90-91/2007

1 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artiklaSopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Australiassa: tulovero mukaan lukien Australian liittovaltion lainsäädännön mukaan öljyvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön liittyvien rannikon ulkopuolisten hankkeiden osalta määrättävä resurssivero.

b) Suomessa:

1) valtion tuloverot;

2) yhteisöjen tulovero;

3) kunnallisvero;

4) kirkollisvero;

5) korkotulon lähdevero; ja

6) rajoitetusti verovelvollisen lähdevero;

2. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen määrätään Australian liittovaltion lainsäädännön tai Suomen lainsäädännön mukaan tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen lainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista, jotka koskevat veroja joihin sopimusta sovelletaan, kohtuullisessa ajassa näiden muutosten jälkeen.

3. Sovellettaessa 23 artiklaa veroja, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat kaikenlaatuiset verot, jotka määrätään sopimusvaltioiden, niiden valtiollisten osien tai paikallisviranomaisten lukuun.

4. Sovellettaessa 25 ja 26 artiklaa veroja, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat: a) Australian osalta kaikenlaatuiset verot, jotka määrätään liittovaltion lainsäädännön mukaan ja joita "the Commissioner of Taxation" -niminen viranomainen hallinnoi; ja b) Suomen osalta kaikenlaatuiset verot.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "Australia", maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, sulkee pois kaikki muut ulkoiset alueet paitsi:

1) Norfolkinsaarten territorion;

2) Joulusaaren territorion;

3) Kookos- (Keeling-) saarten territorion;

4) Ashmore- ja Cartiersaarten territorion;

5) Heardinsaaren ja McDonaldinsaarten territorion; ja

6) Korallimeren saarten territorion,

ja käsittää Australian (mukaan lukien tässä alakohdassa eritellyt territoriot) aluerajoihin rajoittuvat alueet, joilla kansainvälisen oikeuden mukaisesti on nykyisin voimassa Australian lainsäädäntö, joka koskee mannerjalustan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimista ja hyväksikäyttöä;

b) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden yläpuolella olevien vesien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

d) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

e) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

f) "vero" tarkoittaa Australian veroa tai Suomen veroa, sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää, mutta ei sisällä sakkoa tai korkoa, jota määrätään jommankumman sopimusvaltion verolainsäädännön perusteella;

g) "Australian vero" tarkoittaa veroa, jota Australia määrää kannettavaksi ja johon tätä sopimusta 2 artiklan mukaan sovelletaan;

h) "Suomen vero" tarkoittaa veroa, jota Suomi tai sen paikallisviranomainen määrää kannettavaksi ja johon tätä sopimusta 2 artiklan mukaan sovelletaan;

i) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa Australian osalta "the Commissioner of Taxation" -nimistä viranomaista tai hänen valtuuttamaansa edustajaa ja Suomen osalta valtiovarainministeriötä tai valtiovarainministeriön valtuuttamaa edustajaa;

j) sanonta "liiketoiminta" käsittää vapaan ammatin ja muun itsenäisen toiminnan harjoittamisen;

k) sanontaa "yritys" sovelletaan kaikkeen liiketoiminnan harjoittamiseen;

l) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota sopimusvaltiossa oleva yritys käyttää, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään ainoastaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

m) "kansalainen" tarkoittaa sopimusvaltion osalta:

1) luonnollista henkilöä, jolla on tämän sopimusvaltion kansalaisuus; ja

2) yhtiötä, jonka oikeusasema sellaisenaan on seurausta tässä sopimusvaltiossa voimassa olevasta lainsäädännöstä;

n) sanonta "hyväksytty arvopaperipörssi" tarkoittaa:

1) Australian Stock Exchange -nimistä arvopaperipörssiä ja muuta australialaista arvopaperipörssiä, joka on hyväksytty sellaiseksi Australian lainsäädännön mukaan;

2) Helsingin arvopaperipörssiä ja muuta suomalaista arvopaperipörssiä, joka on hyväksytty sellaiseksi Suomen lainsäädännön mukaan; sekä

3) muuta arvopaperipörssiä, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet.

2. Kun sopimusvaltio jonakin ajankohtana soveltaa sopimusta, katsotaan, jollei asiayhteydestä muuta johdu, jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty, olevan se merkitys, joka sillä tänä ajankohtana on tämän valtion niitä veroja koskevan lainsäädännön mukaan, joihin sopimusta sovelletaan, ja tässä valtiossa sovellettavan verolainsäädännön mukaisella merkityksellä on etusija sanonnalle tämän valtion muussa lainsäädännössä annettuun merkitykseen nähden.

