Asetus Saksan liittotasavallan kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja soveltamisesta seka sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
- Datum för undertecknande
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta 1979 Suomen Tasavallan ja Saksan Liittotasavallan välillä sosiaaliturvasta tehty sopimus, jonka eräät määräykset on 18 päivänä kesäkuuta 1981 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (648/81) hyväksytty, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 18 päivänä kesäkuuta 1981 ja jota koskevat ratifioimiskirjat on vaihdettu Bonnissa 20 päivänä elokuuta 1981, tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1981 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Kun Saksan liittotasavallassa annettu sopimuksen 30 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanokelpoinen päätös tai asiakirja on saapunut sosiaali- ja terveysministeriöön, lähettää ministeriö päätöksen tai asiakirjan tarvittavine käännöksineen toimivaltaiselle ulosottoviranomaiselle täytäntöönpanoa varten.
3 §
Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö.
4 §
Saksan liittotasavallan kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 18 päivänä kesäkuuta 1981 annettu laki (648/81) sekä tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä lokakuuta 1981.
SOPIMUS sosiaaliturvasta Suomen Tasavallan ja Saksan liittotasavallan välillä
Suomen Tasavalta ja Saksan Liittotasavalta
Toivomuksenaan järjestää suhteensa sosiaaliturvan alalla ovat sopineet seuraavaa:
I OSASTOYleisiä määräyksiä
1 artikla
1) Tässä sopimuksessa tarkoittaa käsite
1. "lainsäädäntö"
lakeja, asetuksia, säännöksiä ja muita yleisiä oikeudellisia määräyksiä, jotka koskevat 2 artiklan 1 kappaleessa mainittuja sosiaaliturvan aloja;
2. "asianomainen viranomainen"
Saksan Liittotasavallan osalta liittovaltion työ- ja sosiaaliministeriä, Suomen Tasavallan osalta sosiaali- ja terveysministeriötä;
3. "vakuutuselin"
julkista laitosta tai viranomaista, joka vastaa 2 artiklan 1 kappaleessa mainitun lainsäädännön täytäntöönpanosta;
4. "asianomainen vakuutuselin"
vakuutuselintä, joka sovellettavan lainsäädännön mukaan on asianomainen vakuutuselin;
5. "työskentely"
sovellettavassa lainsäädännössä tarkoitettua työsuhdetta tai ansiotoimintaa;
6. "vakuutuskaudet"
maksu-, työskentely- tai asumiskausia, jotka siinä lainsäädännössä, jonka mukaan kaudet on täytetty, määritellään tai katsotaan vakuutuskausiksi, sekä muita kausia, mikäli ne mainitussa lainsäädännössä katsotaan samanarvoisiksi vakuutuskausien kanssa;
7. "rahasuoritus" tai "eläke"
rahasuoritusta tai eläkettä mukaan lukien kaikki lisät ja korotukset.
2) Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän valtion asianomaisen lainsäädännön mukaan.
2 artikla
1) Mikäli tässä sopimuksessa ei toisin määrätä, tätä sovelletaan
1. Saksan Liittotasavallan lainsäädäntöön, joka koskee
a) sairausvakuutusta ja ansiotyössä käyvien äitien turvaa, sikäli kuin siinä määrätään sairausvakuutuksen vakuutuselinten rahasuoritusten ja sairaanhoidon myöntämisestä;
b) tapaturmavakuutusta;
c) eläkevakuutusta ja kaivosteollisuustyöntekijöiden lisävakuutusta;
d) maanviljelijöiden vanhuusavustusta.
2. Suomen Tasavallan lainsäädäntöön, joka koskee
a) sairausvakuutusta ja äitiysavustusta sekä kansanterveys- ja sairaalapalveluja;
b) tapaturma- ja ammattitautivakuutusta;
c) eläkevakuutusta mukaan luettuina työeläkejärjestelmät ja kansaneläke- ja yleinen perhe-eläkevakuutus.
2) Tätä sopimusta sovellettaessa ei oteta huomioon sellaista sopimusvaltion lainsäädäntöä, joka johtuu sopimusvaltion jonkin muun valtion kanssa tekemästä sopimuksesta tai ylivaltiollisesta oikeudesta tai joka tarkoittaa sellaisen sopimuksen täytäntöönpanoa tai oikeuden soveltamista.
3 artikla
1. Mikäli tässä sopimuksessa ei toisin määrätä, tätä sovelletaan sopimusvaltioiden kansalaisiin, muihin henkilöihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, sekä henkilöihin, jotka johtavat oikeutensa jostakin tässä tarkoitetusta henkilöstä.
2. Mikäli tässä sopimuksessa ei toisin määrätä, rinnastetaan sopimusvaltion lainsäädäntöä sovellettaessa tämän valtion kansalaisiin tässä sopimusvaltiossa asuvat seuraavat henkilöt:
a) toisen sopimusvaltion kansalaiset;
b) pakolaiset, joita tarkoitetaan pakolaisten oikeudellista asemaa koskevan, 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn sopimuksen 1 artiklassa ja mainittuun sopimukseen liittyvässä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyssä pöytäkirjassa;
c) kansalaisuudettomat henkilöt, joita tarkoitetaan kansalaisuudettomien oikeusasemaa koskevan 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyn sopimuksen 1 artiklassa;
d) muut henkilöt niiden oikeuksien osalta, jotka he johtavat sopimusvaltion kansalaisesta tai tässä artiklassa tarkoitetusta pakolaisesta tai kansalaisuudettomasta henkilöstä.
4 artikla
Mikäli tässä sopimuksessa ei toisin määrätä, sopimusvaltion lainsäädännön mukaiset suoritukset maksetaan toisen sopimusvaltion kansalaisille, jotka asuvat sopimusvaltioiden ulkopuolella, samoin edellytyksin kuin siellä asuville ensiksi mainitun sopimusvaltion kansalaisille.
5 artikla
Mikäli 6-10 artiklassa ei toisin määrätä, määräytyy henkilöä koskeva vakuutusvelvollisuus
1. Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan, jos henkilö asuu siellä tai, kun kysymys on työeläkevakuutuksesta ja tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta, jos henkilö työskentelee siellä;
2. Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan, jos henkilö työskentelee siellä;
milloin vakuutusvelvollisuus määräytyy työskentelypaikkakunnan mukaan, on paikkakunta määräävä myös, jos työnantaja on toisessa sopimusvaltiossa.
6 artikla
Jos sopimusvaltiossa työskentelevä työntekijä lähetetään työnantajansa toimesta toiseen sopimusvaltioon työskentelemään siellä saman työsuhteen puitteissa tälle työnantajalle, sovelletaan ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädäntöä vakuutusvelvollisuuden osalta lähettämistä seuraavan kahdentoista kalenterikuukauden kauden päättymiseen saakka, ikään kuin työntekijä työskentelisi jatkuvasti tässä sopimusvaltiossa.
7 artikla
1. Merialuksen miehistöön samoin kuin muihin aluksessa muutoin kuin tilapäisesti työskenteleviin henkilöihin sovelletaan vakuutusvelvollisuuden osalta sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jonka lippua alus käyttää.
