Asetus Amerikan yhdysvaltojen kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
- Datum för undertecknande
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 1989 Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 30 päivänä marraskuuta 1990 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (30/91) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 30 päivänä marraskuuta 1990 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 30 päivänä marraskuuta 1990, on voimassa 30 päivästä joulukuuta 1990 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.
3 §
Amerikan yhdysvaltojen kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 30 päivänä marraskuuta 1990 annettu laki (30/91) ja tämä asetus tulevat voimaan 17 päivänä tammikuuta 1991.
SOPIMUS Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi
Suomen tasavallan hallitus ja Amerikan yhdysvaltojen hallitus, haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi, ovat sopineet seuraavasta:
1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan
1. Tätä sopimusta sovelletaan, jollei sopimuksessa toisin määrätä, henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.
2. Sopimus ei millään tavalla rajoita sellaista poissulkemista, vapautusta, vähennystä, hyvitystä tai muuta alennusta, joka nyt tai vastedes myönnetään:
a) jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön mukaan; tai
b) sopimusvaltioiden välillä tehdyn muun sopimuksen mukaan.
3. Sopimusvaltio voi, sopimuksen muiden kuin 4 kappaleen määräysten estämättä, verottaa henkilöä, jota tämän valtion verolainsäädännön mukaan kohdellaan siellä asuvana henkilönä (paitsi milloin 4 artiklan (Kotipaikka) 2 tai 3 kappaleen määräysten mukaan määritetään, että henkilö asuu toisessa sopimusvaltiossa), sekä voi kansalaisuuden perusteella verottaa kansalaisiaan, ikään kuin sopimus ei olisi tullut sovellettavaksi. Sanonta "kansalainen" käsittää tätä määräystä sovellettaessa entisen kansalaisen, jonka kansalaisuuden menetyksen yhtenä pääasiallisena tarkoituksena oli tuloveron välttäminen, mutta vain 10 vuodelta kansalaisuuden menetyksestä lukien.
4. Tämän artiklan 3 kappaleen määräykset eivät vaikuta:
a) etuuksiin, jotka sopimusvaltio myöntää 9 artiklan (Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset) 2 kappaleen: 18 artiklan (Eläke, elinkorko, elatusapu ja lapsenelatusmaksu) 1 kappaleen b) kohdan ja 4 kappaleen sekä 23 artiklan (Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen), 24 artiklan (Syrjintäkielto) ja 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) mukaan; ja
b) etuuksiin, jotka sopimusvaltio myöntää 19 artiklan (Julkinen palvelu), 20 artiklan (Opiskelijat ja harjoittelijat) ja 27 artiklan (Diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet) mukaan luonnolliselle henkilölle, joka ei ole tämän valtion kansalainen tai luvan perusteella asu vakinaisesti siellä.
2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot
1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:
a) Suomessa:
1) valtion tulo- ja varallisuusvero;
2) kunnallisvero;
3) kirkollisvero; ja
4) lähdevero;
(jäljempänä "Suomen vero");
b) Yhdysvalloissa: verolain (Internal Revenue Code) mukaan suoritettavat liittovaltion tuloverot (lukuun ottamatta akkumuloituneesta tulosta suoritettavaa veroa (accumulated earnings tax), henkilökohtaisen holdingyhtiön veroa (personal holding company tax) ja sosiaaliturvaveroja) sekä ulkomaiselle vakuutuksenantajalle maksettavasta vakuutusmaksusta suoritettava valmistevero ja yksityisen säätiön valmistevero (jäljempänä "Yhdysvaltojen vero"). Sopimusta sovelletaan kuitenkin ulkomaiselle vakuutuksenantajalle maksettavasta vakuutusmaksusta suoritettavaan valmisteveroon vain siltä osin kuin tällaisten vakuutusmaksujen kattamalle riskille ei ole jälleenvakuututusta myöntänyt henkilö, jolla ei ole oikeutta tämän sopimuksen tai muun näistä veroista vapauttavan sopimuksen mukaisiin etuuksiin.
2. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista sekä sopimuksen soveltamista koskevista merkittävistä virallisjulkaisuista, niihin luettuina hallinnolliset selitykset, määräykset ja päätökset sekä tuomioistuinten ratkaisut.
