Asetus tullimenetelmien yksinkertaistamisesta ja yhdenmukaistamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Datum för undertecknande
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Kiotossa 18 päivänä toukokuuta 1973 tullimenetelmien yksinkertaistamisesta ja yhdenmukaistamisesta tehty kansainvälinen yleissopimus ja sen liite F.6, jotka tasavallan presidentti on ratifioinut 28 päivänä lokakuuta 1977 ja joita koskeva ratifioimiskirja on talletettu tulliyhteistyöneuvoston pääsihteerin huostaan 23 päivänä marraskuuta 1977, tulevat voimaan 23 päivänä helmikuuta 1978 niin kuin niistä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä yleissopimuksen ja sen liitteiden soveltamisesta antaa tarvittaessa tullihallitus.
Tullimenetelmien yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista koskeva KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS
Johdanto
Tämän, tulliyhteistyöneuvoston puitteissa laaditun yleissopimuksen sopimuspuolet,
ottaen huomioon, että kansallisten tullimenetelmien väliset erot voivat vaikeuttaa kansainvälistä kauppaa ja muuta kansainvälistä vaihtoa,
katsoen, että kaikkien maiden etujen mukaista on edistää tällaista kauppaa, vaihtoa ja yhteistyötä,
katsoen, että tullimenetelmien yksinkertaistaminen ja yhdenmukaistaminen voi edistää tehokkaasti kansainvälisen kaupan ja muun kansainvälisen vaihdon kehittymistä,
vakuuttuneina siitä, että kansainvälinen sopimus, joka sisältää määräyksiä, joita valtiot sitoutuvat soveltamaan heti kun siihen on mahdollisuus, johtaisi asteittain tullimenetelmien huomattavaan yksinkertaistamiseen ja yhdenmukaistamiseen, mikä on tulliyhteistyöneuvoston merkittävimpiä tavoitteita,
ovat sopineet seuraavasta:
I LUKUMääritelmät
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa:
a) "neuvosto" tarkoittaa tulliyhteistyöneuvoston perustamista koskevalla Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 1950 tehdyllä yleissopimuksella luotua järjestöä,
b) "Pysyvä tekninen komitea" tarkoittaa neuvoston pysyvää teknistä komiteaa,
c) "ratifiointi" tarkoittaa ratifioimista tai hyväksymistä.
II LUKUYleissopimuksen soveltamisala ja liitteiden rakenne
2 artikla
Kukin sopimuspuoli sitoutuu edistämään tullimenetelmien yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista ja tässä tarkoituksessa noudattamaan tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti tämän yleissopimuksen liitteisiin sisältyviä normeja ja suositeltuja käytäntöjä. Sopimuspuolia ei kuitenkaan estetä myöntämästä suurempia helpotuksia kuin yleissopimuksessa on määrätty ja kullekin sopimuspuolelle suositetaan tällaisten suurempien helpotusten myöntämistä mahdollisimman suuressa määrin.
3 artikla
Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä soveltamasta kansallisesta lainsäädännöstä johtuvia kieltoja tai rajoituksia.
4 artikla
Kussakin tämän yleissopimuksen liitteessä on periaatteessa:
a) johdanto, joka sisältää yhteenvedon liitteessä käsitellyistä asioista;
b) määritelmät liitteissä käytetyistä tärkeimmistä tullitermeistä;
c) normeja (Standards) eli sellaisia määräyksiä, joiden yleinen soveltaminen katsotaan välttämättömäksi tullimenetelmien yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi;
d) suositeltuja käytäntöjä (Recommended Practices) eli sellaisia määräyksiä, joiden katsotaan edistävän tullimenetelmien yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista ja joiden mahdollisimman laajaa soveltamista pidetään toivottavana;
e) huomautuksia (Notes), jotka osoittavat minkä suuntaisiin toimiin voidaan ryhtyä sovellettaessa asianomaista normia tai suositeltua käytäntöä.
