14/1961

1 artiklaYleinen suosituimmuus

1. Tulleihin ja kaikenlaisiin muihin maksuihin, jotka on määrätty suoritettaviksi maahantuonnin tai maastaviennin yhteydessä tai tuonnista tai viennistä aiheutuvien kansainvälisten maksusiirtojen yhteydessä, ja sellaisten tullien ja maksujen kantotapaan ja kaikkiin tuonnin ja viennin yhteydessä esiintyviin sääntöihin ja muodollisuuksiin sekä sisäisten maksujen soveltamiseen vientitavaroihin samoinkuin kaikkiin seikkoihin, joihin viitataan 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa, kohdistuva mikä tahansa etu, suosinta, etuoikeus tai koskemattomuus, minkä jokin sopimuspuoli suo jollekin jostakin toisesta maasta peräisin olevalle tai sinne tarkoitetulle tuotteelle, on myönnettävä heti ja ehdoitta vastaavanlaiselle tuotteelle, joka on peräisin minkä tahansa muun sopimuspuolen alueilta tai on sinne tarkoitettu.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräykset eivät vaadi minkään sellaisten tuontitullien tai maksujen yhteydessä esiintyvien preferenssien poistamista, mitkä eivät ylitä tämän artiklan 4 kohdassa edellytettyä määrää ja mitkä ovat laadultaan seuraavanlaisia:

a) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan kahden tai useamman A liitteessä luetellun alueen välillä ja ovat tässä liitteessä mainittujen ehtojen mukaisia;

b) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan kahden tai useamman alueen välillä, joita 1 päivästä heinäkuuta 1939 yhdisti yhteinen hallitsija, suojelusuhteet tai ylivalta ja jotka on lueteltu B, C ja D liitteissä, kuitenkin niissä mainitut ehdot huomioonottaen;

c) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan Amerikan Yhdysvaltojen ja Kuuban Tasavallan välillä;

d) preferenssejä, jotka ovat voimassa yksinomaan E ja F liitteissä lueteltujen naapurimaiden kesken.

3. 1 kohdan määräykset eivät koske niiden maiden välisiä preferenssejä, jotka aikaisemmin olivat Osmannien Valtakunnan osana ja jotka siitä erotettiin 24 päivänä heinäkuuta 1923, edellyttäen, että nämä preferenssit hyväksytään 25 artiklan alakohdassa 5 a), jonka määräyksiä on tässä kohden sovellettava 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4. Jos jollekin tuotteelle on myönnetty preferenssi tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, mutta preferenssiä ei ole nimenomaan esitetty enimpänä preferenssimarginaalina tähän sopimukseen liitetyssä asianomaisessa luettelossa, niin preferenssimarginaali ei saa ylittää:

a) tällaisessa luettelossa esitetyille tavaroille määrättyjen tullien tai maksujen osalta, siinä edellytettyjen suosituimmuustullien ja preferenssitullien välistä eroa; ellei mitään preferenssitullien määrää ole säädetty, niin preferenssitullina on tämän kohdan tarkoitusperiä varten pidettävä 10. 4. 1947 voimassa ollutta preferenssitullia; ja ellei mitään suosituimmuustullia ole määrätty, niin marginaali ei saa ylittää 10. 4. 1947 voimassa olleiden suosituimmuustullien ja preferenssitullien välistä eroa;

b) sellaisten tullien tai maksujen osalta, jotka on määrätty asianomaisessa luettelossa mainitsemattomille tavaroille, 10. 4. 1947 voimassa olleiden suosituimmuustullien ja preferenssitullien välistä eroa.

G liitteessä mainittujen sopimuspuolten osalta on tämän kohdan a) ja b) alakohdissa mainitun päivämäärän 10. 4. 1947 asemesta käytettävä liitteessä esitettyjä vastaavia päivämääriä.

2 artiklaMyönnytysluettelot

1. a) Jokaisen sopimuspuolen täytyy suoda toisten sopimuspuolten kaupalle ainakin niin suopea kohtelu, kuin mitä on edellytetty tähän sopimukseen liitetyn vastaavan luettelon asianomaisessa kohdassa.

b) Sopimuspuolta koskevan luettelon I osassa mainittujen tuotteiden, niiden ollessa peräisin toisten sopimuspuolten alueilta, tulee olla, silloin kun niitä tuodaan alueelle, jota luettelo koskee, ja kun ne ovat luettelossa esitettyjen ehtojen, edellytysten ja vaatimusten mukaisia, vapautettuja muista tavallisista tullimaksuista kuin tässä luettelossa esitetyistä ja määrätyistä. Tällaisten tuotteiden tulee myös olla vapautettuja kaikista muista tulleista ja kaikenlaisista maksuista, joita on määrätty maahantuonnille tai jotka muuten esiintyvät sen yhteydessä, paitsi niistä, jotka olivat voimassa tämän sopimuksen päivämääränä tai jotka tuona päivänä tuontialueella voimassa ollut lainsäädäntö välittömästi ja asettamansa velvoituksen kautta määrää sen jälkeen kannettaviksi.

c) Sopimuspuolta koskevan luettelon II osassa mainittujen tuotteiden, niiden ollessa peräisin alueilta, jotka 1 artiklan mukaisesti ovat oikeutettuja preferenssikohteluun, kun on kysymyksessä tuonti alueelle, jota luettelo koskee, tulee olla, silloin kun niitä tuodaan sellaiselle alueelle ja kun ne ovat luettelossa esitettyjen ehtojen, edellytysten ja vaatimusten mukaisia, vapautettuja muista tavallisista tullimaksuista kuin niistä, jotka on säädetty mainitun luettelon II osassa. Tällaisten tuotteiden tulee myös olla vapautettuja kaikista tulleista ja kaikenlaisista maksuista, joita on määrätty maahantuonnille tai jotka muuten esiintyvät sen yhteydessä, paitsi niistä, jotka olivat voimassa tämän sopimuksen päivämääränä tai jotka tuona päivänä tuontialueella voimassa ollut lainsäädäntö välittömästi ja asettamansa velvoituksen kautta määrää sen jälkeen kannettaviksi. Mikään tässä artiklassa ei estä sopimuspuolta ylläpitämästä tämän sopimuksen päivämääränä voimassaolevia määräyksiään siitä, minkälaisille tavaroille myönnetään preferenssitullit niitä maahan tuotaessa.

2. Mikään tässä artiklassa ei estä sopimuspuolta milloin tahansa määräämästä jollekin tuotteelle, jota maahan tuodaan,

a) maksua, joka vastaa samanlaiselle kotimaiselle tuotteelle tai tavaralle, josta maahantuotu tuote on joko kokonaan tai osittain valmistettu tai tuotettu, 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti pantua sisäistä veroa;

b) mitä tahansa dumping- tai tasoitustullia, jota sovelletaan 6 artiklan määräysten mukaisesti;

c) palkkioita tai muita maksuja, jotka vastaavat suoritettujen palvelusten kustannuksia.

3. Mikään sopimuspuoli ei saa muuttaa tullausarvon määräämisessä tai valuuttojen muuntamisessa käytettyä menetelmää, siten että se vähentää niiden myönnytysten arvoa, joita edellytetään tähän sopimukseen liitetyssä asianomaisessa luettelossa.

4. Jos sopimuspuoli ottaa käytäntöön, ylläpitää tai antaa muodollisesti tai asiallisesti hyväksymisensä jonkin sellaisen tuotteen tuontimonopolille, joka on mainittu tähän sopimukseen liitetyssä asianomaisessa luettelossa, sellainen monopoli ei saa, paitsi mikäli tässä luettelossa toisin määrätään tai muuten on sovittu tästä myönnytyksestä alkuaan neuvotelleiden sopimuspuolten kesken, toimia hankkiakseen keskimäärin suurempaa suojaa, kuin minkä tämä luettelo määrää. Tämän kohdan määräykset eivät rajoita sitä tukea, mitä sopimuspuolet antavat kotimaisille tuottajille ja mikä on sallittu tämän sopimuksen muissa kohdissa.

5. Jos toisen sopimuspuolen taholta sopimuspuoli katsoo, ettei jokin tuote saa osakseen sellaista kohtelua, jollaista ensinmainittu luulee tarkoitetun tähän sopimukseen liitetyn asianomaisen luettelon sisältämällä myönnytyksellä, tämän sopimuspuolen on kiinnitettävä välittömästi toisen osapuolen huomiota asiaan. Jos viimeksimainittu myöntää, että luettelossa tarkoitettu kohtelu oli ensinmainitun sopimuspuolen esittämän vaatimuksen mukainen, mutta selittää, ettei sellaista kohtelua voida suoda, koska tuomioistuin tai muu laillinen elin on tehnyt sensisältöisen päätöksen, ettei kyseessä olevaa tuotetta voida luokitella tämän sopimuspuolen tariffilakien mukaisesti siten, että tässä sopimuksessa tarkoitettu kohtelu olisi mahdollinen, niin täytyy näiden kahden sopimuspuolen yhdessä muiden asiasta oleellisesti kiinnostuneiden sopimuspuolten kanssa ryhtyä viipymättä jatkoneuvotteluihin pitäen päämääränään hyvittävän järjestelyn aikaansaamista.

6. a) Määrätullit ja -maksut, jotka sisältyvät niitä sopimuspuolia koskeviin luetteloihin, jotka samalla ovat Kansainvälisen Valuuttarahaston jäseniä, samoinkuin tällaisten sopimuspuolten soveltaminen määrätullien ja -maksujen preferenssimarginaalit ovat ilmaistut sen asianomaisen valuutan nimellisarvon mukaisina, joka on ollut Rahaston hyväksymä tai väliaikaisesti tunnustama tämän sopimuksen päivämääränä. Niinmuodoin jos tätä pariteettiarvoa alennetaan kansainvälisen valuuttarahaston sopimuksen artiklojen mukaisesti enemmän kuin 20 prosentilla, saadaan tällaiset määrätullit ja -maksut ja preferenssimarginaalit tarkistaa tätä alennusta vastaavasti,

edellyttäen kuitenkin, että SOPIMUSPUOLET (so. sopimuspuolet yhtenä järjestönä toimien, kuten 25 artiklassa säädetään) myöntävät, että sellaiset tarkistukset eivät tule alentamaan asianomaisessa luettelossa tai muualla tässä sopimuksessa säädettyjen myönnytysten arvoa. Tällöin on otettava huomioon kaikki tekijät, jotka saattavat vaikuttaa sellaisten tarkistusten tarpeellisuuteen tai kiireellisyyteen.

b) Samat määräykset koskevat myös jokaista sopimuspuolta, joka ei ole Rahaston jäsen, siitä lähtien jolloin tällainen sopimuspuoli tulee rahaston jäseneksi tai solmii erikoisen valuuttasopimuksen 15 artiklan mukaisesti.

7. Tähän sopimukseen liitetyt luettelot muodostavat tämän sopimuksen I osan olennaisen osan.

3 artiklaKansallinen kohtelu sisäisissä maksuissa ja säädöksissä

1. Sopimuspuolet myöntävät, että sisäisiä veroja ja muita sisäisiä maksuja, sekä lakeja, säädöksiä ja vaatimuksia, jotka koskevat tuotteiden sisäistä myyntiä, kaupaksi tarjoamista, ostoa, kuljetusta, jakelua tai käyttöä samoinkuin sisäisiä kvantitatiivisiä määräyksiä, jotka sisältävät määriä tai suhteita koskevia vaatimuksia näiden tuotteiden sekoituksessa, valmistustavassa tai käytössä, ei saa soveltaa maahantuotuihin eikä kotimaisiin tuotteisiin tavalla, joka merkitsisi kotimaisten tuotteiden suojaamista.

2. Kun sopimuspuolen alueelta peräisin olevia tuotteita tuodaan toisen sopimuspuolen alueelle, niitä ei saa alistaa välittömästi tai välillisesti minkään sisäisen veron tai minkäänlaisen muun sisäisen maksun alaisiksi kuin niiden, jotka sovelletaan välittömästi tai välillisesti vastaaviin kotimaisiin tuotteisiin. Lisäksi mikään sopimuspuoli ei saa muuten määrätä sisäisiä veroja tai muita sisäisiä maksuja maahantuoduille tai kotimaisille tuotteille tavalla, joka olisi 1 kohdassa esitettyjen periaatteiden vastainen.

3. Kaikkiin sellaisiin sisäisiin jo voimassa oleviin veroihin, jotka eivät ole 2 kohdan määräysten mukaisia, mutta jotka on nimenomaan hyväksytty jossakin 10. 4. 1947 voimassa olleessa kauppasopimuksessa, mikä kieltää näiden verojen alaisten tuotteiden tuontitullin nousun, asianomaisella sopimuspuolella on oikeus lykätä 2 kohdan määräysten soveltamista tällaiseen veroon sellaiseen ajankohtaan asti, jolloin se voi saada vapautuksen mainitun kauppasopimuksen velvoituksista salliakseen kyseessäolevan tullin nousun siihen määrään asti, joka on välttämätön, jotta veron suojaavan vaikutuksen poisjääminen tulisi korvatuksi.

4. Kun sopimuspuolen alueelta peräisin olevia tuotteita tuodaan toisen sopimuspuolen alueelle, niille täytyy suoda yhtä suopea kohtelu kuin vastaaville tämän alueen omille tuotteille kaikkien lakien, säädöksien ja vaatimusten suhteen, jotka koskevat niiden sisäistä myyntiä, kaupaksi tarjoamista, ostoa, kuljetusta, jakelua tai käyttöä. Tämän kohdan määräykset eivät estä erilaisten sisäisten kuljetusmaksujen asettamista, jotka määrätään yksinomaan kuljetusmuodon kannattavaisuuden eikä tuotteen kansallisuuden mukaan.

5. Mikään sopimuspuoli ei saa saattaa voimaan tai pitää voimassa sellaisia sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä, jotka koskevat tuotteiden erikoisesti mainituissa määrissä tai suhteissa tapahtuvaa sekoitusta, valmistusta tai käyttöä ja samalla välittömästi tai välillisesti vaativat, että jokin erikoinen määrä tai osa tällaisten määräysten alaista tuotetta täytyy hankkia kotimaisista lähteistä. Lisäksi mikään sopimuspuoli ei saa muutenkaan soveltaa sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä tavalla, joka on 1 kohdassa esitettyjen periaatteiden vastainen.

6. 5 kohdassa esitetyt ehdot eivät koske mitään sisäistä kvantitatiivista säännöstelyä, joka on ollut voimassa jonkun sopimuspuolen alueella 1. 7. 1939, 10. 4. 1947 tai 24. 3. 1948 tämän sopimuspuolen oman valinnan mukaan,

edellyttäen, että mitään sellaisia määräyksiä, jotka ovat 5 kohdan määräysten vastaisia, ei saa tuonnin vahingoksi muuttaa ja että niitä on käsiteltävä kuten tullimaksuja, kun niistä neuvotellaan.

7. Mitään sisäistä kvantitatiivista säännöstelyä, joka koskee tuotteiden erikoisesti mainituissa määrissä tai suhteissa tapahtuvaa sekoitusta, valmistusta tai käyttöä, ei saa soveltaa siten, että jokin tuollainen määrä tai osa määrätään hankittavaksi ulkomaisista lähteistä.

8. a) Tämän artiklan määräykset eivät koske lakeja, asetuksia tai säädöksiä, joilla määrätään hallituksen elinten hankinnoista, silloin kun osto tapahtuu hallituksen omaan käyttöön eikä kaupallista jälleenmyyntiä varten tai käytettäväksi myyntiin tarkoitettujen tavaroiden valmistamiseen.

b) Tämän artiklan määräykset eivät estä tukipalkkioiden maksamista yksinomaan kotimaisille tuottajille, siihen luettuna kotimaisille tuottajille suoritetut maksut, jotka on saatu tämän artiklan määräysten mukaisesti kannettujen sisäisten verojen tai maksujen tuotosta, eikä myöskään valtionapua, joka on annettu kotimaisilta tuottajilta suoritettujen hallituksen ostojen muodossa.

9. Sopimuspuolet toteavat, että sisäisillä enimmäishintojen valvontatoimenpiteillä, vaikkapa ne olisivatkin tämän artiklan muiden määräysten mukaisia, voi olla haitallisia vaikutuksia tuontitavaroita toimittavien sopimuspuolten etuihin. Niinmuodoin niiden sopimuspuolten, jotka ryhtyvät tällaisiin toimenpiteisiin, täytyy ottaa huomioon vientiä harjoittavien sopimuspuolten edut välttääkseen mahdollisimman suuressa määrin mainitunlaiset haitalliset vaikutukset.

10. Tämän artiklan määräykset eivät estä mitään sopimuspuolta säätämästä tai pitämästä voimassa sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä, jotka koskevat kehitettyjä elokuvafilmejä ja ovat sopusoinnussa 4 artiklan vaatimusten kanssa.

4 artiklaErikoismääräyksiä elokuvafilmien suhteen

Jos sopimuspuoli saattaa voimaan tai pitää voimassa sisäisiä kvantitatiivisia määräyksiä kehitettyjen elokuvafilmien suhteen, tällaisen säännöstelyn on tapahduttava elokuvakiintiöiden muodossa, joiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a) kun on kyseessä elokuvien kaupallinen esittäminen niiden alkuperästä riippumatta, voidaan kiintiön avulla määrätä, että kotimaisten elokuvien esittämiseen on käytettävä määrätty vähimmäismäärä todellisesta elokuvien esitykseen käytetystä kokonaisajasta määrättynä ajanjaksona, joka on vähintäin vuoden pituinen; tällöin kiintiö on laskettava kunkin teatterin yhtenä vuonna tai sen asemesta valitun ajanjakson aikana elokuvien esityksiin käyttämän ajan mukaan;

b) lukuunottamatta sitä elokuvien esitysaikaa, joka on varattu elokuvakiintiön alaisille kotimaisille filmeille, ei elokuvien esitysaikaa - siihen mukaanluettuna se esitysaika, joka hallinnollisilla toimenpiteillä on vapautettu kotimaisille filmeille varatusta ajasta - saa muodollisesti tai tosiasiallisesti varata minkään erikoisen elokuvien tuottajatahon käytettäväksi;

c) huolimatta tämän artiklan alakohdan b) määräyksistä jokainen sopimuspuoli saa ylläpitää tämän artiklan alakohdan a) vaatimusten mukaisia elokuvakiintiöitä, jotka varaavat jonkin vähimmäismäärän elokuvien esitysajasta filmeille, jotka eivät ole peräisin mainitun sopimuspuolen alueelta, edellyttäen, että mikään sellainen vähimmäismäärä ei ylitä 10. 4. 1947 vallinnutta tasoa;

d) elokuvakiintiöiden suhteen vallitsee neuvottelupakko, kun kyseessä niiden rajoittaminen, väljentäminen tai poistaminen.

