Asetus Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Datum för undertecknande
Sitten kun Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 1954 tehdyn sopimuksen eräät säännökset ja määräykset on 14 päivänä tammikuuta 1955 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (265/55) hyväksytty, sopimus ratifioitu ja ratifioimiskirjat 20 päivänä huhtikuuta 1955 vaihdettu, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä tämän sopimuksen säännösten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.
SOPIMUS Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi.
Suomen Tasavalta ja Norjan Kuningaskunta ovat päättäneet tehdä sopimuksen perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi.
Tässä tarkoituksessa ovat valtuutetuiksi määränneet:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Ulkoasiainministeri Ralf Törngren'in
Hänen Majesteettinsa Norjan Kuningas:
Norjan erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin Helsingissä Hans Olav'in,
jotka, tarkastettuaan toistensa valtakirjat ja havaittuaan niiden olevan oikeat ja asianmukaiset, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
I artikla.
Sopimusta sovelletaan Suomen ja Norjan kansalaisten jäämistöihin kohdistuviin veroihin.
II artikla.
Jäämistöön kohdistuvina veroina pidetään tällä hetkellä Suomessa perintöveroa ja kunnallisveroa, sikäli kuin se kohdistuu perintöön ja testamenttiin, samoin kuin köyhäinsadannesta; sekä
Norjassa perintömaksua, kuolemanvaraislahja mukaanluettuna.
Sopimusta on sovellettava kaikkiin muihinkin kuolemantapauksen johdosta jäämistöön kohdistuviin veroihin, joita Suomessa tai Norjassa tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen säädetään maksettaviksi, koskivatpa verot jäämistöä kokonaisuudessaan tai vain perintö- ja testamenttiosuuksia.
III artikla.
Kiinteätä omaisuutta, joka sijaitsee toisessa sopimusvaltiossa, verotetaan vain tässä valtiossa.
Kiinteäksi omaisuudeksi luetaan myös sen tarpeisto ynnä elävä ja kuollut maa- tai metsätalousirtaimisto sekä kiinteän omaisuuden nautintaoikeus ja oikeus sellaisesta omaisuudesta saatavaan tuloon tai muuhun etuun.
Oikeus voitto-osuuskorvaukseen (royalty), joka saadaan kiinteän omaisuuden nauttimisesta taikka kaivoksen tai muun löydöksen käyttämisestä, verotetaan siinä valtiossa, jossa tuo kiinteä omaisuus, kaivos tai löydös sijaitsee.
IV artikla.
Liikkeeseen tai ammattiin sijoitettuja varoja, jotka kohdistuvat jommassakummassa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, verotetaan yksinomaan tässä valtiossa.
Kiinteänä toimipaikkana pidetään paikkaa, jossa on liikkeen tai ammatin harjoittamiseen kuuluvaa pysyväistä käyttöä varten erityinen laitos tai jossa on ryhdytty erityisiin järjestelyihin, niin kuin paikkaa, missä yrityksellä on johtonsa, toimistonsa, haaraosastonsa, pysyväinen agentuurinsa, tuotantopaikkansa, työpajansa tai muu senkaltainen, osto- tai myyntipaikkansa, tavaravarastonsa (myös pysyväinen kaupintavarasto) tahi missä kaivos tai muu sellainen löydös sijaitsee.
Liikkeenä, josta tässä artiklassa puhutaan, pidetään myös osakkuutta yrityksessä, ei kuitenkaan osakkeisiin tai muihin sellaisiin arvopapereihin perustuvaa osakkuutta.
V artikla.
Omaisuutta, johon III tai IV artiklaa ei voida soveltaa, verotetaan yksinomaan siinä valtiossa, jossa vainaja kuollessaan asui.
Vainajan katsotaan tämän sopimuksen mukaan asuneen jommassakummassa sopimusvaltiossa, jos hänellä siellä oli varsinainen asuinpaikkansa ja kotinsa. Jos epätietoisuutta syntyisi siitä, kummassa valtiossa vainajan näin ollen on katsottava asuneen, tai jos vainajan voidaan katsoa asuneen molemmissa valtioissa, on kysymys asumispaikasta ratkaistava erityisellä molempien maiden asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella. Tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, kumpaanko valtioon vainajalla voidaan katsoa olleen lujimmat henkilökohtaiset ja taloudelliset yhdyssiteet, tai jos tätäkään ei voida ratkaista, kansalaisuuteen.