2. Jos sopimusvaltiossa asuva työntekijä tilapäisesti työskentelee toisen sopimusvaltion lippua käyttävässä merialuksessa työnantajalle, jonka kotipaikka on ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa ja joka ei ole aluksen omistaja, sovelletaan vakuutusvelvollisuuden osalta ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädäntöä ikään kuin työntekijä työskentelisi siellä.
8 artikla
Vastaavasti 5-7 ja 10 artiklaa sovelletaan henkilöihin, jotka eivät ole työntekijöitä, mutta joita 2 artiklassa mainittu lainsäädäntö kuitenkin koskee.
9 artikla
1. Milloin sopimusvaltion kansalainen työskentelee tämän valtion tai sen virallisen edustuston virkamiehen tai toimihenkilön palveluksessa toisessa sopimusvaltiossa, sovelletaan työskentelyaikana vakuutusvelvollisuuden osalta ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädäntöä ikään kuin henkilö työskentelisi siellä.
2. Mikäli 1 kappaleessa mainittu työntekijä on ennen työsuhteen alkamista asunut työskentelymaassa, hän voi kolmen kuukauden aikana työsuhteen alkamisesta valita sovellettavaksi vakuutusvelvollisuuden osalta työskentelymaan lainsäädännön. Valinnasta on ilmoitettava työnantajalle. Valittua lainsäädäntöä sovelletaan ilmoituspäivästä lähtien.
3. Vastaavasti 1 ja 2 kappaletta sovelletaan 1 kappaleessa mainittuihin työntekijöihin, jotka ovat jonkin muun julkisoikeudellisen työnantajan palveluksessa.
10 artikla
Työntekijän ja työnantajan tai 8 artiklassa tarkoitetun vastaavassa asemassa olevan henkilön yhteisestä hakemuksesta voi asianomainen viranomainen siinä sopimusvaltiossa, jonka lainsäädäntöä olisi sovellettava 5-9 artiklan mukaan, myöntää vapauttamisen tästä lainsäädännöstä ehdolla, että kysymyksessä oleva henkilö tulee toisen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin. Päätöstä tehtäessä on otettava huomioon työn laatu ja työskentelyolosuhteet. Ennen päätöksentekoa on toisen sopimusvaltion asianomaiselle viranomaiselle annettava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos työntekijä ei työskentele viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa, katsotaan hänen työskentelevän sillä paikkakunnalla, missä hän työskenteli viimeksi. Jos hän ei ole aikaisemmin työskennellyt tässä sopimusvaltiossa, hänen katsotaan työskentelevän sillä paikkakunnalla, missä tämän sopimusvaltion asianomaisella viranomaisella on kotipaikka.
11 artikla
1. Milloin toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan oikeutta etuuteen ei ole tai etuutta tai oikeutta etuuteen rajoitetaan tai kun samanaikaisesti on olemassa oikeus muuhun etuuteen tai myönnetään muita etuuksia, sovelletaan näitä määräyksiä myös, kun kysymys on vastaavista toisen sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseen perustuvista olosuhteista. Mikäli edellä sanotusta johtuisi, että molempien etuuksien määrä pienenisi, on kumpaakin etuutta pienennettävä puolella siitä määrästä, jolla etuutta olisi pienennettävä sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädäntöön oikeus etuuteen perustuu.
2. Milloin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan oikeutta etuuteen ei ole tai etuuden määrää rajoitetaan niin kauan kuin työskentely jatkuu tai määrättyä työtä tehdään tai, kun pakollinen eläkevakuutus on voimassa, sovelletaan näitä määräyksiä myös, kun kysymys on vastaavista toisen sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseen perustuvista tai siinä valtiossa vallitsevista olosuhteista.
II OSASTOErityismääräyksiä
1 lukuSairausvakuutus Saksan Liittotasavallan ja Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan, äitiysavustus sekä kansan terveys- ja sairaalapalvelut Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan
12 artikla
Määrättäessä oikeutta saada etuus ja etuuden suoritusaikaa on otettava huomioon kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet ja ajanjaksot, joina etuutta on suoritettu, sikäli kuin ne eivät ole päällekkäisiä.
13 artikla
1. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tämän valtion lainsäädännön perusteella oikeus sairaanhoitoetuuksiin, hän saa oleskellessaan tilapäisesti toisessa sopimusvaltiossa sairaanhoitoetuudet viimeksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan, mikäli hän tilansa vuoksi välittömästi tarvitsee tällaisia etuuksia.
2. Kuitenkaan 1 kappale ei koske tapauksia, joissa asianomainen henkilö hakeutuu toiseen sopimusvaltioon saadakseen siellä hoitoa, erityisesti saadakseen kylpylähoitoa tai oleskellakseen parantolassa, toipilaskodissa tai ilmaparantolassa.
3. Määrättäessä, miten 1 kappaleen mukainen etuus on saatavissa ja missä laajuudessa se annetaan, sovelletaan oleskelupaikkakunnan vakuutuselintä koskevaa lainsäädäntöä.
14 artikla
Sopimusvaltiossa asuvan ja tämän valtion lainsäädännön mukaan vakuutetun henkilön perheenjäsenet saavat, jos he asuvat toisessa sopimusvaltiossa, sairaanhoitoetuudet sen lainsäädännön mukaan, jota heidän asuinpaikkakuntansa vakuutuselimen tulee soveltaa, sikäli kuin heillä ei jo muulla perusteella ole oikeutta saada sairaanhoitoetuuksia asuinpaikkakuntaa koskevan lainsäädännön mukaan.
15 artikla
1. Sopimusvaltioiden eläkevakuutuksen eläkkeensaajiin on sovellettava sen sopimusvaltion eläkkeensaajia koskevaa sairausvakuutuslainsäädäntöä, jonka alueella eläkkeensaajat asuvat. Jos eläke maksetaan vain toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, se katsotaan sairaanhoitoetuuksien osalta ensiksi mainitun sopimusvaltion maksamaksi eläkkeeksi.
2. Vastaavasti 1 kappaletta sovelletaan eläkkeenhakijoihin.
16 artikla
1. Etuudet, joita 13 ja 14 artiklassa tarkoitetaan, ovat saatavissa
Saksan Liittotasavallassa
oleskelupaikkakunnan asianomaisesta yleisestä sairauskassasta, pysyvää tuberkuloosihoitoa vaativissa tapauksissa oleskelupaikkakunnan työntekijöiden eläkevakuutuksen asianomaisesta vakuutuselimestä;
Suomen Tasavallassa
sairausvakuutusetuuksien osalta kansaneläkelaitoksen asianomaisesta paikallistoimistosta oleskelupaikkakunnalla,
äitiysavustuksen osalta asianomaisesta kunnallisesta sosiaalilautakunnasta oleskelupaikkakunnalla,
kansanterveyspalvelujen osalta oleskelupaikkakunnan asianomaisesta terveyskeskuksesta,
sairaalapalvelujen osalta oleskelupaikkakunnan asianomaisesta sairaalasta.
2. Henkilöt ja laitokset, jotka ovat sopineet 1 kappaleessa mainittujen vakuutuselinten kanssa sairaanhoitoetuuksien antamisesta vakuutuselimissä vakuutetuille henkilöille ja heidän omaisilleen, ovat velvolliset huolehtimaan 13 ja 14 artiklan mukaan annettavista sairaanhoitoetuuksista samoin ehdoin kuin jos niissä artikloissa tarkoitetut henkilöt olisivat vakuutetut 1 kappaleessa mainitussa vakuutuselimessä tai olisivat tällaisten henkilöiden omaisia ja ikään kuin sopimus koskisi myös heitä.