3 artiklaYleiset määritelmät
1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:
a) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, sitä aluetta, jolla Suomen verolainsäädäntö on voimassa;
b) "Yhdysvallat" tarkoittaa Amerikan yhdysvaltoja, mutta sanonta ei käsitä Puerto Ricoa, Neitsytsaaria, Guamia eikä muuta Yhdysvaltojen alusmaata tai territoriota;
c) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, kuolinpesän, toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust), yhtymän, yhtiön ja muun yhteenliittymän;
d) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;
e) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;
f) "kansalainen" tarkoittaa:
1) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
2) Yhdysvaltojen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Yhdysvaltojen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Yhdysvalloissa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;
g) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, paitsi milloin kuljetus tapahtuu vain sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;
h) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:
1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;
2) Yhdysvalloissa valtiovarainministeriä (the Secretary of the Treasury) tai hänen valtuutettuaan.
2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan, jollei asiayhteydestä muuta johdu tai jolleivät toimivaltaiset viranomaiset 25 artiklan (Keskinäinen sopimusmenettely) määräysten mukaisesti sovi sanonnan yhteisestä merkityksestä.
4 artiklaKotipaikka
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, johtopaikan, rekisteröintipaikan (place of incorporation) tai muun sellaisen seikan nojalla. Yhdysvaltojen kansalainen tai ulkomaalainen, jolle on myönnetty lupa asua vakinaisesti Yhdysvalloissa ("vihreän kortin" haltija), on Yhdysvalloissa asuva henkilö vain jos hänen oleskelunsa Yhdysvalloissa on olennainen (substantial presence) tai hänellä on siellä vakinainen asunto tai hän oleskelee siellä pysyvästi. Sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö"
a) ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella; ja
b) yhtymän, kuolinpesän tai toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust) osalta, tätä sanontaa sovelletaan kuitenkin vain siltä osin kuin yhtymän, kuolinpesän tai trustin saamasta tulosta verotetaan tässä valtiossa siellä asuvan henkilön tulona, joko sen omana tulona, tai sen osakkaiden tulona.
2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:
a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);
b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;
c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;
d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.
3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin ja määrättävä, miten sopimusta sovelletaan tällaiseen henkilöön.
5 artiklaKiinteä toimipaikka
1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.
2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:
a) yrityksen johtopaikan;
b) sivuliikkeen;
c) toimiston;
d) tehtaan;
e) työpajan; ja
f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan.
3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan. Laitteen, porauslautan tai laivan käyttäminen sopimusvaltiossa luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos käyttäminen kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.
4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:
a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;
b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;
c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;
d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;
e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;
f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a)-e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi.
5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.
6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.
7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä -- tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.
6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Tätä artiklaa sovellettaessa noudatetaan seuraavaa.
a) Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on. b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.
c) Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.
4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.
5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.
7 artiklaLiiketulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita tai ole harjoittanut liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa tai harjoitti liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.
2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa tai harjoitti liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen ja itsenäinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa.
3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina kohtuullinen osuus yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneista menoista sekä muista menoista, jotka johtuvat yrityksestä kokonaisuudessaan (tai siitä osasta, johon kiinteä toimipaikka sisältyy), riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.
4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.
5. Tätä sopimusta sovellettaessa on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi tuloksi luettava vain kiinteän toimipaikan varoista tai toiminnasta saatu tulo. Tämä tulo on vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.
6. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.
7. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "tulo" tarkoitetaan tuloa, joka on saatu liiketoiminnasta, siihen luettuna aineellisen irtaimen omaisuuden vuokralle antaminen. Sanonta ei käsitä tuloa, joka on saatu elokuvafilmin ja radio- tai televisiolähetyksessä käytettävän filmin tai nauhan vuokralle antamisesta tai lisensioinnista.
8 artiklaMerenkulku ja ilmakuljetus
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.
2. Tätä artiklaa sovellettaessa tulo, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, käsittää tulon, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen vuokralle antamisesta, jos vuokratulo epäolennaisesti liittyy 1 kappaleessa käsiteltyyn tuloon.
3. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa tavarankuljetukseen käytettyjen konttien (niihin luettuina perävaunut, proomut vastaavanlainen konttien kuljetukseen tarvittava kalusto) käytöstä, huollosta tai vuokralle antamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, paitsi milloin kontteja käytetään tavarankuljetukseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä.
4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.
9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset
1. Milloin
a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka
b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,
noudatetaan seuraavaa.
Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.
