12.2.1992

1 LAUSUNTOPYYNTÖ

Sisäasiainministeriö on oikeuskanslerille osoittamassaan, oikeuskanslerinvirastoon 8 päivänä marraskuuta 1991 saapuneessa kirjeessä pyytänyt lausuntoa poliisin toiminnan laillisuudesta suorittaa automaattista ajonopeuksien valvontaa voimassa olevan lainsäädännön puitteissa liitteenä olleessa muistiossa kerrotulla tavalla.

Kirjeeseen liitetyssä 16.10.1991 päivätyssä sisäasiainministeriön poliisiosaston muistiossa on lyhyesti selostettu, miten automaattinen nopeusvalvonta on tarkoitus toteuttaa. Muistion mukana on muutamia järjestelmään kuuluvalla kameralla otettuja valokuvia ajoneuvoista. Poliisiosasto on myöhemmin toimittanut tänne lisäselvityksiä valvontalaitteistosta ja sen käyttöä koskevista suunnitelmista.

2 AUTOMAATTINEN AJONOPEUKSIEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ

Poliisilla on aikomuksena aloittaa kaksivuotisena kokeiluna automaattinen ajonopeuksien valvonta valtatie 1:llä, välillä Piikkiö - Muurla. Kokeilun tarkoituksena on selvittää valvontalaitteiden toimivuus, valvonnan vaikuttavuus ajonopeuksiin ja liikenneturvallisuuteen sekä tienkäyttäjien suhtautuminen uuteen valvontamuotoon. Sisäasiainministeriö, liikenneministeriö, tiehallitus ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus ovat syksyllä 1991 tehneet järjestelmää koskevan tutkimussopimuksen. Valvonnasta on tarkoitus ilmoittaa tienkäyttäjille tien reunaan asetettavilla kylteillä. Kokeilusta ja siinä käytettävästä valvontajärjestelmästä on annettu julkisuuteen tiedote jo syksyllä 1991. Kokeilun aloittamisesta on niin ikään tarkoitus informoida tiedotusvälineitä.

Valvonta tullaan suorittamaan käyttämällä Norjassa valmistettua Datarec 410 -laitteistoa. Siihen kuuluu tiehen upotettavat mitta-anturit, valokuvauslaitteisto sekä näitä yhdistävä ohjausyksikkö. Laitteisto toimii sillä tavoin, että anturit mittaavat kaikkien ohi ajavien ajoneuvojen nopeuden, mutta kuvauslaitteisto kuvaa vain ne ajoneuvot, jotka ylittävät laitteistoon säädetyn nopeusrajan. Tämä tullaan säätämään sillä tavoin, että vain tietyn virhemarginaalin ylittävällä ylinopeudella ajavat ajoneuvot valokuvataan. Kuvauslaitteisto sisältää salamavalolaitteen, joten ajoneuvosta saadaan tunnistamiskelpoisia valokuvia myös pimeällä ja huonoissa sääoloissa. Filmille tulee kuva, josta näkyy mm. ajoneuvon rekisteritunnus, ainakin etuistuimella ajoneuvossa olevat henkilöt sekä kuvauspaikkaa ja -aikaa koskevat tunnistetiedot.

Filmi kehitetään poliisin valokuvauslaboratoriossa ja siirretään poliisiasemalla olevaan kuvankatselulaitteeseen, jonka monitorille saadaan käyttö valvontalaitteen ottamista kuvista. Kuvat tullaan rajaamaan siten, että autossa olevista henkilöistä näkyy vain kuljettaja. Tämä voidaan toteuttaa käsittelemällä joko negatiivia tai tietyn lisälaitteen avulla monitorikuvaa. Tällä tavoin rajatuista valokuvista tulostetaan videoprintterillä paperikopiot. Vaihtoehtoisin tavoin rajattuja esimerkkivalokuvia on liitetty poliisiosaston muistioon.

Poliisiosasto on muistiossaan ilmoittanut järjestelmällä ilmi saatujen liikennerikkomusten käsittelystä seuraavan. Kokeilun aikana valvontalaitteiden paljastamien liikennerikosten tutkinta suoritetaan voimassa olevien säännösten mukaisesti. Tutkinnan jälkeen valokuvat arkistoidaan tekopaikan poliisipiirissä muiden tutkinta-asiakirjojen yhteyteen. Valokuvista ei pidetä erillistä rekisteriä eikä niitä käytetä muuhun kuin niihin liittyvien rikosten selvittämiseen ja todisteluun tuomioistuimessa. Negatiivit hävitetään tarpeettomina paperikopioiden ottamisen jälkeen.

Hankituista täydentävistä tiedoista ilmenee, että selvittely- ja tutkintatoimiin ryhdytään vain niissä tapauksissa, joissa valokuvasta voidaan riittävän selvästi tunnistaa ajoneuvo ja sen kuljettaja. Autorekisterikeskuksen ajoneuvorekisteristä hankitaan ajoneuvosta ja sen haltijasta tiedot, jotka yhdistetään Datarec-järjestelmästä atk-tulosteena saataviin tietoihin ylinopeudesta. Järjestelmän avulla valmistetaan ajoneuvon haltijalle kirje, jossa tiedustellaan, kuka on kuljettanut autoa tapahtumahetkellä. Jos kirje ei tuota tulosta, selvitetään normaalein tutkintakeinoin ja valokuvaa apuna käyttäen, kuka on kuljettanut ajoneuvoa. Tiedot lähetetään joko paikallispoliisille tai liikkuvan poliisin toimistoon. Kuljettaja pyritään saattamaan oikeudelliseen vastuuseen liikennerikkomuksesta ensisijaisesti käyttämällä rangaistusmääräysmenettelyä.

Edellisessä kappaleessa selostetun selvittelyn ajan tietoja ylinopeudella ajamisesta, ajoneuvosta ja sen haltijasta sekä rikkomustilanteessa otettua valokuvaa säilytetään rekisterissä, josta on käytetty epävirallista nimitystä automaattivalvontarekisteri. Asian tultua loppuun käsitellyksi siihen liittyvät tiedot ja valokuva poistetaan rekisteristä.

Edellä selostettu järjestelmä on jo ollut käytössä Norjassa ja Ruotsissa. Ruotsissa kysymyksessä on kokeilu, mutta Norjassa järjestelmä on ollut pysyvästi käytössä kesäkuusta 1988 alkaen. Vastaavia järjestelmiä on käytetty myös eräissä Keski-Euroopan maissa.

Esittelijäneuvos Klaus Helminen on oikeuskanslerinviraston edustajana käynyt 2.12.1991 itse paikalla tutustumassa laitteiston toimintaan poliisiauton avulla järjestetyssä kokeellisessa valvontatilanteessa sekä ajonopeustietojen ja valokuvien käsittelyyn ja yhdistelyyn liikkuvan poliisin Turun ja Porin osastossa Turussa. Poliisiosaston ylitarkastaja Markku Väinölä ja liikkuvan poliisin edellä mainitun osaston päällikkö ylikomisario Sven-Olof Hassel ovat esitelleet laitteiston ja selostaneet sen toimintaa sekä suunnitelmia siitä, miten ilmi tulevia rikkomusasioita on tarkoitus käsitellä.

