Asetus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Datum för undertecknande
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Lontoossa, Mexico Cityssä, Moskovassa ja Washingtonissa 29 päivänä joulukuuta 1972 jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty yleissopimus, jonka eräät määräykset on 16 päivänä kesäkuuta 1978 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (492/79) hyväksytty ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 23 päivänä maaliskuuta 1979 ja jota koskevat ratifioimiskirjat on talletettu Amerikan Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Meksikon sekä Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallitusten huostaan 3 päivänä toukokuuta 1979, tulee voimaan 2 päivänä kesäkuuta 1979 niin kuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä yleissopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.
YLEISSOPIMUS jätteen ja muun mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä
Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet,
tietäen, että merellinen ympäristö ja sen ylläpitämät elolliset luonnoneliöt ovat elintärkeitä ihmiskunnalle ja että on kaikkien kansojen etujen mukaista huolehtia sen hoitamisesta niin, etteivät sen laatu ja luonnonvarat vahingoitu;
tietäen, että meren kyky liuottaa jätteitä ja muuttaa ne vaarattomiksi sekä sen kyky uudistaa luonnonvarojaan ei ole ehtymätön;
myöntäen, että valtioilla on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaan ehdoton oikeus hyväksikäyttää omia luonnonvarojaan oman ympäristöpolitiikkansa mukaisesti ja vastuu varmistautua siitä, etteivät niiden lainkäyttövallan tai valvonnan alaiset toiminnat vahingoita muiden valtioiden tai kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevien alueiden ympäristöä;
palauttaen mieliin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselma 2749 (XXV), joka koskee kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevaa merenpohjaa ja sen sisustaa koskevia periaatteita;
todeten, että meren pilaantuminen on peräisin useista eri lähteistä, kuten jätteen mereen laskemisesta ja päästöistä ilmakehän, jokien, suistojen, : laskuojien ja putkistojen kautta ja että on tärkeätä, että valtiot parhain mahdollisin keinoin pyrkivät estämään tällaista pilaantumista ja kehittämään tuotteita ja menetelmiä, Joilla voidaan vähentää haitallisten jätteiden määrää;
vakuuttuneina siltä, että kansainvälisiin toimenpiteisiin jätteen mereen laskemisesta johtuvan pilaantumisen valvomiseksi voi ja tulee ryhtyi viipymättä, mutta myös siitä, ettei näiden toimenpiteiden tulisi estää keskustelua muiden meren pilaantumisen lähteiden valvomisesta mahdollisimman pian; ja
haluten edistää merellisen ympäristön suojelua rohkaisemalla määrättyjen maantieteellisten alueiden valtioita yhteisiä etujaan silmällä pitäen tekemään keskenään tätä yleissopimusta täydentäviä erillisiä sopimuksia;
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Sopimuspuolet edistävät erikseen ja yhteisesti kaikkien merellisen ympäristön pilaantumislähteiden tehokasta valvontaa, ja lupaavat erityisesti ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen meren pilaantumisen, joka aiheutuu jätteen ja sellaisen muun aineen mereen laskemisesta, joka on omiaan vaarantamaan ihmisen terveyttä, vahingoittamaan elollisia luonnonvaroja, merenelämää, meren kauneus- ja virkistysarvoja tai haittaamaan muuta meren oikeutettua käyttöä.
2 artikla
Sopimuspuolten tulee ryhtyä jäljempänä olevien artiklojen mukaisesti tehokkaisiin toimenpiteisiin yhteisesti sekä kukin erikseen tieteellisten, teknisten ja taloudellisten edellytystensä mukaan ehkäistäkseen jätteen mereen laskemisesta johtuvaa pilaantumista ja yhdenmukaistavat menettelytapansa tässä suhteessa.
3 artikla
Tässä yleissopimuksessa:
1. a) "Jätteen mereen laskeminen" tarkoittaa:
(i) kaikkea tahallista jätteen tai muun aineen mereen sijoittamista aluksista, ilma-aluksista, alustoilta tai muilta rakennelmilta merellä.
(ii) kaikkea tahallista aluksien, ilma-aluksien, alustojen tai muiden rakennelmien hylkäämistä merelle.
b) "Jätteen mereen laskemista" ei ole:
(i) alusten, ilma-alusten, alustojen tai muiden merellä olevien rakennelmien ja niiden varusteiden tavanmukaiselle toiminnalle ominainen tai siitä johtuva jätteen tai muun aineen mereen sijoittaminen, paitsi jos kysymyksessä on jäte tai muu aine, jota kuljettavat tällaisen aineen poistamiseksi toimivat alukset, ilma-alukset, alustat tai muut merellä olevat rakennelmat taikka jota kuljetetaan niille tahi joka on peräisin jätteen tai muun aineen käsittelemisestä tällaisilla aluksilla, ilma-aluksilla, alustoilla tai rakennelmilla;
ii) aineen sijoittaminen muussa kuin pelkässä poistamistarkoituksessa edellyttäen, että se ei ole tämän yleissopimuksen päämäärien vastaista.
c) Merenpohjan mineraalivarojen tutkinnasta tai hyväksikäytöstä välittömästi aiheutuva tai niihin liittyvä jätteen tai muun aineen poistaminen ei kuulu tämän yleissopimuksen piiriin.
2. "Alukset ja ilma-alukset" tarkoittavat kaiken tyyppisiä vedessä tai ilmassa liikkuvia aluksia. Tämä ilmaisu käsittää ilmatyynyalukset ja omalla käyttövoimallaan tai sitä ilman toimivat uivat alukset.
3. "Meri" tarkoittaa kalkkia merialueita, lukuun ottamatta valtioiden sisäisiä aluevesiä.
4. "Jäte tai muu aine" tarkoittaa kaiken tyyppistä, muotoista tai laatuista ainetta tai ainesta.