5 artiklaKauttakulkuvapaus

1. Tavaroiden (myös matkatavaroiden) samoinkuin alusten ja muiden kuljetusvälineiden katsotaan suorittavan läpikulkua jonkin sopimuspuolen alueen kautta, silloin kun kulku sellaisen alueen kautta, uudelleenlastaus, varastointi, lastin purkaminen tai kuljetustavan muutos mukaanluettuna tai ilman, on vain osa koko matkasta, joka sekä alkaa että päättyy sen sopimuspuolen rajan ulkopuolella, jonka alueen kautta kulku käy. Tämän luontoista liikennettä nimitetään tässä artiklassa "kauttakulkuliikenteeksi".

2. Kauttakulku on oleva vapaa jokaisen sopimuspuolen alueen läpi sellaisia reittejä pitkin, jotka ovat mukavimmat kansainvälistä kauttakulkua varten tai kauttakulkua varten toisten sopimuspuolten alueelta tai alueelle. Mitään eroa ei saa tehdä alusten lippujen, niiden kotipaikan, lähtöajan, alueelle tulon, sieltä poistumisen tai määräpaikan perusteella eikä minkään sellaisen seikan perusteella, joka koskee tavaroiden, alusten tai muiden kuljetusvälineiden omistusta.

3. Jokainen sopimuspuoli saa vaatia, että kauttakulkuliikenne sen alueen läpi aloitetaan asianomaisen tulliaseman luona, mutta lukuunottamatta tapauksia, jolloin ei noudateta asiaankuuluvia tullilakeja ja säädöksiä, tällaista liikennettä, joka tulee toisten sopimuspuolten alueelta tai menee sinne, ei saa saattaa tarpeettomien viivytysten tai rajoitusten alaiseksi, ja se on vapaa tulleista ja kaikista läpikulkutulleista tai muista kauttakulkua koskevista maksuista paitsi kuljetuskuluista ja sellaisista maksuista, jotka vastaavat kauttakulkuun liittyviä hallinnollisia menoja tai kustannuksia suoritetuista palveluksista.

4. Kaikkien maksujen ja määräysten, joita sopimuspuolet asettavat kauttakulkuliikenteelle toisten sopimuspuolten alueille tai alueilta, tulee olla kohtuullisia liikenneolosuhteet huomioonottaen.

5. Kaikissa maksuissa, määräyksissä ja muodollisuuksissa, jotka esiintyvät kauttakulun yhteydessä, jokaisen sopimuspuolen täytyy suhtautua toisen sopimuspuolen alueelle tai alueelta tapahtuvaan kauttakulkuun yhtä suopeasti kuin se suhtautuu kolmannen maan alueelle tai alueelta tapahtuvaan kauttakulkuun.

6. Jokaisen sopimuspuolen täytyy kohdella tuotteita, jotka ovat kulkeneet jonkin toisen sopimuspuolen alueen läpi, yhtä suopeasti kuin mitä olisi tapahtunut jos ne olisi kuljetettu lähtöpaikasta määräpaikkaan kulkematta jonkin toisen sopimuspuolen alueen kautta. Jokaisella sopimuspuolella tulee kuitenkin olla vapaus pitää voimassa ne vaatimuksensa välittömän lähettämisen suhteen, jotka olivat olemassa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä, kun on kysymys tavaroista, joiden kohdalla tällainen välitön lähettäminen on välttämätön ehto, jotta tavara voitaisiin tuoda maahan preferenssitullia soveltaen, tai on jossakin suhteessa voimassaolevaan sopimuspuolen tullausarvon määräämisessä käyttämään menetelmään.

7. Tämän artiklan määräykset eivät koske lentokoneiden käyttämistä kauttakulussa, mutta koskevat sensijaan tavaroiden (myös matkatavaroiden) kauttakulkua lentoteitse.

6 artiklaDumping ja tasoitustullit

1. Sopimuspuolet myöntävät, että dumping, jonka avulla jonkin maan tuotteita tuodaan kaupaksi johonkin toiseen maahan alle tuotteiden normaaliarvon, on tuomittavaa, jos se tuottaa tai uhkaa tuottaa oleellista vahinkoa sopimuspuolen alueella jo olemassaolevalle tuotantoalalle tai oleellisesti hidastaa jonkin kotimaisen tuotantoalan perustamista. Tätä artiklaa soveltaessa on katsottava, että jokin tuote on saatettu kauppaan jossakin tuontimaassa alle sen normaalin arvon, jos maasta toiseen viedyn tuotteen hinta on

a) alhaisempi kuin samanlaisen tuotteen verrattavissa oleva hinta tavallisessa kaupankäynnissä, kun tuote on tarkoitettu viejämaan omaan kulutukseen, tai

b) sellaisen kotimaisen hinnan puuttuessa, alhaisempi kuin joko

1) samanlaisen tuotteen korkein verrattavissa oleva hinta sitä vietäessä johonkin kolmanteen maahan tavallisten kauppamenetelmien mukaisesti, tai

2) tuotteen tuotantokustannukset sen alkuperämaassa, niihin lisättyinä kohtuulliset myyntikustannukset ja kohtuullinen voitto.

Kussakin tapauksessa täytyy ottaa asianmukaisesti huomioon myyntiehtojen ja verotuksen erilaisuudet samoinkuin muutkin erilaisuudet, jotka vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen.

2. Dumpingin vastustamiseksi tai estämiseksi jokaisella sopimuspuolella on oikeus kantaa kaikista polkuhintaan myydyistä tuotteista dumping-tulli, joka ei saa olla määrältään suurempi kuin mitä dumping-marginaali tämän tuotteen osalta on. Tätä artiklaa sovellettaessa dumping-marginaalilla tarkoitetaan hintaeroa, joka määrätään 1 kohdan määräysten mukaisesti.

3. Sopimuspuolten alueelta toisen alueelle tuodusta tuotteesta ei saa kantaa mitään tasoitustullia, joka on määrältään suurempi kuin sellaisen tuki- tai muun palkkion arvioitu määrä, joka on alkuperä- tai vientimaassa välittömästi tai välillisesti tiettävästi myönnetty sellaisen tuotteen tehdasmaiselle valmistukselle, tuotannolle tai viennille, mukaanluettuna myös jonkin erikoisen tuotteen kuljetuksesta maksettava tukipalkkio. Nimityksen "tasoitustulli" on käsitettävä tarkoittavan erikoista tullia, jonka kannolla pyritään poistamaan sellaisten tuki- tai muiden palkkioiden vaikutus, jotka on välittömästi tai välillisesti myönnetty jonkin kauppatavaran tehdasmaiselle valmistukselle, tuotannolle tai viennille.

4. Mitään sopimuspuolen alueelta toisen sopimuspuolen alueelle tuotua tuotetta ei saa panna dumping- tai tasoitustullin alaiseksi sen seikan perusteella, että tällainen tuote on vapautettu tulleista tai veroista, joita kannetaan samanlaisesta tuotteesta, milloin se on tarkoitettu alkuperä- tai vientimaan kulutukseen, eikä myöskään sen perusteella, että sellaiset maksut tai verot maksetaan takaisin.

5. Mitään jonkin sopimuspuolen alueelta toisen sopimuspuolen alueelle vietyä tuotetta ei saa panna sekä dumping- että tasoitustullin alaiseksi saman dumping- tai vientipalkkiotapauksen hoitamiseksi.

6. a) Mikään sopimuspuoli ei saa kantaa dumping- tai tasoitustullia minkään toisen sopimuspuolen alueelta maahantuodusta tuotteesta, jollei se totea, että tapauksen mukaan dumpingin tai tukipalkkion vaikutus on sellainen, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa jo olemassaolevalle kotimaiselle elinkeinolle, tai on sellainen, että se tuntuvasti hidastaa jonkin kotimaisen elinkeinoalan perustamista.

b) SOPIMUSPUOLET saavat poiketa tämän kohdan a) alakohdan määräyksistä salliakseen jonkin sopimuspuolen kantaa dumping- tai tasoitustullia maahantuodusta tavarasta sellaisen dumpingin tai tukipalkkion vastavaikutukseksi, joka aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa jonkin muun sopimuspuolen alueella olevalle tuotannolle, sopimuspuolen, joka vie kyseessä olevaa tuotetta sen sopimuspuolen alueelle, jonka tuonnista on puhe.

SOPIMUSPUOLET voivat poiketa tämän kohdan a) alakohdan määräyksistä oikeuttaakseen tasoitustullin kantamisen silloin kun se toteaa, että tukipalkkio aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa aineellista vahinkoa jonkin muun sopimuspuolen alueella olevalle tuotannolle, sopimuspuolen, joka vie kyseessä olevaa tuotetta sen sopimuspuolen alueelle, jonka tuonnista on puhe.

c) Sopimuspuoli voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa, jolloin viivyttely saattaisi aiheuttaa vaikeasti korjattavaa vahinkoa, kantaa tasoitustullia tämän kohdan b) alakohdan mainitsemassa mielessä ilman SOPIMUSPUOLTEN ennakkohyväksyntää. Edellytyksenä on, että toimenpiteestä on viipymättä tehtävä ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE ja että tasoitustulli on heti peruutettava, elleivät SOPIMUSPUOLET sitä hyväksy.

7. Järjestelmän, jonka tarkoituksena on vientihintojen vaihteluista riippumatta pitää jonkin perustuotteen kotimarkkinahinta tai sen kotimaisten tuottajain siitä saama tulo vakaana, mikä toisinaan johtaa siihen, että tavaran vientihinta on alhaisempi kuin samanlaisen tavaran verrattavissa oleva hinta kotimarkkinoilla, ei ole katsottava aiheuttavan tuntuvaa vahinkoa 6 kohdan tarkoittamassa mielessä, jos sen jälkeen kun niiden sopimuspuolten mieltä on kysytty, jotka ovat vakaavasti kiinnostuneita kyseessä olevasta tavarasta, on todettu, että

a) järjestelmä on myös johtanut siihen, että tavaran vientihinta on ollut korkeampi kuin verrattavissa oleva hinta, joka on otettu kotimarkkinaostajilta samasta tavarasta, ja että

b) järjestelmä toimii - joko tuotannon tehokkaasta säännöstelystä tai muista syistä johtuen - siten, että se ei kohtuuttomasti kiihoita vientiä tai muuten vakavasti loukkaa toisten sopimuspuolten etuja.

7 artiklaTullin määräämistä varten tapahtuva arviointi

1. Sopimuspuolet tunnustavat seuraavissa tämän artiklan kohdissa esitettyjen yleisten arvioimisperiaatteiden pätevyyden ja sitoutuvat panemaan nämä periaatteet täytäntöön kaikkien tuotteiden osalta, jotka ovat arvoon perustuvien tai jollakin tavoin arvon mukaan määrättyjen tullien tai muiden maksujen tai tuonti- ja vientirajoitusten alaisia. Lisäksi niiden tulee, jos toinen sopimuspuoli sitä pyytää, tarkistaa näiden periaatteiden valossa tullausarvoa koskevien lakiensa ja säännöstensä soveltamista. SOPIMUSPUOLET voivat vaatia eri osapuolilta selostusta niiden toimenpiteistä tämän artiklan määräysten noudattamiseksi.

2. a) Maahantuodun kauppatavaran tullausarvon tulee perustua maahantuodun kauppatavaran, jolle tulli on määrätty, tai samanlaisen kauppatavaran todelliseen arvoon, eikä sitä saa perustaa kotimaisen kauppatavaran arvoon tai mielivaltaisiin tai kuviteltuihin arvioihin.

b) "Todellinen arvo" on se hinta, jolla tuontimaan lainsäädännön määräämään aikaan ja sen määräämässä paikassa ja tavallisia kauppamenetelmiä käyttäen sellainen tai samanlainen tuote myydään tai tarjotaan kaupan täyden kilpailumahdollisuuden vallitessa. Mikäli sellaisen tai samanlaisen kauppatavaran hinta on riippuvainen jonkin yksityisen liiketoimen käsittämästä määrästä, kysymykseen tulevan hinnan pitää olla yhdenmukainen joko (1) verrattavissa olevien määrien hinnan kanssa tai (2) sellaisten määrien hinnan kanssa, jotka ovat maahantuojille vähintään yhtä edullisia kuin ne, joissa suurin osa sanottua kauppatavaraa myydään vienti- tai tuontimaiden välisessä kaupassa.

c) Milloin todellista arvoa ei voida määrätä tämän kohdan b) alakohdan mukaisesti, tullausarvon täytyy perustua sellaista arvoa lähinnä vastaavaan määrättävissä olevaan arvoon.

3. Maahantuodun tuotteen tullausarvoon ei saa sisällyttää mitään sellaista sisäistä veroa, joka on käytännössä alkuperä- tai viejämaassa ja josta maahan tuotava tavara on vapautettu tai josta sille on myönnetty tai myönnetään palautusmaksu.

4. a) Milloin sopimuspuolen on välttämätöntä tämän artiklan 2 kohdassa esitettyjä tarkoituksia varten muuntaa omaksi rahakseen hinta, joka on ilmaistu toisen maan rahassa, muuntamisessa käytetyn kurssin perustana on käytettävä, mikäli ei tässä kohdassa toisin määrätä, kyseessäolevien valuuttojen pariteettiarvoja, jotka on määrätty Kansainvälisen Valuuttarahaston sääntöjen mukaan, tai rahaston tunnustamia vaihtokursseja tai pariteettiarvoja, jotka on määrätty erikoisella, tämän sopimuksen 15 artiklan mukaisella valuuttasopimuksella.

b) Milloin mitään sellaista määrättyä pariteettiarvoa ja sellaista tunnustettua vaihtokurssia ei ole olemassa, muuntamiskurssin on noudatettava tarkoin asianomaisen valuutan kauppatoimissa käypää arvoa.

c) SOPIMUSPUOLTEN on yhteisymmärryksessä Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa laadittava säännöt, joiden mukaan sopimuspuolet muuntavat sellaisia vieraita valuuttoja, joiden suhteen ylläpidetään useampia vaihtokursseja Kansainvälisen Valuuttarahaston sääntöjen sallimissa puitteissa. Jokainen sopimuspuoli saa soveltaa näitä sääntöjä kyseessäoleviin ulkomaisiin valuuttoihin tämän artiklan 2 kohdan sisältämiä tarkoituksia varten, sen sijaan että käyttäisi pariteettiarvoja. Kunnes SOPIMUSPUOLET ovat hyväksyneet nämä säännöt, jokainen sopimuspuoli saa soveltaa tällaisen ulkomaiseen valuuttaan tämän artiklan 2 kohdan esittämissä tarkoituksissa vaihtosääntöjä, jotka on laadittu tarkoin noudattamaan sellaisen ulkomaisen valuutan arvoa kauppatoimissa.

d) Mitään tässä pykälässä ei saa selittää niin, että se vaatisi jotakuta sopimuspuolta muuttamaan sitä tapaa, mikä sen alueella on tämän sopimuksen päivämääränä käytännössä vaihdettaessa valuuttoja tullaustarkoituksia varten, jos sellainen muutos yleensä lisäisi maksettavia tullimääriä.

5. Perusteiden ja menetelmien, joita käytetään sellaisten tuotteiden arvon määräämiseksi, jotka ovat arvotullien tai muiden arvoon perustuvien tai jollakin tavoin arvon mukaan määrättyjen maksujen tai rajoitusten alaisia, täytyy olla muuttumattomia ja niiden täytyy olla riittävässä määrin julkisia, jotta kaupan harjoittajat voisivat joltisenkin varmasti arvioida tavaroiden tullausarvot.

8 artiklaTuonnin ja viennin yhteydessä suoritettavat palkkiot ja muodollisuudet

1. a) Sopimuspuolten maahantuonnin tai maastaviennin yhteydessä vaatimien palkkioiden tai maksujen (muiden kuin tuonti- ja vientitullien ja muiden kuin 3 artiklassa tarkoitettujen maksujen) tulee määrältään rajoittua vastaamaan suoritettujen palvelusten likimääräistä arvoa, eivätkä ne saa muodostaa mitään välillistä suojaa kotimaisille tavaroille eivätkä tuonnin tai viennin verotusta fiskaalisiin tarkoituksiin.

b) Sopimuspuolet tunnustavat olevan tarpeellista, että a) alakohdassa mainittujen palkkioiden ja maksujen lukumäärää ja moninaisuutta supistetaan.

c) Sopimuspuolet tunnustavat myös olevan tarpeellista, että tuonti- ja vientimuodollisuuksien kohteita ja monimutkaisuutta vähennetään ja että tuonti- ja vientiasiakirjoja koskevia vaatimuksia vähennetään ja yksinkertaistetaan.

2. Sopimuspuolen täytyy jonkin muun sopimuspuolen tai SOPIMUSPUOLTEN pyynnöstä tarkistaa tämän artiklan määräysten valossa lakiensa tai säädöstensä soveltamista.

3. Mikään sopimuspuoli ei saa määrätä tuntuvia rangaistuksia joistakin vähäisistä tullimääräyksiä tai menettelytapoja koskevista rikkomuksista. Erikoisesti mikään rangaistus tulliasiakirjojen suhteen tapahtuneesta huomaamattomuudesta tai erehdyksestä, joka on helposti korjattavissa ja jota ei ole tehty pettämistarkoituksessa eikä johdu törkeästä huolimattomuudesta, ei saa olla suurempi kuin mitä pelkästään varoitukseksi on tarpeen.

4. Tämän artiklan määräykset on ulotettava koskemaan palkkioita, maksuja, muodollisuuksia ja vaatimuksia, joita hallintoviranomaiset tuonti- ja vientitoiminnan yhteydessä esittävät, ja niihin luetaan kuuluviksi myös ne, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a) konsulaarisia tehtäviä, kuten konsulinlaskuja ja -todistuksia;

b) kvantitatiivisia rajoituksia;

c) lisenssien myöntämistä;

d) valuuttakontrollia;

e) tilastollisia palveluksia;

f) asiakirjoja, asiakirjojen laatimista ja todistusten antamista;

g) analyysiä ja tarkastusta;

h) karanteeniä, terveydenhoidollisia toimenpiteitä ja desinfektiointia.

