9.9.2009

Kantelija pyysi esitutkinta-aineistoa verovirastolta, joka ilmoitti kantelijalle, että asiakirjat tulee pyytää poliisilaitokselta. Julkisuuslain mukaan asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei toisin säädetä. Asiakirjan pyytämistä koskevan asian siirtäminen on mahdollista, jos pyydetty asiakirja on toisen viranomaisen laatima tai jos kysymys on toisen viranomaisen kokonaisuudessaan käsiteltäväksi kuuluvaan asiaan liittyvästä asiakirjasta. Siirtäminen voi olla tarpeen erityisesti silloin, kun pyydetyn asiakirjan salassapito on riippuvainen tietojen antamisesta johtuvista vaikutuksista. Salassapidon ulottuvuuden määrittely saattaa tällöin edellyttää sellaista erityisasiantuntemusta, joka on asian käsittelystä kokonaisuudessaan vastaavalla viranomaisella.

Hallintolain 21 §:n mukaan viranomaisen, jolle on erehdyksessä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, on viipymättä siirrettävä asiakirja toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että esitutkintamateriaalin salassapidosta päättäminen oli esitutkintaviranomaisten tehtävänä silloinkin, kun aineisto oli jonkun muun viranomaisen hallussa. Veroviranomaisella ei kyseessä olevassa tapauksessa ollut mahdollisuutta arvioida julkisuuslain edellyttämällä tavalla muun muassa sitä, milloin tiedon antaminen ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että veroviraston olisi tullut siirtää asiakirjapyyntö toimivaltaiseksi katsomalleen viranomaiselle eli poliisilaitokselle, jolla oli julkisuuslain säännösten perusteella mahdollisuus arvioida pyydetyn aineiston salassapitoperusteet. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti veroviraston huomiota säännöksiin asiakirjapyynnön käsittelyssä.

Julkisuuslaki 11 § 2 momentti 2 kohta, 14 § ja 15 §
Hallintolaki 21 §