43/1975

1 artikla

1. Maat, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan, muodostavat liiton teollisoikeuden suojelemiseksi.

2. Teollisoikeuden suojelu kohdistuu patentteihin, hyödyllisyysmalleihin, teollismalleihin, tehtaan- tai kauppamerkkeihin, palvelumerkkeihin, toiminimiin, alkuperää osoittaviin merkintöihin tai nimityksiin sekä vilpillisen kilpailun ehkäisemiseen.

3. Teollisoikeus on käsitettävä laajimmassa merkityksessä ja sitä on sovellettava varsinaisen teollisuuden ja kaupan lisäksi maataloustuotantoon ja kaivannaisteollisuuteen sekä kaikkiin valmisteisiin ja luonnontuotteisiin, esimerkiksi viineihin, viljaan, tupakan lehtiin, hedelmiin, karjaan, kivennäisiin, kivennäisvesiin, olueen, kukkiin ja jauhoihin.

4. Patentteihin luetaan kuuluviksi liittomaiden lainsäädännöissä ilmenevät erilaiset teolliset patentit, kuten tuontipatentit, parannuspatentit, lisäpatentit ja -todistukset jne.

2 artikla

1. Jokaisen liittomaan kansalaisilla on kaikissa muissa liittomaissa teollisoikeuden suojaan nähden ne edut, jotka näiden maiden lainsäädännöt nyt tai vastedes myöntävät maan omille kansalaisille rajoittamatta mitään oikeuksia, jotka tällä yleissopimuksella turvataan. Heillä on siis sama suoja kuin näillä ja samat lailliset oikeuskeinot jokaista heidän oikeutensa loukkausta vastaan, edellyttäen että maan omille kansalaisille määrättyjä ehtoja ja muodollisuuksia on noudatettu.

2. Teollisoikeuden suojan saamista ei kuitenkaan saa tehdä riippuvaksi siltä, onko liittomaan kansalaisella kotipaikka tai liike siinä maassa, jossa suojaa haetaan.

3. Erityisesti jäävät kunkin liittomaan lainsäädännön varaan säännökset, jotka koskevat oikeudellista ja hallinnollista menettelyä ja toimivaltaa, sekä kotipaikan valintaa tai asiamiehen asettamista, mikäli teollisoikeutta koskevat lait tällaista vaativat.

3 artikla

Liittomaiden kansalaisten kanssa yhdenvertaisia ovat sellaiset liittoon kuulumattomien maiden kansalaiset, joilla on kotipaikka tai todellinen ja toimiva teollisuuslaitos tai kauppaliike jonkin liittoon kuuluvan maan alueella.

4 artikla

A. - 1. Sillä, joka asianmukaisessa järjestyksessä on tehnyt patenttihakemuksen tai hakenut suojaa hyödyllisyysmallille, teollismallille taikka tehtaan- tai kauppamerkille jossakin liittomaassa tai hänen oikeudenomistajallaan, on jäljempänä mainittujen määräaikojen kuluessa etuoikeus hakemuksen tekemiseen toisissa maissa.

2. Etuoikeuden perusteeksi tunnustetaan jokainen hakemus, jota liittoon kuuluvan maan kansallisen lainsäädännön tai liittoon kuuluvien maiden kesken tehtyjen kahden- tai monenkeskisten sopimusten mukaan on pidettävä asianmukaisena kansallisena hakemuksena.

3. Asianmukaisella kansallisella hakemuksella tarkoitetaan jokaista hakemusta, jonka perusteella on mahdollista todeta se päivämäärä, jona hakemus on tehty asianomaisessa maassa, riippumatta hakemuksen tuloksesta.

B. - Tämän mukaan ei hakemusta, joka sittemmin ennen kyseisten määräaikojen päättymistä tehdään jossakin toisessa liittomaassa, voida julistaa pätemättömäksi väliaikana suoritettujen toimenpiteiden vuoksi, varsinkaan ei sen vuoksi, että on tehty toinen hakemus, että keksintö on julkistettu tai sitä käytetään, tai että mallin kappaleita pidetään kaupan, tai että merkki on otettu käyttöön eivätkä tällaiset toimenpiteet voi perustaa mitään oikeutta kolmannelle miehelle eikä myöskään ennakkokäyttöoikeutta. Ne kolmannen miehen oikeudet, jotka ovat syntyneet ennen etuoikeuden perusteena olevan ensimmäisen hakemuksen tekemistä suojataan kunkin liittomaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

C. - 1. Edellä mainitut etuoikeusajat ovat patenttien ja hyödyllisyysmallien osalta kaksitoista kuukautta, sekä teollismallien samoin kuin tehtaan- tai kauppamerkkien osalta kuusi kuukautta.

2. Nämä määräajat lasketaan siitä päivästä, jona ensimmäinen hakemus tehtiin; hakemuksen tekemispäivää ei lueta määräaikaan.

3. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä tai sellainen päivä, jolloin patenttivirasto ei ole avoinna hakemusten jättämistä varten siinä maassa, jossa suojaa haetaan, määräaika pitenee lähinnä seuraavaan arkipäivään.

4. Ensimmäisenä hakemuksena, jonka tekemispäivästä etuoikeusmääräaika lasketaan, on pidettävä myöhempää hakemusta, joka koskee samaa asiaa kuin samassa liittomaassa aikaisemmin tehty edellä olevan 2 kappaleen mukainen hakemus, edellyttäen, että tämä aikaisempi hakemus on myöhemmän hakemuksen tekemishetkellä peruutettu, jätetty sillensä tai hylätty sen tulematta julkiseksi ja ilman, että siitä on jäänyt voimaan mitään oikeuksia, sekä sillä edellytyksellä, ettei se vielä ole ollut etuoikeuspyynnön perusteena. Aikaisempi hakemus ei sen jälkeen enää voi olla etuoikeuspyynnön perusteena.

D. - 1. Sen, joka haluaa vedota aikaisempaan hakemukseen perustuvaan etuoikeuteen, on ilmoitettava, milloin ja missä maassa tämä hakemus on tehty. Kukin maa määrää sen ajankohdan, jolloin tämä ilmoitus viimeistään on tehtävä.

2. Sellaiset tiedot on mainittava asianomaisen viranomaisen julkaisuissa, erityisesti mikäli se koskee patentteja ja niihin liittyviä selityksiä.

3. Liittomaat voivat vaatia, että etuoikeusilmoituksen tekijä esittää jäljennöksen aikaisemmin tehdystä hakemuksesta (selitys, piirustukset jne.). Hakemuksen vastaanottaneen viranomaisen oikeaksi todistamana tämän jäljennöksen ei tarvitse olla erikseen laillistettu ja se voidaan joka tapauksessa jättää ilman erityistä maksua milloin tahansa kolmen kuukauden kuluessa myöhemmän hakemuksen tekemisestä. Siihen voidaan vaatia liitettäväksi saman viranomaisen antama todistus, josta käy ilmi hakemuksen tekemispäivä, sekä käännös hakemuksesta.

4. Itse hakemusta tehtäessä ei voida vaatia muita muodollisuuksia etuoikeusilmoituksen tekemiseksi. Kunkin liittomaan asiana on määrätä tässä artiklassa mainittujen muodollisuuksien noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraukset, kuitenkin niin, etteivät seuraukset voi ulottua etuoikeuden menettämistä pidemmälle.

5. Myöhemmin voidaan vaatia muuta näyttöä etuoikeudesta.

Sen, joka pyytää etuoikeutta aikaisemman hakemuksen perusteella, on ilmoitettava tämän aikaisemman hakemuksen numero; tämä numero on julkaistava kuten edellä 2 kappaleessa säädetään.

E. - 1. Kun jossakin maassa haetaan suojaa teollismallille vetoamalla hyödyllisyysmallihakemukseen perustuvaan etuoikeuteen, on etuoikeusaika sama kuin teollismalleja varten määrätty aika.

2. Edelleen on sallittua hakea jossakin maassa hyödyllisyysmallisuojaa patenttia koskevaan hakemukseen perustuvin etuoikeusvaatimuksin ja päinvastoin.

F. - Mikään liittomaa ei voi evätä etuoikeutta tai hylätä patenttihakemusta sillä perusteella, että hakija pyytää useita eri etuoikeuksia, vaikka ne olisivat peräisin eri maista tai että hakemus, jossa pyydetään yhtä tai useampaa etuoikeutta, sisältää yhden tai useampia osia, jotka eivät sisältyneet siihen tai niihin hakemuksiin, joiden perusteella etuoikeutta pyydetään, edellyttäen, että kummassakin tapauksessa on olemassa maan lain mukainen keksinnön yhtenäisyys.

Myöhemmän hakemuksen tekeminen tuottaa etuoikeuden tavanomaisin ehdoin niiden osien osalta, jotka eivät sisälly siihen tai niihin hakemuksiin, joiden perusteella etuoikeutta pyydetään.

G - 1. Mikäli patenttihakemuksen tarkastus osoittaa, että hakemus on epäyhtenäinen, hakija voi jakaa hakemuksensa tarpeellisiin osahakemuksiin säilyttäen jokaisessa alkuperäisen hakemuksen päivämäärän sekä mahdollisen etuoikeuden.

2. Hakija voi myös omasta aloitteestaan jakaa patenttihakemuksen ja säilyttää jokaisen osahakemuksen päivämääränä alkuperäisen hakemuksen päivämäärän ja mahdollisen etuoikeuden. Jokaisella liittomaalla on oikeus määrätä, millä ehdoilla tällainen jakaminen on sallittua.