3. Oleskelupaikkakunnan vakuutuselin vastaa tämän artiklan mukaan annettavien sairaanhoitoetuuksien kustannuksista.
17 artikla
Myönnettäessä sopimusvaltion lainsäädännön mukaan huomioon otettavia rahasuorituksia rinnastetaan etuuksien saamiseen oikeutetun henkilön oleskelu toisessa sopimusvaltiossa oleskeluun ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa.
2 lukuTapaturmavakuutus
18 artikla
Mikäli tässä sopimuksessa ei toisin määrätä, rinnastetaan, kun kysymys on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan huomioon otettavien eläkkeiden ja kertasuoritusten myöntämisestä, 3 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun henkilön oleskelu toisessa sopimusvaltiossa oleskeluun ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa.
19 artikla
1. Milloin sopimusvaltion lainsäädännössä edellytetään, että arvioitaessa työkyvyn vähenemisastetta ja päätettäessä oikeudesta saada etuus tämän lainsäädännön tarkoittaman työtapaturman (ammattitaudin) perusteella muut työtapaturmat (ammattitaudit) on otettava huomioon, koskee tämä myös toisen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin kuuluvia työtapaturmia (ammattitauteja) ikään kuin ne kuuluisivat ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön piiriin. Huomioon otettaviin tapaturmiin rinnastetaan tapaukset, jotka muiden lainsäännösten mukaan on katsottava tapaturmiksi tai muunlaisiksi korvaustapauksiksi.
2. Vakuutustapahtuman korvaava asianomainen vakuutuselin vahvistaa suorituksensa tapaturmasta (ammattitaudista) aiheutuneen työkyvyn vähenemisen asteen mukaisesti ottaen huomioon sitä koskevan lainsäädännön.
20 artikla
1. Kun kysymys on oikeudesta saada etuus ammattitaudin perusteella, sopimusvaltion vakuutuselin ottaa huomioon myös työskentelyt, jotka ovat tapahtuneet toisessa sopimusvaltiossa ja jotka luonteensa vuoksi ovat saattaneet aiheuttaa mainitun ammattitaudin. Etuudet maksaa vakuutuselin siinä sopimusvaltiossa, jossa tapahtui viimeinen sellainen työskentely, joka luonteensa vuoksi on saattanut aiheuttaa tämän ammattitaudin. Tämä ei vaikuta 21 artiklan soveltamiseen.
2. Myös jälkeenjääneille maksettaviin etuuksiin sovelletaan 1 kappaletta.
21 artikla
1. Henkilö, jolla työtapaturman tai ammattitaudin perusteella on oikeus sairaanhoitoetuuksiin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, saa oleskellessaan toisessa sopimusvaltiossa sairaanhoitoetuudet oleskelupaikkakuntansa vakuutuselimeltä tätä vakuutuselintä koskevan lainsäädännön mukaisesti.
2. Sairaanhoitoetuudet, joita 1 kappaleessa tarkoitetaan, ovat saatavissa
Saksan Liittotasavallassa
oleskelupaikkakunnan asianomaisesta yleisestä sairauskassasta;
Suomen Tasavallassa
Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton määräämästä vakuutuslaitoksesta.
3. Mikäli 1 kappaleen perusteella on annettava ammatillista kuntoutusta, sen antaa oleskeluvaltiossa toimiva asianomainen laitos tämän valtion lainsäädännön mukaisesti. Asianomainen on se laitos, joka olisi asianomainen, jos oikeudesta saada etuus olisi päätettävä tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan.
4. Vastaavasti sovelletaan 16 artiklan 2 kappaletta.
5. Oleskelupaikkakunnan vakuutuselimet vastaavat tämän artiklan perusteella annettavien sairaanhoitoetuuksien kustannuksista.
22 artikla
Mikäli 18 artiklasta ei muuta seuraa, rinnastetaan, kun kysymys on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan huomioon otettavien rahasuoritusten myöntämisestä, etuuksien saamiseen oikeutetun henkilön oleskelu toisessa sopimusvaltiossa oleskeluun ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa.
3 lukuEläkevakuutukset 1 osa Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukainen eläkevakuutus ja Suomen Tasavallan lainsäädännön mukainen työntekijäin eläkevakuutus
23 artikla
Mikäli tässä sopimuksessa ei toisin määrätä, rinnastetaan, kun kysymys on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan huomioon otettavien rahasuoritusten myöntämisestä työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläketapauksissa, 3 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun henkilön oleskelu toisessa sopimusvaltiossa oleskeluun ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa.
24 artikla
Jos kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on hyväksilaskettavia vakuutuskausia, otetaan huomioon sovellettavan lainsäädännön mukaisen oikeuden saada etuus saavuttamiseksi myös ne vakuutuskaudet, jotka toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ovat hyväksilaskettavia kausia eivätkä tarkoita samaa aikaa. Vakuutuskausien hyväksilaskettavuus määräytyy hyväksilaskettavuutta koskevan lainsäädännön mukaan.
25 artikla
Sopimusvaltion lainsäädännön mukaan eläkettä laskettaessa käytetään laskuperusteena vain niitä vakuutuskausia, jotka tässä sopimusvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaan on otettava huomioon eläkettä laskettaessa.
26 artikla
Seuraavaa sovelletaan Saksan Liittotasavallassa olevaan vakuutuselimeen:
1. Huomioon otettavat vakuutuskaudet 24 artiklan mukaan kuuluvat siihen vakuutusalaan, jonka vakuutuselimelle kuuluu etuuden määrääminen sovellettaessa yksinomaan Saksan Liittotasavallan lainsäädäntöä. Jos tämän mukaan kaivostyöntekijäin eläkevakuutus olisi asianomainen vakuutusala, otetaan tässä eläkevakuutuksessa huomioon ne vakuutuskaudet, jotka ovat huomioon otettavia Suomen Tasavallan kaivostyöntekijäin eläkevakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan edellyttäen, että vakuutuskaudet on täytetty maanpinnan alaisissa kaivosalan yrityksissä.
2. Kun on kysymys kaivostyöntekijäin eläkevakuutuksen tasoitussuorituksen poisjättämisestä, rinnastetaan Suomen Tasavallan ja Saksan Liittotasavallan kaivosalan yritykset toisiinsa.
3. Mikäli eläkeoikeuden edellytykset täyttyvät ilman 24 artiklan huomioon ottamista, lasketaan lisämaksuaikaa koskevasta suoritusosuudesta hyväksi vain puolet, jos samalle henkilölle maksetaan eläkettä Suomen Tasavallan työeläkelainsäädännön mukaan ja jos tätä eläkettä määrättäessä lasketaan hyväksi 27 artikla huomioon ottaen eläketapahtumasta eläkeikään ulottuva aika tai sitä vastaava hyvitys. Mikäli eläkeoikeuden edellytykset täyttyvät vain 24 artikla huomioon ottaen, lasketaan lisämaksuaikaa koskevasta suoritusosuudesta samoin hyväksi vain puolet.
