31/1986

Wienissä 8 päivänä marraskuuta 1968 tehty liikennemerkkejä ja -opasteita koskeva yleissopimus, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 15 päivänä helmikuuta 1985 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 1 päivänä huhtikuuta 1985, tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.

Yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä Suomi on tehnyt seuraavat varaumat:

1. Varauma yleissopimuksen 10 artiklan 6 kohtaan ja 2 liitteen B-osan 2 kohdan a(iii)-alakohtaan (Pakollisen pysäyttämisen ennakkovaroitus). Suomi varaa oikeuden käyttää pakollisen pysäyttämisen ennakkovaroitusmerkkinä merkkiä "VÄISTÄ" varustettuna lisäkilvellä, joka sisältää tunnuksen "STOP" ja osoittaa etäisyyden pakolliseen pysäyttämiseen.

2. Varauma yleissopimuksen 18 artiklaan

(Paikkakuntakilvet). Suomi varaa oikeuden olla käyttämättä merkkejä E 9a tai E 9b osoittamassa taajaman alkamista tai merkkejä E 9C tai E 9d osoittamassa taajaman loppumista. Näiden merkkien sijasta käytetään symbolimerkkejä. Merkkiä

E 9b vastaavaa merkkiä käytetään paikannimeä osoittavana liikennemerkkinä, mutta tällä merkillä ei ole samaa merkitystä kuin merkillä E 9b.

3. Varauma yleissopimuksen 5 liitteen F-osan johtolauseeseen sekä 4 ja 5 kohtaan (Moottoritien ja moottoriliikennetien merkit). Suomi varaa oikeuden käyttää vihreää väriä merkkien E 15

E 18 pohjavärinä.

4. Varauma yleissopimuksen 5 liitteen F-osan 6 kohtaan (Linja-auto- tai raitiovaunupysäkkiä osoittavat merkit). Suomi varaa oikeuden käyttää linja-auto- ja raitiovaunupysäkkejä osoittavia merkkejä, jotka eroavat muodoltaan ja väriltään merkeistä E 19 ja E 20.

Yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä Suomi on tehnyt yleissopimuksen 46 artiklan 2 kohdan nojalla seuraavat ilmoitukset:

1. Suomi on valinnut mallin Aa mukaisen varoitusmerkin.

2. Suomi on valinnut mallin B 2a mukaisen pysähtymismerkin.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986.

1 artiklaMääritelmät

Tässä yleissopimuksessa on seuraavilla käsitteillä alla mainitut merkitykset:

a) Sopimuspuolen kansallinen lainsäädäntö tarkoittaa tämän sopimuspuolen alueella voimassa olevia kansallisten tai paikallisten säännösten ja määräysten muodostamaa kokonaisuutta;

b) Taajama tarkoittaa rakennettua aluetta, jonka alkaminen ja päättyminen on erityisesti sellaiseksi merkitty tai joka muulla tavoin on kansallisessa lainsäädännössä määritelty;

c) Tie tarkoittaa yleiseen liikenteeseen käytettävän tien tai kadun koko aluetta;

d) Ajorata tarkoittaa sitä tien osaa, jota yleisesti käytetään ajoneuvoliikenteeseen; tie saattaa käsittää useampia ajoratoja, jotka on selvästi erotettu toisistaan esimerkiksi keskikaistalla tai korkeuserolla;

e) Ajokaista tarkoittaa ajoradan pitkittäistä, merkittyä tai merkitsemätöntä osaa, joka on kyllin leveä muiden moottoriajoneuvojen kuin moottoripyörien muodostaman jonon etenemistä varten

f) Risteys tarkoittaa samassa tasossa olevaa teiden risteämää, liittymää tai haarautumaa, mukaan luettuina tällaisten risteämien, liittymien tai haarautumien muodostamat alueet;

g) Tasoristeys tarkoittaa samassa tasossa olevaa tien ja erillisen rautatien tai raitiotien risteämää;

h) Moottoritie tarkoittaa tietä, joka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvoliikennettä varten ja joka ei palvele sen varrella olevia kiinteistöjä, sekä

i) jossa on, erityisiä kohtia tai tilapäisjärjestelyjä lukuunottamatta, kumpaakin liikennesuuntaa varten toisistaan keskikaistalla, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle, tai poikkeuksellisesti muulla tavoin erotetut erilliset ajoradat;

ii) joka ei risteä samassa tasossa tien, rautatien, raitiotien eikä jalankulkutien kanssa;

iii) joka on erityisesti merkitty moottoritieksi.

i) Ajoneuvon katsotaan olevan:

i) pysäytettynä, jos se on seisotettu siksi ajaksi, joka on tarpeen henkilöiden ottamiseksi tai jättämiseksi tahi tavaroiden kuormaamiseksi tai kuorman purkamiseksi; ja

ii) pysäköitynä, jos se on seisotettu muussa tarkoituksessa kuin toiselle tienkäyttäjälle aiheutuvan häiriön välttämiseksi, tiellä olevan esteen vuoksi tai liikennesääntöjen noudattamiseksi eikä ajoneuvon seisottamista ole rajoitettu ajaksi, joka on tarpeen henkilöiden tai tavaroiden ottamiseksi tai jättämiseksi.

Kuitenkin sopimuspuolet voivat pitää pysäytettynä ajoneuvoa, joka on seisotettu edellä olevan alakohdan ii) tarkoittamalla tavalla lyhyemmäksi ajaksi kuin kansallisessa lainsäädännössä on määrätty sekä pitää pysäköitynä ajoneuvoa, joka on seisotettu edellä olevan alakohdan i) tarkoittamalla tavalla pitemmäksi ajaksi kuin kansallisessa lainsäädännössä on määrätty;

j) Polkupyörä tarkoittaa vähintään kaksipyöräistä ajoneuvoa, joka liikkuu yksinomaan sillä olevan henkilön lihasvoimalla erityisesti polkimia tai käsikampia käyttäen;

k) Mopo tarkoittaa kaksi- tai kolmipyöräistä ajoneuvoa, joka on varustettu alle 50 cm ³ (3,05 kuutiotuumaa) polttomoottorilla ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 50 km (30 mailia) tunnissa. Sopimuspuolet voivat kuitenkin kansallisessa lainsäädännössään määrätä, ettei mopoina pidetä ajoneuvoja, joilla ei ole polkupyörän käyttöominaisuuksia, erityisesti sitä, että niitä voidaan liikuttaa polkimin, tai joiden suurin rakenteellinen nopeus, paino tai määrätyt moottorin ominaisuudet ylittävät tietyt rajoitukset. Tätä määritelmää ei ole tulkittava siten, että se estäisi sopimuspuolia pitämästä mopoja polkupyörinä kansallisen tieliikennelainsäädännön määräyksiä sovellettaessa;

1) Moottoripyörä tarkoittaa kaksipyöräistä voimakoneella varustettua ajoneuvoa sivuvaunuineen tai ilman sitä. Sopimuspuolet voivat kansallisessa lainsäädännössään pitää moottoripyörinä myös kolmipyöräisiä ajoneuvoja, joiden oma paino on enintään 400 kg (900 naulaa). Käsite moottoripyörä ei sisällä mopoja, joskin sopimuspuolet voivat, edellyttäen, että ne tekevät tätä koskevan ilmoituksen tämän yleissopimuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti, pitää mopoja moottoripyörinä yleissopimusta soveltaessaan;

m) Moottorikäyttöinen ajoneuvo tarkoittaa voimakoneella liikkuvia ajoneuvoja, lukuunottamatta kiskoilla liikkuvia kulkuneuvoja sekä mopoja niiden sopimuspuolten alueilla, jotka eivät pidä viimeksimainittuja moottoripyörinä;

n) Moottoriajoneuvo tarkoittaa moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, joita yleisesti käytetään tiellä henkilöiden tai tavaroiden tiekuljetukseen taikka hinaamaan henkilö- tai tavarakuljetukseen käytettyjä ajoneuvoja. Tämän käsitteen piiriin kuuluvat johdinautot, ts. kulkuneuvot, jotka on yhdistetty sähköjohtimeen eivätkä liiku kiskoilla. Siihen eivät sisälly sellaiset ajoneuvot, kuten maataloustraktorit, joita vain tilapäisesti käytetään tiellä henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen tai hinaamaan henkilö- tai tavarakuljetukseen käytettyjä ajoneuvoja;

o) Perävaunu on moottorikäyttöisen ajoneuvon vedettäväksi tarkoitettu ajoneuvo; tämän käsitteen piiriin kuuluvat puoliperävaunut;

p) Puoliperävaunu on perävaunu, joka on tarkoitettu kytkettäväksi moottoriajoneuvoon siten, että osa siitä on moottoriajoneuvon varassa ja huomattava osa sen omasta ja kuorman painosta kohdistuu moottoriajoneuvoon;

q) Kuljettaja tarkoittaa henkilöä, joka kuljettaa moottoriajoneuvoa tai muuta ajoneuvoa (myös polkupyörää) tai joka ajaa tiellä karjaa, yksittäin tai laumana taikka veto- tai kuormajuhtia tahi ratsuja;

r) Suurin sallittu kokonaispaino tarkoittaa kuormatun ajoneuvon suurinta sallittua painoa, jonka ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaiset viranomaiset ovat vahvistaneet;

s) Todellinen kokonaispaino tarkoittaa ajoneuvon tosiasiallista painoa kulloinkin mukana oleva kuorma, miehistö ja matkustajat mukaan luettuina;

t) Liikennesuunta ja liikennesuunnan mukainen tarkoittavat oikeata puolta, jos moottoriajoneuvon kuljettajan on kansallisen lainsäädännön mukaan kohdattava vastaantuleva ajoneuvo oikealta; muussa tapauksessa nämä sanonnat tarkoittavat vasenta puolta;

u) Kuljettajan velvollisuus väistää muita ajoneuvoja tarkoittaa, että hän ei saa jatkaa etenemistään tai toimenpidettään eikä uudelleen aloittaa sitä, jos hän täten saattaa pakottaa muiden ajoneuvojen kuljettajat äkillisesti muuttamaan ajoneuvonsa suuntaa tai nopeutta.

