12.3.2001

Oikeuskansleri Paavo Nikulan lausunto valtiovarainministeriölle 12.3.2001, dnro 7/20/01

Valtiovarainministeriö on tänne 12.2.2001 saapuneessa viitekirjeessään pyytänyt oikeuskansleria lausumaan käsityksensä kirjeen liitteenä olevaan 8.2.2001 päivättyyn muistioon sisältyvästä ministeriön kannasta, joka koskee ylimmälle virkamiesjohdolle ilman asianmukaista toimivaltaa maksettujen tulospalkkioiden takaisinperintää. Viitekirjeen mukana on ollut myös luonnos ohjeiksi valtionhallinnon tulospalkkausjärjestelmien soveltamisesta ylimpään virkamiesjohtoon kuuluviin virkamiehiin. Ministeriö on ilmoittanut, että se antaa ohjeet vasta sen jälkeen, kun oikeuskansleri on antanut pyydetyn lausunnon edellä mainitun muistion sisällöstä.

Asia on tullut vireille Valtiontalouden tarkastusviraston valtiovarainministeriölle lähettämän 24.1.2001 päivätyn kirjeen (dnro 26/30/01) johdosta. Ministeriö on toimittanut minulle jäljennöksen kirjeestä.

Valtiontalouden tarkastusviraston kirjeen mukaan virastoissa ja laitoksissa on joissakin tapauksissa maksettu tulospalkkioita ylimmälle johdolle viraston omin päätöksin ilman asianmukaista toimivaltaa. Valtiontalouden tarkastusvirasto on viitannut valtion virkamieslain 60 §:ään, joka koskee aiheettomasti suoritetun palkan tai muun palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden takaisinperintää. Kirjeen mukaan jakelussa mainittujen ministeriöiden on ilmoitettava 30.3.2001 mennessä Valtiontalouden tarkastusvirastolle toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet ilman asianmukaista toimivaltaa maksettujen tulospalkkioiden johdosta.

Valtiovarainministeriön muistiossa esitetään, että pääsääntönä on aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperiminen. Valtiovarainministeriön mielestä maksettuja tulospalkkioita ei tulisi pitää aiheettomina pelkästään sillä perusteella, että niiden maksamisessa ei ole noudatettu voimassa olevan lainsäädännön palkkaustoimivaltaa koskevia säännöksiä. Takaisinperintään ryhtymistä on harkittava kokonaisuutena, kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen. Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota ennen kaikkea siihen, onko maksettu etuus kaikki olosuhteet huomioon ottaen aiheeton vai ei. Aiheettomuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon ensinnäkin tulospalkkion perusteista ja maksamisesta päätettäessä noudatettu menettely. Jos ylimmän johdon tulostavoitteet on asetettu, niiden toteutuminen vahvistettu ja tulospalkkiota päätetty maksaa jonkin ylemmän viranomaisen tai toimielimen, esimerkiksi viraston johtokunnan tai vastaavan toimesta tai palkkion on vahvistanut virkamiehen esimies, takaisinperintään ei pääsääntöisesti olisi aihetta.

Takaisinperinnästä luopumista tukisi se, jos palkkion saanut virkamies olisi kuulunut virastossa johonkin suurempaan tulosvastuulliseen yksikköön.

Jos virkamies on itse osallistunut tulospalkkiota koskevaan päätöksentekoon tai valmisteluun siten, että hänen puolueettomuutensa on esteellisyyttä koskevat säännökset huomioon ottaen vaarantunut, palkkion aiheettomuus tulisi kussakin yksittäistapauksessa selvittää erikseen ennen takaisinperintää koskevan asian ratkaisemista.

Totean, että tulospalkkioiden maksamista eräille ylimmille virkamiehille koskeva kysymys on paraikaa Valtiontalouden tarkastusviraston tutkittavana ja että asianomaisten ministeriöiden on kuluvan kuun loppuun mennessä ilmoitettava asiaa koskevista toimenpiteistään. Kun asia siten on vireillä toisessa viranomaisessa, ei oikeuskanslerilla ole aihetta ryhtyä tutkimaan kysymyksessä olevaa tulospalkkioiden maksamismenettelyä.

Valtiovarainministeriön kirjeestä ei ilmene, onko lausuntopyynnön kohteena oleva muistio tarkoitettu toimitettavaksi Valtiontalouden tarkastusvirastolle ja/tai asianomaisille ministeriöille.

Valtiovarainministeriön muistiossa on esitetty näkökohtia, jotka voisivat ministeriön mielestä johtaa siihen, ettei tulospalkkioiden takaisinperimiseen - pääsäännöstä poiketen - olisi ryhdyttävä. Tämä kannanotto on mielestäni ongelmallinen: jos tulospalkkioiden maksamisessa ei ole noudatettu voimassa olevia säännöksiä, on kysyttävä, onko mahdollista laillisesti luopua tulospalkkioiden takaisinperimisestä. Tällöin on ensinnäkin otettava huomioon luottamuksensuojaperiaate kuten valtiovarainministeriö on esittänyt. Harkittaessa, onko tulospalkka ollut aiheetonta asiaan nähdäkseni vaikuttaa sekin, olisivatko suoritukset tulleet hyväksytyksi, jos ne olisi esitetty toimivaltaiselle ministeriölle. Mielestäni ei voida sulkea pois ajatusta, että tulospalkka on ollut virkamieslain tarkoittamassa mielessä aiheellinen, vaikka sen myöntämisessä on menetelty virheellisesti. Joka tapauksessa niiden ministeriöiden, joilta Valtiontalouden tarkastusvirasto on pyytänyt selvitystä, on itsenäisesti ratkaistava kysymys takaisinperimisestä. Tämän jälkeen, riippuen tehtyjen ratkaisujen sisällöstä, Valtiontalouden tarkastusvirasto voi vielä joutua arvioimaan takaisinperimistä. Asia saattaa myös tulla vireille hallintotuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Valtiovarainministeriön kannanotto pysyy mielestäni ministeriölle kuuluvan harkintavallan rajoissa.

Valtiovarainministeriön luonnoksesta tulospalkkausta koskevaksi ohjekirjeeksi minulla ei ole huomautettavaa.