5 artikla
1. Kun sopimuspuolen, joka hyväksyy jonkin liitteen, katsotaan hyväksyvän kaikki sen normit ja suositellut käytännöt, ellei se liitettä hyväksyessään tai milloin tahansa sen jälkeen ilmoita neuvoston pääsihteerille niitä normeja ja suositeltuja käytäntöjä, joiden suhteen se tekee varaumia mainiten samalla kansallisen lainsäädäntönsä määräysten ja kyseessä olevien normien ja suositeltujen käytäntöjen väliset eroavuudet. Kukin varauksia tehnyt sopimuspuoli voi milloin tahansa peruuttaa varaumansa kokonaan tai osittain ilmoittamalla pääsihteerille, mistä alkaen varaumat eivät enää ole voimassa.
2. Kunkin sopimuspuolen, joka on sitoutunut noudattamaan jonkin liitteen määräyksiä, tulee vähintään joka kolmas vuosi tarkistaa ne liitteen normit ja suositellut käytännöt, joiden suhteen se on tehnyt varaumia ja verrata niitä kansallisen lainsäädäntönsä määräyksiin sekä ilmoittaa neuvoston pääsihteerille tarkistuksen tuloksista.
III LUKUNeuvoston ja pysyvän teknisen komitean tehtävät
6 artikla
1. Neuvoston tulee valvoa tämän yleissopimuksen hallintoa ja kehittämistä siinä olevien määräysten mukaisesti. Sen tulee päättää erityisesti yleissopimukseen otettavista uusista liitteistä.
2. Näiden päämäärien saavuttamiseksi pysyvän teknisen komitean tulee neuvoston alaisena ja sen antamien ohjeiden mukaisesti huolehtia seuraavista tehtävistä:
a) laatia uusia liitteitä ja esittää neuvostolle niiden hyväksymistä yleissopimukseen sisällyttämistä varten;
b) tehdä neuvostolle tämän yleissopimuksen tai sen liitteiden muuttamiseksi tarpeellisina pitämiään ehdotuksia, erityisesti normien ja suositeltujen käytäntöjen tekstejä koskevia muutosehdotuksia sekä ehdotuksia suositeltujen käytäntöjen muuttamisesta normeiksi;
c) antaa lausuntoja kaikista yleissopimuksen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä;
d) toteuttaa neuvoston sille mahdollisesti antamia yleissopimuksen määräyksiä koskevia tehtäviä.
7 artikla
Neuvostossa ja pysyvässä teknisessä komiteassa suoritettavia äänestyksiä silmälläpitäen kukin liite katsotaan erilliseksi yleissopimukseksi.
IV LUKU Erinäisiä määräyksiä
8 artikla
Tätä yleissopimusta sovellettaessa yhtä tai useampaa liitettä, jonka määräyksiä jokin sopimuspuoli on sitoutunut noudattamaan, tulee pitää sanotun sopimuksen erottamattomana osana ja tämän sopimuspuolen osalta viittausten yleissopimukseen katsotaan viittaavan myös yhteen tai useampaan tällaiseen liitteeseen.
9 artikla
Tulli- tai talousliiton muodostavat sopimuspuolet voivat ilmoittaa neuvoston pääsihteerille, että yleissopimuksen tiettyä liitettä sovellettaessa niiden alueet tulee katsoa yhdeksi ainoaksi alueeksi. Mikäli tällainen ilmoitus on tehty ja mikäli esiintyy eroavuuksia kyseisen liitteen määräysten ja näiden sopimuspuolten alueilla sovellettavan lainsäädännön välillä, asianomaisten valtioiden tulee tehdä kyseiseen normiin tai suositeltuun käytäntöön varauma yleissopimuksen 5 artiklan mukaisesti.
V LUKULoppumääräykset
10 artikla
1. Kaikki kahden tai useamman sopimuspuolen välillä syntyneet erimielisyydet tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista osapuolten välisin neuvotteluin.