H. - Etuoikeutta ei voida evätä sillä perusteella, että jotkin sen keksinnön osat, jolle etuoikeutta pyydetään, eivät esiinny alkuperämaassa tehdyissä patenttihakemuksen patenttivaatimuksissa, edellyttäen, että sanotut osat täsmällisesti ilmenevät hakemuskirjoista kokonaisuudessaan.

I. - 1. Keksijäntodistushakemukset, jotka on tehty maassa, jossa hakijalla on oikeus oman valintansa mukaan hakea joko patenttia tai keksijäntodistusta, antavat tämän artiklan mukaisen etuoikeuden samoin ehdoin ja samoin vaikutuksin kuin patenttihakemukset.

2. Maassa, jossa hakijalla on oikeus oman valintansa mukaan hakea joko patenttia tai keksijäntodistusta, on sillä, joka hakee keksijäntodistusta, oikeus tämän artiklan patenttihakemuksia koskevien määräysten mukaisesti saada patentti-, hyödyllisyysmalli- tai keksijäntodistushakemukseen perustuva etuoikeus.

4_bis artikla

1. Patentit, joita liittomaiden kansalaiset ovat eri liittomaissa hakeneet, ovat riippumattomia patenteista, jotka on samaan keksintöön myönnetty toisissa maissa, kuuluvatpa nämä liittoon tai eivät.

2. Edellä mainittu määräys on poikkeuksitta voimassa, erityisesti siinä suhteessa, että patentit, jotka on haettu etuoikeusaikana, ovat riippumattomia sekä mitättömyys- ja menettämisperusteisiin että normaaliin voimassaoloaikaan nähden.

3. Määräystä on sovellettava kaikkiin patentteihin, jotka sen voimaan tullessa olivat olemassa.

4. Uusien maiden liittyessä sopimukseen määräystä on molemmin puolin vastaavasti sovellettava liittymishetkellä voimassa oleviin patentteihin.

5. Etuoikeuksin myönnetyt patentit ovat eri liittomaissa voimassa yhtä kauan kuin ne olisivat voimassa, mikäli niitä olisi haettu tai ne olisi myönnetty ilman etuoikeuksia.

4_ter artikla

Keksijällä on oikeus tulla sellaisena nimetyksi patenttikirjassa.

4_quater artikla

Patentin myöntämistä ei voida evätä eikä patenttia julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että patentoidun tuotteen tai patentoidun menetelmän avulla saadun tuotteen myynti on kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien rajoitusten alainen.

5 artikla

A. - 1. Patenttia ei menetetä sen johdosta, että patentin haltija tuo siihen maahan, jossa patentti on myönnetty, jossakin liittomaassa valmistettuja esineitä.

2. Jokaisella liittomaalla on oikeus ryhtyä lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin pakkolupien myöntämiseksi estääkseen patentin antaman yksinoikeuden käyttämisessä tapahtuvat väärinkäytökset, kuten keksinnön käyttämättä jättämisen.

3. Patenttia ei voida määrätä menetettäväksi muussa kuin siinä tapauksessa, että pakkolupien myöntäminen ei olisi riittänyt ehkäisemään sanottuja väärinkäytöksiä. Mitään patentin menettämistä tai peruuttamista koskevaa kannetta ei saa panna vireille ennen kuin kaksi vuotta on kulunut ensimmäisen pakkoluvan myöntämisestä.

4. Pakkolupaa koskevaa hakemusta ei voida tehdä sillä perusteella, että keksinnön käyttöönotto on kokonaan tai osaksi laiminlyöty, ennen kuin neljä vuotta on kulunut patenttihakemuksen tekemisestä tai kolme vuotta patentin myöntämisestä, jolloin sitä määräaikaa, joka kuluu umpeen myöhemmin, on sovellettava. Pakkolupaa ei myönnetä, mikäli patentinhaltija esittää laillisen syyn laiminlyöntiin. Tällainen pakkolupa ei ole yksinomainen ja sitä ei voida luovuttaa, edes alilisenssin myöntämisen muodossa, paitsi yhdessä yrityksen tai liikkeen sen osan kanssa, joka käyttää hyväkseen pakkolupaa.

5. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan tarpeellisin muutoksin myös hyödyllisyysmalleihin.

B. - Teollismallien suojaa ei voida menettää sen johdosta, ettei niitä ole otettu käytäntöön tal että maahan tuodaan samanlaisia esineitä kuin suojan kohteina olevat.

C. - 1. Mikäli jossakin maassa rekisteröidyn merkin käyttäminen on pakollista, voidaan rekisteröinti julistaa lakanneeksi ainoastaan kohtuullisen ajan kuluttua ja silloinkin ainoastaan ellei asianomainen esitä päteviä syitä laiminlyöntiinsä.

