59/1984

1 §

2 §

3 §

1 artiklaHenkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Suomessa:

1) valtion tulo- ja varallisuusvero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero;

4) merimiesvero; ja

5) lähdevero;

(jäljempänä Suomen vero");

b) Intiassa:

1) tulovero, siihen luettuna lisämaksu;

2) lisävero; ja

3) varallisuusvero;

(jäljempänä "Intian vero").

2. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

b) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

c) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittaa yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

d) "kansalainen" tarkoittaa luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

e) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota käyttävä yritys on sopimusvaltiossa, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

f) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:

1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

2) Intiassa valtiovarainministeriötä (vero-osasto).

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan henkilön asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun paikan, jossa luonnonvaroja louhitaan;

g) varastorakennuksen; ja

h) paikan, jota käytetään myyntipaikkana tahi tilausten vastaanottamiseen tai hankintaan.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää myös:

a) paikan, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa tahi siihen liittyvää valvontatoimintaa, mutta vain milloin toiminta kestää yhteensä yli kuusi kuukautta;

b) paikan, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, tahi kone- tai laitemyyntiin epäolennaisesti kuuluvaa valvontatoimintaa, milloin toiminta kestää enintään kuusi kuukautta, ja toiminnasta tai valvonnasta suoritettavat maksut ovat yli 10 prosenttia koneen tai laitteen myyntihinnasta.

4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista tai näytteillä pitämistä varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista tai näytteillä pitämistä varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista tai tieteellistä tutkimusta varten, milloin tällainen toiminta on yrityksen liiketoiminnassa luonteeltaan ainoastaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 7 kappaletta sovelletaan, toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun, jos:

a) hänellä on tässä valtiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan; tai

b) hänellä ei ole sellaista valtuutta, mutta pitää tavanomaisesti ensiksi mainitussa valtiossa tavaravarastoa, josta hän säännöllisesti luovuttaa tavaroita yrityksen puolesta.

6. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sopimusvaltiossa olevalla vakuutusyrityksellä katsotaan, jälleenvakuutusta lukuun ottamatta, olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, jos se kantaa vakuutusmaksuja tämän valtion alueella tai vakuuttaa siellä olevia riskejä muun henkilön kuin itsenäisen edustajan välityksellä, johon 7 kappaletta sovelletaan.

7. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa. Milloin tällainen edustaja harjoittaa toimintaansa kokonaan tai melkein kokonaan yrityksen puolesta, ei häntä kuitenkaan pidetä tässä kappaleessa tarkoitettuna itsenäisenä edustajana.

8. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. a) Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on, jollei

b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

c) Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kuuluvaksi a) kiinteään toimipaikkaan; b) tässä toisessa valtiossa tapahtuneeseen myyntiin, joka käsittää samoja tai samankaltaisia tavaroita kuin ne, joita myydään kiinteästä toimipaikasta; tai c) muuhun tässä toisessa valtiossa harjoitettuun liiketoimintaan, joka on samanlaista tai samankaltaista kuin se, jota harjoitetaan kiinteästä toimipaikasta.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot (riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla), jotka hyväksytään vähennykseksi sen sopimusvaltion sisäisen lainsäädännön mukaan, jossa kiinteä toimipaikka on. Vähennystä ei kuitenkaan myönnetä kiinteän toimipaikan yrityksen pääkonttorille tai muulle konttorille maksamien määrien osalta (jos ne on maksettu muutoin kuin todellisten menojen korvaukseksi), jotka käsittävät rojaltin, maksun tai muun samankaltaisen suorituksen muodossa vastikkeen patentin tai muun oikeuden käytöstä, tahi erityispalveluista tai yritysjohdosta maksetun korvauksen taikka, paitsi milloin kysymyksessä on pankkiyritys, kiinteälle toimipaikalle annetun velan koron. Samoin ei kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä oteta huomioon kiinteän toimipaikan yrityksen pääkonttorilta tai muulta konttorilta veloittamia määriä (jos ne on veloitettu muutoin kuin todellisten menojen korvaukseksi), jotka käsittävät rojaltin, maksun tai muun samankaltaisen suorituksen muodossa vastikkeen patentin tai muun oikeuden käytöstä, tahi erityispalveluista tai yritysjohdosta maksetun korvauksen taikka, paitsi milloin kysymyksessä on pankkiyritys, yrityksen pääkonttorille tai muulle konttorille annetun velan koron.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista jakamismenettelyä noudattaen. Käytettävän jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artiklaIlmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös ilmakuljetusta harjoittavan yrityksen osallistumiseen pooliin.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa

a) korkoa rahavaroille, jotka liittyvät ilmaaluksen käyttämiseen kansainväliseen liikenteeseen, pidetään tulona, joka saadaan tällaisen ilma-aluksen käyttämisestä; ja

b) sanonta "ilma-aluksen käyttäminen" käsittää ilma-aluksen omistajan tai vuokraajan harjoittaman henkilöiden, elävän irtaimiston, tavaran tai postin ilmakuljetuksen, siihen luettuna lippujen myynti toisen yrityksen puolesta tällaista kuljetusta varten, ilma-aluksen satunnainen vuokraaminen tilauslennon ehdoin ja muu toiminta, joka välittömästi liittyy tällaiseen kuljetukseen.

9 artiklaMerikuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa toisesta sopimusvaltiosta laivojen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta tässä toisessa valtiossa tulosta suoritettavaa veroa alennetaan määrällä, joka vastaa 50 prosenttia verosta.

2. Tämän artiklan 1 kappaletta ei sovelleta tuloon, joka kertyy rannikkoliikenteestä.

10 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

11 artiklaOsinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin

a) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;

b) 25 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen a) kohdan määräyksiä sovelletaan osinkoon, joka kertyy tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tehdystä sijoituksesta.

4. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.

6. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

12 artiklaKorko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain ensiksimainitussa sopimusvaltiossa. Vero ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 15 prosenttia koron kokonaismäärästä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan korkoon, joka kertyy tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tehdystä sijoituksesta.

3. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tätä artiklaa sovellettaessa pidetä korkona.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

6. Jos koron määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaRojalti ja korvaus teknisestä palvelusta

1. Rojaltista ja teknisestä palvelusta suoritettavasta korvauksesta, jotka kertyvät sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista ja teknisestä palvelusta suoritettavasta korvauksesta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 30 prosenttia rojaltin tai teknisestä palvelusta suoritettavan korvauksen kokonaismäärästä, jos rojalti tai korvaus maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, jolla on oikeus rojaltiin tai korvaukseen, ja sen maksaminen perustuu oikeuteen tai omaisuuteen, joka on ensinnä luovutettu tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tahi sopimukseen, joka on allekirjoitettu tällöin.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, niihin luettuna vuokra, jotka saadaan korvauksena

a) patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

b) teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön tahi teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevien tietojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

c) kirjallisen taiteellisen tai tieteellisen teoksen, elokuvafilmin sekä radio- tai televisiolähetyksessä käytettävän filmin tai nauhan tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta.

Sanonta "rojalti", ei kuitenkaan käsitä rojaltia tai muuta suoritusta, joka maksetaan kaivoksen tai louhoksen käyttämisestä tahi luonnonvarojen louhimisesta tai poiskuljetuksesta.

4. Sanonnalla "teknisestä palvelusta suoritettava korvaus" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka maksetaan korvauksena liikkeenjohdollisesta tahi teknisestä tai konsulttipalvelusta, siihen luettuna teknisen tai muun henkilöstön palvelujen saatavana pitäminen, muulle kuin maksajan palveluksessa olevalle henkilölle tai luonnolliselle henkilölle 15 artiklassa mainitusta itsenäisestä ammatinharjoittamisesta.

5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin tai teknisestä palvelusta suoritettavaan korvaukseen, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti tai korvaus kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin tai korvauksen maksamisen perusteena oleva oikeus, omaisuus tai sopimus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 15 artiklan määräyksiä.

