51/1974

1 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan "maatalousyrityksellä" sellaisia yrityksiä tai yrityksen osia, joissa harjoitetaan viljelystä, karjanhoitoa ja -kasvatusta, metsänhoitoa, puutarhanviljelyä ja maataloustuotteiden ensimmäistä jalostamista yrittäjän itsensä toimesta tai mitä tahansa muuta maatalouden piiriin kuuluvaa toimintaa.

2. Mikäli on välttämätöntä, tulee asianomaisen viranomaisen kuultuaan edustavimpia asianomaisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, mikäli sellaisia on, määritellä maatalouden ja toisaalta kaupan ja teollisuuden välinen raja siten, ettei mikään maatalousyritys jää kansallisen ammattientarkastusjärjestelmän ulkopuolelle.

3. Milloin syntyy epävarmuutta siitä, kuuluuko jokin yritys tai yrityksen osa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, tulee asianomaisen viranomaisen ratkaista asia.

2 artikla

Tässä yleissopimuksessa käsittää sanonta "lainsäännökset" lakien ja asetusten lisäksi välimiestuomiot ja työehtosopimukset, joille on annettu lain voima ja joiden noudattamisen valvonta kuuluu ammattientarkastajille.

3 artikla

Jokaisen Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltion, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, tulee ylläpitää maatalouden ammattientarkastusjärjestelmää.

4 artikla

Maatalouden ammattientarkastusjärjestelmää on sovellettava maatalousyrityksiin, joissa työskentelee työntekijöitä ja ammattioppilaita siitä riippumatta, missä muodossa heille maksetaan korvausta työstä tai minkä laatuinen, muotoinen tai pituinen heidän työsopimuksensa on.

5 artikla

1. Jokainen tämän yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio voi liittämällä ilmoituksen ratifiointiasiakirjaansa sitoutua ulottamaan maatalouden ammattientarkastuksen koskemaan myös yhtä tai useampia seuraavista maatalousyrityksissä työskentelevistä henkilöryhmistä:

a) vuokraviljelijöitä, jotka eivät käytä vierasta työvoimaa, osuuspalkkaisia ja näihin verrattavia maataloustyöntekijäin ryhmiä;

b) kollektiiviseen taloudelliseen yritykseen osallistuvia henkilöitä, esim. osuuskunnan jäseniä;

c) yrittäjän perheenjäseniä niin kuin nämä määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi myöhemmin lähettää Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle ilmoituksen, että se sitoutuu soveltamaan yleissopimusta yhteen tai useampaan edellisessä momentissa mainituista henkilöryhmistä, joita aikaisempi ilmoitus ei vielä koske.

3. Jokaisen tämän yleissopimuksen ratifioineen jäsenvaltion tulee ilmoittaa Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan nojalla annettavissa raporteissaan, missä laajuudessa se on pannut tai aikoo panna täytäntöön yleissopimuksen määräykset niiden henkilöryhmien osalta, jotka mainitaan tämän artiklan 1 momentissa ja joita ilmoitus ei vielä koske.

6 artikla

1. Maatalouden ammattientarkastusjärjestelmän tehtävänä on

a) varmistaa työehtoja ja työntekijäin suojelua työssä koskevien lainsäännösten soveltaminen, esim. työaikaa, palkkoja, viikkolepoa ja lomia, työsuojelua, terveyttä ja viihtyvyyttä, naisten, lasten ja nuorten henkilöiden työssäpitämistä sekä muita näihin liittyviä asioita koskevien säännösten soveltaminen, sikäli kuin näiden säännösten soveltamisen varmistaminen kuuluu ammattientarkastajien tehtäviin;

b) antaa työnantajille ja työntekijöille teknisiä tietoja ja neuvoja siitä, miten lainsäännöksiä tehokkaimmin noudatetaan;

c) kiinnittää asianomaisen viranomaisen huomio sellaisiin puutteisiin tai epäkohtiin, joista ei ole erityisiä säännöksiä voimassa olevissa lainsäännöksissä, ja alistaa viranomaisen harkittavaksi lainsäädännön parantamista tarkoittavia ehdotuksia.

2. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan maatalouden ammattientarkastajille antaa neuvoa-antavia tai toimeenpanotehtäviä, jotka liittyvät työntekijöiden ja heidän perheidensä elinehtoja koskeviin lainsäännöksiin.

3. Maatalouden ammattientarkastajille mahdollisesti annetut muut tehtävät eivät saa olla sen laatuisia, että ne häiritsevät heidän pääasiallisten virkatehtäviensä tehokasta hoitamista tai vaikuttavat jollain tavoin haitallisesti siihen arvovaltaan ja puolueettomuuteen, jota ammattientarkastajilta vaaditaan heidän suhtautumisessaan työnantajiin ja työntekijöihin.

7 artikla

1. Mikäli jäsenvaltion hallinnollisen käytännön kannalta on mahdollista, on maatalouden ammattientarkastus alistettava keskuselimen valvontaan ja ohjaukseen.

2. Liittovaltion osalta voi "keskuselin" tarkoittaa joko liittovaltion tai osavaltion tasolla toimivaa elintä.

3. Maatalouden ammattientarkastusta voi suorittaa esimerkiksi

a) yksi ainoa ammattientarkastuselin, joka on vastuussa taloudellisen toiminnan kaikista aloista;

b) yksi ainoa ammattientarkastuselin, joka järjestää keskuudessaan tehtäväkohtaisen erikoistumisen antamalla sopivan koulutuksen maatalouden piirissä työskentelemään joutuville ammattientarkastajille;

c) yksi ainoa ammattientarkastuselin, joka järjestää keskuudessaan toimialakohtaisen erikoistumisen perustamalla teknisesti pätevän osaston, jonka virkamiehet toimivat maatalouden piirissä;

d) maatalouden kysymyksiin erikoistunut tarkastuselin, jonka toimintaa valvoo keskuselin, jolla on samanlaiset valtuudet muiden alojen, esim. teollisuuden, kuljetuksen ja kaupan ammattientarkastukseen nähden.

8 artikla

1. Maatalouden ammattientarkastushenkilökunnan tulee koostua julkisoikeuden piiriin kuuluvista virkamiehistä, joiden asema ja työehdot takaavat heille työpaikan pysyvyyden ja riippumattomuuden hallitusvaihdoksista ja asiattomalta ulkopuoliselta vaikutukselta.

2. Mikäli se on kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaista, jäsenvaltio voi ottaa maatalouden ammattientarkastusjärjestelmäänsä ammatillisten järjestöjen virkailijoita tai edustajia, joiden toiminta täydentäisi julkisoikeuden piiriin kuuluvien virkamiesten toimintaa; näille virkailijoille tai edustajille on taattava pysyvä palvelussuhde ja heidät on turvattava asiattomalta ulkopuoliseita vaikutukselta.

9 artikla

1. Huomioon ottaen ne työhönottoehdot, jotka kansallisessa lainsäädännössä määrätään julkisoikeuden piiriin kuuluvien virkamiesten työhönotolle, on maatalouden ammattientarkastajat valittava työhön silmällä pitäen yksinomaan tehtävien hoitamiseen tarvittavaa pätevyyttä.

2. Asianomaisen viranomaisen on määrättävä tämän pätevyyden toteamistavat.

3. Maatalouden ammattientarkastajien tulee saada sopiva koulutus tehtäviensä hoitamiseen, ja on ryhdyttävä toimenpiteisiin tarkoituksenmukaisen lisäkoulutuksen antamiseksi heille työn yhteydessä.

10 artikla

Sekä miehiä että naisia on voitava nimittää maatalouden ammattientarkastuksen henkilökuntaan. Mikäli on välttämätöntä, voidaan määrätä erityistehtäviä mies- ja vastaavasti naistarkastajille.

11 artikla

Jäsenvaltion tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että asianmukaisen pätevyyden omaavia teknisiä asiantuntijoita ja alan ammattimiehiä, jotka voivat auttaa ratkaisemaan teknisiä tietoja vaativia pulmakysymyksiä, saadaan yhteistyöhön maatalouden ammattientarkastuksen kanssa maan olosuhteiden kannalta sopivimmaksi katsottavalla tavalla.