2 artiklaYleissopimuksen liitteet

Tämän yleissopimuksen liitteet:

1 liite: Muut kuin ennen risteyksiä tai tasoristeyksiä sijoitettavat varoitusmerkit;

2 liite: Etuajo-oikeutta risteyksissä sääntelevät merkit, ennen risteyksiä sijoitettavat varoitusmerkit ja etuajo-oikeutta kapeissa tienkohdissa sääntelevät merkit;

3 liite: Tasoristeyksiä koskevat merkit;

4 liite: Muut kuin etuajo-oikeutta, pysäyttämistä ja pysäköimistä koskevat sääntelymerkit;

5 liite: Muut kuin pysäköintiä osoittavat tiedotusmerkit;

6 liite: Pysäyttämistä ja pysäköintiä koskevat merkit;

7 liite: Lisäkilvet;

8 liite: Tiemerkinnät;

9 liite: Värikuvat liikennemerkeistä, tunnuksista ja kilvistä, joista on kysymys 1-7 liitteissä *), kuuluvat täydentävinä osina tähän sopimukseen.

*) Yleissopimuksen painetuissa teksteissä voidaan merkit, tunnukset ja kilvet esittää vastaavissa tekstinkohdissa.

3 artiklaSopimuspuolten velvollisuudet

1. a) Tämän yleissopimuksen osapuolet hyväksyvät siinä määritellyn liikennemerkki-, liikenneopaste-, tunnus- ja tiemerkintäjärjestelmän ja sitoutuvat ottamaan sen käyttöön mahdollisimman pian. Tässä tarkoituksessa,

i) jos tämä yleissopimus on määritellyt merkin, tunnuksen tai merkinnän tietyn säännön tai tiedotuksen osoittamiseksi tienkäyttäjille, sitoutuvat sopimuspuolet, ottaen huomioon tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätyt aikarajat, olemaan käyttämättä mitään muuta merkkiä, tunnusta tai merkintää tämän säännön tai tiedotuksen osoittamiseksi;

ii) ellei tämä yleissopimus määrää mitään merkkiä, tunnusta tai merkintää tietyn säännön tai tiedotuksen osoittamiseksi tien käyttäjille, voivat sopimuspuolet käyttää tähän tarkoitukseen haluamaansa merkkiä, tunnusta tai merkintää edellyttäen, ettei tälle merkille, tunnukselle tai merkinnälle ole tässä yleissopimuksessa annettu muuta merkitystä ja että se soveltuu tässä yleissopimuksessa määrättyyn järjestelmään.

b) Liikenteen valvontatekniikkaa parantaakseen ja kokeillakseen tähän yleissopimukseen ehdotettavia muutoksia etukäteen voivat sopimuspuolet väliaikaisesti ja koetarkoituksessa poiketa tämän yleissopimuksen määräyksistä tietyillä tieosuuksilla.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat korvaamaan tai täydentämään neljän vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaan tulosta omalla alueellaan kaikki merkit, tunnukset, laitteet tai merkinnät, joita siitä huolimatta, että ne kuuluvat tässä yleissopimuksessa määrättyyn järjestelmään, käytetään jossain muussa kuin tässä yleissopimuksessa niille määrätyssä tarkoituksessa.

3. Sopimuspuolet sitoutuvat korvaamaan viidentoista vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaan tulosta omalla alueellaan kaikki merkit, tunnukset, laitteet tai merkinnät, jotka eivät ole tässä yleissopimuksessa määrättyyn järjestelmään kuuluvia. Tänä aikana voidaan aikaisemmin käytettyjä merkkejä ja tunnuksia käyttää tässä yleissopimuksessa määrättyjen rinnalla, jotta tienkäyttäjät voisivat totuttautua tämän yleissopimuksen mukaiseen järjestelmään.

4. Tätä yleissopimusta ei tule tulkita siten, että se velvoittaisi sopimuspuolet ottamaan käyttöön kaikki tässä yleissopimuksessa määrätyt merkki- ja merkintätyypit. Sopimuspuolten on päinvastoin rajoitettava käyttämiensä merkki- ja merkintätyyppien määrä välttämättömimpään.

4 artikla

Sopimuspuolet sitoutuvat kieltämään

a) kiinnittämästä liikennemerkkiin, sen jalustaan tai mihinkään muuhun liikennettä säätelevään laitteeseen mitään, mikä ei vastaa tämän liikennemerkin tai laitteen tarkoitusta; kuitenkin jos sopimuspuolet tai niiden osat sallivat aatteellisen järjestön asettavan esille tiedotusmerkkejä, ne voivat sallia kyseisen järjestön merkin käytön liikennemerkissä tai sen jalustassa edellyttäen, että se ei vaikeuta liikennemerkin ymmärtämistä;

b) asettamasta esille kilpiä, ilmoituksia, merkintöjä tai laitteita, jotka voidaan sekoittaa liikennemerkkeihin tai muihin liikennettä sääteleviin laitteisiin tai jotka voivat heikentää niiden näkyvyyttä tai tehokkuutta, häikäistä tienkäyttäjiä tai hajoittaa heidän huomiotaan liikenneturvallisuutta vaarantavalla tavalla.

5 artikla

1. Tämän yleissopimuksen määrittelemässä järjestelmässä erotetaan seuraavat liikennemerkkilajit:

a) varoitusmerkit: näiden merkkien tarkoituksena on varoittaa tienkäyttäjiä tiellä olevasta vaarasta ja osoittaa heille sen laatu;

b) sääntelymerkit: näiden merkkien tarkoituksena on tiedottaa tienkäyttäjille erityisistä velvoitteista, rajoituksista tai kielloista, joita heidän on noudatettava; nämä merkit jaetaan

i) etuajo-oikeutta säänteleviin merkkeihin,

ii) kielto- tai rajoitusmerkkeihin,

iii) määräysmerkkeihin;

c) tiedotusmerkit: näiden merkkien tarkoituksena on ohjata teillä liikkuvia tienkäyttäjiä tai antaa heille muita tarpeellisia tietoja; ne jakautuvat

i) ennakkotiedotusmerkkeihin,

ii) tienviittoihin,

iii) tien tunnistusmerkkeihin,

iv) paikkakuntakilpiin,

v) varmennusmerkkeihin,

vi) muihin ajoneuvojen kuljettajille tarpeellisia tietoja antaviin merkkeihin,

vii) muihin tienkäyttäjille hyödyllisiä palveluja osoittaviin merkkeihin.

2. Tämän yleissopimuksen salliessa valinnan mahdollisuuden useiden merkkien tai tunnusten välillä,

a) sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan käyttöön ainoastaan yhden tällaisen merkin tai tunnuksen koko alueellaan;

b) sopimuspuolten on pyrittävä tekemään alueellisia sopimuksia yhteisistä valinnoista;

c) tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 kohdan määräykset koskevat sellaisia merkki- ja tunnuslajeja, joita ei ole valittu.

6 artikla

1. Merkit tulee sijoittaa niin, että kuljettajat, joita varten ne on tarkoitettu, tunnistavat ne helposti ja ajoissa. Ne tulee yleensä sijoittaa tien liikennesuunnan mukaiselle puolelle; ne voidaan kuitenkin sijoittaa ajoradan yläpuolelle tai toistaa siellä. Tien liikennesuunnan mukaiselle puolelle sijoitettu merkki tulee toistaa ajoradan yläpuolella tai sen toisella puolella, jos paikalliset olosuhteet ovat sellaiset, että ne kuljettajat, joita varten se on tarkoitettu, saattaisivat olla havaitsematta sitä ajoissa.

2. Kuljettajille kulloinkin noudatettaviksi tarkoitetut merkit koskevat liikennettä ajoradan koko leveydeltä. Kuitenkin voidaan merkit rajoittaa vain yhtä tai useampaa pitkittäisin tiemerkinnöin merkittyä ajoradan ajokaistaa koskeviksi.

3. Jos asianomaiset viranomaiset pitävät erillisiä ajoratoja käsittävän tien reunalle sijoitettua merkkiä tehottomana, se voidaan sijoittaa keskikaistalle eikä sitä siinä tapauksessa tarvitse toistaa pientareella.

4. Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi, että

a) merkit tulee sijoittaa siten, etteivät ne haittaa ajoneuvoliikennettä ajoradalla ja, jos ne on sijoitettu pientareelle siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa jalankulkijoille. Liikennemerkin sijoituspaikalla olevan ajoradan tason ja merkin alareunan välisen etäisyyden tulee olla niin samanlainen kuin mahdollista samalla tiellä olevissa samanlaisissa liikennemerkeissä;

b) liikennemerkkikilpien tulee olla kooltaan sellaisia, että niissä oleva merkki voidaan helposti havaita tarpeeksi kaukaa ja että niitä lähestyvä voi helposti ymmärtää sen; tämän kohdan alakohdan c määräykset huomioon ottaen on liikennemerkkien koko sovitettava ajoneuvojen tavanomaisen nopeuden edellyttämäksi;

c) varoitusmerkkien ja sääntelymerkkien koon tulee olla standardisoitu jokaisen sopimuspuolen alueella. Yleensä tulee jokaista merkkilajia olla neljää eri kokoa: pieni, normaali, suuri ja erittäin suuri. Pieniä merkkejä on käytettävä missä olosuhteiden vuoksi ei voida käyttää normaalikokoisia merkkejä tai missä liikenne voi edetä vain hitaasti; niitä voidaan myös käyttää aikaisemman merkin toistamiseksi. Suuria merkkejä on käytettävä erittäin leveillä ja nopealiikenteisillä teillä. Erittäin suuria merkkejä on käytettävä erittäin nopealiikenteisillä teillä, kuten moottoriteillä.