2. Mikäli merkin haltija käyttää tehtaan- tai kauppamerkkiä sellaisessa muodossa, joka poikkeaa siitä, jollaisena se on jossain liittomaassa rekisteröity, ja mikäli poikkeus ei käsitä merkin tunnusomaisia osia, ei tällainen käyttö aiheuta rekisteröinnin mitättömyyttä eikä vähennä merkin suojaa.

3. Mikäli teollisuus- tai kauppaliikkeet, joita sen maan, jossa suojaa on haettu, kansallisen lainsäädännön määräysten mukaan pidetään merkin yhteisomistajina, samanaikaisesti käyttävät tätä merkkiä samoissa tai samankaltaisissa tavaroissa, ei se estä rekisteröintiä tai millään tavoin vähennä sanotun merkin missä tahansa liittomaassa saamaa suojaa edellyttäen, että tällainen käyttö ei johda yleisöä harhaan eikä ole yleisen edun vastaista.

D. - Suojaoikeuden tunnustamiseksi ei voida vaatia, että tuotteessa on merkintä tai maininta patentista, hyödyllisyysmallista taikka tehtaan- tal kauppamerkin tai teollismallin rekisteröimisestä.

5_bis artikla

1. Maksujen suorittamista varten, jotka on säädetty teollisoikeuden alaan kuuluvien oikeuksien voimassa pysyttämiseksi, on myönnettävä vähintään kuuden kuukauden lisämääräaika, jolta ajalta kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä suoritettavaksi lisämaksu.

2. Liittomailla on oikeus sallia sellaisten patenttien saattaminen uudelleen voimaan, jotka on menetetty maksujen suorittamatta jättämisen vuoksi.

5_ter artikla

Missään liittomaassa ei patentinhaltijan oikeuksien loukkauksena ole pidettävä:

1) sitä, että muiden liittomaiden aluksissa käytetään hänen patenttinsa kohteena olevia laitteita laivan rungossa, koneissa, takilassa, kojeissa ja muissa varusteissa, kun nämä alukset ajoittain tai tilapäisesti tulevat kyseessä olevan maan kulkuvesille, edellyttäen, että tällainen käyttö tapahtuu yksinomaan aluksen tarpeisiin;

2) sitä, että patentin kohteena olevia laitteita käytetään toisten liittomaiden ilma- tai maakulkuneuvojen rakenteessa tai sanottuja kulkuneuvoja käytettäessä taikka tällaisten kulkuneuvojen varusteissa, kun ne ajoittain tai tilapäisesti tulevat asianomaiseen maahan.

5_quater artikla

Kun jokin tuote tuodaan sellaiseen liittomaahan, jossa on olemassa tämän tuotteen valmistusmenetelmän suojaava patentti, on patentin haltijalla maahan tuodun tuotteen suhteen kaikki ne oikeudet, jotka tuontimaan lainsäädäntö suo hänelle menetelmäpatentin perusteella siinä maassa valmistettuihin tuotteisiin nähden.

5_quinquies artikla

Teollismalleja suojataan kaikissa liittomaissa.

6 artikla

1. Jokaisen liittomaan kansallisessa lainsäädännössä määrätään tehtaan- tai kauppamerkkien hakemiselle ja rekisteröinnille asetettavat ehdot.

2. Jonkin liittomaan kansalaisen missä tahansa liittomaassa hakemaa merkin rekisteröintiä ei voida evätä eikä rekisteröintiä julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että merkkiä ei ole haettu, rekisteröity tai uudistettu alkuperämaassa.

3. Merkki, joka on asianmukaisesti rekisteröity jossakin liittomassa, katsotaan riippumattomaksi muissa liittomaissa rekisteröidyistä merkeistä, alkuperämaa mukaan lukien.

6_bis artikla

1. Liittomaat sitoutuvat viran puolesta, jos maan lainsäädäntö sen sallii, tai asianomistajan vaatimuksesta epäämään tai julistamaan mitättömäksi sellaisen tehtaan- tai kauppamerkin rekisteröinnin ja kieltämään sen käytön, jos se on sekaannusvaaraa aiheuttava toisinto, jäljitelmä tai käännös toisesta merkistä, jonka asianomainen rekisteröinti- tai käyttömaan viranomainen katsoo olevan siinä maassa yleisesti tunnettu kuuluvan henkilölle, jolla on oikeus saada hyväkseen tästä yleissopimuksesta johtuvat edut, ja sitä käytettävän samoissa tai samankaltaisissa tavaroissa. Sama on voimassa, jos merkin olennainen osa on tällaisen yleisesti tunnetun merkin toisinto tai siihen sekoitettavissa oleva jäljitelmä.

2. Kanteen nostamiseksi sanotunlaisen rekisteröinnin mitättömäksi julistamiseksi on varattava vähintään viiden vuoden aika rekisteröintipäivästä. Liittomailla on oikeus määrätä aika, jonka kuluessa merkin käytön kieltämistä on vaadittava.

