52/1968 | Fördragsserien

Asetus kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Datum för undertecknande: 9.8.1968

Sitten kun tasavallan presidentti on 19 päivänä huhtikuuta 1968 päättänyt, että Suomi liittyy Lontoossa 5 päivänä huhtikuuta 1966 tehtyyn kansainväliseen lastiviivayleissopimukseen ja Suomen liittyntiskirja on 15 päivänä toukokuuta 1968 talletettu valtioiden välisen neuvoa-antavan merenkulkujärjestön (IMCO) pääsihteerin huostaan, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 15 päivänä elokuuta 1968 niin kuin siitä on sovittu.

KANSAINVÄLINEN LASTIVIIVAYLEISSOPIMUS, 1966

Sopimushallitukset,

haluten vahvistaa yhdenmukaiset periaatteet ja säännöt siitä, kuinka syvään kansainvälisillä matkoilla kulkevat alukset saadaan lastata silmällä pitäen hengen ja omaisuuden turvaamista merellä; ja

katsoen tämän päämäärän olevan parhaiten saavutettavissa tekemällä yleissopimus;

ovat sopineet seuraavasta:

1 artiklaYleissopimuksen yleinen velvoittavuus

1. Sopimushallitukset sitoutuvat saattamaan voimaan tämän yleissopimuksen määräykset ja sen liitteet, joiden tulee olla yleissopimuksen erottamattomana osana. Jokainen viittaus tähän yleissopimukseen on samalla viittaus liitteisiin.

2. Sopimushallitusten on ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin, jotka saattavat olla välttämättömät yleissopimuksen voimaansaattamiseksi.

2 artiklaMääritelmät

Tässä yleissopimuksessa, jollei nimenomaan toisin ole määrätty:

1. "Säännöt" tarkoittavat sääntöjä, jotka on liitetty tähän yleissopimukseen.

2. "Hallinto" tarkoittaa hallitusta valtiossa, jonka lippua alus käyttää.

3. "Hyväksytty" tarkoittaa hallinnon hyväksymää.

4. "Kansainvälinen matka" tarkoittaa merimatkaa maasta, johon tätä yleissopimusta sovelletaan, tällaisen maan ulkopuolella olevaan satamaan tai päinvastoin. Tässä yhteydessä pidetään erillisenä maana jokaista aluetta, jonka kansainvälisistä suhteista jokin sopimushallitus on vastuussa tai joka on Yhdistyneiden Kansakuntien hallinnon alainen.

5. "Kalastusalus" on alus, jota käytetään kalojen, valaiden, hylkeiden, mursujen tai muiden merieläinten pyydystämiseen.

6. "Uusi alus" tarkoittaa alusta, jonka köli on laskettu tai joka on samankaltaisessa rakennusvaiheessa tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen kunkin sopimushallituksen osalta.

7. "Vanha alus" tarkoittaa alusta, joka ei ole uusi alus.

8. "Pituus" tarkoittaa 96 prosenttia kokonaispituudesta vesiviivalla, joka on 85 prosentin korkeudella pienimmästä mallisivukorkeudesta, mitattuna kölistä niin kuin - se on määrytelty liitteen I 3 säännön 5 momentin a kohdassa, tai pituutta aluksen keularangan etureunasta peräsinvarren keskiöön mitattuna samalla vesiviivalla, jos tämä pituus on suurempi. Aluksissa, joiden köli on suunniteltu kaltevaltsi, tulee vesiviivan, jolla tämä pituus mitataan, olla suunnitellun vesiviivan suuntainen.

3 artiklaYleiset määräykset

1. Alus, johon tätä yleissopimusta sovelletaan, ei saa lähteä merelle kansainväliselle matkalle tämän yleissopimuksen voimaantulopäivän jälkeen ilman katsastusta, lastimerkkiä ja kansainvälistä lastiviivakirjaa (1966) tai, milloin niin on määrätty, ilman kansainvälistä lastiviivavapautuskirjaa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

2. Mikään tämän yleissopimuksen kohta ei saa estää asianomaista hallintoa määräämästä suurempaa varalaitaa kuin liitteen I mukaisesti määrätty vähimmäisvaralaita.

4 artiklaSoveltaminen

1. Tätä yleissopimusta on sovellettava:

a) aluksiin, jotka on rekisteröity maissa, joiden hallitukset ovat sopimushallituksia;

b) aluksiin, jotka on rekisteröity alueilla, joita koskemaan tämä yleissopimus on ulotettu 32 artiklan mukaisesti; ja

c) rekisteröimättömiin aluksiin, jotka käyttävät sellaisen valtion lippua, jonka hallitus on sopimushallitus.

2. Tätä yleissopimusta on sovellettava kansainvälisillä matkoilla liikennöiviin aluksiin.

3. Liitteessä I olevat säännöt ovat erityisesti sovellettavissa uusiin aluksiin.

4. Vanhojen alusten, jotka eivät täysin täytä niiden sääntöjen vaatimuksia, jotka sisältyvät liitteeseen I tai johonkin sen osaan, on täytettävä vähintään sellaiset lievemmät samankaltaiset vaatimukset, joita hallinto on soveltanut aluksiin kansainvälisillä matkoilla ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa; missään tapauksessa ei sellaisia aluksia ole vaadittava suurentamaan varalaitojaan. Jotta vanhat alukset voisivat käyttää hyödykseen pienennyksiä aikaisemmin määrätystä varalaidasta, niiden on täytettävä kaikki tämän yleissopimuksen vaatimukset.

5. Liitteessä II olevat säännöt ovat sovellettavissa tämän yleissopimuksen alaisiin uusiin ja vanhoihin aluksiin.

5 artiklaPoikkeukset

1. Tätä yleissopimusta ei ole sovellettava:

a) sota-aluksiin;

b) uusiin aluksiin, joiden pituus on pienempi kuin 24 metriä (79 jalkaa);

c) vanhoihin aluksiin, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin 150 rekisteritonnia;

d) huvialuksiin, joita ei käytetä kauppamerenkulkuun; eikä

e) kalastusaluksiin.

2. Mitään näistä säännöistä ei ole sovellettava aluksiin, jotka liikennöivät yksinomaan:

a) Pohjois-Amerikan Suuriila Järvillä ja St. Lawrence joella alueella, jonka rajana on idässä loksodromi Cap des Rosiers'in kärjestä Anticosti Island'in läntiseen kärkeen ja Anticosti Island'in pohjoispuolella 630 läntistä pituutta.

b) Kaspian merellä; eikä

c) La Plata-, Parana- ja Uruguay-joilla alueella, jota rajoittaa idässä Argentiinassa olevan Punta Rasan (Cabo San Antonio) ja Uruguayssa olevan Punta del Esten välinen loksodromi.

6 artiklaVapautukset

1. Alukset, joita käytetään kansainvälisillä matkoilla kahden tai useamman valtion läheisten naapurisatamien välillä, voi hallinto vapauttaa tämän yleissopimuksen määräyksistä siksi ajaksi, minkä ne tulevat toimimaan tällaisilla matkoilla, jos hallitukset niissä valtioissa, joiden alueella sellaiset satamat sijaitsevat, katsovat, että tämän yleissopimuksen määräysten soveltaminen aluksiin näiden satamien välillä suoritettavien matkojen suojaisen luonteen tai niiden aikana vallitsevien olosuhteiden vuoksi olisi kohtuutonta ja epäkäytännöllistä näillä matkoilla.

2. Hallinto voi vapauttaa aluksen, jossa on tavanomaisesta poikkeavia uutuuksia, tämän yleissopimuksen niistä määräyksistä, joiden soveltaminen saattaisi merkittävästi estää näiden uutuuksien kehittämisen tutkimusta ja niiden ottamista käyttöön kansainvälisillä matkoilla liikennöivissä aluksissa. Tällaisen aluksen on kuitenkin täytettävä ne turvallisuusvaatimukset, jotka hallinnon mielipiteen mukaan ovat riittävät siihen käyttöön, mihin alus on tarkoitettu ja ovat omiaan varmistamaan aluksen kaikinpuolisen turvallisuuden ja ovat hallitusten hyväksyttävissä niissä valtioissa, joiden alueella alus tulee käymään.

3. Hallinnon, joka myöntää minkä tahansa vapautuksen tämän artiklan 1 ja 2 momentin mukaisesti, on tiedotettava Valtioiden väliselle neuvoa-antavalle merenkulkujärjestölle (jota jäljempänä sanotaan järjestöksi) tämän vapautuksen yksityiskohdat ja perustelut, jotka järjestön tulee saattaa sopimushallitusten tietoon.

4. Aluksen, jota ei tavallisesti käytetä kansainvälisillä matkoilla, mutta joka poikkeuksellisissa olosuhteissa joutuu tekemään yhden kansainvälisen matkan, voi hallinto vapauttaa mistä tahansa tämän yleissopimuksen vaatimuksesta, ehdolla että alus täyttää ne turvallisuusvaatimukset, mitkä hallinnon mielestä ovat riittävät sille matkalle, mikä aluksen on tehtävä.

7 artiklaForce majeure

1. Alus, joka ei ole tämän yleissopimuksen määräysten alainen lähtiessään jollekin matkalle, ei tule sellaisten määräysten alaiseksi poiketessaan aiotulta matkaltaan sään pakottamana tai minkä tahansa muun force majeure syyn vuoksi.

2. Soveltaessaan tämän yleissopimuksen määräyksiä sopimushallitusten on asianmukaisesti harkittava kaikkia poikkeamisia tai viivytyksiä, jotka ovat aiheutuneet mille tahansa alukselle sään pakotuksesta tai muun force majeure syyn vuoksi.

8 artiklaSamanarvoisuudet

1. Hallinto voi sallia tietyn laitteen, välineen tai kojeen tulevan asennetuksi alukseen tai että siinä on käyettävä tiettyä ainetta tai sovellettava erityistä järjestelyä, joka on muu kuin tässä yleissopimuksessa vaadittu, jos hallinto suoritettujen kokeiden perusteella tai muulla tavoin on todennut, että sellainen laite, aine, väline tai koje tai sovellettava järjestely on vähintään yhtä tehokas kuin yleissopimuksessa vaadittu.

2. Hallinnon, joka sallii jonkin muun kuin tässä yleissopimuksessa vaaditun laitteen, aineen, välineen tai kojeen tai sovellettavan järjestelyn käyttämisen, on toimitettava tästä järjestölle yksityiskohtaiset tiedot, samoin kuin selostus tehdyistä tutkimuksista saatettaviksi sopimushallitusten tietoon.

9 artiklaKokeilutakoituksessa suoritetut hyväksymiset

1. Mikään tämän yleissopimuksen kohta ei saa estää hallintoa suorittamasta erityisiä hyväksymisiä kokeilutarkoituksessa, milloin kysymyksessä on alus, johon yleissopimusta sovelletaan.

2. Hallinnon, joka suorittaa jonkin sellaisen hyväksymisen, on toimitettava siitä järjestölle yksityiskohtaiset tiedot asian saattamiseksi sopimushallitusten tietoon.

10 artiklaKorjaukset, muutokset ja uudistukset

1. Aluksen, jossa suoritetaan korjauksia, muutoksia ja uudistuksia sekä niihin liittyvää varustellua, on jatkuvasti täytettävä vähintään ne vaatimukset, joita siihen aikaisemminkin on sovellettu. Vanha alus ei yleensä saa täyttää uudelle alukselle asetettuja vaatimuksia vähemmässä määrin kuin mitä se aikaisemmin on täyttänyt.

2. Suurehkojen korjausten, muutosten ja uudistusten sekä niihin liittyvän varustelun tulisi täyttää uudelle alukselle asetettavat vaatimukset siinä määrin kuin hallinto katsoo kohtuulliseksi ja käytännössä mahdolliseksi.

11 artiklaVyöhykkeet ja alueet

1. Aluksen, johon tätä yleissopimusta sovelletaan, on vastattava tähän alukseen sovellettavia vaatimuksia liitteessä II määritetyillä vyöhykkeillä ja alueilla.

2. Sataman, joka on kahden vyöhykkeen tai alueen välisellä rajaviivalla, katsotaan kuuluvan siihen vyöhykkeeseen tai alueeseen, josta alus saapuu tai johon se lähtee.

12 artiklaLastiviivan ylittäminen

1. Tämän artiklan 2 ja 3 momentissa määrätyin poikkeuksin eivät aluksen kyljissä olevat asianmukaiset vuodenaikaa ja vyöhykettä tai aluetta vastaavat lastiviivat aluksen sijainnin ajankohdasta ja paikasta riippuen saa koskan joutua veden alle aluksen lähtiessä merelle, matkan kestäessä eivätkä satamaan saavuttaessa.

2. Aluksen ollessa suolattomassa vedessä, jonka tiheys on 1,ooo, asianmukainen lastiviiva saa suolattoman veden perusteella sallittavasta hyvityksestä johtuen joutua veden alle kansainvälisessä lastiviivakirjassa (1966) osoitetun määrän. Siellä, missä tiheys on muu kuin 1,ooo, hyvitys on tehtävä suhteessa luvun 1,025 ja todellisen tiheyden väliseen eroon.

3. Kun alus lähtee satamasta, joka sijaitsee joen tai sisävesistön varrella, syvempään lastaus sallitaan vastaamaan sitä määrää polttoainetta ja kaikkia muita aineita, mikä tarvitaan kulutukseen lähtöpaikan ja meren välillä.

13 artiklaKatsastus, tarkastus ja merkintä

Alusten katsastus, tarkastus ja lastiviivojen merkintä, mikäli ne koskevat tämän yleissopimuksen määräysten noudattamista ja vapautusten myöntämistä niistä, on hallinnon viranomaisten toimitettava. Hallinto saattaa kuitenkin uskoa katsastuksen, tarkastuksen ja merkinnän toimittamisen joko tarkoitukseen nimetyille katsastajille tai asianmukaisesti valtuuttamilleen laitoksille. Joka tapauksessa asianomainen hallinto täysin vastaa katsastuksen, tarkastuksen ja merkinnän perusteellisuudesta ja tehokkuudesta.

14 artiklaPerus- ja määräaikaiset katsastukset sekä tarkastukset

1. Aluksessa on toimitettava jäljempänä selostetut katsastukset ja tarkastukset:

a) Ennen aluksen asettamista liikenteeseen toimitettavan katsastuksen tulee käsittää aluksen rakenteen ja varusteiden täydellinen tarkastus, mikäli alus on tämän yleissopimuksen alainen. Tämä katsastus on niin toimitettava, että saadaan varmuus siitä, että yleinen järjestely, rakennusaine ja rakenneosien mitat täysin vastaavat tämän yleissopimuksen vaatimuksia.

b) Määräaikaisen katsastuksen, joka toimitetaan hallinnon määräämin väliajoin, mitkä eivät saa olla viittä vuotta pitemmät, on oltava sellainen, että saadaan varmuus siitä, että rakenne, varusteet, yleinen järjestely, rakennusaine ja rakenneosien mitat täysin vastaavat tämän yleissopimuksen vaatimuksia.

c) Määräaikainen tarkastus kolme kuukautta ennen jokaista lastiviivakirjan vuosipäivää tai sen jälkeen sen varmistamiseksi, että sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat aluksen lastiviivan paikkaa koskeviin laskelmiin, ei ole tehty aluksen runkoon tai ylärakenteisiin ja että seuraaviin kohtiin kuuluvat laitteet ja välineet on pidetty ennallaan tarkoituksen mukaisessa kunnossa:

i) aukkojen suojaus;

ii) suojakaiteet;

iii) tyhjennysportit; ja

iv) kulkutiet miehistösuojiin.

2. Määräaikaiset tarkastukset, joihin on viitattu tämän artiklan 1 c kohdassa, on merkittävä kansainväliseen lastiviivakirjaan (1966) tai kansainväliseen lastiviivavapautuskirjaan, joka on annettu alukselle, jolle on myönnetty vapautus tämän yleissopimuksen 6 artiklan 2 momentin mukaisesti.

15 artiklaAluksen ennallaan pysyttäminen katsastuksen jälkeen

Sen jälkeen kun aluksessa on toimitettu 14 artiklan mukainen katsastus, ei mitään muutosta saa tehdä ilman hallinnon suostumusta katsastuksen kohteina olleisiin rakenteeseen, laitteisiin, yleiseen järjestelyyn, rakennusaineeseen eikä rakenneosien mitoitukseen.

16 artiklaTodistuskirjojen antaminen

1. Kansainvälinen lastiviivakirja (1966) on annettava jokaiselle tämän yleissopimuksen mukaisesti katsastetulle alukselle, johon on merkitty asianmukaiset lastiviivat.

2. Kansainvälinen lastiviivavapautuskirja on annettava alukselle, jolle on myönnetty vapautus 6 artiklan 2 tai 4 momentin perusteella.

3. Näiden todistuskirjojen on oltava hallinnon tai sen asianmukaisesti valtuuttaman henkilön tai laitoksen antamat. Joka tapauksessa hallinto ottaa täyden vastuun todistuskirjasta.

4. Tämän yleissopimuksen muista määräyksistä riippumatta pysyy kansainvälinen lastiviivakirja, joka on voimassa tämän yleissopimuksen tullessa voimaan valtiossa, jonka lippua alus käyttää, voimassa kaksi vuotta tai kunnes sen voimassaoloaika päättyy, riippuen siitä kumpi sattuu aikaisemmin. Tämän ajankohdan jälkeen on vaadittava kansainvälinen lastiviivakirja (1966).

17 artiklaToisen hallituksen antama todistuskirja

1. Sopimushallitus voi toisen sopimushallituksen pyynnöstä katsastuttaa aluksen ja, todettuaan että tämän yleissopimukscn määräykset on täytetty, sen on annettava tai valtuutettava joku antamaan alukselle kansainvälinen lastiviivakirja (1966) tämän yleissopimuksen mukaisesti.

2. Jäljennös todistuskirjasta, jäljennös varalaidan laskemiseen käytetystä katsastusselostuksesta ja jäljennös laskelmista on toimitettava niin pian kuin mahdollista niitä pyytäneelle hallitukselle.

3. Näin annetussa todistuskirjassa tulee olla maininta siitä, että se on annettu sen valtion hallituksen pyynnöstä, jonka lippua alus käyttää tai tulee käyttämään. Sillä on oleva sama pätevyys kuin 16 artiklan perusteella annetulla todistuskirjalla ja se on tunnustettava tällaisen todistuskirjan arvoiseksi.

4. Kansainvälistä lastiviivakirjaa (1966) ei tule antaa alukselle, joka käyttää sellaisen valtion lippua, minkä hallitus ei ole sopimushallitus.

18 artiklaTodistuskirjojen kaava

1. Todistuskirjat on laadittava niitä antavan maan virallisella kielellä tai kielillä. Jos käytetty kieli ei ole englanti eikä ranska, tekstiin on sisällytettävä käännös toiselle näistä kielistä.

2. Todistuskirjojen kaavan on oltava liitteessä III annettujen mallien mukainen. Kunkin todistuskirjan mallin painettu osa on tarkoin toistettava kaikissa annetuissa todistuskirjoissa ja kaikissa niiden oikeiksi todistetuissa jäljennöksissä.

