Asetus Norjan kanssa kalastuksesta Näätämöjoen kalastusalueella tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön voimaansaattamisesta.
- Datum för undertecknande
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1977 Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välillä kalastuksesta Näätämöjoen kalastusalueella tehty sopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö, joiden eräät määräykset on 2 päivänä toukokuuta 1978 annetulla lailla (376/78) hyväksytty ja jotka tasavallan presidentti on niin ikään 2 päivänä toukokuuta 1978 hyväksynyt ja joiden hyväksymistä koskevat ilmoitukset on viimeksi mainittuna päivänä vaihdettu, tulevat voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1978 niin kuin niistä on sovittu.
Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä sopimuksen ja kalastussäännön soveltamisesta.
Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välinen SOPIMUS kalastuksesta Näätämöjoen kalastusalueella
Suomen Tasavalta ja Norjan Kuningaskunta ovat Garsjöen-, Kjerringvatn- ja Förstevannenenimisistä järvistä tapahtuvan vedenjuoksun johtamisesta Näätämöjoen vesistöstä Gandvikin vesistöön 25 päivänä huhtikuuta 1951 tehdyn sopimuksen 2 artiklan d) kohdan mukaisesti sopineet seuraavista yhteisistä määräyksistä kalakannan suojelemiseksi ja kehittämiseksi Näätämöjoen vesistössä.
1 artikla
Suomessa ja Norjassa on, mikäli mahdollista samanaikaisesti, annettava Näätämöjoen kalastusalueen kalastussääntö, Suomessa oheisen suomenkielisen ja Norjassa norjankielisen tekstin mukaisena.
2 artikla
Näätämöjoen kalastusalueeseen kuuluu sanotun joen vesistö siten rajoitettuna kuin kalastussäännön 1 §:ssä on sanottu.
3 artikla
Kalastussääntö on voimassa kolme vuotta kerrallaan. Mikäli kalastussäännön muuttamisesta ei sopimuspuolten välillä myöhemmin toisin sovita, on kalastussäännön muuttamista koskeva neuvottelupyyntö esitettävä vähintään vuotta ennen kunkin kolmivuotiskauden päättymistä. Mikäli kumpikaan sopimuspuoli ei esitä tällaista pyyntöä, jatkuu kalastussäännön voimassaolo edelleen seuraavan kolmivuotiskauden.
4 artikla
Helpottaakseen lohen nousua Näätämöjoessa, kuten suomalais-norjalaisen 25 päivänä huhtikuuta 1951 tehdyn vedenjuoksun johtamista Näätämöjoen vesistöstä Gandvikin vesistöön koskevan sopimuksen 2 artiklan a) kohta edellyttää, tulee Norjan valtio omalla kustannuksellaan pitämään Kolttakosken joen vasemmalle (pohjoiselle) puolelle rakennetun lohiportaan hyvässä toimintakunnossa.
Vastaavasti Suomen valtio ottaa omalla kustannuksellaan rakentaakseen vesistön Suomen puolella ne lohiportaat, joita Suomi pitää tarpeellisena lohen nousun helpottamiseksi.
Lohiportaiden toiminnan valvomiseksi suorittavat Suomen maa- ja metsätalousministeriön sekä Norjan riistanhoito- ja makeanvedenkalastuksen keskusviraston (Direktoratet for vilt og ferskvannsfisk) nimeämät asiantuntijat Näätämöjoen kalastusalueella vuosittain heinäelokuussa yhteisen tarkastuksen ja laativat sen tuloksista pöytäkirjan, jonka pohjalta asianomaiset ministeriöt voivat esittää tarvittavia toimenpiteitä.
5 artikla
Kalastuksen valvontaa varten asetetaan yhteisiä suomalais-norjalaisia kalastuksenvalvontapartioita, joissa on vähintään yksi suomalainen ja yksi norjalainen valvoja. Partioiden lukumäärästä, valvontapiireistä ja muista valvontaan liittyvistä seikoista päättävät yhdessä Lapin lääninhallitus ja Finnmarkin fylkesman. Kumpikin osapuoli palkkaa ja varustaa valvojansa, mutta yhteiset menot jaetaan tasan molempien osapuolten välillä.
Asianomaisten Suomen ja Norjan nimismiesten ja kalastuksen valvojien tulee ilmoittaa suoraan toisilleen, kun heidän tietoonsa on tullut oman havainnon tai luotettavien selvitysten perusteella, että kalastusalueen toisen valtakunnan osalla harjoitetaan tai on harjoitettu kalastusta tämän sopimuksen tai vahvistetun kalastussäännön vastaisesti ja sellaisissa oloissa, että voidaan olettaa asianomaisen osapuolen omien viranomaisten olevan tietämättömiä siitä.