7 artikla

1. Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi, että liikennemerkkien näkyvyyden ja luettavuuden parantamiseksi yöllä erityisesti varoitusmerkit ja sääntelymerkit, lukuunottamatta kuitenkaan pysäyttämistä ja pysäköimistä säänteleviä merkkejä taajamien valaistuilla kaduilla, ovat valaistut tai varustetut heijastavalla materiaalilla tai heijastimilla, edellyttäen, ettei täten häikäistä tienkäyttäjiä.

2. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä käyttämästä vain määrättyinä aikoina tai määrättyinä päivinä voimassa olevien määräysten, tiedotusten tai sääntöjen osoittamiseen sellaisia merkkejä, jotka ovat nähtävissä vain silloin, kun niiden tarkoittama tiedotus on voimassa.

8 artikla

1. Liikennemerkkien kansainvälisen ymmärtämisen helpottamiseksi tässä yleissopimuksessa määritelty merkkijärjestelmä perustuu kullekin merkkilajille tunnusomaisten muotojen ja värien käyttöön sekä graafisten tunnusten käyttämiseen mahdollisuuksien mukaan kirjoituksen sijasta. Jos sopimuspuolet pitävät välttämättömänä sovittujen tunnusten muuttamista, on niiden tehtävä tämä muutos siten, etteivät merkkien oleelliset piirteet muutu.

2. Sopimuspuolten, jotka haluavat tämän yleissopimuksen 3 artiklan alakohdan 1 a ii mukaisesti ottaa käyttöön merkin tai tunnuksen, jota ei ole määrätty tässä yleissopimuksessa, tulee pyrkiä alueelliseen sopimukseen tällaisen uuden merkin tai tunnuksen käytöstä.

3. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät kiellä lisäämästä liikennemerkkeihin ymmärtämisen helpottamiseksi tekstiä suorakulmaiseen kilpeen niiden alle tai suorakulmaiseen liikennemerkin sisältävään tauluun; tällainen teksti voidaan myös sijoittaa itse merkkiin, ellei se tee merkin ymmärtämistä vaikeammaksi kuljettajille, jotka eivät voi ymmärtää kyseistä tekstiä.

4. Jos asianomaiset viranomaiset pitävät tarpeellisena jonkin merkin tai tunnuksen merkityksen selventämistä tahi sääntelymerkkien voimassaolon rajoittamista vain määrättyjä tienkäyttäjiä koskevaksi tai määrättyihin aikoihin ja jos on mahdotonta ilmaista välttämättömiä tiedotuksia tämän yleissopimuksen liitteissä määrätyin lisätunnuksin tai numeroin, on liikennemerkin alle sijoitettava teksti suorakulmaiseen kilpeen, joskin tällaiset tekstit voidaan myös korvata tai niitä täydentää yhdellä tai useammalla samaan kilpeen sijoitetulla tunnuksella.

5. Tämän artiklan 3 ja 4 kohdissa mainittujen tekstien tulee olla kirjoitettuina sopimuspuolen kansallisella kielellä ja, jos sopimuspuoli katsoo sen tarpeelliseksi, myös muilla kielillä, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien virallisilla kielillä.

9 artikla

1. Tämän yleissopimuksen 1 liitteen A-osassa on esitetty varoitusmerkkien mallit; B-osassa on esitetty näihin merkkeihin sijoitettavat tunnukset ja annettu ohjeita merkkien käytöstä. Kuitenkin risteystä koskevat varoitusmerkit ja tunnukset on esitetty tämän yleissopimuksen 2 liitteessä ja tasoristeyksestä varoittavat tunnukset sen 3 liitteessä. Tämän yleissopimuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti on jokaisen valtion ilmoitettava pääsihteerille, onko se valinnut mallin Aa vai Ab mukaiset varoitusmerkit käyttöönsä.

2. Varoitusmerkkien lukumäärää ei saa lisätä tarpeettomasti, vaan ne on sijoitettava siten, että ne varoittavat tiellä mahdollisesti olevista vaarallisista paikoista, joita tarpeellista varovaisuutta noudattavan kuljettajan on vaikeata havaita ajoissa.

3. Varoitusmerkit on sijoitettava sellaisen välimatkan päähän vaarakohdasta, että ne ovat mahdollisimman tehokkaita niin päivällä kuin yölläkin ottaen huomioon tie- ja liikenneolosuhteet, kuten ajoneuvojen tavanomaisen nopeuden sekä liikennemerkin havaitsemisetäisyyden.

4. Liikennemerkin ja vaarallisen tieosuuden alkamiskohdan välimatka voidaan ilmaista tämän yleissopimuksen 7 liitteessä olevan mallin 1 mukaisella lisäkilvellä, joka tulee sijoittaa saman liitteen määräysten mukaisesti; tämä tiedotus on annettava silloin, kun kuljettajien on mahdotonta arvioida merkin ja vaarallisen tieosuuden alkamiskohdan välistä etäisyyttä, jos tämä etäisyys poikkeaa tavanomaisesti odotettavissa olevasta.

5. Varoitusmerkit voidaan toistaa etenkin moottoriteillä tai muilla teillä, joihin sovelletaan moottoriteitä koskevia määräyksiä. Missä merkit on toistettu, on niiden ja vaarallisen tieosuuden alkamiskohdan välinen etäisyys ilmaistava tämän artiklan 4 kohdan määräysten mukaisesti. Kuitenkin jos kysymys on kääntösilloista ja tasoristeyksistä varoittavista merkeistä, voivat sopimuspuolet soveltaa tämän yleissopimuksen 35 artiklan 3 kohdan tai sen 1 liitteen B-osan 5 kohdan määräyksiä tämän kohdan määräysten sijasta.

6. Jos varoitusmerkkiä on käytetty ilmoittamaan tietyn pituisesta vaarallisesta tieosuudesta (esimerkiksi sarjasta vaarallisia mutkia tai huonokuntoisesta ajoradan osasta) ja jos katsotaan tarpeelliseksi ilmaista sen pituus, on tämä tehtävä tämän yleissopimuksen 7 liitteen mallin 2 mukaisella lisäkilvellä, joka on sijoitettava saman liitteen määräysten mukaisesti.

10 artiklaEtuajo-oikeutta sääntelevät merkit

1. Merkit, jotka osoittavat tai ilmoittavat tienkäyttäjille risteyksissä voimassa olevat erityiset etuajo-oikeusmääräykset, on merkitty numeroin B 1, B 2, B 3 ja B 4 ja ne on kuvattu tämän yleissopimuksen 2 liitteen A-osassa. Etuajooikeutta tienkäyttäjille osoittavat merkit kapeilla tieosuuksilla ovat 2 liitteen C-osassa kuvatut merkit B 5 ja B 6.

2. Merkkiä B 1 "VÄISTÄ" käytetään osoittamaan kuljettajille, että risteyksessä, johon kyseinen merkki on sijoitettu, heidän on väistettävä sillä tiellä liikkuvia ajoneuvoja, jota he lähestyvät.

3. Merkkiä B 2 "STOP" käytetään osoittamaan kuljettajille, että heidän on pysähdyttävä ennen ajamista kyseisellä merkillä varustettuun risteykseen ja että heidän on väistettävä sillä tiellä liikkuvia ajoneuvoja, jota he lähestyvät. Tämän yleissopimuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti jokaisen valtion tulee ilmoittaa pääsihteerille, onko se valinnut mallin B 2a vai B 2b mukaisen "STOP" -merkin käyttöönsä.

4. Merkki B 2 tulee sijoittaa muualle kuin risteyksiin, milloin asianomaiset viranomaiset pitävät välttämättömänä osoittaa kuljettajille, että heidän on pysähdyttävä merkin kohdalle ja etteivät he saa jatkaa matkaansa ennen kuin ovat varmistautuneet siitä, että voivat sen tehdä aiheuttamatta vaaraa.

5. Jos mahdollista, on merkit B 1 ja B 2 asetettava risteykseen siihen kohtaan, jossa ajo-neuvojen on pysähdyttävä tai jota ne eivät saa väistäessään ylittää.

6. Merkkiä A, jossa on tunnus A 23 tai A 24 voidaan käyttää merkin B 1 tai B 2 ennakkovaroituksena. Kuitenkin valtioissa, jotka käyttävät mallin Aa mukaista varoitusmerkkiä, voi merkin B 1 tai B 2 ennakkovaroituksena olla samat merkit, joissa on tämän yleissopimuksen 7 liitteessä osoitetun mallin 1 mukainen lisäkilpi.