3 HANKITUT LAUSUNNOT

Sisäasiainministeriön kirjelmän johdosta olen pyytänyt lausunnon liikenneministeriöltä siltä osin kuin asia kuuluu tiehallinnon ja muutoin liikenneministeriön toimialaan sekä tietosuojavaltuutetulta valvontamenettelyyn liittyvistä tietosuojakysymyksistä.

3.1 Liikenneministeriön lausunto

Liikenneministeriö on 11.12.1991 päivätyn lausuntonsa mukana toimittanut tänne jäljennöksen tiehallituksen 26.11.1991 päivätystä lausunnosta. Liikenneministeriö esittää lausunnossaan muun muassa seuraavan.

Liikennevalvonnan merkitystä kuljettajien ajokäyttäytymiseen vaikuttajana pidetään kiistattomana. Kiinnijäämisriskiä lisäämällä kyetään vähentämään vaarallista liikennekäyttäytymistä. Koska poliisin henkilöstöresurssit eivät ole seuranneet liikenteen voimakasta kasvua, päähuomio on kiinnitetty valvontataktiikan parantamiseen ja teknisten apuvälineiden käytön lisäämiseen. Automaattisen liikennevalvonnan kokeilu on osa niitä toimenpiteitä, joilla pyritään tehostamaan liikennevalvontaa. Määrärahat näihin kokeiluihin on myönnetty eduskunnan hyväksyminä vuosien 1990 ja 1991 valtion tulo- ja menoarvioissa.

Liikenneministeriön mielestä automaattivalvonnan käyttöönottoon tai siitä pidättäytymiseen on Suomessakin otettava perusteltu kanta. Tästä syystä asian selvittelyä ja kokeilua on pidettävä tarpeellisena.

Lausunnossa selostetaan liikenneturvallisuuden tehostamisesta tehtyjä valtioneuvoston periaatepäätöksiä ja niiden johdosta liikenneministeriön hallinnonalalla suoritettuja toimenpiteitä. Automaattivalvonnan kokeilua on vuonna 1991 suunniteltu sisäasiainministeriössä yhdessä mm. liikenneministeriön ja tielaitoksen edustajien kanssa. Liikenneministeriön intressissä on erityisesti selvittää, millä tavalla kuljettajien ajokäyttäytyminen mahdollisesti muuttuu sellaisella tiellä, jossa on kameravalvontaa. Myös tielaitos on osallistunut kokeilun rahoitukseen ja esimerkiksi valvontalaitteiden asennukseen.

Liikenneministeriö toteaa, että sisäasiainministeriön lausuntopyynnön liitteenä olevassa muistiossa selostettu automaattisen nopeusvalvonnan kokeilun toteuttamistapa vastaa niitä keskusteluja, joita mm. liikenneministeriön ja sisäasiainministeriön välillä on käyty. Nopeusrajoituksen ylittäneiden kuljettajien valokuvaamisen osalta lausunnossa viitataan pakkokeinolain 6 luvun 4 §:ään, jonka mukaan poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä valokuvan tunnistamista ja rikoksen selvittämistä varten.

Tiehallitus ilmoittaa lausunnossaan 26.11.1991 pitävänsä sisäasiainministeriön suunnittelemaa automaattisen nopeusvalvonnan kokeilua tarpeellisena ja hyväksyttävänä. Liikenteen valvonnan tehostaminen on nykytilanteessa mahdollista lähinnä valvontamenetelmiä parantamalla. Tähän tekniikka voi antaa mahdollisuuden. Lopullinen johtopäätös automaattisen valvonnan käyttökelpoisuudesta voidaan tehdä vasta kokeilun jälkeen.

Tiehallitus ei näe kokeilun sanottavasti vaarantavan yksilön tietosuojaa. Lausunnossa viitataan siihen, että kameraa on käytetty liikenteen valvonnassa aikaisemminkin ja että nopeusrajoituksia noudattavia ei kuvata. Automaattisesta valvonnasta ilmoitetaan myös tien varrelle sijoitettavassa tiedotuskilvessä. Tielaitos on osallistunut kokeilun suunnitteluun sekä valvontalaitteiden asennukseen.

3.2 Tietosuojavaltuutetun lausunto

Tietosuojavaltuutettu on 20.12.1991 päivätyssä lausunnossaan selostanut valvontajärjestelmää ja erityisesti ajoneuvoista otettujen valokuvien ja ylinopeutta koskevien tietojen käsittelyä ja säilyttämistä ns. automaattivalvontarekisterissä. Lausunnossa todetaan, että rekisterin tietoja negatiiveineen on tarkoitus säilyttää, kunnes rangaistusmääräys- tai rikesakkoasia on tullut lainvoimaiseksi. Henkilörekisterilainsäädännön soveltamisen osalta tietosuojavaltuutettu on esittänyt muun muassa seuraavan.

Automaattivalvontarekisteri on henkilörekisterilaissa tarkoitettu henkilörekisteri, jonka ylläpitoon on sovellettava henkilörekisterilain säännöksiä. Automaattivalvonnassa syntyvät negatiivit ja valokuvat sekä rekisteriin liittyvä muu manuaalinen aineisto kuuluvat rekisteriin. Henkilörekisterilain ja -asetuksen ohella tulevat sovellettaviksi myös yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain eräät säännökset ja poliisin henkilörekisteristä annettu asetus.

Henkilörekisterilain keskeisiin tavoitteisiin kuuluu rekisterinpidon avoimuus. Poliisi on ilmoittanut toteuttavansa automaattisen nopeusvalvonnan ilmoittamalla siitä etukäteen näkyvällä kyltillä ja myös sanomalehdissä. Tietosuojavaltuutettu katsoo, ettei suunnitellusta menettelystä ole tietosuojan kannalta huomautettavaa.

Henkilörekisterilain 4 §:n mukaan rekisterin käytön tulee olla asiallisesti perusteltu rekisterinpitäjän hallinnon ja toiminnan kannalta. Asianmukaisuusvaatimus edellyttää muun ohella, että rekisteriin talletettavat tiedot hankitaan lainmukaisesti. Tältä kannalta keskeinen kysymys on, onko poliisilla toimivaltaa kuvata suunnitellulla tavalla ajoneuvoja ja niissä olevia. Tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan asianmukaisuusvaatimus vaikuttaa myös negatiivin käsittelyyn.