9 artiklaAlkuperämerkit

1. Kunkin sopimuspuolen täytyy merkintävaatimusten osalta kohdella toisten sopimuspuolten alueilta peräisin olevia tuotteita yhtä suopeasti kuin minkä tahansa kolmannen maan samanlaisia tuotteita.

2. Sopimuspuolet myöntävät, että hyväksyttäessä ja toimeenpantaessa alkuperämerkkejä koskevia lakeja ja säännöksiä vaikeudet ja haitat, joita sellaiset toimenpiteet saattavat aiheuttaa viejämaiden kaupalle ja teollisuudelle, olisi supistettava mitä vähimpään, ottamalla kuitenkin huomioon, että on välttämätöntä suojella kuluttajia petollisilta tai harhaanjohtavilta ilmoituksilta.

3. Milloin suinkin on hallinnollisesti mahdollista, sopimuspuolten pitäisi sallia vaadittujen alkuperämerkkien kiinnittäminen sinä hetkenä, jolloin tavara tuodaan maahan.

4. Sopimuspuolten tuontitavaroiden merkintää koskevien lakien ja säännösten on oltava sellaisia, että niitä voi noudattaa vahingoittamatta vakavasti tuotteita tai tuntuvasti vähentämättä niiden arvoa tai kohtuuttomasti lisäämättä niiden kustannuksia.

5. Yleisenä sääntönä on, että sopimuspuoli ei saa määrätä mitään erikoista maksua tai sakkoa siitä, että merkintävaatimuksia ei ole noudatettu ennen maahantuontia, paitsi jos korjausmerkintää kohtuuttomasti viivytetään tai harhaanjohtavia merkkejä on kiinnitetty tai vaadittu merkintä on tahallisesti jätetty suorittamatta.

6. Sopimuspuolten on oltava keskenään yhteistoiminnassa estääkseen sellaisten tavaranimitysten käytön, jotka esittävät väärässä valossa tuotteen todellisen alkuperän ja aiheuttavat vahinkoa sellaisille jonkin sopimuspuolen alueelta peräisin oleville tuotteille, joilla on maan lainsäädännön suojaamat alueelliset tai maantieteelliset nimet. Jokaisen sopimuspuolen täytyy ottaa perusteellisesti ja myötämielisesti harkitakseen kaikkia pyyntöjä ja esityksiä, joita jokin toinen sopimuspuoli mahdollisesti tekee, ja jotka tarkoittavat edellisessä lauseessa mainittuun toimenpiteeseen ryhtymistä sellaisten tavaranimitysten johdosta, joista tämä sopimuspuoli on tehnyt ilmoituksen ensiksimainitulle sopimuspuolelle.

10 artiklaKauppaa koskevien säännösten julkaiseminen ja soveltaminen

1. Jonkin sopimuspuolen voimaansaattamat lait, säädökset, yleisluontoiset oikeudenpäätökset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat tullaustarkoituksia varten tapahtuvaa tuotteiden luokittelua tai arviointia tai tullien, verojen tai muiden maksujen määriä, tuontia, vientiä tai niihin liittyvää maksusiirtoa tarkoittavia määräyksiä, rajoituksia tai kieltoja tai näiden tuotteiden myyntiä, jakelua, kuljetusta, vakuutusta, varastointia, tarkastusta, näytteille asettamista, valmistusmenetelmää, sekoittamista tai muuta käyttöä, on julkaistava viipymättä sellaisella tavalla, että hallitukset ja kaupan harjoittajat voivat niihin tutustua. Kansainvälistä kauppapolitiikkaa koskevat sopimukset, jotka ovat voimassa eri sopimuspuolen hallitusten tai hallituselinten kesken, on myös julkaistava. Tämän kohdan määräykset eivät vaadi mitään sopimuspuolta paljastamaan luottamuksellisia tietoja, mikä haittaisi lain voimaansaattamista tai muuten olisi yleisen edun vastaista tai vahingoittaisi jonkin julkisen tai yksityisen yrityksen laillisia kaupallisia etuja.

2. Mitään jonkin sopimuspuolen suorittamaa yleisluontoista toimenpidettä, joka merkitsee sellaisen tuontitullin tai muun maksun korottamista, jonka suhteen on ollut vakiintunut tai yhtenäinen käytäntö vallalla, tai uusien ja rasittavampien tuontia tai siihen liittyvää maksusiirtoa koskevien vaatimusten, rajoitusten tai kieltojen määräämistä, ei saa saattaa voimaan, ennenkuin sellainen toimenpide on julkisesti tiedoksi saatettu.

3. a) Jokaisen sopimuspuolen täytyy yhdenmukaisella, puolueettomalla ja kohtuullisella tavalla soveltaa kaikkia sellaisia lakejansa, säädöksiänsä, päätöksiänsä ja määräyksiänsä, jotka ovat laadultaan sellaisia kuin tämän artiklan 1 kohdassa on esitetty.

b) Jokaisella sopimuspuolella täytyy olla olemassa tai sen täytyy perustaa niin pian kuin mahdollista oikeudellisia, välitysoikeudellisia tai hallinnollisia tuomioistuimia tai muita elimiä voidakseen muun muassa viipymättä tarkastaa ja oikaista tulliasioita koskevat hallinnolliset toimenpiteet. Tällaisten tuomioistuinten tai elinten täytyy olla riippumattomia niistä elimistä, joilla on hallinnollinen toimeenpanovalta, ja viimeksimainittujen elinten täytyy panna täytäntöön ensiksimainittujen päätökset ja soveltaa käytäntönsä niiden mukaisesti, jollei vedota ylempään oikeuteen tai tuomioistuimeen sellaisen ajan kuluessa, joka on säädetty maahantuojien valitusajaksi; kuitenkin edellytetään, että sellaisen hallintoelimen keskusjohto voi ryhtyä toimenpiteisiin asian tarkistamiseksi toista menettelytapaa käyttäen, jos on hyvä syy uskoa, että päätös ei ole sopusoinnussa vakiintuneiden lain periaatteiden tai varsinaisten tosiasioiden kanssa.

c) Tämän kohdan b) alakohdassa esitetyt määräykset eivät vaadi sellaisten menettelytapojen poistamista tai korvaamista toisilla, jotka ovat voimassa jonkin sopimuspuolen alueella tämän sopimuksen päivämääränä ja jotka todella tekevät mahdolliseksi hallinnollisten toimenpiteiden objektiivisen ja puolueettoman tarkistuksen, vaikka nämä menettelytavat eivät olisikaan täysin tai muodollisesti riippumattomia elimistä, joilla on hallinnollinen toimeenpanovalta. Jokaisen sopimuspuolen, joka käyttää tällaisia menettelytapoja, täytyy pyynnöstä antaa SOPIMUSPUOLILLE täydellinen selonteko niistä, jotta nämä voivat päättää, täyttävätkö ne tämän alakohdan vaatimukset.

11 artiklaYleinen kvantitatiivisten rajoitusten poistaminen

1. Mikään sopimuspuoli ei saa määrätä eikä ylläpitää tullien, verojen tai muiden sellaisten maksujen lisäksi mitään kieltoja tai rajoituksia, jotka toimeenpannaan kiintiöiden, tuonti- tai vientilisenssien tai muiden toimenpiteiden muodossa, kun kyseessä on jonkin tuotteen tuonti jonkin toisen sopimuspuolen alueelta tai sellaiselle alueelle tarkoitettu vienti tai vientiä varten tapahtuva myynti.

2. Tämä artiklan 1 kohdan määräykset eivät koske seuraavia seikkoja:

a) vientikieltoja tai -rajoituksia, joita väliaikaisesti käytetään ehkäisemään tai lieventämään vientimaassa kriitilliseksi käynyttä elintarvikkeiden tai muiden välttämättömien tuotteiden puutetta;

b) tuonti- ja vientikieltoja tai -rajoituksia, jotka ovat tarpeen, jotta voitaisiin noudattaa kansainvälisessä kaupassa vallitsevia normeja ja sääntöjä tavarain luokittelusta, laatukontrollista tai markkinoinnista;

c) tuontirajoituksia, jotka koskevat missä muodossa tahansa maahantuotuja maanviljelys- tai kalastustuotteita ja jotka ovat välttämättömiä sellaisten hallituksen toimenpiteiden voimaansaattamiseksi, joiden tarkoituksena on

1) rajoittaa vastaavan kotimaisen tuotteen määriä, jotka on sallittu tuoda markkinoille tai valmistaa, tai, ellei ole mitään huomattavaa vastaavan tuotteen kotimaista tuotantoa, sellaisen kotimaisen tuotteen määrää, joka voidaan välittömästi tuontituotteella korvata; tai

(2) poistaa tilapäinen vastaavan kotimaisen tuotteen ylijäämä tai, ellei ole mitään huomattavaa vastaavan tuotteen kotimaista tuotantoa, sellaisen kotimaisen tuotteen ylijäämä, joka voidaan välittömästi korvata tuontituotteella, siten, että tämä ylijäämä jätetään joidenkin kotimaisten kuluttajapiirien käytettäväksi joko ilmaiseksi tai käypää markkinahintaa alhaisempaan hintaan; tai

(3) rajoittaa sitä jonkin eläinkunnasta saadun tuotteen määrää, joka on sallittu tuottaa, mutta jonka tuottaminen on kokonaan tai pääasiassa välittömästi riippuvainen maahantuodusta tuotteesta, jos tuon tuotteen kotimainen tuotanto on suhteellisen vähäinen.

Sopimuspuolen, joka soveltaa jonkin tuotteen maahantuontiin tämän kohdan c) alakohdan mukaisia rajoituksia, täytyy julkisesti ilmoittaa, minkä kokonaismäärän tai -arvon puitteissa tuotetta on sallittu maahantuoda jonkin määrätyn ajanjakson kuluessa vastaisuudessa, samoinkuin kaikki muutokset, joita tällaisen määrän tai arvon suhteen tehdään. Lisäksi mitkään edellä olevan (1) alakohdan mukaiset rajoitukset eivät saa olla sellaisia, että ne vähentäisivät tuonnin kokonaismäärää sen suhteessa kotimaisen tuotannon kokonaismäärään, verrattuna siihen suhteeseen, jonka kohtuudenmukaisesti voisi olettaa vallitsevan näiden kahden määrän välillä, ellei rajoituksia olisi. Tätä suhdetta määrättäessä sopimuspuolen täytyy ottaa asianmukaisesti huomioon se suhde, joka on niiden välillä vallinnut jonkin aikaisemman vastaavanlaisen ajanjakson aikana, samoinkuin kaikki erikoiset tekijät, jotka ovat saattaneet tai saattavat vaikuttaa kyseessäolevan tuotteen kauppaan.

12 artiklaRajoitukset maksutaseen turvaamiseksi

1. Huolimatta 11 artiklan 1 kohdan määräyksistä jokaisella sopimuspuolella on oikeus turvatakseen ulkoisen rahataloudellisen asemansa ja maksutaseensa rajoittaa niiden tavarain määrää tai arvoa, joiden tuonti maahan on sallittu, kunhan nämä rajoitukset ovat tämän artiklan seuraavien kohtien mukaisia:

2. a) Mikään sopimuspuoli ei saa voimaansaattaa, ylläpitää tai tehostaa tämän artiklan sallimia tuontirajoituksia muuten kuin siihen määrään asti, joka on tarpeen

(1) ehkäisemään uhkaavaa valuuttareservien vähentymistä tai pysähdyttämään sen, tai

(2) siinä tapauksessa, että sopimuspuolella on riittämättömät valuuttareservit, aikaansaamaan näiden reservien kohtuullisen lisääntymisen.

Kummassakin tapauksessa täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota kaikkiin erikoistekijöihin, jotka voivat vaikuttaa sopimuspuolen valuuttareserveihin tai niiden tarpeeseen, niihin mukaan luettuna tarve huolehtia ulkomaisten luottojen tai muiden varojen sopivasta käytöstä, milloin sopimuspuolella on tällaista luottoja tai varoja.

b) Niiden sopimuspuolten, jotka soveltavat tämän kohdan a) alakohdan mukaisia rajoituksia, täytyy jatkuvasti lieventää niitä, sitä mukaa kuin olosuhteet paranevat, ja siis pitää niitä voimassa vain siinä laajuudessa, että niiden käyttö vielä on mainitun alakohdan sisältämien ehtojen oikeuttamaa. Niiden täytyy poistaa rajoitukset heti, kun olosuhteet eivät enää oikeuttaisi niiden asettamista tai ylläpitämistä mainittuun alakohtaan vedoten.

3. a) Sopimuspuolet sitoutuvat, harjoittaessaan omaa kansallista politiikkaansa, kiinnittämään tarpeellista huomiota siihen, että on välttämätöntä ylläpitää tai palauttaa niiden maksutaseen tasapaino terveelle ja kestävälle pohjalle ja toivottavaa välttää tuotantovarojen epätaloudellista käyttöä. Ne myöntävät, että näiden pyrkimysten toteuttamiseksi on toivottavaa mahdollisuuksien mukaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat omiaan laajentamaan eivätkä supistamaan kansainvälistä kauppaa.

b) Sopimuspuolet, jotka soveltavat tämän artiklan mukaisia rajoituksia, saavat kohdistaa rajoitukset eri tuotteisiin tai tuoteryhmiin sillä tavoin, että annetaan etuoikeus sellaisten tuotteiden tuonnille, jotka ovat muita tärkeämpiä.

c) Sopimuspuolet, jotka soveltavat tämän artiklan mukaisia rajoituksia, sitoutuvat

1) karttamaan jonkin toisen sopimuspuolen kaupallisten tai taloudellisten etujen turhaa loukkaamista;

2) olemaan soveltamatta rajoituksia siten, että ne kohtuuttomasti estävät minkä tahansa tuotteen vähäisin kaupallisin määrin tapahtuvan tuonnin, jonka estäminen vahingoittaisi säännöllisiä liikesuhteita; ja

3) olemaan soveltamatta rajoituksia, jotka estäisivät kaupallisten näytteiden tuonnin tai tekisivät mahdottomaksi noudattaa patentteja, tavaramerkkejä, tekijänoikeutta tai muita sellaisia seikkoja koskevaa käytäntöä.

d) Sopimuspuolet myöntävät, että täyden ja produktiivisen työllisyyden saavuttamiseen ja ylläpitämiseen tai taloudellisten varojen kehittämiseen tähtäävän kansallisen politiikan tuloksena jokin sopimuspuoli saattaa havaita tuontitavarain suuren kysynnän ja sen mukana sellaisen uhan valuuttareserveillensä, josta puhutaan tämän artiklan 2 a) alakohdassa. Sentähden sopimuspuolta, joka muuten noudattaa tämän artiklan määräyksiä, ei saa vaatia peruuttamaan tai lieventämään rajoituksia sillä perusteella, että politiikan muuttaminen tekisi tarpeettomiksi rajoitukset, joita se soveltaa tämän artiklan mukaisesti.

4. a) Sopimuspuolen, joka ottaa käytäntöön uusia rajoituksia tai korottaa voimassaolevien rajoitusten yleistasoa oleellisesti tiukentamalla tämän artiklan mukaisia toimenpiteitä, on heti kun sellaisia rajoituksia on asetettu tai tiukennettu (tai ennen sitä, jos olosuhteet sallivat ennakkoneuvottelun) neuvoteltava SOPIMUSPUOLTEN kanssa maksutasevaikeuksiensa luonteesta, käytettävissä olevista eri parannuskeinoista, sekä rajoitusten mahdollisesta vaikutuksesta toisten sopimuspuolten talouteen.

b) SOPIMUSPUOLTEN on määräämänään päivänä tutkittava kaikki rajoitukset, joita silloin vielä sovelletaan tämän artiklan perusteella. Alkaen vuoden kuluttua tuosta päivästä sopimuspuolten, jotka soveltavat tuontirajoituksia tämän artiklan perusteella, on vuosittain ryhdyttävä SOPIMUSPUOLTEN kanssa sellaiseen neuvotteluun, jota edellytetään tämän kohdan a) alakohdassa.

c) 1) Jos, neuvotellessaan jonkin sopimuspuolen kanssa edelläolevien a) ja b) alakohtien perusteella, SOPIMUSPUOLET huomaavat, että rajotukset eivät ole sopusoinnussa tämän artiklan tai 13 artiklan (huomioonottamalla 14 artiklan määräykset) määräysten kanssa, sen on ilmoitettava ristiriitaisuuden laatu, ja se voi neuvoa muuttamaan rajoituksia vastaavasti.

2) Jos kuitenkin neuvottelujen tuloksena SOPIMUSPUOLET tulevat siihen johtopäätökseen, että rajoituksia sovelletaan tavalla, joka on vakavasti ristiriidassa tämän artiklan tai 13 artiklan (huomioonottamalla 14 artiklan määräykset) määräysten kanssa, ja että siten on aiheutettu tai uhataan aiheuttaa vahinkoa jonkin sopimuspuolen kaupalle, sen on se ilmoitettava rajoituksia soveltavalle sopimuspuolelle ja samalla esitettävä sopivia suosituksia taatakseen sopimuksen määräyksiin mukautumisen määrätyn ajan kuluessa. Ellei sopimuspuoli noudata näitä suosituksia määräajan kuluessa, SOPIMUSPUOLET voivat vapauttaa minkä tahansa muun sopimuspuolen, jonka kauppaa rajoitukset vahingoittavat, sellaisista tämän sopimuksen sisältämistä velvoituksista rajoituksia soveltavaa sopimuspuolta kohtaan, joita se pitää asianmukaisina olosuhteet huomioonottaen.

d) SOPIMUSPUOLTEN on kutsuttava neuvottelemaan kanssansa tämän artiklan perusteella rajoituksia soveltava sopimuspuoli, jos sitä pyytää jokin toinen sopimuspuoli, joka voi osoittaa ilmeiseksi, että rajoitukset ovat ristiriidassa tämän artiklan tai 13 artiklan (huomioonottamalla 14 artiklan määräykset) määräysten kanssa ja että sen kauppa kärsii siitä. Kuitenkaan mitään kutsua ei ole lähetettävä, elleivät SOPIMUSPUOLET varmasti tiedä, että välittömät keskustelut asianomaisten sopimuspuolten kesken ovat epäonnistuneet. Jos SOPIMUSPUOLTEN kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena ei ole päästy sovintoon ja jos niiden mielestä rajoituksia sovelletaan sopimuksen määräysten vastaisesti ja siten aiheutetaan tai uhataan aiheuttaa vahinkoa asian vireillepanneen sopimuspuolen kaupalle, on sen suositeltava rajoitusten peruuttamista tai lieventämistä. Ellei rajoituksia ole peruutettu tai lievennetty SOPIMUSPUOLTEN asettaman määräajan kuluessa, ne voivat vapauttaa asian vireillepanneen sopimuspuolen sellaisista tämän sopimuksen sisältämistä velvoituksista rajoituksia soveltavaa sopimuspuolta kohtaan, joita se pitää asianmukaisina olosuhteet huomioonottaen.

e) Toimiessaan tämän kohdan nojalla SOPIMUSPUOLTEN on riittävästi otettava huomioon erikoiset ulkonaiset seikat, jotka haittaavat rajoituksia soveltavan sopimuspuolen vientikauppaa.

f) Tässä kohdassa edellytetyt ratkaisut on tehtävä nopeasti ja, mikäli mahdollista, kuudenkymmenen päivän kuluessa neuvottelujen alottamisesta.