5. "Erityislupa" tarkoittaa erityisesti etu: käteisanomuksesta II ja III liitteen mukaisesti myönnettyä lupaa.
6. "Yleislupa" tarkoittaa etukäteen III liitteen mukaisesti myönnettyä lupaa.
7. "Järjestö" tarkoittaa sopimuspuolten 14 artiklan 2 kappaleen mukaisesti nimeämää järjestöä.
4 artikla
1. Sopimuspuolet kieltävät tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti jätteen tai muun aineen mereen laskemisen missä hyvänsä muodossa tai tilassa, mikäli alla olevista määräyksistä ei muuta johdu:
a) I liitteessä lueteltujen jätteiden tai muiden aineiden mereen laskeminen on kielletty;
b) II liitteessä lueteltujen jätteiden tai muiden aineiden mereen laskeminen edellyttää etukäteen myönnettyä erityislupaa;
c) kaikkien muiden jätteiden tai aineiden mereen laskeminen edellyttää etukäteen myönnettyä yleislupaa.
2. Mitään lupaa ei myönnetä ennen III liitteessä määrättyjen tekijöiden perusteellista harkintaa, mukaan lukien mainitun liitteen B ja C osaston mukaisesti tehdyt jätteen laskemispaikan etukäteistutkimukset.
3. Mitään tämän yleissopimuksen määräystä ei saa tulkita niin, että se estäisi jotakin sopimuspuolta omalta osaltaan kieltämästä jonkin I liitteessä mainitsemattoman jätteen tai muun aineen mereen laskemisen. Asianomainen sopimuspuoli ilmoittaa tällaisesta toimenpiteestä järjestölle.
5 artikla
1. Tämän sopimuksen 4 artiklan määräyksiä ei sovelleta, milloin on välttämätöntä varmistaa ihmishengen, aluksen, ilma-aluksen, alustan tai muun rakennelman turvallisuus merellä huonon sään aiheuttaman ylivoimaisen esteen vuoksi tai muun vaaran uhatessa ihmishenkeä tai todellisen uhan kohdistuessa alukseen, ilma-alukseen, alustaan tai muuhun rakennelmaan merellä, jos jätteen tai muun aineen m~ reen laskeminen näyttää olevan ainoa tapa torjua vaara ja on todennäköistä, että mereen laskemisen aiheuttama vahinko on pienempi kuin mikä muusta menettelystä seuraisi. Tällaisessa tapauksessa mereen laskeminen on suoritettava niin, että siitä ihmiselle tai meren elämälle koituva vaara on mahdollisimman pieni, ja siitä on välittömästi ilmoitettava järjestölle.
2. Sopimuspuoli voi hätätilanteissa myöntää erityisluvan 4 artiklan 1 kappaleen a kohdasta poiketen, milloin terveyttä uhkaava vaara on liian suuri eikä muuta ratkaisua ole. Ennen tällaisen luvan myöntämistä on asianomaisen sopimuspuolen neuvoteltava maan tai maiden kanssa, joihin toimenpide saattaa vaikuttaa, sekä järjestön kanssa, joka neuvoteltuaan tarpeellisessa määrin muiden sopimuspuolten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa antaa välittömästi 14 artiklan mukaisesti asianomaiselle sopimuspuolelle suosituksen parhaasta menettelytavasta. Asianomainen sopimuspuoli noudattaa suositusta mahdollisimman tarkoin, ottaen huomioon ajan, jonka kuluessa toimenpiteisiin on ryhdyttävä, sekä yleisvelvoitteen välttää merellisen ympäristön vahingoittamista, ja ilmoittaa suorittamistaan toimenpiteistä järjestölle. Sopimuspuolet sitoutuvat auttamaan toisiaan sellaisissa tilanteissa.
3. Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen ratifioidessaan tai siihen liittyessään taikka sen jälkeen luopua 2 kappaleen mukaisista oikeuksistaan.
6 artikla
1. Jokaisen sopimuspuolen tulee nimetä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen:
a) antamaan II liitteessä lueteltujen aineiden mereen laskemiseen ja 5 artiklan 2 kappaleessa mainituissa tilanteissa tarvittavia erityislupia;
b) antamaan kaikkien muiden aineiden mereen laskemiseen tarvittavia yleislupia;
e) pitämään luetteloa kaikkien luvallisesti mereen laskettujen aineiden laadusta ja määrästä, sekä laskemispaikasta, ajasta ja -tavasta;
d) valvomaan joko yksin tai yhteistyössä muiden sopimuspuolten tai kansainvälisten järjestöjen kanssa meren tilaa tämän yleissopimuksen päämääriä silmällä pitäen.
2. Sopimuspuolen toimivaltainen viranomainen tai viranomaiset myöntävät 1 kappaleen mukaisesti etukäteen erityis- tai yleislupia aineen mereen laskemista varten:
a) jos kyseinen aine on lastattu sen alueella;
b) jos kyseisen aineen on lastannut sen alueella rekisteröity tai sen lippua käyttävä alus tai ilma-alus, kun lastaus tapahtuu sellaisen valtion alueella, joka ei ole tämän yleissopimuksen osapuoli.
3. Myöntäessään 1 kappaleen a ja b kohdan mukaisesti lupia asianomaisten viranomaisten tulee noudattaa III liitteen määräyksiä sekä asianmukaisiksi katsomiansa perusteita, toimenpiteitä ja vaatimuksia.
4. Jokainen sopimuspuoli antaa joko suoraan tai alueellisen sopimuksen nojalla perustetun sihteeristön kautta järjestölle ja tarvittaessa muille sopimuspuolille tiedoksi tämän artiklan 1 kappaleen c ja d kohdassa mainitut tiedot ja 3 kappaleen mukaisesti hyväksymänsä perusteet, toimenpiteet ja vaatimukset. Neuvoteltuaan asiasta sopimuspuolet päättävät menettelytavasta ja tällaisten raporttien luonteesta.
