3/1921

1 artikla.

Ranskasta, Ranskan siirtomaista ja alusmaista alkuperäisin olevista ja sieltä tuoduista luonnon- ja teollisuustuotteista kannetaan Suomessa alimmat maksut, jotka Suomi myöntää tai voi vastedes myöntää jollekin muulle vallalle, niinhyvin kaikkiin tuontitulleihin ja -maksuihin kuin kaikkiin lisämaksuihin, koeffisientteihin tai korotuksiin nähden, joiden esineenä nämä tullit saattavat olla.

Tämän sopimuksen liitteenä olevassa luettelossa D luetellut, eräät valtamerentakaiset elintarpeet tai raaka-aineet sekä tupakka, joille Ranska on hankkinut erikoimarkkinat, nauttivat poikkeuksellisesti samoin edellämääritellyn suosituimmuuden etuja alkuperäänsä tai tuontimaahansa katsomatta sillä ehdolla, että Ranskan Kaupparekisteriin merkityt ranskalaiset toiminimet tuovat ne Suomeen.

2 artikla.

Tähän liitetyssä luettelossa A luetellut, Ranskasta, Ranskan siirtomaista ja alusmaista alkuperäisiin olevat ja sieltä tuodut luonnon- ja teollisuustuotteet nauttivat, ilman että se muuttaisi 1. artiklan määräyksiä, tässä luettelossa määrättyjä alennuksia 15 p:nä maaliskuuta 1921 annetun asetuksen määräämistä lisätulleista ja koeffisienteistä, samalla kun niille taataan suhteellinen alennus kaikista lisätulleista ja korotuskoeffisienteistä, jotka Suomen hallitus voi vastedes, 28 p:nä helmikuuta 1921 annetun lain tai minkä muiden samanlaatuisten lakimääräysten nojalla tahansa, asetuksella näiden sijalle asettaa.

Kumminkaan eivät 1. artiklan 2. kohdassa tarkoitetut valtamerentakaiset elintarpeet tai raaka-aineet nauti näitä alennuksia, jollei niitä seuraa alkuperätodistus, josta käy selville, että ne ovat tuotetut Ranskan hallitusvallan alle asetetuilla alueilla. Kuitenkin pysyvät niihin nähden joka tapauksessa 1. artiklan 1. kohdan määräykset voimassa.

3 artikla.

Niistä Suomalaista alkuperää olevista ja Suomesta tuoduista luonnon- ja teollisuustuotteista, jotka on lueteltu tähän liitetyssä luettelossa B, kannetaan, niitä Ranskaan tai Ranskan siirtomaihin ja alusmaihin tuotaessa, alimmat maksut sekä nykyisin voimassaoleviin tuontitulleihin tai niihin tuontitulleihin nähden, jotka Ranska tulee ehkä niiden sijalle asettamaan, että myös niihin lisämaksuihin, koeffisientteihin tai muihin tilapäisiin korotuksiin nähden, jotka Ranska on määrännyt tai tule määräämään.

4 artikla.

Ne suomalaista alkuperää olevat ja Suomesta tuodut luonnon- ja teollisuustuotteet, jotka on lueteltu tähän liitetyssä luettelossa C, nauttivat, niitä Ranskaan tai Ranskan siirtomaihin tuotaessa, mainittuun luetteloon merkittyä prosenttialennusta yleistariffin ja minimitariffin tullimäärien erosta. Tämä prosenttimäärä pysyy samana huolimatta niistä tullien, taksojen, lisämaksujen ja koeffisienttien ylentämisistä tai alentamisista, jotka Ranska ehkä tulevaisuudessa voimaansaattaa.

5 artikla.

Toisen korkean sopimuspuolen alueelta, toisen alue määräpaikkanaan, viedyt luonnon- tai teollisuustuotteet nauttivat voimassaoleviin tai vastedes voimaanpantaviin vientitulleihin ja -maksuihin nähden sitä suosituimmuutta, jonka jompikumpi korkea sopimuspuoli myöntää tai tulee ehkä myöntämään jollekin kolmannelle vallalle.

