20.11.2003

Valtioneuvoston oikeuskanslerin vastaus 20.11.2003 Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry:lle, dnro 1074/1/02

Kantelussa oli pyydetty tutkimaan tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä (laissa 526/1981) tarkoitetusta haittaluokituksesta 23.12.1986 annetun sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 1012/1986 lainmukaisuus kivun osalta sekä esitetty toimenpiteitä haittaluokituksen saattamiseksi ajantasalle ja toimintakyvyn arviointimenetelmien kehittämistä.

Vastauksessaan oikeuskansleri on ensin tarkastellut tapaturmavakuutuslain ja haittaluokkapäätöksen välistä suhdetta ja todennut, että haittaluokkapäätöstä valmistellessaan ja antaessaan ministeriön on tullut ottaa huomioon tapaturmavakuutuslain sisältämän valtuutussäännöksen sisältö. Lakiin sisältyvä valtuutus päättää haittaluokituksesta on rajattu sellaisiin yleisiin haittoihin, jotka johtuvat vammasta tai sairaudesta. Päätöksen mukaan on kuitenkin mahdollista ottaa huomioon vammasta tai sairaudesta johtuva erityinen kivuliaisuus haittaluokkaa korottavana seikkana ja yleistä toiminnanvajavuutta arvioitaessa. Valtuutussäännöksen sisällön huomioon ottaen oikeuskansleri on katsonut, että ministeriö ei ollut menetellyt virheellisesti soveltaessaan haittaluokkapäätöstä antaessaan tapaturmavakuutuslain 18 a §:ää niin, että kroonisen kivun korvattavuus yleisenä haittana on kytketty vammaan tai sairauteen.

Toisaalta oikeuskansleri on todennut, että lainsäädännön perusteella on kulloinkin määriteltävissä, millainen yleinen haitta on korvattavissa. Tapaturmavakuutuslain 18 a §:n säätämisestä on kulunut noin 22 vuotta. Kuluneena aikana on säännöstä muutettu 1.1.1993 voimaan tulleella lailla 1642/1992, jolloin siihen mm. lisättiin määritelmä siitä, mitä yleisellä haitalla tarkoitetaan. Kivun korvattavuuden osalta ei ole tapahtunut muutoksia.

Ottaen huomioon lääketieteessä tapahtuvan kehityksen on mahdollista, että olosuhteet lain 526/1981 säätämisen jälkeen ovat siten muuttuneet, että laki ei enää täytäkään niitä vaatimuksia, joita perustuslain 6 §:stä voisi katsoa johtuvan kipupotilaiden yhdenvertaiselle kohtelulle lainsäädännössä. Tähän viittaavat asian käsittelyssä saadut lausunnotkin. Jos on tapahtunut tällainen olosuhteiden muutos, jossa lääketieteellisesti voidaan osoittaa kivun voivan johtua ilman sitä selittävää vammaa tai sairautta, ja jonka johdosta laki ei enää kaikilta kohdiltaan kohtele kipupotilaita yhdenvertaisesti, olisi ministeriön ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin lain muuttamiseksi siten, että lain säännökset muuttuneissa olosuhteissa saatettaisiin ajantasalle. Samalla tulisi tarkistaa nykyinen haittaluokitus ja harkita sen säädöstaso. Tähän on erityisenä syynä myös perustuslain 80 §:n säännös, jonka mukaan lailla - eikä sitä alemmanasteisilla säännöksillä, kuten ministeriön päätöksillä - on säädeltävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Jäljennös vastauksesta on lähetetty sosiaali- ja terveysministeriölle tiedoksi.