7 artikla
1. Jokainen sopimuspuoli soveltaa tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä kaikkiin:
a) sen alueella rekisteröityihin tai sen lippua käyttäviin aluksiin ja ilma-aluksiin;
b) aluksiin ja ilma-aluksiin, jotka sen alueella tai aluemerellä lastaavat mereen laskettavaa ainetta;
e) sen lainkäyttövallan alaisiin aluksiin, ilmaaluksi sekä kiinteisiin tai uiviin alustoihin, joiden otaksutaan laskevan mereen jätettä tai muuta ainetta.
2. Jokainen sopimuspuoli ryhtyy alueellaan asianmukaisiin toimenpiteisiin estääkseen ja rangaistakseen tämän yleissopimuksen vastaisen toiminnan.
3. Sopimuspuolet sopivat yhdessä kehittävänsä menetelmiä tämän yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi erityisesti aavalla merellä, mukaanluettuna menettelytavat sellaisten alusten ja ilma-alusten ilmoittamiseksi, joiden on havaittu laskevan jätettä tai muuta ainetta mereen tämän yleissopimuksen määräysten vastaisesti
4. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät koske aluksia ja ilma-aluksia, joilla on kansainvälisen oikeuden mukaan oikeus valtiolliseen koskemattomuuteen. Jokainen sopimuspuoli varmistaa kuitenkin asianmukaisin toimenpitein, että sen omistuksessa tai käytössä olevat mainittua koskemattomuutta nauttivat alukset ja ilma-alukset toimivat tämän yleissopimuksen päämäärien ja tavoitteiden mukaisesti, ja ilmoittaa niistä järjestölle.
5. Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei estä kutakin sopimuspuolta ryhtymästä muihin kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisiin toimenpiteisiin jätteen tai muun aineen mereen laskemisen ehkäisemiseksi.
8 artikla
Edistääkseen tämän yleissopimuksen päämääriä sopimuspuolet, joiden yhteisiin etuihin kuuluu joi määrätyn maantieteellisen alueen merellisen ympäristön suojelu, pyrkivät, ottaen huomioon alueelliset erityispiirteet, tekemään tämän yleissopimuksen mukaisia alueellisia sopimuksia varsinkin jätteen mereen laskemisesta johtuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet pyrkivät toimimaan mainittujen alueellisten soPimusten päämäärien ja määräysten mukaisesti, jotka ,järjestö niille ilmoittaa. Sopimuspuolet pyrkivät yhteistyöhön alueellisten sopimusten sopimuspuolten kanssa kehittääkseen yhdenmukaisia menettelytapoja kyseessä olevien eri sopimusten sopimuspuolten noudatettaviksi. Erityistä huomiota kiinnitetään yhteistyöhön valvonnan ja tieteellisen tutkimuksen alalla.
9 artikla
Yhteistyössä järjestön ja muiden kansainvälisten toimielinten kanssa sopimuspuolet antavat niille sopimuspuolille, jotka sitä pyytävät, tukea:
a) tieteellisen ja teknisen henkilökunnan kouluttamiseen;
b) tutkimukselle ja valvonnalle tarpeellisten varusteiden ja laitteiden hankkimiseen;
e) jätteiden poistoon, käsittelyyn ja muihin toimenpiteisiin mereen laskemisesta johtuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi; ensisijaisesti kuitenkin kyseessä olevissa maissa, edistäen siten tämän yleissopimuksen päämääriä ja tavoitteita.
10 artikla
Niiden kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti, jotka koskevat valtion vastuuta jätteen tai kaikenlaisen muun aineen mereen laskemisen toisten valtioiden ympäristölle tai muulle ympäristöalueelle aiheuttamasta vahingosta, sopimuspuolet sitoutuvat kehittämään menettelytapoja vastuun määräämiseksi ja riitojen ratkaisemiseksi jätteen mereen laskemisen osalta.
11 artikla
Ensimmäisessä neuvoa-antavassa kokouksessaan sopimuspuolet harkitsevat menettelytapoja tämän yleissopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi.
12 artikla
Sopimuspuolet sitoutuvat toimivaltaisten erityisjärjestöjen ja muiden kansainvälisten elinten puitteissa edistämään toimenpiteitä seuraavien aineiden ja ainesten aiheuttaman merellisen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi:
a) hiilivedyt, mukaan luettuna öljy, ja niiden jätteet;
b) aluksilla muussa tarkoituksessa kuin mereen laskettavaksi kuljetettavat muut vahingolliset tai vaaralliset aineet;
c) aluksen, ilma-aluksen, alustan tai muun merellä olevan rakennelman käytöstä syntyvät jätteet;
d) kaikista lähteistä, myös aluksista, peräisin olevat radioaktiiviset pilaantumisen aiheuttajat;
e) kemiallisen ja biologisen sodankäynnin vaikutinaineet;
f) jätteet tai muut välittömästi merenpohjan mineraalivarojen tutkimiseen, hyväksikäyttöön ja niiden jalostamiseen merellä liittyvät tai niistä syntyvät aineet.
Sopimuspuolet edistävät myös jätteitä mereen laskevien alusten käyttämien merkkien kodifiointia toimivaltaisen kansainvälisen järjestön puitteissa.
13 artikla
Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei saa vaikeuttaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 2750 C (XXV) mukaisesti -koolle kutsutun merioikeuskonferenssin työtä merioikeuden kodifioimiseksi ja kehittämiseksi eikä vaikuttaa minkään valtion nykyisiin tai tuleviin merioikeutta sekä rannikko- ja rekisteröintivaltion lainkäyttövaltaa koskeviin vaatimuksiin tai oikeudellisiin katsantokantoihin. Sopimuspuolet soPivat neuvottelevansa merioikeuskonferenssin jälkeen ja joka tapauksessa järjestön viimeistään vuonna 1976 koolle kutsumassa kokouksessa, tarkoituksenaan määritellä, missä määrin ja miten rannikkovaltiolla on oikeus ja vastuu soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä rannikkoonsa rajoittuvalla vyöhykkeellä.
