8.6.2022

Asia

Henkilötiedon käsitteestä ja rekisteröidyn oikeudesta saada tutustua tietoihin

Rekisterinpitäjä

Oy BMW Suomi Ab

Rekisterinpitäjältä on pyydetty asiassa esiselvitystä ja selvitystä. Rekisterinpitäjä on antanut asiassa selvityksensä 15.9.2020.

Asian tausta: ajoneuvojen huoltohistoria ja tietosuojasääntely

Annetussa selvityksessä on aluksi todettu, että ajoneuvon ”huoltohistoriaa” ei ole käsitteenä lainsäädännössä määritelty. Käsite ei muutoinkaan ole sisällöltään erityisen vakiintunut tai tarkkarajainen.

Ajoneuvojen huoltokirjat: määräaikaishuoltojen kirjanpito

Annetussa selvityksessä on todettu Suomessa perinteisesti puhutun ajoneuvon ”huoltokirjasta”. Tällä on tarkoitettu fyysistä kirjaa tai vihkoa, johon tehdään merkintöjä osoittamaan, että ajoneuvon määräaikaishuollot on hoidettu valmistajan määrittelemän huoltosuunnitelman mukaisesti. Ajoneuvon valmistaja käytännössä painattaa valmiin tyhjän huoltokirjan, johon on lisätty valmiiksi otsikoituja laatikoita ja/tai kohtia tiettyjen määräaikaishuoltojen osalta. Tyhjiä huoltokirjoja myydään myös kaupoissa. Kun ajoneuvo on määräaikaishuollettu, tekee huoltoliike huoltokirjaan tästä jonkinlaisen merkinnän.

Lähtökohtaisesti huoltokirjaan ei tehdä muita kuin huoltosuunnitelman mukaisia määräaikaishuoltoja koskevia merkintöjä. Huoltokirja ei siis tavanomaisesti sisällä merkintöjä kaikista ajoneuvolle tehdyistä huoltotoimenpiteistä.

Huoltokirjankaan käsitettä ei ole laissa määritelty, vaan kysymys on pikemminkin alan vakiintuneesta toimintatavasta. Huolellisesti täytetyllä huoltokirjalla voidaan osoittaa, että ajoneuvoa on asianmukaisesti huollettu. Huoltokirjan ylläpitäminen ei ole lailla säädetty velvoite. Mahdollinen velvoite luovuttaa huoltokirja ajoneuvon ostajalle ratkeaa lähinnä yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa.

Sähköiset ajoneuvojen huoltoon liittyvät tiedot

Yhä useammat ajoneuvojen valmistajat tarjoavat asiakkailleen myös sähköisiä huoltokirjoja. Sähköisissä huoltokirjoissa merkintöjä säilytetään valmistajan tietojärjestelmissä (ja yleensä myös ajoneuvon omassa ajotietokoneessa). Sähköisen huoltokirjan ylläpitäminen ei liioin ole laissa säädetty velvoite.

Sähköisiin huoltokirjoihin voidaan merkitä myös muita kuin määräaikaishuoltoihin liittyviä ajoneuvon huoltotietoja. Joissakin tilanteissa järjestelmiin voi myös tallentua esimerkiksi ajoneuvon teknistä toimintaa tai automaattidiagnostiikkaa koskevia tietoja tai vikakoodeja. Edelleen tarjolla voi olla myös ajoneuvon polttoaineen kulutukseen tai päästöihin liittyviä tilastointipalveluita tai muita vastaavia lisäarvopalveluita. Annetussa selvityksessä on tähän liittyen vielä todettu, että mainitusta kehityksestä johtuen tarkat rajanvedot ajoneuvon huoltokirjan ja erityisesti laajemman huoltohistorian käsitteiden osalta ovat vaikeampia. Oy BMW Suomi Ab on esittänyt sille olevan epäselvää se, mitä hakija ylipäätään on tarkoittanut käyttämällään käsitteellä ”huoltohistoria”.