2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä valtiossa, luetaan myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja siitä verotetaan tämän mukaisesti tässä toisessa valtiossa, ja ensiksi mainittu valtio hyväksyy, että siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt tässä toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät rajoita kummankaan sopimusvaltion lain määräyksiä, jotka sallivat tulon, vähennyksen, hyvityksen tai alentamisen jakamista samojen osallistujien omistuksessa tai määräämisvallassa välittömästi tai välillisesti olevien henkilöiden kesken, riippumatta siitä, asuvatko henkilöt sopimusvaltiossa vai eivät, milloin tämä on tarpeen veron kiertämisen estämiseksi tai henkilön tulon selvittämiseksi.
10 artiklaOsinko
1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos henkilö, jolla on oikeus osinkoon, asuu toisessa sopimusvaltiossa, vero ei saa olla suurempi kuin:
a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos henkilö, jolla on oikeus osinkoon, on yhtiö, joka omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä;
b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.
Osinkoon, jonka maksaa Yhdysvalloissa asuva säännelty sijoitusyhtiö (Regulated Investment Company), sovelletaan b) kohtaa eikä a) kohtaa. Tämän kappaleen a) kohtaa ei sovelleta osinkoon, jonka maksaa Yhdysvalloissa asuva kiinteistösijoitustrusti (Real Estate Investment Trust), ja tämän kappaleen b) kohtaa sovelletaan vain, jos henkilö, jolla on oikeus osinkoon, on luonnollinen henkilö, jonka omistama osuus kiinteistösijoitustrustista on pienempi kuin 10 prosenttia.
Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.
3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa
a) tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia;
b) muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa; ja
c) tuloa, joka on saatu voitto-osuuteen oikeuttavista järjestelyistä, niihin luettuina velkasitoumukset, sikäli kuin tulo on luonnehdittu osingoksi sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy.
4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa tai harjoitti toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tahi harjoittaa tai harjoitti tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan.
Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.
5. Sopimusvaltio ei saa verottaa osingosta, jonka maksaa yhtiö, joka ei asu tässä valtiossa, paitsi mikäli
a) osinko maksetaan tässä valtiossa asuvalle henkilölle; tai
b) osinko luetaan henkilön, jolla on oikeus osinkoon, tässä valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan kuuluvaksi.
6. Sopimusvaltiossa asuvaan yhtiöön, jolla on kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa tai joka tässä toisessa valtiossa on velvollinen suorittamaan veroa nettotulon perusteella sellaisesta tulosta, josta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) tai 13 artiklan Myyntivoitto) 1 kappaleen mukaan voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, voidaan kohdistaa verotus tässä toisessa valtiossa tämän sopimuksen muiden määräysten mukaan sallitavan verotuksen lisäksi. Tällainen vero voidaan kuitenkin määrätä vain:
a) Yhdysvaltojen osalta
1) siitä yhtiön liiketulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi, ja
2) siitä edellisessä lauseessa tarkoitetun tulon osasta, josta voidaan verottaa 6 tai 13 artiklan mukaan,
jotka edustavat "osinkoa vastaavaa määrää" ("divident equivalent amount") siten kuin tämä sanonta määritellään Yhdysvaltojen lainsäädännössä, sellaisena kuin lainsäädäntö on kulloinkin voimassa muutettuna ilman että sen yleiseen periaatteeseen on vaikutettu, ja
b) Suomen osalta
1) siitä yhtiön liiketulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi, ja
2) siitä tämän kappaleen ensimmäisessä lauseessa tarkoitetun tulon osasta, joka 6 artiklan tai 13 artiklan 1 kappaleen mukaan voidaan verottaa Suomessa, jotka molemmissa tapauksissa edustavat Suomen lainsäädännössä määriteltyä määrää joka jaettaisiin osinkona, jos toiminta olisi ollut Suomessa rekisteröidyn tytäryhtiön harjoittamaa.
7. Tämän artiklan 6 kappaleessa tarkoitettu vero määrätään soveltamalla verokantaa, joka ei saa olla korkeampi kuin 2 kappaleen a) kohdassa mainittu verokanta.
11 artiklaKorko
1. Korosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa.
2. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä sopimuksessa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot, sekä kaikkea muuta tuloa, joka sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei sopimusta sovellettaessa pidetä korkona. Sanonta "korko" ei kuitenkaan käsitä tuloa, jota käsitellään 10 artiklassa (Osinko).