14 artikla
1. Tallettajavaltiona Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta kutsuu sopimuspuolet kokoukseen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta päättämään organisatorisista kysymyksistä.
2. Sopimuspuolet nimeävät kokouksen aikana jo olemassa olevan toimivaltaisen järjestön hoitamaan tähän yleissopimukseen liittyviä sihteeristön tehtäviä. Jokainen tämän yleissopimuksen sopimuspuoli, joka ei ole sanotun järjestön jäsen, maksaa asianmukaisen osuuden näistä tehtävistä järjestölle koituvista menoista.
3. Järjestön tehtäviin sihteeristönä kuuluu:
a) kutsua sopimuspuolet neuvoa-antaviin kokouksiin vähintään joka toinen vuosi ja sopimuspuolten erityiskokouksiin, milloin kaksi kolmasosaa sopimuspuolista sitä pyytää;
b) neuvotellen sopimuspuolten ja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa valmistella ja avustaa tämän artiklan 4 kappaleen e kohdassa mainittujen menettelytapojen kehittämistä ja soveltamista;
c) käsitellä sopimuspuolten esittämiä tiedusteluja sekä niiltä saatuja tietoja, neuvotella niiden ja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa ja tehdä sopimuspuolille suosituksia tähän yleissopimukseen liittyvissä, mutta ei varsinaisesti sen kattamissa asioissa;
d) välittää sopimuspuolille kaikki järjestön 4 artiklan 3 kappaleen, 5 artiklan 1 ja 2 kappaleen, 6 artiklan 4 kappaleen, 15 artiklan, 20 artiklan ja 21 artiklan mukaisesti vastaanottamat ilmoitukset.
Ennen järjestön nimeämistä näitä tehtäviä hoitaa tarvittaessa tallettajahallitus, jollaisena tässä tarkoituksessa toimii Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitus.
4. Sopimuspuolten neuvoa-antavat ja erityiskokoukset tarkastelevat jatkuvasti tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja voivat muun muassa:
a) 15 artiklan mukaisesti tarkastella ja hyväksyä muutoksia tähän yleissopimukseen ja sen liitteisiin;
b) pyytää asianmukaista tieteellistä toimielintä tai -elimiä yhteistyöhön ja antamaan neuvoja sopimuspuolille tai järjestölle missä tahansa tämän yleissopimuksen piiriin kuuluvissa tieteellisissä tai teknisissä asioissa, erityisesti liitteiden sisältö mukaan lukien;
c) vastaanottaa ja käsitellä 6 artiklan 4 kappaleen mukaisesti tehdyt raportit;
d) edistää yhteistyötä meren pilaantumisen ehkäisemiseksi toimivien alueellisten järjestöjen kanssa ja kesken;
e) neuvotellen asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa kehittää ja ottaa käytäntöön 5 artiklan 2 kappaleessa mainittuja menettelytapoja, mukaan luettuina pääperusteet, joiden avulla määritellään poikkeus- ja hätätilanteet, neuvonantomenettely ja jätteiden turvallinen poisto tällaisissa tapauksissa, mukaan luettuna asianmukaisen mereenlaskemispaikan määrääminen, sekä tehdä näistä suosituksia;
f) harkita mahdollisiin lisätoimenpiteisiin ryhtymistä.
5. Sopimuspuolet laativat ensimmäisessä neuvoa-antavassa kokouksessa menettelytapasääntöjä tarpeen mukaan.
15 artikla
1. a) Tähän yleissopimukseen voidaan 14 artiklan mukaisesti koolle kutsutussa sopimuspuolten kokouksessa tehdä muutoksia läsnäolevien sopimuspuolten kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä. Muutos tulee voimaan niiden sopimuspuolten kohdalta, jotka ovat sen hyväksyneet, kuusikymmentä päivää sen jälkeen kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on tallettanut muutosta koskevan hyväksymiskirjan järjestön huostaan. Sen jälkeen muutos tulee voimaan kaikkien muiden sopimuspuolten kohdalta kolmenkymmen päivän, kuluttua Siitä, kun asianomainen sopimuspuoli on tallettanut muutosta koskevan hyväksymiskirjansa.
b) Järjestö Ilmoittaa sopimuspuolille kaikista pyynnöistä pitää 14 artiklan mukainen erityiskokous ja kaikista sopimuspuolten kokouksissa hyväksytyistä muutoksista sekä päivämäärästä, jolloin muutokset eri maiden kohdalta tulevat voimaan.
2. Muutokset liitteisiin tehdään tieteellisin tai teknisin perustein. Läsnäolevien kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä 14 artiklan mukaisesti koolle kutsutussa kokouksessa hyväksymät muutokset liitteisiin tulevat voimaan kunkin sopimuspuolen kohdalta heti sen ilmoitettua hyväksymisensä järjestölle, ja kaikkien muiden sopimuspuolten kohdalta 100 päivän kuluttua siitä, kun kokous on sen hyväksynyt, lukuun ottamatta niitä sopimuspuolia, jotka mainittujen sadan päivän kuluessa ilmoittavat, etteivät ne voi sillä hetkellä hyväksyä muutosta. Sopimusvaltioiden tulisi pyrkiä ilmoittamaan hyväksymisestään järjestölle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun, kyseinen muutos on hyväksytty kokouksessa. Sopimuspuoli voi koska tahansa korvata aikaisemmin tehdyn ilmoituksen muutoksen hylkäämisestä hyväksymisilmoituksella, jolloin aikaisemmin hylätty muutos tulee voimaan asianomaisen sopimuspuolen kohdalta.