Tietojen luonteesta henkilötietoina

Rekisterinpitäjä on edellä mainitusta huolimatta todennut pitävänsä huoltohistoriatietoja lähtökohtaisesti henkilötietoina. Tällaiset tiedot kuvaavat esimerkiksi sitä, miten ajoneuvon omistaja (tai haltija) on käyttänyt ajoneuvoaan, paljonko hän on sillä ajanut, onko hän hoitanut määräaikaishuoltoja ajallaan, käytetyt huoltoliikkeet, paljonko huoltoa ajoneuvo on vaatinut hänen ajotyylillään ja niin edelleen. Näin ollen rekisterinpitäjä on todennut lähtevänsä siitä, että useimmat näistä tiedoista kuvaavat suoraan tai välillisesti ajoneuvon omistajaa ja hänen toimintaansa ja että tiedot voidaan laillisin keinoin yhdistää häneen, ainakin ajoneuvon rekisteritietojen avulla (vrt. esimerkiksi EU-tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-582/14 (Breyer).

Huolimatta edellä todetusta rekisterinpitäjä on esittänyt olevan täysin mahdollista, että jokin tietty osa huoltohistoriasta ei olisi henkilötieto. Tältä osin asia ei kuitenkaan rekisterinpitäjän tulkinnan mukaan kuulune tietosuojavaltuutetun toimivaltaan. Tietosuojavaltuutetulla ei rekisterinpitäjän käsityksen mukaan liene toimivaltaa määrätä rekisterinpitäjää luovuttamaan muuta kuin henkilötiedoksi katsottavaa tietoa.

Koska huoltohistoriatiedot lähtökohtaisesti ja pääosin kuvaavat ajoneuvon sen hetkisen omistajan (tai haltijan) toimintaa, tiedot ovat rekisterinpitäjän käsityksen mukaan ajoneuvon sen hetkisen omistajan (tai haltijan) henkilötietoja. Ajoneuvon huoltohistoria koostuu täten ketjusta eri omistajien (tai haltijoiden) henkilötietoja.

Rekisterinpitäjän käsityksen mukaan hakija on vaatinut tällaisia aiemman omistajan aikana syntyneiden huoltohistoriatietojen luovuttamista itselleen. Rekisterinpitäjän käsityksen mukaan yleinen tietosuoja-asetus tai muukaan tietosuojavaltuutetun valvottavana oleva sääntely ei tällaisten tietojen luovuttamista edellytä.

Yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artikla ja rekisteröidyn oikeus saada tutustua tietoihin

Annetussa selvityksessä on esitetty yhtäältä voitavan yleisesti katsoa, että yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artikla ei lainkaan sovellu tällaiseen olennaisesti toisen ihmisen henkilötietoja koskevaan tilanteeseen. Artiklan nojalla rekisteröity voi vaatia jäljennöstä itseään koskevista tiedoista. Nyt kysymyksessä olevat tiedot eivät kuitenkaan rekisterinpitäjän näkemyksen mukaan koske hakijaa itseään, vaan ajoneuvojen aiempia omistajia, eli nyt käsiteltävänä oleviin vaatimuksiin nähden kolmansia tahoja.

Edellä mainitusta huolimatta on todettu olevan mahdollista myös väittää, että nyt kysymyksessä olevat tiedot (hyvin) välillisesti kuvaisivat myös hakijan ajoneuvon tämänhetkistä arvoa ja näin myös hänen varallisuusolojaan. Tällainen tulkinta olisi rekisterinpitäjän näkemyksen mukaan kuitenkin hyvin pitkälle menevä ja olisi omiaan johtamaan vaikeisiin periaatteellisiin ongelmiin. Jos katsottaisiin, että pelkkä välillinen vaikutus tietyn henkilön varallisuuden arvostukseen tekisi tiedosta aina häntä koskevan ja yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan soveltamisalan piiriin kuuluvan henkilötiedon, tarkoittaisi tämä hyvin laajaa tiedonsaantioikeutta myös muiden ihmisten asioihin. Rekisterinpitäjä on maininnut esimerkkinä taloyhtiön tietyn asukkaan häiriökäyttäytymisen, riippuvuusongelman ja vaikeudet suoriutua yhtiölainaosuudestaan. Rekisterinpitäjä on esittänyt, että nämä seikat vaikuttaisivat myös tällaisen henkilön naapureiden asuntojen arvoon. Rekisterinpitäjä oudoksuu tulkintaa, jossa yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan edes periaatteessa katsottaisiin antavan muille osakkaille oikeuden saada erinäisistä rekistereistä tietoja tällaisen ongelma-asukkaan elämästä sillä perusteella, että nämä tiedot vaikuttaisivat myös heidän varallisuutensa arvostukseen. Rekisterinpitäjä on todennut lienevän selvää, että tämä olisi itse asiassa yleisen tietosuoja-asetuksen perustarkoituksen vastaista.

