11.4.2001

Käräjäoikeus oli määrännyt isyystutkimuksista kieltäytyvän henkilön noudettavaksi lääkärintutkimuksiin. Poliisipartion tuodessa henkilön Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle, päivystävä oikeuslääkäri kieltäytyi ottamasta henkilöltä tutkimuksiin tarvittavan verikokeen. Syynä tähän oli se, että henkilö edelleen kieltäytyi tutkimuksista vedoten siihen, että hän oli valittanut, oikeastaan kannellut, käräjäoikeuden tutkimusmääräyksestä hovioikeuteen ja edelleen pyytänyt korkeimmalta oikeudelta muutoksenhakulupaa. Asia oli noudon toteuttamisajankohtana edelleen vireillä.

Oikeuslääkäri perusteli kieltäytymistään verikokeen ottamisesta sillä, että pakkokeinolaissa säädetyt edellytykset toimenpiteen suorittamiseksi vastentahtoisesti eivät olleet olemassa. Oikeuslääketieteen laitoksen esimies yhtyi oikeuslääkärin näkemykseen.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että käsillä olevassa tapauksessa toimenpidepyyntö perustui tuomioistuimen määräykseen, josta ei saanut valittaa. Vaikka määräyksen kohteena oleva henkilö oli valituskiellosta huolimatta valittanut hovioikeuteen, joka oli tutkinut asian tuomiovirhekanteluna ja vaikka valituslupahakemus korkeimpaan oikeuteen oli noutoajankohtana vireillä, estettä ei ollut tutkimusten suorittamiselle. Pakkokeinolain säännökset koskevat ainoastaan tilanteita, jossa henkilö on epäiltynä rikoksesta. Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri kiinnitti oikeuslääkärin huomiota hänen velvollisuuteensa suorittaa tuomioistuimen määräämiä tutkimuksia isyyden vahvistamista koskevassa asiassa.