28.9.1998

Kantelussa oli kysymys siitä, että 1.7.1995 voimaantulleen vankeinhoitoasetuksen ja oikeusministeriön vankeinhoito-osaston vankiloille lähettämän kirjeen nojalla vankilat olivat kieltäytyneet maksamasta vankipotilaiden ulkopuolista sairaanhoitoa. Näiden kustannusten korvausvastuu oli siten siirtynyt valtiolta kunnille.

Päätöksessään oikeuskansleri on todennut, että voimassa olevat säännökset eivät anna riittävän yksiselitteistä perustaa korvauskysymysten ratkaisuille. Vaikka korkein hallinto-oikeus oli sen käsiteltävänä olleessa tapauksessa ratkaissut korvauskysymyksen kuntien hyväksi ja vaikka sanotun päätöksen seurauksena oikeusministeriön vankeinhoito-osasto oli antanut vankiloille menettelyohjeet sanottujen kustannusten korvaamiseksi valtio varoista, oikeuskansleri on pitänyt korvausvastuun nykyistä selkeämpää sääntely tarpeellisena. Vankipotilaan ulkopuolisesta sairaanhoidosta johtuvien kustannusten korvausvastuun tulisi ensisijaisesti määräytyä vankeinhoitoa koskevan lainsäädännön perusteella. Tätä tukee se, että rangaistuksen täytäntöönpano jatkuu myös vangin ollessa vankilan ulkopuolisessa sairaalahoidossa ja vanki on tällöin vankilan vastuulla tarpeellisen valvonnan alaisena. Mikäli korvausvelvoitteen siirtämistä kunnille pidettäisiin perusteltuna, siirrosta tulee tällöin oikeuskanslerin kannan mukaan kuntalain 2 §:n 1 momentin edellyttämin tavoin säätää laintasolla.

VankeinhoitoA 40, 42 §
KuntaL 2 §
ErikoissairaanhoitoL 30, 42 §