3. Mitättömäksi julistamista koskevan kanteen tai käytön kieltämistä koskevan vaatimuksen esittäminen eivät ole määräaikaan sidottuja, jos rekisteröinti on tapahtunut tai merkkiä on käytetty vilpillisessä mielessä.

6_ter artikla

1. a) Liittomaat sopivat siitä, että mikäli asianomaista lupaa ei ole saatu, liittomaiden vaakunoita, lippuja, muita valtion tunnuskuvia, sekä näissä maissa hyväksyttyjä virallisia tarkastus- ja takuumerkkejä sekä -leimoja tai muutakaan, mitä heraldiselta kannalta on pidettävä niiden jäljitelmänä, ei rekisteröidä tehtaan- tai kauppamerkiksi tai sellaisen osaksi ja että sellaiset suoritetut rekisteröinnit julistetaan mitättömiksi sekä siitä, että sellaisten merkkien käyttö soveliain toimenpitein kielletään.

b) Edellä olevan a) kohdan määräyksiä sovelletaan myös sellaisten kansainvälisten, valtioidenvälisten järjestöjen vaakunoihin, lippuihin ja muihin tunnuskuviin, joiden jäseninä on yksi tai useampi liittomaa, sekä tällaisten järjestöjen nimien lyhennyksiin ja nimityksiin lukuun ottamatta niitä vaakunoita, lippuja, muita tunnuskuvia, nimien lyhennyksiä ja nimityksiä, jotka jo ovat sellaisten voimassa olevien kansainvälisten sopimusten kohteina, joiden tarkoituksena on turvata niiden suoja.

c) Liittomaa ei ole velvollinen soveltamaan edellä olevan b) kohdan määräyksiä ennen tämän yleissopimuksen voimaan tuloa siinä maassa vilpittömässä mielessä saavutettujen oikeuksien omistajien vahingoksi. Liittomaat eivät ole velvollisia soveltamaan sanottuja määräyksiä silloinkaan, kun edellä olevassa a) kohdassa mainittu käyttö tai rekisteröinti ei ole sen laatuista, että se yleisössä herättäisi käsityksen kyseisen järjestön ja vaakunoiden, lippujen, tunnuskuvien, nimien lyhennysten ja nimitysten välillä vallitsevasta yhteydestä, eikä silloin kun tämä käyttö tai rekisteröinti ei todennäköisesti ole sen luonteista, että se johtaisi yleisön harhaan käyttäjän ja järjestön välillä vallitsevan yhteyden suhteen.

2. Virallisten tarkastus- ja takuumerkkien, sekä -leimojen käyttöä koskevaa kieltoa on sovellettava ainoastaan silloin, kun tavaramerkit, joihin ne sisältyvät, ovat tarkoitetut käytettäviksi samoja tai samankaltaisia tavaralajeja varten.

3. a) Näiden määräysten soveltamiseksi liittomaat sopivat siitä, että ne Bernissä olevan kansainvälisen toimiston välityksellä toimittavat vastavuoroisesti toisilleen luettelon niistä valtion tunnuskuvista, sekä virallisista tarkastus- ja takuumerkeistä ja -leimoista, jotka ne nyt tai vastaisuudessa haluavat kokonaan tai tietyissä rajoissa saattaa tästä artiklasta johtuvan suojan alaisiksi, samoin kuin kaikki tähän luetteloon myöhemmin tehdyt muutokset. Jokaisen liittomaan on sopivana ajankohtana pidettävä toimitetut luettelot yleisön nähtävinä.

Luetteloiden toimittaminen ei kuitenkaan ole pakollista valtioiden lippujen osalta.

b) Tämän artiklan 1 b) kohdan määräykset koskevat vain sellaisia kansainvälisten valtioidenvälisten järjestöjen vaakunoita, lippuja, muita tunnuskuvia, nimien lyhennyksiä ja nimityksiä, joista nämä järjestöt ovat toimittaneet luettelot liittomaille kansainvälisen toimiston välityksellä.

4. Kukin liittomaa voi kahdentoista kuukauden kuluessa tiedoksiannon vastaanottamisesta kansainvälisen toimiston välityksellä toimittaa asianomaiselle maalle tai kansainväliselle valtioidenväliselle järjestölle mahdolliset muistutuksensa.

5. Kysymyksen ollessa valtioiden lipuista, on edellä olevan 1 kappaleen tarkoittamia toimenpiteitä sovellettava ainoastaan tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity 6 päivän marraskuuta 1925 jälkeen.

6. Milloin kysymys on muista valtioiden tunnuskuvista kuin lipuista, sekä liittomaiden virallisista merkeistä ja leimoista samoin kuin kansainvälisten, valtioiden välisten järjestöjen vaakunoista, lipuista, muista tunnuskuvista, nimien lyhennyksistä ja nimityksistä, on näitä määräyksiä sovellettava vain tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity vasta sen jälkeen kun kaksi kuukautta on kulunut edellä olevassa 3 kappaleessa tarkoitetun tiedoksiannon vastaanottamisesta.