7. Merkkiä B 3 "ETUAJO-OIKEUTETTU TIE" käytetään osoittamaan tienkäyttäjille, että kyseisen tien ja muiden teiden risteyksissä on muilla teillä kulkevien tai niiltä tulevien ajoneuvojen kuljettajien väistettävä kyseisellä tiellä liikkuvia ajoneuvoja. Tämä merkki voidaan sijoittaa tien alkuun ja toistaa jokaisen risteyksen jälkeen, se voidaan myös sijoittaa ennen risteystä tai risteykseen. Jos tielle on asetettu merkki B 3, on merkki B 4 "ETUAJO-OIKEUDEN PÄÄTTYMINEN" sijoitettava ennen paikkaa, jossa kyseisen tien etuajo-oikeus muihin teihin nähden loppuu. Merkki B 4 voidaan toistaa kerran tai useammin ennen kohtaa, jossa etuajo-oikeus lakkaa; tällöin tulee ennen tätä kohtaa sijoitetussa merkissä tai merkeissä olla 7 liitteen mallin 1 mukainen lisäkilpi.

8. Jos varoitus risteyksestä on tiellä annettu varoitusmerkillä, jossa on jokin tunnuksista A 22, tai jos kyseinen tie tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti on merkillä B 3 osoitettu etuajooikeutetuksi risteyksessä, on merkki B 1 tai B 2 sijoitettava risteyksen kaikille muille teille; kuitenkaan ei merkkien B 1 ja B 2 käyttö ole pakollista sellaisilla teillä kuten poluilla ja tilusteillä, joilla ajavien kuljettajien on näiden merkkien puuttuessakin väistettävä risteyksessä. Merkkiä B 2 on käytettävä ainoastaan, jos asianomaiset viranomaiset pitävät tarpeellisena velvoittaa kuljettajat pysähtymään etenkin huonon näkyvyyden takia niille risteävän tien osille, jotka ovat risteyksen jommalla kummalla puolella.

11 artiklaKielto- ja rajoitusmerkit

Tämän yleissopimuksen 4 liitteen A-osassa kuvataan kielto- ja rajoitusmerkit lukuunottamatta pysäyttämis- ja pysäköintimerkkejä sekä annetaan niiden merkitykset. Siinä kuvataan myös merkit, jotka osoittavat tällaisen kiellon tai rajoituksen loppumisen.

12 artiklaMääräysmerkit

Tämän yleissopimuksen 4 liitteen B-osassa kuvataan määräysmerkit ja annetaan niiden merkitykset.

13 artiklaTämän yleissopimuksen 4 liitteessä kuvattuja merkkejä koskevat yleiset määräykset

1. Kielto-, rajoitus- ja määräysmerkit on sijoitettava sen paikan välittömään läheisyyteen, josta määräys, rajoitus tai kielto alkaa ja ne voidaan toistaa, jos asianomaiset viranomaiset pitävät sitä välttämättömänä. Kuitenkin, jos asianomaiset viranomaiset katsovat sen tarpeelliseksi näkyvyyssyistä tai tienkäyttäjien varoittamiseksi ennalta, voidaan nämä merkit sijoittaa sopivan matkan päähän ennen kohtaa, josta määräys, rajoitus tai kielto alkaa. Liitteessä 7 olevan mallin 1 mukainen lisäkilpi on asetettava niiden merkkien alle, jotka on sijoitettu ennen määräyksen, rajoituksen tai kiellon alkamiskohtaa.

2. Sääntelymerkit, jotka on sijoitettu taajaman nimikilven kohdalle tai vähän sen jälkeen, merkitsevät, että niiden osoittama sääntö on voimassa koko taajaman alueella, ellei toisenlaista määräystä ole muilla liikennemerkeillä osoitettu joillekin taajaman tieosuuksille.

14 artikla

1. Tämän yleissopimuksen 5 liitteessä kuvataan tai annetaan esimerkkejä muista kuin pysäköimistä osoittavista merkeistä, joilla annetaan hyödyllisiä tiedotuksia tienkäyttäjille; siinä annetaan myös ohjeita niiden käytöstä.

2. Artiklan 5 alakohdassa 1 c mainituissa tiedotusmerkeissä i-v olevat sanat tulee maissa, joissa ei käytetä latinalaista kirjaimistoa, kirjoittaa sekä kansallisella kielellä että latinalaisin kirjaimin, jotka toistavat niin tarkasti kuin mahdollista kyseisten sanojen kansalliskielisen äänneasun.

3. Maissa, joissa ei käytetä latinalaista kirjaimistoa, voidaan latinalaisin kirjaimin kirjoitetut sanat sijoittaa joko samaan merkkiin kuin kansallisella kielellä kirjoitetut sanat tai ne voidaan toistaa eri merkissä.

4. Merkissä ei saa olla tekstiä useammalla kuin kahdella kielellä.

15 artiklaEnnakkotiedotusmerkit

Ennakkotiedotusmerkit on sijoitettava sellaiselle etäisyydelle risteyksestä, että ne ovat mahdollisimman tehokkaat sekä päivällä että yöllä, ja niiden sijoituksessa on otettava huomioon tie- ja liikenneolosuhteet, kuten ajoneuvojen tavanomainen nopeus ja liikennemerkin näkyvyysetäisyys; tämän etäisyyden ei tarvitse ylittää noin 50 metriä (55 jaardia) taajamissa, mutta sen tulee olla vähintään 500 metriä (550 jaardia) moottoriteillä ja muilla nopealiikenteisillä teillä. Nämä merkit voidaan toistaa. Merkin alle sijoitetulla lisäkilvellä voidaan ilmoittaa merkin ja risteyksen välinen etäisyys; se voidaan myös ilmoittaa itse merkin alaosassa.

16 artiklaTienviitat

1. Samassa tienviitassa voi olla usean paikan nimet; nimien tulee tällöin olla merkissä toinen toistensa alla. Jonkin paikan nimen kirjaimet voivat olla suuremmat kuin muiden ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen paikka on suurin merkissä mainituista.

2. Jos etäisyydet on mainittu merkissä, tulee niitä ilmaisevien numeroiden olla samalla korkeudella kuin paikannimi. Nuolenmuotoisissa tienviitoissa nämä numerot on sijoitettava paikannimen ja nuolenpään väliin; suorakulmaisissa merkeissä ne on sijoitettava paikannimen jälkeen.

17 artiklaTien tunnistusmerkit

Merkkien, joita käytetään tien tunnistamiseksi numeroiden, kirjainten tai niiden yhdistelmien tahi nimien perusteella, tulee sisältää tämä numero tai nimi kilvessä tai suorakulmaisessa kehyksessä. Kuitenkin sopimuspuolet, joilla on teiden luokittelujärjestelmä, voivat korvata suorakulmion tien luokittelutunnuksella.

18 artiklaPaikkakuntakilvet

1. Paikkakuntakilpiä voidaan käyttää ilmaisemaan kahden valtion tai saman valtion kahden hallintoalueen välistä rajaa tai taajaman, joen, solan, näköalapaikan tai muun sellaisen nimeä.

2. Merkki E 9a tai E 9b tulee sijoittaa taajaman alkamiskohtaan; merkki E 9c tai E 9d tulee sijoittaa taajaman loppumiskohtaan. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä, että nämä merkit osoittavat tienkäyttäjille kyseisen sopimuspuolen alueella taajamissa sovellettavien säännösten olevan voimassa merkistä E tai E 9b merkkiin E 9c tai E 9d, ellei taajaman joillakin tieosuuksilla liikennemerkein osoiteta sovellettavan muita määräyksiä. Kuitenkin on merkki B 4 sijoitettava aina etuajo-oikeutetulle tielle, joka on merkitty merkillä B 3, jos kyseisen tien etuajo-oikeus lakkaa sen kulkiessa taajaman läpi.

3. Paikkakuntakilpien, joissa on muita tietoja kuin taajaman nimi, tulee erota selvästi, etenkin väriltään, merkeistä E 9a-9d

19 artiklaVarmennusmerkit

Varmennusmerkkejä käytetään, milloin asianomaiset viranomaiset katsovat tarpeelliseksi, varmentamaan tien suunta, esimerkiksi suurten taajamien ulosmenoteillä. Niissä tulee olla yhden tai useamman paikan nimi tämän yleissopimuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jos välimatkat on merkitty, on niitä tarkoittavat numerot sijoitettava paikannimen jälkeen.

20 artiklaSuojateiden merkki

Merkki E 11a tai E 11b sijoitetaan suojateiden kohdalle, jos asianomaiset viranomaiset pitävät sitä tarpeellisena.

21 artiklaTiedotusmerkkejä koskevat yleismääräykset

1. Tämän yleissopimuksen 15 20 artikloissa mainittuja tiedotusmerkkejä käytetään missä asianomaiset viranomaiset katsovat sen tarpeelliseksi. Ottaen huomioon 6 artiklan 1 kohdan määräykset muita tiedotusmerkkejä käytetään ainoastaan missä asianomaiset viranomaiset pitävät niitä välttämättöminä; merkkejä F 2-F 7 saa asettaa erityisesti vain teille, joilla mahdollisuudet hätäkorjauksiin, polttoainetäydennyksiin sekä majoituksen, ruoan ja virvokkeiden saamiseen ovat harvat.

2. Tiedotusmerkit voidaan toistaa. Merkin alle sijoitettu lisäkilpi voi osoittaa merkin ja sen tarkoittaman kohteen välisen etäisyyden; tämä etäisyys voidaan merkitä myös itse merkin alaosaan.

22 artikla

1. Tämän yleissopimuksen 6 liitteen A-osassa kuvataan pysäyttämisen ja pysäköimisen kieltävät tai niitä rajoittavat merkit ja B-osassa muut hyödyllisiä tiedotuksia pysäköimisestä antavat merkit; myös niiden merkitys selvitetään ja annetaan ohjeita niiden käytöstä.