3. Muutoksen hyväksyminen tai hylkääminen tämän artiklan mukaisesti tehdään tallettamalla hyväksymiskirja tai vastustamisilmoitus järjestön huostaan. Järjestö ilmoittaa kaikille sopimuspuolille tällaisten asiakirjojen vastaanotosta.
4. Ennen järjestön nimeämistä hoitaa tämän artiklan mukaan sille kuuluvia sihteeristön tehtäviä tilapäisesti Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitus yhtenä tämän yleissopimuksen tallettajavaltioista.
16 artikla
Tämä yleissopimus on avoinna kaikille valtioille allekirjoittamista varten Lontoossa, Mexico Cityssä, Moskovassa ja Washingtonissa joulukuun 29 päivästä 1972 joulukuun 31 päivään 1973.
17 artikla
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirja talletetaan Amerikan Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Meksikon sekä Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallitusten huostaan.
18 artikla
Joulukuun 31 päivän 1973 jälkeen tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille. Liittymiskirjan talletetaan Amerikan Yhdysvaltain, Ison-Britannian (ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Meksikon sekä Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallitusten huostaan.
19 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä viidennentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.
2. Jokaisen sopimuspuolen kohdalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen kun viidestoista ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun asianomainen sopimuspuoli on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.
20 artikla
Tallettajavaltiot ilmoittavat sopimuspuolille:
a) edellä 16, 17, 18 ja 21 artiklan mukaisista tämän yleissopimuksen allekirjoittamisista sekä ratifioimis-, liittymis- tai eroamiskirjojen tallettamisesta, sekä
b) päivämäärästä, jolloin tämä yleissopimus 19 artiklan mukaisesti tulee voimaan.
21 artikla
Jokainen sopimuspuoli voi erota tästä yleissopimuksesta ilmoittamalla siitä kirjallisesti kuuden kuukauden irtisanomisajalla jollekin tallettajavaltiolle, jonka tulee välittömästi ilmoittaa irtisanomisesta kaikille sopimuspuolille.
22 artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin, ranskan, venäjän ja espanjan kieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Meksikon, Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Amerikan Yhdysvaltojen hallitusten huostaan, jotka lähettävät siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty neljänä kappaleena Lontoossa, Mexico cityssä, Moskovassa ja Washingtonissa 29 päivänä joulukuuta 1972.
I liite
1. Orgaaniset halogeeniyhdisteet.
2. Elohopea ja elohopeayhdisteet.
3. Kadmium ja kadmiumyhdisteet.
4. Pysyvät muovi- ja muut pysyvät synteettiset ainekset, esimerkiksi kalaverkot ja köydet, jotka voivat kellua tai jäädä liettyneinä mereen niin, että ne ovat haitaksi kalastukselle, merenkululle tai muulle meren oikeutetulle käytölle.
5. Raakaöljy, polttoöljy raskas dieselöljy ja voiteluöljyt, hydrauliset nesteet, samoin kuin näitä valmisteita sisältävät sekoitteet, jotka on lastattu alukseen mereen laskettaviksi.
6. Voimakkaasti radioaktiiviset jätteet ja muut voimakkaasti radioaktiiviset aineet, jotka alan toimivaltainen kansainvälinen elin, tällä hetkellä Kansainvälinen Atomienergiajärjestö, on yleisen terveyden kannalta, biologisista tai muista syistä määritellyt sopimattomiksi mereen laskettavaksi.
7. Missä muodossa tahansa olevat aineet (esim. kiinteät, nestemäiset, puolikiinteät, kaasumaiset tai elollisessa muodossa olevat), jotka on valmistettu biologista ja kemiallista sodankäyntiä varten.
8. Edellä tässä liitteessä olevia kappaleita ei sovelleta aineisiin, jotka meressä tapahtuvassa fysikaalisessa, kemiallisessa tai biologisessa prosessissa muuttuvat nopeasti vaarattomiksi, edellyttäen kuitenkin, että:
i) ne eivät tee syötäväksi kelpaavia merieliöitä syötäväksi kelpaamattomiksi, tai
ii) ne eivät aiheuta vaaraa ihmisten eivätkä kotieläinten terveydelle.
Jos aineen vaarattomuudesta on epäselvyyttä, sopimuspuolen on noudatettava 14 artiklassa määrättyä neuvottelumenettelyä.
9. Tätä liitettä ei sovelleta jätteisiin eikä muihin aineisiin (esim. viemäri- tai ruoppausliejuun), jotka sisältävät 1-5 kappaleessa mainittuja aineita hyvin pieninä pitoisuuksina. Näitä jätteitä koskevat II ja III liitteen määräykset tapauksesta riippuen.
10. Tämän liitteen 1 ja 5 kappale eivät koske niissä mainitun jätteen tai muun aineen hävittämistä merellä polttamalla. Jätteen tai muun aineen polttaminen merellä edellyttää etukäteen myönnettyä erityislupaa. Sopimuspuolet noudattavat polttamista tarkoittavia erityislupia myöntäessään tämän liitteen lisäliitteenä olevia jätteen ja muun aineen merellä polttamisen valvomista koskevia sääntöjä (jotka ovat tämän liitteen erottamaton osa) ja ottavat täysin huomioon sopimuspuolten neuvottelemalla hyväksymät jätteen ja muun aineen merellä polttamisen valvomista koskevat tekniset ohjeet. (Tämä kohta lisätty kolmannen neuvoa-antavan kokouksen 12 päivänä lokakuuta 1978 hyväksymällä päätöslauselmalla.)
Lisäliite (Lisätty kolmannen neuvoa-antavan kokouksen 12 päivänä lokakuuta 197B hyväksymällä päätöslauselmalla.)
Jätteen ja muun aineen merellä polttamisen valvomista koskevat säännöt
I OSA
1 sääntö
Määritelmät
Tässä lisäliitteessä:
1. "Merellä sijaitseva jätteidenpolttolaitos" tarkoittaa alusta, alustaa tai muuta rakennelmaa, joka on tehty jätteiden polttamista varten merellä.