6. Rojaltin ja teknisestä palvelusta suoritettavan korvauksen katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin tai teknisestä palvelusta suoritettavan korvauksen maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, josta maksun perusteena oleva velvoite on aiheutunut ja maksu rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin tai teknisestä palvelusta suoritettavan korvauksen kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

7. Jos rojaltin tai teknisestä palvelusta suoritettavan korvauksen määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi jostakin syystä ylittää määrän, joka olisi maksettu, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

14 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa osakkeen tai muun yhtiöosuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiö on rekisteröity.

3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.

4. Voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

15 artiklaItsenäinen ammatinharjoittaminen

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun samanluonteisen itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, voidaan verottaa tässä valtiossa - Tulosta voidaan myös verottaa toisessa sopimusvaltiossa, jos toimintaa harjoitetaan tässä toisessa valtiossa ja jos

a) hän oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä vähintään 90 päivää kysymyksessä olevan verovuoden aikana; tai

b) hänellä on tässä toisessa valtiossa kiinteä paikka, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten;

mutta kummassakin tapauksessa vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava tähän toimintaan kuuluvaksi.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, kirurgi, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

16 artiklaYksityinen palvelus

1. Jollei 17, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei ole toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

17 artiklaJohtajanpalkkio

Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

18 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 15 ja 16 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 15 ja 16 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos taiteilijan tai urheilijan oleskelu sopimusvaltiossa kokonaan tai huomattavalta osalta rahoitetaan välittömästi tai välillisesti toisen sopimusvaltion, siihen luettuna sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen, julkisilla varoilla.

19 artiklaEläke ja sosiaaliturvasuoritus

Jollei 20 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella, ja sopimusvaltion sosiaaliturvan piiriin kuuluvan julkisen järjestelyn perusteella toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta eläkkeestä ja muusta tällaisen järjestelyn perusteella tapahtuvasta suorituksesta vain ensiksi mainitussa valtiossa.

20 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. Tämän sopimuksen 16, 17 ja 19 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

21 artiklaOpiskelijat ja harjoittelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän opetuslaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asui ensiksi mainitussa valtiossa ja joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ei veroteta tässä toisessa valtiossa hyvityksestä, joka saadaan tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys koostuu hänen elatustaan varten välttämättömistä ansioista. Jos hän oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä vähintään 183 päivää kalenterivuoden aikana hänellä on oikeus samoihin vapautuksiin verosta tai alennuksiin veroon kuin myönnetään tässä valtiossa asuvalle henkilölle.

22 artiklaMuu tulo

Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy. Jos tulo kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä, voidaan siitä kuitenkin verottaa myös tämän toisen valtion lainsäädännön mukaan.

23 artiklaVarallisuus

1. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta ja toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetusta osakkeesta tai muusta yhtiöosuudesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiölle kuuluva kiinteä omaisuus on.

3. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

4. Varallisuudesta, joka koostuu kansainväliseen liikenteeseen käytetystä laivasta ja ilmaaluksesta sekä tällaisen laivan ja ilma-aluksen käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

5. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta, jota ei käsitellä tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa, verotetaan vain tässä valtiossa. Jos tällainen varallisuus on toisessa sopimusvaltiossa, voidaan siitä kuitenkin verottaa myös tämän toisen valtion lainsäädännön mukaan.

24 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Intiassa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu:

1) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Intiassa tulosta maksettua veroa vastaava määrä;

2) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Intiassa varallisuudesta maksettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle tai sille varallisuudelle, josta voidaan verottaa Intiassa.

b) Osinko, jonka Intiassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.

c) Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Intiassa asuvaa luonnollista henkilöä jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan 2 artiklassa tarkoitettujen verojen osalta asuvan Suomessa, verottaa Suomessa. Suomen on kuitenkin a) kohdan määräysten mukaan vähennettävä Suomen verosta se Intian vero, joka on maksettu tulosta tai varallisuudesta. Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen.

d) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo tai varallisuus on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon tai varallisuuden, joka on vapautettu verosta.