3. Määrä, jolla Suomessa asuvan yhtiön Yhdysvalloissa olevan kiinteän toimipaikan vähennyskelpoinen määrä ylittää tämän kiinteän toimipaikan tosiasiallisesti maksaman koron, siten kuin nämä määrät määritellään Yhdysvaltojen lainsäädännössä, käsitellään Suomessa asuvan henkilön saamana korkona, johon hänellä on oikeus.
4. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa tai harjoitti toisessa sopimusvaltiossa, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tahi harjoittaa tai harjoitti tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.
5. Jos koron määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus korkoon, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.
12 artiklaRojalti
1. Rojaltista, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä voidaan 3 kappaleen b) ja c) kohdassa tarkoitetusta rojaltista kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, asuu toisessa valtiossa, vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.
3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä sopimuksessa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena
a) kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, siihen luettuina elokuvafilmi sekä radio- tai televisiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha, tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;
b) patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän tahi muun samankaltaisen oikeuden tai omaisuuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;
c) kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta.
Sanonta "rojalti" käsittää myös tällaisen oikeuden tai omaisuuden luovutuksesta saadun voiton, joka on riippuvainen oikeuden tai omaisuuden tuottavuudesta tai käytöstä tahi siitä määräämisestä.
4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa tai harjoitti toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tahi harjoittaa tai harjoitti tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.
5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö.
Jos kuitenkin rojaltin maksamisen perusteena olevaa oikeutta tai omaisuutta käytetään sopimusvaltiossa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa oikeutta tai omaisuutta käytetään.
6. Jos rojaltin määrä maksajan ja henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.
13 artiklaMyyntivoitto
1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Tätä artiklaa sovellettaessa sanonta "toisessa sopimusvaltiossa oleva kiinteä omaisuus" käsittää, milloin tämä toinen sopimusvaltio on Yhdysvallat, osuuden tai oikeuden Yhdysvalloissa olevaan kiinteään omaisuuteen (United States real property interest) ja 6 artiklassa (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) tarkoitetun Yhdysvalloissa olevan kiinteän omaisuuden. Sanonnalla "toisessa sopimusvaltiossa oleva kiinteä omaisuus" on, milloin tämä toinen sopimusvaltio on Suomi, se merkitys, joka sillä on 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 2 kappaleen mukaan, ja sanonta käsittää mainitun artiklan 4 kappaleessa tarkoitetut osakkeet ja muut yhtiöosuudet.
3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan tai olleen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan tai olleeseen kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.
4. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan, ilma-aluksen tai kontin luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.
5. Voitosta, joka mainitaan 12 artiklassa (Rojalti), verotetaan vain 12 artiklan määräysten mukaisesti.
6. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.
14 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen
Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö saa itsenäisen ammatin harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa. Tulosta voidaan kuitenkin verottaa myös toisessa sopimusvaltiossa, sikäli kuin toimintaa harjoitetaan tai harjoitettiin tässä toisessa valtiossa ja tulo on luettava sellaiseen kiinteään paikkaan kuuluvaksi, joka on vakinaisesti henkilön käytettävänä toiminnan harjoittamista varten.
15 artiklaYksityinen palvelus
1. Jollei 18 artiklan (Eläke, elinkorko, elatusmaksu ja lapsenelatusmaksu) ja 19 artiklan (Julkinen palvelus) määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:
a) saaja oleskelee toisessa valtiossa, yhdessä jaksossa tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana;
b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa; ja
c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa tahi liiketoimintaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.
3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön kansainväliseen liikenteeseen käyttämän laivan tai ilma-aluksen vakinaisen henkilöstön jäsenenä tekemästä epäitsenäisestä työstä, verottaa tässä valtiossa.