2. Kaikki erimielisyydet, joita ei voida ratkaista sopimuspuolten välisin neuvotteluin tulee siirtää pysyvälle tekniselle komitealle, jonka tulee tutkia erimielisyydet ja antaa suosituksia niiden ratkaisemiseksi.
3. Mikäli pysyvä tekninen komitea ei kykene ratkaisemaan erimielisyyttä, sen tulee siirtää asia neuvostolle, jonka tulee antaa neuvoston perustamissopimuksen III artiklan e kohdan mukaisia suosituksia.
4. Sopimuspuolet, joilla on erimielisyyksiä voivat etukäteen sopia pysyvän teknisen komitean tai neuvoston suositusten sitovan itseään.
11 artikla
1. Neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien sekä sen erityisjärjestöjen kaikki jäsenvaltiot voivat tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi:
a) allekirjoittamalla sen ilman ratifiointivaraumaa,
b) tallettamalla ratifioimiskirjan allekirjoitettuaan sen ratifiointivaraumin tai
c) liittymällä siihen.
2. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille valtioille 30 päivään kesäkuuta 1974 asti neuvoston Brysselissä olevassa päämajassa. Sen jälkeen se on avoinna niiden liittymistä varten.
3. Mikä tahansa valtio, joka ei kuulu tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuihin järjestöihin, mutta jolle neuvoston pääsihteeri on lähettänyt liittymiskutsun neuvoston kehotuksesta, voi tulla tämän yleissopimuksen osapuoleksi liittymällä siihen sen jälkeen kun se on tullut voimaan.
4. Jokaisen tämän artiklan 1 tai 3 kappaleessa tarkoitetun valtion tulee yleissopimusta allekirjoittaessaan ratifioidessaan tai siihen liittyessään mainita se liite tai ne liitteet jotka se hyväksyy, ja vähintään yhden liitteen hyväksyminen on välttämätöntä. Se voi jälkeenpäin ilmoittaa neuvoston pääsihteerille yhden tai useamman lisäliitteen hyväksymisestä.
5. Ratifioimis- tai liittymiskirjat tulee tallettaa neuvoston pääsihteerin huostaan.
6. Neuvoston pääsihteerin tulee ilmoittaa tämän yleissopimuksen sopimuspuolille, muille sopimuksen allekirjoittajavaltioille, neuvoston niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole yleissopimuksen sopimuspuolia ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille jokaisesta uudesta liitteestä, jonka neuvosto on mahdollisesti päättänyt lisätä tähän yleissopimukseen. Tällaisen uuden liitteen hyväksyneiden sopimuspuolten tulee ilmoittaa hyväksymisestään neuvoston pääsihteerille tämän artiklan 4 kappaleen edellyttämällä tavalla.
7. Tämän artiklan 1 kappaleen määräykset koskevat myös tämän yleissopimuksen 9 artiklassa tarkoitettuja tulli- ja talousliittoja, mikäli tällaisten tulli- ja talousliittojen perustamisasiakirjoissa velvoitetaan liittojen toimivaltaisia elimiä tekemään sopimuksia omissa nimissään. Näillä elimillä ei tule kuitenkaan olla äänestysoikeutta.
12 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun viisi sen 11 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua valtiota on allekirjoittanut sen ilman ratifiointivaraumaa tai tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.
2. Minkä tahansa sellaisen valtion osalta, joka allekirjoittaa tämän yleissopimuksen ilman ratifiointivaraumaa, ratifioi sen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun viisi valtiota on allekirjoittanut sen ilman ratifiointivaraumaa tai tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tämä yleissopimus tulee voimaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun kyseinen valtio on sen allekirjoittanut ilman ratifiointivaraumaa tai tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.
3. Jokainen tämän yleissopimuksen liite tulee voimaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun viisi sopimuspuolta on hyväksynyt kyseisen liitteen.
