Kannanotto siitä, että kihlakunnanoikeuden käsitellessä ja ratkaistessa tapon yritystä koskenutta rikosasiaa kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana toiminut tehtävään määrätty hovioikeuden auskultantti.
- Asiasanat
- Laki tuomiokuntain hoidosta, Hovioikeuden auskultantti, Kihlakunnanoikeuden puheenjohtaja
- Tapausvuosi
- 1991
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 55/30/90
- Ratkaisija
- Apulaisoikeuskansleri
Tuomiokuntain hoidosta annetun lain 10 §:n 3 momentin (215/67) mukaan kihlakunnantuomarilla on valta toimia puheenjohtajana käsiteltäessä asiaa, jota sen laatuun tai laajuuteen nähden on pidettävä vaikeana ratkaista. Lainkohdan mukaan kihlakunnantuomarin on ollut käräjien toimittamisesta mahdollisesti saamastaan vapautuksesta huolimatta toimittava puheenjohtajana käsiteltäessä sellaista rikosasiaa, jossa poliisitarkastaja on ollut velvollinen toimimaan syyttäjänä.
Poliisitarkastajan syyttämisvelvollisuus on aikoinaan perustunut poliisitarkastajista annetun asetuksen (1068/43) 8 §:ään ja oikeuskanslerin sen perusteella antamaan yleiseen ohjeeseen poliisitarkastajan syyttämisvelvollisuudesta lääninsyyttäjänä (829/69). Sanotun yleisen ohjeen mukaan poliisitarkastajan on tullut lääninsyyttäjänä ajaa syytettä muun muassa sellaisista rikoksista, joita tarkoitetaan rikoslain 21 luvun 1 - 4 §:ssä.
Asetus poliisitarkastajista on kumottu poliisiasetuksella (737/85). Samalla on annettu asetus poliisitarkastajasta lääninsyyttäjänä (736/85).
Näiden säännösten muuttaminen on johtunut syyttäjälaitoksen ja sen sisäisen työnjaon kehittämisestä. Kumotuissa säännöksissä mainitun laatuisten juttujen käsittely tuomioistuimessa sitä vastoin vaatii edelleenkin enemmän kokemusta ja tietoja kuin mitä auskultanteilla yleensä on.
Samassa yhteydessä ei ole muutettu tuomiokuntain hoidosta annettua lakia. Enää ei kuitenkaan ole olemassa tuomiokuntain hoidosta annetun lain 10 §:n 3 momentin edellyttämiä tarkempia säännöksiä tai määräyksiä siitä, milloin kihlakunnantuomarin tai käräjätuomarin olisi toimittava kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana.
Kihlakunnantuomarin antamien määräysten osalta on voimassa tuomiokuntain hoidosta annetun asetuksen 2 §:n 3 momentti (1004/71), jonka mukaan kihlakunnantuomari ei saa määrätä notaaria ratkaisemaan asioita, joita niiden laatuun ja laajuuteen nähden on pidettävä vaikeina ratkaista.
Tuomiokuntain hoidosta annetun asetuksen 2 §:n 3 momentissa ei määritellä tarkemmin, millaisia juttuja on pidettävä laatuunsa tai laajuuteensa nähden vaikeina ratkaista. Säännös on ollut samansisältöisenä voimassa myös aikana, jolloin tuomiokunnissa ei ole ollut muita vakinaisen tuomarinviran haltijoita kuin kihlakunnantuomari. Säännöksen tarkoituksena on vanhastaan ollut asianosaisten oikeusturvan ja hyvän oikeudenhoidon vaatimusten huomioon ottaminen määrättäessä työnjaosta virkatuomarin ja tuomioistuinharjoittelua suorittavien auskultanttien välillä.
Kun tuomiokunnissa nykyisin toimii vakinaisen tuomarinviran haltijoina kihlakunnantuomarin lisäksi käräjätuomareita, säännöksen asianmukaisen soveltamisen on katsottava edellyttävän, että kihlakunnantuomarin tai käräjätuomarin puheenjohdolla käsitellään ainakin sellaiset asiat, joissa kihlakunnantuomari olisi tuomiokuntansa ainoanakin virkatuomarina vanhastaan vallinneen käytännön mukaan toiminut puheenjohtajana.
Totean vielä, että oikeusministeriön asettama auskultointityöryhmä on 20.12.1988 päivätyssä mietinnössään ehdottanut mm. seuraavansisältöistä säännöstä:
"Notaari ei saa toimia käräjäoikeuden puheenjohtajana rikosasiassa, jossa syytetty on vangittuna tai jossa asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta. Notaaria ei myöskään saa määrätä yksin omalla vastuullaan tai käräjäoikeuden puheenjohtajana käsittelemään rikoksesta epäillyn vangitsemista koskevaa asiaa tai muutakaan asiaa, jota laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista." (Laki tuomioistuinharjoittelusta 4 §)
Antamastanne selvityksestä ja sen liiteasiakirjoista ilmenevät tiedot huomioon ottaen katson, ettei minulla ole nyt kysymyksessä olevan yksittäistapauksen osalta aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Sitä vastoin katson edellä esittämilläni perusteilla aiheelliseksi myös tässä yhteydessä kiinnittää yleisempää huomiota siihen, että kihlakunnantuomarit istuntopäiviä järjestäessään ottavat asianmukaisella tavalla huomioon sen, ettei notaaria tai muuta auskultanttia määrätä ratkaisemaan asioita, joita niiden laatuun ja laajuuteen nähden on pidettävä vaikeina ratkaista.
Jäljennöksen tästä kirjeestä lähetän tiedoksi myös Itä-Suomen hovioikeudelle ja oikeusministeriölle.