23 artiklaAjoneuvoliikennettä koskevat opasteet

1. Tämän artiklan 12 kohdan määräykset huomioon ottaen voidaan, lukuunottamatta yksinomaan joukkoliikennevälineille tarkoitettuja valoja, ajoneuvoliikennettä sääntelevinä valo-opasteina käyttää ainoastaan seuraavia valoja seuraavin merkityksin:

a) Vilkkumattomat valot:

i) vihreä valo osoittaa, että liikenne saa edetä; kuitenkaan risteyksessä liikennettä sääntelevä vihreä valo ei oikeuta kuljettajia etenemään, jos heidän menosuunnassaan on sellainen liikenneruuhka, että edettyään risteykseen he eivät todennäköisesti ehtisi sieltä pois ennen seuraavaa valojen vaihtumista.

ii) punainen valo merkitsee, ettei liikenne saa edetä; ajoneuvot eivät saa ylittää pysäytysviivaa tai ellei pysäytysviivaa ole, ohittaa valoa, taikka jos valo on sijoitettu risteyksen keskelle tai sen toiselle puolelle, ne eivät saa edetä risteykseen tai risteyksessä olevalle suojatielle;

iii) ruskeankeltainen valo, joka palaa yksin tai samanaikaisesti punaisen valon kanssa; palaessaan yksin se merkitsee, ettei ajoneuvo saa ylittää pysäytysviivaa, tai edetä valon ohi, ellei se ole niin lähellä pysäytysviivaa tai liikennevaloa valon syttyessä, että sen pysäyttäminen turvallisesti ennen pysäytysviivaa tai valoa ei ole mahdollista. Missä valo on sijoitettu risteyksen keskelle tai sen toiselle puolelle, ruskeankeltaisen valon syttyminen merkitsee, että ajoneuvo ei saa edetä risteykseen tai risteyksessä olevalle suojatielle, ellei se ole niin lähellä risteystä tai suojatietä valon syttyessä, että sen pysäyttäminen turvallisesti ennen risteystä tai suojatietä ei ole mahdollista. Palaessaan samanaikaisesti punaisen valon kanssa se merkitsee, että valo on vaihtumassa, mutta se ei vaikuta punaisen valon osoittamaan etenemiskieltoon.

b) Vilkkuvat valot

i) vilkkuva punainen valo tai kaksi vuorotellen vilkkuvaa punaista valoa, joista toinen valo palaa toisen ollessa sammutettuna ja jotka on sijoitettu samaan jalustaan, samalle korkeudelle ja samaan suuntaan merkitsevät, etteivät ajoneuvot saa ylittää pysäytysviivaa tai sen puuttuessa ohittaa valoa; näitä valoja voidaan käyttää ainoastaan tasoristeyksessä, kääntösiltojen tai lauttasatamien lähestymiskohdissa ja silloin kun on osoitettava, että liikenne ei saa edetä, koska paloautoja on tulossa tielle tai koska lähestymässä on lentokone, joka tulee ylittämään tien matalalla;

ii) ruskeankeltainen vilkkuva valo tai kaksi vuorotellen vilkkuvaa ruskeankeltaista valoa merkitsevät, että kuljettajat saavat edetä vain erityistä varovaisuutta noudattaen.

2. Kolmiväriseen järjestelmään kuuluvissa liikenneopastimissa tulee olla kolme vilkkumatonta valoa, punainen, ruskeankeltainen ja vihreä; vihreä valo saa palaa ainoastaan punaisen ja ruskeankeltaisen valon ollessa sammutettuina.

3. Kaksiväriseen järjestelmään kuuluvissa liikenneopastimissa tulee olla vilkkumaton punainen ja vilkkumaton vihreä valo. Punainen ja vihreä valo eivät saa palaa yhtäaikaisesti. Kaksiväristä valojärjestelmää saa käyttää vain väliaikaisjärjestelyissä tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 kohdan sallimana kautena, joka on varattu jo olemassa olevien järjestelmien korvaamiseen.

4. Tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittujen kaksi- ja kolmiväristen järjestelmien valojen tulee olla sijoitettuna joko pysty- tai vaakasuoraan.

5. Jos valot on sijoitettu pystysuoraan, punaisen valon tulee olla ylinnä; jos valot on sijoitettu vaakasuoraan, punaisen valon tulee olla liikennesuunnan vastaisella puolella.

6. Kolmivärisessä järjestelmässä on ruskeankeltainen valo sijoitettava keskelle.

7. Tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa mainittujen kaksi- ja kolmiväristen järjestelmien liikennevalojen tulee olla pyöreitä. Tämän artiklan 1 kohdassa mainittujen vilkkuvien punaisten valojen tulee samoin olla pyöreitä.

8. Vilkkuvaa ruskeankeltaista valoa voidaan käyttää yksin; tällaista valoa voidaan käyttää kolmiväristen järjestelmän sijasta liikenteen ollessa vähäistä.

9. Jos kolmivärisen järjestelmän vihreässä valossa on yksi tai useampia nuolia, merkitsee tällaisen nuolen tai tällaisten nuolten syttyminen, että ajoneuvot saavat edetä vain nuolten osoittamaan suuntaan tai suuntiin. Nuolten, jotka merkitsevät oikeutta ajaa suoraan eteenpäin, tulee osoittaa ylöspäin.

10. Jos kolmiväriseen liikenneopastinjärjestelmään kuuluu yksi tai useampi ylimääräisiä vihreitä valoja, joissa on yksi tai useampia nuolia, merkitsee tällaisen nuolen tai nuolten syttyminen riippumatta kolmivärisen järjestelmän vaiheesta kyseisellä hetkellä, lupaa ajoneuvoille jatkaa kulkuaan nuolen tai nuolten osoittamaan suuntaan tai suuntiin; se merkitsee myös, että kun ajoneuvot ovat kaistalla, joka on varattu nuolen osoittamaan suuntaan kulkevalle liikenteelle, tai kaistalla, jolla liikenteen on edettävä määrättyyn suuntaan, kuljettajien on edettävä osoitettuun suuntaan, jos he pysähtymisellään saattaisivat estää takanaan samalla kaistalla olevien ajoneuvojen liikkumisen, edellyttäen, että he antavat siinä liikennevirrassa, johon he liittymässä, kulkevien ajoneuvojen ohittaa ja etteivät he aiheuta jalankulkijoille vaaraa. Nämä ylimääräiset vihreät valot tulisi mieluimmin sijoittaa tavanomaisen vihreän valon tasalle.

11. Missä vihreät tai punaiset valot on sijoitettu pitkittäisin ajoratamerkinnöin erotettujen kaistojen yläpuolelle ajoradalla, jolla on enemmän kuin kaksi ajokaistaa, punainen valo merkitsee kieltoa edetä kaistalla, jonka ylle se on sijoitettu, ja vihreä valo lupaa edetä. Tällä tavoin sijoitetun punaisen valon tulee olla kahden juovan muodostaman vinoristin muotoinen ja vihreän valon alaspäin osoittavan nuolen muotoinen.

12. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä tiettyihin tasoristeyksiin sijoitettavaksi hitaasti vilkkuva kuunvalkea valo, joka merkitsee, että liikenne voi edetä.

13. Jos liikennevalot koskevat ainoastaan polkupyöräilijöitä, rajoitus voidaan ilmaista sijoittamalla polkupyörän siluetti itse valoon tai käyttämällä pientä liikennevaloa, joka yhteyteen on sijoitettu suorakulmainen polkupyörää esittävä kilpi, jos tämä on välttämätöntä sekaannuksen estämiseksi.

24 artiklaAinoastaan jalankulkijoita koskevat opasteet

1. Yksinomaan jalankulkijoita koskevina voidaan käyttää ainoastaan seuraavia liikennevaloja seuraavin merkityksin:

a) Vilkkumattomat valot:

i) vihreä valo merkitsee jalankulkijoille lupaa edetä;

ii) ruskeankeltainen valo merkitsee jalankulkijoille kieltoa edetä, mutta sallii ajoradalla jo olevien jalankulkijoiden jatkaa ylitystään loppuun asti;

iii) punainen valo merkitsee jalankulkijoille kieltoa astua ajoradalle;

b) Vilkkuvat valot:

vilkkuva vihreä valo merkitsee, että jalankulkijoita koskeva ajoradan ylitysaika on päättymässä ja punainen valo syttymässä.

2. Jalankulkijoita koskevien valo-opasteiden tulee mieluimmin kuulua kaksiväriseen järjestelmään, johon kuuluu kaksi valo, punainen ja vihreä; kuitenkin ne voivat olla myös kolmivärisen järjestelmän mukaisia, jolloin niihin kuuluu kolme valoa, punainen, ruskeankeltainen ja vihreä. Kaksi valoa ei saa koskaan palaa samanaikaisesti.

3. Valot on järjestettävä pystysuoraan siten, että punainen valo on aina ylimpänä ja vihreä aina alimpana. Punaisen valon tulee mieluiten esittää seisovaa jalankulkijaa tai jalankulkijoita ja vihreän valon kävelevää jalankulkijaa tai jalankulkijoita.

4. Jalankulkijoita koskevien valo-opasteiden tulee olla siten suunniteltuja ja sijoitettuja, että kuljettajien on mahdotonta tulkita niitä ajoneuvoliikenteelle tarkoitetuiksi valo-opasteiksi.

25 artikla

Ajoradan pintaan tehtäviä merkintöjä (tiemerkintöjä) tulee käyttää, kun asianomainen viranomainen pitää sitä välttämättömänä, liikenteen ohjaamiseksi tai tienkäyttäjien varoittamiseksi tai opastamiseksi. Niitä voidaan käyttää joko yksinään tai muiden merkkien tai opasteiden ohelle niiden merkityksen korostamiseksi tai täsmentämiseksi.