4. Minkä tahansa valtion osalta, joka hyväksyy jonkin liitteen sen jälkeen, kun viisi valtiota on sen hyväksynyt, kyseinen liite tulee voimaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun kyseinen valtio on ilmoittanut hyväksymisestään.
13 artikla
1. Allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen ilman ratifiointivaraumaa tai tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa tai näiden toimenpiteiden jälkeen mikä tahansa valtio voi ilmoittaa neuvoston pääsihteerille> että tämä yleissopimus koskee jokaista tai jotain tiettyä aluetta, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa. Tällainen ilmoitus tulee voimaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun neuvoston pää. sihteeri on sen saanut. Yleissopimus ei kuitenkaan koske ilmoituksessa mainittuja alueita, ennen kuin yleissopimus tulee voimaan asianomaisen valtion osalta.
2. Mikä tahansa valtio, joka tämän artiklan 1 kappaleen nojalla on ilmoittanut tämän yleissopimuksen ulottamisesta alueeseen, jonka kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, voi ilmoittaa neuvoston pääsihteerille yleissopimuksen 14 artiklan edellyttämässä järjestyksessä, että yleissopimuksen soveltaminen kyseisellä alueella lakkaa.
14 artikla
1. Tämä yleissopimus on voimassa rajoittamattoman ajan, mutta mikä tahansa sopimuspuolista voi irtisanoa sen milloin tahansa sen jälkeen, kun se on tullut voimaan 12 artiklan edellyttämällä tavalla.
2. Irtisanomisesta tulee ilmoittaa kirjallisesti asiakirjalla, joka talletetaan neuvoston pääsihteerin huostaan.
3. Irtisanominen tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun neuvoston pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomisasiakirjan.
4. Tämän artiklan 2 ja 3 kappaleessa olevat määräykset koskevat myös tämän yleissopimuksen liitteitä siten, että kukin sopimuspuoli on oikeutettu peruuttamaan yhtä tai useampaa liitettä koskevan hyväksymisensä milloin tahansa sen jälkeen, kun liite on tullut voimaan yleissopimuksen 12 artiklan edellyttämällä tavalla. Sopimuspuoli, joka peruuttaa hyväksymisensä kaikkien hyväksymiensä liitteiden osalta, katsotaan irtisanoutuneeksi yleissopimuksesta.
15 artikla
1. Neuvosto voi suosittaa muutoksien tekemistä tähän yleissopimukseen. Neuvoston pääsihteerin on pyydettävä kutakin sopimuspuolta osallistumaan tämän yleissopimuksen muutosehdotuksista käytävään keskusteluun.
2. Neuvoston pääsihteerin tulee tiedottaa täten ehdotetuista muutosteksteistä tämän yleissopimuksen kaikille sopimuspuolille, muille tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltioille sekä neuvoston niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole tämän yleissopimuksen sopimuspuolia.
3. Kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä alkaen jolloin suositellusta muutoksesta tiedotetaan yllä mainitulla tavalla kukin sopimuspuoli tai, milloin muutos koskee voimassa olevaa liitettä, kukin sopimuspuoli, joka on sitoutunut noudattamaan kyseistä liitettä, voi ilmoittaa neuvoston pääsihteerille, että
a) se vastustaa ehdotettua muutosta, tai että
b) vaikka se aikoo hyväksyä ehdotetun muutoksen, sen hyväksymiseen välttämättömiä edellytyksiä ei asianomaisessa maassa ole vielä täytetty.
4. Mikäli sopimuspuoli lähettää neuvoston pääsihteerille tämän artiklan 3 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, se voi, ellei se ole ilmoittanut pääsihteerille hyväksyvänsä suositeltua muutosta, esittää muutosta koskevan vastalauseen yhdeksän kuukauden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettu kuuden kuukauden ajanjakso päättyy.