Rekisterinpitäjälle on henkilörekisterilain 3 §:ssä asetettu huolellisuusvelvoite, jonka mukaan rekisterinpidossa on toimittava niin, ettei rekisteröidyn yksityisyyden suojaa taikka hänen etujaan ja oikeuksiaan perusteettomasti loukata. Huolellisuusvelvoitteen mukaisesti rekisterin käytöstä on annettava ohjeet, joihin tulisi sisällyttää myös tietosuojavaltuutetun lausunnosta ilmenevistä seikoista johtuvat velvoitteet.

Henkilörekisterilain 5 §:n mukaan henkilörekisteriin saadaan kerätä vain sellaisia tietoja, jotka ovat rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisia. Automaattivalvontarekisteriin kerätään henkilötietoja rikoksesta epäillyistä. Rekisteri sisältää siten henkilörekisterilain 6 §:ssä tarkoitettuja arkaluonteisia henkilötietoja. Poliisilla on lain 7 §:n 1 kohdan mukaan oikeus sellaisten tietojen keräämiseen ja tallettamiseen.

Ajoneuvon haltijaa koskevien tietojen tallettamista rekisteriin voidaan pitää rikoksen selvittämisen ja rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisena henkilörekisterilain 5 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. Koska ajoneuvon haltijan asema saattaa tutkinnan aikana muuttua rikoksesta epäillyksi, tulisi rekisterinpitäjän huolehtia siitä, ettei missään vaiheessa pääsisi syntymään erehdyksen vaaraa ajoneuvon haltijan asemasta.

Ylinopeustapahtumasta otetun valokuvan negatiivista ja siitä kehitetystä kuvasta voivat näkyä kuljettajan lisäksi myös muut ajoneuvon matkustajat. Tietosuojavaltuutettu on tältä osin lausunut kannanottonaan, että ajoneuvon matkustajia koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista automaattivalvontarekisteriin ei voitane pitää henkilörekisterilain mukaan rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellisena. Tietosuojavaltuutettu katsoo asianmukaisimmaksi menettelyksi matkustajien kuvan peittämiseksi negatiivin käsittelyn ennen valokuvan kehittämistä niin, ettei matkustajia voida enää myöhemmin tunnistaa. Menettely on asianmukaista kirjata myös annettaviin rekisterinpidon ohjeisiin.

Henkilörekisterilain 9 §:n mukaan rekisterinpitäjän on käyttämällä luotettavia tietolähteitä sekä muutoinkin huolehdittava siitä, ettei rekisteriin merkitä virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita tietoja. Automaattisen kameravalvonnan ajonopeutta mittaavat laitteet on todettu tarkoiksi. Poliisi on lisäksi ilmoittanut poistavansa tiedot tapauksissa, joissa virhelaskelman vaara on olemassa. Valokuvauskynnys on poliisin ilmoituksen mukaan niin korkea, että mahdollinen vähäinen virhe ajanotossa ei voi johtaa laillista nopeutta ajaneen sakottamiseen. Mikäli asiassa menetellään poliisin ilmoittamalla tavalla ja ilmoitetut seikat kirjataan annettaviin ohjeisiin, tietosuojavaltuutetulla ei tässä suhteessa ole huomautettavaa.

Henkilörekisterilain 16 §:n mukaan henkilörekisterissä olevia henkilötietoja saadaan eräin poikkeuksin käyttää vain siihen tarkoitukseen, joka on määritelty ennen tietojen keräämistä. Poliisi on ilmoittanut, ettei automaattivalvontarekisterin tietoja tultaisi käyttämään muuhun kuin käyttötarkoituksensa mukaisin tavoin. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että rekisteröidyn oikeusturvan kannalta on perusteltua menetellä ilmoitetun mukaisesti, mikä vastaa myös Norjassa noudatettavaa menettelyä.

Rekisterinpitäjän on henkilörekisterilain 26 §:n mukaan huolehdittava henkilörekisterin asianmukaisesta suojauksesta. Suojaustason on oltava erityisen korkea, kun on kysymys arkaluonteisista tiedoista. Rekisterin käyttöoikeudet tulee rajata niin, että vain ne, joiden tehtäviin rekisterin ylläpitotehtävät kuuluvat, voivat tehtäviensä mukaisessa laajuudessa päästä käsittelemään rekisterin sisältämiä tietoja. Tietosuojavaltuutetulla ei ole huomautettavaa automaattivalvontarekisterin tietojen suojauksen suhteen, mutta edellyttää, että suojauksesta otetaan velvoitteet annettaviin ohjeisiin.

Tietosuojavaltuutettu pitää perusteltuna poliisin ilmoittamaa menettelyä, jonka mukaan rekisterinpitäjä poistaisi ja hävittäisi automaattivalvontarekisteristä tiettyä ylinopeustapausta koskevat tiedot mukaan lukien filminegatiivin silloin, kun asianomainen rangaistusmääräys-, rikesakko- tai rikosoikeudenkäyntiasia on saanut lainvoiman. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että tiedot tulisi vastaavin tavoin hävittää myös silloin, kun poliisi on jättänyt asian tutkimisen sikseen, viimeistään kuitenkin rikoksen syytteeseenpanon vanhentuessa. Myös hävittämisestä on aiheellista ottaa tarkemmat ohjeet pysyväismääräyksiin.

Tietosuojavaltuutettu lausuu tiivistelmänä lopuksi katsovansa, että suunnitellun kokeilun toteuttamiseen ei ole henkilörekisterilain kannalta estettä, jos automaattivalvonta ja erityisesti valokuvan ottaminen myös matkustajasta on poliisin toimivallan mukaista ja jos rekisterinpidossa noudatetaan edellä tarkemmin kuvattuja menettelyitä.

4 MUIDEN POHJOISMAIDEN SÄÄNNÖKSET

4.1 Ruotsi

Ruotsissa on säädetty erityinen laki valvontakameroista, lag om övervakningskameror 7.6.1990 (SFS 1990:484). Laki koskee henkilövalvontaan käytettäviä TV-kameroita ja muita optiselektronisia kojeita sekä niihin verrattavia laitteita. Laissa tarkoitetun valvontakameran käytöstä on pääsääntöisesti tiedotettava kyltillä tai muulla tehokkaalla tavalla. Tiedottamisvelvollisuudesta on säädetty poikkeuksia, mm. poliisin suorittaman automaattisen nopeusvalvonnan osalta. Valvontakameran käyttämiseen vaaditaan lääninhallituksen lupa, jos kamera voidaan kohdistaa paikkaan, johon yleisöllä on pääsy. Myös lupavaatimuksesta on yhtenä poikkeuksena poliisin suorittama automaattinen nopeusvalvonta.

Edellä mainitun lain säätämisen yhteydessä on samalla muutettu (SFS 1990:485) salassapitolakia, sekretesslagen. Muutetun 32 §:n mukaan salassa pidettäviä ovat yksityisen henkilökohtaisista olosuhteista valvontakameralla hankitut tiedot, jos voidaan olettaa niiden paljastamisen aiheuttavan haittaa asianomaiselle tai hänelle läheiselle henkilölle.