26 artikla

1. Pitkittäinen, jatkuvan viivan muodostama merkintä ajoradalla tarkoittaa, etteivät ajoneuvot saa ylittää tätä viivaa tai ajaa sen päällä eivätkä, jos tämä viiva erottaa molemmat liikennesuunnat toisistaan, ajaa sillä puolella tätä viivaa, joka on kuljettajan liikennesuunnan mukaisen ajoradan reunan vastaisella puolella. Kahden viivan muodostamalla pitkittäisellä merkinnällä on sama merkitys.

2 a) Pitkittäisellä katkonaisen viivan muodostamalla merkinnällä ajoradalla ei ole kieltävää merkitystä, muuta sitä käytetään

i) joko rajaamaan ajokaista liikenteen ohjaamiseksi

ii) tai varoittamaan ennalta jatkuvasta viasta ja sen ilmiasemasta kiellosta tai muusta erityisen vaarallisesta tieosuudesta.

b) Katkoviivan osien välisten etäisyyksien ja näiden osien pituuksien keskinäisen suhteen tulee olla selvästi pienempi, missä katkoviivoja käytetään tämän kohdan alakohdassa a ii mainittuun tarkoitukseen.

3. Jos pitkittäisen merkinnän muodostaa katkoviivan viereen ajorataan sijoitettu yhtenäinen viiva, tulee kuljettajien huomioida ainoastaan se viiva, joka on heidän puolellaan. Tämä määräys ei estä kuljettajia, jotka ovat suorittaneet sallitun ohituksen, palaamasta tavanomaiseen asemaansa ajoradalla.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa ei pitkittäisiksi merkinnöiksi katsota ajoradan reunaa osoittavia pitkittäisiä merkintöjä, joiden tarkoituksena on tehdä reunat paremmin havaittaviksi, eikä pitkittäisiä viivoja, joita käytetään yhdessä poikittaisten viivojen kanssa ajoradalla olevien pysäköintipaikkojen rajaamiseen.

27 artikla

1. Yhden tai kahden rinnakkaisen, yhtenäisen viivan muodostama poikittainen merkintä, joka kulkee yhden tai useamman ajokaista yli, osoittaa linjaa, jonka taakse kuljettajien on pysähdyttävä tämä yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdassa mainitun merkin B 2 "STOP" johdosta. Tällaista merkintää voidaan myös käyttää osoittamaan linjaa, jonka taakse kuljettajien on pysähdyttävä liikennevalon johdosta tai liikennettä ohjaavan viranomaisen antaman merkin vuoksi tahi ennen tasoristeystä. Ajorataan voidaan ennen merkin B 2 kanssa käytettäviä tiemerkintöjä merkitä sana "STOP".

2. Ellei teknisesti ole mahdotonta, on tämän artiklan 1 kohdan mukainen poikittainen merkintä sijoitettava kaikkialle, mihin on asetettu merkki B 2.

3. Katkoviivan tai kahden rinnakkaisen katkoviivan muodostama poikittainen merkintä, joka kulkee yhden tai useamman kaista yli, osoittaa linjan, jota ajoneuvot eivät saa yleensä ylittää täyttäessään väistämisvelvollisuuttaan tämän yleissopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa mainitun merkin B 1 "VÄISTÄ" johdosta. Ennen tällaista merkintää voidaan ajorataan sijoittaa merkkiä B 1 symbolisoiva leveäreunainen kolmio, jonka yksi sivu on merkinnän suuntainen ja tämän sivun vastainen kärki lähestyviä ajoneuvoja kohti osoittava.

4. Suojateiden merkintään olisi mieluimmin käytettävä melko leveitä, ajoradan akselin suuntaisia raitoja.

5. Risteävien pyöräteiden merkitsemiseen on käytettävä joko poikittaisia viivoja tai muita merkkejä joita ei voida sekoittaa suojateiden merkintöihin.

28 artikla

1. Muita merkintöjä ajoradan pinnassa kuten nuolia, yhdensuuntaisia tai vinoviivoja tai tekstejä voidaan käyttää liikennemerkeillä annettujen ohjeiden toistamiseen tai antamaan tienkäyttäjille ohjeita, joita ei voida liikennemerkein sopivalla tavalla ilmaista. Tällaisia merkintöjä on käytettävä etenkin osoittamaan pysäköintialueiden tai -kaistojen rajoja tai merkitsemään linja- tai johdinautopysäkkejä, joilla pysäköiminen on kielletty ja osoittamaan ennen risteystä tapahtuvaa kaistojen ennakkovalintaa. Kuitenkin jos ajoradalla, joka on jaettu ajokaistoihin pitkittäisin tiemerkinnöin, on nuoli, tulee kuljettajien seurata käyttämälleen kaistalle nuolella osoitettua suuntaa tai jotakin sille nuolilla osoitetuista suunnista.

2. Ottaen huomioon tämän yleissopimuksen 27 artiklan 4 kohdan suojateitä koskevat määräykset tarkoittaa ajoradan osan tai hiukan sen yläpuolelle kohoavan alueen merkitseminen yhtenäisen tai katkoviivan ympäröimälle yhdensuuntaisilla vinoviivoilla, etteivät ajoneuvot saa tulla yhtenäisen viivan ympäröimälle alueelle ja että katoviivan ympäröimälle alueelle ajoneuvot saavat tulla ainoastaan, jos on nähtävissä, että se voi tapahtua vaaratta taikka kääntyäkseen ajoradan vastakkaiselle puolelle liittyvälle tielle.

3. Ajoradan reunassa oleva sik-sak-viiva osoittaa, että pysäköinti kyseisellä puolella ajorataa on kielletty viivan osoittamalla tavalla.

29 artikla

1. Tämän yleissopimuksen artikloissa 26-28 mainitut merkinnät voidaan maalata ajorataan tai kiinnittää siihen millä muulla yhtä tehokkaalla tavalla tahansa.

2. Jos tiemerkinnät ovat maalattuja, tulee niiden olla keltaisia tai valkoisia; kuitenkin sinistä väriä voidaan käyttää merkinnöissä, jotka osoittavat paikkoja, joilla pysäköinti on sallittu tai jolla sitä on rajoitettu. Jos sopimuspuolen alueella käytetään sekä valkoisia että keltaisia merkintöjä, tulee samaan luokkaan kuuluvien merkintöjen olla saman väriset. Tätä kohtaa sovellettaessa sisältää käsite "valkoinen" myös vaaleanharmaat ja hopeanväriset sävyt.

3. Tiemerkintöihin kuuluvien tekstien, tunnusten ja nuolten suunnittelussa on otettava huomioon, että niitä on pidennettävä huomattavasti liikenteen suunnassa, koska kuljettajat näkevät ne erittäin pienestä kulmasta.

4. Olisi suositeltavaa, että liikkuville ajoneuvoille tarkoitetut tiemerkinnät ovat heijastavia milloin liikenteen määrä niin vaatii ja jos valaistus on huono tai sitä ei ole.

30 artikla

Tämän yleissopimuksen 8 liite sisältää joukon suosituksia tiemerkintöjen sijoittelusta ja muotoilusta.

31 artiklaTietöiden merkit

1. Ajoradalla olevien tietöiden rajat on selvästi merkittävä.

2. Jos tietyön laajuus ja liikenteen tiheys tekevät sen aiheelliseksi, on tietyön rajat merkittävä pystyttämällä niille yhtenäinen este tai erillisiä esteitä, joihin on maalattu punavalkoiset, punakeltaiset, mustavalkoiset tai mustakeltaiset raidat, sekä lisäksi asennettava niihin yöksi valot tai heijastimet, elleivät esteet ole heijastavia. Tähän tarkoitukseen käytettyjen heijastinlaitteiden ja vilkkumattomien valojen tulee olla punaisia tai tummankeltaisia ja vilkkuvien valojen tummankeltaisia. Kuitenkin

a) voivat vain tiettyyn suuntaan kulkevalle liikenteelle näkyvät valot ja laitteet, jotka osoittavat liikenteen kulkusuunnan vastaisella puolella olevia tietyön rajoja, olla valkoiset;

b) voivat valot tai laitteet, jotka osoittavat liikennesuunnat erottavan tietyön rajat, olla valkoiset tai vaaleankeltaiset.

32 artiklaMerkitseminen valoin tai heijastinlaittein

Sopimuspuolten tulee ottaa käyttöön koko alueellaan sama väri tai värijärjestelmä ajoradan merkitsemiseen käytetyissä valoissa ja heijastinlaitteissa.

33 artikla

1 a) Jos tasoristeykseen on asennettu opastusjärjestelmä varoittamaan junien lähestymisestä tai välittömästä puomien tai puolipuomien sulkeutumisesta, tulee siinä olla punainen vilkkuva valo tai punaiset, vuorotellen vilkkuvat valot, siten kuin on määrätty tämän yleissopimuksen 23 artiklan alakohdassa 1 b. Kuitenkin

i) voidaan vilkkuvat punaiset valot täydentää tai korvata tämän yleissopimuksen 23 artiklan 2 kohdassa kuvatulla kolmivärisellä, punaisen, ruskeankeltaisen ja vihreän värin muodostamalla järjestelmällä tai kyseisellä järjestelmällä ilman vihreätä valoa, jos muita kolmivärisiä liikennevaloja on tiellä lähellä tasoristeystä tai jos tasoristeyksessä on puomit;

ii) tilusteillä, joilla on vain hyvin vähän liikennettä, sekä poluilla voidaan käyttää yksinomaan äänimerkkiä.

b) Kaikissa tapauksissa voidaan valomerkkien lisänä käyttää äänimerkkiä.