4. Lapsikorotus tai määrä, jolla orvoneläke nousee, maksetaan Saksan Liittotasavallan sisäisen lainsäädännön mukaan, jos oikeus eläkkeen saamiseen on olemassa ilman 24 artiklan huomioon ottamista ja jos Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaista lapsilisää ei makseta. Muussa tapauksessa maksetaan lapsikorotus tai määrä, jolla orvoneläke nousee, puolitettuna Saksan Liittotasavallan sisäisen lainsäädännön mukaisesta määrästä.
5. Jos vakuutusvelvollisuus riippuu siitä, että maksuja on suoritettu määrättyä määrää vähemmän, otetaan vakuutusvelvollisuutta ratkaistaessa huomioon Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan huomioon otettavat vakuutuskaudet.
27 artikla
Seuraavaa sovelletaan Suomen Tasavallassa olevaan vakuutuselimeen:
Jos Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan 26 artiklan 3 kappale huomioon ottaen lisämaksuaikaa koskeva suoritusosuus lasketaan hyväksi eläkevakuutuksen piiriin kuuluvaan eläkkeeseen, otetaan huomioon laskettaessa samalle henkilölle Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan kuuluvaa eläkettä vain puolet eläketapahtumasta eläkeikään ulottuvasta ajasta tai sitä vastaavasta korvauksesta.
3 lukuEläkevakuutukset 2 osa Suomen Tasavallan kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaiset eläkkeet
28 artikla
Seuraavaa sovelletaan Suomen Tasavallan kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaisen eläkkeen myöntämiseen:
1. Henkilöt, joita tarkoitetaan 3 artiklan 2 kappaleen a-d kohdassa, säilyttävät muuttaessaan asumaan Saksan Liittotasavaltaan samoin edellytyksin kuin Suomen kansalaiset oikeuden saada vähintään eläkkeen perusosan suuruista eläkettä kansaneläkelain ja perheeläkelain mukaan.
2. Henkilöllä, jota tarkoitetaan 1 kappaleessa ja jolle Suomen Tasavallan kansaneläkelain mukaan ei kuulu vanhuuseläkettä 3 artiklan 2 kappalekin huomioon ottaen, koska hän ei täytä tämän lain edellytyksiä Suomen Tasavallassa asumisen vähimmäisajan ja aikojen kertymän osalta, on oikeus saada vanhuuseläkkeen perusosa asuessaan Suomen Tasavallassa tai Saksan Liittotasavallassa. Edellytyksenä on, että henkilö 16 vuotta täytettyään on asunut Suomen Tasavallassa yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan.
3. Henkilöllä, jota tarkoitetaan 1 kappaleessa ja jolle Suomen Tasavallan perhe-eläkelain mukaan ei kuulu leskeneläkettä 3 artiklan 2 kappalekin huomioon ottaen, koska hän ei asunut Suomen Tasavallassa sen vainajan kuolinpäivänä, josta hän johtaa oikeutensa, on oikeus saada leskeneläkkeen perusosa asuessaan Suomen Tasavallassa tai Saksan Liittotasavallassa. Edellytyksenä on, että vainaja kuului 3 artiklan 2 kappaleen a-c kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja 16 vuotta täytettyään oli asunut Suomen Tasavallassa yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta ja asui kuolinpäivänään Suomen Tasavallassa tai Saksan Liittotasavallassa ja että myös leski täytettyään 16 vuotta on asunut Suomen Tasavallassa yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta.
4. Henkilöllä, jota 1 kappaleessa tarkoitetaan ja jolle Suomen Tasavallan perhe-eläkelain mukaan ei kuulu lapseneläkettä 3 artiklan 2 kappalekin huomioon ottaen, koska hän sen vainajan kuolinpäivänä, josta hän johtaa oikeutensa, ei asunut Suomen Tasavallassa tai koska hän ei ole syntynyt Suomen Tasavallassa vainajan kuoleman jälkeen, on oikeus saada lapseneläke asuessaan Suomen Tasavallassa tai Saksan Liittotasavallassa. Edellytyksenä on, että vainaja kuului 3 artiklan 2 kappaleen a-c kohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja täytettyään 16 vuotta oli asunut Suomen Tasavallassa yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta ja asui kuolinpäivänään Suomen Tasavallassa tai Saksan Liittotasavallassa.
III OSASTOMuut määräykset
1 lukuVirka- ja oikeusapu
29 artikla
1. Sopimusvaltioiden vakuutuselimet, vakuutuselinten liitot, viranomaiset ja tuomioistuimet antavat toisilleen apua 2 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun lainsäädännön ja tämän sopimuksen soveltamisessa samalla tavalla kuin ne soveltaisivat omaa lainsäädäntöään. Apu on maksutonta. Käteiskulut lukuun ottamatta postimaksuja kuitenkin korvataan.
2. Myös lääkärintarkastuksiin sovelletaan 1 kappaleen ensimmäistä lausetta. Lääkärintarkastuksen suorittamista pyytänyt elin maksaa tarkastuksesta aiheutuvat kustannukset, matkakustannukset, hyvittää työansion menetyksen, maksaa ylläpidon tutkimusajalta sekä muut käteiskulut postimaksuja lukuun ottamatta. Kustannuksia ei korvata, jos lääkärintarkastuksen suorittaminen on kummankin sopimusvaltion asianomaisten vakuutuselinten edun mukaista.
30 artikla
1. Sopimusvaltion tuomioistuinten täytäntöönpanokelpoiset päätökset samoin kuin sopimusvaltion vakuutuselinten tai viranomaisten täytäntöönpanokelpoiset asiakirjat, jotka koskevat sosiaalivakuutuksen maksuja ja muita vaateita, tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa.
2. Tunnustamisesta saadaan kieltäytyä ainoastaan, mikäli se on sen sopimusvaltion yleisen oikeusjärjestyksen vastaista, missä päätös tai asiakirja olisi tunnustettava.
3. Täytäntöönpanokelpoiset päätökset ja asiakirjat, jotka ovat 1 kappaleen mukaan tunnustettuja, pannaan täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa. Täytäntöönpanossa menetellään sen lainsäädännön mukaisesti, joka siinä sopimusvaltiossa, jossa täytäntöönpano tapahtuu, on voimassa tässä valtiossa vastaavien päätösten ja asiakirjojen täytäntöönpanosta. Päätös tai asiakirja on varustettava sen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevalla todistuksella (täytäntöönpanolauseke).
4. Mikäli sopimusvaltion vakuutuselimellä on erääntyneitä maksuja koskevia saatavia, on tällaisilla saatavilla pakkotäytäntöönpanossa samoin kuin konkurssi- ja akordimenettelyssä toisessa sopimusvaltiossa sama etuoikeus kuin vastaavilla saatavilla tässä sopimusvaltiossa.
31 artikla
1. Sopimusvaltion lainsäädännössä määrätty vapauttaminen veroista tai maksuista tai niiden alentaminen, mukaan lukien konsulaariset ja hallinnolliset maksut tätä lainsäädäntöä sovellettaessa esitettävistä asiakirjoista, ulotetaan koskemaan myös vastaavia asiakirjoja, jotka on esitettävä sovellettaessa tätä sopimusta tai 2 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua toisen sopimusvaltion lainsäädäntöä.