5. Mikäli suositeltua muutosta koskeva vastalause esitetään tämän artiklan 3 tai 4 kappaleen mukaisesti muutoksen ei katsota tulleen hyväksytyksi eikä se näin ollen tule voimaan.
6. Mikäli ehdotettua muutosta ei ole vastustettu tämän artiklan 3 tai 4 kappaleen mukaisesti, muutoksen katsotaan tulleen hyväksytyksi seuraavista määräpäivistä alkaen:
a) 3 kappaleessa mainitusta kuuden kuukauden jakson päättymispäivänä, jollei mikään sopimuspuolista ole lähettänyt tämän artiklan 3 kappaleen b kohdan mukaista ilmoitusta.
b) mikäli jokin sopimuspuoli on lähettänyt tämän artiklan 3 kappaleen b kohdan mukaisen ilmoituksen, aikaisempana seuraavista kahdesta määräpäivästä:
i) päivä, johon mennessä kaikki kyseisen ilmoituksen lähettäneet sopimuspuolet ovat ilmoittaneet neuvoston pääsihteerille hyväksyvänsä ehdotetun muutoksen, edellyttäen että mikäli kaikista hyväksymisistä on ilmoitettu ennen tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun kuuden kuukauden ajanjakson päättymistä, tätä päivämäärää pidetään mainitun kuuden kuukauden ajanjakson päättymispäivänä;
ii) tämän artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun yhdeksän kuukauden ajanjakson päättymispäivä.
7. Jokainen muutos, jonka katsotaan tulleen hyväksytyksi, tulee voimaan joko kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin se katsottiin hyväksytyksi, tai mikäli ehdotetussa muutoksessa on määräys muusta ajanjaksosta, tämän ajan kuluttua siitä päivästä, jolloin muutos katsottiin hyväksytyksi.
8. Neuvoston pääsihteerin on ilmoitettava mahdollisimman pian tämän yleissopimuksen osapuolille ja muille allekirjoittajavaltioille kaikista ehdotettua muutosta koskevista vastalauseista, jotka on tehty tämän artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaisesti, samoin kuin kaikista ilmoituksista jotka on saatu tämän artiklan 3 kappaleen b kohdan mukaisesti. Hänen tulee ilmoittaa myöhemmin sopimuspuolille ja muille allekirjoittajavaltioille siitä, esittääkö kyseisen ilmoituksen antanut yksi tai useampi sopimuspuoli vastalauseen ehdotettuun muutokseen vai hyväksyykö se ehdotetun muutoksen.
16 artikla
1. Riippumatta tämän yleissopimuksen 15 artiklassa määrätystä muutosmenettelystä, jokaista liitettä, ei kuitenkaan sen määritelmiä, voidaan muuttaa neuvoston päätöksellä. Neuvoston pääsihteerin tulee pyytää kutakin tämän yleissopimuksen sopimuspuolta osallistumaan jonkin liitteen muutosehdotusta koskevaan keskusteluun. Neuvoston pääsihteerin tulee ilmoittaa jokaisen näin päätetyn muutoksen teksti tämän yleissopimuksen sopimuspuolille, muille sen allekirjoittajavaltioille ja neuvoston niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole tämän yleissopimuksen sopimuspuolia.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen edellyttämällä tavalla päätetyt muutokset tulevat voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun neuvoston pääsihteeri on niistä ilmoittanut. Kukin sopimuspuoli, joka on sitoutunut noudattamaan jotakin kyseisten muutosten kohteena olevaa liitettä, katsotaan hyväksyneen myös nämä muutokset, ellei se tee varaumaa tämän yleissopimuksen 5 artiklan mukaisella tavalla.
17 artikla
1. Jokaisen tämän yleissopimuksen ratifioineen tai siihen liittyneen valtion katsotaan hyväksyneen kaikki siihen tehdyt muutokset, jotka ovat tulleet voimaan viimeistään kyseisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamispäivänä.
