Orjuutta koskeva, Genèvessä 25 päivänä syyskuuta 1926 tehty kansainvälinen yleissopimus.
- Datum för undertecknande
Suomi ratifioinut sopimuksen 29 päivänä heinäkuuta 1927. Ratifioimisasiakirja talletettiin Kansainliiton sihteeristöön 29 päivänä syyskuuta 1927.
Orjuutta koskeva sopimus.
Albania, Saksa, Itävalta, Belgia, Brittein valtakunta, Kanada, Australian liittovaltio, Etelä-Afrikan unioni, Uuden-Seelannin dominio ja Intia, Bulgaria, Kiina, Kolumbia, Kuba, Tanska, Espanja, Viro, Aitiopia, Suomi, Ranska, Kreikka, Italia, Latvia, Liberia, Liettua, Norja, Panama, Alankomaat, Persia, Puola, Portugal, Rumania, Serbialaisten, kroatien ja slovenien kuningaskunta, Ruotsi, Tshekkoslovakia ja Uruguay,
siihen katsoen, että 1889-90 pidetyn Brysselin konferenssin pää-asiakirjan allekirjoittajat ovat ilmoittaneet vakavasti aikovansa aikaansaada orjakaupan lopettamisen Afrikassa;
siihen katsoen, että Berlinissä 1885 tehdyn pää-asiakirjan ja Brysselissä 1890 tehtyjen pää-asiakirjan ja selityskirjan tarkastamista tarkoittavan, Saint-Germain-en-Laye'ssa 1919 tehdyn sopimuksen allekirjoittajat ovat vakuuttaneet aikomuksensa olevan aikaansaada orjuuden kaikkien muotojen sekä maitse että meritse harjoitetun orjakaupan täydellisen lopettamisen;
ottaen huomioon Kansainliiton neuvoston 12 päivänä kesäkuuta 1924 asettaman väliaikaisen orjuuskomissionin antaman kertomuksen;
haluten täydentää ja kehittää kiitos Brysselin asiakirjan toteutettua työtä sekä keksiä keinon Saint-Germain-en-Laye'n sopimuksen allekirjoittajain orjakauppaan ja orjuuteen nähden lausumain aikomusten toteuttamiseen käytännössä koko maailmassa ja myöntäen välttämättömäksi tässä tarkoituksessa tehdä sopimus, joka sisältää seikkaperäisempiä määräyksiä kuin sanottu sopimus;
katsoen sitä paitsi välttämättömäksi estää pakkotyötä tuottamasta orjuutta vastaavia olosuhteita,
ovat päättäneet tehdä sopimuksen ja tässä tarkoituksessa valtuutetuikseen määränneet: (luettelo)
jotka esitettyään valtakirjansa ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
1 artikla.
Tämän sopimuksen tarkoituksen saavuttamiseksi on sovittu että:
1) orjuus on sellaisen henkilön tila tai olosuhde, joka on omistusoikeuden tahi jonkun siihen sisältyvän oikeuden kohteena;
2) orjakaupaksi katsotaan teko, jolla henkilö saattaakseen toisen henkilön orjuuteen hänet vangitsee, hankkii omaksensa tahi luovuttaa toiselle; teko, jolla henkilö hankkii omaksensa orjan hänet myydäkseen tai toiseen orjaan vaihtaakseen; teko jolla myymisen tai vaihtamisen tarkoituksessa omaksi hankittu orja myymällä tai vaihtamalla luovutetaan toiselle; sekä yleensä jokainen teko, jolla orjia kaupitaan tahi kuljetetaan.
2 artikla.
Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat, mikäli eivät jo ole ryhtyneet tarpeellisiin toimenpiteisiin, jokainen niistä mikäli koskee sen valtiuden, tuomiovallan, suojeluksen, yliherruuden tahi holhouksen alaisia alueita:
a) estämään orjakaupan ja rankaisemaan siitä;
b) pyrkimään orjuuden täydelliseen lopettamiseen sen kaikissa muodoissa, asteittain ja niin pian kuin mahdollista.
