Työsopimuslain muuttaminen
- Asiasanat
- määräaikaisuus, työsuojelu, syrjintä
- Tapausvuosi
- 2025
- Antopäivä
- Diaarinumero
- OKV/1301/21/2025
- Ratkaisija
- Apulaisoikeuskansleri
Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon työsopimuslain määräaikaisia työsopimuksia, lomautusilmoitusaikaa ja takaisinottovelvollisuutta koskevista muutoksista.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan esityksessä tulisi perustella tarkemmin, miten siihen sisältyvät tavoitteet ovat yhdenmukaiset myös perustuslain työvoiman suojelua koskevan julkisen vallan velvoitteen kanssa. Esityksessä tulisi myös avata, minkälainen tulkintavaikutus perustuslaissa säädetyllä työnteon edistämisvelvollisuudella on suhteessa julkisen vallan huolehtimisvelvollisuuteen ehdotettavan sääntelyn kannalta. Esityksessä tulisi lisäksi tuoda esiin perusteellisemmin niitä vaikutuksia, joita sillä on välillisesti työntekijöiden keskeisiin perus- ja ihmisoikeuksiin. Esityksellä on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia yhdessä henkilöperusteista irtisanomiskynnystä koskevan lakihankkeen ja yhteistoimintalain velvoitteita keventävän muutoksen kanssa, jonka vuoksi esitysten yhteisvaikutuksia tulisi arvioida laajemmin.
Apulaisoikeuskanslerin mukaan esitys työntekijän kanssa tehtävästä ensimmäisestä määräaikaisesta työsopimuksesta on merkityksellinen myös siksi, että perustuslain mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Esitys on yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta ongelmallinen, koska se mahdollistaa työnantajalle aiempaa laajemman harkinnan. Erityisesti sopimuksen uusimista ja toistaiseksi voimassa olevaksi muuttamisen vaikutuksia tulisi arvioida perustuslain syrjintäkiellon kannalta. Lisäksi esityksen jatkovalmistelussa tulisi harkita, tulisiko syrjintäkielto ja työnantajan velvollisuus toteuttaa kohtuullisia mukautuksia ilmaista selkeämmin myös ehdotetussa sääntelyssä.
Esityksessä on kyse myös työsuojelusta ja sen valvontamahdollisuuksista. Apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei esityksessä ole tehty selkoa sen vaikutuksista oikeussuojamenettelyihin, ja se jättää vaikutukset valvonnan toteuttamisen ja resurssoinnin riittävyyden kannalta avoimeksi.