19 artikla Todistuskirjojen voimassaoloaika

1. Kansavälinen lastiviivakirja (1966) on annettava hallinnon määräämäksi ajaksi, joka ei saa olla viittä vuotta pitempi antamispäivästä luettuna.

2. Jos 14 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetun määräaikaisen katsastuksen jälkeen alukselle ei voida antaa uutta todistuskirjaa ennen alkuperäisen todistuskirjan voimassaoloajan päättymstä, niin se henkilö tai laitos, joka toimittaa katsastuksen, voi pidentää alkuperäisen todistuskirjan voimassaoloaikaa ajaksi, joka ei saa olla viittä kuukautta pitempi. Voimassaoloajan pidennys on merkittävä todistuskirjaan ja se voidaan myöntää ainoastaan kun rakenteisiin, varusteisiin, yleiseen järjestelyyn, rakennusaineeseen tai rakenneosien mitoitukseen ei ole tehty mitään muutoksia, jotka vaikuttavat aluksen varalaitaan.

3. Hallinnon on peruutettava kansainvälinen lastiviivakirja (1966),jos jokin seuraavista seikoista ilmenee:

a) aluksen runkoon tai ylärakenteisiin on tehty olennaisia muutoksia, jotka saattavat tehdä välttämättömäksi suuremman varalaidan määräämisen;

b) 14 artiklan 1 momentin c kohdassa mainittuja laitteita ja välineitä ei ole pidetty tarkoituksen mukaisessa kunnossa;

c) todistuskirjaan ei ole merkitty, että alus on tarkastettu, niin kuin 14 artiklan 1 momentin c kohdassa on edellytetty;

d) aluksen rakenteellinen lujuus on heikentynyt siinä määrin, että alus ei ole turvallinen.

4. a) Kansainvälisen lastiviivavapautuskirjan, jonka hallinto on antanut alukselle 6 artiklan 2 momentin mukaisesti, voimassaoloaika ei saa olla viittä vuotta pitempi antamispäivästä luettuna. Sellaisen todistuskirjan uusimiseen, merkintään ja peruuttamiseen on sovellettava kansainväliselle lastiviivakirjalle (1966) tässä artiklassa edellytettyä menettelytapaa.

b) Alukselle 6 artiklan 4 momentin perusteella annetun kansainvälisen lastiviivavapautuskirjan voimassaoloaika on rajoitettava siihen matkaan, jota varten se on annettu,

5. Hallinnon alukselle antama todistuskirja lakkaa olemasta voimassa aluksen siirtyessä käyttämään toisen valtion lippua.

20 artiklaTodistuskirjojen tunnustaminen

Sopimushallituksen toimesta tämän yleissopimuksen mukaisesti annetut todistuskirjat on toisten sopimushallitusten tunnustettava ja katsottava ne kaikkiin tämän yleissopimuksen edellyttämiin tarkoituksiin nähden yhtä päteviksi kuin niiden itsensä antamat todistuskirjat.

21 artiklaValvonta

1. Alukset, joilla on 16 tai 17 artiklan mukaisesti annettu todistuskirja, ovat toisten sopimushallitusten satamissa ollessaan näiden hallitusten asianmukaisesti valtuuttamien viranomaisten valvonnan alaiset. Sopimushallitusten on varmistauduttava siitä, että tällaista valvontaa harjoitetaan siinä määrin kuin on kohtuullista ja käytännössä mahdollista sen toteamiseksi, että aluksessa on tämän yleissopimuksen mukaisesti annettu voimassaoleva todistuskirja. Jos aluksessa on voimassaoleva kansainvälinen lastiviivakirja (1966), tällainen valvonta on rajoitettava sen selvittämiseen, että:

a) alusta ei ole lastattu yli todistuskirjassa sallittujen rajojen;

b) aluksen lastiviivan sijainti on todistuskirjassa ilmoitetun mukainen;

c) alusta ei ole niin olennaisesti muutettu 19 artiklan 3 momentin a ja b kohdassa mainituilta osiltaan, että alus ilmeisesti on sopimaton lähtemään merelle ilman vaaraa ihmishengelle.

Jos aluksessa on voimassaoleva kansainvälinen lastiviivavapautuskirja, tällainen valvonta on rajoitettava sen selvittämiseen, että tähän todistuskirjaan sisältyvät ehdot on täytetty.

2. Jos sellaista valvontaa harjoitetaan tämän artiklan 1 momentin c kohdan mukaisesti, sitä on harjoitettava ainoastaan siinä määrin kuin on tarpeellista sen varmistamiseksi, että alus ei liikennöi ennen kuin se voi lähteä merelle ilman vaaraa matkustajille tai laivaväelle.

3. Siinä tapauksessa, että tässä artiklassa edellytetty valvonta antaa aiheen asioihin puuttumiseen, valvontaa toimittavan viranomaisen on viipymättä kirjallisesti ilmoitettava sen valtion konsulille tai diplomaattiselle edustajalle, minkä valtion lippua alus käyttää, tästä päätöksestä ja kaikista niistä seikoista, joiden vuoksi asioihin puuttuminen oli katsottu tarpeelliseksi.

22 artiklaEtuudet

Tämän yleissopimuksen suomia etuuksia ei voida vaatia alukselle, ellei sillä ole yleissopimuksen mukaisesti annettua voimassaolevaa todistuskirjaa.

23 artiklaOnnettomuudet

1. Jokainen hallinto sitoutuu suorituttamaan tutkimuksen jokaisesta onnettomuudesta, joka kohtaa aluksia, joista se on vastuussa ja jotka ovat tämän yleissopimuksen määräysten alaisia, kun se katsoo, että sellainen tutkimus voisi auttaa ratkaisemaan, mitkä muutokset yleissopimukseen saattaisivat olla toivottavia.

2. Jokainen sopimushallitus sitoutuu toimittamaan järjestölle asianmukaiset tiedot näiden tutkimusten tuloksista. Mitkään näihin tietoihin perustuvat järjestön tiedonannot tai suositukset eivät saa paljastaa kyseessä olevia aluksia tai niiden kansallisuutta eivätkä millään tavoin määrätä tai merkitä vastuuta millekään alukselle tai henkilölle tai vihjata tällaiseen vastuuseen.

24 artiklaAikaisemmat sopimukset ja yleissopimukset

1. Kaikki muut lastiviiva-asioita koskevat sopimukset, yleissopimukset ja järjestelyt, jotka ovat voimassa sopimushallitusten välillä, pysyvät niissä sovitun ajan kaikilta osiltaan täysin voimassa mikäli ne koskevat:

a) aluksia, joihin tätä yleissopimusta ei sovelleta; ja

b) aluksia, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan, niiltä osin, joista se ei sisällä nimenomaisia määräyksiä.

2. Kuitenkin siinä määrin kuin tällaiset sopimukset, yleissopimukset tai järjestelyt ovat ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa, on tämän yleissopimuksen määräyksiä noudatettava.

25 artiklaSopimukseen nojautuvat erikoissäännöt

Milloin tämän yleissopimuksen mukaisesti on sovittu erityisistä säännöistä kaikkien tai joidenkin sopimushallitusten välillä, on nämä säännöt toimitettava järjestölle kaikkien sopimushallitusten tietoon saatettaviksi.

26 artiklaTietojen toimittaminen

1. Sopimushallitukset sitoutuvat toimittamaan järjestölle ja tallettamaan sen huostaan:

a) riittävän määrän tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti annettavia todistuskirjoja jaettaviksi sopimushallituksille;

b) niiden lakien, asetusten, määräysten, sääntöjen ja muiden painotuotteiden tekstit, jotka on julkaistu tämän yleissopimuksen piiriin kuuluvista eri asioista; ja

c) luettelon hallintoon kuulumattomista elimistä, jotka on valtuutettu toimimaan hallinnon puolesta lastiviiva-asioissa, jaettavaksi sopimushallituksille.

2. Jokainen sopimushallitus sitoutuu ilmoittamaan lujuusnorminsa pyynnöstä muille sopimushallituksille.

27 artiklaAllekirjoittaminen, hyväksyminen ja liittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoin allekirjoitettavaksi kolmen kuukauden ajan viidennestä päivästä huhtikuuta 1966 luettuna ja jää sen jälkeen avoimeksi liittymistä varten. Hallitukset niissä valtioissa, jotka ovat Yhdistyneiden Kansakuntien tai jonkin sen erikoisjärjestön tai Kansainvälisen Atomienergiajärjestön jäseniä tai ovat liittyneet Kansainvälisen tuomioistuimen peruskirjaan, voivat liittyä yleissopimukseen:

a) allekirjoittamaila sen ilman hyväksymisvarausta;

b) allekirjoittamalla sen hyväksymisvarauksin, jota seuraa hyväksyminen; tai

c) liittymällä siihen.

2. Hyväksyminen tai liittyminen toteutetaan tallettamalla hyväksymis- tai liittymiskirja järjestön huostaan. Järjestön on ilmoitettava kaikille yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille hallituksille jokaisesta uudesta hyväksymisestä tai liittymisestä ja sen tallettamispäiväniäärästä.

28 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kah dentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona vähintään viidentoista valtion hallitukset, mukaanluettuna seitsemän sellaista valtiota, joiden alusten bruttovetoisuuden rekisteritonnimäärä on vähintään yksi miljoona, ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen ilman hyväksymisvarausta tai tallettaneet hyväksymis- tai liittymiskirjat 27 artiklan mukaisesti. Järjestön on ilmoitettava kaikille hallituksille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen tai liittyneet siihen, sen voimaantulopäivämäärä.

2. Niiden hallitusten osalta, jotka ovat tallettaneet tämän yleissopimuksen hyväksymis- tai liittymiskirjan tämän artiklan 1 momentissa mainittujen kahdentoista kuukauden aikana, hyväksyminen tai liittyminen tulee voimaan tämän yleissopimuksen voimaantullessa tai kolme kuukautta hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamispäivän jälkeen riippuen siitä, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

3. Niiden hallitusten osalta, jotka ovat tallettaneet tämän yleissopimuksen hyväksymis- tai liittymiskirjan yleissopimuksen voimaantulopäivän jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kolme kuukautta sellaisen asiakirjan tallettamispäivän jälkeen.

4. Sen päivän jälkeen, jona kaikki toimenpiteet tämän yleissopimuksen muutoksen voimaansaattamiseksi ovat suoritetut, tai kaikkien tarpeellisten hyväksymisten katsotaan tulleen annetuiksi 29 artiklan 2 momentin b kohdan mukaisesti, milloin kysymyksessä on yksimielisesti hyväksytty muutos, kaikkien talletettujen hyväksymis- tai liittymiskirjojen katsotaan tarkoittavan muutettua yleissopimusta.

29 artiklaMuutokset

1. Tätä yleissopimusta voidaan sopimushallituksen ehdotuksesta muuttaa tässä artiklassa määrätyin menettelyin.

2. Yksimielisesti hyväksytty muutos:

a) Järjestön on sopimushallituksen pyynnöstä saatettava sen ehdottama muutos kaikkien sopimushallitusten harkittavaksi tarkoituksenaan yksimielisen hyväksymisen aikaan saaminen.

b) Jokainen tällainen muutos tulee voimaan kaksitoista kuukautta kaikkien sopimushallitusten hyväksymisen päivämäärästä lukien, jollei aikaisemmasta ajankohdasta ole sovittu. Sopimushallituksen, joka ei ilmoita muutosta koskevaa hyväksymistään tai hylkäämistään järjestölle kolmen vuoden kuluessa ensimmäisestä tiedoksisaannistaan, on katsottava hyväksyneen muutoksen.

3. Ehdotetun muutoksen on katsottava tulleen hylätyksi, jollei sitä ole hyväksytty tämän momentin b kohdan mukaisesti kolmen vuoden kuluessa siitä, kun järjestö on ensimmäisen kerran saattanut sen kaikkien sopimushallitusten tietoon.

3. Muutos järjestön harkinnan jälkeen:

a) Järjestö harkitsee sopimushallituksen pyynnöstä sen ehdottamaa yleissopimuksen muutosta. Jos kahden kolmasosan enemmistö järjestön meriturvallisuuskomitean läsnäolevista ja äänestävistä jäsenistä hyväksyy sellaisen muutoksen, se on saatettava kaikkien järjestön jäsenten ja kaikkien sopimushallitusten tietoon vähintään kuusi kuukautta ennen sen ottamista harkittavaksi järjestön yleiskokouksessa.

b) Jos kahden kolmasosan enemmistö yleiskokouksessa läsnäolevista ja äänestävistä sopimushallituksista hyväksyy muutoksen, järjestön on saatettava se kaikkien sopimushallitusten tietoon niiden hyväksymistä varten.

c) Sellainen muutos tulee voimaan kaksitoista kuukautta sen päivän jälkeen, jona kaksi kolmasosaa sopimushallituksista on sen hyväksynyt. Muutos tulee voimaan kaikkien sopimushallitusten osalta lukuunottamatta niitä, jotka ennen sen voimaantuloa ilmoittavat, että ne eivät hyväksy muutosta.

d) Yleiskokous, kahden kolmasosan enemmistöllä läsnäolevista ja äänestävistä sopimushallituksista, mukaanluettuna kaksi kolmasosaa meriturvallisuuskomiteassa edustettuina olevista, kokouksessa läsnäoievista ja äänestävistä hallituksista, voi muutoksen hyväksymisen yhteydessä ehdottaa päätöstä siitä, että muutos on niin tärkeä, että sopimushallitus, joka tekee c kohdan mukaisen ilmoituksen ja joka ei hyväksy muutosta kahdentoista kuukauden kuluessa sen voimaantulosta, lakkaa tämän määräajan päättyessä olemasta osallinen tähän yleissopimukseen. Tämä päätös on riippuvainen tähän yleissopimukseen liittyneiden hallitusten hyväksymisestä kahden kolmasosan enemmistöll.

e) Mikään tässä momentissa ei estä sopimushallitusta, joka ensiksi on ehdottanut toimenpidettä tämän momentin mukaisesti muutoksen aikaan saamiseksi tähän yleissopimukseen, ryhtymästä milloin tahansa sellaiseen vaihtoehtoiseen menettelyyn, minkä se katsoo suotavaksi tämän artiklan 2 tai 4 momentin mukaisesti.

4. Muutos konferenssin toimesta:

a) Sopimushallituksen pyynnöstä, johon vähintään yksi kolmasosa sopimushallituksista on yhtynyt, järjestö kutsuu koolle hallitusten välisen konferenssin harkitsemaan muutoksia tähän yleissopimukseen.

b) Jokainen muutos, jonka sellainen konferenssi on hyväksynyt läsnäolevien ja äänestävien sopimushallitusten kahden kolmasosan enemmistöllä, on järjestön saatettava kaikkien sopimushallitusten tietoon niiden hyväksymistä varten.

c) Tällainen muutos tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kaksi kolmasosaa sopimushallituksista on sen hyväksynyt. Muutos tulee voimaan kaikkien sopimushallitusten osalta lukuun ottamatta niitä, jotka ennen sen voimaantuloa ilmoittavat, että ne eivät hyväksy muutosta.

d) Tämän momentin a kohdan mukaisesti koolle kutsuttu konferenssi voi läsnäolevien ja äänestävien sopimushallitusten kahden kolmasosan enemmistöllä muutoksen hyväksymisen yhteydessä päättää, että muutos on niin tärkeä, että sopimushallitus, joka tekee c kohdan mukaisen ilmoituksen, ja joka ei hyväksy muutosta kahdentoista kuukauden kuluessa sen voimaantulosta, lakkaa tämän määräajan päättyessä olemasta osallinen tähän yleissopimukseen.

5. Tähän yleissopimukseen tämän artiklan mukaisesti tehtyjä muutoksia, jotka koskevat aluksen rakennetta, on sovellettava vain aluksiin, joiden kölit on laskettu tai jotka ovat samankaltaisessa rakennusvaiheessa tämän muutoksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

6. Järjestön on ilmoitettava kaikille sopimushallituksille muutokset, jotka tulevat voimaan tämän artiklan mukaisesti, samoin kuin myös päivä, jona kukin sellainen muutos tulee voimaan.

7. Jokainen tämän artiklan mukainen hyväksyminen tai ilmoitus on tehtävä kirjallisesti järjestölle, jonka on tiedotettava kaikille sopimushallituksille hyväksymisen tai ilmoituksen vastaanottamisesta.

30 artiklaIrtisanominen

1. Jokainen sopimushallitus voi irtisanoa tämän yleissopimuksen milloin tahansa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on tullut tämän hallituksen osalta voimaan.

2. Irtisanominen on tehtävä järjestölle osoitetulla kirjallisella tiedotuksella ja järjestön on ilmoitettava kaikille muille sopimushallituksille jokaisesta näin vastaanotetusta ilmoituksesta sekä sen vastaanottamispäivämäärästä.

3. Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden tai tiedotuksessa ehkä määrätyn pitemmän ajanjakson kuluttua siitä, kun järjestö on vastaanottanut tiedotuksen.

31 artiklaKeskeytys

1. Vihollisuuksien vallitessa tai muissa tavallisuudesta poikkeavissa olosuhteissa, jotka vaikuttavat sen valtion elintärkeisiin etuihin, jonka hallitus on sopimushallitus, tämä hallitus voi keskeyttää koko tämän yleissopimuksen tai jonkin sen osan soveltamisen. Keskeyttävän hallituksen on viipymättä ilmoitettava tällaisesta keskeytyksestä järjestölle.

2. Tällainen keskeytys ei poista muilta sopimushallituksilta tämän yleissopimuksen mukaista valvontaoikeutta keskeytykseen ryhtyneen hallituksen aluksiin nähden näiden alusten ollessa niiden satamissa.

3. Keskeyttävä hallitus voi milloin tahansa peruuttaa tällaisen keskeytyksen ja sen on viipymättä tiedotettava sellaisesta peruuttamisesta järjestölle.

4. Järjestön on tiedotettava kaikille sopimushallituksille jokaisesta tämän artiklan mukaisesti suoritetusta keskeytyksestä tai keskeytyksen peruuttamisesta.

32 artiklaAlueet

1. a) Yhdistyneiden Kansakuntien, niissä tapauksissa, joissa se on jonkin alueen hallintoviranomainen tai jokaisen sopimushallituksen, joka on vastuussa jonkin alueen kansainvälisistä suhteista, on niin pian kuin mahdollista neuvoteltava sellaisen alueen kanssa tämän yleissopimuksen ulottamisesta koskemaan tätä aluetta, ja ne voivat milloin tahansa kirjallisesti ilmoittaa järjestölle, että tämä yleissopimus ulotetaan koskemaan tällaista aluetta.

b) Tiedotuksen vastaanottamispäivästä tai sellaisesta muusta päivästä alkaen, joka saattaa olla määrätty tiedotuksessa, tämä yleissopimus ulotetaan koskemaan tiedotuksessa mainittua aluetta.