Kaikenlaiselle puumassalle ja selluloosalle (15 p:nä huhtikuuta 1921 annettuun asetukseen sisältyvän vientitariffin numerot 30-33), joka viedään Suomesta, Ranska, Ranskan siirtomaat ja alusmaat määräpaikkanaan, myönnetään 30% alennus siitä vientilisämaksusta, jonka Suomen hallitus on asetuksella määrännyt sekä sama prosenttialennus kaikista muista lisämaksuista, koeffisienteistä tai korotuksista, jotka hallinnollista tietä voidaan niiden sijalle määrätä.

Eläinten harjakset (15 p:nä huhtikuuta 1921 annettuun asetukseen sisältyvän vientitariffin N:o 44), jotka viedään Suomesta Ranskaan, Ranskan siirtomaihin ja alusmaihin, ovat vapaat Suomen hallituksen asetuksella määräämästä vientimaksusta, samoin kuin kaikista muista maksuista, lisämaksuista, koeffisienteistä tai muista korotuksista, jotka hallitus voi asetuksella lisätä lailla säädettyihin vientitulleihin.

6 artikla.

Suomi sitoutuu ostamaan Ranskasta kaikki viinit ja kaikki alkoholipitoiset juomat, jotka ovat välttämättömiä laillista kulutusta varten, lukuunottamatta sellaisia erikoislajeja, joita Ranskassa ei voida tuottaa.

Sovelluttaessaan edellisen kohdan määräyksiä hyväksyy Suomen hallitus käytettäväksi farmakopean mukaan tai eläinlääkkeinä erikoisesti kaikenlaisia viinejä, viinistä, omenaviinistä, rypälesakasta ja luumuista tehtyä viinaa, rommia, tafiaa, geneveriä ja alkoholipitoisia suuvesiä sillä ehdolla, että näitä tuotteita seuraa virallisten ranskalaisten laboratorioiden antamat todistukset, joista käy selville, että ne täyttävät Ranskan lain määräykset, ja joissa muuten todetaan ne alkuperänimitykset, joita näihin tuotteisiin voi olla oikeus panna.

Edellisessä kohdassa tarkoitettujen luonnontuotteitten kokoonpano taataan Ranskan virallisten laboratorioiden antamilla analyysitodistuksilla. Niitten edellisessä kohdassa tarkoitettujen tuotteitten kokoonpano, jotka ovat tehtaanmerkeillä suojatut, taataan Ranskan laboratorioitten kerta kaikkiaan tekemällä ainoalla analyysillä. Analyysitodistus lähetetään Suomen hallitukselle, joka sen toteaa ja antaa kaikille maan tullitoimistoille ohjeet sallia edelleen vuoden kuluessa maahantuoda niitä tuotteita, joita laillistettu todistus koskee, ilman että vaaditaan todistuksia liitettäviksi joka lähetykseen.

Muiden kuin yllämainittujen alkoholipitoisten tuotteitten kokoonpano, jotka on tarkoitettu farmakopeaa varten ja eläinten hoitoon samoin kuin teknillisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin taataan virallisten ranskalaisten laboratorioitten antamalla analyysitodistuksella ja tarkastavat, jos siihen on syytä, tällaisen todistuksen puuttuessa, niitten kokoonpanon asianomaiset suomalaiset viranomaiset.

Ranskan hallitus saattaa Suomen hallituksen tietoon luettelon niistä Ranskan virallisista laboratorioista, joiden tehtävänä on yllätarkoitettujen analyysitodistusten antaminen sekä mainittujen todistusten mallit.

Olkoonpa Suomen noudattama alkoholipitoisten aineitten ja viinien tuontia koskeva järjestelmä millainen tahansa, niin Suomen hallitus sitoutuu valvomaan, että ne henkilöt tai laitokset, jotka ovat oikeutetut yleisölle myymään tällaisia tuotteita tai käyttämään niitä teollisuudessaan tai farmaseuttisiin, tieteellisiin tai teknillisiin tarkoituksiin, ovat aina oikeutetut vaatimaan, että heille toimitetaan heidän määräämiensä ranskalaisten toiminimien tuotteita.