16 artiklaEtuuksien rajoitukset
1. Sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, on tämän sopimuksen mukaan oikeutettu huojennukseen tämän toisen valtion verotuksessa vain jos tämä henkilö:
a) on luonnollinen henkilö;
b) on sopimusvaltio tai sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen;
c) aktiivisesti harjoittaa ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa liiketoimintaa (joka on muuta kuin sijoitusten tekemistä tai hoitamista, jollei tämä toiminta ole pankin tai vakuutusyhtiön harjoittamaa pankki- tai vakuutustoimintaa), ja toisesta sopimusvaltiosta saatu tulo on saatu tämän liiketoiminnan yhteydessä tai liittyy siihen epäolennaisesti;
d) on henkilö,
1) jonka hallintaan oikeuttavasta omistuksesta yli 50 prosenttia (tai milloin on kysymys yhtiöstä, yli 50 prosenttia yhtiön kunkin osakeluokan osakkeiden lukumäärästä) on, välittömästi tai välillisesti, sellaisten henkilöiden omistama, jotka ovat oikeutetut tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin tämän kappaleen a), b), e) tai f) kohdan nojalla tai jotka ovat Yhdysvaltojen kansalaisia; ja
2) jonka kokonaistulosta enintään 50 prosenttia käytetään, välittömästi tai välillisesti, sellaisten henkilöiden velkojen (niihin luettuina korko- tai rojaltivelat) suorittamiseen, jotka eivät ole oikeutettuja tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin tämän kappaleen a), b), e) tai f) kohdan nojalla tai jotka eivät ole Yhdysvaltojen kansalaisia;
e) on yhtiö, jonka pääosakeluokan osakkeilla käydään huomattavaa ja säännöllistä kauppaa tunnustetussa arvopaperipörssissä; tai
f) on voittoa tavoittelematon järjestö (siihen luettuina eläkerahastot ja yksityiset säätiöt), joka tämän aseman nojalla on yleisesti vapautettu tuloverotuksesta siinä sopimusvaltiossa, jossa se asuu, edellyttäen, että enemmän kuin puolet järjestön osakkaista tai jäsenistä tahi siihen osallisista on oikeutettu sopimuksen mukaisiin etuuksiin tämän artiklan nojalla.
2. Henkilölle, joka 1 kappaleen mukaan ei ole oikeutettu sopimuksen mukaisiin etuuksiin, voidaan tästä huolimatta myöntää sopimuksen mukaiset etuudet, jos sen sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen, josta tulo kertyy, niin päättää.
Tämän artiklan 1 kappaleen e) kohtaa sovellettaessa sanonnalla "tunnustettu arvopaperipörssi" tarkoitetaan:
a) National Association of Securities Dealers, Inc. nimisen yhtiön omistamaa NASDAQ järjestelmää sekä arvopaperipörssiä, joka on rekisteröity Securities and Exchange Commission nimisessä viranomaisessa vuoden 1934 Securities Exchange Act nimisen lain tarkoittamana kansallisena arvopaperipörssinä;
b) Helsingin Arvopaperipörssiä; ja
c) muuta arvopaperipörssiä, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet.
17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat
1. Tämän sopimuksen 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) ja 15 artiklan (Yksityinen palvelus) määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa paitsi milloin taiteilijan tai urheilijan tästä toiminnasta saaman kokonaistulon määrä, siihen luettuna menot, jotka on korvattu hänelle tai maksettu hänen puolestaan, ei kalenterivuoden aikana ylitä kahtakymmentätuhatta Yhdysvaltojen dollaria ($20.000) tai sen vasta-arvoa Suomen rahana.
2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen vaan toiselle henkilölle, voidaan tämän henkilön tulosta, 7 artiklan (Liiketulo) ja 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa, jollei voida näyttää toteen, ettei taiteilijalla tai urheilijalla eikä häneen etuyhteydessä olevalla henkilöllä millään tavalla, ei välittömästi eikä välillisesti, ole osuutta tämän toisen henkilön tuloon, siihen luettuna lykätyn hyvityksen, bonuksen, palkkion, osingon, yhtymän voitonjaon tai muun voitonjaon vastaanotto.
18 artiklaEläke, elinkorko, elatusapu ja lapsenelatusmaksu
1. Jollei 19 artiklan (Julkinen palvelus) 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, noudatetaan seuraavaa.
a) Eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Eläkkeestä ja muusta sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan tapahtuvasta suorituksesta ja, milloin tämä sopimusvaltio on Yhdysvallat, muu julkinen eläke, jotka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle tai Yhdysvaltojen kansalaiselle, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.
2. Elinkorosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja johon hänellä on oikeus, verotetaan vain tässä valtiossa. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan tässä kappaleessa vahvistettua rahamäärää, joka vahvistettuina ajankohtina joko elinkautena tai yksilöityinä tahi määriteltävissä olevina vuosina toistuvasti maksetaan ja joka perustuu velvoitukseen suorittaa maksut täyden suorituksen (muun kuin tehdyn tai vastaisuudessa tehtävän työn) vastikkeeksi.