5. Jos tämän artiklan mukaisia tuontirajoituksia käytetään jatkuvasti ja laajassa mittakaavassa, mikä on todistuksena kansainvälistä kauppaa rajoittavasta yleisestä tasapainon puutteesta, SOPIMUSPUOLTEN on ryhdyttävä neuvotteluihin, joissa pohditaan, mitkä muut toimenpiteet olisivat mahdollisia joko niille sopimuspuolille, joiden maksutaseet ovat paineen alaisina, tai niille sopimuspuolille, joiden maksutaseet pyrkivät olemaan poikkeuksellisen suotuisia, tai jollekin sopivalle hallitusten väliselle järjestölle, jotta voitaisiin poistaa tasapainon puutteen perimmäiset syyt. SOPIMUSPUOLTEN kutsusta sopimuspuolten on otettava osaa tällaisiin neuvotteluihin.

13 artiklaKvantitatiivisten rajoitusten ei-diskriminoiva soveltaminen

1. Sopimuspuoli ei saa soveltaa mitään kieltoa tai rajoitusta minkään tuotteen tuontiin, jonkin toisen sopimuspuolen alueelta tai minkään tuotteen vientiin, jonka päämääränä on jonkin toisen sopimuspuolen alue, jollei samanlaisen tuotteen tuonnille mistä hyvänsä kolmannesta maasta tai sen viennille sellaiseen maahan ole asetettu samanlaisia kieltoja tai rajoituksia.

2. Soveltaessaan tuontirajoituksia johonkin tuotteeseen sopimuspuolten on pyrittävä jakamaan sellaisen tuotteen kauppaa sillä tavoin, että se mahdollisimman tarkoin vastaa niitä osuuksia, joita sopimuspuolten voisi olettaa tästä kaupasta saavan, jollei mitään tällaisia rajoituksia olisi olemassa. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolten on noudatettava seuraavia määräyksiä:

a) mikäli mahdollista on määrättävä kiintiöt, jotka esittävät sallitun tuonnin kokonaismäärän (joko hankkijamaiden kesken jaettuna tai ilman sitä), ja niiden määrästä on tehtävä ilmoitus tämän artiklan 3 b) alakohdan mukaisesti;

b) milloin kiintiöt eivät ole mahdollisia, rajoituksia saa soveltaa tuontilisenssien ja -lupien muodossa ilman kiintiöitä;

c) sopimuspuolet eivät saa, paitsi tämän kohdan d) alakohdan mukaisesti jaettujen kiintiöiden noudattamisen ollessa kyseessä, vaatia, että tuontilisenssit tai -luvat on käytettävä asianomaisen tuotteen tuontiin jostakin erityisestä maasta tai alkuperälähteestä;

d) milloin kiintiö on jaettu hankkijamaiden kesken, on rajoituksia soveltavan sopimuspuolen pyrittävä sopimaan kiintiön osuuksien jakoa koskevasta asiasta kaikkien muiden sopimuspuolten kanssa, joita tuotteen toimittaminen oleellisesti kiinnostaa. Tapauksissa, joissa tämä menetelmä ei ole kohtuullisesti toteutettavissa, asianomaisen sopimuspuolen on jaettava tuotteen hankinnasta oleellisesti kiinnostuneille sopimuspuolille osuudet siten, että ne perustuvat niihin osuuksiin, joita tällaiset sopimuspuolet ovat toimittaneet tämän tuotteen tuonnin kokonaismäärästä tai -arvosta jonkin aikaisemman edustavan kauden kuluessa. Tällöin on kiinnitettävä tarpeellista huomiota kaikkiin erikoistekijöihin, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet tai vaikuttavat tuotteen kauppaan. Mitään ehtoja tai muodollisuuksia ei saa asettaa, jotka estäisivät jotakin sopimuspuolta täysin käyttämästä hyödykseen sitä kokonaismäärän tai arvon osuutta, joka sille on annettu, edellyttäen, että tuonti tapahtuu jonkin sellaisen määrätyn ajanjakson kuluessa, missä ajassa kiintiö on määrätty käytettäväksi.

3. a) Milloin tuontirajoitusten yhteydessä käytetään tuontilisenssejä, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen täytyy kyseessäolevan tuotteen kaupasta kiinnostuneen sopimuspuolen pyynnöstä antaa kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka koskevat rajoitusten käyttöä, viime aikoina myönnettyjä tuontilisenssejä sekä sellaisten lisenssien jakautumista hankkijamaiden kesken; kuitenkin edellytetään, ettei ole mitään velvoitusta ilmaista maahantuojien tai tuotetta toimittavien yritysten nimiä.

b) Milloin tuontirajoituksiin sisältyy kiintiöiden määrääminen, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen täytyy julkisesti ilmoittaa sen tuotteen tai niiden tuotteiden kokonaismäärä tai -arvo, joiden tuonti on sallittu jonkin määrätyn tulevan ajanjakson kuluessa samoin kuin tätä määrää tai arvoa koskevat muutokset. Mitään kyseessäolevan tuotteen toimituksia, jotka olivat matkalla silloin, kun tällainen julkinen ilmoitus annettiin, ei saa estää maahan pääsemästä; kuitenkin edellytetään, että ne voidaan laskea mikäli mahdollista sen määrän osaksi, jonka tuonti on sallittu kyseessäolevana kautena, tai milloin on välttämätöntä, niiden määrien osaksi, joiden tuonti on sallittu lähinnä seuraavana tai seuraavina kausina; ja lisäksi edellytetään, että jos jokin sopimuspuoli tavanmukaisesti vapauttaa sellaisista rajoituksista tuotteita, jotka on tullikäsitelty lähetettäväksi kulutukseen tai on kulutusta varten poistettu tullivarastosta kolmenkymmenen päivän kuluessa sellaisen julkisen ilmoituksen antamisesta, niin tällaista menettelyä on pidettävä täysin tämän alakohdan mukaisena.

c) Siinä tapauksessa, että kiintiöitä jaetaan hankkijamaiden kesken, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen täytyy viipymättä ilmoittaa kaikille muille sopimuspuolille, jotka ovat kiinnostuneita kyseessäolevan tuotteen toimittamisesta, mitkä osuudet jaettavina olevista kiintiöistä joko määrän tai arvon mukaan on jaettu eri hankkijamaille, ja on siitä tehtävä julkinen ilmoitus.

4. Mitä tulee rajoituksiin, joita sovelletaan tämän artiklan 2 d) kohdan mukaisesti tai 11 artiklan 2 c) kohdan mukaisesti, rajoituksia soveltavan sopimuspuolen on aluksi valittava se ajanjakso, joka on jonkin tuotteen suhteen edustava, sekä arvioitava kaikki erikoistekijät, jotka vaikuttavat mainitun tuotteen kauppaan, kuitenkin edellytetään, että sellaisen sopimuspuolen on jokaisen muun sopimuspuolen pyynnöstä, joka on oleellisesti kiinnostunut mainitun tuotteen toimittamisesta, tai SOPIMUSPUOLTEN pyynnöstä ryhdyttävä viipymättä mainitun toisen sopimuspuolen tai SOPIMUSPUOLTEN kanssa neuvotteluihin, jotka koskevat määräosuuden tai valitun peruskauden tarkistuksen välttämättömyyttä tai kysymykseen tulevien tekijöiden uudelleen arviointia tai yksipuolisesti vahvistettujen määräysten, muodollisuuksien tai muiden säädösten kumoamista, jotka koskevat kiintiöjaon kohtuullisuutta tai kiintiöiden rajoittamatonta käyttöä.

5. Tämän artiklan määräykset koskevat kaikkia tariffikiintiöitä, jotka jokin sopimuspuoli saattaa voimaan tai pitää voimassa, ja soveltuvilta osiltaan tämän artiklan periaatteet ulottuvat myös vientirajoituksiin.

14 artiklaPoikkeuksia syrjinnän karttamista koskevaan sääntöön

1. 12 artiklan tai 18 artiklan B osan mukaisia rajoituksia soveltava sopimuspuoli saa näitä rajoituksia käytettäessään poiketa 13 artiklan määräyksistä tavalla, jonka vaikutus tavallisten kansainvälisten kauppatoimien maksuihin ja maksusiirtoihin on sama kuin rajoitusten, joita mainittu sopimuspuoli saa samanaikaisesti soveltaa. Kansainvälisen valuuttarahaston sääntöjen 8 ja 14 artiklan mukaisesti tai jonkin erikoisen 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti solmitun valuuttasopimuksen samankaltaisten määräysten mukaisesti.

2. Sopimuspuoli, joka soveltaa tuontirajoituksia 12 artiklan tai 18 artiklan B osan mukaisesti, saa SOPIMUSPUOLTEN suostumuksella väliaikaisesti poiketa 13 artiklan määräyksistä, kun kysymyksessä on pieni osa sen ulkomaankauppaa, jos asianomaiselle sopimuspuolelle tai asiasta kiinnostuneille sopimuspuolille koitunut hyöty on huomattavasti suurempi kuin muiden sopimuspuolten kaupalle aiheutettu vahinko.

3. 13 artiklan määräykset eivät estä alueryhmää, jolla on yhteinen osuus Kansainvälisessä Valuuttarahastossa, rajoittamasta tuontia muista maista, mutta ei keskinäisesti, 12 artiklan tai 18 artiklan B osan mukaisesti ehdolla, että sellaiset rajoitukset ovat kaikissa muissa suhteissa sopusoinnussa 13 artiklan määräysten kanssa.

4. Sopimuspuolta, joka soveltaa tuontirajoituksia 12 artiklan tai 18 artiklan B osan mukaisesti, eivät tämän sopimuksen 11 - 15 artiklat tai 18 artiklan B osa estä toimimasta vientinsä ohjaamiseksi valuuttatulojen lisäämistä silmälläpitäen, jota lisää se voi käyttää poikkeamatta 13 artiklan määräyksistä.

5. Tämän sopimuksen 11 - 15 artiklat tai 18 artiklan B osa eivät estä sopimuspuolta soveltamasta

a) kvantitatiivisia rajoituksia, joilla on sama vaikutus kuin Kansainvälisen Valuuttarahaston sääntöjen 7 artiklan 3 b) osassa sallituilla valuuttarajoituksilla, tai

b) tämän sopimuksen A liitteessä edellytettyjen preferenssijärjestelyjen mukaisia kvantitatiivisia rajoituksia, odotettaessa liitteessä mainittujen neuvottelujen tulosta.

15 artiklaValuuttajärjestelyt

1. SOPIMUSPUOLTEN on pyrittävä yhteistyöhön Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa, jotta SOPIMUSPUOLET ja Rahasto voisivat noudattaa yhtenäistä menettelyä Rahaston ratkaisuvaltaan kuuluvissa vaihtokurssikysymyksissä ja SOPIMUSPUOLTEN ratkaisuvaltaan kuuluvissa kvantitatiivisia rajoituksia ja muita kaupallisia toimenpiteitä koskevissa kysymyksissä.

2. Kaikissa tapauksissa, joissa SOPIMUSPUOLIA vaaditaan harkitsemaan tai käsittelemään valuuttareservejä, maksutaseita tai valuuttajärjestelyä koskevia kysymyksiä, niiden täytyy perusteellisesti neuvotella Kansainvälisen Valuuttarahaston kanssa. Tällainen neuvotteluissa SOPIMUSPUOLTEN on hyväksyttävä kaikki tilastollisia tai muita seikkoja koskevat toteamukset, joita Rahasto esittää ulkomaan valuutoista, valuuttareserveistä tai maksutaseista, niiden on myös hyväksyttävä Rahaston päätös siitä, ovatko jonkin sopimuspuolen toimenpiteet valuuttakysymyksissä sopusoinnussa Kansainvälisen Valuuttarahaston sääntöjen kanssa tai mainitun sopimuspuolen ja SOPIMUSPUOLTEN kesken tehdyn erikoisen valuuttasopimuksen määräysten kanssa. SOPIMUSPUOLTEN tehdessä lopullisen päätöksensä sellaisissa tapauksissa, joihin sisältyy 12 artiklan 2 a) alakohdassa tai 18 artiklan 9 kohdassa esitetyt kriteeriot, niiden täytyy hyväksyä Rahaston ratkaisu siitä, onko katsottava jonkin sopimuspuolen valuuttareservien arveluttavasti vähentyneen tai olevan hyvin vähissä tai lisääntyvän kohtuullisen nopeasti; niiden on hyväksyttävä Rahaston ratkaisu myös muissa rahataloudellisissa kysymyksissä sellaisten asioiden yhteydessä, joita näissä tapauksissa käydyt neuvottelut koskevat.

3. SOPIMUSPUOLTEN on pyrittävä sopimukseen Rahaston kanssa menetelmistä, joita noudatetaan tämän artiklan 2 kohdan mukaisia neuvotteluja käytettäessä.

4. Sopimuspuolet eivät saa valuuttatoimenpiteillään tehdä tyhjäksi tämän sopimuksen määräysten tarkoitusta eikä kaupallisilla toimenpiteillään Kansainvälisen Valuuttarahaston sääntöjen tarkoitusta.

5. Milloin tahansa SOPIMUSPUOLTEN mielestä jokin sopimuspuoli soveltaa valuuttarajoituksia tuonnin yhteydessä esiintyviin maksuihin ja maksusiirtoihin tavalla, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä tässä sopimuksessa edellytetään kvantitatiivisten rajoitusten poikkeuksista, niiden tulee ilmoittaa siitä Rahastolle.

6. Jokaisen sopimuspuolen, joka ei ole Rahaston jäsen, tulee sellaisen ajan kuluessa, jonka SOPIMUSPUOLET määräävät neuvoteltuaan Rahaston kanssa, tulla Rahaston jäseneksi, tai jollei näin tapahdu, sen on solmittava erikoinen valuuttasopimus SOPIMUSPUOLTEN kanssa. Sopimuspuolen, joka lakkaa olemasta Rahaston jäsen, täytyy heti solmia erikoinen valuuttasopimus SOPIMUSPUOLTEN kanssa. Jokainen erikoinen valuuttasopimus, jonka jokin sopimuspuoli solmii tämän kohdan mukaisesti, on sen jälkeen muodostava osan sopimuspuolen tämän sopimuksen mukaisista velvoituksista.

7. a) Tämän artiklan 6 kohdan mukaisen erikoisen valuuttasopimuksen, joka on tehty jonkin sopimuspuolen ja SOPIMUSPUOLTEN kesken täytyy SOPIMUSPUOLIA tyydyttävällä tavalla sisältää sellaiset määräykset, että tämän sopimuksen tarkoitusperiä ei tehdä tyhjiksi asianomaisen sopimuspuolen toimenpiteillä valuutta-asioissa.

b) Minkään sellaisen sopimuksen määräykset eivät saa asettaa sopimuspuolelle valuutta-asioissa velvoituksia, jotka ovat yleensä voimakkaammin rajoittavia kuin ne velvoitukset, joita Kansainvälisen Valuuttarahaston säännöt asettavat Rahaston jäsenille.

8. Sopimuspuolen, joka ei ole Rahaston jäsen, täytyy antaa käytettäviksi sellaiset tiedot Kansainvälisen Valuuttarahaston sääntöjen 8 artiklan 5 osan puitteissa, joita SOPIMUSPUOLET saattavat pyytää voidakseen toimia tämän sopimuksen mukaisesti.

9. Mikään tässä sopimuksessa älköön estäkö sopimuspuolta

a) käyttämästä valuuttakontrollia tai -rajoituksia, jotka ovat Kansainvälisen Valuuttarahaston sääntöjen mukaisia tai sen erikoisen valuuttasopimuksen mukaisia, jonka sopimuspuoli on solminut SOPIMUSPUOLTEN kanssa, tai

b) käyttämästä sellaisia tuonti- tai vientirajoituksia tai -kontrollia, joiden ainoana tarkoituksena on, niiden tarkoitusten lisäksi, jotka 11, 12, 13 ja 14 artiklat sallivat, saattaa tällainen valuuttakontrolli tai -rajoitukset täyteen tehoonsa.

16 artiklaTukipalkkiot

Osa A - Tukipalkkiot yleensä

1. Jos jokin sopimuspuoli myöntää tukipalkkion tai pitää sitä voimassa, tähän mukaan luettuina myös kaikenlaiset tulojen turvaamista tai hintain ylläpitämistä tarkoittavat toimenpiteet, ja jos tämä tukipalkkio välillisesti tai välittömästi vaikuttaa siten, että se lisää jonkin tuotteen vientiä sopimuspuolen alueelta tai vähentää jonkin tuotteen tuontia sen alueelle, sen täytyy tehdä SOPIMUSPUOLILLE kirjallinen ilmoitus tämän tukipalkkiomenetelmän laajuudesta ja luonteesta, sen arvioidusta vaikutuksesta kyseessäolevan tuotteen tai tuotteiden määrään, joka sen alueelle tuodaan tai sen alueelta viedään, sekä niistä olosuhteista, jotka tekevät tukipalkkiomenetelmän välttämättömäksi. Jokaisessa tapauksessa, jossa todetaan, että tällainen tukipalkkiomenetelmä aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa jonkin sopimuspuolen eduille, sen sopimuspuolen, joka tukipalkkion myöntää, täytyy pyynnöstä neuvotella toisen asianosaisen tai toisten asianosaisten sopimuspuolten kanssa tai SOPIMUSPUOLTEN kanssa tukipalkkiomenetelmän rajoittamismahdollisuuksista.