7. Vilpillisissä tapauksissa mailla on oikeus julistaa sellaistenkin merkkien rekisteröinti mitättömäksi, jotka on rekisteröity ennen 6 päivää marraskuuta 1925 ja joihin sisältyy valtion tunnuskuvia tai virallisia merkkejä ja leimoja.

8. Ne jonkin maan kansalaiset, jotka ovat oikeutetut käyttämään oman valtionsa tunnuskuvia, merkkejä tai leimoja, saavat käyttää niitä, vaikka ne ovatkin samanlaisia kuin toisen maan.

9. Liittomaat sitoutuvat kieltämään, mikäli asianomaista lupaa ei ole saatu, muiden liittomaiden valtionvaakunoiden käytön liiketoiminnassa, milloin tällainen käyttö on omiaan johtamaan harhaan tavaran alkuperän suhteen.

10. Edellä olevat määräykset eivät estä eri maita käyttämästä 6 quinquies artiklan B kirjaimen 3 kappaleen suomaa oikeutta evätä tai julistaa mitättömäksi sellaisten merkkien rekisteröinti, joihin on luvattomasti otettu vaakunoita, lippuja, muita valtion tunnuskuvia tai jonkin liittomaan hyväksymiä virallisia merkkejä tai leimoja, samoin kuin edellä 1 kappaleessa mainittuja kansainvälisten, valtioidenvälisten järjestöjen tunnusmerkkejä.

6_quater artikla

1. Jos jonkin liittomaan lainsäädännön mukaan tavaramerkin luovutus on pätevä ainoastaan, milloin se tapahtuu samanaikaisesti yrityksen tai kauppaliikkeen luovutuksen kanssa, johon merkki kuuluu, riittää luovutuksen pätevyyden edellytykseksi, että sanotussa maassa oleva yrityksen tai kauppaliikkeen osa siirtyy luovutuksensaajalle yksinomaisin oikeuksin siellä valmistaa tai myydä niitä tavaroita, joihin luovutettu merkki on pantu.

2. Edellä oleva määräys ei velvoita liitto. maita pitämään pätevänä tavaramerkin luovuttamista, jos luovutuksensaajan toimesta tapahtuva merkin käyttö olisi tosiasiallisesti omiaan johtamaan yleisöä harhaan erityisesti niiden tuotteiden alkuperään, laatuun tai olennaisiin ominaisuuksiin nähden, joita varten merkki on tarkoitettu.

6_quinquies artikla

A. - 1. Jokainen alkuperämaassa asianmukaisesti rekisteröity tehtaan- tai kauppamerkki on sellaisenaan tässä artiklassa ilmoitetuin varauksin hyväksyttävä rekisteröitäväksi ja suojattava toisissa liittomaissa. Nämä maat voivat vaatia, että ennen lopullista rekisteröimistä esitetään asianomaisen viranomaisen antama todistus alkuperämaassa tapahtuneesta rekisteröinnistä. Tämän todistuksen laillistamista ei voida vaatia.

2. Alkuperämaana on pidettävä sitä liittomaata, jossa hakijalla on tosiasiallinen ja toimiva teollisuuslaitos tai kauppaliike tai, mikäli hänellä ei ole tällaista yritystä liittoon kuuluvan maan alueella, sitä liittomaata, jossa hänellä on kotipaikka, ja mikäli hänellä ei ole kotipaikkaa missään liittomaassa, mutta hän on jonkin liittomaan kansalainen, sitä maata, jonka kansalainen hän on.

B. - Tässä artiklassa tarkoitettujen tehtaan- tai kauppamerkkien rekisteröintiä ei voida evätä eikä julistaa mitättömäksi muissa kuin seuraavissa tapauksissa:

1) jos ne ovat laadultaan sellaisia, että ne loukkaavat kolmannen miehen saavuttamia oikeuksia siinä maassa, jossa suojaa haetaan;

2) jos niiltä kokonaan puuttuu omintakeinen luonne tai ne koostuvat yksinomaan merkeistä tai nimityksistä, joita liiketoiminnassa voidaan käyttää ilmaisemaan tavaroiden lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, arvoa, alkuperäpaikkaa tai niiden valmistusajankohtaa tai jotka ovat käyneet tavallisiksi yleisessä kielenkäytössä tai rehellisessä ja pysyväisessä kauppatavassa siinä maassa, jossa suojaa haetaan;

3) jos ne ovat hyvän tavan tai yleisen järjestyksen vastaiset ja varsinkin jos ne ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Merkkiä ei kuitenkaan ole pidettävä yleisen järjestyksen vastaisena yksistään siitä syystä, ettei se ole sopusoinnussa jonkin tavaramerkkilainsäädäntöön sisältyvän säännöksen kanssa, ellei tämä säännös ole juuri yleistä järjestystä koskeva.