4 artiklaKotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoittaa:

a) Australian osalta henkilöä, joka Australian verolainsäädäntöä sovellettaessa on Australiassa asuva; ja

b) Suomen osalta henkilöä, joka Suomen lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan, rekisteröintipaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Myös sopimusvaltion hallitus, tai sopimusvaltion valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö on sopimusta sovellettaessa tässä valtiossa asuva henkilö.

2. Henkilö ei ole sopimusvaltiossa asuva tätä sopimusta sovellettaessa, jos hän on verovelvollinen tässä valtiossa vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon perusteella.

3. Milloin luonnollinen henkilö tämän artiklan edellä olevien määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, hänen kotipaikkansa määritetään seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; mutta jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa tai ei kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan vain siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa elinetujen keskus on, hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

c) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan asia keskinäisin sopimuksin.

4. Jos tulo tai voitto, jonka luonnollinen henkilö saa, on sopimusvaltiossa verovapaa vain sen vuoksi, että henkilö on väliaikaisesti valtiossa asuvan asemassa tämän valtion sovellettavan verolainsäädännön mukaan, toisessa sopimusvaltiossa ei myönnetä tämän sopimuksen perusteella huojennusta tämän tulon tai voiton osalta. 5. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, sen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jossa se on rekisteröity.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, joka liittyy luonnonvarojen tutkimiseen tai hyväksikäyttöön; ja

g) Australiassa sijaitsevan omaisuuden, jota käytetään maatalouteen, laiduntamiseen tai metsätalouteen.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kuuden kuukauden ajan.

4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräysten estämättä, jos sopimusvaltiossa asuva yritys:

a) harjoittaa toisessa valtiossa valvonta- tai konsultointitoimintaa, joka liittyy tässä toisessa valtiossa harjoitettuun rakennus- tai asennustoimintaan, yhdessä tai useassa jaksossa yhteensä yli 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana;

b) harjoittaa toimintaa (mukaan lukien huomattavan laitteiston käyttäminen) toisessa valtiossa tässä toisessa valtiossa sijaitsevien luonnonvarojen tutkimiseksi tai hyväksikäyttämiseksi yhdessä tai useassa jaksossa yhteensä yli 90 päivää kahdentoista kuukauden aikana; tai

c) käyttää huomattavaa (muuta kuin b alakohdassa mainittua) laitteistoa toisessa valtiossa yhdessä tai useassa jaksossa yhteensä yli 183 päivää kahdentoista kuukauden aikana, tätä toimintaa katsotaan harjoitetun yrityksellä tässä toisessa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 6 kappaleessa ja joka on yritykselle luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. a) Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaisen toiminnan kesto määritetään laskemalla yhteen ne ajanjaksot, jolloin toimintaa harjoittavat sopimusvaltiossa etuyhteydessä keskenään olevat yritykset edellyttäen, että yrityksen toiminta tässä valtiossa liittyy sen etuyhteysyhtiön tässä valtiossa harjoittamaan toimintaan.

b) Ajanjakso, jolloin kaksi tai useampi etuyhteydessä keskenään oleva yritys harjoittaa samanaikaista toimintaa, lasketaan mukaan vain kerran määritettäessä toiminnan kestoa.

c) Tämän artiklan mukaan yrityksen katsotaan olevan etuyhteydessä toisen yrityksen kanssa, jos:

1) jommallakummalla yrityksellä on välitön tai välillinen määräämisvalta toisessa yrityksessä; tai

2) samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä on välitön tai välillinen määräämisvalta molemmissa yrityksissä.

6. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten; b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tämän kappaleen

a) - e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että tämä toiminta on yritykselle luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

7. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä, jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 8 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta ja:

a) hänellä on sopimusvaltiossa valtuus neuvotella sopimuksista olennaisilta osin ja tehdä niitä yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää; tai

b) hän valmistaa, muokkaa tai jalostaa sopimusvaltiossa yrityksen lukuun sille kuuluvia tavaroita, tällä yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 6 kappaleessa ja joka on yritykselle luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

8. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

9. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

10. Tämän artiklan edellisissä kappaleissa esitettyjä periaatteita sovelletaan tämän sopimuksen 11 artiklan 7 kappaletta ja 12 artiklan 5 kappaletta sovellettaessa sen ratkaisemiseksi, onko kiinteän toimipaikan katsottava olevan molempien sopimusvaltioiden ulkopuolella, ja onko yrityksellä, joka ei ole sopimusvaltiossa asuva, katsottava olevan kiinteä toimipaikka sopimusvaltiossa.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna Suomessa olevasta maataloudessa tai metsätaloudessa käytetystä omaisuudesta saatu tulo), voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä omaisuus on.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa sanonnalla "kiinteä omaisuus":

a) on Australian osalta se merkitys, joka sanonnalla on Australian lainsäädännön mukaan, ja sanonta käsittää

