpide, kyseiselle tavaralle alkuperän antava toimenpide on eriteltävä tarkasti;
(b) riippumatta kauppapoliittisesta toimenpiteestä tai sopimuksesta, johon niiden alkuperäsäännöt liittyvät, alkuperäsääntöjä ei käytetä suoraan tai epäsuorasti kaupallisten tarkoitusperien toteuttamisen välineinä;
(c) alkuperäsäännöillä sellaisinaan ei tule olla rajoittavia, vääristäviä tai häiriövaikutuksia kansainväliseen kauppaan. Niillä ei saa asettaa kohtuuttoman tiukkoja vaatimuksia tai vaatia edellytyksenä alkuperämaan määrittämiselle sellaisen erityisen ehdon täyttämistä, joka ei liity valmistukseen tai käsittelyyn. Kustannukset, jotka eivät suoranaisesti liity valmistukseen tai käsittelyyn, voidaan kuitenkin ottaa huomioon sovellettaessa arvoprosenttiperustetta (a) alakohdan mukaisesti;
(d) niiden tuonnissa ja viennissä soveltamat alkuperäsäännöt eivät ole tiukempia kuin alkuperäsäännöt, joita ne soveltavat määrittäessään, onko tavara kotimaista vai ei, eikä mainituilla säännöillä saa harjoittaa syrjintää toisten jäsenten välillä riippumatta kyseisen tavaran valmistajien sidonnaisuuksista; 2)
2) Julkisissa hankinnoissa sovellettavien alkuperäsääntöjen osalta tällä määräyksellä ei saa luoda uusia velvoitteita jäsenten ennestään GATT 1994 -sopimuksen perusteella hyväksymien velvoitteiden lisäksi.
(e) niiden alkuperäsääntöjä hallinnoidaan yhtäpitävällä, yhdenmukaisella, tasapuolisella ja kohtuullisella tavalla;
(f) niiden alkuperäsäännöt perustuvat myönteiseen vaatimusperiaatteeseen. Alkuperäsäännöt, joissa sanotaan, mikä ei anna alkuperää (kielteinen vaatimusperiaate), ovat sallittuja myönteisen vaatimusperiaatteen selkeyttämiseksi tai yksittäisissä tapauksissa, joissa alkuperän myönteinen määrittäminen ei ole tarpeellista;
(g) niiden alkuperäsääntöihin liittyvät lait, säännökset sekä yleisesti sovellettavat oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset julkaistaan, niin kuin ne olisivat GATT 1994 -sopimuksen X artiklan 1 kohdan määräysten alaisia, ja mainittujen määräysten mukaisesti;
(h) viejälle, tuojalle tai muulle henkilölle, jonka oikeutta asia koskee, annetaan pyynnöstä päätös tavaralle annettavasta alkuperästä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 150 päivää 3) päätöksen pyytämisestä edellyttäen, että kaikki tarpeelliset selvitykset on esitetty. Tällaisia päätöksiä koskevat pyynnöt on hyväksyttävä, ennen kuin kyseisen tavaran kauppa käynnistyy, ja voidaan hyväksyä minä tahansa myöhempänä ajankohtana. Kyseiset päätökset pysyvät voimassa kolme vuotta edellyttäen, että tosiasiat ja ehdot, mukaan lukien alkuperäsäännöt, joiden perusteella päätökset on tehty, pysyvät vastaavina. Edellyttäen, että asianosaisille osapuolille tiedotetaan asiasta ennakolta, kyseiset päätökset eivät ole enää voimassa, kun niistä poikkeava ratkaisu tehdään tarkistusmenettelyssä, johon viitataan (j) alakohdassa. Tällaiset päätökset on asetettava julkisesti saataville (k) alakohdassa olevien määräysten mukaisesti;
3) Ensimmäisenä vuonna WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä lukien esitettyjen pyyntöjen suhteen jäseniä vaaditaan ainoastaan esittämään nämä arviot mahdollisimman pian.
(i) muuttaessaan alkuperäsääntöjään tai ottaessaan käyttöön uusia alkuperäsääntöjä ne eivät sovella kyseisiä muutoksia takautuvasti, kuten niiden laeissa tai säännöksissä määrätään, jollei toisin säädetä;
(j) jokainen hallinnollinen toimenpide, johon ne ryhtyvät alkuperän määrittämiseksi, voidaan pikaisesti tarkistuttaa oikeudellisissa, välitys- tai hallinnollisissa tuomioistuimissa tai menettelyillä, jotka ovat riippumattomia määrityksen suorittaneesta viranomaisesta, mikä voi johtaa määrityksen muuttamiseen tai kumoamiseen;
(k) asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisena kaikkea tietoa, joka on luonteeltaan luottamuksellista tai luovutettu luottamuksellisesti alkuperäsääntöjen soveltamistarkoituksessa, eivätkä viranomaiset saa paljastaa sitä ilman sellaisen henkilön tai hallituksen nimenomaista lupaa, joka on luovuttanut kyseisen tiedon, paitsi sikäli kuin on mahdollisesti tarpeellista paljastaa oikeudellisten menettelyjen yhteydessä.
Artikla 3Siirtymäajan jälkeiset periaatteet
Ottaen huomioon kaikkien jäsenten pyrkimyksen saavuttaa IV osassa olevan yhdenmukaistamistyöohjelman tuloksena yhdenmukaiset alkuperäsäännöt, jäsenet varmistavat toimeenpannessaan työohjelman tuloksia, että:
(a) ne soveltavat alkuperäsääntöjä yhtäläisesti kaikkiin 1 artiklasta ilmeneviin tarkoituksiin;
(b) niiden alkuperäsääntöjen mukaan maa, joka määritetään yksittäisen tavaran alkuperämaaksi, on joko se maa, jossa tavara on kokonaan tuotettu, tai milloin tavaran tuottamiseen on osallistunut useampia kuin yksi maa, se maa, jossa viimeinen merkittävä valmistus on suoritettu;
(c) niiden tuonnissa ja viennissä soveltamat alkuperäsäännöt eivät ole tiukempia kuin alkuperäsäännöt, joita ne soveltavat määrittäessään, onko tavara kotimaista vai ei, eikä mainituilla säännöillä saa harjoittaa syrjintää toisten jäsenten välillä riippumatta kyseisen tavaran valmistajien sidonnaisuuksista;
(d) alkuperäsääntöjä hallinnoidaan yhtäpitävällä, yhdenmukaisella, tasapuolisella ja kohtuullisella tavalla;
(e) niiden alkuperäsääntöihin liittyvät lait, säännökset sekä yleisesti sovellettavat oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset julkaistaan, niin kuin ne olisivat GATT 1994 -sopimuksen X artiklan 1 kohdan määräysten alaisia, ja mainittujen määräysten mukaisesti;
(f) viejälle, tuojalle tai muulle henkilölle, jonka oikeutta asia koskee, annetaan pyynnöstä päätös tavaralle annettavasta alkuperästä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 150 päivää päätöksen pyytämisestä edellyttäen, että kaikki tarpeelliset selvitykset on esitetty. Tällaisia päätöksiä koskevat pyynnöt on hyväksyttävä, ennen kuin kyseisen tavaran kauppa käynnistyy, ja voidaan hyväksyä minä tahansa myöhempänä ajankohtana. Kyseiset päätökset pysyvät voimassa kolme vuotta edellyttäen, että tosiasiat ja ehdot, mukaan lukien alkuperäsäännöt, joiden perusteella päätökset on tehty, pysyvät vastaavina. Edellyttäen, että asianosaisille osapuolille tiedotetaan asiasta ennakolta, kyseiset päätökset eivät ole enää voimassa, kun niistä poikkeava ratkaisu tehdään tarkistusmenettelyssä, johon viitataan (h) alakohdassa. Tällaiset päätökset on asetettava julkisesti saataville (i) alakohdan määräysten mukaisesti;
(g) muuttaessaan alkuperäsääntöjään tai ottaessaan käyttöön uusia alkuperäsääntöjä ne eivät sovella kyseisiä muutoksia takautuvasti, kuten niiden laeissa tai säännöksissä edellytetään, vaikutuksetta kyseisiin lakeihin tai säännöksiin;
(h) jokainen hallinnollinen toimenpide, johon ne ryhtyvät alkuperän määrittämiseksi, voidaan pikaisesti tarkistuttaa oikeudellisissa, välitys- tai hallinnollisissa tuomioistuimissa tai menettelyillä, jotka ovat riippumattomia määrityksen suorittaneesta viranomaisesta, mikä voi johtaa määrityksen muuttamiseen tai kumoamiseen;
(i) asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisena kaikkea tietoa, joka on luonteeltaan luottamuksellista tai luovutettu luottamuksellisesti alkuperäsääntöjen soveltamistarkoituksessa, eivätkä viranomaiset saa paljastaa sitä ilman sellaisen henkilön tai hallituksen nimenomaista lupaa, joka on luovuttanut kyseisen tiedon, paitsi sikäli kuin on mahdollisesti tarpeellista paljastaa oikeudellisten menettelyjen yhteydessä.
OSA IIIILMOITTAMISTA, TARKASTELUA, NEUVOTTELUA JA RIITOJEN RATKAISEMISTA KOSKEVAT MENETTELYTAPAJÄRJESTELYT
Artikla 4Instituutiot
1. Perustetaan alkuperäsääntökomitea (tässä sopimuksessa ''komitea''), joka koostuu kaikkien jäsenten edustajista. Komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa, tarjotakseen jäsenille mahdollisuuden neuvotella asioista, jotka liittyvät I, II, III ja IV osien toimintaan tai kyseisissä osissa määritettyjen tavoitteiden edistämiseen ja suorittaakseen sille tällä sopimuksella tai tavarakauppaneuvoston päätöksellä osoitettuja muita tehtäviä. Komitea pyytää tarvittaessa tekniseltä komitealta, johon viitataan 2 kohdassa, tietoja ja lausuntoja tähän sopimukseen liittyvistä asioista. Komitea voi myös pyytää tekniseltä komitealta sellaisia muita toimenpiteitä, jotka se katsoo asianmukaisiksi tämän sopimuksen yllämainittujen tavoitteiden edistämiseksi. WTO:n sihteeristö toimii komitean sihteeristönä.
2. Perustetaan tekninen alkuperäsääntökomitea (tässä sopimuksessa ''tekninen komitea'') Tulliyhteistyöneuvoston (CCC) alaisuuteen I liitteen mukaisesti. Tekninen komitea suorittaa IV osassa edellytetyt tekniset tehtävät, jotka ilmenevät I liitteestä. Tekninen komitea pyytää tarvittaessa komitealta tietoja ja lausuntoja tähän sopimukseen liittyvistä asioista. Tekninen komitea voi myös pyytää komitealta sellaisia muita toimenpiteitä, jotka se katsoo asianmukaisiksi tämän sopimuksen yllämainittujen tavoitteiden edistämiseksi. CCC:n sihteeristö toimii teknisen komitean sihteeristönä.
Artikla 5Alkuperäsääntöjen muuttamista ja uusien alkuperäsääntöjen käyttöönottamista koskevat menettelytavat ja tiedottaminen
1. Jokainen jäsen toimittaa sihteeristölle 90 päivän kuluessa päivästä, jona WTO-sopimus tulee voimaan jäsenen osalta, alkuperäsääntönsä ja alkuperäsääntöihin liittyvät oikeudelliset ja yleisesti sovellettavat hallinnolliset päätöksensä, jotka ovat voimassa mainittuna päivänä. Mikäli alkuperäsääntöä ei epähuomiossa ole toimitettu, asianomainen jäsen toimittaa sen välittömästi, kun asia käy ilmi. Sihteeristö jakaa jäsenille luettelot vastaanottamistaan ja sihteeristössä saatavissa olevista tiedoista.
2. 2 artiklassa mainitun ajanjakson aikana jäsenet, jotka tekevät muita kuin vähäisiä muutoksia alkuperäsääntöihinsä tai ottavat käyttöön uusia alkuperäsääntöjä siten, että se koskee tätä artiklaa sovellettaessa jotakin 1 kohdassa tarkoitettua alkuperäsääntöä, jota ei ole toimitettu sihteeristölle, julkaisevat asiaa koskevan ilmoituksen vähintään 60 päivää ennen muutetun tai uuden säännön voimaantuloa sellaisella tavalla, että asiasta kiinnostuneet osapuolet voivat perehtyä aiottuun alkuperäsääntömuutokseen tai uuteen alkuperäsääntöön, ellei ilmene tai uhkaa ilmetä jäsenen kannalta poikkeuksellisia seikkoja. Kyseisissä poikkeuksellisissa tapauksissa jäsen julkaisee muutetun tai uuden säännön mahdollisimman pian.
Artikla 6Tarkastelu
1. Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen II ja III osien soveltamista ja toimintaa sopimuksen tavoitteiden kannalta. Komitea informoi vuosittain tavarakauppaneuvostoa kehityksestä tarkastelukautena.
2. Komitea tarkastelee I, II ja III osien määräyksiä ja ehdottaa muutoksia, jotka ovat tarpeellisia yhdenmukaistamistyön tulosten huomioon ottamiseksi.
3. Komitea perustaa yhteistyössä teknisen komitean kanssa järjestelmän muutosten harkitsemiseksi ja ehdottamiseksi yhdenmukaistamistyöohjelman tuloksiin ottaen huomioon 9 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet. Tämä voi koskea tapauksia, joissa sääntöjen toimivuutta on parannettava tai sääntöjä on ajanmukaistettava ottamaan huomioon uusia tuotantomenetelmiä, joihin erilaiset teknologiset muutokset vaikuttavat.
Artikla 7Neuvottelut
GATT 1994 -sopimuksen XXII artiklan määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tähän sopimukseen.
Artikla 8Riitojen ratkaiseminen
GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tähän sopimukseen.
OSA IVALKUPERÄSÄÄNTÖJEN YHDENMUKAISTAMINEN
Artikla 9Tavoitteet ja periaatteet
1. Tavoitteina alkuperäsääntöjen yhdenmukaistaminen ja muun muassa maailmankaupan toimintavarmuuden parantaminen, ministerikokous hyväksyy toteutettavaksi jäljempänä esitetyn työohjelman yhteistyössä CCC:n kanssa seuraavien periaatteiden pohjalta:
(a) alkuperäsääntöjä tulisi soveltaa yhtäläisesti kaikkiin 1 artiklasta ilmeneviin tarkoituksiin;
(b) alkuperäsääntöjen tulisi määrätä maaksi, joka määritetään yksittäisen tavaran alkuperämaaksi, joko se maa, jossa tavara on kokonaan tuotettu tai mikäli tavaran tuottamiseen on osallistunut useampia kuin yksi maa, se maa, jossa viimeinen merkittävä valmistus on suoritettu;
(c) alkuperäsääntöjen tulisi olla tasapuolisia, ymmärrettäviä ja ennakoitavia;
(d) riippumatta toimenpiteestä tai sopimuksesta, johon ne mahdollisesti liittyvät, alkuperäsääntöjä ei tulisi käyttää suoraan tai epäsuorasti kaupallisten tarkoitusperien toteuttamisen välineinä. Niillä ei tulisi sellaisinaan olla rajoittavia, vääristäviä tai häiriövaikutuksia kansainväliseen kauppaan. Niillä ei tulisi asettaa kohtuuttoman tiukkoja vaatimuksia tai vaatia edellytyksenä alkuperämaan määrittämiselle sellaisen erityisen ehdon täyttämistä, joka ei liity valmistukseen tai käsittelyyn. Kustannukset, jotka eivät suoranaisesti liity valmistukseen tai käsittelyyn, voidaan kuitenkin ottaa huomioon arvoprosenttiperustetta sovellettaessa;
(e) alkuperäsääntöjä tulisi hallinnoida yhtäpitävällä, yhdenmukaisella, tasapuolisella ja kohtuullisella tavalla;
(f) alkuperäsääntöjen tulisi olla johdonmukaisia;
(g) alkuperäsääntöjen tulisi perustua myönteiseen vaatimusperiaatteeseen. Kielteisiä vaatimusperiaatteita voidaan käyttää myönteisen vaatimusperiaatteen selkeyttämiseksi.
Työohjelma
2. (a) Työohjelma on käynnistettävä mahdollisimman pian WTO-sopimuksen voimaantulosta ja on saatettava päätökseen kolmen vuoden kuluessa käynnistämisestä.
(b) Tämän sopimuksen 4 artiklan tarkoittamat komitea ja tekninen komitea ovat tämän työn suorittavat asianomaiset elimet.
(c) CCC:n yksityiskohtaisen panoksen varmistamiseksi komitea pyytää tekniseltä komitealta sen tulkintoja ja lausuntoja, jotka ovat tulosta jäljempänä kuvatusta työstä, 1 kohdassa lueteltujen periaatteiden pohjalta. Yhdenmukaistamistyöohjelman ajoissa päätökseen saattamisen varmistamiseksi kyseistä työtä suoritetaan tuotesektoreittain harmonoidun järjestelmän (HS) nimikkeistön ryhmien tai osien mukaisesti.
(i) Kokonaan tuotettu ja vähäinen valmistus tai käsittely
Tekninen komitea kehittää yhdenmukaiset määritelmät:
- tavaroista, jotka on katsottava yhdessä maassa kokonaan tuotetuiksi. Tämän työn on oltava mahdollisimman yksityiskohtaista;
- vähäisestä valmistuksesta tai käsittelystä, joka ei sellaisenaan anna tavaralle alkuperäasemaa.
Tämän työn tulokset on esitettävä komitealle kolmen kuukauden kuluessa komitean pyynnön vastaanottamisesta.
(ii) Merkittävä valmistus - Tullitariffin nimikkeen muutos
- Tekninen komitea harkitsee ja valmistelee merkittävän valmistuksen perusteen pohjalta tullitariffin alanimikkeen tai nimikkeen muutoksen käyttämistä kehittäessään tiettyjen tuotteiden tai tietyn tuotesektorin alkuperäsääntöjä, ja sikäli kuin on tarkoituksenmukaista, tämän perusteen mukaista vähimmäismuutosta nimikkeistön puitteissa.
- Tekninen komitea jakaa yllämainitun työn tuotekohtaisesti ottaen huomioon HS-nimikkeistön ryhmät tai osat esittäessään työnsä tuloksia komitealle vähintään neljännesvuosittain. Tekninen komitea saattaa edellä mainitun työn päätökseen yhden vuoden ja kolmen kuukauden kuluessa komitean pyynnön vastaanottamisesta.
(iii) Merkittävä valmistus - Lisäperusteet
Saatettuaan päätökseen (ii) alakohdan mukaisen työn jokaisen sellaisen tuotesektorin tai yksittäisen tuoteryhmän osalta, jossa merkittävää valmistusta ei voida esittää yksinomaan HS-nimikkeistön avulla, tekninen komitea
- harkitsee ja valmistelee, merkittävän valmistuksen perusteen pohjalta muiden vaatimusten täydentävää tai yksinomaista käyttämistä, kuten arvoprosenttiosuutta 4) ja/tai valmistus- tai käsittelytoimenpiteitä 5), kehittäessään alkuperäsääntöjä tiettyjä tuotteita tai tiettyä tuotesektoria varten;
4) Jos on määrätty arvoperuste, alkuperäsäännöissä on ilmoitettava myös kyseisen prosenttiosuuden laskentamenettely.
5) Jos perusteeksi on määrätty valmistus- ja käsittelytoimenpide, se toimenpide, joka antaa kyseiselle tuotteelle alkuperän, on eriteltävä tarkasti.
- voi jättää ehdotuksiaan koskevia selvennyksiä;
- jakaa yllämainitun työn tuotekohtaisesti ottaen huomioon HS-nimikkeistön ryhmät tai osat esittäessään työnsä tuloksia komitealle vähintään neljännesvuosittain. Tekninen komitea saattaa edellä mainitun työn päätökseen kahden vuoden ja kolmen kuukauden kuluessa komitean pyynnön vastaanottamisesta.
Komitean tehtävät
3. 1 kohdassa lueteltujen periaatteiden pohjalta:
(a) Komitea käsittelee teknisen komitean tulkintoja ja lausuntoja ajanjaksoittain 2(c) kohdan (i), (ii) ja (iii) alakohdissa olevissa aikarajoissa kyseisten tulkintojen ja lausuntojen vahvistamiseksi. Komitea voi pyytää teknistä komiteaa selkeyttämään tai tarkentamaan työtään ja/tai kehittämään uusia lähestymistapoja. Avustaakseen teknistä komiteaa komitean tulisi esittää perustelunsa lisätyöpyynnöille ja, sikäli kuin on tarkoituksenmukaista, ehdottaa vaihtoehtoisia lähestymistapoja;
(b) 2(c) kohdan (i), (ii) ja (iii) alakohdissa tarkoitetun työn tultua kokonaan suoritetuksi komitea arvioi tuloksia kokonaisuutena niiden johdonmukaisuuden kannalta.
Yhdenmukaistamistyöohjelman tulokset ja jatkotyö
4. Ministerikokous vahvistaa yhdenmukaistamistyöohjelman tulokset liitteessä, joka on tämän sopimuksen erottamaton osa. 6) Ministerikokous vahvistaa aikarajat tämän liitteen voimaantulolle.
6) Samalla harkitaan järjestelyjä tullitariffinimikkeistön luokittelua koskevien riitojen ratkaisemiseksi.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ LIITE I TEKNINEN ALKUPERÄSÄÄNTÖKOMITEA
Tehtävät
1. Teknisen komitean pysyviin tehtäviin kuuluu
(a) käsitellä teknisen komitean yksittäisen jäsenen pyynnöstä teknisiä erityisongelmia, joita ilmenee jäsenten päivittäisessä alkuperäsääntöjen hallinnoimisessa ja antaa neuvoa-antavia lausuntoja tarkoituksenmukaisiksi ratkaisuiksi esitettyjen tosiasioiden perusteella;
(b) antaa tietoja ja neuvoja kaikista tavaroiden alkuperän määritykseen liittyvistä asioista yksittäisen jäsenen tai komitean mahdollisesti esittämästä pyynnöstä;
(c) valmistella ja jakaa määräaikaisia raportteja tämän sopimuksen toiminnan teknisistä puolista ja sen tilasta; ja
(d) tarkastella vuosittain II ja III osien toimeenpanon ja toiminnan teknisiä puolia.
2. Tekninen komitea suorittaa sellaisia muita tehtäviä, joita komitea siltä mahdollisesti pyytää.
3. Tekninen komitea pyrkii saattamaan päätökseen erityiskysymyksiä, erityisesti jäsenten tai komitean sille osoittamia kysymyksiä, koskevan työnsä kohtuullisen lyhyessä ajassa.
Edustautuminen
4. Jokaisella jäsenellä on oikeus edustautua teknisessä komiteassa. Jokainen jäsen voi nimetä yhden valtuutetun ja yhden tai useamman varavaltuutetun edustajikseen teknisessä komiteassa. Teknisessä komiteassa edustautuvaa osapuolta kutsutaan myöhemmin teknisen komitean ''jäseneksi''. Neuvonantajat voivat avustaa teknisen komitean jäsenten edustajia teknisen komitean kokouksissa. WTO:n sihteeristö voi myös osallistua tällaisiin kokouksiin tarkkailijana.
5. CCC:n jäsenet, jotka eivät ole WTO:n jäseniä, voivat edustautua teknisen komitean kokouksissa yhdellä valtuutetulla ja yhdellä tai useammalla varavaltuutetulla. Tällaiset edustajat osallistuvat teknisen komitean kokouksiin tarkkailijoina.
6. Teknisen komitean puheenjohtajan hyväksyessä CCC:n pääsihteeri (tässä liitteessä ''pääsihteeri'') voi kutsua sellaisten hallitusten edustajia, jotka eivät ole WTO:n jäseniä eivätkä myöskään CCC:n jäseniä ja kansainvälisten hallitustenvälisten ja kaupallisten järjestöjen edustajia osallistumaan teknisen komitean kokouksiin tarkkailijoina.
7. Valtuutettujen, varavaltuutettujen ja neuvonantajien nimeämiset teknisen komitean kokouksiin osoitetaan pääsihteerille.
Kokoukset
8. Tekninen komitea kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.
Menettelytavat
9. Tekninen komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja päättää menettelytavoistaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ LIITE II PREFERENSSIALKUPERÄSÄÄNTÖJÄ KOSKEVA YHTEISJULISTUS
1. Tunnustaen, että eräät jäsenet soveltavat erillisiä preferenssialkuperäsääntöjä muiden alkuperäsääntöjen ohella, jäsenet sopivat täten seuraavaa:
2. Tässä yhteisjulistuksessa preferenssialkuperäsäännöillä tarkoitetaan lakeja, säännöksiä ja yleisesti sovellettavia hallinnollisia päätöksiä, joita kukin jäsen käyttää määrittääkseen, ovatko tavarat oikeutettuja etuuskohteluun sopimuspohjaisissa tai autonomisissa kauppajärjestelmissä, jotka johtavat GATT 1994 -sopimuksen I artiklan 1 kohdan soveltamisen ylittävien tullietuuksien myöntämiseen.
3. Jäsenet sopivat sen varmistamisesta, että
(a) niiden antaessa yleisesti sovellettavia hallinnollisia päätöksiä täytettävät vaatimukset määritellään selkeästi. Erityisesti
(i) tapauksissa, joissa sovelletaan nimikkeenmuutosperustetta, kyseisessä preferenssialkuperäsäännössä kaikkine poikkeuksineen tulee selkeästi eritellä tullitariffinimikkeistön alanimikkeet tai nimikkeet, joita sääntö koskee;
(ii) tapauksissa, joissa sovelletaan arvoprosenttiperustetta, preferenssialkuperäsäännöissä on ilmoitettava myös tämän prosenttiosuuden laskentamenettely;
(iii) tapauksissa, joissa perusteeksi määrätään valmistus- tai käsittelytoimenpide, on kyseiselle tavaralle preferenssialkuperän antava toimenpide eriteltävä tarkasti.
(b) niiden preferenssialkuperäsäännöt perustuvat myönteiseen vaatimusperiaatteeseen. Preferenssialkuperäsäännöt, joissa sanotaan, mikä ei anna preferenssialkuperää (kielteinen vaatimusperiaate), ovat sallittuja myönteisen vaatimusperiaatteen selkeyttämiseksi tai yksittäisissä tapauksissa, joissa preferenssialkuperän myönteinen määrittäminen ei ole tarpeellista;
(c) niiden preferenssialkuperäsääntöihin liittyvät lait, säännökset sekä yleisesti sovellettavat oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset julkaistaan, niin kuin ne olisivat GATT 1994 -sopimuksen X artiklan 1 kohdan määräysten alaisia, ja mainittujen määräysten mukaisesti;
(d) viejälle, tuojalle tai muulle henkilölle, jonka oikeutta asia koskee, annetaan pyynnöstä päätös tavaralle annettavasta preferenssialkuperästä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 150 päivää 7) päätöksen pyytämisestä edellyttäen, että kaikki tarpeelliset selvitykset on esitetty. Tällaisia päätöksiä koskevat pyynnöt on hyväksyttävä, ennen kuin kyseisen tavaran kauppa käynnistyy, ja voidaan hyväksyä minä tahansa myöhempänä ajankohtana. Kyseiset päätökset pysyvät voimassa kolme vuotta edellyttäen, että tosiasiat ja ehdot mukaan lukien preferenssialkuperäsäännöt, joiden perusteella päätökset on tehty, pysyvät vastaavina. Edellyttäen, että asianosaisille osapuolille tiedotetaan asiasta ennakolta, kyseiset päätökset eivät ole enää voimassa, kun niistä poikkeava ratkaisu tehdään tarkistusmenettelyssä, johon viitataan (f) alakohdassa. Tällaiset päätökset on asetettava julkisesti saataville (g) alakohdassa olevien määräysten mukaisesti;
7) Ensimmäisenä vuonna WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä lukien esitettyjen pyyntöjen suhteen jäseniä vaaditaan ainoastaan esittämään nämä arviot mahdollisimman pian.
(e) muuttaessaan preferenssialkuperäsääntöjään tai ottaessaan käyttöön uusia preferenssialkuperäsääntöjä ne eivät sovella kyseisiä muutoksia takautuvasti, kuten niiden laeissa tai säännöksissä edellytetään, vaikutuksetta kyseisiin lakeihin tai säännöksiin;
(f) jokainen hallinnollinen toimenpide, johon ne ryhtyvät preferenssialkuperän määrittämiseksi, voidaan pikaisesti tarkistuttaa oikeudellisissa, välitys- tai hallinnollisissa tuomioistuimissa tai menettelyillä, jotka ovat riippumattomia määrityksen suorittaneesta viranomaisesta, mikä voi johtaa määrityksen muuttamiseen tai kumoamiseen;
(g) asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisena kaikkea tietoa, joka on luonteeltaan luottamuksellista tai luovutettu luottamuksellisesti preferenssialkuperäsääntöjen soveltamistarkoituksessa, eivätkä viranomaiset saa paljastaa sitä ilman sellaisen henkilön tai hallituksen nimenomaista lupaa, joka on luovuttanut kyseisen tiedon, paitsi sikäli kuin on mahdollisesti tarpeellista oikeudellisten menettelyjen yhteydessä.
4. Jäsenet sopivat toimittavansa sihteeristölle viipymättä preferenssialkuperäsääntönsä ja luettelon preferenssijärjestelyistä, joissa niitä sovelletaan, sekä preferenssialkuperäsääntöihinsä liittyvät oikeudelliset ja yleisesti sovellettavat hallinnolliset päätöksensä, jotka ovat voimassa sinä päivänä, jolloin WTO-sopimus tulee voimaan kyseisen jäsenen osalta. Jäsenet sopivat lisäksi toimittavansa sihteeristölle kaikki preferenssialkuperäsääntöjensä muutokset tai uudet preferenssialkuperäsäännöt mahdollisimman pikaisesti. Sihteeristö jakaa jäsenille luettelot vastaanottamistaan ja sihteeristössä saatavissa olevista tiedoista.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TUONTILISENSIOINNIN MENETTELYTAVOISTA
Jäsenet, jotka
ottavat huomioon monenkeskiset kauppaneuvottelut;
haluavat edistää GATT 1994 -sopimuksen tavoitteita;
ottavat huomioon kehitysmaajäsenten erityiset kauppaan, kehitykseen ja rahoitukseen liittyvät tarpeet;
tunnustavat automaattisen tuontilisensioinnin hyödyllisyyden tiettyjä tarkoituksia varten ja sen, että tällaista lisensiointia ei käytettäisi kaupan rajoittamiseen;
tunnustavat, että tuontilisensiointia saatetaan käyttää sellaisten toimenpiteiden hallinnoimiseen, joita sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti;
tunnustavat GATT 1994 -sopimuksen määräykset sikäli kuin ne soveltuvat tuontilisensiointimenettelytapoihin;
haluavat varmistaa, ettei tuontilisensiointimenettelytapoja hyväksikäytetä GATT 1994 -sopimuksen periaatteiden tai velvoitteiden vastaisella tavalla;
tunnustavat, että tuontilisensiointimenettelytapojen epäasiallinen käyttö saattaa vaikeuttaa kansainvälisen kaupan kulkua;
ovat vakuuttuneita, että tuontilisensiointia, erityisesti harkinnanvaraista tuontilisensiointia, tulisi saattaa voimaan läpinäkyvällä ja ennustettavalla tavalla;
tunnustavat, ettei harkinnanvaraisten lisensiointimenettelytapojen tulisi olla hallinnollisesti rasittavampia kuin on ehdottomasti tarpeen asianomaisen toimenpiteen hallinnoimiseksi;
haluavat yksinkertaistaa ja tehdä läpinäkyvämmiksi kansainvälisessä kaupassa käytettäviä hallintomenettelyjä ja käytäntöjä sekä varmistaa sellaisten menettelyjen ja käytäntöjen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen soveltamisen ja hallinnoimisen;
haluavat luoda neuvottelujärjestelmän sekä huolehtia tässä sopimuksessa esille tulevien kiistojen pikaisesta, tehokkaasta ja tasapuolisesta ratkaisemisesta;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1Yleiset määräykset
1. Tässä sopimuksessa tuontilisensioinnilla tarkoitetaan hallinnollisia toimenpiteitä 1), joita käytetään sellaisten tuontilisensiointijärjestelmien toteuttamisessa, jotka edellyttävät hakemuksen tai muiden (kuin tullitarkoituksiin vaadittavien) asiakirjojen jättämistä asianomaiselle hallintoviranomaiselle tuojajäsenen tullialueelle tapahtuvan tuonnin ennakkoedellytyksenä.
1) Lisensioinniksi kutsutut menettelytavat samoin kuin muut vastaavat hallintomenettelytavat.
2. Jäsenet varmistavat, että tuontilisensiointijärjestelmien toimeenpanemiseksi käytettävät hallintomenettelyt ovat GATT 1994 -sopimuksen, mukaan lukien liitteet ja pöytäkirjat, asianomaisten määräysten mukaisia, siten kuin tätä sopimusta tulkitaan, jotta ehkäistäisiin näiden hallintomenettelyjen epäasiallisesta käyttämisestä mahdollisesti aiheutuvia kaupan vinoutumia, ottaen huomioon kehitysmaajäsenten taloudelliset kehittymispyrkimykset sekä rahoitukseen ja kauppaan liittyvät tarpeet. 2)
2) Minkään tässä sopimuksessa ei katsota merkitsevän, että tällä sopimuksella saatetaan kyseenalaiseksi lisensiointi-menettelytavalla täytäntöönpantavan toimenpiteen perustelua, katetta tai kestoaikaa.
3. Tuontilisensiointimenettelytapojen sääntöjä on sovellettava puolueettomasti sekä hallinnoitava oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla.
4. (a) Hakemusmenettelyjä koskevat säännöt ja tiedot, joihin kuuluvat henkilöiden, yritysten ja laitosten kelpoisuutta lisenssihakemusten tekemiseen koskevat tiedot, samoin kuin lisensioinnin alaisten tuotteiden luettelot, on julkaistava lähteissä, jotka ilmoitetaan 4 artiklan nojalla perustetulle tuontilisensiointikomitealle (myöhemmin tässä sopimuksessa ''komitea'') sellaisella tavalla, että hallitukset 3) ja elinkeinonharjoittajat voivat perehtyä niihin. Kyseisen julkaisemisen on tapahduttava, mikäli käytännössä mahdollista, 21 päivää ennen lisensiointimääräyksen täytäntöönpanopäivää, joka tapauksessa kuitenkin kyseiseen toimeenpanopäivään mennessä. Lisensiointimenettelytapoja koskevia sääntöjä tai tuontilisensioinnin alaisten tuotteiden luetteloa koskevat poikkeukset, vapautukset tai muutokset on myös julkaistava samalla tavalla ja edellä mainittujen aikataulujen mukaan. Näistä julkaisuista on toimitettava jäljennökset myös sihteeristölle.
3) Tässä sopimuksessa ''hallitusten'' katsotaan tarkoittavan myös Euroopan yhteisön asianomaisia viranomaisia.
(b) Jäsenille, jotka haluavat esittää kirjallisesti näkökohtia, varataan pyynnöstä mahdollisuus keskustella kyseisistä näkökohdista. Jäsenen, jota asia koskee, tulee kiinnittää asianmukaista huomiota tällaisiin näkökohtiin ja keskustelun tuloksiin.
5. Hakemuslomakkeiden samoin kuin mahdollisten uusintalomakkeiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Hakemusten lisäksi voidaan vaatia lisensiointijärjestelmän asianmukaisen toiminnan kannalta ehdottoman välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja.
6. Hakemusmenettelyjen ja mahdollisesti tarvittavien uusintamenettelyjen tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Hakijoille on varattava kohtuullisesti aikaa lisenssihakemusten jättämistä varten. Mikäli hakemuksen jättämiselle on asetettu määräaika, sen tulisi olla vähintään 21 päivää, minkä lisäksi tulisi voida myöntää jatkoaikaa, jos mainitussa määräajassa jätetyt hakemukset ovat puutteellisia. Hakijoiden on voitava hakemuksen jättämisessä kääntyä vain yhden hallintoviranomaisen puoleen. Mikäli on ehdottoman välttämätöntä kääntyä useamman kuin yhden hallintoviranomaisen puoleen, hakijoilta ei pidä edellyttää yhteydenottoa useampaan kuin kolmeen hallintoviranomaiseen.
7. Hakemusta ei saa hylätä sellaisten pienehköjen laadintavirheiden takia, jotka eivät oleellisesti muuta hakemuksessa olevia perustietoja. Asiakirjoissa tai hakemusmenettelyissä tehdyistä virheistä tai puutteellisuuksista, jotka ilmeisesti ovat syntyneet muuten kuin pettämistarkoituksessa tai törkeän laiminlyönnin takia, ei tule rangaista enempää kuin mikä on varoitusmielessä välttämätöntä.
8. Lisensioitujen tuotteiden maahantuontia ei saa evätä sen vuoksi, että tuotavien tuotteiden arvo, määrä tai paino poikkeavat lisenssissä määritellyistä, mikäli sanotut eroavaisuudet johtuvat kuljetuksen tai irtotavaralastauksen aikana tapahtuneista virheistä tai muista pienehköistä normaalissa kaupan käytännössä hyväksyttävistä virheistä.
9. Lisensioidun tuonnin maksamiseen tarvittava ulkomaan valuutta annetaan lisenssinhaltijoiden käyttöön samalla perusteella kuin sellaisten tavaroiden tuojille, joilta ei vaadita tuontilisenssiä.
10. Turvallisuutta koskevissa poikkeustapauksissa sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XXI artiklan määräyksiä.
11. Tämän sopimuksen määräykset eivät velvoita mitään jäsentä paljastamaan luottamuksellisia tietoja, jotka estäisivät lakien täytäntöönpanoa tai jotka muutoin olisivat vastoin yleistä etua tai loukkaisivat tiettyjen julkisten tai yksityisten yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja.
Artikla 2Automaattinen tuontilisensiointi 4)
4) Turvallisuuden asettamista vaativat tuontilisensiointimenettelytavat, joilla ei ole tuontia rajoittavia vaikutuksia, katsotaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtiin kuuluviksi.
1. Automaattisella tuontilisensioinnilla tarkoitetaan tuontilisensiointia, jossa hakemus hyväksytään kaikissa tapauksissa ja joka on 2 (a) kohdan määräysten mukaista.
2. 1 artiklan 1-11 kohdissa ja tämän artiklan 1 kohdassa mainittujen määräysten lisäksi sovelletaan automaattisiin tuontilisensiointimenettelytapoihin seuraavia määräyksiä 5):
5) Kehitysmaajäsen, lukuun ottamatta kehitysmaajäsentä, joka oli 12. huhtikuuta 1979 tuontilisensioinnin menettelytavoista tehdyn sopimuksen osapuoli ja jolla on erityisiä vaikeuksia (a)(ii) ja (a)(iii) alakohtien edellytysten osalta, voi ilmoittamalla siitä komitealle lykätä näiden alakohtien soveltamista enintään kahdella vuodella siitä, kun WTO-sopimus tuli voimaan asianomaisen jäsenen osalta.
(a) Automaattisia tuontilisensiointimenettelytapoja ei saa käyttää automaattisen lisensioinnin alaiseen tuontiin rajoittavasti vaikuttavalla tavalla. Automaattisilla lisensiointimenettelytavoilla katsotaan olevan kauppaa rajoittavia vaikutuksia muun muassa
(i) jollei jokainen henkilö, yritys tai laitos, joka täyttää tuojajäsenen laissa sellaisen tuontitoiminnan harjoittamiselle asetetut edellytykset, joka käsittää automaattisen lisensioinnin alaisia tuotteita, ole samalla tavalla kelvollinen hakemaan ja saamaan tuontilisenssejä;
(ii) jollei lisenssihakemuksia voida jättää jonakin tavaroiden tullausta edeltävänä arkipäivänä;
(iii) jollei, siinä määrin kuin se on hallinnollisesti mahdollista, muodoltaan asianmukaisia ja valmiita lisenssihakemuksia hyväksytä vastaanotettaessa välittömästi tai viimeistään 10 arkipäivän kuluessa.
(b) Jäsenet tunnustavat, että automaattinen tuontilisensiointi saattaa olla tarpeellista, milloin muita asianmukaisia menettelytapoja ei ole käytettävissä. Automaattista tuontilisensiointia voidaan soveltaa niin kauan kuin olosuhteet, jotka aiheuttivat sen käyttöönoton, vallitsevat ja kunnes sen hallinnolliset perustarkoitukset voidaan saavuttaa tarkoituksenmukaisemmalla tavalla.
Artikla 3Harkinnanvarainen tuontilisensiointi
1. Harkinnanvaraisiin tuontilisensiointimenettelytapoihin sovelletaan 1 artiklan 1-11 kohdissa olevien määräysten lisäksi seuraavia määräyksiä. Harkinnanvaraisilla tuontilisensiointimenettelyillä tarkoitetaan tuontilisensiointia, joka ei vastaa 2 artiklan 1 kohdassa olevaa määritelmää.
2. Harkinnanvaraisella lisensioinnilla ei saa olla kauppaa rajoittavia tai vääristäviä vaikutuksia niiden lisäksi, jotka rajoituksen määrääminen sellaisenaan on aiheuttanut. Harkinnanvaraisten tuontilisensiointimenettelytapojen on katteeltaan ja kestoajaltaan vastattava toimenpidettä, jonka täytäntöönpanemiseen niitä käytetään, eivätkä ne saa olla hallinnollisesti rasittavampia kuin on ehdottomasti tarpeen toimenpiteen hallinnoimiseksi.
3. Tapauksissa, joissa lisensiointivaatimuksia sovelletaan muissa tarkoituksissa kuin määrällisten rajoitusten toimeenpanemista varten, jäsenten on julkaistava muita jäseniä ja elinkeinonharjoittajia varten riittävät tiedot lisenssien hyväksymis- ja/tai jakamisperusteista.
4. Mikäli jäsen varaa henkilöille, yrityksille tai laitoksille mahdollisuuden hakea lisensiointivaatimusta koskevia poikkeuksia tai vapautuksia, asia on sisällytettävä tietoihin, jotka julkaistaan 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti, samoin kuin tiedot hakemismenettelystä, ja sikäli kuin mahdollista, olosuhteista, joiden vallitessa hakemuksia käsiteltäisiin.
5. (a) Jäsenet antavat tietyn tuotteen kauppaan intressin omaaville jäsenille niiden pyynnöstä kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka koskevat
(i) rajoitusten hallinnoimista;
(ii) äskettäisenä rajoituskautena myönnettyjä tuontilisenssejä;
(iii) kyseisten lisenssien jakautumista toimittajamaiden kesken;
(iv) mikäli mahdollista, tuontitilastoja (se on arvoa ja/tai määrää) koskevia tietoja tuotteista, jotka ovat tuontilisensioinnin alaisia. Kehitysmaajäsenten ei odoteta tämän johdosta ottavan kantaakseen hallinnollisia tai rahallisia lisärasitteita;
(b) jäsenten, jotka hallinnoivat kiintiöitä lisensioinnin avulla, on julkaistava sovellettavien kiintiöiden kokonaismäärä määrinä ja/tai arvoina sekä kiintiöiden hakemiselle vahvistetut alkamis- ja päättymispäivät mahdollisine muutoksineen 1 artiklan 4 kohdassa täsmennettyinä aikoina ja sellaisella tavalla, että hallitukset ja elinkeinonharjoittajat voivat perehtyä tietoihin;
(c) milloin kiintiöitä on jaettu toimittajamaiden kesken, rajoituksia soveltavan jäsenen on viipymättä ilmoitettava kaikille muille kyseisten tuotteiden toimittamiseen intressin omaaville jäsenille myönnettyjen kiintiöiden jakautumisesta määrittäin tai arvoperusteella eri toimittajamaiden kesken sekä julkaistava tiedot 1 artiklan 4 kohdassa mainittuna aikana ja sellaisella tavalla, että hallitukset ja elinkeinonharjoittajat voivat perehtyä tietoihin;
(d) tilanteissa, joissa on tarpeellista määrätä kiintiöille varhainen alkamispäivämäärä, 1 artiklan 4 kohdassa mainitut tiedot olisi julkaistava 1 artiklan 4 kohdassa mainittuna aikana, ja sellaisella tavalla, että hallitukset ja elinkeinonharjoittajat voivat perehtyä tietoihin;
(e) jokainen henkilö, yritys tai laitos, joka täyttää tuojajäsenen asettamat lailliset ja hallinnolliset vaatimukset, on samalla tavalla oikeutettu hakemaan lisenssiä ja tulemaan huomioon otetuksi. Mikäli lisenssihakemusta ei hyväksytä, hakijalle on pyynnöstä ilmoitettava hylkäämisen syy ja hänellä on oltava oikeus valittaa päätöksestä tai uusia hakemus tuojajäsenen sisäisen lainsäädännön tai hallintomenettelyjen mukaisesti;
(f) hakemusten käsittelyajan on, paitsi milloin se ei ole mahdollista jäsenestä riippumattomista syistä, oltava korkeintaan 30 päivää, jos hakemuksia käsitellään sitä mukaa kuin ne vastaanotetaan, se on saapumisjärjestyksessä, ja korkeintaan 60 päivää, jos kaikki hakemukset käsitellään samanaikaisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa hakemusten käsittelyajan katsotaan alkavan ilmoitetun hakemisajan päättymispäivää seuraavana päivänä;
(g) lisenssin voimassaoloajan on oltava kohtuullisen pituinen eikä niin lyhyt, että se estää tuonnin. Lisenssin voimassaolo ei saa estää tuontia kaukaisista lähtömaista, paitsi erityistapauksissa, joissa tuonti on välttämätöntä arvaamattomien lyhytaikaisten tarpeiden tyydyttämiseksi;
(h) kiintiöitä soveltaessaan jäsenet eivät saa estää myönnettyjen lisenssien mukaisesti tapahtuvaa tuontia eivätkä saa torjua kiintiöiden täysimääräistä hyväksikäyttöä;
(i) lisenssejä myöntäessään jäsenten on kiinnitettävä huomiota lisenssien myöntämistarpeeseen tuontimäärien taloudellisuuden kannalta;
(j) jakaessaan lisenssejä jäsenten tulisi ottaa huomioon hakijan aikaisempi tuontisuoritus. Tässä yhteydessä pitäisi ottaa huomioon, ovatko hakijalle aikaisemmin myönnetyt lisenssit täysin hyväksikäytetyt jonakin viimeaikaisena rajoituskautena. Tapauksissa, joissa lisenssejä ei ole täysin hyväksikäytetty, jäsenten on tutkittava syitä tapahtuneeseen ja otettava kyseiset syyt huomioon uusia lisenssejä jakaessaan. Harkinnan mukaisesti on myös varmistettava kohtuullinen osuus myönnettävistä lisensseistä uusille tuojille, ottaen huomioon, että on toivottavaa myöntää lisenssejä taloudellisille määrille tuotteita. Tässä yhteydessä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota tuojiin, jotka tuovat kehitysmaajäsenten ja erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten alueilta peräisin olevia tuotteita;
(k) milloin kiintiöiden hallinnoimiseksi myönnettyjä lisenssejä ei ole jaettu toimittajamaiden kesken, lisenssinhaltijat 6) ovat vapaita valitsemaan tuontilähteensä. Mikäli kiintiöt on jaettu toimittajamaiden kesken, kyseisen maan tai kyseisten maiden on selvästi käytävä ilmi lisenssistä;
6) Toisinaan käytetään sanontaa ''kiintiönhaltija''.
(l) sovellettaessa 1 artiklan 8 kohtaa voidaan tulevissa lisenssien jaoissa tehdä tasoitusjärjestelyjä silloin kun tuonti on ylittänyt aikaisemman lisenssitason.
Artikla 4Instituutiot
Tämän sopimuksen nojalla perustetaan tuontilisensiointikomitea, joka koostuu kunkin jäsenen edustajista. Komitea valitsee puheenjohtajan ja kokoontuu tarvittaessa antaakseen jäsenille mahdollisuuden neuvotella kaikista tämän sopimuksen soveltamiseen taikka sen tavoitteiden edistämiseen liittyvistä asioista.
Artikla 5Ilmoittaminen
1. Jäsenet, jotka ottavat käyttöön lisensiointimenettelytapoja tai muuttavat kyseisiä menettelyjä, ilmoittavat sellaiset toimenpiteet komitealle 60 päivän kuluessa niiden julkaisemisesta.
2. Tuontilisensiointimenettelytapojen käyttöönottamista koskeviin ilmoituksiin on sisällytettävä seuraavat tiedot:
(a) luettelo lisensiointimenettelytapojen alaisista tuotteista;
(b) yhteydenottoviranomainen hakijoiden kelvollisuutta koskevaa tiedonsaantia varten;
(c) yksi tai useampi hallinnollinen viranomainen, joille hakemukset jätetään;
(d) sen julkaisun nimi ja päivämäärä, jossa lisensiointi-menettelytavat julkaistaan;
(e) ilmoitus siitä, onko lisensiointimenettelytapa automaattinen vai harkinnanvarainen 2 ja 3 artikloissa olevien määritelmien mukainen;
(f) automaattisten tuontilisensiointimenettelytapojen osalta niiden hallinnollinen tarkoitus;
(g) harkinnanvaraisten tuontilisensiointimenettelytapojen osalta ilmoitus toimenpiteestä, jota lisensiointimenettelytavalla toimeenpannaan; sekä
(h) lisensiointimenettelytavan ennakoitu kestoaika, sikäli kuin se on arvioitavissa jonkinlaisella todennäköisyydellä ja kielteisessä tapauksessa ilmoitus siitä, miksei kyseistä tietoa voida antaa.
3. Tuontilisensiointimenettelytapojen muutoksia koskevissa ilmoituksissa on ilmoitettava edellä mainitut asiat, sikäli kuin niissä ilmenee muutoksia.
4. Jäsenet ilmoittavat komitealle missä julkaisussa tai julkaisuissa 1 artiklan 4 kohdassa vaaditut tiedot julkaistaan.
5. Jokainen kiinnostunut jäsen, joka katsoo toisen jäsenen jättäneen ilmoittamatta instituutiolle tämän artiklan 1-3 kohtien mukaisesti lisensiointimenettelytavan käyttöönotosta tai menettelytavan muuttamisesta, voi kiinnittää asiaan kyseisen toisen jäsenen huomiota. Mikäli ilmoitusta ei ole sen jälkeen viipymättä suoritettu, jäsen voi itse ilmoittaa kyseisen lisensiointimenettelytavan tai sen muutokset, mukaan lukien kaikki asianmukaiset ja saatavissa olevat tiedot.
Artikla 6Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
Kaikissa tämän sopimuksen toimintaan vaikuttavissa asioissa neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen tapahtuvat GATT 1994 -sopimuksen XX ja XXIII artiklojen määräysten mukaisesti, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa.
Artikla 7Tarkastelu
1. Komitea tarkastelee tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran kahdessa vuodessa, tämän sopimuksen käytäntöön soveltamista ja toimintaa, ottaen huomioon sen tavoitteet sekä siihen sisältyvät oikeudet ja velvoitteet.
2. Komitean tarkastelun pohjaksi sihteeristö valmistaa tosiasioihin perustuvan raportin tiedoista, jotka on annettu 5 artiklan perusteella vastauksina vuosittaiseen tuontilisensiointimenettelytapoja koskevaan kyselyyn 7) sekä muista käytettävissään olevista asianmukaisista luotettavista tiedoista. Kyseisessä raportissa on yhteenveto edellä mainituista tiedoista, erityisesti tarkastelukautena tapahtuneista muutoksista ja kehityksestä sekä muista komitean hyväksymistä tiedoista.
7) Jaettiin alun perin GATT 1947 -sopimuksen asiakirjana L/3515 maaliskuun 23. päivänä 1971.
3. Jäsenet sitoutuvat vastaamaan tuontilisensiointimenettelytapoja koskevaan vuosittaiseen kyselyyn viipymättä ja täydellisesti.
4. Komitea ilmoittaa tavarakauppaneuvostolle tapahtumista kyseisinä tarkastelukausina.
Artikla 8Loppumääräykset
Varaumat
1. Tämän sopimuksen määräysten suhteen ei voida tehdä varaumia ilman toisten jäsenten suostumusta.
Kansallinen lainsäädäntö
2. (a) Jokaisen jäsenen on varmistettava siihen päivään mennessä, jolloin WTO-sopimus tulee sen osalta voimaan, että sen säädökset, määräykset ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia.
(b) Jokaisen jäsenen on ilmoitettava komitealle kaikista kyseisten säädösten, määräysten ja niiden hallinnoinnin muutoksista, joilla on merkitystä tämän sopimuksen kannalta.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS
Jäsenet sopivat seuraavaa:
OSA IYLEISET MÄÄRÄYKSET
Artikla 1Tuen määritelmä
1.1. Tässä sopimuksessa tuen katsotaan olevan kyseessä, mikäli:
(a)(1) jäsenen alueella oleva hallitus tai mikä tahansa julkinen viranomainen (tässä sopimuksessa ''hallitus'') myötävaikuttaa taloudellisesti, toisin sanoen mikäli:
(i) hallituksen toimenpiteet käsittävät varojen (esimerkiksi avustukset, lainat ja pääomasijoitukset) suoran siirron, mahdollisen varojen tai velvoitteiden (esimerkiksi lainatakuiden) suoran siirron;
(ii) hallitukselle kuuluvasta tulosta, joka muuten olisi maksettava, luovutaan tai sitä ei kerätä (esimerkiksi verokannustimet, kuten veroluotot) 1);
1) GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan määräysten (XVI artiklan alaviite) ja tämän sopimuksen I-III liitteiden määräysten mukaisesti vientiin menevän tuotteen vapauttamista sellaisista veroista ja maksuista ei katsota tueksi, joita kannetaan vastaavalta, kotimaiseen kysyntään tarkoitetulta tuotteelta, ei myöskään sellaisten verojen ja maksujen palauttamista, jos palautettava määrä ei ylitä sitä, mitä niistä on kannettu.
(iii) hallitus antaa käyttöön muita kuin yleiseen infrastruktuuriin kuuluvia tavaroita tai palveluita tai ostaa tavaroita;
(iv) hallitus suorittaa maksuja rahoitusmekanismiin tai valtuuttaa tai ohjaa yksityisen tahon vastaamaan yhdestä tai useammasta edellä (i)-(iii) kohdassa tarkoitetuista toiminnoista, jotka normaalisti kuuluvat hallituksen tehtäviin, ja menettely ei missään todellisessa merkityksessä eroa hallituksen normaalisti harjoittamasta menettelystä;
tai
(a)(2) kyseessä on minkä tahansa tyyppinen tulo- tai hintatuki GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan tarkoittamassa merkityksessä;
ja
(b) sitä kautta on annettu etu.
1.2. 1 kohdassa määriteltyyn tukeen sovelletaan II osan määräyksiä tai siihen sovelletaan III ja V osien määräyksiä vain, mikäli sellainen tuki on erityinen 2 artiklan mukaisesti.
Artikla 2Erityisyys
2.1. Sen arvioimiseksi, onko yritykselle tai teollisuudelle tai yritysten tai teollisuuden ryhmälle (tässä sopimuksessa ''tietyille yrityksille'') viranomaisen toimivallan piirissä myönnettävä, 1 artiklan 1 kohdassa määritelty tuki erityinen, sovelletaan seuraavia periaatteita:
(a) Mikäli viranomainen tai lainsäädäntö, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, nimenomaisesti rajoittaa tuen saannin tiettyihin yrityksiin, sellainen tuki on erityinen.
(b) Mikäli myöntävä viranomainen tai lainsäädäntö, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, määrittelee objektiiviset perusteet tai ehdot 2), jotka määrittävät tuen saatavuuden ja suuruuden, erityisyydestä ei ole kysymys edellyttäen, että tukea saa automaattisesti ja että sellaisia perusteita ja ehtoja ehdottomasti noudatetaan. Perusteet ja ehdot tulee selkeästi lausua julki laissa, määräyksessä tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta todentaminen olisi mahdollista.
2) Tässä käytetyillä objektiivisilla perusteilla tai ehdoilla tarkoitetaan perusteita tai ehtoja, jotka ovat neutraaleja, jotka eivät suosi tiettyjä yrityksiä toisten kustannuksella ja jotka ovat luonteeltaan taloudellisia ja joita sovelletaan horisontaalisesti, kuten työntekijöiden lukumäärä tai yrityksen koko.
(c) Mikäli, huolimatta siitä, että a ja b kohdassa tarkoitettujen periaatteiden soveltaminen viittaa siihen, että kyseessä ei ole erityinen tuki, on syytä uskoa, että tuki käytännössä on erityinen, muita tekijöitä voidaan ottaa huomioon. Sellaiset tekijät ovat: rajoitettu määrä tiettyjä yrityksiä hyödyntää tuettua ohjelmaa, tietyt yritykset hyödyntävät pääasiassa, tukea myönnetään suhteettoman suuressa määrin tietyille yrityksille ja tapa, jolla myöntävä viranomainen käyttää harkintavaltaa päätettäessä tuen myöntämisestä. 3) Tätä alakohtaa sovellettaessa huomioon otetaan se, missä laajuudessa taloudellinen toiminta on hajautunut myöntävän viranomaisen toimialueella, samoin kuin se, kuinka pitkän ajan tukiohjelma on ollut toiminnassa.
3) Tässä suhteessa erityisesti tiedot tukihakemusten hyväksymis- tai hylkäämislukumäärästä ja sellaisten päätösten perusteluista otetaan huomioon.
2.2. Tuki, joka on rajattu tiettyihin, määrätyllä maantieteellisellä alueella myöntävän viranomaisen toimialueella sijaitseviin yrityksiin, katsotaan erityiseksi. Yleisesti sovellettavan veroasteen asettamista tai muuttamista minkä tahansa sellaisen hallinnon portaan päätöksellä, joka on oikeutettu sen tekemään, ei katsota tässä sopimuksessa tarkoitetuksi erityiseksi tueksi.
2.3. Mikä tahansa tuki, johon sovelletaan 3 artiklan määräyksiä, katsotaan erityiseksi.
2.4. Tässä artiklassa tarkoitetusta erityisyydestä päättämisen tulee selkeästi perustua väitettä tukevaan näyttöön.
OSA IIKIELLETYT TUET
Artikla 3Kielto
3.1. Ellei toisin ole säädetty maataloussopimuksessa, seuraavat 1 artiklassa tarkoitetut tuet ovat kiellettyjä:
(a) tuet, jotka joko lain mukaan tai tosiasiassa 4) ovat riippuvaisia joko yksin tai yhdessä muiden ehtojen, mukaan lukien I liitteessä, 5) tarkoitettujen ehtojen, kanssa viennin harjoittamisesta;
4) Tämä vaatimus täyttyy, kun tosiasiat osoittavat, että tuen myöntäminen, ilman että sitä on tehty riippuvaksi vientitoiminnasta, on tosiasiassa kytketty tosiasialliseen tai oletettuun vientiin tai vientituloihin. Pelkkää tosiasiaa, että tukea myönnetään sellaisille yrityksille, jotka harjoittavat vientiä, ei voi yksistään katsoa siitä syystä vientitueksi tämän määräyksen tarkoittamassa mielessä.
5) Sellaisia I liitteessä lueteltuja toimenpiteitä, jotka eivät ole vientitukia, ei kielletä minkään tämän sopimuksen määräyksen perusteella.
(b) tuet, jotka ovat riippuvaisia joko yksin tai yhdessä muiden ehtojen kanssa kotimaisten tuotteiden käytöstä suhteessa maahantuotuihin tuotteisiin.
3.2. Jäsen ei saa myöntää eikä ylläpitää 1 kohdassa tarkoitettuja tukia.
Artikla 4Oikeuskeinot
4.1. Milloin jäsenellä on syy uskoa, että toinen jäsen myöntää tai ylläpitää kiellettyä tukea, sellainen jäsen voi pyytää neuvotteluja tällaisen jäsenen kanssa.
4.2. 1 kohdassa tarkoitetun neuvottelupyynnön tulee sisältää saatavilla olevaan näyttöön perustuvan tuen olemassaoloa ja muotoa koskeva lausunto.
4.3. Jäsenen, jonka uskotaan myöntävän tai ylläpitävän kyseistä tukea, on 1 kohdassa tarkoitetun neuvottelupyynnön johdosta käytävä neuvotteluihin mahdollisimman pian. Neuvottelujen tarkoituksena on selvittää tilanteeseen liittyvät tosiasiat ja päätyä keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen.
4.4. Mikäli keskinäisesti tyydyttävään lopputulokseen ei ole päästy 30 päivässä 6) laskettuna neuvottelupyynnön esittämisestä, mikä tahansa näiden neuvottelujen osapuolista voi siirtää asian riitojen ratkaisuelimelle (''DSB'') paneelin asettamiseksi välittömästi, ellei DSB yksimielisesti päätä olla asettamatta paneelia.
6) Mitä tahansa tässä artiklassa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää keskinäisellä sopimuksella.
4.5. Paneelin perustamisvaiheessa se voi pyytää apua pysyvältä asiantuntijaryhmältä 7) (tässä sopimuksessa ''PGE'') sen ratkaisemiseksi, onko kyseinen toimenpide kielletty tuki. Mikäli sitä pyydetään, PGE:n on välittömästi tutkittava kyseisen toimenpiteen olemassaoloon ja muotoon liittyvä todistusaineisto samoin kuin annettava jäsenelle, joka myöntää tukea tai ylläpitää toimenpidettä, tilaisuus osoittaa, ettei kyseinen toimenpide ole kielletty tuki. PGE:n tulee esittää johtopäätöksensä paneelille paneelin asettaman määräajan kuluessa. Paneelin on hyväksyttävä muutoksitta PGE:n johtopäätökset siitä, onko kyseinen toimenpide kielletty tuki vai ei.
7) Kuten 24 artiklassa on säädetty.
4.6. Paneelin on annettava lopullinen raporttinsa riidan osapuolina oleville jäsenille. Raportti on jaettava kaikille jäsenille 90 päivän kuluessa siitä, kun paneelin kokoonpanosta ja toimivallan rajoista päätettiin.
4.7. Mikäli kyseisen toimenpiteen katsotaan olevan kielletty tuki, paneelin on suositeltava, että tukea myöntävä jäsen poistaa tuen viipymättä. Tässä suhteessa paneelin on annettava täsmälliset suositukset siitä, mihin mennessä tuki on poistettava.
4.8. 30 päivän kuluessa siitä, kun paneelin raportti annettiin tiedoksi kaikille jäsenille, DSB:n tulee hyväksyä raportti, ellei toinen riidan osapuolista muodollisesti ilmoita DSB:lle päätöksestään valittaa tai ellei DSB yksimielisesti päätä olla hyväksymättä raporttia.
4.9. Mikäli paneelin raportista on valitettu, valituselimen tulee antaa ratkaisunsa 30 päivän kuluessa siitä, kun riidan osapuoli muodollisesti ilmoittaa päätöksestään valittaa. Mikäli valituselin arvioi, ettei se kykene antamaan raporttiaan 30 päivässä, on sen kirjallisesti ilmoitettava DSB:lle viivästymisen syy samoin kuin arvioitu aika, jonka kuluessa se tulee antamaan raporttinsa. Missään tapauksessa menettely ei saa kestää yli 60 päivää. DSB:n tulee hyväksyä valituselimen raportti ja riidan osapuolten on hyväksyttävä se ehdoitta, ellei DSB päätä yksimielisesti olla hyväksymättä valituselimen raporttia 20 päivän kuluessa siitä, kun se annettiin jäsenille. 8)
8) Ellei DSB:n kokousta ole suunniteltu pidettäväksi tämän ajanjakson kuluessa, DSB:n on pidettävä sellainen kokous vain tätä tarkoitusta varten.
4.10. Mikäli DSB:n suosituksia ei ole noudatettu paneelin asettaman määräajan kuluessa, joka tulee alkaa paneelin raportin hyväksymisestä tai valituselimen raportista, DSB:n on oikeutettava valituksen tehnyt jäsen ryhtymään tarkoituksenmukaisiksi katsottuihin 9) vastatoimenpiteisiin, ellei DSB yksimielisesti päätä hylätä pyyntöä.
9) Tällä ilmaisulla ei tarkoiteta sallia vastatoimenpiteitä, jotka ovat epäsuhteessa sen tosiasian valossa, että näissä määräyksissä tarkoitetut tuet ovat kiellettyjä.
4.11. Siinä tapauksessa, että riidan osapuoli pyytää riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen (''DSU'') 22 artiklan 6 kohdan mukaista välimiesmenettelyä, välimiehen on ratkaistava, ovatko vastatoimenpiteet tarkoituksenmukaisia. 10)
10) Tällä ilmauksella ei tarkoiteta sallia vastatoimenpiteitä, jotka ovat epäsuhteessa siihen tosiasiaan nähden, että näissä määräyksissä tarkoitetut tuet ovat kiellettyjä.
4.12. Riidoissa joissa noudatetaan tätä artiklaa, sovelletaan, paitsi tässä artiklassa nimenomaisesti määrättyjen määräaikojen osalta, määräaikoja, jotka ovat puolet DSU:ssa tarkoitetuista määräajoista.
OSA IIIRIITAUTETTAVAT TUET
Artikla 5Haitalliset vaikutukset
5.1. Minkään jäsenen ei tulisi antamalla edellä 1 artiklan 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua tukea aiheuttaa muiden jäsenten eduille haitallisia vaikutuksia, toisin sanoen
(a) vahinkoa toisen jäsenen kotimaiselle teollisuudelle 11);
11) ''Vahingolla kotimaiselle teollisuudelle'' tarkoitetaan tässä samaa kuin sopimuksen V osassa.
(b) niiden suoraan tai epäsuorasti GATT 1994 -sopimuksesta muille jäsenille koituvien etujen mitätöiminen tai loukkaaminen, erityisesti GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla sidotuista myönnytyksistä koituvat edut 12);
12) Tässä sopimuksessa ''mitätöimisellä ja loukkaamisella'' tarkoitetaan samaa kuin GATT 1994 -sopimuksen asiaan kuuluvissa määräyksissä, ja mitätöiminen ja loukkaaminen arvioidaan yhdenmukaisesti näiden määräysten soveltamista koskevan menettelyn kanssa.
(c) toisen jäsenen eduille koituva vakava vahinko. 13)
13) Käsitteellä ''toisen jäsenen eduille koituva vakava vahinko'' tarkoitetaan tässä sopimuksessa samaa kuin GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdassa, ja se sisältää vakavan vahingon uhkan.
Tätä artiklaa ei sovelleta maataloussopimuksen 13 artiklassa tarkoitettuihin tukiin, joita ylläpidetään maataloustuotteille.
Artikla 6Vakava vahinko
6.1. Edellä 5c artiklassa tarkoitetun vakavan vahingon katsotaan olevan kyseessä, kun:
(a) tuotteen arvoon perustuva kokonaistuki 14) ylittää 5 prosenttia; 15)
14) Tuotteen arvoon perustuva kokonaistuki tulee laskea yhdenmukaisesti liitteen IV määräysten kanssa.
15) Koska siviili-ilma-aluksista on tarkoitus määrätä erillisissä monenkeskisissä säännöissä, tässä alakohdassa tarkoitettua kynnystä ei sovelleta siviili-ilma-aluksiin.
(b) tuella peitetään teollisuuden toiminnasta aiheutuvia tappioita;
(c) tuella peitetään yrityksen toiminnasta aiheutuvia tappioita, ja kyseessä on muut kuin sellaiset kertaluonteiset toimenpiteet, jotka eivät toistu ja joita ei voida toistaa tuon yrityksen osalta ja jotka annetaan pelkästään ajan voittamiseksi pitkän tähtäimen ratkaisun löytämiseksi ja äkillisten sosiaalisten ongelmien välttämiseksi;
(d) kyseessä on velan anteeksianto, se on hallituksen myöntämän velan anteeksianto ja avustuksen myöntäminen velan takaisinmaksuun. 16)
16) Jäsenet ilmoittavat hyväksyvänsä, että mikäli siviili-ilma-alusohjelmaan liittyvää rojaltipohjaista rahoitusta ei ole kokonaan maksettu takaisin johtuen siitä, että myynnin määrä on jäänyt alle ennustetun myynnin, ei tämä itsessään merkitse tässä alakohdassa tarkoitettua vakavaa vahinkoa.
6.2. Huolimatta 1 kohdan määräyksistä vakavan vahingon ei katsota olevan kyseessä, milloin tukea myöntävä jäsen osoittaa, että kyseinen tuki ei ole johtanut mihinkään 3 kohdassa lueteltuihin vaikutuksiin.
6.3. Vakava vahinko 5 artiklan (c) alakohdassa tarkoittamassa mielessä voi olla kyseessä, mikäli yksi tai useampi seuraavista ehdoista toteutuu:
(a) tuen seurauksena on samankaltaisten tuotteiden tukea myöntävään jäsenen alueelle tapahtuvan maahantuonnin syrjäytyminen tai estyminen;
(b) tuen seurauksena on toisen jäsenen samankaltaisten tuotteiden viennin syrjäytyminen tai estyminen kolmannen maan markkinoilla;
(c) tuen vaikutuksena tukea saavien tuotteiden hinnat alittavat huomattavasti toisen jäsenen samankaltaisten tuotteiden hinnat samalla markkina-alueella tai hintojen korottuminen estyy tai hinnat alentuvat taikka myyntiosuutta menetetään merkittävästi samalla markkina-alueella.
(d) tuen seurauksena tukea myöntävän jäsenen maailmanmarkkinaosuus kasvaa erityisessä tuetussa raaka-aineessa tai hyödykkeessä 17) verrattuna keskimääräiseen osuuteen, joka sillä on ollut edeltävän kolmen vuoden aikana, ja kasvusuuntaus on ollut pysyvä sinä aikana, kun tukea on myönnetty.
17) Ellei muita monenkeskisesti sovittuja erityismääräyksiä sovelletaan kyseiseen tuotteeseen tai hyödykkeeseen.
6.4. Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viennin syrjäytyminen tai estyminen käsittää minkä tahansa sellaisen tilanteen, jossa, ellei 7 kohdan määräyksistä muuta johdu, on osoitettu, että markkinoiden suhteelliset osuudet ovat muuttunut sellaisen samanlaisen tuotteen vahingoksi, joka ei saa tukea, (soveltuvan edustavan ajanjakson aikana, joka normaalioloissa on vähintään vuoden pituinen ollakseen riittävä osoittamaan selkeästi kyseisen tuotteen markkinoiden kehityssuunta). ''Markkinoiden suhteellisten osuuksien muuttuminen'' käsittää minkä tahansa seuraavista tilanteista: (a) tukea saavan tuotteen markkinaosuus kasvaa; (b) tukea saavan tuotteen markkinaosuus pysyy vakaana olosuhteissa, joissa se ilman tukea olisi pienentynyt; (c) tukea saavan tuotteen markkinaosuus laskee mutta hitaammassa tahdissa kuin mitä se olisi laskenut ilman tukea.
6.5. Edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu halvemmalla myyminen käsittää kaikki ne tilanteet, joissa tämä on osoitettu käyttämällä hyväksi hintavertailua tukea saavan ja samoilla markkinoilla olevan vastaavanlaisen tuotteen, joka ei saa tukea, välillä. Vertailu tehdään samassa kaupan portaassa ja vertailukelpoisina ajankohtina, ottaen asianmukaisesti huomioon muut tekijät, jotka vaikuttavat hintavertailuun. Mikäli sellainen suora hintavertailu ei kuitenkaan ole mahdollinen, hinnan alentuminen voidaan osoittaa viennin yksikköhintojen perusteella.
6.6. Jäsen, jonka markkinoilla vakavan vahingon epäillään ilmenevän, on, ellei V liitteen 3 kohdan määräyksistä muuta johdu, annettava 7 artiklan nojalla ajettavan riidan osapuolten käyttöön ja 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti asetetulla paneelille kaikki asiaan liittyvät tiedot, jotka on saatavissa koskien sekä riidan osapuolten markkinaosuuksien muutoksia että kyseisten tuotteiden hintoja.
6.7. Vakavaan vahinkoon johtava syrjäytyminen tai estyminen ei ole kyseessä 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikäli jokin seuraavista olosuhteista on olemassa 18) asiaan kuuluvana ajankohtana:
18) Tosiasia, että tiettyihin olosuhteisiin viitataan tässä kohdassa, ei itsessään anna niille mitään oikeudellista merkitystä GATT 1994 -sopimuksessa tai tässä sopimuksessa. Nämä olosuhteet eivät saa olla erillisiä, satunnaisia tai muutoin merkityksettömiä.
(a) valituksen tehneestä jäsenestä peräisin olevan samanlaisen tuotteen viennin kieltäminen tai rajoittaminen tai sieltä peräisin olevan tuonnin kieltäminen tai rajoittaminen kyseisen kolmannen maan markkinoilla;
(b) maahantuojana toimivan hallituksen, jolla on monopoli tai joka harjoittaa valtionkauppaa kyseisessä tuotteessa, päätös vaihtaa muista kuin kaupallisista syistä valituksen tehneen jäsenen alueelta tapahtuvan tuonnin tapahtuvaksi muusta tai muista maista;
(c) luonnonmullistukset, lakot, kuljetushäiriöt tai muu force majeure, jolla on vakava vaikutus sellaisen tuotteen tuotantoon, laatuun, määrään tai hintoihin, jota on saatavissa vientiin valituksen tehneen jäsenen alueella;
(d) järjestelyjen olemassaolo, jotka rajoittavat vientiä valituksen tehneen jäsenen alueelta;
(e) vapaaehtoinen vientisaatavuuden vähentäminen tuotteen osalta, jota viedään valituksen tehneen jäsenen alueelta, (mukaan lukien muun muassa tilanne, jossa valituksen tehneen jäsenen yritykset ovat itsenäisesti suunnanneet uudelleen kyseisen tuotteen vientiä uusille markkina-alueille);
(f) epäonnistuminen maahantuovan maan standardeihin ja muihin säädösvaatimuksiin mukautumisessa.
6.8. Milloin 7 kohdassa tarkoitetut olosuhteet eivät ole olemassa, vakavan vahingon olemassaolo tulisi ratkaista paneelille toimitetun tai sen saaman tietoaineiston perusteella mukaan lukien V liitteen mukaisesti toimitetut tiedot.
6.9. Tätä artiklaa ei sovelleta tukiin, joita ylläpidetään maataloustuotteiden osalta siten, kuin maataloussopimuksen 13 artiklassa säädetään.
Artikla 7Oikeuskeinot
7.1. Paitsi niissä tilanteissa, joista säädetään maataloussopimuksen 13 artiklassa, milloin jäsenellä on syytä uskoa, että toisen jäsenen myöntämä tai ylläpitämä, 1 artiklassa tarkoitettu tuki aiheuttaa haittaa sen kotimaiselle teollisuudelle ja johtaa sen etujen mitätöitymiseen tai heikentymiseen tai vakavaan vahinkoon, sellainen jäsen voi pyytää neuvotteluja sellaisen toisen jäsenen kanssa.
7.2. 1 kohdassa tarkoitetun neuvottelupyynnön tulee sisältää lausunto saatavilla olevista todisteista, jotka liittyvät (a) kyseisen tuen olemassaoloon ja luonteeseen ja (b) kotimaiselle teollisuudelle aiheutettuun haittaan, neuvotteluja vaativan jäsenen etujen mitätöitymiseen tai heikentymiseen tai niille aiheutuvaan vakavaan haittaan. 19)
19) Siinä tilanteessa, että vaatimus liittyy tukeen, jonka arvioidaan johtavan 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan haittaan, saatavilla oleva todistusaineisto vakavasta haitasta voidaan rajoittaa saatavilla olevaan todistusaineistoon siitä, täyttyvätkö 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ehdot vai ei.
7.3. Jäsen, jonka uskotaan myöntävän tukea tai ylläpitävän kyseistä tukikäytäntöä, on 1 kohdassa tarkoitetusta neuvottelupyynnöstä ryhdyttävä sellaisiin neuvotteluihin mahdollisimman pian. Neuvottelujen tarkoituksena on selvittää tilannetta koskevat tosiasiat ja päätyä keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen.
7.4. Mikäli neuvottelut eivät pääty keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen 60 päivän kuluessa 20) sellaisten neuvottelujen osapuoli voi siirtää asian DSB:hen paneelin asettamiseksi, ellei DSB päätä yksimielisesti olla asettamatta paneelia. Paneelin kokoonpanosta samoin kuin sen toimivallan rajoista tulee päättää 15 päivän kuluessa sen asettamisesta.
20) Mitä tahansa tässä artiklassa tarkoitettua määräaikaa voidaan pidentää keskinäisesti sopimuksesta.
7.5. Paneelin on tarkastettava asia ja annettava loppuraportti riidan osapuolina oleville jäsenille. Raportti on jaettava kaikille jäsenille 120 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin päätettiin paneelin kokoonpanosta ja sen toimivallan rajoista.
7.6. 30 päivän kuluessa siitä, kun paneelin raportti jaettiin kaikille jäsenille, DSB:n 21) on hyväksyttävä raportti, ellei jokin riidan osapuolista muodollisesti ilmoita DSB:lle päätöksestään valittaa, tai ellei DSB yksimielisesti päätä olla hyväksymättä raporttia.
21) Mikäli DSB:n kokousta ei ole suunniteltu pidettäväksi tämän ajanjakson aikana, DSB:n on kokoonnuttava tätä tarkoitusta varten.
7.7. Mikäli paneelin raportista on valitettu, valituselimen tulee antaa ratkaisunsa 60 päivän kuluessa siitä, kun riidan osapuoli muodollisesti ilmoitti aikomuksestaan valittaa. Milloin valituselin katsoo, ettei se kykene antamaan raporttiaan 60 päivän kuluessa, on sen kirjallisesti ilmoitettava DSB:lle viivästymisen syyt samoin kuin arvioitu aika, jonka kuluessa se tulee antamaan raporttinsa. Missään tapauksessa menettely ei saa kestää yli 90 päivää. DSB:n tulee hyväksyä valituselimen raportti ja riidan osapuolten on hyväksyttävä se ehdoitta, ellei DSB päätä yksimielisesti olla hyväksymättä valituselimen raporttia 20 päivän kuluessa siitä, kun se annettiin jäsenille. 22)
22) Mikäli DSB:n kokousta ei ole suunniteltu pidettäväksi tänä aikana, sellainen kokous on järjestettävä tätä tarkoitusta varten.
7.8. Mikäli sellainen paneelin raportti tai valituselimen raportti hyväksytään, jossa katsotaan, että tuki on johtanut haitallisiin vaikutuksiin toisen jäsenen eduille tämän sopimuksen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla, jäsenen, joka myöntää tai ylläpitää sellaisia tukia, on ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin poistaakseen vahingolliset vaikutukset, tai sen tulee poistaa tuki käytöstä.
7.9. Siinä tapauksessa, että jäsen ei ole ryhtynyt tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin poistaakseen tuen vahingolliset vaikutukset tai tuen poistamiseksi käytöstä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun DSB hyväksyy paneelin raportin tai valituselimen raportin, ja mikäli korvauksesta ei ole sovittu, DSB:n on oikeutettava valituksen tehnyt jäsen ryhtymään vastatoimenpiteisiin, jotka ovat oikeassa suhteessa tuen vahingollisten vaikutusten laajuuteen ja olemukseen, joiden on katsottu olevan olemassa, ellei DSB yksimielisesti päätä hylätä pyyntöä.
7.10. Siinä tapauksessa, että riidan osapuoli pyytää DSU:n 22 artiklan 6 kohdan mukaista välimiesmenettelyä, välimiehen on ratkaistava, ovatko vastatoimenpiteet oikeassa suhteessa vahingollisten vaikutusten laajuuteen ja olemukseen, joiden on katsottu olevan olemassa.
OSA IVRIITAUTTAMATTOMAT TUET
Artikla 8Riitauttamattomien tukien määrittäminen
8.1. Seuraavia tukia pidetään tukina, joita ei voida riitauttaa 23):
23) Tunnustetaan, että jäsenet myöntävät suuressa määrin julkista tukea eri tarkoituksiin ja pelkästään sen, että sellaista apua ei mahdollisesti tämän sopimuksen määräyksissä määritellä menettelyksi, jota ei voi riitauttaa, ei itsessään katsota rajoittavan jäsenten mahdollisuutta antaa sellaista apua.
(a) tuet, jotka eivät ole erityisiä 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla;
(b) tuet, jotka ovat erityisiä 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla, mutta jotka täyttävät kaikki jäljempänä 2 kohdan a, b ja c alakohdissa tarkoitetut ehdot.
8.2. Huolimatta III ja V osien määräyksistä seuraavat tuet eivät ole riitautettavissa:
(a) yritysten tai korkeakoulujen taikka tutkimuslaitosten suorittaman tutkimustoiminnan sopimusperusteinen avustaminen, mikäli: 24), 25), 26)
avustus ei kata yli 75 prosenttia teollisen tutkimuksen 27) kustannuksista tai yli 50 prosenttia kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyön 28) kustannuksista; 29), 30)
ja edellyttäen, että sellainen avustus rajoittuu yksinomaa:
(i) henkilökustannuksiin (tutkijat, teknikot ja muu tukihenkilökunta, jota käytetään yksinomaa tutkimustehtävissä);
(ii) instrumenttikustannuksiin, laitteisiin, maa-alueisiin ja rakennuksiin, joita käytetään yksinomaan ja pysyvästi tutkimustehtäviin (paitsi jos ne luovutetaan kaupallisin perustein);
(iii) konsultointikustannuksiin ja vastaaviin palveluksiin, joita käytetään yksinomaa tutkimustehtäviin, mukaan lukien alihankintatutkimukset, tekninen asiantuntemus, patentit, jne;
(iv) muihin suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuviin yleiskustannuksiin;
(v) muihin suoranaisesti tutkimustoiminnasta aiheutuviin toimintakustannuksiin (kuten materiaali- ja hankintakustannukset ja vastaavat).
24) Koska siviili-ilma-aluksista on tarkoitus määrätä erillisissä monenkeskisissä säännöissä, tämän alakohdan määräyksiä ei sovelleta kyseiseen tuotteeseen.
25) Viimeistään 18 kuukauden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta 24 artiklan mukaisen valtiontukea ja tasoitustulleja käsittelevän komitean (tässä sopimuksessa ''komitea'') on arvioitava alakohdan 2(a) määräysten toiminta tarkoituksessa tehdä kaikki välttämättömät muutokset näiden määräysten toiminnan parantamiseksi. Harkittaessa mahdollisia muutoksia komitean on huolellisesti tarkastettava tässä alakohdassa määriteltyjen luokkien määritelmät jäsenten eri tutkimusohjelmien ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten laitosten toiminnasta saamiensa kokemusten valossa.
26) Tämän sopimuksen määräyksiä ei sovelleta korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten itsenäisesti harjoittamaan perustutkimustoimintaan. Käsitteellä ''perustutkimus'' tarkoitetaan yleisen tieteellisen ja teknisen tiedon laajentamista, joka ei liity välittömiin teollisiin tai kaupallisiin päämääriin.
27) Sellaisen tässä alakohdassa tarkoitetun tuen sallittu taso, joka ei johda toimenpiteisiin, määritellään suhteessa yksittäisen hankkeen kestäessä syntyneisiin kaikkiin kelpuutettuihin kustannuksiin.
28) Käsitteellä ''teollinen tutkimus'' tarkoitetaan suunniteltua etsintää tai kriittistä tutkimusta, joka tähtää uuden tiedon löytämiseen ja jonka tavoitteena on, että sellainen tieto on hyödyllistä uusia tuotteita, menetelmiä tai palveluja kehitettäessä tai jotka merkitsevät huomattavia parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin, menetelmiin tai palveluihin.
29) Käsitteellä ''kilpailua edeltävän vaiheen kehitystyö'' tarkoitetaan teollisen tutkimuksen löytöjen muuttamista kaavakuvaksi, suunnitelmaksi tai malliksi uusille, muutetuille tai parannetuille tuotteille, menetelmille tai palveluille riippumatta siitä, ovatko ne tarkoitettu myyntiin tai käyttöön, mukaan lukien sellaisen ensimmäisen prototyypin luominen, joka ei ole kaupallisesti käytettävissä. Se voi lisäksi sisältää tuotteiden, menetelmien tai palvelujen käsitteellisen uudelleen muotoilun ja hahmottamisen ja alustavan esiintuomisen tai pilottiprojektit edellyttäen, että näitä samoja projekteja ei voida muuttaa tai käyttää teollisiin sovellutuksiin tai kaupalliseen hyödyntämiseen. Se ei sisällä rutiininomaisia tai säännönmukaisesti toistuvia muutoksia olemassa oleviin tuotteisiin, tuotantolinjoihin, valmistusmenetelmiin, palveluihin ja muihin jatkuviin toimintoihin, ei vaikka nämä muutokset voivat merkitä parannuksia.
30) Sellaisten ohjelmien ollessa kyseessä, jotka käsittävät teollisen tutkimuksen ja kilpailuvaihetta edeltävän kehitystyön, sen tuen sallitun tason, joka ei ole riitautettavissa, ei tule ylittää riitauttamattoman tuen sallitun tason keskiarvoa, ja jota sovelletaan edellä oleviin kahteen ryhmään, jotka lasketaan kaikkien kelpuutettujen kustannusten perusteella siten, kuin on määrätty tämän alakohdan (i)-(v) kohdassa.
(b) sellainen avustus jäsenen epäsuotuisille alueille, joka annetaan alueellisen kehittämisen 31) yleisissä puitteissa eikä ole luonteeltaan erityistä (edellä 2 artiklan tarkoittamassa merkityksessä) ja sitä annetaan tukeen oikeuttavalla alueella edellyttäen, että
(i) epäsuotuisan alueen on selkeästi oltava määritelty yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on tarkasti määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen identiteetti;
(ii) alue katsotaan epäsuotuisaksi sellaisten puolueettomien ja objektiivisten perusteiden 32) perusteella, jotka osoittavat vaikeuksien olevan muista kuin tilapäisistä olosuhteista johtuvia; sellaiset perusteet tulee selkeästi määritellä laissa, säännöissä tai muussa virallisessa asiakirjassa, jotta ne voidaan tarkistaa;
(iii) perusteiden on sisällettävä talouden kehittyneisyyden mittari, jonka tulee perustua vähintään yhdelle seuraavista tekijöistä:
- joko pääluvun tai kotitalouden mukaan laskettu tulo taikka pääluvun mukaan laskettu BKT, joka ei saa ylittää 85 prosenttia kyseisen hallinnollisen kokonaisalueen keskiarvoa;
- työttömyysaste, jonka on oltava vähintään 110 prosenttia kyseisen hallinnollisen kokonaisalueen keskiarvosta;
laskettuna kolmen vuoden ajanjaksolta; sellainen mittaus voi kuitenkin perustua joko yhteen tai useampaan tekijään.
31) ''Alueellisen kehittämisen yleisillä puitteilla'' tarkoitetaan, että alueelliset tukiohjelmat ovat osa sisäisesti yhtenäistä ja yleisesti noudatettavaa aluepolitiikkaa ja että tukia alueelliseen kehitykseen ei myönnetä muista erillään oleviin maantieteellisiin kohteisiin, joilla ei ole tai ei juurikaan ole vaikutusta alueen kehitykseen.
32) ''Puolueettomilla ja objektiivisilla perusteilla'' tarkoitetaan perusteita, jotka eivät suosi tiettyjä alueita ylitse sen, mikä on tarkoituksenmukaista alueellisten eroavaisuuksien poistamiseksi tai vähentämiseksi aluepolitiikassa. Tämä huomioon ottaen alueellisten tukiohjelmien on sisällettävä avustusten enimmäismäärät, jotka voidaan myöntää jokaiseen tuettuun ohjelmaan. Tällaisten enimmäismäärien on vaihdeltava avustettujen alueiden kehityserojen mukaan, ja ne on ilmaistava investointikustannuksiin tai työpaikkojen perustamisesta aiheutuviin kustannuksiin liittyvinä määrinä. Sellaisten enimmäismäärien rajoissa avustuksen jaon on ulottuttava riittävän laajalle ja tasaisesti estämään se, että tietyt yritykset ottavat valtaosan tuesta tämän sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla tai se, että suhteettoman suuria määriä tukea myönnetään tietyille yrityksille.
(c) avustus edistämään olemassa olevien laitosten 33) sopeutumista laissa ja/tai säännöissä annettuihin uusiin ympäristövaatimuksiin, jotka merkitsevät suurempia rajoituksia ja taloudellista rasitetta yrityksille, edellyttäen että avustus
(i) on kertaluonteinen toimenpide, joka ei toistu; ja
(ii) on rajoitettu 20 prosenttiin sopeutumiskustannuksista; ja
(iii) ei kata avustetun investoinnin uusimis- tai toiminta-kustannuksia, jotka yritysten on kokonaisuudessaan katettava; ja
(iv) liittyy suoraan ja on kohtuullisessa suhteessa yrityksen haittojen ja saasteiden suunniteltuihin vähennyksiin eikä peitä mitään valmistuskustannusten säästöjä, joita ehkä saavutetaan; ja
(v) on kaikkien sellaisten yritysten saatavilla, jotka voivat ottaa käyttöön uusia laitteita ja/tai tuotantomenetelmiä.
33) Käsitteellä ''olemassa olevat laitokset'' tarkoitetaan laitoksia, jotka ovat olleet toiminnassa vähintään kaksi vuotta sillä hetkellä, kun uudet ympäristövaatimukset tulivat voimaan.
8.3. Tukiohjelmasta, jota 2 kohdan määräykset koskevat, tulee tehdä ilmoitus komitealle ennen sen täytäntöönpanoa tämän sopimuksen VII osan määräysten mukaisesti. Sellaisen ilmoituksen on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta muut jäsenet voivat arvioida, täyttääkö ohjelma 2 kohdan asianomaisissa määräyksissä tarkoitetut ehdot ja perusteet. Jäsenten on myös annettava komitealle vuosittain ajantasalle saatettua tietoa sellaisista ilmoituksista, erityisesti antamalla tietoja kunkin ohjelman kokonaiskustannuksista ja edellisen ajan tasalle saattamisen jälkeen tapahtuneista muutoksista ohjelmaan. Muilla jäsenillä on oikeus pyytää tietoja ilmoitetun ohjelman puitteissa annetuissa yksittäisistä tukitapauksista. 34)
34) Mikään tässä ilmoitusmääräyksessä ei edellytä luottamuksellisen tiedon, mukaan lukien liiketoimintaan liittyvän luottamuksellisen tiedon, antamista.
8.4. Jäsenen vaatimuksesta sihteeristön on tarkasteltava 3 kohdan nojalla tehty ilmoitus ja, milloin se katsotaan välttämättömäksi, se voi vaatia lisätietoja tukea myöntävältä jäseneltä tarkastelun kohteena olevaan ilmoitettuun ohjelmaan liittyen. Sihteeristön on raportoitava komitealle johtopäätöksistään. Komitean on pyynnöstä välittömästi tarkasteltava sihteeristön johtopäätökset (tai mikäli sihteeristön suorittamaa tutkimusta ei ole pyydetty, itse ilmoitus) sen ratkaisemiseksi, eivätkö 2 kohdassa tarkoitetut ehdot ja perusteet ole täyttyneet. Tässä kohdassa tarkoitettu menettely tulee saattaa päätökseen viimeistään ensimmäisessä tukiohjelmaa koskevaa ilmoitusta seuraavassa komitean säännönmukaisessa kokouksessa edellyttäen, että sellaisen ilmoituksen ja komitean säännönmukaisen kokouksen välissä on vähintään kaksi kuukautta. Tässä kohdassa kuvattua tutkimusmenettelyä sovelletaan myös, pyynnöstä, 3 kohdassa tarkoitettuun vuosittain ajantasalle saatettuun luonnokseen sisältyvän ohjelman olennaisiin muutoksiin.
8.5. Jäsenen pyynnöstä 4 kohdassa tarkoitetun komitean ratkaisu tai komitean epäonnistuminen sellaisen ratkaisun tekemisessä, samoin kuin ilmoitetulle ohjelmalle asetettujen ehtojen rikkominen yksittäistapauksessa on saatettava sitovan välimiesmenettelyn ratkaistavaksi. Välityselimen tulee esittää johtopäätöksensä 120 päivän kuluessa siitä, kun juttu saatettiin välityselimen ratkaistavaksi. Ellei tässä kohdassa ole toisin määrätty, DSU:ta sovelletaan tämän kohdan nojalla toimeenpantuihin välimiesmenettelyihin.
Artikla 9Neuvottelut ja sallitut oikeuskeinot
9.1. Mikäli 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ohjelman täytäntöönpanon seurauksena ja huolimatta siitä tosiasiasta, että ohjelma on 8 artiklan 2 kohdassa asetettujen perusteiden mukainen, jäsenellä on perustellut syyt epäillä, että tämä ohjelma on johtanut jäsenen kotimarkkinateollisuuden kannalta vakaviin kielteisiin seurauksiin, kuten että se on aiheutunut vaikeasti korjattavaa vahinkoa, jäsen voi pyytää neuvotteluja tukea myöntävän jäsenen kanssa.
9.2. 1 kohdassa tarkoitetusta pyynnöstä kyseistä tukiohjelmaa ylläpitävän jäsenen on ryhdyttävä neuvotteluihin mahdollisimman pian. Neuvottelujen tarkoituksena tulee olla tilanteeseen liittyvien tosiasioiden selvittäminen ja pääsy keskinäisesti hyväksyttävään ratkaisuun.
9.3. Mikäli keskinäisesti hyväksyttävää ratkaisua ei ole saavutettu 2 kohdassa tarkoitetuissa neuvotteluissa 60 päivän kuluessa neuvottelupyynnöstä, pyynnön esittänyt jäsen voi siirtää asian komitean käsiteltäväksi.
9.4. Mikäli asia on siirretty komitean käsiteltäväksi, komitean on välittömästi tutkittava asiaan liittyvät tosiasiat ja edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin vaikutuksiin liittyvät todisteet. Mikäli komitea katsoo, että sellaiset vaikutukset ovat kyseessä, se voi suositella tukea myöntävälle jäsenelle, että tämä muuttaa ohjelmaa näiden vaikutusten poistamiseksi. Komitean on esiteltävä johtopäätöksensä 120 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin asia siirrettiin 3 kohdan nojalla sen käsiteltäväksi. Siinä tapauksessa, että suositus ei johda toimenpiteisiin 6 kuukauden kuluessa, komitean tulee oikeuttaa pyynnön esittänyt jäsen ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, joiden on oltava oikeassa suhteessa niiden vaikutusten luonteeseen ja laajuuteen, joiden katsotaan ilmenevän.
OSA VTASOITUSTULLITOIMENPITEET
Artikla 10GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltaminen 35)
35) II ja III osien määräyksiin voidaan vedota rinnan tämän sopimuksen V osan määräysten kanssa; ottaen kuitenkin huomioon tietyn tuen tuontimaan kotimarkkinoilla aiheuttamat vaikutukset, kulloinkin vain yhtä vaikutuksia lieventävää toimenpidettä (joko tasoitustulli, mikäli V osan muut edellytykset täyttyvät tai tämän sopimuksen 4 tai 7 artiklassa tarkoitettu vastatoimenpide) voidaan soveltaa. III ja V osien määräyksiin ei voida vedota liittyen toimenpiteisiin, joiden ei tämän sopimuksen IV osan määräysten mukaisesti katsota edellyttävän toimenpiteitä. Kuitenkin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa viitatut toimenpiteet voidaan tutkia sen ratkaisemiseksi, ovatko ne vai eivät ole 2 artiklan tarkoittamalla tavalla erityisiä. Lisäksi 8 artiklan 2 kohdassa viitatun tuen tapauksessa, jossa tukiohjelmaa ei ole annettu tiedoksi 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, III ja V osien määräyksiin voidaan vedota, mutta sellaista tukea on pidettävä sellaisena, joka ei edellytä toimenpiteitä, mikäli sen katsotaan täyttävän 8 artiklan 2 kohdassa asetetut vaatimukset.
Jäsenten on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tasoitustullin määrääminen 36) jäsenen alueelta toisen jäsenen alueelle tuotavalle tuotteelle on sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tämän sopimuksen määräysten kanssa. Tasoitustullit voidaan asettaa vain sellaisten tutkimusten perusteella, joihin on ryhdytty 37) ja jotka on suoritettu tämän sopimuksen ja maataloussopimuksen määräysten mukaisesti.
36) Käsitteen ''tasoitustulli'' katsotaan merkitsevän erityistä tullia, joka kannetaan sellaisen tuen vaikutusten eliminoimiseksi, joka myönnetään suoraan tai epäsuorasti tuotteelle, valmistukseen tai minkä tahansa tuotteen vientiin siten, kuin GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan 3 kohdassa määrätään.
37) Käsitteellä ''ryhdytty'' kuten sitä tämän jälkeen käytetään, tarkoitetaan menetelmällisiä toimia, joilla jäsen käynnistää muodolliset 11 artiklan mukaiset tutkimukset.
Artikla 11Vireillepano ja myöhempi tutkimus
11.1. Muissa kuin 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tutkimus väitetyn tuen olemassaolosta, määrästä ja vaikutuksista on käynnistettävä kotimaisen teollisuuden tai sen puolesta tehdystä kirjallisesta hakemuksesta.
11.2. 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen on sisällettävä riittävä todistusaineisto koskien (a) tuen olemassaoloa ja, mikäli mahdollista, sen määrää, (b) tässä sopimuksessa tarkoitetulla tavalla arvioitua vahinkoa GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja (c) syy-yhteyttä tukea saavan tuonnin ja väitetyn vahingon välillä. Pelkkä väite, jota ei ole perusteltu asiaankuuluvalla todistusaineistolla, ei riitä täyttämään tässä kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia. Hakemuksen tulee sisältää sellaiset tiedot, jotka ovat hakijan helposti saatavissa koskien seuraavia:
(i) hakijan henkilöllisyys ja selvitys hakijan valmistaman vastaavankaltaisen tuotteen määrästä ja arvosta. Mikäli kotimaisen teollisuuden puolesta on tehty kirjallinen hakemus, siinä tulee määritellä teollisuus, jonka puolesta hakemus tehdään laatimalla lista vastaavankaltaisen tuotteen kaikista tunnetuista valmistajista (tai vastaavankaltaisen tuotteen kotimaisten valmistajien yhdistyksistä) ja, siinä määrin kuin on mahdollista, laatimalla kuvaus sellaisten valmistajien osalle tulevasta vastaavankaltaisen tuotteen kotimaisen tuotannon määrästä ja arvosta;
(ii) perusteellinen kuvaus väitettyä tukea saavasta tuotteesta, kyseiset alkuperä- tai vientimaa tai -maat, kunkin tunnetun viejän tai ulkomaisen valmistajan henkilöllisyys sekä lista henkilöistä, jotka tuovat maahan kyseistä tuotetta;
(iii) kyseisen tuen olemassaoloa, määrää ja luonnetta koskeva todistusaineisto tai näyttö;
(iv) näyttö siitä, että tukea saava tuonti on tuen vaikutuksen seurauksena aiheuttanut väitetyn aineellisen vahingon kotimaiselle teollisuudelle; tämä näyttö käsittää tiedon koskien väitettyä tukea saavan tuonnin määrän kehityksestä, tämän tuonnin vaikutuksesta kotimarkkinoiden vastaavankaltaisten tuotteiden hintoihin samoin kuin tuonnin seurausvaikutuksista kotimaiselle teollisuudelle siten, kuin se osoitetaan sellaisilla asianmukaisilla tekijöillä ja indikaattoreilla, jotka antavat asianmukaisen kuvan kotimaisen teollisuuden tilasta, kuten esimerkiksi ne, jotka on lueteltu 15 artiklan 2 ja 4 kohdissa.
11.3. Viranomaisten on tutkittava hakemuksessa esitetyn todistusaineiston täsmällisyys ja riittävyys ratkaistakseen, onko näyttö riittävä perustelemaan tutkimuksen käynnistäminen.
11.4. Tutkimusta ei saa käynnistää 1 kohdan nojalla, elleivät viranomaiset ole päättäneet sen perusteella, mitä vastaavankaltaisten tuotteiden kotimaisten valmistajien keskuudessa tehdyistä 38) tutkimuksista on pääteltävissä koskien hakemuksen nauttimaa tukea tai sen kohtaamaa vastustusta, että hakemus on tehty kotimaisen teollisuuden toimesta tai sen puolesta. 39) Hakemuksen katsotaan tulleen tehdyksi ''kotimaisen teollisuuden toimesta tai sen puolesta'', mikäli sillä on niiden kotimaisten valmistajien tuki, joiden yhteenlaskettu tuotanto edustaa yli 50 prosenttia vastaavankaltaisten tuotteiden niiden kotimaisten valmistajien yhteenlasketusta tuotannosta, jotka ilmaisevat tukensa hakemukselle tai sitä vastustavat. Kuitenkaan tutkimusta ei käynnistetä, milloin kotimaiset valmistajat, jotka nimenomaisesti tukevat hakemusta, edustavat vähempää kuin 25 prosenttia kotimaisen teollisuuden valmistamien vastaavankaltaisten tuotteiden kokonaistuotannosta.
38) Siinä tapauksessa, että teollisuus on hajautunut poikkeuksellisen suureen määrään valmistajia, viranomaiset voivat arvioida tuen ja vastustuksen käyttämällä tilastollisesti pätevää otantamenetelmää.