Osa B - Lisämääräyksiä viennin tukipalkkioista

2. Sopimuspuolet myöntävät, että jos jokin sopimuspuoli käyttää vientipalkkioita, sillä seikalla saattaa olla haitallisia seurauksia muille sopimuspuolille, harjoittakootpa ne tuontia tai vientiä, että se saattaa epäoikeudenmukaisesti häiritä niiden normaaleja kauppaetuja ja että se voi ehkäistä tämän sopimuksen tavoitteisiin pääsemistä.

3. Sopimuspuolten pitäisi siis koettaa välttää palkkioiden käyttämistä perustuotteiden viennin tukemiseksi. Jos kuitenkin jokin sopimuspuoli myöntää välittömästi tai välillisesti sellaisia tukipalkkioita, jotka ovat omiaan lisäämään jonkin perustuotteen vientiä sen alueelta, niin niitä ei ole sovellettava tavalla, jonka tuloksena sopimuspuoli saisi haltuunsa enemmän kuin kohtuullisen osan tuotteen koko viennistä maailmankaupan puitteissa, ottamalla huomioon sopimuspuolten osat tästä kaupasta jonkin aikaisemman edustavan ajanjakson kuluessa sekä kaikki erikoiset tekijät, jotka ovat saattaneet tai saattavat vaikuttaa tähän kauppaan.

4. Edelleen, 1 päivästä tammikuuta 1958 alkaen tai mahdollisimman pian senjälkeen, sopimuspuolten on lakattava myöntämästä suoraan tai epäsuorasti tukipalkkiota minkään muun perustuotteen viennistä, jos tukipalkkion tuloksena on tuotteen myynti alhaisempaan vientihintaan kuin mitä se verrattavissa oleva hinta on, mitä samanlaisesta tuotteesta vaaditaan ostajilta kotimaan markkinoilla. Joulukuun 31 päivään 1957 mennessä mikään sopimuspuoli ei saa laajentaa tukipalkkioiden alaa siitä, mitä se oli 1 päivänä tammikuuta 1955, ottamalla käytäntöön uusia tai lisäämällä entisiä tukipalkkioita.

5. SOPIMUSPUOLTEN on aika-ajoittain tarkastettava tämän artiklan määräysten soveltamista tutkiakseen saadun kokemuksen valossa, miten tehokkaita ne ovat olleet tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi ja onko vältytty siitä, että tukipalkkiot olisivat olleet vakavana haittana sopimuspuolten kaupalle tai eduille.

17 artiklaValtion kaupankäynti

1. a) Jokainen sopimuspuoli sitoutuu siihen, että jos se perustaa tai ylläpitää valtion kaupallista yritystä, sijaitkoonpa se missä tahansa, tai myöntää jollekin yritykselle muodollisesti tai asiallisesti yksinomaisia tai erikoisia etuoikeuksia, sellaisen yrityksen tulee ostoissaan tai myynneissään, joihin sisältyy joko vientiä tai tuontia, toimia tavalla, joka on sopusoinnussa niiden syrjinnän välttämistä koskevien yleisten periaatteiden kanssa, joita tämän sopimuksen mukaan valtion on noudatettava yksityisten kaupanharjoittajien tuontiin tai vientiin kohdistuvissa toimenpiteissä.

b) Tämän kohdan a) alakohdan on katsottava vaativan, että sellaisen yrityksen täytyy, ottaen asianmukaisesti huomioon muut tämän sopimuksen määräykset, suorittaa kaikki ostot tai myynnit yksinomaan kaupallisten näkökohtien mukaisesti, näihin luettuina hinta, laatu, saantimahdollisuudet, markkinointimahdollisuudet, kuljetus sekä muut osto- tai myyntiedellytykset, ja että sen täytyy myöntää muiden sopimuspuolten yrityksille riittävä, käytännössä olevan liiketavan mukainen mahdollisuus kilpailla sellaisista ostoista tai myynneistä.

c) Sopimuspuoli ei saa estää sen lainkäyttövallan alaista yritystä (olkoonpa yritys tämän kohdan a) alakohdassa esitetyn luontoinen tai ei) toimimasta tämän kohdan a) ja b) alakohtien sisältämien periaatteiden mukaisesti.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräykset eivät koske sellaisten tuotteiden tuontia, jotka on tarkoitettu heti tai lopullisesti kulutettavaksi hallituksen käytössä eikä muuten jälleenmyytäväksi tai käytettäväksi kauppaa varten tarkoitettujen tavaroiden valmistamiseen. Tällaisen tuonnin ollessa kyseessä jokaisen sopimuspuolen täytyy myöntää toisten sopimuspuolten kaupalle oikeudenmukainen ja puolueeton kohtelu.

3. Sopimuspuolet myöntävät, että tämän artiklan 1 kohdan a) alakohdassa mainitunlaiset yritykset ovat saattaneet toimia niin, että siitä on aiheutunut vakavia esteitä kaupalle. Senvuoksi vastavuoroisuuden ja keskinäisten etujen pohjalta näiden esteiden rajoittamiseksi tai vähentämiseksi käytävät neuvottelut ovat tärkeitä kansainvälisen kaupan laajentamiseksi.

4. a) Sopimuspuolten on ilmoitettava SOPIMUSPUOLILLE tuotteet, joita tämän artiklan 1 a) alakohdassa mainitunlaiset yritykset tuovat niiden alueille tai vievät niiltä.

b) Sopimuspuolen, joka perustaa, ylläpitää tai antaa luvan jonkin tuotteen tuontimonopolille, jonka tuotteen kohdalla ei ole tehty 2 artiklan mukaista myönnytystä, on jonkin sellaisen toisen sopimuspuolen pyynnöstä, joka käy huomattavaa kauppaa tällä tuotteella, ilmoitettava SOPIMUSPUOLILLE tuotteen tuontihinnan korotus pyyntöä edeltäneen edustavan ajanjakson kuluessa tai, ellei se ole mahdollista, tuotteesta jälleenmyytäessä velotettu hinta.

c) SOPIMUSPUOLET voivat sellaisen sopimuspuolen pyynnöstä, jolla on syytä luulla, että 1 a) alakohdassa mainitunlaisen yrityksen toiminta vahingoittaa tämän sopimuksen sille takaamia etuja, kehottaa sopimuspuolta, joka on perustanut, ylläpitää tai antanut luvan tuollaiselle yritykselle, toimittamaan selostuksen toiminnastaan tämän sopimuksen määräysten toteuttamiseksi.

d) Tämän kohdan määräykset eivät vaadi mitään sopimuspuolta ilmaisemaan luottamuksellisia tietoja, mikä saattaisi ehkäistä lakien toimeenpanoa tai muuten olla yleisten etujen vastaista tai aiheuttaa vahinkoa yksityisten yritysten oikeutetuille kauppaeduille.

18 artiklaValtion tuki taloudelliselle kehitykselle

1. Sopimuspuolet myöntävät, että tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista helpottaa niiden asteittainen kehittäminen, erittäinkin sellaisten sopimuspuolten osalta, joiden talous voi turvata ainoastaan alhaisen elintason ja on kehityksen varhaisasteella.

2. Sopimuspuolet myöntävät edelleen, että noiden sopimuspuolten saattaa olla välttämätöntä, voidakseen toteuttaa väestönsä yleisen elintason kohottamiseen tähtäävän, taloudellista kehitystä koskevan ohjelmansa ja politiikkansa, ryhtyä suojelu- tai muihin tuontiin kohdistettuihin toimenpiteisiin ja että sellaiset toimenpiteet ovat oikeutettuja, mikäli ne helpottavat tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamista. Ne hyväksyvät senvuoksi lisähelpotuksina tällaisille sopimuspuolille, että ne saavat a) ylläpitää tariffiensa rakenteessa riittävää joustavuutta voidakseen myöntää jonkin määrätyn elinkeinoalan perustamisen vaatimaa tullisuojaa sekä b) soveltaa tuontirajoituksia maksutasesyistä siten, että otetaan täysin huomioon niiden talouden kehittämistä koskevan ohjelman aiheuttaman tuontitarpeen pysyminen jatkuvasti suurena.

3. Sopimuspuolet tunnustavat lopuksi, että ottamalla huomioon ne lisähelpotukset, joita edellytetään tämän artiklan A ja B osissa, tämän sopimuksen määräysten pitäisi normaalisti katsoen olla riittävät, jotta sopimuspuolet voisivat täyttää taloudellisen kehityksensä asettamat vaatimukset. Ne myöntävät kuitenkin, että voi olla olosuhteita, jolloin käytännössä ei ole mahdollista ryhtyä mihinkään näiden määräysten mukaiseen toimenpiteeseen, mikä sallisi taloudellisen kehityksen alaisena olevan sopimuspuolen myöntää valtion tukea edistääkseen määrättyjen elinkeinoalojen perustamista väestön yleisen elintason kohottamista silmälläpitäen. Erikoiset menettelytavat tällaisia tapauksia varten on esitetty tämän artiklan C ja D osissa.

4. a) Senvuoksi sopimuspuolella, jonka talous voi turvata ainoastaan alhaisen elintason ja on kehityksen varhaisasteella, on oikeus poiketa tilapäisesti tämän sopimuksen muiden artiklain määräyksistä siten kuin edellytetään tämän artiklan A, B ja C osissa.

b) Sopimuspuoli, jonka talous on kehitysvaiheessa, mutta joka ei kuulu edelläolevan a) alakohdan piiriin, voi kääntyä SOPIMUSPUOLTEN puoleen tämän artiklan D osan mukaisesti.

5. Sopimuspuolet myöntävät, että sellaisten sopimuspuolten vientitulot, joiden talous on edellä 4 kohdan a) ja b) alakohdassa kuvatunlainen ja jotka ovat riippuvaisia vähälukuisten perustuotteiden viennistä, saattavat vakavasti alentua näiden tavarain myynnin vähentyessä. Tällainen sopimuspuoli voi senvuoksi, jos jonkin toisen sopimuspuolen toimenpiteet vakavasti haittaavat sen harjoittamaa perustuotteiden vientiä, vedota tämän sopimuksen 22 artiklan määräyksiin neuvottelemisesta.

6. Sopimuspuolten on vuosittain tutkittava kaikki toimenpiteet, joihin ryhdytään tämän artiklan C ja D osien nojalla.

A osa

7. a) Jos sopimuspuoli, joka kuuluu tämän artiklan 4 a) alakohdan piiriin, pitää toivottavana, edistääkseen määrätyn elinkeinoalan perustamista väestön yleisen elintason kohottamista silmälläpitäen, muuttaa tai peruuttaa tähän sopimukseen liittyvään asianomaiseen luetteloon sisältyvä myönnytys, se on tehtävä vastaava ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE ja ryhdyttävä neuvottelemaan sen sopimuspuolen kanssa, jonka kanssa myönnytyksestä oli alkuaan sovittu, ja minkä tahansa muun sopimuspuolen kanssa, jolla SOPIMUSPUOLET selittävät olevan oleellisen edun valvottavana. Jos näiden tällaisten sopimuspuolten kesken on päästy sopimukseen, on niillä oikeus muuttaa tai peruuttaa asianomaisiin tämän sopimuksen luetteloihin sisältyviä myönnytyksiään saattaakseen voimaan tehdyn sopimuksen, mukaanluettuina mahdolliset vastikemyönnytykset.

b) Ellei sopimukseen ole päästy kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä kun edellä a) alakohdassa mainittu ilmoitus oli tehty, on sopimuspuolen, joka ehdottaa myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista, jätettävä asia SOPIMUSPUOLILLE, joiden on se heti tutkittava. Jos ne tulevat siihen tulokseen, että sopimuspuoli, joka ehdottaa myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista, on tehnyt kaikkensa sopimukseen pääsemiseksi ja että sen tarjoama vastike on ollut riittävä, on tällä sopimuspuolella oikeus muuttaa tai peruuttaa myönnytys, jos se samalla saattaa voimaan vastamyönnytyksensä. Jos SOPIMUSPUOLET ovat sitä mieltä, että myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista ehdottavan sopimuspuolen tarjoama vastike ei ole riittävä, mutta että se on tehnyt kaiken, mitä kohtuudella voi vaatia, tarjotakseen riittävän hyvityksen, niin tällä sopimuspuolella on oikeus toteuttaa muutos tai peruutus. Jos tällaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty, niin millä tahansa edellä a) alakohdassa mainitulla sopimuspuolella on valta muuttaa tai peruuttaa oleellisesti samanarvoisia myönnytyksiä, joista alkuaan oli sovittu sen sopimuspuolen kanssa, joka toimenpiteeseen on ryhtynyt.

B osa

8. Sopimuspuolet toteavat, että tämän artiklan 4 a) alakohdan piiriin kuuluvat sopimuspuolet joutuvat, kun niiden kehitys on nopeassa käynnissä, kokemaan maksutasevaikeuksia, jotka aiheutuvat pääasiallisesti niiden pyrkimyksestä laajentaa sisäisiä markkinoita sekä niiden kaupan vaihtosuhteen epävakaisuudesta.

9. Suojellakseen ulkonaista rahataloudellista asemaansa ja turvatakseen riittävästi varoja taloudellista kehitystä tarkoittavan ohjelmansa toteuttamiseksi, tämän artiklan 4 a) alakohdan piiriin kuuluva sopimuspuoli voi, ottamalla huomioon 10 - 12 kohtien määräykset, kontrolloida maahantuontinsa yleistä tasoa rajoittamalla tuontitavarain määrää tai arvoa. Tällöin edellytetään, että asetetut, ylläpidetyt tai tiukennetut rajoitukset eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen

a) ehkäisemään uhkaavaa valuuttareservien vähentymistä tai pysäyttämään sen, tai

b) siinä tapauksessa, että sopimuspuolella on riittämättömät valuuttareservit, aikaansaamaan näiden reservien kohtuullisen lisääntymisen.

Kummassakin tapauksessa täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota kaikkiin erikoistekijöihin, jotka voivat vaikuttaa sopimuspuolen valuuttareserveihin tai niiden tarpeeseen, mukaanluettuna tarve huolehtia ulkomaisten luottojen tai muiden varojen sopivasta käytöstä, milloin sopimuspuolella on tällaisiä luottoja tai varoja.

10. Soveltaessaan näitä rajoituksia sopimuspuoli saa kohdistaa ne eri tuotteisiin tai tuoteryhmiin sillä tavoin, että annetaan etuoikeus sellaisten tuotteiden tuonnille, jotka ovat muita tärkeämpiä sen taloudellisen kehityksen edistämistä tarkoittavan politiikan valossa. Tällöin edellytetään, että rajoitusten soveltamisessa kartetaan jonkin muun sopimuspuolen kaupallisten tai taloudellisten etujen turhaa loukkaamista eikä kohtuuttomasti estetä minkä tahansa tuotteen vähäisin kaupallisin määrin tapahtuvaa tuontia, jonka estäminen vahingoittaisi säännöllisiä liikesuhteita. Edelleen edellytetään, ettei rajoituksia sovellettaessa estetä kaupallisten näytteiden tuontia eikä tehdä mahdottomaksi noudattaa patentteja, tavaramerkkejä, tekijänoikeutta tai muita sellaisia seikkoja koskevaa käytäntöä.

11. Harjoittaessaan omaa kansallista politiikkaansa sopimuspuolen on kiinnitettävä tarpeellista huomiota siihen, että on välttämätöntä palauttaa sen maksutaseen tasapaino terveelle ja kestävälle pohjalle sekä toivottavaa turvata tuotantovarojen taloudellinen käyttö. Sen on asteittain lievennettävä artiklan tähän osaan perustuvia rajoituksiaan, kun tilanne paranee, ylläpitäen niitä ainoastaan siinä määrin, mikä on välttämätöntä tämän artiklan 9 kohdassa mainittujen tapausten hoitamiseksi, ja sen on poistettava ne, kun olosuhteet eivät enää oikeuta niiden ylläpitämistä. Tällöin edellytetään, että mitään sopimuspuolta ei saa vaatia peruuttamaan tai muuttamaan rajoituksia sillä perusteella, että sen harjoittaman edistyksellisen politiikan muuttaminen tekisi tarpeettomiksi rajoitukset, joita se soveltaa tämän osan mukaisesti.

12. a) Sopimuspuolen, joka ottaa käytäntöön uusia rajoituksia tai korottaa voimassaolevien rajoitusten yleistasoa oleellisesti tiukentamalla tämän osan mukaisia toimenpiteitä, on heti kun sellaisia rajoituksia on asetettu tai tiukennettu (tai ennen sitä, jos olosuhteet sallivat ennakkoneuvottelun) neuvoteltava SOPIMUSPUOLTEN kanssa maksutasevaikeuksiensa luonteesta, käytettävissä olevista eri parannuskeinoista sekä rajoitusten mahdollisesta vaikutuksesta toisten sopimuspuolten talouteen.

b) SOPIMUSPUOLTEN on määräämänään päivänä tutkittava kaikki rajoitukset, joita silloin vielä sovelletaan tämän osan perusteella. Alkaen kahden vuoden kuluttua tuosta päivästä sopimuspuolten, jotka soveltavat rajoituksia tämän osan perusteella, on ryhdyttävä edelläolevassa a) alakohdassa edellytettyihin neuvotteluihin SOPIMUSPUOLTEN kanssa suunnilleen vähintään kahden vuoden väliajoin sen ohjelman mukaisesti, jonka SOPIMUSPUOLET joka vuosi laativat. Tällöin edellytetään, että mitään tämän alakohdan mukaista neuvottelua ei pidetä, ennenkuin kaksi vuotta on kulunut jonkin tämän kohdan muihin määräyksiin perustuvan yleisluontoisen neuvottelun päättymisestä.

c) 1) Jos, neuvoteltaessa, jonkin sopimuspuolen kanssa tämän kohdan a) ja b) alakohdan perusteella, SOPIMUSPUOLET huomaavat, että rajoitukset eivät ole sopusoinnussa tämän osan tai 13 artiklan (huomioonottamalla 14 artiklan määräykset) määräysten kanssa, sen on ilmoitettava ristiriitaisuuden laatu, ja se voi neuvoa muuttamaan rajoituksia vastaavasti.