Näitä säännöksiä sovellettaessa on kuitenkin lisäksi otettava huomioon 10 bis artiklan säännökset.

C. - 1. Merkin suojaamiskelpoisuutta arvosteltaessa on otettava huomioon kaikki tosiseikat, erityisesti kuinka kauan merkki on ollut käytössä.

2. Tehtaan- tai kauppamerkkien rekisteröintiä ei voida evätä toisissa liittomaissa pelkästään siitä syystä, että ne poikkeavat alkuperämaassa suojatuista merkeistä sellaisissa kohdin, jotka eivät vaikuta niiden erottamiskykyyn eivätkä niiden samuuteen siinä muodossa, jossa ne on rekisteröity alkuperämaassa.

D. - Kukaan ei voi käyttää hyväkseen tämän artiklan määräyksiä, ellei merkkiä, jolle suojaa haetaan, ole rekisteröity alkuperämaassa.

E. - Kuitenkaan merkin rekisteröinnin uudistaminen alkuperämaassa ei missään tapauksessa tuota velvollisuutta rekisteröinnin uudistamiseen niissä muissa liittomaissa, joissa merkki on rekisteröity.

F. - Edellä 4 artiklassa mainitun määräajan kuluessa tehty tavaramerkkihakemus säilyttää etuoikeutensa siinäkin tapauksessa, että merkin rekisteröinti alkuperämaassa toimitetaan vasta sanotun määräajan kuluttua umpeen.

6_sexies artikla

Liittomaat sitoutuvat suojaamaan palvelumerkkejä. Ne eivät ole velvollisia huolehtimaan tällaisten merkkien rekisteröinnistä.

6_septies artikla

1. Jos sen henkilön asiamies tai edustaja, joka on merkin haltija jossain liittomaassa, hakee ilman haltijan valtuutusta merkin rekisteröintiä omissa nimissään yhdessä tai useammassa liittomaassa, on merkin haltijalla oikeus vastustaa haettua rekisteröintiä tai vaatia sen julistamista mitättömäksi tai mikäli maan laki sen sallii, sanotun rekisteröinnin siirtämistä hänen nimiinsä, jollei asiamies tai edustaja osoita, että hänen menettelynsä on ollut oikeutettua.

2. Merkin haltijalla on, huomioon ottaen edellä olevan 1 kappaleen määräykset, oikeus vastustaa asiamiehensä tai edustajansa toimesta tapahtuvaa merkkinsä käyttöä, jollei hän ole antanut siihen lupaa.

3. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan määrätä kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa merkin haltijan on käytettävä tämän artiklan edellyttämiä oikeuksiaan.

7 artikla

Sen tavaran laatu, jossa tehtaan- tai kauppamerkki on aiottu käytettäväksi ei missään tapauksessa saa olla merkin rekisteröimisen esteenä.

7_bis artikla

1. Liittomaat sitoutuvat hyväksymään rekisteröitäviksi ja suojelemaan yhteisömerkkejä sellaisille yhteisöille, joiden olemassaolo ei ole alkuperämaan lainsäädännön vastainen, vaikka näillä yhteisöillä ei olisikaan teollisuuslaitosta tai kauppaliikettä.

2. Kullakin maalla on oikeus määrätä ne erityisehdot, joilla yhteisömerkki suojataan ja se voi evätä suojan, jos merkki on yleisen edun vastainen.

3. Näiden merkkien suojaa ei kuitenkaan saa evätä miltään yhteisöltä, jonka olemassaolo ei ole alkuperämaan lain vastainen, sillä perusteella, ettei sillä ole toimipaikkaa siinä maassa, jossa suojaa haetaan, tai ettei sitä ole perustettu viimemainitun maan lainsäädännön mukaisesti.

8 artikla

Toiminimen tulee olla suojattu ilman hakemusta ja rekisteröintivelvollisuutta kaikissa liittomaissa, olipa se tehtaan- tai kauppamerkin osana tai ei.

9 artikla

1. Tavarat, joihin on luvattomasti pantu tehtaan- tai kauppamerkki tai toiminimi, on otettava takavarikkoon silloin kun ne tuodaan niihin liittomaihin, joissa tällaisella merkillä tai toiminimellä on oikeus lailliseen suojaan.

2. Takavarikko on niin ikään toimitettava siinä maassa, jossa tavaran luvaton merkintä on tehty tai siinä maassa, johon tavara on tuotu.

3. Takavarikko on toimitettava virallisen syyttäjän tai muun toimivaltaisen viranomaisen taikka asianomistajan, luonnollisen tai oikeushenkilön, vaatimuksesta kunkin maan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4. Viranomaiset eivät ole velvollisia toimittamaan kauttakulkutavaroiden takavarikointia.

5. Jos jonkin maan lainsäädäntö ei salli takavarikointia tavaraa maahan tuotaessa, on takavarikko korvattava tuontikiellolla tai itse maassa toimitettavalla takavarikolla.