Valokuvan ottamisesta rikosten selvittämiseksi ja rikoksentekijäin rekisteröimiseksi säädetään Ruotsin oikeudenkäymiskaaren, rättegångsbalken, 28 luvun 14 §:ssä (SFS 1974:573). Säännöksen mukaan valokuva saadaan ottaa rikoksen johdosta pidätetystä ja vangitusta, niin myös muusta henkilöstä, jos se on tarpeen sellaisen rikoksen selvittämiseksi, josta voi seurata vankeutta.

4.2 Norja

Norjassa ei ole erityistä lakia kameravalvonnasta eikä nimenomaista toimivaltasäännöstä poliisin suorittamasta automaattisesta nopeusvalvonnasta. Norjan rikoslakiin, alminnelig borgerlig Straffelov, on kuitenkin lailla nro 5/15.3.1991 lisätty uusi 390 b §, jossa säädetään sakolla rangaistavaksi kameravalvonnan ("fjernsynsovervåkning") suorittaminen julkisella paikalla tiedottamatta valvonnasta näkyvästi kyltillä tai muulla tavalla. Lakiehdotuksen perusteluista ilmenee, että säännöksellä on nimenomaan tarkoitettu tehdä mahdolliseksi poliisin suorittama automaattinen nopeusvalvonta, jonka toimittamisesta yleisölle tiedotetaan.

Samalla on lisätty Norjan rikosprosessilakiin, lov om rettergangsmåten i straffesaker (straffeprosessloven), uusi 202 a §. Sen mukaan tuomioistuin voi säännöksestä ilmenevin edellytyksin antaa luvan julkisella paikalla salaisesti eli ilman yleisölle tiedottamista tapahtuvaan kameravalvontaan. Lupa voidaan antaa korkeintaan neljäksi viikoksi kerrallaan. Säännös koskee myös esimerkiksi poliisin suorittamaa valvontaa.

4.3 Tanska

Tanskassa on voimassa 9.6.1982 annettu yksityisen kameravalvonnan kieltävä laki, lov om forbud mod privates TV-overvågning m.v. nr 278/82. Lain 1 §:ssä säädetään, että yksityinen ei saa suorittaa TV-valvontaa kadulla, tiellä taikka muulla sellaisella yleisön käytössä olevalla paikalla tai vastaavalla alueella. Näin ollen kieltosäännös ei koske viranomaisen, esimerkiksi poliisin, suorittamaa valvontaa.

Tanskan oikeudenkäyntilain, retsplejelov, mukaan valokuvan ottaminen identifiointia varten rinnastetaan henkilönkatsastukseen. Oikeudenkäyntilain 792 a §:n mukaan mm. valokuva saadaan ottaa rikoksesta epäillystä, jos toimenpiteellä saattaa olla olennainen merkitys rikoksen selvittämiselle. Lain 792 f §:n mukaan poliisi ei saa myöhempää tunnistamista varten säilyttää henkilöistä otettuja valokuvia, paitsi jos asianomainen on ollut epäiltynä eikä häntä ole todettu syyttömäksi tai syytteestä häntä vastaan ole luovuttu.

5 AUTOMAATTIVALVONTAKOKEILUN VALMISTELUA KOSKEVISTA PERIAATEPÄÄTÖKSISTÄ

Valtioneuvosto on lakien noudattamisen valvontaa koskevan yhteiskuntapolitiikan osalta viime vuosina kiinnittänyt erityistä huomiota liikennevalvonnan tehostamiseen. Tutkimustulosten perusteella on osoitettu, että tieliikenteessä ylinopeudet lisäävät onnettomuusriskiä. Sisäasiainministeriö ja liikenneministeriö ovat kumpikin katsoneet, että liikennevalvontaa tulisi tehostaa.

Valtioneuvosto on 21.12.1989 tehnyt periaatepäätöksen poliisin toimenpiteistä liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Periaatepäätöksen 1. kohdassa lausutaan, että liikennevalvontaa lisätään ja poliisin ennaltaestävää liikenneturvallisuustyötä tehostetaan. Liikkuvan poliisin voimavarat pyritään käyttämään mahdollisimman täysimääräisesti käytännön liikennevalvontaan ja muuhun liikenneturvallisuustyöhön. Tässä tarkoituksessa on perustettu vuosiksi 1990 - 1992 liikkuvan poliisin kehittämishanke. Periaatepäätöksen 11. kohdassa on päätetty asettaa sisäasiainministeriön, liikenneministeriön, liikkuvan poliisin ja Liikenneturvan yhteistyöelin.

Toisen parlamentaarisen liikennekomitean mietinnön "Liikenne 2000" (komiteanmietintö 1991:3) 4.5.6. jaksossa todetaan, että liikennekäyttäytyminen on käynyt yhä holtittomammaksi. Olennainen osuus tähän katsotaan olevan kiinnijoutumisriskin alhaisuudella. Jaksossa lausutaan edelleen: "Esimerkiksi rutiininomaisessa ajonopeusvalvonnassa voidaan siirtyä enemmän automatisoituun valvontaan. Näin voidaan olennaisesti tehostaa ajotapavalvontaa." Seuraavassa eli 4.5.7. jaksossa tarkastellaan ajotapavalvonnan automatisointia. Siinä esitetään, että liikenteen riskejä lisääviä ajotapoja, muun muassa ylipainoja ja -nopeuksia, voidaan rekisteröidä valvontalaitteilla.

Valtioneuvosto on 21.3.1991 tehnyt periaatepäätöksen tie- ja vesiliikenteen turvallisuutta edistävistä toimenpiteistä erityisesti liikennejuopumuksen osalta. Periaatepäätöksen 9. kohdassa lausutaan, että teknisten apuvälineiden käyttöä liikennevalvonnassa pyritään lisäämään.

Pääministeri Esko Ahon hallitusohjelman 26.4.1991 liikennettä ja viestintää koskevassa 14. jaksossa lausutaan muun muassa seuraavaa: "Liikenneturvallisuutta parannetaan liikennevalvontaa tehostamalla, asennekasvatuksen keinoin sekä tarkistamalla rattijuopumusta ja vesiliikennejuopumusta koskevia säädöksiä."

Automaattisen ajonopeuksien valvonnan kokeilua ovat yhteistyössä valmistelleet sisäasiainministeriö, liikenneministeriö, tielaitos ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus, niin kuin edellä 2. jaksossa on mainittu.

6 OIKEUDELLISTEN NÄKÖKOHTIEN TARKASTELU

6.1 Yleisiä näkökohtia poliisin toimivallan sääntelystä

Tärkeimmät poliisia ja poliisitoimintaa koskevat säädökset ovat poliisilaki (84/66) ja poliisiasetus (737/85) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen. Poliisin tehtävistä ja toimivaltuuksista säädetään eräissä muissakin laeissa ja asetuksissa.