1) vuokraoikeuden ja muun osuuden tai oikeuden maahan, riippumatta siitä, onko maa viljeltyä vai ei, mukaan lukien oikeus etsiä mineraali-, öljy- tai kaasuesiintymiä, tai muita luonnonvaroja sekä oikeus louhia tai kaivaa näitä esiintymiä tai varoja; ja

2) oikeuden määrältään muuttuviin tai kiinteisiin maksuihin, jotka saadaan vastikkeena mineraali-, öljy- tai kaasuesiintymien, louhosten tai muiden luonnonvarojen ottamis- tai hyväksikäyttämispaikkojen joko hyväksikäyttämisestä tai siihen liittyen tai näiden esiintymien, louhosten ja paikkojen tutkimis- tai hyväksikäyttöoikeudesta; ja

b) tarkoitetaan Suomen osalta omaisuutta, joka Suomen lainsäädännön mukaan katsotaan kiinteäksi omaisuudeksi; sanonta käsittää kuitenkin aina rakennuksen, kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön. Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Osuuden tai oikeuden, jota tarkoitetaan 2 kappaleessa, katsotaan olevan siellä, missä maa, mineraali-, öljy- tai kaasuesiintymät, louhokset tai luonnonvarat sijaitsevat tai missä niiden etsintä tapahtuu.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

5. Jos osakkeiden tai muiden yhtiö-, trusti- tai niihin verrattavan instituution osuuksien omistus oikeuttaa henkilön hallitsemaan yhtiön, trustin tai niihin verrattavan instituution hallitsemaa tai sen puolesta hallittua kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

6. Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7. Tämän artiklan 5 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta sanotussa kappaleessa tarkoitetusta hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on, tai muiden yritysten kanssa, joihin se on liikesuhteissa.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet yrityksen menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot, jotka olisivat vähennyskelpoisia, jos kiinteä toimipaikka olisi itsenäinen henkilö, joka maksaisi nämä menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

5. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseen, joka koskee henkilön verottamista, mukaan lukien verottaminen tapauksissa, joissa tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot ovat riittämättömiä kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavan tulon määräämiseksi, edellyttäen että tätä lainsäädäntöä sovelletaan, sikäli kuin se on mahdollista, tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

6. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja tai voittoja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

7. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion vakuutustoiminnasta saadun tulon verottamista koskevan lainsäädännön soveltamiseen sellaisen henkilön osalta, joka ei ole siellä asuva. Jos kuitenkin jommankumman sopimusvaltion tämän sopimuksen allekirjoittamisajankohtana voimassa olevaa lainsäädäntöä muutetaan (muutoin kuin vähäisessä määrin vaikuttamatta sen yleiseen luonteeseen), sopimusvaltioiden on neuvoteltava keskenään sopiakseen tähän kappaleeseen tehtävästä tarpeellisesta muutoksesta.

8. Milloin:

a) sopimusvaltiossa asuva henkilö on etuudenomistajana oikeutettu, välittömästi tai yhden tai useamman väliin sijoitetun trustiomaisuuden kautta, osuuteen liiketulosta yrityksessä, jonka toimintaa sellaisen trustiomaisuuden, jota ei käsitellä verotuksessa yhtiönä, edunvalvoja (trustee) harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa; ja

b) tämän yrityksen osalta, edunvalvojalla olisi sopimuksen 5 artiklan periaatteiden mukaisesti kiinteä toimipaikka tässä toisessa valtiossa,

edunvalvojan harjoittama yritystoiminta katsotaan tämän sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta harjoittamaksi ja tämä osuus liiketulosta luetaan tähän kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

8 artiklaLaivat ja ilma-alukset

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä voidaan yrityksen tulosta, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä, verottaa toisessa sopimusvaltiossa siltä osin kuin tulo saadaan välittömästi tai välillisesti sellaisesta laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä, joka rajoittuu ainoastaan tässä toisessa valtiossa oleviin paikkoihin.