2. Asiakirjat, jotka on esitettävä sovellettaessa tätä sopimusta tai 2 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua sopimusvaltion lainsäädäntöä, eivät tarvitse laillistamista tai muuta sen kaltaista muodollisuutta esitettäessä niitä toisen sopimusvaltion elimille.
32 artikla
Sovellettaessa 2 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua lainsäädäntöä ja tätä sopimusta voivat 29 artiklan 1 kappaleessa mainitut elimet olla välittömästi yhteydessä keskenään ja asianosaisten henkilöiden ja näiden edustajien kanssa omalla virkakielellään. Tämä ei vaikuta tulkkien käyttämistä koskevaan lainsäädäntöön. Tuomiot, päätökset ja muut asiakirjat voidaan toimittaa suoraan toisessa sopimusvaltiossa oleskelevalle henkilölle kirjatussa kirjeessä.
33 artikla
1. Jos sopimusvaltion lainsäädäntöön perustuva etuutta koskeva hakemus on tehty toisen sopimusvaltion elimelle, joka sitä koskevan lainsäädännön nojalla on toimivaltainen vastaanottamaan vastaavaa etuutta koskevan hakemuksen, katsotaan hakemus asianomaiselle vakuutuselimelle tehdyksi. Tämä koskee vastaavasti myös muita hakemuksia sekä selvityksiä ja valituskirjelmiä.
2. Hakemukset, selvitykset ja valituskirjelmät on viipymättä toimitettava sopimusvaltion vastaanottaneesta elimestä toisen sopimusvaltion asianomaiselle elimelle.
3. Sopimusvaltion lainsäädännön mukainen etuutta koskeva hakemus katsotaan myös toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaista vastaavaa etuutta koskevaksi hakemukseksi. Näin ei menetellä, jos hakija nimenomaisesti pyytää, että toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan saavutettujen oikeuksien vahvistaminen lykätään tapauksissa, joissa hakija voi tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan määrätä ajankohdan, jolloin etuuden saamista koskevat edellytykset täyttyvät.
34 artikla
Sopimusvaltiossa olevilla toisen sopimusvaltion lähetetyillä konsuliviranomaisilla on oikeus valtakirjaa esittämättä ryhtyä etuuksiin oikeutettujen pyynnöstä tarpeellisiin toimenpiteisiin edustamansa valtion kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi ja säilyttämiseksi. Ne voivat tehdä kansalaisten puolesta hakemuksia, antaa selvityksiä tai jättää valituskirjelmiä varsinkin 29 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille elimille.
2 lukuSopimuksen soveltaminen ja tulkinta
35 artikla
1. Hallitukset tai asianomaiset viranomaiset voivat sopia sopimuksen soveltamisessa tarvittavista hallinnollisista toimenpiteistä. Ne ilmoittavat toisilleen niitä koskevaan 2 artiklassa mainittuun lainsäädäntöön tehdyistä muutoksista ja täydennyksistä.
2. Sopimuksen soveltamiseksi nimetään täten seuraavat yhdyselimet:
Saksan Liittotasavallassa
sairausvakuutusta varten der Bundesverband der Ortskrankenkassen, Bonn (paikallisten sairauskassojen liitto),
tapaturmavakuutusta varten der Hauptverband der gewerblichen Berufsgenossenschaften e.V., Bonn (pienteollisuuden ammattiliittojen keskusjärjestö),
työntekijäin eläkevakuutusta varten die Landesversicherungsanstalt Schleswig-Holstein, Lübeck (Schleswig-Holsteinin osavaltion vakuutuslaitos),
toimihenkilöiden eläkevakuutusta varten die Bundesversicherungsanstalt für Angestellte, Berlin (toimihenkilöiden vakuutuslaitos),
kaivostyöntekijöiden eläkevakuutusta varten die Bundesknappschaft, Bochum (kaivostyöntekijäin liitto),
kaivosteollisuustyöntekijäin lisävakuutusta varten die Landesversichetungsanstalt für das Saarland, Saarbrücken (Saarlandin osavaltion vakuutuslaitos);
Suomen Tasavallassa
sairaus-, kansaneläke- ja yleistä perhe-eläkevakuutusta varten Kansaneläkelaitos,
työeläkevakuutusta varten Eläketurvakeskus,
tapaturma- ja ammattitautivakuutusta varten Tapaturmavakuutuslaitosten Liitto,
kansanterveys- ja sairaalapalveluja varten lääkintöhallitus,
äitiysavustusta varten sosiaalihallitus.
36 artikla
Sopimusvaltiossa oleva vakuutuselin voi vapauttavin vaikutuksin maksaa rahasuoritukset toisen sopimusvaltion alueella oleskelevalle henkilölle tämän valtion valuutassa. Vakuutuselimen ja etuuteen oikeutetun välisessä suhteessa sovelletaan sen päivän valuuttakurssia, joka oli perustana rahasuorituksen siirrossa. Jos sopimusvaltiossa olevan vakuutuselimen on suoritettava maksuja toisessa sopimusvaltiossa olevalle vakuutuselimelle, ne on suoritettava viimeksi mainitun valtion valuutassa. Vakuutuselimen maksut toisessa sopimusvaltiossa olevalle vakuutuselimelle on 30 artiklan tai 37 artiklan tarkoittamassa tapauksessa suoritettava ensiksi mainitun sopimusvaltion valuutassa.
37 artikla
1. Jos henkilöllä on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan oikeus saada korvausta toisen sopimusvaltion alueella sattuneesta vahingosta ja hänellä on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan oikeus vaatia vahingonkorvausta kolmannelta henkilöltä, siirtyy korvausvaade ensiksi mainitun sopimusvaltion vakuutuselimelle tätä elintä koskevan lainsäädännön mukaan tai tämä elin voi sitä koskevan lainsäädännön mukaan vähentää korvaustaan.
2. Milloin sopimusvaltion vakuutuselimellä on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan alkuperäinen korvausvaade kolmanteen henkilöön nähden, tunnustaa toinen sopimusvaltio tämän.
3. Milloin sopimusvaltion vakuutuselimellä on samasta vahinkotapauksesta johtuvia samanlaisia suorituksia koskevia korvausvaateita tai oikeus korvauksen vähentämiseen kuin toisen sopimusvaltion vakuutuselimellä, esittää sopimusvaltion vakuutuselin toisen sopimusvaltion vakuutuselimen pyynnöstä myös tämän korvausvaateen. Kolmas henkilö voi täyttää vapauttavin vaikutuksin kummankin vakuutuselimen vaateet maksamalla korvausmäärän jommallekummalle vakuutuselimelle. Toisiinsa nähden vakuutuselimet ovat tasausvelvolliset niiden maksettaviksi kuuluvien suoritusten mukaisessa suhteessa.
38 artikla
1. Jos sopimusvaltion vakuutuselin on oikeudettomasti maksanut rahasuorituksia, voidaan oikeudettomasti maksettu rahamäärä pidättää vakuutuselimen hyväksi toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesta vastaavasta etuudesta.