2. Liikennevalot on sijoitettava ajoradan reunaan liikennesuunnan mukaiselle puolelle; milloin olosuhteet niin vaativat esimerkiksi opasteiden näkyvyyden tai liikenteen tiheyden vuoksi, on valot toistettava tien toisella puolella. Kuitenkin jos paikallisten olosuhteiden vuoksi katsotaan paremmaksi voidaan valot toistaa ajoradan keskellä olevalla korokkeelle tai sijoittaa ajoradan yläpuolelle.

3. Tämä yleissopimuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti voidaan merkki B 2 "STOP" sijoittaa tasoristeyksiin, joissa ei ole puomeja, puolipuomeja eikä liikennevaloja varoittamassa lähestyvistä junista; tasoristeyksissä, joissa on tällainen merkki, tulee kuljettajien pysähtyä pysäytysviivan tasalle tai sen puuttuessa merkin tasalle eikä lähteä liikkeelle ennen kuin ovat varmistuneet siitä, ettei junaa ole lähestymässä.

34 artikla

1. Tasoristeyksissä, joissa on puomit tai puolipuomit kummallakin puolella rautatielinjaa, merkitsee tällaisten puomien tai puolipuomien oleminen alhaalla tien poikki, etteivät tienkäyttäjät saa sivuuttaa lähintä puomia tai puolipuomia, puomien liikkumisella kohti ala-asentoa tien poikki tai puolipuomien liikkeellä on sama merkitys.

2. Tämän yleissopimuksen 33 artiklan alakohdassa 1 a mainitun punaisen valon tai punaisten valojen palaminen tai samassa 1 kohdassa mainitun äänimerkin toimiminen merkitsevät niinikään, etteivät tienkäyttäjät saa ylittää pysäytysviivaa tai sellaisen puuttuessa edetä merkin ohi. Artiklan 33 alakohdassa 1 a i mainittuun kolmivärijärjestelmään kuuluvan ruskeankeltaisen valon palaminen merkitsee, etteivät tienkäyttäjät saa ylittää pysähtymisviivaa tai sellaisen puuttuessa edetä valon ohi, ellei ajoneuvo ole ruskeankeltaisen valon syttyessä niin lähellä merkkiä, ettei sitä voida turvallisesti pysäyttää ennen merkin ohittamista.

35 artikla

1. Tasoristeyksissä olevat puomit ja puolipuomit on merkittävä selvästi maalaamalla niihin punavalkoiset, punakeltaiset, mustavalkoiset tai mustakeltaiset raidat. Ne voidaan kuitenkin maalata kokonaan valkoisiksi tai keltaisiksi, jos niiden keskelle asetetaan suuri punainen pyöreä levy.

2. Kaikissa puomeja tai puolipuomeja vailla olevissa tasoristeyksissä tulee olla rautatielinjan välittömässä läheisyydessä 3 liitteessä kuvattu merkki B 7. Jos tasoristeyksessä on junien lähestymisestä varoittava liikennevalo tai merkki B 2 "STOP" tulee merkki B 7 sijoittaa samaan jalustaan kuin liikennevalo tai merkki B 2. Merkkiä B 7 ei tarvitse ehdottomasti sijoittaa

a) tien ja rautatien muodostamiin risteyksiin, joissa rautatieliikenne etenee hyvin hitaasti ja jossa rautatievirkailija ohjaa liikennettä tarpeellisin käsimerkein; eikä

b) rautatien ja polun tai erittäin vähäliikenteisen tilustien risteykseen.

3. Suorakulmainen kilpi, jonka pitemmät sivut ovat pystysuorassa ja jossa on kolme punaista vinojuovaa valkoisella tai keltaisella pohjalla, voidaan sijoittaa kaikkien niiden varoitusmerkkien alle, joissa on tämän yleissopimuksen 3 liitteessä kuvatut tunnukset A 26 tai A 27 edellyttäen, että samanmuotoisten kilpien muodostamat lisämerkit, joihin on maalattu toiseen yksi ja toiseen kaksi punaista vinojuovaa valkoiselle tai keltaiselle pohjalle, sijoitetaan suunnilleen yhden kolmanneksen ja kahden kolmanneksen päähän merkin ja rautatielinjan välisestä etäisyydestä. Nämä merkit voidaan toistaa ajoradan toisella puolella. Tässä kohdassa mainitut kilvet on lähemmin kuvattu tämän yleissopimuksen 3 liitteen C-osassa.

36 artikla

1. Tasoristeyksien aiheuttaman erityisen vaaran vuoksi sopimuspuolet pyrkivät

a) sijoittamaan ennen kaikkia tasoristeyksiä varoitusmerkin, jossa on jokin tunnuksista A 26 tai A 27; kuitenkaan mitään merkkiä ei tarvitse käyttää

i) taajamissa mahdollisesti ilmenevissä erikoistapauksissa;

ii) tilusteillä ja poluilla, joilla vain poikkeuksellisesti on moottorikäyttöisten ajoneuvojen liikennettä.

b) varustamaan tasoristeykset puomein, puolipuomein tai junien lähestymisestä varoittavin ääni- tai valomerkein, ellei tienkäyttäjien näkemä ratatielinjalle tasoristeyksen molemmin puolin ole sellainen, että ottaen huomioon junien suurimman nopeuden, jommalta kummalta puolelta rautatietä lähestyvän tiellä liikkuvan ajoneuvon kuljettaja ehtii pysähtyä ennen tasoristeykseen saapumistaan, jos juna on näkyvissä, ja lisäksi, että tienkäyttäjät, jotka jo ovat ylittämässä risteystä junan ilmestyessä näkyviin, ehtivät toiselle puolelle; kuitenkin sopimuspuolet voivat poiketa tämän alakohdan määräyksistä tasoristeyksissä, joissa junat kulkevat verraten hitaasti tai joissa moottorikäyttöisten ajoneuvojen liikenne tiellä on vähäistä;

c) varustamaan jokaisen tasoristeyksen, jossa olevia puomeja tai puolipuomeja ei voida nähdä niiden käyttöpaikalta, jollakin tämän yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla, junien lähestymisestä varoittavalla opastusjärjestelmällä;

d) varustamaan jokaisen tasoristeyksen, jossa olevat puomit tai puolipuomit toimivat automaattisesti junien lähestyessä, jollakin tämän yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla junien lähestymisestä varoittavalla opastusjärjestelmällä;

e) parantamaan puomien ja puolipuomien näkyvyyttä varustamalla ne heijastavalla materiaalilla tai heijastinlaitteilla ja tarvittaessa valaisemalla ne yöllä; lisäksi teillä, joilla on vilkasta moottoriliikennettä yöllä, on tasoristeysten eteen sijoitetut varoitusmerkit varustettava heijastavalla materiaalilla tai heijastinlaitteilla ja tarvittaessa valaistava yöllä;

f) sijoittamaan mikäli mahdollista lähelle puolipuomein varustettuja tasoristeyksiä ajoradan keskelle pitkittäisen ajoratamerkinnän, joka kieltää tasoristeystä lähestyviä ajoneuvoja siirtymästä vastakkaiseen suuntaan etenevälle liikenteelle varatulle puolelle, tai liikennettä ohjaavia korokkeita, jotka erottavat vastakkaiset liikennesuunnat.

2. Tämän artiklan määräykset eivät koske tämän yleissopimuksen 35 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettuja tapauksia.

37 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 31 päivään joulukuuta 1969 saakka kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestöjen tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön jäsenvaltioille taikka Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön hyväksyneille valtioille sekä muille valtioille, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut osalliseksi yleissopimukseen.

2. Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3. Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki tämän artiklan 1 kohdassa mainitut valtiot. Liittymiskirjat on talletettava pääsihteerin huostaan.

38 artikla

1.Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tahi milloin tahansa sen jälkeen selittää pääsihteerille tekemällään ilmoituksella, että tätä yleissopimusta sovelletaan kaikilla tai joillakin alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa. Yleissopimusta aletaan soveltaa ilmoituksessa mainitulla alueella tai alueilla kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun pääsihteeri on ilmoituksen saanut, tai sinä päivänä, jolloin yleissopimus tulee ilmoituksen tehneessä valtiossa voimaan, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on myöhäisempi.

2. Valtion, joka tekee tämän artiklan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen, tulee antaa tämän yleissopimuksen 46 artiklan 2 kohdassa edellytetyt selitykset niiden alueiden osalta, joiden puolesta tämä ilmoitus on tehty.

3. Valtio, joka on antanut tämän artiklan 2 kohdan mukaisen selityksen, voi milloin tahansa sen jälkeen selittää pääsihteerille tekemällään ilmoituksella, että tätä yleissopimusta lakataan soveltamasta ilmoituksessa mainitulla alueella; yleissopimusta lakataan soveltamasta tällaisella alueella vuoden kuluttua siitä päivästä, kun pääsihteeri on saanut siitä ilmoituksen.

39 artikla

1.Tämä yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua viidennentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

2. Valtiossa, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen viidennentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

40 artikla

Tullessaan voimaan tämä yleissopimus päättää ja korvaa sopimuspuolten välisissä suhteissa Genevessä 30 päivänä maaliskuuta 1931 allekirjoitettavaksi avatun liikennemerkkien yhdenmukaistamista koskevan yleissopimuksen tai Genevessä 19 päivänä syyskuuta 1949 allekirjoitettavaksi avatun liikennemerkkejä koskevan pöytäkirjan.