2. Jokaisen valtion, joka hyväksyy jonkin liitteen tekemättä varaumia tämän yleissopimuksen 5 artiklan mukaisesti> katsotaan hyväksyneen tämän liitteen kaikki muutokset, jotka ovat tulleet voimaan viimeistään sinä päivänä, jolloin kyseinen valtio ilmoittaa hyväksymisestään neuvoston pääsihteerille.
18 artikla
Neuvoston pääsihteerin tulee ilmoittaa tämän yleissopimuksen osapuolille, muille sen allekirjoittaneille valtioille, neuvoston niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole tämän yleissopimuksen sopimuspuolia sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille:
a) tämän yleissopimuksen 11 artiklan mukaisesti suoritetut allekirjoitukset, ratifioinnit ja liittymiset;
b) tämän yleissopimuksen ja sen jokaisen liitteen voimaantulopäivät 12 artiklan mukaisesti;
c) 9 ja 13 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset;
d) 5, 16, ja 17 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset ja tiedotukset;
e) irtisanoutumiset 14 artiklan nojalla;
f) kaikki 15 artiklan mukaisesti hyväksytyiksi katsotut muutokset ja niiden voimaantulopäivät;
g) kaikki neuvoston 16 artiklan mukaisesti hyväksymät muutokset ja niiden voimaantulopäivät.
19 artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti tämä yleissopimus on rekisteröitävä Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä neuvoston pääsihteerin pyynnöstä.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Kiotossa 18 päivänä toukokuuta 1973 yhtenä ainoana englannin- ja ranskankielisenä alkuperäiskappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan neuvoston pääsihteerin huostaan joka lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille tämän yleissopimuksen 11 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuille valtioille.
(Allekirjoitukset)
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Johdanto
Vapaaseen liikkeeseen tullattavaksi ilmoitettujen tavaroiden tulliselvityksen aikana tai sen jälkeen kun ne on luovutettu vapaaseen liikkeeseen, joko maahantuoja itse tai tulliviranomaiset voivat havaita, että tullimaksujen kantoperuste on ollut väärä esim. tulliviranomaisten, tavaranhaltijan tai jonkun muun asianomaisen henkilön (esim. tavaroiden lähettäjän) tekemän virheen johdosta ja että kannettujen tai kannettavien tuontitullien ja -verojen määrä on tästä syystä suurempi kuin mitä tosiasiallisesti olisi kannettava. On myös mahdollista, että tavarat vahingoittuvat, tuhoutuvat tai häviävät lopullisesti onnettomuudessa tai ylivoimaisen esteen vuoksi, etenkin ennen vapaaseen liikkeeseen laskemista; myös tällöin voidaan jo kannetut tuontitullit ja -verot kohtuussyistä palauttaa kokonaan tai osittain.
Sen jälkeen kun asiaa koskevat seikat on näytetty toteen, tulisi asianomaisen henkilön voida saada takaisin maksamistaan tuontitulleista ja -veroista se osa, joka on maksettu liikaa, tai ellei maksua ole vielä suoritettu, vapautus tosiasiallisesti kannettavan määrän ylittävältä osalta.
Varsinkin silloin kun liikakanto johtuu tulliviranomaisten virheistä tai syistä, joihin maahantuoja tai muu asianomainen henkilö ei ole voinut vaikuttaa, on tärkeää, että takaisinmaksu suoritetaan mahdollisimman pian ja mahdollisimman vähin muodollisuuksin. Eräissä tapauksissa voi kuitenkin olla välttämätöntä asettaa tiettyjä takaisinmaksua koskevia ehtoja tai ryhtyä erityisiin suojatoimiin petosta tai väärinkäyttöä vastaan.