Poliisin tehtäviä koskeva perussäännös on poliisilain 1 §:ssä. Siinä säädetään, että poliisin tehtävänä on laillisen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen suojaaminen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitäminen. Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kuuluu muun muassa liikenneturvallisuus, jonka merkitys viime vuosina on korostunut.

Poliisilain säätämisen jälkeen on vakiintunut se periaatteellinen näkemys, että poliisilla on vain lakiin perustuvaa valtaa. Poliisin toimivaltuuksien tulee perustua laissa tai asetuksessa olevaan säännökseen taikka tavanomaisen oikeuden normiin. Nykyisen käsityksen mukaan poliisilla ei ole yleisvaltuutta, johon nojautuen olisi valta puuttua henkilöiden vapauspiiriin aina silloin, kun se on välttämätöntä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Kysymys poliisin toimenpiteen oikeusperusteesta tulee harkittavaksi silloin, kun poliisi tehtävänsä suorittamiseksi joutuu puuttumaan yksilön perus- tai ihmisoikeuksiin taikka henkilön muutoin suojattuun vapauspiiriin. Sitä vastoin on mielestäni katsottava, että poliisilla ilman erityistä toimivaltuusperustettakin on valta tehtävänsä suorittamiseksi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joihin yksityishenkilölläkin on valta vastaavassa tilanteessa.

Poliisin toimivaltuuksista järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi säädetään ennen muuta poliisilain 2. lukuun sisältyvissä säännöksissä. Liikennevalvonnassa kysymykseen tulevista poliisin toimenpiteistä säädetään lisäksi tieliikennelaissa (267/81). Varsin yksityiskohtaiset säännökset rikosten esitutkinnassa käytettävistä pakkokeinoista sisältyvät pakkokeinolakiin (450/87). Useissa muissa laeissa ja asetuksissa on lisäksi yksittäisiä säännöksiä poliisin toimivaltuuksista.

Voimassa olevaa poliisilakia säädettäessä ei vielä pyritty johdonmukaisesti kartoittamaan, mistä toimivaltuuksista lakiin tulisi ottaa säännökset, jotta poliisi tehtäviään suorittaessaan voisi nojautua laissa oleviin nimenomaisiin normeihin. Varsinkin poliisin suorittamien valvontatoimenpiteiden osalta joudutaan eräiltä osin edelleen tukeutumaan tavanomaiseen oikeuteen. Tämä ilmenee muun muassa eduskunnan lakivaliokunnan kannanotosta sen käsitellessä vuonna 1972 hallituksen esitystä laiksi rikoslain täydentämisestä eräillä yksityiselämän suojan loukkaamista koskevilla rangaistussäännöksillä (lakivaliokunnan mietintö nro 5/1972 vp. s.2).

Poliisia koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä on pyrkimyksenä ollut säännellä poliisin toimivaltuudet riittävän yksityiskohtaisin laintasoisin säännöksin. Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia koskevissa sopimuksissa niin ikään edellytetään, että ihmisoikeuksien turvaamaan vapauspiiriin kajoavista poliisin toimenpiteistä säädetään riittävän täsmällisesti kansallisessa lainsäädännössä.

Kun kysymykseen tulee poliisin käyttöön ottama uudentyyppinen toimintamuoto, jollainen on esimerkiksi automaattinen nopeusvalvonta, sen tueksi ei voida vedota tavanomaiseen oikeuteen. Perusteeksi ei sinänsä riitä myöskään se, että vastaavanlainen toiminta jossakin muussa maassa on katsottu lainmukaiseksi. Harkittaessa kysymystä Suomen oikeuden kannalta voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota niihin perusteisiin, joita on esitetty muissa maissa, varsinkin oikeusjärjestykseltään maatamme lähellä olevissa pohjoismaissa.

6.2 Poliisin valta suorittaa automaattista nopeusvalvontaa

Automaattisessa ajonopeuksien valvonnassa käytettävä laitteisto mittaa tiehen upotetuilla antureilla ajoneuvojen ajonopeuksia ja ottaa tien varrella oleviin rakennelmiin sijoitetulla valvontakameralla valokuvan ylinopeutta ajavista ajoneuvoista, niin kuin edellä on selostettu. Seuraavassa tarkastellaan poliisin toimivaltuuksia erikseen nopeusvalvontalaitteiden käyttämisen, kameravalvonnan ja ylinopeutta ajavien ajoneuvojen valokuvaamisen osalta.

6.2.1 Nopeusvalvontalaitteet

Ajonopeuksien valvonta tieliikenteessä on välttämättä suoritettava teknisin laittein. Nykyään valvonta on toteutettu pääosin tutkalaittein taikka ajamalla poliisitunnuksia vailla olevalla poliisin autolla ylinopeutta kuljetetun auton perässä ja toteamalla ajoneuvojen nopeudet poliisiauton nopeusmittarista. Seurattavana ollut ylinopeutta kuljetettu ajoneuvo sekä nopeusmittarin lukema ynnä kellonaika voidaan tällöin todistelutarkoituksessa valokuvata esimerkiksi ns. Traffipax-kameralla.

Ajonopeuksia on voitu valvoa myös mittaamalla tarkoilla kellolaitteilla aika, minkä ajoneuvo on kulkenut tiettyjen mittauspisteiden välillä. Näiden tietojen avulla voidaan laskea ajoneuvon nopeus.

Automaattisessa nopeusvalvonnassa ajonopeudet mitataan ajorata-antureilla. Tulokset saadaan tulostetuiksi ajoneuvokohtaisesti. Menetelmä on periaatteessa sama kuin edellisessä kappaleessa selostettu, pitkään käytössä ollut menettelytapa. Korkeatasoisen tekniikan johdosta automaattiseen nopeusvalvontaan käytettävän laitteiston mittaustulokset on koetilanteissa havaittu varsin luotettaviksi ja niiden virhemarginaalit pieniksi. Nopeus mitataan ajoneuvon kunkin pyöräparin osalta erikseen ja mittaustulosten tarkistamisessa käytetään hyväksi myös ajoneuvotyypistä olevia tietoja.

Poliisin toimivaltuuksien kannalta on pidetty ongelmattomana ajoneuvojen nopeuksien mittaamista nykyisin teknisin menetelmin, joiden käytöllä ei puututa kansalaisten suojeltuihin oikeuksiin. Ongelmat ovat koskeneet lähinnä mittaustarkkuutta ja sen johdosta sovellettavia virhemarginaaleja. Nopeusvalvontatutkan käyttöä poliisin suorittamassa liikennevalvonnassa on lailla tuettu siten, että on säädetty erillinen laki nopeusvalvontaa vaikeuttavien laitteiden kieltämisestä (733/85).

Selostetuilla perusteilla pidän sinänsä selvänä, että poliisilla voimassa olevan oikeuden mukaan on valta suorittaa ajonopeuden mittauksia alussa mainitulla Datarec 410 -nopeusvalvontajärjestelmään kuuluvalla anturilaitteistolla.