3. Elatusavusta, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä valtiossa. Sanonnalla "elatusapu" tarkoitetaan tässä kappaleessa toistuvaismaksua, jonka suorittaminen perustuu kirjalliseen asumuserosopimukseen tai avioeropäätökseen, erillistä elatusapua tai pakollista elatusmaksua, josta saajaa verotetaan sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa hän asuu.
4. Toistuvaismaksusta, joka suoritetaan alaikäisen lapsen elatusta varten ja joka perustuu kirjalliseen asumuserosopimukseen tai avioeropäätökseen, erillisestä elatusavusta tai pakollisesta elatusmaksusta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.
19 artiklaJulkinen palvelus
1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja
1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai
2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.
2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.
b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.
3. Tämän sopimuksen 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen), 15 artiklan (Yksityinen palvelus) ja 18 artiklan (Eläke, elinkorko, elatusapu ja lapsenelatusmaksu) määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.
20 artiklaOpiskelijat ja harjoittelijat
Rahamääristä, jotka opiskelija, ammattioppilas tai liikealan harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa kokopäivätoimisen koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolelta.
21 artiklaMuu tulo
1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus tuloon, harjoittaa tai harjoitti toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tai harjoitti tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan (Liiketulo) tai 14 artiklan (Itsenäinen ammatinharjoittaminen) määräyksiä.
22 artiklaVarallisuus
1. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 2 kappaleessa tarkoitetusta ja toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.
2. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan (Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo) 4 kappaleessa tarkoitetusta osakkeesta tai muusta yhtiöosuudesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiölle kuuluva kiinteä omaisuus on.
3. Jollei 4 kappaleen määräyksistä muuta johdu, voidaan varallisuudesta, joka koostuu varoista, jotka ovat muuta kuin 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettua omaisuutta ja jotka tosiasiallisesti liittyvät sopimusvaltiossa asuvan henkilön kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, verottaa siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.
4. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön laiva ja ilma-alus sekä tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvät varat, jotka ovat muuta kuin 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettua omaisuutta, vapautetaan toisessa sopimusvaltiossa varallisuudesta suoritettavasta verosta.
5. Muunlainen varallisuus, joka kuuluu
a) Suomessa asuvalle henkilölle ja jota ei käsitellä tässä artiklassa, vapautetaan Yhdysvalloissa varallisuudesta suoritettavasta verosta;
b) Yhdysvalloissa asuvalle henkilölle ja jota ei käsitellä tässä artiklassa, vapautetaan Suomessa varallisuudesta suoritettavasta verosta.
23 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen
1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:
a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Yhdysvalloissa (muutoin kuin ainoastaan kansalaisuuden perusteella), Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu:
1) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Yhdysvalloissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä;
2) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Yhdysvalloissa varallisuudesta maksettua veroa vastaava määrä.
Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle tai sille varallisuudelle, josta voidaan verottaa Yhdysvalloissa.
b) Osinko, jonka Yhdysvalloissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, joka omistaa välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä, vapautetaan Suomen verosta.
c) Sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Yhdysvalloissa asuvaa luonnollista henkilöä, jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan 2 artiklassa (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) tarkoitettujen verojen osalta asuvan Suomessa, verottaa Suomessa. Suomen on kuitenkin a) kohdan määräysten mukaan vähennettävä Suomen verosta se Yhdysvaltojen vero, joka on maksettu tulosta tai varallisuudesta. Tämän kohdan määräystä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen.
d) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo tai varallisuus on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon tai varallisuuden, joka on vapautettu verosta.
2. Yhdysvaltojen lainsäädännön määräysten mukaisesti, ja jollei tässä lainsäädännössä olevista rajoituksista muuta johdu (sellaisena kuin lainsäädäntö on kulloinkin voimassa muutettuna ilman että sopimuksen yleiseen periaatteeseen on vaikutettu), Yhdysvaltojen on vähennettävä Yhdysvalloissa asuvan henkilön tai Yhdysvaltojen kansalaisen tulosta suoritettavasta Yhdysvaltojen verosta
a) tulovero, jonka tämä kansalainen tai henkilö on maksanut, tai joka on maksettu hänen puolestaan, Suomeen; ja
b) milloin yhdysvaltalainen yhtiö omistaa vähintään 10 prosenttia Suomessa asuvan yhtiön osakkeiden äänimäärästä, ja yhdysvaltalainen yhtiö saa tästä yhtiöstä osinkoa, tulovero, jonka osinkoa jakava yhtiö on maksanut,
tai joka on maksettu sen puolesta, Suomeen, siitä voitosta, josta osinko maksetaan.