2) Jos kuitenkin neuvottelujen tuloksena SOPIMUSPUOLET tulevat siihen johtopäätökseen, että rajoituksia sovelletaan tavalla, joka on vakavasti ristiriidassa tämän osan tai 13 artiklan (ottamalla huomioon 14 artiklan määräykset) määräysten kanssa, ja että siten on aiheutettu tai uhataan aiheuttaa vahinkoa jonkin sopimuspuolen kaupalle, sen on se ilmoitettava rajoituksia soveltavalle sopimuspuolelle ja samalla esitettävä sopivia suosituksia taatakseen sopimuksen määräyksiin mukautumisen määrätyn ajan kuluessa. Ellei sopimuspuoli noudata näitä suosituksia määräajan kuluessa, SOPIMUSPUOLET voivat vapauttaa minkä tahansa muun sopimuspuolen, jonka kauppaa rajoitukset vahingoittavat, sellaisista tämän sopimuksen velvoituksista rajoituksia soveltavaa sopimuspuolta kohtaan, joita se pitää asianmukaisina olosuhteet huomioonottaen.

d) SOPIMUSPUOLTEN on kutsuttava neuvottelemaan kanssansa tämän osan perusteella rajoituksia soveltava sopimuspuoli, jos sitä pyytää jokin toinen sopimuspuoli, joka voi osoittaa ilmeiseksi, että rajoitukset ovat ristiriidassa tämän osan tai 13 artiklan (huomioonottamalla 14 artiklan määräykset) määräysten kanssa ja että sen kauppa kärsii siitä. Kuitenkaan mitään kutsua ei ole lähetettävä, elleivät SOPIMUSPUOLET varmasti tiedä, että välittömät keskustelut asianomaisten sopimuspuolten kesken ovat epäonnistuneet. Jos SOPIMUSPUOLTEN kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena ei ole päästy sovintoon ja jos niiden mielestä rajoituksia sovelletaan sopimuksen määräysten vastaisesti ja siten aiheutetaan tai uhataan aiheuttaa vahinkoa asian vireillepanneen sopimuspuolen kaupalle, on niiden suositeltava rajoitusten peruuttamista tai muuttamista. Ellei rajoituksia ole peruutettu tai muutettu SOPIMUSPUOLTEN asettaman määräajan kuluessa, ne voivat vapauttaa asian vireillepanneen sopimuspuolen sellaisista tämän sopimuksen sisältämistä velvoituksista rajoituksia soveltavaa sopimuspuolta kohtaan, joita he pitävät asianmukaisina olosuhteet huomioonottaen.

e) Jos sopimuspuoli, jota vastaan on ryhdytty toimenpiteisiin tämän kohdan c 2) tai d) alakohdan viimeisen lauseen mukaisesti, katsoo, että SOPIMUSPUOLTEN hyväksymä velvoituksista vapauttaminen vahingoittaa sen taloudellista kehitystä koskevan ohjelman ja politiikan toteuttamista, niin sillä on oikeus kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun tuollaiseen toimenpiteeseen ryhdyttiin, kirjeellisesti ilmoittaa SOPIMUSPUOLTEN pääsihteerille aikovansa erota tästä sopimuksesta, ja eroaminen tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona hän sai ilmoituksen.

f) Toimiessaan tämän kohdan nojalla, SOPIMUSPUOLTEN on riittävästi otettava huomioon tekijät, jotka mainitaan tämän artiklan 2 kohdassa. Tässä kohdassa edellytetyt ratkaisut on tehtävä nopeasti ja, mikäli mahdollista, kuudenkymmenen päivän kuluessa neuvottelujen alottamisesta.

C osa

13. Jos tämän artiklan 4 a) alakohdassa tarkoitetun sopimuspuolen mielestä tarvitaan valtion tukea määrätyn tuotannon aikaansaamiseksi väestön yleisen elintason kohottamista silmälläpitäen, eikä mikään tämän sopimuksen muiden määräysten mukainen toimenpide ole omiaan johtamaan tuohon tavoitteeseen, niin se voi turvautua tässä osassa esitettyihin määräyksiin ja menettelytapoihin.

14. Asianomaisen sopimuspuolen on tehtävä SOPIMUSPUOLILLE ilmoitus niistä erikoisista vaikeuksista, joita ne kohtaavat pyrkiessään tämän artiklan 13 kohdassa määriteltyyn tavoitteeseen, sekä niinikään ilmoitettava se erikoinen tuontia koskeva toimenpide, johon se aikoo ryhtyä näiden vaikeuksien poistamiseksi. Sen ei ole ryhdyttävä tähän toimenpiteeseen, ennenkuin 15 tai, asian laadusta riippuen, 17 kohdassa asetettu määräaika on kulunut loppuun, eikä, jos toimenpide kohdistuu sellaisen tuotteen tuontiin, jonka kohdalla on tehty tähän sopimukseen liittyvään asianomaiseen luetteloon sisältyvä myönnytys, saamatta siihen SOPIMUSPUOLTEN suostumusta 18 kohdan määräysten mukaisesti. Tällöin edellytetään, että jos tukea saava tuotanto on jo aloitettu, niin sopimuspuoli voi, ilmoitettuaan sen SOPIMUSPUOLILLE, ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin estääkseen asianomaisen tuotteen tai tuotteiden tuonnin syntyvänä väliaikana huomattavasti ylittämästä normaalia tasoa.

15. Jolleivät SOPIMUSPUOLET kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun saivat ilmoituksen toimenpiteestä, pyydä asianomaista sopimuspuolta neuvottelemaan kanssansa, niin sopimuspuolella on valta poiketa tämän sopimuksen muiden artiklain tällaista tapausta koskevista määräyksistä siinä määrin, mikä on tarpeen aiotun toimenpiteen toteuttamiseksi.

16. Jos SOPIMUSPUOLET ovat sitä pyytäneet, on asianomaisen sopimuspuolen neuvoteltava niiden kanssa aiotun toimenpiteen tarkoituksesta, tämän sopimuksen puitteissa käytettävissä olevista vaihtoehtoisista toimenpiteistä sekä aiotun toimenpiteen mahdollisesta vaikutuksesta toisten sopimuspuolten kauppa- ja taloudellisiin etuihin. Jos SOPIMUSPUOLET tällaisen neuvottelun tuloksena myöntävät, että ei ole mitään tämän sopimuksen muiden määräysten mukaista toimenpidettä, jonka avulla voitaisiin toteuttaa tämän artiklan 13 kohdassa määritelty tavoite, ja suostuvat aiottuun toimenpiteeseen, niin asianomainen sopimuspuoli on vapautettu tämän sopimuksen muiden artiklain tällaista tapausta koskevien määräysten asettamista velvoituksista siinä määrin, mikä on tarpeen toimenpiteen toteuttamiseksi.

17. Jolleivät SOPIMUSPUOLET ole yhdeksänkymmenen päivän kuluessa siitä, kun ilmoitus aiotusta toimenpiteestä tehtiin tämän artiklan 14 kohdan mukaisesti, suostuneet toimenpiteeseen, niin asianomainen sopimuspuoli voi ryhtyä toimenpiteeseen ilmoitettuaan siitä SOPIMUSPUOLILLE.

18. Jos aiottu toimenpide koskee tuotetta, jonka kohdalla on tehty tähän sopimukseen liitettyyn vastaavan luetteloon sisältyvä myönnytys, niin asianomaisen sopimuspuolen on ryhdyttävä neuvotteluihin sen toisen sopimuspuolen kanssa, jonka kanssa myönnytyksestä oli alkuaan sovittu, ja minkä tahansa muun sopimuspuolen kanssa, jolla SOPIMUSPUOLET selittävät olevan neuvotteluissa oleellisen oman edun valvottavana. SOPIMUSPUOLTEN on suostuttava toimenpiteeseen, jos ne myöntävät, että ei ole mitään tämän sopimuksen muiden artiklain mukaista toimenpidettä, jonka avulla voitaisiin toteuttaa tämän artiklan 13 kohdassa määritelty tavoite, ja jos ne ovat vakuuttuneet,

a) että sopimukseen on päästy noiden toisten sopimuspuolten kanssa edellämainittujen neuvottelujen tuloksena, tai

b) että, ellei mihinkään sopimukseen ole päästy kuudessakymmenessä päivässä siitä, kun SOPIMUSPUOLET saivat 14 kohdassa edellytetyn ilmoituksen, sopimuspuoli, joka voi vedota artiklan tähän osaan, on tehnyt kaiken voitavansa päästäkseen sopimukseen ja että muiden sopimuspuolten edut on riittävästi turvattu.

Sopimuspuoli, joka voi vedota tähän osaan, on sentähden vapautettava tämän sopimuksen muiden artiklain tällaista tapausta koskevien määräysten asettamista velvoituksista siinä määrin, mikä on tarpeen aiotun toimenpiteen toteuttamiseksi.

19. Jos suunniteltu, tämän artiklan 13 kohdassa kuvattua laatua oleva toimenpide koskee tuotantoa, jonka perustamista on alkuaikana helpottanut se lisäsuoja, mitä se on saanut asianomaisen sopimuspuolen tämän sopimuksen määräysten mukaisesti maksutasesyistä asettamista rajoituksista, niin sopimuspuoli voi turvautua tämän osan määräyksiin ja menettelytapoihin, edellyttäen, että se ei ryhdy toimenpiteeseen ilman SOPIMUSPUOLTEN suostumusta.

20. Mikään tämän osan edellisten pykäläin määräys ei oikeuta poikkeamaan tämän sopimuksen 1, 2 ja 13 artiklain määräyksistä. Tämän artiklan 10 kohtaan sisältyviä ehtoja on sovellettava kaikkiin tähän osaan perustuviin rajoituksiin.

21. Milloin tahansa, kun tämän artiklan 17 kohdan perusteella on ryhdytty johonkin toimenpiteeseen, voi sopimuspuoli, jota se erityisesti koskee, keskeyttää oleellisesti samanarvoisten myönnytysten tai tämän sopimuksen asettamien velvoitusten soveltamisen sen sopimuspuolen kauppaan, joka turvautuu tämän osan määräyksiin, elleivät SOPIMUSPUOLET tällaista keskeytystä kiellä. Tällöin edellytetään, että sellaisesta keskeyttämisestä tehdään kuudenkymmenen päivän ennakkoilmoitus SOPIMUSPUOLILLE viimeistään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun toimenpiteeseen on ryhdytty tai sitä on oleellisesti muutettu asianomaisen sopimuspuolen vahingoksi. Tällaisen sopimuspuolen on oltava valmis kaikin tavoin neuvottelemaan asiasta tämän sopimuksen 22 artiklan määräysten mukaisesti.

D osa

22. Tämän artiklan 4 b) alakohdassa tarkoitettu sopimuspuoli, joka tahtoo taloutensa kehittämiseksi ryhtyä tämän artiklan 13 kohdassa kuvattuun toimenpiteeseen aikaansaadakseen määrättyä tuotantoa, voi pyytää SOPIMUSPUOLIA hyväksymään toimenpiteen. SOPIMUSPUOLTEN on heti neuvoteltava sopimuspuolen kanssa ja päätöstä tehdessään harkittava asiaa 16 kohdan valossa. Jos SOPIMUSPUOLET hyväksyvät aiotun toimenpiteen, niin asianomainen sopimuspuoli vapautetaan tämän sopimuksen muiden artiklain asettamista, asiaa koskevista velvoituksista siinä määrin, mikä on tarpeen, jotta se voi toteuttaa toimenpiteen. Jos toimenpide koskee tuotetta, jonka kohdalla on tehty tähän sopimukseen liitettyyn asianomaiseen luetteloon sisältyvä myönnytys, niin on sovellettava 18 kohdan määräyksiä.

23. Jokaisen tähän osaan perustuvan toimenpiteen täytyy olla sopusoinnussa tämän artiklan 20 kohdan määräysten kanssa.

19 artiklaPoikkeukselliset toimenpiteet määrättyjen tuotteiden tuonnissa

1. a) Jos asioiden ennakolta arvaamattoman kehityksen seurauksena tai niiden velvoitusten vaikutuksesta, joihin sopimuspuoli on joutunut tämän sopimuksen mukaan, niihin luettuina myös tariffimyönnytykset, jotakin tuotetta tuodaan sanotun sopimuspuolen alueelle niin paljon enemmän ja sellaisten olosuhteiden vallitessa, että siitä aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa haittaa tuolla alueella oleville samanlaisen tai suoranaisesti kilpailevan tuotteen kotimaisille tuottajille, sopimuspuolella on oikeus väliaikaisesti lopettaa velvoituksen noudattaminen kokonaan tai osittain tai peruuttaa myönnytys tai muuttaa sitä tällaisen tuotteen osalta siihen määrään asti ja sellaiseksi ajaksi kuin on välttämätöntä tämänlaatuisen vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

b) Jos jotakin tuotetta, johon kohdistuu preferenssimyönnytys, tuodaan jonkin sopimuspuolen alueelle tämän kohdan a) alakohdassa esitettyjen olosuhteiden vallitessa, niin että siitä aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavaa vahinkoa sellaisen sopimuspuolen alueella oleville samanlaisen tai suoranaisesti kilpailevan tuotteen kotimaisille tuottajille, jolle tämä preferenssi suodaan tai suotiin, maahantuovalla sopimuspuolella on oikeus, kyseessäolevan toisen sopimuspuolen sitä pyytäessä, lakkauttaa asianomainen sitoumus joko kokonaan tai osaksi tai lakkauttaa myönnytys tai muuttaa sitä mainitun tuotteen osalta siihen määrään asti ja sellaiseksi ajaksi, kuin on välttämätöntä sellaisen vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

2. Ennenkuin mikään sopimuspuoli ryhtyy tämän artiklan 1 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin, sen täytyy tehdä siitä kirjallinen ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE niin paljon aikaisemmin kuin mahdollista ja suoda SOPIMUSPUOLILLE samoinkuin niille sopimuspuolille, jotka viejinä ovat oleellisesti kiinnostuneita kyseessäolevasta tuotteesta, tilaisuus neuvotella kanssaan aiotun toimenpiteen johdosta. Kun sellainen ilmoitus koskee preferenssimyönnytystä, ilmoituksessa täytyy mainita se sopimuspuoli, joka tätä toimenpidettä pyytänyt. Kriitillisissä olosuhteissa, joissa viivytys voisi aiheuttaa vaikeasti korjattavia vahinkoja, tämän artiklan 1 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin saa ryhtyä tilapäisesti ilman edellä käynyttä neuvottelua sillä ehdolla, että neuvottelu suoritetaan heti, kun sellaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty.

3. a) Jos asiasta kiinnostuneiden sopimuspuolten kesken ei päästä sopimukseen toimenpiteestä, sopimuspuolella, joka ehdottaa sellaiseen menettelyyn ryhtymistä tai sen jatkamista, on siitä huolimatta oikeus tehdä niin, ja jos sellaiseen menettelyyn ryhdytään tai sitä jatketaan, niillä sopimuspuolilla, joita asia koskee, on silloin oikeus viimeistään yhdeksänkymmenen päivän kuluessa tähän toimenpiteeseen ryhtymisestä keskeyttää, kunhan kolmenkymmentä päivää on kulunut päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET ovat saaneet siitä kirjallisen ilmoituksen, tähän sopimukseen sisältyvien, oleellisesti samanarvoisten myönnytysten tai muiden velvoitusten soveltaminen sen sopimuspuolen kauppaan, joka tällaiseen toimenpiteeseen on ryhtynyt, tai tapauksessa, jota tarkoitetaan tämän artiklan 1 b) alakohdassa, sen sopimuspuolen kauppaan, joka tällaista toimenpidettä on pyytänyt, edellyttäen, että SOPIMUSPUOLET eivät vastusta niiden soveltamisen keskeyttämistä.

b) Milloin tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti toimenpiteisiin ryhdytään ilman edelläkäynyttä neuvottelua ja milloin tällainen toimenpide aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa sellaisen sopimuspuolen kotimaisille tuottajille, joita tämä toimenpide koskee, sanotulla sopimuspuolella on, huolimatta tämän kohdan a) alakohdan sisältyvistä määräyksistä ja mikäli viivytys aiheuttaisi vaikeasti korjattavia vaurioita, oikeus toimenpiteeseen ryhtymisen jälkeen ja milloin tahansa neuvottelujen kestäessä lakkauttaa ne myönnytykset tai muut velvoitukset, jotka on tarpeen lakkauttaa vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

20 artiklaYleisiä poikkeuksia

Sillä ehdolla, että tällaisia toimenpiteitä ei käytetä tavalla, joka tekisi niistä välikappaleen mielivaltaisen ja epäoikeutetun syrjinnän käytölle sellaisten maiden välillä, joissa vallitsee samanlaiset olosuhteet, tai joka merkitsisi kansainvälisen kaupan naamioitua rajoittamista, mitään kohtaa tässä sopimuksessa ei saa tulkita siten, että se estäisi jotakin sopimuspuolta ottamasta käytäntöön tai toteuttamasta toimenpiteitä,

a) jotka ovat välttämättömiä julkisen moraalin suojelemiseksi;

b) jotka ovat välttämättömiä ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi;

c) jotka koskevat kullan tai hopean tuontia tai vientiä;

d) jotka ovat välttämättömiä, jotta turvattaisiin sellaisten lakien tai säädösten noudattaminen, jotka eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa, niihin mukaanluettuina sellaiset, jotka koskevat tullimääräysten täytäntöönpanemista, 2 artiklan 4 kohdan sekä 17 artiklan mukaisten monopolien täytäntöönpanoa, patenttien, tavaramerkkien ja tekijänoikeuksien suojelemista ja petollisten menettelytapojen ehkäisemistä;

e) joka koskevat vankiloissa tehtyjä tuotteita;

f) joihin on ryhdytty taiteellista, historiallista tai arkeologista arvoa omaavien kansallisten aarteiden suojelemiseksi;

g) jotka koskevat sellaisten luonnonrikkauksien suojelemista, jotka eivät ole tyhjentymättömiä, edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet pannaan täytäntöön yhdessä kotimaiseen tuotantoon ja kulutukseen kohdistuvien rajoitusten kanssa;

h) joihin ryhdytään noudattaen jonkin hallitusten välisen tavarasopimuksen asettamia velvoituksia, jos sopimus on pääpiirteiltään sen mukainen, mitä SOPIMUSPUOLILLE on esitetty ja minkä ne ovat hyväksyneet, tai jos se on valmiina esitetty ja hyväksytty;

i) jotka ovat välttämättömiä kotimaisten raaka-aineiden viennin rajoittamiseksi, jotta turvattaisiin tarpeelliset määrät tällaisia raaka-aineita kotimaisten jalostusteollisuuden käyttöön aikana, jolloin niiden kotimaisia hintoja pidetään hallituksen vakaannuttamisohjelman mukaisesti maailman markkinoilla vallitsevia hintoja alempina; kuitenkin edellytetään, että sellaiset rajoitukset eivät lisää kotimaisten teollisuuden tuotteiden vientiä tai niille suotua suojaa eivätkä poikkea tämän sopimuksen syrjinnän karttamista koskevista määräyksistä;

j) jotka ovat välttämättömiä yleisesti tai paikallisesti niukalti saatavissa olevien tuotteiden hankintaa tai jakelua varten; tällöin edellytetään, että tällaisten toimenpiteiden on oltava sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, että kaikki sopimuspuolet ovat oikeutettuja saamaan kohtuullisen osuuden kansainvälisistä tavaravaroista, ja että toimenpiteet, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen muiden määräysten kanssa, on kumottava heti, kun olosuhteet, jotka antoivat niihin aiheen, ovat lakanneet vallitsemasta. SOPIMUSPUOLTEN on tutkittava tämän alakohdan tarpeellisuutta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1960.