2. a) Yhdistyneet Kansakunnat tai jokin sopimushallitus, joka on antanut ilmoituksen tämän artiklan 1 momentin a kohdan mukaisesti, voi milloin tahansa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on tällä tavoin ulotettu koskemaan jotakin aluetta, kirjallisella tiedotuksella ilmoittaa, että tämä yleissopimus lakkaa koskemasta tiedotuksessa mainittua aluetta.

b) Tämä yleissopimus lakkaa koskemasta sellaisessa tiedotuksessa mainittua aluetta yhden vuoden tai sellaisen tiedotuksessa ehkä mainitun pitemmän ajanjakson kuluttua siitä päivästä, jona järjestö on vastaanottanut tiedotuksen.

3. Järjestön on ilmoitettava kaikille sopimushallituksille tämän yleissopimuksen ulottamisesta joihinkin alueisiin tämän artiklan 1 momentin mukaisesti ja sellaisen ulottamisen päättymisestä 2 momentin määräysten mukaisesti, ilmaisten kussakin tapauksessa päivämäärän, josta alkaen tämä yleissopimus on ulotettu tai lakkaa olemasta tällä tavoin ulotettu.

33 artiklaRekisteröiminen

1. Tämä yleissopimus on talletettava järjestön huostaan ja järjestön pääsihteerin on toimitettava oikeiksi todistetut jäljennökset siitä kaikille yleissopimuksen allekirjoittaneille hallituksille ja kaikille hallituksille, jotka liittyvät tähän yleissopimukseen.

2. Niin pian kuin tämä yleissopimus on tullut voimaan, se on järjestön toimesta annettava rekisteröitäväksi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

34 artiklaKielet

Tämä yleissopimus on tehty yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Viralliset käännökset venäjän- ja espanjan kielellä on valmistettava ja talletettava allekirjoitetun alkuperäiskappaleen kanssa.

Minkä todistamiseksi allekirjoittaneet asianomaisten hallitustensa tähän tarkoitukseen asianmukaisesti valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Lontoossa viidentenä päivänä huhtikuuta 1966.

Liite I SÄÄNNÖT LASTIVIIVOJEN MÄÄRÄÄMISTÄ VARTEN

I lukuYleistä

Säännöissä edellytetään, että lastin laatu, painolasti jne ovat sellaiset ja ahtaminen niin suoritettu, että aluksen riittävä vakavuus on varmistettu ja rakenteisiin kohdistuvat liialliset rasitukset vältetty.

Säännöissä edellytetään lisäksi, että kansainvälisiä määräyksiä aluksen vakavuudesta tai osastoimisesta on noudatettu.

I lukuYleistä

1 sääntöAluksen lujuus

Hallinnon tulee vakuuttautua siitä, että aluksen yleinen rakenteellinen lujuus on riittävä sitä syväystä silmällä pitäen, mikä vastaa määrättyä varalaitaa. Alusten, jotka on rakennettu hallinnon tunnustaman luokituslaitoksen vaatimusten mukaisesti, ja joiden rakenne pysytetään näiden vaatimusten mukaisena, voidaan katsoa omaavan riittävän lujuuden.

2 sääntöSoveltaminen

1. Aluksille, joissa on mekaaninen kuljetuskoneisto tai lotjille, proomuille tai muille aluksille, joilla ei ole omaa kuljetuskoneistoa, on määrättävä varalaidat tämän liitteen 140 sääntöjen mukaisesti.

2. Aluksille, joilla kuljetetaan puutavarakansilasteja, on määrättävä tämän säännön 1 momentissa säädettyjen varalaitojen lisäksi puutavaravaralaidat tämän liitteen 41-45 sääntöjen mukaisesti.

3. Aluksille, jotka on tarkoitettu käyttämään purjeita joko ainoana kuljetuskeinona tai koneiston lisäksi ja hinaaja-aluksille, on määrättävä varalaidat tämän liitteen 1-40 sääntöjen mukaisesti. Hallinto voi tällaisille aluksille määrätä suurennetun varalaidan.

4. Puisille tai komposiittirakenteisille tai muusta hallinnon hyväksymästä aineesta rakennetuille aluksille tai aluksille, joiden rakenne on sellainen, että tämän liitteen määräysten soveltaminen niihin olisi kohtuutonta tai mahdotonta, määrätään varalaidat hallinnon vaatimusten mukaisesti.

5. Tämän liitteen 10-26 sääntöjä on sovellettava jokaiseen alukseen, jolle määrätään vähimmäisvaralaita. Esitetyistä vaatimuksista voidaan myöntää helpotuksia alukselle, jolle määrätään suurempi kuin vähimmaisvaralaita, ehdolla että hallinto katsoo aluksessa olevat turvallisuusjärjestelyt riittäviksi.

3 SääntöLiitteissä käytettyjen sanontojen määritelmät

1. Pituus. Pituus (L) otetaan 96 prosentiksi kokonaispituudesta vesiviivalla, joka on 85 prosentin korkeudella pienimmästä mallisivukorkeudesta mitattuna kölistä niin kuin se on määritelty tämän säännön 5 momentin a kohdassa tai pituudeksi aluksen keularangan etureunasta peräsinvarren keskiöön mitattuna samalla vesiviivalla, jos tämä pituus on suurempi. Aluksissa, joiden köli on suunniteltu kaltevaksi, tulee lastiviivan, jolla tämä pituus mitataan, olla suunnitellun vesiviivan suuntainen.

2. Pystysuorat. Keula- ja peräpystysuorien on katsottava kulkevan pituuden (L) keulaja peräpään kautta. Keulapystysuoran tulee yhtyä keularangan etureunaan sen vesiviivan kohdalla, millä pituus mitataan.

3. Keskilaiva. Keskilaiva on pituuden (L) keskipisteen kohdalla.

4. Leveys. Jollei nimenomaan ole toisin määrätty, leveys (B) on aluksen suurin leveys mitattuna keskilaivan kohdalla kaaren malliviivaan aluksessa, jossa on metallinen laidoitus, ja rungon ulkopintaan aluksessa, jonka laidoitus on jotakin muuta ainetta.

5. Mallisivukorkeus.

a) Mallisivukorkeus on pystysuora etäisyys kölin yläpinnasta varalaitakannen kansipalkin yläpintaan aluksen laidassa. Puisessa ja komposiittirakenteisessa aluksessa etäisyys mitataan köliuurteen alareunasta. Milloin aluksen keskilaivaleikkaus on luonteeltaan kovera tai milloin käytetään paksuja kölilankkuja, etäisyys mitataan siitä kohdasta, missä pohjan tasaisen osan jatkoviiva leikkaa kölin sivun.

b) Aluksissa, joissa on pyöristetty parras, mallisivukorkeus on mitattava kohtaan, missä kannen ja sivujen malliviivat leikkaavat toisensa, kun viivat jatketaan niin kuin parras olisi kulmikas.

c) Milloin varalaitakannessa on askelma ja kannen korotettu osa ulottuu sen kohdan ohi, missä mallisivukorkeus on määrättävä, mallisivukorkeus mitataan viivaan, joka jatkuu kannen alemmasta osasta kannen korotetun osan suuntaisena.

6. Sivukorkeus (D) varalaidan määräämistä varten

a) Sivukorkeus (D) varalaidan määräämistä varten on mallisivukorkeus keskilaivalla lisättynä varalaitakannen vyötelevyn paksuudella, milloin tällainen levy on, sekä määrällä [T (L-S)]/L, jos avoin varalaitakansi on päällystetty; kaavassa

T on päällystyksen keskipaksuus kannen aukkojen ulkopuolella, ja

S on tämän säännön 10 momentin d kohdassa määritelty ylärakenteiden kokonaispituus.

b) Sivukorkeus (D) varalaidan määräämistä varten aluksessa, jossa on pyöristetty kannenreuna, jonka säde on suurempi kuin 4 prosenttia leveydestä (D) tai jonka laidoituksen yläosa on tavallisuudesta poikkeavaa rakennetta, on yhtä suuri kuin sivukorkeus varalaitaa varten aluksessa, jonka keskilaivaleikkauksen sivujen yläosat ovat pystysuorat ja kansimutka alkuperäisen mukainen sekä yläosaleikkauksen pinta-ala yhtä suuri kuin vastaavassa keskilaivaleikkauksessa.

7. Täyteläisyyskerroin. Täyteläisyyskerroin (Cb) saadaan kaavasta:

Cb = V/(L B d1), jossa

V on aluksen mallireunauppouman tilavuus, ilman akselilaajennuksia, aluksessa, jonka laidoitus on metallia ja aluksessa, jossa on muusta aineesta tehty laidoitus, uppouman tilavuus rungon ulkopintaan mitattuna, molemmat laskettuna mallisyväyksellä d1; ja jossa

d1 on 85 prosenttia pienimmästä mallisivukorkeudesta.

8. Varalaita. Määrätty varalaita on pystysuoraan alaspäin mitattu etäisyys keskilaivalla kansiviivan yläreunasta kysymyksessä olevan lastiviivan yläreunaan.

9. Varalaitakansi. Varalaitakansi on normaalisti ylin täydellinen kansi, joka on avoin sään ja merenkäynnin vaikutuksille ja jonka säälle alttiin osan kaikissa aukoissa on pysyvät sulkemislaitteet sekä jonka alapuolella kaikissa aukoissa aluksen sivuissa on pysyvästi asennetut laitteet niiden sulkemista varten vedenpitävästi. Aluksessa, jonka varalaitakansi ei ole jatkuva, säälle alttiin kannen alinta viivaa ja sen jatkoa kannen ylemmän osan suuntaisena pidetään varalaitakantena. Aluksen omistajan pyynnöstä voidaan hallinnon suostumuksella määrätä alempi kansi varalaitakanneksi, ehdolla että se on täydellinen kiinteä kansi ja on jatkuva aluksen pituussuunnassa ainakin koneistotilan laipioiden ja soppilaipioiden välillä ja ulottuu poikittaissuunnassa laidasta laitaan. Jos tässä alemmassa kannessa on askelma, kannen alinta viivaa ja sen jatketta yhdensuuntaisena kannen ylemmän osan kanssa pidetään varalaitakantena. Kun alempi kansi on määrätty varalaitakanneksi, sitä rungon osaa, mikä ulottuu varalaitakannen yläpuolelle, käsitellään ylärakenteena sikäli kuin on kysymys varalaidan määräämisen ehdoista ja sen suuruuden laskemisesta. Varalaita lasketaan tästä kannesta.

10. Ylärakenne

a) Ylärakenne on kannellinen rakenne varalaitakannella. Se ulottuu aluksen laidasta laitaan tai niin, että sen sivulevytys ei ole vedetty laidoituksesta sisäänpäin enempää kuin 4 prosenttia aluksen leveydestä (B). Korotettua puolikantta käsitellään ylärakenteena.

b) Suljettu ylärakenne on ylärakenne jossa on:

i) rajoittavat, rakenteeltaan tarkoituksenmukaiset laipiot;

ii) kulkuaukot, jos niitä on näissä laipioissa, varustettuina ovilla, jotka vastaavat 12 säännön vaatimuksia;

iii) kaikki muut aukot ylärakenteen sivuissa tai päissä on varustettu tehokkailla säätiiviillä sulkemislaitteilla.

Siltarakennetta tai peräkoroketta ei pidetä suljettuna, ellei miehistölle ole varattu pääsyä koneisto- ja muihin työskentelytiloihin, jotka ovat näiden ylärakenteiden sisäpuolella, vaihtoehtoisilla tavoilla, jotka ovat käytettävissä aina kun laipioiden kulkuaukot ovat suljettuina.

c) Ylärakenteen korkeus on pienin pystysuora korkeus mitattuna sen sivussa ylärakenteen kansipalkkien yläpinnasta varalaitakannen kansipalkkien yläpintaan.

d) Ylärakenteen pituus (S) on sen ylärakenteen osan keskimääräinen pituus, mikä on pituuden (L) sisäpuolella.

11. Laakakannellinen alus. Laakakannellinen alus on alus, jolla ei ole ylärakennetta varalaitakannella.

12. Säätiivis. Säätiivis tarkoittaa, että vesi ei pääse tunkeutumaan alukseen missään meriolosuhteissa.

4 sääntöKansiviiva

Kansiviiva on vaakasuora 300 millimetrin (12 tuuman) pituinen ja 25 millimetrin (1 tuuman) levyinen viiva. Se merkitään keskilaivan kohdalle aluksen kummallekin sivulle ja sen yläreunan tulee normaalisti yhtyä pisteeseen, missä varalaitakannen yläpinnan jatko ulospäin leikkaa laidoituksen ulkopinnan (kuva 1). Kuitenkin voidaan kansiviiva merkitä mitattuna muusta kiinteästä kohdasta aluksessa, ehdolla että varalaita tällöin vastaavasti korjataan. Mittauskohdan paikka ja varalaitakannen määritys on joka tapauksessa esitettävä kansainvälisessä lastiviivakirjassa (1966).

5 sääntöLastiviivamerkki

Lastiviivamerkkinä tulee olla rengas, jonka ulkohalkaisija on 300 millimetriä (12 tuumaa) ja leveys 25 millimetriä (1 tuuma). Sen leikkaa 450 millimetrin (18 tuuman) pituinen ja 25 millimetrin (1 tuuman) levyinen vaakasuora viiva, jonka yläreuna on renkaan keskipisteen tasossa. Renkaan keskipiste merkitään keskilaivan kohdalle ja on sen etäisyys kansiviivan yläreunasta määrätyn kesävaralaidan suuruinen, mitattuna pystysuoraan alaspäin (kuva 2).

6 sääntöLastiviivamerkin ohella käytettävät viivat

1. Näiden sääntöjen mukaisesti määrättyä lastiviivaa osoittavat vaakasuorat 230 millimetrin (9 tuuman) pituiset ja 25 millimetrin (1 tuuman) levyiset viivat, jotka, jollei nimenomaan ole toisin määrätty, on vedetty keulaan päin kohtisuoraan 25 millimetrin (1 tuuman) levyistä pystyviivaa vastaan, joka on merkitty 540 millimetrin (21 tuuman) etäisyydelle renkaan keskipisteestä keulaan päin (kuva 2).

2. Seuraavat lastiviivat määrätään käytettäviksi:

a) Kesälastiviiva, jota osoittaa sen viivan yläreuna, mikä on renkaan keskipisteen tasossa, ja myös viiva, mikä on merkitty kirjaimella S.

b) Talvilastiviiva, jota osoittaa kirjaimella W merkityn viivan yläreuna.

c) Pohjois-Atlantin talvilastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla WNA merkityn viivan yläreuna.

d) Tropiikkilastiviiva, jota osoittaa kirjaimella T merkityn viivan yläreuna.

e) Suolattoman veden kesälastiviiva, jota osoittaa kirjaimella F merkityn viivan yläreuna. Suolattoman veden kesälastiviiva merkitään pystysuoran viivan peränpuolelle. Erotus suolattoman veden kesälastiviivan ja kesälastiviivan välillä osoittaa sallittua hyvitystä, jota voidaan käyttää lastattaessa suolattomassa vedessä muiden lastiviivojen mukaisesti.

f) Suolattoman veden tropiikkilastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla TF merkitty pystyviivan peränpuolella olevan viivan yläreuna.

3. Milloin puutavaravaralaidat määrätään näiden sääntöjen mukaisesti, on puutavaralastiviivat merkittävä muiden lastiviivojen ohella. Nämä viivat ovat vaakasuoria 230 millimetrin (9 tuuman) pituisia ja 25 millimetrin (1 tuuman) levyisiä viivoja, jotka vedetään kohtisuoraan 25 millimetrin (1 tuuman) levyistä pystysuoraa viivaa vastaan, joka on merkitty 540 millimetrin (21 tuuman) etäisyydelle renkaan keskipisteestä perään päin. Jollei nimenomaan ole toisin määrätty, merkitään nämä viivat pystysuoran viivan peränpuoielle (kuva 3).

4. Seuraavat puutavaralastiviivat määrätään käytettäviksi:

a) Kesäpuutavaralastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla LS merkityn viivan yläreuna.

b) Talvipuutavaralastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla LW merkityn viivan yläreuna.

c) Pohjois-Atlantin talvipuutavaralastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla LWNA merkityn viivan yläreuna.

d) Tropiikkipuutavaralastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla LT merkityn viivan yläreuna.

e) Suolattoman veden kesäpuutavaralastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla LF merkityn viivan yläreuna, mikä viiva on merkittävä pystysuoran viivan keulanpuolelle.

Suolattoman veden kesäpuutavaralastiviivan ja kesäpuutavaralastiviivan välinen ero osoittaa sallitun hyvityksen, jota voidaan käyttää lastattaessa suolattomassa vedessä muiden puutavaralastiviivojen mukaisesti.

f) Suolattoman veden tropiikkipuutavaralastiviiva, jota osoittaa kirjaimilla LTF merkityn viivan yläreuna, mikä viiva on merkittävän pystysuoran viivan keulanpuolelle.

5. Milloin aluksen ominaisuudet tai sen käytön luonne tai liikennöimisrajoitukset aiheuttavat, että joitakin vuodenaikoihin kohdistuvia lastiviivoja ei voida soveltaa, voidaan nämä lastiviivat jättää merkitsemättä.

6. Jos alukselle hyväksytään suurempi varalaita kuin vähimmäisvaralaita, niin että lastiviiva on merkitty samalle korkeudelle tai alemmaksi kuin alin vuodenajasta riippuvainen lastiviiva, joka on määrätty tämän sopimuksen mukaisen vähimmäisvaralaidan perusteella, vain suolattoman veden lastiviiva on merkittävä.

7. Purjealuksissa on merkittävä vain suolattoman veden lastiviiva ja Pohjois-Atlantin talvilastiviiva (kuva 4, jätetty tästä pois).

8. Milloin Pohjois-Atlantin talvilastiviiva yhtyy johonkin samasta pystysuorasta viivasta lähtevään talvilastiviivaan, tämä lastiviiva on merkittävä kirjaimella W.

10. Muiden voimassa olevien kansainvälisten yleissopimusten vaatimia lastiviivoja voidaan edellisten lisäksi merkitä kohtisuoraan tämän säännön 1 momentissa selostettua pystysuoraa viivaa vastaan sen peränpuolelle.

7 sääntöLastiviivaviranomaista osoittava merkintä

Lastiviivan määrännyttä viranomaista osoittava merkintä saadaan tehdä lastiviivarenkaan viereen sen keskipisteen kautta kulkevan vaakasuoran viivan yläpuolelle tai sen ylä- ja alapuolelle. Tämän merkinnän tulee sisältää enintään neljä alkukirjainta, jotka ilmaisevat viranomaisen nimen. Kirjainten korkeus on noin 115 millimetriä (4 1/2 tuumaa) ja leveys 75 millimetriä (3 tuumaa).

8 sääntöMerkinnän yksityiskohdat

Rengas, viivat ja kirjaimet on maalattava valkoisiksi tai keltaisiksi tummalla pohjalla tai mustiksi vaalealla pohjalla. Ne on myös merkittävä pysyvästi alusten sivuihin hallinnon hyväksymällä tavalla. Merkkien tulee olla selvästi näkyvät ja jos on tarpeen, on ryhdyttävä erikoistoimenpiteisiin tämän aikaansaamiseksi.

9 sääntöMerkkien toteaminen

Kansainvälistä lastiviivakirjaa (1966) ei saa antaa alukselle, ennenkuin viranomainen tai katsastaja, joka toimii tämän yleissopimuksen 13 artiklan määräysten mukaisesti, on todistanut, että merkit on oikein asetettu ja pysyvästi merkitty aluksen sivuihin.