6.2.2 Kameravalvonta

Automaattisessa nopeusvalvonnassa on tarkoitus käyttää tien varteen pystytettyihin pylväsrakennelmiin sijoitettuja valvontakameroita. Pylväsrakennelmat ovat selvästi havaittavissa, mutta ajoneuvon kuljettaja ei voi ennalta tietää, onko valvonta käynnissä ja mihin pylväsrakennelmaan kamera milloinkin on sijoitettu. Sisäasiainministeriön poliisiosaston ilmoituksen mukaan automaattisesta ajonopeuksien valvonnasta on tarkoitus tiedottaa näkyvästi kylteillä ja myös tiedotusvälineiden välityksellä. Tavoitteena nimittäin on pyrkiä ennalta tiedotetulla valvonnalla vaikuttamaan kuljettajien ajokäyttäytymiseen.

TV-monitoreja ja vastaavia valvontakameroita käytetään maassamme enenevässä määrin julkisten paikkojen ja alueiden valvomiseen. Esimerkiksi Helsingissä poliisi käyttää apunaan valvontakameroita järjestyksen ja liikenteen valvonnassa muun muassa rautatieasemalla ja eräillä keskikaupungin katu- ja risteysalueilla. Kameroita käytetään samoin eräiden julkisten rakennusten ja niiden vierusalueiden turvallisuusvalvontaan.

Ruotsissa ja Tanskassa on nimenomaiset lait, jotka koskevat kameravalvontaa, niin kuin edellä 4. jaksossa on selostettu. Tanskan laki tosin rajoittaa vain yksityisten suorittamaa kameravalvontaa. Myös Norjassa on säännöksiä kameravalvonnasta. Norjan ja Ruotsin laeissa on suhtauduttu torjuvammin salaiseen kameravalvontaan kuin sellaiseen, josta näkyvästi tiedotetaan yleisölle. Suomen lainsäädännössä ei ole säännöksiä kameravalvonnasta.

Kameravalvonta, ainakin jos se tapahtuu tarkkaillun henkilön tietämättä, saattaa olosuhteista riippuen loukata kotirauhan ja yksityisyyden suojaa. Hallitusmuodon 11 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisten kotirauha on loukkaamaton. Kotirauhan rikkomista koskevat rangaistussäännökset ovat rikoslain 24 luvussa. Yksityisen kotirauhan suojapiiri on ilmaistu tuon luvun 1 §:n 1 momentissa sanoilla "hänen asuntoonsa, olkoonpa huoneeseen, taloon, kartanoon tahi alukseen". Hallitusmuodon 11 §:n 2 momentin mukaan kotietsinnän edellytyksistä ja toimittamisesta säädetään lailla. Kotietsintää koskevat säännökset ovat pakkokeinolain 5 luvussa. Eräät muutkin toimivaltuuksia koskevat säännökset antavat poliisille oikeuden kohdistaa toimenpiteitä myös kotirauhan piiriin.

Kotirauhansuojaa koskevia säännöksiä on täydennetty vuonna 1972 rikoslain 24 lukuun lisätyllä uudella 3 b §:llä (543/72), jossa säädetään rangaistus kotirauhan piirissä oleskelevaan henkilöön kohdistuvasta teknisellä laitteella tapahtuvasta salakuuntelusta ja -katselusta. Eduskunnan lakivaliokunta on sanottujen säännösten rikoslakiin lisäämistä koskevassa, jo aiemmin mainitussa mietinnössään lausunut muun muassa seuraavaa (LaVM nro 5/1972 vp. s.2): "Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että poliisi suorittaessaan rikostutkintaa voi joutua teknisellä laitteella tarkkailemaan rikoksesta epäiltyä. Tällaisesta tarkkailusta ei ole olemassa nimenomaisia säännöksiä. Kuitenkin on selvää, etteivät ehdotetut rangaistussäännökset vaikuta oikeudellisesti poliisin valtaan suorittaa mainittua tarkkailua. Poliisilla on rangaistussäännöksistä huolimatta oikeus suorittaa tarkkailua siinä määrin kuin sillä lain tai tavanomaisen oikeuden perusteella on siihen nyt mahdollisuus." Valiokunta on samalla kiirehtinyt yksityiskohtaisten säännösten valmistelemista poliisin suorittamasta tarkkailusta. Tästä ei kuitenkaan toistaiseksi ole annettu säännöksiä.

Parlamentaarisen poliisikomitean mietinnön (komiteanmietintö 1986:16) viestinnän ja yksityisyyden suojaa koskevassa alajaksossa (s. 368 - 371) viitataan poliisin toimivallan osalta edellä selostettuun lakivaliokunnan kannanottoon. Mietinnössä katsotaan, että poliisilla on tarkkailuoikeus lakivaliokunnan kannanoton osoittamissa rajoissa.

Yksityisyyden suojasta ei muutoin ole hallitusmuodossa tai muualla yleissäännöstä. Rikoslain 27 lukuun on vuonna 1974 lisätty yksityiselämän loukkaamista koskeva rangaistussäännös 3 a § (908/74), jossa yhteydessä luvun otsikko on muutettu kuulumaan "Kunnian ja yksityiselämän loukkaamisesta". Rangaistavasta yksityiselämän loukkaamisesta on kysymys, jos joku ilman laillista oikeutta joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai muulla sen kaltaisella tavalla julkisesti levittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan, joka on omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä. Yksityisyyden suojaa säännellään myös henkilörekisterilaissa (471/87), jota tarkastellaan jäljempänä.

Suomen osalta 10.5.1990 voimaan tulleen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklan 1. kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2. kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä eräiden sopimuksenkohdassa tarkemmin lueteltujen etujen suojaamiseksi, niin kuin epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi. Tiedossani ei ole Euroopan neuvoston ihmisoikeustoimikunnan tai -tuomioistuimen ratkaisua, joka koskisi kameravalvonnan suorittamista julkisella paikalla.

Edellä on mainittu rikoslaissamme oleva rangaistussäännös, joka koskee kotirauhan suojapiirissä oleskelevaan henkilöön kohdistuvaa salakuuntelua ja -katselua. Vastaavaa säännöstä muualla kuin kotirauhan piirissä, esimerkiksi julkisella paikalla, oleskelevan henkilön osalta ei lainsäädäntöömme sisälly. Se ei siten sisällä kieltosäännöstä, joka koskisi yksityisenkään henkilön kiikarilla, kameralla tai vastaavalla laitteella suorittamaa julkisella paikalla oleskelevan henkilön tarkkailua.