2. Vastaavasti sovelletaan 1 kappaletta, jos sopimusvaltion lainsäädännön mukaisen sairausvakuutuksen päivärahan maksaminen osuu yhteen toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisen eläkkeen maksamisen kanssa.
3. Jos sopimusvaltion vakuutuselin on maksanut etuuden ennakkoa toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisen etuuden osalta, on maksettu rahamäärä pidätettävä etuudesta tämän vakuutuselimen hyväksi.
4. Pidättäminen 1-3 kappaleen mukaan on sallittu vain, kun se ei muulla tavoin ole mahdollista.
5. Jos henkilöllä on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan oikeus rahasuoritukseen ajalta, jolta toisen sopimusvaltion sosiaalihuoltoelin on maksanut hänelle tai hänen omaisilleen etuuksia, on tämä rahasuoritus pidätettävä korvaukseen oikeutetun sosiaalihuoltoelimen pyynnöstä tämän elimen hyväksi, ikään kuin tämä elin olisi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva sosiaalihuoltoelin.
39 artikla
1. Asianomaisten viranomaisten on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä sopimusvaltioiden väliset sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet.
2. Mikäli erimielisyyttä ei tällä tavoin voida selvittää, se alistetaan jommankumman sopimusvaltion pyynnöstä välimiesoikeuden ratkaistavaksi.
3. Välimiesoikeus muodostetaan kussakin tapauksessa erikseen siten, että kumpikin sopimusvaltio määrää yhden jäsenen ja nämä kaksi jäsentä sopivat jonkin kolmannen valtion kansalaisen valitsemisesta puheenjohtajaksi, jonka molempien sopimusvaltioiden hallitukset määräävät. Jäsenet määrätään kahden kuukauden ja puheenjohtaja kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jona sopimusvaltio on ilmoittanut toiselle sopimusvaltiolle haluavansa alistaa riidan välimiesoikeuden ratkaistavaksi.
4. Siinä tapauksessa, ettei 3 kappaleessa mainittuja määräaikoja noudateta, kumpikin sopimusvaltio voi, ellei toisin sovita, kääntyä Kansainvälisen tuomioistuimen presidentin puoleen pyytäen häntä suorittamaan tarvittavat nimitykset. Jos presidentti on jommankumman sopimusvaltion kansalainen tai jos hän on muusta syystä esteellinen, suorittaa varapresidentti nimitykset. Jos varapresidenttikin on jommankumman sopimusvaltion kansalainen tai jos hänkin on esteellinen, suorittaa nimitykset se tuomioistuimen arvojärjestyksessä seuraava jäsen, joka ei ole kummankaan sopimusvaltion kansalainen.
5. Välimiesoikeus tekee ratkaisunsa ääntenenemmistöllä sopimuspuolten välisten sopimusten ja yleisen kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Sen ratkaisut ovat sitovia. Kumpikin sopimusvaltio vastaa jäsenensä kustannuksista sekä välimiesmenettelyyn osallistumisestaan aiheutuvista kustannuksista. Sopimusvaltiot vastaavat yhtä suurella osuudella puheenjohtajan osalta aiheutuvista ja muista kustannuksista. Välimiesoikeus voi päättää muunkinlaisesta kustannusten jakamisesta. Muutoin välimiesoikeus päättää itse menettelytavoistaan.
IV OSASTOSiirtymä- ja loppumääräyksiä
40 artikla
1. Tämä sopimus ei anna mitään oikeutta vaatia etuuksia sopimuksen voimaantuloa edeltäneeltä ajalta.
2. Tätä sopimusta sovellettaessa otetaan huomioon myös ennen sen voimaantuloa sopimusvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan vallinneet merkittävät tosiseikat.
3. Aikaisemmat päätökset eivät estä sopimuksen soveltamista.
4. Ennen tämän sopimuksen voimaantuloa vahvistetut eläkkeet voidaan viran puolesta vahvistaa uudelleen sopimuksen määräykset huomioon ottaen. Tällaisissa tapauksissa katsotaan se päivä, jona vakuutuselin panee menettelyn vireille, hakemuksenjättöpäiväksi toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan. Vastaavasti sovelletaan 33 artiklan 2 ja 3 kappaletta.
5. Jos 4 kappaleen mukaan tehdystä vahvistamisesta seuraisi, että eläkettä ei saisi lainkaan tai että eläkkeen määrä olisi pienempi kuin viimeksi ennen sopimuksen voimaantuloa maksettu eläke, on eläkettä edelleen maksettava samansuuruisena kuin aikaisemmin.
41 artikla
Oheen liitetty päättöpöytäkirja on tämän sopimuksen erottamaton osa.
42 artikla
Tämä sopimus ulotetaan 3 päivänä syyskuuta 1971 tehdyn neljän vallan sopimuksen mukaisesti, vahvistettuja menettelytapoja noudattaen koskemaan Länsi-Berliiniä, mikäli Saksan Liittotasavallan hallitus ei anna vastakkaista ilmoitusta Suomen hallitukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen.
43 artikla
1. Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat vaihdetaan niin pian kuin mahdollista Bonnissa.
2. Tämä sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtokuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.
3. Tämän sopimuksen voimaan tullessa lakkaa Saksan Valtakunnan ja Suomen Tasavallan välillä 18 päivänä kesäkuuta 1927 allekirjoitettu tapaturmavakuutusta koskeva sopimus.
44 artikla
1. Sopimus tehdään määräämättömäksi ajaksi. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sen päättymään kalenterivuoden lopussa kolmen kuukauden irtisanomisajalla.
2. Mikäli sopimuksen voimassaolo päättyy irtisanomisen vuoksi, sen määräykset ovat edelleen voimassa aikaisemmin syntyneisiin oikeuksiin nähden. Rajoittavaa lainsäädäntöä, joka poistaa ulkomailla oleskelun tähden oikeuden etuuteen tai koskee etuuden lepäämistä tai lakkauttamista, ei sovelleta edellä mainittuihin etuuksiin.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehty Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta 1979 kahtena alkuperäiskappaleena, kumpikin suomen ja saksan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.
PÄÄTÖSPÖYTÄKIRJA Suomen Tasavallan ja Saksan Liittotasavallan väliseen sopimukseen sosiaaliturvasta
Allekirjoittaessaan tänään Suomen Tasavallan ja Saksan Liittotasavallan välillä tehdyn sosiaaliturvasopimuksen sopimusvaltioiden valtuutetut ilmoittivat, että yhteisymmärrykseen on päästy seuraavasta:
1. Sopimuksen 2 artiklan osalta:
a) Saksan Liittotasavallassa voimassa olevan kaivosteollisuustyöntekijäin lisävakuutuksen ja maanviljelijöiden vanhuusavustuksen osalta sopimuksen II osaston 3 lukua lukuun ottamatta 23 artiklaa ei sovelleta.
b) Jos sopimusvaltion lainsäädännön mukaan sopimuksen soveltamiselle asetetut edellytykset täyttävät myös jonkin toisen sopimuksen tai ylivaltiollisen säännöstön soveltamiselle asetetut edellytykset, jättää tässä sopimusvaltiossa oleva vakuutuselin sopimusta soveltaessaan huomioon ottamatta toisen sopimuksen tai ylivaltiollisen säännöstön.
c) Sopimuksen 2 artiklan 2 kappaletta ja b kohdan määräystä ei sovelleta, jos sosiaaliturvalainsäädäntö, joka johtuu Saksan Liittotasavallassa valtioiden välisistä sopimuksista tai ylivaltiollisesta oikeudesta tai tarkoittaa näiden soveltamista, sisältää vakuutusvelvollisuussäännöksiä.
d) Suomen Tasavallan lainsäädäntöön kuuluvat myös määräykset, jotka koskevat sopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen 2 kohdassa mainittuihin sosiaaliturvajärjestelmiin kuuluvien maksujen suorittamisvelvollisuutta.