41 artikla

1. Tämän yleissopimuksen oltua voimassa yhden vuoden voi sopimuspuoli ehdottaa siihen yhden tai useampia muutoksia. Muutosehdotuksen teksti ja siihen liitettävä selitysmuistio tulee toimittaa pääsihteerille, jonka tulee antaa se tiedoksi kaikille sopimuspuolille. Sopimuspuolilla on mahdollisuus ilmoittaa hänelle kahdentoista kuukauden kuluessa niiden jakamisesta a) hyväksyvätkö ne muutosehdotuksen, b) hylkäävätkö ne sen vai c) haluavatko ne konferenssin kutsuttavaksi koolle käsittelemään muutosehdotusta. Pääsihteeri toimittaa ehdotettujen muutosten tekstit myös kaikille muille tämän yleissopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille.

2. a) Muutosehdotus, joka on annettu tiedoksi edellisen kohdan mukaisella tavalla, katsotaan hyväksytyksi, jos edellisessä kohdassa mainitun kahdentoista kuukauden kuluessa vähemmän kuin yksi kolmasosa sopimuspuolista ilmoittaa pääsihteerille, että ne joko hylkäävät muutosehdotuksen tai haluavat konferenssin kutsuttavaksi koolle sitä käsittelemään. Pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille sopimuspuolille jokaisesta ehdotetun muutoksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja vaatimuksesta kutsua konferenssi koolle. Mikäli tällaisten, kahdentoista kuukauden kuluessa vastaanotettujen hylkäämisten ja vaatimusten kokonaismäärä on pienempi kuin kolmasosa sopimuspuolten kokonaismäärästä, pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille sopimuspuolille, että muutos tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua edellisessä kohdassa mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson päättymisestä kaikkien muiden sopimuspuolten osalta paitsi niiden, jotka mainitun ajanjakson kuluessa ovat hylänneet muutosehdotuksen tai vaatineet konferenssin kutsuttavaksi koolle sitä käsittelemään.

b) Sopimuspuoli, joka mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson kuluessa on hylännyt muutosehdotuksen tai vaatinut konferenssin kutsuttavaksi koolle sitä käsittelemään, voi milloin tahansa tämän ajanjakson päätyttyä ilmoittaa pääsihteerille hyväksyvänsä muutosehdotuksen, ja pääsihteerin tulee toimittaa tällainen ilmoitus kaikille muille sopimuspuolille. Muutos tulee voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka ovat ilmoittaneet hyväksymisestään, kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on saanut tämän ilmoituksen.

3. Mikäli muutosehdotusta ei ole hyväksytty tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ja jos tämän artiklan 1 kohdassa mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson kuluessa vähemmän kuin puolet sopimuspuolten kokonaismäärästä ilmoittaa pääsihteerille hylkäävänsä muutosehdotuksen ja jos vähintään kolmasosa sopimuspuolten kokonaismäärästä, ei kuitenkaan vähempää kuin kymmenen, ilmoittaa hänelle hyväksyvänsä se tai haluavansa konferenssin kutsuttavaksikoolle sitä käsittelemään, tulee pääsihteerin kutsua koolle konferenssi käsittelemään muutosehdotusta tai sellaisia muita ehdotuksia, joita hänelle voidaan tehdä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4. Jos konferenssi kutsutaan koolle tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, tulee pääsihteerin kutsua siihen osallistumaan kaikki tämän yleissopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa mainitut valtiot. Hänen tulee kehottaa kaikkia konferenssiin kutsuttuja valtioita jättämään hänelle vähintään kuusi kuukautta ennen sen avajaispäivää kaikki ehdotukset, joita ne haluavat konferenssin käsittelevän ehdotetun muutoksen lisäksi, ja toimittaa tällaiset ehdotukset vähintään kolmea kuukautta ennen konferenssin avajaispäivää kaikille konferenssiin kutsutuille valtioille.

5. a) Tämän yleissopimuksen muutosehdotus katsotaan hyväksytyksi, jos kahden kolmasosan enemmistö konferenssissa edustettuina olevista valtioista on hyväksynyt sen edellyttäen, että tähän enemmistöön sisältyy vähintään kaksi kolmasosaa konferenssissa edustettuina olevista sopimuspuolista. Pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille sopimuspuolille muutosehdotuksen hyväksymisestä, ja muutos tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua hänen ilmoituksestaan kaikkien muiden paitsi niiden sopimuspuolten osalta, jotka tämän ajanjakson kuluessa ovat ilmoittaneet pääsihteerille hylkäävänsä muutosehdotuksen.

b) Sopimuspuoli, joka on hylännyt muutosehdotuksen mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson kuluessa, voi milloin tahansa ilmoittaa pääsihteerille hyväksyvänsä sen, ja pääsihteerin tulee antaa tiedoksi tämä ilmoitus kaikille muille sopimuspuolille. Muutos tulee voimaan hyväksymisensä ilmoittaneen sopimuspuolen osalta kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on saanut ilmoituksen, tai mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson päättyessä riippuen siitä, kumpi näistä on myöhäisempi.

6. Ellei muutosehdotusta ole katsottava hyväksyttäväksi tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti eikä tämän artiklan 3 kohdassa mainittuja konferenssin koollekutsumisen edellytyksiä ole täytetty, katsotaan muutosehdotus hylätyksi.

42 artikla

Sopimuspuoli voi sanoa tämän yleissopimuksen irti pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on saanut tällaisen ilmoituksen.

43 artikla

Tämä yleissopimus lakkaa olemasta voimassa, jos sopimuspuolten lukumäärä kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson aikana on pienempi kuin viisi.

44 artikla

Yhden tai useamman sopimuspuolen väliset riitakysymykset, jotka koskevat tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja joita osapuolet eivät kykene ratkaisemaan neuvotteluilla tai sovitteluteitse, voidaan siirtää asianomaisena olevan sopimuspuolen vaatimuksesta Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

45 artikla

Tätä yleissopimusta ei tule tulkita siten, että se estäisi sopimuspuolta ryhtymästä sellaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräyksiin soveltuvaan ja tilanteen vaatimusten mukaisesti rajoitettuun toimenpiteeseen, jonka se katsoo välttämättömäksi ulkoisen tai sisäisen turvallisuutensa vuoksi.

46 artikla

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa ilmoittaa, että se ei katso tämän yleissopimuksen 44 artiklan määräyksen sitovan itseään. Muita sopimuspuolia ei 44 artiklan määräys sido näiden suhteissa sopimuspuoleen, joka on tehnyt tällaisen ilmoituksen.

2. a) Tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa tulee jokaisen valtion pääsihteerille osoittamallaan ilmoituksella selittää tämän yleissopimuksen soveltamiseksi

i) valitseeko se mallin Aa vai Ab mukaisen varoitusmerkin (9 artiklan 1 kohta); ja

ii) valitseeko se mallin B 2a vai B2b mukaisen pysähtymismerkin (10 artiklan 3 kohta).

Valtio voi vastaavasti milloin tahansa pääsihteerille tekemällään ilmoituksella muuttaa valintaansa korvaamalla aikaisemman selityksen uudella.

b) Tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa voi valtio pääsihteerille osoittamallaan ilmoituksella selittää, että tätä yleissopimusta soveltaessaan se pitää mopoja moottoripyörinä (1 artiklan 1-kohta).

Pääsihteerille osoittamallaan ilmoituksella voi valtio vastaavasti milloin tahansa peruuttaa selityksensä.

3. Tämän artiklan 2 kohdassa mainitut selitykset tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on ne vastaanottanut, tai sinä päivänä, jolloin yleissopimus tulee selityksen antaneessa valtiossa voimaan, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on myöhäisempi.

4. Lukuunottamatta tämän artiklan 1 kohdassa mainittua varaumaa ovat tätä yleissopimusta ja sen liitteitä koskevat varaumat sallittuja edellyttäen, että ne tehdään kirjallisesti ja, mikäli ne on tehty ennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamista, että ne siinä vahvistetaan. Pääsihteerin tulee saattaa tällaiset varaumat kaikkien tämän yleissopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa mainittujen valtioiden tietoon.

5. Sopimuspuoli, joka on tehnyt varauman tai tämän artiklan 1 tai 4 kohdan mukaisen ilmoituksen, voi peruuttaa sen milloin tahansa pääsihteerille tehtävällä ilmoituksella.

6. Tämän artiklan 4 kohdan mukaan tehty varauma

a) muuttaa varauman tehneen sopimuspuolen osalta niitä tämän yleissopimuksen määräyksiä, joita varauma koskee, varauman sisällön mukaisesti;

b) muuttaa näitä määräyksiä samassa määrin muiden sopimuspuolten osalta niiden suhteissa varauman tehneeseen sopimuspuoleen.

47 artikla

Pääsihteerin tulee tämän yleissopimuksen 41 ja 46 artiklan edellyttämien selitysten, ilmoitusten ja tiedoksiantojen lisäksi ilmoittaa kaikille 37 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille seuraavat seikat:

a) 37 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit ja liittymiset;

b) 38 artiklan mukaiset selitykset;

c) päivämäärät, jolloin tämä yleissopimus tulee 39 artiklan mukaisesti voimaan;

d) päivämäärät, jolloin tämän yleissopimuksen 41 artiklan 2 ja 5 kohdan mukaiset muutokset tulevat voimaan;

e) 42 artiklan mukaiset irtisanomiset;

f) tämän yleissopimuksen voimassaolon 43 artiklan mukainen lakkaaminen.

48 artikla

Alkuperäiskappale tästä yleissopimuksesta, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset, samassa kappaleessa olevat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, jonka tulee lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset siitä kaikille tämän yleissopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamat edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Wienissä kahdeksantena päivänä marraskuuta tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäkahdeksan.