8.5.1995

Oikeuskansleri Jorma S. Aallon kirje Upseeriliitto ry:lle 8.5.1995, dnro 869/1/94

TAUSTATIETOJA

Valtioneuvosto oli 22.9.1994 päättänyt esittää tasavallan presidentille, että puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan nimitettäisiin osastopäällikkö, kenraalimajuri Pertti Nykänen 1.12.1994 lukien viiden vuoden määräajaksi.

Valtioneuvoston yleisistunnon pöytäkirjaan on merkitty seuraava puolustusministeri Elisabeth Rehnin lausuma:

"ETYK:n inhimillistä ulottuvuutta koskevan konferenssin Kööpenhaminan ja Moskovan kokousten asiakirjat sisältävät suosituksen, jonka mukaan asevoimien tulisi olla siviiliviranomaisten tehokkaassa ohjauksessa ja valvonnassa sekä niille vastuussa. Liittyessään tarkkailijaksi Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoon (NACC) ja allekirjoittaessaan NATO:n tarjoaman rauhankumppanuussopimuksen (PFP) Suomi sitoutui asettamaan puolustushallintonsa demokraattiseen siviilijohtoon.

Yllä oleviin näkökohtiin sekä yleiseen länsimaiseen käytäntöön viitaten olisi puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan mielestäni tullut nimittää siviilihenkilö. Virkaa hakeneiden joukossa oli myös päteviä ja virkaan sopivia siviilihenkilöitä.

Käymieni keskustelujen perusteella olen kuitenkin esitellyt sotilashenkilön nimittämistä kyseiseen virkaan."

KANTELU

Upseeriliitto r.y. on oikeuskanslerille osoitetussa 11.10.1994 päivätyssä kirjoituksessa esittänyt, että puolustusministeriön kansliapäällikön viran täytön yhteydessä oli käytetty puheenvuoroja, joissa sotilaskoulutus oli nähty yhteiskunnassa diskriminoivana tekijänä. Sotilaskoulutuksen saanutta ei voitaisi valita puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan.

Edellä selostetussa valtioneuvoston pöytäkirjaan merkityssä lausumassa puolustusministeri Elisabeth Rehn tosiasiallisesti oli katsonut Suomen solmimien sopimusten edellyttävän sotilaskoulutuksen saaneen henkilön syrjimistä puolustushallinnon virkaan valittaessa.

Mikäli ministerin tulkinta olisi oikea, jää avoimeksi, koskiko diskriminointi vain virassa olevaa sotilasta eli oliko diskriminointiperuste sotilasvirka vai sotilaskoulutus. Edelleen on selvittämättä, kuinka pitkä aika reservissä riitti siihen, että henkilö voitiin tulkita siviiliksi. Oliko tässä suhteessa eroa ennen siviilivirkaa saadun sotilaskoulutuksen tai sotilasviran hoidon pituudella ja tasolla. Mihin puolustushallinnon virkoihin ministerin tarkoittama "demokraattinen siviilijohto" oli ulotettava.

Edellä esitettyyn viitaten Upseeriliitto r.y. on pyytänyt, että oikeuskansleri selvittäisi, oliko puolustusministeri Elisabeth Rehnin lausuma lainvastainen, ja että oikeuskansleri ryhtyisi toimenpiteisiin kysymyksessä olevien Suomen tekemien sopimusten tulkinnan selkeyttämiseksi.

SELVITYS

Puolustusministeri Elisabeth Rehn on antanut 18.11.1994 päivätyn selvityksen.

Selvityksessään Rehn on esittänyt, että puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan vaadittavia kelpoisuusehtoja oli muutettu puolustusministeriöstä annetun asetuksen 10 ja 29 §:n muuttamisesta 17.9.1993 annetulla asetuksella (822/93) ja sittemmin vielä 18.3.1994 annetulla asetuksella puolustusministeriöstä (218/94).

Ennen asetuksen muutosta kansliapäällikön virkaan saattoi tulla nimitetyksi ainoastaan upseerin ammatillisen koulutustaustan omaava henkilö. Muutos laajensi nimityskelpoisuuden koskemaan muitakin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, muutoin soveltuvan kokemuksen omaavia henkilöitä siten, että 1.10.1993 lukien virkaan voitiin nimittää myös siviilihenkilö.

Kelpoisuusehtojen laajentamista oli asetuksen muutokseen liittyvässä esittelymuistiossa perusteltu mm. pohjoismaisella käytännöllä, hallinnonalan organisaation kehittämistyöllä, ministeriön tehtäväkentällä, ministeriön muutoinkin riittävällä sotilasasiaintuntemuksella sekä puolustuslaitoskomitean jo lähes parikymmentävuotta aiemmin esittämällä kannanotolla.

Kun puolustusministeriön kansliapäällikön virka avautui, virkaan ilmoittautui kelpoisuusehdot täyttäviä siviilejä ja sotilaita. Rehn oli katsonut, että, kun virkaan oli ensi kertaa mahdollista nimittää siviilihenkilö, näin olisi tullut tehdä.