2. Sopimuksen 3 artiklan osalta:
a) Saksan Liittotasavallan valtiosopimuksiin sisältyvät vakuutusvelvollisuussäännökset pysyvät muuttumattomina.
b) Sopimusvaltion lainsäädäntö, joka takaa vakuutettujen ja työnantajien myötävaikuttamisen vakuutuselinten ja liittojen itsehallintoelimissä sekä sosiaaliturvan lainkäytössä, pysyy muuttumattomana.
c) Suomen kansalaisilla, jotka asuvat Saksan Liittotasavallan ulkopuolella, on oikeus kuulua Saksan Liittotasavallan eläkevakuutuksen vapaaehtoiseen vakuutukseen, jos he ovat suorittaneet siihen maksuja vähintään 60 kuukaudelta tai olivat oikeutettuja siihen kuulumaan ennen 19 päivää lokakuuta 1972 voimassa olleiden siirtymäkautta koskevien lainsäännösten nojalla. Tämä koskee myös 3 artiklan 2 kappaleen b ja c kohdassa tarkoitettuja pakolaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka asuvat Suomen Tasavallassa.
d) Sopimusvaltion kansalaisilla, jotka asuvat lapsineen toisessa sopimusvaltiossa, on lapsilisän saantiin nähden samat oikeudet ja velvollisuudet kuin viimeksi mainitun sopimusvaltion kansalaisilla. Jos tästä johtuu oikeus saada lapsilisää molemmissa sopimusvaltioissa, on lapsilisä maksettava yksinomaan sen sopimusvaltion säännösten mukaan, jossa lapset asuvat.
3. Sopimuksen 4, 18, 22 ja 23 artiklan osalta:
Saksan Liittotasavallan lainsäädäntö, joka koskee etuuksien maksamista tapaturmista (ammattitaudeista), joiden sattuessa loukkaantunut henkilö ei ollut vakuutettu liittovaltion oikeuden mukaan, tai vakuutuskausilta, joita ei ole täytetty liittovaltion oikeuden mukaan, pysyy muuttumattomana.
4. Sopimuksen 5-10 artiklan osalta:
Jos henkilö sopimuksesta johtuen on työskentelyn perusteella pakollisesti vakuutettu Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan, Suomen Tasavallan vakuutusvelvollisuutta ja mainitun työskentelyn perusteella maksetun palkan osalta maksuvelvollisuutta koskevaa lainsäädäntöä ei sovelleta silloinkaan, kun hän asuu Suomen Tasavallan alueella.
5. Sopimuksen 6,10 ja 28 artiklan osalta:
a) Jos henkilö työskentelee sopimusvaltiossa ja kuuluu 6,-10 artiklan mukaan toisen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin ikään kuin hän olisi siellä työssä, häntä kohdellaan ikään kuin hän myös asuisi siellä.
b) Henkilön ottaminen väestörekisteriin Suomen Tasavallassa ei ole ristiriidassa 6-10 ja 28 artiklan soveltamisen kanssa.
6. Sopimuksen 9 artiklan osalta:
Henkilöillä, jotka ovat työsuhteessa sopimuksen voimaantulopäivänä, alkaa 2 kohdassa vahvistettu määräaika tästä päivästä.
7. Sopimuksen 11 artiklan osalta:
a) Sovellettaessa Suomen Tasavallan lainsäädäntöä rinnastetaan Saksan Liittotasavallan eläkevakuutuslainsäädännön mukainen eläke Suomen Tasavallan työeläkevakuutuslainsäädännön mukaiseen eläkkeeseen.
b) Jos Saksan Liittotasavallan eläkevakuutuslainsäädännön mukainen eläke sattuu yhteen Suomen Tasavallan tapaturmavakuutuslainsäädännön mukaisen eläkkeen kanssa, otetaan Saksan Liittotasavallan lainsäädäntöä sovellettaessa huomioon ainoastaan ne laskuperusteet, jotka tämän lainsäädännön mukaan ovat määräävät eläkkeen laskemiselle.
c) Saksan Liittotasavallan lainsäädäntöön ei 11 artiklalla ole vaikutusta maksujen hyvittämisessä lakisääteisestä eläkevakuutuksesta, kun on kysymys 3 artiklan 2 kappaleessa mainitsemattomista henkilöistä ja 3 artiklan 2 kappaleessa mainituista henkilöistä, jotka eivät kuulu työeläkevakuutuksen piiriin Suomen Tasavallan eläkelainsäädännön mukaan.
8. Sopimuksen II osaston 1 luvun osalta:
a) Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan sairaanhoitoetuuksia ovat myös ne rahamäärät, jotka sairausvakuutusta hoitava vakuutuselin maksaa etuuksina sairauden perusteella niihin oikeutetulle henkilölle.
b) 1. Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukainen synnytysraha ja Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaiset äitiysavustusetuudet ovat sairaanhoitoetuuksia.
2. Lääkärintarkastuksiin, jotka sopimusvaltion lainsäädännön mukaan vaaditaan 1 kohdassa tarkoitettujen etuuksien maksamiseksi, rinnastetaan toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaiset vastaavat tutkimukset.
9. Sopimuksen 12 artiklan osalta:
a) Jos henkilö, joka on ollut vakuutettu Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan, muuttaa asumaan Saksan Liittotasavaltaan, hän voi vapaaehtoisesti jatkaa vakuutusta Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan. Tällöin rinnastetaan Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukainen eroaminen vakuutusvelvollisesta ryöstä Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaiseen eroamiseen sairausvakuutuksesta. Vakuutusta jatketaan asuinpaikkakunnan asianomaisessa yleisessä sairauskassassa. Edellä sanottu koskee vastaavasti henkilöitä, joiden oikeudet jatkovakuutukseen johtuvat toisen henkilön vakuutuksesta.
b) Päätettäessä Saksan Liittotasavallan lakisääteistä sairausvakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan vakuutusvelvollisuudesta ja oikeudesta vapaaehtoiseen jatkovakuutukseen on otettava huomioon Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet, sikäli kuin ne eivät ole päällekkäisiä Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan täytettyjen vakuutuskausien kanssa.
c) Vastaavasti 12 artikla koskee etuuksia, joiden myöntäminen riippuu Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan vakuutuselimen harkinnasta.
10. Sopimuksen 14 artiklan osalta:
Sopimuksen 14 ja 16 artiklan mukaisiin sairaanhoitoetuuksiin on Saksan Liittotasavallassa oikeus henkilöllä, joka Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan on perheenjäsen. Tällöin edellytetään, että perheenjäsenellä olisi oikeus saada perheille annettavaa sairausavustusta Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan, jos sopimuksen 14 artiklassa tarkoitettu henkilö mainitun lainsäädännön mukaan kuuluisi sairausvakuutuksen piiriin.