Poliisi on järjestyksen ja liikenteen valvomiseksi jo vuosia suorittanut kameravalvontaa eräillä julkisilla paikoilla. Poliisi on pitänyt valvontaa laillisena, eikä sen oikeutusta yleensä ole asetettu kysymyksenalaiseksi. Toisaalta on todettava, että yksityisyyden suoja oikeudessamme on tehostumassa. Voimassa oleva oikeutemme ei mielestäni kuitenkaan aseta estettä tässä tarkasteltavana olevalle poliisin yleisellä tiellä kameran avulla suorittamalle ajonopeuksien valvonnalle.

Poliisin suorittaman kameravalvonnan sallittavuuteen ei myöskään vaikuta se, että valvonta kohdistuu moottoriajoneuvoon ja sen kuljettajaan. Pakkokeinolain 5 luvun 1 §:n mukaan muun muassa suljetussa kulkuneuvossa, esimerkiksi autossa, suoritettu etsintä on kotietsintä. Moottoriajoneuvon liikennekelpoisuuden tarkastamisesta on erityissäännös tieliikennelain (267/81) 93 §:n 2 momentissa. Ajoneuvo muodostaa siten näiden säännösten mukaan tietynlaisen suojapiirin, johon tunkeutumisesta on nimenomaisia toimivaltuussäännöksiä. Rikoslain 24 luvussa olevia kotirauhan suojaa koskevia säännöksiä tulkitaan kuitenkin siten, ettei yleisellä paikalla liikenteessä kuljetettavan ajoneuvon haltija nauti tuon luvun säännöksissä tarkoitettua kotirauhansuojaa. Näin ollen yleisellä tiellä tai vastaavassa paikassa sijaitsevassa ajoneuvossa olevan henkilön tarkkailemiseen soveltuvat edellisessä kappaleessa esitetyt näkökohdat.

Kameravalvonnasta on säännöksiä muiden pohjoismaiden lainsäädännössä. Myös meillä oikeuskehitys on kulkemassa siihen suuntaan, että yksityisyyden suoja on laajenemassa ja tehostumassa. Niinpä edellä mainitussa parlamentaarisen poliisikomitean mietinnössä on ehdotettu viestinnän ja yksityisyyden suojaa koskevan erillisen lain säätämistä. Ehdotuksen mukaan siinä säädettäisiin teknisin laittein tapahtuvasta kuuntelusta ja tarkkailusta.

Kansalaiset mieltänevät varsinkin salaisen optisen valvonnan julkisilla paikoilla sellaiseksi toiminnaksi, jonka yksityisen tekemänä tulisi olla pääsääntöisesti kielletty ja joka myös poliisin tai muun viranomaisen suorittamana tulisi säännellä laissa. Poliisilainsäädännön uudistamisen yhteydessä on saamani selvityksen mukaan tarkoitus entistä tyhjentävämmin ja yksityiskohtaisemmin säännellä laissa poliisin toimivaltuudet. Selostetuista syistä on mielestäni joko erillisessä laissa tai uudistettavassa poliisilaissa säänneltävä myös kameravalvontaan liittyvät oikeuskysymykset.

6.2.3 Valokuvien ottaminen

Automaattiseen nopeusvalvontalaitteistoon kuuluva kamera ottaa tietyn varmuusrajan ylittävällä ylinopeudella kuljetetuista ajoneuvoista valokuvan, josta voidaan yleensä tunnistaa ajoneuvon lisäksi myös kuljettaja sekä hänen vieressään mahdollisesti istuva henkilö, joskus ehkä muitakin matkustajia.

Kuten edellä on selostettu, poliisi on aikaisemminkin liikennevalvonnassa ottanut todistelutarkoituksessa liikennetilanteista valokuvia ja viime vuosina myös videonauhoitteita. Valokuvia ylinopeustilanteista on otettu varsinkin ns. Traffipax-laitteilla. Näistä valokuvista tosin harvemmin on voitu tunnistaa ajoneuvossa olleita henkilöitä eikä tunnistamisella ole ollut erityistä merkitystäkään, koska virheellisesti kuljetettu ajoneuvo on yleensä poliisin toimesta välittömästi pysäytetty asian selvittämistä varten.

Automaattisessa nopeusvalvonnassa valokuva on valvonnan toteuttamisen kannalta välttämätön ajoneuvon ja kuljettajan identifioimiseksi. Muiden henkilöiden kuin kuljettajan näkyminen valokuvassa ei ole tarpeen eikä olennaista asian selvittämisen kannalta. Sisäasiainministeriön poliisiosaston ilmoituksen mukaan ajoneuvossa matkustajina olevat henkilöt on tarkoitus poistaa kehitetystä valokuvasta joko käsittelemällä negatiivia tai peittämällä muut henkilöt positiivikuvan tulostusvaiheessa.

Rangaistavaan tekoon syyllistyneen henkilön valokuvaamisesta säädetään henkilötuntomerkkien ottamista koskevassa pakkokeinolain 6 luvun 4 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä henkilöstä tunnistamista, rikoksen selvittämistä ja rikoksentekijäin rekisteröintiä varten muun muassa valokuvan. Säännöstä voidaan soveltaa myös esimerkiksi ylinopeuden tai muun tieliikennelain 103 §:n mukaan liikennerikkomuksen ollessa kysymyksessä, vaikka siitä on rangaistukseksi säädetty vain sakkoa ja lievemmistä ylinopeusrikkomuksista voidaan seuraamukseksi määrätä vain rikesakko niin kuin rikesakosta tieliikenteessä annetun asetuksen (1083/89) 8 §:stä ilmenee.

Edellä mainitussa pakkokeinolain säännöksessä on ensisijaisesti pidetty silmällä tilanteita, joissa rikoksesta epäilty valokuvataan poliisiasemalla tai vastaavassa paikassa. Käsitykseni mukaan säännöstä kuitenkin voidaan soveltaa myös nyt tarkasteltavana olevassa tilanteessa eli sillä tavoin, että valokuva otetaan rikoksentekotilanteessa, varsinkin kun tiellä liikkuville tiedotetaan ylinopeutta ajavien valokuvatuksi tulemisen mahdollisuudesta. Näin ollen voimassa oleva lainsäädäntö on tulkittavissa siten, että se antaa poliisille oikeuden automaattiseen nopeusvalvontalaitteistoon kuuluvalla kameralla ottaa ylinopeuteen syyllistyneestä ajoneuvon kuljettajasta valokuvan ja tarvittaessa käyttää sitä hyväksi rikkomuksen tekijän identifioimiseksi.