II lukuEhdot varalaidan määräämistä varten

10 sääntöAluksen päällikölle toimitettavat tiedot

1. Jokaisen uuden aluksen päällikölle on toimitettava hyväksytyssä muodossa riittävät tiedot, jotka tarjoavat hänelle mahdollisuuden järjestää aluksensa lastaus ja painolastin ottaminen sillä tavoin, että aluksen rakenteissa ei synny liian suuria jännityksiä, kuitenkin niin, että tämän vaatimuksen ei tarvitse koskea tietyn pituista tai määrätynlaista rakennetta olevaa alusta tai jotakin alusluokkaa, milloin hallinto pitää sitä tarpeettomana.

2. Jokaisen uuden aluksen päällikölle, jolla ei ennestään ole vakavuustietoja voimassa olevan ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen perusteella, on toimitettava ohjeiksi hyväksytyssä muodossa riittävät tiedot aluksen vakavuudesta erilaisissa käyttöolosuhteissa. Jäljennös tiedoista on toimitettava hallinnolle.

11 sääntöYlärakenteiden päätylaipiot

Suljettujen ylärakenteiden päädyissä olevien säälle alttiiden laipioiden on oltava riittävän lujarakenteiset ja hallintoa tyydyttävät.

12 sääntöOvet

1. Kaikissa suljettujen ylärakenteiden päätylaipioissa olevissa kulkuaukoissa tulee ovien olla terästä tai muuta samanarvoista ainetta, kiinnitettyinä pysyvästi ja lujasti laipioon. Niissä tulee olla kehykset ja jäykkääjät ja sellaiset varusteet, että koko rakennelma on yhtä luja kuin aukoton laipio ja että ne ovat suljettuina säätiiviit. Laitteina näiden ovien sulkemiseksi säätiiviisti tulee olla tiivisteet ja salvat tai muut samanarvoiset varusteet. Niiden oli oltava pysyvästi kiinnitettyinä laipioon tai itse oviin. Ovien tulee olla sellaiset, että niitä voidaan liikutella laipion molemmilta puolilta.

2. Jollei näissä säännöissä toisin ole määrätty, tulee suljettujen ylärakenteiden päätylaipioissa olevien kulkuaukkojen kynnyskorkeuden olla vähintään 380 millimetriä (15 tuuman) kannesta luettuna.

13 sääntöLuukkujen, oviaukkojen ja ilmatorvien sijoituspaikat

Sääntöjen tarkoittamia tapauksia varten on määritelty kaksi sijoituspaikkaa luukuille, oviaukoille ja ilmatorville seuraavasti:

Sijoituspaikka 1

Säälle alttiilla varalaitakansilla ja korotetuilla puolikansilla sekä säälle alttiilla ylärakennekansilla alueella, joka on sen kohdan keulanpuolella, minkä etäisyys keulapystysuorasta on neljännes aluksen pituudesta.

Sijoituspaikka 2

Säälle alttiilla ylärakennuskansilla sen kohdan peränpuolella, minkä etäisyys keulapystysuorasta on neljännes aluksen pituudesta.

14 sääntöLasti- ja muut luukut

1. Lasti- ja muiden luukkujen rakenteen ja laitteiden niiden säätiiviyden varmistamista varten sijoituspaikassa 1 ja 2 tulee vastata vähintään tämän liitteen 15 ja 16 säännön vaatimuksia.

2. Luukunkehysten ja luukunkansien, jotka ovat säälle alttiissa luukuissa ylärakennekannen yläpuolella olevilla kansilla, tulee vastata hallinnon vaatimuksia.

15 sääntöLuukut, jotka suljetaarn irtonaisilla kansilla ja varmistetaan säätiiviiksi luukunpeitteillä ja vaajauslaitteilla

Luukunkehykset

1. Milloin luukut suljetaan irtonaisilla kansilla ja varmistetaan säätiiviiksi luukunpeitteillä ja vaajauksella, tulee luukunkehysten olla lujarakenteiset ja niiden korkeuden tulee olla vähintään seuraava:

600 millimetriä (23 1/2 tuumaa) jos luukku on sijoituspaikassa 1;

450 millimetriä (17 1/2 tuumaa jos se on sijoituspaikassa 2.

Luukunkannet

2. Luukunkansien jokaisen kannatuspinnan leveyden tulee olla vähintään 65 millimetriä (2 1/2 tuumaa).

3. Milloin kannet ovat puuta, niiden paksuuden valmiina tulee olla vähintään 60 millimetriä (2 3/8 tuumaa) jännevälin ollessa enintään 1.5 metriä (4.9 jalkaa).

4. Milloin kannet on tehty niukkahiilisestä teräksestä, niiden lujuus on laskettava olettamalla kuormitukseksi vähintään 1.75 metristä tonnia neliömetrille (358 naulaa neliöjalalle), kun luukut ovat sijoituspaikassa 1, ja vähintään 1.30 metristä tonnia neliömetrille (266 naulaa neliöjalalle), kuri luukut ovat sijoituspaikassa 2. Täten lasketun suurimman jännityksen ja tekijän 4.25 tulo ei saa ylittää käytetyn aineen pienintä murtolujuutta. Ne on niin suunniteltava, että taipuma näiden kuormitusten alaisena ei saa olla suurempi kuin 0.0028 kertaa jänneväli.

5. Luukkujen oletettu kuormitus sijoituspaikassa 1 saadaan pienentää. 1 metriseen tonniin neliömetrille (205 naulaan neliöjalaile) aluksissa, joiden pituus on 24 metriä (79 jalkaa), mutta 58 ei saa olla pienempi kuin 1.75 metristä tonnia neliömetrille (358 naulaa neliöjalalle) aluksissa, joiden pituus on 100 metriä (328 jalkaa). Vastaavat luukkujen kuormitukset sijoituspaikassa 2 saadaan pienentää 0.75 metriseen tonniin neliömetrille (154 naulaan neliöjalalle) ja 1.30 metriseen tonniin neliömetrille (266 naulaan neliöjalalle) edellisen mukaisesti. Välipituuksien kuormitusarvot saadaan kaikissa tapauksissa suoraviivaisella interpolaatiolla.

Irtonaiset luukunpalkit

6. Milloin irtonaiset luukunpalkit, jotka kannattavat luukunkansia, on tehty niukkahiilisestä teräksestä, on niiden lujuus laskettava käyttäen oletettua kuormitusta, joka ei ole pienempi kuin 1.75 metristä tonnia neliömetrille (358 naulaa neliöjalalle) sijoituspaikassa 1 olevissa luukuissa eikä pienempi kuin 1.30 metristä tonnia neliömetrille (266 naulaa neliöjalalle) luukuissa sijoituspaikassa 2. Näin lasketun suurimman jännityksen ja tekijän 5 tulo ei saa ylittää käytetyn aineen pienintä murtolujuutta. Ne on niin suunniteltava, että taipuma näiden kuormitusten alaisena ei ole suurempi kuin 0.0022 kertaa jänneväli. Aluksiin, joiden pituus ei ole suurempi kuin 100 metriä (328 jalkaa), sovelletaan tämän säännön 5 momentin vaatimuksia.

Ponttoonikannet

7. Jos irtonaisten luukunpalkkien ja -kansien sijasta käytetyt ponttoonikannet on tehty niukkahiilisestä teräksestä, on niiden lujuus laskettava käyttämällä tämän säännön 4 momentin mukaisia oletettuja kuormituksia. Näin lasketun suurimman jännityksen ja tekijän 5 tulo ei saa ylittää käytetyn aineen pienintä murtolujuutta. Kannet on niin suunniteltava, että taipuma ei ole suurempi kuin 0.0022 kertaa jänneväli. Levytys niukkahiilisestä teräksestä, mikä muodostaa kansien päällyksen, ei saa olla ohuempi kuin yksi prosentti jäykkääjien välimatkasta tai 6 millimetriä (0.24 tuumaa),jos jälkimmäinen on suurempi. Aluksiin, joiden pituus ei ole suurempi kuin 100 metriä (328 jalkaa), sovelletaan tämän säännön 5 momentin vaatimuksia.

8. Muista aineista kuin niukkahiilisestä teräksestä tehtyjen kansien lujuuden ja jäykkyyden tulee olla samanarvoinen kuin teräksestä tehtyjen, hallintoa tyydyttävästi.

Kannattimet tai urat

9. Irtonaisten luukunpaikkien kannattimien tai urien tulee olla lujarakenteiset ja niitä käyttäen tulee voida asettaa palkit kunnollisesti paikoilleen ja kiinnittää ne varmasti. Jos käytetään rullavaunulla liikkuvia palkkeja, rakenteen tulee olla sellainen, että palkit pysyvät varmasti oikeilla paikoillaan luukun ollessa suljettuna.

Vaajauspolvekkeet

10) Vaajauspolvekkeiden viistous on tehtävä vastaamaan kiilojen viistoutta. Niiden tulee olla vähintään 65 millimetrin (2 1/2 tuuman) levyiset eikä niiden etäisyys keskeltä keskelle saa olla suurempi kuin 600 millimetriä (23 1/2 tuumaa); luukun sivuilla ja päissä olevien vaajauspolvekkeiden etäisyys luukun kulmista saa olla enintään 150 millimetriä (6 tuumaa).

Vaajausraudat ja kiilat

11. Vaajausrautojen ja kiilojen tulee olla kelvolliset ja hyvässä kunnossa. Kiilojen tulee olla sitkeätä puuta tai muuta samanarvoista ainetta. Niiden viistous ei saa olla suurempi kuin 1:6 eikä niiden ohuen pään paksuus pienempi kuin 13 millimetriä (1/2 tuumaa).

Luukunpeitteet

12. Vähintään kaksi hyväkuntoista peitettä on käytettävä jokaisen luukun peittämiseen sijoituspaikassa 1 tai 2. Peitteiden tulee olla vedenpitävät ja tarpeeksi lujat. Niiden valmistusaineen tulee olla vähintään hyväksyttävän normin painoista ja laatuista.

Luukunkansien varmistaminen

13. Kaikkia luukkuja varten sijoituspaikassa 1 tai 2 tulee olla terästangot tal vastaavat laitteet, joiden avulla jokainen luukunkansiosasto tarkoituksenmukaisesti ja erikseen varmistetaan paikoilleen sen jälkeen kun luukut on vaajattu. Luukunkannet, joiden pituus on suurempi kuin 1.5 metriä (4.9 jalkaa), on varmistettava vähintään kahdella tällaisella varmistuslaitteella.

16 sääntöLuukut, joiden sulkemislaitteina on säätiiviit kannet teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta

Luukunkehykset

1. Milloin luukku, jossa on teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta tehdyt säätiiviit luukunkannet tiivistein ja kiristyslaittein, on sijoituspaikassa 1 ja 2, tulee luukun kehysten korkeuden kannesta ylöspäin olla 15 säännön 1 momentissa määrätyn mukainen. Näiden kehysten korkeutta voidaan vähentää tai jättää kehykset kokonaan pois, ehdolla että hallinnon käsityksen mukaan aluksen turvallisuus ei tämän vuoksi ole huonontunut missään meriolosuhteissa. Milloin kehyksiä käytetään, on niiden oltava lujarakenteiset.

Säätiiviit luukunkannet

2. Milloin säätiiviit luukunkannet ovat niukkahiilistä terästä, niiden lujuus on laskettava olettamalla kuormitukseksi vähintään 1.75 metristä tonnia neliömetriä kohden (358 naulaa neliöjalkaa kohden) luukun ollessa sijoituspaikassa 1 ja vähintään 1.30 metristä tonnia neliömetriä kohden (266 naulaa neliöjalkaa kohden) lukuun ollessa sijoituspaikassa 2. Näin lasketun suurimman jännityksen ja tekijän 4.25 tulo ei saa ylittää käytetyn aineen pienintä murtolujuutta. Kannet on niin suunniteltava, että taipuma tämän kuormituksen alaisena ei ole suurempi kuin 0.0028 kertaa jänneväli. Niukkahiilisestä teräksestä tehty levytys, joka muodostaa kansien päällyksen, ei saa olla ohuempi kuin yksi prosentti jäykkääjien välimatkasta tai 6 millimetriä (0.24 tuumaa), jos jälkimmäinen on suurempi. Määräykset 15 säännön 5 momentissa ovat sovellettavissa aluksiin, joiden pituus ei ole suurempi kuin 100 metriä (328 jalkaa).

3. Muista aineista kuin niukkahiilisestä teräksestä tehtyjen luukunkansien lujuuden ja jäykkyyden tulee olla samanarvoinen kuin niukkahiilisestä teräksestä tehtyjen, hallintoa tyydyttävästi.

Säätiiviyden varmistuslaitteet

4. Laitteiden, joilla säätiiviys varmistetaan ja ylläpidetään, tulee olla hallintoa tyydyttävät. Järjestelyjen tulee antaa varmuus siitä, että tiiviys voidaan ylläpitää kaikissa meriolosuhteissa. Tässä tarkoituksessa tulee vaatia tiiviyskokeita ensimmäisessä katsastuksessa ja niitä voidaan vaatia määräaikaisissa katsastuksissa sekä vuotuisissa tarkastuksissa tai vieläkin lyhyemmin väliajoin.

17 sääntöKoneistolilojen aukot

1. Koneistotilojen aukot sijoituspaikassa 1 tai 2 on asianmukaisesti kehystettävä ja tehokkaasti suojattava riittävän lujilla teräskuiluilla. Milloin muut rakenteet eivät suojaa näitä kuiluja, on niiden lujuuteen kiinnitettävä erityistä huomiota. Näiden kuilunseinämien kulkuaukoissa tulee olla 12 säännön 1 momentin vaatimusten mukaiset ovet, joiden kynnysten korkeuden on oltava vähintään 600 millimetriä (23 1/2 tuumaa) kannesta ylöspäin, jos ovi on sijoituspaikassa 1 ja vähintään 380 millimetriä (1.5 tuumaa) kannesta ylöspäin, jos se on sijoituspaikassa 2. Muissa näiden kuilunseinämien aukoissa on oltava samanarvoiset kannet pysyvästi asennettuina oikeisiin paikkoihinsa.

2. Jokaisen tuuletintorven, savupiipun tai koneistotilan tuulettimen kehyslevyn tulee säälle alttiilla varalaitakannella tai ylärakennekannella ulottua niin korkealle kannesta kuin on kohtuullista ja käytännössä mahdollista. Tuuletintorvien aukoissa tulee olla lujat kannet teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Kansien on oltava pysyvästi asennettuina oikeisiin paikkoihinsa ja ne on voitava varmistaa säätiiviiksi.

18 sääntöErinäiset aukot varalaita- ja ylärakennekansissa

1. Miesaukot ja kannentasoiset pienet luukut sijoituspaikassa 1 tai 2 tai ylärakenteiden sisällä, lukuun ottamatta suljettuja ylärakenteita, on peitettävä lujarakenteisilla kansilla, jotka voidaan saattaa vedenpitäviksi. Jollei niitä kiinnitetä lähellä toisiaan olevilla pulteilla, on kansien oltava pysyvästi paikoilleen kiinnitetyt.

2. Varalaitakannessa olevien aukkojen suojana tulee, lukuun ottamatta luukunaukkoja, koneistotilan aukkoja, miesaukkoja ja kannentasoisia pieniä luukkuja, olla suljettu ylärakenne tai yhtä luja ja säätiivis kansirakennus tai alaskäyntikuilu. Milloin jonkin tällaisen säälle alttiissa ylärakennekannessa tai varalaitakannella olevan kansirakennuksen katossa olevan aukon kautta pääsee varalaitakannen alapuolella oleviin tiloihin tai suljetussa ylärakenteessa olevaan tilaan, tulee aukon suojana olla asianmukainen kansirakennus tai alaskäyntikuilu. Näiden kansirakennusten tai alaskäyntikuilujen oviaukoissa tulee olla 12 säännön 1 momentin vaatimukset täyttävät ovet.

3. Sijoituspaikassa 1 olevien alaskäyntikuilujen ovien kynnysten korkeuden kannesta ylöspäin tulee olla vähintään 600 millimetriä (23 1/2 tuumaa) ja sijoituspaikassa 2 vähintään 380 millimetriä (15 tuumaa).

19 sääntöIlmatorvet

1. Sijoituspaikassa 1 tai 2 varalaitakannen tai suljettujen ylärakennekansien alapuolella oleviin tiloihin johtavissa ilmatorvissa tulee olla lujarakenteiset kehyslevyt teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta asianmukaisesti liitettyinä kanteen. Milloin jonkin ilmatorven kehyslevyn korkeus kannesta on suurempi kuin 900 millimetriä (35 1/2 tuumaa), se on erityisesti tuettava.

2. Ilmatorvissa, jotka kulkevat muiden kuin suljettujen ylärakenteiden kautta, tulee varalaitakannessa olla lujarakenteiset kehyslevyt teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

3. Sijoituspaikassa 1 olevissa ilmatorvissa, joiden kehyslevyt ulottuvat enemmän kuin 4.5 metriä (14.8 jalkaa) kannen yläpuolelle. ja sijoituspaikassa 2 olevissa ilmatorvissa, joiden kehyslevyt ulottuvat enemmän kuin 2.3 metriä (7.5 jalkaa) kannen yläpuolelle, ei tarvitse olla sulkemislaitteita, ellei hallinto erityisesti niitä vaadi.

4. Ilmatorvien aukoissa tulee, tämän säännön 3 momentissa mainittuja tapauksia lukuun ottamatta, olla tarkoituksenmukaiset säätiiviit sulkemislaitteet. Aluksissa, joiden pituus on enintään 100 metriä (328 jalkaa), sulkemislaitteet on kiinteästi asennettava paikoilleen. Milloin muiden alusten suhteen ei ole näin määrätty, sulkemislaitteet on sopivasti säilytettävä niiden ilmatorvien lähellä, joihin ne kuuluvat. Ilmatorvissa sijoituspaikassa 1 on oltava vähintään 900 millimetrin (35 1/2 tuuman) korkuiset kehyslevyt kannesta ylöspäin ja sijoituspaikassa 2 kehyslevyjen on oltava vähintään 760 millimetrin (30 tuuman) korkuiset kannesta ylöspäin.

5. Säälle alttiissa paikoissa voidaan kehyslevyn korkeutta vaatia lisättäväksi hallintoa tyydyttävästi.

20 sääntöIlmaputket

Milloin painolasti- ja muihin tankkeihin johtavat ilmaputket ulottuvat varalaitakannen tai ylärakennekannen yläpuolelle, on putkien säälle alttiiden osien oltava lujarakenteiset. Korkeuden kannesta siihen kohtaan, mistä vesi voi päästä tunkeutumaan alas, tulee olla vähintään 760 millimetriä (30 tuumaa) varalaitakannella ja 450 millimetriä (17« tuumaa) ylärakennekannella. Milloin nämä korkeudet voivat haitata aluksen käyttöä, voidaan pienempi korkeus hyväksyä, ehdolla että hallinnon käsityksen mukaan putkien sulkemislaitteet ja muut seikat puolustavat pienemmän korkeuden käyttämistä. Ilmaputkien sulkemista varten tulee olla kiinteästi asennetut tyydyttävät laitteet.