Tämän liitteen määräyksiä ei sovelleta tullinpalautusmenettelyn (drawback) mukaisiin maksupalautuksiin eikä tuontitullien ja -verojen maksamisen vakuudeksi asetettujen talletusten palautuksiin.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Määritelmät
Tässä liitteessä
a) "tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu" tarkoittaa vapaaseen liikkeeseen tullattaviksi ilmoitetuista tavaroista maksettujen tuontitullien ja -verojen täysimääräistä tai osittaista takaisinmaksua samoin kuin täysimääräistä tai osittaista vapautusta mainituista tulleista ja veroista milloin niitä ei ole maksettu;
b) "tuontitullit ja -verot" tarkoittaa tulleja ja kaikkia muita tavaroiden maahantuonnissa tai sen yhteydessä kannettavia maksuja, veroja tai muita kuluja, ei kuitenkaan maksuja tai kuluja, joiden määrä vastaa suunnilleen suoritetuista palveluksista aiheutuneita kustannuksia;
c) "luovutus" tarkoittaa toimenpidettä, jolla tulliviranomaiset sallivat tulliselvitettävien tavaroiden luovuttamisen asianomaisten henkilöiden hallintaan;
d) "henkilö" tarkoittaa sekä luonnollisia että juridisia henkilöitä, ellei asiayhteys muuta edellytä.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Periaate
1. Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksussa tulee noudattaa tämän liitteen määräyksiä.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Soveltamisala
2. Normi
Kansallisessa lainsäädännössä on määriteltävä missä tapauksissa ja millä ehdoilla tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu myönnetään maksettujen tai maksuunpantujen tuontitullien ja -verojen ylittäessä lainmukaisen määrän. Huomautus
Takaisinmaksua ei myönnetä sellaisten tuontitullien ja -verojen osalta jotka on maksettu tai jotka maksetaan takaisin muiden säännösten nojalla.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Tapaukset joissa tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu tulisi myöntää
Virheet verojen määrityksessä
3. Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu tulee myöntää milloin osoitetaan, että niitä on kannettu liikaa verojen määrityksessä tapahtuneen virheen vuoksi.
Ilmoitettua arvoaan vähempiarvoiset tavarat
4 Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu tulee myöntää milloin todetaan, että niiden määrä on laskettu tullausarvoa korkeamman arvon perusteella, edellyttäen että tämä näytetään toteen tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla.
Virheellinen tariffointi
5. Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu tulee myöntää milloin niitä on kannettu liikaa tullattaviksi ilmoitettujen tavaroiden virheellisen tariffoinnin vuoksi, edellyttäen että tämä näytetään toteen tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Vahingoittuneet, tuhoutuneet tai hävinneet tavarat
6. Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu tulee myöntää tavaroille jotka ennen vapaaseen liikkeeseen laskemista ovat vahingoittuneet, tuhoutuneet tai lopullisesti hävinneet onnettomuudessa tai ylivoimaisen esteen vuoksi, edellyttäen että tämä näytetään toteen tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla.
7. Normi
Mikäli tavarat, joille on myönnetty täysimääräinen tai osittainen vapautus tuontitulleista ja -veroista niiden erityisen käyttötarkoituksen vuoksi, ovat vapaaseen liikkeeseen laskemisen jälkeen vahingoittuneet, tuhoutuneet tai lopullisesti hävinneet onnettomuudessa tai ylivoimaisen esteen vuoksi, vähennys tulee myöntää tuontitullien ja -verojen siltä osalta josta vapautus on myönnetty, edellyttäen että tällainen vahingoittuminen tuhoutuminen tai häviäminen näytetään asianmukaisesti toteen tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla.
Huomautus
Normeissa 6 ja 7 tarkoitettujen tavaroiden jäännökset voidaan tulliviranomaisten päätöksen mukaan
a) tullata vapaaseen liikkeeseen senhetkisessä tilassaan, ikään kuin ne olisi tuotu maahan tässä tilassa; tai
b) jälleenviedä maasta; tai
c) luovuttaa kuluitta valtiolle; tahi
d) tehdä kaupallisesti arvottomaksi tullivalvonnassa valtiolle kuluja aiheuttamatta.