3 artikla.
Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotta orjien laivaan nouseminen, maihin laskeminen ja kuljettaminen niiden aluevesillä sekä yleensä niiden lippuja kantavilla laivoilla tulisi estetyksi ja kukistetuksi.
Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat neuvottelemaan niin pian kuin mahdollista sellaisen yleisen, orjakauppaa koskevan sopimuksen tekemisestä, joka on antava niille samanlaatuiset oikeudet ja rasittava niitä samanlaisilla velvollisuuksilla kuin aseiden kansainvälistä kauppa koskevan, 17 päivänä kesäkuuta 1925 tehdyn sopimuksen (12, 20, 21, 22, 23, 24 artiklan ja II liitteen II osaston 3, 4, 5 pykälän) edellyttämät oikeudet ja velvollisuudet, välttämättömien muutosten ehdolla, ollen sovittu, että tämä yleinen sopimus ei tule asettamaan minkään korkean sopimuspuolen laivoja (ei pientäkään kantavuutta olevia) toiseen asemaan kuin muitten korkeiden sopimuspuolten laivoja:
On myös sovittu, että korkeat sopimuspuolet sekä ennen sanotun yleisen sopimuksen voimaan tulemista että sen jälkeen säilyttävät vapautensa edellisessä kohdassa määrättyjä periaatteita loukkaamatta tekemään keskenään sellaisia eri sopimuksia, jotka niiden erikoisen aseman johdosta niistä näyttäytyisivät tarkoituksenmukaisiksi päästäkseen niin joutuisasti kuin suinkin orjakaupan täydelliseen lakkaamiseen.
4 artikla.
Korkeat sopimuspuolet antavat toisilleen apuaan, jotta päästäisiin orjuuden ja orjakaupan lopettamiseen.
5 artikla.
Korkeat sopimuspuolet myöntävät, että pakkotyöllä tahi pakolliseen työhön turvautumisella voi olla vakavia seurauksia, ja sitoutuvat, kukin niistä mikäli koskee sen valtiuden, toimivallan suojeluksen, yliherruuden tahi holhouksen alaisia alueita, ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotta tulisi estetyksi, että pakko- tahi pakollinen työ aikaansaa orjuutta vastaavia olosuhteita.
On sovittu:
1) että, alempana olevassa 2 kohdassa mainittujen väliaikaisten määräysten ehdolla, pakko- tahi pakollista työtä voidaan vaatia ainoastaan yleisiä tarkoituksia varten;
2) että niillä alueilla, joilla pakko- tai pakollinen työ vielä on käytännössä muissa kuin yleisissä tarkoituksissa, korkeat sopimuspuolet tulevat yrittämään sen asteittaista lopettamista niin nopeasti kuin suinkin sekä että, niin kauan kuin tätä pakko- tai pakollista työtä käytetään, siihen turvaudutaan ainoastaan poikkeuksellisesti ja sen arvoa vastaavaa hyvitystä vastaan sekä ehdolla, ettei ketään voida pakottaa tavallisen asuntopaikkansa muuttamiseen;
3) sekä että kaikissa tapauksissa kyseessäolevan alueen asianmukaiset keskusviranomaiset ottavat vastatakseen pakko- tai pakolliseen työhön turvautumisesta.
6 artikla.
Ne korkeat sopimuspuolet, joiden lainsäädäntö tätä nykyä on riittämätön tämän sopimuksen tarkoitusten saavuttamiseksi annettuja lakeja ja ohjesääntöjä vastaan tehtyjen rikosten rankaisemiseen, sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta näistä rikoksista ankarasti rangaistaisiin.
7 artikla.
Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat saattamaan toistensa ja Kansainliiton pääsihteerin tietoon ne lait ja ohjesäännöt, jotka ne tulevat antamaan tämän sopimuksen määräysten soveltamista varten.
8 artikla.