Tämän artiklan määräysten soveltamiseksi perustetaan Suomen sosialiministeriön toimesta toimisto, johon ranskalaiset tuottajat tai kauppiaat saavat milloin tahansa lähettää tai siellä esitellä tuotteittensa näytteitä ja josta ne henkilöt tai laitokset, jotka ovat oikeutetut suomalaiselle yleisölle myymään alkoholipitoisia aineita tai viinejä tai käyttämään niitä teollisuudessaan (tai farmaseuttisiin, tieteellisiin tai teknillisiin tarkoituksiin), voivat samoin milloin tahansa hankkia itselleen näitä näytteitä.

7 artikla.

Siinä tapauksessa, että jompikumpi korkea sopimuspuoli panisi voimaan uusia, joko tuonti- tai vientikieltoja, otetaan toisen korkean sopimuspuolen pyynnöstä harkittavaksi poikkeuksien myöntäminen tai kontingenttien määrääminen siten, että molempien maitten väliset kauppasuhteet joutuvat mahdollisimman vähän kärsimään.

Ranskasta, Ranskan siirtomaista ja alusmaista alkuperäisin olevat ja sieltä tuodut tavarat, joiden tuonti tai vienti on kielletty tai joille kontingentit on määrätty, eivät ole minkään rajoittelun tai säännöstelyn alaisia ja ovat vapautetut kaikista tuonti- ja vientitulleista silloin, kun ne tuodaan Suomeen siellä tullivarastoon pantaviksi jälleenvietäviksi naapurimaihin. Täten tullivarastoon pannuista tavaroista ei kanneta mitään muita erikoismaksuja kuin ne, joiden alaisia ovat tai voivat vastedes olla tullivarastoon pannut, lopullisesti kotimaista kulutusta varten luovutettavaksi aiotut tavarat.

Kuitenkin voidaan tuonti- tai vientikieltoja asettaa yllämääritellyssä tarkoituksessa maahantuoduille tai maastaviedyille tavaroille silloin, kun ne aiheutuvat:

1) toimenpiteistä, jotka tarkoittavat valtion turvallisuutta;

2) terveyspoliittisista syistä tai suojelustoimenpiteistä tarttuvien karja- tai kasvitautien ehkäisemiseksi.

8 artikla.

Jokaista tuontikiellon lakkauttamista, jonka jompikumpi korkea sopimuspuoli, vaikka vain tilapäisestikin, myöntää jonkun kolmannen vallan tuotteille, olkoot nämä tuotteet sitten mainitut liitteinäolevissa luetteloissa tai ei, sovellutetaan heti ja ilman ehtoja toisesta sopimuspuolesta alkuperäisin oleviin ja sieltä tuotuihin samoihin tai samankaltaisiin tuotteisiin.

9 artikla.

Aina silloin, kun toinen korkea sopimuspuoli tulee asettamaan eräitten tuotteitten tai tavarain tuonnin tai viennin ehdoksi hallituksen tai jonkun sen valtuuttaman järjestön valvomat hinnat, niin toiseen sopimuspuolueen sovellutettavien ehtojen tulee olla edullisimmat, joita on sovellutettu tai vastedes sovellutetaan johonkin kolmanteen valtioon tai jonkun kolmannen valtion kansalaisiin.

10 artikla.

Edelläolevissa artikloissa tarkoitettuja tavaroita maahantuotaessa tai maastavietäessä eivät kummankaan korkean sopimuspuolen kantamat rautatieliikennemaksut enempää kuin mitkään lisämaksutkaan saa olla korkeampia kuin ne, joita se kantaa tai tulee vastedes kantamaan oman maan tuotteista tai suosituimman kansan tuotteista.

11 artikla.