6 artikla
Jokaisen, joka tahtoo kalastaa Näätämöjoen kalastusalueella tämän sopimuksen ja kalastussäännön määräysten mukaisesti, tulee ennen kuin kalastus alkaa lunastaa kalastuskortti, joka oikeuttaa kalastukseen asianomaisen valtion puolella kalastusaluetta, ja suorittaa ne kalastusmaksut, jotka kumpikin osapuoli omalla alueellaan määrää.
7 artikla
Sopimuspuolet tunnustavat niiden valtioiden, joiden joista anadromikannat ovat lähtöisin, ensisijaisesti omaavan hyödyn ja vastuun näistä kannoista. Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että ne tulevat toteuttamaan näitä periaatteita kahdenkeskisissä sopimuksissa ja jatkavat yhteistyötä tarkoituksenaan tehdä monenkeskisiä, tätä näkökantaa kuvastavia sopimuksia.
8 artikla
Tämä sopimus ei vaikuta muihin kummankin hallituksen välillä jo voimassa oleviin sopimuksiin tai voimassa oleviin monenkeskisiin sopimuksiin, joiden osapuolia hallitukset ovat. Se ei myöskään vaikuta kummankaan sopimuspuolen kannanottoihin kansainvälisen merioikeuden alalla.
9 artikla
Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen, että vaaditut valtiosäännön mukaiset muodollisuudet on täytetty.
10 artikla
Tällä sopimuksella kumotaan Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välillä Oslossa 9 päivänä kesäkuuta 1964 tehty sopimus kalastuksesta Näätämöjoen vesialueella.
Tehty Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1977 kahtena suomen- ja norjankielisenä kappaleena, joissa molemmat kielet ovat yhtä todistusvoimaiset.
NÄÄTÄMÖJOEN KALASTUSALUEEN KALASTUSSÄÄNTÖ
I lukuKalastusalue
1 §
Tätä kalastussääntöä sovelletaan Näätämöjoen kalastusalueella, johon kuuluu sanotun joen vesistö meren ja joen välisestä rajasta niin pitkälle kuin lohi vesistöön säännöllisesti nousee ajan tasalle saatettuihin Suomen ja Norjan alueita koskeviin karttoihin tehtyjen merkintöjen ja maastoon asetettujen kilpien mukaisesti. Meren ja joen välinen raja määritellään Norjan lainsäädännön nojalla.
II lukuLohen, meritaimenen ja meriraudun kalastus
2 §
Lohen, meritaimenen ja meriraudun kalastuksessa saadaan käyttää seuraavia pyydyksiä ja kalastustapoja:
a) Vapaa ja viehettä. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta harrilautaa ja siihen verrattavia pyyntivälineitä.
b) Tavallista seisovaa verkkoa.
c) Kolttakoskessa käpälä-kulletta tavallisessa paikassa.
Padon, katkaravun, madon ja täkyraksin (reketakle) sekä niihin verrattavien pyyntivälineiden käyttö on kielletty.
3 §
Seisova verkko ei saa olla 30 metriä pitempi, älköönkä sillä kalastettaessa käytettäkö keinotekoista virransuojusta.
Kukaan älköön käyttäkö lohen, meritaimenen ja meriraudun pyyntiin useampaa kuin kolmea seisovaa verkkoa, joiden sijainti on selvästi osoitettu, kalastusalueella vakinaisesti asuvaa ruokakuntaa kohti.
Pyyntiin tarkoitettu seisova verkko on ennen käyttöönottoa esitettävä asianomaiselle poliisiviranomaiselle tai hänen valtuuttamalleen tarkastettavaksi ja merkittäväksi.
Kalastus vavalla ja vieheellä on kielletty 10 metriä seisovan verkon yläpuolella ja sen sivuilla sekä 50 metriä sen alapuolella.
4 §
Lohen, meritaimenen ja meriraudun pyyntiin älköön käytettäkö kudottuja ja keinokuiduista valmistettuja pyydyksiä, joissa solmujen väli on 58 mm pienempi solmujen keskipisteestä mitaten pyydyksen ollessa märkänä.
5 §
Kudottujen ja keinokuiduista valmistettujen pyydysten käyttö on kielletty lohen, meritaimenen ja meriraudun pyynnissä perjantaista kello 19 maanantaihin kello 19 Suomen aikaa.
Käpäläpyynnissä heittojen väliajan tulee olla vähintään kaksi tuntia.
6 §
Lohen, meritaimenen ja meriraudun pyynti ja tappaminen sekä näitä kalalajeja varten tehtyjen pyydysten käyttäminen, pyyntiin asettaminen tai jättäminen on kielletty syyskuun 1 päivän alusta toukokuun 31 päivän loppuun.
III lukuMuun kalan pyynti
7 §
Joessa kauttaaltaan ja järvessä 200 metriä lähempänä joen niskaa ja suuta saadaan muun kalan pyyntiin käyttää ainoastaan seisovaa verkkoa ilman virransuojusta sekä vapaa ja viehettä.
Järvissä edellä mainittua etäisyyttä kauempana joen suusta ja niskasta saadaan muun kalan pyyntiin käyttää seisovaa verkkoa, nuottaa, johtoaitaista rysää, katiskaa, mertaa sekä koukkupyydyksiä pitkääsiimaa lukuunottamatta.