Annetussa selvityksessä on toisaalta esitetty, että hakijan vaatimukseen suostuminen vaikuttaisi yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”haitallisesti muiden [eli ajoneuvon aiempien omistajien] oikeuksiin ja vapauksiin”. Edelleen on esitetty, että tietojen luovuttaminen tarkoittaisi puuttumista aiempien omistajien perustuslain 10 §:llä ja yleisellä tietosuoja-asetuksella turvattuihin oikeuksiin ja vapauksiin. Edellä mainitun poikkeuskohdan on esitetty asiaan joka tapauksessa soveltuvan. Hakijan intressiä ei rekisterinpitäjän näkemyksen mukaan voida pitää painavampana kuin aiempien omistajien yksityisyydensuojaa.

Rekisterinpitäjä on kiinnittänyt huomiota siihen, että ajoneuvoja myydään usein useassa polvessa. On mahdollista, että huoltohistoriaan sisältyy tietoja henkilöistä, jotka eivät ole missään sopimus- tai muussakaan suhteessa ajoneuvon nykyiseen omistajaan. Edelleen on kiinnitetty huomiota siihen, että ajoneuvon huoltokirjan luovutusvelvollisuus on lähtökohtaisesti sopimusvapauden piirissä. On siis nimenomaisesti mahdollista sopia myös siitä, että huoltokirjaa ei luovuteta. Tässä yhteydessä on vielä esitetty, että tietosuojasääntelyä ei ole tarkoitettu supistamaan osapuolten välistä sopimusvapautta tältä osin.

Rekisterinpitäjä on lisäksi esittänyt, että lainsäätäjä olisi luonut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n editiosääntelyn juuri riitatilanteisiin liittyviä tiedonsaantitarpeita varten. Jos tuomioistuin katsoo edition edellytysten täyttyvän, se voi velvoittaa myös riidan ulkopuolisen osapuolen antamaan asiakirjoja. Edelleen on jatkettu lainsäätäjän edition osalta kuitenkin edellyttävän pääriita-asian olevan tuomioistuimessa vireillä. Lainsäätäjä lienee halunnut asettaa näin tietynlaisen vakavuuskynnyksen edition määräämiselle – ellei asia ole vireillä oikeudessa, se ei (ainakaan vielä) ole niin vakava, että olisi syytä puuttua kolmansien oikeuksiin. Yleistä tietosuoja-asetustakin sovellettaessa on rekisterinpitäjän esittämän mukaan otettava huomioon ne arvovalinnat, jotka lainsäätäjä on editiosääntelyn yhteydessä tehnyt. Yleiselle tietosuoja-asetukselle ei rekisterinpitäjän näkemyksen mukaan tule antaa tulkintaa, jolla syrjäytettäisiin nämä lainsäätäjän tekemät valinnat.

Oikeutettu etu ja tietojen luovuttaminen

Annetussa selvityksessä on korostettu, että rekisterinpitäjä ei tässä lopullisesti ota kantaa siihen, olisiko sillä kuitenkin oikeus vapaaehtoisesti luovuttaa hakijan vaatimia tietoja esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdan tarkoittaman intressipunnin perusteella. Rekisterinpitäjä on joka tapauksessa esittänyt, että tällainen oikeus ei tarkoita velvollisuutta luovuttaa näitä tietoja.

Hakija on asiassa vedonnut tietosuojavaltuutetun ohjaukseen asiassa 870/452/17 (annettu 21.3.2017). Ratkaisu on ajalta ennen yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen alkamista. Joka tapauksessa ratkaisun lopputulos rekisterinpitäjän mukaan vastaa edellä todettua:

Ks. esimerkiksi EU-tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-13/16, Rīgas satiksme, kohta 34: ”[intressipunnintaperustetta] on tulkittava siten, ettei siinä aseteta velvollisuutta luovuttaa henkilötietoja sivulliselle, jotta tämä voi nostaa siviilioikeudellisen vahingonkorvauskanteen vaatiakseen henkilön, jota henkilötietosuoja koskee, aiheuttamaan vahingon korvaamista”.