39) Jäsenet ovat tietoisia, että tiettyjen jäsenten alueella vastaavankaltaisten tuotteiden kotimaisten valmistajien työntekijät tai näiden työntekijöiden edustajat voivat tehdä 1 kohdassa tarkoitettua tutkimusta koskevan hakemuksen tai tukea sitä.
11.5. Viranomaisten on vältettävä tutkimuksen käynnistämistä tarkoittavan hakemuksen julkaisemista ennen kuin päätös tutkimusten käynnistämisestä on tehty.
11.6. Mikäli asianomaiset viranomaiset päättävät poikkeuksellisissa olosuhteissa käynnistää tutkimuksen ilman edeltävää, kotimaisen teollisuuden toimesta tai sen puolesta tehtyä kirjallista hakemusta sellaisen tutkimuksen käynnistämiseksi, niiden tulee edetä asiassa vain, mikäli heillä on riittävästi tietoa tuen olemassaolosta, vahingosta ja syy-yhteydestä, siten kuin on kuvattu 2 kohdassa, perustelemaan tutkimuksen käynnistäminen.
11.7. Sekä tukea että vahinkoa koskeva näyttö on arvioitava samanaikaisesti (a) päätöksessä, jossa ratkaistaan, käynnistetäänkö tutkimus ja (b) sen jälkeen tutkimuksen kestäessä alkaen ajankohdasta, joka ei ole myöhäisempi kuin aikaisin ajankohta, jolloin tämän sopimuksen määräysten mukaan väliaikaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa.
11.8. Tapauksissa, joissa tuotteita ei ole tuotu maahan suoraan niiden alkuperämaasta, vaan joissa ne on viety tuontimaahan kolmannen maan kautta, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan täysimääräisesti, ja toimituksen tai toimitusten katsotaan tapahtuneen tämän sopimuksen tarkoituksia varten alkuperämaan ja tuontimaan välillä.
11.9. 1 kohdassa tarkoitettu hakemus on hylättävä ja tutkimus on keskeytettävä viipymättä niin pian, kun asianomaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita, ettei sellaista riittävää näyttöä tuen myöntämisestä eikä vahingosta, joka perustelisi jutun käsittelyn jatkamisen, ole saatu. Sellaiset jutut, joissa tuen määrä on vähäinen, tai joissa tosiasiallisen tai mahdollisen tuetun tuonnin määrä tai vahinko voidaan vähäisyytensä vuoksi jättää huomioon ottamatta, tulee välittömästi keskeyttää. Tämän kohdan tarkoituksia varten, tuen määrä on katsottava vähäiseksi, mikäli tuki on alle 1 prosentin sen arvosta.
11.10. Tutkimus ei saa olla esteenä tulliselvitysmenettelyille.
11.11. Tutkimukset on muissa kuin poikkeustapauksissa saatettava päätökseen vuoden kuluessa niiden käynnistymisestä eikä milloinkaan myöhemmin kuin 18 kuukautta niiden käynnistymisestä.
Artikla 12Näyttö
12.1. Kaikille asianosaisille jäsenille ja muille asianosaisille osapuolille, jotka ovat kiinnostuneita tasoitustullitutkimuksesta, on annettava ilmoitus siitä, mitä tietoja viranomaiset vaativat samoin kuin riittävä tilaisuus esittää kirjallisesti kaikki todistusaineisto, jonka ne katsovat merkittäväksi kyseisen tutkimuksen kannalta.
12.1.1. Viejille, ulkomaisille valmistajille tai asianosaisille jäsenille, jotka saavat tasoitustullitutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen, on annettava vähintään 30 päivää vastausta varten. 40) Hakemusta, jolla pyydetään pidennystä 30 päivän määräajan pidentämiseksi, on harkittava huolellisesti ja milloin se osoitetaan perustelluksi, sellainen pidennys tulisi myöntää milloin se on mahdollista;
40) Viejille annettu aikaraja lasketaan yleensä kyselylomakkeen vastaanottamisesta, minkä tätä tarkoitusta varten katsotaan tapahtuneen viikon kuluttua päivästä, jolloin se lähetettiin vastaanottajalle tai toimitettiin viejämaan asianomaisille diplomaattisille edustajille, tai WTO:n erillisen tullialuejäsenen ollessa kyseessä, viejäalueen viralliselle edustajalle.
12.1.2 Jollei luottamuksellisen tiedon suojaa koskevista vaatimuksista muuta johdu, asianosaisen jäsenen tai asianosaisen muun tahon kirjallisesti esittämä todistusaineisto on viipymättä saatettava tutkimukseen osallistuvien muiden jäsenten tai muiden asianosaisten tahojen käyttöön.
12.1.3 Niin pian kuin tutkimus on käynnistetty viranomaisten on annettava 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti saatua kirjallista hakemusta koskeva teksti kokonaisuudessaan kaikille viejille 41), joiden nimet ovat tiedossa, samoin kuin viejämaan viranomaisille, ja antaa se pyynnöstä muiden asianosaisten tahojen käyttöön. Luottamuksellisen tiedon suojaan tulee kiinnittää riittävää huomiota, kuten määrätään 4 kohdassa.
41) Milloin mukaan laskettavien viejien määrän katsotaan olevan erityisen suuri, koko hakemusteksti tulisi sen sijaan antaa vain viejäjäsenen viranomaisille tai merkittävälle kauppayhdistykselle, joka tämän jälkeen voisi toimittaa kopiot edelleen asianosaisille viejille.
12.2. Asianosaisilla jäsenillä ja asianosaisilla osapuolilla on myös oltava oikeus, mikäli siihen näytetään hyväksyttävä syy, esittää tiedot suullisesti. Mikäli sellaiset tiedot annetaan suullisesti, asianosaiset osapuolet voidaan vaatia myöhemmin esittämään sellaiset lausunnot kirjallisesti. Tutkivien viranomaisten päätös voidaan tehdä vain sellaisen tiedon ja väitteiden perusteella, jotka tällä viranomaisella on kirjallisessa muodossa ja jotka olivat tutkimukseen osallistuvien asianosaisten jäsenten ja asianosaisten osapuolten käytettävissä, kiinnittäen riittävää huomiota tarpeeseen suojata luottamuksellisia tietoja.
12.3. Viranomaisten on, milloin se on käytännössä mahdollista, annettava sopiva tilaisuus kaikille asianosaisille jäsenille ja asianosaisille osapuolille nähtäväksi kaikki tiedot, jotka ovat olennaisia niiden juttujen esittelemiseksi, jotka eivät ole luottamuksellisia 4 kohdassa määrätyllä tavalla ja joita viranomaiset käyttävät tasoitustullitutkimuksissa, samoin kuin antaa niille sopiva tilaisuus valmistella esittelyt näiden tietojen perusteella.
12.4. Tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia, (esimerkiksi koska niiden paljastaminen antaisi merkittävän kilpailuedun kilpailijalle, tai koska niiden paljastamisella olisi merkittävä haitallinen vaikutus sille henkilölle, joka antaa tietoja, tai henkilöön, jolta tiedonantaja on hankkinut tiedot) tai jotka osapuolet antavat tutkimusta varten sillä perusteella, että ne ovat luottamuksellisia, viranomaisten on käsiteltävä ne sellaisina, mikäli siihen esitetään hyväksyttävät perustelut. Sellaisia tietoja ei tule paljastaa ilman tiedot antaneen osapuolen nimenomaista suostumusta. 42)
42) Jäsenet ovat tietoisia siitä, että tiettyjen jäsenten alueella tietojen paljastamista voidaan vaatia tiettyjen yksityiskohtaisten määräysten perusteella.
12.4.1 Viranomaisten on vaadittava sellaisia asianosaisia jäseniä tai asianosaisia osapuolia, jotka antavat luottamuksellisia tietoja, toimittamaan niistä julkistettavissa olevat yhteenvedot. Näiden yhteenvetojen tulee olla riittävän yksityiskohtaiset, jotta luottamuksellisen tiedon sisällöstä olisi saatavissa riittävä käsitys. Poikkeuksellisissa olosuhteissa sellaiset jäsenet tai osapuolet voivat antaa ymmärtää, että sellaisista tiedoista ei ole laadittavissa yhteenvetoa. Sellaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on annettava selvitys niistä seikoista, joiden vuoksi yhteenvedon laatiminen ei ole mahdollista.
12.4.2. Mikäli viranomaiset katsovat, että luottamuksellisena pitämistä koskeva pyyntö ei ole perusteltu ja mikäli tietojen toimittaja on joko haluton julkistamaan tiedot tai oikeuttamaan niiden julkistamisen joko yleisessä tai yhteenvedonomaisessa muodossa, viranomaiset voivat jättää huomioon ottamatta sellaiset tiedot, jollei niitä tyydyttävällä tavalla asianomaisista lähteistä voida osoittaa, että tiedot ovat oikeita. 43)
43) Jäsenet ovat yksimielisiä, että tietojen luottamuksellisena pitämistä koskevaa pyyntöä ei tulisi sattumanvaraisesti hylätä. Jäsenet ovat lisäksi yksimielisiä siitä, että tutkimusta suorittava viranomainen voi pyytää luottamuksellisuuden poistamista vain koskien prosessin kannalta merkittäviä tietoja.
12.5. Lukuun ottamatta 7 kohdassa edellytettyjä olosuhteita viranomaisten on tutkimuksen kuluessa varmistuttava siitä, että asianosaisten osapuolten tai jäsenten antamat tiedot, joihin ne perustavat ratkaisunsa, ovat täsmällisiä.
12.6. Tutkimuksia suorittavat viranomaiset voivat suorittaa tutkimuksia muiden jäsenten alueella, sikäli kuin se on tarpeen, edellyttäen että ne ovat ilmoittaneet hyvissä ajoin kyseiselle jäsenelle, ja ellei se vastusta tutkimusta. Lisäksi tutkimuksia suorittavat viranomaiset voivat suorittaa tutkimuksia yrityksen toimitiloissa ja tutkia yrityksen kirjanpidon, mikäli (a) yritys sallii sen ja (b) kyseiselle jäsenelle on ilmoitettu asiasta, ja ellei se sitä vastusta. Tämän sopimuksen VI liitteessä esitettyjä menettelytapoja sovelletaan yrityksen toimitiloissa suoritettaviin tutkimuksiin. Viranomaisten on, ellei luottamuksellisen tiedon suojaa koskevista vaatimuksista muuta johdu, annettava tutkimusten tulokset niille yrityksille, joita ne koskevat, tai julkistaa ne niille 8 kohdan tarkoittamalla tavalla, ja ne voivat antaa sellaiset tulokset hakijoille.
12.7. Tapauksissa, joissa asianosainen jäsen tai asianosainen osapuoli kieltää antamasta tarpeellisia tietoja, tai ei anna niitä kohtuullisessa ajassa, taikka merkittävällä tavalla haittaa tutkimusten suorittamista, alustavat ja lopulliset päätökset, olivatpa ne vahvistavat tai hylkäävät, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.
12.8. Viranomaisten on ennen lopullisen päätöksen tekemistä annettava kaikille asianosaisille jäsenille ja asianosaisille osapuolille tiedot ratkaisuun vaikuttavista olennaisista tosiseikoista, jotka ovat perustana sille, ryhdytäänkö lopullisiin toimenpiteisiin. Tällaisen tietojenantamisen tulisi tapahtua riittävän ajoissa, jotta osapuolet voivat puolustaa etujaan.
12.9. Tässä sopimuksessa ''asianosaisiin osapuoliin'' kuuluvat
(i) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejä tai ulkomainen valmistaja tai maahantuoja taikka kauppa- tai liikeyhdistys, jonka jäsenten enemmistön muodostavat sellaisen tuotteen valmistajat, viejät tai maahantuojat; ja
(ii) vastaavanlaisen tuotteen valmistaja tuontimaassa tai kauppa- ja liikeyhdistys, jonka jäsenten enemmistö valmistaa tuontimaassa vastaavankaltaisia tuotteita.
Tämä luettelo ei estä jäseniä sallimasta muita kuin edellä mainittuja kotimaisia tai ulkomaisia osapuolia tulemasta katsotuiksi asianosaisiksi tahoiksi.
12.10. Viranomaisten on annettava tutkimuksen kohteena olevan tuotteen teollisuuden piirissä oleville käyttäjille ja edustaville kuluttajajärjestöille niissä tapauksissa, joissa tuotetta myydään yleisesti vähittäismyynnissä, tilaisuus antaa tutkimuksen kannalta merkityksellisiä, tukeen, vahinkoon ja syy-yhteyteen liittyviä tietoja.
12.11. Viranomaisten on otettava riittävässä määrin huomioon asianosaisten tahojen, erityisesti pienten yritysten kokemat vaikeudet antaessaan pyydettyjä tietoja, ja niiden tulee antaa kaikki hyödyllinen apu.
12.12. Edellä määrätyillä menettelymuodoilla ei ole tarkoitettu estää jäsenen viranomaisia etenemästä ripeästi tutkimuksen käynnistämisessä, alustavien tai lopullisten arviointien esittämisessä, olivatpa ne vahvistavia tai hylkääviä, tai soveltamasta väliaikaisia tai lopullisia toimenpiteitä, yhdenmukaisesti tämän sopimuksen asianomaisten määräysten kanssa.
Artikla 13Neuvottelut
13.1. Mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun 11 artiklan mukaisesti tehty hakemus on hyväksytty, ja milloin tahansa ennen tutkimuksen käynnistämistä, jäsenet, joiden tuotteet saattavat olla tutkimuksen kohteena, tulee kutsua neuvotteluihin edellä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tilanteeseen liittyvien seikkojen selvittämiseksi ja keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen pääsemiseksi.
13.2. Tutkimusten kestäessä jäsenille, joiden tuotteet ovat tutkimuksen kohteena, tulee lisäksi tarjota kohtuullinen tilaisuus jatkaa neuvotteluja tosiasiallisen tilanteen selvittämiseksi ja keskinäisesti hyväksyttävään lopputulokseen pääsemiseksi. 44)
44) Tämän kohdan määräysten mukaisesti on erityisen tärkeää, että vahvistavaa päätöstä, olipa se alustava tai lopullinen, ei tehdä antamatta kohtuullista tilaisuutta neuvotteluja varten. Sellaiset neuvottelut tulee järjestää yhdenmukaisesti tämän sopimuksen II, II ja X osassa tarkoitetun menettelyn kanssa.
13.3. Ellei velvollisuudesta tarjota kohtuullinen tilaisuus neuvotteluja varten muuta johdu, näillä neuvotteluja koskevilla määräyksillä ei ole tarkoitettu estää jäsenen viranomaisia käynnistämästä ripeästi tutkimuksia, alustavien tai lopullisten päätösten esittämisestä, olivatpa ne vahvistavia tai hylkääviä, tai soveltamasta väliaikaisia tai lopullisia toimenpiteitä, tämän sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti.
13.4. Jäsenen, joka aikoo käynnistää tutkimuksen tai joka paraikaa suorittaa sellaista tutkimusta, tulee pyynnöstä antaa jäsenelle tai jäsenille, jonka tai joiden tuotteet ovat sellaisen tutkimuksen kohteena, muu kuin luottamuksellinen todistusaineisto mukaan lukien ei-luottamuksellinen yhteenveto luottamuksellisista tiedoista, joita on käytetty tutkimuksen käynnistämiseen tai suorittamiseen.
Artikla 14Tuen suuruuden laskeminen arvioimalla vastaanottajalle tuleva hyöty
Tämän sopimuksen V osan tarkoitusta varten tutkimuksia suorittavan viranomaisen, vastaanottajan saaman ja edellä 1 artiklan 1 kohdan perusteella myönnetyn hyödyn laskemiseksi käyttämästä menetelmästä tulee säätää kyseisen jäsenen kansallisessa lainsäädännössä tai täytäntöönpanosäännöissä, ja sen soveltamisen jokaisessa yksittäistapauksessa on oltava läpinäkyvää ja riittävällä tavalla selitetty. Lisäksi sellaisen menetelmän on oltava seuraavien periaatteiden mukaisesti:
(a) hallituksen pääomasijoitusta ei katsota edun myöntämiseksi, ellei investointipäätöksen voida katsoa olevan vastoin tuon jäsenen yksityisten investoijien tavanomaista investointikäytäntöä (mukaan lukien riskipääomasijoitukset);
(b) hallituksen myöntämää lainaa ei katsota edun myöntämiseksi, ellei yrityksen hallitukselta saamastaan lainasta maksaman koron määrä ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksaman koron määrän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus.
(c) hallituksen myöntämää lainatakuuta ei katsota edun myöntämiseksi, ellei takuun saaneen yrityksen hallituksen takaamasta lainasta maksaman koron määrä ja vastaavankaltaisesta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta ilman valtiontakausta, maksaman koron määrän välillä ole eroa. Tässä tapauksessa eduksi katsotaan näiden kahden määrän välinen erotus korjattuna maksuissa mahdollisesti olevilla eroilla.
(d) tavaroiden tai palvelujen antamista tai tavaroiden hankintaa hallituksen toimesta ei katsota edun myöntämiseksi, ellei tavaroita tai palveluksia anneta alle riittäväksi katsottavan vastikkeen, tai tavaroita hankitaan liian korkeaan hintaan. Vastikkeen riittävyys on arvioitava suhteessa kyseisten tavaroiden tai palvelusten vallitseviin markkinaolosuhteisiin siinä maassa, jossa antaminen tai hankinta tapahtuu (mukaan lukien hinta, laatu, saatavuus, markkinoitavuus, kuljetukset ja muut osto- tai myyntiolosuhteet).
Artikla 15Vahingon suuruuden määrääminen 45)
45) Tässä sopimuksessa käsitteellä ''vahinko'' katsotaan tarkoitettavan, ellei toisin ole määrätty, aineellista vahinkoa kotimaiselle teollisuudelle, kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan aineellisen vahingon uhkaa tai sellaisen teollisuuden syntymisen todellista viivästymistä, ja sitä on tulkittava tämän artiklan määräysten mukaisesti.
15.1. GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa tarkoitettu vahingon suuruuden määrääminen on perustuttava myönteiseen todistusaineistoon, ja siihen tulee sisältyä puolueeton selvitys sekä (a) tukea saavien tuontitavaroiden määrästä ja niiden vaikutuksesta kotimaisen teollisuuden vastaavankaltaisten tuotteiden 46) hintaan että (b) näistä tuontitavaroista aiheutuvista seurauksista sellaisten tuotteiden kotimaisille valmistajille.
46) Kaikkialla tässä sopimuksessa käytettyä käsitettä ''vastaavanlainen tuote'' on tulkittava tarkoittavan tuotetta, joka on identtinen, toisin sanoen vastaavanlainen tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkien ominaispiirteiden osalta, tai jollei sellaista tuotetta ole, jolla vaikkakaan ei ole samankaltainen kaikkien ominaispiirteiden osalta, on sitä tarkasteltavana olevaa tuotetta läheisesti muistuttavat ominaispiirteet.
15.2. Tukea saavien tuontitavaroiden määrän osalta tutkimusta suorittavien viranomaisten on harkittava, onko tukea saavien tuontitavaroiden määrä merkittävästi kasvanut joko absoluuttisesti tai suhteutettuna tuojajäsenen tuotantoon tai kulutukseen. Tukea saavien tuotteiden hintavaikutuksen osalta tutkimusta suorittavien viranomaisten on harkittava, ovatko tukea saavat tuotteet merkittävästi alihinnoiteltu verrattuna tuontimaan vastaavanlaisten tuotteiden hintoihin, tai vaikuttaako sellaisten tavaroiden tuonti muutoin merkittävässä määrin hintoja laskevasti tai estääkö se merkittävässä määrin hintojen kohoamisen, joka muutoin toteutuisi. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä anna ratkaisevaa ohjetta.
15.3. Mikäli tuotteen maahantuonti useammasta kuin yhdestä maasta on tasoitustullitutkimusten kohteena, tutkimusta suorittavat viranomaiset voivat kumulatiivisesti arvioida sellaisen tuonnin vaikutukset vain, mikäli he katsovat, että (a) tuen määrä jokaisesta maasta tapahtuvan tuonnin osalta ylittää 11 artiklan 9 kohdassa määritellyn vähäisen tuonnin määrän ja jokaisesta maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vailla merkitystä ja (b) jokaisesta maasta tapahtuvan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on tarkoituksenmukainen niiden olosuhteiden valossa, jotka koskevat maahantuotujen tuotteiden välistä kilpailua sekä maahantuotujen tuotteiden ja vastaavanlaisten kotimaisten tuotteiden välistä kilpailua.
15.4. Tutkimuksen, joka koskee tukea saavien maahantuotujen tuotteiden vaikutusta kotimaiseen teollisuuteen, on käsitettävä kaikkien olennaisten sellaisten taloudellisten tekijöiden ja indikaattoreiden arviointi, jotka koskevat teollisuuden tilaa, mukaan lukien tuotanto, myynti, markkinaosuus, kannattavuus, tuottavuus, investoinneille saatava tuotto tai käyttöaste; kotimaisiin hintoihin vaikuttavat tekijät; todelliset tai mahdolliset kassavirtaan, vaihto-omaisuuteen, työllistämiseen, palkkoihin, kasvuun, pääoman tai investointien lisäämiskykyyn kielteisesti vaikuttavat tekijät ja, maatalouden ollessa kyseessä, ovatko hallituksen tukiohjelmiin kohdistuneet rasitukset kasvaneet. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä anna ratkaisevaa ohjetta.
15.5. On osoitettava, että tukea saavien tuotteiden tuonti aiheuttaa tukivaikutusten 47) vuoksi vahinkoa tämän sopimuksen tarkoittamalla tavalla. Tukea saavien tuotteiden tuonnin ja kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan vahingon välisen syy-yhteyden osoittaminen tulee perustua kaiken viranomaisten käytössä olevan olennaisen todistusaineiston tutkimiseen. Viranomaisten tulee myös tutkia kaikki muut tekijät kuin tukea saavat maahantuodut tuotteet, jotka samanaikaisesti vahingoittavat kotimaista teollisuutta, ja näiden muiden tekijöiden aiheuttamia vahinkoja ei tule lukea tukea saavien maahantuotujen tuotteiden syyksi. Tekijöihin, jotka voivat olla tässä suhteessa merkityksellisiä, on muun muassa luettava kyseisen tuotteen maahantuonnin määrä ja hinta siltä osin, kuin se ei saa tukea, kysynnän supistuminen tai muutokset kulutuskäyttäytymisessä, ulkomaisten ja kotimaisten valmistajien kauppaa rajoittavat toimenpiteet ja niiden välinen kilpailu, teknologinen kehitys sekä kotimaisen teollisuuden vientimenestys ja tuottavuus.
47) Niin kuin on määrätty 2 ja 4 kohdissa.
15.6. Tukea saavien maahantuotujen tuotteiden vaikutus on arvioitava suhteessa vastaavanlaisen tuotteen kotimaiseen tuotantoon, milloin käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tuon tuotannon erittelemisen sellaisten perusteiden perusteella kuten tuotantoprosessi, valmistajien myynnit ja kannattavuus. Mikäli tuon tuotannon sellainen eritteleminen ei ole mahdollista, tukea saavien maahantuotujen tuotteiden vaikutukset on arvioitava tutkimalla sellaisen kapeimman tuoteryhmän tai -valikoiman tuotanto, joka sisältää vastaavanlaisen tuotteen, jonka osalta tarpeellisia tietoja voidaan antaa.
15.7. Aineellisen vahingon uhkan määräämisen on perustuttava tosiasioihin eikä pelkästään väitteeseen, arvailuun tai etäiseen mahdollisuuteen. Olosuhteiden muutos, joka muuttaisi tilanteen, jossa tuki aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi ennakoitavissa ja ilmeinen. Määrättäessä aineellisen vahingon uhan olemassaoloa, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi ottaa huomioon muun ohella seuraavat seikat:
(i) kyseisen tuen tai tukien luonne ja niistä aiheutuvat todennäköiset vaikutukset kauppaan;
(ii) tukea saavien maahantuotujen tuotteiden osuuden huomattava kasvu kotimarkkinoilla,
joka osoittaa maahantuonnin osuuden todennäköisesti kasvaneen olennaisesti;
(iii) riittävä, vapaasti käytössä oleva tai ilmeinen ja olennainen vientiä harjoittavien yritysten kapasiteetin kasvu, joka osoittaa tukea saavan viennin osuuden todennäköisesti kasvavan merkittävästi tuojajäsenen kotimarkkinoilla, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden mahdollisuudet lisätä tuontia;
(iv) mikäli tuotteet tulevat maahan hintaan, jolla on huomattava laskeva tai korotusta estävä vaikutus kotimaisiin hintoihin, ja joka todennäköisesti kasvattaisi tuontiin kohdistuvaa kysyntää; sekä
(v) tutkittavasta tuotteesta tehdyt inventaarit.
Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä itsessään voi antaa ratkaisevaa ohjausta, mutta kokonaisuudessaan huomioon otettavien tekijöiden tulee johtaa johtopäätökseen, että tukea saava lisätuonti on ilmeinen, ja että aineellista vahinkoa syntyy, ellei suojaaviin toimenpiteisiin ryhdytä.
15.8. Tapauksissa, joissa tukea saavien tuotteiden maahantuonti uhkaa aiheuttaa vahinkoa, tasoitustullitoimenpiteiden soveltamista on harkittava ja niistä on päätettävä erityistä varovaisuutta noudattaen.
Artikla 16Kotimaisen teollisuuden määritelmä
16.1. Tässä sopimuksessa käsitteen ''kotimainen teollisuus'' on, ellei 2 kohdassa toisin määrätä, tulkittava viittaavan vastaavanlaisen tuotteen kotimaisiin valmistajiin kokonaisuudessaan tai niihin näistä valmistajista, joiden tuotteiden yhteenlaskettu tuotanto edustaa yli puolta näiden tuotteiden kotimaisesta kokonaistuotannosta, paitsi milloin valmistajat ovat kytköksissä 48) vientiä tai tuontia harjoittaviin yrityksiin, tai tuovat itse maahan tuen saamisesta epäiltyä tai vastaavanlaista tuotetta muista maista, jolloin käsitteen kotimainen teollisuus'' voidaan tulkita viittaavan muihin kuin näihin valmistajiin.
48) Tämän kohdan tarkoitusta varten valmistajien katsotaan olevan kytköksissä vientiä tai tuontia harjoittaviin yrityksiin vain, mikäli (a) toinen suoraan tai epäsuorasti käyttää määräysvaltaa toiseen; tai (b) kolmas osapuoli suoraan tai epäsuorasti käyttää määräysvaltaa molemmissa niistä; tai (c) nämä yhdessä suoraan tai epäsuorasti käyttävät määräysvaltaa kolmannessa osapuolessa, edellyttäen että on syy uskoa tai epäillä, että suhteen vaikutus on sellainen, että se saa kyseessä olevan valmistajan toimimaan toisin kuin ei-kytköksissä olevat valmistajat. Tämän kohdan tarkoitusta varten yhden osapuolen katsotaan käyttävän määräysvaltaa toiseen osapuoleen, milloin edellinen on laillisesti tai toiminnallisesti sellaisessa asemassa, että se voi asettaa rajoituksia tai määräyksiä toisen osapuolen toiminnalle.
16.2. Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenen alue voidaan kyseisen tuotteen osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen, ja valmistajat kullakin markkina-alueella voidaan katsoa osaksi eri teollisuutta, mikäli (a) sellaisen markkina-alueen valmistajat myyvät kaiken tai melkein kaiken kyseisen tuotteen tuotannon tuolla markkina-alueella, ja (b) tuolla markkina-alueella esiintyvää kysyntää ei merkittävässä määrin tyydytetä sellaisten kyseisen tuotteen valmistajien toimesta, jotka sijaitsevat muualla tuolla hallinnollisella kokonaisalueella. Sellaisissa olosuhteissa vahingon voidaan katsoa syntyvän myös silloin, kun suuremmalle osalle kotimaisesta teollisuudesta kokonaisuudessaan ei aiheudu vahinkoa edellyttäen että tukea saavien tuotteiden maahantuonti keskittyy sellaiselle eristetylle markkina-alueelle ja edellyttäen lisäksi, että tukea saavat maahantuotavat tuotteet aiheuttavat vahinkoa kaikelle tai lähes kaikelle tuotannolle tuolla markkina-alueella.
16.3. Milloin kotimaisen teollisuuden tulkitaan viittaavan tietyn alueen, toisin sanoen kuten 2 kohdassa määritelty markkina-alue, valmistajiin, tasoitustulleja voidaan kantaa vain niistä kyseisistä tuotteista, jotka on tarkoitettu loppukulutukseen tuolla alueella. Milloin tuojajäsenen perustuslait eivät salli tasoitustullien kantamista tällaisella perusteella, tuontimaa voi kantaa tasoitustullit rajoituksetta vain, mikäli (a) viejille on annettu tilaisuus lopettaa vienti kyseessä olevalle alueelle tuetulla hinnalla, tai jos näille on muutoin annettu mahdollisuus antaa tämän sopimuksen 18 artiklassa tarkoitetut vakuudet, ja näin tarkoitettuja riittäviä vakuuksia ei viipymättä ole annettu, ja (b) sellaisia tulleja ei voida kantaa vain tiettyjen tuotteiden valmistajilta, jotka toimittavat tuotteita kyseiselle alueelle.
16.4. Milloin kaksi tai useampaa maata ovat GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan 8 kohdan (a) alakohdan määräyksissä tarkoitetussa merkityksessä saavuttaneet sellaisen yhdentymisen asteen, että niillä on yhden yhdistyneen markkina-alueen erityispiirteet, koko yhdentymisalueen teollisuuden tulee katsoa olevan 1 ja 2 kohdassa viitattua kotimaista teollisuutta.
16.5. 15 artiklan 6 kohdan määräykset ovat sovellettavissa tähän artiklaan.
Artikla 17Väliaikaiset toimenpiteet
17.1. Väliaikaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa vain
(a) mikäli tutkimus on käynnistetty 11 artiklan määräysten mukaisesti, julkinen ilmoitus on annettu tuossa tarkoituksessa sekä asianosaisille jäsenille ja asianosaisille osapuolille on annettu riittävä tilaisuus saada tietoja ja esittää näkemyksensä;
(b) mikäli sellainen alustava vahvistus on tehty, että tuki on olemassa ja että kotimaiselle teollisuudelle on tukea saavien tuotteiden maahantuonnin seurauksena aiheutunut aineellinen vahinko tai sellaisen uhka on olemassa; ja
(c) mikäli kyseiset viranomaiset katsovat sellaisten toimenpiteiden olevan välttämättömiä, jotta estettäisiin vahinkojen aiheutuminen tutkimusten aikana.
17.2. Väliaikaisina toimenpiteinä voidaan käyttää väliaikaisia tasoitustullitoimenpiteitä, joille on annettu suuruudeltaan sellainen takuu käteistalletuksena tai joukkovelkakirjoina, joka vastaa alustavasti laskettua tuen määrää.
17.3. Väliaikaisia toimenpiteitä ei tule ottaa käyttöön ennen kuin 60 päivää on kulunut tutkimusten käynnistymisestä.
17.4. Väliaikaisten toimenpiteiden soveltaminen on rajoitettava niin lyhyeen määräaikaan kuin mahdollista, eikä se saa ylittää neljää kuukautta.
17.5. Otettaessa käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä 19 artiklan asiaankuuluvia määräyksiä on noudatettava.
Artikla 18Sitoumukset
18.1. Menettelyjä voidaan 49) lykätä tai ne voidaan keskeyttää ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä tai tasoitustulleja, mikäli sellainen vapaaehtoinen sitoumus saadaan, jonka mukaan
49) Sanan ''voidaan'' ei tule tulkita sallivan menettelyjen jatkamista samanaikaisesti sitoumuksen täytäntöönpanon kanssa, paitsi 4 kohdan edellyttämässä poikkeustapauksessa.
(i) viejäjäsenen hallitus suostuu poistamaan tuen tai rajoittamaan sitä taikka ryhtymään muihin toimenpiteisiin koskien sen vaikutuksia; tai
(ii) viejä suostuu tarkistamaan hintojaan niin, että tutkimusta suorittavat viranomaiset ovat vakuuttuneita, että tuen haitalliset vaikutukset poistetaan. Tällaisiin sitoumuksiin perustuvien hinnannousujen ei tule olla suurempia kuin on välttämätöntä tuen määrän poistamiseksi. On toivottavaa, että hinnannousu olisi vähäisempi kuin tuen määrä, mikäli tällainen hinnannousu riittäisi poistamaan kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan vahingon.
18.2. Sitoumuksen saamiseen ei tule pyrkiä tai sitä ei tule hyväksyä, jolleivät tuojajäsenen viranomaiset ole tehneet alustavaa vahvistavaa arviota tuesta ja sellaisen tuen aiheuttamasta vahingosta, ja siinä tapauksessa että viejät ovat tehneet sitoumuksen, ole saaneet viejäjäsenen viranomaisten suostumusta.
18.3. Tarjottua sitoumusta ei tarvitse hyväksyä, mikäli tuontimaan viranomaiset katsovat sen hyväksymisen epätarkoituksenmukaiseksi, esimerkiksi mikäli tosiasiallisten tai kyseeseen tulevien viejien määrä on liian suuri, tai muusta syystä mukaan lukien yleiset politiikkaan liittyvät syyt. Mikäli näin olisi ja milloin se on tarkoituksenmukaista, viranomaisten on kerrottava viejille syyt, jotka ovat johtaneet siihen, että ne katsovat sitoumuksen hyväksymisen epätarkoituksenmukaiseksi, ja niiden tulee mahdollisuuksien mukaan antaa viejälle tilaisuus kommentoida sitä.
18.4. Mikäli sitoumus hyväksytään, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus tulee kuitenkin viedä päätökseen, mikäli viejäjäsen niin toivoo tai tuojajäsen niin päättää. Siinä tapauksessa, että katsotaan, ettei kysymys ole tuesta tai vahingosta tai sitä koskevasta uhasta, sitoumus lakkaa automaattisesti olemasta voimassa, paitsi niissä tapauksissa, joissa tällainen arvio on suuressa määrin perustunut annettuun sitoumukseen. Niissä tapauksissa asianomaiset viranomaiset voivat vaatia sitoumuksen voimassapitämistä kohtuullisen pituisen ajanjakson, joka on yhdenmukainen tämän sopimuksen määräysten kanssa. Siinä tapauksessa, että tuen olemassaoloa tai vahinkoa koskeva arvio on vahvistava, sitoumus pysyy voimassa ehtojensa ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.
18.5. Tuojajäsenen viranomaiset voivat ehdottaa hintasitoumusta, mutta viejää ei voida pakottaa suostumaan tällaiseen sitoumukseen. Se, että hallitukset tai viejät eivät tarjoa tällaista sitoumusta tai eivät hyväksy tarjousta tehdä sellaista, ei saa millään tavoin vaikuttaa jutun harkintaan. Viranomaiset ovat kuitenkin vapaat toteamaan, että vahingon vaara toteutuu todennäköisemmin, mikäli tukea saavien tuotteiden maahantuonti jatkuu.
18.6. Tuojajäsenen viranomaiset voivat vaatia hallitusta tai viejää, jonka sitoumus on hyväksytty, antamaan säännönmukaisesti toimitettavia sellaisen sitoumuksen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisia tietoja sekä sallimaan asiaankuuluvien tietojen oikeellisuuden tarkastamisen. Mikäli sitoumusta rikotaan, tuontimaan viranomaiset voivat ryhtyä tämän sopimuksen nojalla sen määräysten mukaisesti nopeisiin ja tehokkaisiin toimiin, joina voi tulla kyseeseen väliaikaisten toimenpiteiden välitön käyttöönotto hyödyntäen parasta saatavilla olevaa tietoa. Niissä tapauksissa lopullisia tulleja voidaan kantaa tämän sopimuksen mukaisesti tavaroista, jotka on toimitettu kulutukseen aikaisintaan 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, kuitenkin niin että tuollaista taannehtivaa tullin määräämistä ei sovelleta maahantuotuihin tavaroihin, jotka ovat tulleet maahan ennen sitoumuksen rikkomista.
Artikla 19Tasoitustullien määrääminen ja kerääminen
19.1. Mikäli kohtuullisten ponnistelujen jälkeen neuvottelujen saattamiseksi päätökseen jäsen tekee lopullisen arvion tuen olemassaolosta ja määrästä sekä siitä, että tuen vaikutuksesta tukea saavat maahantuodut tavarat aiheuttavat vahinkoa, se voi määrätä tasoitustullin tämän luvun määräysten mukaisesti, ellei tukea tai tukia poisteta.
19.2. Päätös määrätä tasoitustulli tai olla sitä määräämättä tapauksissa, joissa kaikki edellytykset sen määräämiseksi täyttyvät, ja päätös siitä, onko tasoitustullin määrä yhtä suuri kuin tuki tai sitä vähäisempi, ovat päätöksiä, jotka tuontimaan viranomainen tekee. On toivottavaa, että tullin määrääminen sallittaisiin kaikkien jäsenten alueella, että tulli olisi vähemmän kuin tuen koko määrä, mikäli sellainen alhaisempi tulli riittäisi poistamaan kotimaiselle teollisuudelle aiheutuvan vahingon, ja että ryhdyttäisiin menettelyihin, jotka mahdollistaisivat asianomaiset viranomaiset ottamaan asianmukaisella tavalla huomioon sellaisten asianomaisten 50) kotimaisten osapuolten vetoomukset, joiden etuihin tasoitustullin määrääminen vaikuttaisi haitallisella tavalla.
50) Tässä kohdassa käsitteeseen ''asianomaiset kotimaiset tahot'' katsotaan kuuluvan myös kuluttajat ja tutkimusten kohteena olevan maahantuodun tuotteen teolliset käyttäjät.
19.3. Milloin tasoitustulli tietyn tuotteen osalta on määrätty, sitä tulee kantaa kaikissa tapauksissa syrjimättömällä tavalla asianmukainen määrä sellaisen tuotteen maahantuonnista, jonka valmistajan perusteella katsotaan kuuluvan niihin, joita tuetaan ja jotka aiheuttavat vahinkoa, paitsi jos niillä on sellainen valmistaja, joka on kieltäytynyt kaikesta kyseessä olevasta tuesta, tai jos niiden osalta on hyväksytty sopimuksen mukainen sitoumus. Tuotteen viejä, jonka vientituotteista on määrätty kannettavaksi lopullinen tasoitustulli, mutta jonka osalta tutkimuksia ei tosiasiassa ole suoritettu muista syistä kuin siitä, että tämä kieltäytyi yhteistyöstä, on oikeutettu kiireelliseen tarkasteluun siinä tarkoituksessa, että tutkimusta suorittavat viranomaiset viipymättä määräävät yrityskohtaisen tasoitustullin tuolle viejälle.
19.4. Tasoitustullia ei minkään maahantuodun tavaran osalta tule kantaa 51) enempää kuin määrä, jonka suuruiseksi tuki on katsottu, ja joka on laskettu määriteltynä tuen suuruus kutakin tukea saavan ja maastaviedyn tuotteen tuoteyksikköä kohti.
51) Tässä sopimuksessa käytetyllä käsitteellä ''kantaa'' tarkoitetaan lopullista tai varsinaista lainmukaista tullin tai veron määräämistä tai keräämistä.
Artikla 20Taannehtivuus
20.1. Väliaikaisia toimenpiteitä ja tasoitustulleja on sovellettava vain tuotteisiin, jotka tulevat kulutukseen sen jälkeen, kun 17 artiklan 1 kohdan tai 19 artiklan 1 kohdan mukainen päätös tulee voimaan, ellei jäljempänä tässä artiklassa määrätyistä poikkeuksista muuta johdu.
20.2. Mikäli lopullinen arvio vahingosta (mutta ei sen uhasta tai teollisuuden perustamisen todellisesta viivästymisestä) tehdään tai, jos on kysymys vahingonvaaran lopullisesta arvioimisesta niissä tapauksissa, joissa tukea saavien tuotteiden maahantuonti saattaisi johtaa vahingon aiheutumisen toteavaan arvioon, koska väliaikaisia toimenpiteitä ei ole otettu käyttöön, tasoitustullit voidaan kantaa taannehtivasti siltä ajanjaksolta, jona väliaikaisia toimenpiteitä sovellettiin, jos niitä lainkaan sovellettiin.
20.3. Mikäli tasoitustulli on suurempi kuin kassatalletuksena tai velkasitoumuksella on taattu, näiden välistä eroa ei tule kerätä. Mikäli lopullinen tulli on pienempi kuin kassaan talletettu tai velkasitoumuksen mukainen määrä, yli menevä osa on maksettava takaisin tai velkasitoumus luovuttaa viipymättä.
20.4. Paitsi jos 2 kohdassa toisin määrätään, milloin vahingonvaaraa tai merkittävää viivästymistä koskeva määrääminen tehdään (mutta vahinkoa ei ole vielä ilmennyt), lopullinen tasoitustulli voidaan määrätä vasta siitä ajankohdasta lukien, jolloin vahingon tai merkittävän viivästymisen vaaran määrääminen on tapahtunut, ja kassatalletus, joka tehtiin, kun väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön, on maksettava takaisin tai velkasitoumus vapauttaa viivyttelemättä.
20.5. Mikäli lopullinen arvio on hylkäävä, kassatalletus, joka on tehty sinä aikana, kun väliaikaisia toimenpiteitä sovellettiin, on viivyttelemättä maksettava takaisin ja tulliin pidätetty määrä vapauttaa.
20.6. Kriittisissä olosuhteissa, joissa viranomaiset katsovat kyseistä tukea saavan tuotteen osalta, että vahinko, jonka korjaaminen on vaikeaa, ja joka on sellaisen tuotteen suurimittaisen ja lyhyessä ajassa tapahtuneen maahantuonnin seurausta, jonka hyväksi on myönnetty tukea vastoin GATT 1994 -sopimusta ja tämän sopimuksen vastaisesti, ja milloin katsotaan tarpeelliseksi määrätä tasoitustullit taannehtivasti näille maahantuotaville tuotteille, jotta estettäisiin sellaisen vahingon aiheutuminen uudelleen, lopulliset tasoitustullit voidaan määrätä maahantuotaville tuotteille, jotka tulivat kulutukseen aikaisintaan 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.
Artikla 21Tasoitustullien ja sitoumusten kesto ja tarkastelu
21.1. Tasoitustullin tulee olla voimassa vain niin kauan ja vain siinä laajuudessa, kuin on välttämätöntä vahinkoa aiheuttavan tuen vaikutusten torjumiseksi.
21.2. Viranomaisten tulee tarkastaa tullin täytäntöönpanon jatkamisen tarve omasta aloitteestaan, milloin ne ovat siihen oikeutettuja, tai, edellyttäen, että kohtuullinen ajanjakso on kulunut siitä, kun lopullinen tasoitustulli asetettiin, sellaisen asianosaistahon pyynnöstä, joka esittää sellaisia myönteisiä tietoja, jotka osoittavat tarkastuksen tarpeen olevan olemassa. Asianosaisilla tulee olla oikeus pyytää viranomaisia tutkimaan, onko tullin täytäntöönpanon jatkaminen välttämätöntä tuen vaikutusten poistamiseksi, jatkuisiko tai ilmenisikö vahinko todennäköisesti uudestaan, mikäli tulli poistettaisiin tai muutettaisiin, tai molempia. Mikäli tässä kohdassa tarkoitetun tarkastuksen tuloksena viranomaiset päättävät, että tasoitustulli ei enää ole perusteltu, se tulee kumota välittömästi.
21.3. Ellei 1 ja 2 kohdissa toisin määrätä, lopullinen tasoitustulli on kumottava viimeistään viiden vuoden kuluttua sen asettamispäivästä (tai 2 kohdassa tarkoitetun viimeisimmän tarkastuksen päivästä, mikäli tämä tarkastus koski sekä tukea että vahinkoa, tai tämän kohdan nojalla), elleivät viranomaiset tarkastuksessa, johon on ryhdytty ennen tuota päivää niiden omasta aloitteesta tai kotimaisen teollisuuden tekemän tai sen puolesta kohtuullisessa ajassa ennen tuota päivää tehdyn huolellisesti perustellun hakemuksen nojalla, päätä, että tullin voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi siihen, että tukea ja vahinkoa edelleen esiintyisi tai ne ilmaantuisivat uudelleen. 52) Tulli voi pysyä voimassa riippuen sellaisen tarkastuksen tuloksesta.
52) Milloin tasoitustullin suuruus on määrätty käyttämällä menneisyydessä ilmeneviä tosiasioita, viimeisimmässä tullinmääräämismenettelyssä tehty päätös, että mitään tullia ei kanneta, ei itsessään edellytä, että viranomaiset kumoavat lopullisen tullin.
21.4. Näyttöä ja menettelyä koskevia 12 artiklan määräyksiä tulee soveltaa tämän artiklan nojalla suoritettavaan tarkastukseen. Sellainen tarkastus tulee suorittaa nopeasti ja tehokkaasti ja on normaalisti saatettava päätökseen kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin tarkastus käynnistettiin.
21.5. Tämän artiklan määräyksiä tulee soveltuvin osin soveltaa 18 artiklan nojalla annettuihin sitoumuksiin.
Artikla 22Julkinen kuulutus ja päätöksiä koskevat perustelut
22.1. Mikäli viranomaiset katsovat, että näyttö riittää oikeuttamaan tutkimuksen käynnistämisen 11 artiklan nojalla, jäsenillä tai jäsenillä, jonka tai joiden tuotteet ovat sellaisen tutkimuksen kohteena, ja muille asianosaisille tahoille, joilla tutkimusta suorittavat viranomaiset tietävät olevan etuja puolusteltavana siinä, on ilmoitettava, sekä lisäksi niiden tulee antaa julkinen kuulutus.
22.2. Tutkimuksen käynnistämistä koskevan julkisen kuulutuksen on sisällettävä, tai muutoin erillistä raporttia 53) käyttämällä tulee saattaa tietoon seuraavia seikkoja koskevat tiedot:
53) Mikäli viranomaiset esittävät tietoja tai perusteluja tämän artiklan määräysten nojalla erillisessä raportissa, niiden on varmistettava, että raportti on yleisön saatavilla luettavassa muodossa.
(i) vientimaan tai -maiden nimi ja kyseinen tuote,
(ii) tutkimuksen aloittamispäivä,
(iii) tutkimuksen kohteena olevaa tukikäytäntöä tai -käytäntöjä koskeva kuvaus,
(iv) yhteenveto niistä tekijöistä, joihin epäily vahingosta perustuu,
(v) osoite, johon asianosaisten jäsenten ja asianosaisten osapuolien edustajien tulisi osoittaa vetoomuksensa, ja
(vi) määräajat, joiden kuluessa asianosaisten jäsenten ja asianosaisten osapuolien on esitettävä näkemyksensä.
22.3. Julkinen kuulutus on annettava jokaisesta väliaikaisesta ja lopullisesta päätöksestä, sekä vahvistavasta että hylkäävästä, jokaisesta päätöksestä, jolla hyväksytään 18 artiklan nojalla tehty sitoumus, sellaisen sitoumuksen päättyminen sekä lopullisen tasoitustullin kumoaminen. Jokaisessa sellaisessa kuulutuksessa on tuotava ilmi tai muulla tavoin tulee erillistä raporttia käyttämällä saattaa riittävän yksityiskohtaisesti tietoon havainnot ja johtopäätökset, jotka on tehty eri tosiseikkoihin ja oikeudellisiin näkökohtiin liittyvistä kysymyksistä, joilla tutkimusta suorittavat viranomaiset ovat katsoneet olleen merkitystä. Kaikki sellaiset kuulutukset ja raportit on toimitettava jäsenelle tai jäsenille, jonka tai joiden tuotteet ovat sellaisen arvioinnin tai sitoumuksen kohteena, ja muille asianosaisille tahoille, joilla tiedetään olevan etuja puolustettavanaan asiassa.
22.4. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevassa julkisessa kuulutuksessa tulee tuoda ilmi, tai muutoin tulee erillistä raporttia käyttämällä saattaa tietoon tuen olemassaoloa ja vahinkoa koskeviin alustaviin määräämisiin liittyvät riittävän yksityiskohtaisesti perustelut, samoin kuin tulee viitata tosiseikkoihin ja oikeustosiseikkoihin, jotka ovat johtaneet argumentteihin, jotka on joko hyväksytty tai hylätty. Sellaisen kuulutuksen tai raportin tulee, ottamalla kuitenkin huolellisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaa koskevat vaatimukset, sisältää erityisesti:
(i) kyseisten tavarantoimittajien, tai milloin tämä ei ole käytännössä mahdollista, toimittajamaiden nimet,
(ii) tullin tarpeita varten riittävä kuvaus tuotteesta,
(iii) todetun tuen määrä ja peruste, jonka nojalla tuen olemassaolo on määrätty,
(iv) edellä 15 artiklassa tarkoitetut vahingon määräämisen kannalta merkitykselliset seikat,
(v) pääasialliset tekijät, jotka johtivat määräämiseen.
22.5. Tutkimuksen päättämistä tai lykkäystä koskevan julkisen kuulutuksen tulee tilanteessa, jossa tehdään vahvistava päätös ja joka johtaa lopullisen tullin määräämiseen tai sitoumuksen hyväksymiseen, sisältää, tai muutoin erillistä raporttia käyttämällä tulee saattaa tietoon kaikki merkitykselliset tiedot koskien tosiseikkoihin ja oikeustosiseikkoihin liittyviä asioita samoin kuin syyt, jotka johtivat lopullisiin toimenpiteisiin tai sitoumuksen antamiseen ottaen kuitenkin huolellisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaa koskevat vaatimukset. Kuulutuksen tai raportin tulee erityisesti sisältää edellä 4 kohdassa kuvatut tiedot samoin kuin merkityksellisten argumenttien taikka viejien tai maahantuojien tekemien vaatimusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskevat perusteet.
22.6. Tutkimuksen päättämistä tai lykkäämistä koskevan julkisen kuulutuksen, joka seuraa 18 artiklan nojalla tehtävää sopimuksen hyväksymistä, tulee sisältää, tai muutoin erillistä raporttia käyttämällä tulee saattaa tietoon tämän sitoumuksen ne kohdat, jotka eivät ole luottamuksellisia.
22.7. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin 21 artiklan nojalla tehtävien tarkastusten käynnistämiseen ja loppuunsaattamiseen samoin kuin 20 artiklan nojalla tehtäviin päätöksiin tullien soveltamisesta taannehtivasti.
Artikla 23Oikeudellinen tarkastelu
Jäsenen, jonka kansallinen lainsäädäntö sisältää tasoitustullitoimenpiteitä koskevia säännöksiä, on ylläpidettävä yleis-, välitys- tai hallinnollisia tuomioistuimia tai menettelyjä muun muassa sellaisten hallinnollisten toimien nopeaa tarkastamista varten, jotka koskevat lopullisia päätöksiä tai tämän sopimuksen 21 artiklassa tarkoitettujen päätöksien tarkastelua. Sellaisten tuomioistuinten tai menettelyjen on oltava riippumattomia viranomaisista, jotka vastaavat kyseessä olevasta määräämisestä tai tarkastelusta, ja niiden tulee tarjota mahdollisuus kaikille asianosaisille tahoille, jotka ovat osallisena hallinnollisessa menettelyssä ja joita hallinnolliset menettelyt välittömästi ja henkilökohtaisesti koskevat, saattaa asia tarkastettavaksi.
OSA VIINSTITUUTIOT
Artikla 24Tuki- ja tasoitustullikomitea sekä muut avustavat toimielimet
24.1. Tällä sopimuksella perustetaan tuki- ja tasoitustullikomitea, jossa jokaisella jäsenellä on edustajansa. Komitea valitsee puheenjohtajansa ja kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa sekä muulloinkin sopimuspuolen pyynnöstä sopimuksen asianmukaisten määräysten mukaisesti. Komitea suorittaa tämän sopimuksen perusteella sille kuuluvat tai jäsenten sille antamat tehtävät ja antaa jäsenille tilaisuuden neuvotteluihin kaikista tämän sopimuksen toimintaan tai sen tavoitteiden edistämiseen liittyvistä kysymyksistä. Komitean sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö.
24.2. Komitea voi perustaa tarvittaessa aputoimielimiä.
24.3. Komitea perustaa pysyvien asiantuntijoiden ryhmän, joka koostuu viidestä riippumattomasta henkilöstä, joiden on oltava merkittävästi ansioituneita tukiin ja kauppasuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Komitea valitsee asiantuntijat, ja vuorollaan yksi heistä vaihtuu vuosittain. Asiantuntijaryhmää voidaan pyytää olemaan läsnä paneelissa siten, kuin edellä 4 artiklan 5 kohdassa määrätään. Komitea voi myös pyytää neuvoa-antavaa mielipidettä minkä tahansa tuen olemassaoloon ja muotoon liittyen.
24.4. Jäsen voi pyytää neuvoa asiantuntijaryhmältä ja tämä voi antaa neuvoa-antavia mielipiteitä minkä tahansa tuen luonteeseen liittyen, jonka tuo jäsen esittää käyttöön otettavaksi tai se sillä hetkellä ylläpitää. Neuvoa-antavien mielipiteiden tulee olla luottamuksellisia, ja niitä ei saa ottaa esiin sopimuksen 7 artiklan nojalla.
24.5. Suorittaessaan tehtäviään komitea ja mikä tahansa avustava elin voi neuvotella minkä tahansa asianmukaiseksi katsomansa lähteen kanssa ja pyytää siltä tietoja. Ennen kuin komitea tai avustava elin pyytää tietoja jonkin jäsenen tuomiovallan alaisesta lähteestä, sen on tiedotettava asiasta tälle jäsenelle.
OSA VIIILMOITTAMINEN JA VALVONTA
Artikla 25Ilmoitukset
25.1. Jäsenet ovat yksimielisiä, että, ellei GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan määräyksistä muuta johdu, niiden tukia koskevat ilmoitukset tulee antaa viimeistään jokaisen vuoden 30. päivänä kesäkuuta ja niiden on oltava 2-6 kohdan määräysten mukaisia.
25.2. Jäsenten on tehtävä ilmoitus jokaisesta edellä 1 artiklan 1 kohdassa määritellystä tuesta, joka on erityinen 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja jota myönnetään tai jota ylläpidetään niiden alueella.
25.3. Ilmoitusten sisällön tulisi olla riittävän yksityiskohtainen, jotta muut jäsenet voisivat arvioida ilmoitettujen tukiohjelmien vaikutukset kauppaan ja ymmärtää niiden toiminnan. Tässä suhteessa, ja jollei tukea 54) koskevien kyselylomakkeiden sisällöstä ja muodosta muuta johdu, jäsenten on varmistettava, että niiden ilmoitukset sisältävät seuraavat tiedot:
54) Komitean tulee perustaa työryhmä tarkastamaan kyselylomakkeiden sisältö ja muoto sellaisena, kuin se on määrätty BISD-julkaisusarjassa 9S/193-194.
(i) tuen muoto (toisin sanoen avustus, laina, verohelpotus, jne.),
(ii) tuen määrä yksikköä kohti tai, niissä tapauksissa, joissa se ei ole mahdollista, tukea varten budjetoitu vuotuinen määrä (joka osoittaa, mikäli mahdollista, keskimääräisen tuen määrän yksikköä kohden edeltävänä vuonna),
(iii) tukipolitiikan tavoitteet ja/tai tarkoitus,
(iv) tuen kesto ja/tai muut siihen liittyvät aikarajoitukset,
(v) tilastotiedot, jotka mahdollistavat tuen kauppavaikutusten arvioimisen.
25.4. Mikäli 3 kohdassa tarkoitettujen seikkojen osalta ei ole annettu vastausta ilmoituksessa, selitys on annettava itse ilmoituksessa.
25.5. Mikäli tukia annetaan tietyille tuotteille tai sektoreille, ilmoitukset tulee järjestää tuotteittain tai sektoreittain.
25.6. Jäsenten, jotka katsovat, että niillä ei ole toimia, jotka vaativat ilmoituksen GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan ja tämän sopimuksen nojalla, tulee ilmoittaa siitä kirjallisesti sihteeristölle.
25.7. Jäsenet toteavat, että toimenpiteestä ilmoittaminen ei ennakoi sen oikeudellista asemaa GATT 1994 -sopimuksen ja tämän sopimuksen kannalta tehtävään arvioon, ei sen vaikutuksia tämän sopimuksen kannalta tai itse toimenpiteen luonnetta.
25.8. Jäsen voi milloin tahansa esittää kirjallisen pyynnön saada tietoja toisen jäsenen myöntämän tai ylläpitämän tuen luonteesta tai laajuudesta (mukaan lukien mikä tahansa IV osassa viitattu tuki) tai selityksen niistä syistä, joiden vuoksi tietyn tuen ei ole katsottu edellyttävän ilmoitusta.
25.9. Jäsenten on niin pyydettäessä annettava tiedot mahdollisimman pian ja kattavasti, ja niiden on oltava pyydettäessä valmiita antamaan lisätietoja niitä pyytävälle jäsenelle. Erityisesti niiden tulee antaa riittävän yksityiskohtaiset tiedot, jotta toinen jäsen kykenisi arvioimaan niiden yhdenmukaisuuden tämän sopimuksen määräysten kanssa. Jäsen, joka katsoo, että sellaisia tietoja ei ole annettu, voi saattaa asian komitean huomioon.
25.10. Jäsen, joka katsoo, että toisen jäsenen menettelyllä on sellaisen tuen vaikutukset, josta ei ole tehty ilmoitusta GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan ja tämän artiklan määräysten mukaisesti, voi kiinnittää toisen jäsenen huomion asiaan. Mikäli epäillystä tuesta ei tämän jälkeen viipymättä tehdä ilmoitusta, sellainen jäsen voi itse tuoda kyseisen epäillyn tuen komitean tietoon.
25.11. Jäsenten on raportoitava viipymättä komitealle kaikki tasoitustulleja koskevat valmistelevat tai lopulliset toimet. Sellaisten raporttien tulee olla saatavilla sihteeristössä muiden jäsenten tarkastettavaksi. Jäsenten on myös toimitettava puolivuosiraportit kaikista tasoitustullitoimenpiteistä, joihin on ryhdytty edellisen kuuden kuukauden aikana. Puolivuotisraportit toimitetaan sovitun vakiokaavakkeen muodossa
25.12. Jäsenen on tehtävä ilmoitus komitealle siitä, (a) mitkä sen viranomaisista ovat toimivaltaisia käynnistämään ja suorittamaan 11 artiklassa tarkoitettuja tutkimuksia, ja (b) sen kotimaiset menettelymuodot, jotka sääntelevät sellaisten tutkimusten käynnistämistä ja suorittamista.
Artikla 26Valvonta
26.1. Komitean tulee tutkia joka kolmas vuosi pidettävissä erityisistunnoissa uudet ja täydelliset ilmoitukset, jotka sille on toimitettu GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohdan ja tämän sopimuksen 25 artiklan 1 kohdan nojalla. Ilmoitukset, jotka sille on toimitettu välivuosina (ajantasalle saattamista koskevat ilmoitukset), on tutkittava komitean jokaisessa säännönmukaisessa kokouksessa.
26.2. Komitean tulee tutkia raportit, jotka sille on toimitettu 25 artiklan 11 kohdan nojalla, komitean jokaisessa säännönmukaisessa kokouksessa.
OSA VIIIKEHITYSMAAJÄSENET
Artikla 27Kehitysmaajäsenten erityis- ja erilliskohtelu
27.1. Jäsenet toteavat eri tukimuodoilla olevan tärkeän merkitys kehitysmaajäsenten taloudellisissa kehittämisohjelmissa.
27.2. 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan kieltoa ei sovelleta
(a) VII liitteessä viitattuihin kehitysmaajäseniin.
(b) muihin kehitysmaajäseniin ensimmäisen kahdeksan vuoden aikana laskettuna WTO-sopimuksen voimaantulosta, ellei 4 kohdan määräyksistä muuta johdu.
27.3. 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan kieltoa ei sovelleta kehitysmaihin viiden vuoden pituisena määräaikana, eikä sitä sovelleta kaikkein vähiten kehittyneisiin maihin kahdeksan vuoden pituisena määräaikana laskettuna WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.
27.4. 2 kohdan (b) alakohdassa tarkoitetun kehitysmaajäsenen tulee luopua vientituistaan kahdeksan vuoden määräajan kuluessa, mieluummin asteittain. Kehitysmaajäsen ei kuitenkaan saa lisätä vientitukiensa 55) määrää, ja sen tulee luopua niistä lyhyemmässä määräajassa, kuin mitä tässä määräyksessä tarkoitetaan, milloin sellaiset vientituet eivät ole yhdenmukaiset sen kehitykseen liittyvien tarpeiden kanssa. Mikäli kehitysmaajäsen arvioi tarpeelliseksi käyttää sellaisia tukia kahdeksan vuoden määräajan jälkeen, sen tulee aloittaa neuvottelut viimeistään vuotta ennen tämän määräajan päättymistä komitean kanssa, jonka on päätettävä, tutkittuaan kaikki kyseisen jäsenen talouteen, rahoitukseen ja kehitystarpeisiin liittyvät seikat, onko määräajan pidentäminen perusteltua. Mikäli komitea katsoo, että määräajan pidentäminen on perusteltua, kyseisen kehitysmaajäsenen on järjestettävä vuosittain neuvottelut komitean kanssa tukien säilyttämisen tarpeellisuuden arvioimiseksi. Mikäli komitea ei tee sellaista arviota, kehitysmaajäsenen tulee poistaa jäljellä olevat vientituet kahden vuoden kuluessa viimeisen hyväksytyn määräajan päättymisestä.
55) Niiden maiden osalta, jotka eivät myönnä vientitukia WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, tätä määräystä on sovellettava vuonna 1986 myönnettyjen vientitukien tason perusteella.
27.5. Kehitysmaajäsenen, jonka tietty tuote on saavuttanut vientikilpailukyvyn, on poistettava kyseiselle tuotteelle tai kyseisille tuotteille myönnettävät vientituet kahden vuoden määräajassa. Liitteessä VII tarkoitetun maan, jonka yksi tai useampi tuote on saavuttanut vientikilpailukyvyn, tulee kuitenkin poistaa vientituet sellaisten tuotteiden osalta asteettain 8 vuoden määräajan kuluessa.
27.6. Tietyn tuotteen vientikilpailukyvyn katsotaan olevan olemassa, mikäli maan kyseisen tuotteen vienti on saavuttanut vähintään 3.25 prosentin maailmanmarkkinaosuuden kyseisen tuotteen kaupassa kahden perättäisen kalenterivuoden aikana. Vientikilpailukyvyn tulee olla olemassa joko (a) perustuen vientikilpailukyvyn saavuttaneen maan ilmoitukseen tai (b) perustuen sihteeristön jäsenen pyynnöstä tekemään laskelmaan. Tämän kohdan tarkoittamassa mielessä tuote määritellään harmonisoidun nimikkeistön jakson tasolla. Jäsenet sopivat, että komitean tulee tarkastaa tämän määräyksen soveltaminen viiden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.
27.7. 4 artiklan määräyksiä ei sovelleta kehitysmaajäseneen vientitukien osalta siinä tapauksessa, että vientituet ovat 2-5 kohtien määräysten mukaisia. Siinä tapauksessa kyseeseen tulevat 7 artiklan asianomaiset määräykset.
27.8. Kehitysmaajäsenten myöntämän tuen osalta sen ei oleteta johtavan 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tässä sopimuksessa määritelty vakavaan haittaan. Sellainen 9 kohdassa määritellyn mukainen vakava haitta on osoitettava myönteisellä näytöllä 6 artiklan 3-8 kohdan määräysten mukaisesti.
27.9. Kehitysmaajäsenen myöntämän tai ylläpitämän muun kuin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen riitautettavissa olevien tukien osalta kannetta ei voi nostaa tämän sopimuksen 7 artiklan nojalla, ellei sellaisen tuen katsota johtavan GATT 1994 -sopimuksessa päätettyjen tariffimyönnytysten tai muiden siitä johtuvien velvoitteiden mitätöitymiseen tai heikkenemiseen tavalla, että toisen jäsenen vastaavanlaisen tuotteen maahantuonti tukea myöntävän kehitysmaajäsenen markkinoille syrjäytyy tai estyy, tai ellei kotimaiselle teollisuudelle aiheudu vahinkoa tuojajäsenen markkinoilla.
27.10. Kehitysmaajäsenen alueelta peräisin olevan tuotteen osalta suoritettava tasoitustullitutkimus tulee saattaa päätökseen heti, kun kyseiset viranomaiset katsovat, että
(a) kyseiselle tuotteelle myönnettävän tuen kokonaismäärä ei ylitä 2 prosenttia sen arvosta laskettuna yksikköä kohden; tai
(b) tukea saavien maahantuotujen tuotteiden määrä vastaa alle 4 prosenttia vastaavanlaisten tuotteiden maahantuonnin kokonaismäärästä tuontimaassa, ellei niiden kehitysmaajäsenten alueilta, joiden maakohtaiset tuontiosuudet ovat alle 4 prosenttia, tapahtuva tuonti kokonaisuudessaan vastaa yli 9 prosenttia tuojajäsenen vastaavanlaisten tuotteiden kokonaistuonnista.
27.11. Niiden jäsenten osalta, joita tarkoitetaan 27 artiklan 2 kohdan (b) alakohdassa ja jotka ovat poistaneet vientituet ennen WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä lasketun 8 vuoden määräajan päättymistä, samoin kuin liitteessä VII lueteltujen jäsenten osalta, 9 kohdan a alakohdassa tarkoitettu luku on 3 prosenttia 2 prosentin sijasta. Tätä määräystä sovelletaan siitä päivästä lukien, kun vientitukien poistamisesta on tehty ilmoitus komitealle ja niin pitkään, kun ilmoituksen tehnyt jäsen on myöntämättä vientitukia. Tämä määräys lakkaa olemasta voimassa 8 vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.
27.12. Tämän sopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tuen vähäisyyttä arvioitaessa tulee noudattaa 10 ja 11 kohdan määräyksiä.
27.13. Tämän sopimuksen III osan määräyksiä ei sovelleta lainojen suoraan anteeksiantoon, sosiaalikustannusten peittämiseen tarkoitettuihin tukiin, missä tahansa muodossa, mukaanlukien valtion tuloista luopuminen tai muut vastuiden siirrot, milloin sellaiset tuet myönnetään kehitysmaajäsenten yksityistämisohjelman osana tai sellaiseen liittyvänä edellyttäen että sekä sellainen ohjelma että kyseiset tuet ovat voimassa rajoitetun ajan, ja ne ilmoitetaan komitealle, ja että ohjelma tähtää kyseessä olevan yrityksen mahdolliseen yksityistämiseen.
27.14. Komitean tulee asianosaisen jäsenen pyynnöstä tarkastaa kehitysmaajäsenen tietty vientitukikäytäntö sen selvittämiseksi, onko käytäntö sen kehitystarpeiden mukainen.
27.15. Komitean tulee asianosaisen kehitysmaajäsenen pyynnöstä tarkastaa tietty tasoitustullitoimenpide sen selvittämiseksi, onko sitä sovellettu edellä 10 ja 11 kohdan määräysten mukaisesti kyseiseen kehitysmaajäseneen.
OSA IXSIIRTYMÄKAUDEN JÄRJESTELYT
Artikla 28Olemassaolevat ohjelmat
28.1. Tukiohjelmat, jotka on perustettu jäsenen alueella ennen kuin jäsen allekirjoitti WTO-sopimuksen ja jotka ovat yhteensopimattomia tämän sopimuksen määräysten kanssa, tulee
(a) ilmoittaa komitealle viimeistään 90 päivää ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa tämän jäsenen osalta;
(b) saattaa tämän sopimuksen määräysten mukaiseksi kolmen vuoden kuluessa siitä, kun WTO-sopimus tulee voimaan tämän jäsenen osalta, ja siihen asti niihin ei sovelleta tämän sopimuksen II osan määräyksiä.
28.2. Jäsenen ei tule laajentaa sellaisen ohjelman soveltamisalaa, eikä ohjelmaa tule uusia sen voimassaolon päättyessä.
Artikla 29Siirtyminen markkinatalouteen
29.1. Jäsenet, jotka ovat siirtymässä suunnitelmataloudesta vapaaseen yrittämiseen perustuvaan markkinatalousjärjestelmään, voivat ottaa käyttöön sellaisen siirtymävaiheen kannalta tarpeellisia ohjelmia ja toimenpiteitä.
29.2. Sellaisten jäsenten ollessa kyseessä 3 artiklan mukaiset tukiohjelmat, joista on tehty ilmoitus jäljempänä 3 kohdan mukaisesti, on poistettava tai saatettava ne 3 artiklan mukaisiksi 7 vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä. Sellaisessa tapauksessa 4 artiklaa ei sovelleta. Lisäksi samana ajanjaksona:
(a) edellä 6 artiklan 1 kohdan (d) alakohdan mukaisia tukiohjelmia ei voida riitauttaa 7 artiklan nojalla;
(b) muiden riitautettavissa olevien tukien osalta sovelletaan 27 artiklan 9 kohtaa.
29.3. 3 artiklan mukaisista tukiohjelmista tulee tehdä ilmoitus komitealle aikaisimpana mahdollisena ajankohtana WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen. Sellaisia tukia koskevat täydentävät ilmoitukset voidaan tehdä kahden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.
29.4. Poikkeuksellisissa olosuhteissa edellä 1 kohdassa tarkoitetuille jäsenille voidaan sallia poikkeamia niiden ilmoitetuista ohjelmista ja toimenpiteistä sekä komitean laatimasta aikataulusta, mikäli sellaiset poikkeamat katsotaan siirtymävaiheen kannalta tarpeellisiksi.
OSA XRIITOJEN RATKAISEMINEN
Artikla 30
GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklan määräyksiä, niin kuin niitä on kehitetty ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, on sovellettava tämän sopimuksen nojalla käytäviin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisuun, ellei tässä sopimuksessa nimenomaisesti toisin määrätä.
OSA XILOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla 31Väliaikainen soveltaminen
6 artiklan 1 kohdan määräyksiä ja 8 artiklan ja 9 artiklan määräyksiä tulee soveltaa 5 vuoden jakson aikana WTO-sopimuksen voimaantulosta lukien. Viimeistään 180 päivää ennen tämän määräajan päättymistä komitean tulee tarkastaa noiden määräysten soveltaminen sen päättämiseksi, jatketaanko niiden soveltamista joko nyt laaditussa tai korjatussa muodossa.
Artikla 32Muut loppumääräykset
32.1. Toisen jäsenen myöntämän tuen vastaiseen erityiseen toimeen voidaan ryhtyä vain GATT 1994 -sopimuksen mukaisesti tässä sopimuksessa tulkitulla tavalla. 56)
56) Tämän kohdan määräyksellä ei tarkoiteta estää muuta GATT 1994 -sopimuksen muiden määräysten mukaista toimintaa silloin kuin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.
32.2. Tämän sopimuksen määräysten osalta ei voida tehdä varaumia ilman muiden jäsenten suostumusta.
32.3. Ellei 4 kohdasta muuta johdu, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan sellaisiin tutkimuksiin ja olemassa olevien toimenpiteiden tarkastamiseen, jotka on käynnistetty hakemusten perusteella, jotka on tehty WTO-sopimuksen voimantulopäivänä tai sen jälkeen.
32.4. Olemassa olevien tasoitustullitoimenpiteiden ollessa kyseessä niiden katsotaan 21 artiklan 3 kohdan tarkoituksia varten tulleen otetun käyttöön viimeistään WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, paitsi niissä tapauksissa, joissa jäsenen tuolloin voimassaolevassa kansallisessa lainsäädännössä jo oli sanotussa kohdassa tarkoitettu määräys.
32.5. Jäsenen tulee ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin luonteeltaan yleisiin tai erityisiin toimiin sen varmistamiseksi, että viimeistään WTO-sopimuksen tullessa voimaan sen lait, säännöt ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia siltä osin, kuin näitä määräyksiä sovelletaan kyseiseen jäseneen.
32.6. Jäsenen on ilmoitettava komitealle kaikista muutoksista niissä laeissa ja säännöissä, joilla on merkitystä tämän sopimuksen kannalta, samoin kuin näiden lakien ja säännösten hallinnoinnissa.
32.7. Komitean on tarkastettava vuosittain tämän sopimuksen täytäntöönpano ja soveltaminen ottaen huomioon sille asetetut tavoitteet. Komitean tulee vuosittain antaa tietoja tavarakauppakomitealle sellaisten tarkastusten yhteydessä esiin tulleesta kehityksestä kyseisenä tarkastelujaksona.
32.8. Sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS LIITE I ESIMERKKILISTA VIENTITUKITOIMISTA
(a) Valtion välitön tuki yritykselle tai tuotannonalalle sen tosiasiallisen vientitoiminnan mukaan.
(b) Valuutanpito-oikeus ja muut samanlaiset järjestelmät, jotka merkitsevät lisäetua viennille.
(c) Valtion toimesta tai tuella määrättävät sisäiset rahtimaksut vientikuljetuksille ehdoin, jotka ovat kotimaankuljetuksia edullisempia.
(d) Valtion tai sen eri elinten toimesta suoraan tai välillisesti tapahtuvan maahantuotavien tai kotimaisten tuotteiden tai palvelujen toimittaminen vientitavaran valmistuksessa käytettäväksi ehdoilla, jotka ovat edullisempia kuin vastaavien tai sen kanssa suoranaisesti kilpailevien, kotimaan markkinoita varten valmistettavien tuotteiden tai palvelujen tuottamiseen myönnetään, jos mainitut ehdot (tavaroille) ovat edullisempia kuin kaupallisesti maailmanmarkkinoilla niiden viejille saatavilla olevat 57) ehdot.
57) Käsitteellä ''kaupallisesti saatavilla oleva'' tarkoitetaan, että valintaa kotimaisten ja maahantuotujen tuotteiden välillä ei ole rajoitettu, ja valinta riippuu vain kaupallisesta harkinnasta.
(e) Täysimääräinen tai osittainen vapautus, palautus tai nimenomaa viennille myönnettävä maksuajan lykkäys, kun kysymys on teollisten tai kaupallisten yritysten maksamista tai maksettaviksi kuuluvista välittömistä veroista 58) tai sosiaaliturvamaksuista. 59)
58) Tässä sopimuksessa:
käsite ''välittömät verot'' tarkoittaa palkasta, voitosta, korkotuloista, vuokratuloista, rojalteista ja muita tuloista perittäviä veroja samoin kuin kiinteän omaisuuden omistuksesta perittäviä veroja;
käsite ''tuontimaksut'' tarkoittaa tariffeja, tulleja ja muita veronluonteisia maksuja, joita ei muualla tässä alaviitteessä ole mainittu, ja joita kannetaan tuontiin perustuen;
käsite ''välilliset verot'' tarkoittaa myynti-, valmiste-, liikevaihto-, arvonlisä-,toimilupa-, leima-, siirto-, inventaari-, ja laitteistoveroja, rajaveroja ja kaikkia muita veroja, jotka eivät ole välittömiä veroja ja tuontimaksuja;
käsite ''aikaisemmassa vaiheessa kannetut'' välilliset verot tarkoittaa tuotteen valmistukseen suoraan tai epäsuorasti käytetyistä tavaroista tai palveluista perittäviä välillisiä veroja;
käsite ''kumulatiiviset'' välilliset verot tarkoittaa useassa eri vaiheessa perittyjä veroja, joita ei voida vähentää myöhemmin perittävistä veroista silloin kun yhdessä tuotantovaiheessa verotettuja tavaroita käytetään seuraavassa tuotantovaiheessa. sillä veroilla tarkoitetaan monivaiheisia veroja, jotka kannetaan ilman verot myöhemmin hyvittävää mekanismia, mikäli tietyssä vaiheessa veron kohteena olevia tavaroita tai palveluksia käytetään tuotannon myöhemmässä vaiheessa;
käsite verojen ''palauttaminen'' käsittää sekä verojen palauttamisen että alentamisen;
käsite ''anteeksianto tai palauttaminen'' käsittää myös tuontimaksujen täyden tai osittaisen anteeksiannon tai lykkäyksen.
59) Jäsenet myöntävät, että lykkäys ei välttämättä tarkoita vientitukea, milloin esimerkiksi kerätään asianmukaiset korkomaksut. Jäsenet vahvistavat periaatteen, jonka mukaan maasta vievän myyjän ja ulkomaisen ostajan välisessä kaupankäynnissä ja niiden tai yhteisessä valvonnassa noudatettavien tavaroiden hintojen tulisi verotuksessa noudattaa hintoja, joita käytetään sellaisten itsenäisten yritysten välisessä kaupassa, jotka eivät ole toisiinsa kytköksissä. Jäsen voi kiinnittää toisen jäsenen huomion hallinnolliseen tai muuhun käytäntöön, joka on vastoin tätä periaatetta, ja jonka tuloksena on merkittäviä vientikauppoihin liittyviä välittömien verojen säästöjä. Näissä olosuhteissa jäsenten tulee normaalisti yrittää ratkaista erimielisyytensä käyttäen olemassa olevia kahdenvälisiä verosopimuksia tai muita erityisiä kansainvälisiä mekanismeja, jollei GATT 1994-sopimuksesta jäsenille johtuvista oikeuksista tai velvollisuuksista muuta johdu, mukaan lukien edellisessä lauseessa perustettu neuvotteluoikeus.
(e) kohdassa ei ole tarkoitettu rajoittaa jäseniä ryhtymästä toimenpiteisiin ulkomaisesta lähteestä olevan, jäsenen tai toisen jäsenen yritykselle kuuluvan tulon kaksinkertaisen verotuksen estäminen.
(f) Vientiin yleensä tai tiettyyn vientitapahtumaan suorasti liittyvien erityisalennusten myöntäminen yli niiden alennusten, joita myönnetään kotimaiseen kulutukseen tapahtuvalle tuotannolle välittömien verojen laskentaperustetta määrättäessä.
(g) Vapautus tai palautus, joka myönnetään vientituotteiden tuotannon ja jakelun yhteydessä välillisistä veroista 58) siltä osin kuin nämä ylittävät vastaavien kotimaiseen kulutukseen valmistettujen tuotteiden tuotannon ja jakelun yhteydessä perittävät välilliset verot.
(h) Vapautus, palautus tai maksunlykkäys, joka myönnetään vientituotteiden tuottamiseen käytettävistä tavaroista tai palveluista aikaisemmassa vaiheessa perittäville, kumulatiivisille välillisille veroille 58) yli sen vastaavan edun, mikä myönnetään vastaavien kotimaan kulutukseen myytävien tuotteiden tuottamiseen käytettävistä tavaroista tai palveluista, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kyseinen verovapaus, veronpalautus tai veronmaksulykkäys voidaan myöntää vientitavaroiden aikaisemmassa vaiheessa kannetuille, kumulatiivisille välillisille veroille myös siinä tapauksessa, että vastaavaa etua ei myönnetä vastaaville kotimaan kulutukseen myytäville tuotteille, mikäli aikaisemmassa vaiheessa kannetut, kumulatiiviset välilliset verot peritään vientituotteeseen tosiasiallisesti sisältyvästä tavarasta (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta). 60) Tätä määräystä tulee tulkita tuotantoprosessissa käytettävien tuotantopanosten kulutusta koskevien liitteen II ohjeiden mukaisesti.
60) Kohtaa (h) ei sovelleta arvonlisäverojärjestelmiin eikä rajaverojärjestelyihin niiden sijasta; arvonlisäveroista vapauttamiseen liittyvä ongelma käsitellään kokonaisuudessaan (g) kohdassa.
(i) Tuonnin yhteydessä perittävien verojen ja maksujen 58) täysimääräinen tai osittainen palauttaminen siltä osin kuin ne ylittävät vientituotteeseen tosiasiallisesti sisältyvästä tavarasta (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) perittävät vastaavat verot ja maksut, kuitenkin niin, että yritys voi tästä ehdosta osalliseksi päästäkseen erityistapauksissa käyttää tuontitavaran kanssa täysin samanarvoista ja sitä laadultaan ja ominaisuuksiltaan vastaavaa kotimarkkinatavaraa, jos tuonti- ja vientitapahtumat sijoittuvat molemmat suhteellisen lyhyelle, yleensä korkeintaan kahden vuoden ajanjaksolle. Tätä määräystä tulee tulkita tuotantoprosessissa käytettävien tuotantopanosten kulutusta koskevien, II liitteessä olevien ohjeiden ja tullinpalautusjärjestelmien toteamisesta vientituiksi substituutiotapauksissa koskevan, III liitteessä olevan ohjeen mukaisesti.
(j) Hallitusten (tai niiden valvomien erityiselinten) ylläpitämät vientiluottotakuu- tai vakuutusjärjestelyt, vakuutus- tai takuuohjelmat vientituotteiden kustannusten kohoamisen varalta tai järjestelyt vaihtokurssiriskien varalta tuensaajalle edullisin ehdoin, jotka ovat selvästi riittämättömiä kattamaan järjestelyistä ajan mittaan koituvat toimintakulut ja tappiot.
(k) Hallitusten (tai niiden valvomien ja/tai niiden valtuuttamina toimivien erityiselinten) myöntämät vientiluotot, joiden korko alittaa sen koron, joka myöntäjien on tosiasiallisesti maksettava näin käytetyistä varoista (tai jonka ne joutuisivat kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta lainatessaan maksamaan saadakseen varoja käyttöönsä yhtä pitkäksi laina-ajaksi samana valuuttana, jona vientiluotto on myönnetty), tai viejille tai rahalaitoksille luotonotoista aiheutuvien kustannusten maksaminen kokonaan tai osittain valtion varoista, sikäli kun luotot käytetään olennaisen edun varmistamiseen vientiluottoehdoissa.
Mikäli jäsen kuitenkin on virallisia vientiluottoja koskevan kansainvälisen sitoumuksen osapuoli, johon 1 päivänä tammikuuta 1979 kuului vähintään kaksitoista tämän sopimuksen alkuperäistä jäsenmaata (tai seuraajasitoumuksen jonka nuo alkuperäiset jäsenet ovat hyväksyneet), tai jos jokin jäsenmaa käytännössä soveltaa kyseisen sitoumuksen korkoprosentteja koskevia määräyksiä, mainittujen määräysten mukaista vientiluottomenettelyä ei pidetä tässä sopimuksessa kiellettynä vientitukena.
(l) Mikä tahansa muu maksu julkisessa tilinpidossa, joka on GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan tarkoittama vientituki.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS LIITE II TUOTANTOPROSESSISSA 61) KÄYTETTÄVIÄ TUOTANTOPANOKSIA KOSKEVAT OHJEET
61) Tuotantoprosessissa käytettyjä tavaroita ovat fyysisesti tuotantoprosessissa käytetyt tuotteet kuten energia, polttoaine ja öljy samoin kuin katalyyttejä, joita käytetään vientituotteen aikaansaamiseksi.
I
1. Välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat sallia vientituotteiden valmistuksessa (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) käytettävistä tuotantopanoksista aikaisemmassa vaiheessa kannettujen kumulatiivisten välillisten verojen vapautuksen, palautuksen tai niitä koskevan maksujen lykkäyksen. Vastaavasti alennusohjelmissa voidaan sallia vientituotteiden valmistuksessa (josta on tehty normaali vähennys raaka-ainehukasta) käytettävistä tuotantopanoksista kannettujen tuontimaksujen palautus.
2. Tämän sopimuksen I liitteessä tarkoitettu esimerkkilista vientitukitoimista viittaa h ja i kohdissa käytettyyn käsitteeseen ''vientituotteen valmistuksessa käytetyt tavarat''. Kohdan h nojalla välillisten verojen alentamista koskevat järjestelyt voivat muodostua vientitueksi siinä määrin, kuin ne merkitsevät liiallista vapautusta aikaisemmassa vaiheessa kannetuista kumulatiivisista välillisistä veroista, niiden palauttamista tai niitä koskevaa maksujen lykkäystä sellaisten verojen osalta, jotka tosiasiassa kannetaan vientituotteiden valmistuksessa käytettyjen tavaroiden osalta. Kohdan i nojalla palautusohjelmat voivat muodostua vientitueksi siinä määrin, kuin ne merkitsevät liiallista vapautusta sellaisten tavaroiden osalta kannettavista tuontiveroista ja -maksuista, joita käytetään vientituotteiden valmistuksessa. Molemmissa kohdissa säädetään, että normaali raaka-ainehukasta tehty vähennys tulee tehdä vientituotteiden valmistuksessa käytettäviä tavaroita koskevien selvitysten perusteella. Edellä i kohdassa säädetään myös korvautumisesta, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.
II
Tutkittaessa osana tämän sopimuksen nojalla suoritettavaa tasoitustullitutkimusta käytetäänkö tavarat vientituotteiden valmistuksessa, tutkivien viranomaisten tulisi edetä ottaen huomioon seuraavaa:
1. Mikäli väitetään, että välillisten verojen alentamista koskeva järjestely tai palautusohjelma merkitsee tukea sillä perusteella, että vientituotteen valmistuksessa käytettyjen tavaroiden osalta välillisiä verojen tai tuontimaksuja on palautettu liikaa, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi ensiksi esittää arvio siitä, onko vientimaan hallituksella käytössään tarkistusjärjestelmä tai -menetelmä sen vahvistamiseksi, mitkä tavarat ja missä määrin käytetään vientituotteen valmistuksessa, ja käyttääkö se sitä. Milloin sellaisen järjestelmän tai menetelmän katsotaan olevan käytössä, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi sen jälkeen tutkia tarkistusmenetelmät sen arvioimiseksi, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, tarkoitusperien kannalta tehokkaita, ja perustuvatko ne vientimaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Tutkimusta suorittavat viranomaiset voivat katsoa tarpeelliseksi suorittaa, tämän sopimuksen 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tiettyjä käytännän kokeita tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että tarkistusmenettelyjä käytetään tehokkaasti.
2. Mikäli käytössä ei ole tarkistusjärjestelmää tai -menettelyjä, milloin se ei ole tarkoituksenmukainen, tai milloin sellainen tarkistusmenettely on luotu ja se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, mutta sitä ei katsota tosiasiassa sovellettavan tai sitä ei katsota sovellettavan tehokkaasti, vientimaan tarvitsisi suorittaa todellisuudessa käytettyihin tavaroihin perustuvia lisätutkimuksia sen arvioimiseksi, onko palautuksia suoritettu liikaa. Mikäli tutkivat viranomaiset arvioivat ne tarpeellisiksi, lisätutkimukset suoritettaisiin 1 kohdan mukaisesti.
3. Tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi pitää valmistuksessa käytettäviä tavaroita siihen fyysisesti kuuluvina, mikäli sellaisia valmistuksessa käytettäviä tavaroita käytetään tuotantoprosessissa, ja ne ovat fyysisenä osana vientituotetta. Jäsenet ottavat huomioon, ettei valmistuksessa käytettävän tavaran tarvitse olla lopputuotteessa samassa muodossa, kuin missä se tuli tuotantoprosessiin.
4. Arvioitaessa tietyn vientituotteen valmistuksessa käytetyn tavaran määrä, ''raaka-ainehukasta tehty normaali vähennys'' tulisi ottaa huomioon, ja sellaista hukkaa tulisi pitää vientituotteen valmistuksessa aiheutuneena. Käsite ''hukka'' viittaa siihen osuuteen tietystä valmistuksessa käytetystä tavarasta, jolla ei ole itsenäistä tehtävää valmistusprosessissa, joka aiheutuu vientituotteen valmistuksessa (sellaisista syistä kuten tehottomuuksista johtuen), ja jota valmistaja ei korvaa, käytä eikä myy.
5. Tutkimusta suorittavien viranomaisten arviossa siitä, onko vaadittu vähennys raaka-ainehukasta ''normaali'', tulisi tuotantoprosessin luonne, vientimaan teollisuuden keskimääräinen kokemus ja muut tekniset näkökohdat ottaa huomioon siinä määrin, kuin se katsotaan perustelluksi. Tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi pitää mielessä, että tärkeä kysymys on, ovatko vientiä harjoittavan jäsenen viranomaiset laskeneet oikealla tavalla aiheutuneen hukan määrän, milloin tietty määrä on tarkoitus sisällyttää veron tai tullin alennukseen tai palautukseen.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS LIITE III OHJESÄÄNNÖT TULLINPALAUTUSJÄRJESTELMIEN TOTEAMISESTA VIENTITUIKSI SUBSTITUUTIOTAPAUKSISSA
I
Tullinapalautusjärjestelmissä voidaan varautua maksamaan takaisin tai peruuttamaan tuontiveroja ja -maksuja sellaisten tavaroiden osalta, joita käytetään muun tuotteen valmistukseen, ja kyseinen muu tuote maasta vietäessä sisältää kotimaisia tavaroita, jotka vastaavat laadultaan ja ominaisuuksiltaan maahan tuotuja tavaroita. Tämän sopimuksen I liitteessä olevan vientitukia koskevan esimerkkiluettelon i kohdan mukaan tällaisten tullinpalautusjärjestelmien voidaan katsoa sisältävän vientitukea siltä osin kuin tullinpalautusvaatimuksen kohteena olevista tarvikkeista alunperin perityistä tuontiveroista ja -maksuista maksetaan liian suuria palautuksia.
II
Tutkittaessa korvaavaa tullinpalautusjärjestelmää tämän sopimuksen nojalla suoritettavan tasoitustullitutkimuksen osana, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi lähteä seuraavista seikoista:
1. Esimerkkilistan i kohdassa määrätään, että kotimarkkinoilla valmistettuja tavaroita voidaan käyttää maahan tuotavien tuotteen valmistukseen käytettävien tavaroiden sijasta vientiin tarkoitetun tuotteen valmistuksessa edellyttäen, että näitä tavaroita käytetään samassa määrin, ja että ne ovat laadultaan ja ominaisuuksiltaan verrattavissa maahan tuotuihin tavaroihin. Tarkistusjärjestelmän tai -menettelyn olemassaolo on tärkeää, koska se tekee vientiä harjoittavan jäsenen hallitukselle mahdolliseksi varmistaa ja osoittaa, että valmistukseen käytettävien tavaroiden määrä, joiden osalta tullinpalautusvaatimus esitetään, ei missään muodossa ylitä vastaavien vientiin menevien tuotteiden määrää, eikä tuontiverojen tai -maksujen palautuksia siten makseta suuremmassa määrin takaisin kyseisille maahan tuoduille tavaroille, kuin alunperin kannettiin veroa.
2. Mikäli epäillään, että korvaavan tullinpalautusjärjestelmän kautta annetaan tukea, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi ensiksi päätyä arvioon, onko vientiä harjoittavan jäsenen hallituksella käytössään tarkistusjärjestelmä tai -menetelmä, ja käyttääkö se sitä. Milloin sellaisen järjestelmän tai menetelmän katsotaan olevan käytössä, tutkimusta suorittavien viranomaisten tulisi sen jälkeen tutkia tarkistusmenetelmät sen arvioimiseksi, ovatko ne tarkoituksenmukaisia, tarkoitusperien kannalta tehokkaita ja perustuvatko ne vientimaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin. Siinä määrin kuin menettelyjen katsotaan täyttävän nämä vaatimukset, ja niitä sovelletaan tehokkaasti, tuen ei lähtökohtaisesti oleteta olevan olemassa. Tutkimusta suorittavat viranomaiset voivat katsoa tarpeelliseksi suorittaa, tämän sopimuksen 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tiettyjä käytännön kokeita tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi tai vakuuttuakseen siitä, että tarkistusmenettelyjä sovelletaan tehokkaasti.
3. Milloin käytössä ei ole tarkistusmenettelyjä, milloin ne eivät ole tarkoituksenmukaisia, tai milloin sellaiset tarkistusmenettelyt on luotu ja ne katsotaan tarkoituksenmukaisiksi, mutta niitä ei katsota tosiasiassa sovellettavan tai niitä ei katsota sovellettavan tehokkaasti, tuki saattaa olla kyseessä. Näissä tapauksissa vientiä harjoittavan jäsenen tarvitsisi suorittaa todellisuudessa tapahtuneisiin maksusuorituksiin perustuvia lisätutkimuksia sen arvioimiseksi, onko palautuksia suoritettu liikaa. Mikäli tutkimusta suorittavat viranomaiset arvioivat ne tarpeellisiksi, lisätutkimukset suoritetaan 2 kohdan mukaisesti.
4. Korvaavan tullinpalautusjärjestelmän olemassaoloa koskevan määräyksen, jonka nojalla viejät voivat valita tietyt tuontitoimitukset, joiden osalta tullinpalautusta vaaditaan, ei itsessään tulisi katsoa merkitsevän, että tukea myönnetään.
5. Tuontimaksujen liiallisen palauttamisen i kohdan tarkoittamassa merkityksessä tulisi katsoa olevan kyseessä, milloin hallitukset ovat maksaneet korkoa tullinpalautusjärjestelmän perusteella takaisin maksetuille rahoille, siinä määrin kuin korkoja tosiasiassa maksettiin tai piti maksaa.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS LIITE IV KOKONAISARVOSTA LASKETTAVAN TUEN SUURUUDEN MÄÄRITTELY (6 ARTIKLAN 1 KOHDAN (A) ALAKOHTA) 62)
62) Jäsenten välinen yhteisymmärrys tulisi tarvittaessa löytää niiden kysymysten osalta, joita ei ole eritelty tässä liitteessä, tai jotka edellyttävät lisäselvitystä 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.
1. Edellä 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tehtävä tuen suuruuden laskeminen tule tehdä laskemalla tukea antavalle hallitukselle aiheutuvat kustannukset.
2. Paitsi jos 3-5 kohdassa toisin määrätään, arvioitaessa, ylittääkö kokonaistuen osuus 5 prosenttia tuotteen arvosta, tuotteen arvo tulee laskea vastaanottajayrityksen 63) myynnin kokonaisarvosta siltä edeltävältä kahdentoista kuukauden ajanjaksolta, jolta myyntiä koskevat tiedot ovat saatavissa, ja joka edeltää ajanjaksoa, jona tukea on myönnetty. 64)
63) Vastaanottajayritys on yritys tukea myöntävän jäsenen alueella.
64) Verotukien ollessa kyseessä tuotteen arvo tulee laskea vastaanottajayrityksen myynnin kokonaisarvosta sinä verovuonna, jona verotuki saatiin.
3. Mikäli tuki kytketään tietyn tuotteen tuotantoon tai myyntiin, tuotteen arvo tulee laskea tuolle tuotteen osalle tulevasta vastaanottajayrityksen myynnin kokonaisarvosta siltä edeltävältä kahdentoista kuukauden ajanjaksolta, jolta myyntiä koskevat tiedot ovat saatavissa, ja joka edeltää ajanjaksoa, jona tukea on myönnetty.
4. Mikäli vastaanottajayritys on käynnistymisvaiheessa, vakavan vahingon katsotaan aiheutuvan, mikäli kokonaistuen osuus ylittää 15 prosenttia yritykseen sijoitetusta pääomasta. Tämän kohdan tarkoitusta varten käynnistymisvaihe kestää enintään ensimmäisen tuotantovuoden. 65)
65) Käynnistymisvaihetilanteilla tarkoitetaan tilanteita, joissa on tehty rahoituksellisia sitoumuksia sellaiseen tuotteen kehittämiseen tai tuotannollisten tilojen rakentamiseen, joihin on saatu tukea, vaikkakaan tuotanto ei ole käynnistynyt.
5. Mikäli vastaanottajayritys sijaitsee maassa, joka kärsii voimakkaasta inflaatiosta, tuotteen arvo tulee laskea vastaanottajayrityksen kokonaismyynnistä (tai tuotteen osalle tulevasta kokonaismyynnistä, milloin tuki on kytketty) edeltävänä vuonna sitä kuukautta edeltävän kahdentoista kuukauden aikana toteutuneen inflaatiokehityksen vaikutus poistettuna, jona tuki myönnettiin.
6. Laskettaessa kokonaistuen taso tiettynä vuonna, eri ohjelmien nojalla ja eri viranomaisten toimesta jäsenen alueella annetut tuet tulee laskea yhteen.
7. Ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa myönnetyt tuet, joista saatava hyöty kohdistuu tulevaan tuotantoon, tulee ottaa huomioon kokonaistuen tasoa laskettaessa.
8. Tukia, joita ei voida riitauttaa tämän sopimuksen asianomaisten määräysten nojalla, ei tule ottaa huomioon laskettaessa tuen suuruutta edellä 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS LIITE V VAKAVAA VAHINKOA KOSKEVAN TODISTUSAINEISTON TÄYDENTÄMISTÄ KOSKEVAT MENETTELYT
1. Jokaisen jäsenen tulee työskennellä yhteistyössä paneelin tai sen alaisten toimielimien kanssa edellä 7 artiklan 4-6 kohdan mukaisessa menettelyssä tutkiman todistusaineiston täydentämiseksi. Riidan osapuolten ja jokaisen asianosaisen kolmannen jäsenmaan tulee ilmoittaa DSB:lle niin pian kuin 7 artiklan 4 kohtaan on vedottu sen vastuullisen toimielimen nimi, joka hallinnoi tätä määräystä sen omalla alueella, ja menettelymuodot, joita käytetään tietoja koskevien vaatimusten tyydyttämiseksi.
2. Tapauksissa, joissa jutut siirretään DSB:lle 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, DSB:n tulee pyynnöstä käynnistää menettely sellaisten tietojen saamiseksi tukea myöntävän jäsenen hallitukselta, jotka ovat välttämättömiä tukien olemassaolon ja määrän, tukea saavien yritysten kokonaismyynnin arvon määrittämiseksi samoin kuin niiden tietojen saamiseksi, jotka ovat välttämättömiä tukea saavan tuotteen aiheuttamien haitallisten vaikutusten arvioimiseksi. 66) Menettely voi käsittää, milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, tukea myöntävälle jäsenelle ja valituksen tehneen jäsenelle esitettävien kysymysten esittelyn tietojen saamiseksi samoin kuin riidan osapuolten saatavilla olevien tietojen selventämiseksi ja yksityiskohtien saamiseksi edellä VII osassa tarkoitettua ilmoitusmenettelyä käyttämällä. 67)
66) Niissä tapauksissa, joissa vakava vahinko tule osoittaa.
67) Komitean suorittamassa tietojenkeruumenettelyssä tulee ottaa huomioon tarve suojella tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai jotka menettelyssä osapuolena oleva jäsenmaa toimittaa pitäen niitä luottamuksellisena.
3. Siinä tapauksessa, että kolmannen maan markkinoilla esiintyy vaikutuksia, riidan osapuoli voi kerätä tietoja, mukaanlukien kolmannen maan hallitukselle esitettävät kysymykset, jotka ovat välttämättömiä haitallisten vaikutusten arvioimiseksi ja joita ei muutoin ole kohtuullisella tavalla saatavissa valituksen tehneeltä eikä tukea myöntävältä jäseneltä. Vaatimus tulisi esittää tavalla, että se ei aiheuta kolmantena osapuolena olevalle jäsenelle kohtuutonta rasitusta. Erityisesti sellaisen jäsenen ei edellytetä tekevän markkina- tai hinta-analyyseja tuossa tarkoituksessa. Tietojen, joita tulee antaa, tulee olla sellaisia, jotka ovat jo saatavilla, tai jotka jäsenmaa voi hankkia valmiina (esimerkiksi uusimmat tilastot, jotka asianomaiset tilastoviranomaiset ovat jo keränneet, mutta joita ei vielä ole julkaistu, kyseessä olevan tuotteen tuontimääriä ja tullausarvoa koskevat tullitilastot, jne.). Jos riidan osapuolena oleva jäsen suorittaa kuitenkin yksityiskohtaisen markkina-analyysin omalla kustannuksellaan, kolmantena osapuolena olevan jäsenen viranomaisten tulee helpottaa sellaiseen ryhtyneen henkilön tai yrityksen tehtävää, ja sellaiselle henkilölle tai yritykselle tulee antaa kaikki sellaiset tiedot, joita hallitus ei normaalisti katso luottamuksellisiksi.
4. DSB:n tulee määrätä edustaja, jonka tehtävänä on helpottaa tietojenkeruumenettelyä. Edustajan yksinomaisena tehtävänä tulee olla niiden tietojen täydentäminen määräajassa, jotka katsotaan välttämättömiksi helpottamaan riidan nopeaa monenvälistä tarkastusta myöhemmässä vaiheessa. Edustaja voi erityisesti esittää keinoja hankkia tehokkaimmalla tavalla tarpeelliset tiedot samoin kuin rohkaisemaan osapuolten välistä yhteistyötä.
5. Edellä 2-4 kohdassa määritelty tietojenkeruumenettely tulee saattaa päätökseen 60 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin juttu siirrettiin DSB:n käsiteltäväksi edellä 7 artiklan 4 kohdan nojalla. Menettelyn aikana saadut tiedot tulee antaa DSB:n edellä X osan määräysten mukaisesti asettaman paneelin käyttöön. Näiden tietojen on sisällettävä muun muassa tiedot kyseisen tuen määrästä (ja milloin se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, tukea saavien yritysten kokonaismyynnin arvosta), tukea saavien tuotteiden hinnoista, niiden tuotteiden hinnoista, jotka eivät saa tukea, markkinoille toimittavien muiden yritysten hinnoista, kyseessä olevalle markkina-alueelle tapahtuviin toimituksiin liittyvistä muutoksista tukea saavan tuotteen osalta ja markkinaosuuksien muutoksista. Niiden tulisi myös sisältää vastatodisteet samoin kuin sellaiset täydentävät tiedot, jotka paneeli katsoo merkityksellisiksi johtopäätösten tekemiseksi.