Toisen maan luonnon- tai teollisuustuotteista, jotka on tuotu toisen alueelle tullivarastoon pantaviksi tai kauttakuljetettaviksi, ei saa kantaa Ranskassa mitään tullimaksuja eikä mitään muita sisäisiä maksuja kuin lyijyleimausmaksun ja tilastollisen maksun tai niihin verrattavia maksuja, eikä Suomessa mitään muita tulleja tai maksuja kuin tullivarastoon pantavien tai kauttakuljetettavien tavarain rekisteröimismaksun tai niihin verrattavia maksuja, lukuunottamatta kuitenkaan kummassakaan maassa niitä fiskaalisia maksuja, jotka aiheutuvat näillä tavaroilla niiden tullivarastossa tai matkalla ollessa tehdyistä tai tehtävistä kaupoista.

12 artikla.

Kumpikin korkea sopimuspuoli sitoutuu heti ja ilman korvausta päästämään toisen osalliseksi jokaisesta etuudesta, etuoikeudesta tai alennuksesta, jonka se on myöntänyt tai vastedes myöntää jollekin kolmannelle vallalle tässä sopimuksessa mainittujen tai mainitsemattomien tavarain kaupunkitulleihin, aksiiseihin ja kaikkiin tavarain tuonnista,viennistä, jälleenviennistä, kauttakuljetuksesta ja tullivarastoon panemisesta kannettaviin paikallisiin ja lisämaksuihin nähden.

Suosituimman kansan kohtelu on samoin taattu kummallekin korkealle sopimuspuolelle tavarain lastaamiseen ja tullimuodollisuuksien täyttämiseen nähden; kansallinen kohtelu myönnetään vastavuoroisesti kulutusveroihin nähden.

13 artikla.

Jotta asianomaisista maista alkuperäisin oleville tuotteille varattaisiin ylläolevissa määräyksissä sovitut edut ja jotta voitaisiin estää kaikki petoksen harjoittaminen tavaroita kiertoteitse lähettämällä, voivat korkeat sopimuspuolet vaatia, että niiden alueelle tuotuja tuotteita ja tavaroita tulee seurata alkuperätodistus, josta käy selville:

1) jos on kysymys varsinaisista raakaaineista, että ne ovat alkuperäisin toisesta maasta tai että ne ovat siellä joutuneet täydellisen muodonmuutoksen alaisiksi, jossa ne ovat menettäneet alkuperästään johtuvan erikoisuutensa;

2) jos on kysymyksessä tehdastuote, että toisesta maasta alkuperäisin olevien aineitten arvo ja siellä suoritettu työ edustavat vähintäin puolta sen arvosta.

Alkuperätodistuksia antavat joko kauppakamarit, joihin lähettäjä kuuluu tai jokin muu viranomainen, jonka määräpaikkamaa on hyväksynyt. Niiden tulee olla määräpaikkamaan konsuli- tai diplomaattisen edustajan oikeiksitodistamat.

Jos lähettäjällä on aihetta epäillä, että tavara, huolimatta sitä seuraavasta alkuperätodistuksesta, on kiistanalaista, niin hän voi vahvistuttaa alkuperätodistuksen erikoisella tarkistustodistuksella, jonka ovat yhtä aikaa laatineet ja allekirjoittaneet alkuperätodistuksen antaja ja määräpaikkamaan konsuli- tai diplomaattisen edustajan määräämä asiantuntija. Tämä asiantuntija voi, ryhtyessään tarkistukseen, vaatia kaikki tarpeelliset todistukset ja ilmoitukset. Jos tavaraa seuraa tarkistustodistus, niin älköön sitä tullissa pantako laillisen asiantuntijatarkastuksen alaiseksi, ellei ole syytä epäillä petosta tai vaihtamista.

Postipaketit ovat vapautetut alkuperätodistuksista silloin, kun on kysymyksessä tuonti, jolla ei ole kaupallista luonnetta.

14 artikla.

Edelläolevien artiklain määräykset, sikäli kuin niissä on myönnetty suosituimmuus erikoisesti tulleihin ja maksuihin sekä tulli- tai liikennehelpotuksiin nähden, eivät estä sitä preferenssikohtelua, minkä jompikumpi korkea sopimuspuoli voi myöntää rajaliikenteessä alueella, joka ei missään tapauksessa saa olla viittätoista kilometriä leveämpi.