Korkeat sopimuspuolet sopivat siitä, että kaikki riidat, jotka voivat syntyä niiden kesken tämän sopimuksen tulkitsemiseen ja soveltamiseen nähden, ovat jätettävät pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi, ellei niitä voida ratkaista välittömien neuvottelujen kautta. Jos ne valtiot, joiden välillä riita syntyy, taikka joku niistä, eivät ole yhtyneet pysyväistä kansainvälistä tuomioistuinta koskevaan, 16 päivälle joulukuuta 1920 päivättyyn pöytäkirjaan, on tämä riita, mikäli haluavat ja kussakin maassa voimassa olevien valtiosäännöllisten määräysten mukaisesti, alistettava joko pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen taikka 18 päivänä toukokuuta 1907 tehdyn, kansainvälisten riitojen sovinnollista ratkaisemista tarkoittavan sopimuksen mukaisesti asetetun välitystuomioistuimen taikka jonkun toisen välitystuomioistuimen ratkaistavaksi.
9 artikla.
Kukin korkeista sopimuspuolista voi sopimusta allekirjoittaessaan tahi ratifioidessaan tahi siihen yhtyessään ilmoittaa että, mitä tulee tämän sopimuksen määräysten tahi joidenkuiden niistä soveltamiseen, sen hyväksyminen ei koske jotakin taikka mitään sen valtiuden, tuomiovallan, suojeluksen, yliherruuden tahi holhouksen alaista aluetta, ja voi myöhemmin yhtyä sopimukseen, joko täydellisesti tahi osittain, minkä tahansa näitten alueitten puolesta.
10 artikla.
Jos sattuisi että jokin korkeista sopimuspuolista tahtoisi sanoa irti tämän sopimuksen, on irtisanominen ilmoitettava kirjallisesti Kansainliiton pääsihteerille, joka viipymättä toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen ilmoituksesta kaikille muille korkeille sopimuspuolille samalla ilmoittaen päivämäärän, jolloin hän on vastaanottanut sen.
Irtisanominen vaikuttaa ainoastaan siihen valtioon, joka on siitä tehnyt ilmoituksen, ja vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin ilmoitus irtisanomisesta on saapunut Kansainliiton pääsihteerille.
Irtisanominen voi myös tapahtua erikseen kunkin sen valtiuden, tuomiovallan, suojeluksen, yliherruuden tahi holhouksen alaisen alueen puolesta.
11 artikla.
Tämä sopimus, joka päivätään tälle päivälle ja jonka ranskan- ja englanninkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on 1 päivään huhtikuuta 1927 saakka avoinna Kansainliittoon kuuluvien valtioiden allekirjoitettavaksi.
Kansainliiton pääsihteeri saattaa sitten tämän sopimuksen niitten valtioitten tietoon, jotka eivät ole allekirjoittaneet, niihin luettuina ne valtiot, jotka eivät ole Kansainliiton jäseniä, pyytäen niitä yhtymään siihen.
Valtio, joka tahtoo yhtyä sopimukseen, ilmoittaa kirjallisesti aikomuksestaan Kansainliiton pääsihteerille ja toimittaa hänelle samalla yhtymisasiakirjan, joka on talletettava liiton arkistoon.
Pääsihteeri toimittaa viipymättä kaikille muille korkeille sopimuspuolille oikeaksi todistetun jäljennöksen ilmoituksesta ja yhtymiskirjasta samalla ilmoittaen, minä päivänä hän on vastaanottanut ne.
12 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat ovat talletettavat Kansainliiton pääsihteerin toimistoon. Pääsihteeri ilmoittaa tallettamisesta korkeille sopimuspuolille.
Sopimus on sitova jokaiseen valtioon nähden sen ratifioimis- tai yhtymisasiakirjan tallettamispäivästä lukien.
Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut varustaneet tämän sopimuksen allekirjoituksillaan.
Tehty Genevessä viidentenäkolmatta päivänä syyskuuta tuhat yhdeksänsataa kaksikymmentäkuusi yhtenä ainoana kappaleena, joka on talletettava Kansainliiton arkistoon ja josta oikeaksi todistettu jäljennös on toimitettava jokaiselle valtiolle, joka on sen allekirjoittanut.