12 artikla

1. Asianomaisen viranomaisen tulee ryhtyä sopiviin toimenpiteisiin tehokkaan yhteistyön edistämiseksi maatalouden ammattientarkastuselinten ja niiden valtion elinten ja julkisten tahi hyväksyttyjen laitosten kanssa, jotka toimivat samalla alalla.

2. Tarvittaessa voi asianomainen viranomainen, saadakseen apua, siirtää tiettyjä ammattientarkastuksen tehtäviä alueellisella tai paikallisella tasolla sopivien valtion elimien tai julkisten laitosten hoidettavaksi tai sallia näiden elinten tai laitosten osallistua mainittujen tehtävien hoitamiseen edellytettynä, ettei tällainen menettely vaikuta haitallisesti tämän yleissopimuksen periaatteiden soveltamiseen.

13 artikla

Asianomaisen viranomaisen tulee ryhtyä sopiviin toimenpiteisiin yhteistyön edistämiseksi maatalouden ammattientarkastuksen virkamiesten ja työnantajien ja työntekijöiden tai heidän järjestöjensä välillä, mikäli sellaisia järjestöjä on.

14 artikla

On ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että maatalouden ammattientarkastajia on riittävästi tarkastustehtävien tehokkaan suorittamisen turvaamiseksi ja että tarkastajien luku määrätään ottaen huomioon

a) tarkastajien tehtävien tärkeys, erityisesti

i) tarkastuksen alaisten maatalousyritysten lukumäärä, laatu, l(oko ja sijainti;

ii) näissä yrityksissä työskentelevien työntekijöiden lukumäärä ja heidän jakautumisensa eri työntekijäryhmiin;

iii) sovellettavien lainsäännösten lukumäärä ja niiden moninaisuus;

b) tarkastajien käytettävissä olevat aineelliset apukeinot;

c) tarkastuskäyntien tehokkaan suorittamisen käytännölliset edellytykset.

15 artikla

1. Asianomaisen viranomaisen tulee tarpeellisin toimenpitein huolehtia siitä, että maatalouden ammattientarkastajien käytettävissä on

a) paikallisia tarkastustoimistoja, joiden sijoituksessa on otettu huomioon maatalousyritysten maantieteellinen sijainti ja käytettävissä olevat kulkuyhteydet ja jotka ovat toiminnan vaatimusten mukaisesti varustettuja ja mikäli mahdollista avoinna kaikille asianosaisille;

b) heidän tehtäviensä hoitamisessa tarvittavia kulkuvälineitä, ellei sopivia julkisen liikenteen palveluksia ole käytettävissä.

2. Asianomaisen viranomaisen tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin matkakustannusten ja muiden tehtävien suorittamiseen tarvittavien kulujen korvaamiseksi maatalouden ammattientarkastajille.

16 artikla

1. Asianmukaisella valtakirjalla varustetulla maatalouden ammattitarkastajalla tulee olla oikeus

a) päästä vapaasti ja ennakolta ilmoittamatta mihin vuorokauden aikaan tahansa ammattientarkastuksen alaiseen työpaikkaan;

b) päästä päiväsaikaan mihin tahansa huoneistoon, jonka hän hyvällä syyllä voi uskoa olevan ammattientarkastuksen alaisen;

c) suorittaa tutkimuksia, kokeita tai selvityksiä, jotka hän katsoo tarpeelliseksi varmistuakseen siitä, että lainsäännöksiä tarkoin noudatetaan, ja erityisesti hänellä tulee olla oikeus

i) joko yksin tai todistajien läsnäollessa esittää kysymyksiä työnantajalle, yrityksen henkilökunnalle tai muulle yrityksessä olevalle henkilölle kaikista lainsäännösten soveltamista koskevista asioista;

ii) vaatia kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti määrätyllä tavalla kaikkien kirjojen, luetteloiden ja muiden asiakirjojen esittämistä, joiden pitämisen elin- ja työehtoja koskeva lainsäädäntö määrää, jotta hän voisi tarkastaa, että ne ovat lainsäännösten mukaiset, ja on hänellä oikeus ottaa niistä jäljennös tai otteita;

iii) ottaa ja viedä analysoitavaksi näytteitä tuotteista, tarvikkeista ja aineista, joita yrityksessä käytetään tai käsitellään edellytettynä että työnantajalle tai hänen edustajalleen ilmoitetaan tässä tarkoituksessa tapahtuvasta tuotteiden, tarvikkeiden tai aineiden ottamisesta ja poisviennistä.