2. Tämän artiklan 1 kappaletta sovellettaessa Intiassa maksetun veron katsotaan sisältävän määrän, joka olisi ollut maksettava Intian verona, jollei olisi verotettavaa tuloa laskettaessa myönnetty vähennystä tahi verosta myönnetty vapautusta tai veroa alennettu asianomaiselta vuodelta:

a) vuoden 1961 tuloverolain (no 43/1961) 10(4), 10(4A), 10(6)(viia), 10(15)(iv), 32A, 33A, 35B, 35C, 80HH, 80I, 80J ja 80K §:n mukaan, sikäli kuin ne olivat voimassa tätä sopimusta allekirjoitettaessa eikä niitä ole muutettu sen jälkeen tai niitä on muutettu vain vähäisessä määrin ilman että niiden yleiseen luonteeseen on vaikutettu; tai

b) muun määräyksen mukaan, joka myöhemmin saatetaan ottaa lainsäädäntöön ja jonka perusteella myönnetään vapautusta verosta tai alennusta siihen ja josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet.

3. Intiassa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Suomen veron määrä, joka Intiassa asuvan henkilön on Suomen lainsäädännön mukaan ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti maksettava, joko välittömästi tai vähennyksenä, tulosta, josta on verotettu sekä Intiassa että Suomessa, vähennetään tästä tulosta maksettavasta Intian verosta. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa ylittää sitä Intian veron osuutta, joka vastaa tämän tulon suhdetta Intiassa veronalaisen tulon koko määrään.

b) Edellä a) kohdassa tarkoitettua verosta tehtävää vähennystä myönnettäessä noudatetaan seuraavaa. Milloin Intiassa asuva henkilö on yhtiö, joka on velvollinen maksamaan lisäveroa, myönnetään Intian verosta tehtävä vähennys ensisijaisesti tuloverosta, ja siitä vähentämättä jäävä osa lisäverosta, joka yhtiön on maksettava Intiassa.

Tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaisesti ei veroteta, voidaan ottaa huomioon määrättäessä sovellettavaa verokantaa.

25 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa samoissa olosuhteissa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota estävän sopimusvaltiota verottamasta toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan saamasta tulosta korkeamman verokannan mukaan kuin mitä sovelletaan samanluonteisen ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamaan tuloon. Tämän määräyksen ei myöskään katsota olevan ristiriidassa 7 artiklan 3 kappaleen määräysten kanssa.

3. Tämän artiklan ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle luonnolliselle henkilölle, joka ei asu tässä valtiossa, sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, jonka voi lain mukaan saada vain tässä valtiossa asuva luonnollinen henkilö.

4. Tämän artiklan ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota määräämään merikuljetuksesta saatua tuloa samalla tavalla kuin tässä valtiossa olevan yrityksen osalta.

5. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.

6. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan kaikkiin tämän sopimuksen piiriin kuuluviin veroihin.

26 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kysymyksessä on 25 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä oikeusjärjestyksissä olevia oikeussuojakeinoja. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että verotus, joka on sopimuksen vastainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat erityisesti neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi tulon jakamiseksi tapauksissa, joita tarkoitetaan 10 artiklassa. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita sopimus ei käsitä.

4. Siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset pääsevät 2 ja 3 kappaleessa tarkoitettuun sopimukseen, sopimusvaltiot verottavat tulosta ja palauttavat veroa tai myöntävät veronhyvitystä tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

5. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa. Jos suullisten keskustelujen katsotaan helpottavan sopimukseen pääsemistä, voidaan tällaiset keskustelut käydä toimikunnassa, johon kuuluu sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia.

27 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja (niihin luettuina asiakirjat), jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen, tai veropetoksen tahi veron kiertämisen estämiseksi. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietotietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä tai hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

28 artiklaDiplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille tai konsulivirkamiehille.

29 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Intiassa veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verotusvuosilta.

3. Suomen ja Intian välillä tulon kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi New Delhissä 23 päivänä kesäkuuta 1961 allekirjoitettu sopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 16 päivänä elokuuta 1979 tapahtuneella noottienvaihdolla, lakkaa olemasta voimassa sinä ajankohtana, josta lukien tämän sopimuksen määräyksiä 2 kappaleen määräysten mukaisesti sovelletaan.

30 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Intiassa veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, toiseksi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verotusvuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 1983 kahtena suomen-, hindin- ja englanninkielisenä kappaleena, joiden kaikkien tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, paitsi tulkintaerimielisyyden sattuessa, jolloin englanninkielinen teksti ratkaisee.