6. Mikäli tukea myöntävä ja/tai kolmantena osapuolena oleva jäsen ei suostu yhteistyöhön tietojenkeruumenettelyssä, valituksen tehnyt jäsen esittää vakavaa vahinkoa koskevan väittämän sen käytössä olevaan näyttöön perustuen yhdessä niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden kanssa, jotka osoittavat tukea myöntävän ja/tai kolmantena osapuolena olevan jäsenen haluttomuuden tehdä yhteistyötä. Milloin tietoja ei ole saatavissa sen johdosta, että tukea myöntävä ja/tai kolmantena osapuolena oleva jäsen ei suostu yhteistyöhön, paneeli voi viimeistellä juttua koskevat asiakirjat tarpeellisella tavalla käyttäen hyväkseen luotettavimpia muutoin saatavilla olevia tietoja.
7. Tehdessään arvion paneelin tulisi ottaa vastaan puhuvana seikkana huomioon sellaisen osapuolen haluttomuus yhteistyöhön, joka oli mukana tietojenkeruumenettelyssä.
8. Tehdessään päätöksen käyttää joko luotettavimpia saatavilla olevia tietoja tai vastaan puhuvia seikkoja, paneelin tulee harkita DSB:n edellä 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla nimeämän edustajan mielipidettä liittyen siihen, onko tietojen pyytämistä pidettävä kohtuullisena, samoin kuin missä määrin osapuolet ovat pyrkineen täyttämään nämä pyynnöt yhteistyöhaluisesti ja ajallaan.
9. Mikään tietojenkeruumenettelyssä ei rajoita paneelin oikeutta hankkia muita tietoja, jotka se katsoo olennaisiksi oikean ratkaisun löytymiselle kiistaan, ja joita ei ole riittävästi etsitty tai kehitelty prosessin aikana. Kuitenkaan paneelin ei normaalisti tulisi vaatia lisätietoja asiakirjojen viimeistelemiseksi, milloin tiedot tukisivat tietyn osapuolen asemaa, ja noiden tietojen puute asiakirjoissa johtuu tuon osapuolen perustelemattomasta haluttomuudesta yhteistyöhön tietojenkeruuprosessissa.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS LIITE VI 12 ARTIKLAN 6 KOHDAN NOJALLA PAIKALLA TAPAHTUVAA TUTKIMUSTA KOSKEVISTA MENETTELYISTÄ
1. Tutkimuksen käynnistyessä vientiä harjoittavan jäsenen viranomaisille ja yrityksille, joita asian tiedetään koskevan, tulisi tiedottaa aikomuksesta suorittaa tutkimuksia paikalla.
2. Mikäli poikkeuksellisesti tutkimusryhmään aiotaan ottaa muita asiantuntijoita kuin viranomaisia, yrityksille ja vientiä harjoittavan jäsenen viranomaisille tulisi tiedottaa tästä. Tällaisiin muihin asiantuntijoihin, jotka eivät ole viranomaisia, tulisi voida kohdistaa tehokkaat seuraamukset siinä tapauksessa, että luottamuksellisuusvaatimuksia rikotaan.
3. Yleisen käytännön tulisi olla asianosaisten vientiä harjoittavan jäsenen yritysten nimenomaisen hyväksynnän hankkiminen ennen kuin vierailun ajankohta päätetään.
4. Niin pian kuin asianosaisten yritysten suostumus on saatu, tutkimuksesta vastaavien viranomaisten tulisi ilmoittaa vientiä harjoittavan jäsenen viranomaisille niiden yritysten nimet ja osoitteet, joissa on tarkoitus käydä, samoin kuin sovitut päivämäärät.
5. Kyseessä oleville yrityksille tulisi antaa riittävä edeltävä ilmoitus ennen vierailun suorittamista.
6. Kyselylomakkeen selittämistä koskevat vierailut tulisi tehdä vain viejäyrityksen pyynnöstä. Mikäli sellainen pyyntö esitetään, tutkimuksesta vastaavien viranomaisten tulisi olla yrityksen käytettävissä; sellainen vierailu voidaan tehdä vain, mikäli (a) tuontia harjoittavan jäsenen viranomaiset ilmoittavat kyseessä olevan jäsenen hallituksen edustajille, ja (b) nämä eivät vastusta vierailua.
7. Ottaen huomioon, että paikan päällä tapahtuvan tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tarkistaa annettujen tietojen oikeellisuus tai uusien tietojen hankkiminen, se tulisi suorittaa vasta, kun vastaus kysymyslomakkeeseen on saatu, ellei yritys hyväksy vastakkaista menettelyä, ja tutkimuksen suorittavat viranomaiset ilmoittavat vientiä harjoittavan jäsenen hallitukselle odotettavissa olevasta vierailusta, eikä tämä vastusta sitä; lisäksi yleisenä käytäntönä tulisi olla antaa yrityksille ennen vierailua neuvoja niistä tiedoista, jotka on tarkoitus tarkistaa, ja muista tiedoista, joita yrityksen tulee toimittaa, tämän estämättä paikan päällä esitettäviä pyyntöjä lisäyksityiskohdista, jotka yrityksen tulisi saadun tiedon valossa antaa.
8. Vientiä harjoittavan jäsenen yritysten ja viranomaisten esittämiin tiedusteluihin ja kysymyksiin, jotka ovat olennaisia paikan päällä tapahtuvan tutkimuksen onnistumiselle, tulisi vastata, mikäli mahdollista, ennen vierailua.
LIITE 1 LIITE 1A TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVA SOPIMUS LIITE VII 27 ARTIKLAN 2 KOHDAN (A) ALAKOHDASSA TARKOITETUT KEHITYSMAAJÄSENET
Kehitysmaajäsenet, joihin ei sovelleta 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa siten, kuin määrätään 27 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, ovat
(a) Yhdistyneiden Kansakuntien luokittelussa vähiten kehittyneiksi maiksi katsotut maat, jotka ovat WTO:n jäseniä.
(b) Seuraaviin kehitysmaihin sovelletaan määräyksiä, joita sovelletaan 27 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti muihin kehitysmaihin henkilöä kohden lasketun BKT:n saavuttaessa $ 1,000 vuodessa 68): Bolivia, Kamerun, Kongo, Norsunluurannikko, Dominikaaninen Tasavalta, Egypti, Ghana, Guatemala, Guyana, Intia, Indonesia, Kenia, Marokko, Nigaragua, Nigeria, Pakistan, Filippiinit, Senegali, Sri Lanka ja Zimbabve.
68) Maiden sisällyttäminen (b) kohdassa tarkoitettuun listaan perustuu viimeisimpään Maailmanpankista saatuun tilastoon koskien henkilöä kohden laskettua BKT:tta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS SUOJALAUSEKKEISTA
Jäsenet, jotka
pitävät mielessä jäsenten yleisen tavoitteen kehittää ja vahvistaa GATT 1994 -sopimukseen perustuvaa kansainvälistä kauppajärjestelmää;
tunnustavat tarpeen selventää ja vahvistaa GATT 1994 -sopimuksen periaatteita, erityisesti sen XIX artiklan (Tiettyjä tuontituotteita koskeva poikkeustoimi) osalta, luoda uudelleen monenkeskinen suojatoimien valvonta ja poistaa toimet, joita tällainen valvonta ei koske;
tunnustavat teollisuuden rakennesopeutuksen tärkeyden sekä tarpeen edistää kilpailua sen rajoittamisen sijasta kansainvälisillä markkinoilla; ja
tunnustavat edelleen, että tämän vuoksi tarvitaan kattava kaikkiin jäseniin sovellettava sopimus, joka perustuu GATT 1994 -sopimuksen perusperiaatteisiin;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1Yleinen määräys
1. Tämä sopimus luo suojatoimien soveltamista koskevat säännöt, joiden voidaan katsoa tarkoittavan sellaisia suojatoimia, joista säädetään GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklassa.
Artikla 2Edellytykset
1. Jäsen 1) voi soveltaa suojatoimia tiettyyn tuotteeseen vain, jos jäsen on jäljempänä mainittujen sääntöjen mukaisesti tehnyt päätöksen, jonka mukaan tuotetta tuodaan sen alueelle niin kasvavassa määrin, absoluuttisesti tai suhteessa kotimaiseen tuotantoon ja sellaisissa oloissa, että tämä aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa samanlaisia tai suoraa kilpailevia tuotteita valmistavalle kotimaiselle teollisuudelle.
1) Tulliliitto voi käyttää suojalausekkeita yhtenä yksikkönä tai jäsenen puolesta. Kun tulliliitto käyttää suojalauseketta yhtenä yksikkönä, kaikki tämän sopimuksen mukaiseen vakavaan haittaan tai sen uhkan määrittämiseen liittyvät vaatimukset tulee perustaa tulliliiton vallitseviin kokonaisolosuhteisiin. Kun suojalauseketta käytetään jäsenen puolesta, kaikki vakavan haitan tai sen uhkan määrittämiseen liittyvät vaatimukset on perustettava tässä jäsenen vallitseviin olosuhteisiin ja toimi on ulotettava koskemaan vain tätä jäsentä. Mikään tässä sopimuksessa ei estä GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan 8 kohdan välisen suhteen tulkitsemista.
2. Suojatoimia on sovellettava tuontituotteeseen sen lähdemaasta riippumatta.
Artikla 3Tutkinta
1. Jäsen voi soveltaa suojatointa vain tämän jäsenen asianomaisten viranomaisten suorittaman aiemmin voimaan saatettujen menettelytapojen mukaisen tutkinnan ja GATT 1994 -sopimuksen X artiklan mukaisen julkistamismenettelyn jälkeen. Tämän tutkinnan on sisällettävä kohtuullinen julkinen ilmoittaminen kaikille asianosaisille tahoille ja julkiset kuulemiset tai muut soveliaat keinot, joilla maahantuojat, -viejät ja muut asianosaiset tahot voivat esittää näyttöä ja näkökantojaan, mukaan lukien mahdollisuus vastata toisten osapuolien esityksiin ja välittää näkökantansa muun muassa siitä, onko suojatoimen käyttö yleisen edun mukaista. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava raportti, jossa selvitetään tutkinnan tulokset ja kaikkiin esillä olleisiin asiallisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin liittyvät perustellut johtopäätökset.
2. Kun on aihetta, toimivaltaisten viranomaisten on kohdeltava kaikkea luonteeltaan luottamuksellista tai luottamuksellisesti saatua tietoa luottamuksellisena. Tällaista tietoa ei tule edelleenluovuttaa ilman tiedonluovuttajan suostumusta. Luottamuksellista tietoa antavia osapuolia voidaan pyytää toimittamaan ei-luottamuksellisia yhteenvetoja annetuista tiedoista, ja jos osapuolet katsovat, ettei yhteenvetoa voi tehdä sen suhteen, perustelut, miksi yhteenvetoa ei voi tehdä. Mikäli toimivaltaiset viranomaiset katsovat, ettei luottamuksellisuutta koskeva pyyntö ole oikeutettu ja jos kyseinen osapuoli on joko haluton julkistamaan tietoa tai antamaan luvan sen luovuttamiseen yhteenvetona, viranomaiset voivat jättää tiedon huomiotta, ellei tiedon oikeellisuutta voida viranomaisia tyydyttävästi osoittaa asianomaisista lähteistä.
Artikla 4Vakavan haitan tai sen uhan määrittäminen
Tässä sopimuksessa
(a) ''vakavalla haitalla'' tarkoitetaan merkittävää yleistä kotimaisen teollisuuden aseman heikentämistä
(b) ''vakavan haitan uhalla'' tarkoitetaan vakavaa haittaa, joka on ilmeinen 2 kohdan mukaisesti. Vakavan haitan olemassaolon määrittäminen tulee perustua tosiasioihin eikä suinkaan todistamattomaan väitteeseen, arveluun tai vähäiseen mahdollisuuteen; ja
(c) määritettäessä haittaa tai sen uhkaa, ''kotimaisella teollisuudella'' tarkoitetaan jäsenen alueella toimivia samanlaisten tai suoraa kilpailevien tuotteiden tuottajia kokonaisuudessaan tai niitä, joiden yhteinen samanlaisen tai vastaavan tuotteen tuotanto vastaa pääosaa kyseisten tuotteiden kansallisesta tuotannosta.
2. (a) Tutkinnassa, jossa päätetään onko tuonnin kasvu aiheuttanut tai uhkaako se aiheuttaa tämän sopimuksen mukaista vakavaa haittaa kotimaiselle tuotannolle, asianomaisten viranomaisten on arvioitava kaikki asian kannalta keskeiset asiallista ja mitattavaa laatua olevat tekijät, joilla on vaikutusta tutkinnan kohteena olevan teollisuuden asemaan, erityisesti kyseisen tuotteen tuonnin asteen ja määrän kasvuun absoluuttisesti ja suhteellisesti, lisääntyneen tuonnin kattamaan osuuteen kotimaan markkinoista, myynnin, tuotannon, tuottavuuden, kapasiteetin käyttöasteen, voittojen ja tappioiden sekä työllisyyden tason muutoksiin.
(b) Päätöstä, johon viitataan (a) alakohdassa, ei saa tehdä, ellei tutkinta puolueettoman näytön perusteella osoita kyseisen tuotteen lisääntyneen tuonnin ja vakavan haitan tai sen uhan välistä syy-yhteyttä. Kun muut kuin tuonnin kasvuun liittyvät tekijät samanaikaisesti aiheuttavat haittaa kotimaiselle tuotannolle, ei tätä haittaa tule pitää lisääntyneen tuonnin aiheuttamana.
(c) Asianomaisten viranomaisten tulee julkaista viipymättä, 3 artiklan määräysten mukaisesti, yksityiskohtainen analyysi tutkittavana olevasta tapauksesta sekä osoitettava tutkittujen tekijöiden merkitys asialle.
Artikla 5Suojatoimien soveltaminen
1. Jäsenen on käytettävä suojatoimia vain siltä osin kuin on tarpeen estää tai korjata vakava haitta tai helpottaa sopeutumista. Jos käytetään määrällistä rajoitusta, ei toimenpide saa vähentää tuonnin määrää alle aikaisemman ajanjakson, joka on kolme viimeistä peräkkäistä vuotta, joilta on tilastotietoja, tuonnin keskiarvoa, ellei ole selviä perusteita sille, että muu taso on välttämätön estämään tai korjaamaan vakava haitta. Jäsenten tulisi valita näihin tavoitteisiin parhaiten soveltuvat keinot.
2. (a) Tapauksissa, joissa kiintiötä käytetään toimittajamaiden kesken, rajoituksia soveltava jäsen voi pyrkiä sopimukseen kiintiön osuuksien jakamisesta kaikkien muiden jäsenten kanssa, joilla on merkittävä intressi tarjota maahan kyseistä tuotetta. Tapauksissa, joissa tämä keino ei ole kohtuudella käytettävissä, kyseisen jäsenen tulee jakaa kiintiö-osuudet jäsenille, joilla on merkittävä intressi tarjota maahan kyseistä tuotetta ja perustaa osuudet tuotteen tuonnin koko määrästä tai arvosta laskettuihin edelliseltä ajanjaksolta oleviin kunkin jäsenen osuuksiin, ottaen huomioon mahdolliset erityistekijät, joilla on saattanut olla vaikutusta tai jotka saattavat vaikuttaa kyseisen tuotteen kauppaan.
(b) Jäsen voi poiketa (a) alakohdan määräyksistä edellyttäen, että 12 artiklan 3 kohdan mukaiset neuvottelut on käyty tämän sopimuksen 13 artiklan 1 kohdassa perustetun suojalausekekomitean alaisena ja että komitealle on annettu selkeä näyttö siitä, että (i) tuonti tiettyjen jäsenten alueelta on kasvanut kyseisen ajanjakson aikana suhteettomasti kyseisen tuotteen koko tuonnin kasvuun verrattuna, (ii) syyt määräyksistä poikkeamiseen (a) alakohdassa on perusteltu, ja että (iii) syyt poikkeamiseen pätevät kaikkiin tuotteen toimittajiin. Minkään tällaisen toimen kestoa ei saa jatkaa 7 artiklan 1 kohdassa mainittua ensimmäistä soveltamisaikaa pidemmälle. Edellä mainittu poikkeama ei ole sallittu tapauksissa, joissa kyse on vakavan haitan uhasta.
Artikla 6Väliaikaiset suojatoimet
Kriittisissä tilanteissa, joissa viivytys voisi aiheuttaa vahinkoa, jota olisi vaikea korjata, jäsen voi ryhtyä väliaikaiseen suojatoimeen sen perusteella, että alustavan selvityksen perusteella on saatu selvä näyttö siitä, että lisääntynyt tuonti on aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa. Väliaikainen toimi ei saa kestää yli 200 päivää, jona aikana 2-7 ja 12 artikloissa määriteltyjen vaatimusten on täytyttävä. Toimien olisi oltava tyypiltään lisätulleja, ja ne tulisi pikaisesti maksaa takaisin, jos asianomainen 4 artiklan 2 kohdassa mainittu tutkinta ei määrittele, että lisääntynyt tuonti on aiheuttanut tai uhannut aiheuttaa vakavaa haittaa kotimaan teollisuudelle. Minkä tahansa väliaikaisen toimen kesto lasketaan osaksi ensimmäistä soveltamisaikaa tai jotakin 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdissa tarkoitettua jatkoaikaa.
Artikla 7Suojatoimien kesto ja tarkastelu
1. Jäsenen tulee käyttää suojatoimia vain vakavan haitan estämiseksi tai korjaamiseksi tai sopeutumistoimien helpottamiseksi tarvittavana ajanjaksona. Tämä ei saa ylittää neljää vuotta, ellei sitä pidennetä 2 kohdan mukaisesti.
2. Aikaa, joka on mainittu 1 kohdassa, voidaan jatkaa edellyttäen, että tuojajäsenen asianomaiset viranomaiset ovat 2, 3, 4 ja 5 artikloissa määrättyjen menettelytapojen mukaisesti päättäneet, että suojatoimi on edelleen välttämätön estämään tai korjaamaan vakavan haitan ja että on ilmeistä tuotannon olevan sopeutumassa ja edellyttäen, että 8 ja 12 artiklojen asiaankuuluvia määräyksiä on noudatettu.
3. Suojatoimen kokonaiskesto, mukaan lukien minkä tahansa väliaikaisen toimen kesto, ensimmäinen soveltamisaika ja sen mikä tahansa pidennys, ei saa ylittää kahdeksaa vuotta.
4. Sopeutumisen helpottamiseksi tilanteessa, jossa arvioitu suojatoimen kesto on 12 artiklan 1 kohdan mukaisten määräysten mukaisesti ilmoitettuna yli vuoden mittainen, tulee tointa lieventää asteittain säännöllisin välein soveltamisajanjaksona. Mikäli toimen kesto ylittää kolme vuotta, soveltavan jäsenen on tehtävä tilanneselvitys soveltamisajanjakson puoliväliin mennessä ja mikäli mahdollista poistaa toimi tai nopeuttaa toimen lieventämistä. Toimi, jota jatketaan 2 kohdan mukaisesti, ei saa olla rajoittavampi kuin ensimmäisen soveltamisjakson lopussa ja sen lieventämistä tulisi jatkaa.
5. Mitään suojatointa ei saa soveltaa uudestaan sellaisen tuotteen tuontiin, joka on ollut suojatoimen kohteena WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen, saman pituisena ajanjaksona kuin se aikaväli, jolloin toimi oli aiemmin käytössä edellyttäen, että vähintään kahden vuoden aikana toimi ei ole ollut käytössä.
6. Huolimatta 5 kohdan määräyksistä suojatointa, jonka kesto on enintään 180 päivää, voi soveltaa uudelleen tuotteen tuontiin jos
(a) vähintään vuosi on kulunut tuotteen tuontiin sovelletun suojatoimen käyttöönottopäivästä; ja
(b) vastaavaa suojatointa ei ole käytetty samaan tuotteeseen useammin kuin kahdesti välittömästi suojatoimen käyttöönottoa edeltävien viiden vuoden aikana.
Artikla 8Myönnytysten ja muiden velvoitteiden taso
1. Suojatoimen soveltamista esittävän tai suojatoimen keston jatkamista hakevan jäsenen on pyrittävä ylläpitämään keskeisiltä kohdiltaan vastaava GATT 1994 -sopimuksen mukaisten myönnytysten ja muiden velvoitteiden taso itsensä ja vientiä harjoittavien jäsenten välillä, joihin tällaiset toimet kohdistuvat 12 artiklan 3 kohdan määräysten mukaisesti. Saavuttaakseen tämän tavoitteen kyseiset jäsenet voivat sopia mistä tahansa riittävistä kaupan korvausmuodoista heidän kauppaan vaikuttavan toimenpiteen haitallisten vaikutusten osalta.
2. Mikäli 12 artiklan 3 kohdan mukaisissa neuvotteluissa ei päästä sopimukseen 30 päivän aikana, kohteena olevat viejäjäsenet ovat vapaita, viimeistään 90 päivän kuluessa siitä, kun toimi on otettu käyttöön, 30 päivän kuluttua umpeen siitä, kun kirjallinen ilmoitus pidättäytymisestä on vastaanotettu tavarakauppaneuvostossa, pidättäytymään oleellisesti vastaavia tuotteita koskevista myönnytyksistä tai muista GATT 1994 -sopimuksen aiheuttamista velvoitteista siihen jäseneen nähden, joka soveltaa suojatointa, tavarakauppaneuvoston vastustamatta pidättäytymistä.
3. Oikeutta 2 kohdan mukaiseen pidättäytymiseen ei saa käyttää ensimmäisen kolmen vuoden aikana, jolloin suojatoimi on käytössä edellyttäen, että suojatoimi on otettu käyttöön absoluuttisen tuonnin määrän kasvun seurauksena ja että tällainen toimi noudattaa tämän sopimuksen määräyksiä.
Artikla 9Kehitysmaajäsenet
1. Suojatoimia ei saa käyttää kehitysmaajäsenen alueelta peräisin olevia tuotteita vastaan niin kauan kun tuotteen osuus kyseisen tuotteen kokonaistuonnista tuojajäsenen alueella ei ylitä 3 prosenttia edellyttäen, että kehitysmaajäsenet, joiden tuontiosuus on alle 3 prosenttia, eivät yhdessä vastaa suuremmasta kuin 9 prosentista kyseisen tuotteen kokonaistuonnista. 2)
2) Jäsenen on viipymättä ilmoitettava 9 artiklan 1 kohdan mukainen toiminta suojalausekekomitealle.
2. Kehitysmaajäsenellä on oikeus pidentää suojatoimen soveltamisaikaa kaksi vuotta pidemmälle kuin 7 artiklan 3 kohdassa määrätty enimmäisaika. Huolimatta 7 artiklan 5 kohdan määräyksistä kehitysmaajäsenellä on oikeus soveltaa suojatointa uudelleen sellaiseen tuotteeseen, joka on ollut tällaisen, WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen käyttöönotetun, toimen kohteena, sen jälkeen kun on kulunut edellisen soveltamisajanjakson puolikasta vastaava aika edellyttäen, että vähintään kahden vuoden aikana toimi ei ole ollut käytössä.
Artikla 10Aiemmat XIX artiklan mukaiset toimet
WTO-sopimuksen voimaantullessa jäsenten tulee lopettaa kaikki voimassa olevat GATT 1947 -sopimuksen mukaiset suojatoimet viimeistään kahdeksan vuoden kuluessa niiden ensimmäisestä soveltamispäivästä tai viiden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta, noudattaen myöhempää ajankohtaa.
Artikla 11Tiettyjen toimien kielto ja poistaminen
1. (a) Jäsenen ei tule ottaa käyttöön tai yrittää tavoitella minkään poikkeustoimen käyttöä tiettyjen tuotteiden tuontia vastaan, kuten GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklassa on säädetty, ellei toimenpide täytä edellä mainitun artiklan määräyksiä, joita sovelletaan tämän sopimuksen mukaisesti.
(b) Sen lisäksi jäsen ei saa yrittää tavoitella, ottaa käyttöön tai ylläpitää vapaaehtoisia vientirajoituksia, säännönmukaisia markkinointijärjestelyjä tai mitään muita vastaavia toimia tuonti- tai vientitoimintaan nähden. 3), 4) Näihin kuuluvat yhden jäsenen toimenpiteet sekä sopimusten, järjestelyjen ja tulkintasopimusten mukaiset toimet, joihin kaksi tai useampi jäsen on ryhtynyt. Mikä tahansa tällainen toimi, joka on voimassa WTO-sopimuksen voimaantullessa, on saatettava yhtäpitäväksi tämän sopimuksen kanssa tai lopetettava 2 kohdan mukaisesti.
3) Tuontikiintiön käyttöä GATT 1994 -sopimuksen asianomaisten määräysten ja tämän sopimuksen mukaisena suojatoimena voi yhteisestä sopimuksesta hallinnoida viejäjäsen.
4) Vastaavien toimien esimerkkeihin sisältyvät viennin rajoittaminen, vientihinnan seurantajärjestelmät, vienti- tai tuontitarkkailu, pakolliset tuontikartellit ja vapaaharkintaiset vienti- ja tuontilisensiointijärjestelmät, joista mikä tahansa merkitsee suojaa.
(c) Tätä sopimusta ei sovelleta toimenpiteisiin, joita yritetään tavoitella, otetaan käyttöön tai ylläpidetään GATT 1994 -sopimuksen määräysten mukaisesti lukuun ottamatta XIX artiklaa, 1A liitteen mukaisten monenkeskisten kauppasopimusten, lukuun ottamatta tätä sopimusta mukaisesti tai GATT 1994 -sopimukseen sisältyvien pöytäkirjojen ja sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti.
2. Luopuminen 1(b) kohdan mukaisista toimista on toteutettava niiden aikataulujen mukaan, jotka asianomaiset jäsenet esittävät suojalausekekomitealle viimeistään 180 päivää WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen. Näiden aikataulujen avulla on huolehdittava siitä, että kaikista 1 kohdassa viitatuista toimista luovutaan tai ne saatetaan tämän sopimuksen mukaisiksi aikavälillä, joka ei ylitä neljää vuotta WTO-sopimuksen voimaantulosta, poikkeuksena on tuontikauppaa harjoittavaa jäsentä 5) kohden enintään yksi erityistoimi, jonka kesto ei saa jatkua 31. joulukuuta 1999 jälkeen. Tällaisesta toimesta on sovittava niiden jäsenten kesken, joihin asialla on suoraa vaikutusta ja ilmoitettava suojalausekekomitealle tutkintaa ja hyväksyntää varten 90 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen. Tämän sopimuksen liitteessä on osoitettu yksi toimi, jonka osalta on sovittu sen täyttävän tämän poikkeuksen tunnusmerkit.
5) Ainoa tällainen poikkeus, johon Euroopan yhteisö on oikeutettu, on osoitettu tämän sopimuksen liitteessä.
3. Jäsenten ei tule rohkaista tai tukea julkisten tai yksityisten yritysten sellaisten toimien käyttöönottoa tai ylläpitoa, jotka vastaavat 1 kohdassa viitattuja toimia.
Artikla 12Ilmoittaminen ja neuvottelut
1. Jäsenen on viipymättä ilmoitettava suojalausekekomitealle
(a) vakavaan haittaan tai sen uhkaan liittyvän tutkintaprosessin aloittamisesta ja sen syistä;
(b) johtopäätöksen tekemisestä lisääntyneen tuonnin aiheuttamasta vakavasta haitasta tai sen uhasta; ja
(c) päätöksestä käyttää tai jatkaa suojatoimen käyttöä.
2. Tehdessään 1(b) ja 1(c) alakohdissa viitatun ilmoituksen jäsenen, joka esittää suojatoimen käyttöönottoa tai sen jatkamista on toimitettava suojalausekekomitealle kaikki asiaankuuluva tieto, jonka tulee sisältää näyttö tuonnin aiheuttamasta vakavasta haitasta tai sen uhasta, täsmällinen kuvaus kyseisestä tuotteesta ja esitetystä toimenpiteestä, esitetty toimen käyttöönottopäivä, odotettu kestoaika ja toimenpiteen lievennystä koskeva aikataulu. Toimenpiteen käytön jatkamisen ollessa kyseessä, on lisäksi toimitettava osoitus siitä, että kyseinen tuotanto on sopeutumassa. Tavarakauppaneuvosto tai suojalausekekomitea voi pyytää toimenpiteen käyttöä tai jatkamista pyytäneeltä jäseneltä tarvitsemiansa lisätietoja.
3. Jäsenen, joka esittää käyttävänsä tai jatkavansa suojatoimen käyttöä, on tarjottava niille jäsenille, joilla on merkittävä intressi kyseisen tuotteen viejinä, riittävä mahdollisuus ennakkoneuvotteluihin, joiden tarkoituksena on muun muassa tarkastella 2 kohdassa viitattuja tietoja ja keskustella toimesta ja päästä yhteisymmärrykseen tavasta saavuttaa 8 artiklan 1 kohdassa asetettu tavoite.
4. Jäsenen on tehtävä ilmoitus ennen kuin ottaa edellä 6 artiklassa viitatun väliaikaisen toimen käyttöön. Neuvottelut on aloitettava välittömästi toimenpiteen käyttöönoton jälkeen.
5. Kyseisten jäsenten on välittömästi ilmoitettava tavarakauppaneuvostolle tässä artiklassa viitattujen neuvottelujen tulokset sekä myös 7 artiklan 4 kohdassa viitatut puolivälin tarkastelut, 8 artiklan 1 kohdassa viitatut mitkä tahansa korvausmuodot ja 8 artiklan 2 kohdassa viitatut myönnytyksiä ja muita velvoitteita koskevat pidättäytymisehdotukset.
6. Jäsenten on ilmoitettava viipymättä suojalausekekomitealle suojatoimiin liittyvästä lainsäädännöstään, määräyksistään ja hallintokäytännöistään sekä niihin kaikkiin tehdyistä muutoksista.
7. Jäsenten, jotka pitävät voimassa 10 artiklassa ja 11 artiklan 1 kohdassa kuvattuja toimia vielä WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, on ilmoitettava tällaiset toimet suojalausekekomitealle viimeistään 60 päivää WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen.
8. Jokainen jäsen voi ilmoittaa suojalausekekomitealle kaikesta lainsäädännöstä, säädöksistä ja hallintokäytännöistä ja mistä tahansa tässä sopimuksessa käsitellyistä toimista tai toimenpiteistä, joita muut tämän sopimuksen nojalla ilmoitusvelvolliset jäsenet eivät ole ilmoittaneet.
9. Jokainen jäsen voi ilmoittaa suojalausekekomitealle kaikista 11 artiklan 3 kohdassa viitatuista julkishallinnon ulkopuolisista toimista.
10. Kaikki tavarakauppaneuvoston tässä sopimuksessa viitatut ilmoitukset tulee tavanomaisissa tapauksissa tehdä suojalausekekomitean kautta.
11. Tämän sopimuksen ilmoittamista koskevat määräykset eivät vaadi minkään jäsenen luovuttavan luottamuksellisia tietoja, mikäli tiedon luovuttaminen vaikeuttaisi lainsäädännön voimaansaattamista tai olisi muutoin vastoin yleistä etua tai voisi vaikeuttaa yksittäisten yksityisten tai valtion yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja.
Artikla 13Valvonta
1. Suojalausekekomitea, joka perustetaan tavarakauppaneuvoston alaisuuteen, on avoin kaikille jäsenille, jotka ilmaisevat halunsa olla komiteassa mukana. Komitealla on seuraavat tehtävät:
(a) tarkkailla ja raportoida vuosittain tavarakauppaneuvostolle tämän sopimuksen yleisestä täytäntöönpanosta ja tehdä ehdotuksia sen parantamiseksi;
(b) selvittää asiasta kärsineen jäsenen pyynnöstä, onko tämän sopimuksen menettelytapasäädöksiä noudatettu suojatoimen yhteydessä ja raportoida tuloksista tavarakauppaneuvostolle;
(c) avustaa jäseniä näiden pyynnöstä heidän tämän sopimuksen määräysten mukaisissa neuvotteluissaan;
(d) selvittää 10 artiklan ja 11 artiklan 1 kohdan kattamia toimia, valvoa niiden poistamista käytöstä ja raportoida tarvittaessa tavarakauppaneuvostolle;
(e) käydä läpi suojatointa soveltavan jäsenen pyynnöstä, ovatko ehdotukset pidättäytyä myönnytyksistä tai muista velvoitteista ''oleellisesti vastaavia'', ja raportoida tarvittaessa tavarakauppaneuvostolle;
(f) vastaanottaa ja käydä läpi kaikki tämän sopimuksen edellyttämät ilmoitukset ja raportoida tarvittaessa tavarakauppaneuvostolle; ja
(g) suorittaa muut tähän sopimukseen liittyvät tehtävät, joita tavarakauppaneuvosto voi määrätä.
2. Avustaakseen komiteaa sen valvontatehtävän suorittamisessa, sihteeristön tulee vuosittain saapuneiden ilmoitusten ja muun luotettavan saatavissa olevan informaation perusteella tehdä selvitysluonteinen raportti sopimuksen toiminnasta.
Artikla 14Riitojen ratkaiseminen
GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artikloja, niin kuin ne on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tämän sopimuksen perusteella käytäviin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS SUOJALAUSEKKEISTA LIITE II ARTIKLAN 2 KOHDASSA LUETELLUT POIKKEUKSET
Asianomaiset
jäsenet Tuote Päättyminen
EY/Japani henkilöautot, maastoajoneuvot,
kevyet kaupalliset ajoneuvot,
kevyet trukit (5 tonniin asti),
ja samat ajoneuvot osiin puretussa 31. joulukuuta
muodossa (CKD-paketit) 1999
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS
OSA I SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄ
Artikla I Soveltamisala ja määritelmä
OSA II YLEISET VELVOITTEET JA SÄÄNNÖT
Artikla II Suosituimmuuskohtelu
Artikla III Läpinäkyvyys
Artikla III bis Luottamuksellisen tiedon paljastaminen
Artikla IV Kehitysmaiden osallistumisen lisääminen
Artikla V Taloudellinen yhdentyminen
Artikla V bis Työmarkkinoiden yhdentymissopimukset
Artikla VI Kotimainen sääntely
Artikla VII Tunnustaminen
Artikla VIII Monopolit ja yksinomaiset palvelujen tarjoajat
Artikla IX Liiketavat
Artikla X Poikkeukselliset suojatoimet
Artikla XI Maksut ja varojensiirrot
Artikla XII Rajoitukset maksutaseen turvaamiseksi
Artikla XIII Julkiset hankinnat
Artikla XIV Yleiset poikkeukset
Artikla XIV bis Turvallisuuspoikkeukset
Artikla XV Valtiontuki
OSA III ERITYISET SITOUMUKSET
Artikla XVI Markkinoillepääsy
Artikla XVII Kansallinen kohtelu
Artikla XVIII Lisäsitoumukset
OSA I VASTEITTAINEN VAPAUTTAMINEN
Artikla XIX Neuvottelu erityisistä sitoumuksista
Artikla XX Erityisten sitoumusten listat
Artikla XXI Listojen muuttaminen
OSA V INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET
Artikla XXII Neuvottelut
Artikla XXIII Riitojenratkaiseminen ja täytäntöönpano
Artikla XXIV Palvelukauppaneuvosto
Artikla XXV Tekninen yhteistyö
Artikla XXVI Suhde muihin kansainvälisiin järjestöihin
OSA VI LOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla XXVII Etujen kieltäminen
Artikla XXVIIII Määritelmät
Artikla XXIX Liitteet
Liite II artiklan poikkeuksista
Liite sopimuksen mukaisesti palveluja tarjoavien
luonnollisten henkilöiden liikkuvuudesta
Liite ilmakuljetuspalveluista
Liite rahoituspalveluista
Toinen liite rahoituspalveluista
Liite merikuljetuspalveluneuvotteluista
Liite televiestinnästä
Liite perusteleviestinnän neuvotteluista
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS
Jäsenet, jotka
tunnustavat palvelukaupan lisääntyvän merkityksen maailmantalouden kasvulle ja kehitykselle;
toivovat saavansa aikaan monenkeskisesti sovitut periaatteet ja säännöt palvelukaupalle tarkoituksena palvelukaupan laajentaminen läpinäkyvästi ja asteittain keinona edistää kaikkien kauppakumppanien taloudellista kasvua ja kehitysmaiden kehittymistä;
haluavat saavuttaa varhain asteittain aiempaa pidemmälle menevän palvelukaupan vapauttamisen monenkeskisten peräkkäisten neuvottelujen avulla pyrkimyksenä kaikkien osanottajien etujen edistäminen perustuen molemminpuoliseen hyötyyn ja turvaten oikeuksien ja velvoitteiden kokonaistasapaino, samalla kun kansalliset toimintatavoitteet otetaan huomioon riittävässä määrin;
tunnustavat jäsenten sääntelyoikeuden ja oikeuden ottaa käyttöön uusia säännöksiä, koskien palvelutarjontaa alueellaan kansallisten toimintatavoitteiden saavuttamiseksi ja ottaen huomioon eri maiden palvelusäännösten kehittyneisyydessä olevan epätasapainon, kehitysmaiden erityisen tarpeen käyttää tätä oikeuttaan;
haluavat edesauttaa kehitysmaiden lisääntyvää osallistumista palvelukauppaan ja niiden palveluiden viennin kasvua mukaanlukien, muun muassa niiden sisäisen palvelukapasiteetin ja sen tehokkuuden sekä kilpailukyvyn vahvistaminen;
kiinnittävät erityistä huomiota vähiten kehittyneiden maiden suuriin vaikeuksiin, ottaen huomioon niiden erityisen taloudellisen tilanteen ja kehitys-, kauppa- sekä rahoitustarpeet;
sopivat seuraavaa:
OSA ISOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄ
Artikla ISoveltamisala ja määritelmä
1. Tätä sopimusta sovelletaan jäsenten toimenpiteisiin, jotka koskevat palvelukauppaa.
2. Tämän sopimuksen tarkoitusta varten palvelukauppa on määritelty palvelun tarjoamiseksi
a) jäsenen alueelta toisen jäsenen alueelle;
b) jäsenen alueella toisen jäsenen palvelun kuluttajalle;
c) jäsenen palvelujen tarjoajan toimesta toisen jäsenen alueella tapahtuvan kaupallisen läsnäolon välityksellä;
d) jäsenen palvelujen tarjoajan toimesta toisen jäsenen alueella tapahtuvan jäsenen luonnollisten henkilöiden läsnäolon välityksellä.
3. Tämän yleissopimuksen tarkoitusta varten
a) ''jäsenten toimenpiteet'' tarkoittavat toimenpiteitä, joihin ovat ryhtyneet
(i) keskus-, alueellisen tai paikallistason hallintoelimet ja viranomaiset; ja
(ii) julkishallinnon ulkopuoliset elimet käyttäessään keskus-, alueellisen tai paikallistason hallintoelinten tai viranomaisten niille delegoimia valtuuksia;
Täyttäessään sopimuksen velvoitteita ja sitoumuksia jäsenen on ryhdyttävä sellaisiin käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin, jotka takaavat velvoitteiden ja sitoumusten noudattamisen sen alueella alueellisen ja paikallistason hallintoelinten ja viranomaisten sekä julkishallinnon ulkopuolisten elinten toimesta.
(b) '' Palvelut'' sisältävät kaikkien palvelualojen kaikki palvelut lukuun ottamatta julkista valtaa käytettäessä tarjottavia palveluja.
(c) ''Julkista valtaa käytettäessä tarjotuilla palveluilla'' tarkoitetaan kaikkia palveluja, joita ei tarjota kaupallisesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman palvelujen tarjoajan kanssa.
OSA IIYLEISET VELVOITTEET JA SÄÄNNÖT
Artikla IISuosituimmuuskohtelu
1. Kunkin jäsenen on välittömästi ja ehdoitta myönnettävä jokaisen tämän sopimuksen kattaman toimenpiteen osalta kaikille toisen jäsenen palveluille ja palvelujen tarjoajille yhtä hyvä kohtelu kuin jäsen myöntää minkä tahansa toisen maan vastaaville palveluille ja palvelujen tarjoajille.
2. Jäsen saa ylläpitää 1 kohdan kanssa ristiriidassa olevaa toimenpidettä edellyttäen, että toimenpide on listattu ja täyttää II artiklan myönnettäviä poikkeuksia koskevan liitteen ehdot.
3. Sopimuksen määräyksiä ei tule tulkita siten, että ne estäisivät jäsentä neuvottelemasta tai myöntämästä etuja rajanaapureina oleville maille helpottaakseen vierekkäisille raja-alueille rajoittuvaa paikallisesti tuotettujen ja kulutettujen palvelujen kaupankäyntiä.
Artikla IIILäpinäkyvyys
1. Kunkin jäsenen on julkaistava nopeasti ja hätätapauksia lukuun ottamatta viimeistään toimenpiteen voimaantullessa, tieto kaikista asiaankuuluvista yleisesti sovellettavista toimenpiteistä, jotka liittyvät tai vaikuttavat tämän sopimuksen toimintaan. Jäsenen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset, jotka liittyvät tai vaikuttavat palvelukauppaan, tulee myös julkaista.
2. Mikäli 1 kohdassa tarkoitettu julkaiseminen ei ole mahdollista, tulee tieto saattaa muutoin yleisesti saataville.
3. Kunkin jäsenen on tiedotettava nopeasti, vähintään vuosittain, tiedotettava palvelukauppaneuvostolle jokaisesta uudistuksesta tai muutoksesta voimassa oleviin lakeihin, määräyksiin tai hallinnollisiin ohjeisiin, joilla on huomattavaa vaikutusta palvelukauppaan, joka sisältyy tämän sopimuksen mukaisiin jäsenen erityisiin sitoumuksiin.
4. Kunkin jäsenen on vastattava nopeasti toisen jäsenen yksilöityihin tiedusteluihin koskien kaikkia yleisesti sovellettavia toimenpiteitä tai kansainvälisiä sopimuksia 1 kohdan merkityksessä. Jäsenen tulee myös perustaa yksi tai useampi tiedonantopiste pyydettäessä annettavan yksilöidyn ja 3 kohdassa säädettyä tiedonantovelvollisuutta koskevan tiedon välittämiseksi toisille jäsenille. Tiedonantopisteet on perustettava kahden vuoden kuluessa WTO:n perustamissopimuksen (tässä sopimuksessa ''WTO-sopimus'') voimaantulosta. Yksittäisten kehitysmaajäsenten osalta voidaan sopia soveltuvasta joustavuudesta koskien määräaikaa, jonka kuluessa tiedonantopisteet on perustettava. Tiedonantopisteiden ei tarvitse olla lakien ja säännösten säilyttäjiä.
5. Jokainen jäsen voi ilmoittaa palvelukauppaneuvostolle jokaisesta toisen jäsenen toimenpiteestä, jonka se katsoo vaikuttavan tämän sopimuksen toimintaan.
Artikla III bisLuottamuksellisen tiedon paljastaminen
Mikään tässä sopimuksessa ei velvoita jäsentä paljastamaan luottamuksellisia tietoja, joiden paljastaminen estäisi lain noudattamisen tai olisi muutoin yleisen edun vastaista tai joka vaarantaisi yksittäisen julkisen tai yksityisen yrityksen oikeutetut kaupalliset edut.
Artikla IVKehitysmaiden osallistumisen lisääminen
1. Kehitysmaajäsenten maailmankauppaan osallistumista tulee edesauttaa jäsenten tämän sopimuksen III ja IV osien mukaisesti neuvoteltujen erityisten sitoumusten avulla, jotka liittyvät:
(a) niiden palvelukaupan kapasiteetin, tehokkuuden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen muun muassa kaupallisilla ehdoilla tapahtuvan teknologian hyväksikäytön avulla
(b) parantamalla niiden pääsyä jakelu- ja tietoliikennekanaviin; ja
(c) vapauttamalla markkinoillepääsyä niillä palvelualoilla ja niiden toimitusmuotojen osalta, joilla kehitysmailla on vienti-intressejä.
2. Jäseninä olevien teollisuusmaiden ja mahdollisuuksien mukaan muiden jäsenten tulee perustaa yhteystahoja kahden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta edesauttaakseen kehitysmaajäsenten palvelujen tarjoajien pääsyä käsiksi markkinoihin liittyvään tietoon, koskien
(a) palvelujen tarjoamisen kaupallisia ja teknillisiä näkökohtia;
(b) rekisteröintiä, ammatillisten vaatimusten tunnustamista ja täyttämistä; ja
(c) palveluteknologian saatavuutta.
3. Vähiten kehittyneille kehitysmaajäsenille on annettava erityinen etusija 1 ja 2 kohtien toimeenpanossa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vähiten kehittyneiden maiden suuriin vaikeuksiin hyväksyä neuvoteltuja erityisiä sitoumuksia, ottaen huomioon niiden erityisen taloudellisen tilanteen ja kehitys-, kauppa- ja rahoitustarpeet.
Artikla VTaloudellinen yhdentyminen
1. Tämä sopimus ei estä jäsentä olemasta osallisena tai tekemästä sopimusta, joka vapauttaa palvelukauppaa sopimukseen osallisten välillä tai kesken edellyttäen, että sellainen sopimus:
(a) on palvelualakohtaisesti huomattavan kattava 1) ja
1) Tämä ehto on ymmärrettävä suhteessa palvelualojen ja kohteena olevan kaupan määrään ja toimitusmuotoihin. Jotta edellä mainittu ehto täyttyisi, sopimusten ei tule ennakolta sulkea ulkopuolelle mitään toimitusmuotoa.
(b) poistaa syrjinnän tai kaiken olennaisen syrjinnän XVII artiklan merkityksessä sopimukseen osallisten välillä tai kesken a alakohdan kattamilla palvelualoilla seuraavalla tavalla:
(i) poistamalla olemassa olevat syrjivät toimenpiteet ja/tai
(ii) kieltämällä uudet tai nykyistä syrjivämmät toimenpiteet,
joko sellaisen sopimuksen voimaantullessa tai kohtuullisen ajan kuluessa, lukuun ottamatta XI, XII, XIV ja XIV bis artiklojen sallimia toimenpiteitä.
2. Arvioitaessa ovatko 1 b kohdan ehdot täyttyneet huomioon voidaan ottaa sopimuksen suhde laajempaan taloudelliseen yhdentymisprosessiin tai kaupankäynnin vapauttamiseen asianomaisten maiden kesken.
3. (a) Mikäli kehitysmaat ovat sellaisen sopimuksen osapuolia, johon viitataan 1 kohdassa, on 1 kohdassa asetettujen ehtojen täyttymistä harkittava joustavasti, erityisesti (b) alakohdassa, suhteessa asianomaisten maiden sekä yleiseen kehitystasoon että yksittäisten palvelualojen ja niiden osa-alueiden kehitystasoon.
(b) Jos, lukuun ottamatta 6 kohtaa, 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuolina on ainoastaan kehitysmaita, muita edullisempi kohtelu voidaan myöntää oikeushenkilöille, jotka ovat sellaiseen sopimukseen osallisten osapuolten luonnollisten henkilöiden omistamia tai hallitsemia.
4. Jokaisen 1 kohdassa mainitun sopimuksen on pyrittävä edesauttamaan kaupankäyntiä sopimukseen osapuolten välillä, eikä sen tule nostaa minkään sopimuksen ulkopuolisen jäsenen osalta palvelualojen tai niiden osa-alueiden yleistä palvelukaupan esteiden tasoa verrattuna ennen sopimusta sovellettuun tasoon.
5. Mikäli 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta tehtäessä, laajennettaessa tai muutettaessa merkittävällä tavalla, jäsen aikoo peruuttaa tai muuttaa erityistä sitoumusta tavalla, joka on ristiriidassa sen listassa olevien ehtojen kanssa, jäsenen on annettava vähintään 90 päivää ennen muutosta tai sitoumuksen peruuttamista ennakkoilmoitus ja XXI artiklan 2, 3 ja 4 kohdissa säädettyjä menettelytapoja on noudatettava.
6. Jäsenen palvelujen tarjoaja, joka on 1 kohdassa mainittuun sopimukseen osallisen lakien mukaan muodostettu oikeushenkilö, on oikeutettu sopimuksen myöntämään kohteluun edellyttäen, että sillä on merkittävää liiketoimintaa sellaiseen sopimukseen osallisten alueella.
7. (a) Jäsenet, jotka ovat osallisina sopimuksessa, jollaiseen 1 kohdassa viitataan, on nopeasti tehtävä ilmoitus palvelukauppaneuvostolle sellaisesta sopimuksesta ja sopimuksen laajentamisesta tai merkittävästä muuttamisesta. Niiden on myös toimitettava neuvostolle sellaista asiaankuuluvaa tietoa, jota neuvosto tiedustelee. Neuvosto voi perustaa työryhmän tutkimaan edellä mainittua sopimusta, sen laajentamista tai muuttamista ja raportoimaan neuvostolle sopimuksen tämän artiklan mukaisuudesta.
(b) Jäsenten, jotka ovat osallisina sopimuksessa, jollaiseen 1 kohdassa viitataan ja jonka toimeenpano tapahtuu tietyn ajanjakson kuluessa, on ajoittain raportoitava palvelukauppaneuvostolle sen toimeenpanosta. Neuvosto voi tarpeelliseksi katsoessaan perustaa työryhmän tutkimaan yllä mainittuja raportteja.
(c) a ja b kohdissa mainittujen työryhmien raportteihin perustuen neuvosto voi tehdä tarpeelliseksi katsomiaan suosituksia osapuolille.
8. Jäsen, joka on osallisena sopimuksessa, jollaiseen 1 kohdassa viitataan, ei voi hakea korvausta niistä kauppaeduista, joita toiselle jäsenelle saattaa koitua sellaisesta sopimuksesta.
Artikla V bisTyömarkkinoiden yhdentymissopimukset
Tämä sopimus ei estä jäsentä olemasta osapuolena sopimuksessa, joka yhdentää 2) työmarkkinat kokonaisuudessaan sellaiseen sopimukseen osallisten kesken tai välillä edellyttäen, että edellä mainittu sopimus
2) Tyypillisesti sellainen yhdentyminen tarjoaa osapuolten kansalaisille oikeuden vapaaseen pääsyyn osapuolten työmarkkinoille ja sisältää toimenpiteitä koskien palkkausehtoja, muita työehtoja ja sosiaalietuja.
(a) vapauttaa sopimukseen osallisten kansalaiset oleskelu- ja työlupavelvollisuudesta;
(b) ilmoitetaan palvelukauppaneuvostolle.
Artikla VIKotimainen sääntely
1. Jäsenen on huolehdittava, että palvelualoilla, joilla on tehty erityisiä sitoumuksia, kaikkia yleisesti sovellettavia palvelukauppaan kohdistuvia toimenpiteitä hallinnoidaan kohtuullisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti.
2. (a) Jäsenen tulee ylläpitää tai perustaa niin pian kuin on käytännöllisesti katsoen mahdollista oikeudelliset tuomioistuimet, välimiesmenettely tai hallinnolliset tuomioistuimet tai menettelytavat, jotka mahdollistavat vahinkoa kärsineen palvelujen tarjoajan pyynnöstä asian nopean käsittelyn ja tarvittaessa asianmukaiset menettelytavat palvelukauppaa koskevia hallinnollisia päätöksiä varten. Siinä tapauksessa, että edellä mainitut menettelytavat eivät ole riippumattomia elimestä, jolle on uskottu asianomaisen hallinnollisen päätöksen tekeminen, jäsenen on taattava, että menettelytavat turvaavat asian objektiivisen ja puolueettoman tarkastelun.
(b) (a) alakohdan määräykset eivät velvoita jäsentä perustamaan edellä mainittuja tuomioistuimia tai menettelytapoja siinä tapauksessa, että perustaminen olisi ristiriidassa jäsenen perustuslaillisen järjestelmän tai sen oikeudellisen järjestelmän luonteen kanssa.
3. Siinä tapauksessa, että erityisen sitoumuksen kattaman palvelun tarjoamiseen vaaditaan oikeutus, jäsenen asianomaisten viranomaisten tulee kohtuullisen ajan kuluessa kotimaisten lakien ja säännösten mukaan täydellisen anomuksen jättämisen jälkeen, tiedottaa hakijalle anomusta koskevasta päätöksestä. Hakijan pyynnöstä jäsenen asianomaisten viranomaisten on ilman kohtuutonta viivytystä annettava tieto hakemuksen käsittelyvaiheesta.
4. Sen takaamiseksi, etteivät pätevyysvaatimukset ja niihin liittyvät menettelytavat, tekniset standardit ja lupavaatimukset muodostu tarpeettomiksi palvelukaupan esteiksi, palvelukauppaneuvoston tulee mahdollisesti perustamiensa elinten avulla luoda tarpeelliset säännöt. Säännöillä tulee pyrkiä takaamaan, että edellä mainitut vaatimukset muun muassa
(a) perustuvat objektiivisiin ja läpinäkyviin arvosteluperusteisiin, kuten pätevyyteen ja kykyyn tarjota palvelu;
(b) eivät ole enemmän rasittavia kuin on tarpeen palvelun laadun takaamiseksi;
(c) lupamenettelyjen ollessa kyseessä eivät itsessään ole palvelun tarjoamisen este.
5. (a) Palvelualoilla, joilla jäsen on velvoittautunut erityisin sitoumuksin ja 4 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen voimaantuloa odotettaessa, jäsen ei saa soveltaa lupa- ja pätevyysvaatimuksia tai teknisiä standardeja siten, että se tekisi tyhjäksi tai huonontaisi edellä mainittuja erityisiä sitoumuksia tavalla
(i) joka ei ole sopusoinnussa 4(a), (b) tai (c) alakohdissa mainittujen arvosteluperusteiden kanssa, ja
(ii) jota jäsen ei olisi kohtuudella voinut odottaa sillä hetkellä, kun erityiset sitoumukset asianomaisilla palvelualoilla tehtiin.
(b) Arvioitaessa onko jäsenen toiminta sopusoinnussa 5(a) kohdan velvoitteen kanssa, huomiota tulee kiinnittää jäsenen soveltamiin asianomaisten kansainvälisten järjestöjen 3) kansainvälisiin standardeihin.
3) Termi ''asianomaiset kansainväliset järjestöt'' viittaa kansainvälisiin elimiin, joiden jäsenyys on avoin vähintäänkin kaikkien WTO:n jäsenten asianomaisille elimille.
6. Palvelualoilla, joilla asiantuntijapalveluissa on annettu erityisiä sitoumuksia, jäsenen tulee taata riittävät menettelytavat toisen jäsenen asiantuntijoiden pätevyyden toteamiseksi.
Artikla VIITunnustaminen
1. Standardien tai arvosteluperusteiden asettamien vaatimusten täydelliseksi tai osittaiseksi täyttämiseksi palvelujen tarjoajien oikeuttamiseksi, luvan tai tutkinnon myöntämiseksi, ja ottaen huomioon 3 kohdan asettamat velvoitteet, jäsen voi tunnustaa tietyssä maassa saavutetun koulutuksen tai kokemuksen, asetettujen vaatimusten täyttämisen, tai myönnetyn luvan tai tutkinnon. Edellä mainittu tunnustaminen, joka voidaan saavuttaa harmonisoimalla tai muutoin, voi perustua sopimukseen tai järjestelyyn asianomaisen maan kanssa tai voidaan myöntää itsenäisesti.
2. 1 kohdassa mainittuun joko olemassa olevaan tai tulevaan sopimukseen tai järjestelyyn osallisen jäsenen tulee varata muille kiinnostuneille jäsenille riittävä mahdollisuus neuvotella liittymisestä sellaiseen sopimukseen tai järjestelyyn tai neuvotella vastaava sopimus tai järjestely niiden kanssa. Mikäli jäsen tunnustaa itsenäisesti, sen tulee myöntää riittävä mahdollisuus mille tahansa toiselle jäsenelle osoittaa, että sen alueella saavutettu koulutus, kokemus, lupa tai tutkinto tai täytetyt vaatimukset tulisi tunnustaa.
3. Jäsenen ei tule suorittaa tunnustamista tavalla, joka aiheuttaisi syrjintää eri maiden välillä sen standardien tai arvosteluperusteiden soveltamisessa palvelutarjoajia oikeutettaessa, myönnettäessä lupaa tai tutkintoa, tai että se muodostaisi palvelukaupan piiloesteen.
4. Jokaisen jäsenen tulee
(a) 12 kuukauden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta antaa tieto palvelukauppaneuvostolle olemassa olevista tunnustamistoimenpiteistä ja siitä, perustuvatko ne 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin tai järjestelyihin;
(b) niin nopeasti etukäteen kuin mahdollista antaa tieto palvelukauppaneuvostolle 1 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen tai järjestelyyn tähtäävien neuvottelujen aloittamisesta, jotta kaikilla jäsenillä olisi mahdollisuus ilmoittaa mielenkiinnostaan osallistua neuvotteluihin ennen sisältöä koskevien neuvottelujen aloittamista;
(c) nopeasti ilmoittaa palvelukauppaneuvostolle uusien tunnustamista koskevien toimenpiteiden hyväksymisestä tai olemassa olevien toimenpiteiden merkittävästä muuttamisesta sekä siitä, perustuvatko toimenpiteet 1 kohdassa tarkoitettuun sopimukseen tai järjestelyyn.
5. Soveltuvissa tapauksissa tunnustamisen tulee perustua monenkeskisesti hyväksyttyihin arvosteluperusteisiin. Soveltuvissa tapauksissa jäsenten tulee työskennellä yhteistyössä asiaankuuluvien hallitustenvälisten ja niiden ulkopuolisten järjestöjen kanssa yhteisten tunnustamista koskevien kansainvälisten standardien ja arvosteluperusteiden aikaansaamiseksi ja hyväksymiseksi sekä yhteisten kansainvälisten standardien aikaansaamiseksi ja hyväksymiseksi kyseessä olevien palvelualojen ja ammattien menettelytapoja varten.
Artikla VIIIMonopolit ja yksinomaiset palvelujen tarjoajat
1. Jäsenen on pidettävä huoli siitä, ettei monopoliasemassa oleva palvelujen tarjoaja tarjotessaan monopoliasemaan perustuvaa palvelua sen alueella, toimi tavalla, joka on ristiriidassa asianomaisen jäsenen II artiklan ja erityisten sitoumusten asettamien velvoitteiden kanssa.
2. Mikäli jäsenen monopoliasemassa oleva palvelujen tarjoaja kilpailee joko suoraan tai tytäryhtiön välityksellä palvelun tarjoamisesta sen monopolioikeuksien ulkopuolisella, asianomaisen jäsenen erityisiin sitoumuksiin sisältyvällä alueella, jäsenen on pidettävä huoli siitä, ettei edellä mainittu palvelujen tarjoaja väärinkäytä sen alueella monopoliasemaa ja toimi tavalla, joka on ristiriidassa jäsenen sitoumusten kanssa.
3. Palvelukauppaneuvosto voi jäsenen pyynnöstä, jolla on syytä uskoa, että minkä tahansa toisen jäsenen monopoliasemassa oleva palvelujen tarjoaja toimii 1 ja 2 kohtien vastaisesti, pyytää jäsentä, joka on perustanut, ylläpitää tai oikeuttanut edellä mainitun palvelujen tarjoajan, antamaan yksilöityjä tietoja koskien asianomaisia toimia.
4. Jos WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen jäsen myöntää monopolioikeuksia koskien sen erityisten sitoumusten kattamia palveluja, jäsenen on tehtävä ilmoitus palvelukauppaneuvostolle viimeistään kolme kuukautta ennen myönnetyn monopolioikeuden voimaantuloa ja XXI artiklan 2, 3 ja 4 kohtien määräykset soveltuvat.
5. Tämän artiklan määräykset soveltuvat myös yksinomaisiin palvelujen tarjoajiin, kun jäsen muodollisesti tai käytännössä, (a) oikeuttaa tai perustaa pienen määrän palvelujen tarjoajia ja (b) käytännössä estää alueellaan kilpailun noiden tarjoajien välillä.
Artikla IXLiiketavat
1. Jäsenet tunnustavat, että tietyt muut kuin VIII artiklan tarkoittamat palvelujen tarjoajien liiketavat voivat rajoittaa kilpailua ja siten palvelukauppaa.
2. Kunkin jäsenen tulee toisen jäsenen pyynnöstä suostua neuvotteluihin 1 kohdassa tarkoitettujen liiketapojen poistamiseksi. Jäsenen tulee suhtautua vakavasti ja myötämielisesti edellä mainittuun pyyntöön ja olla yhteistyössä toimittamalla julkisesti saatavilla olevaa avointa tietoa, jolla on merkitystä kyseessä olevan asian kannalta. Jäsenen tulee toimittaa myös muunlaista saatavilla olevaa tietoa sitä pyytävälle jäsenelle kotimaisen lainsäädäntönsä puitteissa, edellyttäen tyydyttävää sopimusta tietoja pyytävän jäsenen kanssa toimitettavan tiedon luottamuksellisuuden takaamiseksi.
Artikla XPoikkeukselliset suojatoimet
1. Poikkeuksellisista suojatoimista tullaan syrjimättömyyteen perustuen neuvottelemaan monenkeskisesti. Edellä tarkoitettujen neuvottelujen tulosten on tultava voimaan viimeistään kolmen vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta.
2. Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelutulosten voimaantuloa jokainen jäsen voi, huolimatta XXI artiklan 1 kohdan määräyksistä, ilmoittaa palvelukauppaneuvostolle aikeestaan muuttaa tai peruuttaa erityinen sitoumus yhden vuoden kuluttua sitoumuksen voimaantulosta edellyttäen, että jäsen osoittaa neuvostolle, ettei muutos tai peruuttaminen voi odottaa XXI artiklan 1 kohdassa säädetyn kolmen vuoden ajanjakson kulumista.
3. 2 kohdan määräykset lakkaavat olemasta voimassa kolmen vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta.
Artikla XIMaksut ja varojen siirrot
1. Jäsenen ei tule soveltaa rajoituksia kansainvälisiin varojen siirtoihin ja juoksevista liiketoimista aiheutuviin maksuihin, jotka liittyvät sen erityisiin sitoumuksiin, paitsi niissä tilanteissa, joita tarkastellaan XII artiklassa.
2. Tämä sopimus ei vaikuta millään tavalla Kansainvälisen valuuttarahaston sopimusartikloissa rahaston jäsenille säädettyihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, mukaan lukien sopimusartikloiden mukaisten valuuttatoimenpiteiden käyttö edellyttäen, ettei jäsen määrää pääomansiirroille rajoituksia, jotka ovat siirtoja koskevien erityisten sitoumusten kanssa ristiriidassa, paitsi XII artiklan nojalla tai Kansainvälisen valuuttarahaston pyynnöstä.
Artikla XIIRajoitukset maksutaseen turvaamiseksi
1. Mikäli jäsentä ovat kohdanneet tai sitä uhkaavat vakavat maksutasevaikeudet tai ulkoiset rahoitusvaikeudet, se voi ottaa käyttöön tai pitää voimassa rajoituksia palvelukaupassa, jossa se on tehnyt erityisiä sitoumuksia, mukaan lukien sitoumuksiin liittyvät tapahtumien maksut tai varojen siirrot. Se hyväksytään, että kehitys- tai siirtymävaiheessa olevan jäsenen maksutaseeseen kohdistuvat erityiset paineet saattavat vaatia rajoitusten käyttöä muun muassa maan taloudellisen kehitys- tai siirtymäohjelman toteuttamisen kannalta riittävän rahoitusvarojen tason ylläpitämiseksi.
2. 1 kohdassa mainittujen rajoitusten
(a) ei tule syrjiä tai suosia ketään jäsentä;
(b) tulee olla sopusoinnussa Kansainvälisen valuuttarahaston sopimusartiklojen kanssa;
(c) tulee välttää tarpeettoman vahingon aiheuttamista toisen jäsenen kaupallisille, taloudellisille ja rahoitukseen liittyville eduille;
(d) ei tule olla suurempia kuin 1 kohdassa kuvattujen olosuhteiden kannalta on välttämätöntä;
(e) tulee olla väliaikaisia ja ne tulee poistaa vaiheittain 1 kohdassa määritellyn tilanteen parantuessa.
3. Määritellessään rajoitusten kohdentumista, jäsenet voivat asettaa etusijalle palvelut, jotka ovat erityisen tärkeitä niiden talous- tai kehitysohjelmille. Rajoituksia ei kuitenkaan tule ottaa käyttöön tai pitää voimassa minkään tietyn palvelualan suojelemiseksi.
4. Rajoituksista, jotka otetaan käyttöön tai joita pidetään voimassa 1 kohdan nojalla tai niihin tehtävistä muutoksista, on viipymättä ilmoitettava yleisneuvostolle.
5. (a) Jäsenien, jotka soveltavat tämän artiklan määräyksiä, tulee viipymättä neuvotella maksutaserajoituksia käsittelevän komitean kanssa tämän artiklan nojalla käyttöönotetuista rajoituksista.
(b) Ministerikokouksen tulee määritellä menettelytavat 4) määräaikaisneuvotteluille, joiden tavoitteena on ministerikokouksen asianmukaiseksi katsomien suositusten antaminen kyseiselle jäsenelle.
4) 5 kohdassa tarkoitettujen menettelytapojen katsotaan olevan samat kuin vuoden GATT 1994 -sopimuksen menettelytavat.
(c) Neuvotteluissa tulee arvioida jäsenen maksutasetilannetta ja tämän artiklan nojalla käyttöön otettuja tai voimassa pidettyjä rajoituksia, ottaen huomioon muun muassa seuraavat tekijät:
(i) maksutasevaikeuksien ja ulkoisten rahoitusvaikeuksien luonne ja laajuus;
(ii) neuvottelevan jäsenen ulkoiset taloudelliset ja ulkomaankaupan olosuhteet;
(iii) vaihtoehtoiset korjaavat toimenpiteet, joita voitaisiin käyttää.
(d) Neuvotteluissa tulee tarkastella sitä, ovatko rajoitukset 2 kohdan mukaisia ja erityisesti rajoitusten vaiheittaista poistamista 2(e) kohdan mukaisesti.
(e) Neuvotteluissa hyväksytään kaikki Kansainvälisen valuuttarahaston esittämät valuuttaan, rahavarantoon ja maksutaseeseen liittyvät tilastolliset ja muut tiedot, ja johtopäätökset perustuvat valuuttarahaston arvioon neuvottelevan jäsenen maksutasetilanteesta ja ulkoisesta rahoitustilanteesta.
6. Mikäli sellainen jäsen, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, haluaa soveltaa tämän artiklan määräyksiä, ministerikokous käynnistää tarkastelun ja muut tarpeelliset menettelyt.
Artikla XIIIJulkiset hankinnat
1. II, XVI ja XVII artiklojen määräyksiä ei sovelleta lakeihin, määräyksiin ja vaatimuksiin, jotka koskevat hallituksen välityksellä sen käyttöön tehtyjä palveluhankintoja, joita ei ole tarkoitettu edelleen kaupallisesti myytäviksi tai palvelujen tarjoamiseksi kaupalliseen myyntiin.
2. Palvelujen julkisista hankinnoista neuvotellaan monenkeskisesti tämän yleissopimuksen puitteissa kahden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta.
Artikla XIVYleiset poikkeukset
Edellyttäen, ettei toimenpiteitä sovelleta tavalla, joka johtaisi mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään niiden maiden välillä, joissa vallitsevat toisiinsa verrattavat olosuhteet tai palvelukaupan piiloesteeseen, sopimus ei estä jäsentä hyväksymästä tai toimeenpanemasta toimenpiteitä
(a) jotka ovat välttämättömiä julkisen moraalin suojelemiseksi tai yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi 5);
5) Yleistä järjestystä koskevaan poikkeukseen voidaan vedota ainoastaan silloin, kun aito ja riittävän vakava uhka uhkaa jotakin yhteiskunnan oleellista etua.
(b) jotka ovat välttämättömiä ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi;
(c) jotka ovat välttämättömiä lakien tai määräysten noudattamisen turvaamiseksi, jotka eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa, mukaan lukien
(i) harhaanjohtavien ja petollisten toimintatapojen estäminen ja puutteellisten palvelusopimusten vaikutuksista huolehtiminen;
(ii) henkilöiden yksityisyyden suojaaminen henkilökohtaisten tietojen käsittelyssä ja levittämisessä sekä henkilöä koskevien tiedostojen ja tilitietojen luottamuksellisuuden suoja;
(iii) turvallisuus;
d) jotka poikkeavat XVII artiklasta edellyttäen, että kohtelussa olevan eron tarkoituksena on turvata välittömien verojen määrääminen tai kantaminen oikein tai tehokkaasti 6), muiden jäsenten palvelujen tai palvelujen tarjoajien osalta;
6) Toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on turvata välittömien verojen määrääminen tai kantaminen oikein tai tehokkaasti, kuuluvat jäsenen verojärjestelmänsä mukaisesti suorittamat toimenpiteet:
(i) joita sovelletaan sellaisiin palvelujen tarjoajiin, jotka eivät asu jäsenen alueella, tunnustaen, että sellaisten henkilöiden, jotka eivät asu jäsenen alueella, verotukselliset velvoitteet määritetään sellaisten erien perusteella, joiden lähde on tai jotka sijaitsevat jäsenen alueella;
(ii) joita sovelletaan sellaisiin henkilöihin, jotka eivät asu jäsenen alueella, verojen määräämisen tai kantamisen turvaamiseksi jäsenen alueella; tai
(iii) joita sovelletaan sellaisiin henkilöihin, jotka asuvat jäsenen alueella, tai sellaisiin henkilöihin, jotka eivät asu siellä, verojen välttämisen tai kiertämisen estämiseksi, niihin luettuina menettelyyn liittyvien määräysten noudattaminen; tai
(iv) joita sovelletaan toisen jäsenen alueella tai alueelta hankittujen palvelujen kuluttajiin tarkoituksena turvata jäsenen alueella olevista lähteistä olevien verojen määrääminen sellaisille kuluttajille tai kantaminen sellaisilta kuluttajilta; tai
(v) joilla erotetaan toisistaan maailmanlaajuisesti veronalaisista eristään verovelvolliset palvelujen tarjoajat ja muut palvelujen tarjoajat tunnustaen heidän veropohjansa välisen erilaisuuden; tai
(vi) joilla määrätään, kohdennetaan tai jaetaan jäsenen alueella asuvien henkilöiden tai sivukonttoreiden taikka etuyhteydessä keskenään olevien henkilöiden tai saman henkilön sivukonttoreiden välinen tulo, voitto, tappio, vähennys tai hyvitys tarkoituksena turvata jäsenen veropohja.
Sopimuksen XIV d artiklassa sekä tässä alaviitteessä olevat verotuksen sanonnat ja käsitteet määräytyvät toimenpiteen suorittavan jäsenen sisäisen lainsäädännön mukaisten verotuksen määritelmien ja käsitteiden tai vastaavien tai samankaltaisten määritelmien ja käsitteiden mukaisesti.
e) jotka poikkeavat II artiklasta, edellyttäen, että kohtelussa oleva ero johtuu kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdystä sopimuksesta tai muuhun kansainväliseen sopimukseen tai järjestelyyn sisältyvästä kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevasta määräyksestä, jonka noudattamiseen jäsen on suostunut.
Artikla XIV bisTurvallisuuspoikkeukset
1. Mikään tässä sopimuksessa
(a) ei velvoita jäsentä paljastamaan tietoja, joiden paljastamista se pitää tärkeiden turvallisuusnäkökohtiensa vastaisina; tai
(b) ei estä jäsentä ryhtymästä toimenpiteisiin, joita se pitää välttämättöminä tärkeiden turvallisuusetujensa suojelemiseksi;
(i) liittyen palvelujen tarjoamiseen joka tapahtuu suoranaisesti tai epäsuorasti sotilaallisen laitoksen varustamiseksi;
(ii) liittyen halkeavaan tai yhtyvään ydinmateriaaliin tai materiaaleihin, mistä edellä mainitut ovat peräisin;
(iii) joihin on ryhdytty sota-aikana tai muussa kansainvälisten suhteiden hätätilanteessa; tai
(c) ei estä jäsentä ryhtymästä toimenpiteisiin sen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisten velvoitteidensa mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
2. Palvelukauppaneuvostolle on toimitettava mahdollisimman tyhjentävät tiedot toimenpiteistä, joihin on ryhdytty 1(b) ja (c) kohtien mukaisesti, sekä niiden päättymisestä.
Artikla XVValtiontuki
1. Jäsenet tunnustavat, että joissakin olosuhteissa valtiontuella voi olla palvelukauppaa vääristävä vaikutus. Jäsenten tulee ryhtyä neuvottelemaan pyrkimyksenä tarpeellisten monenkeskisten sääntöjen kehittäminen edellä mainitun kauppaa vääristävän vaikutuksen välttämiseksi 7). Neuvotteluissa tulee käsitellä myös tasoitustullitoimenpiteiden soveltuvuutta. Edellä mainituissa neuvotteluissa on tunnustettava valtiontuen rooli kehitysmaiden kehitysohjelmissa ja otettava huomioon jäsenten, erityisesti kehitysmaajäsenten, tarve joustavuuteen tällä alueella. Silmällä pitäen neuvotteluja jäsenten on vaihdettava kaikkea kotimaisille palvelutarjoajille annettavaa, palvelukauppaan liittyvää tukea koskevaa tietoa.
7) Tulevassa työohjelmassa päätetään, millä tavoin ja missä aikataulussa neuvottelut monenkeskisistä säännöistä toteutetaan.
2. Jäsen, joka katsoo toisen jäsenen antaman tuen vaikuttavan etuihinsa haitallisesti, voi pyytää asiasta neuvotteluja viime-mainitun jäsenen kanssa. Edellä mainittuihin pyyntöihin on suhtauduttava myötämielisesti.
OSA IIIERITYISET SITOUMUKSET
Artikla XVIMarkkinoillepääsy
1. Jokaisen jäsenen tulee sallia markkinoillepääsy toisen jäsenen palveluille ja palvelujen tarjoajille I artiklassa mainituin toimitusmuodoin vähintäänkin sen erityisiä sitoumuksia koskevassa listassa sovituin ja eritellyin ehdoin, rajoituksin ja edellytyksin 8).
8) Mikäli jäsen sitoutuu markkinoillepääsyyn I artiklan 2a alakohdassa tarkoitettua toimitusmuotoa käyttäen ja mikäli rajanyli tapahtuva pääoman siirto on oleellinen osa itse palvelua, jäsen on täten sitoutunut myöntämään edellä mainitun pääoman siirtämisen. Mikäli jäsen sitoutuu markkinoillepääsyyn I artiklan 2c alakohdassa tarkoitettua toimitusmuotoa käyttäen, se on täten sitoutunut sallimaan siihen liittyvän pääomien siirron alueelleen.
2. Palvelualoilla, joilla on tehty markkinoillepääsysitoumuksia, ovat toimenpiteet, joita jäsen ei saa ylläpitää tai hyväksyä alueellisesti tai koko alueellaan, ellei toisin ole mainittu sen erityisiä sitoumuksia koskevassa listassa, määritelty seuraavasti:
(a) palvelujen tarjoajia koskevat määrälliset rajoitukset, joko lukumääräisten kiintiöiden, monopolien, yksinomaisten palvelujen tarjoajien tai tarveharkinnan muodossa;
(b) rajoitukset koskien palveluliiketoimien tai varojen kokonaisarvoa lukumääräisten kiintiöiden tai tarveharkinnan muodossa;
(c) rajoitukset liittyen palveluliiketoimien kokonaismäärään tai palvelutuotannon kokonaismäärään määrättyjen lukumääräisten yksikköjen muodossa määrärajoituksina tai tarveharkintana 9);
9) 2c alakohta ei kata jäsenen toimenpiteitä, jotka rajoittavat palvelujen tarjoamiseen tarvittavia panoksia.
(d) rajoitukset lukumääräisen määrärajoituksen tai tarveharkinnan muodossa koskien luonnollisten henkilöiden kokonaismäärää, jotka voidaan palkata tietylle palvelualalle tai jotka palvelujen tarjoaja saa palkata ja jotka ovat tarpeellisia ja liittyvät suoranaisesti määrätyn palvelun tarjontaan;
(e) toimenpiteet, jotka rajoittavat tai vaativat tietynlaista oikeushenkilön muotoa tai yhteisyritystä, jotta palvelujen tarjoaja voi tarjota palvelun; ja
(f) rajoitukset koskien ulkomaisen pääoman määrää, joko prosentuaalisen ulkomaisen osakkeenomistuksen enimmäismäärän muodossa tai yksittäisen tai yhteenlasketun ulkomaisen investoinnin kokonaismäärän muodossa.
Artikla XVIIKansallinen kohtelu
1. Palvelualoilla, jotka on kirjattu erityisten sitoumusten listaan, siinä mainituin edellytyksin ja rajoituksin, jokaisen jäsenen on myönnettävä toisen jäsenen palveluille ja palvelujen tarjoajille kaikkien palvelujen tarjoamiseen vaikuttavien toimenpiteiden osalta vähintään yhtä hyvä kohtelu kuin se myöntää omille vastaaville palveluille ja palvelujen tarjoajille. 10)
10) Tämän artiklan perusteella vastattaviksi otetut erityiset sitoumukset eivät velvoita jäsentä korvaamaan mitään luontaista kilpailullista haittaa, joka johtuu asianomaisen palvelun tai palvelujen tarjoajan ulkomaalaisuudesta.
2. Jäsen voi täyttää 1 kohdan velvoitteen myöntämällä toisen jäsenen palveluille tai palvelujen tarjoajille joko muodollisesti samanlaisen tai erilaisen kohtelun kuin se myöntää omille vastaaville palveluille ja palvelujen tarjoajille.
3. Muodollisesti samanlaisen tai muodollisesti erilaisen kohtelun on katsottava olevan vähemmän edullista, jos se muuttaa kilpailuedellytyksiä sopimuspuolen palvelujen tai palvelujen tarjoajien eduksi verrattuna vastaaviin minkä tahansa toisen jäsenen palveluihin tai palvelujen tarjoajiin.
Artikla XVIIILisäsitoumukset
Jäsenet voivat neuvotella sitoumuksista koskien palvelukauppaan liittyviä toimenpiteitä, joita ei tarvitse kirjata XVI ja XVII artiklojen perusteella, mukaan lukien pätevyysvaatimukset, standardit tai lupa-asiat. Edellä mainitut sitoumukset tulee kirjata jäsenen erityisiä sitoumuksia koskevaan listaan.
OSA IVASTEITTAINEN VAPAUTTAMINEN
Artikla XIXNeuvottelu erityisistä sitoumuksista
1. Tämän sopimuksen tavoitteiden mukaisesti jäsenten tulee aloittaa peräkkäiset neuvottelut, alkaen viimeistään viiden vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta ja määräajoin sen jälkeen päämääränä asteittain suurempi palvelukaupan vapauttaminen. Edellä mainittujen neuvottelujen tarkoituksena on vähentää tai poistaa toimenpiteiden haitallisia seurauksia palvelukaupalle keinona tarjota tehokas markkinoillepääsy. Tämän menettelytavan on määrä edesauttaa kaikkien osanottajien etuja perustuen keskinäiseen etuun ja turvaten kokonaisetujen ja velvoitteiden tasapaino.
2. Vapauttamisen on tapahduttava ottaen asianmukaisesti huomioon yksittäisten jäsenten kansalliset toimintapäämäärät ja yleinen sekä yksittäisten palvelualojen kehitystaso. Yksittäisille kehitysmaajäsenille on suotava riittävä joustavuus avata harvempia palvelualoja, vapauttaa harvemmanlaisia liiketoimia, asteittain laajentaa markkinoillepääsyä sopusoinnussa niiden kehitysasteen kanssa ja avatessaan markkinoillepääsyn ulkomaalaisille palvelujen tarjoajille liittää siihen ehtoja IV artiklassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
3. Jokaista neuvottelukierrosta varten päätetään neuvotteluohjeista ja menettelytavoista. Edellä mainituista ohjeista päättämistä varten palvelukauppaneuvoston on suoritettava palvelukaupan yleinen ja palvelualakohtainen arviointi sopimuksen päämäärien näkökulmasta katsottuna, mukaan lukien IV artiklan 1 kohdassa asetetut päämäärät. Neuvotteluohjeissa on päätettävä siitä, millä tavoin jäsenten edellisten neuvottelujen jälkeen tapahtunut yksipuolinen vapauttaminen otetaan huomioon sekä IV artiklan 3 kohdan mukaisesti vähiten kehittyneiden maajäsenten erityiskohtelusta.
4. Asteittain tapahtuvaa vapauttamista on edistettävä jokaisen edellä mainitun kierroksen aikana kahden-, usean-, ja monenkeskisin neuvotteluin pyrkimyksenä yleisesti kohottaa jäsenten tämän sopimuksen mukaisten erityisten sitoumusten tasoa.
Artikla XXErityisten sitoumusten listat
1. Jäsenen on kirjattava listaan erityiset sitoumuksensa, joihin se velvoittautuu tämän sopimuksen III osan mukaisesti. Niiden palvelualojen osalta, joissa edellä mainittuihin erityisiin sitoumuksiin on velvoittauduttu, jokaisen listan on eriteltävä
(a) markkinoillepääsyn ehdot, rajoitukset ja edellytykset;
(b) kansallisen kohtelun edellytykset ja ehdot;
(c) lisäsitoumuksiin velvoittautumiset;
(d) soveltuvin osin edellä mainittujen sitoumusten soveltamisen aikataulu; ja
(e) edellä mainittujen sitoumusten voimaanastumispäivämäärä.
2. Sekä XVI että XVII artiklan kanssa ristiriidassa olevat toimenpiteet on kirjattava XVI artiklaan liittyvään sarakkeeseen. Tässä tapauksessa kirjauksen on katsottava sisältävän edellytyksen tai ehdon myös XVII artiklaan liittyen.
3. Erityisiä sitoumuksia koskevat listat tulee liittää tämän sopimuksen liitteiksi, ja ne ovat erottamaton osa yleissopimusta.
Artikla XXIListojen muuttaminen
1. (a) Jäsen (tässä artiklassa ''muuttava jäsen'') voi tämän artiklan määräysten mukaisesti milloin tahansa muuttaa tai peruuttaa minkä tahansa listassaan olevan sitoumuksensa sen jälkeen, kun kolme vuotta on kulunut siitä päivämäärästä, kun asianomainen sitoumus astui voimaan.
(b) Muuttavan jäsenen on tämän artiklan mukaisesti ilmoitettava palvelukauppaneuvostolle aikeestaan muuttaa tai peruuttaa sitoumuksensa viimeistään kolme kuukautta ennen muutoksen tai peruuttamisen aiottua voimaansaattamista.
2. (a) Minkä tahansa jäsenen pyynnöstä, jonka tämän sopimuksen mukaisiin etuihin 1 kohdan 1(b) alakohdan mukaisesti ilmoitettu ehdotettu muutos tai sitoumusten peruuttaminen saattaa vaikuttaa (tässä artiklassa ''kohteena oleva jäsen''), muuttavan jäsenen on aloitettava neuvottelut korvaavasta muutoksesta päämääränä sopimukseen pääseminen. Edellä mainituissa neuvotteluissa ja sopimuksessa asianomaisten jäsenten on pyrittävä kaupan kannalta säilyttämään molemminpuolisesti edullisten sitoumusten yleinen taso vähintään samalla tasolla kuin erityisten sitoumusten taso ennen neuvotteluja.
(b) Korvaavat muutokset on tehtävä suosituimmuuskohtelua noudattaen.
3. (a) Jos muuttava jäsen ja kohteena oleva jäsen eivät pääse sopimukseen neuvotteluja varten varatun ajan kuluessa, edellä mainittu kohteena oleva jäsen voi saattaa asian välimiesmenettelyn ratkaistavaksi. Jokaisen kohteena olevan jäsenen, joka haluaa saattaa voimaan mahdollisen oikeutensa korvaukseen, tulee osallistua välimiesmenettelyyn.
(b) Jos mikään kohteena oleva jäsen ei ole pyytänyt välimiesmenettelyä, muuttavalla jäsenellä on oikeus saattaa voimaan ehdotettu sitoumuksen muutos tai peruuttaminen.
4. (a) Muuttava jäsen ei saa muuttaa tai peruuttaa sitoumustaan ennen kuin se on saattanut voimaan korvaavat muutokset välimiesmenettelyn päätösten mukaisesti.
(b) Jos muuttava jäsen saattaa voimaan ehdottamansa muutokset tai sitoumuksen peruuttamisen ja ei noudata välimiesmenettelyn päätöksiä, jokainen välimiesmenettelyyn osallistunut kohteena oleva jäsen voi muuttaa tai peruuttaa sisällöllisesti vastaavat edut välimiesmenettelyn päätösten mukaisesti. Huolimatta II artiklan määräyksistä edellä mainittu muutos tai peruutus voidaan panna toimeen ainoastaan muuttavan jäsenen osalta.
5. Palvelukauppaneuvoston on luotava menettelytavat erityisiä sitoumuksia koskevien listojen oikaisemista tai muuttamista varten. Minkä tahansa jäsenen, joka on tämän artiklan mukaisesti muuttanut tai peruuttanut listattuja sitoumuksia, on muutettava listansa edellä mainittujen menettelytapojen mukaisesti.
OSA VINSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET
Artikla XXIINeuvottelut
1. Jokaisen jäsenen on suhtauduttava myötämielisesti ja suotava riittävät mahdollisuudet neuvotteluille, liittyen esityksiin, joita mikä tahansa toinen jäsen saattaa tehdä koskien mitä tahansa asiaa sopimuksen toimintaan liittyen. Riitojen ratkaisemista koskevaa sopimusta (DSU) on sovellettava edellä mainittuihin neuvotteluihin.
2. Palvelukauppaneuvosto tai riitojenratkaisuelin (DSB) voi jäsenen pyynnöstä neuvotella minkä tahansa jäsenen tai jäsenien kanssa jokaisesta asiasta, johon ei ole ollut mahdollista löytää tyydyttävää ratkaisua 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen avulla.
3. Jäsen ei voi vedota XVII artiklaan, tämän tai XXIII artiklan perusteella, koskien toisen jäsenen toimenpidettä, joka sisältyy niiden väliseen kansainväliseen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen soveltamisalaan. Erimielisyyden koskiessa sitä, kuuluuko toimenpide edellä mainitun niiden välisen sopimuksen soveltamisalaan, molemmat jäsenet voivat saattaa kysymyksen palvelukauppaneuvoston ratkaistavaksi. 11) Neuvoston tulee saattaa asia välimiesmenettelyn ratkaistavaksi. Välittäjän ratkaisu on lopullinen ja jäseniä sitova.
11) Sellaisten kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien sopimusten osalta, jotka ovat olemassa WTO-sopimuksen voimaantullessa, asia voidaan saattaa palvelukauppaneuvoston käsiteltäväksi ainoastaan sopimuksen molempien osapuolten suostumuksella.
Artikla XXIIIRiitojen ratkaiseminen ja täytäntöönpano
1. Minkä tahansa jäsenen katsoessa, ettei toinen jäsen noudata tästä sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan tai erityisiä sitoumuksiaan, sillä on mahdollisuus asiassa molemminpuolisesti tyydyttävän ratkaisun saavuttamiseksi turvautua riitojen ratkaisemista koskevaan sopimukseen (DSU).
2. Jos DSB katsoo olosuhteiden olevan riittävän vakavat toiminnan oikeuttamiseksi, se voi oikeuttaa jäsenen tai jäseniä lykkäämään velvoitteiden ja erityisten sitoumusten soveltamista suhteessa mihin tahansa toiseen jäseneen tai jäseniin riitojen ratkaisemista koskevan sopimuksen (DSU) 22 artiklan mukaisesti.
3. Jos mikä tahansa jäsen katsoo, että mikä tahansa etu, jonka se olisi voinut kohtuudella katsoa tulevan hyväkseen tämän sopimuksen III osan mukaisen toisen jäsenen erityisen sitoumuksen kautta, on tehty tyhjäksi tai heikennetty minkä tahansa tämän sopimuksen määräysten kanssa sopusoinnussa olevan toimenpiteen soveltamisen seurauksena, sillä on oikeus käyttää hyväkseen riitojen ratkaisemista koskevaa sopimusta (DSU). Jos DSB katsoo toimenpiteen tehneen tyhjäksi tai heikentäneen edellä mainittua etua, vahinkoa kärsineellä osapuolella on oikeus keskinäisesti tyydyttävään myönnytysten korvaamiseen XXI artiklan 2 kohdan perusteella, joka voi sisältää toimenpiteen muuttamisen tai peruuttamisen. Siinä tapauksessa, ettei asianomaisten jäsenten välillä päästä sopimukseen, riitojen ratkaisemista koskevan sopimuksen (DSU) 22 artiklaa on sovellettava.
Artikla XXIVPalvelukauppaneuvosto
1. Palvelukauppaneuvoston on huolehdittava sellaisista tehtävistä, jotka osoitetaan sille tämän sopimuksen toiminnan edesauttamiseksi ja tavoitteiden edistämiseksi. Neuvosto voi perustaa sellaisia apuelimiä, jotka se katsoo tarpeelliseksi sen tehtävien tehokkaaksi hoitamiseksi.
2. Neuvosto ja, ellei se toisin päätä, sen apuelimet ovat avoimia kaikkien jäsenten edustajien osallistumiselle.
3. Jäsenet valitsevat neuvoston puheenjohtajan.
Artikla XXVTekninen yhteistyö
1. Jäsenten palvelujen tarjoajilla, jotka ovat avun tarpeessa, on oikeus käyttää hyväkseen IV artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kontaktipisteiden palveluja.
2. Kehitysmaille annettavaa teknistä apua on sihteeristön toimitettava monenkeskisesti ja siitä on palvelukauppaneuvoston päätettävä.
Artikla XXVISuhde muihin kansainvälisiin järjestöihin
Yleisneuvoston on huolehdittava neuvotteluja ja yhteistyötä varten tarvittavista järjestelyistä Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen kanssa, samoin kuin myös muiden hallitustenvälisten palveluita käsittelevien järjestöjen kanssa.
OSA VILOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla XXVIIEtujen kieltäminen
Jäsen voi kieltää myöntämästä tämän sopimuksen mukaisia etuja
(a) palvelun tarjoamiselle, jos se toteaa, että palvelu tarjotaan ei-jäsenen alueelta tai jäsenen alueella, johon kieltävä jäsen ei sovella WTO-sopimusta;
(b) merenkulkupalvelulle, jos se toteaa, että palvelun tarjoaa
(i) alus, joka on rekisteröity ei-jäsenen lakien alaisuuteen tai sen on rekisteröinyt jäsen, johon kieltävä jäsen ei sovella WTO-sopimusta, ja;
(ii) henkilö, joka on rahdannut ja/tai käyttää alusta kokonaisuudessaan tai osittain, mutta joka on peräisin ei-jäsenen alueelta tai jäsenen alueelta, johon kieltävä jäsen ei sovella WTO-sopimusta;
(c) palvelun tarjoajalle, joka on oikeushenkilö, jos se toteaa, ettei se ole toisen jäsenen palvelujen tarjoaja, tai se on sellaisen jäsenen palvelujen tarjoaja, johon kieltävä jäsen ei sovella WTO-sopimusta.
Artikla XXVIIIMääritelmät
Tässä yleissopimuksessa
(a) ''toimenpide'' tarkoittaa mitä tahansa jäsenen toimenpidettä, joko lain, säännöksen, säännön, menettelytavan, päätöksen, hallinnollisen toimen muodossa, tai missä muussa muodossa tahansa;
(b) ''palvelujen tarjoaminen'' sisältää palvelun tuottamisen, jakelun, markkinoinnin, myynnin ja toimittamisen;
(c) ''jäsenten palvelukauppaa koskevat toimenpiteet'' sisältää toimenpiteet
(i) koskien palvelun ostoa, maksua tai käyttöä,
(ii) koskien käsiksi pääsyä yleisesti saatavilla oleviin asianomaisten jäsenten tarvitsemiin palveluihin ja niiden käyttöä liittyen palvelujen tarjoamiseen;
(iii) koskien jäsenten henkilöiden, mukaanlukien kaupallista, läsnäoloa palvelun tarjoamiseksi toisen jäsenen alueella;
(d) ''kaupallinen läsnäolo'' tarkoittaa millaista tahansa kaupallista tai ammatillista läsnäoloa mukaan lukien
(i) oikeushenkilön perustaminen, hankinta tai ylläpitäminen, tai
(ii) sivuliikkeen tai edustajiston perustaminen tai ylläpitäminen,
jäsenen alueella palvelun tarjoamiseksi.
(e) ''palveluala'' tarkoittaa
(i) liittyen erityiseen sitoumukseen, yhtä tai useampaa, tai kaikkia asianomaisen palvelualan alasektoreita siten kuin jäsenen listassa on tarkennettu,
(ii) muussa tapauksessa asianomaista palvelualaa kokonaisuudessaan mukaanlukien kaikki sen alasektorit;
(f) ''toisen jäsenen palvelu'' tarkoittaa palvelua
(i) joka on tarjottu edellä mainitun toisen jäsenen alueelta tai alueella, tai jonka merikuljetuspalvelun ollessa kyseessä tarjoaa alus, joka on rekisteröity edellä mainitun toisen jäsenen lakien alaisuuteen tai sen tarjoaa asianomaisen jäsenen henkilö rahtaamalla alus ja/tai sitä kokonaan tai osittain käyttäen, tai
(ii) jonka tarjoaa, siinä tapauksessa, että palvelun tarjoaminen tapahtuu kaupallisen läsnäolon tai henkilöiden läsnäolon avulla, edellä mainitun jäsenen palvelujen tarjoaja;
(g) ''palvelujen tarjoaja'' tarkoittaa mitä tahansa henkilöä, joka tarjoaa palvelun; 12)
12) Siinä tapauksessa, että palvelua ei tarjoa suoraan oikeushenkilö, vaan se tarjotaan muunlaisen kaupallisen läsnäolon, kuten haaraliikkeen tai edustajiston välityksellä, palvelujen tarjoajaa (so. oikeushenkilö) on siitä huolimatta kohdeltava sopimuksessa palvelujen tarjoajalle varatun kohtelun mukaisesti. Edellä mainittu kohtelu tulee ulottaa läsnäoloon, jonka avulla palvelu tarjotaan ja sitä ei tarvitse ulottaa mihinkään muihin tarjoajan osiin, jotka sijaitsevat sen alueen ulkopuolella, jossa palvelu tarjotaan.
(h) ''monopoliasemassa oleva palvelujen tarjoaja'' tarkoittaa mitä tahansa henkilöä, julkista tai yksityistä, jonka jäsen asianomaisilla jäsenen alueella olevilla markkinoilla on oikeuttanut tai perustanut muodollisesti tai tosiasiassa asianomaisten palvelujen yksinomaiseksi tarjoajaksi;
(i) ''palvelun kuluttaja'' tarkoittaa mitä tahansa henkilöä, joka vastaanottaa tai käyttää palvelua;
(j) ''henkilö'' tarkoittaa joko luonnollista tai oikeushenkilöä;
(k) ''toisen jäsenen luonnollinen henkilö'' tarkoittaa luonnollista henkilöä, joka asuu edellä mainitun jäsenen alueella tai minkä tahansa toisen jäsenen alueella ja joka tuon toisen jäsenen lakien mukaan
(i) on tuon toisen jäsenen kansalainen, tai
(ii) on oikeutettu pysyvästi asumaan tuon toisen jäsenen alueella, siinä tapauksessa, että
1. jäsenellä ei ole kansalaisia, tai
2. jäsen myöntää oleellisesti saman kohtelun pysyvästi asuville kuin se myöntää omille kansalaisilleen koskien palvelukauppaan liittyviä toimenpiteitä, kuten on ilmoitettu sen hyväksyessä tai liittyessä WTO-sopimukseen, edellyttäen, ettei kenenkään jäsenen tarvitse myöntää edellä mainituille pysyvästi asuville edullisempaa kohtelua kuin asianomainen jäsen itse näille myöntää. Edellä mainitun ilmoituksen tulee sisältää vakuutus ottaa kantaakseen, lakiensa ja määräystensä mukaisesti, edellä mainittujen pysyvästi asuvien osalta samat velvoitteet kuin jäsen kantaa omien kansalaistensa osalta.
(l) ''oikeushenkilö'' tarkoittaa mitä tahansa sovellettavan lain mukaan asianmukaisesti perustettua tai muuten järjestettyä oikeudellista yhteisöä, joko voiton tuottamiseksi tai muuta tarkoitusta varten, joko yksityisesti tai julkisesti omistettua, mukaanlukien mitä tahansa yhtiötä, säätiötä, osakkuutta, yhteisyritystä, yksityistä elinkeinonharjoittajaa tai yhdistystä;
(m) ''toisen jäsenen oikeushenkilö'' tarkoittaa oikeushenkilöä
(i) joka on joko perustettu tai muutoin järjestetty tuon toisen jäsenen lakien mukaan ja joka harjoittaa merkittävää liiketoimintaa tuon jäsenen tai minkä tahansa toisen jäsenen alueella; tai
(ii) jonka, siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaminen tapahtuu kaupallisen läsnäolon kautta, omistavat tai jota valvovat
1. tuon jäsenen luonnolliset henkilöt, tai
2. tuon, (i) alakohdassa mainitun, toisen jäsenen oikeushenkilöt;
(n) Oikeushenkilö
(i) oikeushenkilön ''omistavat'' jäsenen henkilöt jos yli 50 prosenttia sen yhteisestä pääomasta omistavat sen jäsenen henkilöt;
(ii) oikeushenkilöä ''hallitsevat'' jäsenen henkilöt, jos kyseisillä henkilöillä on valtuudet nimittää enemmistö sen johtajista tai muutoin oikeudellisesti johtaa sen toimintaa;
(iii) oikeushenkilö ''liittyy'' toiseen henkilöön, kun se hallitsee kyseistä toista henkilöä, tai se on hallittu tuon toisen henkilön toimesta tai kun sitä ja toista henkilöä molempia hallitsee sama henkilö.
(o) ''välittömät verot'' käsittävät kaikki kokonaistulon tai kokonaisvarallisuudesta taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavat verot, niihin luettuina omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot, jäämistön, perinnön ja lahjan perusteella suoritettavat verot sekä yrityksen maksamien palkkojen yhteenlasketun määrän perusteella suoritettavat verot samoin kuin arvonnousun perusteella suoritettavat verot.
Artikla XXIXLiitteet
Tämän sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS LIITE II:N ARTIKLA POIKKEUKSISTA
Soveltamisala
1. Tässä liitteessä yksilöidään ehdot, joiden mukaisesti jäsen tämän yleissopimuksen voimaantullessa on vapautettu II artiklan 1 kohdan asettamista velvoitteistaan.
2. Kaikkiin WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen pyydettäviin poikkeuksiin sovelletaan kyseisen sopimuksen IX artiklan 3 kohtaa.
Tarkastelu
3. Palvelukauppaneuvoston tulee tarkastella kaikkia yli viideksi vuodeksi myönnettyjä poikkeuksia. Ensimmäinen edellä mainittu tarkastelu on järjestettävä viimeistään viiden vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta.
4. Palvelukauppaneuvoston tulee tarkastelussaan
(a) tutkia, ovatko poikkeuksen tarpeen luoneet olosuhteet edelleen olemassa ja
(b) päättää minkä tahansa tulevan tarkastelun ajankohdasta.
Päättyminen
5. Jäsenelle myönnetty poikkeus sopimuksen II artiklan 1 kohdan velvoitteista erityisen toimenpiteen osalta päättyy poikkeuksessa määrättynä ajankohtana.
6. Periaatteessa edellä mainittujen poikkeusten ei tulisi ylittää kestoltaan 10 vuotta. Joka tapauksessa niiden tulee olla seuraavien kaupan vapauttamisneuvottelujen kohteena.
7. Jäsenen tulee ilmoittaa palvelukauppaneuvostolle poikkeukselle myönnetyn määräajan päättyessä, että ristiriitainen toimenpide on saatettu sopusointuun sopimuksen II artiklan 1 kohdan kanssa.
Luettelo II artiklan poikkeuksista
[II artiklan kohdan mukainen hyväksytty poikkeusluettelo on liitetty WTO-sopimukseen.]
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS LIITE SOPIMUKSEN MUKAISESTI PALVELUJA TARJOAVIEN LUONNOLLISTEN HENKILÖIDEN LIIKKUVUUDESTA
1. Tätä liitettä sovelletaan palvelun tarjoamiseen liittyviin toimenpiteisiin, jotka koskevat jäsenen palvelujen tarjoajina toimivia luonnollisia henkilöitä ja jäsenen luonnollisia henkilöitä, jotka ovat jäsenen palvelujen tarjoajan palveluksessa.
2. Sopimusta ei sovelleta jäsenen työmarkkinoille pyrkiviä luonnollisia henkilöitä koskeviin toimenpiteisiin eikä myöskään vakituista kansalaisuutta, asumista tai työpaikkaa koskeviin toimenpiteisiin.
3. Sopimuksen III ja IV osan mukaisesti jäsenet voivat neuvotella kaikkiin luokkiin kuuluvien sopimuksen mukaisesti palveluja tarjoavien luonnollisten henkilöiden liikkuvuutta koskevista erityisistä sitoumuksista. Erityisen sitoumuksen piiriin kuuluvien luonnollisten henkilöiden tulee sallia palvelujen tarjonta kyseisen sitoumuksen ehtojen mukaisesti.
4. Sopimus ei estä jäsentä käyttämästä toimenpiteitä, joilla säädellään luonnollisten henkilöiden pääsyä sen alueelle tai heidän väliaikaista oleskeluaan sen alueella, mukaan lukien ne toimenpiteet, joita tarvitaan sen rajojen koskemattomuuden suojelemiseksi ja jotta varmistettaisiin luonnollisten henkilöiden järjestyksenmukainen liikkuvuus sen rajojen yli, edellyttäen että tällaisia toimenpiteitä ei sovelleta siten, että ne tekisivät tyhjäksi ne edut, joita jokin jäsen saa osakseen erityisen sitoumuksen ehtojen mukaisesti, tai heikentäisivät näitä etuja. 13)
13) Pelkästään sen seikan, että joidenkin jäsenten luonnollisilta henkilöiltä vaaditaan viisumi ja muiden jäsenten luonnollisilta henkilöiltä ei sitä vaadita, ei katsota tekevän tyhjäksi erityisen sitoumuksen mukaisia etuja tai heikentävän niitä.
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS LIITE ILMAKULJETUSPALVELUISTA
1. Tätä liitettä sovelletaan ilmakuljetuspalvelujen kauppaa koskeviin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat säännölliseen tai ei-säännölliseen lentoliikenteeseen taikka niihin liittyviin palveluihin. On vahvistettu, ettei mikään tämän sopimuksen nojalla tehty erityinen sitoumus tai sopimuksesta johtuva velvoite saa vähentää tai vaikuttaa niihin jäsenvaltion kahden- tai monenkeskisiin sopimusvelvoitteisiin, jotka ovat voimassa WTO-sopimuksen voimaantullessa.
2. Sopimusta, mukaan lukien sen riitojen ratkaisumenettelyjä, ei sovelleta toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat:
(a) liikenneoikeuksiin, riippumatta siitä kuinka ne on annettu; tai
(b) liikenneoikeuksien käyttämiseen suoranaisesti liittyviin palveluihin,
lukuunottamatta, sitä mitä tämän liitteen 3 kohdassa määrätään.
3. Sopimusta sovelletaan toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat:
(a) ilma-aluksen korjaus- ja huoltopalveluihin;
(b) ilmakuljetuspalvelujen myymiseen ja markkinointiin;
(c) tietokonepohjaista paikanvarausjärjestelmää (TPJ) koskeviin palveluihin.
4. Sopimuksen riitojen ratkaisumenettelyihin voidaan turvautua vain jos kyseinen jäsen on omaksunut velvoitteet tai sitoumukset ja jos kahdenvälisten ja muiden, monenkeskisten sopimusten tai järjestelyjen, sisältämät riitojen ratkaisumenettelyt on käytetty.
5. Palvelukauppaneuvoston tulee ajoittain, ainakin joka viides vuosi, ottaa tarkasteltavaksi ilmakuljetusalan kehitys ja tämän liitteen toimivuus tarkoituksin harkita sopimuksen mahdollisia lisäsovellutuksia tällä alalla.
6. Määritelmät:
(a) ''ilma-aluksen korjaus- ja huoltopalvelut'' tarkoittaa sellaisia toimia, jotka on tehty ilma-alukseen tai sen osaan sen ollessa poissa liikenteestä eikä se sisällä niin sanottua linjahuoltoa.
(b) ''ilmakuljetuspalvelujen myynti ja markkinointi'' tarkoittaa kyseisen ilmakuljettajan mahdollisuuksia vapaasti myydä ja markkinoida ilmakuljetuspalvelujaan kaikki markkinoinnin näkökulmat, kuten markkinatutkimus, mainonta ja jakelu mukaan lukien. Nämä toimet eivät sisällä ilmakuljetuspalvelujen hinnoittelua eivätkä sovellettavia ehtoja.
(c) ''tietokonepohjaista paikanvarausjärjestelmää (TPJ) koskevat palvelut'' tarkoittaa automaattisella tietojenkäsittelyjärjestelmällä tuotettuja palveluja, jotka sisältävät tietoja lentoyhtiöiden aikatauluista, tarjonnasta, hinnoista ja hintasäännöistä, ja jonka kautta voidaan tehdä varauksia tai myydä lippuja.
(d) ''liikenneoikeudet'' tarkoittaa oikeutta harjoittaa säännöllistä tai ei-säännöllistä lentoliikennettä ja/tai siinä kuljettaa matkustajia, rahtia tai postia korvausta tai maksua vastaan jäsenvaltiosta, -valtioon, -valtiossa tai sen yli, ja sisältävät käytettävät liikennöimispaikat, reitit, kuljetettavan liikenteen lajit, kapasiteetin, hinnoittelun ja sen ehdot sekä lentoyhtiöiden nimeämisperusteet, lukumäärää, omistusta ja valvontaa koskevat säännöt mukaan lukien.
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS RAHOITUSPALVELULIITE
1. Soveltamisala ja määritelmä
(a) Tätä liitettä sovelletaan rahoituspalvelujen tarjoamiseen vaikuttaviin toimenpiteisiin. Liitteessä oleva viittaus rahoituspalvelun tarjoamiseen tarkoittaa palvelun tarjoamista sopimuksen I artiklan 2 kohdassa määritellyllä tavalla.
(b) Sopimuksen I artiklan 3(b) alakohdassa ''julkista valtaa käytettäessä tarjottavat palvelut'' tarkoittaa seuraavaa:
(i) keskuspankin tai rahaviranomaisen tai muun julkisen elimen toiminta raha- tai valuuttakurssipolitiikan osana;
(ii) toiminta joka on lakisääteisen sosiaaliturvajärjestelmän tai yleisen eläkejärjestelmän osa;
(iii) muu julkisen elimen harjoittama toiminta hallituksen puolesta tai sen takaamana tai sen rahavaroja käyttäen.
(c) Sopimuksen I artiklan 3(b) alakohta: jos jäsen sallii että (b)(ii) tai (b)(iii) alakohdissa mainittua toimintaa harjoittaa sen rahoituspalvelujen tarjoajat kilpaillen julkisen elimen tai rahoituspalvelujen tarjoajan kanssa, ''palveluihin'' luetaan myös tällainen toiminta.
(d) Sopimuksen I artiklan 3(c) alakohtaa ei sovelleta tämän liitteen tarkoittamiin palveluihin.
2. Kansalliset määräykset
(a) Sopimuksen muista määräyksistä huolimatta jäsentä ei saa estää ryhtymästä varotoimenpiteisiin, muun muassa suojellakseen sijoittajia, tallettajia, vakuutettuja tai sellaisia henkilöitä joita kohtaan rahoituspalvelujen tarjoajalla on luottamusvelvollisuus, tai varmistaakseen rahoitusjärjestelmän loukkaamattomuuden ja vakauden. Jos nämä toimenpiteet ovat ristiriidassa sopimuksen määräysten kanssa, niitä ei saa käyttää jäsenmaan sopimuksen mukaisten sitoumusten tai velvollisuuksien välttämiseksi.
(b) Sopimuksen määräyksiä ei saa tulkita siten, että jäsen olisi velvoitettu paljastamaan yksittäisten asiakkaiden liiketoimia tai tilejä koskevia tietoja eikä julkisten elinten hallussa olevia luottamuksellisia tietoja tai tietoja, joihin niillä on yksinoikeus.
3. Tunnustaminen
(a) Jäsen voi tunnustaa mitkä tahansa toisen maan varotoimenpiteet, päättäessään miten sen rahoituspalveluihin liittyviä toimenpiteitä sovelletaan. Tämä tunnustaminen, joka voidaan toteuttaa yhtenäistämällä määräyksiä tai muutoin, voi perustua asianomaisen maan kanssa solmittavaan sopimukseen tai asianomaista maata koskevaan muuhun järjestelyyn tai se voi olla yksipuolinen.
(b) Jäsenen, joka on a alakohdassa tarkoitetun, tulevan tai voimassa olevan sopimuksen tai järjestelyn osapuoli, tulee tarjota riittävät mahdollisuudet muille kiinnostuneille jäsenille neuvotella liittymisestä sopimukseen tai järjestelyyn tai neuvotella vastaavista sopimuksista tai järjestelyistä olosuhteissa, joissa olisi vastaava sääntely, valvonta, sääntelyn toimeenpano ja, mikäli sopivaa, vastaavat menettelytavat sopimuksen tai järjestelyn osapuolten kesken tapahtuvaa tiedonjakoa varten. Jos jäsen yksipuolisesti myöntää tunnustamisen, sen on annettava kaikille muille jäsenille riittävät mahdollisuudet osoittaa näiden olosuhteiden olemassaolon.
(c) Mikäli jäsen harkitsee toisen maan varotoimenpiteiden tunnustamista, VII artiklan 4(b) kohtaa ei sovelleta.
4. Riitojenratkaisu
Varotoimenpiteitä ja muita rahoitusasioita koskevia riitoja käsittelevillä paneeleilla tulee olla riittävä asiantuntemus riidanalaisesta rahoituspalvelusta.
5. Määritelmät
Tässä liitteessä
(a) Rahoituspalvelu on jokainen palvelumuoto, jonka luonteeseen kuuluu rahoitustoiminta ja jonka jäsenmaan rahoituspalvelujen tarjoaja tarjoaa. Rahoituspalveluihin kuuluvat kaikki vakuutus- ja vakuutuksiin liittyvät palvelut, sekä kaikki pankki- ja muut rahoituspalvelut (paitsi vakuutuspalvelut). Rahoituspalveluihin kuuluvat seuraavat toimintamuodot:
Vakuutus- ja vakuutuksiin liittyvät palvelut
(i) ensivakuutus (ml. rinnakkaisvakuutus)
(A) henkivakuutus
(B) vahinkovakuutus
(ii) jälleenvakuutus ja edelleenvakuutus;
(iii) vakuutusedustajien toiminta, kuten vakuutuksenvälitys- ja vakuutusasiamiestoiminta
(iv) vakuutuksen liitännäispalvelut, kuten konsultti-, aktuaari-, riskinarviointi- ja vahingonselvittelypalvelut.
Pankki- ja muut rahoituspalvelut (paitsi vakuutuspalvelut)
(v) talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen hankinta yleisöltä;
(vi) kaiken tyyppinen luotonanto, mukaan lukien kulutusluotot, kiinnitykset, luotot, factoring-toiminta ja liiketoimien rahoitus;
(vii) rahoitusleasing;
(viii) kaikki maksu- ja rahansiirtopalvelut, mukaan lukien luotto-, tili- ja maksukortit, matkashekit ja pankkivekselit;
(ix) takaukset ja sitoumukset;
(x) kaupanteko omaan tai asiakkaitten lukuun pörssissä, OTC-markkinoilla tai muuten seuraavilla välineillä:
(A) rahamarkkinavälineet (mukaan lukien shekit, setelit, talletustodistukset);
(B) valuutta;
(C) johdannaistuotteet, mukaan lukien mutta ei yksinomaan futuurit ja optiot;
(D) valuutta- ja korkovälineet, mukaan lukien swapit ja korkotermiinit;
(E) siirtokelpoiset arvopaperit;
(F) muut markkinakelpoiset välineet ja rahoitusvarat, mukaan lukien kultaharkot.
(xi) osallistuminen agenttina (julkisesti tai yksityisesti) kaikentyyppisten arvopapereiden liikkeellelaskuun, myös merkitsemiseen ja sijoitukseen, ja liikkeellelaskuun liittyvien palvelujen tarjoaminen;
(xii) rahanvälitys;
(xiii) varainhoito, kuten käteisvarojen tai arvopaperisalkun hoito, kaikentyyppinen yhteissijoituksen hoito, eläkerahastojen hoito, holhous-, säilytys- ja rahastopalvelut;
(xiv) järjestely- ja selvittelypalvelut jotka liittyvät rahoitusvaroihin, muun muassa arvopapereihin, johdannaistuotteisiin ja muihin markkinakelpoisiin välineisiin;
(xv) rahoituspalveluihin liittyvän tiedon hankinta ja siirto, ja rahoituspalveluihin liittyvät atk-palvelut sekä vastaavien ohjelmistojen tuottaminen muiden rahoituspalvelujen tarjoajien toimesta;
(xvi) neuvonta, välitys ja muut liitännäiset rahoituspalvelut alakohdissa (V)-(XV) lueteltuihin toimintamuotoihin liittyen, mukaan lukien luottotietotoiminta ja luottotietoanalyysit, sijoituksiin ja arvopaperisalkkuihin liittyvä tutkimus ja neuvonta, yritysostoihin sekä yrityksen uudelleenorganisointiin ja toimialastrategiaan liittyvä neuvonta.
(b) Rahoituspalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan jäsenen luonnollista tai oikeushenkilöä joka haluaa tarjota tai tarjoaa rahoituspalveluja, mutta termi ''rahoituspalvelujen tarjoaja'' ei kata julkisia elimiä.
(c) ''Julkisella elimellä'' tarkoitetaan
(i) jäsenen hallitusta, keskuspankkia tai rahaviranomaista, tai jäsenen omistuksessa tai valvonnassa olevaa elintä, jos sen pääasiallisena tehtävänä on hoitaa valtiota koskevia tehtäviä tai valtionhallinnon mukaisia toimintoja, ei kuitenkaan elintä joka pääasiallisesti tarjoaa rahoituspalveluja kaupallisin ehdoin; tai
(ii) näiden tehtävien osalta yksityistä elintä, joka hoitaa tehtäviä, joita yleensä hoitaa keskuspankki tai rahaviranomainen.
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS TOINEN RAHOITUSPALVELULIITE
1. Sopimuksen II artiklasta ja II artiklasta tehtäviä poikkeuksia koskevan liitteen 1 ja 2 kohtien määräyksistä huolimatta, jäsen voi neljän kuukauden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta 60 päivän kuluessa luetella liitteessä ne rahoituspalveluihin liittyvät toimenpiteet jotka ovat ristiriidassa sopimuksen II artiklan 1 kohdan kanssa.
2. Sopimuksen XXI artiklan määräyksistä huolimatta, jäsen voi neljän kuukauden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta 60 päivän kuluessa kokonaan tai osittain parantaa, muuttaa tai peruuttaa sen erityisiä sitoumuksia koskevaan listaan sisältyviä rahoituspalvelusitoumuksia.
3. Palvelukauppaneuvosto vahvistaa 1 ja 2 kohtien soveltamiseksi tarvittavat menettelytavat.
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS LIITE MERIKULJETUSPALVELUNEUVOTTELUISTA
1. II artikla ja liite II artiklan poikkeuksista, mukaan lukien vaatimus sisällyttää liitteeseen kaikki sellaiset jäsenen toimenpiteet, jotka ovat ristiriidassa suosituimmuuskohtelun kanssa, tulevat voimaan kansainvälisten merikuljetusten, niitä koskevien oheispalvelujen sekä satamapalvelujen saannin ja käytön osalta vasta
(a) merikuljetuspalveluneuvottelujen ministeripäätöksen 4 kohdan mukaisesti päätettävänä toimeenpanopäivämääränä; tai
(b) mikäli neuvottelut eivät johda tulokseen, merikuljetuspalvelujen neuvotteluryhmän loppuraportin jättöpäivänä kuten päätöksessä määrätään.
2. 1 kohtaa ei sovelleta mihinkään merikuljetuspalveluja koskevaan erityiseen sitoumukseen, joka on kirjattu jäsenen erityisiä sitoumuksia koskevaan listaan.
3. 1 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen päättymisestä lukien, ja ennen toimeenpanopäivämäärää, jäsenelle on oikeus parantaa, muuttaa tai peruuttaa kaikki tai osa erityisistä sitoumuksistaan tällä palvelualalla tarjoamatta hyvitystä, huolimatta XXI artiklan määräyksistä.
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS LIITE TELEVIESTINNÄSTÄ
1. Päämäärät
Tunnustaen televiestintäpalvelualan erityisominaisuudet ja erikoisesti sen kaksijakoisen roolin erityisenä taloudellisen toiminnan alana ja alana, joka toimii muun taloudellisen toiminnan perustana ja välineenä, ovat jäsenet sopineet seuraavasta liitteestä tavoitellen huolellisesti laadittuja sopimusmääräyksiä, ottaen huomioon toimenpiteet, jotka vaikuttavat pääsyyn yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin sekä niiden käyttöön. Tämä liite tarjoaa sen mukaisesti selityksiä ja täydentäviä ehtoja sopimukseen.
2. Soveltamisala
(a) Tätä liitettä sovelletaan jäsenen kaikkiin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat pääsyyn yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin sekä niiden käyttöön. 1)
1) Tämä kohta tarkoittaa, että jokaisen jäsenen on huolehdittava siitä, että liitteen velvollisuuksia, mitä hyvänsä tarpeellisia toimenpiteitä käyttäen, sovelletaan yleisten televiestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajiin.
(b) Tätä liitettä ei sovelleta toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat radio- tai televisio-ohjelmien kaapeli- ja yleisradiolähetyksiin.
(c) Tämän liitteen perusteella ei voida:
(i) vaatia jäseneltä jonkun toisen jäsenen palvelujen tarjoajalle valtuutusta perustaa, hankkia, vuokrata, harjoittaa tai toimittaa televerkkoja tai -palveluja, toisin kuin sen listassa on tarjottu; tai
(ii) vaatia jäsentä (tai vaatia jäsenen velvoittamaan sen toimivallassa olevia palvelujen tarjoajia) perustamaan, hankkimaan, vuokraamaan, harjoittamaan tai toimittamaan televerkkoja tai -palveluja, joita ei yleensä tarjota julkisesti.
3. Määritelmät
Tässä liitteessä
(a) ''Televiestinnällä'' tarkoitetaan signaalien lähettämistä ja vastaanottamista mitä tahansa elektromagneettista tapaa käyttäen.
(b) ''Yleisellä televiestintäpalvelulla'' tarkoitetaan mitä tahansa televiestintäpalvelua, tiettyä tai toimitettua, jonka jäsen on vaatinut tarjottavaksi yleisesti. Tällaiseen palveluun voi sisältyä muun muassa lennätin, puhelin, teleksi ja datasiirto, johon tyypillisesti liittyy asiakkaan antamien tietojen siirto reaaliajassa kahden tai useamman pisteen välillä ilman mitään muutosta asiakkaan tietojen muotoon tai sisältöön.
(c) ''Yleisellä televerkolla'' tarkoitetaan yleistä televiestintäinfrastruktuuria, joka mahdollistaa televiestinnän määrättyjen verkon liityntäpisteiden välillä ja parissa.
(d) ''Yrityksen sisäisellä viestinnällä'' tarkoitetaan televiestintää, jonka avulla yritys kommunikoi yrityksen sisällä tai ''tytäryhtiön'', ''sivuliikkeen'' kanssa ja jäsenen kansallisista laeista tai säädöksistä riippuen ''liitännäissuhteessa olevan yrityksen'' kanssa. Näitä tarkoituksia varten ''tytäryhtiö'', ''sivuliike'' ja soveltuvin osin ''liitännäissuhteessa oleva yritys'' on jokaisen jäsenen määriteltävissä. Tässä liitteessä ''yrityksen sisäisestä viestinnästä'' on suljettu pois kaupalliset tai ei-kaupalliset palvelut, joita tarjotaan yrityksille, jotka eivät ole tytäryhtiöitä, sivuliikkeitä tai liitännäissuhteessa olevia yrityksiä, tai palveluita, joita tarjotaan asiakkaille tai mahdollisille asiakkaille.
(e) Viitattaessa tämän liitteen mihin tahansa kohtaan tai alakohtaan, viittaukseen sisältyvät kaikki siihen liittyvät alajaottelut.
4. Läpinäkyvyys
Sopimuksen III artiklan sovellutuksessa, jokaisen jäsenen tulee varmistaa, että olennainen tieto ehdoista, jotka vaikuttavat pääsyyn yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin ja niiden käyttöön on julkisesti saatavissa, sisältäen: hinnastot ja muut palveluehdot, määrittelyt sellaisten verkkojen ja palvelujen teknisistä liitännöistä, tietoa sellaiseen pääsyyn ja käyttöön vaikuttavista standardien valmistelusta ja hyväksymisestä vastuussa olevasta elimestä, ehdot, jotka soveltuvat päätelaitteiden tai muiden laitteiden kiinnittämiseen, ja ilmoitus-, rekisteröinti- tai lupavaatimukset, jos niitä on.
5. Pääsy yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin ja niiden käyttö
(a) Kunkin jäsenen on varmistettava palvelun tarjonnasta, joka sisältyy sen listaan, että minkä tahansa jäsenen palvelujen tarjoajalle myönnetään pääsy yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin ja annetaan sen käyttää niitä kohtuullisin ja tasapuolisin ehdoin. Tätä velvoitetta sovelletaan muun muassa b alakohdasta f alakohtaan. 2)
2) Termillä ''syrjimättömyys'' tarkoitetaan suosituimmuus- ja kansallista kohtelua siten kuin sopimuksessa on määritelty, samoin kuin käsitteen palvelualakohtaista käyttöä tarkoittaen ''ehtoja, jotka eivät ole vähemmän suotuisia kuin mille tahansa samankaltaisten yleisten televerkkojen ja -palvelujen käyttäjälle on myönnetty samankaltaisissa olosuhteissa''.
(b) Jokaisen jäsenen on varmistettava, että minkä tahansa jäsenen palvelujen tarjoajille myönnetään pääsy mihin tahansa yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin, joita tarjotaan jäsenen rajojen sisällä tai yli ja edellä mainittujen palvelujen tarjoajien annetaan käyttää niitä, mukaan lukien yksityiset vuokrajohdot, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi e ja f alakohtien mukaan sellaisille tarjoajille annetaan lupa
(i) hankkia, vuokrata ja kiinnittää päätelaite tai muu laite, joka liitetään verkkoon ja jonka tarjoamiseksi tarvitaan tarjoajan palveluja.
(ii) kytkeä yksityisiä vuokrajohtoja tai omistusjohtoja yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin tai toisen palvelujen tarjoajan vuokrajohtoihin tai omistusjohtoihin; ja
(iii) käyttää palvelujen tarjoajan valinnan mukaisia muita televerkkojen ja -palvelujen toimivuuden kannalta välttämättömiä käyttöprotokollia palvelun tarjonnassa.
(c) Kunkin jäsenen on huolehdittava, että minkä tahansa jäsenen palvelujen tarjoajat voivat käyttää yleisiä televerkkoja ja -palveluja rajan sisällä ja yli tiedonsiirtoa varten, mukaan lukien ne tarjoajat, jotka tarjoavat yrityksen sisäisiä viestintäpalveluja, ja päästä minkä tahansa jäsenen alueella tietokannoissa pidettäviin tai muulla tavalla säilytettyihin konekielellä luettaviin tietoihin. Jäsenen mistä tahansa uudesta tai muutetusta käytännöstä, joka oleellisesti vaikuttaa sellaiseen käyttöön, on ilmoitettava ja se on sopimuksen asiaankuuluvien ehtojen mukaan neuvottelun kohteena.
(d) Edellisestä kohdasta huolimatta jäsen voi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä viestien turvallisuuden ja luottamuksellisuuden takaamiseksi ottaen huomioon vaatimuksen, ettei sellaisia toimenpiteitä sovelleta siten, että palveluiden kaupankäynnissä ne muodostaisivat keinon mielivaltaisuudelle tai epäoikeutetulle syrjinnälle tai peitetylle kaupan rajoittamiselle.
(e) Kunkin jäsenen on varmistettava, ettei pääsylle yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin ja niiden käytölle määrätä muita kuin välttämättömiä ehtoja.
(i) turvatakseen tarjoajien julkisen palvelun velvollisuudet televerkoista ja -palveluista, erityisesti heidän kykynsä yleensä pitää verkkojaan ja palvelujaan suuren yleisön saatavilla;
(ii) suojatakseen yleisten televerkkojen ja -palvelujen teknistä yhtenäisyyttä; tai
(iii) varmistaakseen, että minkä tahansa jäsenen palvelujen tarjoajat eivät tarjoa palveluja, jollei jäsenen erityisiä sitoumuksia koskeva lista sitä salli.
(f) Edellyttäen, että ehdot täyttävät e kohdassa määrätyt kriteerit, yleisiin televerkkoihin ja -palveluihin pääsyä ja niiden käyttöä koskevat ehdot voivat sisältää:
(i) sellaisten palvelujen jälleenmyynnin tai jaetun käytön rajoituksia;
(ii) vaatimuksen käyttää määrättyjä teknisiä liitäntöjä, sisältäen sellaisten verkkojen ja palvelujen liitäntäprotokollat yhteenliittämistä varten;
(iii) vaatimuksia, silloin kuin ne nähdään tarpeellisiksi, sellaisten palvelujen yhteentoimivuuden ja 7a kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen rohkaisemiseksi;
(iv) päätelaitteiden tai muiden verkkoon liitettävien laitteiden tyyppihyväksyntä ja tekniset vaatimukset, jotka koskevat sellaisten laitteiden verkkoihin kiinnittämistä;
(v) rajoituksia vuokra- tai omistusjohtojen yhteenliittämiseen sellaisiin verkkoihin ja palveluihin tai toisen palvelujen tarjoajan vuokrajohtoihin tai omistusjohtoihin; tai
(vi) ilmoittamis-, rekisteröinti- ja lupavaatimuksia.
(g) Tämän jakson edellisistä kappaleista huolimatta, kehitysmaajäsen voi kehitysasteensa mukaan asettaa televerkkoihin ja -palveluihin pääsyyn ja niiden käyttöön kohtuullisia ehtoja, jotka ovat välttämättömiä sen kansallisen televiestintäinfrastruktuurin ja palvelukapasiteetin vahvistamiseksi ja lisätäkseen sen osallistumista televiestintäpalvelujen kansainväliseen kauppaan. Sellaiset ehdot on eriteltävä jäsenen listassa.
6. Tekninen yhteistyö
(a) Jäsenet tunnustavat, että tehokas, kehittynyt televiestintäinfrastruktuuri maissa, erityisesti kehitysmaissa, on olennaista kaupan palvelujen laajentamiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi, jäsenet hyväksyvät ja rohkaisevat, niin paljon kuin käytännössä on mahdollista, teollisuusmaita ja kehitysmaita ja näiden yleisten televerkkojensa ja -palvelujensa tarjoajia ja muita yhteisöjä osallistumaan kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden kehitysohjelmiin, sisältäen Kansainvälisen teleliiton, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman ja Kansainvälisen jälleenrakennuspankin.
(b) Jäsenten tulee rohkaista ja tukea kehitysmaiden yhteistyötä televiestinnässä kansainvälisellä, alueellisella ja tätä alemmalla tasolla.
(c) Jäsenten on yhteistyössä asiankuuluvien kansainvälisten organisaatioiden kanssa pidettävä saatavana mahdollisuuksiensa mukaan tietoa kehitysmaille televiestintäpalveluista ja televiestinnän ja tietotekniikan kehityksestä avustaakseen heitä kansallisen televiestintäpalvelusektorinsa vahvistamisessa.
(d) Jäsenten on erityisesti harkittava mahdollisuuksia vähiten kehittyneille maille rohkaistakseen ulkomaalaisia telepalvelujen tarjoajia avustamaan teknologian vaihdossa, koulutuksessa ja muissa toiminnoissa, jotka tukevat heidän televiestintäinfrastruktuurinsa kehittymistä ja televiestintäpalveluiden kaupan kasvua.
7. Suhde kansainvälisiin järjestöihin ja sopimuksiin
(a) Jäsenet tunnustavat kansainvälisten standardien merkityksen telepalvelujen ja -verkkojen maailmanlaajuista yhteensopivuutta ja yhteentoimivuutta varten ja ottavat asiakseen sellaisten standardien edistämisen asiankuuluvissa elimissä, mukaanlukien Kansainvälisen teleliiton ja Kansainvälisen standardisointijärjestön.
(b) Jäsenet tunnustavat hallitustenvälisten, erityisesti Kansainvälisen teleliiton ja hallitusten ulkopuolisten järjestöjen ja sopimusten roolin kansallisten ja kansainvälisten telepalvelujen tehokkaan toiminnan varmistamisessa. Jäsenten tulee tehdä soveltuvat järjestelyt, milloin asianmukaista, keskusteluja varten sellaisten järjestöjen kanssa asioista, jotka nousevat esiin tämän liitteen toimeenpanon johdosta.
LIITE 1 LIITE 1B PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUS LIITE PERUSTELEVIESTINNÄN NEUVOTTELUISTA
1. II artikla ja liite II artiklan poikkeuksista, mukaan lukien vaatimus sisällyttää liitteeseen kaikki sellaiset jäsenen toimenpiteet, jotka ovat ristiriidassa suosituimmuuskohtelun kanssa, tulevat voimaan perusteletoiminnan osalta vasta
(a) perusteleviestintäneuvottelujen ministeripäätöksen 5 kohdan mukaisesti päätettävänä toimeenpanopäivämääränä; tai
(b) mikäli neuvottelut eivät johda tulokseen, perusteleviestinnän neuvotteluryhmän loppuraportin jättöpäivänä kuten päätöksessä määrätään.
2. 1 kohtaa ei sovelleta mihinkään tiettyyn perusteleviestintää koskevaan erityiseen sitoumukseen, joka on kirjattu jäsenen erityisiä sitoumuksia koskevaan listaan.
LIITE 1 LIITE 1C SOPIMUS TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN KAUPPAAN LIITTYVISTÄ NÄKÖKOHDISTA
OSA I Yleiset määräykset ja perusperiaatteet
OSA II Teollis- ja tekijänoikeuksien saatavuutta,
laajuutta ja käyttöä koskevat vaatimukset
1. Tekijänoikeus ja lähioikeudet
2. Tavaramerkit
3. Maantieteelliset merkinnät
4. Teollismallit
5. Patentit
6. Integroitujen piirien piirimallit (topografiat)
7. Julkistamattoman tiedon suoja
8. Sopimusperusteisiin lisensseihin liittyvän
kilpailua rajoittavan käytännön valvonta
OSA III Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano
1. Yleiset velvoitteet
2. Yksityisoikeudelliset ja hallinnolliset
menettelymuodot ja korvaukset
3. Turvaamistoimenpiteet
4. Rajatoimenpiteisiin liittyvät erityiset
vaatimukset
5. Rikosprosessit
OSA IV Teollis- ja tekijänoikeuksien hankinta ja
voimassapito ja niihin liittyvät osapuolten
väliset menettelymuodot
OSA V Riitojen ehkäisy ja ratkaiseminen
OSA VI Siirtymäkauden järjestelyt
OSA VII Institutionaaliset järjestelyt;
Loppumääräykset
LIITE 1 LIITE 1C SOPIMUS TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN KAUPPAAN LIITTYVISTÄ NÄKÖKOHDISTA
Jäsenet, jotka
haluavat vähentää kansainvälisen kaupan häiriöitä ja esteitä, ottaa huomioon tarpeen edistää teollis- ja tekijänoikeuksien tehokasta ja riittävää suojelua sekä varmistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet ja menettelytavat eivät itsessään muodostu asianmukaisen kaupan esteiksi;
tunnustavat, edellä sanotun vuoksi, uusien sääntöjen ja käyttäytymissääntöjen tarpeen koskien
(a) GATT 1994-sopimuksen ja muiden asiaankuuluvien teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien sopimusten ja yleissopimusten perusperiaatteiden sovellettavuutta;
(b) kauppaan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien saatavuutta, laajuutta ja käyttöä koskevia riittäviä vaatimuksia ja periaatteita;
(c) kauppaan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien tehokasta ja tarkoituksenmukaista täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä, ottaen huomioon erot kansallisten oikeusjärjestysten välillä;
(d) monenkeskisiä, hallitusten välisen riitojen estoon ja ratkaisuun tähtääviä tehokkaita ja joutuisia menettelymuotoja koskevia määräyksiä; ja
(e) siirtymäkauden järjestelyjä, jotka tähtäävät mahdollisimman laajaan osallistumiseen neuvottelujen tuloksiin.
tunnustavat tuoteväärennösten kansainvälistä kauppaa koskevan monenkeskisen periaatteiden, sääntöjen ja käyttäytymissääntöjen järjestelmän tarpeen;
tunnustavat, että teollis- ja tekijänoikeudet ovat yksityisoikeudellisia oikeuksia;
tunnustavat kansallisten teollis- ja tekijänoikeuksien suojajärjestelmien taustalla olevat yhteiskuntapoliittiset tavoitteet, mukaan lukien yhteiskunnan kehittämiseen ja teknologiaan liittyvät tavoitteet;
tunnustavat myös vähiten kehittyneiden jäsenten erityistarpeet mahdollisimman pitkälle menevään joustavuuteen lakien ja määräysten kansallisessa toteuttamisessa tarkoituksena antaa niille mahdollisuus luoda kestävä ja elinvoimainen teknologinen perusta;
korostavat jännitteiden alentamisen tärkeyttä vahvistamalla sitoutumista ratkaista kauppaan liittyvät teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat riidat noudattaen monenkeskisiä menettelymuotoja;
haluavat perustaa toisiaan tukevan suhteen WTO:n ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön (tässä sopimuksessa ''WIPO'') samoin kuin muiden asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen välille;
sopivat seuraavaa:
OSA IYLEISET MÄÄRÄYKSET JA PERUSPERIAATTEET
Artikla 1Velvoitteiden luonne ja soveltamisala
1. Jäsenten tulee huolehtia sopimuksen määräysten täytäntöönpanosta. Jäsenet voivat, ilman että niillä on tähän velvollisuutta, säätää kansallisessa lainsäädännössään sopimuksen edellyttämää laajemmasta suojasta edellyttäen, että sellainen suoja ei ole vastoin sopimuksen määräyksiä. Jäsenet voivat vapaasti valita tarkoituksenmukaiset keinot tämän sopimuksen määräysten sisällyttämiseksi niiden omiin oikeusjärjestyksiin ja -käytäntöön.
2. Tässä sopimuksessa käsitteellä ''teollis- ja tekijänoikeudet'' tarkoitetaan kaiken tyyppisiä teollis- ja tekijänoikeuksia, joista on määräyksiä II osan 1-7 luvuissa.
3. Jäsenten tulee myöntää tässä sopimuksessa tarkoitettu kohtelu muiden jäsenten kansalaisille. 1) Kulloinkin kyseisen teollis- tai tekijänoikeuden osalta jäsenen kansalaisilla tarkoitetaan luonnollisia ja oikeushenkilöitä, jotka täyttäisivät Pariisin yleissopimuksen (1967), Bernin yleissopimuksen (1971), Rooman yleissopimuksen ja integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta tehdyn sopimuksen mukaiset suojan saamisen edellytykset, jos kaikki WTO:n jäsenet olisivat mainittujen sopimusten jäseniä. 2) Jokaisen jäsenen, joka käyttää hyväkseen Rooman sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa tai 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, tulee tehdä ilmoitus mainituissa määräyksissä tarkoitetulla tavalla teollis- ja tekijänoikeutta kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevälle neuvostolle (''TRIPS-neuvosto'').
1) Tässä sopimuksessa ''kansalaisilla'' tarkoitetaan, milloin kysymyksessä on WTO:n jäsen, joka muodostaa tullialueen, luonnollisia tai oikeushenkilöitä, joilla on kotipaikka tai todellinen ja käytössä oleva teollinen tai kaupallinen toimipaikka kyseisen tullialueen alueella.
2) Tässä sopimuksessa ''Pariisin yleissopimuksella'' tarkoitetaan teollisoikeuden suojelemista koskevaa Pariisin yleissopimusta; ''Pariisin yleissopimuksella (1967)'' tarkoitetaan tämän yleissopimuksen Tukholman asiakirjaa 14 päivältä heinäkuuta 1967; ''Bernin yleissopimuksella'' tarkoitetaan kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehtyä yleissopimusta; ''Bernin yleissopimuksella (1971)'' tarkoitetaan tämän yleissopimuksen Pariisin asiakirjaa 24 päivältä heinäkuuta 1971; ''Rooman yleissopimuksella'' tarkoitetaan esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta Roomassa 26 päivänä lokakuuta 1961 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta. ''Integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta tehdyllä sopimuksella'' (IPIC-sopimus) tarkoitetaan Washingtonissa 26 päivänä toukokuuta 1989 tehtyä sopimusta integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta.
Artikla 2Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat yleissopimukset
1. Tämän sopimuksen II, III ja IV osien osalta jäsenten tulee mukauttaa lainsäädäntönsä Pariisin yleissopimuksen (1967) 1-12 ja 19 artiklan mukaiseksi.
2. Mikään, mitä tämän sopimuksen I-IV osissa on määrätty, ei rajoita niitä velvoitteita, joita jäsenillä on toisiaan kohtaan Pariisin yleissopimuksen, Bernin yleissopimuksen, Rooman yleissopimuksen ja integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta tehdyn sopimuksen nojalla.
Artikla 3Kansallinen kohtelu
1. Jokaisen jäsenen tulee myöntää teollis- ja tekijänoikeuksien suhteen muiden jäsenten kansalaisille kohtelu 3), joka ei saa olla heikompi kuin minkä se myöntää omille kansalaisilleen lukuun ottamatta poikkeuksia, joista on jo määrätty Pariisin yleissopimuksessa (1967), Bernin yleissopimuksessa (1971), Rooman yleissopimuksessa tai integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta tehdyssä sopimuksessa. Esittäjien, äänitteiden tuottajien ja yleisradio-organisaatioiden osalta tämä velvoite koskee vain tässä sopimuksessa myönnettyjä oikeuksia. Jäsen, joka käyttää hyväkseen Bernin yleissopimuksen 6 artiklan ja Rooman yleissopimuksen 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan mahdollisuuksia, tulee tehdä ilmoitus näissä määräyksissä tarkoitetulla tavalla TRIPS-neuvostolle.
3) Tämän sopimuksen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa suoja käsittää seikat, jotka vaikuttavat teollis- ja tekijänoikeuksien suojan saatavuuteen, hankintaan, laajuuteen, voimassapitoon ja täytäntöönpanoon, samoin kuin ne seikat, jotka vaikuttavat tässä sopimuksessa erityisesti mainittujen teollis- ja tekijänoikeuksien käyttöön.
2. Jäsenet voivat omalta osaltaan käyttää hyväkseen edellä 1 kohdassa sallittuja poikkeuksia tuomioistuin- ja hallinnolliseen menettelyyn, mukaan lukien osoitteen määrääminen palveluja varten tai jäsenen tuomiovallan piiriin kuuluvan asiamiehen nimeäminen, vain milloin sellaiset poikkeukset ovat välttämättömiä sellaisten lakien ja määräysten noudattamisen varmistamiseksi, jotka eivät ole yhteensopimattomia tämän sopimuksen määräysten kanssa ja edellyttäen, että sellainen menettely ei merkitse kaupan peiteltyä rajoittamista.
Artikla 4Suosituimmuuskohtelu
Teollis- ja tekijänoikeuksien suojan osalta mikä tahansa jäsenen toisen jäsenen kansalaisille myöntämä etu, suosituimmuus, etuoikeus tai vapautus tulee myöntää välittömästi ja ehdoitta muiden jäsenten kansalaisille. Tästä velvoitteesta on vapautettu sellainen jäsenen myöntämä etu, suosituimmuus, etuoikeus tai vapautus,
(a) joka on johdettavissa sellaisista oikeusavusta ja lain täytäntöönpanosta tehdyistä yleisistä kansainvälisistä sopimuksista, joiden soveltamista ei ole erityisesti rajoitettu teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan,
(b) joka on myönnetty sellaisten Bernin yleissopimuksen (1971) tai Rooman yleissopimuksen määräysten nojalla, jotka sallivat sellaisen kohtelun, joka ei perustu kansalliseen kohteluun vaan toisessa maassa myönnettyyn kohteluun,
(c) josta esittäjien, äänitteiden tuottajien ja yleisradio-organisaatioiden oikeuksien osalta ei ole määrätty tässä sopimuksessa,
(d) joka johtuu sellaisesta teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, joka tuli voimaan ennen WTO:n perustamissopimuksen voimaantuloa edellyttäen, että sellaisesta sopimuksesta on tehty ilmoitus TRIPS-neuvostolle, ja että se ei merkitse toisen jäsenen kansalaisten mielivaltaista tai epäoikeutettua syrjintää.
Artikla 5Monenkeskiset suojan hankintaa tai voimassapitämistä koskevat sopimukset
Edellä 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita ei sovelleta Maailman henkisen omaisuuden järjestön piirissä tehdyissä teollis- ja tekijänoikeuksien hankintaa ja voimassapitämistä koskevissa sopimuksissa tarkoitettuihin menettelymuotoihin.
Artikla 6Sammuminen
Tässä sopimuksessa tarkoitetun riitojen ratkaisun osalta minkään tässä sopimuksessa ei voida katsoa, ellei 3 ja 4 artiklan määräyksistä muuta johdu, liittyvän teollis- ja tekijänoikeuksien sammumiseen.
Artikla 7Päämäärät
Teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun ja täytäntöönpanon tulisi edistää teknologisten uudistusten tekemistä sekä teknologian siirtämistä ja levittämistä teknologiaa koskevaa tietoa tuottavien ja sitä kuluttavien yhteiseksi parhaaksi yhteiskunnallista ja taloudellista hyvinvointia edistävällä tavalla ottaen huomioon oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino.
Artikla 8Periaatteet
1. Jäsenet voivat laatiessaan tai muuttaessaan omia kansallisia lakejaan ja määräyksiään ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin yleisen terveyden ja ravintohuollon suojelemiseksi samoin kuin yleisen edun edistämiseksi sellaisilla aloilla, jotka ovat elintärkeitä niiden yhteiskunnallis-taloudelliselle ja teknologiselle kehitykselle edellyttäen, että sellaiset toimenpiteet ovat yhdenmukaiset tämän sopimuksen määräysten kanssa.
2. Tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, edellyttäen että ne ovat yhdenmukaiset tämän sopimuksen määräysten kanssa, saatetaan tarvita oikeuksien haltijoiden toimesta tapahtuvan teollis- ja tekijänoikeuksien väärinkäytön estämiseksi samoin kuin sellaisen menettelyn estämiseksi, joka kohtuuttomasti rajoittaa kauppaa tai vaikuttaa haitallisesti kansainväliseen teknologian siirtoon.
OSA IITEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN SAATAVUUTTA, LAAJUUTTA JA KÄYTTÖÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET
LUKU 1Tekijänoikeus ja lähioikeudet
Artikla 9Suhde Bernin yleissopimukseen
1. Jäsenten tulee saattaa lainsäädäntönsä Bernin yleissopimuksen (1971) 1-21 artiklojen ja sen liitteen mukaiseksi. Jäsenillä ei kuitenkaan ole tämän sopimuksen nojalla tuon yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitettuja tai siitä johdettuihin oikeuksiin perustuvia oikeuksia tai velvoitteita.
2. Tekijänoikeuden suojan tulee ulottua ilmaisuihin, mutta ei ideoihin, menettelyihin, toimintamenetelmiin tai matemaattisiin käsitteisiin sellaisenaan.
Artikla 10Tietokoneohjelmat ja tietoa sisältävät kokoelmat
1. Tietokoneohjelmia tulee suojata Bernin yleissopimuksessa (1971) tarkoitettuina kirjallisina teoksina riippumatta siitä, ovatko ne lähde- tai konekielisessä muodossa.
2. Tietoa tai muuta aineistoa sisältäviä kokoelmia, jotka sisältönsä valinnan ja järjestelyn perusteella ovat henkisen luomistyön tuotteita, tulee suojata sellaisinaan riippumatta siitä, ovatko ne koneellisesti luettavassa tai muussa muodossa. Tällainen suoja, joka ei ulotu itse tietoon tai aineistoon, ei vaikuta millään tavoin siihen tekijänoikeuteen, joka kohdistuu tietoon tai aineistoon itsessään.
Artikla 11Vuokrausoikeudet
Ainakin tietokoneohjelmien ja elokuvateosten osalta jäsenen tulee antaa tekijöille ja näiden seuraajille oikeus sallia tai kieltää näiden tekijänoikeuden suojaamien töiden alkuperäisversioiden tai kopioiden kaupallinen vuokraus yleisölle. Jäsen vapautuu tästä velvoitteesta elokuvateosten osalta, ellei sellainen vuokraus ole johtanut sellaisten teosten laaja-alaiseen kopiointiin, joka tosiasiassa tekee merkityksettömäksi tuon jäsenen alueella tekijöille ja heidän oikeudenhaltijoille myönnetyn yksinomaisen valmistusoikeuden. Tietokoneohjelmien osalta tätä velvoitetta ei sovelleta vuokraukseen, milloin ohjelma itsessään ei ole vuokrauksen olennainen kohde.
Artikla 12Suoja-aika
Milloin muun teoksen kuin valokuvateoksen tai taideteollisen teoksen suoja-aika lasketaan muun kuin luonnollisen henkilön elämän perusteella, sellaisen ajan tulee olla vähintään 50 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin teos luvallisesti julkaistiin, tai milloin sitä ei ole luvallisesti julkaistu 50 kuluessa sen valmistumisesta, aikaisintaan 50 vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin teos valmistui.
Artikla 13Rajoitukset ja poikkeukset
Jäsenten tulee rajoittaa yksinoikeuksien rajoitukset ja poikkeukset tiettyihin erityistapauksiin, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen normaalin hyväksikäytön kanssa eivätkä kohtuuttomasti vahingoita oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.
Artikla 14Esittäjien, äänitteiden tuottajien (äänitallenteiden) ja yleisradio-organisaatioiden suoja
1. Esittäjien esitysten äänitteelle tallentamisen osalta esittäjillä tulee olla mahdollisuus estää seuraavat toimet, jos niihin ryhdytään ilman heidän lupaansa: heidän tallentamattoman esityksensä tallentaminen ja sellaisen tallennuksen kopiointi. Esittäjillä tulee olla myös mahdollisuus estää seuraavat toimet, joihin ryhdytään ilman heidän lupaansa: heidän elävän esityksensä yleisradiointi vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä ja välittäminen yleisölle.
2. Äänitteiden tuottajilla tulee olla oikeus sallia tai kieltää äänitteidensä suora tai välillinen kopiointi.
3. Yleisradio-organisaatioilla tulee olla oikeus kieltää seuraavat toimet, jos niihin ryhdytään ilman näiden lupaa: yleisradiolähetysten tallentaminen, tallenteiden kopiointi ja yleisradiointi edelleen vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä sekä tällaisten televisiolähetysten välittäminen yleisölle. Jos jäsenet eivät myönnä yleisradio-organisaatiolle näitä oikeuksia, niiden tulee säätää, että sillä, jolla on tekijänoikeus yleisradiolähetyksen sisältöön, on oikeus estää edellä tarkoitetut toimet, ellei Bernin yleissopimuksen (1971) määräyksistä muuta johdu.
4. Tietokoneohjelmia koskevia 11 artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin äänitteiden tuottajiin ja, sen mukaisesti kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetään, muihin äänitteiden oikeudenhaltijoihin. Jos sinä päivänä, jolloin monenkeskisen Uruguayn neuvottelukierroksen päättävä ministerikokous pidetään, jäsenen alueella on voimassa järjestelmä, joka turvaa kohtuullisen korvauksen äänitteiden vuokrauksesta oikeudenhaltijoille, jäsen voi säilyttää sellaisen järjestelmän edellyttäen, että äänitteiden kaupallinen vuokraus ei tosiasiassa heikennä oikeudenhaltijoiden yksinoikeutta kopioimiseen.
5. Esittäjien ja äänitteiden tuottajien tämän sopimuksen nojalla nauttiman suojan tulee kestää vähintään 50 vuotta laskettuna sen kalenterivuoden päättymisestä, jona tallennus tehtiin tai esitys tapahtui. Edellä 3 kohdan nojalla myönnettävän suojan tulee kestää vähintään 20 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona yleisradiointi tapahtui.
6. Jäsen voi edellä 1-3 kohdissa tarkoitettujen oikeuksien osalta säätää ehtoja, rajoituksia, poikkeuksia ja varaumia siinä laajuudessa, kuin se on sallittua Rooman yleissopimuksen nojalla. Kuitenkin Bernin yleissopimuksen (1971) 18 artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin myös esittäjien ja äänitteiden tuottajien äänitteisiin liittyviin oikeuksiin.
LUKU 2TAVARAMERKIT
Artikla 15Suojan kohde
1. Mikä tahansa merkki tai merkkien yhdistelmä, jolla tietyn yrityksen tavarat tai palvelut voidaan erottaa toisen yrityksen tavaroista tai palveluista, voi olla tavaramerkki. Sellaiset merkit, erityisesti nimiä sisältävät sanat, kirjaimet, numerot, kuvailevat elementit ja värien yhdistelmät samoin kuin sellaisten merkkien yhdistelmät tulee voida rekisteröidä. Milloin merkit eivät luonnostaan kykene erottamaan asianomaisia tavaroita tai palveluja, jäsen voi asettaa rekisteröinnin edellytykseksi, että erottamiskykyisyys on hankittu käytön avulla. Jäsen voi edellyttää rekisteröinnin edellytyksenä, että merkit ovat silmin havaittavissa.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei tule tulkita siten, että se estäisi jäseniä kieltämästä rekisteröintiä muilla perusteilla edellyttäen, että ne eivät poikkea Pariisin yleissopimuksen (1967) määräyksistä.
3. Jäsenet voivat säätää rekisteröinnin riippuvaksi käytöstä. Kuitenkaan tavaramerkin tosiasiallinen käyttö ei saa olla rekisteröintihakemuksen jättämisen edellytyksenä. Hakemusta ei tule hylätä pelkästään sillä perusteella, että merkkiä ei aikomuksesta huolimatta ole ryhdytty käyttämään kolmen vuoden kuluessa hakemuspäivästä.
4. Tavaramerkin kohteena olevien tavaroiden tai palvelusten luonne ei missään tapauksessa saa muodostaa estettä tavaramerkin rekisteröinnille.
5. Jäsenten tulee julkaista jokainen tavaramerkki joko ennen sen rekisteröintiä tai viipymättä rekisteröinnin jälkeen samoin kuin varata kohtuullinen tilaisuus vaatimusten esittämiseen rekisteröimisen kumoamiseksi. Lisäksi jäsenten tulee antaa tilaisuus tehdä väite tavaramerkin rekisteröintiä vastaan.
Artikla 16Myönnetyt oikeudet
1. Rekisteröidyn tavaramerkin omistajalla tulee olla yksinoikeus estää kolmansia osapuolia ilman hänen suostumustaan käyttämästä kaupankäynnissä identtisiä tai samanlaisia merkkejä tavaroille tai palveluille, jotka ovat identtisiä tai samankaltaisia niiden kanssa, joiden osalta tavaramerkki on rekisteröity, milloin sellainen käyttö aiheuttaisi todennäköisesti sekaannusta. Sekaannus oletetaan todennäköiseksi, milloin identtisiä merkkejä käytetään identtisille tavaroille tai palveluille. Edellä tarkoitetut oikeudet eivät vaikuta olemassa oleviin aikaisempiin oikeuksiin, eivätkä ne vaikuta jäsenten mahdollisuuksiin saattaa oikeudet käytöstä riippuviksi.
2. Pariisin yleissopimuksen (1967) 6 bis artiklaa sovelletaan soveltuvin osin palveluihin. Ratkaistaessa, onko tavaramerkki hyvin tunnettu, tulee ottaa huomioon tavaramerkin tunnettavuus yleisön keskuudessa asianomaisella alalla, mukaan lukien sellainen tunnettavuus tuon jäsenen alueella, joka on aikaansaatu tavaramerkin myynninedistämisen tuloksena.
3. Pariisin yleissopimuksen (1967) 6 bis artiklaa sovelletaan soveltuvin osin tavaroihin ja palveluihin, jotka eivät ole samanlaisia niiden kanssa, joille tavaramerkki on rekisteröity, edellyttäen että tavaramerkin käyttö sanotuille tavaroille tai palveluille loisi vaikutelman yhteydestä noiden tavaroiden tai palvelujen ja tavaramerkin omistajan välillä, ja edellyttäen, että rekisteröidyn tavaramerkin omistajan etu todennäköisesti kärsisi sellaisesta käytöstä.
Artikla 17Poikkeukset
Jäsenet voivat säätää rajoitetuista poikkeuksista tavaramerkkiin liittyviin oikeuksiin, kuten kuvailevien käsitteiden käyttö lojaalilla tavalla edellyttäen, että sellaiset poikkeukset ottavat huomioon tavaramerkin omistajan ja kolmansien osapuolien oikeutetun edun.
Artikla 18Suoja-aika
Tavaramerkin alkuperäisen rekisteröinnin ja jokaisen rekisteröinnin uudistamisen tulee olla voimassa vähintään seitsemän vuotta. Tavaramerkin rekisteröinti tulee olla uudistettavissa rajoituksetta.
Artikla 19Käyttöä koskeva vaatimus
1. Mikäli rekisteröinnin voimassapitämiseksi edellytetään käyttöä, rekisteröinti voidaan kumota vasta vähintään kolmen vuoden pituisen käyttämättömyyden jälkeen, ellei tavaramerkin omistaja voi osoittaa sellaisen käytön esteenä olleita päteviä syitä. Tavaramerkin omistajan tahdosta riippumattomat olosuhteet, jotka muodostavat tavaramerkin käytön esteen, kuten tavaramerkillä suojattujen tavaroiden tai palvelujen tuontirajoitukset tai muut viranomaismääräykset, katsotaan hyväksyttäviksi perusteiksi käyttämättä jättämiselle.
2. Toisen henkilön toimesta tavaramerkin omistajan valvonnan alaisena tapahtuva tavaramerkin käyttö katsotaan rekisteröinnin voimassa pitäväksi tavaramerkin käytöksi.
Artikla 20Muut vaatimukset
Tavaramerkin käyttöä kaupankäynnissä ei saa rajoittaa epäoikeudenmukaisesti erityisvaatimuksilla, kuten että merkkiä tulee käyttää toisen merkin kanssa, tietyssä muodossa tai tavalla, joka heikentää sen kykyä erottaa yrityksen tavarat tai palvelut toisen yrityksen tavaroista tai palveluista. Tämä ei estä vaatimusta, joka edellyttää, että tavaramerkkiä, joka yksilöi tavarat tai palvelut tuottavan yrityksen, ja tavaramerkkiä, joka pystyy erottamaan kyseisen yrityksen erityiset tavarat tai palvelut, käytetään yhdessä kytkemättä niitä toisiinsa.
Artikla 21Lisensiointi ja luovuttaminen
Jäsenet voivat päättää tavaramerkin lisensiointia ja siirtämistä koskevista ehdoista kuitenkin niin, että tavaramerkkien pakkolisensiointia ei tule sallia ja että tavaramerkin omistajalla tulee olla oikeus luovuttaa tavaramerkki joko yhdessä sen liiketoiminnan kanssa, johon tavaramerkki kuuluu, tai erillään siitä.
LUKU 3MAANTIETEELLISET MERKINNÄT
Artikla 22Maantieteellisten merkintöjen suoja
1. Maantieteellisillä merkinnöillä tarkoitetaan tässä sopimuksessa merkintöjä, jotka osoittavat tavaran olevan peräisin tietyn jäsenen alueelta tai tietyltä seudulta taikka paikkakunnalta tuolla alueella, ja tavaran tunnettu laatu, maine tai muu luonteenpiirre liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään.
2. Maantieteellisten merkintöjen osalta jäsenten tulee säätää oikeudellisista keinoista, joilla asianosaiset voivat estää
(a) minkä tahansa tavan merkitä tai esittää tavara, joka osoittaa tai antaa ymmärtää, että kyseessä oleva tavara on peräisin muulta maantieteelliseltä alueelta kuin sen todelliselta lähtöpaikalta tavalla, joka johtaa yleisöä harhaan tavaran maantieteellisen alkuperän osalta;
(b) minkä tahansa sellaisen Pariisin yleissopimuksen (1967) 10 bis artiklan tarkoittaman epäreilun kilpailun.
3. Jäsenen tulee viran puolesta, mikäli sen lainsäädäntö niin sallii, tai asianosaisen osapuolen vaatimuksesta, kieltää tai mitätöidä sellaisen tavaramerkin rekisteröinti, joka sisältää maantieteellisen merkinnän tai muodostuu sellaisesta, sellaisiin tavaroihin liittyen, jotka eivät ole peräisin osoitetulta alueelta, tai joka muodostuu sellaisesta maantieteellisestä merkinnästä, mikäli merkinnän käyttö tavaramerkissä sellaisissa tavaroissa tuon jäsenen alueella on luonteelta sellaista, että se johtaa yleisöä harhaan alkuperän osalta.
4. Tämän artiklan edellisten kohtien määräyksiä sovelletaan maantieteellisiin merkintöihin, jotka vaikkakin ovat kirjaimellisesti ottaen tosia mitä tulee alueeseen, seutuun tai paikkakuntaan, josta tavarat ovat peräisin, synnyttävät yleisössä virheellisesti käsityksen, että tavarat ovat peräisin toiselta alueelta.
Artikla 23Viinejä ja väkeviä alkoholijuomia koskevien maantieteellisten merkintöjen lisäsuoja
1. Jäsenen tulee säätää asianosaisten käytössä olevista oikeudellisista keinoista estää sellaisten maantieteellisten merkintöjen käyttö viineille, jotka eivät ole kyseessä olevan alkuperämerkinnän osoittamasta paikasta, tai alkoholijuomille, jotka eivät ole kyseisen maantieteellisen merkinnän osoittamasta paikasta, myös niissä tilanteissa, joissa todellinen tuotteiden alkuperä osoitetaan, tai kun maantieteellistä merkintää käytetään käännöksenä taikka sellaisen ilmaisun yhteydessä kuten ''-laatuinen'', ''tyyppinen'', ''tyylinen'' ''jäljitelmä'' tai vastaava. 4)
4) Poiketen siitä, mitä 42 artiklan ensimmäisessä lauseessa säädetään, jäsenmaat voivat, ottaen huomioon nämä velvoitteet, sen sijasta säätää hallinnollisin toimin tapahtuvasta täytäntöönpanosta.
2. Viinien osalta tapahtuva sellaisen tavaramerkin rekisteröinti, joka sisältää viinin osoittavan maantieteellisen merkinnän, tai väkevien alkoholijuomien osalta alkoholijuoman osoittavan alkuperämerkinnän, tai joka muodostuu sellaisesta maantieteellisestä merkinnästä, tulee evätä tai mitätöidä sellaisten viinien ja alkoholijuomien osalta, joilla ei ole tätä alkuperää, viran puolesta, mikäli jäsenen lainsäädäntö niin sallii, tai asianosaisen osapuolen vaatimuksesta.
3. Tilanteessa, jossa viineille on useita samannimisiä maantieteellisiä merkintöjä, jokaiselle merkinnälle annetaan suojaa, ellei edellä olevan 22 artiklan 4 kohdan määräyksistä muuta johdu. Jokaisen jäsenen tulee päättää niistä käytännön ehdoista, joiden perusteella kyseessä olevat samannimiset merkinnät erotetaan toisistaan, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasapuolinen kohtelu ja se, että kuluttajia ei johdeta harhaan.
4. Viinien maantieteellisten merkintöjen suojelun helpottamiseksi TRIPS-neuvoston on pantava alulle neuvottelut koskien järjestelmään osallistuvien jäsenten alueilla suojaa saaville viineille myönnettävien maantieteellisten merkintöjen ilmoittamista ja rekisteröimistä koskevan monenkeskisen järjestelmän perustamista.
Artikla 24Kansainväliset neuvottelut; poikkeukset
1. Jäsenet ovat yksimielisiä sellaisten neuvottelujen aloittamisesta, jotka tähtäävät 23 artiklassa tarkoitettujen yksittäisten maantieteellisten merkintöjen suojan laajentamiseen. Jäsenen ei tule käyttää jäljempänä 4-8 kohdassa tarkoitettuja määräyksiä kieltäytyäkseen osallistumasta neuvotteluihin tai solmimasta kahden- tai monenvälisiä sopimuksia. Sellaisten neuvottelujen yhteydessä jäsenten tulee olla halukkaita harkitsemaan näiden määräysten jatkettua soveltamista yksittäisiin maantieteellisiin merkintöihin, joiden käyttö oli sellaisten neuvottelujen kohteena.
2. TRIPS-neuvoston tulee valvoa tämän jakson määräysten soveltamista; ensimmäinen sellainen tarkistus tapahtuu kahden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta. Minkä tahansa sellaisen seikan osalta, joka vaikuttaa lainsäädännön muuttamiseen näissä määräyksissä tarkoitettujen velvoitteiden mukaiseksi, voidaan kiinnittää neuvoston huomio, jonka tulee jäsenen vaatimuksesta neuvotella jäsenen tai jäsenten kanssa sellaisten asioiden osalta, joiden kohdalla ei ole ollut mahdollista löytää tyydyttävää ratkaisua kahden- tai monenvälisissä neuvotteluissa kyseisten jäsenten välillä. Neuvoston tulee ryhtyä toimiin, joista on mahdollisesti sovittu, helpottaakseen tämän luvun toimintaa ja edistääkseen sen tavoitteita.
3. Tämän luvun säännöksiä täytäntöönpantaessa jäsen ei saa heikentää maantieteelliselle merkinnälle tuon jäsenen alueella välittömästi ennen WTO-sopimuksen voimaantulopäivää annettua suojaa.
4. Mikään tässä luvussa ei velvoita jäsentä estämään toisen jäsenen tietyn maantieteellisen merkinnän jatkuvaa ja samanlaista käyttöä, joka osoittaa viinin tai väkevän alkoholijuoman sellaisten kansalaistensa tai maan alueella kotipaikkaa pitävien tavaroiden tai palvelusten osalta, jotka ovat käyttäneet maantieteellistä merkintää katkeamatta samojen tai niihin läheisesti liittyvien tavaroiden tai palvelusten yhteydessä tuon jäsenen alueella joko (a) vähintään kymmenen edeltävää vuotta laskettuna ministerikokouksen päivästä, jolloin monenkeskisten kauppaneuvottelujen Uruguayn kierros päättyi, tai (b) vilpittömässä mielessä ennen tuota päivää.
5. Milloin tavaramerkin rekisteröintiä on haettu tai se on rekisteröity vilpittömässä mielessä, taikka milloin oikeus tavaramerkkiin on saatu sen johdosta, että sitä on käytetty vilpittömässä mielessä joko
(a) ennen kuin näitä määräyksiä sovelletaan jäsenten alueella siten kuin jäljempänä IV osassa määrätään,
(b) ennen kuin maantieteellinen merkintä saa suojaa sen alkuperämaassa,
tämän luvun täytäntöönpanemiseksi tähtääviä toimenpiteitä sovelletaan ottaen huomioon, mitä on voimassa tavaramerkin rekisteröitävyydestä tai pätevyydestä taikka oikeudesta käyttää tavaramerkkiä sen perusteella, että sellainen tavaramerkki on identtinen tai samanlainen maantieteellisen merkinnän kanssa.
6. Mikään tässä luvussa ei vaadi jäsentä soveltamaan siinä tarkoitettuja määräyksiä toisen jäsenen maantieteelliseen merkintään sellaisten tavaroiden ja palvelusten osalta, joihin liittyvä merkintä on identtinen sellaisen termin kanssa, joka on tavanomainen arkikielessä, kuten tavanomainen nimi sellaisille tavaroille tai palveluille asianomaisen jäsenen alueella. Mikään tässä luvussa ei vaadi jäsentä soveltamaan siinä tarkoitettuja määräyksiä sellaisten viinituotteiden osalta, joihin liittyvä merkintä on identtinen sellaisen termin kanssa, joka on arkikäytössä sellaisen viinirypälelajikkeen nimenä, jota esiintyy tuon jäsenen alueella WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä.
7. Jäsen voi säätää, että mikä tahansa tämän luvun määräysten nojalla tehty vaatimus, joka tehdään tavaramerkin käyttöön tai rekisteröintiin liittyen, tulee tehdä viiden vuoden kuluessa siitä, kun suojatun merkin vastainen käyttö on tullut yleisesti tunnetuksi tuon jäsenen alueella, tai rekisteröintipäivästä tuon jäsenen alueella, mikäli sanottu päivä edeltää päivää, jolloin vastainen käyttö tuli tunnetuksi tuon jäsenen alueella, ja edellyttäen, että tavaramerkki on julkaistu rekisteröintipäivään mennessä ja edellyttäen, että maantieteellistä merkintää ei ole käytetty tai rekisteröity vilpillisessä mielessä.
8. Tämän luvun säännökset eivät millään tavoin vaikuta kenenkään oikeuteen käyttää kaupankäynnissä omaa nimeään tai sen nimeä, joka harjoitti liikettä ennen häntä paitsi, milloin sellaista nimeä käytetään tavalla, joka johtaa yleisöä harhaan.
9. Mikään tässä sopimuksessa ei velvoita suojaamaan maantieteellisiä merkintöjä, joita ei suojata tai joiden suoja lakkaa niiden alkuperämaassa, tai joita on lakattu käyttämästä tuossa maassa.
LUKU 4TEOLLISMALLIT
Artikla 25Suojan saamisen edellytykset
1. Jäsenten tulee säätää sellaisten itsenäisesti luotujen teollismallien suojasta, jotka ovat uusia tai omaperäisiä. Jäsenet voivat säätää, että mallit eivät ole uusia tai omaperäisiä, mikäli ne eivät merkittävästi eroa tunnetuista malleista tai tunnettujen mallien piirteiden yhdistelmistä. Jäsenet voivat säätää, että sellainen suoja ei ulotu malleihin, jotka määräytyvät olennaisesti teknisten tai toiminnallisten seikkojen perusteella.
2. Jokaisen jäsenen tulee varmistaa, että tekstiilituotteiden malleille myönnettävää suojaa koskevilla, erityisesti kustannuksiin, tutkintaan tai julkaisemiseen liittyvillä vaatimuksilla ei heikennetä kohtuuttomasti mahdollisuutta hakea tai saada sellaista suojaa. Jäsenet voivat harkintansa mukaan täyttää tämän velvoitteen joko teollismallia tai tekijänoikeutta koskevalla lainsäädännöllä.
Artikla 26Suoja
1. Suojatun teollismallin omistajalla tulee olla oikeus estää kolmansia osapuolia ilman hänen suostumustaan valmistamasta, myymästä tai maahantuomasta esineitä, joissa on tai jotka muodostavat mallin, joka on kokonaan tai olennaisilta osiltaan kopio suojatusta mallista, milloin sellaisiin toimiin ryhdytään kaupallisessa tarkoituksessa.
2. Jäsenet voivat säätää rajoitettuja poikkeuksia teollismallien suojaan edellyttäen, että sellaiset poikkeukset eivät ole kohtuuttomasti suojattujen teollismallien normaalin hyväksikäytön kanssa eivätkä kohtuuttomasti vahingoita teollismallin omistajan oikeutettuja etuja, ottaen huomioon kolmansien osapuolien oikeutetut edut.
3. Suoja-ajan pituuden tulee olla vähintään kymmenen vuotta.
LUKU 5PATENTIT
Artikla 27Patentin kohde
1. Jollei jäljempänä 2 ja 3 kohdan määräyksistä muuta johdu, miltä tekniikan alalta tahansa olevaa tuotetta tai menetelmää koskevan keksinnön tulee olla patentoitavissa edellyttäen, että se on uusi ja keksinnöllinen ja sitä voidaan käyttää teollisesti hyväksi. 5) Jollei 65 artiklan 4 kohdasta, 70 artiklan 8 kohdasta ja tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, patenttien saaminen ja patenttioikeuksista nauttiminen eivät saa olla riippuvaisia siitä, missä keksintö on tehty, mikä tekniikan ala on kyseessä eivätkä siitä, onko tuotteet tuotu maahan vai ovatko ne paikallisesti valmistettuja.
5) Tätä artiklaa sovellettaessa jäsen voi katsoa ilmaisuille ''keksinnöllinen'' ja ''voidaan käyttää teollisesti hyväksi'' olevan synonyymeja ilmaisuille ''ei-ilmeinen'' ja ''hyödyllinen''.
2. Jäsenet voivat sulkea patenttisuojan ulkopuolelle keksinnöt, joiden kaupallisen hyödyntämisen estäminen niiden alueella on välttämätöntä yleisen järjestyksen tai moraalin suojelemiseksi, mukaan lukien ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojeleminen tai ympäristölle aiheutuvan vakavan haitan välttäminen edellyttäen, että suojan ulkopuolelle sulkeminen ei perustu yksinomaan siihen, että kansallinen laki kieltää sellaisen hyödyntämisen.
3. Jäsenet voivat myös sulkea patenttisuojan ulkopuolelle
(a) diagnostiset, terapeuttiset tai kirurgiset menetelmät, joita käytetään ihmisiin tai eläimiin;
(b) kasvit ja eläimet, ei kuitenkaan mikro-organismeja, samoin kuin sellaiset olennaisesti biologiset menetelmät kasvien ja eläinten valmistamiseksi, jotka ovat muita kuin ei-biologisia tai mikrobiologisia. Jäsenten tulee kuitenkin säätää kasvilajikkeiden suojasta joko patenttien avulla tai tehokkaalla tätä varten luodulla erityisellä järjestelmällä taikka niiden yhdistelmällä. Tämän kohdan määräykset otetaan uudelleen tarkastettavaksi neljän vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta.
Artikla 28Myönnetyt oikeudet
1. Patentti antaa omistajalleen seuraavat yksinoikeudet:
(a) mikäli patentin kohteena on tuote, se estää kolmansia osapuolia ilman omistajan suostumusta valmistamasta, käyttämästä, tarjoamasta myytäväksi, myymästä tai tuomasta maahan 6) tätä tuotetta näitä tarkoituksia varten;
6) Tähän oikeuteen, kuten kaikkiin muihin tässä sopimuksessa myönnettyjen tavaroiden käyttöön, myyntiin, maahantuontiin ja muuhun jakeluun liittyviin oikeuksiin sovelletaan, mitä edellä 6 artiklassa määrätään.
(b) mikäli patentin kohteena on menetelmä, se estää kolmansia osapuolia ilman omistajan suostumusta käyttämästä menetelmää ja käyttämästä, tarjoamasta myytäväksi, myymästä tai tuomasta maahan näitä tarkoituksia varten ainakaan tuotetta, joka on välittömästi saatu aikaan tällä menetelmällä.
2. Patentin omistajilla tulee myös olla oikeus luovuttaa tai muutoin siirtää patentti ja oikeus solmia lisenssisopimuksia.
Artikla 29Patentin hakijalle asetettavat ehdot
1. Jäsenten tulee vaatia, että patentinhakijan on ilmaistava keksintö riittävän selkeästi ja täydellisesti, jotta ammattihenkilö kykenee käyttämään keksintöä, ja jäsenet voivat vaatia hakijaa osoittamaan parhaan hänen tiedossaan hakemuksen jättöpäivänä, tai milloin etuoikeutta on vaadittu, hakemuksen etuoikeuspäivänä olevan tavan toteuttaa keksintö.
2. Jäsenet voivat vaatia patentin hakijaa antamaan tietoja hänen samaan asiaan liittyvistä ulkomaisista hakemuksistaan ja vahvistetuista oikeuksistaan.
Artikla 30Myönnettyihin oikeuksiin liittyvät poikkeukset
Jäsenet voivat säätää rajoitettuja poikkeuksia patenttiin liittyviin yksinoikeuksiin edellyttäen, että sellaiset poikkeukset eivät kohtuuttomasti ole ristiriidassa patentin normaalin hyväksikäytön kanssa eivätkä kohtuuttomasti vahingoita patentinomistajan oikeutettuja etuja ottaen huomioon kolmansien osapuolien oikeutetut edut.
Artikla 31Muu ilman oikeudenhaltijan suostumusta tapahtuva käyttö
Milloin jäsenen laki sallii ilman oikeudenhaltijan lupaa tapahtuvan patentin kohteen muun käytön 7) mukaan lukien jäsenen hallituksen tai sen valtuuttamien kolmansien osapuolien toimesta tapahtuvan käytön, on noudatettava seuraavia määräyksiä:
7) ''Muu käyttö'' tarkoittaa muuta kuin 30 artiklan nojalla sallittua käyttöä.
(a) käytön salliminen on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen;
(b) käyttö voidaan sallia vain, mikäli ehdotettu käyttäjä on ennen sellaista käyttöä ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen valtuutuksen oikeudenhaltijalta kohtuullisin kaupallisin ehdoin, eivätkä sellaiset toimenpiteet ole johtaneet tulokseen kohtuullisessa ajassa. Tästä vaatimuksesta voidaan jäsenen päätöksellä poiketa kansallisessa hätätilanteessa ja muissa äärimmäisen kiireellisissä olosuhteissa sekä niissä tapauksissa, joissa on kysymys julkisesta, ei-kaupallisesta käytöstä. Kansallisessa hätätilanteessa ja muissa äärimmäisen kiireellisissä olosuhteissa oikeudenhaltijalle tulee kuitenkin ilmoittaa niin pian kuin se on käytännössä mahdollista. Kun on kysymys julkisesta, ei-kaupallista käyttöä koskevasta tapauksesta, jossa hallitus tai sopimusosapuoli, suorittamatta itse patenttitutkimusta, tietää tai on perusteltua olettaa sen tietävän, että voimassa olevaa patenttia käytetään tai tullaan käyttämään hallituksen toimesta tai sen tarpeita varten, asiasta on viipymättä ilmoitettava oikeudenhaltijalle.
(c) sellaisen käytön laajuus ja kesto tulee rajoittaa siihen tarkoitukseen, johon lupa käyttöön on annettu, ja puolijohdeteknologian ollessa kyseessä vain julkiseen, ei-kaupalliseen käyttöön tai korjaamaan käytäntö, joka oikeus- tai hallinnollisessa prosessissa on katsottu kilpailua rajoittavaksi;
(d) sellainen käyttö ei saa perustaa yksinoikeutta;
(e) sellainen käyttö ei ole luovutettavissa, paitsi milloin se on osa yritystä tai liikearvoa, johon käyttöoikeus kuuluu;
(f) sellainen käyttö sallitaan pääasiassa käytön sallivan jäsenen kotimarkkinoille suunnattavaa tarjontaa varten;
(g) valtuutus sellaiseen käyttöön, ellei sillä tavoin valtuutettujen henkilöiden oikeutetun edun riittävä turvaaminen muuta edellytä, tulee voida lakkauttaa, mikäli ja milloin olosuhteet, jotka johtivat siihen, lakkaavat eivätkä todennäköisesti ilmene uudelleen. Toimivaltaisella viranomaisella tulee olla oikeus tarkastaa, mikäli perusteltu pyyntö esitetään, ovatko nämä olosuhteet edelleen olemassa;
(h) oikeudenhaltijalle tulee suorittaa riittävä korvaus kulloistenkin olosuhteiden mukaan ottaen huomioon käytön sallimiseen liittyvät taloudelliset arvot;
(i) sellaisen käytön sallimiseen liittyvän päätöksen oikeudellinen pätevyys tulee voida saattaa oikeudelliseen tarkastukseen tai muuhun erillisen ylemmän viranomaisen riippumattomaan tarkasteluun kyseisen jäsenen alueella;
(j) sellaisesta käytöstä maksettavaan korvaukseen liittyvä päätös tulee voida saattaa oikeudelliseen tarkasteluun tai muuhun erillisen ylemmän viranomaisen riippumattomaan tarkastukseen kyseisen jäsenen alueella;
(k) jäsenet eivät ole velvollisia soveltamaan edellä b ja f alakohdissa tarkoitettuja ehtoja, milloin sellainen käyttö sallitaan korjaamaan käytäntö, joka oikeus- tai hallinnollisessa prosessissa on katsottu kilpailua rajoittavaksi. Tarve korjata kilpailua rajoittava käytäntö voidaan ottaa huomioon päätettäessä sellaisissa tapauksissa korvauksen suuruudesta. Toimivaltaisilla viranomaisilla tulee olla oikeus olla lakkauttamatta lupaa, jos ja kun on todennäköistä, että luvan myöntämiseen johtaneet olosuhteet ilmenevät uudelleen;
(l) mikäli sellainen käyttö sallitaan sellaisen patentin (''jälkimmäinen patentti'') hyödyntämiseksi, jota ei voida käyttää hyväksi loukkaamatta toiseen patenttiin (''ensimmäinen patentti'') liittyviä oikeuksia, on noudatettava seuraavia lisäehtoja:
(i) jälkimmäisessä patentissa esitetyn keksinnön tulee sisältää huomattavaa taloudellista merkitystä omaava tärkeä tekninen edistysaskel ensimmäisessä patentissa esitettyyn keksintöön nähden;
(ii) ensimmäisen patentin omistajalla tulee olla oikeus ristiinlisensiointiin kohtuullisilla ehdoilla jälkimmäisessä patentissa esitetyn keksinnön käyttämiseksi; ja
(iii) ensimmäisen patentin käyttöön annettu lupa on luovutettavissa vain jälkimmäisen patentin luovutuksen yhteydessä.
Artikla 32Kumoaminen/Menettäminen
Jokainen päätös, jolla patentti mitätöidään tai jonka nojalla se menetetään, tulee voida saattaa oikeudelliseen tarkasteluun.
Artikla 33Suoja-aika
Suoja-aika, joka on mahdollista saada, voi päättyä aikaisintaan, kun kaksikymmentä vuotta on kulunut hakemuksen jättöpäivästä. 8)
8) Niiden jäsenten alueilla, joissa ei ole välitöntä patentinmyöntämisjärjestelmää, voidaan säätää, että suoja-ajan pituus lasketaan hakemuksen jättöpäivästä alkuperäisessä patentinmyöntämisjärjestelmässä.
Artikla 34Menetelmäpatentit; Todistustaakka
1. Edellä 28 artiklan 1(b) alakohdassa tarkoitettuun oikeudenhaltijaan kohdistuvaan loukkaukseen liittyvässä siviiliprosessissa, mikäli patentin kohteena on menetelmä tuotteen valmistamiseksi, tulee oikeusviranomaisilla olla oikeus määrätä vastaaja osoittamaan, että menetelmä identtisen tuotteen valmistamiseksi eroaa patentoiduista menetelmistä. Sen vuoksi jäsenten tulee säätää, että mikäli vähintään toinen seuraavista ehdoista täyttyy, jokainen identtinen tuote, joka on valmistettu ilman patentin omistajan suostumusta, on katsottava valmistetuksi patentoidulla menetelmällä, jollei vastaista näyttöä ole
(a) mikäli patentoidulla menetelmällä valmistettu tuote on uusi;
(b) mikäli on huomattavan todennäköistä, että identtinen tuote on valmistettu menetelmää käyttäen, eikä patentin omistaja ole kyennyt kohtuullisista yrityksistä huolimatta määrittelemään, mitä menetelmää todellisuudessa on käytetty.
2. Mikä tahansa jäsen voi vapaasti säätää, että 1 kohdassa tarkoitettu todistustaakka on epäillyllä loukkaajalla vain, mikäli a alakohdassa tarkoitettu ehto täyttyy, tai vain mikäli b alakohdassa tarkoitettu ehto täyttyy.
3. Esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen valmistus- ja liikesalaisuuksiensa suojelemiseksi ottaa huomioon.
LUKU 6INTEGROITUJEN PIIRIEN PIIRIMALLIT (TOPOGRAFIAT)
Artikla 35Suhde IPIC-sopimukseen
Jäsenet ovat yksimielisiä siitä, että integroitujen piirien piirimalleille (topografiat, tässä sopimuksessa ''piirimallit'') annetaan suojaa integroituihin piireihin liittyvästä henkisestä omaisuudesta tehdyn sopimuksen 2-7 artiklan (muut kuin 6 artiklan 3 kohta), 12 artiklan ja 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja että lisäksi noudatetaan seuraavia määräyksiä.
Artikla 36Suojan soveltamisala
Ellei 37 artiklan 1 kohdan määräyksistä muuta johdu, jäsenten on katsottava, että on laitonta harjoittaa seuraavia toimia, mikäli niihin on ryhdytty ilman oikeudenhaltijan 9) suostumusta: tuoda maahan, myydä, tai levittää kaupallisiin tarkoituksiin suojattu piirimalli, integroitu piiri, johon suojattu piirimalli sisältyy, tai esine, johon sellainen integroitu piiri on sisällytetty, kuitenkin vain niin kauan kuin se sisältää laittomasti jäljennetyn piirimallin.
9) Termillä ''oikeudenhaltija'' tarkoitetaan samaa kuin termillä ''oikeudenhaltija'' IPIC-sopimuksessa.
Artikla 37Toimet, jotka eivät vaadi oikeudenhaltijan suostumusta
1. Sen estämättä mitä edellä 36 artiklassa säädetään, jäsen ei saa katsoa lainvastaiseksi kyseisessä artiklassa tarkoitettuja toimia, joihin on ryhdytty sellaisen integroidun piirin osalta, johon laittomasti jäljennetty piirimalli sisältyy tai sellaisen esineen osalta, johon sellainen integroitu piiri on sisällytetty, milloin henkilö, joka suoritti sellaisen toimen tai määräsi toimen suoritettavaksi, ei tiennyt eikä hänellä ollut riittäviä perusteita tietää silloin, kun hän hankki integroidun piirin tai esineen, johon integroitu piiri on sisällytetty, että se sisälsi laittomasti jäljennetyn piirimallin. Jäsenten tulee säätää, että sen jälkeen kun sellainen henkilö on saanut riittävän tiedon siitä, että piirimalli oli laittomasti jäljennetty, hän voi tehdä mitä tahansa hänen käytössään olevalla varastolla samoin kuin niillä, jotka tilattiin ennen kyseistä ajankohtaa, mutta hän on velvollinen maksamaan oikeudenhaltijalle summan, joka vastaa kohtuullista korvausta, joka maksettaisiin sellaiseen piirimalliin liittyvän, vapaasti neuvotellun lisenssin nojalla.
2. Edellä 31 artiklan a-k kohdissa tarkoitettuja ehtoja sovelletaan soveltuvin osin piirimallin muun kuin vapaaehtoisen lisensioinnin tapauksessa tai tapauksessa, jossa sitä käytetään viranomaisten toimesta tai niiden tarpeita varten ilman oikeudenhaltijan suostumusta.
Artikla 38Suoja-aika
1. Niiden jäsenten alueella, joissa suojan saaminen edellyttää rekisteröintiä, piirimallien suoja-ajan on oltava vähintään kymmenen vuotta laskettuna rekisteröintihakemuksen jättöpäivästä tai sen missä tahansa tapahtuneesta ensimmäisestä kaupallisesta hyödyntämisestä.
2. Niiden jäsenten alueella, joissa suojan saaminen ei edellytä rekisteröintiä, piirimallien suoja-ajan on oltava vähintään kymmenen vuotta sen missä tahansa tapahtuneesta ensimmäisestä kaupallisesta hyödyntämisestä.
3. Edellä 1 ja 2 kohdan estämättä jäsen voi säätää, että suoja lakkaa olemasta voimassa 15 vuoden kuluttua piirimallin luomisesta.
LUKU 7JULKISTAMATTOMAN TIEDON SUOJA
Artikla 39
1. Tehokkaan suojan varmistamiseksi epäreilua kilpailua vastaan siten kuin Pariisin yleissopimuksen (1967) 10 bis artiklassa säädetään, jäsenten tulee antaa suojaa julkistamattomalle tiedolle jäljempänä 2 kohdan mukaisesti ja hallituksen tai hallituksen viranomaisten käyttöön annetulle tiedolle jäljempänä 3 kohdan mukaisesti.
2. Luonnollisilla ja oikeushenkilöillä tulee olla mahdollisuus estää laillisesti heidän valvonnassaan olevan tiedon ilmaiseminen, hankkiminen tai käyttäminen ilman heidän lupaansa muiden toimesta tavalla, joka on vastoin rehellistä kaupallista käytäntöä 10) niin kauan, kuin:
10) Tässä sopimusmääräyksessä ''tavalla, joka on vastoin rehellistä kaupallista käytäntöä'' tarkoitetaan ainakin sellaisia menettelyjä kuin sopimuksen rikkominen, luottamuksen rikkominen, ja yllyttäminen rikkomiseen, ja se käsittää sellaisten kolmansien osapuolien toimesta tapahtuvan tiedon hankinnan, jotka tiesivät tai jotka osoittivat huomattavaa piittaamattomuutta ollessaan tietämättömiä, että tiedon hankintaan liittyi sellaisia menettelyjä.
- sellainen tieto on salaista siinä merkityksessä, että se ei ole kokonaisuudessaan tai osiensa tarkan muodon ja kokoonpanon osalta yleisesti tunnettu sellaisten henkilöiden keskuudessa, jotka normaalisti käsittelevät kyseisen kaltaista tietoa;
- sellaisella tiedolla on kaupallista arvoa, koska se on salaista; ja
- henkilö, jolla on laillisesti sellainen tieto hallussaan, on ryhtynyt riittäväksi katsottaviin toimenpiteisiin pitääkseen tiedon salassa.
3. Vaatiessaan julkistamattomia testituloksia tai muita tietoja, joiden aikaansaaminen on edellyttänyt huomattavaa ponnistusta, edellytyksenä markkinointiluvan myöntämiselle sellaisille farmaseuttisille ja maatalouskemikaalituotteille, joissa käytetään uusia kemiallisia yhdisteitä, jäsenten tulee antaa sellaisille tiedoille suoja epärehellistä kaupallista käytäntöä vastaan. Jäsenten tulee myös suojata sellaista tietoa paljastumiselta, paitsi milloin se on tarpeen yleisön suojelemiseksi, tai ellei toimenpiteisiin ole jo ryhdytty sen varmistamiseksi, että tieto on suojassa epärehelliseltä kaupalliselta käytännöltä.
LUKU 8SOPIMUSPERUSTEISIIN LISENSSEIHIN LIITTYVÄN KILPAILUA RAJOITTAVAN KÄYTÄNNÖN VALVONTA
Artikla 40
1. Jäsenet ovat yksimielisiä siitä, että tietyillä sellaisilla teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvillä lisensiointikäytännöillä tai -ehdoilla, jotka rajoittavat kilpailua, voi olla kielteisiä vaikutuksia kaupankäyntiin ja ne voivat estää teknologian siirtoa ja levitystä.
2. Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäseniä täsmentämästä niiden kansallisessa lainsäädännössä lisensiointikäytäntöä tai -ehtoja, joiden katsotaan tietyissä nimenomaisissa tapauksissa merkitsevän sellaista teollis- tai tekijänoikeuksien väärinkäyttöä, jolla on kielteisiä vaikutuksia kilpailuun kulloinkin kysymyksessä olevalla osalla markkinoita. Siten kuin edellä säädetään, jäsen voi ottaa käyttöön, yhdenmukaisesti muiden tämän sopimuksen määräysten kanssa, sopivia keinoja sellaisten käytäntöjen estämiseksi tai valvomiseksi, joissa voi olla kysymys esimerkiksi yksinomaisista grantback-ehdoista, ehdoista, joilla rajoitetaan mahdollisuutta kiistää sopimuksen pätevyys, tai pakollista pakettilisensiointia sisältävistä ehdoista, jäsenen asianomaisten lakien ja määräysten valossa.
3. Jokaisen jäsenen on pyynnöstä neuvoteltava jokaisen sellaisen toisen jäsenen kanssa, jolla on syy epäillä, että sellainen teollis- tai tekijänoikeuden omistaja, joka on sen maan kansalainen, jolle neuvottelupyyntö osoitettiin, tai jolla on siellä asuinpaikka, harjoittaa käytäntöä, joka on vastoin neuvottelupyynnön esittäneen maan lakeja ja määräyksiä tässä jaksossa tarkoitetussa asiassa, ja tämä jäsen tahtoo varmistaa, että sen lakeja noudatetaan. Tällä ei kuitenkaan rajoiteta mitään lain edellyttämiä toimia tai kummallekaan jäsenelle kuuluvaa vapautta antaa lopullinen päätös asiassa.
Jäsenen, jolle neuvottelupyyntö esitettiin, tulee täysipainoisesti ja myönteisellä tavalla harkita neuvotteluja pyynnön esittäneen jäsenen kanssa ja varata niihin riittävä tilaisuus sekä tulee toimia yhteistyössä toimittamalla käsiteltäväksi julkisesti saatavilla oleva ei-luottamuksellinen, kyseiseen asiaan liittyvä samoin kuin muu jäsenen käytössä oleva informaatio ottaen kuitenkin huomioon se, mitä laki ja sellaiset yhteisesti hyväksytyt sopimukset edellyttävät, jotka koskevat tiedon luottamuksellisuuden säilyttämistä neuvottelupyynnön esittäneen jäsenvaltion toimesta.
4. Jäsenelle, jonka kansalaiset tai asukkaat ovat asianosaisina toisen jäsenen alueella prosesseissa, jotka koskevat epäiltyä toisen jäsenen lakien ja määräysten rikkomista tämän luvun tarkoittamassa asiassa, tulee pyynnöstä myöntää tilaisuus neuvotteluihin toisen jäsenen kanssa ottaen huomioon samat näkökohdat, joita tarkoitetaan edellä 3 kohdassa.
OSA IIITEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN TÄYTÄNTÖÖNPANO
LUKU 1YLEISET VELVOITTEET
Artikla 41
1. Jäsenten tulee varmistaa, että tässä osassa määritellyt täytäntöönpanoon liittyvät menettelyt ovat käytettävissä niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti siten, että ne mahdollistavat tehokkaat toimet tässä sopimuksessa tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia vastaan, mukaan lukien joutuisat oikeuskeinot loukkausten torjumiseksi samoin kuin oikeuskeinot vastaisten loukkausten ehkäisemiseksi. Näitä menettelyjä tulee soveltaa siten, että vältetään esteiden syntyminen lailliselle kaupalle ja että luodaan takeet menettelyjen väärinkäyttöä vastaan.
2. Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskeva menettely tulee olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Se ei saa olla liian monimutkainen tai kallis eikä sille saa asettaa kohtuuttomia määräaikoja tai aiheettomia viiveitä.
3. On suotavaa, että päätökset tehdään kirjallisesti ja että ne perustellaan. Niiden tulee olla ainakin asianosaisten saatavilla ilman aiheetonta viivytystä. Päätösten tulee perustua vain sellaiseen näyttöön, josta asianosaisille on annettu mahdollisuus tulla kuulluiksi.
4. Asianosaisilla tulee olla oikeus saattaa lopullinen hallinnollinen päätös tuomioistuimen tutkittavaksi. Asianosaisilla tulee olla oikeus saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi myös tuomioistuimen ensimmäisen asteen antama tuomio oikeuskysymyksen osalta ottaen kuitenkin huomioon kansalliset säännökset, joiden mukaan tuomioistuimen toimivalta voi määräytyä asian merkittävyyden mukaan. Velvollisuutta ei kuitenkaan ole tarjota mahdollisuutta saattaa tutkittavaksi vapauttavaa tuomiota rikosjutussa.
5. Tämän osan määräyksillä ei ole tarkoitettu synnyttää mitään velvoitetta perustaa lakien yleisestä täytäntöönpanojärjestelmästä erillistä järjestelmää teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa varten, eivätkä ne myöskään vaikuta siihen, miten jäsenet yleensä voivat panna lakeja täytäntöön. Tämän osan määräykset eivät synnytä mitään velvoitetta, joka koskisi voimavarojen jakoa toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanomenettelyn ja toisaalta lakien yleisen täytäntöönpanomenettelyn kesken.
LUKU 2SIVIILIOIKEUDELLISET JA HALLINNOLLISET MENETTELYT JA OIKEUSKEINOT
Artikla 42Oikeudenmukainen ja tasapuolinen menettely
Jäsenten tulee antaa oikeudenhaltijoille 11) mahdollisuus turvautua siviilioikeudenkäyntiin tässä sopimuksessa tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanemiseksi. Vastaajalla tulee olla oikeus saada riittävän ajoissa kirjallinen haaste, jossa tiedot asiasta mukaan lukien vaatimuksen perusteet on riittävästi yksilöity. Asianosaisille tulee sallia, että riippumaton oikeudenkäyntiavustaja edustaa heitä, eikä menettely saa sisältää liian raskaita vaatimuksia pakollisesta henkilökohtaisesta läsnäolosta. Asianosaisilla tulee olla oikeus näyttää toteen vaatimuksensa ja esittää asiaan vaikuttavat todisteet. Menettelyssä tulee olla mahdollista yksilöidä ja suojella luottamuksellista tietoa, jollei se ole vastoin olemassa olevia perustuslaillisia vaatimuksia.
11) Tässä osassa termillä ''oikeudenhaltija'' tarkoitetaan myös liitoja ja yhdistyksiä, joilla on lakiin perustuva oikeus ottaa nimiinsä sellaisia oikeuksia.
Artikla 43Näytön esittäminen
1. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä, milloin asianosainen on esittänyt kohtuullisella tavalla saatavissa olevan todistusaineiston, joka riittää tukemaan hänen vaatimuksiaan, ja on yksilöinyt sellaiset hänen vaatimuksiaan tukevat todisteet, jotka ovat hänen vastapuolensa hallussa, että vastapuolen on esitettävä nämä todisteet. Oikeusviranomainen voi sisällyttää tarvittaessa määräykseensä sellaisia ehtoja, että luottamuksellisen tiedon suojelu voidaan varmistaa.
2. Milloin asianosainen vapaaehtoisesti ja ilman perusteltua syytä estää välttämättömän tiedon saamisen tai muutoin jättää sen esittämättä kohtuullisessa ajassa taikka merkittävässä määrin vaikeuttaa täytäntöönpanomenettelyyn liittyvää tointa, jäsen voi antaa oikeusviranomaisille oikeuden tehdä sille esitetyn todistusaineiston perusteella valmistelevia tai lopullisia päätöksiä, jotka voivat olla joko vahvistavia tai hylkääviä. Todistusaineistoon luetaan myös, sen asianosaisen kanne tai väite, jota tiedon saamatta jääminen haittaa. Asianosaisilla tulee olla tilaisuus tulla kuulluksi väitteistä tai todisteista.
Artikla 44Kieltotuomio
1. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä osapuoli lopettamaan loukkaava toimi, muun ohella estääkseen teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavia tavaroita siirtymästä toimialueellaan markkinoille välittömästi niiden tulliselvityksen jälkeen. Jäsenet eivät ole velvollisia antamaan sellaista oikeutta sellaisten tavaroiden osalta, jotka asianomainen on hankkinut tai tilannut ennen kuin hän tiesi tai hänellä oli perusteltua aihetta tietää, että ryhtyminen sellaiseen tavaraan loukkaisi teollis- tai tekijänoikeutta.
2. Tämän osan muiden määräysten estämättä ja edellyttäen, että niitä II osan määräyksiä noudatetaan, jotka koskevat käyttöä, johon viranomainen tai kolmas osapuoli viranomaisen suostumuksella ja ilman oikeudenhaltijan suostumusta voi ryhtyä, jäsenet voivat rajoittaa oikeuskeinot sellaista käyttöä vastaan käsittämään vain 31 artiklan h alakohdan mukaisen korvauksen maksamisen. Muissa tapauksissa tässä osassa tarkoitettuja oikeuskeinoja tulee soveltaa tai, milloin nämä oikeuskeinot eivät ole yhdenmukaisia kansallisen lainsäädännön kanssa, tulee olla mahdollisuus vahvistustuomioon tai riittävään korvaukseen.
Artikla 45Vahingot
1. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä oikeudenloukkaaja maksamaan oikeudenhaltijalle korvaus, joka riittää hyvittämään oikeudenhaltijan kärsimän vahingon teollis- tai tekijänoikeuden loukkauksesta, jos loukkaaja tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää, että hän oli ryhtynyt loukkaavaan tekoon.
2. Oikeusviranomaisilla tulee myös olla oikeus määrätä loukkaaja maksamaan oikeudenhaltijalle kulut, joihin voi sisältyä kohtuullinen asianajajapalkkio. Jäsenet voivat oikeuttaa, milloin siihen katsotaan olevan aihetta, oikeusviranomaiset määräämään menetetyn tuoton palautuksen tai ennalta arvioidun vahingon korvauksen myös, milloin loukkaaja ei tiennyt eikä hänellä ollut riittävästi perusteita tietää, että hän oli ryhtynyt loukkaavaan tekoon.
Artikla 46Muut oikeuskeinot
Tehokkaiden esteiden luomiseksi oikeudenloukkauksia vastaan oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä, että tavarat, joiden he ovat katsoneet loukkaavan oikeuksia, tulee korvauksetta poistaa markkinoilta siten, että vältetään oikeudenhaltijalle aiheutuva haitta, tai että tavarat tulee tuhota, jollei tämä ole vastoin perustuslaillisia säännöksiä. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä, että materiaali ja välineet, joita pääasiassa käyttämällä oikeutta loukkaavat tavarat on valmistettu, tulee ilman minkäänlaista korvausta poistaa markkinoilta siten, että uudet loukkaukset estetään. Sellaista vaatimusta harkittaessa tulee ottaa huomioon toisaalta loukkauksen vakavuus ja toisaalta määrätyt oikeuskeinot sekä lisäksi kolmansien osapuolten etu. Tavaramerkkioikeutta loukkaavan tuoteväärennöksen osalta pelkkä laittomasti kiinnitetyn tavaramerkin irrottaminen riittää vain poikkeuksellisesti siihen, että tavara voidaan päästää markkinoille.
Artikla 47Tiedonsaantioikeus
Jäsenet voivat säätää, että oikeusviranomaisilla on oikeus määrätä oikeudenloukkaaja antamaan oikeudenhaltijalle tietoja sellaisen kolmannen osapuolen henkilöllisyydestä, joka on osallistunut oikeutta loukkaavien tavaroiden tai palvelusten valmistukseen ja jakeluun, samoin kuin kaupankäyntikanavista, jollei tämä ole kohtuutonta loukkauksen vakavuuden aste huomioon ottaen.
Artikla 48Vastaajan hyvittäminen
1. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä osapuoli, jonka vaatimuksesta toimenpiteisiin ryhdyttiin ja joka on väärinkäyttänyt täytäntöönpanomenettelyä, suorittamaan riittävä korvaus sille osapuolelle hänen väärinkäytön vuoksi kärsimästään vahingosta, jolle kielto tai määräys on virheellisesti asetettu. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä hakija maksamaan vastaajan kulut, joihin saattaa sisältyä kohtuullinen asianajajapalkkio.
2. Teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan tai täytäntöönpanoon liittyvän lain hallinnoinnin osalta jäsenet voivat vapauttaa julkisen viranomaisen ja virkamiehet vahingonkorvausvastuusta vain, mikäli näihin toimiin on ryhdytty tai niihin on päätetty ryhtyä hyvässä uskossa ja sellaisten lakien osalta noudatettavaa normaalia hallintokäytäntöä noudattaen.
Artikla 49Hallinnolliset menettelyt
Siinä laajuudessa kuin siviilioikeudellisia seuraamuksia voidaan määrätä hallinnollisessa menettelyssä, siinä noudatettavien periaatteiden tulee olennaisesti vastata tässä luvussa tarkoitettuja periaatteita.
LUKU 3TURVAAMISTOIMENPITEET
Artikla 50
1. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä nopeista ja tehokkaista turvaamistoimenpiteistä,
(a) joilla estetään niiden tuomiopiirissä teollis- tai tekijänoikeuden loukkaaminen ja erityisesti maahantuotujen tavaroiden pääsy markkinoille tulliselvityksen jälkeen;
(b) jotka tähtäävät olennaisen todistusaineiston turvaamiseen, milloin rikkomusta on aihetta epäillä.
2. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus päättää turvaamistoimenpiteistä toista osapuolta kuulemattakin, milloin se katsotaan perustelluksi, erityisesti jos viivytys todennäköisesti aiheuttaisi korvaamatonta vahinkoa oikeudenhaltijalle, tai milloin on ilmeinen todistusaineiston hävittämisen vaara.
3. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus vaatia hakijaa esittämään mitä tahansa kohtuullisella vaivalla saatavaa todistusaineistoa voidakseen riittävästi vakuuttua siitä, että hakija on oikeudenhaltija ja että hänen oikeuttaan loukataan tai että sellainen loukkaus on toteutumaisillaan, ja määrätä hakija asettamaan riittävä vakuus, joka suojaa vastaajaa ja estää väärinkäytöksen.
4. Mikäli turvaamistoimiin on ryhdytty toista osapuolta kuulematta, tälle pitää ilmoittaa asiasta viipymättä ja viimeistään välittömästi toimenpiteisiin ryhtymisen jälkeen. Asian uudelleen käsittely, johon liittyy oikeus tulla kuulluksi, tulee järjestää vastaajan pyynnöstä kohtuullisessa ajassa toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen sen ratkaisemiseksi, onko turvaamistointa muutettava taikka onko se kumottava tai pidettävä voimassa.
5. Viranomainen, joka panee turvaamistoimenpiteen täytäntöön, voi vaatia hakijaa antamaan muita tietoja, jotka ovat välttämättömiä toimenpiteen kohteena olevien tavaroiden tunnistamiseksi.
6. Jollei 4 kohdasta muuta johdu, tulee 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet vastaajan vaatimuksesta kumota tai niiden vaikutukset muuten poistaa, jos pääasiaa ei ole pantu vireille kohtuullisessa määräajassa, jonka pituuden toimenpiteestä määräävä oikeusviranomainen päättää, jos jäsenen lainsäädäntö niin sallii tai, jos tuomioistuimella ei ole sellaista määräysvaltaa, määräaika ei saa yli 20 työpäivää tai 31 kalenteripäivää riippuen siitä, kumpi niistä on pidempi.
7. Jos väliaikainen toimenpide on kumottu tai se raukeaa hakijan toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi tai myöhemmin todetaan, että mitään teollis- tai tekijänoikeuden loukkausta tai sellaisen uhkaa ei ole ollut, oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä vastaajan vaatimuksesta hakija suorittamaan vastaajalle asianmukainen korvaus näiden toimenpiteiden aiheuttamasta vahingosta.
8. Siinä laajuudessa kuin turvaamistoimenpiteistä voidaan päättää hallinnollisessa menettelyssä siinä noudatettavien periaatteiden tulee olennaisesti vastata tässä luvussa tarkoitettuja periaatteita.
LUKU 4RAJATOIMENPITEISIIN LIITTYVÄT ERITYISET VAATIMUKSET 12)
Artikla 51Tulliviranomaisten valvonnasta päästämisen lykkääminen
12) Milloin jäsen on olennaisilta osin poistanut kaiken tavaroiden vapaaseen liikkumiseen liittyvän valvonnan sen ja toisen sellaisen jäsenen väliseltä rajalta, jonka kanssa se muodostaa tulliunionin, sen ei tarvitse soveltaa tämän luvun määräyksiä näiden maiden välisellä rajalla.
Jäsenten tulee yhdenmukaisesti jäljempänä tarkoitettujen määräysten kanssa säätää menettelymuodoista 13), joiden mukaisesti oikeudenhaltijalla, jolla on perusteltua syytä epäillä, että tavaramerkkioikeutta loukkaava tuoteväärennös tai tekijänoikeutta loukkaava piraattituote 14) aiotaan tuoda maahan, on oikeus tehdä kirjallinen hakemus toimivaltaiselle hallinnolliselle tai oikeusviranomaiselle, jotta tulliviranomaiset lykkäisivät sellaisten tavaroiden päästämistä vapaaseen kaupankäyntiin. Jäsenet voivat säätää myös siitä, että sellainen hakemus voidaan tehdä myös tavaroiden osalta, jotka loukkaavat muita teollis- ja tekijänoikeuksia edellyttäen, että tässä luvussa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Jäsenet voivat myös säätää vastaavista menettelymuodoista, jotka koskevat tulliviranomaisten toimesta tapahtuvaa, sellaisten teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden valvonnasta päästämisen lykkäämistä, jotka on tarkoitettu vientiin.
13) Tämä on ymmärrettävä siten, että mitään velvoitetta soveltaa tällaisia menettelymuotoja ei ole koskien sellaisten tavaroiden maahantuontia, jotka on laitettu markkinoille toisessa maassa joko oikeudenhaltijan toimesta tai hänen suostumuksellaan, tai milloin kyseessä on läpikulkuliikenteessä olevat tavarat.
14) Tässä sopimuksessa:
- ''tavaramerkkioikeutta loukkaavalla tuoteväärennöksellä'' tarkoitetaan mitä tahansa tavaroita, pakkaus mukaan lukien, joihin on ilman asianmukaista oikeutta liitetty tavaramerkki, joka on identtinen sellaisen asianmukaisesti rekisteröidyn tavaramerkin kanssa, joka koskee samoja tavaroita, tai joita ei voida sen olennaisten piirteiden osalta erottaa sellaisesta tavaramerkistä, mikä siten tuontimaan lain mukaan loukkaa kyseessä olevan tavaramerkin oikeuden haltijan oikeutta;
- ''tekijänoikeutta loukkaavalla piraattitavaralla'' tarkoitetaan mitä tahansa tavaroita, jotka on kopioitu ilman oikeudenhaltijan tai sellaisen henkilön suostumusta, joka on valmistusmaassa oikeudenhaltijan asianmukaisesti valtuuttama, ja jotka on tehty suoraan tai epäsuorasti artikkelista, jonka kopioiminen olisi täyttänyt tuontimaan lain mukaan tekijänoikeuden tai lähioikeuksien rikkomisen tunnusmerkistön.
Artikla 52Hakemus
Oikeudenhaltijalta, joka käynnistää 51 artiklassa tarkoitetun prosessin, tulee edellyttää riittäviä todisteita, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistautua siitä, että tuontimaan lainsäädännön mukaan hänen teollis- tai tekijänoikeuttaan on todennäköisesti loukattu, samoin kuin riittävän yksityiskohtaisen kuvauksen tavaroista, jotta tulliviranomaiset voivat ne vaikeuksitta tunnistaa. Toimivaltaisten viranomaisten tulee ilmoittaa hakijalle kohtuullisessa ajassa, mikäli he ovat hyväksyneet hakemuksen, ja milloin toimivaltaiset viranomaiset niin päättävät, määräajan jonka kuluessa tulliviranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin.
Artikla 53Takuu tai vastaava vakuus
1. Toimivaltaisella viranomaisella on oikeus vaatia hakijaa asettamaan takuu tai vastaava vakuus, joka riittää suojaamaan vastaajaa ja toimivaltaisia viranomaisia ja estämään väärinkäytökset. Sellainen takuu tai vastaava vakuus ei perusteettomasti saa estää turvautumasta tähän menettelyyn.
2. Mikäli tässä luvussa tarkoitetun hakemuksen vuoksi sellaisten tavaroiden päästämistä kaupankäyntiin, joihin liittyy mallioikeus, patentti, piirimalli tai julkistamatonta tietoa, on lykätty muun kuin tuomioistuimen tai muun riippumattoman viranomaisen päätöksen perusteella, ja 55 artiklassa tarkoitettu määräaika on kulunut umpeen ilman, että asianmukaisesti toimivaltainen viranomainen on myöntänyt väliaikaista määräajan pidennystä, sellaisen tavaran omistaja, maahantuoja tai vastaanottaja on oikeutettu, edellyttäen että muut maahantuonnin edellytykset ovat täytetty, niiden päästämiseen viranomaisen valvonnasta asettamalla vakuus, joka riittää suojaamaan oikeudenhaltijaa oikeudenloukkauksilta. Vakuuden asettaminen ei vaikuta oikeudenhaltijan käytössä oleviin muihin oikeuskeinoihin. Vakuus on palautettava takaisin, mikäli oikeudenhaltija ei kykene käyttämään toimintaoikeuttaan kohtuullisessa määräajassa.
Artikla 54Lykkäämisilmoitus
Maahantuojalle ja hakijalle tulee viipymättä ilmoittaa edellä 51 artiklan mukaisesta tavaroiden tullin valvonnasta päästämisen lykkäämisestä.
Artikla 55Lykkäämisen kesto
Mikäli määräajassa, joka ei saa ylittää kymmentä työpäivää laskettuna lykkäystä koskevan ilmoituksen antamisesta hakijalle, tulliviranomaisille ei ole toimitettu tietoa siitä, että muu osapuoli kuin vastaaja on pannut alulle jutun perusteita koskevan prosessin, tai siitä, että asianmukaisesti toimivaltainen viranomainen on ryhtynyt turvaamistoimenpiteisiin lykkäämällä tavaroiden päästämistä tullin valvonnasta, tavarat tulee päästää tullin valvonnasta edellyttäen, että kaikki muut maahantuonnin tai viennin edellytykset on täytetty. Määräaikaa voidaan pidentää toiset kymmenen työpäivää, silloin kun se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Mikäli jutun perusteita koskeva prosessi on pantu vireille, juttu otetaan käsiteltäväksi, mukaanlukien oikeus tullaa kuulluksi, vastaajan hakemuksesta kohtuullisessa määräajassa sen ratkaisemiseksi, tuleeko edellä tarkoitettuja toimenpiteitä muuttaa, tuleeko ne keskeyttää tai vahvistaa. Edellä sanotun estämättä milloin tavaroiden tullin valvonnasta päästämisen lykkäykseen on ryhdytty, tai sitä on jatkettu oikeuden välipäätösten mukaisesti, sovelletaan edellä 50 artiklan 6 kohtaa.
Artikla 56Korvauksen maksaminen maahantuojalle ja tavaran omistajalle
Asianmukaisilla viranomaisilla tulee olla oikeus määrätä hakija maksamaan tavaran maahantuojalle, vastaanottajalle ja omistajalle asianmukainen korvaus vahingosta, joka heille on aiheutunut tavaran väärästä pidättämisestä, tai sellaisen tavaran pidättämisestä, joka sittemmin on edellä 55 artiklan mukaisesti päästetty tullin valvonnasta.
Artikla 57Oikeus tarkastukseen ja tiedonsaantiin
Jollei luottamuksellisen tiedon suojeleminen toisin edellytä, jäsenet voivat myöntää toimivaltaisille viranomaisille oikeuden antaa oikeudenhaltijalle riittävän tilaisuuden saada tarkastettavakseen tulliviranomaisten valvonnassaan pitämä tuote voidakseen tarkemmin perustella vaatimuksensa. Toimivaltaisella viranomaisella tulee myös olla oikeus antaa maahantuojalle vastaava oikeus saada mikä tahansa sellainen tuote tarkastettavakseen. Jäsenet voivat säätää toimivaltaisten viranomaisten oikeudesta siinä tilanteessa, että tapauksen osalta tunnusmerkistön täyttymisestä on varmistauduttu, antaa oikeudenhaltijalle tiedot tavaratoimittajan, maahantuojan ja vastaanottajan nimistä ja osoitteista samoin kuin kyseessä olevan tavaran määrästä.
Artikla 58Toiminta viran puolesta
Mikäli jäsenet edellyttävät toimivaltaisten viranomaistensa ryhtyvän toimenpiteisiin viran puolesta ja lykkäävän sellaisten tavaroiden päästämistä tullin valvonnasta, joiden osalta nämä ovat saaneet todisteita siitä, että teollis- ja tekijänoikeuksia todennäköisesti on loukattu,:
(a) toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa vaatia oikeudenhaltijalta mitä tahansa tietoja, jotka voivat olla avuksi toimivallan käytössä;
(b) maahantuojalle ja oikeudenhaltijalle tulee viipymättä ilmoittaa lykkäyksestä. Milloin maahantuoja on tehnyt valituksen lykkäyksestä toimivaltaisille viranomaisille, lykkäykseen sovelletaan soveltuvin osin edellä 55 artiklassa määrättyjä edellytyksiä;
(c) jäsenet voivat vapauttaa sekä julkiset viranomaiset, että virkamiehet niiden toimiin liittyvästä vastuusta korjata tarkoituksenmukaisella tavalla aiheutettu vahinko vain, milloin toiminta tai aikomus ryhtyä toimenpiteisiin on tapahtunut hyvässä uskossa.
Artikla 59Oikeuskeinot
Sen estämättä mitä on voimassa muista oikeudenhaltijan oikeuskeinoista ja ottaen huomioon vastaajan oikeus saada asia oikeusviranomaisten tarkastettavaksi, toimivaltaisilla viranomaisilla tulee olla oikeus määrätä oikeutta loukkaava tavara tuhottavaksi tai muuten käytöstä poistettavaksi edellä 46 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tavaramerkkioikeutta loukkaavien tuoteväärennösten osalta viranomaiset eivät saa sallia oikeutta loukkaavien tavaroiden jälleenvientiä niiden ominaisuuksia muuttamatta eikä sallia niitä laitettavaksi muun tullimenettelyn kohteeksi muuta kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Artikla 60Vähäinen maahantuonti
Jäsenet voivat olla soveltamatta edellä tarkoitettuja määräyksiä pieneen määrään tavaroita silloin, kun kysymys on muusta kuin kaupallisesta erästä, ja tavarat ovat matkustajan henkilökohtaisessa matkalaukussa, tai kun ne on lähetetty pienessä paketissa.
LUKU 5RIKOSPROSESSIT
Artikla 61
Jäsenten tulee säätää rikosprosessista ja rangaistuksista sovellettavaksi ainakin niihin tapauksiin, joissa on kysymys kaupallisessa laajuudessa tapahtuvasta harkitusta tavaramerkkiväärennösten kaupasta tai tekijänoikeuspiratismista. Käytössä olevien oikeuskeinojen ja seuraamusten tulee käsittää vankeus- ja/tai sakkorangaistus, joka on riittävän ankara vaikuttaakseen ehkäisevästi ja joka on samalla verrattavissa niihin rangaistuksiin, joita sovelletaan vakavuudeltaan samantasoisiin rikoksiin. Käytettävissä olevien oikeuskeinojen tulee käsittää, silloin kun se katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, kiinniotto, takavarikko ja kaiken sellaisten oikeutta loukkaavan materiaalin ja välineiden tuhoaminen, joiden käyttö liittyi ratkaisevasti lainvastaisen teon toteuttamiseen. Jäsenet voivat säätää rikosprosessuaalisesta menettelystä ja rangaistuksista, joita sovelletaan muun tyyppiseen teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavaan menettelyyn erityisesti silloin, kun menettely on tahallista ja tapahtuu kaupallisessa laajuudessa.
IV OSA
TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUKSIEN HANKINTA JA VOIMASSAPITO SEKÄ NIIHIN LIITTYVÄT OSAPUOLTEN VÄLISET PROSESSIT
Artikla 62
1. Jäsenet voivat vaatia tämän sopimuksen II osan 2-6 luvuissa tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien hankinnan ja ylläpitämisen ehtona kohtuullisiksi katsottavien menettelymuotojen ja muodollisuuksien noudattamista. Sellaisten menettelymuotojen ja muodollisuuksien tulee olla yhdenmukaisia tämän sopimuksen määräysten kanssa.
2. Mikäli teollis- tai tekijänoikeuden saaminen edellyttää oikeuden myöntämistä tai rekisteröintiä, jäsenten tulee varmistaa, että myöntämis- tai rekisteröintimenettely, joka puolestaan edellyttää oikeuden saamisen varsinaisten edellytysten täyttymistä, tekee mahdolliseksi oikeuden myöntämisen tai rekisteröinnin kohtuullisessa ajassa, jotta vältettäisiin suoja-ajan perusteeton lyhentyminen.
3. Pariisin yleissopimuksen (1967) 4 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin palvelumerkkeihin.
4. Teollis- ja tekijänoikeuksien hankintaa tai voimassapitoa koskeviin menettelymuotoihin ja, milloin kansallinen lainsäädäntö antaa sellaista suojaa, hallinnolliseen kumoamiseen ja osapuolten välisiin prosesseihin kuten väitteen esittämiseen, kumoamiseen ja peruuttamiseen, sovelletaan 41 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja yleisiä periaatteita.
5. Lopullisten hallinnollisten päätösten tulee kaikissa edellä 4 kohdassa tarkoitetuissa prosesseissa voida alistaa tuomioistuin- tai tuomioistuintyyppiselle tarkastukselle. Kuitenkaan tällaista velvoitetta antaa mahdollisuus päätösten tarkastukseen ei ole, mikäli kyseessä on menestymätön väiteprosessi tai hallinnollinen kumoaminen, edellyttäen että sellaisen prosessin perustana olevat seikat voivat olla pätemättömyysprosessin kohteena.
V OSARIITOJEN EHKÄISY JA RATKAISEMINEN
Artikla 63Läpinäkyvyys
1. Sellaiset lait ja määräykset ja lopulliset oikeuden päätökset sekä yleisesti sovellettavat hallinnollisten viranomaisten päätökset, jotka on jäsenen toimesta saatettu voimaan ja jotka liittyvät tämän sopimuksen suojan kohteeseen (teollis- ja tekijänoikeuksien saatavuus, laajuus, hankinta, täytäntöönpano ja väärinkäytön estäminen), tulee julkaista tai saattaa julkisesti saataville, mikäli julkaiseminen ei ole kätevä tapa, maan virallisella kielellä ja sillä tavoin, että muut hallitukset ja oikeuksien haltijat pääsevät tutustumaan niihin. Sellaiset sopimukset, jotka koskevat tämän sopimuksen suojan kohdetta ja jotka ovat voimassa jäsenen hallituksen tai hallituksen alaisen viraston ja minkä tahansa toisen hallituksen tai hallituksen alaisen viraston välillä, tulee myös julkaista.
2. Jäsenten tulee ilmoittaa edellä 1 kohdassa tarkoitetut lait ja määräykset TRIPS-neuvostolle avustaakseen neuvostoa sen tehtävässä valvoa sopimuksen toimintaa. Neuvoston tulee pyrkiä vähentämään jäsenille tästä velvollisuudesta aiheutuvaa rasitetta, ja se voi myöntää poikkeuksen velvoitteesta ilmoittaa sellaiset lait ja määräykset suoraan neuvostolle, mikäli neuvottelut Maailman henkisen omaisuuden järjestön kanssa sellaisen yhteisen rekisterin perustamiseksi onnistuvat, joka sisältää nämä lait ja määräykset. Neuvoston tulee ottaa tässä yhteydessä harkittavakseen sellaiseen toimenpiteeseen ryhtyminen, joita tästä sopimuksesta johtuvat velvoitteet edellyttävät ilmoituksiin liittyen, ja jotka alunperin ovat peräisin Pariisin yleissopimuksen (1967) 6 ter artiklan määräyksistä.
3. Jokaisen jäsenen tulee valmistautua antamaan vastauksena toisen jäsenvaltion kirjalliseen pyyntöön, edellä 1 kohdassa tarkoitetun kaltaisia tietoja. Jäsen, jolla on syy uskoa, että tietty henkisen omaisuuden alalla tehty oikeuden päätös tai hallinnollinen päätös taikka kahdenvälinen sopimus vaikuttaa sen tähän sopimukseen perustuviin oikeuksiin, voi myös kirjallisesti vaatia, että sille turvataan pääsy sellaista oikeuden päätöstä tai hallinnollista päätöstä taikka kahdenvälistä sopimusta koskeviin tietoihin, tai että sille on muuten tiedotettu siitä riittävän yksityiskohtaisesti.
4. Mikään edellä 1, 2 ja 3 kohdissa sanottu ei edellytä jäsentä paljastamaan sellaista luottamuksellista tietoa, joka estäisi lain täytäntöönpanon tai muulla tavoin olisi julkisen edun vastainen taikka vahingoittaisi yksittäisten julkisten tai yksityisten yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja.
Artikla 64Riitojen ratkaiseminen
1. Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XXII ja XXIII artiklan määräyksiä, kuten niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tässä sopimuksessa tarkoitettuihin riitoja koskeviin neuvotteluihin ja niiden ratkaisuun, ellei toisin ole nimenomaisesti määrätty.
2. Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XXIII artiklan 1 (b) ja 1 (c) alakohtia ei sovelleta tässä sopimuksessa tarkoitettuun riitojen ratkaisuun Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen voimaantulosta alkavana viiden vuoden pituisena ajanjaksona.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson aikana TRIPS-neuvoston tulee tutkia XXIII artiklan 1 (b) ja 1 (c) alakohtien tyyppisille, tämän sopimuksen nojalla tehdyille valituksille tarpeellinen soveltamisala ja muodollisuudet, ja esittää suosituksensa ministerikokouksen hyväksyttäväksi. Ministerikokouksen päätös, jolla hyväksytään sellainen suositus tai pidennetään 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, edellyttää yksimielisyyttä, ja näin hyväksytyt suositukset velvoittavat kaikkia jäseniä ilman muita muodollisia hyväksymismenettelyjä.
VI OSASIIRTYMÄKAUDEN JÄRJESTELYT
Artikla 65Siirtymäkauden järjestelyt
1. Ellei 2, 3 ja 4 kohtien määräyksistä muuta johdu, jäsenet eivät ole velvollisia soveltamaan tämän sopimuksen määräyksiä ennen yhden vuoden pituisen määräajan päättymistä laskettuna WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä.
2. Kehitysmaajäsen on oikeutettu siirtämään vielä neljällä vuodella edellä 1 kohdassa tarkoitettua, muiden kuin tämän sopimuksen 3, 4 ja 5 artiklojen määräysten soveltamispäivää.
3. Muu sellainen jäsen, joka on parhaillaan siirtymävaiheessa suunnitelmataloudesta markkina- ja vapaan yrittämisen talousjärjestelmään ja joka parhaillaan rakenteellisesti uudistaa henkisen omaisuuden järjestelmäänsä ja kohtaa erityisiä ongelmia teollis- ja tekijänoikeuslainsäädäntönsä valmistelussa ja sen täytäntöönpanossa, voi myös saada hyväkseen edellä 2 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden edun.
4. Mikäli kehitysmaaksi luokiteltava jäsen on sopimuksella velvoitettu ulottamaan tuotepatenttisuojan sellaisille teknologian aloille, jotka eivät kyseisen jäsenen osalta sovellettavana, sopimuksen yleisenä edellä 2 kohdassa tarkoitettuna voimaantuloajankohtana ole saaneet yhtä laajaa suojaa kyseisen jäsenen alueella, jäsen voi lykätä tämän sopimuksen II osan 5 luvussa tarkoitettujen tuotepatentteja koskevien määräysten soveltamista sellaisille teknologian aloille vielä lisäksi viidellä vuodella.
5. Jäsenen, joka käyttää hyväkseen edellä 1, 2, 3 ja 4 kohdissa tarkoitettua siirtymäkautta, tulee varmistaa, että sen kansallisessa lainsäädännössä, määräyksissä ja käytännössä tuona ajanjaksona tehtävät muutokset eivät vähennä yhdenmukaisuutta tämän sopimuksen määräysten kanssa.
Artikla 66Vähiten kehittyneet kehitysmaajäsenet
1. Ottaen huomioon vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten tarpeet ja vaatimukset, niiden taloudelliset, rahoitukselliset ja hallinnolliset rajoitukset samoin kuin niiden tarve voida joustaa, jotta ne voisivat luoda kestävän teknologisen perustan, näiden maiden ei edellytetä soveltavan muita tämän sopimuksen määräyksiä kuin 3, 4 ja 5 artiklaa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana edellä 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta sopimuksen soveltamispäivästä lukien. Neuvoston tulee myöntää vähiten kehittyneeksi kehitysmaajäseneksi luokiteltavan maan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä pidennystä tähän ajanjaksoon.
2. Teollisuusmaajäsenten tulee tarjota yllykkeitä niiden alueilla sijaitseville yrityksille ja instituutioille vähiten kehittyneisiin kehitysmaajäseniin suuntautuvan teknologiansiirron edistämiseksi ja kannustamiseksi, jotta nämä voisivat luoda kestävän ja elinvoimaisen teknologisen perustan.
Artikla 67Tekninen yhteistyö
Tämän sopimuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi teollisuusmaajäsenten tulee tarjota pyynnöstä ja yhteisesti sovituin ehdoin teknistä ja rahoitusyhteistyötä kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten hyväksi. Sellaisen yhteistyön tulee käsittää avustaminen teollis- ja tekijänoikeuksille annettavaa suojaa ja täytäntöönpanoa samoin kuin niiden väärinkäytösten estämistä koskevan kansallisen lainsäädännön valmistelussa, ja sen tulee käsittää näitä asioita varten tarvittavien kansallisten toimistojen ja virastojen perustaminen tai vahvistaminen sekä henkilökunnan koulutus.
VII OSAINSTITUTIONAALISET JÄRJESTELYT; LOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla 68TRIPS-neuvosto
TRIPS-neuvoston tehtävänä on seurata tämän sopimuksen toimintaa ja erityisesti sitä, kuinka jäsenet täyttävät jäljempänä tarkoitetut velvoitteensa, minkä lisäksi sen tulee antaa jäsenille tilaisuus kysyä neuvoja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevissa kysymyksissä. Sen tulee ryhtyä muihinkin tehtäviin, joihin jäsenet sen määräävät, ja erityisesti sen tulee antaa kaikki jäsenten siltä pyytämä, riitojen ratkaisuun liittyvä apu. Tehtäviään suorittaessaan neuvosto voi antaa neuvoja ja etsiä tietoa kaikista lähteistä, mitkä se katsoo tarkoituksenmukaiseksi. Yhteistyössä Maailman henkisen omaisuuden järjestön eri toimielinten kanssa neuvoston tulee ryhtyä etsimään tarkoituksenmukaisia yhteistyön muotoja vuoden kuluessa sen ensimmäisestä kokouksesta.
Artikla 69Kansainvälinen yhteistyö
Jäsenet sopivat toimivansa yhdessä sellaisten tavaroiden kansainvälisen kaupankäynnin lopettamiseksi, jotka loukkaavat teollis- ja tekijänoikeuksia. Tätä varten niiden tulee valita ja ilmoittaa ne hallintoviranomaiset, jotka toimivat yhteydenottopisteinä, ja olla valmiita oikeuksia rikkovien tavaroiden kauppaa koskevaan tietojenvaihtoon. Niiden tulee erityisesti edistää tietojenvaihtoa ja yhteistyötä tulliviranomaisten välillä tavaramerkkioikeutta loukkaavien tuoteväärennösten ja tekijänoikeutta loukkaavien piraattituotteiden kauppaa koskevissa kysymyksissä.
Artikla 70Olemassa olevan aineiston suoja
1. Tästä sopimuksesta ei seuraa velvoitteita sellaisten toimien suhteen, joihin on ryhdytty ennen kyseessä olevan jäsenen osalta noudatettavaa sopimuksen soveltamispäivää.
2. Jollei tässä sopimuksessa ole toisin määrätty, tästä sopimuksesta seuraavat velvollisuudet koskevat kaikkia suojan kohteita, jotka ovat olemassa kyseessä olevan jäsenen osalta noudatettavana sopimuksen soveltamispäivänä ja jotka ovat suojattuja tämän jäsenen alueella kyseisenä päivänä, tai jotka täyttävät tai tulevat myöhemmin täyttämään tämän sopimuksen ehtojen mukaiset suojan saamisen perusteet. Tämän ja jäljempänä olevan 3 ja 4 kohtien osalta olemassa oleviin teoksiin liittyvät tekijänoikeutta koskevat velvoitteet määräytyvät yksinomaisesti Bernin yleissopimuksen (1971) 18 artiklan mukaan, samoin kuin olemassa oleviin äänitteisiin liittyvät äänitteiden tuottajien ja esiintyjien oikeuksista johtuvat velvollisuudet määräytyvät yksinomaisesti Bernin yleissopimuksen (1971) 18 artiklan mukaan siten kuin sitä sovelletaan tämän sopimuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaan.
3. Sellaiselle suojan kohteelle, joka on siirtynyt julkiseen omistukseen kyseessä olevan jäsenen osalta noudatettavaan sopimuksen soveltamispäivään mennessä, ei tarvitse antaa uudelleen suojaa.
4. Sellaisten toimien osalta, jotka koskevat suojan kohdetta ilmentävää tiettyä esinettä ja joista tulee tämän sopimuksen kanssa yhdenmukaistetun lainsäädännön säännösten vastainen, ja joihin toimiin ryhdyttiin tai joihin liittyvä huomattava investointi toteutettiin ennen kuin kyseessä oleva jäsen hyväksyi WTO:n perustamissopimuksen, jäsenvaltio saa säätää rajoituksia oikeudenhaltijan oikeuskeinoihin sellaisten toimien jatkamisen suhteen tämän jäsenvaltion osalta sovellettavan sopimuksen soveltamispäivän jälkeen. Näissä tapauksissa jäsenen tulee kuitenkin säätää ainakin kohtuullisen korvauksen maksamisesta.
5. Jäsen ei ole velvollinen soveltamaan 11 artiklan ja 14 artiklan 4 kohtaa sellaisiin alkuperäiskappaleisiin tai kopioihin, jotka on ostettu ennen kyseisen jäsenen osalta noudatettavaa sopimuksen soveltamispäivää.
6. Jäseniä ei vaadita soveltamaan 31 artiklaa eikä 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaatimusta, jonka mukaan patenttioikeuksien saaminen ei saa olla riippuvainen siitä, mikä tekniikan ala on kyseessä, ilman oikeudenhaltijan suostumusta tapahtuvaan käyttöön silloin, kun sellaiseen käyttöön oli saatu hallituksen lupa ennen kuin tämän sopimuksen päivämäärä tuli tunnetuksi.
7. Niiden teollis- ja tekijänoikeuksien kohdalla, joiden osalta suojan saaminen edellyttää rekisteröintiä, suojan saamista tarkoittavia hakemuksia, jotka olivat vireillä kyseessä olevan jäsenen osalta noudatettavana sopimuksen soveltamispäivänä, tulee voida muuttaa sen mahdollisen lisäsuojan saamiseksi, joka on johdettavissa tämän sopimuksen määräyksistä. Sellaiset muutokset eivät saa sisältää uutta suojattavaa.
8. Mikäli jäsen ei WTO:n perustamissopimuksen voimaantulopäivästä lukien salli farmaseuttisten tuotteiden ja maatalouskemikaalituotteiden patentoimista siinä laajuudessa kuin 27 artikla edellyttää, jäsenen tulee:
(a) edellä olevan VI osan määräysten estämättä turvata, että WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä lukien on käytettävissä mahdollisuus jättää sellaisten keksintöjen patentoimista tarkoittavia hakemuksia;
(b) soveltaa tämän sopimuksen soveltamispäivästä lukien edellä tarkoitettuihin hakemuksiin tässä sopimuksessa patentoitavuuden edellytyksiksi määriteltyjä kriteerejä siten kuin kriteereitä sovellettaisiin hakemuksen jättöpäivänä jäsenen alueella, tai milloin etuoikeus on saatavissa ja sitä haetaan, hakemuksen etuoikeuspäivänä;
(c) antaa patenttisuoja tämän sopimuksen mukaisesti patentin myöntämisestä lukien ja jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi, laskettuna tämän sopimuksen 33 artiklassa tarkoitetulla tavalla hakemuksen jättöpäivästä, niille näistä hakemuksista, jotka täyttävät (b) alakohdassa tarkoitetut suojan saamisen edellytykset.
9. Milloin tietty tuote on patenttihakemuksen kohteena jäsenen alueella edellä 8 (a) alakohdan mukaisesti, yksinoikeudet markkinointiin on myönnettävä edellä VI osassa tarkoitettujen säännösten estämättä viideksi vuodeksi siitä, kun markkinointiin saatiin lupa kyseisen jäsenen alueella tai kunnes tuotepatentti myönnetään tai evätään, riippuen siitä kumpi näistä tapahtuu aikaisemmin, edellyttäen että WTO:n perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen patenttihakemus on tehty ja patentti myönnetty kyseiselle tuotteelle toisen jäsenen alueella ja lupa markkinointiin kyseisen toisen jäsenen alueella on saatu.
Artikla 71Tarkastelu ja lisäykset
1. TRIPS-neuvoston tulee ottaa tarkasteltavakseen tämän sopimuksen täytäntöönpano edellä 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden päätyttyä. Neuvoston tulee ottaa se uudelleen tarkasteltavakseen kahden vuoden kuluttua sanotusta päivämäärästä ottaen huomioon sen täytäntöönpanossa saadut kokemukset ja sen jälkeen säännöllisin samanpituisin väliajoin. Neuvosto voi ryhtyä näihin tarkasteluihin myös minkä tahansa muiden esiintulevien seikkojen johdosta, jotka saattavat edellyttää tämän sopimuksen muuttamista tai täydentämistä.
2. Sellaiset muutokset, jotka tähtäävät yksinomaan jo voimassa olevien teollis- ja tekijäinoikeuksien suojan nostamiseksi tasolle, joka on saavutettu ja joka on voimassa muissa monenkeskisissä sopimuksissa, ja jonka WTO:n kaikki jäsenet ovat hyväksyneet noiden sopimusten piirissä, voidaan saattaa, mikäli TRIPS-neuvosto sitä yksimielisesti ehdottaa, WTO:n perustamissopimuksen X artiklan 6 kohdan tarkoittamalla tavalla ministerikokouksen käsiteltäväksi toimenpiteitä varten.
Artikla 72Varaumat
Minkään tämän sopimuksen määräyksen osalta ei voida tehdä varaumaa ilman muiden jäsenten suostumusta.
Artikla 73Turvallisuuteen perustuvat poikkeukset
Mikään tässä sopimuksessa ei oikeuta
(a) vaatimaan jäsentä toimittamaan sellaisia tietoja, joiden paljastaminen olisi vastoin sen olennaisia turvallisuusetuja; tai
(b) estämään jäsenvaltiota ryhtymästä toimenpiteisiin, jotka se katsoo välttämättömiksi olennaisten turvallisuusetujensa suojelemiseksi, ja;
(i) jotka liittyvät halkeavaan materiaaliin tai sen johdannaisaineisiin;
(ii) jotka liittyvät aseiden, ammusten tai muiden sotatarvikkeiden kauppaan tai muiden sellaisten tarvikkeiden ja sellaisen materiaalin kauppaan, jota käydään puolustuslaitosten tarpeita varten;
(iii) joihin ryhdytään sodan tai kansainvälisiin suhteisiin vaikuttavan konfliktin aikana; tai
(c) estämään jäsentä ryhtymästä toimenpiteisiin, joihin se ryhtyy Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan velvoittamana kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
LIITE 2 RIITOJEN RATKAISUSTA ANNETTUJA SÄÄNTÖJÄ JA MENETTELYJÄ KOSKEVA SOPIMUS
Jäsenet sopivat seuraavaa:
Artikla 1Sopimuskate ja soveltaminen
1. Tämän sopimuksen sääntöjä ja menettelyjä sovelletaan niihin riitoihin, jotka nostetaan tämän sopimuksen 1 alaliitteessä olevien sopimusten (myöhemmin tässä sopimuksessa ''liitesopimukset'') neuvottelu- ja riitojenratkaisumääräysten perusteella. Tämän sopimuksen sääntöjä ja menettelyjä sovelletaan myös jäsenten välisiin neuvotteluihin ja riitojenratkaisuun, jotka koskevat Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (myöhemmin tässä sopimuksessa ''WTO-sopimus'') ja tämän sopimuksen määräyksiin perustuvia oikeuksia ja velvoitteita joko erillisinä tai yhdessä jonkin liitesopimuksen kanssa.
2. Tämän sopimuksen sääntöjä ja menettelyjä sovelletaan, ellei tämän sopimuksen 2 alaliitteessä mainituissa liitesopimuksissa olevista erityis- tai lisäsäännöistä ja menettelyistä muuta johdu. Jos tämän sopimuksen sääntöjen ja menettelyjen sekä 2 alaliitteen erityis- tai lisäsääntöjen ja menettelyjen välillä on ristiriitaa, ovat 2 alaliitteen erityis- tai lisäsäännöt ja menettelyt voimassa.
Riidoissa, jotka koskevat useamman kuin yhden liitesopimuksen sääntöjä ja määräyksiä, jos näiden tarkasteltavina olevien sopimusten erityis- tai lisäsääntöjen ja menettelyjen välillä on ristiriita, eivätkä riidan osapuolet pääse sopimukseen säännöistä ja menettelyistä 20 päivän kuluessa paneelin perustamisesta, 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti riitojenratkaisuelimen (myöhemmin tässä sopimuksessa ''DSB'') puheenjohtajan tulee keskusteltuaan riidan osapuolten kanssa päättää sovellettavista säännöistä ja menettelyistä 10 päivän kuluessa siitä, kun toinen jäsenistä on sitä pyytänyt.
Puheenjohtajan tulee noudattaa periaatetta, että erityis- ja lisäsääntöjä ja menettelyjä tulisi käyttää silloin, kun se on mahdollista ja tämän sopimuksen sääntöjä ja menettelyjä siinä määrin kuin on välttämätöntä.
Artikla 2Hallinto
1. Riitojen ratkaisuelin perustetaan hallinnoimaan näitä sääntöjä ja menettelyjä sekä liitesopimusten määräyksiä neuvottelusta ja riitojenratkaisusta, ellei liitesopimuksissa toisin määrätä. Sen mukaisesti DSB:llä on oikeus perustaa paneelit, hyväksyä paneelien ja valituselimen raportit, valvoa päätösten ja suositusten täytäntöönpanoa sekä oikeuttaa liitesopimusten mukaisten myönnytysten ja muiden velvoitteiden peruuttamiseen. Liitesopimuksissa olevan useammankeskisen kauppasopimuksen osalta käsitteellä ''jäsen'' tarkoitetaan vain niitä jäseniä, jotka ovat asianomaisen useammankeskisen kauppasopimuksen osapuolia. Kun DSB hallinnoi useammankeskisen kauppasopimuksen riitojenratkaisumääräyksiä, vain ne jäsenet, jotka ovat sopimuksen jäseniä, voivat osallistua niihin päätöksiin ja toimenpiteisiin, joihin DSB ryhtyy riidan osalta.
2. DSB:n on ilmoitettava asianomaisille WTO:n neuvostoille ja komiteoille kullekin erikseen liitesopimusten määräyksiä koskevien riitojen kehittymisestä.
3. DSB:n on kokoonnuttava niin usein kuin se on tarpeellista tässä sopimuksessa olevien määräaikojen noudattamisen osalta.
4. Tämän sopimuksen sääntöjen ja menettelyjen määrätessä DSB:n tekemään päätöksen asiassa, on päätös tehtävä konsensuksella. 1)
1) DSB:n katsotaan tehneen päätöksensä konsensuksella, jos yksikään kokouksessa läsnä oleva jäsen ei päätöstä tehtäessä virallisesti ilmoita vastustavansa päätöstä.
Artikla 3Yleiset määräykset
1. Jäsenet sitoutuvat noudattamaan GATT 1947 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen riitojenratkaisua koskevia periaatteita ja sääntöjä ja menettelyjä niin kuin niitä tässä on kehitetty ja muutettu.
2. WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä on keskeinen osa monenkeskisen kauppajärjestelmän turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Jäsenet tunnustavat, että se suojaa jäsenten liitesopimusten mukaisia oikeuksia ja velvoitteita sekä selventää noiden sopimusten olemassa olevia määräyksiä kansainvälisen oikeuden tavanomaisten tulkintasääntöjen mukaisesti. DSB:n ratkaisuilla ja suosituksilla ei voida lisätä tai vähentää jäsenten liitesopimusten mukaisia oikeuksia ja velvoitteita.
3. Sellaisten tilanteiden pikainen ratkaiseminen, joissa jäsen katsoo, että toisen jäsenen toimenpiteellä on jotakin sen liitesopimuksen mukaista etuutta suoraan tai välillisesti loukattu, on välttämätöntä WTO:n tehokkaalle toiminnalle sekä jäsenten oikeuksien ja velvoitteiden välisen tasapainon säilyttämiselle.
4. DSB:n suosituksilla ja ratkaisuilla tulee pyrkiä saavuttamaan tyydyttävä ratkaisu asiaan tämän sopimuksen ja liitesopimusten oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti.
5. Kaikkien niiden ratkaisujen, jotka virallisesti tulevat esille liitesopimusten neuvotteluja ja riitojenratkaisua koskevien määräysten perusteella, mukaanlukien välimiestuomiot, tulee olla yhdenmukaisia näiden sopimusten kanssa, eivätkä ne saa mitätöidä tai loukata yhdenkään jäsenen noihin sopimuksiin perustuvia etuja tai vaikeuttaa näiden sopimusten tavoitteiden toteutumista.
6. Keskinäisesti hyväksytyt ratkaisut asioihin, jotka on virallisesti nostettu liitesopimusten neuvotteluja ja riitojenratkaisua koskevien määräysten mukaisesti, on ilmoitettava DSB:lle ja asianomaisille neuvostoille ja komiteoille, joissa jokainen jäsen voi ottaa esille asiaan liittyvän seikan.
7. Ennen kanteen nostamista jäsenen on harkittava sitä, olisiko toiminta näiden menettelyjen osalta tuloksekasta. Riitojenratkaisujärjestelmän tarkoituksena on pyrkiä turvaamaan myönteinen ratkaisu asiaan. Riidan osapuolten keskinäisesti hyväksymää ratkaisua, joka on liitesopimusten mukainen, on pidettävä suositeltavimpana. Keskinäisesti hyväksytyn ratkaisun puuttuessa, riitojenratkaisujärjestelmän ensimmäisenä tavoitteena on tavallisesti varmistaa niiden kyseisten toimenpiteiden poistaminen, joiden katsotaan olevan ristiriidassa minkä tahansa liitesopimuksen määräysten kanssa. Vahingonkorvauksia koskeviin määräyksiin tulisi turvautua vain, jos toimenpidettä ei voida käytännössä heti peruuttaa tai väliaikaisena toimenpiteenä sen aikaa kunnes liitesopimuksen vastainen toimenpide on peruutettu. Viimeisenä mahdollisuutena sopimus tarjoaa jäsenelle, joka vetoaa riitojenratkaisumenettelyyn, mahdollisuuden peruuttaa liitesopimusten mukaiset myönnytykset tai muut velvoitteet syrjivästi toisen jäsenen osalta DSB:n näitä toimia koskevan oikeutuksen perusteella.
8. Tapauksissa, jotka koskevat liitesopimuksen velvoitteen oletettua loukkausta, toimen katsotaan ensisijassa muodostavan mitätöimis- tai loukkaamistapauksen. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisesti oletetaan sääntöjen rikkomisen aiheuttavan kielteisen vaikutuksen liitesopimuksen muille jäsenille, jotka ovat sopimuksen osapuolia, ja sellaisissa tapauksissa vastaajajäsenen tehtävänä on kumota tällainen syyte.
9. Tämän sopimuksen määräyksistä huolimatta jäsenillä on aina oikeus pyytää virallista liitesopimuksen määräysten tulkintaa WTO-sopimuksen tai liitesopimuksena olevan useammankeskisen kauppasopimuksen päätöksenteon avulla.
10. On sovittu, että neuvottelu- ja riitojenratkaisupyynnöt eivät ole tarkoitettu tai katsottu vihamielisiksi toimiksi ja että jos riita syntyy, kaikki jäsenet osallistuvat toimintaan vilpittömin mielin pyrkimyksenään ratkaista riita. On myös sovittu, että eri asioita koskevia kanteita ja vastakanteita ei saa yhdistää.
11. Tätä sopimusta sovelletaan vain niihin uusiin neuvottelupyyntöihin, jotka on tehty liitesopimusten neuvottelumääräysten mukaisesti WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Niiden riitojen osalta, joiden osalta neuvottelupyyntö tehtiin GATT 47 -sopimuksen tai minkä tahansa liitesopimuksia edeltäneiden sopimusten mukaisesti ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, asianomaiset riitojen ratkaisua koskevat säännöt ja menettelyt, jotka ovat voimassa juuri ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, ovat edelleen voimassa. 2)
2) Tätä kohtaa sovelletaan myös niihin riitoihin, joiden paneeliraporttia ei ole vielä hyväksytty tai kokonaan täytäntöönpantu.
12. Huolimatta 11 kohdan määräyksistä, jos kehitysmaajäsen nostaa johonkin liitesopimukseen perustuvan kanteen teollisuusmaajäsentä vastaan, kantajaosapuolella on oikeus vedota, vaihtoehtona tämän sopimuksen 4, 5, 6 ja 12 artiklojen määräyksille, vastaavan 5. päivänä huhtikuuta 1966 tehdyn päätöksen määräyksiin (BISD-julkaisusarja 14S/18), paitsi jos paneeli katsoo, että tuon päätöksen 7 kohdassa mainittu määräaika ei ole riittävä paneeliraportin valmistumiseksi ja kantajaosapuolen suostumuksella, tuota aikarajaa voidaan pidentää. Niiltä osin kuin 4, 5, 6 ja 12 artiklojen säännöt ja menettelyt poikkeavat päätöksen vastaavista säännöistä ja menettelyistä, jälkimmäiset ovat voimassa.
Artikla 4Neuvottelut
1. Jäsenet suhtautuvat myönteisesti päätökseensä vahvistaa ja parantaa jäsenten käyttämien neuvottelumenettelyjen tehostamista.
2. Kukin jäsen sitoutuu suhtautumaan myönteisesti neuvottelumenettelyyn ja varaamaan riittävät mahdollisuudet neuvotteluille toisen jäsenen pyytäessä neuvotteluja asianomaisen jäsenen alueella tapahtuneen toimenpiteen johdosta. 3)
3) Jos liitesopimuksen määräykset, jotka koskevat alueellisen tai paikallisen hallituksen tai viranomaisen toimenpiteitä jäsenen alueella, sisältävät tästä kohdasta poikkeavia määräyksiä, ovat tällaisen toisen liitesopimuksen määräykset voimassa.
3. Jos neuvottelupyyntö perustuu liitesopimukseen, on jäsenen, jolle pyyntö on esitetty, vastattava pyyntöön 10 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, ellei pitemmästä ajasta keskinäisesti sovita, sekä aloitettava vilpittömässä mielessä neuvottelut viimeistään 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta pyrkimyksenään päästä keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun. Ellei jäsen vastaa neuvottelupyyntöön 10 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta tai ryhdy neuvotteluihin viimeistään 30 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, voi neuvotteluja pyytänyt jäsen pyytää välittömästi paneelin perustamista.
4. Kaikista tällaisista neuvottelupyynnöistä on neuvotteluja pyytävän jäsenen ilmoitettava DSB:lle sekä asianomaiselle neuvostolle ja komitealle. Neuvottelupyyntö on tehtävä kirjallisesti ja sen on sisällettävä pyyntöä koskevat perustelut, mukaan lukien kyseessä olevien toimenpiteiden yksilöinnin sekä oikeudelliset perusteet kanteelle.
5. Liitesopimuksen määräysten mukaisten neuvottelujen kuluessa, ennen tämän sopimuksen mukaisiin toimiin ryhtymistä, jäsenten tulisi pyrkiä löytämään riittävä ratkaisu asiaan.
6. Neuvottelut ovat luottamuksellisia, eivätkä vaikuta minkään jäsenen oikeuteen ryhtyä muihin toimenpiteisiin.
7. Jos neuvotteluissa ei saavuteta ratkaisua 60 päivän kuluessa neuvottelupyynnön vastaanottamisesta, voi kantajaosapuoli pyytää paneelin perustamista. Kantajaosapuoli voi pyytää paneelin perustamista 60 päivän määräajan sisällä, jos neuvottelevat osapuolet yhdessä katsovat, että neuvotteluissa ei ratkaisua riitaan ole saavutettavissa.
8. Kiireellisissä tapauksissa, erityisesti helposti pilaantuvien tuotteiden osalta, jäsenten on ryhdyttävä neuvotteluihin viimeistään 10 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jos neuvotteluissa ei onnistuta löytämään ratkaisua 20 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, kantajaosapuoli voi pyytää paneelin perustamista.
9. Kiireellisissä tapauksissa, mukaan lukien helposti pilaantuvia tuotteita käsittelevät tapaukset, riidan osapuolten, paneelien ja valituselimen on tehtävä kaikkensa nopeuttaakseen käsittelyä niin paljon kuin mahdollista.
10. Neuvottelujen aikana jäsenten tulisi kiinnittää erityistä huomiota kehitysmaajäsenten erityisongelmiin sekä etuihin.
11. Aina kun jäsen, joka ei ole neuvotteleva jäsen, katsoo, että sillä on huomattavaa kaupallista etua neuvotteluissa, joita käydään GATT 1994 -sopimuksen XXII artiklan 1 kohdan, GATS-sopimuksen XXII artiklan 1 kohdan tai vastaavien liitesopimusten määräysten perusteella, 4) jäsen voi ilmoittaa kiinnostuksestaan osallistua neuvotteluihin DSB:lle ja neuvotteluja käyville jäsenille 10 päivän kuluessa siitä, kun asianomaisen artiklan mukainen neuvottelupyyntö on jaettu jäsenille. Tällainen jäsen voi osallistua neuvotteluihin edellyttäen, että neuvottelupyynnön saanut jäsen hyväksyy sen, että väite merkittävästä etuudesta on hyvin perusteltu. Tällaisessa tapauksessa ne ilmoittavat siitä DSB:lle. Jos pyyntöä osallistua neuvotteluihin ei hyväksytä, hakijajäsen voi pyytää neuvotteluja GATT 1994 -sopimuksen XXII artiklan 1 kohdan tai XXIII artiklan 1 kohdan tai GATS-sopimuksen XXII artiklan 1 kohdan tai XXIII artiklan 1 kohdan tai muiden liitesopimusten vastaavien määräysten perusteella.
4) Liitesopimusten vastaavat neuvottelumääräykset ovat seuraavat: sopimus maataloudesta 19 artikla; sopimus terveys- ja kasvinsuojelutoimista 11 artiklan 1 kohta; sopimus tekstiili- ja vaatetustuotteista 8 artiklan 4 kohta; sopimus kaupan teknisistä esteistä 14 artiklan 1 kohta; sopimus kauppaan liittyvistä investointitoimista 8 artikla; sopimus GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamisesta 17 artiklan 2 kohta; sopimus GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan soveltamisesta 19 artiklan 2 kohta; sopimus vientitavaran ennakkotarkastuksesta 7 artikla; sopimus alkuperäsäännöistä 7 artikla; sopimus tuontilisensioinnin menettelyistä 6 artikla; tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus 30 artikla; sopimus suojalausekkeista 14 artikla; sopimus tekijän- ja teollisoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista 64.1 artikla; sekä vastaavat useammankeskisissä kauppasopimuksissa olevat neuvottelumääräykset siten kuin ne on jokaisen sopimuksen asianomainen elin määritellyt sekä siten kuin ne on ilmoitettu DSB:lle.
Artikla 5Hyvät palvelut, sovittelu ja välitys
1. Hyvät palvelut, sovittelu ja välitys ovat menettelyjä, joihin ryhdytään vapaaehtoisesti, jos riidan osapuolet niin sopivat.
2. Hyviä palveluja, sovittelua ja välitystä koskevat menettelyt sekä erityisesti riidan osapuolten menettelyjen aikana esittämät kannat ovat luottamuksellisia, eivätkä estä kummankaan osapuolen oikeutta ryhtyä muihin toimenpiteisiin näiden menettelyjen mukaisesti.
3. Kumpi tahansa riidan osapuolista voi pyytää hyviä palveluja, sovittelua tai välitystä milloin tahansa. Ne voidaan aloittaa ja päättää milloin tahansa. Heti, kun hyviä palveluja, sovittelua tai välitystä koskevat menettelyt ovat päättyneet, kantajaosapuoli voi ryhtyä pyytämään paneelin perustamista.
4. Kun hyviin palveluihin, sovitteluun tai välitykseen ryhdytään 60 päivän kuluessa neuvottelupyynnön vastaanottamisesta, kantajaosapuolen on odotettava 60 päivää neuvottelupyynnön vastaanottamisesta, ennen kuin se voi pyytää paneelin perustamista. Kantajaosapuoli voi pyytää paneelin perustamista 60 päivän määräajan aikana, jos riidan osapuolet yhdessä katsovat, että hyvillä palveluilla, sovittelulla tai välityksellä ei saavuteta ratkaisua riitaan.
5. Jos riidan osapuolet suostuvat hyviä palveluja, sovittelua tai välitystä koskevia menettelyjä voidaan jatkaa paneelikäsittelyn aikana.
6. Pääjohtaja voi virkatehtävässä toimiessaan tarjota hyviä palveluja, sovittelua tai välitystä auttaakseen jäseniä riidan ratkaisemisessa.
Artikla 6Paneelin perustaminen
1. Jos kantajaosapuoli pyytää, paneeli perustetaan viimeistään siinä DSB:n kokouksessa, joka pidetään sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran pyyntö paneelin perustamisesta on DSB:n asialistalla, ellei DSB siinä kokouksessaan konsensuksella päätä olla perustamatta paneelia. 5)
5) Jos kantajaosapuoli niin pyytää, DSB:n kokous on kutsuttava tätä tarkoitusta varten koolle 15 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä edellyttäen, että vähintään 10 päivän etukäteisilmoitus kokouksesta on annettu.
2. Pyyntö paneelin perustamiseksi on tehtävä kirjallisesti. Sen tulee osoittaa, onko neuvottelut käyty, yksilöitävä kysymyksessä olevat erityistoimenpiteet sekä esitettävä lyhyt yhteenveto kanteen oikeudellisesta pohjasta, joka riittävän selvästi esittelee ongelman. Siinä tapauksessa, että hakija pyytää paneelin perustamista poiketen tavallisista toimivallan rajoista, kirjallisen pyynnön on sisällettävä ehdotus tällaiseksi erityiseksi toimivallaksi.
Artikla 7Paneelien toimivallan rajat
1. Paneeleilla tulee olla seuraavat toimivallan rajat, elleivät riidan osapuolet toisin sovi 20 päivän kuluessa paneelin perustamisesta:
''Tutkia asianomaisten määräysten valossa (riidan osapuolten nimeämä liitesopimus tai -sopimukset), (osapuolen nimi) DSB:n käsiteltäväksi antama asia, joka ilmenee asiakirjasta ... ., sekä tehdä sellaiset johtopäätökset, jotka auttavat DSB:tä suositusten tai tuota sopimusta tai niitä sopimuksia koskevien päätösten tekemisessä.''
2. Paneelien tulee käsitellä riidan osapuolten nimeämän liitesopimuksen tai liitesopimusten asianomaisia määräyksiä.
3. Perustaessaan paneelin DSB voi oikeuttaa puheenjohtajansa laatimaan paneelin toimivallan rajat neuvoteltuaan riidan osapuolten kanssa, ellei 1 kohdan määräyksistä muuta johdu. Tällaiset toimivallan rajat on jaettava kaikille jäsenille. Jos sovitaan muista kuin tavallisista toimivallan rajoista, jokainen jäsen voi ottaa asianomaisen asian esille DSB:ssä.
Artikla 8Paneelien kokoonpano
1. Paneelit on muodostettava kyvykkäistä julkisoikeudellisissa tai yksityisoikeudellisissa tehtävissä toimivista henkilöistä, mukaan lukien henkilöt, jotka ovat joko toimineet panelisteina tai esiintyneet paneelissa, olleet GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolen tai WTO:n jäsenen edustajina tai liitesopimuksia koskevan neuvoston tai komitean edustajana tai sihteeristön palveluksessa, opettaneet tai julkaisseet kansainvälisen kauppaoikeuden tai politiikan alalla tai palvelleet jäsenen hallinnossa ylempänä kauppapoliittisena virkamiehenä.
2. Paneelin jäsenet olisi valittava siten, että jäsenten itsenäisyys turvataan, heillä on riittävän erilainen tausta sekä laaja kokemusten kirjo.
3. Niiden jäsenten kansalaiset, joiden hallitukset 6) ovat riidan osapuolina tai kolmansina osapuolina, siten kuin 10 artiklan 2 kohdassa määritellään, eivät saa toimia kyseisessä paneelissa tuon riidan osalta, elleivät riidan osapuolet asiasta toisin sovi.
6) Siinä tapauksessa, että tulliunionit tai yhteismarkkina-alueet ovat riidan osapuolina, tämä määräys koskee kaikkien tulliunionin tai yhteismarkkina-alueen jäsenmaiden kansalaisia.
4. Auttaakseen panelistien valinnassa sihteeristön tulee ylläpitää esimerkkiluetteloa julkisoikeudellisissa ja yksityisoikeudellisissa tehtävissä toimivista henkilöistä, jotka täyttävät 1 kohdassa mainitut edellytykset ja joista panelistit voidaan valita siten kuin se on tarkoituksenmukaista. Tämän luettelon tulee sisältää 30 marraskuuta 1984 perustettu luettelo (BISD-julkaisusarja 315/9) panelisteista sekä muut luettelot, jotka on perustettu liitesopimusten määräysten perusteella, sekä säilyttää nämä nimet WTO-sopimuksen voimaantulopäivään. Jäsenet voivat määräajoin ehdottaa julkisoikeudellisessa ja yksityisoikeudellisissa tehtävissä toimivien henkilöitä sisällytettäväksi tähän luetteloon, antamalla tarvittavat tiedot näiden henkilöiden kansainvälisen kaupan tuntemuksesta ja liitesopimusten sektoreiden ja asioiden tuntemuksesta, ja nämä henkilöt lisätään listalle DSB:n hyväksynnällä. Jokaisen luettelossa olevan henkilön osalta luettelon tulee osoittaa erityiset alueet, joissa henkilöllä on kokemusta ja asiantuntemusta liitesopimusten sektoreista ja asioista.
5. Paneelin tulee muodostua kolmesta panelistista, elleivät osapuolet sovi toisin 10 päivän kuluessa paneelin perustamisesta, että paneeliin kuuluu viisi panelistia. Jäsenille on välittömästi ilmoitettava paneelin kokoonpanosta.
6. Sihteeristön on riidan osapuolille esitettävä ehdotus paneelin nimityksistä. Riidan osapuolet eivät saa vastustaa nimityksiä muusta kuin erittäin painavista syistä.
7. Jos paneelin kokoonpanosta ei päästä sopimukseen 20 päivän kuluessa paneelin perustamisesta, voi jompi kumpi osapuolista pyytää, että pääjohtaja neuvoteltuaan DSB:n puheenjohtajan ja asianomaisen neuvoston tai komitean puheenjohtajan kanssa, määrää paneelin kokoonpanon nimittämällä ne panelistit, jotka pääjohtaja katsoo tarkoituksenmukaisimmaksi liitesopimuksen tai liitesopimusten erityis- tai lisäsääntöjen tai menettelyjen perusteella, neuvoteltuaan ensin riidan osapuolten kanssa. DSB:n puheenjohtaja ilmoittaa jäsenille tällä tavalla muodostetun paneelin kokoonpanosta viimeistään 10 päivän kuluttua siitä päivästä, kun puheenjohtaja sai tällaisen pyynnön.
8. Jäsenet sitoutuvat pääsääntöisesti antamaan luvan virkamiehilleen toimia panelisteina.
9. Panelistit toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan, eivätkä hallitusten tai järjestöjen edustajina. Jäsenet eivät sen vuoksi saa antaa heille ohjeita tai muutoin pyrkiä vaikuttamaan heihin yksilöinä paneelin käsiteltävissä asioissa.
10. Kun riita on kehitysmaajäsenen ja teollisuusmaajäsenen välinen, tulee kehitysmaajäsenen pyynnöstä paneeliin kuulua vähintään yksi panelisti, joka tulee jonkin kehitysmaajäsenen alueelta.
11. Panelistien kulut mukaan lukien matka- ja toimeentulokulut katetaan WTO:n budjetista yleisneuvoston hyväksymien perusteiden mukaisesti, jotka perustuvat budjetti-, talous- ja hallintokomitean suosituksiin.
Artikla 9Useampia kanteita koskevat menettelyt
1. Jos useampi kuin yksi jäsen pyytää paneelin perustamista käsittelemään samaa asiaa, yksi paneeli voidaan perustaa käsittelemään näitä kaikkia kanteita ottaen huomioon kaikkien asianomaisten jäsenten oikeudet. Yksi paneeli tulisi aina perustaa tutkimaan tällaisia kanteita, milloin se vain on mahdollista.
2. Tämän yhden panelin tulee järjestää tutkintansa sekä esittää intressinsä DSB:lle sillä tavalla, että eri paneeleihin oikeutettujen riidan osapuolten oikeuksia ei loukata. Jos yksi riidan osapuolista vaatii, on paneelin annettava erilliset raportit kyseisestä riidasta. Jokaisen kantajan kirjalliset esitykset tulee olla toisten kantajien saatavissa ja jokaisella kantajalla tulee olla oikeus olla läsnä, kun joku toinen kantajista esittelee näkemyksiään paneelille.
3. Jos useampi kuin yksi paneeli perustetaan samaa asiaa käsittelemään, niin pitkälle kuin mahdollista samojen henkilöiden tulisi toimia panelisteina näissä erillisissä paneeleissa ja tällaisten paneelimenettelyjen aikataulut täytyisi sovittaa yhteen.
Artikla 10Kolmannet osapuolet
1. Riidan osapuolten ja muiden liitesopimusten jäsenten asiaa koskevat edut tulee ottaa täysin huomioon paneelikäsittelyn aikana.
2. Jokaisella jäsenellä, jolla on olemassa huomattava etu paneelin käsiteltävänä olevassa asiassa ja joka on ilmoittanut tästä edustaan DSB:lle (myöhemmin tässä sopimuksessa ''kolmas osapuoli''), on mahdollisuus tulla kuulluksi paneelissa sekä toimittaa kirjallisia esityksiä paneelille. Nämä esitykset on annettava riidan osapuolille sekä otettua huomioon paneeliraportissa.
3. Kolmansien osapuolien on saatava ne esitykset, jotka riidan osapuolet toimittavat paneelin ensimmäiseen istuntoon.
4. Jos kolmas osapuoli katsoo, että paneelikäsittelyn alainen toimenpide mitätöi tai vahingoittaa sen liitesopimuksen mukaisia etuja, voi asianomainen jäsen vaatia tavallista riitojenratkaisumenettelyä tämän sopimuksen mukaisesti. Tällainen riita tulee antaa alkuperäisen paneelin käsiteltäväksi aina, kun se on mahdollista.
Artikla 11Paneelien tehtävät
Paneelien tehtävänä on auttaa DSB:tä täyttämään velvollisuutensa tämän sopimuksen sekä liitesopimusten nojalla. Sen mukaisesti paneelin tulisi tehdä puolueeton arvio sen käsiteltäväksi annetusta asiasta, mukaan lukien tapausta koskevien tosiasioiden puolueeton esittely sekä asianomaisten liitesopimusten noudattaminen tai yhdenmukaisuus niiden kanssa sekä tehdä muita sellaisia päätöksiä, jotka auttavat DSB:tä liitesopimusten mukaisten suositusten tai päätösten tekemisessä. Paneelien tulisi keskustella säännöllisesti riidan osapuolien kanssa sekä antaa niille riittävä mahdollisuus saada aikaan keskinäisesti tyydyttävä ratkaisu.
Artikla 12Paneelin menettelyt
1. Paneelien tulee noudattaa niitä toimintamenettelyjä, jotka esitetään 3 alaliitteessä, ellei paneeli päätä toisin keskusteltuaan riidan osapuolten kanssa.
2. Paneelimenettelyjen tulisi olla riittävän joustavia, jotta turvattaisiin korkeatasoiset paneeliraportit, mutta ei samalla turhaan viivytettäisi paneelikäsittelyä.
3. Keskusteltuaan riidan osapuolten kanssa panelistien tulee, niin pian kuin on käytännöllistä sekä milloin mahdollista yhden viikon kuluessa siitä, kun paneelin kokoonpano ja toimivallan rajat on hyväksytty, sopia paneelimenettelyjen aikataulusta ottaen huomioon tarvittaessa 4 artiklan 9 kohdan määräykset.
4. Päättäessään paneelimenettelyjen aikataulusta paneelin on varattava riittävästi aikaa riidan osapuolille valmistaa esityksensä.
5. Paneelien olisi asetettava tarkat määräajat kirjallisten asiakirjojen jättämiselle ja osapuolten tulisi noudattaa näitä määräaikoja.
6. Jokaisen riidan osapuolen on toimitettava kirjalliset kirjelmänsä sihteeristölle paneelille ja riidan toiselle osapuolelle tai osapuolille jaettavaksi. Kantajaosapuolen tulee toimittaa ensimmäinen kirjelmänsä etukäteen ennen vastaajan kirjelmää, ellei paneeli päätä 3 kohdassa mainituista määräajoista sopiessaan ja keskusteltuaan osapuolten kanssa, että osapuolten tulisi toimittaa kirjelmänsä samanaikaisesti. Kun ensimmäiset kirjelmät toimitetaan jaksoittain paneelin tulee asettaa tarkka määräaika vastaajaosapuolen kirjelmän toimittamiselle. Mitkä tahansa seuraavat kirjelmät tulee toimittaa samanaikaisesti.
7. Kun riidan osapuolet eivät ole onnistuneet saavuttamaan yhteisesti tyydyttävää ratkaisua, paneelin tulee antaa päätöksistään kirjallinen raportti. Tällaisissa tapauksissa paneeliraportin tulee sisältää tosiasiatiedot, asianomaisten määräysten sovellettavuus sekä perustelut havainnoille ja suosituksille. Jos riidan osapuolet pääsevät keskenään sopimukseen, paneeliraportin tulee sisältää lyhyt selostus tapauksesta sekä toteamus siitä, että ratkaisuun on päästy.
8. Menettelyjen tehostamiseksi se aika, jonka kuluessa paneelin on suoritettava tutkimuksensa, paneelin muodostamisesta ja toimivallan rajauksesta siihen päivään saakka, jolloin lopullinen raportti toimitetaan riidan osapuolille, ei pääsääntöisesti saa ylittää kuutta kuukautta. Kiireellisissä tapauksissa, mukaan lukien helposti pilaantuvat tuotteet, paneelin tulee pyrkiä laatimaan raporttinsa kolmessa kuukaudessa.
9. Kun paneeli katsoo, että se ei ehdi laatia raporttiaan kuuden kuukauden kuluessa tai kolmessa kuukaudessa, kun on kiireellinen tapaus, on sen ilmoitettava kirjallisesti DSB:lle viivästyksen syyt sekä arvioitu aikataulu, jolloin se voi toimittaa raportin. Missään tapauksessa määräaika paneelin perustamisesta raportin jakamiseen jäsenille ei saa ylittää yhdeksää kuukautta.
10. Niiden neuvottelujen yhteydessä, jotka koskevat kehitysmaajäsenen toimenpidettä, osapuolet voivat sopia 4 artiklan 7 ja 8 kohdissa olevien määräaikojen jatkamisesta. Jos sen jälkeen, kun asianomainen määräaika on kulunut, neuvottelevat osapuolet eivät pääse sopimukseen neuvottelujen päättämisestä, DSB:n puheenjohtajan tulee päättää osapuolten kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen, onko määräaikaa jatkettava ja kuinka pitkäksi aikaa. Lisäksi tutkiessaan kehitysmaajäsentä vastaan nostettua kannetta paneelin tulee varata kehitysmaajäsenelle riittävä aika valmistautua ja esittää perustelunsa. Tämän kohdan määräysten mukaiset toimenpiteet eivät vaikuta 20 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 4 kohdan määräyksiin.
11. Kun yksi tai useampi osapuoli on kehitysmaajäsen, paneelin raportista on selvästi ilmettävä se, miten ne asianomaisten liitesopimusten kehitysmaajäsenten erityis- ja suosituimmuuskohtelua koskevat määräykset on huomioitu, jotka kehitysmaajäsen on ottanut esille riitojenratkaisumenettelyn aikana.
12. Paneeli voi keskeyttää työskentelynsä minä hetkenä tahansa kantajaosapuolen pyynnöstä enintään 12 kuukaudeksi. Tällaisen keskeytyksen aikana tämän artiklan 8 ja 9 kohtien, 20 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 4 kohdan määräaikoja jatketaan keskeytyksen keston määrällä. Jos paneelin työ keskeytetään pitemmäksi kuin 12 kuukaudeksi, on oikeus paneelin perustamiseen menetetty.
Artikla 13Oikeus tietojen saantiin
1. Jokaisella paneelilla on oikeus pyytää tietoja ja teknistä apua sellaiselta yksityiseltä henkilöltä tai elimeltä, jonka se katsoo tarkoituksenmukaiseksi. Kuitenkin ennenkuin paneeli pyytää tietoja tai neuvoa henkilöltä tai elimeltä, joka on jäsenen tuomiovallan alueella, on sen ilmoitettava asiasta jäsenen viranomaisille. Jäsenen tulisi vastata viipymättä ja tyhjentävästi jokaiseen paneelin esittämään pyyntöön saada tietää, jota paneeli pitää tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Luottamuksellista tietoa ei saa paljastaa ilman tietoja antaneen henkilön, elimen tai jäsenen viranomaisen virallista oikeutusta.
2. Paneeli voi pyytää tietoja tarpeellisiksi katsomistaan lähteistä tai asiantuntijoilta saadakseen heidän kantansa asian tietyistä osista. Tosiasioiden osalta, jotka liittyvät tieteelliseen tai muuhun tekniseen asiaan, jonka riidan osapuoli on ottanut esille, paneeli voi pyytää neuvoa-antavaa kirjallista raporttia asiantuntijaryhmältä. Tällaisen ryhmän asettamista koskevat säännöt ja sen menettelytavat sisältyvät sopimuksen 4 alaliitteeseen.
Artikla 14Luottamuksellisuus
1. Paneelin sisäiset neuvottelut ovat luottamuksellisia.
2. Paneelin raportit laaditaan ilman riidan osapuolten läsnäoloa saatujen tietojen ja puheenvuorojen perusteella.
3. Yksittäisen paneelin jäsenen esittämät kannat kirjataan nimettöminä.
Artikla 15Alustava tutkintavaihe
1. Käsiteltyään vastatodisteena esitetyt kirjelmät ja suulliset esitykset paneeli laatii kuvainnollisen (tosiasiat ja perustelut) osan raporttiluonnoksestaan ja toimittaa sen riidan osapuolille. Paneelin asettaman määräajan kuluessa osapuolten tulee antaa omat kirjalliset huomautuksensa.
2. Osapuolten huomioiden vastaanottamista koskevan määräajan päätyttyä paneeli laatii osapuolille alustavan raportin, joka sisältää sekä kuvainnollisen osan että paneelin päätökset ja johtopäätökset. Paneelin asettaman määräajan kuluessa osapuoli voi toimittaa kirjallisen pyynnön paneelille tutkia alustavan raportin tiettyjä kohtia, ennenkuin jäsenille toimitetaan lopullinen raportti. Osapuolen pyynnöstä paneelin tulee pitää ylimääräinen kokous osapuolten kanssa käsitelläkseen kirjallisissa huomautuksissa yksilöityjä kysymyksiä. Ellei määräajan kuluessa yksikään osapuoli esitä huomautuksia, alustavaa raporttia pidetään lopullisena raporttina, ja se jaetaan viipymättä jäsenille.
3. Lopullisen paneeliraportin päätösten tulee sisältää selostus alustavassa tutkintavaiheessa esitetyistä perusteluista. Alustava tutkintavaihe on toteutettava 12 artiklan 8 kohdassa määritetyssä määräajassa.
Artikla 16Paneeliraporttien hyväksyminen
1. Jotta jäsenille varattaisiin riittävästi aikaa tutkia paneeliraportteja, raportteja ei saa ottaa DSB:n hyväksyttäväksi ennen kuin 20 päivää on kulunut siitä, kun ne on jaettu jäsenille.
2. Jäsenten, jotka vastustavat paneeliraporttia, tulee antaa kirjalliset perustelunsa, joissa selittävät vastustuksensa syyt, vähintään 10 päivää ennen sitä DSB:n kokousta, jossa paneeliraportti käsitellään.
3. Riidan osapuolilla on täysi oikeus osallistua DSB:ssä paneeliraportin käsittelyyn ja niiden näkemykset kirjataan täysin.
4. Raportti on hyväksyttävä DSB:n kokouksessa 7) 60 päivän kuluessa siitä, kun se on jaettu jäsenille, ellei riidan osapuoli virallisesti ilmoita päätöksestään valittaa asiassa tai jos DSB päättää konsensuksella olla hyväksymättä raporttia. Jos osapuoli on ilmoittanut päätöksestään valittaa, paneeliraporttia ei käsitellä DSB:ssä, ennen kuin valituksen käsittely on päättynyt. Tämä menettely ei vaikuta jäsenten oikeuteen esittää mielipiteitään paneeliraportista.
7) Jos DSB:n kokousta ei ole suunniteltu pidettäväksi tänä aikana, joka mahdollistaisi 16 artiklan 1 ja 4 kohtien vaatimusten toteuttamisen, on DSB:n kokous kutsuttava koolle tätä tarkoitusta varten.
Artikla 17Valitusten tutkinta
Pysyvä valituselin
1. DSB perustaa pysyvän valituselimen. Valituselimen tehtävänä on kuulla valituksia paneelitapauksista. Siihen kuuluu seitsemän henkilöä, joista kolme käsittelee kutakin tapausta kerrallaan. Valituselimen henkilöt toimivat vuorotteluperiaatteella. Tällaisesta vuorottelusta sovitaan valituselimen toimintamenettelyissä.
2. DSB nimittää valituselimen henkilöt neljän vuoden toimikaudeksi ja jokainen henkilö voidaan nimittää vain kerran. Kuitenkin, kolmen henkilön toimikausi seitsemästä, jotka nimitetään välittömästi WTO-sopimuksen tultua voimaan, päättyy kahden vuoden kuluttua, jolloin asia ratkaistaan arvalla. Virat täytetään sitä mukaan kuin ne vapautuvat. Henkilö, joka nimitetään toisen henkilön tilalle kesken toimikauden, on virassaan vain edeltäjänsä toimikauden päättymiseen saakka.
3. Valituselin muodostuu sellaisista henkilöistä, joilla on tunnustettua vaikutusvaltaa, asiantuntemusta oikeustieteen, kansainvälisen kaupan alalla sekä yleisesti liitesopimusten soveltamisalalta. He eivät saa olla sidoksissa mihinkään hallitukseen. Valituselimen jäsenyyden tulee laajasti edustaa WTO:n jäsenkuntaa. Kaikkien valituselimen jäsenten on oltava käytettävissä kaikkina aikoina ja lyhyellä varoitusajalla ja heidän tulee pysyä WTO:n riitojenratkaisutoimien ja muiden asiaan kuuluvien toimien tasalla. He eivät saa osallistua minkään riidan harkintaan, joka saattaisi aiheuttaa suoran tai epäsuoran eturistiriidan.
4. Vain riidan osapuolet, eivät kolmannet osapuolet, voivat valittaa paneeliraportista. Ne kolmannet osapuolet, jotka ovat ilmoittaneet DSB:lle 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti huomattavasta edustaan kyseisessä asiassa, voivat antaa kirjalliset kirjelmänsä valituselimelle ja saada mahdollisuuden tulla kuulluksi.
5. Pääsääntönä on, että menettelyt eivät saa kestää pitempää aikaa kuin 60 päivää siitä, kun riidan osapuoli on virallisesti ilmoittanut valittavansa siihen päivään, kun valituselin jakaa raporttinsa. Määrätessään aikataulustaan valituselimen tulisi ottaa huomioon 4 artiklan 9 kohdan määräykset, jos sitä pidetään asiaan kuuluvana. Kun valituselin katsoo, että se ei voi laatia raporttiaan 60 päivässä, on sen kirjallisesti ilmoitettava DSB:lle viivästyksen syyt sekä arvio siitä, minkä ajan kuluessa se saa raporttinsa valmiiksi. Missään tapauksessa menettelyt eivät saa ylittää 90 päivää.
6. Valitus on rajattava koskemaan vain oikeudellisia kysymyksiä, jotka ovat paneeliraportissa sekä paneelin muodostamia oikeudellisia tulkintoja.
7. Valituselimen on saatava riittävästi tarvitsemaansa hallinnollista ja oikeudellista tukea.
8. Valituselimen jäsenten kulut, mukaan lukien matka- ja toimeentulokulut katetaan WTO:n budjetista yleisneuvoston hyväksymien perusteiden mukaisesti, jotka perustuvat budjetti-, talous- ja hallintokomitean suosituksiin.
Valituselimen menettelyt
9. Valituselin laatii toimintamenettelynsä keskusteltuaan DSB:n puheenjohtajan ja pääjohtajan kanssa sekä toimittaa ne tiedoksi jäsenille.
10. Käsittely valituselimessä on luottamuksellista. Valituselimen raportit laaditaan ilman, että riidan osapuolet ovat läsnä ja siinä valossa kuin tietoja on annettu ja puheenvuoroja pidetty.
11. Valituselimen yksittäisten jäsenten kannat ilmaistaan raportissa nimettöminä.
12. Valituselin käsittelee jokaista 6 kohdan mukaan esille nostettua kysymystä valitusmenettelyn kuluessa.
13. Valituselin voi ylläpitää, muuttaa tai kumota paneelin ratkaisut ja johtopäätökset.
Valituselimen raporttien hyväksyminen
14. DSB hyväksyy valituselimen raportin ja riidan osapuolet hyväksyvät sen ehdoitta, ellei DSB konsensuksella päätä olla hyväksymättä valituselimen raporttia 30 päivän kuluessa siitä, kun raportti on jaettu jäsenille. 8) Tämä hyväksymismenettely ei vaikuta jäsenten oikeuteen tuoda esille mielipiteensä valituselimen raportin käsittelyssä.
8) Jos DSB:n kokousta ei ole suunniteltu pidettäväksi tänä määräaikana, on DSB:n kokous kutsuttava koolle tätä tarkoitusta varten.
Artikla 18Tiedonannot paneelille tai valituselimelle
1. Yksipuoliset tiedonannot paneelille tai valituselimelle paneelin tai valituselimen käsittelevän asian osalta eivät ole sallittuja.
2. Paneelille tai valituselimelle osoitetut kirjalliset kirjelmät ovat luottamuksellisia, mutta ne tulee olla riidan osapuolten saatavissa. Tämä sopimus ei estä riidan osapuolta antamasta omia puheenvuorokantojaan yleisölle. Jäsenten on pidettävä luottamuksellisena toisen jäsenen paneelille tai valituselimelle antama luottamuksellinen tieto, jos se on sellaiseksi merkitty. Riidan osapuolen tulee myös jäsenen pyynnöstä antaa sellainen julkinen yhteenveto kirjallisista kirjelmistään, joka voidaan jakaa yleisölle.
Artikla 19Paneelin ja valituselimen suositukset
1. Kun paneeli tai valituselin päättää, että toimenpide on liitesopimuksen vastainen, sen tulee suositella, että asianomainen jäsen 9) saattaa toimenpiteen yhdenmukaiseksi tämän sopimuksen kanssa. 10) Suositusten lisäksi paneeli tai valituselin voi esittää menetelmiä, miten kyseinen jäsen voi täytäntöönpanna suositukset.
9) ''Asianomainen jäsen'' on se riidan osapuolista, jolle paneelin tai valituselimen suositukset on osoitettu.
10) Niiden tapausten suositusten osalta, jotka eivät koske GATT 1994 -sopimuksen tai jonkin liitesopimuksen loukkaamista, katso 26 artiklan määräyksiä.
2. Paneeli ja valituselin eivät voi 3 artiklan 2 kohdan mukaan lisätä tai vähentää ratkaisuillaan ja suosituksillaan liitesopimusten mukaisia oikeuksia ja velvoitteita.
Artikla 20Määräaika DSB:n päätöksille
Elleivät riidan osapuolet toisin sovi, aika paneelin perustamisesta DSB:ssä tapahtuvaan paneelin tai valituselimen raportin hyväksymiseen ei pääsääntöisesti saa ylittää yhdeksää kuukautta, kun paneeliraportista ei ole valitettu, tai kahtatoista kuukautta, kun raportista on valitettu. Kun joko paneeli tai valituselin on toiminut 12 artiklan 9 kohdan tai 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja jatkanut raportin antamisaikaa, lisäaika lisätään edellä mainittuihin määräaikoihin.
Artikla 21Suositusten ja päätösten täytäntöönpanon seuranta
1. DSB:n päätösten ja suositusten nopea täyttäminen on tärkeää, jotta varmistetaan riitojen tehokas ratkaiseminen kaikkien jäsenten etujen mukaisesti.
2. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää asioihin, joilla on vaikutusta kehitysmaajäsenten etuihin niiden toimenpiteiden osalta, jotka ovat riitojenratkaisumenettelyn kohteena.
3. DSB:n kokouksessa, joka pidetään 30 päivän 11) kuluessa paneelin tai valituselimen raportin hyväksymisestä, asianomaisen jäsenen tulee ilmoittaa DSB:lle tarkoituksistaan täytäntöönpanna DSB:n suositukset ja päätökset. Jos on epätarkoituksenmukaista noudattaa heti suosituksia tai päätöksiä, asianomaiselle jäsenelle annetaan kohtuullinen määräaika sen tekemiseen. Kohtuullinen määräaika on:
11) Jos DSB:n kokousta ei ole suunniteltu pidettäväksi tänä määräaikana, on DSB:n kokous kutsuttava koolle tätä tarkoitusta varten.
a) asianomaisen jäsenen ehdottama määräaika, edellyttäen että DSB on sen hyväksynyt; tai jos sitä ei ole hyväksytty,
b) riidan osapuolten yhteisesti sopima määräaika 45 päivän kuluessa suositusten ja päätösten hyväksymisestä; tai jos sellaista sopimusta ei ole,
c) sitovassa välimiesmenettelyssä sovittu määräaika, joka on tehty 90 päivän kuluessa suositusten ja päätösten hyväksymisestä. 12) Tällaisessa välimiesmenettelyssä välimiehen 13) ohjeena tulisi olla kohtuullinen määräaika täytäntöönpanna paneelin tai valituselimen suositukset ei saisi ylittää 15 kuukautta paneelin tai valituselimen raportin hyväksymispäivämäärästä. Kuitenkin, tätä määräaikaa voidaan pidentää tai lyhentää erityisten olosuhteiden vuoksi.
12) Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen välimiehestä 10 päivän kuluessa sen jälkeen, kun asia on siirretty välimieskäsittelyyn, nimittää välimiehen pääjohtaja 10 päivän kuluessa keskusteltuaan osapuolten kanssa.
13) Käsite ''välimies'' on tulkittava viittaavan joko yksityiseen henkilöön tai ryhmään.
4. Ellei paneeli tai valituselin ole pidentänyt 12 artiklan 9 kohdan tai 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti raporttinsa valmistusaikaa, määräaika DSB:n perustaman paneelin asettamisesta kohtuullisen määräajan määrittämiseen ei saa ylittää 15 kuukautta, elleivät riidan osapuolet toisin sovi. Kun joko paneeli tai valituselin on pidentänyt paneelin valmistumisen määräaikaa, lisätään tämä lisäaika mukaan 15 kuukauden määräaikaan; edellyttäen että elleivät riidan osapuolet erityisten olosuhteiden perusteella toisin sovi, että kokonaisaika ei saa ylittää 18 kuukautta.
5. Kun on erimielisyyttä toimenpiteen olemassaolosta tai yhdenmukaisuudesta liitesopimusten kanssa, joilla pyritään täyttämään suositukset ja päätökset, tällaiset riidat ratkaistaan turvautumalla näihin riitojenratkaisumenettelyihin mukaan lukien milloin mahdollista alkuperäiseen paneeliin turvautuen. Paneelin on jaettava raporttinsa 90 päivän kuluessa sen saatua asian käsiteltäväkseen. Kun paneeli katsoo, että se ei voi antaa raporttiaan tämän ajan kuluessa, tulee sen ilmoittaa DSB:lle kirjallisesti viivästymisen syyt sekä arvio siitä, minkä ajan kuluessa se voi toimittaa raporttinsa.
6. DSB:n on valvottava hyväksyttyjen suositusten ja päätösten täytäntöönpanoa. Jokainen jäsen voi nostaa esille kysymyksen suositusten ja päätösten täytäntöönpanosta milloin tahansa niiden hyväksymisen jälkeen. Ellei DSB toisin päätä suositusten tai päätösten täytäntöönpanoa koskeva kysymys on otettava DSB:n kokouksen asialistalle kuuden kuukauden kuluessa 3 kohdan kohtuullisen määräajan asettamisesta ja se pysyy DSB:n asialistalla kunnes kysymys on ratkaistu. Vähintään 10 päivää ennen jokaista tällaista DSB:n kokousta asianomaisen jäsenen on annettava DSB:lle kirjallinen tilanneraportti suositusten tai päätösten täytäntöönpanon edistymisestä.
7. Jos kysymyksessä on kehitysmaajäsenen esille nostama asia, DSB:n on harkittava mitkä muut toimet saattaisivat olla niissä olosuhteissa tarpeellisia.
8. Jo kysymyksessä on kehitysmaajäsenen esille ottama tapaus, harkitessaan mitkä soveltuvat toimet olisivat, DSB:n tulisi ottaa huomioon toimien kaupallisten vaikutusten lisäksi niiden vaikutus asianomaisen kehitysmaajäsenen talouteen.
Artikla 22Vahingonkorvaus ja myönnytysten peruuttaminen
1. Vahingonkorvaus ja myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttaminen ovat väliaikaisia toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä, kun suosituksia ja päätöksiä ei täytetä kohtuullisen määräajan kuluessa. Kuitenkaan ei vahingonkorvausta tai myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamista ole pidettävä ensisijaisena vaan sitä on suosituksen täytäntöönpano täysin liitesopimuksen mukaisesti. Vahingonkorvaus on vapaaehtoista ja jos sitä myönnetään, tulee sen olla yhdenmukainen liitesopimusten kanssa.
2. Jos kyseinen jäsen ei saata liitesopimuksen vastaista toimenpidettä yhdenmukaiseksi sen kanssa tai muutoin täytä suosituksia ja päätöksiä 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti kohtuullisen määräajan kuluessa, tällaisen jäsenen on pyydettäessä ja viimeistään kohtuullisen määräajan kuluessa ryhdyttävä neuvotteluihin jokaisen riitojenratkaisumenettelyn aloittaneen kanssa pyrkimyksenään löytää keskinäisesti tyydyttävä hyvitys. Ellei tyydyttävästä hyvityksestä ole sovittu 20 päivän kuluessa kohtuullisen määräajan kuluttua, jokainen osapuoli, joka on aloittanut riitojenratkaisumenettelyn voi pyytää DSB:ltä oikeutusta myönnytyksen tai muun velvoitteen peruuttamiseen kyseiseltä jäseneltä liitesopimusten osalta.
3. Harkitessaan myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamista kantajaosapuolen tulee noudattaa seuraavia periaatteita ja menettelyjä:
a) yleisperiaatteena on että kantajaosapuolen tulisi ensiksi pyrkiä peruuttamaan myönnytykset tai muut velvoitteet samalta alueelta tai alueilta kuin millä paneeli tai valituselin on todennut loukkauksen tai muun mitätöimisen tai vahingon;
b) jos asianomainen osapuoli katsoo että ei ole käytännöllistä tai tehokasta peruuttaa myönnytyksiä tai muita velvoitteita samalta alueelta, se voi pyytää myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamista muilta saman sopimuksen aloilta;
c) jos asianomainen osapuoli katsoo, että ei ole käytännöllistä tai tehokasta peruuttaa myönnytyksiä tai muita velvoitteita saman sopimuksen muilta aloilta ja että olosuhteet ovat riittävän vakavat, se voi pyytää myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamista muiden liitesopimusten osalta.
d) noudattaessaan yllä mainittuja periaatteita osapuolen tulee ottaa huomioon:
i) kauppa alueella tai sopimuksen alalla, jonka osalta paneeli tai valituselin on todennut loukkauksen tai muun mitätöinnin tai vahingon sekä tällaisen kaupan merkitys osapuolen kannalta;
ii) laajemmat taloudelliset vaikutukset, jotka liittyvät mitätöitymiseen tai vahinkoon sekä laajemmat taloudelliset seuraukset, jotka aiheutuisivat myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamisesta;
e) jos tuo osapuoli päättää pyytää oikeutusta myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamiselle b) tai c) alakohtien perusteella, tulee sen todeta tällaiset perusteet pyynnössään. Samalla kun pyyntö toimitetaan DSB:lle, tulee se toimittaa myös asianomaisille neuvostoille ja myös b) alakohdan mukaisen pyynnön osalta asianomaisille alue-elimille;
f) tämän kohdan mukaisesti ''alue'' tarkoittaa:
i) tavaroiden osalta kaikkia tavaroita;
ii) palvelujen osalta sitä pääaluetta, joka yksilöidään palvelualaluokitusluettelossa; 14)
14) Asiakirjassa MTN.GNS/W/120 oleva luettelo yksilöi yksitoista sektoria.
iii) teollisuus- ja tekijänoikeuksien osalta jokaista immateriaalioikeutta, johon sovelletaan TRIPS-sopimuksen 1 lukua tai 2 lukua tai 3 lukua tai 4 lukua tai 5 lukua tai 6 lukua tai II osan 7 lukua tai III tai IV osan velvoitteita;
g) tämän kohdan mukaisesti ''sopimus'' tarkoittaa
i) tavaroiden osalta WTO-sopimuksen liitteessä 1A lueteltuja sopimuksia kokonaisuudessaan sekä useammankeskeisiä kauppasopimuksia siltä osin, kuin asianomaiset riidan osapuolet ovat näiden sopimusten osapuolia;
ii) palvelujen osalta GATS-sopimusta;
iii) tekijän- ja teollisoikeuksien osalta TRIPS-sopimusta.
4. DSB:n oikeuttamien myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamisen tason tulee olla yhtäsuuri mitätöimisen tai loukkauksen tason kanssa.
5. DSB ei voi oikeuttaa myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamiseen, jos liitesopimus kieltää tällaiset peruutukset.
6. Kun 2 kohdan mukainen tilanne tapahtuu, DSB:n tulee pyynnöstä antaa oikeutus myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamiseen 30 päivän kuluessa kohtuullisen määräajan päättymisestä, ellei DSB konsensuksella hylkää tällaista pyyntöä. Kuitenkin jos kyseinen jäsen vastustaa ehdotettua myönnytysten peruuttamisen tasoa tai väittää, että kohdan 3 mukaisia periaatteita tai menettelyjä ei ole noudatettu, kun kantajaosapuoli on pyytänyt oikeutusta myönnytysten tai muiden velvoitteiden poistamiseen 3(b) kohdan tai 3(c) kohdan mukaisesti, on asia saatettava välimiesmenettelyyn. Tällainen välimiesmenettely on suoritettava alkuperäisen paneelin toimesta, jos jäsenet ovat saatavilla, tai pääjohtajan nimittämän välimiehen 15) avulla ja se tulee saattaa päätökseen 60 päivän kuluessa kohtuullisen määräajan päättymisestä. Välimiesmenettelyn aikana ei saa peruuttaa myönnytyksiä tai muita velvoitteita.
15) Käsite ''välimies'' tulkitaan viittaavan joko yksityiseen henkilöön tai ryhmään.
7. Välimies 16) toimiessaan 6 kohdan mukaisesti ei saa tutkia peruutettavien myönnytysten tai muiden velvoitteiden laatua, vaan hänen tulee päättää siitä, onko peruutuksen taso riittävä vastaamaan mitätöimisen tai loukkauksen tasoa. Välimies voi myös määritellä, onko ehdotettu myönnytyksen tai muiden velvoitteiden peruuttaminen liitesopimuksen sallima. Kuitenkin, jos välimiesmenettelyyn viety asia sisältää väitteen siitä, että 3 kohdan periaatteita ja menettelyjä ei ole noudatettu, tulee välimiehen tutkia väite. Jos välimies päättää, että tällaisia periaatteita ja menettelyjä ei ole noudatettu, kantajaosapuolen tulee noudattaa niitä 3 kohdan mukaisesti. Osapuolten tulee hyväksyä välimiehen ratkaisu lopullisena, eivätkä kyseiset osapuolet saa pyytää toista välimiesmenettelyä. DSB:lle on ilmoitettava heti välimiehen päätöksestä ja pyynnöstä sen tulee myöntää oikeutus myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamiseen, ellei DSB konsensuksella päätä hylätä pyyntöä.
16) Käsite ''välimies'' tulkitaan viittaavan joko yksityiseen henkilöön tai ryhmään tai alkuperäisen paneelin jäseniin, jotka toimivat välimiehen ominaisuudessa.
8. Myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamisten tulee olla väliaikaisia ja ne ovat voimassa vain niin kauan kunnes liitesopimuksen kanssa ristiriidassa oleva toimenpide on poistettu tai kunnes jäsen, jonka on täytäntöönpantava suositukset ja päätökset, tarjoaa ratkaisun etujen mitätöimiselle tai loukkaukselle tai kunnes keskinäisesti tyydyttävä ratkaisu on saavutettu. DSB:n tulee 21 artiklan 6 kohdan mukaisesti jatkuvasti valvoa hyväksyttyjen suositusten tai päätösten täytäntöönpanoa, mukaanlukien ne tapaukset, joissa vahingonkorvausta on tarjottu tai myönnytyksiä tai muita velvoitteita peruutettu, mutta joissa suosituksia liitesopimusten mukaisten toimenpiteiden saamiseksi ei ole täytäntöönpantu.
9. Liitesopimusten riitojenratkaisumääräyksiin voidaan vedota niiden toimenpiteiden osalta, jotka koskevat alueellisia tai paikallisia hallituksia tai viranomaisia jäsenen alueella. Kun DSB on päättänyt, että liitesopimuksen määräystä ei ole noudatettu, vastuullisen jäsenen on ryhdyttävä sellaisiin kohtuullisiin toimenpiteisiin, joihin sillä on mahdollisuus varmistaakseen noudattamisen. Liitesopimusten ja tämän sopimuksen vahingonkorvausta ja myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamista koskevat määräykset soveltuvat niihin tapauksiin, joissa ei ole ollut mahdollista varmistaa tällaista noudattamista. 17)
17) Milloin liitesopimuksen määräykset koskevat alueellisen tai paikallisen hallituksen tai viranomaisten toimenpiteitä jäsenen alueella, jotka poikkeavat tämän kohdan määräyksistä, ovat tällaiset liitesopimusten määräykset voimassa.
Artikla 23Monenkeskisen järjestelmän vahvistaminen
1. Kun jäsenet hakevat hyvitystä liitesopimuksissa olevien velvoitteiden loukkaukseen tai etujen muunlaiseen mitätöimiseen tai vahingoittamiseen tai liitesopimusten jonkin tavoitteen noudattamiseen, niiden tulee noudattaa ja sitoutua tämän sopimuksen sääntöihin ja menettelyihin.
2. Tällaisissa tapauksissa:
a) jäsenet eivät saa päättää loukkauksen tapahtumisesta, etujen mitätöimisestä tai vahingoittamisesta tai että liitesopimusten tavoitteita on loukattu muutoin kuin hakemalla hyvitystä riitojenratkaisusta tämän sopimuksen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti ja niiden tulee tehdä sellaiset päätökset yhdenmukaisesti paneelin tai valituselimen raportin mukaisesti, jonka DSB on hyväksynyt tai tähän sopimukseen perustuvan välimiestuomion perusteella;
b) jäsenten tulee noudattaa 21 artiklan mukaisia menettelyjä määritellessään kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa kyseisen jäsenen on täytäntöönpantava suositukset ja päätökset; ja
c) jäsenten tulee noudattaa 22 artiklan menettelyjä määritellessään myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruutuksen tason ja saadakseen DSB:n oikeutuksen noiden menettelyjen perusteella ennen kuin myönnytykset tai muut liitesopimusten velvoitteet peruutetaan vastauksena kyseisen jäsenen laiminlyönnille täytäntöönpanna suositukset ja päätökset kohtuullisen määräajan kuluessa.
Artikla 24Vähiten kehittyneitä kehitysmaajäseniä koskevat erityismääräykset
1. Kaikissa niissä riitojen syiden tai riitojenratkaisumenettelyjen määritysvaiheissa, jotka koskevat vähiten kehittyneitä kehitysmaajäseniä, erityistä huomiota on kiinnitettävä vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten erityistilanteeseen. Tässä yhteydessä jäsenten tulee noudattaa pidättyvyyttä vedotessaan asiassa näiden menettelyjen osalta, jotka koskevat vähiten kehittyneitä kehitysmaajäseniä. Jos mitätöinnin tai loukkauksen katsotaan aiheutuneen vähiten kehittyneen kehitysmaajäsenen toimesta, kantajaosapuolen tulee harjoittaa pidättyvyyttä vahingonkorvauksen vaatimisessa tai pyytäessään oikeutusta peruuttaa myönnytykset tai muut velvoitteet näiden menettelyjen mukaisesti.
2. Vähiten kehittynyttä kehitysmaajäsentä koskevissa riitojenratkaisutapauksissa, joissa tyydyttävää ratkaisua ei ole saavutettu neuvotteluissa, pääjohtaja tai DSB:n puheenjohtaja voi vähiten kehittyneen kehitysmaajäsenen pyynnöstä tarjota hyviä palvelujaan, sovittelua tai välitystä pyrkimyksenään auttaa riidan osapuolia ennenkuin paneelin perustamista koskeva pyyntö on tehty. Pääjohtaja tai DSB:n puheenjohtaja tarjotessaan yllä mainittua apuaan voi neuvotella minkä tahansa lähteen kanssa, jota hän pitää tarkoituksenmukaisena.
Artikla 25Välimiesmenettely
1. WTO:n puitteissa tapahtuva nopeutettu välimiesmenettely vaihtoehtoisena riitojenratkaisutapana voi helpottaa tiettyjen riitojen ratkaisua, jotka molemmat osapuolet ovat selvästi määritelleet.
2. Ellei muualla tässä sopimuksessa toisin säädetä, välimiesmenettelyyn siirtyminen on perustuttava molempien osapuolien suostumukseen, jotka samalla sopivat menettelyistä. Sopimukset välimiesmenettelyyn siirtymisestä on ilmoitettava kaikille jäsenille riittävän ajoissa ennen tosiasiallisen välimiesmenettelyn aloittamista.
3. Toiset jäsenet voivat tulla osallisiksi välimiesmenettelyyn vain niiden osapuolten suostumuksella, jotka ovat sopineet välimiesmenettelyyn siirtymisestä. Menettelyn osapuolet sopivat sitoutuvansa välimiestuomioon. Välimiestuomiot ilmoitetaan DSB:lle ja kyseisten sopimusten neuvostoille tai komitealla, joissa jokainen jäsen voi ottaa esille minkä tahansa kohdan.
4. Tämän sopimuksen 21 ja 22 artikloja sovelletaan soveltuvin osin välimiestuomioihin.
Artikla 26
1. GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1(b) kohdan mukaiset kanteet
Kun GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1b) kohdan määräyksiä voidaan soveltaa liitesopimukseen, paneeli tai valituselin voi ainoastaan antaa päätöksiä tai suosituksia, jos riidan osapuoli katsoo, että jotakin sen liitesopimuksen mukaista etuutta suoraan tai epäsuorasti on mitätöity tai loukattu tai kyseisen sopimuksen tavoitetta on loukattu jäsenen minkä tahansa toimenpiteen soveltumisen seurauksena, riippumatta siitä onko toimenpide ristiriidassa kyseisen sopimuksen kanssa. Jos ja siinä määrin kuin sellainen osapuoli katsoo ja paneeli tai valituselin määrittää, että tapaus koskee toimenpidettä, joka ei ole ristiriidassa liitesopimuksen määräyksen kanssa, johon GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1(b) kohdan määräyksiä sovelletaan, tämän sopimuksen menettelyjä sovelletaan seuraavin täsmennyksin:
a) kantajaosapuolen on esitettävä yksityiskohtaiset perustelut kanteensa tueksi, jotka liittyvät toimenpiteeseen, joka ei ole ristiriidassa asianomaisen liitesopimuksen kanssa;
b) Jos toimenpiteen on todettu mitätöivän tai loukkaavan etuja tai estävän tavoitteiden toteutumisen asianomaisen liitesopimuksen osalta ilman siihen kohdistuvaa loukkausta, ei ole olemassa velvoitetta peruuttaa tällaista toimenpidettä. Kuitenkin tällaisessa tapauksessa paneeli tai valituselin voi suositella että kyseinen jäsen tekee keskinäisesti tyydyttävän oikaisun;
c) riippumatta 21 artiklan määräyksistä 21 artiklan 3 kohdan mukainen välimiesmenettely voi toisen osapuolen pyynnöstä sisällyttää mitätöidyn tai loukatun etuuden tasoa koskevan määrityksen ja voi myös ehdottaa menettelytapoja keskinäisesti tyydyttävän oikaisun saavuttamiseksi; tällaiset suositukset eivät sido riidan osapuolia;
d) riippumatta 22 artiklan 1 kohdasta vahingonkorvaus voi olla osa keskinäisesti tyydyttävää oikaisua riidan lopullisessa ratkaisussa.
2. GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1c) kohdan mukaiset kanteet
Milloin liitesopimukseen sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1(c) kohdan määräyksiä, paneeli voi antaa päätöksensä ja suosituksensa ainoastaan, milloin osapuoli katsoo, että sen liitesopimuksen mukaista etua suoraan tai epäsuorasti on mitätöity tai loukattu tai tuon sopimuksen tavoitteiden totuttamista estetty muulla tavoin kuin niillä, joihin sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1(a) ja 1(b) kohtia. Jos ja siinä määrin kuin sellainen osapuoli katsoo ja paneeli päättää, että asiaa käsitellään tämän kohdan mukaisesti, tämän sopimuksen menettelyjä sovelletaan ainoastaan niin pitkälle ja sen menettelypaikan sisältäen jolloin paneelin raportti on jaettu jäsenille. Riitojenratkaisua koskevat säännöt ja menettelyt, jotka sisältyvät 12. päivänä huhtikuuta 1989 tehtyyn päätökseen (BISD-julkaisusarja 36S/61-67) sovelletaan hyväksymishankintaan, sekä suositusten ja päätösten valintaan ja täytäntöönpanoon. Lisäksi sovelletaan seuraavaa:
a) kantajaosapuolen tulee esittää yksityiskohtaiset perustelut niiden väitteidensä tueksi, jotka koskevat tämän kohdan alaisia kysymyksiä;
b) niissä tapauksissa, joihin sovelletaan tätä kohtaa, jos paneeli katsoo, että tapaukset myös koskevat muita riitojenratkaisuasioita kuin tämän kohdan mukaisia, paneelin tulee jakaa raporttinsa DSB:lle huomauttaen tällaisesta asiasta ja antaa erillinen raportti tämän kohdan alaisista asioista.
Artikla 27Sihteeristön velvollisuudet
1. Sihteeristön tulee avustaa paneeleja, erityisesti oikeudellisissa, historiallisissa ja menettelytapakysymyksissä sekä antaa sihteeri- ja muuta teknistä apua.