”Mikäli olette ostaneet auton muualta, autoliike voi antaa tietoja auton huolloista ja kilometrilukemista siinä laajuudessa, kun nämä tiedot tavanomaisesti annetaan ostajaehdokkaille huoltokirjan mukana. Tietojen luovuttaminen on näiltä osin kuitenkin huoltoliikkeen harkinnassa .”

Annetussa selvityksessä on sinänsä todettu voitavan keskustella siitä, missä määrin ratkaisun taustalla vaikuttaneet suositukset edelleen muutoin vastaavat nykyistä oikeustilaa. Lainatulta osin yleinen tietosuoja-asetus on tuskin kuitenkaan tulkintaa rekisterinpitäjän näkemyksen mukaan muuttanut. Rekisterinpitäjä onkin katsonut sillä näin ollen olevan harkintavaltaa sen osalta, luovuttaako se tiedot vai ei.

Rekisterinpitäjä on todennut harkinneensa oikeaksi luovuttaa nyt vaaditut tiedot, jos aiemmat omistajat antavat tähän suostumuksensa tai jos kysymyksessä on lakimääräinen velvoite. Rekisterinpitäjä on todennut luovuttavansa tiedot, jos tuomioistuin editiosääntelyn valossa näin määrää. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on 4.4.2020 antamallaan tuomiolla 20/25156 hylännyt hakijan tätä tarkoittavan kanteen sillä perusteella, että hakija ei ole pannut vireille itse pääriitaa koskevaa kannetta.

Rekisterinpitäjä on tässä yhteydessä lopuksi viitannut antamassaan esiselvityksessä Saksan liittovaltiotason tietosuojalaista (bundesdatenschutzgesetz, ”BDSG”) ja sen 34 §:n tulkinnasta todettuun [selostetaan jäljempänä kohdassa ”Rajatylittävyyden arvioinnista”].

Huoltohistoriatietojen luonteesta

Rekisterinpitäjä on todennut katsovansa henkilötiedoksi kaiken sellaisen tiedon, joka yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan määritelmäsäännöksen mukaisesti on suoraan tai välillisesti yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön, erityisesti EU-tuomioistuimen Breyer ja Nowak sekä muiden ratkaisujen valossa tulkittuna. Tämän on lähtökohtaisesti esitetty tarkoittavan sitä, että suurin osa kaikista tietyn ajoneuvon (”ajoneuvoyksikön”) huoltoon liittyvistä tiedoista on henkilötietoja, koska nämä tiedot ovat suhteellisen helposti yhdistettävissä tietoon siitä, kuka ajoneuvon minäkin hetkenä on omistanut. Rekisterinpitäjä on tässä yhteydessä korostanut, että se ei sinänsä edes välttämättä tavoittele sitä, että tiedot olisivat laajalti tunnistettavia yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoittamalla tavalla, mutta rekisterinpitäjän voi tietojen ajoneuvokohtainen luonne huomioon ottaen olla hyvin vaikea tätä estää. Edelleen on korostettu, että rekisterinpitäjä ei sinänsä sulje pois sitä, että ”historiatietoon” sisältyisi myös ei-tunnistettavia tietoja (erityisesti esimerkiksi ajoneuvokohtaisesta asiayhteydestään irrotettuna). Tämä on rekisterinpitäjän käsityksen mukaan ratkaistava tietotyyppi- tai tapauskohtaisesti. Näiden tietojen osalta asia ei rekisterinpitäjän esittämän mukaan kuitenkaan kuulu tietosuojavaltuutetun toimivaltaan, mistä johtuen annetussa selvityksessä on keskitytty henkilötiedoiksi katsottaviin tietoihin.