Tätä kappaletta sovellettaessa pidetään 2 artiklan (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) 1 kappaleen b) kohdassa ja 2 kappaleessa tarkoitettuja veroja tuloveroina.
3. Yhdysvaltojen veroa laskettaessa, milloin Yhdysvaltojen kansalainen asuu Suomessa, Yhdysvaltojen on vähennettävä Yhdysvaltojen verosta Suomeen 1 kappaleessa tarkoitetun vähennyksen jälkeen maksettu tulovero. Yhdysvaltojen verosta tällä tavalla myönnetty vähennys ei alenna sitä Yhdysvaltojen verojen osaa, joka 1 kappaleen mukaisesti voidaan vähentää Suomen verosta. Tätä artiklaa sovellettaessa tulon, johon Suomessa asuvalla Yhdysvaltojen kansalaisella on oikeus, katsotaan kertyneen Suomesta siinä laajuudessa, kuin on tarpeen tämän kappaleen määräysten soveltamiseksi.
4. Kaksinkertaista verotusta tämän artiklan mukaisesti huojennettaessa, jollei sopimusvaltion sisäisessä lainsäädännössä olevista vieraan valtion veron vähentämisen rajoittamiseksi sovellettavista tulon lähdettä koskevista määräyksistä muuta johdu, tulon katsotaan, jollei 3 kappaleessa toisin määrätä, kertyneen yksinomaan seuraavasti:
a) sopimusvaltiossa asuvan henkilön saaman tulon, josta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa tämän sopimuksen mukaisesti (muutoin kuin 1 artiklan (Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan) 3 kappaleen mukaisesti ainoastaan kansalaisuuden perusteella), katsotaan kertyneen tästä toisesta valtiosta;
b) sopimusvaltiossa asuvan henkilön saaman tulon, josta ei voida verottaa toisessa sopimusvaltiossa sopimuksen mukaisesti, katsotaan kertyneen ensiksi mainitusta valtiosta.
24 artiklaSyrjintäkielto
1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua. Tätä määräystä sovelletaan myös henkilöön, joka ei asu sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Yhdysvaltojen verotuksessa luonnollinen henkilö, joka on Yhdysvaltojen kansalainen ja joka ei asu Yhdysvalloissa, ja luonnollinen henkilö, joka on Suomen kansalainen ja joka ei asu Yhdysvalloissa, eivät kuitenkaan ole samoissa olosuhteissa.
2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle. Tämän artiklan ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle oikeutta vähentää tämän henkilön ensiksi mainitussa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulosta osaakaan tämän henkilön maksamasta osingosta.
3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan (Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset) 1 kappaleen, 11 artiklan (Korko) 5 kappaleen tai 12 artiklan (Rojalti) 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia ensiksi mainitun henkilön verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle. Samoin on sopimusvaltiossa asuvan henkilön velka toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle vähennyskelpoinen ensiksi mainitun henkilön verotettavaa varallisuutta määrättäessä samoin ehdoin kuin velka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.
4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.
5. Tämä artikla ei estä kumpaakaan sopimusvaltiota kantamasta 10 artiklan (Osinko) 6 kappaleessa tarkoitettua veroa.
6. Tämän sopimuksen 2 artiklan (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) estämättä sovelletaan tämän artiklan määräyksiä kaikenlaatuisiin veroihin, joita on suoritettava sopimusvaltiolle, sen valtiolliselle osalle, julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle.
25 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely
1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja.
2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen. Edellä olevien kappaleiden mukaisesti tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen tai muiden menettelytaparajoitusten estämättä, edellyttäen, että toisen sopimusvaltion, jolta on pyydetty palautusta, toimivaltainen viranomainen on saanut tiedon siitä, että tällainen asia on olemassa, kuuden vuoden kuluessa sen verovuoden päättymisestä, jota asia koskee.