2. Samalla kun sihteeristö avustaa jäseniä niiden pyynnöstä riitojenratkaisussa, saattaa olla tarvetta antaa tämän lisäksi riitojenratkaisua koskevaa oikeudellista neuvontaa ja apua kehitysmaajäsenille. Tämän toteuttamiseksi sihteeristö tulee asettaa saataville kyvykäs oikeudellinen asiantuntija WTO:n teknisen avun yksiköstä jokaiselle kehitysmaajäsenelle, joka sitä pyytää. Tämän asiantuntijan on avustettava kehitysmaajäsentä siten, että sihteeristön puolueettomuus säilyy.
3. Sihteeristön on järjestettävä erityisiä koulutuskursseja kiinnostuneille jäsenille koskien riitojenratkaisumenettelyjä ja menetelmiä siten, jäsenten asiantuntijat ovat paremmin perillä näistä.
LIITE 2 RIITOJEN RATKAISUSTA ANNETTUJA SÄÄNTÖJÄ JA MENETTELYJÄ KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE 1 TÄMÄN SOPIMUKSEN SOPIMUSKATTEESEEN KUULUVAT SOPIMUKSET
A) Maailman kauppajärjestön perustamissopimus
B) Monenkeskiset kauppasopimukset
Liite 1A: Tavarakauppaa koskevat monenkeskiset sopimukset
Liite 1B: Palvelukauppaa koskeva yleissopimus
Liite 1C: Sopimus tekijän- ja teollisoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista
Liite 2: Riitojen ratkaisemisesta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskeva sopimus
C) Useammankeskiset sopimukset
Liite 4: Siviili-ilma-aluksien kauppaa koskeva sopimus Julkisia hankintoja koskeva sopimus Kansainvälinen maitotuotesopimus Kansainvälinen naudanlihasopimus
Tämän sopimuksen soveltaminen useammankeskisiin kauppasopimuksiin edellyttää sitä, että jokaisen sopimuksen osapuolet hyväksyvät päätöksen sopimuksen sovellettavuudesta yksittäiseen sopimukseen, mukaanlukien erityis- tai lisäsäännöt tai menettelyt sisällytettäviksi 2 alaliitteeseen siten kuin ne on ilmoitettu DSB:lle.
LIITE 2 RIITOJEN RATKAISUSTA ANNETTUJA SÄÄNTÖJÄ JA MENETTELYJÄ KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE 2 ERITYIS- TAI LISÄSÄÄNNÖT JA MENETTELYT, JOTKA SISÄLTYVÄT LIITESOPIMUKSIIN
Sopimus Säännöt ja menettelyt
Sopimus terveys- ja
kasvinsuojelutoimista 11.2
Sopimus tekstiili- ja
vaatetustuotteista 2.14, 2.21, 4.4, 5.2,
5.4, 5.6, 6.9, 6.10,
6.11, 8.1-8.12
Sopimus kaupan teknisistä esteistä 14.2-14.4, Liite 2
Sopimus GATT 1994 -sopimuksen VI
artiklan soveltamisesta 17.4-17.7
Sopimus GATT 1994 -sopimuksen VII
artiklan soveltamisesta 19.3-19.5,
Liite II.2.f),
3, 9, 21
Tukia ja tasoitustulleja koskeva
sopimus 4.2-4.12, 6.6,
7.2-7.10, 8.5,
alaviite 35, 24.4,
27.7, Liite V
Palvelukauppaa koskeva
yleissopimus XXII:3, XXIII:3
Liite rahoituspalveluista 4
Liite lentoliikennepalveluista 4
Päätös GATS-sopimuksen tietyistä
riitojen ratkaisua koskevista
menettelyistä 1-5
Tämän liitteen sääntöjä ja menettelyjä koskeva luettelo sisältää määräyksiä, joista vain osalla määräyksistä saattaa olla merkitystä tässä yhteydessä.
Jokainen erityis- tai lisäsääntö tai menettely useammankeskeisissä kauppasopimuksissa siten kuin jokaisen sopimuksen vastuullinen elin on ne määritellyt ja siten kuin ne on ilmoitettu DSB:lle.
LIITE 2 RIITOJEN RATKAISUSTA ANNETTUJA SÄÄNTÖJÄ JA MENETTELYJÄ KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE 3 TOIMINTAMENETTELYT
1. Käsittelynsä aikana paneelin tulee noudattaa tämän sopimuksen asianomaisia määräyksiä. Lisäksi seuraavat toimintamenettelyt ovat voimassa.
2. Paneelin tulee kokoontua suljetuissa istunnoissa. Riidan osapuolet sekä etuosapuolet saavat olla läsnä kokouksissa vain silloin, kun paneeli on kutsunut ne kuultavaksi.
3. Paneelin harkinta ja sille toimitetut asiakirjat on pidettävä luottamuksellisina. Mikään tämän sopimuksen määräyksistä ei estä riidan osapuolta paljastamasta julkisuudessa omia kantojaan. Jäsenen tulee pitää toisen jäsenen luottamuksellisesti paneelille antama tieto luottamuksellisena, jos jäsen on sen luokitellut luottamukselliseksi. Kun riidan osapuoli toimittaa luottamuksellisen kirjallisen esityksen paneelille, sen tulee jäsenen pyynnöstä toimittaa julkinen yhteenveto esityksen sisältämistä tiedoista, jotka voidaan julkistaa.
4. Ennen ensimmäistä varsinaista paneelikokousta osapuolten kanssa riidan osapuolten tulee toimittaa paneelille kirjalliset esitykset, joissa ne esittävät tapauksen tosiasiat sekä perustelunsa.
5. Ensimmäisessä osapuolten varsinaisessa kokouksessa paneelin tulee pyytää sitä osapuolta, joka on kantajana esittelemään tapaus. Sen jälkeen samassa kokouksessa vastaajaosapuolta pyydetään esittelemään oma näkemyksensä tapauksesta.
6. Kaikki kolmannet osapuolet, jotka ovat ilmoittaneet riitaa koskevasta kiinnostuksestaan DSB:lle, on kutsuttava kirjallisesti esittämään näkökantansa paneelin ensimmäisen varsinaisen kokouksen aikana, joka asetetaan tätä tarkoitusta varten. Kaikki tällaiset kolmannet osapuolet voivat olla läsnä koko tämän istunnon ajan.
7. Viralliset vastineet on esitettävä paneelin toisessa varsinaisessa kokouksessa. Vastaajaosapuolella on oikeus käyttää ensimmäisenä puheenvuoro, jonka jälkeen kantajaosapuolen vuoro. Osapuolten on toimitettava paneelille ennen kokousta kirjalliset vastineensa.
8. Paneeli voi milloin tahansa esittää osapuolille kysymyksiä ja pyytää niiltä selvityksiä joko osapuolten ollessa läsnä kokouksessa tai kirjallisesti.
9. Riidan osapuolten ja jokaisen 10 artiklan mukaisesti läsnä olleeksi kutsutun kolmannen osapuolen on annettava paneelille kirjalliset esitykset suullisista lausunnoistaan.
10. Läpinäkyvyyden toteuttamiseksi esitykset, vastineet sekä lausunnot, joihin viitataan 5-9 kohdissa on tehtävä osapuolten ollessa läsnä. Lisäksi jokaisen osapuolen kirjalliset esitykset mukaan lukien huomautukset raportin kuvainnolliseen osaan ja vastaukset paneelin esittämiin kysymyksiin on oltava toisen osapuolen tai osapuolten saatavilla.
11. Muut mahdolliset paneelia koskevat erityismenettelyt.
12. Ehdotettu aikataulu paneelin työskentelylle:
a) Osapuolten ensimmäisten kirjallisten esitysten vastaanottaminen:
1. kantajaosapuoli 3-6 viikkoa
2. vastaajaosapuoli 2-3 viikkoa
b) Ensimmäisen osapuolten kanssa pidettävän varsinaisen kokouksen päivämäärä, aika ja paikka; kolmannen osapuolen istunto: 1-2 viikkoa
c) Osapuolten toimittamat kirjalliset vastineet: 2-3 viikkoa
d) Toisen osapuolten kanssa pidettävän kokouksen päivämäärä, aika ja paikka:
1-2 viikkoa
e) Paneeliraportin kuvainnollisen osan toimittaminen osapuolille:
2-4 viikkoa
f) Paneeliraportin kuvainnollista osaa koskevien osapuolten toimittamien huomioiden vastaanottaminen: 2 viikkoa
g) Alustavan raportin toimittaminen osapuolille, mukaanlukien päätökset ja johtopäätökset: 2-4 viikkoa
h) Osapuolta koskeva määräaika raportin osan tai osien tarkastelua varten:
1 viikko
i) Määräaika paneelin tarkastelulle, mukaanlukien mahdollinen lisäkokous osapuolten kanssa: 2 viikkoa
j) Lopullisen raportin toimittaminen riidan osapuolille:
2 viikkoa
k) Lopullisen raportin jakaminen jäsenille: 3 viikkoa
Yllä mainittua aikataulua voidaan muuttaa ennakoimattomien olosuhteiden perusteella. Pyydettäessä on järjestettävä lisäkokouksia osapuolten kanssa.
LIITE 2 RIITOJEN RATKAISUSTA ANNETTUJA SÄÄNTÖJÄ JA MENETTELYJÄ KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE 4 ASIANTUNTIJARYHMÄT
Seuraavat säännöt ja menettelyt koskevat asiantuntijaryhmiä, jotka on perustettu 13 artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti.
1. Asiantuntijaryhmät toimivat paneelin alaisuudessa. Paneeli asettaa niille toimivallan rajat sekä yksityiskohtaiset työskentelymenetelmät ja niiden on raportoitava paneelille.
2. Osallistuminen asiantuntijaryhmiin rajataan vain niihin henkilöihin, joilla on ammatillista asemaa ja kokemusta kysymystä koskevalla alalla.
3. Riidan osapuolten kansalaiset eivät saa toimia asiantuntijaryhmässä ilman riidan osapuolten yhteistä suostumusta, elleivät erityisistä olosuhteista muuta johdu, jolloin paneeli toteaa, että erityistä tieteellistä asiantuntemusta ei muutoin saada täytetyksi. Riidan osapuolten virkamiehet eivät saa toimia asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmän jäsenet toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan, eivätkä hallitusten tai järjestöjen edustajina. Hallitukset tai järjestöt eivät siten saa antaa heille ohjeita asiantuntijaryhmässä käsiteltävissä asioissa.
4. Asiantuntijaryhmät voivat neuvotella ja pyytää tietoja sekä teknisiä neuvoja sopivaksi katsomastaan lähteestä. Ennenkuin asiantuntijaryhmä pyytää tällaista tietoa tai neuvoa jäsenen oikeuspiiriin kuuluvasta lähteestä, on sen tiedotettava asiasta jäsenen hallitukselle. Jokaisen jäsenen on vastattava pikaisesti sekä täydellisesti jokaiseen asiantuntijaryhmän pyyntöön saada sellaista tietoa, jonka asiantuntijaryhmä katsoo tarpeelliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi.
5. Riidan osapuolilla on oikeus saada tietoja kaikista asiaa koskevista tiedoista, jotka on annettu asiantuntijaryhmälle, ellei niitä katsota luottamukselliseksi. Asiantuntijaryhmälle annettua luottamuksellista tietoa ei saa paljastaa ilman tiedon antaneen hallituksen, järjestön tai henkilön virallista valtuutusta. Milloin tällaista tietoa pyydetään asiantuntijaryhmältä, mutta asiantuntijaryhmän ei anneta paljastaa tällaista tietoa, tiedon antanut hallitus, järjestö tai henkilö antaa julkisen yhteenvedon tiedoista.
6. Asiantuntijaryhmä antaa raporttiluonnoksen riidan osapuolille saadakseen niiden huomiot sekä ottaakseen ne huomioon tarkoituksenmukaisella tavalla lopullisessa raportissaan, joka myös toimitetaan riidan osapuolille samalla, kun se annetaan paneelille. Asiantuntijaryhmän lopullinen raportti on ainoastaan neuvoa-antava.
LIITE 3 KAUPPAPOLIITTINEN MAATUTKINTA
Jäsenet sopivat seuraavaa:
A. Tavoitteet
(i) Kauppapoliittisen maatutkinnan (''TPRM'') tarkoituksena on edistää sitä, että kaikki jäsenet noudattavat paremmin monenkeskisten kauppasopimusten ja soveltuvin osin usemmankeskisten kauppasopimusten sääntöjä, periaatteita ja sitoumuksia, ja siten edistää monenkeskisen kauppajärjestelmän joustavampaa toimivuutta, aikaansaamalla suurempaa läpinäkyvyyttä ja ymmärtämystä jäsenten kauppapolitiikkaa ja -tapoja kohtaan. Maatutkinta mahdollistaa näin ollen jäsenten kauppapolitiikan ja -tapojen säännöllisen yhteisen arvioinnin sekä arvioinnin näiden vaikutuksesta monenkeskisen kauppajärjestelmän toimintaan. Sen tarkoituksena ei ole kuitenkaan toimia pohjana tämän sopimuksen erityisvelvoitteiden täytäntöönpanolle, riitojen ratkaisumenettelylle tai asettaa jäsenille uusia sitoumuksia.
(ii) Maatutkinnan puitteissa tehtävä arviointi tehdään, siinä määrin kuin on tarpeen, ottaen huomioon kyseisen jäsenen laajemmat talous- ja kehitystarpeet, politiikka ja tavoitteet, kuten myös jäsenen ulkoinen ympäristö. Maatutkinnan tarkoituksena on kuitenkin tutkia jäsenen kauppapolitiikan ja käytäntöjen vaikutus monenkeskiseen kauppajärjestelmään.
B. Kansallinen läpinäkyvyys
Jäsenet tunnustavat hallituksen kauppapoliittisen päätöksenteon kansallisen läpinäkyvyyden tärkeyden sekä jäsenten talouksille että monenkeskiselle kauppajärjestelmälle, ja suostuvat rohkaisemaan ja edistämään suurempaa läpinäkyvyyttä omissa järjestelmissään, myöntäen, että kotimaisen läpinäkyvyyden täytäntöönpano on tapahduttava vapaaehtoisesti ottamalla huomioon jokaisen jäsenen oikeudellinen ja poliittinen järjestelmä.
C. Tutkinnan menettelytavat
(i) Kauppapoliittinen maatutkintaelin (myöhemmin ''TPRB'') perustetaan täten hoitamaan kauppapoliittisia maatutkintoja.
(ii) Kaikkien jäsenten kauppapolitiikka ja -tavat alistetaan toistuvalle tutkinnalle. Yksittäisten jäsenten vaikutus monenkeskisen kauppajärjestelmän toimintaan, määriteltynä niiden osuutena maailmankaupasta tuoreen edustavan jakson aikana, on määräävä tekijä päätettäessä tutkintojen tiheydestä. Neljä ensimmäistä kauppayksikköä (Euroopan yhteisö lasketaan yhdeksi) tutkitaan joka toinen vuosi. Seuraavat kuusitoista tutkitaan joka neljäs vuosi. Muut jäsenet tutkitaan joka kuudes vuosi poikkeuksena kuitenkin vähiten kehittyneet kehitysmaajäsenet, joiden koskeva tutkintaväli voidaan sopia pidemmäksi. Yksikköjen, joilla on yhteinen ulkoinen kauppapolitiikka, joka kattaa useamman kuin yhden jäsenen, katsotaan kattavan kaikki ne osatekijät, jotka vaikuttavat kauppaan, mukaan lukien yksittäisten jäsenten politiikka ja tavat niiltä osin kuin niillä on tässä yhteydessä merkitystä. Mikäli jäsenen kauppapolitiikassa tai -tavoissa tapahtuu sellaisia muutoksia, joiden vaikutus sen kauppakumppaneihin saattaa olla merkittävä, TPRB voi poikkeuksellisesti, neuvoteltuaan asiasta, pyytää kyseistä jäsentä esittämään maatutkintansa.
(iii) TPRB:n kokouksissa keskusteluja ohjaavat A kohdassa esitetyt tavoitteet. Näissä keskusteluissa keskitytään jäsenen maatutkinnan aikana arvioinnin kohteena oleviin kauppapolitiikkaan ja -tapoihin.
(iv) TPRB laatii perussuunnitelman tutkintojen suorittamiseksi. Se voi myös keskustella jäsenten ajantasalle saatetuista raporteista sekä ottaa ne huomioon. TPRB luo jokaiselle vuodelle maatutkintaohjelman yhteistyössä niiden jäsenten kanssa, joita tutkinta suoranaisesti koskee. Neuvotellen sen jäsenten tai niiden jäsenten kanssa, jotka ovat tutkinnan kohteena, puheenjohtaja voi valita keskustelijat, jotka henkilökohtaisessa ominaisuudessaan esittelevät keskustelut TPRB:ssä.
(v) TPRB perustaa työnsä seuraaviin asiakirjoihin:
(a) Tutkinnan kohteena olevan jäsenen tai olevien jäsenten toimittama täydellinen raportti, johon viitataan D kohdassa;
(b) Raportti, jonka sihteeristö omalla vastuullaan laatii, saatavilla olevaan ja kyseisen jäsenen tai kyseisten jäsenten toimittamaan tietoon perustuen. Sihteeristön tulisi pyytää selvitystä kyseiseltä jäseneltä tai kyseisiltä jäseniltä heidän kauppapolitiikastaan ja -tavoistaan.
(vi) Tutkinnan kohteena olevan jäsenen ja sihteeristön laatimat raportit, yhdessä TPRB:n niitä koskevien kokousten pöytäkirjojen kanssa, julkaistaan viipymättä tutkinnan jälkeen.
(vii) Nämä asiakirjat lähetetään edelleen ministerikokoukselle, joka ottaa ne huomioon.
D. Raportointi
(i) Jotta saavutettaisiin mahdollisimman täydellinen läpinäkyvyyden taso, jokainen jäsen raportoi säännöllisesti TPRB:lle. Täydelliset raportit kuvaavat kyseisen jäsenen tai kyseisten jäsenten harjoittamaa kauppapolitiikkaa ja -tapoja. Raportit perustuvat sovittuun malliin, josta päättää TPRB. Aluksi tämän mallin pohjaksi otetaan maaraportteja varten luotu malliluonnos, josta tehtiin päätös 19. heinäkuuta 1989 (BISD-julkaisusarja 36S/406-409), siten muutettuna kuin on välttämätöntä raporttien ulottamiseksi kattamaan liitteen I monenkeskisten kauppasopimusten ja soveltuvin osin useammankeskisten kauppasopimusten kattamat kauppapolitiikan kaikki aspektit. TPRB voi kokemuksen valossa tarkastaa ja korjata tätä mallia. Tutkintojen välissä jäsenet toimittavat lyhyet raportit silloin, kun kauppapolitiikassa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Vuosittainen raportti tilastotiedoista toimitetaan sovitun mallin mukaan. Erityisesti otetaan huomioon ne vaikeudet joita vähiten kehittyneille kehitysmaajäsenillä voi olla niiden laatiessa raporttejaan. Sihteeristö tarjoaa pyynnöstä teknistä apua kehitysmaajäsenille ja erityisesti vähiten kehittyneille kehitysmaajäsenille. Raportteihin sisältyvän informaation tulisi mahdollisimman suuressa määrin yhteensovittaa niiden notifikaatioiden kanssa, jotka on tehty monenkeskisten kauppasopimusten ja soveltuvin osin useammankeskisten kauppasopimusten määräyksien mukaisesti.
E. Suhde GATT 1994-sopimuksen ja GATS-sopimuksen maksutasemääräyksiin
Jäsenet tunnustavat tarpeen minimoida niiden hallitusten taakan, jotka ovat GATT 1994- ja GATS-sopimuksen maksutasemääräysten mukaisten täydellisten neuvottelujen kohteena. Tätä tarkoitusta varten TPRB:n puheenjohtaja suunnittelee yhteistyössä kyseisen jäsenen tai kyseisten jäsenten ja maksutasekomitean puheenjohtajan kanssa hallinnolliset järjestelyt, jotka yhteensovittavat kauppapoliittisten maatutkintojen normaalin aikataulun maksutaseneuvotteluiden aikatauluun mutta jotka eivät lykkää kauppapoliittista maatutkintaa enempää kuin kaksitoista kuukautta.
F. Tutkinnan arviointi
Viimeistään viisi vuotta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen TPRB tekee kauppapoliittisia maatutkintoja koskevan arvioinnin. Arvioinnin tulokset esitetään ministerikokoukselle. Se voi myöhemmin tehdä TPRM:ää koskevia arviointeja sen itsensä määrittelemin aikavälein tai ministerikokouksen pyynnön mukaisesti.
G. Kehityssuuntien seuranta kansainvälisessä kauppaympäristössä
TPRB laatii myös vuosittaisen katsauksen kansainvälisessä kauppaympäristössä vallitsevista, monenkeskiseen kauppajärjestelmään vaikuttavista kehityssuunnista. Katsauksen tulee tukeutua pääjohtajan vuosittaiseen raporttiin, jossa kuvataan WTO:n merkittävimmät toiminnat sekä tuodaan esiin kauppajärjestelmään vaikuttavat merkittävät kysymykset.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS
Tämän sopimuksen osapuolet (myöhemmin ''osapuolet''), jotka
tunnustavat tarpeen saada aikaan julkisia hankintoja koskevien lakien, asetusten, menettelyjen ja käytäntöjen tehokas monenkeskisten oikeuksien ja velvoitteiden puitteisto maailmankaupan suuremman vapauden ja laajuuden saavuttamiseksi ja maailmankauppaa säätelevien kansainvälisesti sovittujen puitteiden kehittämiseksi,
tunnustavat sen, että julkisia hankintoja koskevia lakeja, asetuksia, menettelyjä ja käytäntöjä ei pidä valmistella, saattaa voimaan tai soveltaa ulkomaisia tai kotimaisia tavaroita tai palveluja eikä ulkomaisia tai kotimaisia tavaran tai palvelujen toimittajia kohtaan kotimaisten tavaroiden tai palvelujen tai kotimaisten tavaran tai palvelujen toimittajien suojaamiseksi eikä ulkomaisten tavaroiden tai palvelujen taikka ulkomaisten tavaran tai palvelujen toimittajien syrjimiseksi toisiinsa nähden,
tunnustavat, että on toivottavaa noudattaa julkisia hankintoja koskevien lakien, asetusten, menettelyjen ja käytäntöjen avoimmuutta,
tunnustavat tarpeen luoda kansainväliset ilmoitus-, keskustelu-, valvonta- ja riitojen ratkaisumenettelyt julkisia hankintoja koskevien kansainvälisten määräysten tasapuolisen, nopean ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä oikeuksien ja velvoitteiden välisen tasapainon säilyttämiseksi mahdollisimman vakaana,
tunnustavat tarpeen ottaa huomioon kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden kehitykselliset, rahoitukselliset ja kaupalliset tarpeet,
haluavat 12 päivänä huhtikuuta 1979 tehdyn julkisia hankintoja koskevan sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 2 päivänä helmikuuta 1987, IX artiklan 6(b) kohdan mukaisesti laajentaa ja parantaa kyseistä sopimusta keskinäisen vastavuoroisuuden pohjalta ja ulottaa se koskemaan palveluhankintoja.
haluavat rohkaista muita kuin osapuolivaltioita hyväksymään tämän sopimuksen ja liittymään siihen,
sitoutuvat edelleen näiden tavoitteiden toteuttamiseen;
sopivat seuraavaa:
Artikla IToimialue ja soveltamisala
1. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin lakeihin, asetuksiin, menettelyihin ja käytäntöihin, jotka koskevat tässä sopimuksessa tarkoitettujen, I liiteosassa määriteltyjen hankintayksiköiden kaikkia hankintoja. 1)
1) Liiteosa I on jaettu jokaisen osapuolen osalta viiteen liitteeseen:
- Liite 1 sisältää valtionhallintoon kuuluvat hankintayksiköt.
- Liite 2 sisältää valtionhallintoon välillisesti kuuluvat hankintayksiköt.
- Liite 3 sisältää kaikki muut yksiköt, jotka tekevät hankintoja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.
- Liite 4 määrittelee sisällyttävän tai pois sulkevan luettelon avulla tämä sopimuksen piiriin kuuluvat palvelut.
- Liite 5 määrittelee sopimuksen piiriin kuuluvat rakentamispalvelut.
Jokaisen osapuolen liitteissä on määritelty vastaavat kynnysarvot.
2. Tätä sopimusta sovelletaan mihin tahansa sopimusperusteiseen hankintaan, mukaan lukien osto- ja leasingsopimukset, vuokrauksen, osamaksulla hankkimisen osto-optioin tai ilman niitä sekä kaikki tavara- ja palveluhankintojen yhdistelmät.
3. Jos hankintayksiköt edellyttävät, että I liiteosaan kuulumattomat yritykset tekevät tämän sopimuksen kattamiin hankintoihin liittyviä sopimuksiaan erityisten vaatimusten mukaisesti, kyseisiin vaatimuksiin sovelletaan III artiklan määräyksiä soveltuvin osin.
4. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin hankintasopimuksiin, joiden arvo on vähintään liiteosassa I määritelty asianomainen kynnysarvo.
Artikla IIArvon määrittely
1. Seuraavat määräykset ovat voimassa määriteltäessä hankintasopimusten arvoa 2) tämän sopimuksen soveltamista varten.
2) Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin hankintasopimuksiin, joiden arvo IX artiklassa tarkoitetun ilmoituksen julkaisuhetkellä arvioidaan vähintään kynnysarvon suuruiseksi.
2. Arvoa määriteltäessä otetaan huomioon kaikenlaiset hyvitykset, mukaan lukien kaikki saatavat palkkiot, maksut, komissiot ja korot.
3. Hankintayksikkö ei saa valita arvon määrittelytapaa eikä jakaa hankintakokonaisuutta osiin tämän sopimuksen soveltamisen kiertämiseksi.
4. Jos yksi hankintakokonaisuus johtaa useamman kuin yhden sopimuksen tekemiseen tai sopimuksen osittamiseen, sopimuksen arvon laskentaperusteena on:
(a) viimeksi kuluneen tilikauden tai 12 kuukauden aikana tehtyjen samanlaisten uudistettavien sopimusten todellinen arvo mahdollisuuksien mukaan korjattuna seuraavien 12 kuukauden aikana odotettavissa olevien määrään tai arvoon vaikuttavien muutosten mukaisesti; tai
(b) ensimmäisen sopimuksen tekopäivää seuraavan tilikauden tai 12 kuukauden aikana tehtävien uudistettavien sopimusten arvioitu kokonaisarvo.
5. Jos sopimuksen kohteena on tavaran tai palvelujen hankkiminen leasingmenettelyllä, vuokraamalla tai osamaksulla, tai jos sopimuksessa ei määritellä kokonaishintaa, arvon laskentaperusteena on
(a) määräaikaisten, enintään 12 kuukauden pituisten sopimusten kestoaikainen kokonaisarvo tai yli 12 kuukauden pituisten sopimusten kokonaisarvo, johon sisältyy ennakoitu jäännösarvo;
(b) määräämättömäksi ajaksi tehtyjen sopimusten kuukautta kohti erääntyvien maksuerien arvo 48-kertaisena.
Epäselvissä tapauksissa noudatetaan toista, (b) kohdassa määriteltyä laskentaperustetta.
6. Kun aiottuun hankintaan on ollut tarpeellista sisällyttää optioehtoja, arvon laskentaperusteena on sopimuksen suurin sallittu kokonaisarvo optioehdot mukaan luettuina.
Artikla IIIKansallinen kohtelu ja syrjimättömyys
1. Tässä sopimuksessa tarkoitettuja julkisia hankintoja koskevien kaikkien lakien, asetusten, menettelyjen ja käytäntöjen puitteissa osapuolet antavat välittömästi ja ehdoitta toisten osapuolten tavaroille ja palveluille sekä toisten osapuolten tavaroita ja palveluja tarjoaville toimittajille kohtelun, joka on vähintään yhtä edullinen kuin:
(a) kotimaisia tavaroita, palveluja tai tavaran tai palvelujen toimittajia koskeva kohtelu; ja
(b) minkä tahansa muun osapuolen tavaroita, palveluja tai tavaran tai palvelujen toimittajia koskeva kohtelu.
2. Tässä sopimuksessa tarkoitettuja julkisia hankintoja koskevien kaikkien lakien, asetusten, menettelyjen ja käytäntöjen puitteissa osapuolet huolehtivat siitä, että:
(a) niiden hankintayksiköt eivät kohtele maassa olevaa tavaran tai palvelujen toimittajaa epäedullisemmin kuin toista maassa olevaa tavaran tai palvelujen toimittajaa sen ulkomaisten yhteyksien tai omistuksen perusteella; ja että
(b) niiden hankintayksiköt eivät syrji maassa olevia tavaran tai palvelujen toimittajia niiden tarjoamien tavaroiden tai palvelujen tuotantomaan perusteella edellyttäen, että tuotantomaa on IV artiklan mukainen osapuoli.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan määräyksiä ei sovelleta tulleihin eikä mihinkään tuonnin yhteydessä kannettaviin tai tuontiin liittyviin maksuihin, tullien tai maksujen kantamismenettelyyn eikä muihin tuontisäännöksiin ja -muodollisuuksiin tai palvelujen kauppaa koskeviin toimiin lukuun ottamatta tässä sopimuksessa tarkoitettuja julkisia hankintoja koskevia lakeja, asetuksia, menettelyjä ja käytäntöjä.
Artikla IVAlkuperäsäännöt
1. Osapuolet eivät sovella tavaroihin tai palveluihin, jotka tuodaan tämän sopimuksen kattamien julkisten hankintojen yhteydessä toisten osapuolien alueelta, muunlaisia alkuperäsäännöksiä kuin niitä, mitä sovelletaan samaan aikaan normaalissa kaupankäynnissä samojen tavaroiden tai palvelujen tuonnissa samoilta osapuolilta.
2. Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (myöhemmin ''WTO-sopimus'') liitteessä 1A olevan alkuperäsäännöksiä koskevan sopimuksen mukaisesti tavaroiden alkuperäsäännöksien yhdenmukaistamiseksi toteutettavan toimenpideohjelman sekä palvelujen kauppaa koskevien neuvottelujen loppuunsaattamisen jälkeen sopimuspuolet ottavat tämän toimenpideohjelman ja näiden neuvottelujen tulokset huomioon muuttaessaan 1 kohdan säännöksiä soveltuvilta osin.
Artikla VKehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelu
Tavoitteet
1. Osapuolet ottavat tätä sopimusta soveltaessaan ja täytäntöön pannessaan tässä artiklassa säädetyllä tavalla asiaankuuluvalla tavalla huomioon kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, kehitykselliset, rahoitukselliset ja kaupalliset tarpeet, joiden mukaisesti niiden on
(a) suojattava maksutaseasemansa ja varmistettava taloudellisten kehitysohjelmien toteuttamiseen tarvittava valuuttavarantonsa;
(b) edistettävä kotimaisen teollisuuden perustamista tai kehittämistä mukaan lukien pien- ja kotiteollisuuden kehittäminen maaseudulla ja alikehittyneillä alueilla sekä taloudellista kehitystä kansantalouden muilla lohkoilla;
(c) tuettava teollisuusyksikköjä niin pitkään kuin ne ovat kokonaan tai olennaisesti riippuvaisia julkisista hankinnoista; ja
(d) kannustettava taloudellista kehittymistään alueellisten tai maailmanlaajuisten kehitysmaiden välisten järjestelyjen avulla, jotka on esitetty Maailman kauppajärjestön (myöhemmin ''WTO'') ministerikokoukselle ja joita se ei ole hylännyt.
2. Tämän sopimuksen määräysten mukaisesti sopimuspuolet toimivat julkisia hankintoja koskevia lakeja, asetuksia ja menettelyjä valmistellessaan ja soveltaessaan niin, että tuonnin lisääntyminen kehitysmaista helpottuu, pitäen mielessään vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten ja taloudellisen kehityksensä alkuvaiheissa olevien maiden erityisongelmat.
Soveltamisala
3. Sen varmistamiseksi, että kehitysmaat voivat liittyä tähän sopimukseen niiden kehityksellisiä, rahoituksellisia ja kaupallisia tarpeita vastaavin ehdoin, 1 kohdassa luetellut asiat on otettava asianmukaisesti huomioon neuvoteltaessa siitä, mitkä kehitysmaiden hankinnat tulevat kuulumaan tämän sopimuksen määräysten piiriin. Kehittyneet maat pyrkivät valmistellessaan tämän sopimuksen määräysten piiriin tulevien hankintayksiköiden luetteloita sisällyttämään niihin sellaisia hankintayksiköitä, joiden hankkimat tavarat tai palvelut ovat kehitysmaiden viennin kannalta kiinnostavia.
Sovitut soveltamattomuusehdot
4. Kukin kehitysmaa voi tästä sopimuksesta muiden sopimuspuolten kanssa neuvotellessaan sopia vastavuoroisesti hyväksyttävistä kansallisen kohtelun soveltamattomuusehdoista tiettyjen luetteloihinsa sisällytettyjen hankintayksiköiden, tavaroiden tai palvelujen osalta ottaen huomioon tapauskohtaiset erityisolosuhteet. Edellä 1(a)-(c) kohdassa olevat seikat on otettava näissä neuvotteluissa asianmukaisesti huomioon. Kehitysmaa, joka osallistuu 1(d) kohdassa mainittuihin kehitysmaiden välisiin alueellisiin tai maailmanlaajuisiin järjestelyihin, voi myös neuvotella luetteloihinsa tapauskohtaisia soveltamattomuusehtoja, ottaen huomioon muun muassa kyseisiin alueellisiin tai maailmalaajuisiin järjestelyihin liittyvät julkisia hankintoja koskevat määräykset ja erityisesti tuotteet tai palvelut, jotka voivat kuulua yhteisiin teollisuuden kehittämisohjelmiin.
5. Tämän sopimuksen tultua voimaan kehitysmaihin kuuluva osapuoli voi muuttaa hankintayksikköluetteloitaan kyseisten luetteloiden muutoksia koskevien tämän sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdassa olevien määräysten mukaisesti kehityksellisten, rahoituksellisten ja kaupallisten tarpeittensa perusteella, tai se voi pyytää julkisia hankintoja käsittelevää komiteaa (myöhemmin ''komitea'') hyväksymään kansallisen kohtelun soveltamattomuusehtoja hankintayksikköluetteloihinsa kuuluvien tiettyjen hankintayksiköiden, tavaroiden tai palvelujen osalta tapauskohtaisten erityisolosuhteiden perusteella ottaen asianmukaisesti huomioon 1a-c kohdan määräykset. Tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen kehitysmaihin kuuluva osapuoli voi myös pyytää komiteaa hyväksymään soveltamattomuusehtoja hankintayksikköluetteloihinsa kuuluvien tiettyjen hankintayksiköiden, tavaroiden tai palvelujen osalta sillä perusteella, että ne ne ovat osallisia alueellisissa tai maailmanlaajuisissa kehitysmaiden välisissä järjestelyissä, ottaen asianmukaisesti huomioon tapauskohtaiset erityisolosuhteet ja 1(d) kohdan määräykset. Kehitysmaihin kuuluvan osapuolen jokaiseen komitealle esitettävään luettelon muuttamista koskevaan pyyntöön on liitettävä pyynnön kannalta oleelliset asiakirjat tai sellaiset tiedot, jotka voivat olla tarpeen asiaa harkittaessa.
6. Edellä olevaa 4 ja 5 kohtaa sovelletaan tarpeellisin muutoksin niihin kehitysmaihin, jotka liittyvät tähän sopimukseen sen voimaantulon jälkeen.
7. Edellä 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja hyväksyttyjä soveltamattomuusehtoja tarkastellaan tämän artiklan 14 kohdan määräysten mukaisesti.
Tekninen apu kehitysmaaosapuolille
8. Kukin kehittyneisiin maihin kuuluva osapuoli antaa pyynnöstä kaikkea asianmukaiseksi katsomaansa teknistä apua kehitysmaihin kuuluville osapuolille niiden julkisiin hankintoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.
9. Tämä kehitysmaihin kuuluvien osapuolten välisen syrjimättömyyden pohjalta annettava apu koskee muun muassa:
- tietyn sopimuksen tekemiseen liittyvien teknisten ongelmien ratkaisemista, ja
- mitä tahansa muuta ongelmaa, jota pyynnön esittävä osapuoli ja toinen osapuoli yhdessä päättävät käsitellä tämän avun puitteissa.
10. Edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuun tekniseen apuun kuuluu kehitysmaaosapuolten tavaran tai palvelujen toimittajien pätevyyttä osoittavien asiakirjojen ja tarjousten kääntäminen hankintayksikön määräämälle WTO:n viralliselle kielelle, elleivät teollisuusmaaosapuolet pidä kääntämistä erityisen työläänä, missä tapauksessa kehitysmaaosapuolille on annettava asiasta selvitys niiden pyydettyä sitä joko teollisuusmaaosapuolilta tai niiden hankintayksiköiltä.
Tietokeskukset
Teollisuusmaaosapuolet perustavat erikseen tai yhdessä tietokeskuksia vastaamaan kehitysmaaosapuolten kohtuullisiin tietopyyntöihin, jotka liittyvät muun muassa julkisia hankintoja koskeviin lakeihin, asetuksiin, menettelyihin ja käytäntöihin, julkaistuihin aiottua hankintaa koskeviin ilmoituksiin, tämän sopimuksen kattamien hankintayksiköiden osoitteisiin ja hankittujen tai hankittavien tavaroiden tai palvelujen luonteeseen ja määrään, mukaan lukien käytettävissä olevat tulevia tarjouspyyntöjä koskevat tiedot. Komitea voi myös perustaa tietokeskuksen.
Vähiten kehittyneiden maiden erityiskohtelu
12. GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN 28 marraskuuta 1979 päivätyn erityis- ja suosituimmuuskohtelua, vastavuoroisuutta ja kehitysmaiden täydellisempää osallistumista koskevan päätöksen (BISD-julkaisusarja 26S/203-205) mukaisesti vähiten kehittyneisiin maihin kuuluville osapuolille ja näistä maista oleville tavaran tai palvelujen toimittajille on annettava erityiskohtelu näistä maista peräisin olevien tavaroiden tai palvelujen osalta, kun toteutetaan yleisiä tai erillisiä toimia kehitysmaaosapuolten hyväksi. Kukin osapuoli voi antaa tämän sopimuksen mukaiset edut myös vähiten kehittyneistä maista oleville tavaran tai palvelujen toimittajille kyseisistä maista peräisin olevien tuotteiden osalta, vaikka nämä maat eivät ole osapuolia.
13. Kukin teollisuusmaaosapuoli antaa pyynnöstä vähiten kehittyneistä maista oleville mahdollisille tarjoajille asianmukaiseksi katsomaansa apua tarjousten jättämisessä ja niin hankintayksiköitään kuin kyseisiä tavaran tai palvelujen toimittajia todennäköisesti kiinnostavien tavaroiden tai palvelujen valinnassa, ja samoin auttaa niitä täyttämään hankittavaksi aiottuja tavaroita tai palveluja koskevat tekniset määräykset ja eritelmät.
Tarkastelu
14. Komitea tarkastelee vuosittain tämän artiklan toimivuutta ja tehokkuutta ja toteuttaa laajemman tarkastelun sen joka kolmannen toimintavuoden jälkeen osapuolten antamien kertomusten pohjalta artiklan vaikutusten arvioimiseksi. Osana kolmivuotistarkasteluja, tämän sopimuksen määräysten sekä erityisesti sen III artiklan soveltamiseksi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, ottaen samalla huomioon kyseisten kehitysmaiden kehityksellisen, rahoituksellisen ja kaupallisen tilanteen, komitea arvioi tarvetta muuttaa tai laajentaa tämän artiklan 4-6 kohtien määräysten mukaisesti sovittuja soveltamattomuusehtoja.
15. XXIV artiklan 7 kohdan mukaisesti käytävien jatkoneuvottelukierrosten aikana kehitysmaihin kuuluvat sopimuspuolet harkitsevat mahdollisuuksia laajentaa hankintayksiköidensä luetteloita taloudellisen, rahoituksellisen ja kaupallisen tilanteensa puitteissa.
Artikla VITekniset eritelmät
1. Teknisiä eritelmiä, joissa määrätään hankittavien tavaroiden tai palvelujen ominaisuudet kuten laatu, käyttöominaisuudet, turvallisuus ja mitat, tunnukset, termistö, pakkaus, merkitseminen tai etiketöinti, taikka tavaroiden tai palvelujen tuotanto- tai valmistusmenetelmä tai hankintayksikön määräämä vaatimusten mukaisuuden toteamistapa, ei saa valmistella, ottaa käyttöön tai soveltaa siten, että niillä aiheutetaan tarkoituksellisesti tai tahattomasti kansainvälisen kaupan turhia esteitä.
2. Hankintayksiköiden määräämien teknisten eritelmien on, mikäli se on tarkoituksenmukaista:
(a) kuvattava pikemminkin käyttöominaisuuksia kuin mallia tai rakennetta; ja
(b) perustuttava kansainvälisiin standardeihin, mikäli niitä on, ja muussa tapauksessa kansallisiin teknisiin säännöksiin 3), tunnustettuihin kansallisiin standardeihin 4) tai rakentamismääräyksiin.
3) Tässä sopimuksessa tekninen säännös on asiakirja, jossa määrätään tavaran tai palvelun ominaisuudet tai niihin liittyvät tuotanto- tai valmistusmenetelmät, mukaan lukien asiaan kuuluvat hallinnolliset määräykset, joiden noudattaminen on pakollista. Siihen voi myös sisältyä tai se voi yksinomaan käsitellä termistöön, tunnuksiin, pakkaukseen, merkitsemiseen tai etiketöintiin liittyviä vaatimuksia, jotka koskevat tavaraa, palvelua tai tuotanto- taikka valmistusmenetelmää.
4) Tässä sopimuksessa standardilla tarkoitetaan virallisen elimen hyväksymää asiakirjaa, joka sisältää yleistä ja toistuvaa käyttöä varten tavaroihin tai palveluihin taikka niiden tuotanto- tai valmistusmenetelmiin liittyviä sääntöjä, ohjeita tai ominaisuuksia, ja jonka noudattaminen ei ole pakollista. Siihen voi myös sisältyä tai se voi yksinomaan käsitellä termistöön, tunnuksiin, pakkaukseen, merkitsemiseen tai etiketöintiin liittyviä vaatimuksia, jotka koskevat tavaraa, palvelua tai tuotanto- taikka valmistusmenetelmää.
3. Tietyn tavaramerkin tai kauppanimen, patentin, mallin tai tyypin, tietyn alkuperän, valmistajan tai tavaran tai palvelujen toimittajan sisältävät vaatimukset tai viittaukset eivät ole sallittuja, paitsi milloin tarpeeksi tarkkaa tai selvää tapaa kuvata hankintatarvetta muulla tavoin ei ole, ja sillä edellytyksellä, että tarjousasiakirjoissa mainitaan sanat ''tai vastaava''.
4. Hankintayksiköt eivät saa pyytää eivätkä ottaa vastaan kilpailua rajoittavalla tavalla vaikuttavaa neuvontaa, jota voidaan käyttää tietyssä hankinnassa käytettävien eritelmien valmistelussa, sellaiselta yritykseltä, jolla voi olla kaupallista mielenkiintoa tätä hankintaa kohtaan.
Artikla VIITarjouspyyntömenettelyt
1. Kukin osapuoli huolehtii siitä, että sen hankintayksiköiden tarjouspyyntömenettelyjä sovelletaan syrjimättömästi ja että ne ovat VII-XVI artiklan määräysten mukaisia.
2. Hankintayksiköt eivät anna yhdellekään tavaran tai palvelujen toimittajalle tiettyä hankintaa koskevia tietoja tavalla, joka voisi vaikuttaa kilpailua rajoittavasti.
3. Tässä sopimuksessa
(a) avoimilla tarjouspyyntömenettelyillä tarkoitetaan menettelyjä, joissa kaikki halukkaat tavaran tai palvelujen toimittajat voivat jättää tarjouksen.
(b) valikoivilla tarjouspyyntömenettelyillä tarkoitetaan menettelyjä, joissa X artiklan 3 kohdan ja muiden tämän sopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti vain hankintayksikön kutsumat tavaran tai palvelujen toimittajat voivat jättää tarjouksen.
(c) suljetuilla tarjouspyyntömenettelyillä tarkoitetaan tässä sopimuksessa menettelyjä, joissa hankintayksikkö ottaa yhteyden tavaran tai palvelujen toimittajiin yksitellen, ja vain XV artiklan ehtojen mukaisesti.
Artikla VIIITavaran tai palvelujen toimittajien kelpuuttaminen
Hankintayksiköt eivät tavaran tai palvelujen toimittajia kelpuuttaessaan syrji ulkomaisia toimittajia keskenään tai kotimaisiin toimittajiin nähden. Kelpuuttamismenettelyjen on oltava seuraavien määräysten mukaisia:
(a) kaikki tarjouspyyntömenettelyihin osallistumiselle asetetut ehdot on julkaistava riittävän ajoissa, jotta halukkaat tavaran tai palvelujen toimittajat pystyvät aloittamaan kelpuuttamismenettelyt ja, sikäli kuin hankinnan tehokas kulku sen sallii, saattamaan ne päätökseen;
(b) kaikkien tarjouspyyntömenettelyihin osallistumiselle asetettujen ehtojen on rajoituttava sellaisiin, jotka ovat olennaisia varmistettaessa yrityksen kyky täyttää kyseinen sopimusvelvoite. Kaikkien tavaran tai palvelujen toimittajille asetettujen osallistumisehtojen, mukaan lukien rahoitukselliset vakuudet, tekniset pätevyysvaatimukset ja tiedot, jotka ovat tarpeen tavaran tai palvelujen toimittajien rahoituksellisen, kaupallisen ja teknisen suorituskyvyn toteamiseksi, samoin kuin kelpoisuuksien varmistamisen, on oltava sellaisia, että ne eivät aseta ulkomaisia tavaran tai palvelujen toimittajia kotimaisia epäedullisempaan asemaan tai syrji ulkomaisia toimittajia keskenään. Tavaran tai palvelujen toimittajan rahoituksellinen, kaupallinen ja tekninen suorituskyky arvioidaan sekä sen yleisesti että hankintayksikön alueella harjoitetun liiketoiminnan perusteella ottamalla asianmukaisesti huomioon toimittajan eri yksiköiden väliset oikeussuhteet;
(c) tavaran tai palvelujen toimittajien kelpuuttamismenettelyä ja siihen kuluvaa aikaa ei saa käyttää hyväksi toisista osapuolimaista olevien tavaran tai palvelujen toimittajien pitämiseksi toimittajaluettelon ulkopuolella tai niiden huomioonottamisen estämiseksi tietyn aiotun hankinnan yhteydessä. Hankintayksiköiden on kelpuutettava päteviksi tavaran tai palvelujen toimittajiksi sellaiset kotimaiset tai muista osapuolimaista olevat toimittajat, jotka täyttävät tiettyyn aiottuun hankintaan osallistumista varten asetetut ehdot. Tavaran tai palvelujen toimittajat, jotka pyytävät saada osallistua tiettyyn aiottuun hankintaan ja joita ei vielä ole kelpuutettu, on myös otettava huomioon, mikäli kelpuuttamismenettelyn päätökseen saattamiseksi on riittävästi aikaa;
(d) pysyviä kelpuutettujen tavaran tai palvelujen toimittajien luetteloita pitävien hankintayksiköiden on huolehdittava siitä, että tavaran tai palvelujen toimittajat voivat hakea kelpuutusta milloin tahansa, ja että kaikki kelpuutetut tavaran tai palvelujen toimittajat merkitään luetteloihin kohtuullisen lyhyessä ajassa;
(e) jos tavaran tai palvelujen toimittaja, jota ei ole vielä kelpuutettu, pyytää saada osallistua tiettyyn tarjouspyyntömenettelyyn IX artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistun ilmoituksen ilmestyttyä, hankintayksikön on viipymättä aloitettava kelpuuttamismenettely;
(f) hankintayksiköiden, joilta joku tavaran tai palvelujen toimittaja on hakenut kelpuutusta päteväksi tavaran tai palvelujen toimittajaksi, on ilmoitettava tälle asiassa tekemästään päätöksestä. Kelpuutetuille tavaran tai palvelujen toimittajille, jotka ovat hankintayksiköiden pitämissä pysyvissä tavaran tai palvelujen toimittajien luetteloissa, on myös ilmoitetava kyseisten luetteloiden lakkauttamisesta tai kyseisen toimittajan poistamisesta niistä.
(g) kukin osapuoli huolehtii siitä, että
(i) kukin hankintayksikkö ja siihen kuuluvat osat noudattavat yhtenäistä kelpuuttamismenettelyä, paitsi milloin on olemassa asianmukaisesti perusteltu tarve menetellä toisin; ja että
(ii) eri hankintayksiköiden välillä pyritään mahdollisimman yhtenäisiin kelpuuttamismenettelyihin.
(h) mikään edellä (a)-(g) alakohdissa sanottu ei estä sulkemasta pois mitään tavaran tai palvelujen toimittajaa vararikon, valheellisten tietojen antamisen tai muun sellaisen seikan perusteella, mikäli kyseinen toimi on tämän sopimuksen kansallista kohtelua ja syrjimättömyyttä koskevien määräysten mukainen.
Artikla IXKutsu osallistua aiottua hankintaa koskevaan menettelyyn
1. Hankintayksiköt julkaisevat tämän artiklan 2 ja 3 kohtien mukaisen osallistumiskutsun kaikkiin aiottua hankintaa koskeviin menettelyihin, mikäli XV artiklassa (suljettu tarjouspyyntömenettely) ei ole toisin säädetty. Ilmoitus julkaistaan asianmukaisessa julkaisussa, joiden luettelo on tämän sopimuksen II liitteessä.
2. Osallistumiskutsu voi olla 6 kohdan mukaisesti aiotusta hankinnasta julkaistun ilmoituksen muotoinen.
3. Liitteissä 2 ja 3 mainitut hankintayksiköt voivat käyttää osallistumiskutsuna 7 kohdan mukaista suunniteltua hankintaa koskevaa ilmoitusta tai 9 kohdan mukaista ilmoitusta kelpuuttamismenettelystä.
4. Suunniteltua hankintaa koskevaa ilmoitusta osallistumiskutsuna käyttävien hankintayksiköiden on myöhemmin pyydettävä kaikkia kiinnostuksensa ilmoittaneita tavaran tai palvelujen toimittajia vahvistamaan kiinnostuksensa vähintään 6 kohdassa mainittujen tietojen pohjalta.
5. Kelpuuttamismenettelyä koskevaa ilmoitusta osallistumiskutsuna käyttävien yksiköiden on annettava XVIII artiklan 4 kohdassa mainitun harkinnan mukaan ja tarpeeksi ajoissa tiedot, jotka mahdollistavat kaikille kiinnostuksensa ilmoittaneille todellisen mahdollisuuden harkita kiinnostustaan osallistua hankintamenettelyyn. Näihin tietoihin on kuuluttava 6 ja 8 kohdassa mainittujen ilmoitusten sisältämät tiedot, mikäli ne ovat saatavissa. Jollekin kiinnostuneelle tavaran tai palvelujen toimittajalle annetut tiedot on annettava muille kiinnostuneille toimittajille noudattamalla syrjimättömyyden periaatetta.
6. Jokaisen tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun aiottua hankintaa koskevan ilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot:
(a) hankittavien tavaroiden tai palvelujen laatu ja määrä, mukaan lukien kaikki lisähankinnoissa käytettäväksi tarkoitetut optiot ja, mikäli mahdollista, näiden optioiden arvioitu käyttämisaika; kun kysymyksessä ovat uudistettavat sopimukset, hankittavien tavaroiden tai palvelujen laatu ja, mikäli mahdollista, arvio seuraavien niitä koskevien tarjouspyyntöilmoitusten julkaisemisajasta;
(b) tieto siitä, onko menettely avoin vai valikoiva vai kuuluuko siihen neuvotteluja;
(c) mahdolliset tavaroiden tai palvelujen toimitusten aloittamis- tai loppuunsaattamispäivämäärät;
(d) tarjouskilpailukutsun saantia koskevan pyynnön, tavaran tai palvelujen toimittajien luetteloon kelpuuttamishakemuksen tai tarjousten jättämisosoite ja määräaika sekä kieli tai kielet, joilla ne on laadittava;
(e) sopimuksen tekevän ja eritelmien ja muiden asiakirjojen saamiseksi tarpeelliset tiedot antavan hankintayksikön osoite;
(f) kaikki tavaran tai palvelujen toimittajilta edellytetyt taloudelliset ja tekniset vaatimukset, rahoitukselliset vakuudet ja tiedot;
(g) tarjouspyyntöasiakirjoista mahdollisesti veloitettava summa ja sen maksuehdot; sekä
(h) tieto siitä, pyytääkö hankintayksikkö tarjouksia ostoa, leasingtoimintaa, vuokrausta, osamaksulla hankkimista vai näistä joidenkin yhdistelmää varten.
7. Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun suunniteltua hankintaa koskevan ilmoituksen on aina sisällettävä 6 kohdassa mainituista tiedoista niin monta kuin niitä on saatavissa. Joka tapauksessa siinä on oltava 8 kohdassa mainitut tiedot sekä:
(a) maininta siitä, että kiinnostuneiden tavaran tai palvelujen toimittajien on ilmaistava hankintayksikölle kiinnostuksensa hankintaa kohtaan;
(b) hankintayksikön yhteydenottopaikka, josta voi saada lisätietoja.
8. Jokaisesta aiotusta hankinnasta hankintayksikön on julkaistava lyhennelmän muodossa oleva ilmoitus jollakin WTO:n virallisella kielellä. Ilmoituksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:
(a) sopimuksen kohde;
(b) tarjousten tai tarjouskilpailukutsua koskevan pyynnön jättämiselle asetetut määräajat; ja
(c) osoitteet, joista sopimuksiin liittyviä asiakirjoja voi pyytää.
9. Noudatettaessa valikoivaa tarjouspyyntömenettelyä kelpuutettujen tavaran tai palvelujen toimittajien pysyviä luetteloita pitävien hankintayksiköiden on julkaistava vuosittain jossakin tämän sopimuksen liitteessä III luetelluista julkaisuista ilmoitus, jossa on:
(a) pidettyjen, hankintoja tehtäessä käytettävien tavara- tai palvelukohtaisten taikka tavara- tai palveluryhmäkohtaisten luetteloiden yhdistelmä otsikoineen;
(b) tavaran tai palvelujen toimittajille asetetut ehdot tullakseen luetteloihin merkityiksi sekä menetelmät, joilla kyseinen hankintayksikkö varmistaa kunkin ehdon täyttymisen; ja
(c) luetteloiden voimassaoloaika ja niitä uudistettaessa käytettävät muodollisuudet.
Jos tällaista ilmoitusta käytetään tämän artiklan 3 kohdan mukaisena osallistumiskutsuna, ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:
(d) kyseisten tavaroiden tai palvelujen laatu;
(e) maininta siitä, että ilmoitus on luonteeltaan osallistumiskutsu.
Mikäli kelpuuttamisjärjestelmän soveltamisaika on kuitenkin enintään kolme vuotta ja järjestelmän soveltamisaika käy ilmoituksesta selville kuin myös se, että uusia ilmoituksia ei julkaista, ilmoituksen julkaiseminen kerran järjestelmän alussa riittää. Kyseistä järjestelmää ei saa käyttää tämän sopimuksen määräyksiä kiertävästi.
10. Jos jotakin aiottua hankintaa varten julkaistun osallistumiskutsun jälkeen mutta ennen tarjousten avaamiselle tai jättämiselle ilmoituksissa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa asetettua määräaikaa tulee tarpeelliseksi muuttaa ilmoitusta tai julkaista se uudelleen, muutetun tai uudelleen julkaistun ilmoituksen jakelun on oltava sama kuin muutoksen perustana olevan alkuperäisen asiakirjan jakelu. Kaikki tiettyä aiottua hankintaa koskevat merkitykselliset tiedot, jotka annetaan yhdelle tavaran tai palvelujen toimittajalle, on annettava kaikille muille asianosaisille toimittajille samanaikaisesti ja tarpeeksi ajoissa, jotta ne voivat ottaa annetut tiedot huomioon ja ryhtyä vastaaviin toimiin.
11. Hankintayksiköiden on huolehdittava siitä, että tässä artiklassa tarkoitetuista ilmoituksista tai niitä julkaisevista julkaisuista käy ilmi, että hankinta kuuluu tämän sopimuksen piiriin.
Artikla XValikointimenettelyt
1. Mahdollisimman aidon kansainvälisen kilpailun toteuttamiseksi valikoivissa tarjouspyyntömenettelyissä hankintayksiköiden on pyydettävä tarjoukset jokaista aiottua hankintaa varten mahdollisimman suurelta määrältä kotimaisia ja toisista osapuolimaista olevia tavaran tai palvelujen toimittajia tehokkaasti toimivan hankintajärjestelmän mukaisesti. Hankintayksiköiden on valikoitava menettelyyn osallistuvat tavaran tai palvelujen toimittajat oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla.
2. Kelpuutettujen tavaran tai palvelujen toimittajien pysyviä luetteloita pitävät hankintayksiköt saavat valikoida tarjouskilpailuun kutsuttavat tavaran tai palvelujen toimittajat luetteloissa olevien joukosta. Valikointi on tehtävä aina antaen kaikille luetteloissa oleville tavaran tai palvelujen toimittajille tasavertaiset mahdollisuudet.
3. Tavaran tai palvelujen toimittajien, jotka pyytävät lupaa saada osallistua tiettyyn aiottuun hankintaan, on sallittava jättää tarjous ja ne on otettava huomioon, mikäli kelpuuttamattomien toimittajien osalta VIII ja IX artiklan mukaisen kelpuuttamismenettelyn päätökseen saattamiseksi on tarpeeksi aikaa. Uusien tavaran tai palvelujen toimittajien osallistumista saa rajoittaa vain hankintajärjestelmän tehokkaan toimivuuden perusteella.
4. Valikoivaan tarjouskilpailumenettelyyn osallistumispyynnöt voidaan jättää teleksillä, sähkeitse tai telekopiona.
Artikla XITarjousten ja toimitusten määräajat
Yleistä
1. (a) Kaikkien ennalta määriteltyjen määräaikojen on oltava riittävän pitkiä, jotta niin muista osapuolimaista olevat kuin kotimaisetkin tavaran tai palvelujen toimittajat voivat laatia ja jättää tarjouksensa ennen tarjouspyyntömenettelyn päättymistä. Näitä määräaikoja määritellessään hankintayksiköiden on aina otettava huomioon omien kohtuullisten tarpeittensa mukaisesti muun muassa aiotun hankinnan monimutkaisuus, odotettavissa olevien alihankintojen laajuus ja normaali tarjousten lähettämisaika postin välityksellä niin ulkomailta kuin kotimaasta.
(b) Kukin osapuoli huolehtii siitä, että sen hankintayksiköt ottavat asiamukaisesti huomioon ilmoitusten julkaisemisviiveet asettaessaan määräaikoja tarjousten tai tarjouspyynnön saamista koskevien hakemusten jättämiselle.
Määräajat
2. Mikäli tämän artiklan 3 kohdassa ei ole toisin määrätty,
(a) avoimissa menettelyissä tarjousten vastaanottamiselle asetetun määräajan on oltava vähintään 40 päivää IX artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta julkaisemispäivästä;
(b) valikoivissa menettelyissä, joissa ei käytetä kelpuutettujen tavaran tai palvelujen toimittajien pysyvää luetteloa, tarjouspyynnön saamista koskevan hakemuksen jättöajan on oltava vähintään 25 päivää IX artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta julkaisemispäivästä; tarjousten vastaanottamiselle asetetun määräajan on joka tapauksessa oltava vähintään 40 päivää tarjouspyynnön tekemispäivästä;
(c) valikoivissa menettelyissä, joissa käytetään kelpuutettujen tavaran tai palvelujen toimittajien pysyvää luetteloa, tarjousten vastaanottamiselle asetetun määräajan on oltava vähintään 40 päivää ensimmäisestä tarjouspyyntöjen tekemispäivästä riippumatta siitä, onko ensimmäisten tarjouspyyntöjen tekemispäivä sama kuin IX artiklan 1 kohdassa tarkoitettu julkaisemispäivä.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja voidaan lyhentää seuraavissa tapauksissa:
(a) jos erillinen ilmoitus on julkaistu 40 päivää ja enintään 12 kuukautta aikaisemmin ja sisältää ainakin:
(i) kaikki saatavissa olevat IX artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tiedot;
(ii) IX artiklan 8 kohdassa tarkoitetut tiedot;
(iii) maininnan siitä, että kiinnostuneiden tavaran tai palvelujen toimittajien on ilmaistava hankintayksikölle kiinnostuksensa hankintaan; ja
(iv) hankintayksikön yhteydenottopaikan, josta voi saada lisätietoja,
niin 2 kohdassa tarkoitettu tarjousten vastaanottamiselle asetettu 40 päivän määräaika voidaan korvata määräajalla, joka on tarpeeksi pitkä hyväksyttävien tarjousten jättämiseksi ja joka ei pääsääntöisesti saa olla lyhyempi kuin 24 päivää eikä missään tapauksessa lyhyempi kuin 10 päivää;
(b) mikäli kysymyksessä on IX artiklan 6 kohdassa tarkoitettu uudistettavista sopimuksista julkaistava toinen tai sitä myöhempi ilmoitus, 2 kohdassa tarkoitettu tarjousten vastaanottamiselle asetettu 40 päivän määräaika voidaan lyhentää vähintään 24 päivän pituiseksi;
(c) mikäli hankintayksikön asianmukaisesti perustelema äärimmäinen kiire tekee kyseisten määräaikojen noudattamisen mahdottomaksi, 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa voidaan lyhentää, mutta sen on joka tapauksessa oltava vähintään 10 päivää IX artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta julkaisemispäivästä; tai
(d) edellä 2c kohdassa tarkoitettu määräaika voidaan asettaa liitteissä 2 ja 3 mainittujen hankintayksiköiden hankintojen osalta hankintayksikön ja valikoitujen tavaran tai palvelujen toimittajien keskinäisellä sopimuksella. Mikäli sopimusta ei ole, hankintayksikkö voi asettaa määräajat, jotka ovat tarpeeksi pitkät hyväksyttävien tarjousten jättämiseksi ja jotka eivät missään tapauksessa saa olla lyhempiä kuin 10 päivää.
4. Hankintayksikön omien kohtuullisten tarpeitten mukaisesti kaikissa toimitusajoissa on otetava huomioon aiotun hankinnan monimutkaisuus, odotettavissa olevien alihankintojen laajuus ja tuotannon, varastosta oton ja tavaroiden kuljetuksen lähtöpaikasta taikka palvelun toimittamisen vaatima todellinen aika.
Artikla XIITarjouspyyntöasiakirjat
1. Jos hankintayksikkö sallii tarjouspyyntömenettelyssä tarjousten jättämisen useammalla kielellä, yhden kyseisistä kielistä on oltava joku WTO:n virallisista kielistä.
2. Tavaran tai palvelujen toimittajille annetuissa tarjouspyyntöasiakirjoissa on oltava kaikki tarpeelliset tiedot, joiden pohjalta ne voivat antaa hyväksyttävän tarjouksen, mukaan lukien tiedot, jotka on julkaistava aiottua hankintaa koskevassa ilmoituksessa IX artiklan 6(g) kohtaa lukuun ottamatta, sekä seuraavat tiedot:
(a) hankintayksikön osoite, johon tarjoukset on lähetettävä;
(b) osoite, johon lisätietopyynnöt on lähetettävä;
(c) kieli tai kielet, joilla tarjoukset ja niihin liittyvät asiakirjat on laadittava;
(d) tarjousten jättämiselle asetettu määräpäivä ja -aika sekä aika, jonka tarjousten on oltava voimassa hyväksymistä varten;
(e) henkilöt, jotka saavat olla läsnä tarjousten avaustilaisuudessa ja tilaisuuden pitämisen päivämäärä, aika ja paikka;
(f) kaikki tavaran tai palvelujen toimittajille asetetut taloudelliset ja tekniset vaatimukset sekä niiltä vaadittavat rahoitukselliset vakuudet, tiedot tai asiakirjat;
(g) täydellinen kuvaus hankittavista tavaroista tai palveluista taikka niihin liittyvistä vaatimuksista, mukaan lukien tekniset eritelmät, vaaditut yhdenmukaisuuden todistavat asiakirjat, tarvittavat kaaviot, piirustukset ja ohjeaineistot;
(h) sopimuksen tekopäätöksen perusteet, mukaan lukien hinnan lisäksi kaikki tekijät, jotka otetaan huomioon tarjouksia arvioitaessa sekä tarjoushintoja arvioitaessa mukaan otettavat kustannustekijät kuten kuljetus-, vakuutus- ja tarkastuskulut sekä muista osapuolimaista peräisin olevien tuotteiden tai palvelujen osalta tullit ja muut tuontimaksut, verot ja maksuvaluutta;
(i) maksuehdot;
(j) muut mahdolliset ehdot;
(k) mahdolliset XVII artiklan mukaiset ehdot, joilla tarjoukset kyseisen artiklan mukaisia menettelyjä noudattavista muista kuin tämän sopimuksen osapuolimaista jätetyt tarjoukset otetaan huomioon.
Hankintayksiköiden noudattama tarjouspyyntöasiakirjojen antamismenettely
3. (a) Avoimissa menettelyissä hankintayksiköt antavat tarjouspyyntöasiakirjat kaikkien menettelyyn osallistuvien tavaran tai palvelujen toimittajien pyynnöstä ja vastaavat viipymättä kaikkiin niihin liittyviin kohtuullisiin selvityspyyntöihin.
(b) Valikoivissa menettelyissä hankintayksiköt antavat tarjouspyyntöasiakirjat kaikille osallistumispyynnön esittäville tavaran tai palvelujen toimittajille ja vastaavat viipymättä kaikkiin niihin liittyviin kohtuullisiin selvityspyyntöihin.
(c) Hankintayksiköt vastaavat viipymättä kaikkiin menettelyyn osallistuvan tavaran tai palvelujen toimittajan tekemiin kohtuullisiin olennaisten tietojen saamista koskeviin pyyntöihin, mikäli kyseiset tiedot eivät aseta tietoja pyytävää tavaran tai palvelujen toimittajaa sopimuksen tekopäätökseen johtavassa menettelyssä kilpailijoitaan edullisempaan asemaan.
Artikla XIIITarjousten jättäminen, vastaanottaminen ja avaaminen sekä sopimusten tekemisestä päättäminen
1. Tarjousten jättämisessä, vastaanottamisessa ja avaamisessa sekä sopimusten tekopäätöksissä on noudatettava seuraavaa:
(a) tarjoukset on yleensä jätettävä kirjallisina joko suoraan tai postin välityksellä. Jos teleksillä, sähkeitse tai telekopiona jätetyt tarjoukset ovat sallittuja, kyseisellä tavalla jätetyssä tarjouksessa on oltava kaikki tarjouksen arvioinnissa tarvittavat tiedot, erityisesti lopullinen tarjoushinta ja maininta siitä, että tarjoaja hyväksyy kaikki tarjouspyynnössä olleet ehdot ja määräykset. Tarjous on viipymättä vahvistettava lähettämällä kirje tai teleksin, sähkeen tai telekopion allekirjoitettu kappale. Puhelimitse jätetyt tarjoukset eivät ole sallittuja. Teleksin, sähkeen tai telekopion sisältö on pätevä, jos se on poikkeava tai ristiriidassa määräajan jälkeen vastaanotettuihin asiakirjoihin verrattuna; ja
(b) tarjoajille mahdollisesti annetut mahdollisuudet korjata tahattomia muotovirheitä tarjousten avaamisen ja sopimuksen tekopäätöksen väliaikana eivät saa johtaa minkäänlaisen syrjivän käytännön soveltamiseen.
Tarjousten vastaanottaminen
2. Tavaran tai palvelujen toimittajaa ei saa rangaista, jos tarjouspyyntöasiakirjoissa määrätty toimisto vastaanottaa tarjouksen määräajan jälkeen, ja viivästys johtuu yksinomaan hankintayksikön virheellisestä toiminnasta. Tarjoukset voidaan myös ottaa huomioon muissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos se on kyseisen hankintayksikön noudattamien menettelyjen mukaista.
Tarjousten avaaminen
3. Kaikki hankintayksiköiden avoimissa tai valikoivissa menettelyissä pyytämät tarjoukset on otettava vastaan ja avattava sellaisia menettelyjä noudattaen ja sellaisissa olosuhteissa, jotka takaavat avausten säännönmukaisuuden. Tarjousten vastaanotto- ja avausmenettelyn on myös oltava tämän sopimuksen kansallista kohtelua ja syrjimättömyyttä koskevien säännösten mukainen. Asianomaisten hankintayksiköiden on säilytettävä tarjousten avaamista koskevat tiedot hankintayksiköstä vastuussa olevien valtion viranomaisten käytettäväksi tämän sopimuksen XVIII, XIX, XX ja XXII artiklan mukaisten menettelyjen niin vaatiessa.
Sopimusten tekemisestä päättäminen
4. (a) Jotta tarjous voidaan ottaa huomioon sopimuspäätöstä tehtäessä, sen on tarjouksia avattaessa oltava julkaistujen ilmoitusten ja tarjouspyyntöasiakirjojen olennaisten vaatimusten mukainen ja sellaisen tavaran tai palvelujen toimittajan jättämä, joka täyttää osallistujille asetetut ehdot. Jos hankintayksikön vastaanottama tarjous on muita jätettyjä tarjouksia epätavallisen paljon alhaisempi, se voi ottaa tarjoajaan yhteyden varmistuakseen, että tämä voi olla osallistumisehtojen mukainen tarjoaja ja pystyy täyttämään sopimuksen ehdot.
(b) Ellei hankintayksikkö yleisen edun vuoksi päätä olla tekemättä sopimusta, sen on tehtävä päätös sopimuksesta sen tarjoajan kanssa, jonka on todettu olevan täysin kykenevä ottamaan vastatakseen sopimusvelvoitteista ja jonka kotimaisia tai muista osapuolimaista peräisin olevia tavaroita tai palveluja sisältävä tarjous on joko alin tai sellainen, joka on arvioitu ilmoituksissa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa olevien nimenomaisten arviointiperusteiden mukaisesti edullisimmaksi.
(c) Sopimuksen tekopäätökset on tehtävä tarjouspyyntöasiakirjoissa määriteltyjen arviointiperusteiden ja oleellisten vaatimusten mukaisesti.
Optioehdot
5. Optioehtoja ei saa käyttää tämän sopimuksen määräyksiä kiertävällä tavalla.
Artikla XIVNeuvottelut
1. Osapuoli voi sallia hankintayksiköiden käydä neuvotteluja:
(a) hankintojen yhteydessä, joissa neuvotteluaikomus on osoitettu IX artiklan 2 kohdan mukaisessa ilmoituksessa (tavaran tai palvelujen toimittajille esitetty kutsu osallistua aiottua hankintaa koskevaan menettelyyn); tai
(b) jos arvioinnissa käy ilmi, ettei yksikään tarjouksista ole ilmoituksissa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa mainittujen nimenomaisten arviointiperusteiden mukaan selvästi edullisin.
2. Neuvotteluja on käytettävä ensi sijassa tarjousten vahvojen ja heikkojen puolien selvittämiseen.
3. Hankintayksiköiden on kohdeltava tarjouksia luottamuksellisesti. Ne eivät erityisesti saa antaa tietoja tiettyjen osallistujien auttamiseksi tarjoustensa saattamisessa muiden osallistujien kanssa samalle tasolle.
4. Hankintayksiköt eivät saa neuvottelujen kuluessa syrjiä tavaran tai palvelujen toimittajia keskenään. Niiden on erityisesti huolehdittava siitä, että:
(a) kaikki osallistujien hylkäämiset tehdään ilmoituksissa ja tarjouspyyntöasiakirjoissa mainittujen arviointiperusteiden mukaisesti;
(b) kaikki arviointiperusteiden ja teknisten vaatimusten muutokset annetaan kirjallisina kaikille neuvotteluihin vielä osallistuville;
(c) kaikille neuvotteluihin vielä osallistuville annetaan mahdollisuus jättää uusia tai muunnettuja, uusittuihin asiakirjoihin perustuvia ehdotuksia; ja
(d) neuvottelujen päätyttyä kaikkien vielä neuvotteluissa mukana olevien sallitaan jättää yhteisen määräajan puitteissa lopulliset tarjoukset.
Artikla XVSuljettu tarjouspyyntömenettely
1. Avointa ja valikoivaa tarjouspyyntömenettelyä koskevia VII-XIV artiklan määräyksiä ei tarvitse soveltaa seuraavissa tapauksissa, edellyttäen että suljettua tarjouspyyntömenettelyä ei käytetä mahdollisimman tehokkaan kilpailun välttämiseksi tai tavalla, joka aiheuttaisi syrjintää muista osapuolimaista olevien tavaran tai palvelujen toimittajien kesken tai kotimaisten valmistajien tai tavaran tai palvelujen toimittajien suojelua:
(a) jos avoimessa tai valikoivassa menettelyssä ei ole saatu tarjouksia tai jos jätetyt tarjoukset ovat olleet joko vilpillisiä tai eivät ole olleet tarjouspyynnön keskeisten vaatimusten mukaisia taikka ne on saatu tavaran tai palvelujen toimittajilta, jotka eivät täytä tämän sopimuksen mukaisesti määriteltyjä osallistumisehtoja, edellyttäen kuitenkin, että tehtävän sopimuksen ehdot eivät olennaisesti poikkea alkuperäisessä tarjouspyynnössä esitetyistä vaatimuksista;
(b) taideteoksien osalta tai yksinoikeuden kuten patentti- tai tekijänoikeuden suojelemiseen liittyvistä syistä tai kun kilpailun puuttumisen vuoksi teknisistä syistä vain tietty tavaran tai palvelujen toimittaja voi tulla kysymykseen, eikä hyväksyttävää vaihtoehtoa tai korvaavaa toimittajaa ole;
(c) mikäli sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä tavaroita tai palveluja hankintayksikölle ennalta arvaamattomista syistä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi ole voitu hankkia tarpeeksi ajoissa avointa tai valikoivaa tarjouspyyntömenettelyä noudattaen;
(d) kun kysymyksessä ovat lisätoimitukset alkuperäiseltä tavaran tai palvelujen toimittajalta joko olemassa olevien tavaroiden tai laitteistojen osittaiseksi korvaamiseksi tai tavaroiden, palvelujen tai laitteistojen täydentämiseksi silloin, kun hankintayksikkö joutuisi tavaran tai palvelujen toimittajan vaihtamisen vuoksi hankkimaan tavaroita tai palveluja, jotka eivät täytä yhteensopivuuden vaatimuksia olemassa olevien tavaroiden tai palvelujen kanssa 5);
5) ''Olemassa oleviin laitteisiin'' katsotaan kuuluvan tietokoneohjelmistot, mikäli tietokoneohjelmistojen alkuperäinen hankinta on kuulunut sopimuksen piiriin.
(e) kun hankintayksikkö hankkii prototyypin tai tavaran ensikappaleen tai palvelun, jotka on sen pyynnöstä kehitetty tietyn tutkimus- tai kokeilusopimuksen taikka tieteellistä laatua olevan tai alkuperäiskehittelyn yhteydessä ja vain niitä varten. Kyseisten sopimusten loppuun saattamisen jälkeen tehtävissä tavaran tai palvelujen hankinnoissa sovelletaan VII-XIV artiklan määräyksiä 6);
6) Tavaran tai palvelun ensikappaleen alkuperäiseen kehittelyyn voi kuulua rajoitettua tuotantoa kenttäkokeiden tulosten saamiseksi ja sen osoittamiseksi, että tavara tai palvelu soveltuu joukkotuotantoon täyttäen hyväksyttävät laatustandardit. Siihen ei kuulu joukkotuotannon harjoittaminen kaupallisen kannattavuuden saavuttamiseksi tai tutkimus- ja kehittelykulujen kattamiseksi.
(f) kun alkuperäiseen sopimukseen sisältymättömät lisärakennuspalvelut, jotka ovat olleet mukana alkuperäisissä tarjouspyyntöasiakirjoissa, ovat tulleet ennalta arvaamattomien syiden vuoksi alkuperäiseen sopimukseen sisältyvien rakennuspalvelujen loppuunsaattamista varten tarpeellisiksi, ja kun hankintayksikön on tarpeellista tehdä lisärakennuspalveluja koskevat sopimukset alkuperäistä sopimusta suorittavan rakennusurakoitsijan kanssa siksi, että lisärakennuspalvelujen erottaminen alkuperäisestä sopimuksesta olisi teknisesti tai taloudellisesti vaikeaa ja aiheuttaisi hankintayksikölle huomattavia hankaluuksia. Lisärakennuspalveluista tehtyjen sopimusten yhteenlaskettu arvo ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 50 prosenttia pääsopimuksen arvosta;
(g) kun uudet rakennuspalvelut ovat alkuperäisen, VII-XIV artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tehdyn sopimuksen sisältämän perushankkeen mukaisia ja toisinto siihen kuuluvista samankaltaisista rakennuspalveluista, ja kun hankintayksikkö on aiottua hankintaa koskevassa ilmoituksessa maininnut, että suljettua tarjouspyyntömenettelyä voidaan käyttää tehtäessä sopimuksia kyseisistä uusista rakennuspalveluista;
(h) kun tavarat hankitaan raaka-ainemarkkinoilta;
(i) kun hankinnat tehdään poikkeuksellisen edullisin ehdoin, jotka ovat voimassa vain hyvin lyhyen ajan. Tämä määräys on tarkoitettu koskemaan epätavallisia myyntitapahtumia sellaisilta yrityksiltä, jotka eivät tavallisesti ole tavaran tai palvelujen toimittajia, tai kun omaisuuden myyjä on konkurssissa oleva yritys tai konkurssipesän hallinto. Sitä ei ole tarkoitettu koskemaan tavanomaisia hankintoja vakinaisilta tavaran tai palvelujen toimittajilta.
(j) kun sopimus tehdään suunnittelukilpailun voittajan kanssa, mikäli kilpailu on järjestetty tämän sopimuksen periaatteiden mukaisella tavalla, erityisesti IX artiklan mukaisesti julkaistun kilpailukutsun osalta riittävän pätevien tavaran tai palvelujen toimittajien kutsumiseksi kyseiseen kilpailuun, jonka ratkaisee riippumaton tuomaristo suunnittelusopimusten tekemiseksi voittajien kanssa.
2. Hankintayksiköiden on laadittava kirjallinen kertomus jokaisesta 1 kohdan määräysten nojalla tehdystä sopimuksesta. Tällaisessa kertomuksessa on oltava hankintayksiön nimi, hankittujen tavaroiden tai palvelujen arvo ja laatu, niiden alkuperämaa sekä maininta siitä, mitä tässä artiklassa mainittuja ehtoja on käytetty menettelyn perusteena. Kyseisten hankintayksiköiden on säilytettävä kertomus niistä vastuussa olevien valtion viranomaisten käytettäväksi XVIII, XIX, XX ja XXII artiklan mukaisten menettelyjen niin vaatiessa.
Artikla XVIVastikkeet
1. Hankintayksiköt eivät saa tavaran tai palvelujen toimittajia, tavaroita tai palveluja kelpuuttaessaan tai valikoidessaan taikka tarjouksia arvioidessaan tai sopimuksia tehdessään vaatia, pyrkiä saamaan tai ottaa huomioon vastikkeita. 7)
7) Julkisten hankintojen yhteydessä vastikkeet ovat toimia paikallisen kehityksen edistämiseksi tai maksutaseen parantamiseksi kotimaisen osuuden, teknologian lisensioinnin, sijoitusten, vastakauppojen tai muiden vastaavanlaisten vaatimusten avulla.
2. Ottaen kuitenkin huomioon yleiset toimintaperiaatteet, myös kehitykseen liittyvät, kehitysmaat voivat tähän sopimukseen liittyessään neuvotella ehtoja vastikkeiden, esimerkiksi kotimaisen osuuden sisällyttämisvaatimusten, käytön sallimiseksi. Kyseisiä vaatimuksia saa käyttää vain hankintamenettelyyn osallistuvien kelpuuttamisessa, mutta ei arviointiperusteena sopimuksentekopäätöksissä. Ehtojen on oltava tasapuolisia, selkeästi määriteltyjä ja syrjimättömiä. Ne on lueteltava tämän sopimuksen maakohtaisessa I alaliitteessä ja niihin voi sisältyä vastikkeiden käytön tarkkoja rajoituksia sovellettavaksi minkä tahansa tämän sopimuksen kattaman sopimuksen yhteydessä. Kyseisten ehtojen olemassaolosta on ilmoitettava komitealle ja niistä on mainittava aiottua hankintaa koskevassa ilmoituksessa sekä muissa siihen liittyvissä asiakirjoissa.
Artikla XVIIAvoimuus
1. Kukin osapuoli kehottaa hankintayksiköitä ilmaisemaan ehdot koskien muun muassa tarjouskilpailumenettelyjen poikkeuksia tai muistutusmenettelyjen käyttöä, joiden mukaan ne ottavat huomioon tarjoukset tavaran tai palvelujen toimittajilta maista, jotka eivät ole osapuolia, mutta jotka kuitenkin avoimmuuden aikaansaamiseksi omissa sopimusmenettelyissään:
(a) määrittelevät sopimusehtonsa tämän sopimuksen VI artiklan (tekniset eritelmät) mukaisesti;
(b) julkaisevat IX artiklassa tarkoitetut hankintailmoitukset mukaan lukien IX artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun, WTO:n virallisella kielellä julkaistuun ilmoitukseen (lyhennelmän muodossa oleva ilmoitus aiotusta hankinnasta) sisältyvän maininnan ehdoista, joilla tarjoukset osapuolimaista olevilta tavaran tai palvelujen toimittajilta otetaan huomioon;
(c) haluavat huolehtia siitä, että niiden hankintasäännökset eivät tavallisesti hankinnan kestäessä muutu, ja mikäli kyseinen muutos osoittautuu välttämättömäksi, että käytettävissä on tyydyttävä vetoomuksen esittämiskeino.
2. Sellaisten maiden hallituksilla, jotka eivät ole osapuolia ja jotka noudattavat 1(a)-(c) kohdassa tarkoitettua menettelyä, on oikeus osapuolille asiasta ilmoitettuaan osallistua komitean istuntoihin tarkkailijoina.
Artikla XVIIIHankintayksiköiden velvoitteisiin liittyvä tiedottaminen ja niiden tarkastelu
1. Hankintayksiköiden on julkaistava ilmoitus tämän sopimuksen liiteosassa II mainitussa asianmukaisessa julkaisussa viimeistään 72 päivää jokaisen XIII-XV artiklan mukaisen hankintasopimuksen tekemisestä. Ilmoituksessa on oltava:
(a) hankintasopimuksen sisältämien tavaroiden tai palvelujen laji ja määrä;
(b) hankintasopimuksen tehneen hankintayksikön nimi ja osoite;
(c) sopimuspäätöksen tekopäivä;
(d) voittaneen tarjoajan nimi ja osoite;
(e) voittaneen tarjouksen arvo tai hankintasopimuksen tekemisessä huomioon otettujen tarjousten korkein ja alin arvo;
(f) asianmukaisissa tapauksissa IX artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistun ilmoituksen tunnistetiedot tai XV artiklan mukaisen menettelyn käyttämisen syy; ja
(g) käytetty hankintamenettely.
2. Osapuolimaista olevien tavaran tai palvelujen toimittajien pyynnöstä kunkin hankintayksikön on viipymättä annettava:
(a) selvitys hankintakäytännöistään ja menettelyistään;
(b) asiaan kuuluvat tiedot syistä, joiden nojalla toimittajan kelpuuttamishakemus on hylätty, kelpoisuus on peruutettu tai sitä ei ole valikoitu tarjoajaksi, ja
(c) tarjouskilpailun hävinneiden tarjoajien osalta asiaan kuuluvia tietoja syistä, joiden vuoksi niiden tarjousta ei valittu, valitun tarjouksen sisällöstä ja eduista hävinneeseen tarjoukseen nähden sekä voittaneen tarjoajan nimi.
3. Hankintayksiköiden on viipymättä ilmoitettava menettelyyn osallistuneille tavaran tai palvelujen toimittajille sopimuspäätöksistään, ja pyynnöstä kirjallisesti.
4. Hankintayksiköt voivat kuitenkin päättää, että tietyt sopimuksen tekemispäätöstä koskevat edellä 1 ja 2(c) kohdassa olevat tiedot pidetään salassa, jos kyseisten tietojen antaminen estäisi lakien toimeenpanoa tai olisi muuten yleisen edun vastaista taikka vaarantaisi tiettyjen julkisten tai yksityisten yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja taikka saattaisi vaarantaa tavaran tai palvelujen toimittajien välistä rehellistä kilpailua.
Artikla XIXOsapuolten velvoitteisiin liittyvä tiedottaminen ja niiden tarkastelu
1. Osapuolten on viipymättä julkistettava kaikki tässä sopimuksessa tarkoitettuja julkisia hankintoja koskevat lait, asetukset, oikeuden päätökset, yleisesti sovellettavaksi tarkoitetut hallinnolliset säännökset ja kaikki menettelyt (mukaan lukien sopimusten malliehdot) tämän sopimuksen liiteosassa IV mainituissa asianmukaisissa julkaisuissa sillä tavalla, että muut sopimuspuolet ja tavaran tai palvelujen toimittajat voivat tutustua niihin. Kunkin sopimuspuolen on oltava valmis antamaan pyynnöstä selvitys julkisissa hankinnoissa noudattamistaan menettelyistä mille tahansa toiselle sopimuspuolelle.
2. Jollei XXII artiklan määräyksistä muuta johdu, sen osapuolimaan hallitus, josta tarjouskilpailun hävinnyt tarjoaja on, voi pyytää sopimuksentekopäätöksestä sellaisia lisätietoja, jotka voivat olla tarpeellisia hankintamenettelyn oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten hankinnan tehneen valtion on annettava tietoja sekä voittaneen tarjouksen sisällöstä että olennaisista eduista ja ilmoitettava sopimushinta. Viimeksi mainitun tiedon sen pyytäjämaan hallitus voi tavallisesti ilmaista, mikäli se käyttää tätä oikeutta harkiten. Tapauksissa, joissa kyseisen tiedon ilmaiseminen vaarantaisi kilpailua tulevien tarjouspyyntöjen yhteydessä, sitä ei saa ilmaista muuten kuin neuvottelujen jälkeen tiedon antaneen sopimuspuolen kanssa ja sen suostumuksella.
3. Sopimuksen piiriin kuuluvien hankintayksiköiden hankintatoimintaa ja niiden tekemiä yksittäisiä sopimuksia koskevia saatavissa olevia tietoja on annettava pyynnöstä mille tahansa toiselle sopimuspuolelle.
4. Mille tahansa osapuolelle annettuja tietoja, jotka voisivat estää lakien toimeenpanoa tai olla muuten yleisen edun vastaisia tai vaarantaa tiettyjen julkisten tai yksityisten yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja taikka saattaisivat vaarantaa tavaran tai palvelujen toimittajien välistä rehellistä kilpailua, ei saa paljastaa muuten kuin tiedon antaneen osapuolen muodollisesti valtuuttamana.
5. Kukin osapuoli kokoaa ja antaa komitealle vuosittain tilastotiedot tämän sopimuksen alaisista hankinnoistaan. Näissä kertomuksissa on oltava seuraavat tiedot kaikkien tämän sopimuksen piiriin kuuluvien hankintayksikköjen tekemistä sopimuksista:
(a) liitteessä 1 lueteltujen hankintayksiköiden osalta tilastot, jotka sisältävät tehtyjen sopimusten arvioidun arvon, sisältäen sekä kynnysarvon ylittävät että sen alle jäävät sopimukset sekä yhteensä että hankintayksiköittäin eriteltynä; 2 ja 3 liitteissä lueteltujen hankintayksiköiden osalta tilastot, jotka sisältävät tehtyjen kynnysarvon ylittävien sopimusten arvioidun arvon sekä yhteensä että hankintayksikköluokittain eriteltynä;
(b) 1 liitteessä lueteltujen hankintayksiköiden osalta tilastot, jotka sisältävät tehtyjen kynnysarvon ylittävien sopimusten lukumäärän ja kokonaisarvon, eriteltynä sekä hankintayksiköittäin että tavara- ja palveluluokittain yhtenäisten luokittelujärjestelmien mukaisesti; 2 ja 3 liitteissä lueteltujen hankintayksiköiden osalta tilastot, jotka sisältävät tehtyjen kynnysarvon ylittävien sopimusten arvioidun arvon eriteltynä sekä hankintayksikköluokittain että tuote- ja palveluluokittain;
(c) 1 liitteessä lueteltujen hankintayksiköiden osalta tilastot, jotka sisältävät XV artiklan kunkin kohdan mukaisesti tehtyjen sopimusten lukumäärän ja kokonaisarvon eriteltynä sekä hankintayksiköittäin että tuote- ja palveluluokittain; 2 ja 3 liitteissä lueteltujen hankintayksikköluokkien osalta tilastot, jotka sisältävät XV artiklan kunkin kohdan mukaisesti tehtyjen kynnysarvon ylittävien sopimusten kokonaisarvon; ja
(d) 1 liitteessä lueteltujen hankintayksiköiden osalta tilastot, jotka sisältävät tämän sopimuksen asianmukaisissa liitteissä mainittujen poikkeusmääräysten nojalla tehtyjen sopimusten lukumäärän ja kokonaisarvon eriteltynä hankintayksiköittäin; 2 ja 3 liitteissä lueteltujen hankintayksikköluokkien osalta tilastot, jotka sisältävät tämän sopimuksen asianmukaisissa liitteissä mainittujen poikkeusmääräysten nojalla tehtyjen sopimusten kokonaisarvon.
Käytettävissä olevien tietojen mukaisesti osapuolet antavat hankintayksiköidensä hankkimien tavaroiden ja palvelujen alkuperämaata koskevat tilastot. Tilastojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi komitea antaa sovellettavia menettelytapoja koskevia ohjeita. Tässä sopimuksessa tarkoitettujen hankintojen tehokkaan tarkastelun varmistamiseksi komitea voi yksimielisellä päätöksellään muuttaa edellä olevia (a)-(d) kohdan vaatimuksia sekä annettavien tilastotietojen laadun ja laajuuden että käytettävien erittelyjen ja luokittelujen osalta.
Artikla XXValitusmenettelyt
Neuvottelut
1. Mikäli tavaran tai palvelujen toimittaja valittaa, että tätä sopimusta on jonkin hankinnan yhteydessä rikottu, jokainen osapuoli kehottaa tavaran tai palvelujen toimittajaa pyrkimään valitusasiassaan ratkaisuun hankintayksikön kanssa käytävien keskustelujen avulla. Kyseisissä tapauksissa hankintayksikön on kiinnitettävä jokaiseen valitukseen puolueetonta ja riittävää huomiota tavalla, joka ei saa vaikeuttaa valitusjärjestelmän puitteissa haettavia korjaustoimia.
Valitus
2. Kunkin osapuolen on järjestettävä syrjimättömät, nopeat, julkiset ja tehokkaat menettelyt, joiden mukaisesti tavaran ja palvelujen toimittajat voivat tehdä valituksia epäillyistä tämän sopimuksen rikkomuksista niiden etua koskevissa tai koskeneissa hankintamenettelyissä.
3. Kunkin osapuolen on annettava valitusmenettelyohjeensa kirjallisina ja asetettava ne yleisesti saataville.
4. Kunkin osapuolen on huolehdittava siitä, että tässä sopimuksessa tarkoitettujen hankintojen kaikkiin menettelyvaiheisiin koskevia asiakirjoja säilytetään kolmen vuoden ajan.
5. Kiinnostuneen tavaran tai palvelujen toimittajan voidaan edellyttää aloittavan valitusmenettely ja ilmoittavan siitä hankintayksikölle tiettyjen määräaikojen puitteissa laskettuna siitä hetkestä, jolloin valituksen aihe on tiedossa tai olisi kohtuudella pitänyt olla tiedossa, mutta määräajan on kuitenkin oltava aina vähintään 10 päivää.
6. Valitukset käsitellään oikeusistuimessa tai puolueettomassa ja riippumattomassa tarkastuselimessä, jolla ei ole etua hankinnan lopputulokseen nähden ja jonka jäsenet ovat tehtävänsä kestäessä suojattuja ulkopuoliselta vaikutukselta. Tarkastuselimen, joka ei ole oikeusistuin, on oltava joko oikeudellisen tarkastuksen alainen tai sen menettelytapoihin on kuuluttava, että:
(a) asianosaisia voidaan kuulla ennen kuin kanta esitetään tai päätös tehdään;
(b) asianosaisilla voi olla edustaja tai avustaja;
(c) asianosaisilla on oltava pääsy kaikkiin käsittelyihin;
(d) käsittelyt voivat tapahtua julkisina;
(e) kannat tai päätökset annetaan kirjallisina ja niihin sisällytetään lausunto, josta ilmenee niiden perustelut;
(f) todistajia voidaan kuulla;
(g) asiakirjat ovat tarkastuselimen käytettävissä.
7. Valitusmenettelyjen on mahdollistettava:
(a) kiireelliset väliaikaiset toimet sopimuksenvastaisten menettelyjen korjaamiseksi ja kaupallisten mahdollisuuksien säilyttämiseksi. Kyseiset toimet voivat johtaa hankintamenettelyn keskeyttämiseen. Menettelysäännökset voivat kuitenkin sallia sen, että kyseiselle edulle, yleinen etu mukaan lukien, aiheutuvat myönteisiä suuremmat kielteiset seuraukset voidaan ottaa huomioon päätettäessä toimien toteuttamisesta. Tällaisessa tapauksessa toimien toteuttamatta jättämisen oikeuttavat syyt on esitetävä kirjallisina;
(b) valituksen arviointi ja mahdollisuus päättää sen oikeutuksesta;
(c) sopimuksenvastaisen menettelyn korjaaminen tai korvaus menetyksestä tai kärsitystä vahingosta, joka voi olla rajattu tarjouksen tekemisestä tai valituksesta aiheutuneisiin kuluihin.
8. Kaupallisten ja muiden tapaukseen liittyvien etujen turvaamiseksi valitusmenettely on yleensä saatettava päätökseen viivyttelemättä.
Artikla XXIInstituutiot
1. Osapuolet perustavat julkisten hankintojen komitean, joka koostuu jokaisen osapuolen edustajista. Tämä komitea valitsee puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa ja kokoontuu tarpeen mukaan mutta vähintään kerran vuodessa antaakseen osapuolille mahdollisuuden keskustella kaikista tämän sopimuksen toteuttamiseen tai sen päämäärien edistämiseen liittyvistä asioista sekä täyttääkseen muut tehtävät, joita osapuolet ovat voineet sille antaa.
2. Komitea voi perustaa työryhmiä tai muita sille alistettuja elimiä, jotka suorittavat komitean niille antamia tehtäviä.
Artikla XXIINeuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
1. WTO-sopimuksen mukaisen riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen (myöhemmin ''riitojen ratkaisemista koskeva sopimus'') sisältämiä määräyksiä sovelletaan, ellei seuraavasta erityisesti johdu muuta.
2. Jos joku osapuolista katsoo, että sille tämän sopimuksen perusteella välittömästi tai välillisesti kuuluva etu on syrjäytetty tai sitä on huononnettu, tai että tämän sopimuksen jonkun tavoitteen saavuttaminen estyy siksi, että joku toinen osapuoli tai jotkut toiset osapuolet jättää tai jättävät täyttämättä sopimusvelvoitteensa taikka siksi, että joku toinen osapuoli tai jotkut toiset osapuolet toteuttaa tai toteuttavat toimen, joka on tai ei ole tämän sopimuksen määräysten vastainen, se voi asiassa molempia puolia tyydyttävän ratkaisun saavuttamiseksi tehdä kirjallisia esityksiä tai ehdotuksia toiselle osapuolelle tai toisille osapuolille, jota tai joita se katsoo asian koskevan. Kyseisestä toimesta on viipymättä ilmoitettava riitojen ratkaisuohjeiden mukaisesti asetetulle riitojen ratkaisuelimelle (myöhemmin ''DSB'') jäljempänä mainitulla tavalla. Jokaisen sopimuspuolen, jolle kyseinen vetoomus tai ehdotus on tehty, on tarkasteltava sitä myönteisesti.
3. DSB:llä on oikeus perustaa paneeleja, hyväksyä paneelin ja valituselimen raportteja, antaa asiassa suosituksia tai tehdä ratkaisuja, seurata ratkaisujen ja suositusten täytäntöönpanoa ja oikeuttaa peruuttamaan myönnytyksiä ja muita sopimuksen mukaisia velvoitteita tai neuvottelemaan korvauksista silloin, kun sopimuksen kanssa ristiriitaisiksi todettujen toimien peruuttaminen ei ole mahdollista, kuitenkin niin, että vain tämän sopimuksen osapuolina olevat WTO:n jäsenet osallistuvat DSB:n tämän sopimuksen soveltamista koskevissa riidoissa tekemiin päätöksiin tai toimiin.
4. Paneelin toimivallan rajat ovat seuraavat, mikäli riidan osapuolet eivät sovi toisin 20 päivän kuluessa keskusteluryhmän perustamisesta:
''Tutkia tämän sopimuksen asianmukaisten kohtien ja (mahdollinen muu sopimus, johon riidan osapuolet vetoavat) valossa (osapuolen nimi) DSB:lle ... asiakirjalla alistettua tapausta ja tehdä johtopäätöksiä, jotka auttavat DSB:tä antamaan asiassa suosituksia tai tekemään siinä ratkaisuja.''
Mikäli riita, jossa joku sopimuspuoli on vedonnut sekä tämän sopimuksen että yhden tai useamman riitojen ratkaisua koskevaan 1 liitteessä mainitun sopimuksen määräyksiin, tämän artiklan 3 kohtaa sovelletaan vain niihin paneelin raportin kohtiin, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista.
5. DSB:n perustamiin tätä sopimusta koskevia riitoja käsitteleviin paneeleihin on kuuluttava julkisen hankintatoimen alalla pätevöityneitä henkilöitä.
6. Menettelyjä on kaikin keinoin pyrittävä nopeuttamaan mahdollisimman paljon. Ellei riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen 12 artiklan 8 ja 9 kohdan määräyksistä johdu muuta, paneelin on pyrittävä antamaan lopullinen raporttinsa riidan osapuolille viimeistään neljän kuukauden, ja viivästystapauksessa viimeistään seitsemän kuukauden kuluessa päivästä, jona paneelin kokoonpano ja toimivallan rajat on sovittu. Samoin on kaikin keinoin pyrittävä myös lyhentämään riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa ja 21 artiklan 4 kohdassa määrättyjä määräaikoja kahdella kuukaudella. Lisäksi, ellei riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen 21 artiklan 5 kohdan määräyksistä johdu muuta, paneelin on pyrittävä antamaan 60 päivän kuluessa päätöksensä riidassa suositusten ja ratkaisujen noudattamiseksi toteutettujen toimien olemassaolosta tai niiden vastaavuudesta liitesopimuksen määräyksien kanssa.
7. Ellei riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan määräyksistä johdu muuta, minkään sen 1 liitteessä mainittu minkään muun kuin tämän sopimuksen perusteella syntynyt riita ei saa johtaa minkään tämän sopimuksen mukaisesti myönnettyjen myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamiseen, eikä mikään tämän sopimuksen perusteella syntynyt riita saa johtaa minkään mainitussa 1 liitteessä mainitun sopimuksen mukaisesti myönnettyjen myönnytysten tai muiden velvoitteiden peruuttamiseen.
Artikla XXIIISopimuksen poikkeukset
1. Minkään tähän sopimukseen sisältyvän ei saa katsoa estävän mitään osapuolta ryhtymästä sellaiseen toimeen tai pitämästä salassa sellaista tietoa, joita se pitää keskeisten turvallisuusetujensa suojelemisen kannalta välttämättöminä, ja jotka liittyvät aseiden, ampumatarvikkeiden tai sotatarvikkeiden hankkimiseen taikka kansallisen turvallisuuden tai kansallisen puolustuksen tarpeiden vuoksi välttämättömiin hankintoihin.
2. Edellyttäen, että kyseisiä toimia ei käytetä tavalla, joka merkitsisi mielivaltaista tai epäoikeudenmukaista syrjintää samanlaisissa olosuhteissa olevien maiden välillä tai verhoutua kansainvälisen kaupan rajoittamista, minkään tähän sopimukseen sisältyvän ei saa katsoa estävän mitään sopimuspuolta määräämästä tai toteuttamasta toimia, jotka ovat tarpeen yleisen moraalin, järjestyksen tai turvallisuuden, ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden taikka henkisen omaisuuden suojaamiseksi tai jotka liittyvät vammaisten henkilöiden, hyväntekeväisyysjärjestöjen tai vankityövoiman valmistamiin tuotteisiin.
Artikla XXIVLoppumääräykset
1. Hyväksyminen ja voimaantulo
Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 niiden hallitusten 8) osalta, joiden kohdalta sen soveltamisala on sovitun mukaisena tämän sopimuksen I liiteosan 1-5 liitteissä ja jotka ovat allekirjoituksellaan hyväksyneet sopimuksen 15 päivänä huhtikuuta 1994 tai ovat kyseiseen päivään mennessä allekirjoittaneet sopimuksen ratifioitavaksi ja sen jälkeen ratifioineet sopimuksen ennen tammikuun 1. päivää 1996.