Huoltohistoriatietojen säilyttämisestä

Rekisterinpitäjä on esittänyt säilyttävänsä tietoja vain niin kauan kuin se on välttämätöntä tarpeeseen nähden. Huoltokirjatietojen osalta tämä käytännössä usein tarkoittaa sitä, että tiedot säilytetään ajoneuvon elinkaaren ajan (ja mahdollisesti jonkun aikaa tämän jälkeen), kuten myös paperisten huoltokirjojen osalta tehtäisiin. Nämä tiedot voivat olla tarpeen ajoneuvon huollossa ja siihen liittyvissä vastuukysymyksissä koko ajoneuvon elinkaaren ajan.

Päätös

Ajoneuvon huoltohistoria- ja korjaustiedot ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja.

Huoltohistoria- ja korjaustiedot eivät ole käytettynä ostetun ajoneuvon uuden omistajan (tai haltijan) yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja.

Koska huoltohistoria- ja korjaustiedot eivät ole käytettynä ostetun ajoneuvon uuden omistajan (tai haltijan) yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja, ei hakijalla ole yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan nojalla oikeutta saada tutustua näihin tietoihin.

Henkilötiedon käsitteestä

Yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja. Tunnistettavissa olevana pidetään luonnollista henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa erityisesti tunnistetietojen, kuten nimen, henkilötunnuksen, sijaintitiedon, verkkotunnistetietojen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, geneettisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella.

Henkilötiedon määritelmä koostuu siis neljästä pääasiallisesta osatekijästä. Nämä osatekijät ovat i) kaikki tiedot, ii) liittyvä, iii) tunnistettu tai tunnistettavissa oleva ja iv) luonnollinen henkilö. Se, että henkilötietoja ovat määritelmällisesti ”kaikki” tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön ”liittyvät” tiedot, osoittaa lainsäätäjän tarkoittaneen henkilötietojen käsitteen laajaksi. Henkilötietoja ovat näin ollen myös tiedot, jotka kuvaavat henkilön toimintaa ja käyttäytymistä.

Henkilötietoja ovat siis tiedot, jotka liittyvät joko 1) tunnistettuun taikka 2) tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 26 perustelukappaleen mukaan määritettäessä luonnollisen henkilön tunnistettavuutta huomioon olisi otettava kaikki keinot, joita joko rekisterinpitäjä tai muu henkilö voi kohtuullisen todennäköisesti käyttää mainitun luonnollisen henkilön tunnistamiseen suoraan tai välillisesti. Mainitussa kohtuusharkinnassa olisi puolestaan otettava huomioon kaikki objektiiviset tekijät, kuten tunnistamisesta aiheutuvat kulut ja tunnistamiseen tarvittava aika sekä käsittelyajankohtana käytettävissä oleva teknologia ja tekninen kehitys.

Näin ollen arvioitaessa sitä, onko luonnollinen henkilö tunnistettavissa vai ei, olisi 1) ensinnäkin tunnistettava ne keinot, joita joko rekisterinpitäjä tai muu henkilö voisi suoraan tai välillisesti käyttää rekisteröidyn tunnistamiseksi ja 2) toiseksi arvioitava, ovatko edellä tarkoitetut keinot rekisterinpitäjän tai muun henkilön käytettävissä kohtuullisen todennäköisesti ottaen huomioon kaikki objektiiviset tekijät, kuten tunnistamisesta aiheutuvat kulut ja tunnistamiseen tarvittava aika sekä käsittelyajankohtana käytettävissä oleva teknologia ja tekninen kehitys.

Todettakoon, että Euroopan tietosuojaneuvostoa (EDPB) edeltänyt 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä on antanut käytännön ohjeita henkilötiedon käsitteestä [Article 29 Working Party, Opinion 4/2007 on the concept of personal data, adopted 20 June 2007 (01248/07/EN WP 136), julkaistu myös suomeksi: Lausunto 4/2007 henkilötietojen käsitteestä, annettu 20.kesäkuuta 2007 (01248/07/EN WP 136)].

Näiden ohjeiden mukaan luonnollista henkilöä voidaan pitää tunnistettavissa olevana silloin, kun henkilöä ei vielä ole tunnistettu, mutta henkilö voidaan kuitenkin tunnistaa. Edelleen on todettu, että välillisellä tunnistettavuudella viitataan tilanteisiin, joissa luonnollinen henkilö on tunnistettavissa erilaisia tietoja yhdistämällä. Ohjeissa on korostettu arvioinnin tapauskohtaisuutta.