3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sopia
a) sopimusvaltiossa olevan yrityksen tulon, vähennyksen, hyvityksen tai alentamisen lukemisesta sen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi;
b) tulon, vähennyksen, hyvityksen tai huojennuksen jakamisesta henkilöiden kesken;
c) tietyn tulon luonnehdinnasta;
d) tulon lähdettä koskevien sääntöjen soveltamisesta tiettyyn tuloon;
e) sanonnan yhteisestä merkityksestä;
f) sopimuksessa määritellyn rahamäärän korottamisesta talouden tai rahan arvon kehitystä vastaavasti;
g) sellaisten sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamisesta sopimuksen tarkoituksen mukaisella tavalla, jotka koskevat maksamattomille määrille ja takaisinmaksetuille määrille suoritettavia korkoja sekä rikosoikeuteen kuulumattomia seuraamuksia ja sakkoja.
Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei käsitä.
4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa.
26 artiklaTietojen vaihtaminen
1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla (Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan) ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai osallistuvat näitä veroja koskevaan hallintoon tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:
a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;
b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;
c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä.
3. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, on toisen sopimusvaltion hankittava ne tiedot, joita pyyntö koskee, samalla tavalla ja samassa laajuudessa kuin jos ensiksi mainitun valtion vero olisi tämän toisen valtion vero, jota olisi suoritettava tälle toiselle valtiolle. Jos sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen erityisesti niin pyytää, on toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen annettava tämän artiklan mukaiset tiedot valalla vahvistetun kirjallisen todistajanlausunnon ja lyhentämättömän alkuperäisasiakirjan oikeaksi todistetun jäljennöksen muodossa (niihin luettuina kirjat, muistiinpanot, lausunnot, pöytäkirjat, tilit ja kirjoitukset), samassa laajuudessa kuin tällaisia lausuntoja ja asiakirjoja tämän toisen valtion omia veroja koskevan lainsäädännön ja hallintomenettelyn puitteissa voidaan hankkia.
4. Kummankin sopimusvaltion on pyrittävä perimään toisen sopimusvaltion puolesta rahamääriä, jotka voivat olla tarpeen sen varmistamiseksi, ettei sopimuksella tämän toisen valtion verotuksessa myönnettävästä huojennuksesta pääse hyötymään henkilö, joka ei ole siihen oikeutettu.
5. Tämän artiklan 4 kappale ei velvoita kumpaakaan sopimusvaltiota ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat niistä, joita sovelletaan sen omien verojen perimisessä, tai jotka olisivat vastoin tämän valtion täysivaltaisuutta, turvallisuutta tai yleistä järjestystä.
6. Tätä artiklaa sovellettaessa sopimusta sovelletaan, 2 artiklan (Sopimuksen piiriin kuuluvat verot) määräysten estämättä, kaikenlaatuisiin veroihin, joita on suoritettava sopimusvaltiolle.
27 artiklaDiplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet
Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisten edustustojen tai konsuliedustustojen jäsenille.
28 artiklaVoimaantulo
1. Tämä sopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä kummassakin sopimusvaltiossa sovellettavia menettelytapoja noudattaen. Sopimusvaltioiden hallitusten on ilmoitettava toisilleen mahdollisimman pian näiden tointen suorittamisesta.
2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:
a) Suomessa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
2) muiden tulosta suoritettavien ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;
b) Yhdysvalloissa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään sitä päivää, jona sopimus tulee voimaan, toiseksi lähinnä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;
2) muiden verojen osalta, sitä päivää, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.
3. Suomen Tasavallan ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä Washingtonissa 6 päivänä maaliskuuta 1970 allekirjoitettua tulo- ja omaisuusveroja koskevaa sopimusta (jäljempänä "vuoden 1970 sopimus") lakataan soveltamasta veroihin, joihin sopimusta 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan. Vuoden 1970 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä tämän kappaleen edellä olevan määräyksen mukaan sovelletaan.
29 artiklaPäättyminen
Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä, joka seuraa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:
a) Suomessa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;
2) muiden tulosta suoritettavien ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;
b) Yhdysvalloissa:
1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka maksetaan tai hyvitetään kuuden kuukauden irtisanomisajan päätyttyä lähinnä seuraavan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen;
2) muiden verojen osalta, verovuosiin, jotka alkavat kuuden kuukauden irtisanomisajan päätyttyä lähinnä seuraavan tammikuun ensimmäisenä päivänä tai sen jälkeen.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 1989 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.