2. Ammattientarkastaja älköön menkö vedoten edellisen momentin 1 a tai h kohtaan maatalousyrittäjän yksityisasuntoon, ellei hän ole saanut tämän suostumusta siihen tai ellei hänellä ole asianomaisen viranomaisen antamaa erikoisvaltuutta.

3. Suorittaessaan tarkastuskäyntiä tulee ammattientarkastajan ilmoittaa siitä työnantajalle tai hänen edustajalleen sekä työntekijöille tai heidän edustajilleen, mikäli tarkastaja ei katso tällaisen ilmoittamisen haittaavan tarkastuksen tehokkuutta.

17 artikla

Maatalouden ammattientarkastusta on niissä tapauksissa ja sillä tavalla kuin asianomainen viranomainen määrää käytettävä sellaisten uusien laitosten, uusien tarvikkeiden tai aineiden sekä tuotteiden käsittelyä tahi jalostamista tarkoittavien uusien menetelmien ennakkotarkastukseen, joiden voidaan epäillä olevan vaarallisia terveydelle tai turvallisuudelle.

18 artikla

1. Maatalouden ammattientarkastajalla tulee olla valtuudet ryhtyä toimenpiteisiin maatalousyrityksen laitteissa, suunnittelussa tai työmenetelmissä, vaarallisten tarvikkeiden tai aineiden käyttö mukaan luettuna, havaittujen puutteiden poistamiseksi, joiden hän kohtuuden mukaan saattaa uskoa olevan vaarana terveydelle tai turvallisuudella.

2. Voidakseen ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin ammattientarkastajalla tulee olla oikeus, ottaen huomioon kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti määrätyn oikeuden kääntyä tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen puoleen asian tutkimiseksi, määrätä tai määräyttää,

a) että määräajan kuluessa on tehtävä laitteisiin, huonetiloihin, työkaluihin, varusteisiin tai koneisiin sellaiset muutokset, jotka ovat tarpeelliset terveyttä tai turvallisuutta koskevien lainsäännösten noudattamisen varmistamiseksi; tai

b) että ryhdytään viipymättä toimenpiteisiin, jopa keskeytetään työ, silloin kun välitön vaara uhkaa työntekijäin terveyttä tai turvallisuutta.

3. Milloin 2 momentissa mainitut toimenpiteet eivät ole jäsenvaltion hallinnollisen tai oikeuskäytännön mukaiset, tarkastajalla tulee olla oikeus kääntyä asianomaisen viranomaisen puoleen siinä tarkoituksessa, että tämä heti antaisi määräykset tai määräisi heti ryhdyttäväksi muihin toimenpiteisiin.

4. Ne puutteellisuudet, jotka tarkastaja käyntinsä aikana on yrityksessä havainnut ja ne toimenpiteet, jotka hän on määrännyt 2 momentin mukaisesti tai joihin ryhtymistä hän aikoo pyytää 3 momentin mukaisesti, on heti saatettava työnantajan ja työntekijöiden edustajien tietoon.

19 artikla

1. Maatalouden ammattientarkastukselle on ilmoitettava maataloudessa sattuvat työtapaturmat ja ammattitaudit niissä tapauksissa ja sillä tavalla kuin kansallisessa lainsäädännössä määrätään.

2. Mikäli mahdollista tulee ammattientarkastajien saada osallistua kaikkiin tapahtumapaikalla suoritettaviin tutkimuksiin, jotka koskevat vakavampien työtapaturmien tai ammattitautien syitä, varsinkin sellaisten, joiden uhriksi on joutunut useampia työntekijöitä tai jotka ovat aiheuttaneet kuolemantapauksia.