Yllä 5 ja 6 §:ssä määrätyt viikko- ja vuosirauhoitukset ovat voimassa myös muun kalan pyyntiin nähden kalastusalueen joissa ja muissa virtaavissa vesissä, ei kuitenkaan järvissä.
Madetta saadaan kalastaa koukkupyydyksellä ja rysällä jokien ollessa jään peitossa.
III luvussa mainittujen kalojen pyyntiä varten tehdyissä kudotuissa ja keinokuiduista valmistetuissa pyydyksissä älköön solmujen väli olko 40 mm pienempi eikä 45 mm suurempi solmujen keskipisteestä mitaten pyydyksen ollessa märkänä.
Rysä älköön miltään osalta, aitaverkko mukaanluettuna, olko 1,5 metriä korkeampi.
IV lukuErinäisiä määräyksiä
8 §
Pyydyksissä, katiskaa lukuunottamatta, älköön käytettäkö metallilankaverkkoa.
9 §
Atraimen taikka muun pyyntivälineen, joka on varustettu kärjellä tai sellaisella koukulla, joka ei ole tarkoitettu kalan nieltäväksi, ja myrkyllisten aineiden tai sähkövirran käyttö kalastuksessa on kielletty. Koukkupyydysten käyttö sillä tavalla ja sellaisissa olosuhteissa, että koukku voi tarttua kalaan ulkopuolelta, on kielletty. Kuitenkin olkoon lupa käyttää kalakoukkua, kalakirvestä ja haavia apuvälineenä luvallisessa kalastuksessa. Sellaisia esineitä, joiden tarkoituksena on pelottaa kalaa tai estää sen vapaata kulkua, älköön asetettako veteen tai sen yläpuolelle.
Sellaisen veneen ja moottorin käyttö, joka ei kuulu kalastusalueella vakituisesti asuvalle henkilölle, on kalastuksessa kielletty.
10 §
Seisovan kalanpyydyksen mitään osaa älköön laskettako lähemmäksi joen syvimmän väylän keskiviivaa kuin että tämän ja pyydyksen välimatkaksi jää kuudennes joen tai uoman leveydestä mitattuna tavallisimman keskivedenkorkeuden vallitessa kesällä joen pääuomassa tai sen sivuhaarassa, jossa virtaa vettä koko kesän.
11 §.
Asianomainen nimismies voi määrätä:
a) joen ja järven välisen rajan,
b) pääjoen, sivujoen ja vesistön kapeikon syvimmän kohdan,
c) rauhoitusalueen kalaportaassa ja sen luona.
Viimeksi mainitusta rauhoitusalueesta on voimassa, mitä siitä on asianomaisessa maassa säädetty.
Nimismiehen päätöksestä voidaan Suomessa valittaa Lapin lääninhallitukselle, Norjassa Finnmarkin fylkesmanille, joiden päätös on lopullinen.
12 §
Älköön kukaan pyydystäkö tai tappako lohta, taimenta tai järvitaimenta, joka ei täytä 30 senttimetriä mitattuna leuan päästä pyrstön keskimmäisten ruotojen kärkeen.
Pyynnissä saatu tällainen kala on viipymättä laskettava takaisin veteen.
Sama koskee täysimittaistakin lohta:
a) jos se on saatu vuosirauhoituksen aikana,
b) jos se on saatu viikkorauhoituksen aikana eikä ole pyydystetty vavalla ja vieheellä, taikka
c) kun se on talvikko.
13 §
Tämän kalastussäännön määräykset eivät koske tieteellistä tarkoitusta varten tai kalakannan lisäämiseksi tapahtuvaa pyyntiä, jonka harjoittamiseen asianomainen ministeriö tarpeellisiksi katsomillaan ehdoilla on antanut luvan.
Tällaisen luvan antamisesta on tehtävä ilmoitus toisen sopimuspuolen viranomaisille.
14 §
Sillä, joka on asianomaisessa järjestyksessä määrätty valvomaan tämän säännön noudattamista, on sellainen oikeus ja lain turva, joka kuuluu poliisiviranomaiselle.
15 §
Tämän kalastussäännön määräysten rikkomisesta rangaistaan yleisen lain mukaan. Kun kielletty tai luvattomasti käytetty pyydys samoin kuin luvattomasti pyydystämällä saatu saalis tai sen arvo, sekä luvattomassa kalastuksessa käytetty vene tai siihen verrattava kulkuväline tahi sen arvo on tuomittava menetetyksi, olkoon voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.
16 §
Muilta osin noudatetaan kummassakin sopimusmaassa asianomaisen maan kalastuslakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä.
17 §
Tämä kalastussäännös tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1978. Sillä kumotaan 12 päivänä kesäkuuta 1964 voimaan tullut Näätämöjoen kalastusalueen kalastussääntö.