3. Tulo, johon tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan, sisältää myös sellaisen tulon laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä, joka saadaan osallistumisesta pooliliikenteeseen tai muuhun voitonjakojärjestelyyn.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa käsitellään tuloa, joka saadaan sopimusvaltiossa laivaan tai ilma-alukseen otettujen matkustajien ja siellä lastatun elävän irtaimiston, postin tai tavaran kuljettamisesta laivalla tai ilma-aluksella tässä valtiossa olevaan paikkaan, tulona, joka saadaan vain tässä valtiossa oleviin paikkoihin rajoittuvasta laivojen tai ilma-alusten käyttämisestä.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin: a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta; taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, noudatetaan seuraavaa. Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa on voimassa ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä voidaan olettaa olevan voimassa sellaisten riippumattomien yritysten välillä, jotka ylläpitävät täysin riippumattomia liikesuhteita keskenään, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseen, joka koskee henkilön verottamista, mukaan lukien verottaminen tapauksissa, joissa tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot ovat riittämättömiä yritykseen kertyvän tulon määräämiseksi, edellyttäen että tätä lainsäädäntöä sovelletaan, sikäli kuin se on mahdollista, tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

3. Milloin sopimusvaltiossa olevan yrityksen tulo, josta tässä valtiossa verotetaan, luetaan tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen määräysten mukaan myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja verotetaan tässä toisessa valtiossa, ja näin mukaan luettu tulo on tuloa, jonka olisi oletettu kertyvän tälle toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä käytetyt ehdot olisivat olleet sellaisia, joita sellaisten riippumattomien yritysten välillä, jotka toimivat täysin riippumattomasti toistensa kanssa, olisi voitu olettaa käytettävän, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä, jos tämä ensiksi mainittu valtio pitää oikaisua oikeutettuna. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

10 artiklaOsinko

1. Osingosta, jonka maksaa yhtiö, jonka verotuksellinen kotipaikka on sopimusvaltiossa ja jonka etuudenomistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön verotuksellinen kotipaikka on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin: a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos osinkoetuuden omistaja on yhtiö, joka välittömästi omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa, edellyttäen, että jos asiassa sovellettava laki muuttuu jommassakummassa sopimusvaltiossa tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen muutoin kuin vähäisessä määrin vaikuttamatta sen yleiseen luonteeseen, sopimusvaltioiden on neuvoteltava keskenään sopimukseen pääsemiseksi sellaisista tähän kappaleeseen tehtävistä muutoksista, jotka saattavat olla tarpeen.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä osingosta ei saa verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön verotuksellinen kotipaikka on, jos osinkoetuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva yhtiö, joka on omistanut osakkeet, jotka edustavat 80 prosenttia tai enemmän osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, sellaisen 12 kuukauden ajanjakson ajan, joka päättyy sinä päivänä, jona osinko ilmoitetaan, ja osinkoetuuden omistavan yhtiön:

a) pääosakeluokka on listattu tämän sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen n) 1) tai 2) alakohdassa määritellyssä hyväksytyssä arvopaperipörssissä ja sillä käydään säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä;

b) omistaa suoraan tai välillisesti, yksi tai useampi yhtiö, jonka pääosakeluokka on listattu tämän sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen n) 1) tai 2) alakohdassa määritellyssä hyväksytyssä arvopaperipörssissä ja sillä käydään säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä;

c) osalta tämän kappaleen a) tai b) kohtien edellytykset eivät täyty, mutta ensiksi mainitun sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen päättää, tämän valtion lainsäädännön mukaan, että osinkoetuuden omistavan yhtiön perustamisen, hankkimisen tai ylläpitämisen ja sen toiminnan harjoittamisen yhtenä pääasiallisena tavoitteena ei ollut sopimuksen mukaisten etuuksien hankkiminen. Ensiksi mainitun sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on neuvoteltava toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ennen kuin se kieltäytyy myöntämästä sopimuksen mukaisia etuuksia tämän kohdan mukaan. 4. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia ja jotka oikeuttavat voitto-osuuteen, samoin kuin muita määriä, jotka sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voittoa jakavalla yhtiöllä on verotuksellinen kotipaikka, kohdellaan verotuksessa samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

5. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osinkoetuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

6. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, tämä toinen valtio ei saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, kun kyse on osingosta, jonka etuudenomistaja ei ole toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta tällaisesta voitosta suoritettavaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta. Tätä kappaletta ei sovelleta osinkoon, jonka maksaa yhtiö, joka on sekä Australiassa asuva Australian verolainsäädännön mukaan että Suomessa asuva Suomen verolainsäädännön mukaan.

11 artiklaKorko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja jonka etuudenomistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiosta kertyvästä korosta, jonka etuudenomistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, vain toisessa sopimusvaltiossa, jos:

a) koron saa sopimusvaltio tai sen valtiollinen tai hallinnollinen osa tai paikallisviranomainen, tai muu sopimusvaltiossa valtiollisia tehtäviä hoitava elin, tai sopimusvaltiossa keskuspankin tehtäviä suorittava pankki; tai

b) koron saa rahoituslaitos, joka on maksajasta riippumaton ja toimii täysin itsenäisesti suhteessa maksajaan. Tätä artiklaa sovellettaessa sanonta "rahoituslaitos" tarkoittaa pankkia tai muuta yritystä, joka saa huomattavan osan tuloistaan keräämällä velkarahoitusta rahoitusmarkkinoilta tai ottamalla vastaan korkotalletuksia ja käyttämällä näitä varoja rahoitusliiketoiminnan harjoittamiseen.

4. Tämän artiklan 3 kappaleen määräysten estämättä voidaan korosta, johon kappaleen

b) kohdassa viitataan, verottaa valtiossa, josta se kertyy, verokannalla, joka ei ole suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä, jos korko maksetaan osana järjestelyä, johon liittyy vastakkaislainoja ("back-to-back -luotto") tai muu taloudellisesti vastaava järjestely, jolla on tarkoitus aikaansaada samanlainen vaikutus kuin vastakkaislainoilla.

5. Sanonta "korko" käsittää tässä artiklassa koron, joka saadaan valtion antamista arvopapereista tahi obligaatioista tai debentuureista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen voitosta vai ei. Sanonta käsittää myös koron, joka saadaan kaikenlaatuisista muista saamisista sekä tulon, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, on saman verokohtelun alainen kuin lainaksi annetusta rahasta saatu tulo.

6. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen, 3 kappaleen b) kohdan ja 4 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva korkoetuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

7. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa henkilö, jonka verotuksellinen kotipaikka on tässä valtiossa. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa tai molempien sopimusvaltioiden ulkopuolella kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä koron maksamisen perusteena oleva velka on syntynyt, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

8. Jos koron määrä maksajan ja korkoetuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja korkoetuuden omistaja olisivat oletettavasti sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja jonka etuudenomistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa maksua tai hyvitystä, riippumatta siitä, onko se toistuva vai ei ja riippumatta siitä, miten se kuvataan tai lasketaan, sikäli kuin se suoritetaan korvauksena:

a) tekijänoikeuden, patentin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän, tavaramerkin tai muun samanlaisen omaisuuden tai oikeuden käytöstä tai käyttöoikeudesta;

b) teknisen, teollisen, kaupallisen tai tieteellisen tiedon tai informaation antamisesta;

c) avustamisesta, joka on

a) kohdassa mainittuun omaisuuteen tai oikeuteen taikka

b) kohdassa mainittuun osaamiseen tai tietoon nähden avustavaa ja liitännäistä, ja jolla mahdollistetaan sellaisen omaisuuden tai oikeuden, välineistön, osaamisen tai tiedon soveltaminen tai hyödyntäminen;

d) 1) elokuvafilmin;

2) televisio-, radio- tai muussa lähetyksessä käytettävän filmin, audio- tai videonauhan tai -levyn, tai muun kuvan tai äänen toistamis- tai lähettämisvälineen käytöstä tai käyttöoikeudesta;

e) oikeudesta käyttää spektriluvassa täsmennetyn radiotaajuusspektrin osaa joiltakin tai kaikilta osin tai tällaisesta käytöstä, jolloin spektri on sen sopimusvaltion spektri, josta maksu tai hyvitys kertyy; tai

f) siitä, että kokonaan tai osittain pidätytään käyttämästä tai antamasta tässä kappaleessa tarkoitettua omaisuutta tai oikeutta.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltietuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja rojaltin maksamisen tai hyvittämisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa henkilö, jonka verotuksellinen kotipaikka on tässä valtiossa. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa tai molempien sopimusvaltioiden ulkopuolella kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Jos rojaltin määrä maksajan ja rojaltietuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen tai hyvittämisen perusteena olevaan nähden määrän, josta maksaja ja rojaltietuuden omistaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun tai hyvityksen osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaOmaisuuden luovutus

1. Tulosta tai voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tulosta tai voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan muun kuin kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee tuloa tai voittoa, joka saadaan tämän kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana).

3. Tulosta tai voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän omaisuuden (muun kuin kiinteän omaisuuden) luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.

5. Pääomatyyppisestä voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaTyötulo

1. Jollei 15, 17 ja 18 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, työstä saadusta hyvityksestä voidaan verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä tai useassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden ajanjaksona, joka alkaa tai päättyy tämän toisen valtion tulovuoden aikana; ja

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainväliseen liikenteeseen käyttämässä laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa laivaa tai ilma-alusta käyttävä yritys asuu.