20 artikla

Sillä varauksella että otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön mahdolliset poikkeukset, maatalouden ammattientarkastajat

a) älkööt omistako välitöntä tai välillistä etua valvontansa alaisissa yrityksissä;

b) olkoot velvolliset asianmukaisten rangaistusseuraamusten tai kurinpidollisten toimenpiteiden uhalla pitämään omana tietonaan vieläpä työstä erottuaankin tehtäviensä hoitamisen yhteydessä mahdolliset tietoonsa tulleet valmistus- tai kauppasalaisuudet tai työmenetelmät;

c) käsitelkööt ehdottoman luottamuksellisina kaikki heille tehdyt valitukset, jotka koskevat jotakin puutteellisuutta, työmenetelmässä esiintyvää vaaraa tai lainsäännösten rikkomista, älköötkä ilmoittako työnantajalle tai hänen edustajalleen, että tällainen valitus aiheutti tarkastuskäynnin.

21 artikla

Maatalousyritykset on tarkastettava niin usein ja niin perusteellisesti kuin on tarpeen tätä alaa koskevien lainsäännösten tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi.

22 artikla

1. Henkilöä vastaan, joka rikkoo tai jättää noudattamatta lainsäännöksiä, joiden noudattamisen valvonta kuuluu maatalouden ammattientarkastajille, voidaan ryhtyä heti ilman ennakkovaroitusta oikeus- tai hallinnollisiin toimiin. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan kuitenkin tehdä poikkeuksia niissä tapauksissa, joissa on annettava ensiksi parannusten suorittamista tai ehkäisytoimenpiteisiin ryhtymistä koskeva kehoitus.

2. Maatalouden ammattientarkastajan on annettava itse ratkaista, antaako hän varoituksen ja ohjeita oikeustoimiin ryhtymisen tai niiden ehdottamisen sijasta.

23 artikla

Milloin maatalouden ammattientarkastajalla ei itsellään ole valtuuksia ryhtyä oikeustoimiin, hänellä tulee olla oikeus antaa lainsäännösten rikkomista koskeva selonteko suoraan sille viranomaiselle, jonka toimialaan tällaiset toimenpiteet kuuluvat.

24 artikla

Kansallisessa lainsäädännössä on määrättävä ja käytännössä tehokkaasti sovellettava sopivia seuraamuksia niiden lainsäännösten rikkomisesta, joiden noudattamista maatalouden ammattientarkastajien tulee valvoa, samoin kuin ammattientarkastajien työskentelylle asetetuista esteistä.

25 artikla

1. Ammattientarkastajien tai, tapauksesta riippuen, paikallisten tarkastuselinten velvollisuus on antaa ammattientarkastuksen keskusviranomaiselle määräajoin selostus toimintansa tuloksista maatalouden piirissä.

2. Selostukset on laadittava ammattientarkastuksen keskusviranomaisen määräämällä tavalla ja niissä käsiteltävä niitä asioita, jotka tämä viranomainen kulloinkin määrää; selostukset on annettava niin usein kuin tämä viranomainen määrää, mutta kuitenkin ainakin kerran vuodessa.

26 artikla

1. Ammattientarkastuksen keskusviranomaisen tulee julkaista vuosikertomus maatalouden ammattientarkastuselinten toiminnasta joko erillisenä selontekona tai yleisen ammattientarkastuskertomuksen osana.

2. Tällaiset vuosikertomukset on julkaistava kohtuullisen ajan kuluessa kertomusvuoden päättymisestä ja joka tapauksessa kahdentoista kuukauden kuluessa mainitun vuoden päättymisestä.

3. Jäljennös vuosikertomuksesta on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle kolmen kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta.

27 artikla

Ammattientarkastuksen keskusviranomaisen vuosikertomuksessa on käsiteltävä erityisesti seuraavia asioita, mikäli ne kuuluvat tämän viranomaisen toimialaan:

a) maatalouden ammattientarkastusta koskevat lait ja asetukset;

b) maatalouden ammattientarkastuksen henkilökunta;

c) tarkastuksen alaisia maatalousyrityksiä ja niissä työskentelevien henkilöiden lukumäärää koskeva tilasto;

d) tarkastuskäyntejä koskeva tilasto;

e) lainrikkomuksia ja niiden johdosta määrättyjä rangaistusseuraamuksia koskeva tilasto;

f) työtapaturmia ja niiden syitä koskeva tilasto;

g) ammattitauteja ja niiden syitä koskeva tilasto.

28 artikla

Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.

29 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on rekisteröity.

30 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.

31 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toi. sen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

32 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

33 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

34 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 30 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;

b) sen jälkeen, kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

35 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.