2. "Merellä polttaminen" tarkoittaa jätteen tai muun aineen tahallista polttamista merellä sijaitsevassa jätteidenpolttolaitoksessa tarkoituksena hävittää ne kuumentamalla. Tämä määritelmä ei tarkoita aluksen, alustan tai muun rakennelman normaalista käytöstä johtuvaa toimintaa.
2 sääntö
Soveltaminen
1. Näiden sääntöjen II osa koskee seuraavia jätteitä tai muita aineita:
a) I liitteen 1 kappaleessa mainitut jätteet tai muut aineet;
b) torjunta-aineet ja niiden sivutuotteet, joita I liite ei koske.
2. Sopimuspuolten on ensiksi harkittava käytännön
mahdollisuuksia käyttää vaihtoehtoisia, maalla tapahtuvia
käsittely-, poistamis- tai hävittämismenetelmiä tai käsitellä jäte
tai muu aine sen vahingollisuuden vähentämiseksi ennen näiden
sääntöjen mukaisen merellä polttamista koskevan luvan myöntämistä.
Merellä polttamista ei missään tapauksessa saa tulkita esteeksi ympäristön kannalta parempia ratkaisuja kohti edistymiselle tähän lukien myös uusien menettelytapojen kehittely.
3. Yleissopimuksen I liitteen 10 kappaleessa ja II liitteen E kappaleessa mainittujen jätteiden ja muiden aineiden, lukuun ottamatta tämän säännön 1 kappaleessa tarkoitettuja jätteitä ja muita aineita, merellä polttamista valvotaan erityisluvan myöntävän sopimuspuolen ohjeiden mukaisesti.
4. Sellaisen jätteen tai muun aineen polttaminen merellä, jota tämän säännön 1 ja 3 kappaleessa ei mainita, edellyttää yleislupaa.
5. Myöntäessään tämän säännön 3 ja 4 kappaleessa mainittuja lupia sopimuspuolten on otettava huomioon kaikki näiden sääntöjen sekä jätteen ja muun aineen merellä polttamisen valvomisesta annettujen teknisten ohjeiden kyseistä jätettä koskevat määräykset.
II OSA
3 sääntö
Polttamisjärjestelmän hyväksyminen ja katsastus
1. Jokaisen ehdotetun merelläpolttamislaitoksen polttamisjärjestelmä on katsastettava seuraavien määräysten mukaisesti. Yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen mukaisesti polttamisluvan myöntämistä ehdottavan sopimusvaltion on varmistauduttava siitä, että katsastus kyseisen mereltäpolttamislaitoksen osalta on suoritettu ja että polttamisjärjestelmä vastaa näiden sääntöjen määräyksiä. Jos ensimmäinen katsastus suoritetaan sopimuspuolen valvonnassa, asianomainen sopimuspuoli antaa erityisluvan, jossa määritellään testausvaatimukset. Jokaisen katsastuksen tulos merkitään katsastustodistukseen.
a) Alkukatsastuksen suorittamisen tarkoituksena on varmistautua siitä, että palamistehokkuus ja hävittämistehokkuus ovat yli 99,9 prosenttia.
b) Osana alkukatsastusta valtio, jonka valvonnassa katsastus suoritetaan:
(i) hyväksyy lämmönmittauslaitteiden sijainnin, tyypin ja käyttötavan;
(ii) hyväksyy kaasunäytteiden ottomenetelmän mukaan lukien näytteenottopaikkojen sijainnin, analyysilaitteet ja kirjausmenetelmän;
(iii) varmistaa, että on asennettu hyväksytyt laitteet, jotka automaattisesti pysäyttävät jätteen syötön polttolaitteistoon, jos lämpötila alittaa alimman hyväksytyn aseteluvun;
(iv) varmistaa, että merelläpolttamislaitoksesta ei voi muulla tavoin kuin sen normaalilla polttamismenetelmällä poistaa jätettä;
(v) hyväksyä laitteet, joiden avulla jätteen ja polttoaineen syöttönopeus säädellään ja kirjataan;
(vi) varmistaa polttomenetelmän tehon savukaasujen tehokkaalla tarkkailulla mukaan lukien O2, CO, CO2 sekä halogenoidun orgaanisen aineksen pitoisuuden ja kokonaishiilivetopitoisuuden mittaukset käyttäen merellä poltettavaksi tarkoitettuja jätteitä vastaavia näytteitä.
e) Polttojärjestelmä on katsastettava vähintään joka toinen vuosi, jotta voitaisiin olla varmoja, että se on edelleen näiden sääntöjen mukainen. Joka toinen vuosi suoritettavan katsastuksen laajuus määräytyy kahdelta edelliseltä vuodelta kerättyjen käyttöä ja ylläpitoa koskevien tietojen arvioinnin mukaan.
2. Kun katsastus on asianmukaisesti suoritettu, sopimuspuoli antaa hyväksymistodistuksen, mikäli polttamisjärjestelmä on todettu näiden sääntöjen mukaiseksi. Hyväksymistodistukseen liitetään jäljennös katsastustodistuksesta. sopimuspuolen on hyväksyttävä toisen sopimuspuolen antama hyväksymistodistus, ellei ole perusteltua syytä epäillä, että polttamisjärjestelmä ei ole näiden sääntöjen mukainen. Jokaisesta katsastus- ja hyväksymistodistuksesta toimitetaan jäljennös järjestölle.
3. Katsastuksen jälkeen ei ilman hyväksymistodistuksen myöntäneen sopimuspuolen hyväksymistä saa tehdä mitään huomattavia muutoksia, jotka saattaisivat vaikuttaa polttamisjärjestelmän toimintaan tai tehokkuuteen.