21 sääntöLastiportit ja muut samankaltaiset aukot

1. Lastiporteissa ja muissa samankaltaisissa aukoissa aluksen sivuissa varalaitakannen alapuolella tulee olla ovet, jotka on niin suunniteltu, että niiden vedenpitävyys ja rakenne vastaavat ympärillä olevaa laidoitusta. Tällaisten aukkojen luku on pidettävä niin pienenä kuin se aluksen suunnittelua ja asianmukaista käyttöä silmällä pitäen on mahdollista.

2. Jollei hallinto muuta salli, ei tällaisten aukkojen alin reuna saa olla alempana kuin viiva, joka on vedetty samansuuntaisena varalaitakannen kanssa aluksen laidassa ja jonka alin kohta on ylimmän lastiviivan yläreunan korkeudella.

22 sääntöValumaputket, tulo- ja poistojohdot

1. Milloin varalaitakannen alla tai varalaitakannella olevien ylärakenteiden tai kansirakennusten sisällä olevista tiloista johtavat ovet vastaavat 12 säännön vaatimuksia, tulee näistä tiioista laidoituksen läpi kulkevissa poistojohdoissa olla tarkoituksenmukaiset ja luoksepäästävät laitteet, joilla estetään veden tunkeutuminen alukseen. Jokaisessa erillisessä poistojohdossa tulee tavallisesti olla yksi automaattinen takaiskuventtiili välittömin sulkemislaittein sen sulkemiseksi varalaitakannen yläpuolelta. Niissä tapauksissa, joissa pystysuora etäisyys kesälastiviivasta poistoputken sisäpäähän on suurempi kuin 0.01 L, voidaan poistojohtoon kuitenkin hyväksyä kaksi automaattista takaiskuventtiiliä ilman välitöntä sulkemismahdoilisuutta, ehdolla että sisäpuoleista venttiiliä aina päästään tarkastamaan käyttöolosuhteissa. Milloin mainittu pystysuora etäisyys on suurempi kuin 0.02 L, voidaan hallinnon hyväksymisestä riippuen sallia yksi automaattinen takaiskuventtiili ilman välittömiä sulkemislaitteita. Laitteiden, joilla käytellään välittömästi ohjattua venttiiliä, tulee olla helposti luoksepäästäviä ja niissä tulee olla osoitin, joka näyttää, onko venttiili auki vai kiinni.

2. Miehitetyissä koneistotiloissa veden ottoa varten merestä samoin kuin sen poistoa varten tarkoitettuja pää- ja apujohtoja, jotka ovat yhteydessä koneiston käytön kanssa, saadaan säädellä paikallisesti. Säätölaitteiden on oltava helposti luoksepäästäviä ja niissä tulee olla osoittimet, jotka näyttävät, ovatko venttiilit auki vai kiinni.

3. Valumaputkissa ja poistojohdoissa, jotka lähtevät miltä tahansa korkeudelta ja puhkaisevat laidoituksen joko enemmän kuin 450 miilimetriä (17« tuumaa) varalaitakannen alapuolella tai vähemmän kuin 600 millimetriä (23« tuumaa) kesälastiviivan yläpuolella, tulee olla takaiskuventtiili laidoituksen kohdalla. Tämä venttiili voidaan, jollei sitä 1 momentin mukaisesti vaadita, jättää pois, jos putkisto on riittävän paksuseinäinen.

4. Valumaputket ylärakenteista tai kansirakennuksista, joissa ei ole 12 säännössä vaadittuja ovia, on johdettava ulos laidasta.

5. Kaikkien tässä säännössä vaadittujen venttiilien ja laidoitusvarusteiden tulee olla terästä, pronssia tai muuta hyväksyttyä sitkeää ainetta. Tavallista valurautaa tai sen kaltaista ainetta olevia venttiilejä ei hyväksytä. Kaikkien putkien, joita tässä säännössä käsitellään, tulee olla terästä tai muuta samanarvoista, hallintoa tyydyttävää ainetta.

23 sääntöValoventtiilit

1. Varalaitakannien alapuolella sekä suljetuissa ylärakenteissa olevien tilojen valoventtiileissä tulee sisäpuolella olla tarkoituksenmukaiset saranalliset sokkoluukut niin tehtyinä, että ne voidaan sulkea tehokkaasti ja varmistaa vedenpitäviksi.

2. Valoventtiiliä ei saa asettaa niin alas, että sen aukon alareuna on sen viivan alapuolella, mikä on niin vedetty varalaitakannen suuntaisena pitkin aluksen sivua, että sen alin kohta on 2.5 prosentin verran leveydestä (B) lastivesiviivan yläpuolella tai 500 millimetriä (19« tuumaa) riippuen siitä, mikä näistä etäisyyksistä on suurempi.

3. Valoventtiilien, jos niitä on, tulee laseineen ja sokkoluukkuineen olla lujatekoista hyväksyttyä rakennetta.

24 sääntöTyhjennysaukot

1. Milloin parraslaidat varalaitakannen tai ylärakenteen kannen avoimissa osissa muodostavat kaivoja, on varattava hyvät mahdollisuudet veden pikaiseksi poistamiseksi kansilta ja kaivojen tyhjentämiseksi. Sen lisäksi, mitä on määrätty tämän säännön 2 ja 3 momentissa, tulee tyhjennysaukkojen vähimmäispinta-alan A jokaisessa varalaitakannella olevassa kalvossa aluksen kummallakin sivulla olla seuraavan kaavan mukainen siinä tapauksessa, että ketka kaivon kohdalla on normaali tai suurempi. Ylärakennekansilla tulee vähimmäispinta-alan jokaista kaivoa kohden olla puolet siitä pinta-alasta, mikä saadaan kaavasta.

Kun parraslaidan pituus l kaivon kohdalla on 20 metriä tai pienempi

A = 0.7 + 0.035 l neliömetriä;

milloin l on suurempi kuin 20 metriä

A = 0.07 l neliömetriä.

Pituutta l ei tarvitse missään tapauksessa ottaa suuremmaksi kuin 0.7 L.

Jos parraslaidan keskikorkeus on suurempi kuin 1.2 metriä, on vaadittua pinta-alaa lisättävä 0.004 neliömetrillä jokaista kaivon pituusmetriä ja 0.1 metrin korkeuseroa kohden. Jos parraslaidan keskikorkeus on pienempi kuin 0.9 metriä, vaadittua pinta-alaa voidaan pienentää 0.004 neliömetrillä jokaista kaivon pituusmetriä ja 0.1 metrin korkeuseroa kohden;

tai

milloin parraslaidan pituus l kaivon kohdalla on 66 jalkaa tai pienempi

A = 7.6 + 0.115 l neliöjalkaa;

milloin l on suurempi kuin 66 jalkaa

A = 0.23 l neliöjalkaa.

Pituutta l ei tarvitse missään tapauksessa ottaa suuremmaksi kuin 0.7 L.

Jos parraslaidan keskimääräinen korkeus on suurempi kuin 3.9 jalkaa, on vaadittua pinta-alaa lisättävä 0.04 neliöjalalla jokaista kaivon pituusjalkaa ja l jalan korkeuseroa kohden. Jos parraslaidan keskimääräinen korkeus on pienempi kuin 3 jalkaa, vaadittua pinta-alaa voidaan pienentää 0.04 neliöjalalla jokaista kaivon pituusjalkaa ja l jalan korkeuseroa kohden.

2. Aluksissa, joissa ei ole ketkaa, tämän säännön 1 momentin mukaan laskettua pinta-alaa on lisättävä 50 prosentilla. Jos ketka on pienempi kuin normaali, on prosenttimäärä saatava suoraviivaisella interpolaatiolla.

3. Milloin alus, jossa on trunkki, ei vastaa 36 säännön 1 e kohdan vaatimuksia, tai milloin jatkuvat tai verrattain jatkuvat luukun sivukehykset on rakennettu erillisten ylärakenteiden välille, tyhjennysaukkojen vähimmäispinta-ala on laskettava seuraavan taulukon mukaisesti:

Tyhjennysaukkojen pinta-ala

Luukun tai trunkin leveys suhteessa koko parraslaidan

verrattuna aluksen leveyteen pinta-alaan

40 % tai vähemmän 20 %

75 % tai enemmän 10 %

Välileveyksien tyhjennusaukkojen pinta-ala saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

4. Aluksissa, joiden ylärakenteet ovat kummastakin tai toisesta päästä avoimet, on varattava riittävät hallintoa tyydyttävät tyhjennysmahdollisuudet tällaisten ylärakenteiden sisällä olevien tilojen vedestä tyhjentämistä varten.

5. Tyhjennysaukkojen alareunan on oltava niin lähellä kantta kuin käytännössä on mahdollista. Kaksi kolmasosaa vaaditusta tyhjennysaukkojen pinta-alasta on sijoitettava siihen kaivon puolikkaaseen, joka on lähimpänä ketkakäyrän alinta kohtaa.

6. Kaikki tällaiset aukot parraslaidassa on suojattava kiskoilla tai tangoilla, joiden etäisyydet ovat likimäärin 230 millimetriä (9 tuumaa). Jos käytetään myrskyluukkuja, on niiden oltava huomattavan väljät kiinnitarttumisen välttämiseksi. Saranoiden tappien tai laakereiden tulee olla syöpymätöntä ainetta. Jos luukuissa on salpalaite, sen tulee olla hyväksyttyä rakennetta.

25 sääntöMiehistön suojaaminen

1. Miehistön asuntoina käytettävien kansirakennusten lujuuden tulee olla hallintoa tyydyttävä.

2. Tarkoituksenmukaiset suojakaiteet tai parraslaidat on tehtävä varalaitakannen ja ylärakennekannen kaikkiin säälle alttiisiin osiin. Parraslaitojen tai suojakaiteiden korkeuden on oltava vähintään 1 metri (39« tuumaa) kannesta mitattuna. Mikäli tämä korkeus aiheuttaisi hankaluutta aluksen tavalliselle käytölle, voidaan hyväksyä pienempikin korkeus, jos riittävä turvallisuus saadaan aikaan hallintoa tyydyttävästi.

3. Korkens suojakaiteen alimman tangon alareunan ja kannen välillä ei saa olla suurempi kuin 230 millimetriä (9 tuumaa). Muiden tankojen välit eivät saa olla suuremmat kuin 380 millimetriä (15 tuumaa). Aluksissa, joissa on pyöristetty parras, suojakaiteen tuet on asennettava kannen tasaiselle osalle.

4. Hallintoa tyydyttäviä laitteita (kuten suojakaiteita, turvaköysiä, kulkusiltoja, kannen alaisia yhdyskäytäviä jne) on varattava miehistön suojaamiseksi sen kulkiessa asunnoistaan koneistotilaan ja kaikkiin muihin tiloihin, joissa suoritetaan aluksen käytölle tarpeellista työtä, ja takaisin asuntoihinsa.

5. Aluksessa kuljetettava kansilasti on niin ahdattava, että jokainen kansilastin kohdalla oleva aukko, josta päästään miehistön asuntoihin ja niistä ulos, koneistotilaan ja kaikkiin muihin tiloihin, joissa suoritetaan aluksen käytölle tarpeellista työtä, voidaan sulkea kunnollisesti ja varmistaa niin, että veden pääsy alukseen estyy. Tarkoituksenmukaisia suojalaitteita miehistöä varten, kuten suojakaiteita tai turvaköysiä on järjestettävä kansilastin päälle, jollei aluksessa ole sopivaa kulkutietä kannella tai sen alla.

26 sääntöLastiviivojen määräämisen erikoisehdot A-tyypin aluksille

Koneistokuilut

1. A-tyypin aluksessa, joka on määritelty 27 säännössä, tulee koneistokuilujen olla sellaisen suljetun peräkorokkeen tai siltarakenteen suojaamat, jonka korkeus on vähintään normaali tai voi suojana olla yhtä korkea ja yhtä luja kansirakennus. Kuitenkin saavat koneistokuilut olla suojaamattomat, jos niissä ei ole aukkoja, joiden kautta voidaan välittömästi päästä varalaitakannelta koneistotilaan. Ovi, joka vastaa 12 säännön vaatimuksia, voidaan kuitenkin hyväksyä koneistokuiluun, jonka ovi johtaa tilaan tai käytävään, joka on rakennettu yhtä lujaksi kuin itse kuilu ja jonka erottaa konehuoneen portaista toinen säätiivis ovi teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

Kulkusilta ja pääsytiet

2. Asianmukaisesti suunniteltu pitkittäissuuntainen, kiinteärakenteinen ja tarpeeksi luja kulkusilta on rakennettava A-tyyppiseen alukseen ylärakennekannen korkeudelle peräkorokkeelta keskilaivalla olevalle siltarakenteelle tai kansirakennukselle, milloin sellainen on, tai on järjestettävä samanarvoiset pääsymahdollisuudet kuten käytävät kannen alla, vastaamaan kulkusillan tarkoitusta. Muualla, ja A-tyypin aluksissa, joissa ei ole keskilaivalla olevaa siltarakennetta, on hallinnon hyväksymällä tavalla järjestettävä laitteita miehistön turvallisen pääsyn varmistamiseksi kaikkiin niihin aluksen osiin, joissa suoritetaan aluksen käytölle tarpeellista työtä.

3. Turvallisia ja asianmukaisia pääsyteitä kulkusillan tasosta tulee olla miehistön eri asunto-osastoihin ja myös miehistön asuntojen ja koneistotilan välillä.

Luukut

4. Säälle alttiissa luukuissa varalaita- ja keulakorokekansilla tai paisuntatrunkkien kansilla A-tyypin aluksissa on oltava tarkoituksenmukaiset vedenpitävät kannet teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

Kannen tyhjennysjärjestelyt

5. Jos A-tyypin aluksissa on parraslaita, on avonaiset suojakaiteet tehtävä vähintään säälle alttiin sääkannen osan puoleen pituuteen saakka tai käytettävä muita tehokkaita järjestelyjä kannen tyhjentämiseksi vedestä. Ketkasarjan yläreuna on pidettävä niin matalana kuin käytännössä on mahdollista.

6. Milloin ylärakenteet on yhdistetty trunkeilla, on avoimet suojakaiteet tehtävä varalaitakannen säälle alttiin osan koko pituudelle.

III lukuVaralaidat

27 sääntöAlustyypit

1. Varalaidan laskemista varten jaetaan alukset A-tyypin ja B-tyypin aluksiin.

A-tyypin alukset

2. A-tyypin alus on suunniteltu kuljettamaan yksinomaan nestemäisiä aineita bulklastina. Sen lastitankkeihin on vain pienet kulkuaukot, mitkä suljetaan vedenpitävillä tiivistetyillä kansilla, jotka ovat terästä tai muuta samanarvoista ainetta. Tällaisella aluksella tulee välttämättä olla seuraavat erityiset ominaisuudet:

a) säälle alttiin kannen hyvä vaurioitumattomuus; ja

b) korkeatasoinen varmuus vedellä täyttymistä vastaan, mikä johtuu täynnä olevien lastitilojen pienestä täyttymästä ja tavallisesti käytetyn osastoimisen määrästä.

3. Yli 150 metrin (492 jalan) pituisen A-tyypin aluksen, joka on niin suunniteltu, että sen joitakin osastoja pidetään tyhjinä aluksen ollessa lastattuna kesälastiviivaan saakka, tulee sen kyetä kestämään minkä tahansa tällaisen tyhjän osaston täyttyminen, kun oletetaan täyttymäksi 0.95, ja jäämään kellumaan sellaiseen tasapainotilaan, mitä hallinto pitää hyväksyttävänä. Jos tällainen alus on yli 225 metrin (738 jalan) pituinen, on sen koneistotilaa käsiteltävä täyttyvänä tilana täyttymän ollessa 0.85.

Ohjeiksi hallinnoille voidaan seuraavia rajoja pitää hyväksyttävinä:

a) täyttymisen päätyttyä lopullinen vesiviiva on kaikkien sellaisten .aukkojen alareunan alapuolella, joiden kautta lisääntyvä täyttyminen voi tapahtua;

b) epäsymmetrisestä täyttymisestä johtuva suurin kallistuma on 15 asteen suuruusluokkaa;

c) vaihtokeskuskorkeus täyttyneessä tilassa on positiivinen.

4. A-tyypin alukselle tulee määrätä varalaita, joka ei ole pienempi kuin se, mikä perustuu 28 säännössä olevaan taulukkoon A.

B-tyypin alukset

5. Kaikkia aluksia, jotka eivät täytä tämän säännön 2 ja 3 momentissa A-tyypin alukselle asetettuja ehtoja, on pidettävä Btyypin aluksina.

6. B-tyypin aluksille, joilla on sijoituspaikassa 1 luukkuja, joiden luukunkannet täyttävät 15 säännön 7 momentin tai 16 säännön vaatimukset, tulee määrätä varalaidat 28 säännössä olevan taulukon B perusteella, ottaen kuitenkin huomioon, mitä tämän säännön 7 - 10 momenteissa on määrätty.

7. Jokaiselle B-tyypin alukselle, jonka pituus on suurempi kuin 100 metriä (328 jalkaa), voidaan määrätä varalaita, joka on pienempi kuin tämän säännön 6 momentissa on vaadittu, ehdolla että myönnetyn pienennyksen määrään nähden hallinnon käsityksen mukaan:

a) toimenpiteet miehiston suojaamiseksi ovat riittävät

b) järjestelyt kannen tyhjentämiseksi vedestä ovat riittävät;

c) luukunkannet sijoituspaikassa 1 ja 2 täyttävät 16 säännön vaatimukset ja ovat riittävän lujatekoiset; erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden tiivistys- ja varmistuslaitteisiin;

d) kesälastiviivaan saakka lastattu alus jää kellumaan tyydyttävään tasapainotilaan minkä tahansa yhden vahingoittuneen osaston täyttyessä, konehuonetta lukunn ottamatta, kun oletettu täyttymä on 0.95; ja

e) tällaisessa aluksessa, jonka pituus on suurempi kuin 225 metriä (738 jalkaa), koneistotilaa käsitellään täyttyvänä tilana täyttymän ollessa 0.85.

Ohjeiksi hallinnoille niiden soveltaessa tämän momentin d ja e kohtaa, voidaan tämän säännön 3 momentin a, b ja c kohdassa annetut rajat katsoa tyydyttäviksi.

Asiaan kuuluvat laskelmat voivat perustua seuraaville pääolettamuksille:

vaurion pystysuora ulottuvuus on yhtä suuri kuin aluksen sivukorkeus;

vaurion syvyys poikittaissuunnassa ei ole suurempi kuin B/5;

yksikään poikittaislaipio ei ole vaurioitunut;

painopisteen korkeus perusviivasta on määrätty ottaen huomioon tasa-ainaisen lastin lastiruumissa ja 50 prosenttia suunnittelun mukaisista määristä kulutettavia nesteitä, varastoja jne.