Tavarat, joilla ei ole sovittuja ominaisuuksia
8. Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu tulee myöntää maahantuoduille tavaroille joiden on todettu tuontihetkellä olleen viallisia tai sovittuja ominaisuuksia muuten vastaamattomia joita ei ole käsitelty, korjattu eikä käytetty tuontimaassa ja jotka jälleenviedään maasta kohtuullisen ajan kuluessa joko tavaroiden ulkomaiselle hankkijalle tai hänen määräämälleen muulle henkilölle. Tavaroiden käyttö ei saa kuitenkaan estää takaisinmaksua mikäli käyttö on ollut välttämätön vian tai muiden jälleenviennin aiheuttaneiden seikkojen havaitsemiseksi. Jälleenviennin sijasta tavarat voidaan luovuttaa valtiolle, hävittää tai tehdä kaupallisesti arvottomiksi tullivalvonnassa, sen mukaan kuin tulliviranomaiset päättävät. Tavaroiden mainitunlainen luovuttaminen tai hävittäminen ei saa aiheuttaa kuluja valtiolle.
Huomautus
Tämän normin ensimmäisessä lauseessa tarkoitetuista tavaroista suoritettavien tuontitullien ja -verojen takaisinmaksua voidaan harkita myös normien 4 ja 5 nojalla, mikäli näitä tavaroita ei jälleenviedä maasta.
Puuttuvat tavarat
9. Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu tulee myöntää tavaroille, joiden on ilmoitettu sisältyvän lähetykseen, mikäli tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, ettei kyseisiä tavaroita ole tosiasiallisesti tuotu tullialueeille.
Tulliselvitysmuodon muuttuminen
10. Suositeltu käytäntö
Milloin tulliviranomaiset antavat luvan soveltaa alunperin vapaaseen liikkeeseen tullattaviksi ilmoitettuihin tavaroihin muuta tulliselvitysmuotoa, mahdollisesti liikaa kannetut tuontitullit ja -verot tulisi palauttaa.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Takaisinmaksumenettely
11. Normi
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksun vaatimista koskevan menettelyn tulee olla mahdollisimman yksinkertainen.
Huomautus
Takaisinmaksumenettely voidaan panna alulle joko asianomaisen henkilön pyynnöstä tai tulliviranomaisten aloitteesta.
12. Normi
Takaisinmaksuvaatimuksiin annettavat päätökset tulee tehdä ja niistä lähettää asianomaisille henkilöille kirjallinen ilmoitus mahdollisimman pian. Liikaa kannetut määrät tulee palauttaa mahdollisimman pian sen jälkeen kun vaatimukset on todettu oikeiksi.
13. Normi
Milloin tulliviranomaiset toteavat liikakannon johtuneen tulliviranomaisten tuontitullien ja -verojen määräämisen yhteydessä tekemästä erehdyksestä, takaisinmaksuasia tulee käsitellä kiireellisenä.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Määräaika
14. Suositeltu käytäntö
Tuontitullien ja -verojen takaisinmaksua koskevien vaatimusten esittämiselle mahdollisesti asetettavien määräaikojen tulisi olla riittävän pitkiä, jotta voitaisiin ottaa huomioon kuhunkin tapaukseen, jossa tuontitullien ja -verojen takaisinmaksu voidaan myöntää, liittyvät erilaiset olosuhteet.
LIITE F. 6 TUONTITULLIEN JA -VEROJEN TAKAISINMAKSUA KOSKEVA LIITE Takaisnmaksua koskeva informaatio
15. Normi
Tulliviranomaisten tulee varmistaa, että kaikki tarvittavat tiedot, jotka liittyvät tuontitullien ja -verojen takaisinmaksamisesta annettuihin säännöksiin, ovat kaikkien asianomaisten henkilöiden helposti saatavissa.