Ranska sitoutuu olemaan vaatimatta itselleen mitään tullietuoikeuksia tai helpoituksia, olkootpa ne minkäluontoisia tahansa, jotka Suomi voi myöntää Virolle säilyttääkseen perinnäistapain mukaiset kauppasuhteensa tähän maahan.

Toiselta puolen luopuu Suomi vaatimasta itselleen niitä erikoisetuja, jotka Ranska taloudellisten liittojen nojalla voi ehkä vastedes myöntää naapurimailleen.

15 artikla.

Kumpikin korkea sopimuspuoli sitoutuu ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen toisesta korkeasta sopimusmaasta alkuperäisin olevat luonnon- ja teollisuustuotteet kaikelta epälojaalilta kilpailulta kauppatoimissa, ehkäisemään ja kieltämään takavarikoimalla ja kaikilla muilla soveltuvilla rangaistuksilla kaikkien sellaisten tuotteitten maahantuonnin, tullivarastoon panon ja maastaviennin, samoin kuin tuotannon, myynnin ja kotimaisen tarjonnan, joissa tuotteissa itsessään tai joiden välittömässä varusteessa tai ulkopäällystässä on jonkinkaanlaisia leimoja, nimiä, kirjoituksia tai merkkejä, jotka suoraan tai välillisesti sisältävät vääriä ilmoituksia näiden tuotteitten tai tavarain alkuperästä, lajista, laadusta tai erikoisominaisuuksista.

16 artikla.

Alkuperänimitysten suojelemista varten sitoutuu kumpikin korkea sopimuspuoli noudattamaan kaikkia Madridissa 14 p:nä huhtikuuta 1891 tehdyn alkuperänimitysten suojelemista koskevan sopimuksen määräyksiä ja muutoin noudattamaan niitä lakeja samoin kuin niitä, näiden lakien mukaisesti tehtyjä hallinnollisia päätöksiä ja näitä lakeja sovellettaessa annettuja tuomioita, jotka toinen sopimuspuoli sen tietoon saattaa ja jotka määrittelevät tai määräävät oikeuden kaikkien sellaisten tuotteitten paikallisnimityksiin jotka saavat maaperästä tai ilmastosta erikoisominaisuutensa tai ne ehdot, joilla paikallisnimityksen käyttämiseen voidaan antaa lupa. Kumpikin kieltäköön sellaisten tuotteiden maahan tuonnin, tullivarastoonpanon, maastaviennin samoin kuin tuotannon, kuljetuksen, myynnin tai tarjonnan, joissa on toisen sopimuspuolen säännöllisesti toisen tietoon saattamien lakien ja päätösten kanssa ristiriidassa olevia paikallisnimityksiä.

Tiedoksianto voi tarkoittaa erikoisesti:

1:o kaikkien maaperästä tai ilmastosta erikoisominaisuutensa saavien tuotteitten alkuperää ilmaisevia nimityksiä;

2:o niitten alueitten rajojen määräämistä, joihin nämä nimitykset kohdistuvat;

3:o alkuperätodistuksen antamismenettelyä.

Sellaisten tuotteitten takavarikko, joita vastaan on tehty muistutuksia, toimeenpannaan joko tullihallituksen toimesta tai yleisen syyttäjänviraston tai asianomaisen, joko yksityisen tai yhtiön, vaatimuksesta Ranskan tai Suomen lainsäädännön mukaan.

Tämän artiklan määräyksiä on sovellutettava silloinkin kun paikallisnimitystä seuraa ilmoitus todellisen alkuperäpaikan nimestä tai mainitaan "laatua", "lajia", "tapaan", "viinilajia" tai joku muu samanlainen maininta.

17 artikla.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat tehokkaasti sovelluttamaan kansainvälistä, Parisissa 20 p:nä maaliskuuta 1883 allekirjoitettua ja Washingtonissa 2 p:nä kesäkuuta 1911 tarkistettua, teollisen omaisuuden suojelemista koskevaa sopimusta samoin kuin kaikkia niitä kansainvälisiä, erikoisesti patenttia koskevia sopimuksia, joihin ne ovat liittyneet.

Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat samoin tehokkaasti sovelluttamaan Bernissä 9 p:nä syyskuuta 1886 allekirjoitettua, Berlinissä marraskuun 13 p:nä 1908 tarkistettua ja Bernissä maaliskuun 20 p:nä 1914 allekirjoitetulla lisäpöytäkirjalla täydennettyä, kansainvälistä, kirjallisuuden ja taideteosten suojelemista koskevaa sopimusta.

18 artikla.

Toisen maan kauppiaat, tehtailijat ja muut elinkeinonharjoittajat, jotka, esittämällä oman maansa asianomaisten viranomaisten antaman elinkeinolupatodistuksen, näyttävät toteen, että he ovat siellä oikeutetut harjoittamaan kauppaansa tai elinkeinoansa ja että he siellä suorittavat lakien määräämät verot ja maksut, ovat oikeutetut, joko henkilökohtaisesti tai palveluksessaan olevien matkustajien kautta, tekemään ostoja toisen sopimuspuolen alueella kauppiaitten tai tuottajien luona tai julkisissa myyntipaikoissa. He voivat samoin ottaa vastaan tilauksia myöskin tavaranäytteitten perusteella kauppiailta tai muilta henkilöiltä, jotka kaupassaan tai teollisuudessaan käyttävät näitä tavaranäytteitä vastaavia tavaroita.

Jos toinen korkea sopimuspuoli ryhtyisi tämän johdosta kantamaan erikoisia maksuja tai kauppalupaveroa, niin toinen puoli voi mukaannuttaa järjestelmäänsä aikaansaadakseen vastavuoroisuuden.

Suomalaiset ja ranskalaiset kauppamatkustajat, joilla on korkeitten sopimuspuolten yksimielisesti hyväksymän mallin mukainen ja oman maansa viranomaisten antama lupatodistus, ovat vastavuoroisesti oikeutetut muassaan pitämään tavaranäytteitä tai malleja, vaan ei tavaroita.

Sopimuspuolet antavat kumpikin toiselleen tiedon niistä viranomaisista, joiden tehtävänä on antaa lupatodistuksia, samoin kuin niistä määräyksistä, joita kauppamatkustajien tulee noudattaa kauppaansa harjoittaessaan.

Lukuunottamatta tuontikiellon alaisia tavaroita, ovat tullin tai jonkun muun vastaavanlaatuisen maksun alaiset esineet, jotka kauppamatkustajat tuovat tavaranäytteinä tai malleina mukanaan, kummassakin maassa vapaat tuonti- ja vientitulleista sillä ehdolla, että nämä esineet jälleenviedään maasta säädetyn ajan kuluessa ja että maahantuotujen ja jälleenvietyjen tavarain samuus ei ole epäilyksen alaista. Muutoin on tällöin yhdentekevää, minkä tullitoimiston kautta vienti tapahtuu.

Tavaranäytteitten tai mallien jälleenvienti on kummassakin maassa taattava, joko tallettamalla (rahassa) kulloinkin sovellutettavien tullien määrä tuontitullitoimistoon taikka asettamalla hyväksyttävä vakuus kuitenkin joka tapauksessa siten, että täytetään platinaisten, kultaisten tai hopeaisten teosten metallipitoisuuden toteamiseksi ehkä vaadittavat muodollisuudet.

Kun asetusten mukainen määräaika on umpeenkulunut, niin tullimäärä, sen mukaan, onko se rahana talletettu vai vakuus siitä annettu, menee valtiorahastoon tai muutetaan rahaksi sen laskuun, ellei ole näytetty toteen, että tavaranäytteet tai mallit on jälleenviety maasta tämän määräajan kuluessa.

Jos, ennen asetusten mukaisen määräajan umpeenkulumista, tavaranäytteet tai mallit esitetään tätä varten avoinnaolevalle tullitoimistolle jälleenvietäviksi, niin toimiston tulee, toimittamalla tarkistus, hankkia varmuus siitä, että sille esitetyt esineet ovat samoja, joille on myönnetty tuontilupa. Ellei tästä ole mitään epäilystä, niin toimisto toteaa jälleenviennin ja maksaa takaisin maahantuotaessa talletetut tullimaksut tai ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin vakuuden vapauttamiseksi.