21 artiklaTurvallisuutta koskevat poikkeukset

Minkään tämän sopimuksen kohtaa ei ole selitettävä niin,

a) että se vaatisi jotakin sopimuspuolta antamaan sellaisia tietoja, joiden paljastamista tämä pitää tärkeitten turvallisuusnäkökohtiensa vastaisina; tai

b) että se estäisi mitään sopimuspuolta ryhtymästä sellaisiin toimenpiteisiin, joita se pitää välttämättöminä tärkeitten turvallisuutta koskevien etujensa suojelemiseksi ja

1) jotka koskevat atomiaineita tai raaka-aineita, joista niitä saadaan;

2) jotka koskevat aseiden, ammusten ja sotavarusteiden kauppaa ja sellaisia muiden tavaroiden ja raaka-aineiden kauppaa, jota harjoitetaan välittömästi tai välillisesti sotilaallisen laitoksen tarpeiden tyydyttämiseksi;

3) joihin on ryhdytty sodan tai muun kansainvälisissä suhteissa esiintyvän poikkeustilan aikana; tai

c) estäisi mitään sopimuspuolta ryhtymästä toimenpiteisiin noudattaakseen niitä velvoituksia, mitä sillä on Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi.

22 artiklaNeuvotteleminen

1. Sopimuspuolen on kohdistettava myötämielistä huomiota sellaisiin esityksiin, joita jokin toinen sopimuspuoli saattaa tehdä tämän sopimuksen puitteisiin kuuluvista asioista, sekä oltava valmis kaikin tavoin helpottamaan näitä esityksiä koskevia neuvotteluja.

2. SOPIMUSPUOLET voivat jonkin sopimuspuolen pyynnöstä neuvotella yhden tai useamman sopimuspuolen kanssa asiasta, jota ei ole voitu tyydyttävästi ratkaista 1 kohdassa edellytetyillä neuvotteluilla.

23 artiklaEtujen mitättömäksi tekeminen tai vähentäminen

1. Jos jokin sopimuspuoli on sitä mieltä, että sille tämän sopimuksen mukaan välillisesti tai välittömästi kuuluva etu on tehty mitättömäksi tai että sitä on vähennetty tai että tämän sopimuksen jonkin päämäärän saavuttaminen estyy a) jonkin toisen sopimuspuolen tämän sopimuksen mukaisten velvoitustensa täyttämättä jättämisestä tai b) jonkin toisen sopimuspuolen soveltaman toimenpiteen johdosta, olipa se sitten sopusoinnussa tai ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa, tai c) jostakin muusta tilanteesta johtuvasta syystä, niin tämä sopimuspuoli saa, jotta asia tulisi tyydyttävällä tavalla järjestetyksi, tehdä kirjallisia esityksiä tai ehdotuksia toiselle sopimuspuolelle tai toisille sopimuspuolille, joita se katsoo asian koskevan. Jokaisen sopimuspuolen, jonka puoleen täten käännytään, tulee kiinnittää myötämielistä huomiota sille tehtyihin esityksiin tai ehdotuksiin.

2. Jollei mihinkään tyydyttäviin järjestelyihin ole asianomaisten sopimuspuolten kesken päästy kohtuullisen ajan kuluessa tai jos vaikeus on tämän artiklan 1 c) alakohdassa esitetyn luontoinen, asia voidaan alistaa SOPIMUSPUOLTEN ratkaistavaksi. SOPIMUSPUOLTEN on viipymättä tutkittava jokaista siten niille esitettyä asiaa ja esitettävä asiaankuuluvia suosituksia niille sopimuspuolille, joita ne katsovat asian koskevan, tai annettava ratkaiseva päätös asiassa, sen mukaan mikä tarkoituksenmukaisinta. SOPIMUSPUOLET voivat neuvotella eri sopimuspuolten, Yhdistyneitten Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston ja minkä tahansa sopivan hallitusten välisen järjestön kanssa niissä tapauksissa, joissa ne pitävät sellaista neuvottelua välttämättömänä. Jos SOPIMUSPUOLET pitävät tilannetta kyllin vakavana oikeuttamaan sellaisen menettelyn, niin ne saavat valtuuttaa jonkin sopimuspuolen tai jotkin sopimuspuolet keskeyttämään joidenkin tämän sopimuksen mukaisten myönnytysten tai muiden velvoitusten noudattamisen jonkin toisen sopimuspuolen tai joidenkin toisten sopimuspuolten osalta, sen mukaan kuin niiden mielestä on tarkoituksenmukaista niissä olosuhteissa. Jos jonkin myönnytyksen tai muun velvoituksen noudattaminen jonkin sopimuspuolen osalta on tosiasiallisesti lopetettu, tällä sopimuspuolella on silloin oikeus, viimeistään kuusikymmentä päivää sen jälkeen kun sellaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty, tehdä SOPIMUSPUOLTEN pääsihteerille kirjallinen ilmoitus aikomuksestaan luopua tästä sopimuksesta, ja sellainen luopuminen on tuleva voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin hän on vastaanottanut tällaista luopumista koskevan kirjallisen ilmoituksen.

24 artiklaAlueellinen soveltaminen - Rajaliikenne - Tulliliitot - Vapaakauppa-alueet

1. Tämän sopimuksen määräykset koskevat sopimuspuolten emämaiden tullialueita ja kaikkia muita tullialueita, joiden osalta tämä sopimus on hyväksytty 26 artiklan mukaisesti tai joihin sitä sovelletaan 33 artiklan mukaisesti tai noudattaen väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa. Jokaista tällaista tullialuetta on yksinomaan tämän sopimuksen alueellista soveltamista silmälläpitäen kohdeltava ikäänkuin se olisi sopimuspuoli; kuitenkin edellytetään, että tämän kohdan määräyksiä ei saa tulkita siten, että ne loisivat joitakin oikeuksia tai velvoituksia kahden tai useamman tullialueen välille, joiden osalta tämä sopimus on hyväksytty 26 artiklan mukaisesti tai joihin sitä jokin yksityinen sopimuspuoli soveltaa 33 artiklan mukaisesti tai noudattaen väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa.

2. Tämän sopimuksen tarkoitusperiä varten on tullialueeksi käsitettävä jokainen alue, jota varten pidetään voimassa erikoisia tariffeja tai muita kaupan säädöksiä, jotka koskevat oleellista osaa tällaisen alueen kaupasta muiden alueiden kanssa.

3. Tämän sopimuksen määräysten ei saa selittää olevan esteenä

a) eduille, joita jokin sopimuspuoli on myöntänyt naapurimailleen helpottaakseen rajaliikennettä;

b) eduille, joita Triesten vapaa-alueen naapurimaat ovat myöntäneet mainitun alueen kanssa käytävälle kaupalle, edellyttäen, että sellaiset edut eivät ole ristiriidassa toisesta maailmansodasta johtuvien rauhansopimusten kanssa.

4. Sopimuspuolet toteavat, että on toivottavaa lisätä kaupan vapautta edistämällä eri maiden talouksien yhä läheisempää yhteenliittymistä näiden maiden kesken tehtävin vapaaehtoisin sopimuksin. Ne ovat myöskin selvillä siitä, että tulliliiton tai vapaakauppa-alueen tarkoituksena tulee olla siihen kuuluvien alueiden välisen kaupan helpottaminen eikä esteiden rakentaminen toisten sopimuspuolten kaupalle näiden alueiden kanssa.

5. Niinollen tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolten välisen tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamista tai sellaisen väliaikaisen sopimuksen solmimista, joka on välttämätön tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamiseksi. Tällöin edellytetään, että

a) kysymyksen ollessa tulliliitosta tai väliaikaisesta tulliliiton muodostamiseen johtavasta sopimuksesta, tullit ja muut kaupan säännökset, jotka tällaista liittoa tai väliaikaista sopimusta tehtäessä asetetaan sellaisten sopimuspuolten kanssa käytävälle kaupalle, jotka eivät ole mukana tässä liitossa tai sopimuksessa, eivät yleensä saa olla korkeampia tai luonteeltaan rajoittavampia kuin mitä ne tullit tai kaupan säännökset yleisesti olivat, joita asianomaiset alueet sovelsivat ennen sellaisen liiton muodostamista tai sellaisen väliaikaisen sopimuksen solmimista;

b) kysymyksen ollessa vapaakauppa-alueesta tai sen muodostamiseen johtavasta väliaikaisesta sopimuksesta, tullit ja muut kaupan säännökset, joita pidetään voimassa kullakin kyseessäolevista alueista ja joita vapaakauppa-aluetta muodostettaessa tai väliaikaista sopimusta solmittaessa sovelletaan sellaisten sopimuspuolten kauppaan, jotka eivät kuulu tuohon alueeseen eivätkä ole osallisina sellaisessa sopimuksessa, eivät saa olla korkeampia tai luonteeltaan rajoittavampia kuin vastaavat tullit tai muut kaupan säännökset, jotka olivat olemassa samoilla alueilla ennen vapaakauppa-alueen muodostamista tai väliaikaisen sopimuksen solmimista; ja

c) jokaisen väliaikaisen sopimuksen, johon a) ja b) alakohdissa viitataan, täytyy sisältää suunnitelma ja ohjelma tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamiseksi kohtuullisen ajan kuluessa.

6. Jos jokin sopimuspuoli, nojautuen 5 a) alakohtaan, aikoo korottaa jotakin tullimäärää vastoin 2 artiklan määräyksiä, on 28 artiklassa esitettyä menettelyä noudatettava. Hyvitystä määrättäessä täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota siihen hyvitykseen, joka on jo saatu niiden vähennysten kautta, joita on tehty liiton muiden jäsenten vastaavassa tullissa.

7. a) Jokaisen sopimuspuolen, joka on päättänyt liittyä tulliliittoon tai vapaakauppa-alueeseen tai väliaikaiseen sopimukseen, joka johtaa sellaisen liiton tai alueen muodostamiseen, täytyy viipymättä tehdä siitä ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE ja asettaa niiden käytettäväksi sellaisia tietoja ehdotetusta liitosta tai alueesta, joiden avulla niiden on mahdollista antaa sopimuspuolille lausuntoja ja suosituksia, joita ne pitävät tarkoituksenmukaisina.

b) Jos SOPIMUSPUOLET, tutkittuaan väliaikaiseen sopimukseen sisätyvien määräysten edellyttämää suunnitelmaa ja ohjelmaa, joihin on viitattu 5 kohdassa, neuvotellen tuon sopimuksen sopimuspuolen kanssa ja kiinnittäen asiaankuuluvaa huomiota niihin tietoihin, joita niiden käytettäväksi on asetettu a) alakohdan mukaisesti, ovat sitä mieltä, että sellaisen sopimuksen tuloksena ei todennäköisesti tule olemaan tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostaminen sopimuspuolten suunnitteleman ajan kuluessa tai että mainittu aika ei ole kohtuullinen, SOPIMUSPUOLTEN on esitettävä suosituksia sopimuspuolille. Sopimuspuolet eivät saa pitää voimassa tai saattaa voimaan, kummasta tapauksesta sitten kysymys lieneekin, sellaista sopimusta, elleivät ne suostu muuttamaan sitä näiden suositusten mukaisesti.

c) Jokaisesta oleellisesta muutoksesta, joka on tehty siihen suunnitelmaan tai ohjelmaan, johon on viitattu 5 c) alakohdassa, täytyy tehdä ilmoitus SOPIMUSPUOLILLE, jotka saattavat pyytää kyseessäolevia sopimuspuolia neuvotteluun kanssaan, jos muutos näyttää vaarantavan tai tarpeettomasti viivyttävän tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamista.

8. Tätä sopimusta sovellettaessa tarkoitetaan

a) tulliliitolla kahden tai useamman tullialueen korvaamista yhdellä ainoalla tullialueella siten,

1) että tullit ja muut rajoittavat kaupan säännökset (lukuunottamatta välttämättömissä tapauksissa niitä, jotka sallitaan 11, 12, 13, 14, 15 ja 20 artikloissa) poistetaan käytännöllisesti katsoen kaikesta kaupasta liiton jäsenalueiden välillä tai ainakin käytännöllisesti katsoen kaiken sellaisten tuotteiden kaupan osalta, jotka ovat peräisin tällaisilta alueilta, ja

2) että, ottaen huomioon 9 kohdan määräykset, jokainen liiton jäsen soveltaa oleellisesti samoja tulleja ja muita kaupan säännöksiä sellaisten alueiden kauppaan, jotka eivät kuulu liittoon; sekä

b) vapaakauppa-alueella kahden tai useamman tullialueen ryhmää, jossa tullit ja muut rajoittavat kaupan säännökset (lukuunottamatta välttämättömissä tapauksissa niitä, jotka sallitaan 11, 12, 13, 14, 15 ja 20 artikloissa) on poistettu käytännöllisesti katsoen kaikesta kaupasta, jota jäsenalueet keskenään käyvät näiltä alueilta peräisin olevilla tuotteilla.

9. Tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostaminen ei saa vaikuttaa preferensseihin, joihin viitataan 1 artiklan 2 kohdassa, mutta ne voidaan lakkauttaa tai niitä voidaan tarkistaa niiden sopimuspuolten kesken käydyillä neuvotteluilla, joita asia koskee. Tätä asianomaisten sopimuspuolten keskeisten neuvottelujen tietä käytettäköön erikoisesti silloin, kun kyseessä sellaisten preferenssien lakkauttaminen, mikä on tarpeen 8 a) 1) ja 8 b) alakohdan sisältämien määräysten noudattamiseksi.

10. SOPIMUSPUOLET voivat kahdenkolmasosan enemmistöllä hyväksyä ehdotuksia, jotka eivät ole täysin 5-9 kohdissa esitettyjen vaatimusten mukaisia, edellyttäen, että sellaiset ehdotukset johtavat tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamiseen tämän artiklan sisältämässä merkityksessä.

11. Ottaen huomioon ne poikkeukselliset olosuhteet, jotka ovat syntyneet sen johdosta, että on perustettu itsenäiset Intian ja Pakistanin valtiot, ja tunnustaen sen tosiseikan, että ne ovat kauan muodostaneet taloudellisen kokonaisuuden, sopimuspuolet sopivat siitä, että tämän sopimuksen määräykset eivät estä näitä kahta maata ryhtymästä keskinäistä kauppaansa koskeviin erikoisiin järjestelyihin, kunnes niiden välisille kauppasuhteille luodaan lopullinen perusta.

12. Jokaisen sopimuspuolen on ryhdyttävä sen käytettävissä oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että sen alueella olevat alueelliset ja paikalliset hallitukset ja viranomaiset noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä.

25 artiklaSopimuspuolten kollektiiviset toimenpiteet

1. Sopimuspuolten edustajien on kokoonnuttava aika ajoin toimeenpannakseen sellaisia tämän sopimuksen määräyksiä, jotka sisältävät yhteisiä toimenpiteitä, ja yleensä helpottaakseen tämän sopimuksen toimintaa ja edistääkseen sen tarkoitusperiä. Milloin tahansa tässä sopimuksessa viitataan sopimuspuolten yhteisesiintymiseen, niistä käytetään nimitystä SOPIMUSPUOLET.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteeriä on pyydetty kutsumaan kokoon SOPIMUSPUOLTEN ensimmäinen kokous, joka pidetään viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 1948.

3. Jokaisella sopimuspuolella on oleva oikeus yhteen ääneen SOPIMUSPUOLTEN kaikissa kokouksissa.

4. Ellei tässä sopimuksessa ole toisin säädetty, SOPIMUSPUOLTEN tekemien päätösten on perustuttava annettujen äänten enemmistöön.

5. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, joista ei ole muualla tässä sopimuksessa mitään säädetty, SOPIMUSPUOLET voivat vapauttaa jonkin sopimuspuolen velvoituksesta, joka tämän sopimuksen perusteella on sille asetettu, edellyttäen, että jokainen sellainen päätös hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä ja että tämän enemmistön tulee käsittää enemmän kuin puolet sopimuspuolista. SOPIMUSPUOLET voivat myös sellaisella äänestyksellä

1) määritellä joitakin poikkeuksellisia olosuhteita, joita muut äänestysvaatimukset koskevat, velvoituksista vapauttamisen ollessa kyseessä, ja

2) määrätä sellaiset kriteeriot, jotka saattavat olla tarpeen tämän alakohdan soveltamiseksi.

26 artiklaHyväksyminen, voimaantulo ja rekisteröinti

1. Tämän sopimuksen päiväyspäivä on 30 päivä lokakuuta 1947.

2. Tämän sopimuksen voi hyväksyä jokainen sopimuspuoli, joka 1 päivänä maaliskuuta 1955 oli sopimuspuoli tai kävi neuvotteluja liittyäkseen tähän sopimukseen.

3. Tämä sopimus, joka on laadittu yhtenä englanninkielisenä alkuperäiskappaleena ja yhtenä ranskankielisenä alkuperäiskappaleena, jotka molemmat tekstit ovat todistusvoimaiset, on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset siitä kaikille asiasta kiinnostuneille hallituksille.

4. Jokaisen hallituksen, joka hyväksyy tämän sopimuksen, on talletettava hyväksymiskirja SOPIMUSPUOLTEN pääsihteerin huostaan, joka ilmoittaa kaikille asiasta kiinnostuneille hallituksille jokaisen hyväksymiskirjan tallettamispäivän ja päivän, jolloin tämä sopimus tulee voimaan tämän artiklan 6 kohdan mukaisesti.