8. Laskettaessa varalaitoja B-tyypin aluksille, jotka vastaavat tämän säännön 7 momentin vaatimuksia, ei 28 säännön taulukossa B annettuja arvoja saa pienentää kuin enintään 60 prosentilla B ja A taulukoissa vastaavan pituisille aluksille annettujen arvojen välisestä erotuksesta.

9. Pienennys taulukon mukaisesta varalaidasta, mikä sallitaan tämän säännön 8 momentin perusteella, voidaan suurentaa jopa vastaamaan 28 säännön taulukossa A ja taulukossa B annettujen arvojen koko erotusta, ehdolla että alus vastaa vaatimuksia 26 säännön 1, 2, 3, 5 ja 6 momentissa niin kuin se olisi A-tyypin alus, ja on lisäksi tämän säännön 7 momentin a, b, c ja d kohdan vaatimusten mukainen, kuitenkin niin, että d kohdassa määrätyn minkä tahansa yhden osaston täyttymisen sijasta on otettava kahden peräkkäisen osaston täyttyminen, joista kumpikaan ei ole koneistotila. Edelleen tulee tällaisen aluksen, joka on yli 225 metrin (738 jalan) pituinen ja lastattu kesälastiviivaan saakka, jäädä kellumaan tyydyttävään tasapainotilaan, kun vain sen koneistotila yksin täyttyy, ja täyttymäksi otaksutaan 0.85.

10. B-tyypin aluksille, joilla on sijoituspaikassa 1 olevia luukkuja, joissa on 15 säännön vaatimusten mukaiset luukunkannet, lukuun ottamatta 7 momentin vaatimusten mukaisia luukunkansia, on määrättävä varalaita 28 säännön B taulukon arvojen perusteella lisäämällä siinä oleviin arvoihin seuraavassa taulukossa olevat arvot:

Taulukon mukaisen varalaidan lisäys B-tyypin aluksille, joiden luukunkannct eivät vastaa 15 säännön 7 momentissa eivätkä 16 säännössä olevia vaatimuksia:

Vara- Vara- Vara-

Aluksen laidan Aluksen laidan Aluksen laidan

pituus lisäys pituus lisäys pituus lisäys

(metriä) (milli- (metriä) (milli- (metriä) (milli-

metriä) metriä) metriä)

108 ja alle 50 139 175 170 290

109 52 140 181 171 292

110 55 141 186 172 294

111 57 142 191 173 297

112 59 143 196 174 299

113 62 144 201 175 301

114 64 145 206 176 304

115 68 146 210 177 306

116 70 147 215 178 308

117 73 148 219 179 311

118 76 149 224 180 313

119 80 150 228 181 315

120 84 151 232 182 318

121 87 152 236 183 320

122 91 153 240 184 322

123 95 154 244 185 325

124 99 155 247 186 327

125 103 156 251 187 329

126 108 157 254 188 332

127 112 158 258 189 334

128 116 159 261 190 336

129 121 160 264 191 339

130 126 161 267 192 341

131 131 162 270 193 343

132 136 163 273 194 346

133 142 164 275 195 348

134 147 165 278 196 350

135 153 166 280 197 353

136 159 167 283 198 355

137 164 168 285 199 357

138 170 169 287 200 358

Varalaidat aluksen välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

Yli 200 metrin pituiset alukset käsittelee hallinto.

Taulukon mukaisen varalaidan lisäys B-tyypin aluksille, joiden luukunkannet eivät vastaa 15 säännön 7 momentissa eivätkä 16 säännössä olevia vaatimuksia:

Aluksen Varalaidan Aluksen Varalaidan

pituus lisäys pituus lisäys

(jalkaa) (tuumaa) (jalkaa) (tuumaa)

350 ja alle 2.0 510 9.6

360 2.3 520 10.0

370 2.6 530 10.4

380 2.9 540 10.7

390 3.3 550 11.0

400 3.7 560 11.4

410 4.2 570 11.8

420 4.7 580 12.1

430 5.2 590 12.5

440 5.8 600 12.8

450 6.4 610 13.1

460 7.0 620 13.4

470 7.6 630 13.6

480 8.2 640 13.9

490 8.7 650 14.1

500 9.2 660 14.3

Varalaidat aluksen välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

Yli 660 jalan pituiset alukset käsittelee hallinto.

11. Lotjalle, proomulle tai muulle alukselle, joilla ei ole omaa kuljetuskoneistoa, tulee määrätä varalaita näiden sääntöjen mukaisesti. Kuitenkin, kun on kysymys miehittämättömistä proomuista, niihin ei sovelleta 25 säännön, 26 säännön 2 ja 3 momentin eikä myöskään 39 säännön vaatimuksia. Tällaisille miehittämättömille proomuille, joiden varalaitakannella on vain pieniä kulkuaukkoja, mitkä on suljettu vedenpitävillä kansilla teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta, voidaan määrätä varalaita 25 prosenttia pienemmäksi kuin näiden sääntöjen mukaan laskettu varalaita.

28 sääntöVaralaitataulukot

A-tyypin alukset

1. Taulukon mukainen varalaita A-tyypin aluksille on määrättävä seuraavasta taulukosta:

TAULUKKO A

Varalaitataulukko A-tyypin aluksille

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Varalaidat aluksen välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

Yli 365 metrin pituiset alukset käsittelee hallinto.

TAULUKKO A

Varalaitataulukko A-tyypin aluksille

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Varalaidat aluksen välipituuksille sasdaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

Yli 1200 jalan pituiset alukset käsittelee hallinto.

B-tyypin alukset

2. Taulukon mukainen varalaita B-tyypin aluksille on määrättävä seuraavasta taulukosta:

TAULUKKO B

Varalaitataulukko B-tyypin aluksille

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Varalaidat aluksen välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

Yli 365 metrin pituiset alukset käsittelee hallinto.

TAULUKKO B

Varalaitataulukko B-tyypin aluksille

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Varalaidat aluksen välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

Yli 1200 jalan pituiset alukset käsittelee hallinto.

29 sääntöVaralaidan korjaus aluksissa, joiden pituus on pienempi kuin 100 metria (328 jalkaa)

Taulukon mukaista varalaitaa B-tyypin aluksessa, jonka pituus on 24 metrin (79 jalan) ja 100 metrin (328 jalan) välillä ja jossa on suljettuja ylärakenteita teholliselta pituudeltaan aina 35 prosenttiin saakka pituudesta, on suurennettava:

7.5 (100 - L) (0.35 - E/L) millimetrillä;

kaavassa L = aluksen pituus metreinä;

E = 35 säännössä määritelty ylärakenteen tehollinen pituus metreinä;

tai

0.09 (328 - L) (0.35 - E/L) tuumalla;

kaavassa L = aluksen pituus jalkoina;

E = 35 säännössä määritelty ylärakenteen tehollinen pituus jalkoina.

30 sääntöKorjaus täyteläisyyskertoimen perusteella

Jos aluksen täyteläisyyskerroin (Cb) on suurempi kuin 0.68, on 28 säännössä määrätty varalaita, muutettuna 27 säännön 8 ja 10 momentissa sekä 29 säännössä sallitulla tavalla, jos näitä voidaan soveltaa, kerrottava tekijäilä

(Cb + O.68)/1.36

31 sääntöKorjaus sivukorkeuden perusteella

1. Milloin D on suurempi kuin L/15, on varalaitaa suurennettava

(D - L/15) R millimetrillä, jolloin R = L/0.48 pituuden ollessa pienempi kuin 120 metriä ja R = 250 pituuden ollessa 120 metriä ja suurempi, tai

(D - L/15) R tuumalla: jolloin R = L/131.2 pituuden ollessa pienempi kuin 393.6 jalkaa ja R = 3 pituuden ollessa 393.6 jalkaa ja suurempi.

2. Jos D on pienempi kuin L/15, ei pienennyksiä saa tehdä lukuun ottamatta alusta, jossa on suljettu ylärakenne, joka peittää vähintään 0.6 L pituudelta keskilaivan, täydellinen trunkki, tai erillisten suljettujen ylärakenteiden ja trunkkien muodostama yhdistelmä, joka ulottuu aluksen koko pituudelle. Tällaisessa aluksessa tulee varalaitaa pienentää niin kuin on määrätty tämän säännön 1 momentissa.

3. Mikäli ylärakenteen tai trunkin korkeus on pienempi kuin normaalikorkeus, tulee varalaidan pienennyksen tapahtua todellisen korkeuden suhteessa normaalikorkeuteen, mikä on määritelty 33 säännössä.

32 sääntöKorjaus kansiviivan paikan perusteella

Milloin todellinen sivukorkeus kansiviivan yläreunaan on suurempi tai pienempi kuin D, sivukorkeuksien välinen erotus on lisättävä varalaitaan tai vähennettävä siitä.

33 sääntöYlärakenteen normaalikorkeus

Ylärakenteen normaalikorkeus on annettu seuraavassa taulukossa:

Normaalikorkeus metreinä

L Korotettu Kaikki muut

(metriä) puolikansi ylärakenteet

30 tai alle 0.90 1.80

75 1.20 1.80

125 tai yli 1.80 2.30

Normaalikorkeus jalkoina

L Korotettu Kaikki muut

(jalkaa) puolikansi ylärakenteet

98.5 tai alle 3.0 5.9

246 3.9 5.9

410 tai yli 5.9 7.5

Normaalit korkeudet aluksen välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

34 sääntöYlärakenteen pituus

1. Ylärakenteen pituus (S) on niiden ylärakenteen osien keskimääräinen pituus, mitkä ovat pituuden (L) sisäpuolella, lukuun ottamatta tapauksia, mitkä on mainittu tämän säännön 2 momentissa.

2. Milloin suljetun ylärakenteen päätylaipio ulottuu tasaisena kuperana kaarena sen kohdan ulkopuolelle, missä se leikkaa ylärakenteen sivuja, ylärakenteen pituutta saadaan lisätä. Tämän lisäyksen tulee olla kaksi kolmasosaa kaarevan laipion muodostaman ylärakenteen osan pituussuuntaisesta ulottuvuudesta. Suurin kaarevuus, mikä voidaan ottaa huomioon tätä pituuden lisäystä määrättäessä, on puolet ylärakenteen leveydestä sillä kohdalla, missä ylärakenteen kupera pääty leikkaa sen sivuja.

35 sääntöYlärakenteen tehollinen pituus

1. Tämän säännön 2 momentin määräyksiä lukuun ottamatta on suljetun ylärakenteen, jonka korkeus on normaali, tehollien pituus (E) sama kuin sen pituus.

2. Kaikissa tapauksissa, jolloin suljettu, normaalin korkuinen ylärakenne on vedetty sisään aluksen sivuista, kuten on sallittu 3 säännön 10 momentissa, tehollista pituutta tulee pienentää suhteessa b/Bs, jossa

b on ylärakenteen leveys sen pituuden keskikohdalla, ja;

Bs on aluksen leveys ylärakenteen pituuden keskikohdalla.

Jos ylärakenne on vedetty sisään vain osalta pituuttaan, pituuden pienennys tehdään vain sisäänvedetyn osan kohdalta.

c) Milloin suljetun ylärakenteen korkeus on pienempi kuin normaali korkeus, tehollinen pituus on sen pituus pienennettynä todellisen korkeuden suhteessa normaaliin korkeuteen. Milloin korkeus on suurempi kuin normaali korkeus, ei ylärakenteen tehollista pituutta saa suurentaa.

4. Korotetun puolikannen tehollinen pituus on, jos siinä on aukoton etulaipio, sen pituus, kuitenkin enintään 0.6 L. Jollei laipio ole aukoton; käsitellään korotettua puolikantta peräkorokkeena, jonka korkeus on pienempi kuin normaali korkeus.

5. Ylärakenteilla, jotka eivät ole suljettuja, ei ole lainkaan tehollista pituutta.

36 sääntöTrunkit

1. Trunkkia tai samankaltaista rakennetta, mikä ei ulotu aluksen sivuihin, on pidettävä tarkoituksenmukaisena seuraavin ehdoin:

a) trunkki on yhtä luja kuin ylärakenne;

b) luukut sijaitsevat trunkin kannessa ja niiden kehykset sekä kannet vastaavat 13, 14, 15 ja 16 säännön vaatimuksia, ja trunkin kannen vyötelevy toimii kelvollisena kulkutienä sekä antaa trunkille riittävän poikittaisen jäykkyyden. Kuitenkin voidaan varalaitakannella sallia pieniä kulkuankkoja, joissa on vedenpitävät kannet;

c) trunkin kansi tai erilliset trunkit, joita asianmukaiset kiinteät kulkusillat yhdistävät ylärakenteisiin, muodostavat kiinteän, pituussuuntaisen työskentelytason, jossa on suojakaiteet;

d) ilmatorvia suojaamassa ovat trunkki ja vedenpitävät kannet, jos ilmatorven korkeus on pienempi kuin tämän liitteen 19 säännön 3 momentissa määrätty korkeus;

e) varalaitakannen säälle alttiiden osien reunoille trunkin kohdalla on rakennettu avoimet suojakaiteet vähintään puolelle trunkin pituudesta;

f) konekuiluja suojaavat trunkki, ylärakenne, jonka korkeus on normaali, tai yhtä korkea ja yhtä luja kansirakennus;

g) trunkin leveys on vähintään 60 prosenttia aluksen leveydestä; ja

h) milloin aluksessa ei ole ylärakennetta, trunkin pituus on vähintään 0.6 L.

2. Tarkoituksenmukaisen trunkin tehollinen pituus on sen kokonaispituus pienennettynä sen keskileveyden ja leveyden B suhteessa.

3. Trunkin normaali korkeus on sama kuin ylärakenteen normaali korkeus lukuun ottamatta korotettua puolikantta.

4. Jos trunkin korkeus on pienempi kuin normaali korkeus, sen tehollista pituutta on pienennettävä todellisen korkeuden suhteessa normaaliin. Milloin trunkin kannella olevien luukunkehysten korkeus on pienempi kuin 15 säännön 1 momentissa on vaadittu, trunkin todellista korkeutta on pienennettävä määrällä, mikä vastaa luukunkehysten todellisen korkeuden ja vaaditun korkeuden välistä eroa.

37 sääntöVähennykset ylärakenteiden ja trunkkien perusteella

1. Milloin ylärakenteiden ja trunkkien tehollinen pituus on 1.0 L, vähennyksen varalaidasta tulee olla 350 millimetriä, kun aluksen pituus on 24 metriä, 860 millimetriä pituuden ollessa 85 metriä ja 1070 millimetriä pituuden ollessa 122 metriä ja suurempi (14 tuumaa, kun aluksen pituus on 79 jalkaa, 34 tuumaa pituuden ollessa 279 jalkaa ja 42 tuumaa pituuden ollessa 400 jalkaa ja suurempi); välipituuksille saadaan vähennykset suoraviivaisella interpolaatiolla.

2. Milloin ylärakenteiden ja trunkkien yhteinen tehollinen pituus on pienempi kuin 1.0 L, vähennyksen prosenttimäärä saadaan jostakin seuraavasta taulukosta:

Vähennyksen prosenttimäärä A-tyypin aluksille

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Prosenttimäärät ylärakenteiden ja trunkkien välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

Vähennyksen prosenttimääru B-tyypin aluksille

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Prosenttimäärät ylärakenteiden ja trunkkien välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

3. B-tyypin aluksille.

a) Milloin siltarakenteen tehollinen pituus on pienempi kuin 0.2 L, prosenttimäärät saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla rivien I ja II väliltä.

b) Milloin keulakorokkeen tehollinen pituus on suurempi kuin 0.4 L, prosenttimäärät saadaan riviltä II.

c) Milloin keulakorokkeen tehollinen pituus on pienempi kuin 0.07 L, edellä mainitut prosenttimäärät on pienennettävä määrällä:

5 x [(0.07 L - f)/0.07 L],

jossa f on keulakorokkeen tehollinen pituus.

38 sääntöKetka

Yleistä

1. Ketka on mitattava kannesta aluksen sivussa viivaan, joka kölin suuntaisena on piirretty keskilaivan kohdalla olevan ketkakäyrän pisteen kautta.

2. Aluksissa, joiden köli on suunniteltu kaltevaksi, ketka mitataan viivaan, joka on suunnitellun vesiviivan suuntainen.

3. Laakakantisissa aluksissa ja aluksissa, joissa on erilliset ylärakenteet, ketka on mitattava varalaitakannesta.

4. Aluksissa., joiden laidoituksen yläosa on muodoltaan tavanomaisesta poikkeava ja joiden tässä osassa on askelma tai taite, on ketka käsiteltävä suhteessa samanarvoiseen sivukorkeuteen keskilaivalla.

5. Aluksissa, joissa on yli koko varalaitakannen pituuden ulottuva ylärakenne, jonka korkeus on normaali, on ketka mitattava ylärakennekannen kohdalla. Jos korkeus on suurempi kuin normaali, pienin erotus (Z) todellisen ja normaalin korkeuden välillä on lisättävä kumpaankin pääteordinaattaan. Samoin kukin ordinaatta etäisyyksillä 1/6 L ja 1/3 L kummastakin pystysuorasta on suurennettava vastaavasti määrällä 0.444 Z ja 0.111 Z.

6. Milloin suljetun ylärakenteen kannessa on vähintään samansuuruinen ketka kuin säälle alttiissa varalaitakannessa, ketkaa varalaitakannessa suljetun rakenteen sisäpuolella ei oteta huomioon.

7. Milloin suljettu peräkoroke tai keulakoroke ovat korkeudeltaan normaalit ja niiden ketka on suurempi kuin varalaitakannen ketka, tai jos niiden korkeus on normaalia suurempi, varalaitakannen ketkaan on tehtävä sellainen lisäys, mikä on määrätty tämän säännön 12 momentissa, jos tämän säännön 6 momentin määräystä ei ole sovellettu.

Normaali ketkakäyrä

8. Seuraavassa taulukossa on annettu normaalin ketkakäyrän ordinaatat:

Normaali ketkakäyrä kun L on metreinä

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Normaali ketkakäyrä kun L on jalkoina

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Poikkeamien mittaaminen normaalista ketkakäyrästä

9. Milloin ketkakäyrä poikkeaa normaalista, mainitut neljä ordinaattaa keula- ja peräpuolikkaassa on kerrottava ordinaattataulukossa annetulla vastaavalla kertoimella. Erotus näin saatujen tulojen summan ja normaaliarvojen tulojen summan välillä jaetaan kahdeksalla, jolloin saadaan selville ketkan vajaus tai ylimäärä keula- tai peräpuolikkaassa. Ylimäärän tai vajauksen aritmeettinen keskiarvo keula- ja peräpuolikkaissa määrittelee ketkan vajauksen tai ylimäärän.

10. Milloin ketkan peräpuolikkaassa on ylimäärää ja keulapuolikkaassa vajausta, ei mitään hyvitystä lasketa ylimäärän osalta ja ainoastaan vajaus mitataan.

11. Milloin ketkan keulapuolikkaassa on ylimäärää ja peräpuolikkaassa vajausta, joka ei ylitä 25 prosenttia, on ylimäärästä laskettava hyvitystä. Milloin ketkan peräosan vajaus on suurempi kuin 50 prosenttia, ei mitään hyvitystä anneta ketkan keulapuolikkaan ylimäärästä. Milloin peräketkan vajaus on 25 ja 50 prosentin välillä, voidaan väliarvoja vastaava hyvitys myöntää keulaketkan ylimäärästä.