Edellä mainituissa ohjeissa on niin ikään todettu, että joissakin tapauksissa tiedot koskevat ensisijaisesti esinettä, eivät henkilöä. Esineet kuitenkin lähtökohtaisesti kuuluvat jollekulle henkilölle. Tavanomaista on myös se, että henkilö voi tavalla tai toisella vaikuttaa esineeseen tai esine henkilöön. Edelleen edellä mainituissa ohjeissa on esimerkkinä mainittu ajoneuvon huoltotiedot. Automekaanikon tai -korjaamon ylläpitämät ajoneuvon huoltotiedot sisältävät tietoja ajoneuvosta (matkamittarilukeman, huoltotarkastusten päivämäärät, tekniset ongelmat ja kunnon). Tiedot liitetään tiettyyn rekisterinumeroon, joka puolestaan voidaan yhdistää ajoneuvon omistajaan. Kun korjaamo yhdistää ajoneuvon ja omistajan tiedot laskutusta varten, ne ”koskevat” omistajaa tai kuljettajaa.

Todettakoon lisäksi, että huoltohistoria- ja korjaustiedot voivat kuvata esimerkiksi sitä, miten ajoneuvon omistaja tai haltija on käyttänyt ajoneuvoaan, paljonko hän on sillä ajanut, onko hän hoitanut määräaikaishuoltoja ajallaan, käytetyt huoltoliikkeet, paljonko huoltoa ajoneuvo on vaatinut hänen ajotyylillään ja niin edelleen. Näin ollen huoltohistoriatiedoiksi käsitettävät tiedot voivat suoraan tai välillisesti kuvata ajoneuvon omistajaa tai haltijaa taikka ajoneuvon omistajan tai haltijan toimintaa. Huoltohistoriatiedot ovat lisäksi kohtuullisin keinoin yhdistettävissä henkilöön, jonka omistuksessa tai hallinnassa ajoneuvo on jonakin tiettynä ajankohtana ollut.

Todettakoon niin ikään, että Euroopan komissio on henkilötietodirektiiviä koskevassa selittävässä taustamuistiossaan (COM(92) 422 final - STN 287(15.10.1992), s. 9.) katsonut ajoneuvon rekisterinumeron olevan tieto, jonka avulla henkilö voidaan epäsuorasti tunnistaa, ja että se näin ollen olisi henkilötietodirektiivin tarkoittama henkilötieto. Viitattakoon tässä yhteydessä myös tietosuojalautakunnan päätökseen 1/2010 (annettu 1.2.2010). Tietosuojalautakunnan käsiteltävänä olleessa asiassa oli kysymys ajoneuvon rekisteriin merkittävistä huoltohistoriatiedoista. Tässä asiassa rekisteriin kerättäviä tietoja ei ollut missään vaiheessa tarkoitus yhdistää auton omistajaan tai kehenkään muuhunkaan henkilöön. Ajoneuvon huoltohistoriatiedot oli tarkoitus tallettaa ja säilyttää rekisterissä riippumatta siitä, kuka auton kulloinkin olisi omistanut. Tietosuojalautakunta on ratkaisussaan todennut, että vaikka tietyt tunnisteet eivät lähtökohtaisesti mahdollistaisi henkilön tunnistamista, saattaisi henkilö olla tunnistettavissa, koska tieto yhdistettynä muihin tietoihin mahdollistaa henkilön erottamisen muista. Kyseisten "muiden tietojen" ei välttämättä tarvitsisi olla rekisterinpitäjän hallussa. Ratkaisussa on edelleen todettu, että sillä seikalla, että rekisterinpitäjällä ei olisi tietoa ajoneuvon omistajasta, eikä myöskään tarkoituksena hankkia tällaista tietoa, ei olisi ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa ajoneuvon rekisterinumeron luonnetta henkilötietona. Sitä vastoin merkitystä olisi sillä, että kyseinen tieto mahdollistaa henkilön erottamisen muista henkilöistä