15 artiklaJohtajanpalkkio

Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

16 artiklaViihdetaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 7 ja 14 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa viihdetaiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule tälle henkilölle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7 ja 14 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

17 artiklaEläke ja elinkorko

1. Jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan eläkkeestä tai elinkorosta, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vain tässä valtiossa.

2. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan vahvistettua rahamäärää, joka vahvistettuina ajankohtina joko elinkautena tai yksilöitynä taikka määritettävissä olevana aikana toistuvasti maksetaan ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen vastikkeeksi.

3. Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö maksaa luonnolliselle henkilölle tälle valtiolle tai sen osalle, viranomaiselle tai julkisyhteisölle tehdyn työn perusteella, sekä eläkkeestä ja muusta suorituksesta, joka maksetaan sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan, voidaan verottaa tässä valtiossa. Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan vain luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat sen sopimusvaltion kansalaisia, josta maksu suoritetaan.

4. Elatusavusta tai muusta avustuksesta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja joka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.

18 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä (eläkettä ja elinkorkoa lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion tai sen osan, viranomaisen tai julkisyhteisön palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos työ tehdään tässä valtiossa ja henkilö asuu tässä valtiossa, ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. Tämän sopimuksen 14, 15 ja 16 artiklan määräyksiä sovelletaan palkkaan ja muuhun sellaiseen hyvitykseen, jotka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

19 artiklaOpiskelijat

Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee väliaikaisesti ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei veroteta tässä valtiossa, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

20 artiklaMuu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellisissä artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa, riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

3. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellisissä artikloissa ja joka kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä, voidaan tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä verottaa myös tässä toisessa sopimusvaltiossa.

21 artiklaTulon lähde

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saama tulo tai voitto, josta 6-8 tai 10-18 artiklojen, yhden tai useamman artiklan, mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, katsotaan tämän toisen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan tuloksi, joka kertyy tässä toisessa sopimusvaltiossa olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saama tulo tai voitto, josta 6-8 tai 10-18 artiklojen, yhden tai useamman artiklan, mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, katsotaan tämän sopimuksen 22 artiklan ja ensiksi mainitun sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan tuloksi, joka kertyy tässä toisessa sopimusvaltiossa olevista lähteistä.

22 artiklaKaksinkertaisen verotuksen huojentaminen

1. Jollei Australiassa kulloinkin voimassa olevasta lainsäädännöstä, joka koskee muussa maassa kuin Australiassa maksetun veron vähentämistä Australian verosta, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), vähennetään Suomen vero, joka on Suomen lainsäädännön perusteella ja tämän sopimuksen mukaisesti suoritettu joko välittömästi tai vähennyksenä Australiassa asuvan henkilön Suomessa olevasta lähteestä saamasta tulosta, siitä Australian verosta, joka on suoritettava tästä tulosta.

2. Jollei Suomen lainsäädännöstä, joka koskee kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa, josta sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Australiassa, Suomen on, jollei jäljempänä olevan b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön Suomen verosta Australian lainsäädännön mukaan ja sopimuksen mukaisesti maksettua Australian veroa vastaava määrä, joka lasketaan saman tulon perusteella kuin minkä perusteella Suomen vero lasketaan.

b) Osinko, jonka Australiassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

c) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräyksen mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

23 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa, erityisesti kotipaikkaa koskevissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräysten estämättä sovelletaan tätä määräystä myös henkilöön, joka ei asu sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen samanlaisissa olosuhteissa. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle luonnolliselle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan 1 kappaleen, 11 artiklan 8 kappaleen tai 12 artiklan 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa valtiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua samanlaisissa olosuhteissa.

5. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta sopimusvaltion lainsäädännön määräyksiin, jotka:

a) on tarkoitettu estämään veron välttämistä tai veronkiertoa;

b) eivät salli veronlykkäystä, joka johtuu omaisuuden siirrosta, jos luovutuksensaajan suorittama myöhempi omaisuuden siirto jäisi sopimusvaltion lainsäädännön mukaan sen verotusvallan ulkopuolelle;

c) säätävät ryhmän yksiköiden yhdistämisestä niiden käsittelemiseksi verotuksessa yhtenä yksikkönä edellyttäen, että tässä valtiossa asuva yhtiö, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, voi saada tällaisen yhdistämiskohtelun samoin ehdoin ja edellytyksin kuin muut ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa asuvat yhtiöt;

d) eivät mahdollista veronalennuksia tai -hyvityksiä osingoista, jotka maksaa yhtiö, jolla on verotuksellinen kotipaikka tässä valtiossa;

e) määräävät vähennyksiä tutkimus- ja tuotekehityskuluista niihin oikeutetuille veronmaksajille; tai

f) on muuten sovittu sopimusvaltioiden välillä noottienvaihdolla jätettäväksi tämän artiklan ulkopuolelle.