8) Tässä sopimuksessa käsitteeseen ''hallitus'' katsotaan kuuluvan myös Euroopan yhteisön toimivaltaiset viranomaiset.
2. Liittyminen
Jokainen WTO:n jäsen, tai ennen WTO:n voimaantuloa GATT 1947 -sopimuksen osapuoli, joka ei kuitenkaan ole tämän sopimuksen osapuoli, voi liittyä tähän sopimukseen kyseisen valtion ja osapuolten välillä sovittavin ehdoin. Liittymisen on tapahduttava tallettamalla WTO:n pääjohtajan haltuun näin sovitut ehdot sisältävä liittymisasiakirja. Sopimus astuu voimaan siihen liittyvän valtion osalta 30. päivänä sen sopimukseen liittymispäivästä lukien.
3. Siirtymäkauden järjestelyt
(a) Hongkong ja Korea voivat myöhentää tämän sopimuksen määräysten soveltamista lukuun ottamatta XXI ja XXII artiklan määräyksiä enintään 1 päivään tammikuuta 1997. Soveltamisen alkamispäivästä on ilmoitettava WTO:n pääjohtajalle kolmeakymmentä päivää aikaisemmin.
(b) Tämän sopimuksen voimaantulon ja sen soveltamisen Hongkongin osalta alkamisen välisenä aikana Hongkongin ja kaikkien muiden osapuolten, jotka olivat 15 päivänä huhtikuuta 1994 Genevessä 12. päivänä huhtikuuta 1979 solmitun julkisia hankintoja koskevan sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 2. päivänä helmikuuta 1987 (''vuoden 1988 sopimus''), osapuolia, väliset oikeudet ja velvoitteet määräytyvät vuoden 1988 sopimuksen ja sen muutettujen tai korjattujen liitteiden merkittävien määräysten 9) mukaisesti, jotka tämän viittauksen kautta muodostavat kyseistä tarkoitusta varten osan tätä sopimusta ja ovat voimassa 31. päivään joulukuuta 1996.
9) Kaikki vuoden 1988 sopimuksen määräykset paitsi johdanto, VII artikla ja IX artiklaa lukuun ottamatta 5a ja b kohtia ja 10 kohtaa.
(c) Tämän sopimuksen osapuolten välillä, jotka ovat myös vuoden 1988 sopimuksen osapuolia, tämän sopimuksen oikeudet ja velvoitteet syrjäyttävät vuoden 1988 sopimuksen oikeudet ja velvoitteet.
(d) Tämän sopimuksen XXII artikla ei tule voimaan ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa. Siihen saakka vuoden 1988 sopimuksen VII artiklan säännökset ovat voimassa tätä sopimusta koskevissa neuvotteluissa ja riitojen ratkaisuissa, mitkä säännökset muodostavat tämän viittauksen kautta kyseistä tarkoitusta varten osan tätä sopimusta. Näitä säännöksiä sovelletaan tämän sopimuksen mukaisesti perustetun komitean valvonnassa.
(e) Ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa viittausten WTO:n elimiin tulkitaan tarkoittavan vastaavaa GATTin elintä ja viittausten WTO:n pääjohtajaan ja WTO:n sihteeristöön tulkitaan tarkoittavan vastaavasti viittauksia GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajaan ja GATTin sihteeristöön.
4. Varaumat
Varaumia ei saa tehdä mihinkään tämän sopimuksen määräyksiin.
5. Kansallinen lainsäädäntö
(a) Jokaisen tämän sopimuksen hyväksyvän tai siihen liittyvän valtion on viimeistään tämän sopimuksen astuessa sen osalta voimaan huolehdittava, että sen lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä tämän sopimuksen sitä koskevissa liitteissä lueteltujen hankintayksiköiden soveltamat säännöt, menettelyt ja käytännöt ovat tämän sopimuksen määräysten kanssa yhdenmukaisia.
(b) Kukin osapuoli ilmoittaa komitealle kaikista tämän sopimuksen kannalta olennaisten lakiensa ja asetustensa muutoksista sekä muutoksista kyseisten lakien ja asetusten soveltamisessa.
6. Korjaukset ja muutokset
(a) Korjaukset, hankintayksikön siirrot liitteestä toiseen tai, poikkeustapauksissa, muut tämän sopimuksen I-IV liiteosien muutokset on ilmoitettava komitealle samoin kuin tiedot muutoksen todennäköistä vaikutuksista tämän sopimuksen yhdessä sovittuun soveltamisalueeseen. Jos korjaukset, siirrot tai muut muutokset ovat luonteeltaan puhtaasti muodollisia tai vähäisiä, ne tulevat voimaan, ellei vastalausetta ole 30 päivän kuluessa esitetty. Muissa tapauksissa komitean puheenjohtaja kutsuu komitean viipymättä koolle. Komitea harkitsee esitystä ja mahdollista korvaavien järjestelyjen vaatimusta, tarkoituksenaan säilyttää oikeuksien ja velvoitteiden tasapaino ja tämän sopimuksen osalta ennen kyseistä ilmoitusta valinnut yhteisesti sovittu soveltamisalueen suhteellinen laajuus. Mikäli sopimukseen ei päästä, tapaukseen voidaan soveltaa XXII artiklan määräyksiä.
(b) Jos osapuoli haluaa oikeuksiensa mukaisesti poistaa hankintayksikön tämän sopimuksen alaliitteestä sillä perusteella, että valtion valvonta tai vaikutus kyseisen yksikön kohdalta on käytännössä lakannut, osapuolen on ilmoitettava asiasta komitealle. Kyseinen muutos tulee voimaan komitean seuraavan kokouksen päättymispäivää seuraavana päivänä, mikäli kokousta ei pidetä alle 30 päivää ilmoituksen jättämispäivän jälkeen ja vastalausetta ei ole esitetty. Mikäli vastalause on esitetty, tapaukseen voidaan soveltaa XXII artiklan neuvotteluista ja riitojen ratkaisemisesta säädettyjä menettelyjä. Harkittaessa I liiteosan ehdotettua muutosta ja siihen mahdollisesti liittyvää korvaavaa järjestelyä on otettava huomioon valtion valvonnan tai vaikutuksen poistumisen aiheuttama markkinoita avaava vaikutus.
7. Tarkastelut, neuvottelut ja vastainen toiminta
(a) Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen soveltamista ja toimivuutta sen tavoitteiden valossa. Komitea tiedottaa vuosittain WTO:n yleiskokoukselle kyseisinä tarkastelukausina tapahtuneesta kehityksestä.
(b) Viimeistään kolmannen vuoden lopussa tämän sopimuksen voimaantulosta ja määräajoin sen jälkeen sopimuspuolet käyvät jatkoneuvotteluja parantaakseen sopimusta ja saavuttaakseen laajimman mahdollisen kattavuuden kaikkien osapuolten välillä keskinäisen vastavuoroisuuden pohjalta, ottaen samalla huomioon V artiklan kehitysmaita koskevat määräykset.
(c) Osapuolet pyrkivät välttämään avointa hankintamenettelyä vääristävien syrjivien toimien ja käytäntöjen aloittamista tai jatkamista, ja pyrkivät (b) alakohdassa tarkoitettujen neuvottelujen yhteydessä poistamaan sellaiset tämän sopimuksen voimaan tullessa vielä olemassaolevat toimet ja käytännöt.
8. Tietotekniikka
Varmistaakseen, että tämä sopimus ei muodosta tarpeetonta teknisen kehityksen estettä, osapuolet keskustelevat säännöllisesti komiteassa, mukaan lukien tarpeelliset neuvottelut sopimuksen muutoksista, tietotekniikan käytön kehityksestä julkisissa hankintamenettelyissä. Näiden keskustelujen tarkoituksena on erityisesti huolehtia siitä, että tietotekniikan käyttö edistää avoimen, syrjimättömän ja tehokkaan julkisen hankintatoiminnan tavoitteita julkisten menettelyjen avulla, että tämän sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukset ovat selvästi yksilöitävissä ja että kaikki saatavissa olevat tiettyyn sopimukseen liittyvät tiedot voidaan yksilöidä. Kun joku osapuoli aikoo kehittää uusia menettelyjä, sen on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä ottamaan huomioon muiden sopimuspuolten esittämät mahdollisiin ongelmiin liittyvät näkemykset.
9. Muutokset
Osapuolet voivat muuttaa tätä sopimusta kiinnittäen huomiota muun muassa sen soveltamisessa saatuihin kokemuksiin. Tällainen muutos, josta osapuolet ovat saavuttaneet yksimielisyyden komitean säätämien menettelyjen mukaisesti, ei tule voimaan minkään osapuolen osalta ennen kuin kyseinen osapuoli on sen hyväksynyt.
10. Irtisanominen
(a) Mikä tahansa osapuoli voi sanoutua irti tästä sopimuksesta. Irtisanominen tulee voimaan 60 päivän kuluttua siitä päivästä, jona WTO:n pääjohtaja vastaanottaa kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Mikä tahansa osapuoli voi sellaisen ilmoituksen jälkeen pyytää komitean välitöntä koollekutsumista.
(b) Jos tämän sopimuksen osapuoli ei tule WTO:n jäseneksi yhden vuoden kuluessa WTO:n voimaantulosta tai lakkaa olemasta WTO:n jäsen, sen osallisuus tässä sopimuksessa lakkaa samana päivänä.
11. Tämän sopimuksen soveltamatta jättäminen tiettyjen sopimuspuolten välillä
Tämä sopimus ei ole voimassa minkään kahden osapuolen välillä, jos jompi kumpi osapuolista jomman kumman joko hyväksyessä sopimuksen tai siihen liittyessä ei suostu sopimuksen tällaiseen soveltamiseen.
12. Huomautukset, liiteosat ja liitteet
Tämän sopimuksen huomautukset, liiteosat ja liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
13. Sihteeristö
Tämän sopimuksen sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö.
14. Tallettaminen
Tämä sopimus talletetaan WTO:n pääjohtajan haltuun, joka antaa viipymättä jokaiselle sopimuspuolelle oikeaksi todistetun jäljennöksen tästä sopimuksesta, sen jokaisesta tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti tehdystä korjauksesta tai muutoksesta ja sen jokaisesta 9 kohdan mukaisesti tehdystä muutoksesta, sekä ilmoituksen jokaisesta sen 1 ja 2 kohdan mukaisesti tehdystä hyväksymisestä tai siihen liittymisestä ja jokaisesta sen 10 kohdan mukaisesti tehdystä irtisanomisesta.
15. Rekisteröinti
Tämä sopimus rekisteröidään Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan määräysten mukaisesti.
Tehty Marrakeshissa tänä viidentenätoista päivänä huhtikuuta tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentäneljä yhtenä englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä kappaleena jokaisen tekstin ollessa todistusvoimainen, ellei liiteosien osalta ole toisin säädetty.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS HUOMAUTUKSET
Käsitteisiin ''maa'' tai ''maat'' katsotaan tässä sopimuksessa ja sen liiteosissa sisältyvän kaikki tämän sopimuksen osapuolina olevat erilliset tullialueet.
Kun tämän sopimuksen sopimuspuolena olevan erillisen tullialueen osalta käytetään käsitettä ''kansallinen'', kyseinen ilmaus ymmärretään kyseistä tullialuetta tarkoittavaksi, ellei sitä ole toisin määritelty.
1 artiklan 1 kappale
Ottaen huomioon sidottuun apuun liittyvät yleispoliittiset näkökohdat, mukaan lukien kehitysmaiden tavoite saada tällainen apu sitomattomaksi, tätä sopimusta ei sovelleta hankintoihin, jotka tehdään kehitysmaille annettavan sidotun avun puitteissa niin kauan kuin sopimuspuolet sitä harjoittavat.
SUOMI
(Todistusvoimainen vain englanninkielisenä.)
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE I LIITE 1
Hankintayksiköt, jotka tekevät hankintansa tämän sopimuksen määräysten mukaisesti
Tavarat Palvelut
(yksilöity liitteessä 4)
Kynnysarvo: Kynnysarvo:
SDR 130.000 SDR 130.000
Rakennusurakat (yksilöity liitteessä 5)
Kynnysarvo:SDR 5.000.000
LUETTELO HANKINTAYKSIKÖISTÄ:
Seuraavat sopimuksia tekevät valtion viranomaiset:
OIKEUSKANSLERIN VIRASTO
KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖ
Kuluttajavirasto
Elintarvikevirasto
Kilpailuvirasto
Kilpailuneuvosto
Kuluttaja-asiamiehen toimisto
Kuluttajavalituslautakunta
Patentti- ja rekisterihallitus
LIIKENNEMINISTERIÖ
Telehallintokeskus
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ
Maanmittauslaitos
OIKEUSMINISTERIÖ
Tietosuojavaltuutetun toimisto
Tuomioistuinlaitos
- Korkein oikeus
- Korkein hallinto-oikeus
- Hovioikeudet
- Käräjäoikeudet
- Lääninoikeudet
- Markkinatuomioistuin
- Työtuomioistuin
- Vakuutusoikeus
- Vesioikeudet
Vankeinhoitolaitos
OPETUSMINISTERIÖ
Opetushallitus
Valtion elokuvatarkastamo
PUOLUSTUSMINISTERIÖ
Puolustusvoimat*
SISÄASIAINMINISTERIÖ
Väestörekisterikeskus
Keskusrikospoliisi
Liikkuva poliisi
Rajavartiolaitos*
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ
Työttömyysturvalautakunta
Tarkastuslautakunta
Lääkelaitos
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus
Tapaturmavirasto
Säteilyturvakeskus
Valtion turvapaikan hakijoiden vastaanottokeskukset
TYÖMINISTERIÖ
Valtakunnansovittelijain toimisto
Työneuvosto
ULKOASIAINMINISTERIÖ
VALTIOVARAINMINISTERIÖ
Valtiontalouden tarkastusvirasto
Valtiokonttori
Valtion työmarkkinalaitos
Verohallinto
Tullihallinto
Valtion vakuusrahasto
YMPÄRISTÖMINISTERIÖ
Vesi- ja ympäristöhallitus
Huomautus liitteeseen 1
Puolustusvoimien hankintayksikköjen hankinnat (*:llä merkityt) kattavat ne tuotteet, jotka on yksilöity yleisissä huomautuksissa.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE I LIITE 2
Hankintayksiköt, jotka tekevät hankintansa tämän sopimuksen määräysten mukaisesti
Tavarat Palvelut (yksilöity
liitteessä 4)
Kynnysarvo Kynnysarvo:
SDR 200.000 SDR 200.000
Rakennusurakat (yksilöity liitteessä 5)
Kynnysarvo:SDR 5.000.000
LUETTELO HANKINTAYKSIKÖISTÄ:
1. Sopimuksia tekevät alueelliset ja paikalliset viranomaiset, mukaan lukien kaikki (455) kunnat ja
Lääninhallitukset
- Hämeen lääni
- Keski-Suomen lääni
- Kuopion lääni
- Kymen lääni
- Lapin lääni
- Mikkelin lääni
- Oulun lääni
- Pohjois-Karjalan lääni
- Turun ja Porin lääni
- Uudenmaan lääni
- Vaasan lääni
2. Julkisen lain säätelemät elimet, jotka eivät ole julkisista hankinnoista annetun lain (1505/92) 2 § mukaisesti luonteeltaan kaupallisia tai teollisia, mukaan lukien:
Kuluttajatutkimuskeskus
Matkailun edistämiskeskus
Teknillinen tarkastuskeskus
Mittatekniikan keskus
Geologian tutkimuskeskus
Valtion teknillinen tutkimuskeskus
Teknologian kehittämiskeskus
Valtiontakuukeskus
Tielaitos
Merenkulkulaitos
Merentutkimuslaitos
Ilmatieteen laitos
Karttakeskus
Geodeettinen laitos
Valtion viljavarasto
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos
Maatalouden tutkimuskeskus
Kasvintuotannon tarkastuskeskus
Metsähallitus
Metsäntutkimuslaitos
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Helsingin kriminaalipoliittinen instituutti
Valtion audiovisuaalinen keskus
Ylioppilastutkintolautakunta
Yliopistot, korkeakoulut ja kuvataideakatemia
Suomen Akatemia
Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kansallisarkisto ja maakunta-arkistot
Taiteen keskustoimikunta
Valtion taidetoimikunnat
Läänien taidetoimikunnat
Näkövammaisten kirjasto
Museovirasto
- Rakennustaiteen museo
- Kansallismuseo
Valtion taidemuseo
Suomenlinnan hoitokunta
Suomen elokuva-arkisto
Valtion liikuntaneuvosto
Valtion nuorisoneuvosto
Valtion opintotukikeskus
Kansainvälisen henkilövaihdon keskus (CIMO)
Poliisiopisto
Poliisikoulu
Poliisikoiralaitos
Poliisivarikko
Valtion pelastusopisto
Valtion pelastuskoulu
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus
Kansanterveyslaitos
Merimiespalvelutoimisto
Työvoimaopisto
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
SITRA
Valtionhallinnon kehittämiskeskus
Tilastokeskus
Suomen pankki
Valtion hankintakeskus
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE I LIITE 3
Muut hankintayksiköt, jotka tekevät hankintansa tämän sopimuksen määräysten mukaisesti
Tavarat Palvelut (yksilöity
liitteessä 4)
Kynnysarvo Kynnysarvo:
SDR 400.000 SDR 400.000
Rakennusurakat (yksilöity liitteessä 5)
Kynnysarvo:SDR 5.000.000
LUETTELO HANKINTAYKSIKÖISTÄ:
Julkiset hankintayksiköt ja toiminnot siten kuin ne on yksilöity julkisista hankinnoista annetun lain (1505/92) 2 §:ssä ja Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetuista vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun asetuksen (1351/93) 1-4 §:ssä EY:n julkisia hankintoja koskevan direktiivin (90/531/ETY) ehtojen mukaisesti seuraavilla sektoreilla:
1. Kaupunkiliikenne:
Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (343/91) mukaiset julkiset yksiköt, jotka huolehtivat yleisölle tarkoitetusta palveluverkoston toiminnasta raitiotie-, metro- tai linja-autoliikenteen alalla sekä Helsingin kaupungin liikennelaitos, joka huolehtii yleisölle tarkoitetusta metro- ja raitiotiepalveluista.
2. Lentokentät:
Ilmailulain (595/64) määräyksen mukaisesti ilmailulaitoksen alaiset lentokentät ja muut kuljetuksia koskevat pääteasematoiminnot, muun muassa
- Helsinki-Vantaan lentokenttä
- Ivalon lentokenttä
- Joensuun lentokenttä
- Jyväskylän lentokenttä
- Kemin lentokenttä
- Kittilän lentokenttä
- Kuopion lentokenttä
- Lappeenrannan lentokenttä
- Oulun lentokenttä
- Rovaniemin lentokenttä
- Vaasan lentokenttä
3. Satamat:
Kunnallisista satamajärjestyksistä ja liikennemaksuista annetun lain (955/76) määräyksen mukaisesti kunnallisten viranomaisten ylläpitämät meri- tai sisävesisatamat tai muut meri- tai sisävesikuljetuksia koskevat pääteasematoiminnot, muun muassa
- Haminan satama
- Hangon satama
- Helsingin satama
- Kotkan satama
- Naantalin satama
- Turun satama
- Vaasan satama.
4. Vesi:
Yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista joulukuussa vuonna 1977 annetun lain (982/77) 1 §:n mukaisesti julkinen yksikkö, joka huolehtii tai ylläpitää kiinteitä verkostoja, joiden tarkoituksena on tarjota yleisölle palvelua juomaveden tuotannossa, kuljetuksessa tai jakelussa tai juomaveden toimittamisessa tällaiseen verkostoon, muun muassa
- Helsingin kaupungin vesilaitos
- Turun kaupungin vesilaitos
- Tampereen kaupungin vesilaitos.
5. Sähkö:
Kiinteiden verkostojen huolehtiminen tai ylläpitäminen, joiden tarkoituksena on tarjota yleisölle palvelua sähkön tuotannossa, kuljetuksessa tai jakelussa tai sähkön toimittamisessa tällaiseen verkostoon, joissa kunnalliset viranomaiset toimivat erityisoikeudella tai yksinomaisella oikeudella tai myönnytyksen perusteella 16. päivänä maaliskuuta 1979 annetun sähkölain (319/79) 27 §:n mukaisesti, muun muassa
- Helsingin kaupungin energialaitos
- Tampereen kaupungin sähkölaitos
- Turun kaupungin sähkölaitos.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE I LIITE 4
Palvelut
Palvelujen yleisluettelosta, joka sisältyy asiakirjaan MTN.GNS/W/120, seuraavat palvelut on sisällytetty:*
Asia CPC-viitenumero
Huolto- ja korjauspalvelut 6112, 6122, 633, 886
Maaliikennepalvelut, mukaan lukien
panssariautopalvelut sekä
kuljetuspalvelut, lukuun ottamatta
postin kuljetusta 712 (ei 71235) 7512,
87304
Matkustajien ja rahdin lento-,
liikennepalvelut, lukuun ottamatta
postin kuljetusta 73 (ei 7321)
Postin kuljetus maassa, lukuun ottamatta
rautateitä, ja ilmassa 71235, 7321
Telekommunikaatiopalvelut 752** (ei 7524, 7525,
7526)
Rahoituspalvelut ex 81
a) vakuutuspalvelut 812, 814
b) pankki- ja sijoitustoimintapalvelut***
Tietokonepalvelut ja lähipalvelut 84
Laskenta-, tilintarkastus- ja
kirjanpitopalvelut 862
Markkinatutkimus- ja mielikyselypalvelut 864
Johtamistaitoa koskevat neuvontapalvelut
sekä lähipalvelut 865, 866****
Arkkitehtipalvelut, insinööripalvelut
ja yhdistetyt insinööripalvelut,
kaupunkisuunnittelu- ja maisema-
arkkitehtipalvelut, asiaankuuluvat
tieteelliset ja tekniset neuvontapalvelut,
tekninen testaustoiminta ja
analyysipalvelut 867
Mainospalvelut 871
Rakennusten siivouspalvelut omaisuuden
isännöitsijäpalvelut 874, 82201-82206
Maksu- tai sopimusperusteiset
julkaisu- ja painopalvelut 88442
Viemäröinti ja jätteiden käsittely,
puhtaanapito ja vastaavat palvelut 94
Huomautukset liitteeseen 4
* Palveluja koskeva sopimuskate on riippuvainen eduskunnan ETA-sopimusta koskevasta hyväksynnästä.
** Lukuun ottamatta äänipuhelinta, telexiä, radiopuhelinta, hakulaite- ja satelliittipalveluja.
*** Lukuun ottamatta rahoituspalveluja koskevia sopimuksia, jotka koskevat arvopapereiden liikkeellelaskemista, myyntiä, ostamista tai välittämistä tai muita rahoitusvälineitä ja keskuspankkipalveluja. Valtion yksiköiden maksuliikenne (kulut) hoidetaan tietyn rahoituslaitoksen (Postipankki Ltd) tai Suomen postisiirtojärjestelmän kautta.
**** Lukuun ottamatta välimies- ja sovittelupalveluja.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE I LIITE 5
Rakennuspalvelut
Määritelmä:
Rakennuspalvelusopimus on sopimus, jonka tarkoituksena on toteuttaa keinolla millä tahansa yhteiskunnallinen tai rakennustyö Keskeisen tuoteluokitteluluettelon 51. jakson mukaisesti.
Luettelo CPC:n 51. jaksosta:
Kaikki 51. jakson julkiset työ/rakennuspalvelut.
Kynnysarvo: SDR 5.000.000
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE I YLEISET HUOMAUTUKSET
1. Muiden sopimusviranomaisten sisällyttäminen liitteeseen 1 ja sopimusyksiköt liitteisiin 2 ja 3 ovat Suomen osalta ehdollisia edellyttäen kaikkien muiden osapuolien sisällyttävän vastaavat yksiköt tähän sopimukseen. Liitteissä 4 ja 5 yksilöityjen palvelujen sisällyttäminen on riippuvainen siitä, että kaikki muut osapuolet sisällyttävät samat palvelut tähän sopimukseen.
2. Mikäli erityinen hankintapäätös voi vahingoittaa tärkeitä kansallisen politiikan tavoitteita, Suomen hallitus voi katsoa välttämättömäksi poiketa yksittäisissä hankintatapauksissa tämän sopimuksen kansallista kohtelua koskevasta periaatteesta. Tätä tarkoittava päätös tehdään Suomen hallitustasolla.
3. Suomi varaa kantansa koskien tämän sopimuksen soveltuvuutta Ahvenanmaahan.
4. Tätä sopimusta ei sovelleta julkisista hankinnoista annetun lain (1505/92) 1 §:n mukaisiin sopimuksiin, eikä sopimuksiin, jotka koskevat:
- kansainvälistä sopimusta ja joka on tarkoitettu allekirjoittajavaltioiden yhteisesti täytäntöönpantavaksi tai projektin toteuttamiseksi;
- kansainvälinen sopimus liittyen sotilasjoukkojen sijoittamiseen;
- kansainvälisen järjestön tiettyä menettelytapaa;
- maataloustuotteiden hankinnat, jotka on tehty maatalouden tukiohjelmien ja ihmisille tarkoitettujen ruokaohjelmien edistämiseen.
5. Puolustusvoimien hankintayksikköjen hankinnat kattavat seuraavat tuotteet:
Moottoriajoneuvot
- pakettiautot
- kevyet kuorma-autot
- moottoripyörät
- linja-autot
- ambulanssit
Varaosat
Elintarvikkeet
- kahvi, tee
- riisi
- pakastekala
- kuivatut hedelmät
- mausteet
Koneet
- toimistokoneet
- pesulakoneet
Sekalaiset tavarat
6. Liitteen 4 osalta palvelujen alalla tätä sopimusta ei sovelleta seuraaviin sopimuksiin:
- maan, olemassa olevien rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden tai niitä koskevien oikeuksien hankintaan tai vuokraukseen millä tahansa varoin;
- ohjelmantekijöiden ohjelmamateriaalia koskeva hankinta-, kehitys-, tuotanto- tai yhteistuotantosopimukset sekä lähetysaikaa koskevat sopimukset;
- sopimus, joka on lain säännöksen tai hallinnollisen määräyksen perusteella olevan yksinoikeuden nojalla, annetaan yksikölle, joka itse on julkisista hankinnoista annetun lain (1505/92) tarkoittama sopimusviranomainen;
- työsopimuksiin.
7. Suomi ei ulota tämän sopimuksen mukaisia etuja:
- liitteessä 2 lueteltujen hankintayksikköjen sopimusten osalta Kanadan ja Yhdysvaltojen tavarantoimittajiin ja palvelutarjoajiin;
- liitteessä 3 lueteltujen hankintayksikköjen sopimusten osalta seuraavilla sektoreilla:
(a) (vesi), Kanadan ja Yhdysvaltojen tavarantoimittajiin ja palvelutarjoajiin;
(b) (sähkö), Kanadan, Japanin, Hongkongin ja Yhdysvaltojen tavarantoimittajiin ja palvelutarjoajiin;
(c) (lentokentät), Kanadan, Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen tavarantoimittajiin ja palvelutarjoajiin;
(d) (satamat), Kanadan ja Yhdysvaltojen tavarantoimittajiin ja palvelutarjoajiin;
(e) (kaupunkiliikenne), Kanadan, Israelin, Japanin, Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen tavarantoimittajiin ja palvelutarjoajiin
siihen saakka, kunnes Suomi on hyväksynyt, että kyseiset osapuolet antavat vastaavat ja tehokkaan markkinoillepääsyn Suomen yrityksille asianomaisille markkinoille;
- liitteessä 2 lueteltujen kuntien sopimusten valitusten osalta Sveitsin tavarantoimittajiin sekä palvelutarjoajiin, ennen kuin kahdenvälisissä neuvotteluissa on päästy tulokseen;
- niiden osapuolten palvelutarjoajille, jotka eivät sisällytä palvelusopimuksia liitteissä 1-3 oleviin asianomaisiin hankintayksikköihin, eivätkä asianomaisia palvelualoja oman sopimuskatteensa liitteisiin 4 ja 5.
8. Artiklan XX määräyksiä ei sovelleta seuraavien maiden tavarantoimittajiin ja palvelutarjoajiin:
- Israelin, Japanin ja Etelä-Korean valittaessa liitteen 2 kohdassa 2 lueteltujen hankintayksikköjen sopimuksista siihen saakka, kunnes Suomi hyväksyy, että ne ovat täydentäneet alue- ja paikallishallintoyksikköjä koskevaa sopimuskatettaan;
- Japanin, Etelä-Korean ja Yhdysvaltojen valittaessa sopimuksen antamisesta muista kuin mainituista osapuolista peräisin olevalle tavaratoimittajalle tai palvelutarjoajalle jotka ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä Suomen asianomaisten säännösten perusteella siihen saakka, kunnes Suomi hyväksyy, että ne eivät enää käytä syrjiviä toimenpiteitä tietyn kotimaisen pien- ja vähemmistöliiketoiminnan eduksi;
- Israelin, Japanin ja Etelä-Korean valittaessa sellaisista suomalaisten hankintayksikköjen sopimuksista, joiden arvo on vähemmän kuin näiden osapuolten samassa kategoriassa soveltama kynnysarvo.
9. Siihen saakka kunnes Suomi on hyväksynyt, että kyseiset osapuolet tarjoavat markkinoillepääsyä suomalaisille tavarantoimittajille ja palvelutarjoajille niiden omilla markkinoilla, Suomi ei ulota tämän sopimuksen etuja seuraavien maiden tavarantoimittajille ja palvelutarjoajille:
- Kanadan FSC 36, 70 ja 74 hankintojen osalta (erityistä teollisuuskoneistoa; yleiseen tarkoitukseen soveltuvat automaattiset tietojenkäsittelylaitteet, software, tarvikkeet ja tukilaitteet (ei 7010 ADPE muodot); toimistokoneet, näkyvät äänityslaitteet ja ADP laitteet);
- Kanadan FSG 58 hankintojen osalta (tietoliikenne, suojelu- ja säteilylaitteet) ja Yhdysvaltojen ilmaliikenteen valvontalaitteiden osalta;
- Etelä-Korean ja Israelin liitteen 3 hankintayksikköjen, 5 kohdan hankintojen osalta HS-nimikkeet 8504, 8535, 8537 ja 8544 (sähkömuuntajat, pistotulpat, katkaisijat ja eristyskaapelit) ja Israelin osalta HS-nimikkeet 8501, 8536 ja 902830;
- Kanadan ja Yhdysvaltojen koskien sellaisia tavarasopimuksia tai sopimusten palveluja koskevaa osaa, jonka on tehnyt tämän sopimuksen katteeseen kuuluva hankintayksikkö, mutta jotka itse eivät ole tämän sopimuksen alaisia.
10. Liitteitä koskevia kynnysarvoja sovelletaan siten, että ne ovat yhdenmukaisua ETA-sopimuksen julkisia hankintoja koskevien kynnysarvojen kanssa siten kuin on yksilöity asetuksissa 1571/92 (Asetus Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetuista rakennusurakoista), 1350/93 (Asetus Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetuista tavarahankinnoista), 1351/93 (Asetus Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitetuista vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankinnoista) ja palveluasetuksessa.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE II
Osapuolten käyttämät julkaisut suunniteltuja hankintoja koskevien ilmoitusten julkaisemiseksi -IX artiklan 1 kohta- ja sopimuksen jälki-ilmoitukset -XVIII artiklan 1 kohta
SUOMI
- Julkiset hankinnat Suomessa ja ETA-alueella, Virallisen lehden liite
- Official Journal of the European Communities (niin kauan kuin julkaiseminen on maksutonta)
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE III
Osapuolten käyttämät julkaisut tietojen julkaisemiseksi vuosittain myyjien pysyvistä luetteloista valikoivaa hankintamenettelyä käytettäessä -IX artiklan 9 kohta
SUOMI
- Official Journal of the European Communities
(tällä hetkellä ei ole luetteloa)
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVA SOPIMUS ALALIITE IV
Osapuolten käyttämät julkaisut lakien, säännösten, oikeudenpäätösten, yleisten hallinnollisten soveltamismääräysten ja kaikista tämän sopimuksen piiriin kuuluvia julkisia hankintoja koskevien menettelytapojen julkaisemiseksi -XIX artiklan 1 kohta
SUOMI
- Suomen Säädöskokoelma
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS
Tämän sopimuksen osapuolet, jotka
tunnustavat maidon ja maitotuotteiden tuotannon, kaupan ja kulutuksen tärkeyden useiden maiden 1) kansantaloudelle;
1) Tässä sopimuksessa ja sen liitteessä käsitteen ''maa'' katsotaan sisältävän Euroopan yhteisön yhtä hyvin kuin minkä tahansa Maailman kauppajärjestön erillisen tullialuejäsenen.
tunnustavat tuottajien ja kuluttajien sekä viejien ja tuojien yhteisen edun olevan yli- ja alituotannon välttäminen sekä hintojen pitäminen oikeudenmukaisella tasolla;
panevat merkille maitotuotteiden moninaisuuden ja keskinäisen riippuvuuden;
panevat merkille maitotuotteiden markkinatilanteen, jolle on luonteenomaista erittäin suuret vaihtelut ja vientiin ja tuontiin kohdistuneiden toimenpiteiden yleistyminen;
katsovat, että parantunut yhteistyö maitotuotesektorilla edistää maailmankaupan laajenemiseen ja vapautumiseen tähtäävien tavoitteiden saavuttamista ja niiden kehitysmaita koskevien periaatteiden ja tavoitteiden käytäntöön soveltamista, joista sovittiin Tokion ministerikokouksen julistuksessa 14. syyskuuta 1973;
päättävät kunnioittaa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 2) sekä tämän sopimuksen tavoitteita toteuttaessaan tehokkaasti käytäntöön niitä periaatteita ja tavoitteita, joista sovittiin sanotussa 14. syyskuuta 1973 päivätyssä Tokion julistuksessa;
2) Tätä määräystä sovelletaan ainoastaan niihin osapuoliin, jotka ovat Maailman kauppajärjestön jäseniä.
sopivat seuraavaa:
Artikla ITavoitteet
Tämän sopimuksen tavoitteina on niiden periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti, joista sovittiin Tokion ministerikokouksen julistuksessa 14. syyskuuta 1974,
- saavuttaa maitotuotteiden maailmankaupan laajentuminen ja yhä suurempi vapautuminen vienti- ja tuontimaiden yhteisen edun pohjalta niin vakaissa markkinaoloissa kuin mahdollista;
- edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä.
Artikla IITuotekate
1. Tätä sopimusta sovelletaan maitotuotesektoriin. Termillä ''maitotuotteet'' tarkoitetaan tässä sopimuksessa seuraavia Tulliyhteistyöneuvoston 3) perustamassa harmonisoidussa tuotekuvaus- ja koodausjärjestelmässä (''harmonisoitu järjestelmä'') määriteltyjä tuotteita:
3) Niille osapuolille, jotka eivät vielä ole panneet täytäntöön harmonisoitua järjestelmää, seuraavaa Tulliyhteistyöneuvoston nimikkeistöä sovelletaan tämän sopimuksen II artiklan ja liitteen 1 artiklan osalta:
CCCN
maito ja kerma, säilömätön, tiivistämätön tai makeuttamaton.... 04.01
maito ja kerma, säilötty, tiivistetty tai makeutettu........... 04.02
voi............................................................ 04.03
juusto ja juustoaine........................................... 04.04
kaseiini.................................................... ex 35.01
HS-koodi:
04.01.10-30 maito ja kerma, tiivistämätön ja lisättyä
sokeria tai muuta makeutusainetta
sisältämätön
04.02.10-99 maito ja kerma, tiivistetty ja lisätty
sokeria tai muuta makeutusainetta
sisältävä
04.03.10-90 kirnupiimä, viili ja kerma, jogurtti,
kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito,
myös tiivistetty tai maustettu tai lisättyä
sokeria tai muuta makeutusainetta, hedelmää,
pähkinää tai kaakaota sisältävä
04.04.10-90 hera, myös tiivistetty tai lisättyä sokeria
tai muuta makeutusainetta sisältävä;
muualle kuulumattomat maidon luonnollisista
ainesosista koostuvat tuotteet, myös sokeria
tai muuta makeutusainetta sisältävät
04.05.00 voi ja muut maidosta johdetut rasvat tai öljyt
04.06.10.90 juusto ja rahka
35.01.10 kaseiini
2. Kansainvälinen maitoneuvosto (myöhemmin ''neuvosto''), joka perustetaan VII artiklan kohdan 1(a) mukaisesti, voi päättää, että tätä sopimusta sovelletaan muihin tuotteisiin, joihin on käytetty 1 kohdassa mainittuja tuotteita, jos se pitää niiden sisällyttämistä tarpeellisena tämän sopimuksen tavoitteiden ja määräysten soveltamiseksi käytäntöön.
Artikla IIIInformaatio ja markkinoiden seuranta
1. Jokainen osapuoli toimittaa neuvostolle säännöllisesti ja viipymättä tarvittavat tiedot, jotka antavat sille mahdollisuuden maitotuotteiden maailmanmarkkinoiden yleistilanteen sekä kunkin eri maitotuotteen maailmanmarkkinatilanteen seuraamiseen ja arviointiin.
2. Osapuolina olevat kehitysmaat toimittavat niiden käytettävissä olevat tiedot. Näiden osapuolten aineiston hankintajärjestelmän parantamiseksi teollisuusosapuolten ja minkä tahansa osapuolina olevat kehitysmaat, jotka ovat tähän kykeneviä, on suhtauduttava myötämielisesti jokaiseen heille kohdistuvaan pyyntöön teknisestä avusta.
3. tietoihin, jotka osapuolet sitoutuvat toimittamaan 1 kohdan ja neuvoston vahvistamien menettelytapojen mukaisesti, sisältää tilastotietoja menneestä ja senhetkisestä tilanteesta ja tilannekatsauksen, joka koskee tuotantoa, kulutusta, hintoja, varastoja sekä kauppaa, mukaan lukien ne II artiklassa mainittujen tuotteiden toimitukset, jotka eivät ole normaaleja kaupallisia toimituksia, ja mitä tahansa neuvoston tärkeänä pitämää tietoa. Osapuolet toimittavat myös tietoja kansallisesta politiikastaan ja kauppaa koskevista toimenpiteistään sekä kahden-, useamman ja monenkeskisistä sitoumuksistaan maitotuotesektorilla, ja ne ilmoittavat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kaikista sellaisista politiikkaa ja toimenpiteitä koskevista muutoksista, jotka todennäköisesti vaikuttavat maitotuotteiden kansainväliseen kauppaan. Tämän kohdan määräykset eivät vaadi osapuolta paljastamaan luottamuksellisia tietoja, jotka ehkäisisivät lain täytäntöönpanoa tai muutoin olisivat ristiriidassa yleisen edun kanssa tai haittaisivat yritysten, julkisten tai yksityisten lainmukaisia kaupallisia etuja.
4. Maailman kauppajärjestön sihteeristö (myöhemmin ''sihteeristö'') laatii ja ylläpitää luetteloa kaikista maitotuotteiden kauppaan vaikuttavista toimenpiteistä mukaan lukien kahden-, useamman- ja monenkeskisten neuvottelujen tuloksina syntyneet sitoumukset.
Artikla IVKansainvälisen maitotuoteneuvoston tehtävät ja osapuolten välinen yhteistyö
1. Neuvosto kokoontuu
(a) arvioidakseen maitotuotteiden maailmanmarkkinoiden tilannetta ja kehitysnäkymiä sihteeristön valmistaman tilanneselvityksen pohjalta, jonka laatimiseen on käytetty osapuolten III artiklan mukaisesti toimittamia asiakirjoja tämän sopimuksen eräitä maitotuotteita koskevan liitteen (myöhemmin ''liite'') mukaisesta toiminnasta saatavaa tietoa ja mitä tahansa muuta sihteeristön käytettävissä olevaa tietoa;
(b) tarkastellaakseen tämän sopimuksen toimivuutta.
2. Mikäli neuvosto huomaa 1a kohdassa mainitun maailmanmarkkinoiden tilanteen ja kehitysnäkymien arvioinnin jälkeen, että vakava markkinoiden tasapainottumuus tai sen uhka, joka vaikuttaa kansainväliseen kauppaan, on kehittymässä yleensä maitotuotteiden tai yhden tai usean tuotteen osalta, neuvosto ryhtyy toimenpiteisiin, ottaen erityisesti huomioon tilanteen kehitysmaissa, löytääkseen hallitusten harkittavaksi mahdollisia ratkaisuja.
3. Riippuen siitä, pitääkö neuvosto 2 kohdassa määriteltyä tilannetta tilapäisenä tai pysyvänä, voi 2 kohdassa mainittuihin toimenpiteisiin kuulua lyhyen, keskipitkän tai pitkän aikavälin toimenpiteitä maailmanmarkkinoiden yleistilanteen parantumisen edistämiseksi.
4. Harkittaessa toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä 2 ja 3 kohtien mukaan, asiaankuuluvaa huomiota on kiinnitettävä siihen erityis- ja muita edullisempaan kohteluun, jota annetaan kehitysmaille, milloin tämä on toteutettavissa ja tarkoituksenmukaista.
5. Jokainen osapuoli voi esittää neuvoston käsiteltäväksi minkä tahansa tähän sopimukseen vaikuttavan asian 4), muun muassa samassa tarkoituksessa, johon viitataan 2 kohdassa. Jokaisen osapuolen on viipymättä annettava riittävästi tilaisuuksia neuvotella tällaisesta sopimukseen vaikuttavasta asiasta.
4) On vahvistettu, että tässä kohdassa ''asia'' sisältää kaikki asiat, jotka kuuluvat WTO:n perustamissopimuksen liitteenä oleviin monenkeskisiin kauppasopimuksiin, erityisesti vienti- ja tuontitoimenpiteistä.
6. Jos asia vaikuttaa liitteen erityismääräysten soveltamiseen, jokainen osapuoli, joka katsoo, että sen kauppaetuja uhataan vakavasti ja joka ei pysty saamaan aikaan molempia tyydyttävää ratkaisua asianomaisen toisen tai toisten osapuolten kanssa, voi pyytää VII artiklan 2a kohdan mukaan komitean puheenjohtajaa kutsumaan kiireellisesti koolle komitean erityiskokouksen, jotta voitaisiin mahdollisimman nopeasti ja neljän työpäivän kuluessa, jos niin pyydetään, päättää toimenpiteistä, jotka voidaan tarvita tilanteen korjaamiseksi. Jos tyydyttävää ratkaisua ei voida saavuttaa, neuvoston on komitean puheenjohtajan pyynnöstä kokoonnuttava viidentoista päivän kuluessa harkitsemaan asiaa helpottaakseen tyydyttävän ratkaisun saavuttamista.
Artikla VElintarvikeapu ja muut kuin normaalit kaupalliset toimenpiteet
1. Osapuolet sopivat
(a) edistävänsä yhteistyössä FAO:n ja muiden asiasta kiinnostuneiden järjestöjen kanssa maitotuotteiden arvon tunnustamista parannettaessa ravitsemustasoa sekä edistää sellaisten tapojen ja keinojen tuntemusta, joiden avulla ne voidaan saada käytettäväksi kehitysmaiden hyväksi.
(b) antavansa tämän sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, mahdollisuuksien rajoissa, maitotaloustuotteita elintarvikeapuna. Osapuolten olisi ilmoitettava neuvostolle etukäteen joka vuosi, siinä määrin kuin mahdollista, suunnittelemansa elintarvikeavun laajuus, määrät ja kohteet. Osapuolten olisi, mikäli mahdollista, annettava ennakkoilmoitus neuvostolle jokaisesta suunnitellusta muutoksesta ilmoitettuun ohjelmaan. Tarkoitus on, että lahjoitukset voitaisiin tehdä kahdenvälisinä tai yhteisprojektien tai monenkeskisten ohjelmien, ennen kaikkea maailman elintarvikeohjelman kautta.
(c) tunnustavansa, että on toivottavaa saattaa sopusointuun pyrkimykset tällä alalla sekä tarpeen välttää haitallista puuttumista normaaleihin tuotannon, kulutuksen ja kansainvälisen kaupan muotoihin, vaihtavansa neuvostossa mielipiteitä järjestelyistään maitotuotteiden tarjoamisesta elintarvikeapuna tai ei-kaupallisin ehdoin ja sen tarpeesta.
2. Lahja-apu, katastrofi- tai sosiaaliapuun tarkoitettu vienti ja muut toimitukset, jotka eivät ole normaaleja kaupallisia liiketoimia, on pantava toimeen maataloussopimuksen 10 artiklan mukaisesti. Neuvoston on työskenneltävä läheisesti yhteistyössä FAO.n neuvoa-antavan ylituotannon sijoittelua käsittelevän alakomitean kanssa.
3. Neuvosto keskustelee ja neuvottelee niiden ehtojen ja menettelytapojen mukaisesti, jotka se vahvistaa pyynnöstä kaikista toimituksista, jotka eivät ole kaupallisia liiketoimia sekä kaikista muista toimituksista kuin niistä, jotka sisältyvät sopimukseen, joka koskee valtiontuki- ja tasoitustullitoimenpiteitä koskevaa sopimusta.
Artikla VILiite
1. Vaikuttamatta mitenkään I-V artiklojen määräyksiin liitteen määräykset koskevat seuraavia tuotteita:
maitojauhe, kermajauhe, poislukien herajauhe
maitorasva
eräät juustot
Artikla VIISopimuksen hallinto
1. Kansainvälinen maitoneuvosto
(a) Kansainvälinen maitoneuvosto perustetaan Maailman kauppajärjestön (myöhemmin ''WTO'') puitteisiin. Neuvosto koostuu sopimuksen kaikkien osapuolten edustajista ja se suorittaa kaikki tehtävät, jotka ovat tarpeellisia sopimuksen määräysten täytäntöönpanossa. Neuvoston sihteeristönä toimii sihteeristö. Neuvosto vahvistaa omat menettelytapasääntönsä. Neuvosto voi tarvittaessa perustaa alatyöryhmiä tai muita elimiä.
(b) Säännölliset ja erityiskokoukset
Neuvosto kokoontuu normaalisti tarvittaessa, mutta vähintään kahdesti vuodessa. Puheenjohtaja voi kutsua koolle neuvoston erityiskokouksen joko omasta aloitteestaan, 2(a) kohdan mukaan perustettavan komitean tai tämän sopimuksen osapuolten pyynnöstä.
(c) Päätöksenteko
Neuvosto tekee päätöksensä konsensuksella. Neuvoston katsotaan tehneen päätöksen sen harkittavaksi annetusta asiasta, ellei yksikään neuvoston jäsenistä muodollisesti vastusta tehdyn ehdotuksen hyväksymistä.
(d) Yhteistyö muiden järjestöjen kanssa
Neuvosto ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin järjestelyihin hallitusten välisten ja muiden järjestöjen kanssa neuvottelemiseksi tai yhteistyön harjoittamiseksi niiden kanssa.
(e) Huomioitsijoiden hyväksyminen
(i) Neuvosto voi kutsua hallituksen, joka ei ole sopimuksen osapuoli, olemaan huomioitsijana kaikissa kokouksissa, ja se voi päättää huomioitsijoita koskevien oikeuksien ja velvoitteiden säännöistä erityisesti tiedonantoa koskevan määräyksen osalta.
(ii) Neuvosto voi myös kutsua minkä tahansa 1d kohdassa mainitun järjestön osallistumaan huomioitsijana kokouksiin.
2. Eräitä maitotuotteita koskeva komitea
(a) Neuvosto perustaa eräitä maitotuotteita koskevan komitean (myöhemmin ''komitea'') suorittamaan kaikki tehtävät, jotka ovat välttämättömiä liitteen määräysten täytäntöönpanossa. Tämä komitea koostuu kaikkien osapuolten edustajista. Komitean sihteeristönä toimii sihteeristö. Se raportoi neuvostolle tehtäviensä hoitamisesta.
(b) Markkinatilanteen tutkiminen
Neuvosto suorittaa, määrittäen menettelyt III artiklan mukaisen tiedon toimittamiseksi, tarpeelliset järjestelyt jotta komitea voi jatkuvasti seurata liitteen sisältämien tuotteiden kansainvälisten markkinoiden tilannetta ja kehitystä sekä olosuhteita, joissa osapuolet soveltavat liitteen määräyksiä ottaen huomioon kaikkien niiden muiden maitotuotteiden kansainvälisen kaupan hintakehityksen, joilla on vaikutusta liitteen piiriin kuuluvien tuotteiden kauppaan.
(c) Säännölliset ja erityiskokoukset
Komitea kokoontuu normaalisti vähintään kerran neljännesvuodessa. Komitean puheenjohtaja voi kuitenkin kutsua koolle komitean erityiskokouksen omasta aloitteestaan tai minkä tahansa osapuolen pyynnöstä.
(d) Päätöksenteko
Komitea tekee päätöksensä konsensuksella. Komitean katsotaan tehneen päätöksensä sen harkittavaksi annetussa asiassa, ellei yksikään komitean jäsen muodollisesti vastusta tehdyn ehdotuksen hyväksymistä.
Artikla VIIILoppumääräykset
1. Hyväksyminen
(a) Tämä sopimus on avoin allekirjoittamalla tai muutoin tapahtuvaa hyväksymistä varten mille tahansa valtiolle tai erilliselle tullialueelle jolla on täydellinen itsehallinto ulkomaankaupan suhteidensa ja muiden WTO:n perustamissopimuksessa (myöhemmin WTO-sopimus) edellytettyjen kysymysten hoidossa ja Euroopan yhteisölle.
(b) Jokainen tämän sopimuksen hyväksyvä hallitus 5) voi hyväksymisajankohtana tehdä varauman liitteen soveltamisen osalta jokaiseen tässä sopimuksessa yksilöityyn mihin tahansa tuotteeseen. Varaumia ei voida hyväksyä liitteen määräysten osalta ilman muiden osapuolten lupaa.
5) Tässä sopimuksessa käsitteen ''hallitus'' katsotaan sisältävän Euroopan yhteisön asianomaiset viranomaiset.
(c) Tämän sopimuksen hyväksyminen irtisanoo kansainvälisen maitotuotesopimuksen, joka tehtiin Genevessä 12. huhtikuuta 1979 ja joka astui voimaan 1. tammikuuta 1980 niiden osapuolten osalta, jotka ovat hyväksyneet sopimuksen. Osapuolille irtisanominen astuu voimaan tämän sopimuksen tultua voimaan.
2. Voimaantulo
(a) Tämä sopimus tulee voimaan WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä niiden osapuolten osalta, jotka ovat sen hyväksyneet. Niiden osapuolten osalta, jotka hyväksyvät sopimuksen mainitun ajankohdan jälkeen, sopimus tulee voimaan hyväksymispäivästä.
(b) Tämä sopimus ei vaikuta mitenkään ennen tämän sopimuksen voimaantuloa tehtyjen kauppojen voimassaoloon.
3. Voimassaoloaika
Tämä sopimus on voimassa kolme vuotta. Tämän sopimuksen voimassaoloaikaa jatketaan edelleen kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ellei neuvosto vähintään kahdeksankymmentä päivää ennen kunkin voimassaolokauden päättymistä toisin päätä.
4. Muutokset
Paitsi milloin muutosmahdollisuus on annettu muualla tässä sopimuksessa, neuvosto voi suositella muutoksen tekemistä tämän sopimuksen määräyksiin. Suunniteltu muutos tulee voimaan kaikkien osapuolten hyväksyttyä sen.
5. Sopimuksen ja liitteen ja alaliitteiden välinen suhde
Seuraavat kohdat ovat erottamaton osa tätä sopimusta ottaen huomioon 1(b) kohdan määräykset:
- VI artiklassa mainittu liite;
- liitteen 2 artiklassa mainitut ja A alaliitteeseen sisältyvät referenssipisteiden luettelot;
- liitteen 3 artiklan 4 kohdassa mainitut ja B alaliitteeseen sisältyvät maitorasvapitoisuuden mukaisten hinnanerojen luettelot;
- liitteen 3 artiklan 5 kohdassa viitatut ja C alaliitteeseen sisältyvät valmistusmenetelmiä ja tarkastustoimenpiteitä koskeva rekisteri.
6. Sopimuksen ja muiden sopimusten välinen suhde
Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta osapuolten tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen ja WTO-sopimuksen mukaisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin. 6)
6) Tätä määräystä sovelletaan vain niihin osapuoliin, jotka ovat WTO:n tai GATTin jäseniä.
7. Irtisanominen
(a) Jokainen osapuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen. Irtisanominen tulee voimaan 60 päivän kuluttua siitä, kun WTO:n pääjohtaja on vastaanottanut kirjallisen irtisanomisilmoituksen.
(b) Osapuolten kesken sovittavin ehdoin jokainen osapuoli voi peruuttaa liitteen määräysten soveltamista koskevan hyväksymisen tässä sopimuksessa yksilöityjen tuotteiden osalta. Irtisanominen tule voimaan 60 päivän kuluttua siitä, kun WTO:n puheenjohtaja on vastaanottanut kirjallisen irtisanomisilmoituksen.
8. Talletus
WTO-sopimuksen voimaantuloon saakka tämän sopimuksen teksti talletetaan GATTin SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan haltuun, joka toimittaa viipymättä jokaiselle osapuolelle oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä ja jokaisesta sen hyväksymistä koskevasta ilmoituksesta. Tämän sopimuksen englannin-, ranskan- ja espanjankieliset tekstit ovat kaikki todistusvoimaisia. Tämä sopimus ja kaikki siihen tehdyt muutokset talletetaan WTO-sopimuksen tultua voimaan WTO:n pääjohtajan haltuun.
9. Rekisteröinti
Tämä sopimus rekisteröidään Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan määräysten mukaisesti.
Tehty Marrakeshissa 15 huhtikuuta tuhat yhdeksänsataa yhdeksänkymmentäneljä.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE
Artikla 1Tuotekate
1. Tätä liitettä sovelletaan
(a) maitojauheeseen ja kermajauheeseen, jotka kuuluvat HS:n nimikkeisiin nro:t 04.02.10-99 ja 04.03.10-90.
(b) maitorasvaan, joka kuuluu HS:n nimikkeeseen nro 04.05.00, jonka maitorasvapitoisuus on vähintään 50 prosenttia painosta; ja
(c) juustoihin, jotka kuuluvat HS:n nimikkeeseen nro 04.06.10-90, joiden rasvapitoisuus on vähintään 45 prosenttia painosta ja kuiva-ainepitoisuus vähintään 50 prosenttia painosta.
Soveltamisala
2. Jokaisen osapuolen osalta tämä liite soveltuu 1 kohdassa yksilöityihin vientituotteisiin, jotka valmistetaan tai pakataan uudelleen oman tullialueen sisällä.
Artikla 2Perustuotteet
Vähimmäisvientihinnat, jotka määritellään 3 artiklassa, vahvistetaan seuraavien määritelmien mukaisille perustuotteille:
(a) Nimike: Rasvaton maitojauhe. Maitorasvapitoisuus: korkeintaan 1,5 prosenttia painosta. Vesipitoisuus: korkeintaan 5 prosenttia painosta.
(b) Nimike: Rasvainen maitojauhe. Maitorasvapitoisuus: 26 prosenttia painosta. Vesipitoisuus: korkeintaan 5 prosenttia painosta.
(c) Nimike: Kirnupiimäjauhe 1). Maitorasvapitoisuus: korkeintaan 11 prosenttia painosta. Vesipitoisuus: korkeintaan 5 prosenttia painosta.
1) Syntyy voin ja vedettömän maitorasvan valmistuksessa.
(d) Nimike: Vedetön maitorasva. Maitorasvapitoisuus: 99,5 prosenttia painosta.
(e) Nimike: Voi. Maitorasvapitoisuus: 80 prosenttia painosta.
(f) Nimike: Juusto
Pakkaus: Normaalisti kaupassa käytetyt pakkaukset, joiden nettopaino on vähintään 25 kg tai 50 paunaa, paitsi juustoille vastaavasti 20 kg tai 40 paunaa.
Kaupan ehdot: F.o.b. viejäpuolen satama tai vapaasti viejäosapuolen rajalla.
Tästä määräyksestä poiketen A alaliitteessä mainittujen osapuolten osalta voivat referenssipisteinä olla siinä mainitut.
Käteismaksu asiakirjoja vastaan.
Artikla 3Vähimmäishinnat
Vähimmäishintojen taso ja noudattaminen
1. Jokainen osapuoli sitoutuu ryhtyvänsä tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että 2 artiklassa määriteltyjen tuotteiden vientihinnat ovat vähintään tässä liitteessä sovellettavien vähimmäishintojen suuruisia. Jos kyseisiä tuotteita viedään muihin tuotteisiin sekoitettuina, osapuolet ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin välttääkseen tämän liitteen hintamääräysten kiertämistä.
2. (a) Tässä artiklassa asetetuissa vähimmäishintatasoissa on otettava erityisesti huomioon senhetkinen markkinatilanne, maitotaloustuotteiden hinnat osapuolina olevissa tuottajamaissa, tarve taata oikea hintasuhde liitteessä asetettujen vähimmäishintojen välillä, tarve taata oikeudenmukaiset kuluttajahinnat sekä halu ylläpitää vähimmäistulotaso tehokkaimmille tuottajille, jotta taattaisiin tasainen tarjonta pitkällä aikavälillä.
(b) 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäishinnat, jotka ovat voimassa tämän sopimuksen voimaantulopäivästä lähtien, määrätään seuraaviksi:
(i) 1,200 Yhdysvaltain dollaria tonnilta 2(a) artiklassa määritellylle rasvattomalle maitojauheelle;
(ii) 1,250 Yhdysvaltain dollaria tonnilta 2(b) artiklassa määritellylle rasvaiselle maitojauheelle;
(iii) 1,200 Yhdysvaltain dollaria tonnilta 2(c) artiklassa määritellylle kirnupiimäjauheelle;
(iv) 1,625 Yhdysvaltain dollaria tonnilta 2(d) artiklassa määritellylle vedettömälle maitorasvalle;
(v) 1,350 Yhdysvaltain dollaria tonnilta 2(e) artiklassa määritellylle voille;
(vi) 1,500 Yhdysvaltain dollaria tonnilta 2(f) artiklassa määritellylle juustolle.
3. (a) Komitea voi muuttaa tässä artiklassa määrättyjä vähimmäishintatasoja ottaen huomioon toisaalta liitteen mukaisen toiminnan tulokset ja toisaalta maailmanmarkkinatilanteen kehityksen.
(b) Komitea tarkastelee tässä artiklassa määrättyjä vähimmäishintatasoja vähintään kerran vuodessa. Komitean on tätä tarkastelua tehdessään otettava erityisesti huomioon, siinä määrin kuin on asianmukaista ja välttämätöntä, tuotantokustannukset, muut asiaankuuluvat taloudelliset tekijät maailmanmarkkinoilla, tarve ylläpitää pitkä aikavälin vähimmäistulotasoa tehokkaimmille tuottajille, tarve ylläpitää tasaista tarjontaa ja taata hyväksyttävät kuluttajahinnat sekä vallitseva markkinatilanne ja komitean on kiinnitettävä huomiota haluun parantaa 2(b) kohdassa asetettujen vähimmäishintatasojen ja osapuolina olevien päätuottajaosapuolten maitotaloustuotteiden tukitasojen välistä suhdetta.
Vähimmäishintojen tarkistaminen
4. Mikäli maasta vietävät tuotteet poikkeavat perustuotteista rasvasisällön, pakkauksen tai myyntiehtojen puolesta, vähimmäishintoja on tarkistettava siten, että tämän liitteen 2 artiklassa määritellyille tuotteille tässä liitteessä asetetut vähimmäishinnat turvataan seuraavien määräysten mukaisesti:
Maitorasvapitoisuus:
Maitojauheet. Mikäli 1(a) artiklaan kuuluvien maitojauheiden, lukuun ottamatta kirnupiimäjauhetta 2), rasvapitoisuus eroaa 2 artiklan 1(a) ja 1 b kohdissa yksilöityjen perustuotteiden maitorasvapitoisuudesta, on vähimmäishintaa nostettava jokaista täyttä maitorasvaprosenttiyksikköä kohti, alkaen kahden prosentin maitorasvapitoisuudesta 2 artiklan kohdissa 1(a) ja 1(b) yksilöityjen perustuotteiden vähimmäishintojen eroja vastaavasti. 3)
2) Tämän liitteen 2c artiklassa esitetyn määritelmän mukaisesti.
3) Katso B alaliite, ''Maitorasvapitoisuuden mukainen hinnanerojen luettelo''.
Maitorasvat. Mikäli 1(b) artiklaan kuuluvien maitorasvojen rasvapitoisuus eroaa 2 artiklan 1(d) ja 1(e) kohdissa yksilöityjen perustuotteiden maitorasvapitoisuudesta ja jos maitorasvapitoisuus on vähintään 82 prosenttia tai vähemmän kuin 80 prosenttia tämän tuotteen vähimmäishintaa nostetaan tai vastaavasti jokaista täyttä prosenttiyksikköä kohti, jonka verran maitorasvapitoisuus on enemmän tai vähemmän kuin 80 prosenttia 2 artiklan 1(d) tai 1(e) kohdissa yksilöityjen perustuotteiden voimassa olevien vähimmäishintojen erojen suhteessa.
Pakkaus: Mikäli tuotteita tarjotaan muunlaisissa kuin kaupassa normaalisti käytetyissä pakkauksissa, joiden nettosisältö on painoltaan vähintään 25 kg tai 50 paunaa tai vastaavasti juuston osalta vähintään 20 kg tai 40 paunaa, vähimmäishintoja on korjattava siten, että niissä otetaan huomioon edellämainitusta pakkauksesta poikkeavan pakkauksen aiheuttama vastaava kustannusero.
Kauppaehdot: Mikäli myydään muilla ehdoilla kuin f.o.b. viejäosapuolen satama tai vapaasti viejäosapuolen rajalla 4), vähimmäishinnat lasketaan 2(b) kohdassa määrättyjen f.o.b.-vähimmäishintojen perusteella, joihin lisätään todelliset ja oikeutetut palveluksista aiheutuvat kustannukset; mikäli kauppaehtoihin sisältyy luotto, sille on laskettava kyseisen viejäosapuolessa vallitsevien kaupallisten ehtojen mukainen korko.
4) Katso tämän liitteen 2 artikla.
Rasvattoman maitojauheen ja kirnupiimäjauheen vienti ja tuonti eläinten rehuksi
5. Osapuoli voi, poiketen 1-4 kohtien määräyksistä, viedä ja tuoda jäljempänä määritellyin ehdoin rasvatonta maitojauhetta ja kirnupiimäjauhetta eläinten rehuksi hinnoin, jotka ovat tämän liitteen näille tuotteille määräämiä vähimmäishintoja alhaisempia. Osapuolet voivat käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta vain siltä osin kuin ne alistavat vienti- tai tuontituotteet sellaisten valmistusmenetelmien tai tarkastustoimenpiteiden kohteeksi, joita sovelletaan vienti- tai tuontimaissa, jotta taattaisiin näin viedyn tai tuodun rasvattoman maitojauheen tai kirnupiimäjauheen käyttäminen yksinomaan eläinten rehuksi. Komitean on hyväksyttävä nämä valmistusmenetelmät ja tarkastustoimenpiteet ja merkittävä ne perustamaansa rekisteriin. 5) Osapuolen, joka haluaa käyttää hyväkseen tämän kohdan määräyksiä, on ilmoitettava tällaisesta aikomuksestaan etukäteen komitealle, joka kokoontuu jokaisen osapuolen pyynnöstä tutkimaan markkinatilannetta. Osapuolet toimittavat tarpeellisen informaation eläinten rehuksi tarkoitettua rasvaista maitojauhetta ja kirnupiimäjauhetta koskevista liiketoimistaan, jotta komitea voi seurata kehitystä tällä alalla ja ajoittain tehdä tämän kaupan kehitystä koskevia ennusteita.
5) Katso C alaliite, ''Valmistusmenetelmien ja tarkastustoimenpiteiden rekisteri''. Viejien katsotaan saavan viedä rasvatonta maitojauhetta ja kirnupiimäjauhetta eläinten rehuksi muuttumattomassa muodossa tuojille, jotka ovat ilmoittaneet valmistusmenetelmänsä ja tarkastustoimenpiteensä rekisteriin. Viejien on tässä tapauksessa ilmoitettava siitä komitealle.
Myynnin erityisehdot
6. Osapuolet sitoutuvat lainsäädäntönsä suomissa rajoissa takaamaan, että 4 artiklassa mainituilla toimenpiteillä ei välittömästi tai välillisesti saateta vähimmäishintamääräysten alaisten tuotteiden vientihintoja alle sovittujen vähimmäishintojen.
Muut kuin normaalit kaupalliset liiketoimet
7. 1-6 kohtien määräysten ei katsota soveltuvan lahja-apuun eikä vientiin, joka on tarkoitettu katastrofiavuksi tai elintarvikkeita koskeviin kehitystarkoituksiin tai sosiaaliavuksi sillä edellytyksellä, että komitealle on ilmoitettu sopimuksen V artiklan mukaisesti.
Artikla 4Informaatiomääräykset
Mikäli 1 artiklan piiriin kuuluvien tuotteiden hinnat kansainvälisessä kaupassa lähestyvät 3 artiklan 2(b) kohdassa mainittuja vähimmäishintoja, osapuolet ilmoittavat komitealle, sen vaikuttamatta mitenkään sopimuksen III artiklan määräyksiin, kaikki asiaankuuluvat tiedot oman markkinatilanteensa arvioimista varten, erityisesti luotto- ja lainakäytäntöänsä, sidonnaisuutta muista tuotteista, vaihtokauppaa ja kolmenkeskisiä liiketoimia, takaisinmaksuja tai alennuksia, yksinoikeussopimuksia, pakkauskustannuksia ja pakkausten yksityiskohtia koskevat tiedot, jotta komitea voi varmistaa asian.
Artikla 5Viejäosapuolten velvoitteet
Viejäosapuolet sopivat tekevänsä parhaansa lainsäädäntönsä suomissa puitteissa täyttääkseen ensi sijassa kehittyvien tuojamaiden normaalit kaupalliset tarpeet, varsinkin ne, jotka liittyvät elintarvikkeita koskeviin kehitys- tai sosiaalisiin tarkoituksiin.
Artikla 6Tuojaosapuolten välinen yhteistyö
1. Osapuolet, jotka tuovat 1 artiklassa mainittuja tuotteita, sitoutuvat erityisesti
(a) työskentelemään yhdessä tämän liitteen vähimmäistavoitteiden soveltamiseksi käytäntöön ja takaamaan siinä määrin kuin mahdollista, että 1 artiklan piiriin kuuluvien tuotteita ei tuoda määrättyjä vähimmäishintoja vastaavia tullausarvoja alempaan hintaan;
(b) aiheuttamatta haittaa sopimuksen III artiklan ja tämän liitteen 4 artiklan määräyksille toimittamaan informaatiota 1 artiklan piiriin kuuluvien tuotteiden tuonnista sopimuksen ulkopuolisista osapuolista.
(c) harkitsemaan myönteisesti tarkoituksenmukaisia parannustoimenpide-ehdotuksia, jos tuonti vähimmäishintojen kanssa ristiriidassa olevilla hinnoilla uhkaa tämän liitteen toimintaa.
2. 1 kohtaa ei sovelleta rasvattoman maitojauheen ja kirnupiimäjauheen tuontiin eläinten rehuksi edellyttäen, että tällainen tuonti kuuluu niiden toimenpiteiden ja menettelytapojen piiriin, jotka on mainittu 3 artiklan 5 kohdassa.
Artikla 7Poikkeukset
1. Osapuolen pyynnöstä komitealla on oikeus myöntää poikkeuksia 3 artiklan 1-5 kohtien määräyksistä vähentääkseen niitä vaikeuksia, joita vähimmäishintojen noudattaminen saattaa aiheuttaa joillekin osapuolille. Komitea päättää kantansa tällaisesta pyynnöstä kolmen kuukauden kuluessa pyynnön esittämispäivästä.
2. 3 artiklan 1-4 kohtien määräyksiä ei erityisolosuhteissa sovelleta pieniin luonnonjuustotuotteiden vientieriin, jotka ovat normaalin vientilaadun alapuolella huononemisen tai tuotantovirheiden tuloksena. Tällaista juustoa vievien osapuolten tulee ilmoittaa sihteeristölle etukäteen aikeistaan tehdä niin. Osapuolet ilmoittavat komitealle neljännesvuosittain kaikesta tämän määräyksen nojalla täytäntöönpannusta juuston myynnistä, yksilöiden jokaisen kuljetuksen osalta määrät, hinnat ja määränpäät.
Artikla 8Kiireellinen toiminta
Jokainen osapuoli, joka katsoo, että jokin tämän liitteen ulkopuolinen maa vaarantaa vakavasti sen etuja, voi pyytää komitean puheenjohtajaa kutsumaan koolle komitean hätäkokouksen kahden työpäivän kuluessa määrittämään ja päättämään, tarvitaanko toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Mikäli tällaista kokousta ei voida järjestää kahden työpäivän kuluessa ja mikäli asianomaisen osapuolen kaupalliselle edulle todennäköisesti aiheutuu vakavaa haittaa, kyseinen osapuoli voi ryhtyä yksipuoliseen toimintaan asemansa suojaamiseksi ehdolla, että jokaiselle osapuolelle, joihin toimenpiteet voivat vaikuttaa, ilmoitetaan asiasta välittömästi. Komitean puheenjohtajalle on myös muodollisesti ilmoitettava heti kaikista asiaan liittyvistä seikoista ja häntä on pyydettävä kutsumaan koolle komitean erityiskokous mahdollisimman pian.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE A
Referenssipisteiden luettelo
Tämän liitteen 2 artiklan määräysten mukaisesti osoitetaan allaoleville maille seuraavat referenssipisteet. Tämän sopimuksen VII artiklan 2(a) kohdassa perustettu komitea voi muuttaa tarvittaessa tämän alaliitteen sisältöä:
Suomi: Antwerpen, Hampuri, Rotterdam
Basel: voin vientiä varten Sveitsiin
Norja: Antwerpen, Hampuri, Rotterdam
Ruotsi: Antwerpen, Hampuri, Rotterdam
Basel: voin vientiä varten Sveitsiin
Puola: Antwerpen, Hampuri, Rotterdam
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE B
Maitorasvapitoisuuden mukainen hinnanerojen luettelo
Maitorasvapitoisuus Vähimmäishinta Yhdysvaltain
% dollaria tonnilta
Vähemmän kuin 2 1,200 rasvaton maitojauhe
Vähintään 2 vähemmän kuin 3 1,202
'' 3 '' 4 1,204
'' 4 '' 5 1,206
'' 5 '' 6 1,208
'' 6 '' 7 1,210
'' 7 '' 8 1,212
'' 8 '' 9 1,214
'' 9 '' 10 1,216
'' 10 '' 11 1,218
'' 11 '' 12 1,220
'' 12 '' 13 1,222
'' 13 '' 14 1,224
'' 14 '' 15 1,226
'' 15 '' 16 1,228
'' 16 '' 17 1,230
'' 17 '' 18 1,232
'' 18 '' 19 1,234
'' 19 '' 20 1,236
'' 20 '' 21 1,238
'' 21 '' 22 1,240
'' 22 '' 23 1,242
'' 23 '' 24 1,244
'' 24 '' 25 1,246
'' 25 '' 26 1,248
'' 26 '' 27 1,250 rasvainen maitojauhe
'' 27 '' 28 1,252
'' 79 '' 80 1,336.25
'' 80 '' 82 1,350.00 voi
'' 82 '' 83 1,377.50
'' 83 '' 84 1,391.25
'' 84 '' 85 1,405.00
'' 85 '' 86 1,418.75
'' 86 '' 87 1,432.50
'' 87 '' 88 1,446.25
'' 88 '' 89 1,460.00
'' 89 '' 90 1,473.75
'' 90 '' 91 1,487.50
'' 91 '' 92 1,501.25
'' 92 '' 93 1,515.00
'' 93 '' 94 1,528.75
'' 94 '' 95 1,542.50
'' 95 '' 96 1,556.25
'' 96 '' 97 1,570.00
'' 97 '' 98 1,583.75
'' 98 '' 99 1,597.50
'' 99 '' 99.5 1,611.25
'' 99.5 1,625.00 vedetön maitorasva
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C
Valmistusmenetelmien ja tarkastustoimenpiteiden rekisteri - maitojauheet
Tämän liitteen 3 artiklan 5 kohdan määräysten mukaisesti on hyväksytty seuraavat allaolevia maita koskevat valmistusmenetelmät ja tarkastustoimenpiteet. Sopimuksen VII artiklan 2a kohdassa perustettu komitea voi tarvittaessa muuttaa tämän alaliitteen sisältöä.
Australia
Kanada
Euroopan yhteisö
Suomi
Unkari
Japani
Uusi-Seelanti
Norja
Puola
Sveitsi
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C AUSTRALIA
Rasvatonta maitojauhetta 1) saa viedä Australian tullialueelta kolmansiin maihin
1) Näitä valmistusmenetelmiä ja tarkastustoimenpiteitä sovelletaan kirnupiimäjauheeseen sekä rasvattomaan maitojauheeseen, joka on tarkoitettu eläinten rehuksi.
A. Joko sen jälkeen kun toimivaltaiset Australian viranomaiset ovat vakuuttuneet, että rasvaton maitojauhe on denaturoitu jonkin seuraavan menetelmän mukaan:
1. Lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta 2.5 kg sinimailas- tai viherjuuretta, jotka sisältävät vähintään 70 prosenttia hiukkasia, joiden koko ei ylitä 300 mikronia ja jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen.
2. Lisäämällä hienoksi jauhettua sinimailasjauhetta (98 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no 50 läpäisevää), 2-4 prosenttia ja fenolftaleiinia suhteessa 1:20 000 (1 g 20 kg:aan maitoa).
3. Lisäämällä 20 prosenttia käsitellyn tuotteen painosta (80 prosenttia maitojauhetta ja 20 prosenttia denaturoivaa ainetta) seosta, joka muodostuu 80 prosentista lesettä ja 20 prosentista perunajauhoa, riisijauhoa tai muuta tavallista tärkkelystä (vähintään 10 prosenttia seulan no 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää), ja fenolftaleiinia suhteessa 1:20 000.
4. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 35 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 200 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia ja:
(a) 1.5 kg aktiivihiiltä
(b) tai 100 g sekoitusta, jossa on 4/5 keltaista tartratsiiniä (E 102) ja 1/5 patenttisinistä V (E 131);
(c) tai 20 g koshinellipunaista A (E 124)
(d) tai 40 g patenttisinistä V (E 131)
5. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 40 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
6. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintää 4.5 kg kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
Menetelmissä 4 ja 5 mainitun kalajauhon täytyy sisältää vähintään 25 prosenttia hiukkasia, joiden koko on alle 80 mikronia. Menetelmissä 4, 5 ja 6 on rautasuolojen sisällettävä vähintään 30 prosenttia hiukkasia, jotka ovat kooltaan pienempiä kuin 80 mikronia. Väriaineiden tulee sisältää seuraavat prosenttimäärät puhdasta tuotetta:
- vähintään 30 prosenttia koshinellipunaista A (E 124);
- vähintään 25 prosenttia muita värjäysaineita: värjäysaineiden tulee sisältää vähintään 30 prosenttia hiukkasia, joiden koko on pienempi kuin 80 mikronia; kalaöljyn happamuuden öljyhappona laskettuna on oltava vähintään 10 prosenttia.
Menetelmien 4, 5 ja 6 mukaan rasvattomaan maitojauheeseen lisättyjen tuotteiden on oltava tasaisesti jakautuneena, erityisesti mitä tulee aktiivihiileen, rautasuoloihin ja väriaineisiin; kahden 50 g näytteen, jotka on otettu satunnaisesti 25 kg erästä, tulee kummankin antaa kemiallisessa määrityksessä samat tulokset niissä virherajoissa, jotka liittyvät käytettyyn analyysimenetelmään.
7. Lisäämällä väriainetta nestemäiseen rasvattomaan maitoon ennen kuivaamista suhteessa 2-3 unssia 100 gallonaan maitoa (12.5-18.7 g hehtolitraan). Väriaineen tulee olla jokin seuraavista väreistä:
Englantilaisen standardin indeksin no.
Lissaminevihreä 44.090, 42.095, 44.025
Tartrasiini 19.140
yhdessä
(a) briljanttisinisen F.C.F. 42.090
tai
(b) vihreän B.S:n kanssa 44.090
Koshinelli 77.289
Briljanttisininen/F.C.F. 42.090
8. Lisäämällä liha- ja luujauhoa suhteessa 2: 4 rasvattomaan maitojauheeseen.
Pakkaukset tai säiliöt, joihin denaturoitu jauhe on pakattu, varustetaan merkinnällä ''Vain eläinten rehuksi''.
B. Tai sen jälkeen kun se on sekoitettu karjanrehuseokseen, joka kuuluu harmonisoidun järjestelmän nimikkeeseen 23.09.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C KANADA
1. Lisäämällä hienoksi jauhettua sinimailasjauhetta (98 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) 2-4 prosenttia ja fenolftaleiinia suhteessa 1:20 000 (1 g 20 kg:aan maitoa).
2. Lisäämällä 20 prosenttia käsitellyn tuotteen painosta (80 prosenttia maitojauhetta ja 20 prosenttia denaturoivaa ainetta) seosta, joka muodostuu 80 prosentista lesettä ja 20 prosentista perunajauhoa, riisijauhoa tai muuta tavallista tärkkelystä (vähintään 10 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää), ja fenolftaleiinia suhteessa 1:20 000.
3. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 35 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 200 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia ja:
(a) 1.5 kg aktiivihiiltä;
(b) tai 100 g sekoitusta, jossa on 4/5 keltaista tartratsiiniä (102) ja 1/5 patenttisinistä V (E 131);
(c) tai 20 g koshinellipunaista A (E 124)
(d) tai 40 g patenttisinistä V (E 131)
4. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 40 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
5. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 4.5 kg kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
Menetelmissä 3 ja 4 mainitun kalajauhon täytyy sisältää vähintään 25 prosenttia hiukkasia, joiden koko on alle 80 mikronia. Menetelmissä 3, 4 ja 5 on rautasuolojen sisällettävä vähintään 30 prosenttia hiukkasia, jotka ovat kooltaan pienempiä kuin 80 mikronia. Väriaineiden tulee sisältää seuraavat prosenttimäärät puhdasta tuotetta:
- vähintään 30 prosenttia koshinellipunaista A (E 124)
- vähintään 25 prosenttia muita värjäysaineita: värjäysaineiden tulee sisältää vähintään 30 prosenttia hiukkasia, joiden koko on pienempi kuin 80 mikronia; kalaöljyn happamuuden öljyhappona laskettuna on oltava vähintään 10 prosenttia.
Menetelmien 3, 4 ja 5 mukaan rasvattomaan maitojauheeseen lisättyjen tuotteiden on oltava tasaisesti jakaantuneena, erityisesti mitä tulee aktiivihiileen, rautasuoloihin ja väriaineisiin; kahden 50 g näytteen, joka on otettu satunnaisesti 25 kg erästä, tulee kummankin antaa kemiallisessa määrityksessä samat tulokset niissä virherajoissa, jotka liittyvät käytettyyn analyysimenetelmään.
6. Lisäämällä väriainetta nestemäiseen rasvattomaan maitoon ennen kuivaamista suhteessa 2-3 unssia 100 gallonaan maitoa (12.5-18.7 g hehtolitraan).
Väriaineen tulee olla jokin seuraavista väreistä:
Englantilaisen standardinindeksin no.
Lissaminevihreä 44.090, 42.095, 44.025
Tartrasiini 19.140
yhdessä
(a) briljanttisinisen F.C.F. 42.090
tai
(b) vihreän B.S:n kanssa 44.090
Koshinelli 77.289
Briljanttisininen/F.C.F. 42.090
7. Lisäämällä liha- luujauhoa suhteessa 2: 4 rasvattomaan maitojauheeseen.
8. Lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta 2.5 kg sinimailas- tai viherjauhetta, jotka sisältävät vähintään 70 prosenttia hiukkasia, joiden koko ei ylitä 300 mikronia ja jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen.
Pakkaukset tai säiliöt, joihin denaturoitu jauhe on pakattu, varustetaan merkinnällä ''Vain eläinten rehuksi''.
9. Sekoittamalla rasvatonta maitojauhetta karjanrehuseokseen, joka kuuluu harmonisoidun järjestelmän nimikkeeseen 23.09.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C EUROOPAN YHTEISÖ
Eläinten rehuksi tarkoitettua rasvatonta maitojauhetta 1) saa viedä kolmansiin maihin
1) Näitä valmistusmenetelmiä ja tarkastustoimenpiteitä sovelletaan kirnupiimäjauheeseen sekä rasvattomaan maitojauheeseen, joka on tarkoitettu eläinten rehuksi (katso asetus no. 804/68, 10:1).
(a) joko sen jälkeen, kun se on denaturoitu yhteisön tullialueella EEC:n asetuksen no. 1725/79 2) 2:1 artiklan, jota myöhemmin on täydennetty EEC:n asetuksella no. 3411/93 3) mukaan:
2) O.J. no. L 199, 7. elokuuta 1979, sivu 1.
3) O.J. no. L 310, 14. joulukuuta 1993, sivu 28.
''Rasvaton maitojauhe denaturoidaan lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta joko
metodi A:
(i) 9 kiloa sinimailasjauhetta tai viherjauhetta, jotka sisältävät vähintään 50 prosenttia (m/m) hiukkasia, jotka eivät ylitä 300 mikronia; ja
(ii) 2 kiloa tärkkelystä tai turvonnutta/puffed tärkkelystä,
jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen;
tai:
metodi B:
(i) 5 kg sinimailasjauhetta tai viherjauhetta vähintään 50 prosenttia (m/m) hiukkasia, jotka eivät ylitä 300 mikronia; ja
(ii) 12 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi tai joka on vahvahajuinen, sisältää vähintään 30% (m/m) hiukkasia, jotka eivät ylitä 300 mikronia; ja
(iii) 2 kg tärkkelystä tai turvonnutta/puffed tärkkelystä
jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen;
(b) tai sen jälkeen kun sitä on sekoitettu ''muihin valmisteisiin, jollaisia käytetään eläinten ruokinnassa'', joka kuuluu yhteisön tullitariffin alanimikkeeseen ex 23.09.10 ja ex 23.09.90 mukaan lukien rasvattoman maitojauheen;
(c) tai sen jälkeen kun se on värjätty seuraavilla värjäysmenetelmillä:
Värjäyksen on tapahduttava värjäysaineilla, jotka on luokiteltu värjäysindeksin numeroilla
- viimeisin painos - ja joiden nimikkeet on lueteltu seuraavassa.
Näitä väriaineita
- on käytettävä yksin tai yhdisteissä erittäin hienon jauheen muodossa
ja
- niiden on oltava tasaisesti jakautuneena rasvattomassa maitojauheessa
- minimimäärän ollessa 200 g/100 kg.
Väriaineiden nimikkeet
C.I. No. Nimike
19140 Tartrasiini 4)
42090 Briljantinsininen F.C.F.
42095 Lissaminevihreä
44090 E142 Vihreä B.S., Lissaminevihreä
74260 Pigmenttivihreä 7
77289 Koshinelli
4) Tätä väriainetta saa käyttää ainoastaan yhden tai useamman edellä mainittuun luetteloon kuuluvan aineen kanssa.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C SUOMI
Rasvatonta maitojauhetta 1) saa viedä Suomen tullialueelta kolmansiin maihin
1) Näitä valmistusmenetelmiä ja tarkastustoimenpiteitä sovelletaan kirnupiimäjauheeseen sekä rasvattomaan maitojauheeseen, joka on tarkoitettu eläinten rehuksi.
A. Joko sen jälkeen kun toimivaltaiset Suomen viranomaiset ovat vakuuttaneet, että rasvaton maitojauhe on denaturoitu jonkin seuraavan menetelmän mukaan:
1. Lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta 2.5 kg sinimailas- tai viherjauhetta, jotka sisältävät vähintään 70 prosenttia hiukkasia ja jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen.
2. Lisäämällä hienoksi jauhettua sinimailasjauhetta (98 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) 2-4 prosenttia ja fenolftaleiinia suhteessa 1: 20 000 (1 g 20 kg:aan maitoa).
3. Lisäämällä 20 prosenttia käsitellyn tuotteen painosta (80 prosenttia maitojauhetta ja 20 prosenttia denaturoivaa ainetta) seosta, joka muodostuu 80 prosentista lesettä ja 20 prosentista perunajauhoa, riisijauhoa tai muuta tavallista tärkkelystä (vähintään 10 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) ja fenolftaleiinia suhteessa 1: 20 000.
4. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 35 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 200 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia ja:
(a) 1.5. kg aktiivihiiltä;
(b) tai 100 g sekoitusta, jossa on 4/5 keltaista tartrasiiniä (E 102) ja 1/5 patenttisinistä V (E 131);
(c) tai 20 g koshinellipunaista A (E 124);
(d) tai 40 g patenttisinistä V (E 131).
5. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 40 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
6. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 4.5 kg kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
Menetelmissä 4 ja 5 mainitun kalajauhon täytyy sisältää vähintään 25 prosenttia hiukkasia, joiden koko on alle 80 mikronia. Menetelmissä 4, 5 ja 6 on rautasuolojen sisällettävä vähintään 30 prosenttia hiukkasia, jotka ovat kooltaan pienempiä kuin 80 mikronia. Väriaineiden tulee sisältää seuraavat prosenttimäärät puhdasta tuotetta:
- vähintään 30 prosenttia koshinellipunaista A (E 124)
- vähintään 25 prosenttia muita värjäysaineita: värjäysaineiden tulee sisältää vähintään 30 prosenttia hiukkasia, joiden koko on pienempi kuin 80 mikronia; kalaöljyn happamuuden öljyhappona laskettuna on oltava vähintään 10 prosenttia.
Menetelmien 4, 5 ja 6 mukaan rasvattomaan maitojauheeseen lisättyjen tuotteiden on oltava tasaisesti jakaantuneena, erityisesti mitä tulee aktiivihiileen, rautasuoloihin ja väriaineisiin; kahden 50 g näytteen, jotka on otettu satunnaisesti 25 kg:n erästä, tulee kummankin antaa kemiallisessa määrityksessä samat tulokset niissä virherajoissa, jotka liittyvät käytettyyn analyysimenetelmään.
7. Lisäämällä väriainetta nestemäiseen rasvattomaan maitoon ennen kuivaamista suhteessa 2-3 unssia 100 gallonaan maitoa (12.5-18.7 g hehtolitraan). Väriaineen tulee olla jokin seuraavista väreistä:
Englantilaisen standardin indeksin no.
Lissaminevihreä 44.090, 42.095, 44.025
Tartrasiini 19.140
yhdessä
(a) briljanttisinisen F.C.F. 42.090
tai
(b) vihreän B.S:n kanssa 44.090
Koshinelli 77.289
Briljanttisininen/F.C.F. 42.090
8. Lisäämällä liha- ja luujauhoa suhteessa 2: 4 rasvattomaan maitojauheeseen.
Pakkaukset tai säiliöt, joihin denaturoitu jauhe on pakattu, varustetaan merkinnällä ''Vain eläinten rehuksi''.
B. Tai sen jälkeen kun se on sekoitettu karjanrehuseokseen, joka kuuluu harmonisoidun järjestelmän nimikkeeseen 23.09.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C UNKARI
Ulkomaankauppaministerin antama direktiivi no. 14/1981/KkE 14/KKM
Tehty Genevessä huhtikuun 12. päivänä 1979 kansainvälisen maitotuotesopimuksen voimaantuloa ja päätöksen no. 36/1980./ 3.IX./MT täytäntöönpanoa koskien.
Viranomaisten puolesta, jotka neuvottelivat kansainvälisen maitotuotesopimuksen (myöhemmin sopimus) voimaantuloa koskevan päätöksen no. 36/1980./3.IX/MT 3 jakson määräyksistä - määrätään seuraavaa:
Luku 1
Tuodessaan tai viedessään sopimuksen I-III liitteissä lueteltuja tuotteita ja päättäessään ulkomaankauppasopimuksen sisällöstä ulkomaankauppaa harjoittamaan valtuutetun yhtiön pitäisi soveltaa liitteisiin sisältyviä vähimmäishintojen määräyksiä.
Luku 2
Ulkomaankauppaa hoitamaan valtuutettu yhtiölle ilmoitetaan vähimmäishintoihin vaikuttavista muutoksista sopimuksen I liitteen 3 artiklan 3(a) kohdan mukaisesti.
Luku 3
Rasvatonta maitojauhetta tai kirnupiimäjauhe, jotka on denaturoitu tai muuten ihmiskäyttöön sopimattomia, eläinten rehuksi tarkoitettuja, voidaan tuoda myös alle minimihintojen.
Luku 4
1. Rasvatonta maitojauhetta ja kirnupiimäjauhetta, joita ei ole denaturoitu tai jotka muuten ovat ihmiskäyttöön sopimattomat, voidaan tuoda maahan alle minimihintojen vain eläinten rehuksi. Rasvaton maitojauhe, jota tuodaan maahan alle minimihintojen, on denaturoitava tai muuten tehtävä ihmiskäyttöön sopimattomaksi tulliselvityksen jälkeen ennen käyttöä.
2. Denaturointi tai muuten ihmiskäyttöön sopimattomaksi tekeminen voidaan tehdä lisäämällä liha-, luu-, veri-, kala-, sinimailas- (alfalfa), soija- tai muuta rehujauhoa tai eläin ja kasvisrasvoja tai muita menettelyitä, joiden seurauksena on rehua, joka kuuluu kauppatullitariffiin no. 23.09.
3. Tulliselvitys kotikäyttöön tarkoitettujen 1 kohdassa yksilöityjen tullattavien tavaroita osalta voidaan suorittaa vain tullissa, joka on alueellisesti pätevä niiden eläinten rehuksi denaturoinnista, sekoituksesta tai valmistamisesta huolehtivan yhtiön edellytysten mukaisesti. Tulliluettelon esittävän henkilön tulisi osoittaa, että osto on tapahtunut alle minimihinnan ja osto tulisi ilmoittaa siten, että tullattavat tavarat käytetään vain eläinten rehuksi.
4. Edellä olevan 3 kohdan mukaan tullauksessa tullattavat tavarat luokitellaan tullissa kauppatullitariffin nimikkeeseen no. 04.02-03 (''maitojauhe ja kerma, ihmiskäyttöön sopimaton, myös denaturoimaton tai lisättyä sokeria sisältämätön''); ja tulli edellyttää tulliselvityslomakkeeseen sisällytetyssä lausunnossa että tämän direktiivin määräysten mukaisesti, on kiellettyä käyttää tavaroita ennen denaturointia tai muuten tavaroiden tekemistä sopimattomaksi ihmiskäyttöön.
5. 1 kohdassa yksilöityjen maitotuotteiden denaturoinnista tai muuten ihmiskäyttöön sopimattomaksi tekemisestä tulee raportoida alueellisesti vastuussa olevalle tullille vähintään kymmenen päivää ennen menettelyn aloittamista, ilmoittaen samaan aikaan käytettävien aineiden suhteen, tavan, paikan ja toimenpiteen ajankohdan. Tämän ilmoituksen pohjalta tulli tarkistaa denaturoinnin yhtiön toimitiloissa.
6. Jos maitojauhetta, joka on tullattu velvoitteella denaturoida se tai tehdä se muuten ihmiskäyttöön sopimattomaksi, on käytetty täyttämättä tätä velvoitetta, joutuu kyseinen henkilö vastuuseen vähäisiä rikkomuksia koskevan lain, tai rikoslain nojalla, kyseessä olevasta tapauksesta riippuen.
Luku 5
Tämä direktiivi tulee voimaan sen voimaantulopäivänä.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C UNKARI Unkarin ilmoitusta koskeva alaliite
Unkarissa eläinten ruokaan käytettyä rasvaista maitojauhetta ei käytännön syistä denaturoida tai tehdä ihmiskäyttöön sopimattomaksi kaksi- vaan yksiasteisesti. Denaturointi tapahtuu suoraan eläinrehua sekoitettaessa tai valmistettaessa oheisten standardien ja menetelmien mukaisesti.
Unkarissa seuraavia metodeja tulisi soveltaa eläinrehun valmistuksessa käytettäessä rasvatonta maitojauhetta.
Rasvattomasta maitojauheesta sikojen rehun valmistukseen käytetyt menetelmät:
1. No. 21-I-101-24
Maissi 21%
Ohra 15%
Vehnä 10%
Soija (48%) 20%
Kalajauho 5.3%
Vehnän silmu 4%
Rasvaton maitojauhe 12.2%
Sekoitus, jossa teollisuusrasvansisältö on noin 50 % 8%
MCP 1) 1.1%
1) MCP = kalsiumin ja fosfaatin sekoitus.
CaCO3 1.3%
Suola 0.4%
Fermium-6 1.2%
Premix 0.5%
2. No. 21-II-106-24
Maissi 21%
Ohra 15%
Vehnä 10%
Soija (40%) 20%
Kalajauho (70%) 5.3%
Vehnän silmu 4%
Rasvaton maitojauhe 12.2%
sekoitus, jossa teollisuusrasvan sisältö on 50% 8%
MCP 1.1%
CaCO3 1.3%
Suola 0.4%
Ferminium-6 1.2%
Premix 0.5%
3. No. 28-I-105-24
Maissi 28%
Ohra 15%
Vehnä 10%
Pellavansiemen 2%
Soija (40%) 20.3%
Kalajauho (70%) 5%
Vehnän silmu 2%
Rasvaton maitojauhe 6.7%
sekoitus, jossa teollisuusrasvansisältö on 50% 8%
MCP 0.9%
CaCO3 1.2%
Suola 0.4%
Premix 0.5%
4. No. 28-II-107-24
Maissi 28%
Ohra 15%
Vehnä 10%
Pellavansiemen 2%
Soija (40%) 20.3%
Kalajauho (70%) 5%
Vehnän silmu 2%
Rasvaton maitojauhe 6.7%
sekoitus, jossa teollisuusrasvansisältö on 50% 8%
MCP 0.9%
CaCO3 1.2%
Suola 0.4%
Premix 0.5%
5. No. 21-I-103-26
Maissi 29%
Vehnä 15%
Ohra 25%
Pellavansiemen 4.7%
Soija (48%) 18%
Lihajauhoa (54%) 2.4%
Rasvaton maitojauhe 3%
MCP 1%
CaCO3 1.1%
Suola 0.3%
Premix 0.5%
6. No. 21-II-109-26
Maissi 29%
Vehnä 15%
Ohra 25%
Pellavansiemen 4.7%
Soija 18%
Lihajauho (54%) 2.4%
Rasvaton maitojauhe 3%
MCP 1%
CaCO3 1.1%
Suola 0.3%
Premix 0.5%
7. No. I-102-22
Soija (47%) 60.4%
Lihajauho (62%) 18%
Rasvaton maitojauhe 16%
MCP 1%
CaCO3 0.6%
Suola 1.6%
Premix 1.6%
Esiseos sisältäen 0.8%
8. No. II-104-22
Soija (47%) 60.4%
Lihajauho (62%) 18%
Rasvaton maitojauhe 16%
MCP 1%
CaCO3 0.6%
Suola 1.6%
Premix 1.6%
Esiseos sisältäen 0.8%
Rasvattomasta maitojauheesta vasikoiden rehun valmistukseen käytetyt menetelmät:
9. No. 11-102-22
Maissi 57%
Soija (48%) 14.5%
Auringonkukkasiemenet 5%
Sinimailasjauhe 6%
Rasvaton maitojauhe 7%
Hiiva 2%
Pellavansiemenet 4.4.%
MCP 1.2%
CaCO3 1.3%
Suola 0.5%
Premix 0.5%
10. No. 11-502-22
Soija (48%) 33.7%
Pellavansiemenet 10.7%
Rasvaton maitojauhe 12.5%
Sinimailasjauhe 15.3%
MCP 2.8%
CaCO3 3%
Suola 1.2%
Premix 1.2%
Rasvattomasta maitojauheesta lampaiden rehun valmistukseen käytetyt menetelmät:
11. No. 102-22
Maissi 20%
Ohra 20%
Vehnä 32%
Soija (47%) 9%
Sinimailasjauhe 9.9%
Rasvaton maitojauhe 3.5%
Pellavansiemen 3%
MCP 0.8%
CaCO3 0.8%
Suola 0.5%
Premix 0.5%
12. No. 41-502-22
Soija (47%) 32.1%
Pellavansiemen 10.7%
Rasvaton maitojauhe 12.5%
Sinimailasjauhe 35.3%
MCP 2.9%
CaCO3 2.9%
Suola 1.8%
Premix 1.8%
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C JAPANI
Tullitariffilain 13. artiklan määräysten mukaan sen, joka haluaa tuoda tullitta rasvatonta maitojauhetta muiden aineiden kansa, on ryhdyttävä seuraaviin toimenpiteisiin, jottei kyseistä jauhetta käytetä muuhun tarkoitukseen kuin eläinten rehuksi:
1. Hänen on etukäteen tehtävä anomus tullilaitoksen johtajalle, jotta hänen tehtaansa oikeutettaisiin valmistamaan rehuaseosta tullivapaasta rasvattomasta maitojauheesta.
2. Kun hän (hän itse tai hänen edustajansa) tuo rasvatonta maitojauhetta eläinten rehuksi, hänen on käytävä läpi tarpeelliset tuontimuodollisuudet ja tulliviranomaisten on tuontipaikalla pidettävä kirjaa täten tuoduista rasvattoman maitojauheen määristä.
3. Hänen on toimitettava rasvaton maitojauhe tehtaaseensa, joka on tähän oikeutettu 1 kohdan mukaan ja sekoitettava se kalajauhon, chrysalisjauheen tai erityisen kalauutejauheen kanssa.
4. Valmistettuaan rehuseoksen hänen on toimitettava tullilaitoksen tarkastettavaksi selvitys, joka sisältää muun muassa tiedot tuotantoon käytetyn rasvattoman maitojauheen määristä ja muista siihen sekoitetuista aineista. Tulliviranomaisten on tarkastettava, kuinka paljon tuontihetkellä ilmoitetusta määrästä on käytetty tuotantoon ja tarkastettava kyseinen tuote ennen kuin se toimitetaan tehtaasta.
Siinä tapauksessa, että hän rikkoo yllämainittuja valvontatoimenpiteitä, 1 kohdan mukainen valtuutus peruutetaan ja poistettu tulli peritään takaisin tullitariffilain määräysten mukaisesti. Sen lisäksi häntä on sakotettava tai hänet on vangittava, mikäli tapaus sitä edellyttää, tullimaksun kiertämisestä, kuten tullilaki määrää.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C UUSI-SEELANTI 1)
1) Näitä valmistusmenetelmiä ja tarkastustoimenpiteitä sovelletaan kirnupiimäjauheeseen sekä rasvattomaan maitojauheeseen, joka on tarkoitettu eläinten rehuksi.
1. Lisäämällä hienoksi jauhettua sinimailasjauhetta (98 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) 2-4 prosenttia ja fenolftaleiinia suhteessa 1: 20 000 (1 g 20 kg:aan maitoa).
2. Lisäämällä 20 prosenttia käsitellyn tuotteen painosta (80 prosenttia maitojauhetta ja 20 prosenttia denaturoivaa ainetta) seosta, joka muodostuu 80 prosentista lesettä ja 20 prosentista perunajauhoa, riisijauhoa tai muuta tavallista tärkkelystä (vähintään 10 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) ja fenolftaleiinia suhteessa 1: 20 000.
3. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 35 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 200 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia ja:
(a) 1.5 kg aktiivihiiltä;
(b) tai 100 g sekoitusta, jossa on 4/5 keltaista tartrasiiniä (E 102) ja 1/5 patenttisinistä V (E 131);
(c) tai 20 g koshinellipunaista A (E 124);
(d) tai 40 g patenttisinistä V (E 131);
(e) tai 29 g edicol-kalkkia.
4. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 40 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
5. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 4.5 kg kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
Menetelmissä 3 ja 4 mainitun kalajauhon täytyy sisältää vähintään 25% hiukkasia, joiden koko on alle 80 mikronia. Menetelmissä 3, 4 ja 5 on rautasuolojen sisällettävä vähintään 30% hiukkasia, jotka ovat kooltaan pienempiä kuin 80 mikronia. Väriaineiden tulee sisältää seuraavat prosenttimäärät puhdasta tuotetta:
- vähintään 30 prosenttia koshinellipunaista A (E 124);
- vähintään 25 prosenttia muita värjäysaineita: värjäysaineiden tulee sisältää vähintään 30 prosenttia hiukkasia, joiden koko on pienempi kuin 80 mikronia; kalaöljyn happamuuden öljyhappona laskettuna on oltava vähinään 10 prosenttia.
Menetelmien 3, 4 ja 5 mukaan rasvattomaan maitojauheeseen lisättyjen tuotteiden on oltava tasaisesti jakaantuneena, erityisesti mitä tulee aktiivihiileen, rautasuoloihin ja väriaineisiin; kahden 50 g näytteen, jotka on otettu satunnaisesti 25 kg:n erästä, tulee kummankin antaa kemiallisessa määrityksessä samat tulokset niissä virherajoissa, jotka liittyvät käytettyyn analyysimenetelmään.