Ellei vainajalla ole ollut varsinaista asuinpaikkaa tai kotia kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuneen siinä valtiossa, jonka kansalainen hän oli; jos hän oli molempien valtioiden kansalainen, on kysymys siitä, missä hänen on katsottava asuneen, ratkaistava erityisellä asianomaisten viranomaisten välisellä sopimuksella.
VI artikla.
Velka, josta III tai IV artiklassa tarkoitettu jäämistön omaisuus vastaa, tai josta sellainen omaisuus on vakuutena, vähennetään siinä valtiossa, joka saa kysymyksessä olevaa omaisuutta verottaa, joko tästä omaisuudesta tai muusta siinä valtiossa verotettavasta omaisuudesta. Muu velka kuin nyt mainittu vähennetään omaisuudesta, jonka verottamisoikeus kuuluu sille valtiolle, jossa vainaja kuollessaan asui.
Sikäli kuin velka, joka sen mukaan kuin ensimmäisessä kappaleessa sanotaan on vähennettävä toisessa sopimusvaltiossa, ylittää kaiken sen omaisuuden arvon, jota tämä valtio on oikeutettu verottamaan, vähennetään velkaylijäämä omaisuudesta, jonka verottamisoikeus kuuluu toiselle valtiolle.
VII artikla.
Jos jäämistön verottamisoikeus on jaettu molempien valtioitten kesken, on verottamisoikeudesta siinä valtiossa, jossa vainaja kuollessaan asui, voimassa seuraavaa. Vero määrättäköön enintään siksi määräksi, joka saadaan kun verosta, joka olisi määrätty, jos koko jäämistö olisi verotettu siinä valtiossa, vähennetään vero, joka olisi ollut määrättävä, jos kysymyksessä oleva valtio olisi verottanut vain sen osan jäämistöstä, jonka verottamisoikeus kuuluu toiselle valtiolle.
VIII artikla.
Tällä sopimuksella ei muuteta sitä oikeutta verovapauteen, joka kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaan on myönnetty tai vastaisuudessa tullaan myöntämään diplomaatti- tai konsulivirkamiehille. Sikäli kun tämän verovapauden perusteella jäämistön verottaminen ei tapahdu asemamaassa, kuuluu verotus kotimaalle.
IX artikla.
Jos voidaan toteennäyttää, että kummankin maan verotusviranomaisten toimenpiteet johtavat tämän sopimuksen periaatteiden vastaiseen verotukseen, tehköön se, jota kaksinkertainen verotus on kohdannut, muistutuksen siitä siinä valtiossa, jossa vainajan tämän sopimuksen mukaan katsotaan kuollessaan asuneen. Jos muistutukset havaitaan perustelluiksi, ryhtyy viimeksimainittu valtio tarpeellisiin toimenpiteisiin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.
Tällaiset muistutukset on tehtävä yleensä kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona verovelvollinen sai tiedon kaksinkertaisesta verotuksesta.
X artikla.
Kummankin valtion asianomaiset viranomaiset voivat tehdä erityisiä sopimuksia tämän sopimuksen täytäntöönpanosta sekä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemisestä II artiklassa mainittujen verojen osalta sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei säännöstä tai jotka voivat syntyä tätä sopimusta sovellettaessa, niin myös niissä tapauksissa, jolloin vaikeuksia tai epätietoisuutta ilmenee sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa.
XI artikla.
Asianomaisilla viranomaisilla tarkoitetaan tässä sopimuksessa kummankin valtion valtiovarainministeriöitä tai niiden valtuuttamia viranomaisia.
XII artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava mahdollisimman pian Oslossa.
Sopimus tulee voimaan ratifioimisasiakirjojen vaihtamispäivänä ja sitä sovelletaan tapauksissa, jolloin perinnönjättäjä tai testamentintekijä on kuollut tuona päivänä tai sen jälkeen.
XIII artikla.
Sopimus on oleva voimassa niin kauan, kuin sitä ei irtisanota jommankumman sopimusvaltion taholta. Irtisanomisen tulee tapahtua vähintään kuusi kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä. Jos irtisanomisaikaa on noudatettu, lakkaa sopimuksen voimassaolo kalenterivuoden päättyessä; kuitenkin niin, että sopimusta on edelleen sovellettava, milloin perinnönjättäjä tai testamentintekijä on kuollut ennen vuoden loppua.
Tämän vakuudeksi ovat molempien valtioiden valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehtiin Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 1954 kahtena suomen- ja norjankielisenä kappaleena, jotka molemmat ovat yhtä todistusvoimaisia.