Tuojalta ei saa vaatia mitään maksuja, lukuunottamatta leimaveroa kuitin tai luvan antamisesta, ei edes sellaisten merkkien asettamisesta, joiden tarkoituksena on taata tavaranäytteitten tai mallien samuus.

Toisen sopimusmaan kansalaisia, jotka tulevat toisen alueella pidettäville messuille tai markkinoille harjoittaakseen kauppa tai myydäkseen tuotteitaan, on vastavuoroisesti kohdeltava niin kuin oman maan kansalaisia, eikä heitä saa asettaa korkeampien maksujen alaisiksi kuin mitä näiltä viimemainituilta kannetaan.

Ylläolevat määräykset eivät koske kuljeksivia elinkeinoharjoittajia eivätkä kulkukauppaa enempää kuin tilausten hankkimista henkilöiltä, jotka eivät harjoita kauppaa eivätkä teollisuuttakaan, vaan pidättää kumpikin sopimuspuoli tässä suhteessa itselleen täysin vapaan lainsäädäntöoikeuden.

19 artikla.

Kummankin korkean sopimuspuolen kansalaiset nauttivat toisen alueella sitä kohtelua, joka on myönnetty suosituimman kansan kansalaisille. Heitä ei saa siellä asettaa muiden tai korkeampien verojen, maksujen ja rasitusten alaisiksi olkootpa ne minkä nimisiä tahansa kuin niiden, joita nyt tai vastedes kannetaan suosituimman kansan kansalaisilta.

20 artikla.

Kummankin korkean sopimuspuolen liike-, kauppa- ja vakuutusyhtymät, jotka on perustettu toisen maan lakien mukaisesti, voivat, elleivät toisen maan lait pane sille esteitä ja sillä ehdolla, että kaikki näiden lakien määräämät muodollisuudet täytetään, ulottaa toimintansa viimemainitun maan alueelle ja saavat ne siellä harjoittaa oikeuksiansa tai elinkeinoansa. Ne nauttivat siellä sitä kohtelua, joka on myönnetty suosituimman kansan liike-, kauppa- ja vakuutusyhtymille. Ne saavat siellä vapaasti ja vaikeuksitta vedota tuomioistuimiin; niitä ei saa panna korkeampien tai muitten verojen, maksujen ja rasitusten alaisiksi, olivatpa ne minkä nimellisiä tahansa, kuin mitä oman maan yhtymille on asetettu tai vastedes asetetaan, kuitenkin niin, ettei näitä veroja, maksuja ja rasituksia saa panna muuta kuin sille osalle yhtiöomaisuutta, joka tosiaankin on siinä maassa, jossa niitä kannetaan, ja vain niille toimille, jotka on siellä suoritettu.

21 artikla.

Lukuunottamatta tämän sopimuksen mukaisesti kannettavia tulleja ei toisen maan taide- ja sävelteoksia eikä kirjallisuutta saa panna toisessa maassa muiden eikä korkeampien verojen, maksujen tai rasitusten alaisiksi, olkootpa ne minkä nimisiä tahansa kuin viime mainitun maan teoksia.

22 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettavat Parisissa. Se on tehty vuodeksi, mikä aikamäärä alkaa kahdeksantena päivänä allekirjoittamispäivästä lukien. Sen voimassaolo jatkuu hiljaisella sopimuksella kolmikuukausittain, ellei jompikumpi korkea sopimuspuoli sano sitä irti vähintäin kuutta kuukautta ennen ensimäistä vuoden kestävän määräajan loppua ja ainakin kahta kuukautta ennen jokaisen seuraavan kolmikuukautiskauden loppua.

TÄMÄN VAKUUDEKSI ovat tätä tarkoitusta varten asianomaisilla valtakirjoilla varustetut, molempien maitten valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja sen sineteillään varustaneet.

Tehty kahtena kappaleena Parisissa 13 päivänä heinäkuuta 1921.