5. a) Jokainen hallitus, joka hyväksyy tämän sopimuksen, tekee sen emämaa-alueensa osalta samoinkuin muiden alueiden osalta, joista se on kansainvälisesti vastuussa, lukuunottamatta niitä erillisiä tullialueita, jotka se ilmoittaa SOPIMUSPUOLTEN pääsihteerille samalla kertaa kuin oman hyväksymisensä.

b) Jokainen hallitus, joka siten on antanut pääsihteerille ilmoituksen tämän kohdan a) alakohdan mukaisista poikkeuksista, voi milloin tahansa ilmoittaa hänelle, että sen hyväksyminen sisältää vastaisuudessa yhden tai useampia aikaisemmin ulkopuolelle jääneitä erillisiä tullialueita, ja tämä ilmoitus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona pääsihteeri sai ilmoituksen.

c) Jos sellainen tullialue, jonka puolesta jokin sopimuspuoli on hyväksynyt tämän sopimuksen, omaa tai saavuttaa täyden autonomian ulkomaisten kauppasuhteittensa ja muiden sellaisten asioitten hoidossa, joista tämä sopimus sisältää määräyksiä, tätä aluetta on vastuunalaisen sopimuspuolen esitettyä selityksen, jossa mainittu asia todetaan, pidettävä sopimuspuolena.

6. Tämä sopimus tulee voimaan niiden hallitusten kesken, jotka ovat sen hyväksyneet, kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin hyväksymiskirjat on talletettu SOPIMUSPUOLTEN pääsihteerin huostaan niin monen H liitteessä mainitun hallituksen puolesta, että niiden alueiden osuus on kahdeksankymmentäviisi prosenttia liitteessä mainittujen alueiden ulkomaankaupan kokonaismäärästä, laskettuna siinä olevan, soveltuvan prosenttisarakkeen mukaan. Kaikkien muiden hallitusten hyväksymiskirjat tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin sellaisen asiakirjan tallettaminen on tapahtunut.

7. Yhdistyneet Kansakunnat on valtuutettu rekisteröimään tämä sopimus, niin pian kuin se tulee voimaan.

27 artiklaMyönnytysten epääminen tai peruuttaminen

Jokaisella sopimuspuolella on oikeus milloin tahansa evätä tai peruuttaa kokonaan tai osittain sellainen myönnytys, joka sisältyy tähän sopimukseen liitettyyn asianomaiseen luetteloon ja josta tämä sopimuspuoli toteaa, että sitä koskevat alkuperäiset neuvottelut on käyty hallituksen kanssa, josta ei ole tullut sopimuspuolta tai joka on lakannut se olemasta. Sopimuspuolen, joka ryhtyy tällaiseen toimenpiteeseen, tulee ilmoittaa siitä sopimuspuolille ja pyynnöstä neuvotella asiasta sellaisten sopimuspuolten kanssa, jotka ovat oleellisesti kiinnostuneita kyseessäolevasta tuotteesta.

28 artiklaLuetteloiden muuttaminen

1. Jokaisen kolmivuotiskauden ensimmäisenä päivänä, ensimmäisen kauden alkaessa 1 päivänä tammikuuta 1958, tai jonkin muun kauden ensimmäisenä päivänä, jonka SOPIMUSPUOLET saattavat määrätä kahdenkolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä, sopimuspuoli - sitä sanotaan tässä artiklassa anojasopimuspuoleksi - voi muuttaa tai peruuttaa tähän sopimukseen liitettyyn luetteloonsa sisältyvän myönnytyksen, neuvoteltuaan ja sovittuaan siitä sellaisen sopimuspuolen kanssa, jonka kanssa myönnytyksestä oli alkuaan sovittu, ja sellaisen muun sopimuspuolen kanssa, jolla SOPIMUSPUOLET ovat tunnustaneet olevan pääasiallisen hankkijan aseman - näitä kahta edellämainittua sopimuspuolta yhdessä anojasopimuspuolen kanssa sanotaan myöhemmin tässä artiklassa "ensisijaisiksi sopimuspuoliksi" - sekä neuvoteltuaan lisäksi sellaisen sopimuspuolen kanssa, jolla SOPIMUSPUOLET ovat tunnustaneet olevan oleellista kiinnostusta myönnytykseen.

2. Sellaisissa neuvotteluissa ja sellaisessa sopimuksessa, joka saattaa sisältää määräyksen muiden tuotteiden kohdalla annetusta hyvityksestä, asianomaisten sopimuspuolten täytyy pyrkiä säilyttämään keskinäisten ja molemminpuolisesti edullisten myönnytysten yleinen taso kaupalle yhtä edullisena, kuin mitä se oli tämän sopimuksen mukaan ennen neuvotteluja.

3. a) Ellei ensisijaisten sopimuspuolten kesken voida päästä sopimukseen ennen 1 päivää tammikuuta 1958 tai ennen sellaisen kauden umpeenkulumista, johon viitataan tämän artiklan 1 kohdassa, niin sopimuspuolella, joka aikoo muuttaa tai peruuttaa myönnytyksen, on siitä huolimatta valta tehdä niin. Jos sellaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty, niin saavat sopimuspuoli, jonka kanssa myönnytyksestä oli alunperin sovittu, sopimuspuoli, jolla 1 kohdan mukaan on päähankkijan asema, ja sopimuspuoli, jonka oleellinen etu 1 kohdan mukaisesti on kysymyksessä, viimeistään kuusi kuukautta sen jälkeen kun mainittuun toimenpiteeseen on ryhdytty ja kolmenkymmenen päivän kuluttua päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET ovat vastaanottaneet kirjallisen ilmoituksen peruutuksesta, peruuttaa oleellisesti samanarvoisia myönnytyksiä, joista alkuaan oli sovittu anojasopimuspuolen kanssa.

b) Jos sopimukseen on päästy ensisijaisten sopimuspuolten kesken, mutta jokin muu sopimuspuoli, jonka katsotaan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti olevan asiasta oleellisesti kiinnostunut, ei ole tyytyväinen, tällä sopimuspuolella on oikeus viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tällaisen sopimuksen mukaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty, ja kolmenkymmenen päivän kuluttua päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET ovat vastaanottaneet kirjallisen ilmoituksen peruutuksesta, peruuttaa oleellisesti samanarvoisia myönnytyksiä, joista alunperin on sovittu anojasopimuspuolen kanssa.

4. SOPIMUSPUOLET voivat milloin tahansa erikoisten olosuhteiden vallitessa oikeuttaa jonkin sopimuspuolen ryhtymään neuvotteluihin tähän sopimukseen liitettyyn luetteloonsa sisältyvän myönnytyksen muuttamisesta tai peruuttamisesta noudattamalla seuraavaa menettelytapaa ja ehtoja:

a) Neuvottelut ja niihin liittyvät keskustelut on käytävä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan määräysten mukaisesti.

b) Jos neuvotteluissa on ensisijaisten sopimuspuolten kesken päästy sopimukseen, on tämän artiklan 3 b) alakohdan määräyksiä sovellettava.

c) Ellei ensisijaisten sopimuspuolten kesken ole päästy sopimukseen kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun neuvotteluihin annettiin lupa, tai sen pitemmän määräajan kuluessa, jonka SOPIMUSPUOLET ovat saattaneet asettaa, anojasopimuspuoli voi jättää asian SOPIMUSPUOLTEN käsiteltäväksi.

d) Saatuaan asian käsiteltäväkseen SOPIMUSPUOLTEN on kiireellisesti tutkittava se ja esitettävä ensisijaisille sopimuspuolille näkökohtansa, päämääränä ratkaisuun pääseminen. Jos ratkaisuun on tultu, on 3 b) alakohdan määräyksiä sovellettava ikäänkuin olisi päästy sopimukseen ensisijaisten sopimuspuolten kesken. Jos ensisijaisten sopimuspuolten kesken ei ole päästy ratkaisuun, on anojasopimuspuolella valta muuttaa tai peruuttaa myönnytys, elleivät SOPIMUSPUOLET totea, että anojasopimuspuoli ei ole tehnyt kaikkea voitavaansa tarjotakseen riittävästi hyvitystä. Jos sellaiseen toimenpiteeseen on ryhdytty, niin saavat sopimuspuoli, jonka kanssa myönnytyksestä oli alunperin sovittu, sopimuspuoli, jolla 4 a) alakohdan mukaan on päähankkijan asema, ja sopimuspuoli, jonka oleellinen etu 4 a) alakohdan mukaisesti on kysymyksessä, viimeistään kuusi kuukautta sen jälkeen kun mainittuun toimenpiteeseen on ryhdytty, muuttaa tai peruuttaa kolmenkymmenen päivän kuluttua päivästä, jolloin SOPIMUSPUOLET ovat vastaanottaneet kirjallisen ilmoituksen peruutuksesta, oleellisesti samanarvoisia myönnytyksiä, joista alkuaan oli sovittu anojasopimuspuolen kanssa.

5. Ennen 1 päivää tammikuuta 1958 ja ennen jokaisen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan loppua sopimuspuoli voi, tekemällä SOPIMUSPUOLILLE asianmukaisen ilmoituksen, varata itselleen oikeuden muuttaa luetteloansa seuraavan määräajan kestäessä noudattamalla 1-3 kohdassa edellytettyjä menettelytapoja. Jos jokin sopimuspuoli näin tekee, niin toisilla sopimuspuolilla on oikeus saman määräajan kuluessa muuttaa tai peruuttaa, samoja menettelytapoja noudattaen, myönnytyksiä, joista alunperin oli sovittu tuon sopimuspuolen kanssa.

28_bis artiklaTariffineuvottelut

1. Sopimuspuolet myöntävät, että tullit usein haittaavat vakavasti kaupankäyntiä. Sen vuoksi ovat kansainvälisen kaupan laajentumiselle erittäin tärkeitä vastavuoroisuuteen ja yhteiseen etuun perustuvat neuvottelut, joilla pyritään oleellisesti alentamaan tariffien ja muiden tuonnista ja viennistä kannettavien maksujen yleistasoa ja erityisesti alentamaan myöskin vähäisissä määrin tapahtuvaan tuontiin estävästi vaikuttavia korkeita tariffeja ja joita käydään silmälläpitäen tämän sopimuksen tavoitteita ja yksityisten sopimuspuolten vaihtelevia tarpeita. SOPIMUSPUOLTEN on siis syytä aika ajoittain järjestää tällaisia neuvotteluja.

2. a) Tähän artiklaan perustuvat neuvottelut voidaan käydä valitsemalla kohteet tuote tuotteelta tai soveltamalla asianomaisten sopimuspuolten hyväksymää useankeskistä menettelytapaa. Neuvottelujen tarkoituksena voi olla tullien alentaminen, tullien sitominen silloiselle tasolle tai sopimuksen tekeminen siitä, että eräät yksityiset tullit tai lueteltujen tuoteryhmien keskimääräiset tullit eivät saa ylittää määrättyä tasoa. Alhaisten tullien tai tullittomuuden sitomista on periaatteellisesti pidettävä yhtä hyvänä myönnytyksenä kuin korkeiden tullien alentamista.

b) Sopimuspuolet myöntävät, että useankeskisten neuvottelujen menestyminen yleensä riippuu kaikkien niiden sopimuspuolten osanotosta, joiden toinen toistensa kanssa käymä kauppa on oleellinen osa niiden ulkomaankaupasta.

3. Neuvottelut on käytävä tavalla, joka sallii ottaa riittävästi huomioon

a) yksityisten sopimuspuolten ja eri tuotantoalojen tarpeet;

b) kehityksessään jälkeenjääneiden maiden tarpeet käyttää tavallista joustavammin tariffisuojaa taloudellisen kehityksensä helpottamiseksi ja näiden maiden erikoistarpeen käyttää tulleja tulojen hankkimiseksi valtiolle; sekä

c) kaikki muut asiaankuuluvat seikat, lukuunotettuina asianomaisten sopimuspuolten fiskaaliset, kehitystä edistävät, strategiset ja muut tarpeet.

29 artiklaTämän sopimuksen suhde Havannan peruskirjaan

1. Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan toimeenpanevan valtansa sallimaan suurimpaan mahdollisen määrään asti Havannan peruskirjan lukujen I-VI, mainitut luvut mukaan luettuina, sekä luvun IX sisältämiä yleisiä periaatteita, kunnes Peruskirja niiden perustuslakien mukaisia määräyksiä noudattaen hyväksytään.

2. Tämän sopimuksen II osa lakkaa olemasta voimassa sinä päivänä, jolloin Havannan peruskirja tulee voimaan.

3. Jos Havannan peruskirja ei ole tullut voimaan 30 päivään syyskuuta 1949 mennessä, sopimuspuolten on kokoonnuttava ennen 31 päivää joulukuuta 1949 sopimaan siitä, onko tätä sopimusta korjattava, täydennettävä tai pidettävä edelleen voimassa.

4. Jos Havannan peruskirja joskus lakkaa olemasta voimassa, SOPIMUSPUOLTEN on kokoonnuttava senjälkeen niin pian kuin mahdollista sopimaan siitä, onko tätä sopimusta täydennettävä, korjattava tai pidettävä edelleen voimassa. Kunnes sopimukseen on päästy, II osa on oleva uudelleen voimassa; kuitenkin edellyttäen, että II osan muut määräykset paitsi 23 artikla muutetaan mutatis mutandis siihen muotoon, kuin ne esiintyivät Havannan peruskirjassa; lisäksi edellytetään, että mikään sellainen määräys ei saa sitoa mitään sopimuspuolta, mikä ei sitä sitonut sinä hetkenä, kun Havannan peruskirja lakkasi olemasta voimassa.

5. Jos jokin sopimuspuoli ei ole hyväksynyt Havannan peruskirjaa siihen päivään mennessä, jolloin se astuu voimaan, SOPIMUSPUOLTEN täytyy neuvotella sopiakseen siitä, täytyykö ja millä tavoin tätä sopimusta täydentää tai korjata, sikäli kuin se koskee tällaisen sopimuspuolen ja muiden sopimuspuolten välisiä suhteita. Kunnes sopimus saadaan aikaan, tämän sopimuksen II osa on edelleen voimassa sellaisen sopimuspuolen ja toisten sopimuspuolten kesken huolimatta tämän artiklan 2 kohdan määräyksistä.

6. Sopimuspuolet, jotka ovat Kansainvälisen kauppajärjestön jäseniä, älkööt vedotko tämän sopimuksen määräyksiin estääkseen Havannan peruskirjan jonkin määräyksen käyttöä. Tähän kohtaan sisältyvän periaatteen soveltamisesta sellaiseen sopimuspuoleen, joka ei ole Kansainvälisen kauppajärjestön jäsen, on päätettävä tämän artiklan 5 kohdan mukaisella sopimuksella.

30 artiklaMuutokset

1. Paitsi mitä muissa kohdin tätä sopimusta on säädetty muutoksista, muutokset tämän sopimuksen I osan määräyksiin tai 29 artiklan tai tämän artiklan määräyksiin tulevat voimaan, niin pian kun kaikki sopimuspuolet ovat ne hyväksyneet, ja muut tämän sopimuksen muutokset tulevat voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka hyväksyvät ne, heti kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on ne hyväksynyt, ja sen jälkeen jokaisen muun sopimuspuolen osalta heti, kun se on ne hyväksynyt.

2. Jokaisen sopimuspuolen, joka hyväksyy jonkin tämän sopimuksen muutoksen, täytyy tallettaa hyväksymisasiakirjansa Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteerin huostaan SOPIMUSPUOLTEN määräämän ajan kuluessa. SOPIMUSPUOLET voivat päättää, että jokin muutos, joka on tullut voimaan tämän artiklan mukaisesti, on luonteeltaan sellainen, että jokaisella sopimuspuolella, joka ei ole hyväksynyt sitä SOPIMUSPUOLTEN määräämän ajan kuluessa, on oikeus luopua tästä sopimuksesta tai SOPIMUSPUOLTEN suostumuksella pysyä sopimuspuolena.

31 artiklaEroaminen

Loukkaamatta 18 artiklan 12 kohdan tai 23 artiklan tai 30 artiklan 2 kohdan määräyksiä, jokainen sopimuspuoli saa erota tästä sopimuksesta tai suorittaa eroamisen erikseen sellaisen erillisen tullialueen puolesta, josta se on kansainvälisesti vastuussa ja jolla silloin on täysi autonomia ulkomaisten kauppasuhteittensa ja muiden sellaisten asiain hoidossa, joita tämä sopimus koskee. Eroaminen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on siitä saanut kirjallisen ilmoituksen.

32 artiklaSopimuspuolet

1. Tämän sopimuksen sopimuspuolilla tarkoitetaan niitä hallituksia, jotka soveltavat tämän sopimuksen määräyksiä 26 tai 33 artiklojen mukaisesti tai noudattaen väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa.

2. Milloin tahansa tämän sopimuksen voimaantulon tapahduttua 26 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ne sopimuspuolet, jotka ovat hyväksyneet sopimuksen 26 artiklan 4 kohdan mukaan, voivat päättää, että jokin sellainen sopimuspuoli, joka ei ole sitä siten hyväksynyt, lakkaa olemasta sopimuspuoli.

33 artiklaLiittyminen

Hallitus, joka ei ole tämän sopimuksen jäsen, tai hallitus, joka toimii erillisen tullialueen puolesta, jolla on täysi autonomia ulkomaisten kauppasuhteittensa ja muiden asioiden hoidossa, joista tämän sopimus sisältää määräyksiä, saa liittyä tähän sopimukseen omasta puolestaan ja tuon alueen puolesta sellaisin ehdoin, joista on sovittava tällaisen hallituksen ja SOPIMUSPUOLTEN kesken. SOPIMUSPUOLTEN tämän kohdan mukaisesti tekemien päätösten täytyy perustua kahden kolmasosan enemmistöön.

34 artiklaLiitteet

Tämän sopimuksen liitteet kuuluvat erottamattomana osana sopimukseen.

35 artiklaSopimuksen soveltamatta jättäminen eräiden sopimuspuolten kesken

1. Tätä sopimusta tai vaihtoehtoisesti tämän sopimuksen 2 artiklaa ei sovelleta jonkin sopimuspuolen ja jonkin toisen sopimuspuolen välisiin suhteisiin, jos

a) nämä kaksi sopimuspuolta eivät ole ryhtyneet tariffineuvotteluihin keskenään, ja

b) jompikumpi sopimuspuolista, silloin kun jommastakummasta niistä tulee sopimuspuoli, ei suostu sellaiseen soveltamiseen.

2. SOPIMUSPUOLET voivat tutkia tämän artiklan vaikutusta erityisissä tapauksissa jonkin sopimuspuolen pyynnöstä ja antaa asianmukaisia suosituksia.