4 sääntö
Erityistutkimusta vaativat jätteet
1. Milloin sopimuspuoli epäilee, ettei merellä poltettavaksi ehdotettua jätettä tai muuta ainetta voida kuumentamalla hävittää, on suoritettava pienimittaisia kokeiluja.
2. Milloin sopimuspuoli aikoo myöntää luvan sellaisen jätteen tai muun aineen merellä polttamiseen, jonka palamistehokkuutta on syytä epäillä, on polttamisjärjestelmässä tarkkailtava savukaasuja yhtä tehokkaasti kuin ensimmäisessä katsastuksessa. Hiukkasnäytteiden ottoa on harkittava ottaen huomioon kiinteän aineen pitoisuus jätteessä.
3. Liekin vähimmäislämpötilan on oltava 5 säännön mukainen, elleivät merelläpolttolaitoksessa suoritetut testit osoita, että vaaditun palamis- ja häviämistehokkuuden voi aikaansaada alemmallakin lämpötilalla.
4. Tämän säännön 1, 2 ja 3 kappaleessa mainitun tutkimuksen mukaan tulokset on kirjattava ja niitä koskevat asiakirjat liitettävä katsastustodistukseen. Järjestölle toimitetaan niistä jäljennös.
5 sääntö
Käyttöä koskevat vaatimukset
1. Polttojärjestelmää on valvottava niin, että jätteen tai muun aineen polttaminen tapahtuu liekin lämpötilan ollessa vähintään 1250 °C, ellei 4 säännöstä muuta johdu.
2. Palamistehokkuuden on oltava vähintään 99,95 +/- 0,05 seuraavan kaavan mukaan:
Palamistehokkuus = 100 x (CCO2 - CCO)/CCO2
jolloin
CCO2 = palamiskaasun hiilidioksidipitoisuus
CCO = palamiskaasun hiilimonoksidipitoisuus
3. Musta savu ja liekkien huiput eivät saa nousta savupiipun yläpuolelle.
4. Merelläpolttamislaitoksen on viipymättä vastattava kaikkiin radiokutsuihin polttamisen aikana.
6 sääntö
Tarkkailulaitteet ja niihin liittyvät asiakirjat
1. Merelläpolttamislaitoksissa on käytettävä 3 säännön mukaisesti hyväksyttyjä tarkkailulaitteita ja -menetelmiä. Vähintään seuraavat tiedot on kunkin käytön aikana kirjattava ja asiakirjat säilytettävä luvan antaneen sopimuspuolen tarkastamista varten:
a) jatkuva lämpötilan mittaus hyväksytyillä mittauslaitteilla
b) päivämäärä ja kellonaika, jolloin merellä polttaminen on suoritettu, sekä mitä jätettä on poltettu;
c) aluksen sijainti asianmukaisilla merenkulkulaitteilla määriteltynä;
d) jätteen ja polttoaineen syöttönopeus nestemäisten jätteiden ja polttoaineen osalta syöttönopeus on kirjattava jatkuvasti; viimeksi mainittu vaatimus ei koske 1 päivänä tammikuuta 1979 tai sitä ennen käytössä olevia aluksia;
e) palamiskaasujen CO ja CO2 -pitoisuus;
f) aluksen kurssi ja etenemisnopeus.
2. Hyväksymistodistukset, 3 säännön mukaisesti laadittujen katsastustodistusten jäljennökset ja sopimuspuolen polttolaitoksessa polttamista varten myöntämän luvan jäljennös säilytetään asianomaisessa merelläpolttamislaitoksessa.
7 sääntö
Poltettujen jätteiden laadun valvonta
Jätteen tai muun aineen polttamista merellä koskevaan lupahakemukseen on merkittävä jätteen tai muun aineen ominaisuudet 9 säännön määräysten mukaisesti.
8 sääntö
Merelläpolttamiseen valittavat paikat
1. Huomioon otettavat määräykset merelläpolttamiseen käytettävien paikkojen valinnan perusteita määrättäessä ovat yleissopimuksen III liitteen määräysten lisäksi seuraavat:
a) aineiden leviämiseen vaikuttavat kyseisen alueen ilmakehän ominaispiirteet käsittäen tuulen nopeuden ja suunnan, ilmakehän stabiiliuden, inversioiden ja sumun esiintymistiheyden, sademäärän ja sadetyypit sekä kosteuden, jotta voitaisiin arvioida merelläpolttolaitoksesta tulevien saasteiden mahdolliset vaikutukset lähiympäristöön kiinnittäen erityistä huomiota mahdollisuuteen, että saasteet voivat ilmakehässä kulkeutua rannikkoalueille;
b) aineiden leviämiseen vaikuttavat kyseisen merialueen ominaispiirteet, jotta savuviuhkan ja veden pinnan mahdollinen vuorovaikutus voitaisiin arvioida;
c) merenkulkuavun saatavuus.
2. Pysyvät merelläpolttamispaikat julkistetaan mahdollisimman laajalti ja ilmoitetaan järjestölle.
9 sääntö
Ilmoitukset
Sopimuspuolet noudattavat keskenään hyväksymäänsä ilmoitusjärjestystä.
II liite
Seuraavat erityistä varovaisuutta edellyttävät aineet ja ainekset luetellaan 6 artiklan 1 kappaleen a kohdassa mainitussa tarkoituksessa.
A. Jätteet, jotka sisältävät huomattavassa määrin seuraavia aineita:
arseeni
lyijy ja näiden yhdisteet
kupari
sinkki
orgaaniset piiyhdisteet
syanidit
fluorit
torjunta-aineet sekä niiden sivutuotteet, joita ei ole mainittu I liitteessä.