Sen määrittelemiseksi, onko henkilö tunnistettavissa, on otettava huomioon kaikki kohtuullisesti toteutettavissa olevat keinot. Ajoneuvon rekisterinumeron perusteella voidaan tekstiviestitse hankkia ajoneuvon sen hetkisen omistajan tiedot esimerkiksi Fonectan ja Elisan palveluiden kautta. Näissä palveluissa yksittäisen rekisterinumerohaun hinta on 2,90–6,50 euroa. Ajoneuvon omistaja- ja haltijatiedot sekä myös historiatiedot ovat saatavissa myös Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin liikenneasioiden rekisteristeristä. Tieto ajoneuvon omistajasta ajoneuvon rekisterinumeron perusteella on näin ollen helposti ja varsin kohtuullisin kustannuksin kenen tahansa hankittavissa.

Edellä esitetyin perustein tietosuojavaltuutettu katsoo, että ajoneuvon huoltohistoria- ja korjaustiedot lähtökohtaisesti ovat yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja.

Edellä mainitusta huolimatta osa ajoneuvon huoltohistoria- ja korjaustiedoista voi olla muita kuin edellä tarkoitettuja henkilötietoja. Yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ei sovelleta tilanteisiin, joissa on kysymys tällaisia tietoja koskevista pyynnöistä.

Ajoneuvon huoltohistoria- ja korjaustiedot ja käytettynä ostetun ajoneuvon uusi omistaja

Aluksi todettakoon, että sama tieto voi liittyä useaan eri henkilöön. On näin ollen mahdollista, että sama tieto samanaikaisesti liittyy useampaan eri luonnolliseen henkilöön.

Edellä mainitun Euroopan tietosuojaneuvoston ohjeen mukaan arvioitaessa sitä, ”koskeeko” tieto tiettyä henkilöä, arvioinnissa voidaan hyödyntää niin sanottua sisältö- tai tarkoitus- tai tulostekijän kartoitusta. Sisältötekijä on käsillä silloin, kun tieto kertoo tietystä henkilöstä. Esimerkkinä on mainittu potilastiedot. Potilastiedot koskevat tiettyä potilasta. Tarkoitustekijä puolestaan on käsillä silloin, kun tietoja käytetään tai todennäköisesti käytetään tarkoituksena arvioida tai kohdella tiettyä henkilöä tietyllä tavalla. Tulostekijä on taas käsillä silloin, kun tietojen käyttö todennäköisesti vaikuttaa tietyn henkilön oikeuksiin ja etuihin. (Lausunto 4/2007 henkilötietojen käsitteestä, annettu 20.kesäkuuta 2007 (01248/07/EN WP 136), s. 10–11.)

Selvää on, että arvioitaessa ajoneuvon aiempien omistajien tai haltijoiden aikaisia huoltohistoria- ja/tai korjaustietoja, kysymys ei ole tiedoista, jotka kertovat ajoneuvon uudesta omistajasta tai haltijasta. Tiedot kertovat ajasta ennen ajoneuvon uuden omistajan tai haltijan omistaja- tai haltija-aikaa. Edelleen voidaan todeta, että ajoneuvon aiempien omistajien tai haltijoiden aikaisia huoltohistoria- ja/tai korjaustietoja ei käytetä tai todennäköisesti käytetä tarkoituksessa arvioida tai kohdella ajoneuvon uutta omistajaa tai haltijaa jollakin tietyllä tavalla. Tarkoituksena ei liioin ole vaikuttaa hänen asemaansa tai käyttäytymiseensä. Vaikka sisältö- tai tarkoitustekijää ei olisikaan, tiedon voidaan katsoa ”koskevan” tiettyä henkilöä sillä perusteella, että ottaen huomioon kaikki kyseiseen asiaan liittyvät seikat tiedon käyttäminen todennäköisesti vaikuttaa tämän henkilön oikeuksiin ja etuihin. Mainitun ohjeen mukaan mahdollisen vaikutuksen ei tarvitse olla suuri. Riittää, että kyseistä henkilöä saatetaan kohdella eri tavoin kuin muita siksi, että näitä tietoja on käsitelty. Esimerkkinä on mainittu palvelun parantamiseksi suoritettu taksien sijainnin valvonta ja sen vaikutus kuljettajiin. Vaikka esimerkissä tarkoitetut sijaintitiedot koskevat ajoneuvoja eivätkä niiden kuljettajia, järjestelmän avulla on kuitenkin mahdollista seurata taksinkuljettajien työtä. Tällaisilla tiedoilla voisikin olla huomattava vaikutus taksinkuljettajiin, mistä johtuen tietojen voidaan katsoa koskevan myös näitä taksinkuljettajia.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on edelleen kysyttävä, voidaanko huoltohistoria- ja korjaustietoja pitää käytettynä ostetun ajoneuvon uuden omistajan henkilötietoina. Asiaa voidaan arvioida vielä edellä kuvatun tulostekijän valossa. Tässä arvioinnissa on otettava kantaa siihen, vaikuttavatko nämä tiedot todennäköisesti käytetyn ajoneuvon uuden omistajan oikeuksiin ja etuihin edellä kuvatulla tavalla. Aiempien omistajien aikaisten ajoneuvon huoltohistoria- ja korjaustietojen vaikutus ajoneuvon uuteen omistajaan rajoittunee ajoneuvon kunkin hetkiseen arvostukseen.