12. Milloin peräkorokkeen tai keulakorokkeen todellinen korkeus pääteordinaatan kohdalla ylittää normaalin, on käytettävä seuraavaa kaavaa:

s = (y/3) (L'/L) jossa

s = ketkahyvitys, joka on vähennettävä ketkan vajauksesta tai lisättävä ketkan ylimäärään:

y = erotus ylärakenteen todellisen korkeuden ja normaalin korkeuden välillä pääteordinaatan kohdalla, millimetriä (tuumaa);

L' = peräkorokkeen tai keulakorokkeen keskimääräinen suljettu pituus enimmäispituuteen 0.5 L saakka;

L = aluksen pituus niin kuin se on määritelty tämän liitteen 3 säännön 1 momentissa.

Edellä olevan kaavan käyttö edellyttää parabelia, joka sivuaa todellista ketkakäyrää varalaitakannen kohdalla ja leikkaa pääteordinaatan ylärakennekannen alapuolella kohdassa, jonka etäisyys ylärakennekannesta on yhtä suuri kuin ylärakenteen normaali korkeus. Ylärakenne ei saa missään kohdassa olla normaalia korkeutta vähemmän tämän käyrän yläpuolella. Tätä käyrää tulee käyttää määrättäessä ketkakäyrä aluksen keulaja peräpuolikasta varten.

Korjaus poikkeamista normaalista ketkakäyrästä

13. Ketkan korjauksen tulee olla sen vajaus tai ylimäärä (katso tämän säännön 912 momentteja) kerrottuna tekijällä

0,75 - S/2L

jossa S on suljettujen ylärakenteiden kokonaispituus.

Lisäys ketkan vajauksen vuoksi

14. Milloin ketka on pienempi kuin normaali, ketkan vajauksen korjaus (katso tämän säännön 13 momenttia) on lisättävä varalaitaan.

Vähennys ketkan ylimäärän vuoksi

15. Aluksissa, joiden suljettu ylärakenne ulottuu 0.1 L pituudelle keskilaivan keulanja 0.1 L peränpuolelle, korjaus ketkan ylimäärän vuoksi, laskettuna tämän säännön 13 momentin mukaisesti, on vähennettävä varalaidasta; aluksissa, joiden keskilaivalla ei ole ylärakennetta, ei varalaidan korkeutta saa vähentää; milloin keskilaivan suljettu ylärakenne ulottuu vähemmän kuin 0.1 L pituudelle keskilaivan keulan- ja 0.1 L peränpuolelle, tulee varalaidan vähennys suorittaa suoraviivaisella interpolaatiolla. Suurin vähennys ketkan ylimäärän vuoksi saa olla 125 millimetriä 100 metrin pituutta kohden (1 1/2 tuumaa 100 jalan pituutta kohden).

39 sääntöKeulan vähimmäiskorkeus

1. Keulan korkeus, määriteltynä olemaan keulapystysuoran kohdalla mitattu pystysuora etäisyys määrättyä kesävaralaitaa ja suunniteltua viippausta vastaavasta vesiviivasta säälle alttiin kannen yläpintaan aluksen sivussa, ei saa olla pienempi kuin

56 L (1 - L/500) [1.36/(Cb + 0.68)] millimetriä

aluksissa, joiden pituus on alle 250 metriä;

7000 x 1.36/(Cb + 0.68) millimetriä

aluksissa, joiden pituus on 250 metriä ja suurempi;

kaavoissa L = aluksen pituus metreinä;

Cb = täyteläisyyskerroin, jota ei saa ottaa pienemmäksi kuin 0.68

tai

0.672 L (1 - L/1640) [1.36/(Cb + 0.68)] tuumaa;

aluksissa, joiden pituus on alle 820 jalkaa;

275.6 x 1,36/(Cb + 0.68) tuumaa;

aluksissa, joiden pituus on 820 jalkaa ja suurempi;

kaavoissa L = aluksen pituus jalkoina

Cb = täyteläisyyskerroin, jota ei saa ottaa pienemmäksi kuin 0.68

2. Milloin tämän säännön 1 momentissa vaadittu keulan korkeus on saatu aikaan ketkan avulla, ketkan tulee jatkua vähintään 15 prosenttia aluksen pituudesta, keulapystysuorasta mitattuna. Milloin se on saatu aikaan rakentamalla ylärakenne, tämän tulee ulottua keularangasta vähintään kohtaan, joka on 0.07 L etäisyydellä keulapystysuorasta peräänpäin, ja vastata seuraavia vaatimuksia:

a) aluksissa, joiden pituus ei ylitä 100 metriä (328 jalkaa), sen tulee olla suljettu niin kuin 3 säännön 10 momentissa on määritelty; ja

b) aluksissa, joiden pituus ylittää 100 metriä (328 jalkaa), sen ei tarvitse olla 3 säännön 10 momentin määräysten mukainen, mutta siinä tulee olla hallintoa tyydyttävät sulkemislaitteet.

3. Alukset, jotka tavallisuudesta poikkeaviin käyttövaatimuksiin soveltuakseen eivät voi vastata tämän säännön 1 ja 2 momentin vaatimuksia, hallinto voi ottaa erityisesti harkittavakseen.

40 sääntöVähimmäisvaralaidat

Kesävaralaita

1. Vähimmäiskesävaralaita on se varalaita, joka on saatu 28 säännön taulukoista ottaen huomioon 27 säännön korjaukset sekä soveltuvin osin 29, 30, 31, 32, 37 ja 38 säännön korjaukset, niin myös, mikäli sovellettavissa, 39 säännön korjaukset.

2. Varalaita suolaisessa vedessä, laskettuna tämän säännön 1 momentin mukaisesti, mutta ilman 32 säännössä edellytettyä kansiviivan paikasta johtuvaa korjausta, ei saa olla pienempi kuin 50 millimetriä (2 tuumaa). Aluksissa, joilla on sijoituspaikassa 1 luukkuja, joiden kannet eivät vastaa 15 säännön 7 momentin, 16 eivätkä 26 säännön vaatimuksia, varalaita ei saa olla pienempi kuin 150 millimetriä (6 tuumaa).

Tropiikkivaralaita

3. Vähimmäistropiikkivaralaita saadaan vähentämällä kesävaralaidasta yksi neljäskymmeneskahdeksas osa kesäsyväyksestä mitattuna kölistä, niin kuin se on määritelty 3 säännön 5 momentin a kohdassa, lastiviivarenkaan keskipisteeseen.

4. Varalaita suolaisessa vedessä, laskettuna tämän säännön 1 momentin mukaisesti, mutta ilman 32 säännössä edellytettyä kansiviivan paikasta johtuvaa korjausta, ei saa olla pienempi kuin 50 millimetriä (2 tuumaa). Aluksissa, joilla on sijoituspaikassa 1 luukkuja, joiden kannet eivät vastaa 15 säännön 7 momentin, 16 eivätkä 26 säännön vaatimuksia, varalaita ei saa olla pienempi kuin 150 millimetriä (6 tuumaa).

Talvivaralaita

5. Vähimmäistalvivaralaita on se varalaita mikä saadaan, kun kesävaralaitaan lisätään yksi neljäskymmeneskahdeksas osa kesäsyväyksestä mitattuna kölistä, niin kuin se on määritelty 3 säännön 5 momentin a kohdassa, lastiviivarenkasn keskipisteeseen.

Pohjois-Atlantin talvivaralaita

6. Vähimmäistalvivaralaidan aluksissa, joiden pituus ei ole suurempi kuin 100 metriä (328 jalkaa), ja jotka tulevat mille tahansa II liitteen 52 säännössä määritellylle osalle Pohjois-Atlanttia talvikautena, tulee olla talvivaralaita lisättynä 50 millimetrillä (2 tuumalla). Muissa aluksissa Pohjois-Atlantin talvivaralaita on sama kuin talvivaralaita.

Varalaita suolattomassa vedessä

7. Vähimmäisvaralaita suolattomassa vedessä, jonka tiheys on 1,000, saadaan vähentämällä vähimmäisvaralaidasta suolaisessa vedessä:

V/40 T senttimetriä (tuumaa),

jossa V = aluksen uppouma suolaisessa vedessä tonneina kesälastivesiviivan kohdalla;

T = tonnimäärä, joka aiheuttaa 1 senttimetrin (1 tuuman) lisän syväykseen kesälastivesiviivan kohdalla.

8. Milloin uppoumaa kesälastivesiviivalla ei voida todeta, vähennyksen tulee olla yksi neljäskymmeneskahdeksas osa kesäsyväyksestä mitattuna kölistä, niin kuin se on määritelty 3 säännön 5 momentin a kohdassa, lastiviivarenkaan keskipisteeseen.

IV lukuErityiset vaatimukset altsille, joille on määrätty puutavaravaralaidat

41 sääntöTämän luvun soveltaminen

Säännöt 42-45 koskevat vain aluksia, joille määrätään puutavaraiastiviivat.

42 sääntöMääritelmät

1. Puutavarakansilasti. Sanonta "puutavarakansilasti" tarkoittaa puutavaralastia, jota kuljetetaan varalaitakannen tai ylärakennekannen avoimella osalla. Sanonta ei käsitä puuhioketta eikä muuta senkaltaista lastia.

2. Puutavaralastiviiva. Puutavarakansilastin voidaan katsoa antavan alukselle lisää kelluvuutta ja paremman suojauksen merta vastaan. Tämän vuoksi puutavarakansilastia kuljettaville aluksille voidaan sallia varalaidan pienennys, joka lasketaan 45 säännön määräysten mukaisesti ja merkitään aluksen sivuihin 6 säännön 3 ja 4 momentin määräyksiä noudattaen. Kuitenkin edellytyksenä sille, että tällainen erikoisvaralaita voidaan sallia ja että sitä voidaan käyttää, puutavarakansilastin tulee täyttää eräitä ehtoja, mitkä on esitetty 44 säännössä, ja myös itse aluksen tulee olla niiden vaatimusten mukainen, mitkä kohdistuvat sen rakenteeseen ja mitkä on esitetty 43 säännössä.

43 sääntöAluksen rakenne

Ylärakenne

1. Aluksissa tulee olla vähintään normaalia korkeutta oleva ja vähintään 0.07 L pituinen keulakoroke. Tämän lisäksi tulee olla, mikäli alus on lyhyempi kuin 100 metriä (320 jalkaa), korkeudeltaan vähintään normaali peräkoroke, tai korotettu puolikansi, jonka peräosassa on joko kansirakennus tai lujarakenteinen terässuojus, joiden kokonaiskorkeus on vähintään sama kuin normaalin peräkorokkeen korkeus.

Kaksoispohjatankit

2. Kaksoispohjatankeissa, milloin niitä on aluksen keskiosassa aluksen puoleen pituuteen saakka, tulee olla riittävä vedenpitävä pitkittäinen osastointi.

Parraslaidat

3. Aluksessa tulee olla joko 1 metrin (39 1/2 tuuman) korkuinen kiinteästi rakennettu parraslaita, jonka yläreuna on erityisesti jäykistetty, jota tukevat lujat kanteen kiinnitetyt kaidetuet ja jossa on tarpeelliset valuma-aukot, tai parraslaidan sijasta saman korkuiset asianmukaiset suojakaiteet, mitkä ovat erityisen lujarakenteiset.

44 sääntöAhtaminen

Yleistä

1. Sääkannessa olevat aukot, joiden päälle lasti ahdataan, on suljettava varmasti ja vaajattava. Tuuletustorvet on tehokkaasti suojattava.

2. Puutavarakansilastin tulee ulottua vähintään koko käytettävissä olevan tilan pituuteen, mikä on ylärakenteiden välisten kaivon tai kaivojen kokonaispituus. Mikäli peräpäässä ei ole rajoittavaa ylärakennetta, puutavaran tulee ulottua ainakin perimäisen lastiluukun peräpäähän. Puutavara on ahdattava niin huolellisesti kuin mahdollista muun ylärakenteen kuin korotetun puolikannen normaaliin korkeuteen.

3. Aluksessa, joka on talvikausivyöhykkeellä talvella, kansilastin korkeus sääkannesta ei saa ylittää kolmatta osaa aluksen suurimmasta leveydestä.

4. Puutavarakansilasti on ahdattava tiiviisti, köytettävä ja tuettava. Se ei saa millään tavoin haitata aluksen navigointia eikä välttämätöntä työtä.

Pystytuet

5. Milloin puutavaran lajin vuoksi tarvitaan pystytukia, niiden on, aluksen leveydestä riippuen, oltava riittävän lujat. Tukien etäisyyden tulee sopia puutavaran pituuteen ja lajiin, mutta se ei saa olla suurempi kuin 3 metriä (9.8 jalkaa). Tukien kiinnitystä varten tulee olla lujat kulmaraudat ja metallipesäkkeet tai muut yhtä tarkoituksenmukaiset laitteet.

Köytteet

6. Puutavarakansilasti on koko pituudeltaan tarkoituksenmukaisesti kiinnitettävä toisistaan riippumattomilla laidasta laitaan ulottuvilla köytteillä, joiden keskinäinen etäisyys ei ole suurempi kuin 3 metriä (9.8 jalkaa). Näitä köytteitä varten on ketkasarjaan tai kannen vyötelevyyn lujasti kiinnitettävä silmäkelevyjä, joiden keskinäinen etäisyys ei ylitä 3 metriä (9.8 jalkaa). Etäisyys ylärakenteen päätylaipiosta lähimpään silmäkelevyyn ei saa ylittää 2 metriä (6.6 jalkaa). Silmäkelevyt ja köytteet on asetettava 0.6 metrin (23 1/2 tuuman) ja 1.5 metrin (4.9 jalan) etäisyyteen puutavarakansilastien päistä, milloin niiden kohdalla ei ole laipiota.

7. Köytteet eivät saa olla läpimitaltaan ohuempaa kuin 19 millimetrin (3/4 tuuman) lyhytlenkkistä kettinkiä tai yhtä lujaa taipuisaa teräsköyttä. Niissä on oltava aina luoksepäästävät päästöhaat ja kiristysruuvit. Teräsköysiköytteissä tulee olla lyhyt pätkä pitkälenkkistä kettinkiä, jolla köytteen pituutta voidaan säätää.

8. Milloin puutavara on lyhyempää kuin 3.6 metriä (11.8 jalkaa), köytteiden väliä on lyhennettävä tai ryhdyttävä muihin sopiviin toimenpiteisiin, jotka riippuvat puutavaran pituudesta.

9. Kaikkien varusteiden, joita käytetään köytteiden kiinnitykseen, tulee olla yhtä lujat kuin köytteet.

Vakavuus

10. On huolehdittava siitä, että aluksen vakavuudelle on turvallinen varmuusvara matkan kaikissa vaiheissa, ottaen huomioon painon lisääntymiset, kuten esimerkiksi veden imeytymisestä ja jäätymisestä johtuvat, sekä painon vähenemiset, kuten esimerkiksi ne, mitkä aiheutuvat polttoaineen ja varastojen kulumisesta.

Miehistön suojaaminen, pääsy koneistotiloihin jne

11. Sen lisäksi, mitä on vaadittu tämän liitteen 25 säännön 5 momentissa, tulee kansilastin päällä kummallakin sivulla olla suojakaiteet tai turvaköydet, joiden pystysuora etäisyys toisistaan ei ole suurempi kuin 330 millimetriä (13 tuumaa), eikä kokonaiskorkeus pienempi kuin 1 metri (39 1/2 tuumaa) kansilastista mitattuna.

Ohjauslaitteet

12. Ohjauslaitteet on tehokkaasti suojattava lastin aiheuttamia vaurioita vastaan ja niiden tulee mahdollisuuksien mukaan olla luoksepäästävät. On järjestettävä mahdollisuus aluksen ohjaamiseksi tehokkaasti siinä tapauksessa, että pääohjauslaitteet joutuisivat epäkuntoon.

45 sääntöVaralaidan laskeminen

1. Vähimmäiskesävaralaidat on laskettava 27 säännön 5, 6 ja 11 momentin sekä 28, 29, 30, 31, 32, 37 ja 38 säännön mukaisesti, kuitenkin niin, että 37 sääntöä lievennetään korvaamalla 37 säännössä annetut prosenttimäärät seuraavasti:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Prosenttimäärät ylärakenteiden välipituuksille saadaan suoraviivaisella interpolaatiolla.

2. Talvipuutavaravaralaita saadaan lisäämällä kesäpuutavaravaralaitaan yksi kolmaskymmeneskuudes osa kesäpuutavaramallisyväyksestä.

3. Pohjois-Atlantin talvipuutavaravaralaidan tulee olla sama kuin Pohjois-Atlantin talvivaralaita niin määrättynä kuin 40 säännön 6 momentissa on sanottu.

4. Tropiikkipuutavaravaralaita saadaan vähentämällä kesäpuutavaravaralaidasta yksi neljäskymmeneskahdeksas osa kesäpuutavaramallisyväyksestä.

5. Suolattoman veden puutavaravaralaita lasketaan 40 säännön 7 momentin tai 40 säännön 8 momentin mukaisesti kesäpuutavaralastivesiviivan perusteella.

Liite II VYÖHYKKEET, ALUEET JA KAUSIJAKSOT

Tämän liitteen vyöhykkeiden ja alueiden perusteena ovat yleensä seuraavat tunnusmerkit:

Kesä - enintään 10 prosenttia tuulista voimaltaan 8 Beaufortia (34 solmua) tai enemmän.

Trooppinen- enintään 1 prosentti tuulista voimaltaan 8 Beaufortia (34 solmua) tai enemmän. Enintään yksi trooppinen myrsky 10 vuoden aikana kalenterikuukautta kohden neliönmuotoisella alueella, jonka sivu on 5

Erityisillä tietyillä alueilla on käytännöllisistä syistä pidetty mahdollisena myöntää jonkin verran helpotuksia.

Jäljempänä määriteltyjä vyöhykkeitä ja alueita osoittava kartta on tämän liitteen yhteydessä.

46 sääntöPohjoiset talvikausivyöhykkeet ja alue

1. Pohjois-Atlantin talvikausivyöhykkeet I ja II

a) Pohjois-Atlantin talvikausivyöhykettä I rajoittavat pituuspiiri 50° L Grönlannin rannikolta leveyspiirille 45° P, tämä leveys-piiri pituuspiirille 15° L, tämä pituuspiiri leveyspiirille 60° P, tämä leveyspiiri Greenwiehin pituuspiirille ja tämä pituuspiiri pohjoiseen.

Kausijaksot:

Talvi: 16 päivästä lokakuuta 15 päivään huhtikuuta

Kesä: 16 päivästä huhtikuuta 15 päivään lokakuuta.

b) Pohjois-Atlantin talvikausivyöhykettä II rajoittavat pituuspiiri 68° 30' L Yhdysvaltain rannikolta leveyspiirille 40° P, siitä loksodromi kohtaan 36° F, 73° L, siitä leveyspiiri 36° P pituuspiirille 25 ° L ja siitä loksodromi Cape Toriñanaan.