Matkustajana olevan henkilön valokuvaamisen osalta tilanne on ongelmallisempi. Pakkokeinolain 6 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan poliisimies saa painavista rikostutkinnallisista syistä ottaa tunnistamista ja rikoksen selvittämistä varten henkilötuntomerkit, muun muassa valokuvan, myös muusta kuin rikoksesta epäillystä, jos asia koskee rikosta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Tämä edellytys ei täyty ylinopeuden eikä muiden tieliikennelain 103 §:ssä rangaistaviksi säädettyjen liikennerikkomusten osalta. Käsitykseni mukaan säännöstä voidaan kuitenkin tulkita siten, ettei se estä ottamasta valokuvaa ylinopeutta kuljetetusta ajoneuvosta, vaikka kuvasta voitaisiinkin tunnistaa muita henkilöitä kuin kuljettaja. Tämän tulkinnan edellytyksenä kuitenkin on, että kuvanegatiivista jo sen kehittämisen yhteydessä aina poistetaan niiden henkilöiden kuvat, joiden valokuvaamiseen poliisilla ei ole oikeutta pakkokeinolain 6 luvun 4 §:n 2 momentin säännöksen nojalla.

6.3 Tietosuojaa koskevat näkökohdat

Automaattisessa nopeusvalvonnassa atk-tulosteena saaduista ajonopeustiedoista, ajoneuvoista otetuista valokuvista sekä autorekisterikeskuksesta hankituista ajoneuvorekisteritiedoista muodostetaan rikkomusten selvittelyä varten ns. automaattivalvontarekisteri. Poliisiosaston ilmoituksen mukaan rekisterin tietoja ei tulla käyttämään muuhun kuin automaattivalvonnassa ilmi tulleiden rikkomusten selvittämiseen ja seuraamusten määräämismenettelyyn. Rekisteristä poistetaan tiedot sitä mukaa kuin ne käyvät tarpeettomiksi asian tultua lainvoimaisesti ratkaistuksi tai rauettua muulla perusteella.

Kysymyksessä on henkilörekisterilaissa tarkoitettu henkilörekisteri, niin kuin tietosuojavaltuutettu antamassaan lausunnossa toteaa. Hän on myös todennut, että rekisteri täyttää lain 4 §:ssä säännellyn asianmukaisuusvaatimuksen ja 5 §:n mukaisen tarpeellisuusvaatimuksen. Rekisteri sisältää tietoja rikoksista epäillyistä eli lain 6 §:ssä tarkoitettuja ns. arkaluonteisia tietoja. Poliisilla on lain 7 §:n 1 kohdan mukaan oikeus kerätä tällaisia tietoja. Ajoneuvon haltijan asema voi selvittelyn ja tutkinnan aikana muuttua rikoksesta epäillyksi. Tietosuojavaltuutettu on edellyttänyt huolehdittavan siitä, ettei erehdyksen vaaraa ajoneuvon haltijan asemasta missään vaiheessa pääse syntymään.

Tarkastellessani edellisessä alakohdassa poliisin oikeutta valokuvien ottamiseen ylinopeutta kuljetetuista ajoneuvoista olen todennut, ettei poliisilla ole oikeutta käyttää valokuvia, joissa on tunnistettavissa muita henkilöitä kuin ajoneuvon kuljettaja. Yhdyn tietosuojavaltuutetun käsitykseen siinä, ettei myöskään henkilörekisterilain mukaan voida pitää tarpeellisena ajoneuvon matkustajia koskevien tietojen keräämistä ja tallettamista automaattivalvontarekisteriin. Jos matkustajien kuvat poistetaan rekisteröitävistä valokuvista, ei rekisteröimiseen kuitenkaan ole estettä. Tietosuojavaltuutettu on suositellut negatiivien käsittelemistä siten, ettei matkustajia voida myöhemmin niistä tunnistaa. Hän katsoo, että tästä olisi määrättävä menettelyä ohjeistettaessa.

Ajoneuvosta otettua valokuvaa, josta kuljettaja on riittävän hyvin tunnistettavissa, on tarkoitus käyttää kuljettajan identifioimiseksi kiistatapauksissa. Sisäasiainministeriön poliisiosaston tänne toimittamasta aineistosta ei ilmene, miten valokuvan suhteen on tarkoitus menetellä käsiteltäessä asiaa esimerkiksi rangaistusmääräyksin tai syyteasiana tuomioistuimessa.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 1 momentin (1254/88) mukaan verrattuna yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain (83/51) säännöksiin oikeudenkäyntiasiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Tämä koskee myös rangaistusmääräysmenettelyssä rangaistusmääräystuomarille rangaistusvaatimuksen mukana toimitettuja liiteasiakirjoja. Jos automaattisessa nopeusvalvonnassa otetut valokuvat liitetään tuomioistuimelle tai rangaistusmääräystuomarille toimitettaviin asiakirjoihin, ne tulevat näin ollen yleisöjulkisiksi. Tätä ei mielestäni voida pitää asianmukaisena, koska huomattavasti raskaampiinkaan rikoksiin syyllistyneiden valokuvia ei normaalisti sisälly julkiseen oikeudenkäyntiaineistoon. Tämän vuoksi katson, ettei valokuvaa tulisi sisällyttää kysymyksessä olevaan aineistoon muuta kuin niissä poikkeustapauksissa, joissa se todistelutarkoituksessa on välttämätöntä.

Ennen automaattisen nopeusvalvonnan kokeilun alkamista sisäasiainministeriön on annettava tarpeelliset ohjeet valvonnan suorittamisesta ja erityisesti automaattivalvontarekisteristä. Tällöin on, niin kuin tietosuojavaltuutettu on edellyttänyt, annettava ohjeet matkustajan kuvan häivyttämisestä valokuvanegatiivia käsittelemällä, tietojen oikeellisuuden varmistamisesta, tietojen suojauksesta sekä niiden poistamisesta ja hävittämisestä asian tultua lainvoimaisesti ratkaistuksi tai muutoin rauettua. Mielestäni ohjeissa on lisäksi lausuttava valokuvien käyttämisestä edellisessä kappaleessa selostamani näkökohdat huomioon ottaen sekä valokuvien ja niiden negatiivien hävittämisestä asian tultua loppuun käsitellyksi.

7 YHTEENVETO

Yhteenvetona totean, ettei voimassa oleva oikeutemme näytä asettavan esteitä poliisin suunnittelemalle automaattisen nopeusvalvonnan kokeilun toteuttamiselle edellä esitetyllä, sisäasiainministeriön poliisiosaston selostamalla tavalla. Pidän kuitenkin tärkeänä, että poliisin oikeus suorittaa kameravalvontaa nimenomaisesti säännellään siinä yhteydessä, kun valmisteilla oleva poliisilain uudistaminen toteutetaan.

Yhdyn tietosuojavaltuutetun lausunnossaan esittämään käsitykseen siitä, etteivät tietosuojanäkökohdat estä kokeilun toteuttamista ehdotetuin tavoin. Edellytyksenä on, että sisäasiainministeriö antaa menettelystä ohjeet, joissa edellä yksilöidyt tietosuojanäkökohdat otetaan huomioon. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei matkustajia koskevia kuvia tai tietoja rekisteröidä. Samoin kuljettajista otettuja kuvia on normaalisti käytettävä vain esitutkinta-aineistona liittämättä niitä julkiseksi tulevaan oikeudenkäyntiaineistoon.