Todettakoon, että ajoneuvojen arvojen määrittämistä ei ole lailla säädetty. Verohallinto on verkkosivuillaan kuvannut ajoneuvon tyypillistä arvojen määrittämistä. Tämän ohjeistuksen mukaan ajoneuvojen arvoja määritetään usean selittäjän regressiomallilla merkki- ja mallisarjakohtaisesti. Tilastollisen mallin avulla määritetyt arvot perustuvat eri ominaisuuksien vaikutuksien arviointiin. Selitettävä muuttuja on auton hinta ja selittäjinä auton malli, ikä, ajosuorite (km), teho (kw), vaihteisto (manuaali/automaatti), käyttövoima (bensiini/diesel) sekä mallisukupolvi, jos mallisukupolvitieto on hyödynnettävissä. Arvioiduista parametreista lasketaan automallien eri ajosuoritteiden mukaiset arvot. Iälle, ajosuoritteelle ja auton ominaisuuksille arvioidut vaikutuskertoimet vaihtelevat automallikohtaisesti. Todettakoon, että Verohallinnon arvostuksessa ei parametreinä per se oteta huomioon ajoneuvolle tehtyjä huoltoja taikka korjauksia. Huoltojen ja korjausten merkitystä ajoneuvon arvostukselle voitaneenkin pitää marginaalisena. Huoltohistoriatiedoilla lienee enemmälti merkitystä ajoneuvon käyttöarvon kannalta. Asianmukaisesti tehtyjen huoltojen ja korjausten voitaneen olettaa pidentävän ajoneuvon käyttöaikaa. Todettakoon, että ajoneuvon huoltohistoriatiedot eivät sisältönsä, tarkoituksensa ja/tai vaikutustensa vuoksi liity käytettynä ostetun ajoneuvon uuteen omistajaan tai haltijaan tavalla, joka vastaisi esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa C-434/16 linjattua (Peter Nowak vs. Data Protection Commissioner (annettu 20.12.2017, C-343/16).

Edellä esitetyin perustein tietosuojavaltuutettu katsoo, että ajoneuvon huoltohistoria- ja korjaustiedot eivät ole käytettynä ostetun ajoneuvon uuden omistajan yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja.

Koska huoltohistoria- ja korjaustiedot eivät ole käytettynä ostetun ajoneuvon uuden omistajan (tai haltijan) yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja, ei hakijalla ole yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan nojalla oikeutta saada tutustua näihin tietoihin.

Lopuksi

Tietosuojavaltuutettu korostaa, että tässä päätöksessä on ainoastaan otettu kantaa siihen, ovatko ajoneuvon huoltohistoria- ja korjaustiedot sellaisia yleisen tietosuoja-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja, joihin käytettynä ostetun ajoneuvon uudella omistajalla (tai haltijalla) on oikeus saada tutustua nimenomaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 15 artiklan nojalla.

Tietosuojavaltuutettu korostaa, että tässä päätöksessä ei ole arvioitu erikseen sitä, voisiko Oy BMW Suomi Ab luovuttaa kysymyksessä olevat tiedot hakijalle. Tietosuojavaltuutettu toteaa, että tämä voisi olla mahdollista esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn perusteella.