6. Lisäämällä väriainetta nestemäiseen rasvattomaan maitoon ennen kuivaamista suhteessa 2-3 unssia 100 gallonaan maitoa (12.5-18.7 g hehtolitraan).
Väriaineen tulee olla jokin seuraavista väreistä:
Englantilaisen standardin indeksin no.
Lissaminevihreä 44.090, 42.095, 44.025
Tartrasiini 19.140
yhdessä
(a) briljanttisinisen F.C.F. 42.090
tai
(b) vihreän B.S:n kanssa 44.090
Koshinelli 77.289
Briljanttisininen/F.C.F. 42.090
7. Lisäämällä liha- ja luujauhoa suhteessa 2: 4 rasvattomaan maitojauheeseen.
8. Lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta 2.5. kg sinimailas- tai viherjauhetta, jotka sisältävät vähintään 70 prosenttia hiukkasia, joiden koko ei ylitä 300 mikronia ja jotka ovat tasaisesti jakaantuneena seokseen.
Pakkaukset tai säiliöt, joihin denaturoitu jauhe on pakattu, varustetaan merkinnällä ''Vain eläinten rehuksi''.
9. Lisäämällä rasvatonta maitojauhetta karjanrehuseokseen, joka kuuluu harmonisoidun järjestelmän nimikkeeseen 23.09.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C NORJA
Rasvatonta maitojauhetta 1) saa viedä Norjan tullialueelta kolmansiin maihin
1) Näitä valmistusmenetelmiä ja tarkastustoimenpiteitä sovelletaan kirnupiimäjauheeseen sekä rasvattomaan maitojauheeseen, joka on tarkoitettu eläinten rehuksi.
A. Joko sen jälkeen kun toimivaltaiset Norjan viranomaiset ovat vakuuttuneet, että rasvaton maitojauhe on denaturoitu jonkin seuraavan menetelmän mukaan:
1. Lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta 2.5 kg sinimailas- tai viherjauhetta, jotka sisältävät vähintään 70 prosenttia hiukkasia, joiden koko ei ylitä 300 mikronia ja jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen.
2. Lisäämällä hienoksi jauhettua sinimailasjauhetta (98 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) 2-4 prosenttia ja fenolftaleiinia suhteessa 1: 20 000 (1 g 20 kg:aan maitoa).
3. Lisäämällä 20 prosenttia käsitellyn tuotteen painosta (80 prosenttia maitojauhetta ja 20 prosenttia denaturoivaa ainetta) seosta, joka muodostuu 80 prosentista lesettä ja 20 prosentista perunajauhoa, riisijauhoa tai muuta tavallista tärkkelystä (vähintään 10 prosenttia seulan no. 50 läpäisevää) ja fenolftaleiinia suhteessa 1: 20 000.
4. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 35 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 200 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia ja:
(a) 1.5 kg aktiivihiiltä;
(b) tai 100 g sekoitusta, jossa on 4/5 keltaista tartrasiiniä (E 102) ja 1/5 patenttisinistä V (E 131);
(c) tai 20 g koshenellipunaista A (E 124);
(d) tai 40 g patenttisinistä V (E 131).
5. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 40 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
6. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 4.5 kg kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
Menetelmissä 4 ja 5 mainitun kalajauhon täytyy sisältää vähintään 25 prosenttia hiukkasia, joiden koko on alle 80 mikronia. Menetelmissä 4, 5 ja 6 on rautasuolojen sisällettävä vähintään 30 prosenttia hiukkasia, jotka ovat kooltaan pienempiä kun 80 mikronia. Väriaineiden tulee sisältää seuraavat prosenttimäärät puhdasta tuotetta:
- vähintään 30 prosenttia koshinellipunaista A (E 124);
- vähintään 25 prosenttia muita värjäysaineita: värjäysaineiden tulee sisältää vähintään 305 hiukkasia, joiden koko on pienempi kuin 80 mikronia; kalaöljyn happamuuden öljyhappona laskettuna on oltava vähintään 10 prosenttia.
Menetelmien 4, 5 ja 6 mukaan rasvattomaan maitojauheeseen lisättyjen tuotteiden on oltava tasaisesti jakaantuneena, erityisesti mitä tulee aktiivihiileen, rautasuoloihin ja väriaineisiin; kahden 50 g näytteen, jotka on otettu satunnaisesti 25 kg:n erästä, tulee kummankin antaa kemiallisessa määrityksessä samat tulokset niissä virherajoissa, jotka liittyvät käytettyyn analyysimenetelmään.
7. Lisäämällä väriainetta nestemäiseen rasvattomaan maitoon ennen kuivaamista suhteessa 2-3 unssia 100 gallonaan maitoa (12.5-18.7 g hehtolitraan). Väriaineen tulee olla jokin seuraavista väreistä:
Englantilaisen standardin indeksin no.
Lissaminevihreä 44.090, 42.095, 44.025
Tartrasiini 19.140
yhdessä
(a) briljanttisininen 42.090
tai
(b) vihreän B.S:n kanssa 44.090
Koshinelli 77.289
Briljanttisininen/F.C.F. 42.090
8. Lisäämällä liha- ja luujauhoa suhteessa 2: 4 rasvattomaan maitojauheeseen.
Pakkaukset tai säiliöt, joihin denaturoitu jauhe on pakattu, varustetaan merkinnällä ''Vain eläinten rehuksi''.
B. Tai sen jälkeen kun se on sekoitettu karjanrehuseokseen, joka kuuluu harmonisoidun järjestelmän nimikkeeseen 23.09.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C PUOLA
Rasvatonta maitojauhetta saa viedä Puolan tullialueelta kolmansiin maihin
A. Joko sen jälkeen kun toimivaltaiset Puolan viranomaiset ovat varmistaneet, että rasvaton maitojauhe on denaturoitu jonkin seuraavan menetelmän mukaan:
1. Lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta 2.5 kg sinimailas- tai viherjauhetta, jotka sisältävät vähintään 70 prosenttia hiukkasia, joiden koko ei ylitä 300 mikronia ja jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen.
2. Lisäämällä hienoksi jauhettua sinimailasjauhetta (98 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) 2-4 prosenttia ja fenolftaleiinia suhteessa 1:20 000 (1 g 20 kg:aan maitoa).
3. Lisäämällä 20 prosenttia käsitellyn tuotteen painosta (80 prosenttia maitojauhetta ja 20 prosenttia denaturoivaa ainetta) seosta, joka muodostuu 80 prosentista lesettä ja 20 prosentista perunajauhoa, riisijauhoa tai muuta tavallista tärkkelystä (vähintään 10 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) ja fenolftaleiinia suhteessa 1: 20 000.
4. Valmistamalla rehumaitokorviketta MS-93:
REHUMAITOKORVIKKEEN MS-93 VALMISTAMISTA KOSKEVA TIETO
(a) Valmistumismenetelmä
Rehumaitokorviketta MS-93 valmistetaan rasvattomasta maitojauheesta ja herasta suhteessa 1+1, kirnupiimäjauheesta, eläinrasvasta tai rehumaitokorvikkeeseen käytetystä rasvasta, rapsista, soijapavun lesitiinistä, vitamiineistä, mineraalisuoloista ja Polfamix 1C -nimisistä antibiooteista. Rasvaton maitojauhe voidaan 20 prosenttiin asti korvata kirnupiimällä.
(b) Valmiin tuotteen määräkoostumus:
- rasvatonta kuiva-ainetta - 82.0%
- vettä enintään - 5.0%
- rasvaa vähintään - 12.0%
- Polfamix 1C - 1.0%
- rapsia tai soijapavun lesitiiniä n. 0.5%
(c) Valmiin tuotteen laatukoostumus:
- happoa enintään 9 SH
- kolibakteereita ei saa esiintyä 0.01 g
- mikro-organismien kokonaismäärä 1 grammassa enintään 250,000
(d) Tekniset toiminnot:
''MS-93'' -tuotteen valmistus sisältää seuraavia toimintoja:
- rasvattoman maitojauheen, heran ja kirnupiimän yhdistäminen 45-48 prosenttiin kuiva-aineesta.
- lesitiinin ja Polfamixin hajottaminen 40 asteen lämmössä,
- sekoituksen yhdistäminen rasvaisiin aineisiin ja Polfamixiin 70-75 asteen lämmössä tehokkaasti sekoittaen ,
- kuivaaminen ja pakkaaminen.
B. Tai sen jälkeen kun se on sekoitettu karjanrehuseokseen, joka kuuluu harmonisoidun järjestelmän nimikkeeseen 23.09.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C SVEITSI
Rasvatonta maitojauhetta saa viedä Sveitsin tullialueelta kolmansiin maihin
A. Joko sen jälkeen kun toimivaltaiset Sveitsin viranomaiset ovat varmistaneet, että rasvaton maitojauhe on denaturoitu jonkin seuraavan menetelmän mukaan:
1. Lisäämällä 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta 2.5 kg sinimailas- tai viherjauhetta, jotka sisältävät vähintään 70 prosenttia hiukkasia, joiden koko ei ylitä 300 mikronia ja jotka ovat tasaisesti jakautuneena seokseen.
2. Lisäämällä hienoksi jauhettua sinimailasjauhetta (98 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) 2-4 prosenttia ja fenolftaleiinia suhteessa 1:20 000 (1 g 20 kg:aan maitoa).
3. Lisäämällä 20 prosenttia käsitellyn tuotteen painosta (80 prosenttia maitojauhetta ja 20 prosenttia denaturoivaa ainetta) seosta, joka muodostuu 80 prosentista lesettä ja 20 prosentista perunajauhoa, riisijauhoa tai muuta tavallista tärkkelystä (vähintään 10 prosenttia seulan no. 60, USA:n standardin mukaan seulan no. 50 läpäisevää) ja fenolftaleiinia suhteessa 1:20 000.
4. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 35 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 200 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia ja:
(a) 1.5. kg aktiivihiiltä;
(b) tai 100 g sekoitusta, jossa on 4/5 keltaista tartrasiiniä (E 102) ja 1/5 patenttisinistä V (E 131);
(c) tai 20 g koshinellipunaista A (E 124);
(d) tai 40 g patenttisinistä V (E 131).
5. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 40 kg kalajauhoa, jota ei ole tehty hajuttomaksi ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
6. Lisäämällä kuhunkin 100 kg:aan rasvatonta maitojauhetta vähintään 4.5 kg kalaöljyä tai kalanmaksaöljyä ja 300 g rautakarbonaattia tai rautasulfaattia.
Menetelmissä 4 ja 5 mainitun kalajauhon täytyy sisältää vähintään 25 prosenttia hiukkasia, joiden koko on alle 80 mikronia. Menetelmissä 4, 5 ja 6 on rautasuolojen sisällettävä vähintään 30 prosenttia hiukkasia, jotka ovat kooltaan pienempiä kuin 80 mikronia. Väriaineiden tulee sisältää seuraavat prosenttimäärät puhdasta tuotetta:
- vähintään 30 prosenttia koshinellipunaista A (E 124)
- vähintään 25 prosenttia muita värjäysaineita: värjäysaineiden tulee sisältää vähintään 30 prosenttia hiukkasia, joiden koko on pienempi kuin 80 mikronia; kalaöljyn happamuuden öljyhappona laskettuna on oltava vähintään 10 prosenttia.
Menetelmien 4, 5 ja 6 mukaan rasvattomaan maitojauheeseen lisättyjen tuotteiden on oltava tasaisesti jakaantuneena, erityisesti mitä tulee aktiivihiileen, rautasuoloihin ja väriaineisiin; kahden 50 g näytteen, jotka on otettu satunnaisesti 25 kg:n erästä, tulee kummankin antaa kemiallisessa määrityksessä samat tulokset niissä virherajoissa, jotka liittyvät käytettyyn analyysimenetelmään.
7. Lisäämällä väriainetta nestemäiseen rasvattomaan maitoon ennen kuivaamista suhteessa 2-3 unssia 100 gallonaan maitoa (12.5- 18.7 g hehtolitraan). Väriaineen tulee olla jokin seuraavista väreistä:
Englantilaisen standardin indeksin no.
Lissaminevihreä 44.090, 42.095, 44.025
Tartrasiini 19.140
yhdessä
(a) briljanttisinisen F.C.F. 42.090
tai
(b) vihreän B.S:n kanssa 44.090
Koshinelli 77.289
Briljanttisininen/F.C.F. 42.090
8. Lisäämällä liha- ja luujauhoa suhteessa 2: 4 rasvattomaan maitojauheeseen.
Pakkaukset tai säiliöt, joihin denaturoitu jauhe on pakattu, varustetaan merkinnällä ''Vain eläinten rehuksi''.
B. Tai sen jälkeen kun se on sekoitettu karjanrehuseokseen, joka kuuluu harmonisoidun järjestelmän nimikkeeseen 23.09.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN MAITOTUOTESOPIMUS ERÄITÄ MAITOTUOTTEITA KOSKEVA LIITE ALALIITE C ALALIITE
Tulkintaa koskevat julkilausumat
Japani sitoutuu täysin soveltamaan käytäntöön tämän sopimuksen määräykset sen lainsäädännön suomissa rajoissa.
Japani on hyväksynyt liitteen 3 artiklan 5 kohdan sillä ehdolla, että ennakkoilmoitus sen aikomuksesta käyttää hyväkseen kyseisen kohdan määräyksiä voidaan tehdä maailmanlaajuisena tiettyä aikaväliä varten eikä erikseen jokaista liiketointa varten.
Pohjoismaat ovat hyväksyneet sopimuksen V artiklan 3 kohdan sillä ehdolla, että se ei millään tavalla etukäteen sido niiden kantaa muiden kuin normaalien kaupallisten liiketoimien määrittelyyn nähden.
Sveitsi on ilmoittanut, että se varaa oikeuden pyytää myöhemmin kahden tai kolmen Euroopan sataman osoittamista sen referenssipisteekseen liitteen 2 artiklan mukaisesti siinä tapauksessa, että sen vienti tekee tämän välttämättömäksi.
Uusi-Seelanti on ilmoittanut, että sen liitteen 7 artiklan 2 kohdan mukaiset vuosittaiset vientimäärät ovat normaalisti noin 1000 tonnia ja voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa nousta noin 2000 tonniin.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN NAUDANLIHASOPIMUS
Tämän sopimuksen osapuolet, jotka
ovat vakuuttuneita siitä, että lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä olisi harjoitettava tavalla, joka edistää lihan ja elävien eläinten kansainvälisen kaupan entistä laajempaa vapautumista, vakauttamista ja laajentumista;
ottavat huomioon tarpeen välttää vakavia häiriöitä naudanlihan ja elävien eläinten kansainvälisessä kaupassa;
tunnustavat naudanlihan ja elävien eläinten tuotannon ja kaupan tärkeyden useiden maiden kansantaloudelle, varsinkin tietyille teollisuusmaille ja kehitysmaille;
pitävät mielessä velvoitteensa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (myöhemmin GATT 1994 -sopimus) periaatteita ja tavoitteita kohtaan; 1)
1) Tätä määräystä sovelletaan vain osapuoliin, jotka ovat Maailman kauppajärjestön jäseniä.
päättävät tämän sopimuksen tavoitteita toteuttaessaan soveltaa käytäntöön niitä periaatteita ja tavoitteita, joista sovittiin Tokion ministerikokouksen julistuksessa 14. päivänä syyskuuta 1973, varsinkin mitä tulee kehitysmaiden erityis- ja muita edullisempaan kohteluun;
sopivat seuraavaa:
Artikla ITavoitteet
Tämän sopimuksen tavoitteet ovat
1. edistää lihan ja nautaeläinten kansainvälisten markkinoiden laajentumista, entistä laajempaa vapautumista ja vakauttamista helpottamalla naudanlihan ja elävien eläinten maailmankaupan esteiden ja rajoitusten asteittaista purkamista mukaan lukien tätä kauppaa erillisiin markkinoihin jakavat tekijät ja parantamalla maailmankaupan kansainvälisiä puitteita niin kuluttajien ja tuottajien kuin tuojien ja viejienkin hyödyksi.
2. rohkaista laajempaa kansainvälistä yhteistyötä kaikissa naudanlihan ja elävien eläinten kauppaan vaikuttavissa seikoissa, erityisesti tarkoituksena entistä suurempi järkiperäistäminen ja voimavarojen tehokkaampi jakautuminen kansainvälisessä lihataloudessa.
3. turvata lisäetuja kehitysmaiden käymälle naudanlihan ja elävien eläinten kansainväliselle kaupalle parantamalla näiden maiden mahdollisuuksia osallistua mainittujen tuotteiden maailmankaupan laajentamiseen, muun muassa seuraavien keinoin:
(a) edistämällä hintojen pysymistä vakaina pitkällä aikavälillä naudanlihan ja elävien eläinten maailmanmarkkinoiden laajetessa; ja
(b) edistämällä naudanlihaa ja eläviä eläimiä vievien kehitysmaiden tulojen säilymistä ja lisääntymistä;
edellä olevan tarkoituksena on lisätulojen saaminen kehitysmaille turvaamalla naudanlihan ja elävien eläinten markkinoiden vakavuus pitkällä aikavälillä;
4. laajentaa edelleen kauppaa kilpailupohjalla ottaen huomioon tehokkaiden tuottajien perinteisen aseman.
Artikla IITuotekate
Tätä sopimusta sovelletaan liitteessä lueteltuihin tuotteisiin ja kaikkiin muihin tuotteisiin, jotka V artiklan ehtojen mukaan perustettu kansainvälinen lihaneuvosto (myöhemmin ''neuvosto'') voi lisätä toteuttaakseen tämän sopimuksen tavoitteita ja määräyksiä.
Artikla IIIInformaatio ja markkinoiden seuranta
1. Kukin osapuoli toimittaa neuvostolle säännöllisesti ja viipymättä tiedot, jotka antavat neuvostolle mahdollisuuden lihan maailmanmarkkinoiden yleistilanteen sekä kunkin eri lihalajin maailmanmarkkinatilanteen seuraamiseen ja arviointiin.
2. Osapuolina olevat kehitysmaat toimittavat niiden käytettävissä olevat tiedot. Näiden osapuolten aineiston hankintajärjestelmän parantamiseksi teollisuusmaaosapuolten 2) ja mitkä tahansa osapuolena olevat kehitysmaat, jotka ovat tähän kykeneviä, on suhtauduttava myötämielisesti jokaisen heille kohdistuvaan pyyntöön teknisestä avusta.
2) Tässä sopimuksessa käsitteen ''maa'' katsotaan sisältävän Euroopan yhteisön yhtä hyvin kuin minkä tahansa Maailman kauppajärjestöön kuuluvan erillisen tullialuejäsenen.
3. Tietoihin, jotka osapuolet sitoutuvat toimittamaan 1 kohdan ja neuvoston vahvistamien menettelytapojen mukaisesti, sisältää tilastotietoja menneestä ja senhetkisestä tilanteesta sekä tilannekatsauksen, joka koskee II artiklassa mainittujen tuotteiden tuotantoa (mukaan lukien karjakannan rakenteen kehitys), kulutusta, hintoja, varastoja sekä kauppa ja mitä tahansa neuvoston tärkeänä pitämää tietoa, varsinkin kilpailevista tuotteista. Osapuolet toimittavat myös tietoa kansallisesta politiikastaan ja kauppaa koskevista toimenpiteistään naudanlihasektorilla mukaan lukien kahden- ja useammankeskiset sitoumukset, ja ne ilmoittavat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kaikista sellaista politiikkaa ja toimenpiteitä koskevista muutoksista, jotka todennäköisesti vaikuttavat elävien nautaeläinten ja lihan kansainväliseen kauppaan. Tämän kohdan määräykset eivät vaadi osapuolta paljastamaan luottamuksellisia tietoja, jotka ehkäisisivät lain täytäntöönpanoa tai muutoin olisivat ristiriidassa yleisen edun kanssa tai haittaisivat yritysten, julkisten tai yksityisten oikeutettuja kaupallisia etuja.
4. Maailman kauppajärjestön sihteeristö (myöhemmin ''Sihteeristö'') seuraa markkinoilla tapahtuvia muutoksia, erityisesti karjakokoa, varastoja, teurastuksia sekä kansallisia ja kansainvälisiä hintoja mahdollistaakseen siten tarjonta- ja kysyntätilanteen vakavaan epätasapainoon viittaavien oireiden havaitsemisen varhaisessa vaiheessa. Sihteeristö pitää neuvoston ajan tasalla merkittävistä maailmanmarkkinoiden kehityspiirteistä yhtä hyvin kuin tuotanto-, kulutus-, vienti- ja tuontinäkymistä. Sihteeristö laatii ja ylläpitää luetteloa kaikista naudanlihan ja elävien eläinten kauppaan vaikuttavista toimenpiteistä, mukaan lukien kahden-, useamman- ja monenkeskisistä neuvottelujen tuloksina syntyneet sitoumukset.
Artikla IVKansainvälisen lihaneuvoston tehtävät ja osapuolten välinen yhteistyö
1. Neuvosto kokoontuu
(a) arvioidakseen maailman tarjonta- ja kysyntätilannetta ja kehitysnäkymiä, senhetkistä tilannetta ja todennäköistä kehitystä selvittävän analyysin pohjalta, jonka sihteeristö laatii III artiklan mukaisesti toimitetun asiakirja-aineiston perusteella, mukaan lukien maiden sisäiseen ja kauppapoliittiseen toimintaan liittyvä aineisto ja mikä tahansa muu sihteeristön käytettävissä oleva informaatio;
(b) ryhtyäkseen tutkimaan laajasti tämän sopimuksen toimivuutta;
(c) tarjotakseen mahdollisuuden säännöllisiin neuvotteluihin kaikista naudanlihan kansainvälisen kauppaan vaikuttavista asioista.
2. Mikäli neuvosto huomaa 1(a) kohdassa mainitun maailman tarjonta- ja kysyntätilanteen arvioinnin tai kaiken asiaankuuluvan III artiklan 3 kohdan mukaisen informaation tutkimisen jälkeen todisteita vakavasta tasapainottomuudesta tai sen uhkasta kansainvälisillä lihamarkkinoilla, neuvosto ryhtyy konsensuksella toimenpiteisiin, ottaen erityisesti huomioon tilanteen kehitysmaissa, löytääkseen hallitusten 3) harkittavaksi mahdollisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi GATT 1994 -sopimuksen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti.
3) Tässä sopimuksessa käsitteen ''hallitus'' katsotaan sisältävän Euroopan yhteisön asianomaiset viranomaiset.
3. Riippuen siitä, pitääkö neuvosto 2 kohdassa määriteltyä tilannetta tilapäisenä tai pysyvänä, voi 2 kohdassa mainittuihin toimenpiteisiin kuulua tuojien sekä viejien suorittamia lyhyen, keskipitkän tai pitkä aikavälin toimenpiteitä maailmanmarkkinoiden yleistilanteen parantumisen edistämiseksi sopimuksen tavoitteiden ja pyrkimysten, erityisesti kansainvälisten liha- ja nautaeläinmarkkinoiden laajentumisen, entistä suuremman vapautumisen ja tasapainon mukaisesti.
4. Harkittaessa ehdotettuja, 2 ja 3 kohtien mukaisia toimenpiteitä, asiaankuuluvaa huomiota on kiinnitettävä kehitysmaiden erityis- ja muita edullisempaan kohteluun, milloin tämä on toteutettavissa ja tarkoituksenmukaista.
5. Osapuolet sitoutuvat edistämään mahdollisimman suuressa määrin tämän sopimuksen I artiklassa asetettujen tavoitteiden täytäntöönpanonsa. Tässä tarkoituksessa ja GATT 1994 -sopimuksen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti, osapuolet osallistuvat säännöllisesti 1c kohdan mukaisiin keskusteluihin tarkoituksenaan tutkia mahdollisuuksia tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, erityisesti naudanlihan ja elävien eläinten maailmankaupassa vallitsevien esteiden purkamiseksi edelleen. Tällaisilla keskusteluilla olisi valmistettava tietä sellaisten mahdollisten ratkaisujen harkitsemiseksi kauppaongelmiin GATT 1994 -sopimuksen sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti, että kaikki asianomaiset osapuolet voisivat hyväksyä ne yhdessä keskinäisten etujen tasapainon pohjalta.
6. Jokainen osapuoli voi esittää neuvoston käsiteltäväksi minkä tahansa tähän sopimukseen vaikuttavan asian 4), muun muassa samassa tarkoituksessa, johon viitataan 2 kohdassa. Neuvoston on kokoonnuttava osapuolen pyynnöstä enintään 15 päivän kuluessa harkitsemaan mitä tahansa tähän sopimukseen vaikuttavaa asiaa.
4) On vahvistettu, että tässä kohdassa ''asia'' sisältää kaikki asiat, jotka kuuluvat WTO:n perustamissopimuksen liitteenä oleviin monenkeskisiin kauppasopimuksiin, erityisesti vienti- ja tuontitoimenpiteitä koskevat asiat.
Artikla VHallinto
1. Kansainvälinen lihaneuvosto
Kansainvälinen lihaneuvosto perustetaan Maailman kauppajärjestön (myöhemmin ''WTO'') puitteisiin. Neuvosto koostuu sopimuksen kaikkien osapuolten edustajista, ja se suorittaa kaikki tehtävät, jotka ovat tarpeellisia sopimuksen määräysten täytäntöönpanossa. Neuvoston sihteeristönä toimii sihteeristö. Neuvosto vahvistaa omat menettelytapasääntönsä. Neuvosto voi tarvittaessa perustaa alatyöryhmiä tai muita elimiä.
2. Säännölliset ja erityiskokoukset
Neuvosto kokoontuu tarvittaessa vähintään kahdesti vuodessa. Puheenjohtaja voi kuitenkin kutsua koolle erityiskokouksen joko omasta aloitteestaan tai tämän sopimuksen osapuolen pyynnöstä.
3. Päätöksenteko
Neuvosto tekee päätöksensä konsensuksella. Neuvoston katsotaan tehneen päätöksen sen harkittavaksi annetusta asiasta, ellei yksikään neuvoston jäsenistä muodollisesti vastusta ehdotuksen hyväksymistä.
4. Yhteistyö muiden järjestöjen kanssa
Neuvosto ryhtyy tarvittaviin järjestelyihin hallitusten välisten ja muiden järjestöjen kanssa neuvottelemiseksi tai yhteistyön harjoittamiseksi niiden kanssa.
5. Huomioitsijoiden hyväksyminen
(a) Neuvosto voi kutsua minkä tahansa maan, joka ei ole osapuoli, olemaan huomioitsijana kaikissa kokouksissa ja voi päättää huomioitsijoiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista säännöistä, erityisesti tietojenantoa koskevan määräyksen osalta.
(b) Neuvosto voi myös kutsua minkä tahansa 4 kohdassa mainitun järjestön osallistumaan huomioitsijana kokouksiin.
Artikla VILoppumääräykset
1. Hyväksyminen
(a) Tämä sopimus on avoin allekirjoittamalla tai muutoin tapahtuvaa hyväksymistä varten kaikille valtioille tai erilliselle tullialueelle, jolla on täydellinen itsehallinto ulkomaankaupan suhteidensa ja muiden WTO:n perustamissopimuksessa (myöhemmin WTO-sopimus) edellytettyjen kysymysten hoidossa ja Euroopan yhteisölle.
(b) Varaumat eivät voi tulla voimaan ilman muiden osapuolten suostumusta.
(c) Tämän sopimuksen hyväksyminen irtisanoo naudanlihaa koskevan sopimuksen, joka on tehty Genevessä 12 huhtikuuta 1979 ja joka astui voimaan 1 tammikuuta 1980 niiden osapuolten osalta, jotka ovat hyväksyneet sopimuksen. Osapuolille irtisanominen astuu voimaan tämän sopimuksen tultua voimaan.
2. Voimaantulo
Tämä sopimus tulee voimaan WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä niiden osapuolten osalta, jotka ovat sen hyväksyneet. Niiden osapuolten osalta, jotka hyväksyvät sopimuksen mainitun ajankohdan jälkeen, sopimus tulee voimaan hyväksymispäivästä.
3. Voimassaoloaika
Tämä sopimus on voimassa kolme vuotta. Tämän sopimuksen voimassaoloaikaa jatketaan edelleen kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ellei neuvosto vähintään kahdeksankymmentä päivää ennen kunkin voimassaolokauden päättymistä toisin päätä.
4. Muutokset
Paitsi milloin muutosmahdollisuus on annettu muualla tässä sopimuksessa, neuvosto voi suositella muutoksen tekemistä tämän sopimuksen määräyksiin. Suunniteltu muutos tulee voimaan kaikkien osapuolten hyväksyttyä sen.
5. Sopimuksen ja muiden sopimusten suhde
Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta osapuolten tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen tai WTO-sopimuksen mukaisiin oikeuksiin tai velvoitteisiin. 5)
5) Tätä määräystä sovelletaan vain osapuoliin, jotka ovat WTO:n tai GATTin jäseniä.
6. Irtisanominen
Jokainen osapuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen. Irtisanominen tulee voimaan 60 päivän kuluttua siitä, kun WTO:n pääjohtaja on vastaanottanut kirjallisen irtisanomisilmoituksen.
7. Talletus
WTO-sopimuksen voimaantuloon saakka tämän sopimuksen teksti talletetaan GATTin SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan haltuun, joka toimittaa viipymättä jokaiselle osapuolelle oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä ja jokaisesta sen hyväksymistä koskevasta ilmoituksesta. Tämän sopimuksen englannin-, ranskan- ja espanjankieliset tekstit ovat kaikki yhtä todistusvoimaisia. Tämä sopimus ja kaikki siihen tehdyt muutokset talletetaan WTO-sopimuksen tultua voimaan WTO:n pääjohtajan haltuun .
8. Rekisteröinti
Tämä sopimus rekisteröidään Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan määräysten mukaisesti.
Tehty Marrakeshissa huhtikuun 15 päivänä 1994.
LIITE 4 USEAMMANKESKISET KAUPPASOPIMUKSET KANSAINVÄLINEN NAUDANLIHASOPIMUS LIITE TUOTEKATE
Tätä sopimusta sovelletaan naudanlihaan. Käsitteellä ''naudanliha'' tarkoitetaan tässä sopimuksessa seuraavia, Tulliyhteistyöneuvoston 6) perustamassa harmonisoidussa tuotekuvaus- ja koodausjärjestelmässä (''harmonisoitu järjestelmä'') määriteltyjä tuotteita:
6) Niille osapuolille, jotka eivät vielä ole panneet täytäntöön harmonisoitua järjestelmää, seuraavaa Tulliyhteistyöneuvoston nimikkeistöä sovelletaan II artiklan osalta:
CCCN
(a) elävät nautaeläimet 01.02
(b) liha ja muut syötävät eläinten osat, tuoreet,
jäähdytetyt tai jäädytetyt ex 02.01
(c) liha ja muut syötävät eläinten osat,
suolatut, suolavedessä, kuivatut tai
savustetut ex 02.06
(d) nautaeläimistä tehdyt liha- tai muut
valmisteet ex 16.02
HS-koodi:
01.02 - elävät nautaeläimet:
0102.10 - puhdasrotuiset siitoseläimet
0102.90 - muut
02.01 - naudanliha, tuore tai jäähdytetty:
0201.10 - ruhot tai puoliruhot
0201.20 - muut palat luineen
0201.30 - luuton liha
02.02 - naudanliha, jäädytetty:
0202.10 - ruhot tai puoliruhot
0202.20 - muut palat luineen
0202.30 - luuton liha
02.06 - muut syötävät osat, tuoreet, jäähdytetyt
tai jäädytetyt
- nautaa, jäädytetyt:
0206.21 - kieli
0206.22 - maksa
0206.29 - muut
02.10 - liha tai muut syötävät eläinten osat, suolatut,
suolavedessä, kuivatut tai savustetut;
lihasta tai muista eläimenosista valmistettu
syötävä jauho tai jauhe:
0210.20 - naudanliha
ex 0210.90 - nautaeläinten syötävät osat
16.02 - muut lihasta, muista eläinten osista tai
verestä tehdyt valmisteet:
1602.50 - naudanlihasta
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA
1. Kokoonnuttuaan päättääkseen Uruguayn kierroksen monenkeskiset kauppaneuvottelut hallitusten ja Euroopan yhteisön edustajat, kauppaneuvottelukomitean jäsenet sopivat, että Maailman kauppajärjestön perustamissopimus (tässä päätösasiakirjassa ''WTO-sopimus''), ministerikokouksen julkilausumat ja päätökset ja sopimus rahoituspalvelusitoumuksista, jotka ovat oheisina liitteinä, ovat heidän neuvottelujensa tulokset ja muodostavat erottamattoman osan tätä päätösasiakirjaa.
2. Allekirjoittamalla tämän päätösasiakirjan edustajat sopivat
a) toimittavansa tarkoituksenmukaisella tavalla WTO-sopimuksen asianomaisten viranomaistensa harkittavaksi pyrkimyksenään pyytää sopimuksen hyväksymistä heidän menettelytapojensa mukaisesti; ja
b) hyväksyvänsä ministerikokouksen julkilausumat ja päätökset.
3. Edustajat sopivat siitä, että kaikkien Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvotteluihin osallistuneiden olisi suositeltavaa hyväksyä WTO-sopimus tarkoituksenaan saattaa voimaan 1. tammikuuta 1995 tai sen jälkeen niin pian kuin mahdollista. Ministerit tapaavat viimeistään loppuvuodesta 1995 Punta del Esten julkilausuman viimeisen kappaleen mukaisesti päättääkseen tulosten kansainvälisestä täytäntöönpanosta, mukaan lukien voimaantuloajankohta.
4. Edustajat sopivat, että WTO-sopimus on avoinna hyväksyttäväksi kokonaisuudessaan joko allekirjoittamalla tai muutoin kaikille osanottajille XIV artiklan mukaisesti. WTO-sopimuksen 4 liitteeseen sisältyvän useammankeskisen kauppasopimuksen hyväksyminen ja voimaantulo määräytyvät useammankeskisen kauppasopimuksen määräysten perusteella.
5. Ennen WTO-sopimuksen hyväksymistä osanottajien, jotka eivät ole Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia, täytyy ensin päättää liittymisneuvottelunsa yleissopimukseen ja tulla siten sopimuspuoliksi. Niiden osanottajien, jotka eivät ole yleissopimuksen sopimuspuolia päätösasiakirjan hyväksymispäivä-määränä, myönnytysluettelot eivät ole lopullisia, ja niitä voidaan myöhemmin täydentää yleissopimukseen liittymisen ja WTO-sopimuksen hyväksymisen yhteydessä.
6. Tämä päätösasiakirja ja siihen liitetyt asiakirjat talletetaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan huostaan, joka viipymättä toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen jokaiselle osanottajalle.
TEHTY Marrakeshissa huhtikuun viidentenätoista päivänä tuhat yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä neljä yhtenä englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä kappaleena, jokaisen tekstin ollessa todistusvoimainen.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS TOIMENPITEISTÄ VÄHITEN KEHITTYNEIDEN MAIDEN EDUKSI
Ministerit, jotka
tunnustavat vähiten kehittyneiden maiden ahdingon ja tarpeen varmistaa heidän täysipainoinen osallistuminen maailman kauppajärjestelmään sekä tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin heidän mahdollisuuksiensa parantamiseksi kaupassa;
tunnustavat vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeet markkinoillapääsyssä. Etuoikeutettu asema markkinoillepääsyssä on tärkeä keino parantaa heidän mahdollisuuksia kaupassa;
vakuuttavat sitoutuvansa toteuttamaan vähiten kehittyneitä maita koskevat määräykset, jotka sisältyvät 28, marraskuuta 1979 tehdyn päätöksen 2(d), 6 ja 8 kohtiin kehitysmaiden erityis- ja suosituimmuuskohtelusta, vastavuoroisuudesta sekä kehitysmaiden täysimääräisemmästä osallistumisesta;
ottavat huomioon osanottajien sitoutumisen, joka on tuotu julki Punta del Esten ministerijulistuksen I osan B(vii) jaksossa;
1. päättävät, että, mikäli Uruguayn kierroksen aikana neuvotelluissa sopimuksissa ei ole ryhdytty toimenpiteisiin siitäkin huolimatta, että sopimukset on hyväksytty, vähiten kehittyneitä maita tarvitaan niin kauan kuin ne pysyvät siinä kategoriassa huolehtimaan vain niistä sitoumuksista ja myönnytyksistä, jotka vastaavat heidän yksilöllistä kehitystään, raha- ja kauppapoliittisia tarpeitaan tai hallinnollisia ja institutionaalisia mahdollisuuksia. Vähiten kehittyneille maille annetaan yhden vuoden lisäaika 15 huhtikuuta 1994 lähtien jättää Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen XI artiklassa vaadittavat myönnytysluettelot.
2. sopivat, että
(i) kaikkein vähiten kehittyneiden maiden eduksi tapahtuvien, mukaan lukien Uruguayn kierroksen neuvotteluiden piiriin kuuluvien, kaikkien erityis- ja erillistoimenpiteiden nopea voimaansaattaminen varmistetaan muun muassa säännöllisten tutkintojen avulla.
(ii) Uruguayn kierroksella sovitut MFN-pohjaiset tullimyönnytys- ja tullien ulkopuoliset myönnytysluettelot, jotka koskevat vähiten kehittyneiden maiden kannalta kiinnostavia vientituotteita, voidaan niin paljon kuin mahdollista saattaa voimaan automaattisesti joko etukäteen tai suoraan. GSP-järjestelmän ja vähiten kehittyneiden maiden kannalta kiinnostavia erityisille vientituotteille suunnitellun järjestelmän kehittämistä harkitaan.
(iii) Uruguayn kierroksen eri sopimuksissa ja siirtymäajan määräyksissä asetettuja sääntöjä pitäisi soveltaa tavalla, joka tukee vähiten kehittyneitä maita ja on niitä kohtaan joustava. Tämän seurauksena vähiten kehittyneiden maiden esille ottamia erityisiä ja perusteltuja huolenaiheita harkitaan myönteisesti asianomaisissa neuvostoissa ja komiteoissa.
(iv) GATT 1947 -sopimuksen XXXVII artiklan 3c kohdassa ja vastaavat määräykset GATT 1994 -sopimuksessa, mainittua tuontia helpottavien toimenpiteiden ja muiden toimenpiteiden soveltamisessa kiinnitetään erityistä huomiota vähiten kehittyneitä maita kiinnostavaan vientiin.
(v) Vähiten kehittyneille maille annettavaa teknistä apua lisätään olennaisesti tuotannon, vientiteollisuuden, mukaan lukien palvelutuotannon, kehittämiseksi, vahvistamiseksi ja monipuolistamiseksi. Lisäksi apua annetaan kaupan edistämiseen vapaasta markkinoillepääsystä saatavien etujen maksimoimiseksi.
3. sopivat tarkastelevansa vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeita ja jatkavansa positiivisten toimenpiteiden etsimistä, jotka helpottavat kaupan mahdollisuuksien laajenemista näiden maiden eduksi.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA JULKILAUSUMA MAAILMAN KAUPPAJÄRJESTÖN OSUUDESTA SUUREMMAN YHTENÄISYYDEN SAAVUTTAMISESSA MAAILMANLAAJUISESSA TALOUSPOLITIIKASSA
1. Ministerit tunnustavat, että maailmantalouden kansainvälistyminen on johtanut jatkuvasti kasvavaan talouspoliittiseen vuorovaikutukseen yksittäisten valtioiden välillä, mukaan lukien vuorovaikutukseen talouspolitiikan rakenteeseen, makrotalouteen, kauppaan, rahaan ja kehitykseen liittyvien näkökohtien välillä. Sopusoinnun aikaansaaminen näiden näkökohtien välillä on pääasiassa kansallisten hallitusten tehtävä, mutta niiden kansainvälinen yhtenäisyytensä on tärkeätä ja arvokasta, parannettaessa näiden näkökohtien tehokkuutta kansallisesti. Uruguayn kierroksella neuvotellut sopimukset osoittavat, että kaikki osallistuvat hallitukset tunnustavat sen osuuden, jonka liberalistinen kauppapolitiikka voi tehdä heidän oman taloutensa ja yleensä maailmantalouden terveelle kasvulle ja kehitykselle.
2. Menestyksellinen yhteistyö talouspolitiikassa edistää kehitystä muilla alueilla. Vakaampiin talous- ja rahapoliittisiin oloihin perustuvan vakaamman valuuttakurssikehityksen pitäisi edistää kaupan laajenemista, pysyvää kasvua ja kehitystä sekä ulkoisten tasapainottomuuksien korjaamista. On olemassa myös tarve kehitysmaille tarkoitetuille riittäville ja oikein ajoitetuille pehmeä- ja normaaliehtoisille rahoitus- ja sijoituspääomavirroille ja sen lisäksi tarve kohdistaa velkaongelmat, jotta pystyttäisiin varmistamaan taloudellinen kasvu ja kehitys. Kaupan vapauttaminen muodostaa yhä suuremmassa määrin tärkeän osatekijän sopeuttamisohjelmien onnistumisessa. Monet maat ovat läpikäymässä näitä ohjelmia, joihin sisältyy huomattavia siirtymäajan sosiaalisia kustannuksia. Tässä yhteydessä ministerit toteavat Maailmanpankin ja IMF:n roolin, jotka tukevat kaupan vapautumiseen sopeutumista, mukaan lukien elintarvikkeiden nettomääräisesti maahantuontia harjoittavien kehitysmaiden tukemista, joilla on maatalouden kauppaan liittyvistä uudistuksista johtuvia lyhytaikaisia kustannuksia.
3. Uruguayn kierroksen positiivinen tulos on osaltaan myötävaikuttanut yhtenäisemmän ja valmiimman kansainvälisen talouspolitiikan kehittymiseen. Uruguayn kierroksen tulokset varmistavat markkinoillepääsyn laajentumisen hyödyttävän kaikkia maita sekä vahvaa kaupan monenkeskisten periaatteiden rakennetta. Ne takaavat myös sen, että kauppapolitiikkaa johdetaan läpinäkyvämmin ja tietoisempana avoimen kauppaympäristön kotimaisen kilpailukyvyn eduista. Kierroksen seurauksena syntynyt vahva monenkeskinen kauppajärjestelmä pystyy luomaan paremman lähtökohdan liberalisoimiselle, edistämään tehokkaampaa valvontaa ja varmistamaan monenkeskisesti sovittujen sääntöjen ja periaatteidem tiukan noudattamisen. Nämä parannukset merkitsevät sitä, että kauppapolitiikka voi tulevaisuudessa näytellä merkittävämpää roolia vahvistaessaan maailmanlaajuisen talouspolitiikan yhtenäisyyttä.
4. Ministerit tunnustavat kuitenkin, että kaupan ulkopuolelta lähtöisin olevia vaikeuksia ei voi poistaa yksistään kaupanalalla toteutettujen toimenpiteiden avulla. Tämä korostaa ponnistelujen tärkeyttä kansainvälisen taloudellisen päätöksenteon muiden edellytysten parantamiseksi ja Uruguayn kierroksella saavutettujen tulosten voimaansaattamisen loppuunviemiseksi.
5. Yhteydet talouspolitiikan eri aspektien välillä vaativat, että näistä alueista vastuussa olevat kansainväliset instituutiot harjoittavat yhdenmukaista ja vastavuoroista politiikkaa. Maailman kauppajärjestön tulisi sen tähden pyrkiä kehittämään yhteistyötä monetaari- ja rahoituskysymyksistä vastuussa olevien kansainvälisten järjestöjen kanssa, samalla kun se kunnioittaa neuvotteluvaltuutusta, luottamuksellisuusvaatimusta ja eri instituutioiden päätöksenteon riittävää itsenäisyyttä ja välttää ristikkäis- ja lisäehtojen määräämistä hallituksille. Silmälläpitäen suuremman yhtenäisyyden saavuttamista kansainvälisessä talouspoliittisessa päätöksenteossa ministerit kutsuvat myös WTO:n pääjohtajan tarkastelemaan yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajan ja Maailmanpankin presidentin kanssa WTO:n ja Bretton Woods -instituutioiden välisen yhteistyön seurauksia ja yhteistyön muotoja.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS ILMOITTAMISMENETTELYISTÄ
Ministerit päättävät suositella jäljempänä mainittujen ilmoittamismenettelyjen kehittämistä ja tarkastusta ministerikokouksen hyväksyttäväksi.
Jäsenet, jotka
haluavat parantaa Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (myöhemmin WTO-sopimus) mukaisten ilmoittamismenettelyjen toimivuutta ja siten edistää jäsenten kauppapolitiikan läpinäkyvyyttä ja tässä tarkoituksessa perustettujen valvontajärjestelyjen tehokkuutta;
muistavat WTO-sopimuksen mukaisen julkaisemis- ja ilmoittamisvelvollisuuden, mukaan lukien erityisten liittymispöytäkirjojen ehtojen perusteella hyväksytyt velvollisuudet, poikkeusluvat ja jäsenten solmimat muut sopimukset,
sopivat seuraavaa:
I. Yleinen ilmoittamisvelvollisuus
Jäsenet vahvistavat sitoumuksensa monenkeskisten kauppasopimusten ja soveltuvin osin useammankeskisten kauppasopimusten julkaisemista ja ilmoittamista koskeviin velvoitteisiin.
Jäsenet muistavat ilmoittamista, neuvottelemista, riitojen ratkaisemista ja valvontaa koskevasta sopimuksessa mainitut sitoumuksensa, jotka hyväksyttiin 28. marraskuuta 1979 (BISD-julkaisusarja 26S/210). Mitä tulee heidän sitoumukseensa ilmoittaa mahdollisimman suuressa laajuudessa hyväksymistään kauppatoimenpiteistä, jotka vaikuttavat GATT 1994 -sopimuksen toimintaan, tällaisen ilmoituksen itsessään estämättä käsityksiä toimenpiteiden yhtäpitävyydestä tai merkityksellisyydestä monenkeskisten kauppasopimusten ja soveltuvin osin useammankeskisten kauppasopimusten mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin nähden, jäsenet sopivat noudattavansa asianmukaisesti liitteenä olevaa toimenpideluetteloa. Sen tähden jäsenet sopivat, että tällaisten toimenpiteiden käyttöönottamista tai niiden muuttamista koskee vuoden 1979 sopimuksen ilmoittamisvaatimukset.
II. Ilmoitusten keskusrekisteri
Sihteeristön alaisuuteen perustetaan ilmoitusten keskusrekisteri. Samalla kun jäsenet jatkavat voimassa olevien ilmoittamismenettelyjen noudattamista, sihteeristön on varmistettava, että rekisteri tallentaa sille toimitetun jäsenen toimenpiteitä koskevasta tiedosta sellaiset osat, kuten toimenpiteen tarkoitus, sen soveltamisalan kaupassa ja vaatimukset, joiden täyttämiseksi se on ilmoitettu. Keskusrekisteri tekee jäsen- ja velvoitekohtaisia ristiviittauksia ilmoituksia koskeviin asiakirjoihin.
Keskusrekisteri ilmoittaa vuosittain jokaiselle jäsenelle säännönmukaisista ilmoittamisvelvollisuuksista, joihin tämän oletetaan vastaavan seuraavan vuoden kuluessa.
Keskusrekisteri kiinnittää yksittäisten jäsenten huomion täyttämättä jääviin säännönmukaisiin ilmoittamisvaatimuksiin.
Keskusrekisterin yksittäisiä ilmoituksia koskeva tieto on pyynnöstä annettava jokaiselle jäsenelle, joka on oikeutettu saamaan kyseistä tietoa.
III. Ilmoitusvelvollisuuksien ja -menettelyjen tarkastus
Tavarakauppaneuvosto tarkistaa WTO-sopimuksen 1A liitteessä mainittujen sopimusten mukaiset ilmoittamisvelvollisuudet ja -menettelyt. Tarkastuksen toteuttaa työryhmä, jonka jäsenyys on kaikille jäsenille avoin. Ryhmä perustetaan välittömästi WTO-sopimuksen tultua voimaan.
Työryhmän tehtäväkenttään kuuluu
- tarkistaa huolellisesti kaikki jäsenten WTO-sopimuksen 1A liitteessä mainittujen sopimusten mukaiset voimassa olevat ilmoitusvelvollisuudet tarkoituksena yksinkertaistaa, normittaa ja yhdistää velvollisuudet mahdollisimman laajasti sekä tehostaa näiden velvoitteiden noudattamista, pitäen mielessä yleisen tavoitteen lisätä jäsenten kauppapolitiikan läpinäkyvyyttä ja tässä tarkoituksessa perustettujen valvontajärjestelmien tehokkuutta ja pitäen mielessä myös joidenkin kehitysmaajäsenten mahdollisen tarpeen saada apua ilmoittamisvelvollisuuksien täyttämiseksi;
- tehdä tavarakauppaneuvostolle suosituksia viimeistään kahden vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA LIITE OHJEELLINEN LUETTELO 1) ILMOITETTAVISTA TOIMENPITEISTÄ
1) Tämä luettelo ei muuta WTO-sopimuksen 1A liitteessä olevien monenkeskisten kauppasopimusten tai soveltuvin osin WTO-sopimuksen 4 liitteessä olevien useammankeskisten kauppasopimusten voimassa olevia ilmoittamisvaatimuksia.
Tariffit (käsittäen sitoumusten valikoiman ja katteen, GSP-kehitysmaapreferenssejä koskevat määräykset, vapaakauppa-alueiden/tulliliittojen jäseniin sovellettavat tullit, muut etuudet)
Tariffikiintiöt ja lisätullit
Määrälliset rajoitukset, mukaan lukien vapaaehtoiset viennin rajoitukset ja tuontiin vaikuttavat säännönmukaiset markkinajärjestelyt
Ei-tariffääriset toimenpiteet, kuten lisensiointi ja koostumusvaatimukset, muuttuvat maksut
Tullausarvo
Alkuperäsäännöt
Julkiset hankinnat
Tekniset esteet
Suojatoimenpiteet
Polkumyyntitoimenpiteet
Vastatoimenpiteet
Vientiverot
Vientituet, verovapautukset, luvanvarainen vientirahoitus
Vapaakauppavyöhykkeet, mukaan lukien tullivalvonnassa
Vientirajoitukset, mukaan lukien vapaaehtoiset vienninrajoitukset ja säännönmukaiset markkinajärjestelyt
Muu valtionapu, mukana lukien valtiontuet ja verovapautukset
Valtion kaupallisten yritysten rooli
Tuontiin ja vientiin liittyvä valuuttavalvonta
Valtion hyväksymä vastakauppa
Muut WTO-sopimuksen 1A liitteessä olevien monenkeskisten kauppasopimusten kattamat toimenpiteet
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA JULISTUS KANSAINVÄLISEN VALUUTTARAHASTON JA MAAILMAN KAUPPAJÄRJESTÖN VÄLISESTÄ SUHTEESTA
Ministerit, jotka
toteavat GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN ja Kansainvälisen valuuttarahaston läheisen suhteen ja GATT 1947 -sopimuksen määräysten, erityisesti GATT 1947 -sopimuksen XV artiklan, hallinnoivan kyseistä suhdetta;
tunnustavat osanottajien halun perustaa Maailman kauppajärjestön ja Kansainvälisen valuuttarahaston välisen suhteen WTO-sopimuksen 1A liitteen monenkeskisten kauppasopimusten kattamien alueiden osalta määräyksiin, jotka ovat hallinnoineet GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN ja Kansainvälisen valuuttarahaston välistä suhdetta;
vahvistavat täten, että ellei toisin edellytetä loppuasiakirjassa, WTO:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston välinen suhde perustuu WTO-sopimuksen 1A liitteen monenkeskisten kauppasopimusten kattamien alueiden osalta määräyksiin, jotka ovat hallinnoinneet GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN ja Kansainvälisen valuuttarahaston välistä suhdetta.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS TOIMENPITEISTÄ, JOTKA KOSKEVAT UUDISTUSOHJELMAN MAHDOLLISIA KIELTEISIÄ VAIKUTUKSIA VÄHITEN KEHITTYNEISIIN JA NETTOMÄÄRÄISESTI ELINTARVIKKEITA MAAHANTUOVIIN KEHITYSMAIHIN
1. Ministerit tunnustavat, että Uruguayn kierroksen tulosten asteittainen voimaansaattaminen saa aikaan kokonaisuudessaan lisääntyviä kaupan laajenemiseen ja talouskasvuun liittyviä mahdollisuuksia kaikkien osanottajien eduksi.
2. Ministerit tunnustavat, että maataloudessa tapahtuvan kaupan vapauttamiseen johtavan uudistusohjelman aikana vähiten kehittyneet ja nettomääräisesti ruokaa maahantuovat kehitysmaat voivat kokea negatiivisiä vaikutuksia ulkomaisista varoista kohtuuehdoin saatavien peruselintarvikkeiden riittävien toimitusten saatavuuden muodossa, mukaan lukien lyhyen aikavälin vaikeudet peruselintarvikkeiden normaalin tuonnin rahoituksessa.
3. Ministerit sopivat sen tähden luovansa asianmukaiset järjestelyt varmistaakseen, että Uruguayn kierroksen maatalouden kauppaa koskevien tulosten täytäntöönpano ei vaikuta haitallisesti sentasoisen ruoka-avun saatavuuteen, joka riittää auttamaan kohtaamaan kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden ja nettomääräisesti ruokaa maahantuovien kehitysmaiden ruokatarpeita. Tätä tarkoitusta varten ministerit sopivat
(i) tarkastelevansa vuoden 1986 ruoka-apusopimuksen mukaisen ruoka-apukomitean perustaman ruoka-avun tasoa ja aloittavansa neuvottelut asianmukaisessa paikassa perustaakseen sellaisen ruoka-apua koskevien sitoumusten tason, joka riittää kohtaamaan kehitysmaiden oikeutetut tarpeet uudistusohjelman aikana;
(ii) hyväksyvänsä ohjesäännöt varmistaakseen, että entistä huomattavampi osuus elintarvikkeista toimitetaan vähiten kehittyneille ja nettomääräisesti ruokaa maahantuoville kehitysmaille täyden avustuksen muodossa ja/tai sopivin lyhytehtoisin lainoin vuoden 1986 ruoka-apusopimuksen IV artiklan mukaisesti;
(iii) harkitakseen apuohjelmien yhteydessä teknistä ja rahallista apua koskevia pyyntöjä vähiten kehittyneille ja nettomääräisesti ruokaa maahantuoville kehitysmaille parantaakseen heidän maataloutensa tuottavuutta ja infrastruktuuria.
4. Ministerit sopivat edelleen varmistavansa, että missä tahansa maatalouden vientiluottoihin liittyvässä sopimuksessa on erityiskohtelua koskeva määräys vähiten kehittyneiden ja ruokaa maahantuovien kehitysmaiden eduksi.
5. Ministerit tunnustavat, että tietyt kehitysmaat voivat Uruguayn kierroksen tuloksena käydä läpi lyhyen aikavälin vaikeuksia tuotteiden normaalin tuonnin rahoituksessa ja että nämä maat voivat olla kelpoisia turvautumaan kansainvälisten rahalaitosten varoihin nykyisten edellytysten vallitessa tai mainitut edellytykset voidaan sopeuttamisohjelmien yhteydessä luoda kohdistumaan mainittuihin rahoitusongelmiin. Tässä suhteessa ministerit ottavat huomioon GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan raportin 37 kohdan neuvotteluista Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajan ja Maailman pankin presidentin kanssa (MTN.GNG/NG14/W/35).
6. Ministerikokous tutkii säännöllisesti tämän päätöksen määräykset, ja maatalouskomitea valvoo tarvittaessa tämän päätöksen jälkikäsittelyä.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS SOPIMUKSEN TEKSTIILI- JA VAATETUSTUOTTEISTA 2.6 ARTIKLAN MUKAISESTA ENSIMMÄISESTÄ ILMOITUKSESTA
Ministerit sopivat, että osanottajat, jotka huolehtivat sopimuksen tekstiileistä ja vaatetustuotteista 2 artiklan 1 kohtaan kuuluvien rajoituksista, ilmoittavat viimeistään 1. lokakuuta 1994 GATT-sihteeristölle yksityiskohdat niistä toimenpiteistä, joihin he ryhtyvät mainitun sopimuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan. GATT-sihteeristö jakaa viipymättä kyseiset ilmoitukset tiedoksi muille osanottajille. Nämä ilmoitukset tehdään tekstiilitarkkailuelimelle, sitten kun se on perustettu, niitä tarkoituksia varten, jotka mainitaan sopimuksen tekstiileistä ja vaatetustuotteista 2 artiklan 21 kohdassa.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA SOPIMUSEHDOTUS WTO:N JA ISON VÄLISESTÄ STANDARDIEN TIETOJENVAIHTOJÄRJESTELMÄSTÄ
Ministerit päättävät suosittelevansa, että Maailman kauppajärjestön sihteeristö tekee sopimuksen Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) kanssa sellaisen tietojenvaihtojärjestelmän luomisesta, jonka pohjalta
1. ISONETin jäsenten tulee toimittaa ISO/IEC:n informaatiokeskukseen Geneveen ne ilmoitukset, joihin viitataan kaupan teknisten esteiden sopimuksen liitteen 3 standardien valmistelua, hyväksymistä ja soveltamista koskevien menettelyohjeiden kohdissa C ja J, niissä esitetyllä tavalla;
2. Työohjelmissa, joihin viitataan kohdassa J, tulee käyttää seuraavanlaista (aakkos-)numeerista luokitusjärjestelmää:
(a) standardien luokitusjärjestelmä, joka mahdollistaisi standardisoivat elimet antamaan kullekin työohjelmassa mainitulle standardille sisällönmukaisen (aakkos-)numeerisen tunnuksen;
(b) käsittelyvaiheen koodijärjestelmä, joka mahdollistaisi standardisoivat elimet antamaan kullekin työohjelmassa mainitulle standardille käsittelyvaiheen osoittavan (aakkos-)numeerisen tunnuksen; tätä varten tulisi erottaa vähintään viisi kehitysvaihetta: (1) vaihe, jossa päätös standardin laatimisesta on tehty, mutta tekninen työ ei ole vielä alkanut; (2) vaihe, jossa tekninen työ on alkanut, mutta kommentointiaika ei ole vielä alkanut; (3) vaihe, jossa kommentointiaika on alkanut, mutta se ei ole vielä päättynyt; (4) vaihe, jossa kommentointiaika on päättynyt, mutta standardia ei vielä ole hyväksytty; ja (5) vaihe, jossa standardi on hyväksytty;
(c) tunnistamisjärjestelmä, joka kattaa kaikki kansainväliset standardit ja joka mahdollistaisi standardisoivat elimet antamaan kullekin työohjelmassa mainitulle standardille (aakkos-)numeerisen tunnuksen, joka ilmaisee sen pohjana käytetyn kansainvälisen standardin (käytetyt kansainväliset standardit);
3. ISO/IEC:n informaatiokeskuksen tulee viivytyksettä toimittaa WTO-sihteeristölle kopiot ilmoituksista, joihin on viitattu menettelyohjeiden kohdassa C;
4. ISO/IEC:n informaatiokeskuksen tulee säännöllisesti julkaista tietoja ilmoituksista, jotka on vastaanotettu menettelyohjeiden kohtien C ja J mukaisesti; tämän julkaisun, josta voidaan periä kohtuullinen korvaus, tulee olla ISONETin jäsenten ja WTO-sihteeristön välityksellä WTO:n jäsenten saatavilla.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS ISO/IEC:N INFORMAATIOKESKUKSEN JULKAISUN TARKASTELUSTA
Ministerit päättävät, että Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen 1A liitteeseen sisältyvän kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaupan teknisten esteiden komitean tulee sanotun vaikuttamatta neuvottelua ja riitojenratkaisua koskeviin määräyksiin, vähintään kerran vuodessa tarkastella ISO/IEC informaatiokeskuksen tuottama julkaisu, tiedoista, jotka on saatu sopimuksen liitteen 3 standardien laatimista, hyväksymistä ja soveltamista koskevien menettelyohjeiden mukaisesti, jotta jäsenille annetaan mahdollisuus keskustella mistä tahansa näiden menettelyohjeiden toimintaan liittyvistä asioista.
Tämän keskustelun helpottamiseksi WTO-sihteeristön tulee toimittaa jäsenittäin luettelo kaikista standardisoivista elimistä, jotka ovat hyväksyneet menettelyohjeet, sekä myös luettelon niistä standardisoivista elimistä, jotka ovat hyväksyneet tai sanoutuneet irti menettelyohjeista edellisen tarkastelun jälkeen.
WTO-sihteeristön tulee myös viivytyksettä jakaa jäsenille ISO/IEC:n informaatiokeskukselta saamiensa ilmoitusten kopiot.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS TOIMENPITEIDEN KIERTÄMISEN EHKÄISEMISESTÄ
Ministerit, jotka
toteavat, että sillä aikaa kun GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan täytäntöönpanoa koskevaa sopimusta edeltäneissä neuvotteluissa käsiteltiin polkumyyntitullien kiertämistä koskevaa ongelmaa, neuvottelijat eivät päässeet yksimielisyyteen nimenomaisesta tekstistä;
pitävät mielessä, että on suotavaa, että tällä alueella niin pian kuin mahdollista sovelletaan yhdenmukaisia määräyksiä;
päättävät siirtää tämän asian mainitun sopimuksen mukaisesti perustetun polkumyyntikomitean ratkaistavaksi.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS SOPIMUKSEN TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISESTA 17.6 ARTIKLAN TARKASTELUSTA
Ministerit päättävät seuraavaa:
GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen 17 artiklan 6 kohdassa mainitun tarkistuksen taso tarkastetaan kolmen vuoden kuluttua sen tutkimiseksi, onko se yleisesti soveltuva.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA JULKILAUSUMA RIITOJEN RATKAISEMISESTA TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISTA KOSKEVAN SOPIMUKSEN TAI TUKIA JA TASOITUSTULLEJA KOSKEVAN SOPIMUKSEN V OSAN MUKAISESTI
Ministerit tunnustavat, mitä tulee riitojen ratkaisuun GATT 1994:n VI artiklan soveltamista koskevan sopimuksen tai tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen V osan mukaisesti, että on tarve ratkaista polkumyynnistä ja tasoitustullitoimenpiteistä johtuvat riidat johdonmukaisesti.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS TAPAUKSISSA, JOISSA TULLIHALLINNOILLA ON SYYTÄ EPÄILLÄ ILMOITETUN ARVON TODENPERÄISYYTTÄ TAI TÄSMÄLLISYYTTÄ
Ministerit kehottavat GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan täytäntöönpanoa koskevassa sopimuksessa perustettua tullausarvokomiteaa päättämään seuraavasti:
tullausarvokomitea, joka
vahvistaa, että kauppa-arvo on GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan soveltamista koskevan sopimuksen (myöhemmin ''sopimus'') mukaan ensisijainen arvonmääritysmenetelmä;
tunnustaa, että tullihallinto voi joutua kohtaamaan tapauksia, joissa sillä on syytä epäillä niiden tietojen tai asiakirjojen oikeellisuutta tai täsmällisyyttä, jotka kaupanharjoittajat esittävät ilmoitetun arvon tueksi;
korostaa, että näin tehdessään tullihallinnon ei tulisi saattaa kyseenalaiseksi kaupanharjoittajien lainmukaisia etuja;
ottaa huomioon sopimuksen 17 artiklan, sopimuksen III liitteen 6 kohdan ja teknisen tullausarvokomitean asiaan liittyvät päätökset
päättää seuraavaa:
1. Kun tullausarvoilmoitus on annettu ja kun tulliviranomaisella on syytä epäillä siinä esitettyjen tietojen tai tämän ilmoituksen tueksi esitettyjen asiakirjojen oikeellisuutta tai täsmällisyyttä, tulliviranomainen voi pyytää maahantuojaa esittämään lisäselvitystä, mukaan lukien asiakirjat ja muuta näyttöä siitä, että ilmoitettu arvo on maahantuoduista tavaroista tosiasiassa maksettu tai maksettava kokonaishinta, jota on oikaistu 8 artiklan määräysten mukaisesti. Mikäli tulliviranomaisella on vielä lisätiedot saatuaan kohtuullisin perustein epäilyjä ilmoitetun arvon oikeellisuudesta tai täsmällisyydestä tai mikäli vastausta ei lainkaan saada, voidaan, 11 artiklan määräykset huomioon ottaen, katsoa, että maahantuotujen tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää 1 artiklan mukaisesti. Ennen lopullisen päätöksen tekemistä tullihallinnon tulee pyydettäessä ilmoittaa kirjallisesti maahantuojalle, millä perusteella se epäilee tietojen tai esitettyjen asiakirjojen oikeellisuutta tai täsmällisyyttä, ja maahantuojalle tulee antaa mahdollisuus esittää vastine. Kun lopullinen päätös on tehty, tullihallinnon tulee ilmoittaa maahantuojalle päätöksensä sekä sen perustelut.
2. On täysin asianmukaista, että sopimusta sovellettaessa jäsen avustaa toista keskenään sovittujen ehtojen mukaan.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS TEKSTEISTÄ, JOTKA KOSKEVAT VÄHIMMÄISARVOJA JA YKSINEDUSTAJIEN, YKSINMYYJIEN JA TOIMILUVAN YKSINHALTIJOIDEN MAAHANTUONTEJA
Ministerit päättävät siirtää seuraavat tekstit GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan täytäntöönpanoa koskevassa sopimuksessa perustetun tullausarvokomitean hyväksyttäväksi:
I
Mikäli kehitysmaa tekee varauman virallisesti vahvistettujen vähimmäisarvojen säilyttämisestä III liitteen 2 kohdan ehtojen mukaisesti ja osoittaa siihen olevat hyvät syyt, komitean tulee suhtautua ymmärtäväisesti varaumapyyntöön.
Mikäli varaumaan suostutaan, III liitteen 2 kohdassa mainituissa ehdoissa tulee ottaa täysipainoisesti huomioon kyseisen jäsenen kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät tarpeet.
II
Joukko sopimukseen liittymistä harkitsevia kehitysmaita on ilmaissut huolensa siitä, että yksinedustajien, yksinmyyjien ja toimiluvan yksinhaltijoiden maahantuomien tavaroiden arvon-määrityksessä voi olla ongelmia. Kehitysmaajäsenet voivat sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan perusteella lykätä sopimuksen soveltamista viidellä vuodella. Jäsenet, jotka käyttävät hyväkseen tätä säädöstä, voivat hyödyntää tämän ajan suorittamalla asian vaatimia tutkimuksia ja ryhtymällä muihin toimiin, jotka ovat välttämättömiä sopimuksen soveltamisen helpottamiseksi.
Ottaen tämän huomioon komitea suosittaa, että Tulliyhteistyö-neuvosto avustaa kehitysmaajäseniä II liitteen säännösten mukaisesti suunnittelemaan ja tekemään tutkimuksia aloilla, jotka on yksilöity mahdollisiksi ongelma-alueiksi, mukaan lukien yksinedustajien, yksinmyyjien ja toimiluvan yksinhaltijoiden tuonnit.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUKSEN RAKENTEELLISISTA JÄRJESTELYISTÄ
Ministerit päättävät suositella, että palvelukauppaneuvosto hyväksyy ensimmäisessä kokouksessaan seuraavan päätöksen apuelimistä.
Palvelukauppaneuvosto,
toimien artiklan XXIV mukaisesti, tarkoituksenaan helpottaa palvelukaupan yleissopimuksen soveltamista ja tavoitteiden edistämistä,
päättää seuraavaa
1. Kaikki apuelimet, jotka neuvosto voi perustaa, raportoivat vuosittain tai tarpeen vaatiessa useammin neuvostolle. Jokainen elin laatii omat menettelysäännöt ja voi tarvittaessa perustaa omia apuelimiä.
2. Jokainen palvelualakomitea toteuttaa neuvoston sille määräämiä velvoitteita ja antaa jäsenille mahdollisuuden neuvotella kaikista kyseisen alan palvelukauppaan liittyvistä asioista ja palvelualan liitteeseen mahdollisesti kuuluvasta toiminnasta. Sellaiset velvoitteet sisältävät:
(a) tarkastella ja valvoa jatkuvasti sopimuksen soveltamista kyseisen alan osalta;
(b) laatia neuvoston harkittavaksi ehdotuksia tai suosituksia minkä tahansa kyseisen alan kauppaan liittyvän asian yhteydessä;
(c) jos on olemassa palvelualaa koskeva liite, harkita muutosehdotuksia tähän palvelualan liitteeseen ja tehdä tarvittavia suosituksia neuvostolle;
(d) järjestää paikka teknisille keskusteluille, johtaa tutkimuksia jäsenten toimenpiteistä ja johtaa kyseisen alan palvelukauppaan vaikuttavien muiden teknisten kysymysten tutkimuksia;
(e) antaa teknistä apua kehitysmaajäsenille ja WTO:n perustamissopimuksen jäsenyydestä neuvotteleville kehitysmaille kyseisen alan palvelukauppaan vaikuttavien velvoitteiden ja muiden kysymysten soveltamisen suhteen; ja
(f) tehdä yhteistyötä minkä tahansa muiden palvelukaupan yleissopimuksen nojalla perustettujen apuelinten ja minkä tahansa muiden millä tahansa kyseisistä alueista toimivien kansainvälisten järjestöjen kanssa.
3. Täten perustetaan rahoituspalvelukomitea, jonka vastuulla ovat 2 kohdassa luetellut asiat.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS PALVELUKAUPAN YLEISSOPIMUKSEN TIETYISTÄ RIITOJEN RATKAISUMENETTELYISTÄ
Ministerit päättävät suositella, että palvelukauppaneuvosto hyväksyy ensimmäisessä kokouksessaan seuraavan päätöksen.
Palvelukauppaneuvosto, joka
ottaa huomioon sopimusta ja palveluja koskevien velvoitteiden ja erityisten sitoumusten erityisluonteen XXII ja XXIII artikloissa esitetyn riitojen ratkaisun osalta,
päättää seuraavaa:
1. Panelistien luettelo laaditaan auttamaan panelistien valinnassa.
2. Tätä tarkoitusta varten jäsenet voivat ehdottaa allaolevassa 3 kohdassa mainitut pätevyysvaatimukset täyttäviä henkilöitä sisällytettäväksi luetteloon, ja oheistavat ansioluettelon heidän pätevyydestään, mukaan lukien mikäli mahdollista viittauksen sopivasta palvelualakohtaisesta asiantuntemuksesta.
3. Paneelit tulee koota hyvin pätevistä hallituksen ja/tai hallituksen ulkopuolisista henkilöistä, joilla on kokemusta palvelukauppasopimukseen ja/tai palvelukauppaan liittyvistä kysymyksistä, mukaan lukien liitännäiset sääntelykysymykset. Panelistit palvelevat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan, eivät minkään valtion tai järjestön edustajina.
4. Palvelualakohtaisia kysymyksiä hoitavilla riitapaneeleilla tulee olla riittävä asiantuntemus, joka on tarpeen asianomaisilla palvelualoilla, joita riita koskee.
5. Sihteeristö säilyttää luetteloa ja kehittää hallintomenettelyjä yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa neuvotellen.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS PALVELUKAUPASTA JA YMPÄRISTÖSTÄ
Ministerit päättävät suositella, että palvelukauppaneuvosto ensimmäisessä kokouksessaan hyväksyy seuraavan päätöksen.
Palvelukauppaneuvosto, joka
tunnustaa, että ympäristön suojelemiseksi tarpeelliset toimenpiteet voivat olla ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa ja
toteaa, että kun ympäristön suojelemiseksi tarpeellisten määräysten tarkoituksena on tyypillisesti inhimillisen, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojeleminen, ei ole selvää, että on tarpeen määrätä enemmästä kuin XIV artiklan (b) kohta sisältää.
päättää seuraavaa:
1. Määritelläkseen onko yleissopimuksen XIV artiklan muuttaminen tarpeen edellä mainittujen toimenpiteiden huomioon ottamiseksi pyytää kauppa- ja ympäristökomiteaa tutkimaan ja raportoimaan sekä tekemään mahdolliset suositukset palvelukaupan ja ympäristön välisestä suhteesta, mukaanlukien kestävä kehitys. Komitean tulee myöskin tutkia hallitustenvälisten ympäristösopimusten merkitys ja niiden suhde tähän sopimukseen.
2. Komitean tulee raportoida työnsä tuloksista ensimmäiselle joka toinen vuosi kokoontuvalle ministerikokoukselle WTO:n perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS LUONNOLLISTEN HENKILÖIDEN LIIKKUVUUTTA KOSKEVISTA NEUVOTTELUISTA
Ministerit, jotka
ottavat huomioon Uruguayn kierroksen neuvottelujen seurauksena olevat sitoumukset, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden liikkuvuutta palvelujen tarjoamista varten,
ovat tietoisia palvelukaupan yleissopimuksen tavoitteista, joihin kuuluu muun muassa kehitysmaiden kasvava osallistuminen palvelujen kauppaan ja niiden palvelujen viennin laajeneminen,
tunnustavat luonnollisten henkilöiden liikkuvuutta koskevien laajempien sitoumusten aikaansaamisen tärkeyden, jotta saavutettaisiin palvelukaupan yleissopimuksen mukainen etujen tasapaino,
päättävät seuraavaa:
1. Neuvottelut luonnollisten henkilöiden liikkuvuuden laajemmasta vapauttamisesta palvelujen tarjoamista varten jatkuvat Uruguayn kierroksen päättämisen jälkeen, ja niiden tarkoituksena on se, että osanottajat voivat saada aikaan laajempia sitoumuksia palvelukaupan yleissopimuksen mukaisesti.
2. Neuvotteluja toteuttamaan perustetaan luonnollisten henkilöiden liikkuvuutta käsittelevä neuvotteluryhmä. Ryhmä luo omat menettelytapansa ja raportoi määräajoin palvelukauppaneuvostolle.
3. Neuvotteluryhmä pitää ensimmäisen neuvottelutilaisuutensa viimeistään 16. toukokuuta 1994. Sen on saatettava nämä neuvottelut päätökseen ja tehtävä loppuraportti viimeistään kuuden kuukauden kuluttua WTO:n perustamissopimuksen voimaantulosta.
4. Näistä neuvotteluista seurauksena olevat sitoumukset merkitään jäsenten erityisiä sitoumuksia koskeviin listoihin.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS RAHOITUSPALVELUISTA
Ministerit, jotka
ottavat huomioon että osanottajien Uruguayn kierroksen lopuksi listaamat rahoituspalvelusitoumukset tulevat voimaan suosituimmuuskohtelun (MFN) mukaisesti samanaikaisesti WTO:n perustamissopimuksen (myöhemmin ''WTO-sopimus'') kanssa,
päättävät seuraavaa:
1. Viimeistään kuusi kuukautta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen päättyvän kauden lopussa, jäsenet voivat vapaasti kokonaan tai osittain parantaa, muuttaa tai peruuttaa tämän palvelualan sitoumuksensa tarjoamatta hyvitystä, palvelukaupan yleissopimuksen XXI artiklan määräyksistä huolimatta. Samalla jäsenten tulee esittää lopullinen kantansa koskien poikkeuksia suosituimmuuskohtelusta (MFN) näillä sektoreilla, II artiklasta tehtäviä poikkeuksia koskevan liitteen määräyksistä huolimatta. WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä yllä mainitun kauden loppuun saakka ei sovelleta II artiklasta tehtäviä poikkeuksia koskevassa liitteessä lueteltuja poikkeuksia, jotka ovat riippuvaisia muiden osanottajien sitoumustasosta tai muiden osanottajien tekemistä poikkeuksista.
2. Rahoituspalvelukomitean tulee valvoa kaikkia tämän sopimuksen mukaisten neuvottelujen edistymistä ja raportoida siitä palvelukauppaneuvostolle viimeistään neljä kuukautta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS MERIKULJETUSPALVELUNEUVOTTELUISTA
Ministerit, jotka
ottavat huomioon, että merikuljetuspalveluja koskevat osanottajien tekemät sitoumukset Uruguayn kierroksen päättyessä tulevat voimaan MFN:n pohjalta samanaikaisesti WTO:n perustamissopimuksen kanssa (myöhemmin ''WTO-sopimus''),
päättävät seuraavaa:
1. Neuvottelut merikuljetuspalvelualalla aloitetaan palvelukaupan yleissopimuksen puitteissa vapaaehtoiselta pohjalta. Neuvottelujen tulee olla laaja-alaisia ja niiden tavoitteena on saada aikaan sitoumuksia kansainvälisissä merikuljetuksissa, niihin liittyvissä oheispalveluissa ja satamapalvelujen saannissa ja käytössä, jotta rajoitukset voidaan poistaa määräajan puitteissa.
2. Merikuljetuspalvelujen neuvotteluryhmä (myöhemmin ''NGMTS'') on perustettu tämän toimeksiannon toteuttamiseksi. Ryhmän tulee raportoida määräajoin neuvottelujen edistymisestä.
3. NGMTS-neuvottelut ovat avoinna kaikille hallituksille ja Euroopan yhteisöille, jotka ilmoittavat aikomuksestaan osallistua neuvotteluihin. Tähän päivämäärään mennessä ovat ilmoittaneet aikomuksestaan osallistua neuvotteluihin:
Argentiina, Kanada, Euroopan yhteisö ja niiden jäsenmaat, Suomi, Hongkong, Islanti, Indonesia, Korea, Malesia, Meksiko, Puola, Uusi Seelanti, Norja, Filippiinit, Romania, Singapore, Ruotsi, Sveitsi, Thaimaa, Turkki, Yhdysvallat.
Lisäilmoitukset aikomuksesta osallistua neuvotteluihin osoitetaan WTO-sopimuksen säilyttäjälle.
4. Ryhmä tulee pitämään ensimmäisen neuvotteluistuntonsa viimeistään 16. toukokuuta 1994. Sen tulee päättää neuvottelut ja laatia lopullinen raportti kesäkuuhun 1996 mennessä. Lopullisen raportin tulee sisältää näiden neuvottelutulosten toimeenpanopäivämäärä.
5. Ennen neuvottelujen loppuun saattamista II artiklaa ja II artiklan poikkeustapauksia koskevan liitteen 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta merikuljetusalalla eikä MFN-poikkeuksia tarvitse listata. Neuvottelujen päättymisen yhteydessä jäsenillä on oikeus parantaa, muuttaa tai peruuttaa kaikkia tällä palvelualalla Uruguayn kierroksen aikana tehtyjä sitoumuksia tarjoamatta hyvitystä, sopimuksen XXI artiklan määräyksistä huolimatta. Samalla jäsenten tulee esittää lopullinen kantansa koskien poikkeuksia suosituimmuuskohtelusta (MFN) tällä sektorilla, II artiklasta tehtäviä poikkeuksia koskevan liitteen määräyksistä huolimatta. Mikäli neuvottelut eivät onnistu, palvelukauppaneuvosto päättää, jatketaanko neuvotteluja annetun valtuutuksen mukaisesti.
6. Neuvottelujen tuloksena syntyneet sitoumukset, mukaan lukien niiden voimaantulon päivämäärä, kirjataan palvelukaupan yleissopimukseen liitettyihin erityisiä sitoumuksia koskeviin listoihin ja ne ovat sopimuksen kaikkien määräysten alaisia.
7. Tästä hetkestä aina 4 kohdan mukaisesti päätettävään toimeenpanopäivämäärään asti on sovittu, että osanottajat eivät sovella mitään kansainvälisten merikuljetuspalvelujen kauppaan vaikuttavia toimenpiteitä lukuun ottamatta muiden maiden soveltamien toimenpiteiden vastineeksi tarkoitettuja toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ylläpitää tai lisätä merikuljetuspalvelujen vapautta, ei myöskään siten, että niiden neuvotteluasema parantuisi ja vahvistuisi.
8. 7 kohdan täytäntöönpanon valvonta on alistettu merikuljetuspalvelujen neuvotteluryhmälle. Kuka tahansa osanottajista voi saattaa NGMTS:n tietoon minkä tahansa toimenpiteen tai laiminlyönnin, minkä se uskoo olennaisesti liittyvän 7 kohdan täytäntöönpanoon. Tällaiset tiedonannot katsotaan annetuiksi NGMTS:lle silloin, kun sihteeristö on ne vastaanottanut.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS PERUSTELEVIESTINTÄNEUVOTTELUISTA
Ministerit päättävät seuraavaa:
1. Neuvottelut aloitetaan vapaaehtoiselta pohjalta silmällä pitäen televerkkojen ja -palvelujen (myöhemmin ''perusteleviestintä'') kaupan asteittaista vapauttamista palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) puitteissa.
2. Mitenkään neuvottelutulokseen vaikuttamatta neuvottelujen on oltava laaja-alaisia sulkematta etukäteen mitään perusteleviestintäpalvelua niiden ulkopuolelle.
3. Perusteleviestinnän neuvotteluryhmä (''NGBT'') perustetaan tämän toimeksiannon toteuttamiseksi. NGBT:n tulee raportoida määräajoin neuvottelujen etenemisestä.
4. NGBT:n neuvottelut ovat avoinna kaikille hallituksille ja Euroopan yhteisölle, jotka ovat ilmoittavat aikeistaan osallistua neuvotteluihin. Tähän päivämäärään mennessä ovat ilmoittaneet aikomuksestaan osallistua neuvotteluihin:
Australia, Itävalta, Kanada, Chile, Kypros, Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot, Suomi, Hongkong, Unkari, Japani, Korea, Meksiko, Uusi Seelanti, Norja, Slovakian Tasavalta, Ruotsi, Sveitsi, Turkki, Yhdysvallat.
Lisäilmoitukset aikomuksesta osallistua tulee osoittaa WTO:n perustamissopimuksen säilyttäjälle.
5. NGBT tulee pitämään ensimmäisen neuvotteluistuntonsa viimeistään kuukauden kuluttua tämän päätöksen päivämäärästä. Se tulee päättämään nämä neuvottelut ja laatimaan loppuraporttinsa viimeistään 30. päivänä huhtikuuta 1996. NGBT:n loppuraportin tulee sisältää näiden neuvottelutulosten toimeenpanopäivämäärä.
6. Kaikki neuvottelujen tuloksena syntyneet sitoumukset, mukaan lukien niiden voimaantulon päivämäärä, kirjataan palvelukaupan yleissopimukseen liitettyihin erityisiä sitoumuksia koskeviin listoihin, ja ne ovat sopimuksen kaikkien määräysten alaisia.
7. Tästä hetkestä aina neuvottelutulosten toimeenpanon 5 kohdassa viitattuun ajankohtaan asti on sovittu, että osanottajat eivät sovella perusteleviestinnän kaupassa mitään toimenpidettä, niin että sen neuvotteluasema parantuisi ja vahvistuisi. On sovittu, että tämä ehto ei saa estää perustelepalvelujen tarjontaa koskevien kaupallisten ja valtiollisten järjestelyjen pyrkimyksiä.
8. 7 kohdan täytäntöönpanon valvonta on alistettu NGBT:lle. Kuka tahansa osanottajista voi saattaa NGBT:n tietoon minkä tahansa toimenpiteen tai laiminlyönnin, minkä se uskoo olennaisesti liittyvän 7 kohdan täytäntöönpanoon. Tällaiset tiedonannot katsotaan annetuiksi NGBT:lle silloin kun sihteeristö on ne vastaanottanut.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS KOSKIEN ASIANTUNTIJAPALVELUJA
Ministerit päättävät suositella, että palvelukauppaneuvosto hyväksyy ensimmäisessä kokouksessaan seuraavan päätöksen
Palvelukauppaneuvosto, joka
tunnustaa sääntelytoimenpiteiden vaikutuksen asiantuntijapalvelujen kaupan laajenemiseen, kun nämä toimenpiteet liittyvät ammattipätevyyteen, teknisiin standardeihin ja lupamenettelyyn,
haluaa luoda monenkeskiset säännöt, joilla varmistetaan, että erityisiä sitoumuksia tehtäessä, kyseiset sääntelytoimenpiteet eivät muodosta tarpeettomia esteitä asiantuntijapalvelujen tarjonnalle.
päättää seuraavaa:
1. VI artiklan 4 kohdassa esitetty kotimaisia säännöksiä koskeva työohjelma tulisi toteuttaa välittömästi. Tätä tarkoitusta varten perustetaan asiantuntijapalveluja käsittelevä työryhmä tutkimaan ja raportoimaan suosituksin niistä säännöistä, joilla varmistetaan, että pätevyysvaatimuksiin ja pätevöitymiseen, teknisiin standardeihin ja lupavaatimuksiin asiantuntijapalveluiden alalla liittyvät toimenpiteet eivät muodosta tarpeettomia kaupan esteitä.
2. Ensisijaisesti työryhmän tulee antaa suositukset monenkeskisten sääntöjen laatimiseksi kirjanpito- ja tilintarkastuspalveluille, antaakseen toiminnallisen merkityksen erityisille sitoumuksille. Antaessaan suosituksensa työryhmän tulee keskittyä:
(a) markkinoille pääsyyn liittyvien monenkeskisten sääntöjen kehittämiseen, jotta varmistetaan, että kotimaiset sääntelyvaatimukset: (i) perustuvat objektiivisiin ja läpinäkyviin kriteereihin, kuten pätevyyteen ja kykyyn toimittaa kyseinen palvelu; (ii) eivät ole vaativampia kuin on tarpeen palvelun laadun takaamiseksi ja siten helpottaa kirjanpito- ja tilintarkastuspalvelujen tehokasta vapautumista.
(b) kansainvälisten standardien käyttöön ja näin tehden edistää yhteistyötä asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka on määritelty VI artiklan 5b kohdassa, saattaakseen täysin voimaan VII artiklan 5 kohdan;
(c) helpottamaan sopimuksen VI artiklan 6 kohdan tehokasta soveltamista luomalla ohjeet pätevyysvaatimusten tunnustamiselle.
Edellä tarkoitettuja sääntöjä laatiessaan työryhmän tulee ottaa huomioon asiantuntijapalveluita sääntelevien hallituksen ja hallituksen ulkopuolisten elinten tärkeys.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS LIITTYMISESTÄ JULKISIA HANKINTOJA KOSKEVAAN SOPIMUKSEEN
1. Ministerit kutsuvat Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen 4(b) liitteessä olevan julkisia hankintoja koskevan sopimuksen mukaisesti perustetun julkisten hankintojen komitean selvittämään, että
(a) jäsen, joka on kiinnostunut julkisia hankintoja koskevan sopimuksen XXIV artiklan 2 kohdan mukaisesta liittymisestä, tulisi ilmoittaa kiinnostuksestaan WTO:n pääjohtajalle ja antaa asiaankuuluvat tiedot, mukaanlukien alaviitteeseen I sisällytettäväksi tarkoitettu sopimuskatetarjous, ottaen huomioon sopimuksen asianomaiset määräykset, erityisesti I artiklan ja tarvittaessa V artiklan;
(b) ilmoitus tulisi jakaa sopimuksen osapuolille;
(c) liittymisestä kiinnostuneen jäsenen tulisi neuvotella osapuolten kanssa sopimuksen liittymisehdoista;
(d) helpottaakseen liittymistä komitean tulisi kyseisen jäsenen tai sopimuksen osapuolten pyynnöstä perustaa työryhmä. Työryhmän tulisi tutkia (i) jäseneksi hakevan sopimuskatetarjous ja (ii) sellainen tieto, joka on ominaista vientimahdollisuuksille osapuolten markkinoilla, ottaen huomioon jäseneksi hakevan olemassaolevat ja mahdolliset vientimahdollisuudet ja muiden osapuolten vientimahdollisuudet jäseneksi hakevan markkinoilla;
(e) liittymisen ehdoista, mukaan lukien jäseneksi liittyvän sopimuskateluetteloista sopivan komitean päätöksestä, jäseneksi liittyvän tulisi tallettaa sovitut ehdot sisältävä liittymis-asiakirja WTO:n pääjohtajan haltuun. Jäseneksi liittyvän englannin-, ranskan- ja espanjankieliset sopimuskateluettelot liitetään sopimukseen;
(f) ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa edellä mainittuja menettelyjä tulisi tarvittavin muutoksin soveltaa niihin GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuoliin, jotka ovat kiinnostuneita liittymisestä, ja GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan olisi toimeenpantava WTO:n pääjohtajalle annetut tehtävät.
2. Todetaan, että komitean päätökset tehdään konsensuksella. Todetaan myös, että XXIV artiklan 11 kohdassa mainittu soveltumattomuusklausuuli on jokaisen osapuolen käytettävissä.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA PÄÄTÖS RIITOJEN RATKAISUSTA ANNETTUJA SÄÄNTÖJÄ JA -MENETTELYJÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SOVELTAMISESTA JA TARKASTELUSTA
Ministerit, jotka
muistuttavat mieliin 22. helmikuuta 1994 tehdyn päätöksen, jossa GATT 1947 -sopimuksen riitojen ratkaisusäännöt ja -menettelyt pysyvät voimassa Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen voimaantulopäivään saakka,
kehottavat asianomaiset neuvostot ja komiteat päättämään, että he jatkavat niiden riitojen sovittelua, joiden suhteen neuvottelupyyntö tehtiin ennen voimaantulopäivää;
kutsuvat ministerikokousta saattamaan loppuun Maailman kauppajärjestön riitojen ratkaisemisesta annettujen sääntöjen ja menettelyjen tarkastelu neljän vuoden kuluessa Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen ja päättämään riitojen ratkaisemisesta annettujen sääntöjen ja menettelyjen jatkamisesta, muuttamisesta tai lopettamisesta ensimmäisessä tarkastelun jälkeen pidettävässä tilaisuudessa.
URUGUAYN KIERROKSEN MONENKESKISTEN KAUPPANEUVOTTELUJEN TULOKSIA KOSKEVA PÄÄTÖSASIAKIRJA SOPIMUS RAHOITUSPALVELUSITOUMUKSISTA
Uruguayn kierrokselle osallistujat ovat voineet tehdä erityisiä rahoituspalveluja koskevia sitoumuksia palvelukaupan yleissopimuksen (myöhemmin ''sopimus'') mukaan, vaihtoehtona sopimuksen III osan määräysten mukaiselle lähestymistavalle. Sovittiin, että tätä lähestymistapaa voidaan soveltaa seuraavan sopimuksen mukaisesti:
(i) se ei ole ristiriidassa sopimuksen määräysten kanssa;
(ii) se ei vähennä minkään jäsenen oikeutta luetella omat sitoumuksensa sopimuksen III osan mukaisesti;
(iii) sen tuloksena syntyviä erityisiä sitoumuksia sovelletaan suosituimmuuskohtelun mukaisesti,
(iv) jäsenen ei sopimuksen mukaan oleteta sitoutuvan tiettyyn vapauttamisen asteeseen.
Kiinnostuneet jäsenet ovat neuvottelujen pohjalta ja mahdollisin mainituin ehdoin ja varauksin sisällyttäneet erityisiä sitoumuksia koskevaan listaan erityisiä sitoumuksia allaolevan lähestymistavan mukaisesti.
A. Uusien rajoitusten asettamiskielto
Kaikkien alla mainittuihin sitoumuksiin liittyvien ehtojen, rajoitusten ja varausten soveltamista on rajoitettava vain voimassa oleviin toimenpiteisiin.
B. Markkinoillepääsy
Monopolioikeudet
1. Sopimuksen VIII artiklan lisäksi sovelletaan seuraavaa:
Jokainen jäsen esittää rahoituspalveluja koskevassa erityisten sitoumusten listassaan voimassa olevat monopolioikeudet ja pyrkii niiden poistamiseen tai soveltamisalan vähentämiseen. Rahoituspalveluja koskevan liitteen 1b alakohdan määräyksistä huolimatta tätä kohtaa sovelletaan liitteen 1b(iii) alakohdassa tarkoitettuihin toimintamuotoihin.
Julkisten elinten ostamat rahoituspalvelut
2. Sopimuksen XIII artiklan määräyksistä huolimatta jokainen jäsen varmistaa, että sen alueella toimiville muiden jäsenten rahoituspalvelujen tarjoajille myönnetään suosituimmuuskohtelu ja kansallinen kohtelu sen julkisten elinten ostaessa tai hankkiessa rahoituspalveluja sen alueella.
Rajan ylittävä kauppa
3. Jokaisen jäsenen tulee sallia ulkomaisten rahoituspalvelujen tarjoajien tarjota seuraavia palveluja päämiehenä, välittäjän kautta tai välittäjänä kansallista kohtelun takaavien ehtojen mukaisesti:
a) seuraavia riskejä koskevat vakuutukset:
(i) merenkulku ja kaupallinen lentoliikenne sekä avaruusalusten laukaisut ja kuljetukset (mukaan lukien satelliitit), jossa vakuutus kokonaan tai osittain kattaa kuljetettavan tavaran, kulkuvälineen sekä siitä mahdollisesti syntyvät vastuut; sekä
(ii) kansainvälinen kauttakulkutavara;
b) jälleen- ja edelleenvakuutus ja vakuutukseen liittyvät palvelut liitteen 5(a)(iv) alakohdan mukaisesti:
c) rahoitustiedon hankinta ja siirto sekä rahoituspalveluihin liittyvät atk-palvelut liitteen 5(a)(xv) alakohdan mukaisesti, sekä neuvonta ja muut liitännäispalvelut, ei kuitenkaan pankkitoimintaan ja muihin rahoituspalveluihin liittyvä välitystoiminta liitteen 5(a)(xvi) alakohdan mukaisesti.
4. Jokaisen jäsenen tulee sallia maassa asuvien henkilöiden ostaa alla luetelluissa alakohdissa mainitut rahoituspalvelut minkä tahansa muun jäsenen alueelta:
a) 3(a) alakohta;
b) 3(b) alakohta; sekä
c) liitteen 5(a)(v)-(xvi) alakohdat.
Liiketoiminta
5. Jokaisen jäsenen tulee myöntää toisen jäsenen rahoituspalvelujen tarjoajille oikeus sijoittua tai laajentaa liiketoimintansa sen alueella, myös ostamalla toimivia yrityksiä.
6. Jäsen voi asettaa ehtoja ja vaatia menettelyjä liiketoiminnan perustamisen tai laajentamisen vahvistamiseksi niin kauan kuin näiden tarkoituksena ei ole kiertää jäsenen 5 kohdan mukaisia velvollisuuksia eivätkä ne ole ristiriidassa tämän sopimuksen muiden velvoitteiden kanssa.
Uudet rahoituspalvelut
7. Jäsenen tulee sallia sen alueelle sijoittuneiden muiden jäsenten rahoituspalvelujen tarjoajien tarjota alueellaan uusia rahoituspalveluja niiden luonteesta riippumatta.
Tietojen siirto ja tietojenkäsittely
8. Mikään jäsen ei saa ryhtyä toimenpiteisiin jotka estävät tietojen siirron tai rahoitustietojen käsittelyn, mukaan lukien elektronisen tietojen siirron, tai jotka ottaen huomioon kansainvälisten sopimusten mukaiset tuontimääräykset estävät laitteiden siirrot, jos tällainen tiedonsiirto, rahoitustietojen käsittely tai laitteiden siirto on tarpeen rahoituspalvelujen tarjoajan tavanomaisessa liiketoiminnassa. Mikään tässä kohdassa ei rajoita jäsenen oikeutta suojata henkilötietoja, yksityisyyttä ja yksittäisten tiedostojen ja tilien luottamuksellisuutta, niin kauan kuin tätä oikeutta ei käytetä sopimuksen määräysten kiertämiseen.
Henkilöstön väliaikainen maahantulo
9. a) Jokaisen jäsenen tulee sallia tilapäinen maahantulo toisen jäsenen rahoituspalvelujen tarjoajaa seuraaville henkilöstöryhmille, jos rahoituspalvelujen tarjoaja on sijoittautunut tai on sijoittautumassa tämän jäsenen alueelle:
(i) ylemmät johtohenkilöt joilla on omistusta koskevia tietoja jotka ovat oleellisia rahoituspalvelujen tarjoajalle tämän käynnistäessä, valvoessa ja hoitaessa palvelutarjontaa; sekä
(ii) rahoituspalvelujen tarjoajan liiketoiminnan asiantuntijat.
b) Jokaisen jäsenen tulee, ottaen huomioon alueellaan vallitseva ammattitaitoisen henkilöstön tarjonta, sallia tilapäinen maahantulo seuraaville toisen jäsenen rahoituspalvelujen tarjoajan liiketoimintaan liittyville henkilöstökategorioille:
(i) tietokonepalvelujen, tietoliikenteen ja tilinpidon asiantuntijat; sekä
(ii) vakuutusmatematiikan ja lainopilliset asiantuntijat.
Syrjimättömät toimenpiteet
10. Jokaisen jäsenen tulee pyrkiä poistamaan tai rajoittamaan kaikki seuraavista toimista syntyvät merkittävät haittavaikutukset toisen jäsenen rahoituspalvelujen tarjoajalle:
a) syrjimättömistä toimenpiteistä, jotka estävät rahoituspalvelujen tarjoajia tarjoamasta jäsenen alueella, jäsenen määräämässä muodossa, kaikkia jäsenen sallimia rahoituspalveluja;
b) syrjimättömistä toimenpiteistä, jotka rajoittavat rahoituspalvelujen tarjoajien mahdollisuuksia laajentaa toimintaansa jäsenen koko alueelle;
c) jäsenen toimenpiteistä jos tämä jäsen soveltaa samoja toimenpiteitä sekä pankki- että arvopaperipalvelujen tarjontaan, ja toisen jäsenen rahoituspalvelujen tarjoaja keskittää toimintansa arvopaperipalvelujen tuottamiseen; sekä
d) muista toimenpiteistä, jotka tämän sopimuksen määräykset huomioonottaenkin haittaavat toisen jäsenen rahoituspalvelujen tarjoajan mahdollisuuksia toimia tai kilpailla jäsenen markkinoilla tai sijoittua niille;
edellyttäen, ettei mikään tämän kohdan mukainen toimenpide epäoikeudenmukaisesti syrjisi niihin ryhtyvän jäsenen rahoituspalvelujen tarjoajia.
11. 10(a) ja (b) alakohdissa tarkoitettujen syrjimättömien toimenpiteiden osalta, jäsenen tulee pyrkiä siihen, ettei se rajoita tai vähennä nykyisiä markkinatilaisuuksia tai niitä etuja, joista jo ryhmänä nauttivat kaikkien muiden jäsenten rahoituspalvelujen tarjoajat sen alueella, edellyttäen että tämä sitoumus ei johda epäoikeudenmukaiseen syrjintään niitä rahoituspalvelujen tarjoajia kohtaan jotka tulevat näitä toimenpiteitä soveltavan jäsenen alueelta.
C. Kansallinen kohtelu
1. Niillä ehdoilla, joilla myönnetään kansallinen kohtelu, jokaisen jäsenen tulee sallia alueelleen sijoittuneiden muiden jäsenten rahoituspalvelujen tarjoajien päästä osallisiksi julkisten elinten ylläpitämiin maksu- ja siirtojärjestelmiin sekä sellaisiin virallisiin rahoitus- ja jälleenrahoitusmahdollisuuksiin jotka yleensä ovat käytettävissä tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Tällä kappaleella ei ole tarkoitus päästää näitä rahoituspalvelujen tarjoajia osallisiksi jäsenten 'lender of last resort'-mahdollisuuksiin.
2. Jos jäsen vaatii jäsenyyttä tai osallistumista tai pääsyä johonkin itsesäätelevään elimeen, arvopaperi- tai futuuripörssiin tai markkinoihin, siirtotoimistoon tai muuhun järjestöön tai yhdistykseen, jotta toisen jäsenen rahoituspalvelujen tarjoaja saisi tarjota rahoituspalveluja samoista lähtökohdista kuin jäsenen omat rahoituspalvelujen tarjoajat, tai jos jäsen välittömästi tai välillisesti asettaa sellaisia elimiä, oikeuksia tai etuja käyttöön rahoituspalvelutarjonnassa, jäsenen on varmistuttava siitä että nämä elimet myöntävät kansallisen kohtelun kaikille sen alueelle sijoittuneille muiden jäsenten rahoituspalvelujen tarjoajille.
D. Määritelmät
Tässä lähestymistavassa
1. Ulkomaalainen rahoituspalvelujen tarjoaja on minkä tahansa jäsenen rahoituspalvelujen tarjoaja, joka tarjoaa rahoituspalvelua toisen jäsenen alueelle toisen jäsenen alueella sijaitsevasta laitoksesta, huolimatta siitä onko tällä rahoituspalvelujen tarjoajalla liiketoimintaa sen jäsenen alueella, jossa rahoituspalvelu tarjotaan.
2. ''Liiketoiminnalla'' tarkoitetaan jonkun jäsenen alueella olevaa rahoituspalveluja tuottavaa yritystä, mukaan lukien kokonaan tai osittain omistetut tytäryhtiöt, yhteisyritykset, avoimet yhtiöt, toiminimet, franchising-järjestelyt, sivukonttorit, agentuurit, edustustot tai muut toimipaikat.
3. Uusi rahoituspalvelu on palvelu, jonka luonteeseen kuuluu rahoitustoiminta, mukaan lukien olemassaoleviin tai uusiin tuotteisiin tai tuotteen toimitustapaan liittyvät palvelut, jota ei kukaan rahoituspalvelujen tarjoaja tarjoa tietyn jäsenen alueella, mutta jota tarjotaan toisen jäsenen alueella.
(Sisällysluettelo sekä Lista erityisistä sopimuksista on jätetty tästä pois)