11. Sopimuksen 15 artiklan osalta:
Saksan Liittotasavallan eläkkeensaajien sairausvakuutuksen maksukorotusta koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan ainoastaan Saksan liittotasavallan eläkevakuutuksen eläkkeeseen.
12. Sopimuksen 16 artiklan 3 kappaleen ja 21 artiklan 5 kappaleen osalta:
a) Jos henkilöllä on Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan sopimus huomioon ottaen saatavana korvauksia vahingosta, josta hänelle Saksan Liittotasavallan muiden säännösten mukaan kuuluu oikeus vaatia vahingonkorvausta kolmannelta henkilöltä, siirtyy korvausvaade Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan sille vakuutuselimelle, joka myöntää korvaukset.
b) Kun on saatu kokemuksia pitemmältä ajalta 16 artiklan 3 kappaleen ja 21 artiklan 5 kappaleen soveltamisesta, sopimusvaltiot yhdessä tutkivat, onko näissä määräyksissä säädetyistä etuuksista aiheutuvat kustannukset sovittava järjestettäviksi muulla tavoin.
13. Sopimuksen 17 artiklan osalta:
Suomen Tasavallan vakuutuselinten soveltaessa 17 artiklaa on edellytyksenä, että asianomainen henkilö kuuluu Suomen Tasavallan sairausvakuutuksen piiriin.
14. Sopimuksen 19 artiklan osalta:
Jos Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaisen eläkevakuutuksen eläkkeen määrä vaikuttaa tapaturmavakuutuksen etuuden suuruuteen, tulee sama vaikutus Suomen Tasavallan työeläkevakuutuslainsäädännön mukaiseen vastaavaan eläkkeeseen.
15. Sopimuksen 21 artiklan osalta:
a) Saksan Liittotasavallassa olevan 2 kappaleessa mainitun vakuutuselimen sijasta etuuden voi suorittaa se Saksan Liittotasavallassa oleva tapaturmavakuutuksen vakuutuselin, joka olisi asianomainen, jos oikeudesta saada etuus olisi päätettävä Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan.
b) Saksan Liittotasavallassa tapaturmavakuutuksen vakuutuselin ja Suomen Tasavallassa Tapaturmavakuutuslaitosten Liiton määräämä vakuutuslaitos ovat ne asianomaiset elimet, jotka suorittavat 3 kappaleessa tarkoitetut etuudet.
16. Sopimuksen 24 artiklan osalta:
a) Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan hyväksi laskettaviin vakuutusaikoihin rinnastetaan Saksan Liittotasavallan lainsäädäntöä sovellettaessa huomioon otettaviksi Suomen Tasavallassa asutut kalenterivuodet vain, jos ne täyttyivät 16 vuoden iän saavuttamisen jälkeen ennen 8 päivää heinäkuuta 1961 ja jos asianomainen henkilö näiden vuosien aikana kuului Suomen Tasavallassa valtion tuloverotuksen piiriin.
b) Myönnettäessä lisäetuutta Saksan Liittotasavallan kaivostyöntekijäin eläkevakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan jätetään Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan hyväksi laskettavat vakuutusajat huomioon ottamatta.
c) Saksan Liittotasavallan eläkevakuutuksessa 24 artiklaa sovelletaan vastaavasti etuuksiin, joiden myöntäminen riippuu vakuutuselimen harkinnasta.
17. Sopimuksen 25 artiklan osalta:
Suomen Tasavallan lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet jätetään huomioon ottamatta myös, kun on kysymys niiden vakuutusvuosien vähimmäismäärästä, jotka ovat edellytyksenä vähimmäistulon mukaisen eläkkeen laskemiselle Saksan Liittotasavallan lainsäädännön mukaan.
18. Sopimuksen 28 artiklan osalta:
a) Sovellettaessa 28 artiklaa ei tilapäistä oleskelua Suomen Tasavallan ulkopuolella katsota keskeytykseksi, jos oleskelu ei ole kestänyt yli neljä kuukautta. Tämä koskee myös pitempiaikaista oleskelua Suomen Tasavallan ulkopuolella, jos siihen on olemassa erityisiä syitä. Sellaisina syinä voidaan pitää Suomen Tasavallassa oleskelun yhteispituutta ja syitä, jotka ovat aiheuttaneet Suomen Tasavallan ulkopuolella oleskelun.
b) Tapauksessa, jota 4 kappaleessa tarkoitetaan, otetaan lapseneläkettä Saksan Liittotasavaltaan maksettaessa perustaksi III kalleusluokka.
c) Jos 28 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu henkilö tai 28 artiklan 3 tai 4 kappaleessa tarkoitettu vainaja on ennen 8 heinäkuuta 1961 asunut Suomen Tasavallassa yhdenjaksoisesti viittä vuotta lyhyemmän ajan, otetaan sovellettaessa 28 artiklan 2-4 kappaletta tämä asumisaika kaksinkertaistettuna huomioon, jos henkilö tai vainaja tuona aikana työskenteli ja häntä verotettiin Suomen Tasavallassa. Tämän numeron a kohdan määräystä sovelletaan.
d) Henkilölle, jota tarkoitetaan 3 artiklan 2 kappaleen a, b tai c kohdassa ja jolle Suomen Tasavallan kansaneläkelain mukaaan ei kuulu työkyvyttömyyseläkettä 3 artiklan 2 kappalekin huomioon ottaen, voidaan maksaa työkyvyttömyyseläkkeen perusosa henkilön asuessa Suomen Tasavallassa tai Saksan Liittotasavallassa, jos tämä henkilö on ennen 8 heinäkuuta 1961 asunut yhdenjaksoisesti yli kaksi vuotta kuusi kuukautta Suomen Tasavallassa ja tänä aikana on työskennellyt ja verotettu siellä. Lisäksi edellytetään, että työkyvyttömyys. eläkkeen perusosa on tarpeen elämistä varten. Erityisolosuhteiden vallitessa voidaan ensimmäistä lausetta sovellettaessa katsoa kahden vuoden kuuden kuukauden asuminen riittäväksi. Tämän numeron a kohdan määräyksiä sovelletaan.
e) Suomen Tasavallan hallitus ryhtyy Saksan liittotasavallan hallituksen esityksestä tämän kanssa neuvotteluihin, jos Suomen Tasavallan kansaneläkelakia tai perhe-eläkelakia uudistetaan tai jos Suomen Tasavalta sopii jonkin toisen valtion kanssa jommankumman lain osalta tähän sopimukseen verrattuna edullisemmasta järjestelystä.
19. Sopimuksen 30 artiklan osalta:
Muita vaatimuksia, joita 30 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetaan, ovat myös 37 artiklassa tarkoitetut korvausvaateet.
20. Sopimusta sovellettaessa ei puututa Saksan Liittotasavallan lainsäädäntöön, mikäli se sisältää edullisempia järjestelyjä henkilöiden kohdalla, jotka ovat kärsineet vahinkoa poliittisen mielipiteen tai rodun, uskonnon tai maailmankatsomuksen vuoksi.
Tehty Helsingissä 23 päivänä huhtikuuta 1979 kahtena alkuperäiskappaleena, kumpikin suomen ja saksan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.