6. Jos jonkin maan lainsäädäntö ei salli takavarikointia tavaraa maahan tuotaessa tai tuontikiellon antamista taikka takavarikointia itse maassa, on tällaiset toimenpiteet, kunnes maan lainsäädäntöä on vastaavasti muutettu, korvattava niillä oikeuskeinoilla, jotka kysymyksessä olevan maan lainsäädännön mukaan ovat vastaavanlaisissa tapauksissa maan omien kansalaisten käytettävissä.

10 artikla

1. Edellisen artiklan määräyksiä sovelletaan tapauksiin, joissa välittömästi tai välillisesti käytetään väärää merkintää ilmaisemaan tavaran alkuperää taikka tuottajan, valmistajan tai kauppiaan -henkilöllisyyttä.

2. Asianomistajana on aina pidettävä jo kaista tuottajaa, valmistajaa tai kauppiasta, sekä luonnollista että oikeushenkilöä, joka tuottaa, valmistaa tai pitää kaupan mainitunlaisia tavaroita ja joka harjoittaa liikettä sillä paikkakunnalla, joka on valheellisesti ilmoitettu alkuperäpaikkakunnaksi tai sillä seudulla, jossa tämä paikkakunta sijaitsee tai siinä maassa, joka on valheellisesti ilmoitettu tai jossa väärää alkuperämerkintää käytetään.

10_bis artikla

1. Liittomaat ovat velvolliset takaamaan niille, jotka ovat jonkin liittomaan kansalaisia, tehokkaan suojan vilpillistä kilpailua vastaan.

2. Vilpillisenä kilpailuna on pidettävä jokaista kilpailutekoa, joka on hyvän liiketavan vastainen.

3. Erityisesti on kiellettävä:

1) kaikki teot, jotka ovat omiaan millaisin keinoin tahansa aiheuttamaan sekaannusta kilpailijan liikelaitoksen, tavaroiden tai teollisen tai kaupallisen toiminnan kanssa;

2) väärät väitteet liiketoiminnassa, jotka ovat omiaan vähentämään luottamusta kilpailijan liikelaitokseen, tavaroihin tai teolliseen tai kaupalliseen toimintaan;

3) ilmoitukset tai väitteet, joiden käyttö liiketoiminnassa on omiaan johtamaan yleisön harhaan tavaroiden laadun, valmistustavan, ominaisuuksien, käyttökelpoisuuden tal paljouden suhteen.

10_ter artikla

1. Liittomaat sitoutuvat takaamaan toisten liittomaiden kansalaisille soveliaat oikeuskeinot kaikkien 9, 10 ja 10 bis artiklassa tarkoitettujen tekojen tehokkaaksi ehkäisemiseksi.

2. Lisäksi ne sitoutuvat ryhtymään toimenpiteisiin, jotta järjestöt ja yhdistykset, jotka edustavat asianomaisia teollisuudenharjoittajia, tuottajia ja kauppiaita ja joiden olemassaolo ei ole niiden kotimaan lainsäädännön vastainen, voivat tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa ajaa vaatimusta 9, 10 ja 10 bis artiklassa tarkoitettujen tekojen ehkäisemiseksi, siinä määrin kuin lainsäädäntö siinä maassa, jossa suojaa haetaan, sallii sen maan omille järjestöille ja yhdistyksille.

11 artikla

1. Liittomaat antavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti sellaisille tuotteille, jotka pannaan näytteille jonkin liittomaan alueella järjestetyissä virallisissa tai virallisiksi tunnustetuissa kansainvälisissä näyttelyissä, väliaikaisen suojan patentoitavissa oleville keksinnöille, hyödyllisyysmalleille, teollismalleille, sekä tehtaan- tai kauppamerkeille.

2. Tämä väliaikainen suoja ei pidennä 4 artiklassa mainittuja määräaikoja. Mikäli etuoikeuteen myöhemmin vedotaan, voi kunkin maan hallitus määrätä, että määräaika on laskettava siitä ajankohdasta, jolloin tuote on tuotu näyttelyyn.

3. Kukin maa voi vaatia tarpeelliseksi katsomaansa näyttöä todistukseksi näyttelyesineen samuudesta ja sen näyttelyyn tuomisen ajankohdasta.

12 artikla

1. Kukin liittomaa sitoutuu perustamaan erityisen hallintoviraston teollisoikeudellisten asiain käsittelyä varten, sekä keskuspaikan, jossa patentit, hyödyllisyysmallit, teollismallit sekä tehtaan- ja kauppamerkit pidetään julkisesti nähtävinä.

2. Tämä virasto julkaisee virallista aikakauslehteä. Sen tulee säännöllisesti julkaista:

a) myönnettyjen patenttien haltijoiden nimet lyhyin maininnoin patentoiduista keksinnöistä;

b) rekisteröityjen tavaramerkkien jäljennökset.