22.4.1992

Rangaistusvaatimuksen tiedoksisaanut Ruotsin kansalainen oli myöntänyt käyttäneensä tutkalla mitattua ajonopeutta, mutta kiistänyt, että tämä nopeus olisi kyseisellä alueella ollut sallittua suurempi. Rangaistusvaatimuksen laatinut ja tiedoksiantanut poliisimies oli merkinnyt rangaistusvaatimusilmoitukseen, että epäilty ei kiistänyt tekoa. Epäilty oli kieltäytynyt allekirjoittamasta ilmoitusta.

Rangaistusmääräysmenettelyssä käsitellään rikkomuksia, joista niiden vähäisyyden vuoksi tuomioistuimessakin tuomitsemiseen yleensä riittää pelkästään vastaajan myöntäminen. Epäillyn on siten katsottava kiistäneen rikkomuksen ei ainoastaan silloin kun hän on kiistänyt teon, joka rangaistusvaatimukseen on merkitty, vaan myös silloin kun hänen käsityksensä mukaan tekoon liittyy seikkoja, jotka voivat vaikuttaa teon rangaistavuuteen.

Asiassa ei ollut käynyt ilmi todennäköisiä perusteita sen tueksi, että virheellinen merkintä olisi vaikuttanut rangaistusmääräysasian ratkaisuun. Asianmukaisesti toimitetulla esitutkinnalla on kuitenkin yleisesti ottaen merkitystä oikeaan ratkaisuun päätymiselle rikosasioissa. Poliisimiehen huomiota on kiinnitetty siihen, että syylliseksi epäillyn lausuma on myös suppeassa esitutkinnassa kirjattava niin, että siitä saa oikean käsityksen epäillyn suhtautumisesta syyllisyyskysymykseen.