23.10.2018

Selonteko, johon itsessään ei liittynyt lainsäädäntöä koskevia esityksiä tai muuta, josta oikeuskanslerin laillisuusvalvojana olisi syytä lausua, on lisäksi mahdollisuus tarkastella digitaalisessa yhteiskunnassa oikeusvaltion ja perusoikeuksien toteuttamisen reunaehtoja ja yhteiskunnan ja hallinnon rakenteisiin liittyviä edellytyksiä. Oikeuskansleri esitti tästä näkökulmasta joitain huomioita selonteon valmistelussa ja selonteon linjauksiin mahdollisesti tukeutuvassa jatkovalmistelussa huomioon otettavaksi.

Oikeuskansleri totesi, että hallinnon keräämiin ja ylläpitämiin tietovarantoihin kohdistettu datalouhinta, tietovarantojen tietojen yhdistäminen ja tiedon käyttö muuhun kuin sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen samoin kuin tekoälyjärjestelmien käyttö viranomaisen päätöksenteossa on mitä suurimmassa määrin paitsi poliittinen ja eettinen myös oikeudellinen kysymys. Tekoälyyn liittyvät oikeudelliset kysymykset eivät rajoitu vain tietosuoja-asetukseen vaan laajalti perusoikeuksiin ja osallistumisoikeuksiin, työelämään ja toimivan kilpailun turvaamiseen.

Monet selonteossa eettisiksi kysymyksiksi tunnistetut seikat ovat asiallisesti yleislainsäädäntöön kohdistuvia vaikutuksia. Tekoälyn ja datan yhteiskunnallisesti tasapainoinen ja perusoikeudet tasapainoisesti huomioiva käyttö edellyttää, että varsinkin yleislainsäädäntö on ajantasaista.

Tietopolitiikan tehtävänä on hakea tasapainoisia ratkaisuja muun muassa tiedon minimoinnin ja käyttötarkoitussidonnaisuuden sekä inhimillisen päätöksenteon ja arvioinnin periaatteiden, jotka kaikki ovat tietosuoja-asetukseen perustuvia periaatteita ja datan ja tiedon kaikkialla läsnä olevan käsittelyn reaalisen todellisuuden välillä.

Suomen periaatteellisiin vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin julkisuusperiaatteen kehittämiseen ja toteutumisen edellytyksiin on tarpeen kiinnittää huomiota.

Tekoälyn käyttö viranomaisen päätöksenteossa voi vaikeuttaa päätösten perusteiden ja lainmukaisuuden arviointia ja hallinnon läpinäkyvyyttä, jos ja kun valinnat ja päätökset perustuvat algoritmeihin joiden toimintaperiaatteita ulkopuolisen voi olla lähes mahdoton arvioida.

Oikeudellisen sääntelyn ja tekoälyn algoritmien ja käytetyn tietoaineiston läpinäkyvyyden tarve korostuu, kun tekoälyä ja tiedonlouhintaa käytetään hallinnon toimenpiteiden kohdentamisessa. Tällöin ei riitä, että pelkkä viranomaisen toimenpidettä koskeva päätös on arvioitavissa, myös kohdentamista koskevat ratkaisut tulee voida asianmukaisesti arvioida.