B. Myönnettäessä lupia suurien happo- ja emäsmäärien mereen laskemiseen on otettava huomioon näissä jätteissä mahdollisesti esiintyvät A kappaleessa mainitut aineet sekä muut seuraavat aineet:
beryllium
kromi
nikkeli ja näiden yhdisteet
vanadium
C. Kuljetussäiliöt, metalliromu ja muut suurikokoiset jätteet, jotka herkästi pohjaan painuvina saattavat aiheuttaa vakavaa haittaa kalastukselle tai merenkululle.
D. Radioaktiiviset jätteet tai muut radioaktiiviset aineet, jotka eivät sisälly 1 liitteeseen. Myönnettäessä lupia näiden aineiden mereen laskemiseen sopimuspuolet ottavat asianmukaisesti huomioon toimivaltaisen kansainvälisen elimen, tällä hetkellä Kansainvälisen Atomienergiajärjestön, suositukset.
E. Myöntäessään erityislupia tässä liitteessä lueteltujen aineiden ja ainesten merellä polttamista varten sopimuspuolet noudattavat I liitteen lisäliitteessä mainittuja jätteen ja muun aineen merellä polttamisen valvomista koskevia sääntöjä ja ottavat tarkoin huomioon sopimuspuolten neuvotteluissaan hyväksymien jätteen ja muun aineen merellä polttamisen valvomista koskevat tekniset ohjeet näissä säännöissä ja ohjeissa tarkoitetulla tavalla. (Lisäys tehty kolmannen neuvoa-antavan kokouksen 12 päivänä lokakuuta 1978 hyväksytyllä päätöslauselmalla.)
III liite
Jätteen mereen laskemista koskevien lukien myöntämisessä noudatettavia kriteereja vahvistettaessa harkittaviin määräyksiin kuuluu, 4 artiklan 2 kappale huomioon ottaen:
A. Aineen ominaisuudet ja koostumus
1. Mereen lasketun aineen kokonaismäärä ja keskimääräinen koostumus ( esim. vuosittain.)
2. Muoto, esimerkiksi kiinteä, lietemäinen, nestemäinen tai kaasumainen.
3. Ominaisuudet: fysikaaliset (esim. liukenevuus ja tiheys), kemialliset ja biokemialliset (esim. hapen kulutus, ravinnepitoisuus) ja biologiset (esim. virusten, bakteerien, hiivasienten, loisten esiintyminen).
4. Myrkyllisyys.
5. Pysyvyys: fysikaalinen, kemiallinen ja biologinen.
6. Keräytyminen ja biologinen muuttuminen eliöihin ja sedimentteihin.
7. Alttius fysikaalisiin, kemiallisiin ja biokemiallisiin muutoksiin sekä vuorovaikutus meriympäristössä muiden liuenneiden orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden kanssa.
8. Luonnonvarojen (kalojen, äyriäisten jne.) pilaantumis- tai muiden kaupallista arvoa vähentävien muutosten todennäköisyys.
B. Laskemispaikan ominaisuudet ja sijoittamis tavat
1. Sijainti (esim. laskemisalueen koordinaatit, syvyys ja etäisyys rannikosta), paikan suhde muihin alueisiin (esim. virkistys-, kalankutu-, poikastuotanto- ja kalastusalueisiin sekä käyttökelpoisiin luonnonvaroihin).
2. Aineen tyhjentämisnopeus (esim. päivittäinen, viikoittainen, kuukausittainen määrä).
3. Pakkaus- ja sitomismenetelmät, mikäli niitä on käytetty.
4. Ehdotetulla päästömenettelyllä saavutettava alkulaimentuminen.
5. Hajaantumisominaisuudet (esim. virtojen, vuorovesien ja tuulen vaikutukset vaakasuoraan kulkeutumiseen ja pystysuoraan sekoittumiseen).
6. Veden ominaisuudet (esim. lämpötila, pH, suolapitoisuus, kerrostuminen, saasteiden happipitoisuus - liuennut happi (DO), kemiallinen hapentarve (COD), biokemiallinen hapentarve (BOD) - orgaanisessa tai kivennäismuodossa esiintyvä typpi sekä ammoniakin, liettyneiden aineiden, muiden ravintoaineiden esiintyminen sekä tuottavuus).
7. Merenpohjan ominaisuudet (esim. topografia, maantieteellis-kemialliset ja geologiset ominaisuudet ja biologinen tuottavuus).
8. Laskemispaikalla suoritetut muut laskemiset ja niiden vaikutukset (esim. korkeat metallipitoisuusarvot ja orgaanisten hiilivetyjen pitoisuus).
9. Myönnettäessä lupia jätteiden mereen laskemiseen sopimuspuolten on harkittava, onko tässä liitteessä mainittujen jätteiden laskemisesta aiheutuvien seurausten arvioimiseen riittävää tieteellistä perustaa vuodenaikojen vaihtelut huomioon ottaen.
C. Yleiset näkökohdat ja olosuhteet
1. Mahdolliset vaikutukset meren virkistyskäyttöön (esim. kelluva tai rantaan ajautunut aines, sameus, haju- ja värihaitta sekä vaahto).
2. Mahdolliset vaikutukset meren eliöstöön, kalan, äyriäisten ja simpukan viljelyyn, kalakantoihin ja kalastukseen, levän keräykseen ja viljelyyn.
3. Mahdolliset vaikutukset muuhun meren käyttöön (esim. teollisuuden käyttöveden laadun huononeminen, vedenalaisten rakennelmien syöpyminen, kelluvien ainesten haitat alusten toiminnoille, jätteiden tai kiinteiden esineiden merenpohjaan tallettamisesta aiheutuva haitta kalastukselle ja merenkululle sekä tieteellisistä tai luonnonsuojelusyistä erityisen tärkeiden alueiden suojelulle).
4. Vaihtoehtoisten maalla suoritettavien käsittely-, sijoittamis- tai hävittämistapojen käyttömahdollisuus, tai mahdollisuus tehdä aine vähemmän vahingolliseksi sen mereen laskemista varten.