Tämän vyöhykkeen ulkopuolella ovat Pohjois-Atlantin talvikausivyöhyke I ja Itämeri, jota rajoittaa Skagenin leveyspiiri Skagerrakissa.

Kausijaksot:

Talvi: 1 päivästä marraskuuta 31 päivään maaliskuuta.

Kesä: 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään lokakuuta.

2. Pohjois-Atlantin talvikausialue

Pohjois-Atlantin talvikausialuetta rajoittavat pituuspiiri 68° 30' L Yhdysvaltain rannikolta leveyspiirille 40° P, siitä loksodromi eteläisimpään kohtaan, jossa pituuspiiri 61° L leikkaa Kanadan rannikon, ja siitä edelleen Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikot.

Kausijaksot:

Aluksille, joiden pituus on surempi kuin 100 metriä (328 jalkaa):

Talvi: 16 päivästä joulukuuta 15 päivään helmikuuta.

Kesä: 16 päivästä helmikuuta 15 päivään joulukuuta.

Aluksille, joiden pituus on 100 metriä (328 jalkaa) tai pienempi:

Talvi: 1 päivästä marraskuuta 31 päivään maaliskuuta.

Kesä: 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään lokakuuta.

3. Pohjois-Tyynenmeren talvikansivyöhyke

Pohjois-Tyynenmeren talvikausivyöhykkeen eteläisenä rajana on leveyspiiri 50° P Neuvostoliiton itärannikolta Sahalinin länsirannikolle, Sahalinin länsirannikko sen eteläisimpään kärkeen Cape Kril'on, siitä loksodromi Wakkanaihin Hokkaidolla Japanissa, Hokkaidon itä- ja etelärannikko pituuspiirille 145° 1, pituuspiiri 145° I leveyspiirille 35° p, leveyspiiri 35° P pituuspiirille 150° L ja siitä loksodromi Dall Islandin eteläisimpään kärkeen Alaskassa.

Kausijaksot:

Talvi: 16 päivästä lokakuuta 15 päivään huhtikuuta.

Kesä: 16 päivästä huhtikuuta 15 päivään lokakuuta.

47 sääntöEteläinen talvikausivyöhyke

Eteläisen talvikausivyöhykkeen pohjoisena rajana on loksodromi Amerikan mantereen itärannikolta paikasta Cape Tres Puntas kohtaan 34° E, 50° L, siitä leveyspiiri 34° E pituuspiirille 17° I, siitä loksodromi kohtaan 35° 10' E, 20° I, siitä loksodromi kohtaan 34° E, 28° I, siitä loksodromi kohtaan 35° 30' E, 118° I, siitä loksodromi Cape Grimin niemeen Tasmanian luoteisrannikolla; sen jälkeen Tasmanian pohjois- ja itärannikko Bruny Islandin eteläisimpään kärkeen, siitä loksodromi Black Rock Pointin niemeen, joka on Stewart Island nimisellä saarella, siitä loksodromi kohtaan 47° E, 170° I, siitä loksodromi kohtaan 33° E, 170° L ja siitä leveyspiiri 33° E Amerikan mantereen länsirannikolle.

Valparaison on katsottava olevan kesävyöhykkeen ja talvikausivyöhykkeen rajalla.

Kausijaksot:

Talvi: 16 päivästä huhtikuuta 15 päivään lokakuuta.

Kesä: 16 päivästä lokakuuta 15 päivään huhtikuuta.

48 sääntöTrooppinen vyöhyke

1. Trooppisen vyöhykkeen pohjoinen raja

Trooppisen vyöhykkeen pohjoisena rajana on leveyspiiri 13° P Amerikan mantereen itärannikolta pituuspiirille 60° L, siitä loksodromi kohtaan 10° P, 58° L, siitä leveyspiiri 10° P pituuspiirille 20° L, siitä pituspiiri 20° L leveyspiirilie 30° P ja siitä leveyspiiri 30° P Afrikan länsirannikolle; leveyspiiri 8° P Afrikan itärannikolta pituuspiirille 70° I, siitä pituuspiiri 70° I leveyspiirille 13° P, siitä leveyspiiri 13° P Intian länsirannikolle; siitä Intian etelärannikko leveyspiirille 10° 30' P Intian itärannikolla, siitä loksodromi kohtaan 9° p, 82° I, siitä pituuspiiri 82° I leveyspiirille 8° P, siitä leveyspiiri 8° P Malesian länsirannikolle, siitä Kaakkois-Aasian rannikko Vietnamin itärannikolle leveyspiirillä 10° P, siitä leveyspiiri 10° P pituuspiirille 145° I, siitä pituuspiiri 145° I leveyspiirille 13° P ja siitä leveyspiiri 13° P Amerikan mantereen länsirannikolle.

Saigonin on katsottava olevan trooppisen vyöhykkeen ja trooppisen kausialueen rajalla.

2. Trooppisen vyöhykkeen eteläinen raja

Trooppisen vyöhykkeen eteläisenä rajana on loksodromi Santoksesta Brasiliassa kohtaan missä pituuspiiri 40° L leikkaa Kauriin kääntöpiirin; siitä Kauriin kääntöpiiri Afrikan länsirannikolle; leveyspiiri 20° E Afrikan itärannikolta Madagaskarin länsirannikolle, siitä Madagaskarin länsi- ja pohjoisrannikot pituuspiirille 50° I, siitä pituuspiiri 50° I leveyspiirille 10° E, siitä leveyspiiri 10° E pituuspiirille 98° I, siitä loksodromi Port Darwiniin Australiassa, siitä Australian ja Wessel Islandin rannikot itään Cape Wesseliin saakka, siitä leveyspiiri 11° E Cape Yorkin länsipuolelle; leveyspiiri 11° E Cape Yorkin itäpuolelta pituuspiirille 150° L, siitä loksodromi kohtaan 26° E, 75° L ja siitä loksodromi Amerikan mantereen länsirannikolle leveyspiirin 30° E kohdalla.

Coquimbon ja Santoksen on katsottava olevan trooppisen vyöhykkeen ja kesävyöhykkeen rajalla.

3. Trooppiseen vyöhykkeeseen luettavat alueet

Seuraavia alueita on käsiteltävä trooppiseen vyöhykkeeseen kuuluvina:

a) Suezin kanava, Punainen meri ja Adenin lahti Port Saidista pituuspiirille 45° I.

Adenin ja Berberan on katsottava olevan trooppisen vyöhykkeen ja trooppisen kausialueen rajalla.

b) Persian lahti pituuspiirille 59° I.

c) Alue, jota rajoittaa leveyspiiri 22° E Australian itärannikolta Great Barrierin riutalle saakka, sitten Great Barrierin riutta leveyspiirille 11° E. Alueen pohjoinen raja on trooppisen vyöhykkeen eteläinen raja.

49 sääntöTrooppiset kausialueet

Trooppiset kausialueet ovat seuraavat:

1. Pohjois-Atlantilla

Alue, jota rajoittaa pohjoisessa loksodromi Cape Catoehesta Yueatanilla Cape San Antonioon Kubassa, Kuban pohjoisrannikko leveyspiirille 20° P ja siitä leveyspiiri 20° pituuspiirille 20° L;

lännessä Amerikan mantereen rannikko;

etelässä ja idässä trooppisen vyöhykkeen pohjoinen raja.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä marraskuuta 15 päivään heinäkuuta.

Kesä: 16 päivästä heinäkuuta 31 päivään lokakuuta.

2. Arabian merellä

Alue, jota rajoittavat

lännessä Afrikan rannikko, pituuspiiri 45° I Adenin lahdessa, Etelä-Arabian rannikko ja pituuspiiri 59° I Omanin lahdessa;

pohjoisessa ja Idässä Pakistanin ja Intian rannikot;

etelässä trooppisen vyöhykkeen pohjoinen raja.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä syyskuuta 31 päivään toukokuuta.

Kesä: 1 päivästä kesäkuuta 31 päivään elokuuta.

3. Bengalin lahdella

Bengalin lahti trooppisen vyöhykkeen pohjoisen rajan pohjoispuolella.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä joulukuuta 30 päivään huhtikuuta.

Kesä: 1 päivästä toukokuuta 30 päivään marraskuuta.

4. Eteläisellä Intian valtamerellä

a) Alue, jota rajoittavat

pohjoisessa ja lännessä trooppisen vyöhykkeen eteläinen raja ja Madagaskarin itärannikko;

etelässä leveyspiiri 20° E;

idässä loksodromi kohdasta 20° E, 50° I, kohtaan 15° E, 51°30' I ja siitä pituuspiiri 51°30' I leveyspiirille 10° E.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä huhtikuuta 30 päivään marraskuuta.

Kesä: 1 päivästä joulukuuta 31 päivään maaliskuuta.

b) Alue, jota rajoittavat

pohjoisessa trooppisen vyöhykkeen eteläinen raja;

idässä Australian rannikko;

etelässä leveyspiiri 15° E, alkaen pituuspiiristä 51°30' I pituuspiirille 120° I ja siitä pituuspiiri 120° I Australian rannikolle;

lännessä pituuspiiri 51° 30' I.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä toukokuuta 30 päivään marraskuuta.

Kesä: 1 päivästä joulukuuta 30 päivään huhtikuuta.

5. Kiinan merellä

Alue, jota rajoittavat

lännessä ja pohjoisessa Vietnamin ja Kiinan rannikot leveyspiiriltä 10° P Hongkongiin saakka;

idässä loksodromi Hongkongista Sualin satamaan Luzonin saarella sekä Luzonin, Samarin ja Leyten saarten rannikot leveyspiirille 10° P;

etelässä leveyspiiri 10° P.

Hongkongin ja Sualin on katsottava olevan trooppisen kausialueen ja kesävyöhykkeen rajalla.

Kausijaksot:

Trooppinen: 21 päivästä tammikuuta 30 päivään huhtikuuta.

Kesä: 1 päivästä toukokuuta 20 päivään tammikuuta.

6. Pohjoisella Tyynellä merellä

a) Alue, jota rajoittavat

pohjoisessa leveyspiiri 25° P;

lännessä pituuspiiri 160° 1;

etelässä leveyspiiri 13° P;

idässä pituuspiiri 130° L.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään lokakuuta.

Kesä: 1 päivästä marraskuuta 31 päivään maaliskuuta.

b) Alue, jota rajoittavat

pohjoisessa ja idässä Amerikan mantereen länsirannikko;

lännessä pituuspiiri 123° L Amerikan mantereen rannikolta leveyspiirille 33° P ja loksodromi kohdasta 33° P, 123° L kohtaan 13° P, 105° L;

etelässä leveyspiiri 13° P.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä maaliskuuta 30 päivään kesäkuuta ja 1 päivästä marraskuuta 30 päivään marraskuuta.

Kesä: 1 päivästä heinäkuuta 31 päivään lokakuuta ja 1 päivästä joulukuuta 28/29 päivään helmikuuta.

7. Eteläisellä Tyynellä merellä

a) Carpentarian lahti leveyspiirin 11° E eteläpuolella.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä huhtikuuta 30 päivään marraskuuta.

Kesä: 1 päivästä joulukuuta 31 päivään maaliskuuta.

b) Alue, jota rajoittavat

pohjoisessa ja idässä trooppisen vyöhykkeen eteläinen raja;

etelässä Kauriin kääntöpiiri Australian itärannikolta pituuspiirille 150° L, siitä pituuspiiri 150° L leveyspiirille 20° E ja siitä leveyspiiri 20° E kohtaan, jossa se leikkaa trooppisen vyöhykkeen eteläisen rajan;

lännessä trooppiseen vyöhykkeeseen kuuluvan Great Barrierin riutan alueen rajat ja Australian itärannikko.

Kausijaksot:

Trooppinen: 1 päivästä huhtikuuta 30 päivään marraskuuta.

Kesä: 1 päivästä joulukuuta 31 päivään maaliskuuta.

50 sääntöKesävyöhykkeet

Jäljelle jäävät alueet ovat kesävyöhykkeitä.

Kuitenkin alue, jota rajoittavat

pohjoisessa ja lännessä Yhdysvaltain itärannikko;

idässä pituuspiiri 68°30' L Yhdysvaltain rannikolta leveyspiirille 40° P ja siitä loksodromi kohtaan 36° P, 73° L;

etelässä leveyspiiri 36° P;

on talvikausialue aluksille, joiden pituus on 100 metriä (328 jalkaa) tai pienempi.

Kausijaksot:

Talvi: 1 päivästä marraskuuta 31 päivään maaliskuuta.

Kesä: 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään lokakuuta.

51 sääntöSisämeret

1. Itämeri

Tämä meri, jota rajoittaa Skagenin leveyspiiri Skagerrakissa, kuuluu kesävyöhykkeisiin.

Se on kuitenkin talvikausialue aluksille, joiden pituus on 100 metriä (328 jalkaa) tai pienempi.

Kausijaksot:

Talvi: 1 päivästä marraskuuta 31 päivään maaliskuuta.

Kesä: 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään lokakuuta.

2. Musta meri

Tämä meri kuuluu kesävyöhyltkeisiin.

Alue leveyspiirin 44° P pohjoispuolella on kuitenkin talvikausialue aluksille, joiden pituus on 100 metriä (328 jalkaa) tai pienempi.

Kausijaksot:

Talvi: 1 päivästä joulukuuta 28/29 päivään helmikuuta.

Kesä: 1 päivästä maaliskuuta 30 päivään marraskuuta.

3. Välimeri

Tämä meri kuuluu kesävyöhykkeisiin.

Kuitenkin alue, jota rajoittavat

pohjoisessa ja lännessä Ranskan ja Espanjan rannikot sekä pituuspiiri 3° I Espanjan rannikolta leveyspiirille 40° P;

etelässä leveyspiiri 40° P pituuspiiriltä 3° I Sardinian länsirannikolle;

idässä Sardinian länsi- ja pohjoisrannikot leveyspiiriltä 40° P pituuspiirille 9° I, siitä pituuspiiri 9° I Korsikan etelärannikolle, siitä Korsikan länsi- ja pohjoisrannikot pituuspiirille 9° I ja siitä loksodromi Sicién niemeen;

on talvikausialue aluksille, joiden pituus on 100 metriä (328 jalkaa) tai pienempi.

Kausijaksot:

Talvi: 16 päivästä joulukuuta 15 päivään maaliskuuta.

Kesä: 16 päivästä maaliskuuta 15 päivään joulukuuta.

4. Japanin meri

Tämä meri leveyspiirin 50° P eteläpuolella kuuluu kesävyöhykkeisiin.

Kuitenkin alue, jota rajoittavat

leveyspiiri 50° P ja loksodromi leveyspiiriltä 38° P Korean itärannikolta Hokkaidon länsirannikolle Japanissa leveyspiirillä 45°12' P;

on talvikausialue aluksille, joiden pituus on 100 metriä (328 jalkaa) tai pienempi.

Kausijaksot:

Talvi: 1 päivästä joulukuuta 28/29 Päivään helmikuuta.

Kesä: 1 päivästä maaliskuuta 30 päivään marraskuuta.

(Kartta jätetty tästä pois)

52 sääntöPohjois-Atlantin talvilastiviiva

Se on Pohjois-Atlantin osa, johon viitataan liitteen I 40 säännön 6 momentissa, käsittää

a) sen osan Pohjois-Atlantin talvikausivyöhykkeestä II, mikä on pituuspiirien 15° L ja 50° L välillä;

b) Pohjois-Atlantin talvikausivyöhykkeen I kokonaisuudessaan; Shetlannin saarten katsotaan olevan rajalla.

Liite III TODISTUSKIRJAT

KANSAINVÄLINEN LASTIVIIVAKIRJA (1966)

(Lomakemalli on jätetty tästä pois.)

KANSAINVÄLINEN LASTIVIIVAVAPAUTUSKIRJA

(Lomakemalli on jätetty tästä pois.)

Lisäys 2 SUOSITUKSET

Konferenssi on hyväksynyt seuraavat suositukset:

1 suositusVuoden 1930 Kansainvälisen lastiviivasopimuksen irtisanominen

Konferenssi suosittelee

1. että hallitukset hyväksyisivät vuoden 1966 kansainvälisen yleissopimuksen lastiviivoista niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista ja että hallitukset, jotka tulevat sopimuksen osapuoliksi, Irtisanoisivat vuoden 1930 kansainvälisen yleissopimuksen lastiviivoista ja olisivat yhteistoiminnassa keskenään pyrkien varmistamaan sen, että niiden irtisanomiset tulevat voimaan kaksi vuotta sen päivän jälkeen, jona vuoden 1966 yleissopimus tulee voimaan;

2. että hallitukset, jotka irtisanovat vuoden 1930 yleissopimuksen, pitäisivät mielessään vuoden 1966 yleissopimuksen määräykset, jotka koskevat vanhoja aluksia, erityisesti määräykset 4 artiklan 4 momentissa.

2 suositusAlukset, joita vuoden 1966 kansainvälinen lastiviivayleissopimus ei koske

Konferenssi suosittelee, että sellaiset säännöt, joita jokin sopimushallitus saattaa tehdä ja jotka koskevat

1. uusia aluksia, joiden pituus on pienempi kuin 24 metriä (79 jalkaa) ja joita käytetään kansainvälisillä matkoilla;

2. vanhoja aluksia, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin 150 rekisteritonnia ja joita käytetään kansainvälisillä matkoilla;

3. aluksia kotimaisilla matkoilla niin suojattomilla vesillä, että niitä luonnonvoimien taholta uhkaavat samat vaarat, joita yleensä esiintyy kansainvälisillä matkoilla,

olisi, mikäli käytännössä mahdollista ja kohtuullista, laadittava vuoden 1966 kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen periaatteiden ja määräysten mukaisesti.

3 suositusKalastusalusten vähimmäisvaralaidat

Konferenssi, keskusteltuaan mahdollisuudesta määrätä varalaidat kalastusaluksille, suosittelee, että Valtioiden välinen neuvoaantava merenkulkujärjestö ryhtyisi suorittamaan tutkimuksia tällaisten alusten vähimmäisvaralaidasta tarkoituksella saada aikaan suositellut kansainväliset normit kalastusalusten vähimmäisvaralaidasta.

4 suositusYleissopimusten yhdistäminen

Konferenssi, ottaen huomioon vuonna 1960 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ihmishengen turvallisuudesta merellä ja vuoden 1966 kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen yhteiset päämäärät ihmishengen ja omaisuuden turvaamiseksi merellä, suosittelee, että Valtioiden välinen neuvoa-antava merenkulkujärjestö ottaisi harkittavakseen näiden kahden yleissopimuksen määräysten väliset yhtymäkohdat tarkoituksella saada aikaan ehdotus siitä, kuinka ne voitaisiin yhdistää yhdeksi kansainväliseksi yleissopimukseksi.

5 suositusSisäisten kulkuvesien ja meren väliset rajat

Konferenssi suosittelee, että jokainen sopimushallitus minkä tahansa toisen sopimushallituksen pyynnöstä antaisi tämän käytettäväksi yksityiskohtaiset tiedot sisäisten kulkuvesien ja meren välisistä rajoista, joita se käyttää vuoden 1966 kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen 12 artiklan 3 momentissa ilmaistussa tarkoituksessa.