6. Tässä artiklassa veron välttämisen ja veronkiertämisen estämiseksi tarkoitetut sopimusvaltion lainsäädännön määräykset käsittävät:

a) toimenpiteet, joilla on tarkoitus käsitellä alikapitalisointia, osinkokeinottelua ja siirtohinnoittelua;

b) väliyhteisöjä, siirtäjätrusteja (transferor trust) ja ulkomaisia sijoitusrahastoja koskevat säännöt; ja

c) toimenpiteet, joilla on tarkoitus varmistaa verojen tehokas kantaminen ja periminen mukaan lukien turvaamistoimet.

7. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan veroihin, joihin viitataan tämän sopimuksen 2 artiklan 3 kappaleessa.

24 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1.

Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee väitteen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen. Tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita ei säännellä sopimuksessa.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään päästäkseen sopimukseen edellä mainittujen kappaleiden tarkoituksesta.

5. Palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) XXII artiklan (Neuvottelut) 3 kohdan osalta sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että tämän kohdan estämättä kaikki niiden väliset riidat, jotka koskevat sitä, sisältyykö toimenpide tämän sopimuksen soveltamisalaan, voidaan saattaa palvelukauppaneuvoston käsiteltäväksi tässä kohdassa määrätyllä tavalla ainoastaan kummankin sopimusvaltion suostumuksella. Kaikki tämän kappaleen tulkintaan liittyvät epäselvyydet on ratkaistava tämän artiklan 3 kappaleen mukaan tai, jos tässä menettelyssä ei päästä sopimukseen, minkä tahansa muun kummankin sopimusvaltion hyväksymän menettelyn mukaan.

25 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden merkityksellisiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen 2 artiklan 4 kappaleessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista.

2. Sopimusvaltion 1 kappaleen perusteella vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät 1 kappaleessa mainittuja veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia, taikka valvovat edellä mainittuja toimia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. He saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleiden määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota: a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä; b) antamaan tietoja, joita toimivaltainen viranomainen tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voi hankkia; c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

4. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, toisen sopimusvaltion on käytettävä tiedonhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka tämä toinen valtio ei ehkä tarvitse näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Edelliseen lauseeseen sisältyvän velvollisuuden osalta sovelletaan 3 kappaleen rajoituksia, mutta näiden rajoitusten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että ne eivät sen osalta koske kansallista etua.

5. Tämän artiklan 3 kappaleen määräysten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, välittäjän tai edustajan tai asiamiehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä.

26 artiklaVirka-apu perinnässä

1. Sopimusvaltioiden on annettava toisilleen virka-apua verosaamisten perimisessä. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tätä virka-apua. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat keskinäisellä sopimuksella sopia tämän artiklan soveltamistavasta.

2. Ilmaisulla "verosaaminen" tarkoitetaan tässä artiklassa 2 artiklan 4 kappaleessa tarkoitettujen verojen velkana olevaa määrää, mikäli niitä koskeva verotus ei ole vastoin tätä sopimusta tai muuta asiakirjaa, jonka osapuolia sopimusvaltiot ovat, samoin kuin tähän määrään liittyvää korkoa, hallinnollisia rangaistuksia ja perimis- tai turvaamiskuluja.

3. Kun sopimusvaltion verosaaminen on tämän valtion lakien mukaan täytäntöönpanokelpoinen ja velallinen on henkilö, joka ei sinä ajankohtana voi tämän valtion lakien mukaan estää sen perimistä, toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hyväksyttävä tämä verosaaminen perittäväksi. Tämän toisen valtion on perittävä tämä verosaaminen omien verojensa täytäntöönpanossa ja perimisessä sovellettavien lakiensa säännösten mukaisesti ikään kuin verosaaminen olisi tämän toisen valtion verosaaminen.

4. Kun sopimusvaltion verosaaminen on sellainen saaminen, jonka osalta tämä valtio voi lainsäädäntönsä mukaan ryhtyä turvaamistoimiin sen perimisen turvaamiseksi, toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hyväksyttävä tämä verosaaminen turvaamistoimien suorittamista varten. Tämän toisen valtion on suoritettava tätä verosaamista koskevat turvaamistoimet lakiensa säännösten mukaisesti ikään kuin verosaaminen olisi tämän toisen valtion verosaaminen, vaikka verosaaminen ei ole täytäntöönpanokelpoinen ensiksi mainitussa valtiossa tällaisten toimien suorittamisajankohtana tai velallinen on henkilö, jolla on oikeus estää sen periminen.

5. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen määräysten estämättä sopimusvaltion 3 tai 4 kappaleen määräysten soveltamista varten hyväksymää verosaamista eivät tässä valtiossa koske ne määräajat eikä niille myönnetä sitä etuoikeutta, joita sovelletaan tämän valtion lakien perusteella verosaamiseen sellaisenaan sen luonteen vuoksi. Sopimusvaltion 3 tai 4 kappaleen soveltamista varten hyväksymällä verosaamisella ei ole tässä valtiossa myöskään toisen sopimusvaltion lakeihin perustuvaa tähän verosaamiseen sovellettavaa etuoikeutta.

6. Sopimusvaltion verosaamisen olemassaolosta, pätevyydestä tai määrästä ei voida käydä oikeutta toisen sopimusvaltion tuomioistuimissa tai hallintoelimissä.

7. Milloin jonakin ajankohtana sen jälkeen kun sopimusvaltio on tehnyt 3 tai 4 kappaleen mukaisen pyynnön ja ennen kuin toinen sopimusvaltio on perinyt ja siirtänyt kyseisen verosaamisen ensiksi mainitulle valtiolle, tämä verosaaminen lakkaa olemasta a) kun kyseessä on 3 kappaleeseen perustuva pyyntö, sellainen ensiksi mainitun valtion verosaaminen, joka on tämän valtion lakien mukaan täytäntöönpanokelpoinen ja jonka velallinen on henkilö, joka sinä ajankohtana ei voi tämän valtion lakien mukaan estää sen perimistä, tai b) kun kyseessä on 4 kappaleeseen perustuva pyyntö, ensiksi mainitun valtion sellainen verosaaminen, jonka osalta tämä valtio voi lakiensa mukaan suorittaa turvaamistoimia sen perimisen turvaamiseksi, ensiksi mainitun valtion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava tästä toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ensiksi mainitun valtion on, toisen valtion valinnan mukaan, lykättävä pyyntöään tai peruttava se.

8. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei milloinkaan katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä tai hallintokäytännöstä;

b) suorittamaan toimia, jotka olisivat vastoin yleistä järjestystä (ordre public);

c) antamaan virka-apua, jos toinen sopimusvaltio ei ole käyttänyt kaikkia kohtuullisia perimis- tai turvaamistoimia, jotka ovat käytettävissä sen lainsäädännön tai hallintokäytännön mukaan;

d) antamaan virka-apua tapauksissa, joissa hallinnollinen rasitus tällä valtiolle on selvästi suhteettoman suuri verrattuna siihen etuun, jonka toinen sopimusvaltio voi saada;

e) antamaan virka-apua, jos tämä valtio katsoo, että niitä veroja, joiden osalta virka-apua pyydetään, määrätään vastoin yleisesti hyväksyttyjä verotusperiaatteita.

27 artiklaDiplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston jäsenet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotusta koskeviin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten kansainvälisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäsenille.

28 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltiot ilmoittavat toisilleen kirjallisesti diplomaattista tietä täyttäneensä tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut kansalliset edellytyksensä. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä myöhemmän ilmoituksen päivämäärästä, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Australiassa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, rajoitetusti verovelvollisen saamaan tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien Australian verojen osalta, tuloihin ja voittoihin, jotka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden heinäkuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; 2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

c) tämän sopimuksen 25 artiklaa sovellettaessa tämän sopimuksen voimaantulopäivästä. Tämän kappaleen a ja b kohdan määräysten estämättä 26 artiklaa sovelletaan siitä päivästä alkaen, joka sovitaan diplomaattista tietä noottienvaihdolla.

2. Suomen ja Australian välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Canberrassa 12 päivänä syyskuuta 1984 tehtyä sopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 5 päivänä marraskuuta 1997 Canberrassa allekirjoitetulla pöytäkirjalla, (jäljempänä "vuoden 1984 sopimus") lakataan soveltamasta niihin veroihin, joihin tätä sopimusta 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan.

Vuoden 1984 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä tämän kappaleen edellä olevan määräyksen mukaan sovelletaan.

29 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa ilman aikarajoitusta, mutta kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä antamalla kirjallisen irtisanomisilmoituksen toiselle valtiolle vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulopäivästä. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) Australiassa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, rajoitetusti verovelvollisen saamaan tuloon, joka saadaan irtisanomisilmoituksen antamisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien Australian verojen osalta, tuloihin ja voittoihin, jotka saadaan irtisanomisilmoituksen antamisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden heinäkuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan irtisanomisilmoituksen antamisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään irtisanomisilmoituksen antamisvuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tehty Melbournessa kahdentenakymmenentenä päivänä marraskuuta 2006 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.