Useissa viimeaikaisissa kansainvälisissä järjestelyissä, joissa Suomi on ollut osallisena, on korostettu, että asevoimien tulisi olla demokraattisen siviilijohdon ohjauksessa ja valvonnassa. Tätä taustaa vasten siviilihenkilön nimittäminen puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan olisi ollut oikea-aikainen signaali ulospäin.

Tätä Rehn oli halunnut korostaa pyytäessään merkitsemään valtioneuvoston pöytäkirjaan kantelukirjoituksessa tarkoitetun lausuman.

Rehnin tarkoituksena ei luonnollisestikaan ollut ollut sotilaskoulutuksen saaneiden henkilöiden syrjiminen viran täytössä. Konkreettisena osoituksena siitä oli, että Rehn oli esitellyt sotilashenkilön nimittämistä virkaan, kuten sitten tapahtuikin.

VASTINE

Upseeriliitto r.y. on 21.12.1994 päivätyssä vastineessaan katsonut, että kantelukirjoituksessa tarkoitettu lausuma ei ollut sopusoinnussa hallitusmuodon ja hallintomenettelylain takaaman kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.

Vastineessa on vielä todettu, että puolustusministerin tarkoittamat sopimukset eivät edellyttäneet sitä, että sotilasvirassa ollutta tai sotilaskoulutuksen saanutta henkilöä ei voitaisi nimittää puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan tai muuhun puolustushallinnon virkaan.

LISÄSELVITYS

Olen hankkinut ulkoasiainministeriöstä asiakirjoja, jotka koskevat ETYK:n inhimillistä ulottuvuutta koskevaa konferenssia ja Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoa (NACC) sekä NATO:n rauhankumppanuussopimusta (PFP).

RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

Totean ensiksi, että puolustusministeri Elisabeth Rehn oli valtioneuvoston yleisistunnossa 22.9.1994 esitellyt sotilashenkilön nimittämistä puolustusministeriön kansliapäällikön virkaan. Valtioneuvosto on yksimielisesti tehnyt sen mukaisen esityksen tasavallan presidentille, joka on suorittanut esitykseen perustuvan nimityksen. Kansliapäällikön virkaan oli ilmoittautunut sekä siviili- että sotilashenkilöitä, joiden kelpoisuuden ja virkaan sopivuuden osalta esittelymuistiossa oli suoritettu virkanimitysasioissa tavanmukainen arviointi.

Toiseksi totean, että Rehn on valtioneuvostossa noudatetun käytännön mukaisesti voinut pyytää merkittäväksi valtioneuvoston pöytäkirjaan lausuman, joka on valaissut hänen käsitystään asiasta.

Tuossa lausumassa on viitattu mm. ETYK:n inhimillistä ulottuvuutta koskevan konferenssin Kööpenhaminan ja Moskovan asiakirjoihin sekä Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) ja NATO:n rauhankumppanuussopimuksen (PFP) asiakirjoihin.

Kööpenhaminan kokouksen asiakirjoissa on muun ohella seuraava osanottajavaltioiden julistus: "--- niistä oikeusperiaatteista, jotka kaikille ihmisille kuuluvan ihmisarvon sekä yhdenvertaisten ja luovuttamattomien oikeuksien täyden ilmaisun kannalta ovat olennaisia, tulee mainita seuraavat :--- (5.6.)- asevoimien ja poliisin tulee olla siviiliviranomaisten valvonnassa ja näille vastuussa---." Moskovan kokouksen asiakirjoissa on vastaava maininta. NATO:n rauhankumppanuussopimuksen (PFP) asiakirjoihin sisältyy maininta puolustusvoimien demokraattisen valvonnan varmistamisesta. Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostoa (NACC) koskevissa asiakirjoissa on viitattu demokraattisesti valvottuihin asevoimiin.

Edellä tarkoitettuja asiakirjoja ei ole laadittu valtiosopimuksen muotoon. Asianomaiset valtiot ovat pyrkineet määrittelemään periaatteita ja suosituksia, joita ne noudattaisivat keskinäisissä suhteissaan. Asiakirjoja ei ole saatettu Suomessa voimaan oikeudellisesti sitovilla eduskuntalaeilla, ja ne ovat siten maan sisäisesti laadultaan suosituksia.

Suomen voimassa olevat perustuslait ja muut lait määrittelevät oikeutemme sisällön esimerkiksi virkanimitysasioissa. Suosituksilla voi luonnollisesti olla merkitystä käytettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvaa valmistelu- tai päätäntävaltaa eduskuntalakiin tai sen nojalla annettuun säännökseen sisältyvän harkintavallan rajoissa.

Kun otetaan huomioon edellä tarkoitettujen asiakirjojen merkityssisältö ja puolustusministeri Elisabeth Rehnin selvityksessään kertomat perustelut menettelylleen, ei Rehnin hänen tehdessä virantäyttämistä koskevan esityksensä ja antaessa kantelussa tarkoitetun lausuman, joka on perustunut hänen tulkintaansa asevoimia koskevista julistuksista, voida katsoa menetelleen lainvastaisesti.

Tämän vuoksi ja kun oikeuskanslerin asiana ei ole ETYK:n eikä muidenkaan edellä kerrottujen asiakirjojen sisällön tulkinta, Upseeriliitto ry:n kirjoitus ei johda enempiin toimenpiteisiin puoleltani.